VIHREÄÄ MÖNJÄÄ

March 23, 2020, 12:20 am

≫ Next: REVITTY IHOKAS JA KATUMUSHARJOITUKSET

≪ Previous: VIHREÄ TYÖN VALLANKUMOUS

$

0

0

Hotellin respassa muistetaan vielä kun joskus 1970-luvun loppupuolella Kekkoslovakiaankin saapui uusi muodikas lasten lelu eli Slime. Sinänsä kyse ei oikeastaan ollut varsinaisesta lelusta vaan pelkästä muodista eli sillä se oli mönjää jolla ei tehnyt yhtään mitään, jossa raha meni täysin hukkaan ja se saattoi olla ainakin nieltynä vaarallinen. Väriltään se oli vihreä:

Slime elää edelleenkin erityisesti Järjestelmäpuolueen poliittisessa retoriikassa. Sehän ei varsinaisesti tarkoita mitään, se tulee kansalaisille pirun kalliiksi ja on ollut monelle kansalaiselle myös seurauksiltaan hyvin vaarallista. Lisäksi kyseinen Slime on edelleenkin väriltään pääosin vihreää. Otetaan esimerkki nykyajan Slimestä ja käytetään vihreitten rasisminvastaisen päivän avautumisia. Ensimmäisenä pläjäytetään komeasti ”Ei natseja Suomeen. Ei natseja mihinkään”:

Todennäköisesti jopa vihreittenkin puoluekoneistossa tajutaan että varsinaiset natsit voidaan Suomessa laskea muutaman sahatyöläisen sormilla ja heidän merkityksensä on alempana kuin käärmeen maha. Mutta kun pokka ei ihan vielä anna periksi vaatia rehellisesti että ”Ei reaalimaailmassa eläviä kansallismielisiä Suomeen, ei reaalimaailmassa eläviä kansallismielisiä mihinkään”, niin pakkohan vihreitten on elämöidä natseista. Ja samalla toivoa, että valtamedian ansiosta mahdollisimman monen kansalaisen käsitys siitä, mitä natsismi tarkoittaa hämärtyisi sinne vihreän mönjän osoittamaan suuntaan. Eli jokainen, joka ei opettele ulkoa vihervasemmistolaista epistolaa on jonkun sortin natsi.

No, jatketaan. Seuravaan kuvaan on otettu mannekiiniksi oikein sisäministerimme ja mitäs siinä sitten julistetaan:

”Yhdessä voimme voittaa pelon”. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Tämähän on Slimeä parhaimmillaan. Todella komealta kalskahtava, suorastaan raamatullinen lause joka ei tarkoita yhtään mitään. Kuuluu samaan sarjaan kuin maailman turhin supersankari Thoughts And Prayers Man.

Mutta vakavasti ottaen voisi esittää kysymyksen että moniko Suomeen tullut etnisesti edistyksellinen maahanmuuttaja joutuu oikeasti pelkäämään väkivalta- ja seksuaalirikoksen uhriksi joutumista kantaväestön taholta? Ja moniko kantaväestön edustaja puolestaan on jo joutunut kyseisten rikoksien uhriksi etnisesti edistykselliseltä taholta? Heillä on oikeasti syytä pelätä. Mutta vihreät vaikenevat siitä koska tuo aito ja perusteltu pelko ei kuulu utopian piiriin. Siitä pelosta puhuminen nakertaa käsitystä vihreistä Hyvän Ihmisen arkkityyppinä. Niinpä sitä pelkoa ei yritetä voittaa vaan vaientaa ja kiistää. Ja kiinnittää huomio pelkoon jota ei edes ole.

Jatketaanpa vihreitä avautumisia ja nyt on mannekiinina vihreitten varapuheenjohtajaksi noussut Fatim Diarra. Mitäs vihreät haluavat hänen kauttaan sanoa?

”Vihapuhetta ei tarvitse sietää. Ei edes verkossa”. No ei tartte niin. Ei varsinkaan vihermääriteltyä vihapuhetta eli monikultturistista utopiaa perustellusti arvostelevaa puhetta. Toisin sanoen vihafaktoja. Mutta oikeat etnisesti edistykselliset avautumiset tulee sallia edelleenkin, eikös niin Fatim?

Sinänsä täällä hotellin respassa ei vaadita tuollaistenkaan avautumisten kieltämistä. Onhan se meinaan hyvä että vihervasemmisto tunnustaa avoimesti että se haalii riveihinsä ihmisiä jotka aukaisevat lärppänsä ensin ja ehkävasta sen jälkeen ajattelevat. Tuo toimii reaalimaailmassa eläville ihmisille jonkunlaisena vastineena liikenteen ”muu vaara”-merkille.

Vaan jatketaanpa. Ja nyt on tarjolla taas sertifikoitua Slimeä:

”Jokaisella täällä on yhtäläinen ihmisarvo”. Bravo! Ykkösluokan Slimeä. Jälleen raamatulliset puitteet saavuttava lause joka ei tarkoita mitään. Mutta koska hotellin respa sijaitsee voiman pimeällä puolella niin siitä tulee mieleen kuvan mannekiinille Pekka Haavistolle jokunen kysymys:

Tarkoittaako tuo tyhjä lause sitä, että kuka tahansa, joka on onnistunut tunkemaan itsensä Suomen maaperälle on oikeutettu elinikäiseen elatukseen? Elatukseen, joka ei lopu, teki hän mitä tahansa? Elatukseen joka koskee koko maailmaa ja jossa Suomen raja ei ole este vaan hidaste? Onko elatuspiikillä olemassa mitään ylärajaa?

Pekka ei vastaa. Pekka ei ole koskaan vastannut. Hän ei uskalla, sillä tietää viherutopian vastauksen olevan kyllä. Piikillä ei ole rajaa. Hotellin respasta taas todetaan Pekalle että ei, kaikilla ihmisillä Suomessa ei ole yhtäläinen ihmisarvo. Osa on nostettu jalustalle ja ikuisen elatuksen piiriin pelkästään etnisellä perusteella. Ja osa on tuomittu pakkomaksamaan ja pakkohyväksymään tuon utopian hinta. Heidän mielipidettään kysymättä.

Ja laitetaanpa vielä yksi. Eli ”Rasismi ei häviä vaikenemalla, vaan ainoastaan puuttumalla siihen”:

Todetaan tähän se seikka, että etnisesti edistyksellisillä on ohituskaista sekä asuntojonoissa että julkisen sektorin työpaikanhaussa ja epäilemättä tämä herättää rasistisia ajatuksia. Samoin kuin se, että etnisesti edistyksiä varten räätälöidään mannekiinityöpaikkoja joita ei ollut olemassakaan ennen kuin kyseiset etnisesti edistykselliset saapuivat Suomeen ja joille ei ollut minkäänlaista tarvetta. Mitäs jos poistettaisiin nämä ohituskaistat ja katsotaan sitten mikä rasismin tila on? Annetaan ihmisten ponnistaa ns. omilla kyvyillään. Ja vihreille voisi muistuttaa pari asiaa:

- Rakkautta ei synny viranomaispäätöksellä. Yritys aikaansaada pakkorakkautta synnyttää aivan varmasti vihaa.

- Kunnioitusta ei saa vaatimalla ja ruikuttamalla. Eikä myöskään viranomaispäätöksellä. Suomessa sen saa vain ansaitsemalla.

Voi kysyä että eikös ihmisen nostaminen arvostelun yläpuolelle etnisyytensä vuoksi ole rasismia puhtaimmillaan? Voi myös kysyä että milloin kuullaan se ensimmäinen vihreitten suunnasta tullut etnisesti edistyksellinen kiitos siitä, mitä yksilö on tältä maalta saanut? Jatkuvan ruikuttamisen sijasta. Vai onko sittenkin kannattavampaa ja ennen kaikkea helpompaa luoda uraa uhriutumisella?

Hotellin respasta helpotetaan hieman vihreitten työtä seuraavan vuoden rasisminvastaisen päivän julistuksien teossa. Miksi nähdä vaivaa tehdä useampi kun yksi ajaa ihan hyvin saman asian. Olkaa hyvä. © luovutettu avoimeen käyttöön:

Muistakaa kansalaiset. Faktat aiheuttavat vihreille henkisen pipin. Siispä faktat ovat vihapuhetta. Ajatelkaa herkkää vihreää sielua ja muistakaa valehdella vastuullisesti.

---

REVITTY IHOKAS JA KATUMUSHARJOITUKSET

March 25, 2020, 3:01 pm

≫ Next: TIEDOSTAVAT PRIORITEETIT KOHDALLAAN

≪ Previous: VIHREÄÄ MÖNJÄÄ

$

0

0

Niin kuin lukija hyvin tietää, saa innokas suvaitsevais-tiedostava yksilö aikaiseksi monikultturistista propagandaa vaikka koronaviruksesta. Samalla hänellä on tietysti kannustimena ajatus että entäs jos pistänkin paremmaksi kuin kaikki muut ennen minua. Parhaansa asian eteen tekee tällä kertaa minkäs muun kuin Ylen toimittelijatar Liselott Lindström joka pläjäyttää luettavaksemme kolumnin komealla otsikolla ”Eurooppalaiset saavat nyt tuntea, minkälaista on olla kansallisuutensa takia ei-toivottu – voimme ottaa siitä opiksi”. Kyseisestä kolumnista on blogikollega Professori kirjoittanut jo hyvän postauksen mutta sanotaanpa muutama sana tältäkin nurkalta.

Eli kyseisen kirjoituksen pääsisällön voi tiivistää siihen että koska koronavirus on tullut ensin Eurooppaan ja vasta sieltä levinnyt Afrikkaan niin neekerit ovat alkaneet kutsua valkoisia entisen mzungun lisäksi nimellä ”corona”. Käytän muuten kirjoituksessani termiä neekeri koska toimittelijatarkin käyttää neekereiden valkoisista käyttämiä haukkumanimiä. Yleinen haukkuminen lienee siis sallittua vaikka termi neekeri on kyllä aikanaan ollut täysin neutraali. Kyseinen Lindström toteaa vielä avautumisessaan että eurooppalaiset eivät koronaviruksen vuoksi ole enää toivottuja Afrikassa. Kertoopa vielä että Keniassa porukka neekereitä  hakkasi kuoliaaksi toisen neekerin kun heppu otti ja aivasti väärässä paikassa joskaan en oikein tiedä että mitä neekereitten keskinäinen lahtaaminen liittyy meihin valkoisiin. Joka tapauksessa kyseinen toimittelijatar toteaa sitten päälle että meidän valkoisten tulisi ottaa tästä kaikesta opiksi.

Ottaa opiksi oikeastaan mistä ja millä lailla? Repiä ihokas, ripotella tuhkaa päälle ja suorittaa katumusharjoitukset? Katumusharjoitukset tarkalleen minkä vuoksi?

Senkö vuoksi että eurooppalaiset eivät ole – perustellusti – olleet oikein mielissään siitä että maanosaan on otettu muualta miljoonakaupalla väkeä pysyvälle elatukselle joka ei katkea vaikka elätettävä perseilisi vaikka kuinka?

Senkö vuoksi että eurooppalaiset ovat saaneet aikaan niin toimivat yhteiskunnat että niillä on siihen ollut jopa varaa, samalla kun afrikkalaiset yhteiskunnat eivät pysty elättämään edes omiaan?

Senkö vuoksi että eurooppalaiset eivät ole tunteneet pelkkää puhdasta auttamisen sekä ennen kaikkea antamisen ja hyväksymisen iloa mitä esim. vihervasemmistolaiset toimittelijajattaret vaativat meitä tuntemaan? Vaativat siitäkin huolimatta että ”kiitollisuus” elatuksesta ilmenee mielenkiintoisissa mutta ei niinkään miellyttävissä muodoissa? Mm. me suomalaiset olemme kyseisen asian tiimoilta tutustuneet uuteen joukkuelajiin nimeltä joukkoraiskaus.

Senkö vuoksi että me emme halua tätä monikultturistisen utopian tuomaa ”rikkautta” lisää?

Senkö vuoksi että vihervasemmistolaisen toimittelijattaren hyvän ihmisen egon ruokkiminen ei ole meille prioriteetti?

Länsimaat vs. Afrikka-akselilla on kieltämättä yksi asia mistä pitäisi tuntea voimakasta katumusta ja ottaa opikseen. Länsimaitten niin rahassa, elintarvikkeissa kuin lääkinnällisessä avussa antama kehitysapu on mahdollistanut Afrikan väestöräjähdyksen kaikkine kärsimyksineen ja paras keino katua ja pyytää anteeksi olisi luonnollisesti lopettaa kyseinen haitallinen anerahan maksu välittömästi.

Noin henk koht sinänsä uskon että kyseisellä toimittelijattarella Liselott Lindströmillä ei ollut kirjoituksessaan varsinaisille tavallisille suomalaisille mitään viestiä eikä kirjoitusta ollut heille edes suunnattu. Se oli – niin kuin moni vastaava tuotos ennen tätä – suunnattu toisille suvaitsevais-tiedostavaisille ihmisille otsakkeella ”kai nyt jokainen ihan varmasti huomasi kuinka valveutunut ihminen minä olen”. Eihän kirjoituksen kuvituksessakaan ole pätkääkään Afrikkaa tai koronaa vaan mahdollisimman iso kuva toimittajasta itsestään.

Tämäkin katumusharjoituksia kaipaava kolumin tekele on osa sitä jatkuvaa tiedostavaa kilpailua jossa pyritään saamaan hetkeksi haltuunsa sinisilmäisimmän ja hyväuskoisimman typeryksen kiertopalkinto. Palkinto on suunniteltu nimenomaan kiertopalkinnoksi sillä absoluuttisen lopullista suoritusta ei vielä tunneta. Joku panee aina edellistä paremmaksi. Mutta nyt kyseinen toimittelijatar Lindström otti pystin hetkeksi haltuunsa ja sehän takaa hänelle Ylessä varman ja loistavan tulevaisuuden. Tiedä vaikka hän antautuisi jatkossa poliittisen elämän palvelukseen. Ottajia kyllä riittää.

Eikä siinä mitään että kyseisestä palkinnosta kilpaillaan. Saahan sitä kilpailla, monessa asiassa. Mutta kun kyseinen kilpailu tapahtuu Ylen kautta ja pakkoveron tukemana niin se kieltämättä kasvattaa sarven tavallisen ihmisen otsaan. Eikö puhtaan propagandan tukemisen kuuluisi sentään olla vapaaehtoista?

TIEDOSTAVAT PRIORITEETIT KOHDALLAAN

March 26, 2020, 3:01 pm

≫ Next: ENKELIT

≪ Previous: REVITTY IHOKAS JA KATUMUSHARJOITUKSET

$

0

0

Hallitushan on siis laittamassa Uudenmaan saartoon koronaviruksen takia. Hotellin respassa ei oteta kantaa siihen että ovatko nämä toimet ali-, väli- vaiko ehkä ylimitoitettuja koska virologian osaaminen on respassa varsin rajallinen. Sen sijaan täällä tiedetään että suvaitsevais-tiedostava väestönosa keskittyy tilanteesta riippumatta heille olennaisiin asioihin jotka eivät ehkä tavallisen kansalaisen näkökulmasta ole aivan niin olennaisia.

Tarina alkaa:

Eli hallitus pistää siis ankaria rajoituksia päälle ja kertoi käytännöistä mm. näin:

Tarina jatkuu:

Suvaitsevais-tiedostava väestönosa kiinnitti huomionsa ehdottoman olennaiseen ja alkoi triggeröityä yläpuolella olevasta kuvasta näin:

Tarina haisee:

Sen sijaan että hallitus olisi todennut jotain tilanteeseen sopivaa kuten ”lyökää pellet kyynärpää kiveen, niin kyllä se sitten ehkä helpottaa” se lurautti löysät lahkeeseen ja reagoi ankaran sukupuolineutraalisti:

Hotellin respassa nousee esille pari kysymystä:

1. Jos Suomea uhkaisi sota, reserviläiset olisi kutsuttu palvelukseen, heille olisi jaettu kovat patruunat ja jotkut suvaitsevais-tiedostavat ihmiset alkaisivat metelöidä että:

”Aiotteko te todellakin valmistautua murhaamaan eläviä ihmisiä”

niin vaihtaisiko hallitus joukkojen patruunat räkäpäihin tiedostavien ihmisten henkisen pipin vuoksi?

2. Mikä on se kriisin taso että suvaitsevais-tiedostavat yksilöt alkavat edes yrittää tehdä tuttavuutta reaalimaailman kanssa?

Epäilemättä tämä koronakriisi ei sitä rajaa ylitä. Ja annetaanpa vielä Clint Eastwoodin tiivistää tämäkin tiedostava henkinen pipi:

ENKELIT

March 27, 2020, 3:01 pm

≫ Next: NOMENKLATURAN NUORI NAINEN

≪ Previous: TIEDOSTAVAT PRIORITEETIT KOHDALLAAN

$

0

0

Valtatie 3, Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajalla, näinä päivinä…

Kello oli kahden aikaan yöllä ja niin poliiseista kuin puolustusvoimain henkilöstöstä koostunut porukka piti yllä tiesulkua ja tarkistuspistettä. Suurin osa miehistä oli nukkumassa lähistöllä sijaitsevissa puolijoukkueteltoissa mutta tarkistuspiste oli siti koko ajan miehitetty. Yölläkin. Liikenteen määrä, varsinkin henkilöliikenne oli pikkuhiljaa vähentynyt lähes olemattomiin. Ne, jotka olivat palaamassa Uudellemaalle olivat jo palanneet eikä pois yrittäjiä juuri enää ollut. Ei ainakaan näin yöaikaan. Päivisin oli tietysti sallittua työliikennettä.

Pohjoisesta, Riihimäen suunnasta alkoi kajastaa kirkas, hohtava valo. Miehet katsoivat valoa ja mukana ollut puolustusvoimien yliluutnantti totesi:

- Sehän… sehän taitaa olla… se on… enkeli…

Enkeli se tosiaan oli. Toisin kuin usein kuvitellaan, ei enkeli ollut mikään vaaleat harsot päällään lentelevä siivekäs naishahmo joka leijaili ilmassa äänettömästi. Eihän toki, se tuli melkoisen jyrinän säestämänä maantietä pitkin, siinä oli 13-litrainen 540 hevosvoimaa kehittävä moottori, kuusitoista rengasta ja tehokkaat valonheittimet jotka antoivat enkelille oman hohteensa. Tuo enkeli eli R-sarjan Scanian rekka pysähtyi tiesululle. Tiesulun vartijoille oli tietysti selvää että enkeli oli asiallisella asialla niin kuin enkelit yleensäkin mutta katsottiinpa paperit kumminkin. Paperit ojentanut enkeli ei näyttänyt kovin enkelimäiseltä vaan hän oli noin 120-kiloinen kaljupäinen partainen mies joka kaiveli samalla taskustaan askin L&M:ää jonka kyljessä oli kyrillisiä harakanvarpaita ja pani palamaan.

Enkelin rekka oli täynnä ruokatavaraa joka oli peräisin Saarioisten tehtailta Valkeakoskelta ja joka vietäisiin edelleen Helsinkiin tukkuvarastoon, purettaisiin siellä, kuskattaisiin jakeluenkeleitten toimesta erillisiin kauppoihin ja seuraavana päivänä enkelit olivat taanneet ruuan esim. hallintojohtajille, hallinto- ja kehittämisjohtajajille, projektipäällikköille, erityissuunnittelijoille, strategiapäälliköille, yliopistollisille sukupuolentutkijoille, yliopistollisille rasismintutkijoille ja valtamedian toimittajille jotka eivät edes ymmärtäneet, että enkeleitä oli olemassa ja ilman enkeleitä he eivät pystyisi elämään.

Enkeli jatkoi matkaansa etelään päin ja samalla toinen enkeli tuli tiesululle. Tällä kertaa enkeli oli Pinnanmaalta päin tuleva Sisun täysperävaunurekka. Rekkaa kuljettanut enkeli puolestaan oli noin satakiloinen mies jolla oli pitkä poninhännällä oleva tukka ja joka olisi sopinut hyvin jonkun death-metalbändin örinälaulajaksi. Enkeli poltteli voimasavuke Bostonia jota oli myynnissä vain Pinnanmaalla. Rekan toinen perävaunu oli täynnä Lälläveden läski & leivonnaisen lenkkimakkaraa sekä suosittua senttaalikalasäilykettä. Toinen perävaunu oli puolestaan täynnä Son Lönsönin mailla kasvatettua valmiiksi rouhittua transfobista slurria josta keitettäisiin pääkaupunkiseudulla monet maittavat aamupuurot.

Tämäkin enkeli jatkoi matkaansa kohti etelää ja vei lastinsa nälkäisille suille jotka eivät eläisi ilman heitä suojelevia enkeleitä. Tiesululla vartioivat poliisit ja sotilaat tuumivat että vaikka elettiinkin epävakaita aikoja niin oli sentään onni että suomalaisilla oli turvanaan enkelit.

