KAHDEKSAS EPISTOLA

December 26, 2017, 2:05 pm

≫ Next: YMMÄRRYSHARJOITUS VUODEN VAIHTEEKSI

≪ Previous: VALDEN JOULULAHJA

$

0

0

Nyt kun joulunpyhät on saatu mukavasti lusittua niin on taas tullut aika tarkastella mitä suvaitsevais-tiedostava väestönosa on tiedostavuuden ABC-kirjasta meille lanttua jälttääville mulliturville yrittänyt viime aikoina opettaa. Viimeisin epistola loppui kesäkuuhun 2017 joten jatketaanpa siitä eteenpäin ja tarjotaan kansalaisille (ei niin) sattuvia sanontoja ja (ei niin) osuvia oivalluksia suvaitsevais-tiedostavalta väestönosaltamme. Koska vauhti jatkuvasti vain kiihtyy, niin kuluneen puolen vuoden pläjäykset (jotka ovat vain tietysti pieni osa tiedostavien pläjäyksien kokonaismäärästä) täytyy jakaa taas kahteen erilliseen epistolaan. Aloitetaan:

Heinäkuu 2017:

Eräät tutkijat, nimeltään Bryan Caplan ja Vipul Naik löysivät keinon jolla saadaan maailma ennennäkemättömään taloudelliseen kukoistukseen:

Tutkijat ehdottavat avoimia rajoja: Köyhyys loppuisi, jos köyhistä maista saisi muuttaa vapaasti rikkaisiin

Tutkijoiden mukaan eräs yksinkertainen tapa kaksinkertaistaa maailman rikkaus olisi avata rajat.

Työntekijöiden tuottavuus kasvaa valtavasti, kun he muuttavat köyhästä maasta rikkaisiin. Economistin mukaan joidenkin tutkijoiden mielestä työntekijöiden täysin vapaassa globaalissa liikkuvuudessa piilisikin biljoonien eurojen ratkaisu köyhyyteen.

Näitä avoimia rajojahan on kokeiltu jo tommoset parikymmentä vuotta ja saatujen tulosten pohjalta kyseiset tutkijat päättelevät että  jos asia on mennyt todistetusti vituralleen, niin yritetäänpä sitä samaa sata kertaa suuremmalla volyymilla ja toivotaan, että jos se sitten vaikka onnistuisi. Tässä kannattaisi muistuttaa Mikko Ellilän toteama ”yhteiskunta koostuu ihmisistä”. Tähän mennessä avoimien rajojen ja rajoittamattoman kehitysmaalaisen muuton myötä tarjolla ei ole ollut kukoistusta vaan persnettoa ja väkivaltaa. Joka on levinnyt lähtömaista sieltä saapuvien  mukana.

Elokuu 2017:

Aina seitsemänteen sukupolveen saakka kunnioitettu ja onneksi entinen tasavallan presidentti Tarja Halonen veti porot nokkaansa kun (muutamia) elintasosurffareita palautettiin sinne, minne ne kuuluukin palauttaa:

Presidentti Halonen ei hyväksy, että laillisuuden nimissä turvapaikanhakijoiksi saapuneita ihmisiä karkotaan maasta. Hän vertaa pakkopalautuksia 1930-luvun Saksaan, jossa kaikki tapahtui laillisesti, mutta ei suinkaan oikeudenmukaisesti eikä oikein.

Halosella tietysti unohtui taktisesti se pikku seikka että 1930-luvun juutalaiset eivät tulleet yhtä-äkkiä miljoonaporukalla Saksaan, siirtyneet saksalaisen sosiaalihuollon elätettäväksi eivätkä myöskään loistaneet väkivalta- ja seksuaalirikosten kärkipäässä. Samalla kuin Halonen unohtaa tämän varsin olennaisen seikan hän keksii mielestään yhtä olennaisen seikan:

Ihmisten liikkuminen on vähentänyt poliitikkojen puhetta ”kestävyysvajeesta” eli julkisen talouden velkaantumisesta suurten ikäluokkien ikääntymisestä johtuen. Kestävyysvajeesta eniten huolissaan olevien tahojen voisi kuvitella riemuitsevan. Suomeen on saatu lisää työvoimaa maksamaan veroja ja julkisen sektorin laskua. Riemunkiljahduksia ei tietenkään ole kuultu.

Hotellin respasta esitetään Tarjalle kysymys: millä tavalla nimenomaan juuri julkista sektoria aina vain enemmän kuormittava haittamaahanmuutto onkin se tekijä jolla rahoitetaan julkisen sektorin toiminta? Onko olemassa miinusrahaa joka muuttuu jollain ihmeen kummalla plusrahaksi? Karmeinta lienee, että Tarja ei ole kyseistä asiaa koskaan hahmottanut tai edes miettinyt. Muistutetaan siitä, että kyseinen nainen oli kaksitoista vuotta Suomen presidenttinä. Suomalaisten äänestämänä.

Tarja Halosen uusi, itseään monistava valuutta joka muuttaa velat saataviksi?

*

Tunnettu (ja nyt jo entinen) demari eli siis työväenluokan vakaumuksellinen kannattaja, joskin työväenluokkaa edustavia ihmisiä ehkä hieman parempituloisempi Mikael Jungner osoitti hänelle ominaista tyylitajua ja  taloudellista harkitsevuuttaan jota joku koiranleuka tosin saattaisi sanoa pilalle hemmotellun häiskän elitismiksi sekä impulssikontrollin täydelliseksi puutteeksi:

Hotellin respassa todetaan, että kuviteltu maailman pelastaminen ei todellakaan ole persaukisten hommaa ja muistutetaan että kyseinen Tesla kolmonen maksaa Suomessa yli 40.000 euroa eli huomattavasti enemmän kuin hyvin monen tavallisen suomalaisen vuosipalkan. Ehkä Jungnerin olisi kannattanut lahjoittaa kyseinen summa johonkin kehitysmaahan ehkäisyneuvoloitten käyttöön.

*

Sitten muistutetaan hepusta nimeltä Jori Eskolin. Hän on omasta mielestään jotain. Hotellin respassa ei ole vielä täysin selvinnyt että mitä, mutta kovasti hän on vihan kostaja kansallismielisiä ihmisiä kohtaan. Muuten hepun olisi voinut unohtaa, mutta pakkohan hänen lupauksestaan täytyy muistuttaa:

Hotellin respassa kiitetään Eskolinia siitä, että sinänsä jo etukäteen käytyihin presidentinvaaleihin tulee tiettyä jännitystä.

*

Turussa sitten marokkolainen haittamaahanmuuttaja meni ja puukotti suomalaisia ts. teki terrori-iskun. Saldona kaksi kuollutta ja kahdeksan haavoittunutta. Mitä asiaan totesi arkkiperkeleemme Kari Mäkinen? No, hän saarnasi tietenkin suvaitsevaisuuden epistolaa:

Tekijä on yksi meistä.

Ei. Tekijä ei ollut yksi meistä. Häntä ei olisi pitänyt koskaan laskeakaan Suomeen. Jos kyseistä jätkää ei oltaisi laskettu Suomeen, niin nuo kaksi murhattua ihmistä olisivat vielä elossa ja muut uhrit vammautumattomia. Ja kyseisen arkkiperkele Mäkisen mielestä maahamme pitäisi laskea jatkuvasti lisää porukkaa, jotka ovat ”yksi meistä”. Erotkaa ihmiset porukalla kirkosta. Se kun meinaan toimii kirkollisveron varassa.