NOMENKLATURAN NUORI NAINEN

March 29, 2020, 2:01 pm

≫ Next: VÄSYNYTVESIREAKTORI

≪ Previous: ENKELIT

$

0

0

Euroopan liittovaltion Suomen protektoraatti, Merenrantakaupunki (ent. Helsinki), Kulkuvyöhyke 1, elokuun loppupuoli, joskus tuonnempana…

17-vuotias Anniet Sulimo heräsi Töölön Dagmarinkadulla, sadan neliön kerrostaloasunnossa sijaitsevassa viihtyisässä huoneessaan älyviestittimensä soittamaan musiikkiin. Hän haukotteli, hieroi silmiään, käväisi nopeassa suihkussa ja siirtyi sitten keittiöön jossa olivat jo hänen vanhempansa, äiti Inga ja isä Erik. Anniet nautti aamupalakseen keitetyn kananmunan, paahtoleivän marmeladilla, maissimuroja, appelsiinimehua, kahvia juuri jauhetuista pavuista sekä mangosmoothien. Aamupalan oli valmistanut valmiiksi asunnon älykeittiö.

Anniet kävi Kallion poliittisen ilmaisutaidon lukion toista luokkaa ja hänen kouluvuotensa oli hiljattain alkanut. Oli aika pukeutua, joskin ensiksi hän laittoi itselleen kevyen meikin Anastasian meikkipohjasta, Urban Decayn peitevoiteesta, Milanin poskipunasta, Lancomen silmämeikistä, NYX Professional Makeupin luomiväristä, Bobbi Brownin eyelinerista ja Estee Lauderin ripsiväristä. Viimeistelyn kruunasi Ardellin irtoripset ja Eyekon kulmakarvat. Huulipunaksi hillittyä Elizabeth Ardenia ja korviin Valentino Garavanin korut

Tämän jälkeen hän pukeutui Agent Provocateun alusasusteisiin, Bas Bleu Amelian stay-upeihin ja laittoi päälleen Altuzarran puseron ja minihameen. Jalkaan vielä Alberto Guardianin kengät sekä tarpeelliset tavarat Louis Vuittonin käsilaukkuun ja hän oli valmis lähtemään. Anniet tiesi oikein hyvin että hänen aamutoimensa ja vaatetuksensa maksaisi Merenrantakaupungin ulkopuolella asuvalle prolelle hänen useamman vuoden palkkansa mikäli kyseisellä prolella olisi edes mahdollisuus yrittää hankkia sellaisia. Se ei Annietin mieltä häirinnyt sillä hän oli koko elämänsä tottunut hänelle edullisiin itsestäänselvyyksiin. Hänen elintasonsa yksi niistä. Prolen elintaso taas oli prolen elintaso eikä sillä ollut Merenrantakaupungin asukkaille niin väliä. Sekin oli itsestäänselvyys. Muurahaisyhteiskunnassa kuningatar oli yli kaiken muun ja tässä yhteiskunnassa noita kuningattaria oli paljon. Eikä työläismuurahaisten mielipidettä kysytty.

Rappukäytävässä Annietia vastaan tuli hieman yli kaksikymppinen nuori nainen, oliko sen nimi Minna tai jotain. Kyseinen Minnataijotain pysähtyi ja niiasi hieman Annietille joka vastasi hymyllä. Minnataijotain oli pelkkä prole mutta ei Anniet viitsinyt töykeillä hänelle vaikka jotkut niin tekivätkin. Täällä Töölössäkin asui jonkun verran proleja joilla normaalisti oli kulkulupa vain maksimissaan Kulkuvyöhyke 3:een tai jopa vain Kuutioalueelle. Heidän sirupassiinsa oli kuitenkin päivitetty kulku-, asumis- ja työskentelylupa ykkösalueelle koska he toimivat täällä siivoojina ja palvelijoina. Tässä kyseisessä talossa heitä oli kaikkiaan kolme ja he asuivat alimman kerroksen yhteisasunnossa.

Elokuun loppupuolen Merenrantakaupunki oli aurinkoinen ja lyhyt matka ratikkapysäkille oli mukava kävellä. Annietin ei tarvinnut odottaa kuin pari minuuttia kun ratikkalinja ”Eva” saapui. Anniet nousi ratikkaan ja heilautti rannettaan jossa hänellä oli ihonalainen sirupassi  lukulaitteen edessä. Rautatieasemalla hänen tuli vaihtaa ”Anni”-ratikkaan joka veisi hänet Kallion poliittisen ilmaisutaidon lukion lähellä sijaitsevalle pysäkille. Samaan ratikkaan nousi matkan varrella hänen luokkatovereitaan, heidän mukanaan Annietin paras ystävä Minnea Sinisalo.

Ratikkamatkan aikana Merenrantakaupunki näytti kauniilta ja hyväkuntoiselta. Sekä ostoskeskuksia että erikoiskauppoja oli runsaasti. Sähköautoja oli huomattava osa autokannasta joka oli sinänsä paljon pienempi kuin vanhan Helsingin aikana jota aikaa niin Anniet kuin Minnea eivät oikeastaan edes muistaneet. Kauneus loppui tietysti samalla kun Kulkuvyöhykkeet päättyivät jossain vanhan Kehä kolmosen tienoilla mutta mitäpä tekemistä etuoikeutetuilla siellä olisi muutenkaan ollut. Eihän siellä ollut kuin köyhyyttä ja kurjuutta. Etuoikeutetuille tuntematonta. Sellaisen sulki mielestään ja ajatteli että todellisuus on vain se minkä Kulkuvyöhyke Ykkösessä näki. Merenrantakaupunkiinhan ei ollut tulemista ellei sirupassiin oltu päivitetty kulku- ja oleskelulupaa. Kaupungissa oli nykyisin noin 200.000 asukasta, sen rajat olivat tarkasti vartioidut liittovaltion sisäministeriön joukkojen toimesta ja se oli jaettu kolmeen kulkuvyöhykkeeseen.

Vyöhyke 1: Nomenklaturan ylimmät edustajat.

Vyöhyke 2: Nomenklaturan keski- ja alempi taso sekä erikoistunut ja johtavan tason huoltohenkilökunta.

Vyöhyke 3: Muu huoltohenkilökunta sekä Merenrantakaupungin lentokenttä.

Entisen Kauniaisten lähes koko asujaimisto muuttanut Ruotsiin tai muualle liittovaltion alueelle.

Kaupungin muuttuminen Helsingistä suljetuksi Merenrantakaupungiksi oli peräisin ajalta jolloin Suomen talous oli täydellisesti romahtanut, tuhonnut valtiontalouden ja sitä myötä muun elinkeinoelämän. Romahduksen myötä Suomi lakkasi olemasta edes liittovaltion osavaltiona ja siitä tuli Brysselille alistettu ja ilman minkäänlaista äänivaltaa oleva protektoraatti. Maan vähäinen jäljelle jäänyt sekä hyvin pienin askelin ja hyvin hitaasti elpyvä teollisuus tilitti kaiken tuloksensa suoraan Brysseliin joka puolestaan piti yllä liittovaltion suomalaisen nomenklaturan eli ideologisesti uskollisen hallinto- ja valvontakoneiston, valtamedian, kulttuurihenkilöiden, sekä yhteiskuntauskonnollisen virkakoneiston jäsenien entisen kaltaista elintasoa. Oikeaoppisesta ja osoitetusta uskollisuudesta palkittiin avokätisesti.

Käytännön syistä suomalainen nomenklatura oli siirtynyt lähes kokonaisuudessaan asumaan tähän suljettuun ja vartioituun Merenrantakaupunkiin joka oli ainoa muisto siitä hyvinvoinnista mitä maassa joskus oli ollut. Pieninä poikkeuksina olivat yhtä lailla vartioidut pienemmät hallintokylät siellä missä toimivaa elinkeinoelämää vielä oli ja missä sitä oli hieman saatu elvytettyä. Koska Annietin vanhemmat toimivat molemmat protektoraatin taloushallinnossa myös hän tiesi että elvytystä ei tulisi koskaan tapahtumaan kuin näennäisesti. Elvytys oli pelkkää valhetta. Isä oli kertonut sen Annietille hiljattain:

- Sinähän tiedät että virallinen kertomus Suomen talouden romahtamisesta on vain se, että se oli alun perin keinotekoisesti rakennettu jonkun ikivanhan Neuvostoliiton kanssa käydyn bilateraalisen kaupan pohjalle ja sillä pohjalla se menestyi. Sen jälkeen se eli vain tekohengittämällä maassa jossa ei ollut tarpeeksi teknistä eikä teollista osaamista. Joku Nokia oli puolittainen vahinko joka antoi lisää tekohengitystä. Virallisen selityksen mukaan lopullisen talousromahduksen toi vuoden 2020 virusepidemia ja sen jälkeen elinkeinoelämä romahti lopullisesti tehottomuuteensa ja sen myötä romahti myös korkea elintaso. Euroopan Liittovaltio pelasti suomalaiset nälkäkuolemalta ja on jatkanut sen jälkeen avokätistä avustustaan pitäen suomalaiset edelleenkin hengissä.

- Tosiasiassa suomalainen elinkeinoelämä oli varsin korkealla tasolla ja se tapettiin yliverottamalla, ylisäätelemällä, julkisen sektorin yliturvottamisella ja täysin ylimitoitetulla ilmastohysterialla. Liittovaltio ei puuttunut kehitykseen sillä se antoi Suomen olla ilmastomannekiinina jonka vastuullisuutta saattoi mainostaa. Lisäksi sille sopi oikein hyvin se että suomalainen teollisuus ja tuotanto romahti sillä sen myötä yksi kilpailija oli poissa pelistä. Keski-Eurooppa hyötyi Suomen romahtamisesta. Tämä nykyinen teollisuuden elvytys on vain silmänlumetta ja pikkunäpräämistä jolla pidetään ihmiset toisilleen kateellisina ja kyräilevinä niin että ne eivät suunnittele mitään levottomia. Osa – pieni osa – saa töitä ja sen myötä hieman paremman elintason. Suurin osa ei ja he kadehtivat työssäkävijöitä. Niitä harvoja. Tietysti työssäkäyvienkään elintaso ei pääse lähellekään meidän nomenklaturan edustajien elintasoa. Eikä lähellekään sitä elintasoa mitä suomalaisella työntekijällä oli ennen romahdusta.

- Merenrantakaupungin ylellisyyden ulkopuolella ehkä 15 prosenttia suomalaisista on jonkunlaisessa työssä ja loput elävät sillä että liittovaltio takaa niille jonkinlaiset lämmitetyt tilat ja ruoka-avustuksen. Tietysti on sitten ne niin sanotut Pimeät Maat jossa saattaa elää jo satoja tuhansia ihmisiä. Ehkä paljon enemmänkin. Se porukka elää täysin omavaraistaloudessa ja täysin irrallaan liittovaltiosta. Heidän määräänsä ei pysty laskemaan koska väestönlaskuakaan ei olla tehty viimeiseen viiteentoista vuoteen. Eikä oikeastaan edes tiedetä, että millä he elävät. Se kuitenkin tiedetään että tuo Pimeitten Maitten porukka on koko lailla aseistettua ja liittovaltiolle erittäin vihamielistä. Mutta sillä kuluu suurin aika itsensä ruokkimiseen ja lämmittämiseen. Siksi se on ollut toistaiseksi rauhallista ja pysynyt omissa oloissaan. Omissa oloissaan jota liittovaltion virkakoneisto ei häiritse. Sisäministeriön joukotkaan eivät mene Pimeille Maille.

Isä oli hetken ajan hiljaa ja sanoi sitten:

- Sinä varmaan ymmärrät että tätä, mitä sinulle kerroin ei sitten kannata huudella suuremmin missään. Jos ihminen paljastuu väärinajattelijaksi niin hän on äkkiä tuolla Vantaan puolella kuutioasunnossa elämässä soppatykkiannoksensa varassa. Vailla paluumahdollisuutta. Sen jälkeen ei ole puhettakaan enää mistään Thaimaan lomamatkoista.

Ymmärsihän Anniet vaikka tiesikin että järjestelmä kannusti väärinajattelijoiden paljastamiseen. Lupasi niistä jopa palkkion. Mutta väärinajattelijan lapsen – vaikka hän olisi suorittanut liittokansalaisen ilmiantovelvollisuutensa – osa ei olisi kovin kaksinen. Siksi hän vaikeni asiasta eikä puhunut siitä edes Minnealle joka toisaalta saattoi tietää samat asiat. Varmaan tiesikin. Mutta vaikeneminen oli turvallisempaa koska toiseen ei voinut lopultakaan luottaa sataprosenttisesti. Ei ainakaan liittovaltiossa.

Koulupäivä päättyi ja Anniet sekä Minnea ajattelivat viettää vielä hetken aikaa keskenänsä joten he päättivät pistäytyä Rautatieaseman Cheburgerissa.

Anniet tilasi itselleen tuplajuustopekonihampurilaisen ja Minnea puolestaan kebabhampurilaisen. Anniet muisti vanhempiensa kertoneen että joskus aikanaan tiedostava ja etuoikeutettu väestönosa oli syönyt pääosin kasvisruokaa ja tehnyt siitä suuren numeron. Isä oli todennut ja Anniet oli ymmärtänyt pointin että kyse oli pelkästä muodista jolla nostettiin omaa egoa. Nyt kyse oli myös tavallaan muodista mutta myös vallasta ja mahdollisuudesta. Valtaosa suomalaisista söi pääosin kasvisruokaa. Vellejä ja puuroja. Soppatykistä. Koska sillä ei ollut mahdollisuutta muuhun. Se, että Anniet ja Minnea pystyivät täällä Merenrantakaupungissa syömään päivittäin liharuokaa oli merkki vallasta ja etuoikeutetusta asemasta. Niin Anniet kuin Minnea nauttivat siitä täysin rinnoin. Se vellikansalaisten alue oli vartioidun alueen ulkopuolella. Miksi he siitä välittäisivät?

Minnea oli hieman Annietia rohkeampi. Ollut aina. Anniet ei ollut koskaan käynyt Merenrantakaupungin pohjoispuolella. Etelän matkat olivat hänelle tuttuja mutta ainoa kosketuspinta Merenrantakaupungin ulkopuolisille suomalaisalueille oli hänelle se kerta kun hän kävi Jakomäenkallion näkötornissa ja katseli vahvoilla kiikareilla ympärilleen. Siellä näkyivät ne Vantaan kuutioasuntoalueet ja zombiemaisesti liikkuvat ihmiset. Ihmiset, jotka pidettiin rauhallisina liittovaltion myymällä puoli-ilmaisella alkoholilla, kannabiksella ja heroiinilla.

Anniet oli kääntänyt kiikareita itään päin ja näki Sipoosta Loviisaan asti ylettyvän etnoalueen. Se oli hinta sille, että liittovaltio elätti Suomea. Siellä asui noin miljoona ihmistä. Täysin itsenäisenä alueena, täysin omissa oloissaan. Anniet oli kuullut että aluetta hallitsivat islamilaiset gangsterit. Mutta ne olivat pysyneet alueella koska liittovaltio elätti sitä. Ja koska se vähäinen Suomen protektoraatin liittovaltioarmeija joka oli olemassa vartioi aluetta. Toki ne gangsterit ampuivat alueella toisiaan minkä ennättivät. Annietin isä oli kertonut asiasta:

- Tiedätkös… niitten määrä kasvaa koko ajan. Jossain vaiheessa niitä ei ole varaa enää elättää. Ja sitten ne tulevat tuolta alueeltaan ulos. Eivätkä ne mene kuutioalueille. Koska ne tietävät että siellä ei ole mitään ryöstettävää. Eivätkä ne mene myöskään Pimeille Maille koska ne tietävät että siellä ne ammutaan saman tien ja varoittamatta. Kun ne joskus lähtevät purkautumaan niin ne tulevat tänne. Koska vain täällä on ryöstettävää. Siksi niin minä kuin äiti tuemme suunnitelmaasi että lähtisit lukion jälkeen opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Ja jäät sinne. Ehkä mekin muutamme sinne mutta meidän on oltava varovaisia suunnitelmissamme. Sillä liittovaltion valtakoneiston edustajien muuttosuunnitelmat tulkitaan liittovaltiopetturuudeksi. Mutta selvää on että täällä ei ole luvassa kuin kaaosta. Jossain vaiheessa se tulee. Tämä meidän yltäkylläisyytemme on silmänlumetta eikä se kestä loputtomiin. Jossain vaiheessa kaikki romahtaa.

Minnea puolestaan oli käynyt kesälomillaan Pimeillä Mailla. Perheensä kanssa. Extreme-loma. Hän kertoi Annietille matkastaan samalla kun jäysti annostaan. Sinisalot olivat lentäneet Kuopion hallintokylään, yöpyneet Hotelli Puijonsarvessa ja sen jälkeen käyneet opastetulla kiertoajelulla Maaningalla ja Pielavedellä. Pimeillä Mailla. Ajelu oli tehty panssaroiduilla ajoneuvoilla, samanlaisilla mitä sisäministeriön joukoilla oli ja mukana oli ollut yksi raskaasti aseistettu vartija jokaista matkustajaa kohden.

Anniet oli kysynyt:

- Minkälaisia ne ihmiset siellä olivat? Miltä se kaikki tuntui?

Minnea oli miettinyt hieman ja sanoi sitten:

- Miltä tuntui? Pelottavalta. En minä niitä ihmisiä siellä paljonkaan nähnyt. Mutta ne harvat joita näin näyttivät sellaisilta että ne olisivat tappaneet meidät jokaisen jos ei olisi ollut niitä aseistettuja vartijoita mukana. Se oli… se oli ihan eri maailma… kuin tämä meidän maailmamme. Sellainen… epätodellinen… niin kuin jossain elokuvassa… tuntui sellaiselta että ei sellaista ole olemassa… mutta se on… ja me täällä Merenrantakaupungissa taidetaan itse asiassa olla poikkeus säännöstä… isä kertoi minulle että noin 70 prosenttia Suomen alueesta ei ole liittovaltion valvonnassa.

Ystävättäret eivät puhuneet enää aiheesta enempää sillä se olisi vaatinut yhdessä tehtyjä johtopäätöksiä joita ei kannattanut tehdä. Niinpä he viimeistelivät annoksensa ja läksivät tahoilleen. Minnea jatkoi kotiinsa Kruununhakaan ja Anniet puolestaan Töölöön. Ratikassa istuessaan Anniet tuumi että olihan niillä vartioitujen alueitten ulkopuolisilla ihmisillä varmaan omat, suuretkin ongelmansa. Mutta olihan hänelläkin omansa. Stay-upeissa oli silmäpako. Nolotti vähän. Onneksi kotona oli uusia sukkia tarpeeksi asti. Niin kuin kaikkea muutakin. Toivottavasti koko hänen elämänsä ajan. Tai ainakin siihen asti että hän ehtisi lähteä sinne Yhdysvaltoihin.

Siihen asti hän nauttisi elämästään ja piti yllä liittovaltiossa välttämätöntä putkinäköä. Hän oli oppinut että oli maan yhteiskuntajärjestelmä minkälainen hyvänsä ja oli se taloudellisesti missä kunnossa hyvänsä niin siinä oli aina eliitti joka voi hyvin. Anniet tiesi kuuluvansa siihen eliittiin eikä hän ajatellut että ansaitsiko hän sen aseman. Pääasia oli se, että hänellä oli se. Jotkut toiset elivät kurjuudessa. Mieluummin he kuin hän.

Ihminen oli loppujen lopuksi aika itsekäs otus. Nomenklaturan jäsenenä Annietin oli helppoa hyväksyä se tosiasia.

Kiitokset inspiraatiosta kommentoija Strix Senexille.

VÄSYNYTVESIREAKTORI

March 31, 2020, 2:01 pm

≫ Next: LISÄÄ LIKSAA MIINUKSESTA

≪ Previous: NOMENKLATURAN NUORI NAINEN

$

0

0

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat ja katselijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja HUI-tv:n yhteislähetyksessä. Jatkamme ”Esittelemme Pinnanmaan elinkeinoelämää”-sarjaa ja tällä kertaa vuorossa on kaksi Pinnanmaan Energian ylläpitämää väsynytvesireaktoria joka onkin melkoinen energiasampo näille Pinnanmaan mäkisille tasankomaille. Lähetyksessämme teknisenä asiantuntijana on väsynytvesivoimalan pääinsinööri Einari Hättenhää. Tervetuloa lähetykseen, Einari.

- Kiitos, Antero, ja tervehdys kaikille lähetyksen seuraajille. Mehän täällä Pinnanmaan Energiassa tarjoamme kuluttajille ylpeänä sekä sataprosenttisen varmaa että täysin ympäristöystävällistä energiaa. Ja toiminnan takeena ovat kaksi Löss & Löss-tyypin väsynytvesireaktoria.