*

Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen jatkoi sillä linjalla jolla hän jo 1980-luvulla vastusti Baltian maitten itsenäistymispyrkimyksiä. Tällä kertaa tämä älyltään tuppeensahattu mies totesi, että turvapaikkahuilailijoitten pitäisi saada jäädä Suomeen pelkältä fiilispohjalta:

Hy­lä­tyn pää­tök­sen saa­neis­sa­kin on nii­tä, jot­ka ai­dos­ti ko­ke­vat, et­tä heil­lä oli­si ol­lut oi­keus turvapaik­kaan. Ei hei­tä voi van­kei­na koh­del­la.

Maailmassa löytyy varmasti äkkiseltään noin 200 miljoonaa heppua jotka aidosti kokevat, että olis kovasti hyvä jos he saisivat suomalaisilta varman, pysyvän ja vasteettoman elatuksen. Hotellin respassakin koetaan aidosti, että rahaa tartteis olla enemmän. Mutta täällä ymmärretään tietyt taloudelliset realiteetit. Eikä hotellin respan henkilökunta ole koskaan tehnyt niin väkivalta- kuin seksuaalirikoksia. Itse asiassa täällä todetaan myös että ohrapuurokin on hyvää. Ja joo, laittomia maassaolijoita voi kohdella vankeina jos ne eivät häivy maasta vapaaehtoisesti.

*

Elokuussa kävi myös ilmi, että hotellin respan henkilökuntakin on osallinen  rasismiin, vihapuheeseen ja naisiin kohdistuviin raiskaus- ja tappouhkauksiin. Tieto oli sinänsä hieman yllätys, mutta pakkohan sen on olla totta sillä se loihelausui ajatusten valkovuoto Rosa Meriläinen:

Pistää vaan miettimään, että mitenkähän minun oma rakas vaimoni kestää minua tämän jatkuvan piilouhan synkässä varjossa?

*

Laitetaanpas sitten Turun terrori-iskun tiimoilta hieman suomalaista oikeuskäytäntöä:

Tarvinneeko kommentoida? Sisäministerimme Paula Risikkokin antoi asiasta loihelausuman jonka sisältö pisti hieman miettimään:

Sisäministeri Paula Risikon (kok.) mukaan käytävä keskustelu palautuskeskuksista keinona estää Turun puukkosurmat vie sivuraiteelle. Keskuksista ei olisi ollut apua Turussa.

Siis jos toi ihmisiä tappanut jätkä olisi ollut lukkojen takana niin se puukko olisi jotenkin mystisesti puukottanut nuo ihmiset itsekseen? Näinkö se pitäisi tulkita?

*

Elokuussa viranomaiset – taas kerran – huomasivat että Suomeen on palaamassa terroristi-interraililla olleita tyyppejä. Mikäs oli viranomaisten ratkaisu? No tämä:

Viranomaiset ovat pohtineet Isisin luota Suomeen palanneille ”ohituskaistaa” asuntojonoihin ja yhteiskunnan palveluihin.

ISISIN alueilta Suomeen palaaviin vierastaistelijoihin ja heidän perheisiinsä liittyy uhkia, jotka voisivat näkyä väkivaltana kaduilla ja kouluissa tai pahimmillaan johtaa viranomaisten mukaan joukkosurmaan ja terrori-iskuun.

Sisäministeriö julkaisi viime keväänä ehdotuksen viranomaisyhteistyöstä, jolla pyritään vähentämään uhkia edistämällä vierastaistelijoiden ja muiden alueella olleiden integroimista yhteiskuntaan muun muassa sosiaalipalveluiden avulla.

– Taistelualueelta palaavan yhteiskuntaan integroitumisen kannalta on keskeistä saada hänen elämäänsä liittyvät perusasiat, kuten asunto ja toimeentulo kuntoon, ministeriön ehdotuksessa kerrotaan.

Hotellin respassa tuumitaan, että olisikos ns. suksi vittuun äläkä tule koskaan takaisin-metodi sekä toimivampi että halvempi. Muistutetaan tuosta ohituskaistasta että Suomessa on muuten huomattava määrä kantasuomalaisiakin asunnottomia joita varten ei perustella moniammatillisia työryhmiä eikä järjestellä ohituskaistoja.

*

Syyskuu 2017

Ja syyskuussahan tulivat sitten nettimeemeiksi muuttuneet twitterpoliisit joitten myötä aukaisi toimintansa myös Suomen paras parodiatwittertili Keijo Kaarisade jota virkakoneisto pyrkii kovasti hiljentämään. Miksikö? No siksi, että hän tekee twiittinsä täsmälleen samalla lailla kuin nuo tosissaan twiittaavat poliisit.

Suuresta ja tahattoman humoristisesta oikeittenpoliisien twittertoiminnasta voidaan esittää vaikkapa tämä Jari Taposen pläjäys:

Eli suomalainen peruskoulu poistaa terrorismin terroristista. Mikä ettei, sillä johan se on poistanut opiskelurauhan koululuokista. Joku voi vielä ihmetellä, miksi Pahkasika-lehti ei ole aloittanut toimintaansa uudestaan mutta sehän toimii koko ajan. Eri nimellä vaan. Sen nimi on nykyisin Todellisuus. Herää tietysti kysymys, että uskooko tuo Taponen oikeasti epistolaansa vai sanooko hän sitä, mitä hän virkamiehenä kuvittelee olevan viisasta sanoa?

*

Ja kyseinen Taponenhan sai tukea myös ajatusten Lievestuoreen Likaojalta eli Juhana Vartiaiselta joka on osoittanut jo aikaisemmin ettei demarien ja kokoomuksen välillä ole eroa sillä kyseinen jätkä on mahtunut molempiin hullujenhuoneisiin. Juhana jakoi meille viisauttaan:

Hotellin respasta muistutetaan, että kyseinen häiskä sai vuoden 2015 vaaleissa 11 436 ääntä.

*

Ja tähän väliinhän voisikin pistää lyhyen tiedostavan musiikinpläjäyksen Turuust:

*

Televisiossa on tullut jo ties kuinka monta vuotta suosittu zombiekauhusarja The Walking Dead. Reaalimaailmassa seurataan likimain yhtä kauhistuttavaa sarjaa nimeltä The Walking Swed.

Noitten ruotsalaistyttöjen ilmeistä näkee kysymyksen ”Mistähän tässä oikein on kysymys ja miks äiti pakotti meidät tänne?”.

*

Puolustusvoimain pääesikunta antoi syyskuussa ohjeistuksen, jonka mukaan sotilaspuvussa liikkumista yksin pimeän aikaan tulee välttää. Se sotilaspuku kun saattaa ärsyttää etnisesti edistyksellisiä maahanmuuttajia. Hotellin respassa mietitään sitä, että kannattaisiko Suomen poliisin myös päivittää pukeutumisensa sellaiseksi, ettei se ärsyttäisi uussuomalaisia? Tietysti varusmiehille olisi olemassa myös israelilainen vaihtoehto joka sopisi naisvarushenkilöillekin ja takaisi heidän turvallisuutensa. Vaikka täällä respassa ei erityisemmin tuosta naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta välitetäkään:

*

Suurena humanistina tunnettu vihreitten presidenttiehdokas Pekka Haavisto avautui vihapuheeksi tulkitsemiaan mielipiteitä vastaan:

Haavisto tahtoisi vihapuheesta rangaistavaa: ”Se on täysin moraalitonta”

Haavisto on valmis suitsimaan vihapuhetta mahdollisesti lainsäädäntöä tiukentamalla.

Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto olisi valmis tiukentamaan lainsäädäntöä vihapuhetta suitsiakseen.

Haavisto osoitti huolensa lisääntyvästä vihapuheen määrästä tänään Riihimäellä alkaneen vihreiden puoluevaltuuston kokouksen avajaispuheenvuorossaan. Hänen mukaansa vihapuheesta tulisi tehdä nykyistä herkemmin rangaistavaa.