- Niin, Einari. Me tiedämme että Hömpstadin väsynytvesivoimala jauhaa sähköä 24/7/365 mutta kuinka nämä kaksi väsynytvesireaktoria oikeastaan toimivat?

- Reaktoreitten energiaa tuottava pääraaka-ainehan on siis väsynytvesi eli H_2hO_hhoijaa jota ei tämän hetken tietämyksen mukaan saa mistään muualta kuin Äkkölämäkölän kunnasta, Son Lönsönin mailla sijaitsevasta parista lähteestä läheltä Hääränlärpättämänjärveä. Väsynytvesi eroaa perinteisestä H₂O:sta siten että se pystyy pakkautumaan yli puolella alkuperäisestä koostaan. Hieman niin kuin kaasu.

- Onko kyseessä siis sama Son Lönsön joka on tunnettu transfobisen slurrin viljelijä sekä genitaalihiekan pakkaaja ja jälleenmyyjä?

- Nimenomaan sama mies. Yksi Äkkölämäkölän kunnan talousvetureista.

- Kuinka väsynytvesireaktori sitten toimii?

- Ehkä on viisainta että esitän toiminnan kuvina. Eli tässä on tämä reaktorin perustilanne. Siinä on puolet tavallista vettä ja puolet väsynytvettä:

1. Tavallinen vesi H₂O

2. Väsynytvesi H_2hO_hhoijaa

3. Turbiinit

- Nythän on niin, että tässä tilassa ei varsinaisesti tapahdu mitään ihmeellistä eli väsynytvesi vain tiivistyy tavallisen veden painosta ja jää tiivistyneeksi. Eli näin:

- Eli tämä ei riitä. Tarvitaan siis jotain muuta.

- Kyllä, ja se, mitä tarvitaan on katalyytti joka tässä tapauksessa on ekstopuliittinen valoläättä.Ekstopuliittinen valoläättä on valmistettu tämpsteriitin, tiittitiitin sekä kvanttimädätettyjen lanttujen sekoituksesta ja se muuttaa väsynytveden ominaisuuksia kun se tiivistyy:

1. Tavallinen vesi H₂O

2. Väsynytvesi H_2hO_hhoijaa

3. Turbiinit

4. Ekstopuliittinen valoläättä

- Kuinka ekstopuliittinen valoläättä tämän tekee?

- Sillä lailla että kun väsynytvesi on tiivistynyt ääripisteeseensä niin ekstopuliittisen valoläätän bläädkemialliset ominaisuudet muuttavat väsynytveden molekyylisidosten veto- ja umpisolmujen rakennetta ja muuttavat sen vihainenvesi-tilaan jolloin se laajenee nopeasti. Kas näin:

- Samalla se pyörittää turbiineita. Ja kun se on päässyt äärimmäiseen vihainenvesi-tilaan se muuttuu jälleen väsynytvedeksi, tiivistyy pienemmäksi ja samalla tämä tietenkin taas pyörittää turbiineita. Ja tämä jatkuu ja jatkuu sillä ekstopuliittisen valoläätän ansiosta väsynytvesi muuttuu toistuvasti vihainenvedeksi ja taas toistepäin:

- Kuinka nopeasti tämä muutos tapahtuu?

- Yksi sykli kestää 0,88 sekuntia ja sen vuoksi sähköntuotto on huomattava. Väsynytvesivoimalan kaksi reaktoria tuottavat vuosittain 3,78 terawattituntia energiaa. Se itsessään tekee Pinnanmaasta energiaomavaraisen ja täytyy muistaa että Hotelli Yrjöperskeleen Persaukistenniemen mökkikylän sähkökeskus syöttää myös verkkoon vuodessa 1,2 terawattituntia Oy Helvetti Ab:n Voimalasta lainattua moraalisäteilyenergiaa. Näin ollen me pystymme oman käyttömme lisäksi syöttämään jatkuvasti energiaa myös valtakunnan verkkoon.

- Eli voidaan todeta että Pinnanmaan energiahuolto on vahvoissa, väsyneissä, vihaisissa ja ennen kaikkea osaavissa käsissä. Pääinsinööri Einari Hättenhää, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, siirto rutioon.

Hyvää huhtikuun ensimmäistä kaikille lukijoille. Viime vuonnahan näissä merkeissä oltiin kaakanajahdissa.

LISÄÄ LIKSAA MIINUKSESTA

April 2, 2020, 4:45 am

≫ Next: ERÄS KUVA

≪ Previous: VÄSYNYTVESIREAKTORI

$

0

0

Postauksen uutinen on pari viikkoa vanha mutta yhtä kaikki ajankohtainen. Eli Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on vaatimassa jäsenilleen huomattavia palkankorotuksia. Kerrataanpa hieman vallitsevaa tilannetta:

- Suomeen on koronaviruksen myötä tulossa perkeleellinen lama. Velkakuplan päälle rakennetussa taloudessa se olisi jossain vaiheessa tullut joka tapauksessa mutta nyt korona toimii sytyttimenä.

- Lama tarkoittaa rautalangasta väännettynä sitä, että huomattava määrä yksityisiä yrityksiä menee pankrottiin.

- Vaikka asia saattaa olla reaalimaailman ulkopuolella eläville uusi ja yllättävä niin ne verorahat jotka elättävät julkista sektoria tulevat nimenomaan niiltä yksityisiltä yrityksiltä.

- Kun ei ole yrityksiä, ei ole kerättävää eikä siis myöskään jaettavaa rahaa. Joten ajatus julkisen sektorin palkankorotuksista tässä tilanteessa on jotain scifin ja preussilaisen vittuilun puolessa välissä olevaa.

Itse työskentelen julkisella sektorilla ja pitäisin pienenä ihmeenä jos palkat säilyvät edes ennallaan. Todennäköisesti niitä tullaan pienentämään jossain vaiheessa jotain parikymmentä pinnaa. Pienentämiseen ei olisi niin suurta tarvetta jos julkista sektoria alettaisiin siivoamaan hölynpölytyöntekijöistä. Mutta siihenhän hallituksemme ei rupea.

Menossa olevan koronavirusepidemian myötä on monikin tuumaillut että ehkäpä tämän kriisin myötä palataan hieman järkevämpään menoon. No, kriisi ei hallituksellemme selvästikään ole tarpeeksi suuri, sillä se on hakemassa EU:lta 13 miljoonaa euroa Välimeren ”pakolaisten” vastaanottamiseksi. Tuo 13 miljoonaa siis menee pelkkiin vastaanottokuluihin ja varsinainen elättäminen onkin sitten, niin, kenenkähän vastuulla se mahtaa ollakaan?

Kunhan tämä meneillään oleva kriisi on ohi niin hallitus lyökin vastaanottovaihteen kakkoselle. Sen prioriteetit ovat selvät ja tavallinen suomalainen tallailija ei kuulu niihin. Muuta kuin maksajan roolissa. Joita nettomaksajia on pian huomattavasti entistä vähemmän.

ERÄS KUVA

April 3, 2020, 5:25 am

≫ Next: YKÄ, LÖTJÖNEN JA TOINEN OTTIATUOTA

≪ Previous: LISÄÄ LIKSAA MIINUKSESTA

$

0

0

Aika ajoin mielessäni käy tämä kuva:

Sanotaan, että siinä NKVD:n sotilas murhaa kaksi puolalaista sotilasta Katynissa vuonna 1940. Todennäköisesti kyse on juuri siitä. Ja minä mietin keskenäni että mikä saa ihmisen tekemään noin.

Ymmärtäisin sen, jos kyseiset tyypit olisivat murhanneet kyseisen sotilaan läheisen ja sotilas kostaisi. Viha ja kosto eivät ole kauniita asioita. Mutta ne ovat ymmärrettäviä. Niin kuin isä-Perskeles aikanaan totesi 1990-luvulla kun seurasimme uutisia Jugoslavian sisällissodasta:

- Niin… onhan tuo hirveetä… mutta toisaalta jos multa ammuttaisiin alta muija ja mukulat niin minustakin tulis äkkiä hyvin vittumainen mies…

Se on täysin ymmärrettävää. Hirvittävää. Mutta inhimillistä. Mutta ymmärrysharjoituksessani en mieti vihaa enkä kostoa. Vaan virkamiehiä jotka toteuttavat heille annettuja määräyksiä. Kirjaimellisesti ja kyseenalaistamatta. Ilman minkäänlaista tunnesidettä hirmutöihinsä. Niin kuin tuota NKVD:n sotilasta. Hän saattoi olla ihan mukava ihminen. Rakastava perheenisä. Mutta hän sai määräyksen:

- Huomenna teille tuodaan kuorma-autoilla 328 puolalaista sotavankia. Teloittakaa ne ampumalla. Ja haudatkaa ruumiit.

Ja hän toteutti määräyksen. Hyvänä virkamiehenä. Samoin hänen saksalainen kollegansa sai määräyksen:

- Teille tuodaan huomenna junassa 2.400 juutalaista. Kaasuttakaa ne ja polttakaa ruumiit.

Ja hän toteutti määräyksen. Kyseenalaistamatta. Niin kuin hänen kiinalainen ja kambodzhalainen kollegansakin. Hyvinä virkamiehinä. Mitä he ajattelivat toteuttaessaan määräyksiä? Ajattelivatko he vain että osta vuoron jälkeen kotiin kilo perunoita, kaksi purkkia maitoa ja puoli kiloa jauhelihaa? Sulkien mielestään sen mitä he olivat tekemässä?

Mitä yhteistä noilla virkamiehillä oli? No tietysti se, että heidän poliittinen johtonsa oli aivan varma siitä, että he olivat ideologiassaan täysin oikeassa. Se johto koostui utopisteista. Elämästä vieraantuneet utopistit ja kuuliainen virkamieskunta on tappava yhdistelmä.

Joku saattaa sanoa että eihän Suomessa ketään ole tapettu. Ei ole niin. Mutta kysehän onkin vain aste-eroista. Meilläkin ovat vallassa utopistit jotka uskovat vakaasti olevansa oikeassa. Ja sitä palvelee kuuliainen ja mitään kyseenalaistamaton virkakoneisto.

Tuli vaan mieleen.

---

YKÄ, LÖTJÖNEN JA TOINEN OTTIATUOTA

April 4, 2020, 5:40 am

≫ Next: YHDEKSÄSTOISTA EPISTOLA

≪ Previous: ERÄS KUVA

$

0

0

Elettiin kuluvan vuoden maaliskuun alkua Pinnanmaalla ja Uudesta Hyisianasta Huitsinnevadan kautta aina Hömpstadiin saakka etenevällä valtatie 66½:lla ajeli etelään päin punainen Nissanin pick up jonka komuutissa oli kaksi isoa ja rumaa miestä. Kyseessä olivat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis joilla oli kalastusreissun tuloksena lavalla toistasataa kiloa tönkkösuolattua kukkomuikkua. Niistä väsättäisiin kuluvana vuonna eräitäkin maukkaita kukkomuikkukukkoja.

Yksi mukava tapa matkustaa autolla on kuunnella samalla Huitsinnevadan Paikallisradiota. Kanava kuului tietysti Nissaninkin komuutissa ja parasta aikaa eetterissä kuului suositun rynnäkköhumppayhtyeen Ylermi Vilvatväinen & Hässitty Käsityksen uusin hittikappale ”Radiossa sammakkona naamariisi uin”. Radio oli silti miehillä vain taustaäänenä ja he harrastivat toista mukavaa matkaharrastusta eli ottiatuotailua. Ottiatuotailun idea oli se, että entäs jos Stalin olisi oikeasti ollut pienten kansojen ystävä niin kuin se juuttaan koijari ja murhamies väitti olevansa. Kuinkas ne syksyn 1939 neuvottelut olisivat silloin menneet? Lötjönen totesi:

- Onhan se niin että jos itänaapuri olisi ollut pelkästään huolissaan Leningradin turvallisuudesta ja arvostanut kovasti suomalaisten työläisten ja talonpoikien valtiota jonka yhteiskuntajärjestelmä nyt vaan sattui olemaan vähän erilainen kuin Neuvostoliitossa niin rajavaatimus olisi ollut kohtuullisempi. Ainakin niin että Mannerheim-linja suojavyöhykkeineen olisi jäänyt suomalaisille. Ja se Repola ja Porajärvi olisi annettu vaihtokaupassa. Miksei vaikka Aunuksen suomalaisseudutkin?

Ykä pisti poskeensa Gifu-pastillin ja komppasi:

- Joo, ja tokihan naapuri olisi myös todennut että ei me sinne Hankoon haluta tukikohtaa. Sehän on hitto vie teidän maatanne se. Mitä sitä hyvän naapurin aluetta miehittämään, sehän olis varsin bolshevistista touhua se. Vaikka me bolshevikkeja ollaankin. Ehkäpä joku neuvostokenraali olisi todennut että kun uhka tulee kumminkin Saksan suunnasta niin sehän meinaa sitä että suomalaisten kykyä torjua sitä uhkaa tulee oleellisesti parantaa. Ja sehän onnistuu asepaketilla joka myydään niin halvalla että hintaa ei ilkeä sanoa muuten kuin toisesta suupielestä kuiskaamalla.

- Jos lähdetään siitä asepaketista jalkaväen puolelta niin ainakin siihen kuuluisi satatuhatta kivääriä. Joista mielellään ainakin parikymmentä tuhatta niitä Simonovin automaattikivääreitä. Ja ilman muuta tietysti toiset parikymmentä tuhatta Emma-pikakivääriä. Plus sanotaanko 7.000 raskasta konekivääriä.

- Kevyitä ja raskaita kranaatinheittimiä naapurin olisi tullut tarjota muutama sata. Ja totta kai tommonen parikymmentä patteristoa raskasta tykistöä. 

- Jep, ja tässä vaiheessa neuvostokenraali toteaisi että tällähän vasta ruvetaan sitä luottamusta rakentelemaan. Ja jatkaisi että meinaten, jos Saksa uhkaa niin sehän uhkaa mereltä mahdollisen maihinnousun muodossa. Toisin sanoen Neuvostoliitto toimittaa Suomelle huomattavan määrän rannikkotykistön järeitä kanuunoita. Plus tietysti huomattavan määrän miinanlaskukykyä ja sanotaanko tommoset viisitoista moottoritorpedovenettä. Suomenlahden rannikko on muutenkin hyökkääjälle vittumainen ja noilla lisäyksillä se muuttuisi ihan saatanallis-perkeleelliseksi.

- Ja jos vihollinen pääsisi sittenkin pureutumaan maihin niin toki naapuri ennakoisi senkin ja antaisi suomalaisille parisataa panssarintorjuntatykkiä ja sanotaanko kaksisataa kappaletta T 26-panssarivaunua.

- Tässä välissä tietysti neuvostoilmavoimien kenraali huomauttaisi että kyllähän suomalaiset tarvitsevat ainakin sata kappaletta Polikarpov I – 16-hävittäjää. Ja sanotaanko tommoset 40 kappaletta kevyitä SB – 2-pommikonetta ynnä saman verran keskiraskaita DB – 3-pommikoneita.

- Mihin sitten neuvostoliittolainen sotateollisuuden pamppu tuumaisi että näitten lisäksi tietysti aletaan Leningradissa lastaamaan juniin suomalaisten tarvitsemia ampumatarvikkeita kahden vuoden sota-ajan verran.

- Tässä vaiheessa suomalaiset saattaisivat tuumia että ehkäpä neuvotteluissa saatetaan päästä sovintoratkaisuun. Mutta tietysti pienten kansojen suuri ystävä setä-Joe löisi vielä ässän pöytään ja sanoisi että sotaraudan lisäksi tarvitaan vielä muutakin goodwilliä joten mitäs jos pantaisiin myös ankarat kauppaneuvottelut pystyyn. Kättä päälle ja käsirahaa, kauppa se on joka kannattaa. Ja Petroskoihin perustetaan välittömästi propagandaradio Petroskoin Tiltu joka lähettää joka ilta puolen tunnin ohjelman ”Näin Naapurissa” jossa ylistetään Suomen ja Neuvostoliiton hyviä ja luottamuksellisia suhteita. Plus tietysti se, että Neuvostoliitossa olevien korkeissa asemissa olevien suomalaisten – mukaan luettuna O.W. Kuusinen – osaamista tullaan jatkossa käyttämään Novosibirskin sahajauhokombinaatissa.

- Jaa-a… ehkäpä näillä toimilla olisi ollut mahdollisuus solmia YYA-sopimus jo vuonna 1939. Ja tietysti Neuvostoliitto olisi ehdottanut samanlaisia sopimuksia myös Baltian maille. Pienten kansojen suurena ystävänä.

- Ja sitten me herättiin, naurettiin röhönauru ja laskettiin kissi ulos. En muuten muista että milloin me oltaisiin viimeksi puhuttu näin paljon paskaa. Mutta ottiatuotailun merkeissä se on tietysti sallittua. Tuossa Äkkölämäkölän ja Lälläveden kunnanrajalla näyttää olevan pysäkki. Eiköhän käydä huuhtelemassa paskapuheet pois voimasavukkeilla?

Näin tapahtui, Nissan pysähtyi ja toverukset pistivät palamaan. Totesivat siinä kessuja käprytellessään että niinhän se on että suuret roistovaltiot eivät ymmärrä kuin yhtä kieltä. Jonka vuoksi pienempikin joutuu aika ajoin painamaan liipaisinta ja toivoa että ruuti riittää. Tupakkitauon jälkeen vaihdettiin kuskia ja kuskinpukille noussut Lötjönen totesi:

- Hjuu, kivahan se on haaveilla ja muutenkin olis kiva jos olis mukavaa eikä ensinkään ikävää. Mutta jos historia olis mennyt toisin niin missäpä päin menetettyjä elikkä tässä tapauksessa Suomelle jääneitä alueita haluaisit matkailla?

- Niin no joo… isot kaupungit ei oikein kiinnosta mutta varmaankin Viipurissa tartteis pistäytyä koska sieltä lähtisi laivayhteys Seiskariin. Ja siellä minä haluaisin käydä. Keskellä Suomenlahtea in the middle of nowhere.

- Hyvä kohde. Tuossa meidän ottiatuotailussa taidettiin Terijoki menettää neuvotteluissa mutta jos se jollain konstilla olisi jäänyt meille niin ehkä siellä pitäisi käydä rantabaarissa juomassa Tsuhnan Kostot. Olishan meinaan yksi suosittu suomalainen käännöskappale ollut Tapani Kansan Terijoen Hiekat.

- Hyvä pointti. Ja Laatokalla pitäisi käydä. Olishan siellä sentään se suomalainen järvi jossa on oikea ulappa. Nythän meillä ei ole muuta kuin rajattoman sinisilmäisen typeryyden äärettömiä ulapoita.

- Totta joo. Ja Petsamossa pitäisi ilman muuta käydä. Tiedä hänessä vaikka Liinahamari olisi suomalaisen öljyteollisuuden ykköspaikka. Ja jos palataan takaisin Kannakselle niin jonkunlainen Vuoksen sisävesiristeily pitäisi kokeilla.

- Mutta tietysti on selvää että eihän se Suomelle jäänyt karjala olisi se unelmien Karjala mistä nyt mekin haaveillaan. Se olisi samanlainen maakunta kuin vaikka Uusimaa. Täynnä ABC-asemia ja S- sekä K-ketjun kauppoja. Viipurissa olisi ehkä sen kolmesataatuhatta asukasta ja se olisi samanlainen lähiöläjä kuin kaikki muutkin suuret kaupungit.

Matka eteni, punainen Nissan ylitti Lälläveden ja Huitsinnevadan kunnanrajan. Örnätjärvi lähestyi. Toverukset tuumivat että menetettyä ei takaisin varmaankaan saa mutta saahan sitä kumminkin aina aikansa kuluksi ottiatuotailla. Säkkijärvi meni mutta jäihän sentään polkka.

YHDEKSÄSTOISTA EPISTOLA

April 5, 2020, 2:01 pm

≫ Next: JOTAIN IHAN MUUTA LXXIX

≪ Previous: YKÄ, LÖTJÖNEN JA TOINEN OTTIATUOTA

$

0

0

Edellisen, kahdeksannentoista epistolan aikajana loppui marras-joulukuun 2019 vaihteeseen jolloin huulipunahallitus aloitti toimintansa. Tulee muistaa että sen jälkeen on ollut paljon muutakin kuin koronaa – johon tässä postauksessa ei keskitytä – ja kyseisen hallituksen, erityisesti sen punavihreimmän osan yleistä asennetta valta-asemassaan voi kuvata pitkän litanian sijasta yhdellä kuvalla:

Ja nämä tytöthän tahtovat. Huomattavaa, että tuon punavihreän johtokolmikon poliittinen koti – niin kuin kuva kertoo – näyttää olevan feministinen puolue joka on realismipakoisuudessaan vielä valtapuolueita pahempi mutta jonka voi aivan hyvin sanoa käyttävän hallitusvaltaa muitten puolueitten välityksellä.