Haavisto kertookin olevansa valmis suitsimaan vihapuhetta mahdollisesti lainsäädäntöä tiukentamalla.

– Jos sananvapautta käytetään aktiivisesti ihmisten hiljentämiseen tai vahingoittamiseen, niin minusta se on täysin moraalitonta ja sen tulisi olla rangaistavaa.

– Joko niin, että yksittäiset vihapuhujat joutuvat edesvastuuseen, tai kanavat, Haavisto sanoo.

Jos esimerkkitapauksia olisi enemmän, uskoo Haavisto, että myös vihapuhe vähenisi vähitellen.

Mikä hotellin respassa pantiin merkille oli se, että taas kerran se vihapuhe jäi määrittelemättä. Ja sananvapautta ei hotellin respan näkemyksen mukaan käytetä ihmisten hiljentämiseen tai vahingoittamiseen vaan mielipiteitten esittämiseen. Sananvapauden rajoittamista puolestaan käytetään sensuuriin ja sitä Haavisto kannattaa. Haaviston ongelmana on tietysti se, että ns. vihapuhujat perustelevat mielipiteensä häntä paremmin. Haaviston ratkaisu on luonnollisesti kieltää hänen mielestään väärät mielipiteet joten voi todeta että nimenomaan kyseinen Haavisto käyttää omaa sananvapauttaan aktiivisesti ihmisten hiljentämiseen tai vahingoittamiseen.

*

Lokakuu 2017:

Valtiovaltamme päätti että LGBTQTiiTyy-porukalle ja ennen kaikkea niitten komppaajille ei oltu vieläkään kumarrettu tarpeeksi joten se ilmoitti seuraavaa:

Henkilötunnusten uudistamista pohtiva työryhmä aloittaa työnsä tällä viikolla. Työryhmä pohtii myös vaihtoehtoa, jossa kaikkien henkilötunnukset vaihtuisivat.

Henkilötunnuksia pitää uusia, koska nykyiset tunnukset alkavat käydä vähiin.

…

Henkilötunnukseen liittyy nykyisin tietoa myös ihmisen iästä ja sukupuolesta. Esimerkiksi transsukupuoliset ihmiset ovat kokeneet ongelmallisena sen, että vaikka he voisivat vaihtaa hetun vastaamaan uutta sukupuoltaan, vanha sukupuoli näkyy esimerkiksi työ- ja koulutodistuksissa.

Ja tämän vuoksi myös 82-vuotiaan Pihtiputaan mummon tulee vaihtaa henkilötunnuksensa. Koska promillen puolikkaan murto-osa tai se porukka, joka ei itse asiassa edes kuulu siihen promillen puolikkaan murto-osaan mutta nostaapa egoaan asian tiimoilta on sitä mieltä.

*

Virkaatekevä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen meni  ja totesi seuraavaa:

Valtakunnansyyttäjä huolissaan Suomen tilanteesta: Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät?

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pitää selvänä, että rasistinen vihapuhe ruokkii katkeruutta ja jopa terrorismia.

Erityisesti hän murehtii eri kansanryhmiin kohdistuvavasta täsmäuhosta, rasismista.

– Syrjään sysätty ihminen katkeroituu helposti ja on altis kohde väkivaltaisten ääriliikkeiden värvääjille. Siitä ei hyvää seuraa, Toiviainen sanoo.

Hotellin respassa tulkittiin tämä niin muodikkaan epäselvästi ilmaistu termi ”täsmäuho” näin:

Täsmäuho: Erittäin voimakkaasti käytettyä kieltä jotain todistetuksi osoitettua selkeää epäkohtaa kohtaan, josta ei oikein pysty kommentoimaan ilman voimakkaasti käytettyä kieltä.

Toiviainen ei siedä täsmäuhoa vaan toteaa:

– Rasismin kohteet ajetaan nurkkaan, ja siellä nurkassa on helppo katkeroitua. Syntyy kasvualusta järjestäytyneelle rikollisuudelle ja jopa terrorismille.

Vihapuheella vainotut ihmiset ovat väkivaltaisten ryhmittymien uusiutuva voimanlähde.

– Yhteiskunnastamme ulos pelattuja ihmisiä on helppo manipuloida ja houkutella mukaan ääriliikkeisiin. Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät, Toiviainen kysyy.

Hotellin respasta muistutetaan että islamilaista terrorismia toteuttaneet henkilöt ovat yleensä kovasti opiskellutta väkeä ja suomalainen yhteiskunta tarjoaa haittamaahanmuuttajille tukea huomattavasti enemmän kuin mitä syrjäytyneille suomalaisille. Nurkassa on helppo katkeroitua suomalaisenkin. Mutta niistä suomalaisista vt. valtakunnansyyttäjä ei pahemmin piittaa. Heidän osansa on vain kestää ja hyväksyä. Tulee myös muistaa että tämä ns. täsmäuho on alkanut vasta sen jälkeen kun nämä ”kansainväliset veljemme” alkoivat murhata, pahoinpidellä, ryöstää ja raiskata suomalaisia. Suosittelemme Toiviaista miettimään onko ”täsmäuho” syy jollekin vaiko ehkä seuraus jostakin.

*

Sokea piste yhdenvertaisuusasioissa on se, että ajatellaan yhdenvertaisuuden olevan sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä kertoi suomalaisille, kuinka asian laita on ja mihin kannattaa totutella.

*

Eräs yleläinen naistoimittaja nimeltään Eräsyleläinen Naistoimittaja halusi kirjoittaa sekä historian että erään historiaa kuvaavan teoksen uusiksi. Niin kirjassa Tuntematon Sotilas kuin sitä kuvaavissa elokuvissa ei ole naisia etulinjassa johtuen siitä, että sodassa ei ollut naisia etulinjassa mutta toimittajan oli sitä vaikeaa hyväksyä. Missä määrin historian opiskelut muuten kuuluvat nykyiseen toimittajakoulutukseen vai kuuluvatko ne ollenkaan?

*

Marraskuu 2017

Iltasanomat uutisoi mielenkiintoisista veronäkemyksistään:

Hoitajat maksavat suurinta veropottia – ”Olemme Suomen selkärankaa, kaikki pienipalkkaiset naiset ovat”

Tilastossa on yli 32 500 lähihoitajaa, joten lähihoitajien keskimääräiset maksut ovat kerryttäneet yhteistä veropottiamme yli 220 miljoonalla joka vuosi. Kun lisäksi lasketaan terveydenhoitajat, hoitajat ja suuhygienistit, nämä terveydenalan ammattilaiset yhdessä kartuttavat verokirstua reilulla 307 miljoonalla eurolla.

Kaikella kunnioituksella suomalaisia hoitajia kohtaan, mutta yksikään heistä ei ole veronmaksaja niin kuin ei ole myöskään eräs sosiaalipiipertäjä Ykäkään. Heidän palkastaan vain kierrätetään niitä verorahoja joita varsinaiset nettoveronmaksajat ovat tienanneet.

*

Porvoossa eräs karibialainen neekeri meni ja puukotti kuoliaaksi oman, suomalaisen naisen kanssa tekemän lapsensa. Kuinka asiaan reagoi ulkopoliittisen instituutin tutkija? No näin:

Tartteeks tähän enempää kommentoida? Eli siis jätetään utopian vastaiset uutiset uutisoimatta?

*

Marraskuussa Helsingin Poliisi sitten toimi kuten puolueettoman viranomaisen nyky-Suomessa kuuluukin toimia eli nimitti nettipoliisiksi vihreitten aktiivin Teemu  Hokkasen joka opetti rahvasta heti virkaan päästyään:

Valtaväestö ei kaipaa yhtä vahvaa suojelua kuin vähemmistöryhmät. Tämä johtuu siitä, että vähemmistöllä ei yleensä ole tosiasiallisia mahdollisuuksia syrjiä enemmistöä siten, että sillä olisi yhteiskunnan mittakaavassa vaikutusta. Toisin päin kylläkin.

Sinänsä suomalaiset ovat niin arabeihin, afrikkalaisiin kuin muslimeihin verrattuna hyvin pieni vähemmistö. Mutta näin maakuntatasolla voi todeta, että miksipä vähemmistön tartteisi sortaa suomalaisia kun suomalainen virkakoneisto tekee sen positiivisen diskriminaation muodossa itsekin.

Vihapuhe ja sen kylkiäisenä usein tuleva yhteydenottojen ryöpytys kaventaa myös sananvapautta ja yhteiskunnallista keskustelua. Poliitikoilla, tutkijoilla, toimittajilla ja kaikilla muillakin ihmisillä on edelleen oltava mahdollisuus toimia ja julkituoda mielipiteitään eri vähemmistöistä ilman, että eri mieltä olevat yrittävät vaientaa heitä esimerkiksi vainoamalla tai uhkailemalla, unohtamatta vähemmistöjen itsensä kohtaaman väkivallan riskin nousua.

Toteaa poliitikko Hokkanen samalla kun hän virkansa suomin valtuuksin on kaventamassa sananvapautta ja yhteiskunnallista keskustelua. Monikultturismia kannattavilla ihmisillä on kyllä erinomaiset mahdollisuudet saada sanansa julki. Kas kun eihän heidän puolellaan ole kuin koko valtamedia. Ja jos puhutaan vähemmistöihin kohdistuvasta väkivallan uhasta niin siinä Hokkanen toistaa samaa iskulausetta jota on hoettu jo noin viisitoista vuotta eikä sitä vieläkään ole tapahtunut. Laitetaanpa muutama kyseisen häiskän avautuminen:

Da Helsinki five-o

*

Suomessa kunnioitettiin kuudes joulukuuta suomalaisia sankarivainajia siten, että kaatuneitten haudalle laitettiin vapaaehtoiseen kunniavartioon saman ikäisiä henkilöitä kuin mitä sotilas oli ollut kaatuessaan. Nuoria miehiä ja nuoria naisia. Hieno ele. Ja sen myötä eräs sipoolainen kunnallispoliitikko Sami Nykter päätti saada nostetta uralleen ilmoittamalla julkisesti pelkäävänsä että suomalaisiin nuoriin siirretään sotasukupolven traumoja ja ”niin hienolta ja kunnioittavalta kuin se kuulostaakin, niin kuulisin mielelläni, mitä traumoja analysoineilla psykoterapeuteilla olisi tästä ajatuksesta sanottavaa”.

Niin notta käydään kunniavartiossa, kunnioitetaan menneitten sukupolvien uhrauksia ja saadaan siitä itse sitten lähtemättömät traumat? Ehkä kyseinen tyyppi vahingossa paljasti sen, kuinka posliinia vihreät itse ovat henkisesti. Ei ihme, että siinä suunnassa osataan se käsittämättömistä asioista loukkaantumisen äärimmäinen taito.

*

Marraskuussa myös vasemmistoliiton presidenttiehdokas Merja Kyllönen kertoi kommunistisesta sananvapausnäkemyksestään ja halusi rangaista eduskunnan väärinajattelijoita:

Ja luonnollisesti sen, mitä se syrjivä, rasistinen ja tasa-arvoa loukkaava puhe eduskunnassa sitten olisi määrittelisi tietenkin Merja Kyllönen ja merjakyllöset. Presidentinvaalikampanjassaan kyseinen kyllönen uudisti räpin onnistuen tekemään siitä vielä entistäkin hirveämpää. Kyseinen pläjäys kestää 3 min 9 sek ja jos joku pystyy katsomaan sen kokonaan loppuun niin ilmoittakoon asiasta ja hänelle annetaan Hotelli Yrjöperskeleen kunniamaininta:

Ja ehkä tämän taidepläjäyksen myötä tuli ämpäri tällä erää täyteen joten ehkä lopetamme tällä erää ja jatkamme tiedostavia pläjäyksiä Yhdeksännen Epistolan muodossa kunhan ollaan saatu vuosi vaihdettua. Mutta koska välipäivinä täytyy syödä hieman kevyemmin, niin laitetaanpa tähän loppuun vielä varsin vetokelpoinen kasvisruokaresepti:

---

YMMÄRRYSHARJOITUS VUODEN VAIHTEEKSI

December 28, 2017, 8:00 pm

≫ Next: YHDEKSÄS EPISTOLA

≪ Previous: KAHDEKSAS EPISTOLA

$

0

0

Kulunut vuosi 2017 on päättymässä ja kyseisestä vuodesta voi todeta että suuri suomalainen syöksykierre on vain kiihtymässä. Kyseisen vuoden mielipuolisuuden sekametelisopasta nousee esille kaksi erityisen suurta kikkaretta.

Ensimmäisenä oli kesäkuussa näytelty hallitusfarssi. Farssin puolellehan se kaikkine lentonäytöksineen meni muutenkin mutta sen ohella paljastui että Suomen hallitus on täysillä sitoutunut EU:n liittovaltiokehityksen nopeuttamiseen eli suomennettuna Suomen itsenäisyyden viimeistenkin rippeitten hävittämiseen. Jättäen suomalaisten tulevaisuuden sellaisen porukan päätettäväksi joka ei nakkaa suomalaisista paskaakaan. Unelma on toteutunut ja Suomi on päässyt suuriin päättäviin pöytiin kuulemaan mitä toiset siellä päättävät.

Toisena oli tietysti joulukuun melodraama jolloin ensiksi Helsingin kaupunki ja sen perässä sitten eduskunta päättivät että laittomasti maassa notkuville onnenonkijoille on taattava varma ja pysyvä elatus. Tämän myötä Suomea voidaan hyvin perustellusti verrata miehitettyyn maahan. Miehitetyssä maassa on miehittäjä joka ei osaa miehitetyn maan kansalaisten kieltä, jonka elatus on miehitetyn maan kansalaisten vastuulla ja jonka tarpeet menevät kantaväestön yli. Eli jos miehitetyssä maassa jostain säästetään, niin säästöt eivät koske miehittäjää. Samoin miehityksen arvosteleminen on kiellettyä ja rangaistavaa ja miehittäjän tavat sekä kulttuuri menevät kantaväestön oman kulttuurin ohi.

Niinpä vuoden nyt vaihtuessa Suomea voi pitää sekä siirtomaana että miehitettynä maana. Samoin sitä voi pitää luovutettuna maana sillä kyseinen asiantila saavutettiin vapaaehtoisesti laukaustakaan ampumatta. Nykyinen hallintomme on onnistunut siinä, mikä jäi O.W. Kuusiselta vaiheeseen. Asian tiimoilta on niin omassa blogissani kuin monessa muussakin paikassa mietitty että missä vaiheessa se suomalaisten pinna oikein palaa. Ehkä vielä tälläkin hetkellä pääosa suomalaisista on – pitkälti valtamedian ansiosta – hyviä itäsaksalaisia sillä se höyrypannun räjähdys ei näytä olevan tulossa edes äänestämisen muodossa. Vakikommentoija Qroquius Kad totesi hiljattain kommenttiosiossa asiasta varsin osuvasti:

Tässäkin kommenttiketjussa on mainittu sisällissota. Jos nyt joku kertoisi minullekin, miten se sisällissota saataisiin ihan oikeasti aikaan, keiden johdolla ja miten sen aloitettaisiin ja millä rahkeilla? Koska minä en todellakaan kykene näkemään tammikuun 1918 tapahtumille minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia 100-vuotisuusintaan, eikä aika myöskään näytä olevan puolellamme, vaan meitä vastaan.