Mä haluun-poliitikassa kunnostautui tuoreeltaan sisäministeri joka käytännössä jakoi Suomen kansalaisoikeudet, no, aivan kaikille:

Sekä:

Ja tämän sekä hallituksen että virkakoneiston ollessa kyseessä sitä tulkinnanvaraa löytyy varmasti aina. Ohisalon viesti on taatusti kuultu maailmalla ja siellä ajatellaan että jos sisäänheittotuotteitten kehittäminen olisi urheilulaji niin Suomi olisi mitaleilla joka Ristuksen, anteeks, Mohamedin kisoissa.

Jos kyseinen Maria Ohisalo on jossain hyvä niin se on haluaminen. Ja hän haluaa. Aina vain enemmän:

Kuinka moni lukija haluaisi aseistettujen muslimien kulkevan poliisin univormussa ja poliisin valtuuksilla? Kuinka moni luottaisi heidän puolueettomuuteensa tietäen että heidät on valittu tehtäväänsä vain siksi että he ovat muslimeja? Asiaan palataan uudella otteella tämän koronaviruksen jälkeen sillä Ohisalohan polasi sisäasiainministeriön kansliapäälliköksi Kirsi Pimiän jonka linja on tuttu ja kuuluisa:

Joulukuussa 2019 aseasioihin nähden rikollisjärjestö MC Poliisihallitus tahtoi myös kovasti eli ehdotti joulukuussa että kaikki aseluvat muutettaisiin määräaikaisiksi ts. mahdollistetaan tavallisten lainkuuliaisten ihmisten omaisuuden ryöstäminen. Peruste oli se, että ns. unohtuneet aseet saattavat helposti joutua rikollisille. Kuinka moni aseen omistaja unohtaa aseensa? Onko sellaista ensimmäistäkään? Saattaa olla, että jopa Ylessä joku jutun editoija ajattelee asiasta järjellisesti sillä juttuun liittyvä kuva teksteineen oli tämä:

Asiasta vähemmänkin tietävä hoksaa että rikolliset kaipaavat helposti piilotettavia aseita jollainen kaksipiippuinen metsästyshaulikko ei ole oikein sahattunakaan. Eivätkä se sieltä asekaapista minnekään ”unohdu”.  Eivätkä ne myöskään joudu lailliselta omistajalta laittomaan asekauppaan. Poliisi puhuu paskaa. Seuraavassa kuvassa taas on niitä aseita joita on takavarikoitu rikollisjärjestöiltä. Mukana on tasan yksi haulikko, pumppumallia pistoolikahvalla:

Puoliautomaattiaselupia myönnetään jo nykyisin määräaikaisina ja lupia saatetaan perua sekä aseet takavarikoida kun aseen omistajalla ei ole ollut esittää poliisille tarpeeksi suurta näyttöä harrastuksestaan. Mikä puolestaan aiheuttaa pirunmoisen taloudellisen tappion. Harva viitsii ostaa kalliin aseen jos ei tiedä että viekö valtesmanni sen viiden vuoden päästä mielivaltaisesti pois. Ja se ostamattomuushan on lupakäytännön tarkoituskin. Eikö ihminen voi käydä ampumassa ihan omiin nimiinsä? Ilman seuran jäsenyyttä? Ja jos kyseinen määräaikaisuus pannaan koskemaan metsästysaseitakin niin kuinka sen harrastuneisuuden osoittaa? Täytyykö tuoda ammutun teeren ja jäniksen kinttuja poliisiasemalle laskettavaksi? Entäs jos metsässä on rämmitty aseen kanssa mutta saalista ei saatukaan? Niin kuin hyvin usein käy.

*

Eletään edelleenkin joulukuuta 2019 ja jatketaan Osmo Soininvaaran viisauksilla. Osmo pisti kansakuntaa kyykkyyn loihelausumalla seuraavaa:

Satojen miljoonien ihmisten asuttaminen uudestaan ei ole aivan kivuton asia. Minne he menevät? Katse kääntyy tietysti harvaan asuttuihin maihin kuten Australiaan – ja esimerkiksi Suomeen. Suomen osuus tulee olemaan useita miljoonia, eikä sitä meiltä kysytä.

Onkohan Ode miettinyt että millä ne useat miljoonat ruokitaan? Muistakaa muuten että Odea pidetään laajalti vihreitten fiksuimpana tyyppinä. Kyseisen ilmastohysterian tiimoilta on hyvä laittaa näkyville kuva jossa vittuillaan eräälle teinille ja ennen kaikkea sen teinin taustavoimille jotka ovat nostaneet kyseisen teinin jalustalle ja suoranaiseksi uskonnolliseksi ikoniksi:

How dare you? Ja huulipunahallituksemme dares sillä se oli ja on edelleenkin päättänyt tehdä Suomesta hiilineutraalin ts. yhteiskuntana kuolleen ja tämä otsikko varmaankin kuvaa tilannetta parhaiten:

Siis puolittuisivat. Entäs se kokonaan hiilineutraali Suomi? Meillä on vallassa Suomen historian vaarallisin hallitus. Niin kuin olen ennenkin todennut niin neuvostovetoinen Kuusisenkin hallitus halusi vain pölliä suomalaisen elinkeinoelämän. Eikä se päässyt Terijokea pidemmälle. Nykyhallitus haluaa lopettaa sen kokonaan. Ja se pitää valtaa Helsingissä.

*

Jatketaan joulukuuta 2019. Kysymys: Kuinka valtakoneiston suosima ja suojelema toimittelijatar voi hankkia itselleen ansiotonta uhriutumispääomaa?

Vastaus: Laittamalla linnan juhliin kaulaansa hirttosilmukan ja esittämällä että kun moni on maailmalla ollut vaarassa mielipiteittensä vuoksi niin sen takia hänkin on jonkun sortin sankari. Hän, joka edustaa itsekin sitä Ainoaa Oikeaa Mielipidettä ja vastustaa väärinajattelua:

*

Niin kuin lukija tietää, on toimittelija Saska Saarikoski ennustamisen mestari ja hänen diplomityönsä ennustamisessa oli Donald Trumpin 0,0%-mahdollisuus. Hän on myös tyylitajun mestari:

Pistämätöntä tyylitajuaan osoitti myös seuraavan vuoden puolella Helsingin Pravdan Tuomas Peltomäki:

Miettikääpä muuten jos joku kansallismielinen (lausutaan: tervejärkinen ihminen) heittäisi jotain lähellekään samanlaista. Asia olisi poliisin tutkinnassa nopeammin kuin Raija Toiviainen ehtisi lausua ”väärinajattelija”.

*

Palataan aikaisempaan syyskuuhun. Lukija tietää hyvin että hotellin respassa ei hirveästi arvosteta yhteiskuntatanhuamisen yliopistollista koulutusta. Tämä seuraava kuva oikeastaan tiivistää sen, että miksi:

Viherpiipertäjäthän saivat lanseerattua myös sotavaltiolle pakollista kasvisruokailua sillä perusteella että jotain tofua järsivä varusveijari pelastaa maailman ilmaston. Oheinen kuva yksikön roskiksesta kasvisruokapäivän jälkeen kertoo että suomalainen sotilas osaa sopeutua vaikeisiin tilanteisiin edelleenkin ja tehdä omia ratkaisujaan rauhankin aikana:

Politsitrukki Jari Taponen jatkoi joulukuussakin linjallaan ja luonnollisesti suuttuu joka kerta kun hänen epistolaansa arvostellaan:

Hotellin respassa ei muuten tiedettykään että Suomen rajat olivat täysin suljettuja vuosina 1945 – 1991. Mistä helvetistä se Toyota Corolla ilmestyi Perskeleille vuonna 1972? Kävinkö Kreikassa 1980-luvulla vai oliko se ohjelmoitua Total Recall-unta? Oliko Suomessa kantaväestön elättämä somali- ja arabivähemmistö vuonna 1977? Sama Taponen samassa hengenvedossa sitten syytti muita juuri siitä mitä hän itse tekee. Toisaalta hän tunnusti termin ”vihafakta” olemassaolon:

Aika ajoin käy mielessä että onko Taponen sittenkin kaikkien trollien trolli jonka rinnalla jopa loistava Keijo Kaarisade on amatööri.

*

Kun sitten siirryttiin tammikuun 2020 puolelle niin Höblä eli Hufvudstadsbladet määritteli loukkaantumisen absoluuttiset rajat:

HUFVUDSTADSBLADET muistuttaa, että sananvapaudellakin on rajansa.

”Kun ilmaisee itseään tavalla, joka loukkaa jotakuta toista, raja on ylitetty.”

Onko olemassa sellaista itsensä ilmaisua joka ei loukkaisi jotakuta toista? Voisiko radion merisää ehkä olla sellainen? Vai onko niin että nimenomaan tiettyjä ihmisiä ei saa loukata? Kuka sen määrittelee? Suvaitsevais-tiedostava toimittaja ehkä?

Tammikuussa 2020 Viron puolelta kommentoitiin Suomea:

Sanna Marinin hallitus on kaiken sen vastakohta, mitä me Virossa haluamme.

Tulee muistaa että Viro oli kommunistimiehityksen alaisena viisikymmentä vuotta joten ehkä virolaiset tietävät mistä puhuvat.

*

Tammikuussa myös muutamat etnisesti edistykselliset yliopisto-opiskelijat päättivät tehdä ns Abu-Hannat eli hankkia boostia toisten maksamalle uralleen perustamalla uhriutumisjärjestön:

Laitetaanpa hieman uhriutujien viisautta:

Aracelis Correa järkyttyi, kun aloitti sosiaalitieteiden opinnot kaksi vuotta sitten Helsingin yliopistossa. Hän kertoo yliopiston läpivalkoisuuden hypänneen nopeasti silmille.

Niin. Maassa nimeltä Suomi on varsin tavallista että ympärillä on paljon valkoisia suomalaisia ihmisiä. Ettei jopa huomattava enemmistö.

- Puheessa tehdään oletuksia siitä, että suomalaiset ovat valkoisia. Tilanne muuttuu, kun myös yliopistojen henkilöstössä alkaa olla enemmän vähemmistöihin asettuvia ihmisiä.

Suomalaiset ovat pääosin valkoisia. Suomalais-ugrilaista rotua. Se ei ole oletus vaan fakta. Onko näitten uhriutujien tarkoitus että yliopistoihin otetaan tarkoituksella tietynlaisia ihmisiä pelkästään ihonvärinsä perusteella? Eikös tällaiselle ajattelulle ollut joku sanakin? Mikäs piru se mahtoikaan olla? Alkoiko se r-kirjaimella? Hitto, kun en muista. Ja onko muuten ongelma että esim. Nigeriassa Lagosin yliopistossa on pääosin mustia ihmisiä? Ai ei ole vai? Miksi ei?

*

Ilmastohysteerinen huulipunahallituksemme ylläpitää ideaa että asuntojen öljylämmityksestä tulisi luopua vuoteen 2030 mennessä. Ilmastosyistä. Vaikka suomalaisten lämmitysratkaisujen vaikutus ympäristöasiansa muutenkin esimerkillisesti hoitavassa maassa on maailman ilmastoon täysin olematon ja kyseinen käsky olisi mm. eläkeläisille katastrofaalinen. Jostain syystä sisäministerimme Maria Ohisalo jonka pitäisi pestinsä myötä keskittyä Suomen sisäiseen turvallisuuteen toimii (no, hänhän on tietysti vihreitten ylin Lennipirkitta) ilmastohysterian kärkinimenä ja hän teki ajatuksensa selväksi tammikuussa 2020:

Kannattaa lukea tuo twiitti useampaankin kertaan ja muistaa että kyseessä on Suomen sisäministeri.

*

Tammikuun loppupuolella sitten saatiin taas yksi esimerkki siitä kuinka suomalaisten veronmaksajien rahaa upotetaan loputtomaan Kankkulan kaivoon. Eli:

Itä-Suomen yliopisto tarjoaa suoritettavaksi nettikurssia ”Antirasismin perusteet”. Kurssin kohderyhmänä ovat opettajat, nuorisotyöntekijät, sosiaalialan työntekijät, kansalaisjärjestöissä toimivat sekä muut erilaisten ihmisryhmien kanssa työskentelevät ammattilaiset tai sellaisiksi kouluttautuvat opiskelijat.

Mikäpä on kyseisen ”opetuksen” punainen lanka? No seuraava:

Jotkut arjen rasismin muodoista on selkeästi kriminalisoitu Suomen lainsäädännössä, kun taas toisten muotojen tapauksessa laki ja sen tulkinta ovat osittain epäjohdonmukaista. Esimerkiksi nimittelyn, katseiden, eleiden ja ilmeiden rasistisuuden voi arvioida parhaiten vain niiden kohde: jos yksilö, johon teko kohdistuu, määrittelee teon rasistiseksi, kysymyksessä on rasismi riippumatta tekijän aikeista.

Eli rasismia on kaikki mahdollinen, jos oikea ihminen sen määrittelee. Ja muistakaa, veronmaksajat. Tuo opetus ei ole tiedettä vaan mielipidettä. Ja te maksatte niitten mielipiteen ilmaisijoiden elatuksen.

*

Tätä silakkaliikettähän on mainostettu kovasti rauhanomaisena ja kaikenlaisen ääritoiminnan vastaisena liikkeenä. Ainakin valtamedian toimesta. Tässä kyseisen liikkeen avautumista:

Ensinnäkin tulee muistuttaa että kyseiset silakat eivät tajua mitä on äärioikeistolaisuus ja toisekseen voi todeta että ihmisten elämän tuhoaminen ei ole heille millään muotoa ongelma. Mutta ainakin valtamedian näkemyksen mukaan kyseinen lauma on niitä hyviä tyyppejä jotka taistelevat pahaa vastaan.

*

Helmikuun 2020 puolella sitten tarjottiin – minkäs muun kuin Ylen kautta – miehille mahdollisuutta vapautua kapeasta tavasta olla mies. Tämän kapean tavan määrittelivät feministit ja lääkkeeksi tarjottiin mitäs muuta kuin feminismiä:

plus:

Hotellin respassa on pantu merkille että kun feministi pyrkii määrittelemään minkälainen miehen pitäisi olla niin se on hyvää ja edistyksellistä. Sen sijaan jos mies pyrkii määrittelemään sitä minkälainen naisen pitäisi olla, se on hirveää ja taantumuksellista. Omaa olemistaankan mies ei saisi määritellä. Ehdotus: mitäs jos te feministit kirjoittelisitte sähköposteja toisillenne ja jättäisitte teidät elättävät miehet rauhaan? Meinaan, jos miehistä tulee juuri sellaisia kuin te haluatte niin ehkä heistä ei ole enää teitä elättämään? Miettikää tarkkaan.

*

Mikä on perhe? Mitä siihen vaaditaan? Ainakin Helsingin Sanomilla on asiasta oma näkemyksensä. Tässä on HS:n uusi ”perhetiimi”. Mitähän siitä mahtaa puuttua? Jos ajatellaan termiä ”perhe”.

Eletään edelleenkin helmikuuta 2020 ja vihreiden surullisenkuuluisa Emma Kari tekee selväksi sen, mikä hallituksen päätavoite on:

Antanemme Emmalle anteeksi sen, ettei hän hahmota että termit ”hyvinvointivaltio” ja ”toivioenergialla toimiva valtio” eivät mahdu samaan lauseeseen.

*

Suomalaisen vaihtoehtomedian suuri nimi Ilja Janitskin kuoli 7. helmikuuta 2020. Janitskinin kuoleman myötä toimittelija Jessika Aro osoitti suurta tyylitajuaan:

Kumpikohan oli enemmän vainottuna ja kumpikohan mahtoi menettää vapautensa mielipiteittensä vuoksi? Jessika Aro vai Ilja Janitskin?

*

Meidän kaikkien hyvin tuntema vaginapainonnostaja Rosa Meriläinen osoitti loistavaa talouden ja ennen kaikkea nettoveronmaksun tuntemustaan:

Kuopioon suunniteltu suuri havusellutehdas ei saanut ympäristölupaa ja sen myötä tuhannet työpaikat jäivät saamatta. Mutta hei, ei huolta, sillä vitunvirkkaamisella ja apurahataiteella tämä maa nousee uuteen, ennennäkemättömään kukoistukseen.

*

Helmikuussa 2020 Suomi siirtyi jälleen askeleen kohti totaalista sukupuolettomuutta. Hallitus pläjäytti nimittäin seuraavaa:

Perhevapaauudistuksessa ei puhuta enää äidistä, sen sijaan puhutaan synnyttäjästä tai raskaana olevasta. Perhevapaan teksteissä ei myöskään ole isää, on vain vanhempia, ja perheessä yksi tai kaksi vanhempaa.

Hotellin respassa veikataan että 0,1% suomalaisista mieltää että tämä on toivottavaa kehitystä ja 99,9% miettii että VMP. Mutta sen 0,1%:n mukaan toimitaan. Ettei sille tulisi henkinen pipi. Sillä on suurempi merkitys.

*

Helmikuun 2020 loppupuolella tahattoman huumorin mestari Husu Hussein näytti jälleen mistä kana pissii:

Missäs kulttuurissa niitä serkusavioliittoja suosittiinkaan? Ja sanoiko yksikään valtamedian edustaja lemmikkisomalilleen Husulle että perustelepas jätkä väitteesi? No ei sanonu niin. Niin kuin ei ole koskaan sanonut. Koska Husu on lemmikkisomali. Ei sellaiselta saa kysellä hankalia.

*

Helmikuun lopulla Oulun kaupunki sitten keksi aivan loistavan idean jolla etnisesti edistyksellinen raiskaaminen loppuu niin kerta kaikkiaan:

Miksi ihmeessä moista ei olla keksitty aikaisemmin? Ajatelkaa miltä määrältä kärsimyksiä oltaisiin vältytty. Hotellin respan tietojen mukaan kyseisen kampanjan myötä raiskaukset niin Oulussa kuin Suomessa yleensäkin ovat loppuneet kokonaan ja raiskauksista tuomioita saaneet ovat pyytäneet oikeuslaitokselta tuomioittensa ankaraa koventamista tajuttuaan tuon videon myötä tekojensa hirvittävän vääryyden. Ja lisätään vielä vähän kyseistä oppimateriaalia:

Jos ei tällä pysy tyttöjen pimpit rauhassa niin millä sitten?

Ja hemmetti. Tekstiä ja kuvaa tuli taas vaikka kuinka paljon vaikka ei päästy kuin helmikuuhun 2020. Mutta laitetaan vielä yksi juttu joka kertoo hyvin kuinka R-kortti on muuttanut maamme sairaaksi. Tiedätte varmaankin duon Maustetytöt? Hehän tekevät sellaista mukavaa melodista poppia. Ovat menestyneet kaupallisesti. Ja ajateltiin että Emma-gaalassa he putsaavat pöydän.

No, eivät putsanneet kun eivät olleet edes ehdolla. Siihen syynä oli etnisesti edistyksellinen toimittelijatar Renaz Ebrahimi. Jaa miksi? No siksi että Maustetyttöjen erään kappaleen demoversiossa sanottiin sana neekeri. Sen sijaan että Emma-gaalan raati olisi todennut kyseiselle pellelle että hyppää jortaniin tai osta ittelles jotakin rauhoittavaa niin ehkä helpottaa niin sen sijaan se poisti Maustetytöt ehdokkaista kun kyseinen etnisesti edistyksellinen triggeröitynyt sitä vaati.

Miettikää. Yksi etnisesti edistyksellinen joka vielä kommentoi voittoaan ”Yay, it´s a fucking win”. Ja yksi sana. Ja tuon paskan edessä ryömivät kaikki. Tuossa vielä kyseinen juttu kuvana:

Klikkaa isommaksi

Tässähän näitä tällä kertaa. Jatkoa seuraa. Valitettavasti.

JOTAIN IHAN MUUTA LXXIX

April 7, 2020, 2:01 pm

≫ Next: KALLIIT JA MUODIKKAAT MIELENTERVEYSONGELMAT

≪ Previous: YHDEKSÄSTOISTA EPISTOLA

$

0

0

Nortti huuleen ja myötätuuleen

Varoitan heti alkuun että tämä kirjoitus on sellainen että se ei kiinnosta osaa, suurtakaan osaa lukijoista sillä tässä pannaan urakalla tupakki röyhyämään ja käydään läpi kekkoslovakialaista tupakkitarjontaa. Kiitokset kommentoija Huru-ukolle inspiraatiosta ja eräälle keräilijä Kettuselle sivustostaan josta oli huomattava apu.