Tottahan tuo. Juuri tuo on tilanne tällä hetkellä. Porukka joka puree hammasta ja puristaa nyrkkiä taskussa mutta siitä huolimatta alistuu. Mietin tässä itsekseni että mitkä mahtaisivat olla ne tekijät joitten myötä varoventtiili sitten lopulta pettää. Päädyin kahteen tekijään.

Ensimmäinentekijä on se, että tarpeeksi moni ihminen toteaa, että tilanne on sietämätön. Että tämä raja ylitetään, niin silloin tilanteen täytyy alkaa tuntua jo ihmisten lompakoissa ja jääkaapeissa. Pelkkä kestovitutus ei siihen riitä. Mutta kun hetken miettii, niin siihen suuntaanhan ollaan jo hyvää vauhtia menossa. Jo nyt Suomessa on satoja tuhansia työttömiä joista hyvin suuri osa on ajautunut peruspäivärahalle ja joitten kohdalla ruokakaupassa ei mietitä että mikä maistuisi, vaan mihin on varaa. Hyvin moni on huomannut että heitä ei ole suomalaiselle valtionhallinnolle olemassa kuin ikävänä menoeränä.

Sama koskee myös viisikymmentä vuotta täyttäneitä ihmisiä jotka ovat elämänsä viimeisessä työpaikassa. Jonka menetettyään he päätyvät pian peruspäivärahalle ja heidät pakotetaan ”työvalmennukseen” yhdeksän euron bonuksella ja karenssin uhalla. Nämä kaikki ihmiset näkevät, että miehittäjän elatus puolestaan on varma, sitä ei uhkaa karenssi eikä sen eteen vaadita mitään. Samat ihmiset huomaavat myös niin valtamedian kuin poliittisen eliitin jatkuvasti julistavan että miehittäjä on yhtä aikaa siunaus, velvollisuus sekä ennen kaikkea välttämättömyys ja väistämättömyys.

Toinentekijä on se, että tarpeeksi moni ihminen havahtuu siihen tilanteeseen että valtiovalta ei enää pysty / halua / molempia takaamaan heidän henkilökohtaista turvallisuuttaan jolloin sen voi taata vain itse. Mikäli oman turvallisuutensa halua taata, niin sehän on tietysti fiksuinta tehdä porukalla ja siten että turvana on myös kättä pidempää. Aseistetun ryhmän perustaminen on nykyisin periaatteessa helppoa verrattuna siihen, mitä tilanne oli sata vuotta sitten. Ihmisillä on aseita huomattavasti enemmän. Myös viestiyhteydet ovat aivan toista luokkaa eikä viestiä tarvitse kuljettaa jalan tai hevosella.

Tällaisilla mahdollisilla ryhmillä ei olisi varmasti – ainakaan alkuun – tavoitetta kaataa hallintoa eikä edes hyökätä miehittäjää vastaan vaan tarkoitus olisi taata oman lähipiirin (kylä, kaupunginosa, kortteli jne.) turvallisuus. Näitten ryhmien perustamisen kynnyksenä on siis se että tilanne mielletään sietämättömäksi ja virkavalta ei enää välitä ihmisten turvallisuudesta. Eli ihmiset muistavat silloin että yhteiskuntarauha on kaksipuolinen sopimus ja virkavalta on sanoutunut siitä omalta osaltaan irti. Kun tuo kynnys ylitetään, eivät ihmiset enää puolestaan välitä noudattaa lakiakaan joten järjestyneitten aseistettujen ryhmittymien kynnys käyttää asetta on paljon matalampi kuin vielä tämän hetken Suomessa.

Ensi vuonna, tammikuun 27. päivä tulee täyteen sata vuotta siitä kun Suomessa alkoi sisällissota. Siihen johtanut kehitys oli tietysti varsin pitkä, mutta tulee muistaa että varsinaisia aseellisia ryhmittymiä – niin suojeluskuntia kuin punakaarteja – alettiin laajemmin perustaa vasta syksyllä 1917. Kun aseelliset ryhmät oltiin perustettu niin silloin oltiin ylitetty tietty kynnys ja ei mennyt puoltakaan vuotta kun aseita alettiin myös käyttää ja tuloksena oli suuren mittakaavan lahtaaminen.

Voi sanoa, että nuokin joukot perustettiin siksi, että tilanne miellettiin sietämättömäksi (kumpikin puoli omalla tavallaan) ja samoin miellettiin että turvallisuutta ei voi taata kuin omin käsin ja kättä pidemmällä. Suora kaava:

1. Tilanteen ja mielialojen kiristyminen

2. Aseellisten ryhmittymien perustaminen

3. Tappaminen

En lähde ennustamaan Suomen tulevaisuutta tuon kaavan perusteella mutta ykkösvaiheessa täällä joka tapauksessa ollaan, samoin kuin muualla EU:n alueella ja se on varmasti hoksattu sielläkin. Miksi muuten EU – ja omat nilkkimme täällä Suomessa – olisivat niin innokkaita viemään tavallisilta siviileiltä heidän aseensa, erityisesti suurilippaiset puoliautomaatit? Aseitten viemisellä hallinto ei suinkaan pyri takaamaan kansalaisten turvallisuutta vaan turvaamaan itsensä kansalaisilta.

Tämä blogi on omalta hyvin pieneltä osaltaan pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että mielipuolisuus voitaisiin lopettaa poliittisella ratkaisulla. Mutta vaikka sellainen ihme tapahtuisi ja EU:ssa alkaisi itäeurooppalaistyyppinen ”samettivallankumous” niin tilanteemme on silti heikompi kuin Itä-Euroopassa aikanaan oli. Siellä nimittäin miehittäjä eli Neuvostoliiton manttelin perinyt Venäjä kotiutti miehitysarmeijan aikataulun mukaisesti muutamassa vuodessa.

Mutta kuka kotiuttaa täällä lännen puolella olevan miehittäjän joita on enemmän kuin neuvostosotilaita aikanaan Itä-Euroopassa? Käskyä ei voi tulla Euroopan ulkopuolelta sillä sellaista auktoriteettia ei ole olemassa. Miehittäjä kun tuli tänne suorastaan kutsuttuna. Siksi on selvää, että Euroopassa ja valitettavasti Suomessakin tulevat palamaan niin autot sekä talot ja myös aseet tulevat puhumaan. Alistumisen asteesta riippuu se ovatko ne ainoastaan miehittäjän aseita kun se ottaa rahoituksen jossain vaiheessa väistämättä loppuessa itselleen väkisin sen mikä sille ennen annettiin ilmaiseksi.

Toivotan lukijoille hyvää uutta vuotta 2018. En voi toivottaa edellistä vuotta parempaa sillä vuonna 2017 suomalainen syöksykierre saavutti jo niin jyrkän kulman että vauhti tuskin pysähtyy muuhun kuin mäen alla odottavaan kipeään törmäykseen. Toivotaan silti että vuonna 2018 ei tulisijojen ulkopuolella palaisi muut kuin nuotiot, niin kuin tässä vakikommentoijan Terho Hämeenkorven lähettämässä mainiossa kuvassa. Kiitos, Terho.