Tietysti tupakkia poltettiin jo ennen Kekkoslovakiaa joten aloitetaan kirjoitus sodan ajoilta. Tupakki oli hirveetä myrkkyä tietysti silloinkin mutta sotilaalla oli muita ja huomattavasti suurempia & välittömämpiä vaaratekijöitä sotatyössään joten tupakkia ei nähty välittömänä uhkana mitä se ei tietysti ollutkaan. Jo YH:n aikana jaettiin sotilaille muonatupakoina viisi savuketta päivässä. Sodan ajan tupakkatarjontaa esitellään seuraavassa kuvassa:

Tupakkia ei muutenkaan pidetty silloin niin suurena pahana. Oheisessa kuvassa sotasairaalan lääkäri tarjoaa tupakin haavoittuneelle sotilaalle:

Koska sattuneesta syystä ei itselläni tullut vielä sota-aikana pantua palamaan niin käydään läpi hieman (käsitykseni mukaan) sen ajan suosituimpia tupakoita. Ensimmäisenä tietysti Työmies:

Työmies – niin kuin muutkin sen ajan tupakit – olivat luonnollisesti holkki- eli loppi- eli karvapersetupakkaa jota poltettiin yleensä imukkeen kanssa:

Muita sen ajan mainittavia tupakkamerkkejä olivat Saimaa:

Mies sai maata läheltä Saimaata ja siellä se sai maata ja poltella Saimaata.

Sekä Klubi, joista suosituin oli Klubi 22 eli Pilli-Klubi:

Niksmannienkin tupakkia sodassa polteltiin eli Junoa:

Sekä Salemia:

Kuulemani – täysin vahvistamattoman –  tiedon mukaan sota-ajan yksi huonoimmista ja vähiten suosituista tupakoista oli Kultaleima:

Nähtävästi itänaapuri oli ymmärtänyt tuon komealta kalskahtavan Kultaleiman nimen hieman väärin ja saman vahvistamattoman kuulopuheen mukaan naapurin propagandajätkät olivat huudelleet megafoneillaan suomalaisten asemiin että ”te sotamiehet joudutte polttamaan Työmiestä samaan aikaan kun upseerinne polttavat Kultaleimaa”.

Tule sinä hakeen leipäs päälle voita.

Tietysti suomalaiset viljelivät sodan aikana myös kessua:

Jonka myötä sätkäkone tuli monelle tutuksi:

Tosimies tietysti vääntää sätkän käsin ilman konetta. Sodan aikana oli myös myynnissä noin kilon paperipusseissa ”tupakan jätettä” josta olen nähnyt kuvan joskus mutta en löytänyt sitä tähän postaukseen. Veikkaisin että siihen on jauhettu mahorkan tyyliin myös tupakin varret ja ehkä juuretkin.

Vaan sittenhän se syttyi se rauha. Normaalit loppitupakit paloivat edelleenkin suomalaisten suupielissä mutta alkoihan myyntiin tulla muutakin. Osa oli tietysti ollut myynnissä jo sodan aikana niin kuin North State eli Nortti. Tarjolla oli sekä punaista filtterinorttia (myydään nykyisinkin) sekä vihreää karvapersenorttia (väristään huolimatta ei todellakaan mitään mentholsavuketta) jonka myynti loppui 1990-luvulla:

Jep. Miehet jotka yskivät, rykivät ja räkivät sen tietävät. Nortti on täyttä tupakkaa. Luonnollisesti tässä postauksessa tulee mainita voimasavuke Boston jota vielä 1970-luvun alkuun saakka oli tarjolla Suomessa. Sen jälkeenhän sitä ei ole myyty enää muualla kuin Pinnanmaalla:

Tässä se on. Se legendaarinen voimasavuke Boston.

Boston myös mainosti varsin voimakkaasti. Kyseisessä mainoksessa mainostetaan sitä miedompaa valkoista Bostonia. Huomatkaa 1970-luvun tukka- ja pulisonkityyli:

Mainostettiinhan voimasavuketta myös televisiossa:

Ja kärysihän monen sällin suupielessä Armiro:

Se kaikkein kuuluisin ja menestynein tupakki oli (ja on kai vieläkin ellei sitten myöhemmin myyntiin tullut Älämölö eli L&M ole vienyt titteliä) tietysti Mallu eli Punainen Marlboro:

Mallua oli ja on myös menthol- ja valkoisena versiona mutta jätetään pikkupoikien pajatupakat tässä postauksessa väliin.

Kekkoslovakian aikana opittiin myös että Colt iskee miehen makuun. Tai väännöksenä ”Colt iskee miehen katuun”:

Tokihan kansalaisten suupielissä röyhysi myös Gold Dollar:

Gold Dollaria mainostettiin otsakkeella ”Hyvä homma. Ja homman päälle hyvät savut. Gold Dollar”. Valitettavasti en vaan löytänyt ensimmäistäkään kyseistä mainosta tähän postaukseen. Ehkä kekkoslovakialaiset muistavat muutenkin.

Tokihan Kekkoslovakiassakin oli miehiä jotka kulkivat omia polkujaan. Tosin kyseinen lause on kai pöllitty Camel-bootseista mutta monen häiskän suupielessä kärysi Camel ilman bootseja. Ja se Camel taisi tulla ennen niitä bootseja:

Ja meille nulikoille taas myytiin lakritsitupakkina melkein Camelia eli Pamelia:

Myös Smart kärysi erityisesti miespuolisten kansalaisten suupielissä:

Tunnettuja mutta ei ehkä aivan yhtä myytyjä tupakkamerkkejä olivat Partner, Kent ja Meil:

1970-luvun alussa tupakkimarkkinoille pyrki voimakkaasti Form:

Formiahan mainostettiin kuin jotain terveellistä luontaistuotetta konsanaan. Pankaa merkille mainoksen miehen muodikkaat telkkarisilmälasit joita käytti Kekkonenkin:

Myös kevyempänä savukkeena mainostettu Belmont tuli markkinoille Kekkoslovakian loppuaikoina:

Piippu- ja sikarimiehillä oli sitten tietysti omat merkkinsä ja piipunpolttohan on muutenkin paperossin röyhyttämisen rinnalla rauhallisen miehen taidelaji. Mutta sätkätupakoissa Kekkoslovakian kurko oli tietysti Kulta-Aroma:

Tässä tuli käytyä läpi hieman sodanjälkeisen ajan ja Kekkoslovakian tupakkitarjontaa ainakin sieltä yleisimmästä päästä. Lopuksi pitää tietysti todeta että tupakointia ei kannata aloittaa. Tupakka on myrkkyä, maksaa paljon ja palaa savuten. Ja johan Eppu Normaali opetti kekkoslovakialaisille jo vuonna 1979 että myrkkyä ei syödä saa. Uskotaan Eppuja:

KALLIIT JA MUODIKKAAT MIELENTERVEYSONGELMAT

April 10, 2020, 11:25 pm

≫ Next: 1959: HETKI MENNEESSÄ

≪ Previous: JOTAIN IHAN MUUTA LXXIX

$

0

0

Niin kuin lukija hyvin tietää, on tätä uutta edistyksellistä henkilötunnuksen uudistamista ajettu kuin käärmettä pyssyyn jo muutaman vuoden ajan. No, nyt alkaa olla valmista ja tarkoituksena on että nämä uudet tunnukset joitten tarpeellisuutta ei ainakaan hotellin respassa purematta niellä tulisivat lopullisesti käyttöön vuonna 2027. Järjellisessä yhteiskunnassa sekä poliittinen johto että virkokoneisto ajattelisivat tällaisten uudistuksien kohdalla automaattisesti seuraavaa:

1. Onko tämä välttämättömän tarpeellista?

2. Onko tämä verorahojen käyttämisen arvoista?

Alunperinhän todettiin että vanha ts. nykyisin käytössä oleva tunnus ei jostain syystä riitä kun numerot loppuvat kesken. No, hotellin respassa ratkaistiin tämä ongelma - jonka olemassaoloon ei täällä oikein uskota - hintaan 0 € 0 c. Eli kun entinen tunnus on:

XXXXXXA123A

Ja jos numerot eivät jostain syystä riitä niin pannaanpa sen perään pari numeroa lisää, eli:

XXXXXXA123A63

Aivan varmasti riittää. Mutta kysehän ei ollutkaan tästä. Vaan henkilötunnus pitää saadakin sukupuolettomaksi ja nimenomaan se mielletään välttämättömän tarpelliseksi:

Suomeen esitetään uudenlaista henkilötunnusta, josta ei enää kävisi ilmi henkilön ikä, syntymäaika, sukupuoli tai muuta henkilöön liittyvää tietoa.

Valtiovarainministeriön asettama työryhmä esittää uudistetun henkilötunnuksen käyttöönottoa vuodesta 2027 eteenpäin. Tästä lähtien jokaisella Suomen väestötietojärjestelmään rekisteröidyllä ihmisellä olisi käytössään uusi henkilötunnus, joka korvaisi tällä hetkellä käytössä olevan tunnuksen.

Eli suomennettuna: 1% kansalaisista vaatii että näin tulee tehdä. Siitä yhdestä prosentista murto-osan murto-osa kärsii/nauttii/whatever sukupuoleensa liittyvistä mielenterveysongelmista ja se suurempi osa taas ruokkii egoaan komppaamalla tätä porukkaa koska, no, se on muotia ja muodissahan ei ole koskaan ollut kysymys järjestä. Ja valtiomme taas kerran tekee mitä se hyttysenpaskan kokoinen porukka vaatii.

Ja sehän maksaa. Hotellin respan ratkaisulla - jota tuskin tarvittaisikaan - oltaisiin säästetty huomattava määrä rahaa. Katsokaas nimittäin piruuttanne sitä mikä määrä tyyppejä on kyseisen projektin johtoryhmässä ratkaisemassa tätä ongelmaa jota ei oikeastaan olekaan:

- lainsäädäntöneuvos

- kehittämispäällikkö

- hankekoordinaattori

- lainsäädäntösihteeri

- ylitarkastaja

- neuvotteleva virkamies

- erityisasiantuntija

- erityisasiantuntija

- erityisasiantuntija

- kehittämispäällikkö

- erityiasiantuntija

- lainsäädäntöneuvos

- erityisasiantuntija

- lainsäädäntösihteeri

- viestintäoikeuden professori

- lainsäädäntöneuvos

- johtava asiantuntija

- johtava asiantuntija

- lakimies

- neuvotteleva virkamies

- kehityspäällikkö

- johtava asiantuntija

- erityisasiantuntija

- hallitussihteeri

- hallitusneuvos

- kehitysjohtaja

- neuvontalakimies

- lainsäädäntöneuvos

- ylitarkastaja

- neuvotteleva virkamies

- ylitarkastaja

Ja tässä oli kyseessä vasta projektin johtoryhmä. Lisäksi projektissa on myös valmisteluryhmä ja asiantuntijaryhmä. Tarkempaa tietoa tässä linkissä. Eli jos jotain vielä ihmetyttää miksi Suomen julkinen sektori on turvonnut niin valtavaksi niin ehkä tämä pieneltä osaltaan selvittää. Tietysti tuokin rahanmeno on vielä suolarahaa sen rinnalla mitä itse ”uudistus” kustantaisi. Sitä selvittää Finanssiala ry:

- Arviomme mukaan pelkkien järjestelmämuutosten kustannukset koko yhteiskunnan tasolla nousisivat miljardiluokkaan. Lisäksi ongelmia tulisi vanhojen ja uusien tietojen yhdistelemisestä. Vanhaa tunnusta on käytetty useissa fyysisissä dokumenteissa, joten vanhoja ja uusia tunnuksia pitäisi pystyä käyttämään rinnakkain vuosikymmeniä, toteaa Finanssiala ry:n johtava asiantuntija Teija Kaarlela.

Henkilötunnusuudistus aiheuttaisi kustannuksia kaikille yrityksille ja yhteisöille, joilla on käytössään henkilötunnuksia sisältäviä rekistereitä ja asiakasjärjestelmiä. Tämä koskee paitsi yksityisiä yrityksiä, kuten finanssialaa, myös lähes koko julkista sektoria johon koronakriisin aiheuttamat kustannukset iskevät kaikkein rajuimmin.

- Uudistus siis vaatisi tietojärjestelmäuudistuksia valtavalta määrältä toimijoita. Kannattaako talouskriisin kurimuksen keskellä lähteä luomaan paitsi yrityksille myös valtavan paineen alla olevalle julkiselle sektorille uusia menoeriä, Kaarlela kysyy.

Mutta tämä on jotakin jota poliittinen johtomme pitää ehdottoman välttämättömänä ja tarpeellisena. Saadaanhan sille yhdelle egoaan ruokkivalle prosentille kumminkin hyvä ja edistyksellinen mieli. Ja valitettavasti vain sillä näyttää nykyään olevan merkitystä.

Ja tässä vielä ehdotus uudeksi henkilötunnukseksi:

Kiitokset vinkistä Taisteluvälineupseerille ja Beckerille.

1959: HETKI MENNEESSÄ

April 11, 2020, 8:45 pm

≫ Next: LENTÄVÄ KALAKUKKO

≪ Previous: KALLIIT JA MUODIKKAAT MIELENTERVEYSONGELMAT

$

0

0

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille. Hotellin respassahan ei pääsiäistä pahemmin vietellä muuten kuin syömällä lammasta. Meillä tosin syödään lammasta varsin useasti muutenkin ja ihmetellään Veikko Huovisen tavoin että miksi sitä Suomessa syödään niin vähän. Se on ihan hemmetin maukasta lihaa.

Mutta laitetaanpa tähän Jotain Ihan Muuta eli muutama kuva Seura-lehdestä vuodelta 1959. Selkeämmiltä ja rauhallisemmilta ajoilta. Ajoilta jolloin maa oli toipunut sodasta ja tulevaisuus näytti valoisalta. Niin kuin se pitkään olikin. Kuvat ovat suuria, joten ne kannattaa klikata auki että niistä saa tolkun. Ensimmäisen kuvan nimi voisi olla vaikkapa jäätelö on hyvää kun kaksin syö:

Ei se oo mäyrikselläkään suu tuohesta tehty. Jos asiaa miettii niin tulee johtopäätökseen että tuon hyväntuulisempaa kuvaa on vaikeaa löytää. Mistään. Poika ja paras kaveri.

Vuonna 1959 Seura-lehti etsi myös naisia jotka täyttävät Venuksen mitat. Ja myös löysivät heitä. Laitetaan näkyville pari näitä mainioita suomalaisia naisia. Hotellin respassa veikataan että kumpikin heistä sai yksinään aikaiseksi enemmän kuin komppanian verran nykyisiä suvaitsevais-tiedostavia feministinaisia. Ensimmäinen Venus on seitsemän lapsen äiti:

Ja sitten toinen mainio Venus jolla ei jäänyt sormi suuhun lehmänkään kanssa:

Siirrytään Venuksista mukuloihin. Seuraavaa kuvaa tuskin nykyisen ylisuojelevan kasvatushysterian aikana ei saisi enää esittää:

Sitten laitetaan kuva Brasiliassa sijaitsevasta suomalaisyhdyskunnasta. Nykyisin kuva ja eritoten kuvateksti aiheuttaisi tiedostavan joukkorääkymisen ja mitä todennäköisimmin leivätöntä pöytää:

Eihän tässä sinänsä ole kysymys muusta kuin siitä että vanha mies tarjoaa pienelle tytölle maittavan hedelmän. Mutta kun nykyisin eletään tulkinnan ja ennen kaikkea ylitulkinnan aikaa niin uuninluukuthan tuossakin kolisee. Ja laitetaan vielä loppuun vuonna 1959 intistä kotiutuneitten miesten tunnelmia ja komea siviilikraka:

Tuon krakan valmistaja muuten saattoi joutua korvaamaan valtiolle krakan eli jalkarätin hinnan. Muistan itse inttiajoilta että rättisulkeisissa joka ainoa kankaanpala oli helvatun tärkeä ja hävitettynä yllättävän arvokas.

Niin kuin ylempänä tuli mainittua, syödään Suomessa lammasta yllättävän vähän. Sitähän toki voi syödä muutenkin kuin pääsiäispaistina. Ohessa helppo ja erittäin maukas lammaspataresepti:

 - Tarvitset n. 700 - 800 grammaa sopivia lampaan roipelihoja, esim lapaa.

- Ruskista lihat reilussa voissa, purista sekaan muutama kynsi valkosipulia sekä lorauta vielä pikkusen viskiä. Mausta lihat mielesi mukaan.

- Keittele samalla muutama desi lihalientä.

- Laita lihat paistinliemineen voilla voidellun rautapadan pohjalle. Laita lihojen päälle noin neljä rkl tomaattipyrettä. Muistakaa että rkl lausutaan rkl eikä ruokalusikallinen. Sekoita.

- Kaada lihojen päälle peitoksi 3 dl täysjyväriisiä. Älä sekoita, vaan anna riisien olla lihojen päällä.

- Kaada nyt koko satsin päälle lihalientä niin että se peittyy

- Laita uuni 175 asteeseen ja pidä koko hoitoa siellä kannen alla kolme tuntia. Lisää tarvittaessa nestettä.

No joo, ei tässä oikeestaan muuta tällä kertaa. Muutama kuva yli kuudenkymmenen vuoden takaa vain. Hyvää pääsiäistä kaikille.

LENTÄVÄ KALAKUKKO

April 13, 2020, 2:01 pm

≫ Next: ORWELLIN TASA-ARVOA

≪ Previous: 1959: HETKI MENNEESSÄ

$

0

0

Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi…

Pinnanmaalla, huhtikuussa vuonna 2019…

Niin kuin lukija hyvin tietää on pinnanmaalainen sätkärapu maultaan kaikista ravuista ehdottomasti parhaimpia sisältäen sopivalla tavalla sekä päällekäyviä että vetäytyviä makuelementtejä. Erityisesti sätkärapua tavataan Pinnanmaan pohjoisosissa Uuden Hyisianan kunnan Hyijärveen ja Taempaan Hyijärveen laskevissa puroissa. Toisin kuin muitten rapujen, sätkäravun pyytäminen tapahtuu huhtikuun kahden ensimmäisen viikon aikana ja se on luvanvaraista. Lupia myönnetään hyvin rajoitetusti joten monen vuoden tauon jälkeen luvan olivat saaneet Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka onnistuneen ravunpyynnin jälkeen olivat palaamassa kohti kotoista Huitsinnevadaa. Ajaessaan eteenpäin he pohtivat mielensä juolahtanutta dilemmaa eli mikä seuraavista asioista kuvasi nopeutta kaikkein osuvimmin:

- Lähti kuin hauki rannasta.

- Lähti kuin kuppa Töölöstä.

- Lähti kuin Naton ohjus.

- Lähti kuin Häkälän nälkä.

Toverukset tuumivat että vaikka Naton ohjus tuntui ensi alkuun selkeimmältä vaihtoehdolta niin hauen välitöntä lähtönopeutta ei suinkaan tullut aliarvioida. Lisäksi tapauksissa Töölö ja Häkälä oli myös tiettyjä ratkaisemattomia kvantitatiivisia kysymyksiä joten asia oli jäänyt toistaiseksi avoimeksi. Ehkä lopullisen johtopäätöksen tekeminen vaati saunan ja Tsuhnan Kostoa.

Miehet olivat ehtineet paluumatkallaan körotellä Nissanillaan jo Lälläveden kunnan alueelle jossa sijaitsi Lälläveden Läski & Leivonnaisen tuotantolaitos ja tehtaanmyymälä. Koska toveruksille oli ehtinyt kertyä toistasataa kiloa normaalia suomalaisia rapuja huomattavasti suurempia sätkärapuja he olivat sopimuksen mukaan viemässä suurimman osan valmistettavaksi maukkaaksi rapusäilykkeeksi. Oli aika perinteisen tupakkitauon joka vietettiin vanhalla hylätyllä rautatieseisakilla jonka vierestä lähti tie muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Lälläveden Läski & Leivonnaiseen. Miehet pistivät voimasavuke Bostonit palamaan ja katselivat samalla pohjoisesta saapuvaa junaa.

Eipähän se toki jättännä kettään…

- Savuttaapas tuo pahasti… syökö junan kone öljyä… ei, kun sehän on höyryveturi… onkohan tää Pinnanmaan rautatieharrastajien juttuja…

Ykä vilkuili miesten varusteita ja tuumasi:

- Ei vissiin ole… meidän vermeet on meinaan muuttuneet vanhaksi jätkänpompaksi ja sarkahousuiksi… ja selässä on vanhat sipulisäkit…

Juna pysähtyi ja Lötjönen komppasi:

- Joo… ja tuossa junassahan lukee Iisalmi – Kouvola… eikä me olla lähelläkään Savoa… taitaa olla niin että Kalevi Keihäsen Aikamatkat on taas järkkäämässä meille ohjelmaa…

- Mikäs siinä… katotaan mitä tuleman pitää… ja nää sarkapompat on kieltämättä aika tyylikkäitä…

Junan pysähdyttyä konduktööri astui ulos. Hänessä oli jotain kovasti tuttua:

- Ka, tiällä matkustajat taittaakin jo vuotella… käykkeehän kyyttiin… teijän matkaliput taetaa olla siinä vasemmassa rintataskussa…

Ja siellähän ne oli. Toverukset nousivat junaan, konduktööri roksautti heidän pahvisiin matkalippuihinsa pihdeillään reiän ja miehet siirtyivät kolmannen luokan vaunuun. Kolmas luokka mutta eka luokan randevuu… niinhän se taisi se Seppo Närhi laulaa joskus 1970-luvulla… nyt oltiin tosin vielä paljon aikaisemmassa.