YHDEKSÄS EPISTOLA

January 1, 2018, 2:05 pm

≫ Next: AKTIIVISTA RUUVIEN KIRISTÄMISTÄ

≪ Previous: YMMÄRRYSHARJOITUS VUODEN VAIHTEEKSI

$

0

0

Suvaitsevais-tiedostava väestönosa jakoi vuoden 2017  jälkipuoliskolla niin suuren määrän viisautta meille Voiman Pimeällä Puolella kulkijoille että nehän eivät yhteen epistolaan mahtuneet. Nyt kun on saatu vuosi vaihdettua, niin laitetaanpa loputkin luettavaksi eli vuorossa on:

Mutta ennen kuin siirrymme varsinaiseen tiedostavaan viisauteen on aika antaa kunnia niille, joille kunnia kuuluu. Eli Merja Kyllönen-challengen läpäisseet saavat nyt virallisen Hotelli Yrjöperskeleen kunniamaininnan:

Lämpimimmät onnittelut sankareille. He kävivät siellä, mihin harva uskaltaa. Ja sitten itse asiattomuuksiin:

*

Naapurimaassamme Ruotsissa ollaan meitä perunakuopassa asustavia juntteja tiedostavuudessa aina askel edellä joten siellä julkaistiin pikkulapsille tarkoitettu transseksuaalisuudesta kertova kuvakirja Hästen och Husse. Kirjan sankareina ovat hevonen joka identifioi itsensä koiraksi ja mies joka vapaa ajallaan pukeutuu naiseksi ja käyttää huulipunaa. Kirja on siis tarkoitettu pikkulapsille opastuksella että kaikki eivät ole joko poikia tai tyttöjä. Esille nouseva kysymys kirjan julkaisemisesta lienee että ”miksi”. Toinen kysymys, joskaan ei yhtä merkityksellinen on se, että eikös sellainen heppu joka harrastaa naisten vaatteita ole transvestiitti eikä transseksuaali?

*

Marraskuussa Helsinki sitten teki päätöksen jonka mukaan kaikille laittomasti maassa oleskeleville taataan oikeus maksuttomiin:

                                   

– lääkkeisiin

– majoitukseen

– ruokaan

– sairauksien hoitoon ja seurantaan

– rokotuksiin

– hammashoitoon

– raskaana oleville ja pienten lasten perheille pidempikestoisen majoitukseen

– apuun löytämään väyliä pois paperittomuudesta

– oikeudelliseen neuvontaan

– mielenterveyspalveluihin

– toimeentulotuen lisäämiseen.

Samalla kyseinen kaupunki meni ja romutti koko suomalaisen turvapaikanhakusysteemin ja teki Suomesta avoimen maan kaikille onnenonkijoille. On vaikea sanoa, mikä yksittäinen päätös on kaikkien aikojen typerin suomalainen päätös mutta tää on kyllä kevyesti TOP-viitosessa. Onnittelut vaan helsinkiläisille. Tehän kyseisen valtuuston olette valtaan äänestäneet.

Ehkä Helsingin kannattaisi hankkiutua Detroitin ystävyyskaupungiksi. Punavihreä valtuuskunta voisi käydä tutustumassa tulevaisuuden helsinkiläiseen arkkitehtuuriin.

*

Vittuvirkatun hahmon ritarit Rosa Meriläinen, Saara Särmä ja Johanna Vehkoo pistelivät keskenään rikoslain koventamisperusteita uusiksi:

Nykytilanteessa naisiin ja naisoletettuihin kohdistuva sukupuolittunut verkkoviha jää usein tutkimatta, koska sukupuoli ei ole rikoslain mukainen koventamisperuste.

Tilannehan on sellainen että jos feminismin nimissä todetaan että yksi voltti on kaksi tuntia ja se painaa kolme tuumaa vettä niin fysiikan laithan kirjoitetaan silloin uusiksi. Joten hotellin respassa tuumittiin että kuinka systeemit tuon vaatimuksen mukaan menisivät. Suurinpiirtein näin:

1. Ajatushautomo Vi… siis totanoin Hatun jäsen pieksää netissä äärifeminististä turpavärkkiään.

2. Joku miespuolinen henkilö kommentoi että olipa aika tyhmää settiä ja vielä kaiken lisäksi perustelee kommenttinsa.

3. Ajatushautomon jäsen hattuuntuu ja tekee rikosilmoituksen naisvihasta.

4. Käräjäoikeus räpsäyttää miehelle joko sakkoja tai ehdollisen vankeustuomion ja perustelee tuomiotaan: ”Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei ole todellista merkitystä feminististä kysymyksistä käytävässä keskustelussa. Jos feministi tuntee olevan naisvihan kohde, niin tunne riittää ja hän on naisvihan kohde. Miehen kohdalla tämä logiikka ei päde, sillä keskimääräinen mies on feministiä huomattavasti loogisempi olento. Tämän vuoksi triggeröitynyt feministi tarvitsee miestä enemmän lain suojaa”.

Ja nähtävästi pysytään LGBTQTiiTyy-osastolla tämänkin uutisen mukana. Eli se kuuluisa Joku keksi että äitiyspakkauksen nimi tulee vaihtaa. Tuleva perheministeri kepulainen Annika Saarikko ei todennut sitä luonnollisinta eli WTF vaan meni sitten ja komppasi ja Yle uutisoi innoissaan:

Äitiyspakkauksen nimi vaihtoon syrjivyyden takia? Tuleva perheministeri kannattaa muutosta

Äitiyspakkauksen nykyinen nimi toistaa vanhentunutta mielikuvaa vauvan hoidon ja kotitöiden kuulumisesta vain äidille. Isät huomioiva nimi vaatisi muutosta lakiin.

Hotellin respassa ehdotetaan että vaihdetaan sitten nimen lisäksi äitiyspakkauksen muotokin muistuttamaan ihmisiä siitä tilasta jolloin me kaikki olemme aivan varmasti tasa-arvoisia eikä kukaan loukkaannu enää mistään:

*

Uusi Suomi julkaisi presidentti Sauli Niinistön lausumaa ja sen jälkeen lienee selvää että ajatuksen Niinistöstä koko kansan presidenttinä voi unohtaa:

Nykyään vallalla voi olla monia totuuksia, mikä johtaa presidentin mukaan totuuden hämärtymiseen. Niinistö pitää tätä vaarallisena kehityksenä. Ne, jotka eivät pidä oikeasta totuudesta, voivat Niinistön mukaan hyödyntää tilannetta.

Hän huomauttaa, että tällöin median Suomessa sananvapauden kautta harjoittama kontrolli vaarantuu.

Tuohan olisi oikeastaan käynyt aivan mainiosti Ison Veljen lausumaksi George Orwellin kirjassa Vuonna 1984. Kannattaa muistaa Niinistön kesäinen sanoma siitä, etteivät Halla-aho ja kumppanit ole esittäneet ”tarpeeksi tehokasta katumusta”.

*

Joulukuu 2017

Hieman ennen itsenäisyyden muistopäivää Vasemmistonuoret esittivät tyylitajuaan ja vaativat että Suomen valtion tulisi pyytää anteeksi vuoden 1918 väkivaltaa eli nimenomaan punaisiin kohdistunutta väkivaltaa. Vasemmistonuoret joko taktisesti tai sitten yleissivistyksen puutteessa jättivät mainitsematta että varsinaisesti sisällissodan aloittivat punaiset yrittämällä aseellisesti kaataa laillisen hallinnon ja menivät sitten vielä häviämään. Silloin yleensä käy huonosti. Hotellin respassa kuitenkin luonnosteltiin kyseistä anteeksipyyntöä hallituksen puolesta:

- Suomen valtion edustajina pyydämme anteeksi ja olemme erittäin pahoillamme siitä, että Suomen silloinen hallitus taisteli aseellista kapinayritystä vastaan ja voitti.