Vaunu oli lähes täynnä mutta eräässä puupenkissä oli tilaa joten Ykä ja Lötjönen rojauttivat ahterinsa siihen. Oli kieltämättä piristävää nähdä kerralla useita kymmeniä suomalaisia joista yksikään ei räplännyt zombiemaisella ilmeellä älypuhelintaan. Jotkut lukivat isäntämiesten lehteä eli Mullikkaa eli Savon Sanomia. Joku luki kirjaa, osa torkkui ja moni veänsi ja keänsi keskenään suomen kieltä niin kuin savolaiset vain osasivat. Rimpuuttelipa yksi mies maniskaakin.

Evväitäkkii syötii, naurukin eli…

Konduktööri puhalsi pilliinsä, juna nytkähti liikkeelle, Ykä ja Lötjönen löivät penkille istuttuaan reppunsa eteensä ja tuumivat että mitäs täältä löytyy. Päällimmäisenä oli molemmilla Savon Sanomat. Jaa, elettiin näköjään huhtikuun neljättä vuonna 1956. Kekkonen oli valittu hiljattain presidentiksi ja yleislakkokin oltiin kärsitty. Samalla miehet katsoivat lompakkojaan ja nehän olivat täynnä rahaa. Niin joo, elettiin vanhan markan aikaa ja kymppitonni vastasi raskaan markan satasta joten parisataa lompsassa olevaa euroa muuntautui varsin hyväksi setelinipuksi. Jos tässä lähes täynnä olevassa vaunussa matkustaville savolaisille olisi tosin puhunut joistain euroista niin he olisivat kai tuumineet että voe hyvä isä kuitennii kuinka hulluja ihmisiä sitä onkaan… mihinkä tää mualima onkkaan mänössä…

Vaan mitäs muuta täältä repusta löytyy…

- Voi juma örtsy… täällä on voipaperissa evästä…

Miehet maistoivat. Ruisleipää maalaisvoilla ja palvikinkulla. Eikä taatusti ollut S-marketin bulkkitavaraa. Voisko hitto vie olla parempaa? Normaalisti varsin puheliaat miehet keskittyivät mättämään maukasta evästä ääntä kohti. Kyytipojaksi oli repuissa puukorkkiset lasipullot joissa oli piimää. Jokseenkin täydellistä tähän evääseen ja tilanteeseen.

Naapurivaunusta alkoi kuulua haitarinsoitto.

- Ja haetar niin haekeesti soi… toi kuuluu kyllä siihen sarjaan kun seurojentalolla tanssittiin…

- Onneks ei tartte enää pyrkii saatolle Suhmuraan… eikä muuallekaan… vaan onhan muuten niin että jos mietitään niitä onomatopoeettisia termejä niin haitarin ”hilipata” on ehkä se kaikkein kuvailevin.

- Joo, sen yli on kyllä vaikeaa mennä.

Vaunussa sai tupakoida joten aterian päälle pantiin palamaan Työmiehet joiksi taskuissa olleet voimasavukkeet olivat muuttuneet. Olipahan muuten aika tukevaa tupakkia. Juna saapui Kuopioon ja miehet röyhtäilivät tyytyväisenä. Milloinkahan näin hyvää evästä oli tullut pisteltyä? Vai kultasiko Aikamatkojen aika muistot ajasta jota miehet eivät olleet koskaan eläneetkään?

Korttiakin lyötii, huastettiin jutut…

Juna jatkoi matkaansa ja mandoliinia rimpuutellut 50-vuotias mies istahti Ykän ja Lötjösen eteen toiselle penkille ja kysäisi:

- Huvittaiskos herroja läiskiä vähän korttia ajan kuluksi? Pelataan vaikka rahasta niin ei käy tylsäksi?

Toverukset muistivat että lompakoissa oli ainakin numeromäärässä melkoinen määrä 1950-luvun suomalaista valuuttaa. Niin että mikä ettei tässä vähän pokkaa kattottaisi. Mies löi vanerisen matkalaukkunsa polviensa päälle ja se kävi hyvin korttipöydästä. Aluksi mies hävisi reippaasti ja Ykä sekä Lötjönen muuttuivat varomattomaksi tuumien että eihän toi häiskä osaa pelatakaan. Pelin onni kuitenkin kääntyi ja mies putsasi toverukset rahoista melko perusteellisesti. Ykä totesi:

- Ei niin pitkää pimeetä ettei joskus valkene totesi mies kun pokassa perse aukesi. Eiköhän tää ollu tässä.

Lötjönen komppasi:

- Hjuu… taisi kuulua sarjaan ”silloin se tuntui hyvältä idealta”…

Mies pokkasi ja siirtyi toiseen vaunuun. Ykä ja Lötjönen tajusivat menneensä halpaan sen ajan ammattilaisen eli junapelurin vedätykseen. Tyhmää kusetetaan, niinhän se elämän laki menee. Molempia vitutti menetetty raha mutta he ymmärsivät ettei kohtelias aikamatkailija voi mennä panemaan ketään turpaan vaikka mieli tekisi. Juna alkoi lähestyä Kouvolaa ja kovasti tutun näköinen konduktööri huusi vaunun matkustajille nyökäten samalla toveruksille:

- Meillä on nyt sitten yljmiäränen pysähys tässä ennen Kouvvollaa. Jätettään kaks erityismatkustajjaa poes.

Juna pysähtyi seisakille joka oli sama seisakki Lällävedellä jossa miehet olivat hypänneet junan kyytiin. Punainen Nissankin odotti siinä. Konduktööri kysäisi:

- Kae ne matkustajat tykkäsivät reissustaan lentävän kalakukon kyyvvissä?

- Ja voe tokkiinsa tykättiin. Vaekka vähän tyyriikshän se sitten kävi. Evväitäkkii syötii, aakastiin perse… piip… aakastiin perse…

Konduktööri nousi savoksi naureskellen vaunuun, vislasi pilliinsä ja juna hävisi jonnekin ajan virtaan. Lötjönen kaivoi esille lompakkonsa:

- Se perkeleen junapeluri ihan oikeasti polasi meidän rahat. Ei mulla ole täällä enää kuin parikymmentä euroa. Sitä nykyajan valuuttaa.

Ykä tarkasti lompakkonsa debitit ja kreditit ja totesi:

- No voi perseeni muna, mulla ei ole täällä enää kuin vitonen. Pitäiskös tehdä reklamaatio Aikamatkoille? Vaikka omaa typeryyttähän me tietysti hävittiin.

Samalla miesten kännykät piippasivat. Kummallekin tuli tekstiviesti:

Kalevi Keihäsen Aikamatkat takaavat aikamatkustajan fyysisen ja taloudellisen turvallisuuden. Kuitenkaan Aikamatkat eivät korvaa niitä taloudellisia tappioita jotka ovat tulleet asiakkaan oman sinisilmäisyyden takia.

Asiasta voi tehdä reklamaation joka jätetään osoitteeseen Poste Restante ja joka käsitellään kuluvan tai seuraavan vuoden helmikuun 30. päivä.

Miehet katsoivat saapunutta viestiä ja tuumivat että vahingosta viisastuu joskaan ei rikastu. Saahan sen sätkärapusäilyketilauksen hoidettua kortillakin vaikka junassa perse aukesikin.

Ja saivathan he sentään matkustaa Lentävässä Kalakukossa.

ORWELLIN TASA-ARVOA

April 15, 2020, 3:23 am

≫ Next: ERÄS KÄSKY

≪ Previous: LENTÄVÄ KALAKUKKO

$

0

0

Siirrytäänpä Lentävän Kalakukon lupsakoista tunnelmista takaisin masentavaan nyky-Suomeen ja tarkemmin sanoen oman alani pariin. Kyse ei ole sinänsä lastensuojelun edesottamuksista vaan siitä, mitä hallituksemme haluaa – ts. vaatii – lastensuojelun tekevän. Asiasta hieman taustatietoa niille, jotka eivät alasta tiedä. Eli: Suomessa on olemassa palvelu nimeltään ”lastensuojelun jälkihuolto”. Siihen ovat oikeutettuja ne nuoret jotka ovat olleet lastensuojelun asiakkaina.

Palvelua on tarjolla täysi-ikäiseksi tulon jälkeen 21:een ikävuoteen saakka ja tiivistettynä se tarkoittaa eräänlaista ohituskaistaa jossa henkilö saa erityistukea niin asumisen, toimeentulon, koulutuksen jne. muodoissa. 21-vuotiaana henkilö on sitten normikansalainen ja valitettavan usein jää edelleenkin elämään sosiaalituen varassa mutta se on eri aihe se.

Nythän huulipunahallituksemme on pläjäyttänyt pöytään esityksen jonka mukaan ”alaikäisenä turvapaikanhakijana ilman huoltajaa Suomeen tullut henkilö voi saada lastensuojelun jälkihuoltoon rinnasteista tukea nykyisen 21 vuoden yläikärajan sijaan siihen asti, kunnes hän täyttää 25 vuotta”. Perusteena on se, että etnisesti edistykselliset olisivat näin tasavertaisessa asemassa suomalaisiin lapsiin ja nuoriin nähden. Tässähän ollaan selvästi Kirsi Pimiän linjoilla eli ”sokea piste yhdenvertaisuusasioissa on se, että ajatellaan yhdenvertaisuuden olevan sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla”.

Lastensuojelussa – niin kuin tietysti muuallakin – ollaan hyvin perillä siitä että 16-vuotiaaksi itseään väittävän tyypin ikä voi olla mitä tahansa sen kuudentoista ja kolmenkymmenen vuoden välillä joten parhaassa tapauksessa kyseiset tyypit voivat olla ”lastensuojelun” jälkihuollossa puoleenväliin neljääkymmentä. Lisäksi tulee muistaa että lastensuojelu on muutenkin äärimmäisen ylikuormitettu ja tällä sitä ylikuormitusta tullaan lisäämään huomattavasti. On myös tietenkin selvää että tässä on kyseessä jälleen uusi sisäänheittotuote jota ollaan varmasti jo uutisoimassa tietyissä maissa. Mennään Suomeen, pojat. Kyllä hölmöt suomalaiset meistä huolen pitää.

Ei myöskään olisi yllätys jos tulevaisuudessa lukisimme uutisen ”lastensuojelun etnisesti edistyksellisestä jälkihuollon uudistuksesta ollaan saatu niin hyviä kokemuksia että käytäntö laajennetaan koskemaan muitakin ulkomaalaisia kuin yksin tulleita”.

Hallituksen esitys sisältää myös kielellistä kikkailua eli: ”oikeus kotoutumislain mukaiseen jälkihuoltoon ei ole subjektiivinen vaan kunnat tarjoavat tukea tarpeen mukaan.”

Kuinkahan moni lastensuojelun sosiaalityöntekijä uskaltaa jättää palvelun tarjoamatta? Tietäen että R-kortti pamahtaa pöytään hyvin herkästi.

Huulipunahallituksen esitystä voidaan pitää myös ajoituksen mestariteoksena jos tarkoituksena oli nostaa keskisormea kantaväestölle. Suomi on siirtymässä ennennäkemättömään lamaan ja tässä kansalaiset voivat nähdä, että missä hallituksen prioriteetit ovat.

Ja muistakaapas, kansalaiset, kun painatte töitä rahoittaaksenne kaiken tämän. Tätä erityistukea tarvitsevaa porukkaa tulee edelleenkin pitää välttämättömänä voimavarana jota ilman Suomi ei tulevaisuudessa millään pärjää.

---

ERÄS KÄSKY

April 16, 2020, 2:01 pm

≫ Next: AFTER SAUNA JA KAKSI UPSEERISTOA

≪ Previous: ORWELLIN TASA-ARVOA

$

0

0

Mäntsälän kunta, Tuppurinkallioitten ja Haudansuon välissä, joskus tuonnempana…

Tähän sitten perkele on tultu…

Näin tuumi itsekseen Liittovaltion Suomen osavaltion sisäministeriön joukkojen majuri Jukka Seljasvuo jonka tehtävä oli johtaa kohta alkavaa operaatiota. Operaatiota joka olisi äärimmäisen salainen. Paikka oli operaatiolle sopiva, liittovaltio oli ostanut alueella olevan muutaman kymmenen hehtaarin metsä- ja suopalstan eräältä kuolinpesältä, tukkinut ainoan alueelle menevän metsätien ja ympäröinyt operaation kannalta keskeisen osan Nato-langalla vahvistetulla aidalla. Virallisesti alueella oli liittovaltion satelliittiyhteyksien linkkiasema. Olihan alueella hämäyksenä peltihalli ja yksi vanha gsm-torni johon oli lisäilty näön vuoksi käytöstä poistettuja paraboliantenneja mutta hallin sisällä tosiasiassa oli vain yksi kaivinkone. Ja sillehän oli, ja tulisi jatkossakin olemaan käyttöä.

Tähän sitten perkele on tultu…

Eihän siitä ollut kuin kaksi viikkoa kun Seljasvuon esimies, eversti Grönman oli kertonut mitä Seljasvuon johtaman erikoistoimintaosaston tulisi tehdä. Koko poliisitoimintahan Suomen osavaltiossa kulki nyt sisäministeriön joukkojen nimissä ja joukot oli varustettu sotilasarvoilla vanhojen poliisiarvojen sijasta. Seljasvuo oli ottanut erikoistoimintaosaston johtajan pestin vuosi takaperin mielellään vastaan sillä se tiesi tuntuvaa palkankorotusta.

Tehtävä oli lähinnä johtaa ja koordinoida mahdollisten kansallismielisten mellakoitten torjuntaa sekä ennen kaikkea etsiä internetistä väärinajattelijoita. Niitä tietysti oli netissä nykyisin varsin paljon sillä liittovaltio oli kieltänyt kaiken kansallismielisen poliittisen toiminnan. Mikä luonnollisesti aiheutti suuttumusta ja perusteltuja vastalauseita. Mellakoita taas ei umpirauhallisten suomalaisten keskuudessa juurikaan ollut, mitä nyt etnoalueilla mutta ne taas kuuluivat sisäministeriön järjestyspoliisiyksiköille eikä niitä saanut sanoa mellakoiksi vaan sosioekonomisesti haastavaksi liikehdinnäksi. Paikallistetut väärinajattelijat puolestaan ilmoitettiin järjestyspoliiseille jotka sitten siirsivät ne syyttäjäviranomaiselle. Saamaan säännöllisesti parin vuoden linnatuomion.

Ainakin tähän asti oltiin tehty niin.

Seljasvuo tiesi pelin hengen. Liittovaltio ja sen suomalaiset edustajat alkoivat olla äärimmäisen epäsuosittuja. Syynä oli tietysti jatkuvasti lisääntyvä haittamaahanmuuttajien määrä ja ilmaston nimessä tehtävät ruuvinkiristystoimet jotka osuivat pohjoisessa sijaitsevaan Suomeen erityisen kovasti. Nollahiili-ideologiasta ei tingitty kun se oli kerran päätetty sekä betoniin valettu ja se tiesi jatkuvaa firmojen kaatumista ja suurtyöttömyyttä. Virkakoneiston onneksi suomalaiset olivat yksi maailman itäsaksalaisimpia kansoja eivätkä ne vieläkään menneet kaduille riehumaan. Asiaa auttoi osaltaan se että valtamedia – joka oli vaikutusvaltainen osa järjestelmää – suolti kansalaisille jatkuvasti propagandaa että kaikki on paremmin kuin koskaan ennen ja ainoa uhka yhteiskuntarauhalle tuli kansallismielisestä äärioikeistosta.

Mutta vastarinta oli silti voimakasta. Ja se näkyi nimenomaan internetissä. Kansallismielisyyden kriminalisoimisen jälkeen kirjoittajat siirtyivät kaikki nimimerkkien taakse ja olivat myös suojanneet yhteytensä hyvin. Eikä nettiä pystynyt kokonaan valvomaan. Ne olivat selvästi saaneet teknistä apua liittovaltion ulkopuolelta. Näin ainakin virkakoneistossa ajateltiin. Kiinni jääneet olivat lähinnä varomattomia hörhöjä joiden vaikutus oli mitätön. Ne vaarallisimmat olivat vapaalla jalalla ja tuntemattomia. Mutta heitä luettiin ja heihin uskottiin. Koska he perustelivat väitteensä. Sisäministeriön ohjeistus oli selvä: Älkää neuvotelko niiden kanssa. Älkää väitelkö niiden kanssa. Siinä te häviätte aina. Vaientakaa heidät.

Näin oltiin tehty ja napsittu kärähtäneitä kirjoittajia kärsimään vankeustuomiota näytösoikeudenkäyntien jälkeen. Mutta pelin henki oli hiljattain muuttunut. Erikoistoimintaosasto oli saanut paremmat laitteistot ja tehokkaammat algoritmit jotka käräyttivät väärinajattelijat yksi toisensa jälkeen. Käytännössä kaikkien luetuimpien väärinajattelijoiden henkilöllisyys oli saatu selville. Edessä tulisi olemaan suuri oikeudenkäyntien rykelmä. Näin ainakin ajateltiin. Mutta yllätyksekseen Seljasvuo olikin saanut käskyn:

- Näitä väärinajattelijoita ei enää siirretä järjestyspuolen jätkien toiminnan kohteeksi. Selvittäkää kaikkien henkilöllisyys niin saatte jatko-ohjeet.

Kaksi viikkoa takaperin ne jatko-ohjeet olivat tulleet. Kun Seljasvuo oli käsketty eversti Grönmanin työhuoneeseen oli paikalla ollut myös sisäministeri. Hän totesi monotonisella äänellä:

- Grönmanin teille antama suullinen käsky on minun käskyni. Ja se käsky tulee suoraan Brysselistä. Mitään kirjallista käskyä ei anneta. Mitään muistiinpanoja ei tehdä. Mutta käsky toteutetaan viimeistä piirtoa myöten.

Sitten sisäministeri poistui, eversti Grönman kertoi mitä erikoistoimintaosastolta vaadittiin ja Seljasvuo totesi silmät teevateina:

- Siis minun pitää tehdä vittu MITÄ!?

Grönmanin ilme ei muuttunut mihinkään. Hän jatkoi:

- Kyllä sinä kuulit. Ja kyllä sinä ymmärsit. Älä leiki tyhmää. Ja jos leikit niin annas kun minä vielä väännän sinulle rautalangasta. Liittovaltio on humanismin supervalta joka ei – virallisesti – usko pakottamiseen ja rangaistuksiin. Siksi väärinajattelijoiden oikeudenkäynnit, vankilatuomiot tai mahdolliset mielisairaalaan passittamiset saisivat liikaa huomiota ja olisivat virallisen humanistisen linjan vastaisia. Nakertaen systeemin valtaa ja uskottavuutta entisestään. Ja osoittaisivat samalla että väitetty yhteiskuntaharmonia ei toimikaan. Kas kun nyt ollaan tekemisissä niitten vaarallisimpien kanssa. Niiden joita luetaan ja uskotaan. Koska ne osaavat perustella asiansa. Ja aikaansaada pahimmillaan vallitsevan järjestelmän tuhon. Muista periaatteemme: Ei väitellä. Vaiennetaan. Ja nyt se tehdään kunnolla. Ja lopullisesti.

- Mutta miksi juuri minä? Eikö olisi joku muu?

- Miksikö juuri sinä? Siksi että sinä olet helvetin hyvä viranomainen. Sinua ja uraasi on seurattu. Sinä et ajattele. Sinulla ei ole mielipiteitä. Sinä et kyseenalaista. Sinä toteutat. Ja tässä toteuttamisessa sinä siirryt nyt yhden askeleen eteenpäin. Ja usko huviksesi, sinähän siirryt. Sillä jos sanot nyt ei, niin järjestelmä vie sinulta kaiken. Työn, uran ja asuntosi. Samoin kuin lastesi opiskelumahdollisuudet ja sitä myötä tulevaisuuden. Sinä – ja perheesi – siirrytte Vantaalle kuutioasuntoon mätänemään. Loppuiäksesi.

- Ja olet jo hyvän aikaa tiennyt mitä tarkoittaa jos avaat suusi asiasta. Sinä olet tässä mukana pallejasi myöten. Pallejasi, jotka ovat järjestelmän kourassa. Niin kuin ovat minunkin kilkuttimeni. Me kaikki olemme riippuvaisia tästä järjestelmästä. On aivan yhdentekevää onko se oikeassa vai väärässä. Sillä jos se romahtaa, niin mekin romahdamme. Ei ole kysymys hyvyydestä tai pahuudesta. On kyse vallasta, sen säilyttämisestä ja sen suomista etuoikeuksista. Jos me menetämme vallan, me menetämme kaiken.

- Ja sinä tiedät tämän. Sinä teet, mitä käsketään. Ja hallituksemme tietää mitä me teemme ja operaatiomme jälkeen se voi selittää hymyillen medialle minihameissaan että meillä menee paremmin ja yhtenäisemmin kuin koskaan ennen. Mitään soraääniä tätä eurooppalaista liittovaltioparatiisia vastaan ei enää kuulu. Väärinajattelijat ovat ymmärtäneet olleensa väärässä ja lopettaneet agitaationsa vapaaehtoisesti.

Grönman oli hetken hiljaa ja lisäsi vielä:

- Niin kuin sanoin ja sanon vielä kerran. Unohda moraali. Ei ole kyse siitä onko järjestelmä hyvä vai onko se paha. Kyse on siitä että pitääkö se valtansa vai menettääkö sen. Meidän järjestelmämme esittää Kaunotarta ja pitäessään vallastaan epätoivoisesti kiinni se on muuttunut Hirviöksi. Jota se ehkä on ollut koko ajan. Mutta se on  yhdentekevää. Sillä me kaksi olemme riippuvaisia siitä Hirviöstä. Ilman sitä me menetämme kaiken. Toimi sen mukaisesti äläkä epäröi. Tiedät vaihtoehdon.

Tiesihän hän. Tiesi sen kaiken. Ja noudatti käskyä. Epäröimättä.

Tähän sitten perkele on tultu…

Majuri Seljasvuo ja ryhmän verran erikoistoimintaosaston miehiä olivat jo odottamassa. He olivat saapuneet paikalle tunnuksettomalla pakettiautolla jossa oli väärät rekisterinumerot. Kaikilla operaatioon osallistuvilla oli päällään siviilivaatteet. Sopiva paikka valittu, saatana, Haudansuon vieressä. Seljasvuo sytytti savukkeen. Viisitoista vuotta kestänyt tupakkalakko oli särkynyt hiljattain. Tupakka korvensi kurkkua mutta hermosavuille oli tarvetta. Alueelle ajoi kolme muuta pakettiautoa. Kahdessa oli kummassakin neljä väärinajattelijaa erikoistoimintaosaston miesten saattamina ja kolmannessa erikoistoimintaosaston neljä miestä joitten ominaisuuksien miellettiin sopivan tulevaan tehtävään.

Muut erikoistoimintaosaston miehet kutsuivat niitä tyyppejä osasto Rahjaksi, tosin kertomatta nimitystä niille. Kyseessä oli erikoistoimintaosastoon kersantin arvolla palkatuista antifa-huligaaneista joita oli tähän mennessä käytetty lähinnä väärinajattelijoiden pelotteluun. Tyyppejä, joilla ei ollut minkäänlaista poliisikoulutusta. Porukalla yhtä vastaan oli ollut tuon osasto Rahjan tyyli. Se oli tottunut siihen vuosien myötä. Valtakoneisto oli hyväksynyt sen. Olivathan ne määritellyn hyvän puolella. Nyt sekin osasto Rahja siirtyisi askeleen eteenpäin. Virallisena osana järjestelmää. Seljasvuo ajatteli että Kellopeli Appelsiini-elokuva oli muuttunut lihaksi. Rikolliset huligaanit oli palkattu järjestelmän palvelukseen kun niitä ei muuten saatu eikä edes haluttu pitää aisoissa.

Ensimmäisen pakettiauton ovi aukesi. Sisällä oli neljä väärinajattelijaa joilla oli huput päässä ja käsiraudat käsissä. Kaikki oli pidätetty niin ettei pidätyksillä ollut todistajia. He olivat vain kadonneet. Pidätetyille ei oltu kerrottu mitä tulisi tapahtumaan. Väärinajattelijat, kolme miestä ja yksi nainen laitettiin polvilleen kaivinkoneella kaivetun haudan eteen, osasto rahjalaiset siirtyivät pistoolit käsissään heidän taakseen ja huput otettiin pois. Kun väärinajattelijat tajusivat mitä oli tapahtumassa ei yksikään pystynyt kauhultaan huutamaan mitään. Myös rahjalaisten kasvot olivat hyvin kalpeat. Tämä oli jotain aivan muuta kuin ihmisten pelottelua. Jokainen pystyi kuitenkin Seljasvuon antaman käskyn jälkeen painamaan liipaisinta.

Seuraavat neljä tuotiin haudan eteen. He olivat jo laukauksien äänistä arvanneet mitä tuleman pitää. Kauhun lisäksi heidän kasvoillaan oli jäätävä viha. Yksi heistä sai sanottua:

- Kerran tekin paskat olette vielä montun syrjällä. Uskokaa huviksenne.

Rahjalaisista kolme oli näemmä pystynyt miten kuten kovettamaan itsensä ensimmäisen teloituksen jälkeen vaikka naamat olivat kalpeat edelleenkin. Ensimmäinen kertahan oli vaikein asiassa kuin asiassa. Neljännellä oli todella vaikeaa ja hänen kätensä vapisivat. Sitten vapina eteni koko kroppaan. Seljasvuo sanoi tiukalla äänellä:

- Kersantti. Kootkaa itsenne ja toteuttakaa käsky.

Laukaukset kajahtivat. Vaikeuksia kärsinyt rahjalainen laukauksen jälkeen ensiksi oksensi ja sitten pyörtyi. Seljasvuo meni hänen viereensä ja ampui kosketuslaukauksen miehen päähän.

- Vuotoriski. Onko kenelläkään asiasta huomauttamista?

Kenelläkään ei ollut. Seljasvuo ampui vielä varmistuslaukaukset väärinajattelijoiden päähän ja nyökkäsi kaivinkoneen kuljettajalle joka alkoi täyttää hautaa. Sen jälkeen Seljasvuo piti miehille puheen joka noudatteli sitä samaa linjaa jonka eversti Grönman oli pitänyt hänelle aikaisemmin:

- Tänne on tulossa käsiteltäväksi lähiviikkoina ainakin kuusikymmentä yksikköä lisää. Ja selvää lienee kaikille että näistä asioista ei puhuta. Ei kenellekään. Ei sitten saatana kenellekään. Edes puolustusvoimat eivät tiedä tästä mitään. Eikä sen tule tietääkään. Puolustusvoimien politisoiminen ei ole yrityksistä huolimatta edennyt tyydyttävällä tavalla. Jos ne saavat tämän tietoonsa niin, no, sitä ei pirukaan tiedä mitä siitä seuraa.

Seljasvuo oli hetken hiljaa ja jatkoi:

- Se on nyt jätkät sillä lailla että me ollaan nyt lopullisesti myyty sielumme perkeleelle. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia järjestelmän puolesta ja tehdä kaikki, mitä se vaatii. Aivan kaikki. Sillä jos väärinajattelijat voittavat niin meille on viimeistään tämän jälkeen luvassa köyttä kaulaan. Ja silloin on aivan turha puolustautua sillä että noudatimme vain määräyksiä. No niin, seuraavat kaksitoista yksikköä tulevat huomenna. Niitten kanssa menetellään samoin. Alueelle jatkuva vartiointi. Ketään ei päästetä sisään. Ja jos joku pääsee, niin sitä ei päästetä ulos. Ymmärrättekö käskyn sisällön? Täydellisesti?

- KYLLÄ, HERRA MAJURI!

Sisäministeriön joukkojen majuri Jukka Seljasvuo poistui alueelta Järvenpäähän jossa hänellä oli operaation ajan väliaikainen kortteeri. Perheelleen hän oli kertonut olevansa erikoistoimintaosaston harjoituksissa. Muuta hän ei koskaan kertoisi. Hän lähestyi kortteeriaan ja näki Järvenpäähänkin rakennetut kuutioasumuskolossit. Ei. Ei koskaan perhettä tuonne. Ei hänen perhettään. Maksoi mitä maksoi.

Hän pysähtyi kortteerin pihalle ja silloin se hänen odottamansa pahoinvointi tuli. Hän aukaisi auton oven ja oksennus tuli kivuliaan kouristuksen säestämänä. Kun kohtaus oli mennyt lopulta ohitse hän katsoi itseään peruutuspeilistä. Ei. Ei hän ollut paha ihminen. Ei hänellä ollut mitään tekemistä jonkun Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton järjestelmän palkkamurhaajien kanssa. Hänhän oli ryhtynyt aikanaan poliisiksikin juuri sen vuoksi että vihasi vääryyttä, alistamista ja sortoa. Vihasi sitä, että ihminen joutui elämään pelossa.

Ei häntä voinut verrata joihinkin historian hirviöihin. Hänhän teki kaiken vain perheensä vuoksi. Rakastavana isänä ja aviomiehenä.

Kirjoitus on fiktiivinen jatko kirjoitukselle Eräs kuva. Kiitos kaikista hyvistä kommenteista kyseiseen kirjoitukseen.

AFTER SAUNA JA KAKSI UPSEERISTOA

April 18, 2020, 5:45 am

≫ Next: ANTERO LÄRVÄNEN JA INTERPERSPIRATIONAALINEN FEMINISTI

≪ Previous: ERÄS KÄSKY

$

0

0

Taemmalla Hyijärvellä, männäsyksynä…

Taemmalla Hyijärvellä sijaitsevan pienen lautamökin vielä pienemmässä rantasaunassa kaksi tolkuttoman rumaa miestä eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis olivat lopettelemassa metsästysreissuaan ja sen kruunaavaa saunaa. Miehet istuivat rantasaunan kuistilla viimeistellen Tsuhnan Kostoa ja poltellen voimasavuke Bostonia. Saunan jälkeen oli vuorossa luonnollisesti after sauna. Laskettelupaikoissa harrastettua after skitä nämä miehet eivät tunteneet eivätkä osanneet kaivatakaan.

Lötjönen läksi saunalta ensimmäisenä ja viritteli takkaan tulet. Ykä tuli perässä ja toi tullessaan kiuaspussin jonka hän laittoi mökin pienelle pöydälle. Sen jälkeen molemmat miehet pukeutuivat etiketin vaatimiin after sauna-asuihin eli pitkiin kalsareihin ja peltipaitaan sekä villasukkiin. Sen jälkeen oli vuorossa täydellisesti tasapainotettu ruokailu jossa oli sekä hors d'œuvre, alkukeitto, pääruoka ja jälkiruoka samassa kiuaspussissa. Toisin sanoen Ykä aukaisi kiuaspussin ja miehet alkoivat mättää lautaselle tuunattua versiota uunilenkistä jonka resepti oli seuraava:

- Palasiksi leikattua balkaninmakkaraa

- Palasiksi leikattua hevosenlihametvurstia

- Pekonipalasia

- Lihapullia

- Olutta ja purkki ranskankermaa

Ruoka saatoi näyttää ehkä koiranmuonalta mutta sen maku oli äärimiellyttävän epäterveellinen joten sitä lusikoi naamariinsa oikein mielellään. Palanpainikkeeksi tietysti tölkilliset Tsuhnan Kostoa sekä reilulla voilla voideltua maukasta paikallista hyileipää. Kaikki ruokatarpeet oli tietenkin hankittu paikallisesta Rauno Rumppanbulin HÖÖ-marketista ja ruokailu aloitettiin ottamalla pienet näkäräiset aperitiivia jollaisena toimi ykkösluokan Äkkölämäkölän bönjakki. Äyskäröidessään maittavaa evästä ääntä kohti Ykä tuumaili:

- Niin joo, mehän ollaan molemmat kovasti maanpuolustushenkisiä käppäukkoja vaikka meitä kumpaakin siellä harmaissa palvellessa sinänsä vitutti joka ristuksen päivä niin kuin pääosaa suomalaisia miehiä yleensäkin. Mutta täytyy sanoa että tuo sotavaltio pieksää siviilimaailman noissa koulutus- ja uralla etenemisasioissa noin ykstoista-nolla.

Lötjönen lääti voita uuden hyileipäpalan päälle ja tuumasi puolestaan:

- Taidanpa saada kiinni lauseesi punaisesta langasta. Onhan meinaan niin että sotavaltion kenraalitkin ovat aloittaneet alokkaina. Samanlaisina mopoina, mortteina, mokkereina, aamukasoina ja veripäämonneina kuin kuka tahansa muukin varusmies. Siitä ne ovat sitten edenneet aukkiin, rukkiin, kadettikouluun ja siitä ylemmäs kunnes ne ovat alkaneet sovitella kissoja kauluksiin. Tietenkin on niin että valitettavasti ns. poliittiset realiteetit vaikuttavat nykymaailmassa kissakaulojen toimintaan mutta yhtä kaikki heillä kaikilla on kuitenkin selkeä käsitys siitä uransa alimmasta tasosta, siitä mitä siellä tehdään ja ehkäpä myös siitä että se alin taso on se, joka sen varsinaisen homman sitten pilliin vislatessa hoitaa.

- Juu. Mutta siviilipuolella asia on toisin. Siellä riittää jos tyypillä on maisterin paperit selitteläätiöstä, soveltavasta spedestetiikasta ja akateemisesta käsitehässimisestä. Sen jälkeen hänellä on ns. laaja-alaista osaamista jonka perusteella hän sopii johtamaan suurinpiirtein missä tahansa sellaista työtä josta hänellä ei ole hevon villunkaan aavistusta. Jonka seurauksena hommissa ollaan siinä ikävän tutussa tilanteessa että jos teoria ja käytäntö eivät kohtaa niin vika on aina käytännössä joka täytyy survoa teorian mukaiseksi.

- Valitettavan totta. Ja aina ei tarvita sitä selitteläätiötäkään. Hyvä esimerkki on tämä utaretieteen tohtori Päivi Nerg joka säännöllisesti on laitettu huippuvirkaan hoitamaan asioita joista hänellä ei ole mitään käsitystä, joka säännöllisesti on kunnostautunut asioitten vituralleen hässimisessä ja sen jälkeisessä valehtelemisessa ja jolle siltitarjotaan huippuvirkaa toisensa jälkeen. Mikähän merkeleen valttikortti silläkin on hihassaan?

- Hjaa… ehkä me ei edes haluta tietää. Mutta jos vertaa siviilipuolta sotavaltioon niin nämä siviiliupseerit ovat vertauksena ehkä sellaisia paraati- ja seurustelu-upseereita jotka ovat keskittyneet vaatimaan että mosurit opettelevat paraatimarssia jota ne eivät sotahommissa tarvitse. Ne keskittyvät siihen kun eivät muutakaan osaa.

- Kaiken kaikkiaan olisi viisasta jos maassa olisi sellainen laki että julkiseen sektorin johtotehtäviin valittavilla tulisi olla taustallaan vähintään viisi vuotta suorittavan tason  työtä. Tai yleensä jotain oikeaksi työksi laskettavaa. Ja oikeastaan sama laki pitäisi olla vaalikelpoisuudesta. Se karsisi melkoisen osan poliittisesta broilerikoneistosta.

Lötjönen otti huikan Tsuhnan Kostosta ja oli hetken aikaa kovasti mietteliäs. Sitten hän totesi:

- Vaan eihän sitä, piru vie, tiedä vaikka se edistyksellisyys tulisi noihin sotavaltionkin hommiin. Jospa valtakoneisto hoksaa että upseeriston palkkaamiskäytäntö nykymuodossaan on tasa-arvon vastaista. Ehkä me luemme uutisista joskus lähitulevaisuudessa että Porin Prikaatin päälliköksi on palkattu joku feministisen puolueen aktiivi Minttu Vätkytän-Läkittäinen joka on yhteiskuntatieteitten maisteri naistutkimuksen alalta sekä mielenterveyskuntoutuja.

Ottaessaan Porin Prikaatin komentoonsa käpykaartin everstiluutnantti Vätkytän-Läkittäinen piti tärkeimpinä työnsä osa-alueina feminismiä, monikultturismia, trans-ajattelua sekä puolustusvoimien siirtämistä pelkästään ei-tappavan aseistuksen käyttöön.

Ykä oli vähän aikaa hiljaa ja totesi:

- Karmeinta lienee se, että tuokaan ei ole mahdotonta. Mutta se oli niin karmeaa puhetta että se täytyy huuhdella pois tujauksella bönjakkia. Annahan jätkä sitä mukiasi tännepäin.

Toverukset ottivat bönjakkihuikan jota säesti universaalisesti tunnettu nautinnollinen ähkäisy. Ykä kävi lisäämässä takkaan hieman puita ja miehet viimeistelivät gourmét-ateriansa tuumien että onneksi Suomessa oli vielä paikkoja johon ei kavala, edistyksellinen, tiedostava ja ennen kaikkea feministinen maailma päässyt kynsiään tunkemaan. Tämä Taemman Hyijärven mökki oli yksi niistä. Miehet kävivät vielä ulkona voimasavuke Bostonilla ja Lötjönen laittoi takkaan vielä muutaman puun. Tulen rätinää kuunnellessa käppäukkojen oli mukava nukahtaa ja mökissä alkoi kuulua stereona toksisen maskuliininen kuorsaus.

ANTERO LÄRVÄNEN JA INTERPERSPIRATIONAALINEN FEMINISTI

April 20, 2020, 2:01 pm

≫ Next: PÄIVITETTY PSYKOBIOLOGIA

≪ Previous: AFTER SAUNA JA KAKSI UPSEERISTOA

$

0

0

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Huitsinnevadan paikallisradio ja Antero Lärväsen uusastraalivartti jossa käsittelemme elämän monimuotoisia ja joskus järjellä selittämättömiäkin läränormaaleja asioita ja ilmiöitä. Yksi näistä ilmiöistä on interperspirationaalinen feminismi jota ei Pinnanmaalla esiinny ollenkaan joten asia on pinnanmaalaisille varsin vieras. Mutta ollaanhan meilläkin siitä sentään kuultu ja luettu. Näinpä asian tiimoilta aktiivinen kuuntelijamme Pauno Pyrpättjärvi on lähestynyt meitä kysymyksellä: ”Mitä ne feministit ja tarkemmin sanottuna nykyiset interperspirationaaliset feministit oikeastaan haluavat? Voisiko joku kertoa?” No, nyt voi sillä meillä on lähetyksessämme haastateltavana vannoutunut interperspirationaalinen feministi Klitoreetta Rääkymä. Tervetuloa lähetykseen, Klitoreetta.

- Kiitos, Antero, ja… mitä… helvetti… mites tää… mikä tässä…

- Jaa, sehän on vaan se sun nenärengas mallia sonni painoa tonni joka jäi kiinni tohon mikrofoniin. Odotas kun mä vähän… no niin, nyt se on irti.

- Joo, kiitos Antero ja terveiset kaikille kuuntelijoille. Valaisen mielelläni interperspirationaalisen feminismin viisautta vähemmän valaistuneille pinnanmaalaisille. Kuulemma käppäukkojen määrä Pinnanmaalla on väkilukuun nähden suurin koko Suomessa.

- Pitää paikkansa eikä setämiehistäkään ole pulaa. Mutta sitten sen pidemmittä puheitta itse asiaan. Mitä te interperspirationaaliset feministit oikein haluatte?

- Mitäkö me haluamme? No ensiksi tietysti sitä, että maamme siirtyy täydellisesti feministisen vallan alle. En siis tarkoita naisvallan alle vaan feministisen naisvallan alle. Ja vaikka maa olisi täydellisesti feministisen vallan alla niin meille on silti taattava jatkuva ja loputon oikeus valittaa että olemme siitä huolimatta patriarkaalisen sorron alla. Sillä sen lisäksi että uhriutuminen on niin zwidun kivaa niin se on olennainen osa siitä kuinka me määrittelemme minuutemme. Se on sitä turvallista leikkipartisaanitoimintaa mitä me tarvitsemme. Sitä ei saa meiltä riistää. Silloin meille tulisi infernaalinen henkinen pipi.

- Eli siis totaalinen diktaattori ja alistettu uhri yhtä aikaa?

- Nimenomaan niin.

- Te sanoitte että Suomen pitäisi siirtyä itseuhriutuvan feministivallan alle ja varmaan tarkoitatte länsimaitakin mutta entäs nuo etnisesti edistyneet maat?

- Niihin palaan myöhemmin, mutta tässä vaiheessa totean että koska niissä maissa nakataan paskat interperspiraationaalisen feminismin vaatimuksille niin vaadimme että niistä maista ja niissä maissa esiintyvästä naisten oikeasta sorrosta ei täällä Suomessa saa puhua. Koska se olisi meille noloa ja aiheuttaisi taas henkisen pipin. Ja sitähän me emme kestä.