Vasemmistonuorten kaverit ja punakaartin perillisinä esiintyvät (nimenomaan esiintyvät, sillä punakaartilaiset olivat tehneet myös varsinaista työtä eikä kapinassa ollut heille kysymys mistään turvallisesta roolileikistä) takkutukat puolestaan jatkoivat rauhantöitään:

Kyseisten leikkipartisaanien toimisto-osaston leikkieverstiluutnantti Suvi Auvinen kommentoi asiaa:

Muistutetaan että autojen vieressä sijaitsevassa talossa oli nukkuvia ihmisiä.

*

Itsenäisyyden muistopäivänä järjestettuun 612-kulkueeseen osallistui useampi tuhatta ihmistä ja koko tiedostava väestönosamme määritteli jokaisen kulkueeseen osallistuneen natsiksi. Otetaan esimerkkinä tämä Emma Kari:

Kyseiset tiedostajat ovat ottaneet asiassa määrittelyvallan itselleen jo aikaa sitten eikä valtiovaltakaan ihmettele yhtään kuinka helposti natsiksi nykyisin päädytään. Kyseessä on kylläkin samanlainen ilmiö kuin että imaami määrittelee vääräuskoisen. No, uskovaisiahan nuo tiedostavat ihmiset pitkälti ovatkin.

612-kulkue meni oikein rauhallisissa merkeissä mitä nyt tiedostavat tahattoman komiikan edustajat vieressä rääkyivät. Takkutukat puolestaan samoja aikoja tekivät huikean partisaani-iskun jota Vietnamin sissitkin olisivat ihmetelleet eli ottivat vangiksi kolmisenkymmentä raskaasti aseistettua ja lippusalkoihin linnoittautunutta Suomen lippua ja ankaran taistelun jälkeen saivat ne poltettua.

Kansainväliset sotilasasiantuntijat ovat verraneet urheitten takkutukkapartisaanien taktista osaamista ja henkilökohtaista urheutta Điện Biên Phủn taisteluun. On ne kovia miesoletettuja nuo takkutukat, on ne. Vaan katsotaanpa, mitä leikkipartisaanien toimisto-osaston leikkieverstiluutnantti Suvi Auvinen totesi asiasta päiväkäskyssään:

Huomattakoon että jopaYlen toimittaja Eero Mäntymaa puhui kommentissaan järkeä josta hänelle kiitokset. Mutta kun Suvi antoi tietoiskun, niin annetaanpa sellainen Hotellin respastakin. Eli: Suvi Auvinen kehuu olevansa oikein ”päivystävä anarkisti”. Anarkistit vastustavat kapitalismia ja järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Ainakin teoriassa, koska ilman niitä he eivät oikein pärjää:

Kiitos MV-lehdelle tuosta löydöstä. Hotellin respassa oli muuten pakko googlata että mitä hittoja nuo Wolt ja Foodora ovat. Eikä täällä ole edes älypuhelinta. Ollaanko täällä siis kovempia anarkisteja kuin Suvi Auvinen?

*

Muuallakin kuin hotellin respassa on huomattu se, että kansassa on tapahtumassa selkeää kahtiajakautumista. Sen on huomannut jopa sisäministerimme Paula Risikko. Mikä olisi hänen ehdotuksensa?

Eli Risikko penää apua tähän kahtiajakautumiseen medialta tajuamatta että juuri median täysin yksipuolinen propaganda on niitä suurimpia syitä siihen jakautumiseen. Feminismille kiitos, saimme siltä kaiken. Muun muassa kiintiönaisministerit eli täytepoliitikot joista eräs Ano kirjoitti hyvän määritelmän kommenttiosiossa (kiitos Ano):

Risikko on sarjaa täytepoliitikko. Täytepolitiikko terminä tarkoittaa suunnilleen alla listaamiani asioita.

1. Useimmiten naisoletettu toki miesoletuksiakin on. Uutta ryhmää tärkeässä täytepoliitikoiden pestissä edustavat enenevässä/pelottavassa määrin mamut.

2. Päästäkseen täytepoliitikoksi ei missään nimessä saa omistaa yhtään omaa ajatusta.

3. Ei myöskään saa olla omia mielipiteitä mistään asiasta.

4. Ainoa todella vaativa kriteeri nykyajan "normaalille" ihmiselle täytepoliitikon työhaastattelussa on vaatimus hyvästä muistista. Tämä johtuu siitä, että on pystyttävä toistamaan tarkalleen täytepoliitikolle ylempää annetut ajatukset ja mielipiteet. (Usein kyllä käy myöhemmin ilmi, että täytepoliitikko on haastattelussa törkeästi tämän kysymyksen kohdalla kusettanut).

5. Bonusta saa haastattelussa, jos omistaa söpön kissan tai koiran, jota voi sopivin väliajoin esitellä naisoletuslehdissä. Vielä parempi on, jos on menettänyt söpön elikkonsa tavalla, tai toisella. Tätähän voi sitten surkutella taas naisoletuslehdissä, sekä kertoilla sydäntä raastavasti, kuinka ottaisi uuden elikon, mutta kun ei aika riitä kansalaisten elämää parantavalta täytepoliitikon tärkeältä työltä.

*

Joulukuun puolessa välissä Suomen hallitus hoksasi Angela Merkelin lapioineen niin paljon saksalaista rahaa kankkulan kaivoon että oli aika antaa hänelle törsättäväksi hieman lisää. Niinpä Merkelille myönnettiin ensimmäisenä ”kansainvälinen tasa-arvopalkinto” eli 150.000 euroa.

 Hallitus myönsi palkinnon ”riippumattoman palkintolautakunnan” tekemän ehdotuksen pohjalta ja kyseiseen lautakuntaan kuuluivat  Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas, Suomi 100 -juhlavuoden pääsihteeri Pekka Timonen sekä kirjailija ja tutkija Rosa Meriläinen.

Tutkija Rosa Meriläinen?

*

Feministithän ovat pitkään pauhanneet että miehen euro on naisen 80 senttiä vaikka kukaan ei ole kieltänyt naisia hakeutumasta niihin töihin joissa niitä verovaroja varsinaisesti tienataan ja palkkakin on sitten sen mukainen. Joulukuussa sitten Yle toimittaja Tuulia Kössön johdolla muisti valittaa että huippu-urheilussa suomalaisen naisen euro on kolme senttiä eli miesurheilijat tienaavat rutosti enemmän ja sehän ei käy päinsä se. Asiasta on tehty ihan tutkimus ja sen mukaan tilanne on kaikkein surkein jääkiekossa jossa miehen euro on naisen 0,3 senttiä.

Jos kyse on ammattiurheilusta niin silloin on yleensä kysymys siitä että lajia katsomaan tulee vapaaehtoisesti maksavia katsojia. Miesten lätkän kohdalla niitä on huomattavasti enemmän kuin naisten. Joku genitaalihiekkaa säännöllisesti käyttävä naistutkija voisi todeta, että asiantilan syynä on misogynia ja yhteiskunnallinen patriarkaalinen rakenteellinen sorto, mutta ehkä asiantilaa selittää paremmin tämä kyseinen kuva:

*

Yksi kuluvan vuoden ilmiöistähän on se yritys että miehiä ei saisi sanoa miehiksi eikä varsinkaan naisia naisiksi vaan tulisi käyttää termejä miesoletettu ja naisoletettu. Ja koska elämme kirkuvien hysteerikkojen valtakaudella niin tiedä vaikka nuo termit vielä vahvistetaan lailla ja pakkosyötetään normiksi. Ohessa yksi esimerkki kyseisen termin käytöstä:

Vaikka hotellin respassa ei millään muotoa kuuluta Antti Häkkänen fan clubiin, niin oletettavasti kyseinen häiskä olisi kuitenkin esiintynyt mieluummin miehenä eikä miesoletettuna. Mutta tää on niin nykyaikaa. Muutama feministinen höyrypää keksii höyrypäisen idean, alkavat vaatia siitä vallitsevaa normia eivätkä täyspäiset uskalla sanoa mitään koska pelkäävät feminististä joukkorääkymistä.