- Ei tietenkään puhuta niin. Entä ne muut vaatimukset? Kai te vielä enemmän vaaditte?

- Totta pms-oireessa me vaadimme. Me vaadimme sitä että meitä interperspirationaalisia feministejä pidetään yhteiskunnan toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeinä ja välttämättöminä. Toisaalta me vaadimme että meidän ei tarvitse tehdä mitään varsinaista työtä vaan meille taataan verovaroilla kustannetut suojatyöpaikat joissa me saamme olla päätyönämme nimenomaan palkattuja interperspirationaalisia feministejä. Mutta kyseisiä työpaikkoja ei saa kutsua suojatyöpaikoiksi vaan yhteiskunnan kannalta välttämättömiksi työtehtäviksi. Ja me vaadimme myös että tuossa asiassa esille tulevan ristiriidan esilletuominen tulee kriminalisoida.

- Miksi selkeän ristiriidan esilletuominen tulisi kriminalisoida?

- Siksi että me halutaan niin. Ja sen ristiriidan esilletuominen saisi ihmiset ajattelemaan että me olemme toisten elättämiä pellejä jotka luulevat itsestään aivan liikoja.

- Mutta niinhän te olettekin.

- Ei nyt takerruta yksityiskohtiin. Ja jos maassamme on joskus lopullinen feministinen valta niin voit olla varma että tuollaiset puheet lopetetaan.

- Sitä en epäile ollenkaan. Mutta hieman aikaisemmin oli puhe niistä etnisesti edistyksellisistä maista ja te sanoitte palaavanne niihin myöhemmin. Olisiko nyt aika palata?

- Palataan vaan. Me siis vaadimme että Suomeen tulee hankkia mahdollisimman paljon etnisesti edistyksellisiä ihmisiä, nimenomaan miehiä ja nimenomaan islamilaisia miehiä.

- Tämähän oli toki tiedossa jo ennestään. Mutta eikös tuo hieman sodi feminismin periaatteita vastaan? Meinaten, kun noille tyypeille ne naiset ovat olentona alempana kuin käärmeen maha ja se on valmiiksi jo tosi alhaalla se. Esimerkiksi vääräuskoisen naisen raiskaaminen ei ole niille kovinkaan kummoinen asia. Eikös feminismissä ole kyse naisten oikeuksista ja hyvinvoinnista?

- Ei nykymaailmaan päivitetyssä feminismissä ole kyse naisten oikeuksista ja hyvinvoinnista vaan feministien oikeuksista ja hyvinvoinnista sekä pohjattoman nälkäisen egon ruokkimisesta. Onneksi elämme aikaa jolloin se on mahdollista eivätkä valtakoneiston miehetkään uskalla kyseenalaistaa sitä. Ja kyseiset islamilaismiehet ovat länsimaisen valkoisen heteromiehen vihollisia ja länsimaisen valkoisen heteromiehen vihollinen on aina meidän ystävämme.

- Sen valkoisen heteromiehen joka elättää joka ainoan interperspirationaalisen feministin?

- Juuri sen. Ja me myös vaadimme että meitä ei saa sanoa valkoisen heteromiehen elättämiksi vaikka me sellaisia olemmekin. Me vaadimme arvostusta!

- Vaadittekos te vielä muuta?

- Paljonkin. Nälkämme on loputon. Mutta päällimmäisenä mainitsisin translain. Ihmisellä täytyy olla oikeus päättää omasta ruumiistaan iästä riippumatta ja kaikki siihen tehtävät muutokset on mahdollistettava valtion kustannuksella.

- Jaa te meinaatte siis että joku 14-vuotias tyttö joka ei saa ostaa tupakkia, ostaa alkoholia, ei saa ajaa autoa eikä edes mopoakaan eikä saa äänestää voi sitten keskenään päättää että hänen ruumiinsa on silvottava koska hän kärsii sukupuoleensa liittyvistä mielenterveyden ongelmista?

- Juuri niin. Koska se on edistystä. Koska se on kehitystä. Ja ennen kaikkea se on vittu muotia! Mutta meitä ei silti saa sanoa muodin perässä juoksijoiksi ja egomme ruokkijoiksi vaikka me niitä olemmekin vaan meihin täytyy suhtautua yhteiskunnallisina edelläkävijöinä. Jos meitä ei oteta vakavasti niin se on misogyniaa joka on rikos tai ainakin siitä pitää tehdä rikos. Meidät täytyy ottaa vakavasti!

- Tota noin, suomalainen yhteiskuntahan oikeastaan elää jo melko pitkälle interperspirationaalisten feministien vaatimusten mukaisesti. Mutta jos se eläisi niiden mukaisesti sataprosenttisesti ja valta olisi absoluuttisesti vain interperspirationaalisilla feministeillä niin mihinkä uskoisitte maamme päätyvän?

- Päin vittua tietenkin. Kirjaimellisesti. Mutta sekin on vain määrittelykysymys. Me interperspirationaaliset feministit näemme päin vittua menevän kehityksen hyvänä. Te setämiehet ja käppäukot näette sen ehkä toisin mutta te olette muutenkin tylsiä faktoihin ja lukuihin takertuvia insinööritodellisuudessa eläviä dinosauruksia joitten mielipiteellä ei ole merkitystä ja teidän kannattaa muutenkin olla töissä ja pitää turpanne kiinni  sillä aikaa kun me feministinaiset ajatellaan teidän puolestanne.

- Mutta kun yhteiskunta saadaan menemään kirjaimellisesti päin vittua niin kuka sen elättää?

- Miehet tietysti. Toiset elättävät ja toiset nauttivat elatuksesta. Ja niitten, jotka elättävät tulee pitää elätettäviä välttämättömänä voimavarana joita ilman he eivät pärjää.

- Ja tässähän tämä interperspirationaalinen feminismi tuli varsin kattavasti selvitettyä. Klitoreetta Rääkymä, annan teille lämpimän interperspirationaaliset kiitokset haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, siirto rutioon. No niin, jätkät. Rojut läjään, häiskät Ransittiin ja Lällävedelle saunomaan.

Hösse: Toi feminismi muuten on kyllä yksi näistä nykymaailman paradokseista. Mielenterveyshäiriö johon terveittenkin ihmisten pitäisi sairastua, nauttia sairaudestaan ja josta ei saa parantua. Mutta oli muuten vähän helvetin hyvä ettet kysellyt tuolta tättähäärältä mielipidettä miesten saunailloista.

Pertta: Jep, täytyyhän maailmassa olla joku interperspirationaalisesta feminismistä vapaa vyöhyke. Koskahan ne vie senkin?

Antero: No, ei meidän kannata olla huolissamme. Ei sitä viedä ainakaan Lällävedeltä. Ykähän on asentanut Lälläveden saunan ympärille lällättävän kameravalvonnan joka poistaa alueelta liimatilhet, punavihervästäräkit, sukkahousukoppelot, koloradonqueeriäiset, punapäähysteerit, huivihuppuhippiäiset, tiedostavarikset, interperspirationaaliset feministit ja yleensäkin kaikki kahdella jalalla kulkevat hämähäkkinaaraat. Niillä naarashämppiksillähän on jalkojen lukumäärästä riippumatta se paha taipumus syödä uros parittelun jälkeen. Kahdeksanjalkaiset tekee sen ihan siististi syömällä ja kaksijalkaiset puolestaan virkakoneiston ja lakimiesten avustamana…

PÄIVITETTY PSYKOBIOLOGIA

April 21, 2020, 11:25 pm

≫ Next: JOTAIN IHAN MUUTA LXXX

≪ Previous: ANTERO LÄRVÄNEN JA INTERPERSPIRATIONAALINEN FEMINISTI

$

0

0

Samaan aikaan kun Suomi valmistautuu haatanallis-merkeleelliseen lamaan voi tavallinen kansalainen silti onnellisena todeta että valtamedia näinä vaikeina aikoinakin jaksaa muistuttaa meille siitä, mikä on olennaisen tärkeää. Tuore muistutus tuli Iltalehdestä jossa psykologian tohtori Marja Kokkonen Jyväskylän yliopistosta saa mukavasti palstatilaa ja toteaa uutisen mukaan että jatkossa urheilijoiden tulisi muodikkaan trans-ideologian perusteella saada määritellä itse oman sukupuolensa. Siis ts. ilmoitus- ja fiilisasiana. Ja perusteita löytyy:

Tulee huomata että ainakin kyseisen Kokkosen avautumisen perusteella voidaan todeta että psykologia on tieteen tai ”tieteen” alana jättänyt sekä lääketieteen että biologian kierroksella taakseen. Kas kun kyseiset tieteet – ilman lainausmerkkejä – eivät vieläkään tunnista kuin kaksi sukupuolta. Eikä luonnollisesti valtamedian toimittaja kysy että oliskos väitteellenne muuta perustetta kuin jatkuva inttäminen.

Kyseessä on tietysti vain yhden ihmisen mielipide mutta juuri tällaiset mielipiteet saavat suhteettomasti huomiota mediassa ja se mikä saa huomiota mediassa saa huomiota valtakoneistossa. Elämme muutenkin yhteiskunnassa jossa ”mä haluun” ja ”musta tuntuu” ovat riittäviä perusteita aivan kaikkeen. Edellyttäen tietysti että haluaja ja tuntija kuuluu oikeaan poliittiseen viitekehykseen. Tavallinen muurahaiskansalainen saa haluta ja tuntea ihan keskenään.

Itsekin olen haluava ja tunteva ihminen ja olen vakaasti sitä mieltä että nykyinen elämäntilanteeni on vain sosiaalinen konstruktio. Tosiasiassa identifioidun juuri 65-vuotta täyttäneeseen hyvin vakavaraiseen eläkeläiseen. Mutta tosiasiassa tässä väkerretään niin kuin ennenkin ja kun lähestyn eläkeikää järjestelmä tuumii että vieläkö sinä käppäukko olet hengissä.

Onneksi tätä väkertämistä saa sentään jatkaa täällä syrjäisellä Huitsinnevadan Örnätjärvellä jossa LGBTQTiiTyytä ei tunneta ja jossa osataan tunnistaa mikä kuuluu lääketieteen ja biologian alaan. Eikä täällä muutenkaan hipit hillu eikä anarkistit askartele.

JOTAIN IHAN MUUTA LXXX

April 23, 2020, 2:01 pm

≫ Next: IHMINEN JA PEILI

≪ Previous: PÄIVITETTY PSYKOBIOLOGIA

$

0

0

Meillä on käsky jyrkin uhmata kuolemaa.

Voimalla panssarinyrkin ruhjoa vastustajaa.

Meillä ei säikytä, meillä ei surra – iske ja murra!

Koska muu eetteri on edelleenkin täynnä koronavirusta ja siihen liittyvää hallinnon sähläämistä niin keskitytään täällä johonkin ihan muuhun ja käydään tällä kertaa läpi Suomen armeijan panssarikalustoa talvi- ja jatkosodassa. Suomeahan ei voinut millään muotoa pitää minään panssarimahtina mutta saatiinhan jatkosodan jossain vaiheessa sentään perustettua kokonainen panssaridivisioona. Kirjoituksessa ei taaskaan puututa teknisiin yksityiskohtiin koska postaus venyisi silloin järkyttävän pitkäksi. Lisää teknistä tietoa voi halutessaan laittaa kommenttiosioon ja sitä otetaan kiitollisena vastaan.

Talvisodassa suomalaisten panssareitten osuus jäi nollan ja olemattoman puoleen väliin. Käyttöön oli jo vuosina 1919 – 1921 hankittu kaikkiaan 32 kappaletta ranskalaisia Renault FT – 17-vaunuja:

Paino: 6,6 tonnia

Maksimipanssarointi: 16-22 mm

Miehistö: 2

Aseistus: Joko 37 mm tykki tai 8 mm konekivääri

Talvisodan aikana vaunu oli jo täysin vanhentunut joten vaunut kaivettiin Kannakselle kiinteiksi tulipesäkkeiksi joista suurin osa menetettiin viholliselle. Talvisodassa suomalaisilla oli käytössä myös brittiläisiä Vickers Mark E-vaunuja jotka oli alun perin hankittu säästösyistä aseistamattomina:

Paino: 7,3 tonnia

Maksimipanssarointi: 13 mm

Miehistö: 3

Aseistus: Talvisodassa 37 mm tykki, jatkosodassa 45 mm tykki sekä kaksi konekivääriä. Reino Lehväslaihon Panssarisotaa-kirjan mukaan näissä vaunuissa oli lähipuolustusaseena myös Suomi-konepistoolin vaunuversio.

Kyseinen vaunutyyppi osallistui talvisodassa vain Honkaniemen taisteluun jota ei tankkien kohdalla voi pitää menestyksenä. Taisteluun lähetetyistä viidestätoista vaunusta vain kuusi ehti osallistua varsinaiseen taisteluun ja niistä viisi menetettiin. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Vickersit taistelivat Laguksen joukoissa Itä-Karjalan valtauksessa mutta muuttuivat nopeasti vanhentuneiksi. Siitä huolimatta niitä käytettiin pitkään. Köyhällä ei ole vaihtoehtoja.

Suomalaiset saivat itänaapurilta huomattavan määrän – vastentahtoista – kalustoavustusta myös panssareissa. Kaikkein eniten saatiin sotasaaliiksi T – 26-vaunuja jotka olivat oikeastaan samoja vaunuja kuin aiemmin mainitut Vickersit mutta ne oli tehty Vickersien tuumamitoituksen sijasta senttimitoituksella. Näitä vaunuja suomalaiset saivat sotasaaliiksi kaikkiaan 114 kappaletta:

Paino: 9,4 tonnia

Maksimipanssarointi: 15 mm

Miehistö: 3

Aseistus: 45 mm tykki ja 7,62 mm konekivääri

Niin Vickers kuin T-26 olivat Suomen pääasiallista panssarikalustoa jatkosodan alkuaikoina. Suomalaiset saivat myös sotasaaliiksi kaikkiaan seitsemän kappaletta Postijunan nimellä tunnettuja T – 28-vaunuja:

Paino: 28 tonnia

Maksimipanssarointi: 30 mm

Miehistö: 6

Aseistus: 76,2 mm tykki ja viisi 7,62 mm DT-konekivääriä (Degtarjev-pikakiväärin panssariversio)

Suomalaiset käyttivät näitä ainakin jatkosodan alkuvaiheissa. Sotasaaliiksi saatiin myös kaikkiaan 29 kappaletta T-37A-amfibiovaunuja:

Siitä ei ole tietoa että käyttivätkö suomalaiset kyseistä 3,2 tonnia painanutta, kahden hengen miehistöllä ja yhdellä pikakiväärillä varustettua vaunua varsinaisissa sotatoimissa. Sen sijaan sekä BT-5 että BT-7-vaunuja oli käytössä:

BT-7

Paino: 13,9 tonnia

Maksimipanssarointi: 22 mm

Miehistö: 3

Aseistus: 45 mm tykki ja 2 kpl 7,62 mm DT-konekivääriä

Näistä sotasaalispanssareista suomalaiset kehittivät sitten jatkosodan aikana oman BT – 42-versionsa joita tehtiin kaikkiaan 18 kappaletta:

Kyseiseen versioon asennettiin brittiläinen 114-millinen tykki. Kyseinen viritelmä oli taistelukäytössä epäonnistunut erityisesti sen ampumatarvikkeen ongelmien vuoksi mutta se on siitä huolimatta kaikkien aikojen kuuluisin suomalainen panssarivaunu. Jaa miksikö? Kas kun se on jostain syystä suosittu japanilaisessa animessa:

Älkää kysykö miksi. Älkääkä kysykö myöskään minulta mitään animesta. Minä siitä mitään ymmärrä. Siirrytään sen sijaan raskaaseen sotasaalissarjaan ja otetaan esille Sotka eli T-34. Näitä Suomella oli kaikkiaan kaksikymmentä kappaletta. 13 oli mallia T – 34-76 ja seitsemän mallia T – 34-85:

T-34-76:

Paino: 26,5 tonnia

Maksimipanssarointi: 45 mm

Miehistö: 4

Aseistus: 76,2 millinen tykki ja kaksi 7,62 mm konekivääriä

Viholliselta saatiin myös sotasaaliiksi muutamia muita panssarityyppejä mutta ne olivat yksittäiskappaleita. Mainittakoon niistä kuitenkin varsin legendaarinen KV-1 joita suomalaisilla oli käytössään kaksi kappaletta:

Mutta se suurin tai ainakin tunnetuin panssaroitu sankari vuoden 1944 Kannaksen taisteluissa oli saksalaisilta saatu rynnäkkötykki Sturmgeschütz III joita suomalaisilla oli kaikkiaan 59 kappaletta:

Paino: 23,9 tonnia

Maksimipanssarointi: 80 mm

Miehistö: 4

Aseistus: 75 mm tykki ja kaksi 7,92 mm konekivääriä

Kyseisistä vaunuista 29 ehti varsinaisiin taisteluihin ja ne tuhosivat 87 vihollisen panssaria omien tappioiden ollessa 8 vaunua. Suomalaiset ostivat myös sodan lopussa saksalaisilta 15 kappaletta Panzerkampfwagen IV-vaunuja mutta ne eivät ehtineet kuin entisiä isäntiään vastaan Lapin sotaan:

Mainittakoon vielä kuriositeettina että suomalaisilla oli jatkosodassa käytössään kuusi ilmatorjuntapanssarivaunua eli ruotsalaisia Landsverk Anti II-ilmatorjuntapanssareita:

Vaunuissa oli Boforsin 40-millinen it tykki ja niillä pudotettiin kaikkiaan yksitoista vihollisen lentokonetta.

Suomihan ei koskaan ollut suurten panssariyhtymien maa. Jatkosota aloitettiin Panssaripataljoonalla josta edettiin 1942 Panssariprikaatiksi ja lopulta Panssaridivisioonaksi jonka komentaja oli kenraalimajuri Ruben Lagus. Laguksen ”Osasto Laguksen” komennossa suomalaiset panssarit olivat olleet mukana jo Itä-Karjalan valtauksessa 1941.

Lagukselle myönnettiin ensimmäisenä suomalaisena sotilaana Mannerheim-risti. Laguksen poika Olof Lagus palveli kesällä 1944 rynnäkkötykin ampujana ja tuhosi ainakin viisi vihollisen panssarivaunua.

Panssaridivisioonan taistelujoukkojen vahvuutena oli:

Panssariprikaati:

1. Panssaripataljoona

2. Panssaripataljoona

Rynnäkkötykkipataljoona

Erillinen panssarikomppania

Jääkäriprikaati:

2. Jääkäripataljoona

3. Jääkäripataljoona

4. Jääkäripataljoona

Panssarijääkäripataljoona

14. Raskas patteristo

6. Viestipataljoona

2. Pioneeripataljoona

Panssaridivisioona osallistui kesän 1944 ratkaisutaisteluihin ja omalta osaltaan vaikutti siihen, ettei Suomi joutunut vihollisen miehittämäksi ja terrorisoimaksi.

Laitetaanpa vielä loppuun vielä muutama tunnetuksi tullut suomalainen väline joilla keskusteltiin vihollisen panssarivaunujen kanssa. Puhumallahan ne asiat selviää kun oikealla tavalla haastaa. Ensimmäisenä tietysti polttopullo:

Puhutaanpa myös että yhtenä aseena vielä talvisodassa oli pölli jolla sai jumitettua silloisten vihollisvaunujen telaketjut ainakin hetkeksi että tuhoojapartion toinen mies sai heitettyä polttopullon tankin moottorin ilmanottoaukkoon. Kuva elokuvasta Talvisota:

Sekä tietysti miinojen lisäksi kasapanos:

Vihollisen tankkeja tuhottiin monilla panssarintorjuntatykeillä mutta ehkä se kuuluisin oli saksalainen 75-millinen PAK 40 joka puri kaikkiin vihollisen panssareihin myös vuonna 1944:

Kesällä 1944 tulivat sitten aivan viime tipassa apuun sekä panssarinyrkki…

…että panssarikauhu:

Mainittakoon muuten se, että kirjoituksessa mainitut Sturmgeschütz III-vaunut, Panzerkampfwagen IV-vaunut sekä PAK-40-panssarintorjuntatykki olivat Suomen seuraavaa mahdollista sotaa varten varattuna kalustona vielä vuonna 1985 niin kuin siihen liittyvissä kirjoituksissa tuli mainittua. Itse asiassa se vuoden 1985 kalusto ei suurelta osalta hirveän paljon eronnut kakkosrähinän kalustosta.

Laitetaan tähän loppuun vielä kiitokset kaikkien suomalaisten sotilaitten lisäksi myös niille miehille jotka sotivat sotansa noissa teräsmöhkäleissä. Ei se ollut varmasti herkun leipää sekään.