Kuva oli siis Ylen haastattelusta jossa käsiteltiin #metoo-hysterian vaatimusten mukaisesti eduskunnassa esiintyvää seksuaalista ahdistelua. Hotellin respasta ennustetaan että kyseisen hysterian myötä valtaosa miehistä lopulta tuumii että pitäkää vitt… tunkkinne, tyytyy vemputtamaan ja sen jälkeen puutteessa olevat ja counter-rapesta vikisevät naiset pistävät pystyyn #meneither-kampanjan. Ehkä sen myötä joku tiedostava laulaja tekee hittibiisin tästä vanhasta teoksesta eli:

Muita tyttöjä mulukutettaan

Minua ei millonkaan

Kerran kun oikeen yritettiin

Niin sisälle ei suatuna sillonkaan

*

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö jatkoi monikuristavaa linjaansa toteamalla että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden ”suojelu” eli piilottelu viranomaisilta on hyväksyttävää.

- Ihmisen suojelu ei ole lainvastaista Suomessa.

- Jos toimii tavalla, jossa vastustaa viranomaista, silloin ollaan tietysti rajan toisella puolella.

- Piilottelu ei ole vielä sinänsä viranomaisen toiminnan estämistä, mutta jos viranomainen tulee kysymään, että piilotatko, ja siihen kielteinen vastaus että ei ole näkynytkään, silloin ollaan aika lähellä ehkä…

-  Ihmisten suojelu ei ole lain vastaista Suomessa, se vaan pitää pitää mielessä. Ihmiset voivat noudattaa omaa moraaliaan aina siihen pisteeseen asti, että heiltä aletaan kysellä.

- Tietoinen piilottaminen … Suomessa ei ole semmoistakaan lakia, joka kieltäisi piilottamasta ihmistä, paitsi rikollisen suojelun. Se on eri asia.

Kyseinen henkilö on mitä todennäköisimmin voittamassa presidentinvaalit ylivoimaisesti. Hän näyttää presidentiltä ja vaikuttaa presidentiltä. Ja kun se Jennikin on pieniin päin. Kovin monelle se sitten jo riittääkin.

*

Yhdeksästoista joulukuuta sitten mikäs muu kuin Yle kärsi peppukipua siitä, että Tiernapoikien hahmo Murjaanien Kuningas on silkkaa rasismia ja osa alentavaa blackface-perinnettä. Uutisena esitetyssä mielipidekirjoituksessa toimittelija Päivi Puukka ilmoitti että edistyksellisessä Hollannissa vastaavan Zwarte Piet-hahmon takia on jo valuteltu tiedostavaa genitaalihiekka eräisiinkin läpiin mutta tyhmät suomalaiset eivät asiasta edes keskustele ja silloinhan Ylen on hoidettava keskustelu. Ihmetyttää sinänsä, että mihin Yle kansalaisiaan tarvitsee? Johan ne Ylen toiminnan kustantavat.

Samaa peppukipuilua harjoitti Ylen uutisessa mainittu ns. kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarim joskaan hotellin respassa ei ymmärretä miksi kyseistä henkilöä täytyisi pitää minkäänlaisena auktoriteettinä. Elättääkö hän ehkä meidät? Noin yleensäkin hotellin respassa muistellaan että Tiernapojissa se murjaanien kuningas oli kuitenkin suht symppis hahmo ja kuningas Herootes se mullqvist joka kyykytti murjaania. Eikös se tarina siinä mielessä ole enempi niin kuin rasisminvastainen.

Joka tapauksessa hyvin pienen väestönosan peppukipuilu tuotti välittömästi tulosta joten Stockmann repi ihokkaansa, ripotteli päälleen tuhkaa ja suoritti katumusharjoitukset:

No jaa toisaalta, eihän siitä ole kuin pari vuotta kun tiedostavat ihmisoletetut Englannissa triggeröityivät siitä että brittiläiset sotilaat olivat maalanneet kasvonsa mustiksi. Nähtävästi eivät ole koskaan kuulleet termiä naamioväri.

Hotellin respassa veikataan että seuraava peppukipuilu tulee Päijät-Hämeen vaakunasta. Onhan siinä kumminkin hyvämuotoinen paljastissinen blondi. Ainakin tässä on kyse ylierotisoidun naiskuvan antamisesta ja tuohan tuo vedenneito mieleen ne entiset Linnanmäen vedenneidot joten jonkunlaista naisten alentamista siinä täytyy olla.

Ennen joulua hallituksemme antoi maamme köyhille joululahjan ts. poisti budjetista siinä kaksi vuotta olleen miljoonan euron avustuksen ruoka-apua antaville yhdistyksille. Koska esitys oli alun perin perussuomalaisten, niin kyseessä oli tietysti selvä keskisormennäyttö siihen suuntaan.  Hallitus ei ole pystynyt vieläkään selvittämään (tunnustamaan) mitä haittamaahanmuutto todella maksaa. Vuonna 2016 siihen oltiin budjetoitu 800 miljoonaa mutta perään tuli lisäbudjetti ja koska maahanmuuttoteollinen kompleksi työllistää huomattavan määrän ihmisiä niin virkakoneistossa kuin NGO-organisaatioissa voidaan todeta, että sen vuosittainen summa on vähintään miljardi.

Tuolla ruoka-apumiljoonalla olisi pyörittänyt haittamaahanmuuttokompleksia noin seitsemän tuntia mutta sekin oli hallitukselle liikaa.

Ennen joulua lahjan suomalaisille antoi myös eduskunta. Perussuomalaiset olivat tehneet esityksen, jonka mukaan valtio ei korvaa kunnille laittomasti maassa olevien sosiaalihuollon kustannuksia. Esityshän oli perusteltu ja järkevä joten oli luonnollisesti selvää että kaikki muut kuin persut äänestivät sitä vastaan tehden samalla päätöksen että Suomi on jatkossa vapaasatama kaikille onnenonkijoille jotka vain saavat saappaansa Suomen kamaralle. Nyt näitä sisäänheittotuotteita on jo niin paljon että tulijoita taatusti riittää jatkossakin.

Tulee toki myös muistaa, että näitten tulijoitten suomalaisiin kohdistama arkipäivän terrori ei ole suinkaan väkivaltaa, vaan sosioekonominen haaste, johon suomalaiset eivät ole vastanneet asianmukaisesti. Kommentoija Kissamiehen linkittämä kuva sopii hyvin tähän kyseiseen uutiseen:

*

Jouluhan on tunnetusti antamisen juhlaa. Leikkipartisaanit ymmärsivät tämän omalla, edistyksellisellä tavallaan ja antoivat Laura Huhtasaarelle oman joululahjansa:

Mokomat paskat. Mutta laitetaanpa tähän loppuun sitten human interest-uutinen. Eräs turkulainen miesoletettu (paino sanalla oletettu) mietti keskenään kuinka saisi feminististä katu-uskottavuutta ja sitä myötä massiivisen määrän tiedostavaa piparia.

Ja sitten hänellä sytytti.

Tähän onkin varmaan hyvä lopettaa epistola ja aloittaa uusi vuosi. Hyvää ja toivottavasti onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille.

AKTIIVISTA RUUVIEN KIRISTÄMISTÄ

January 4, 2018, 7:45 am

≫ Next: JOTAIN IHAN MUUTA XLVIII

≪ Previous: YHDEKSÄS EPISTOLA

$

0

0

Niin kuin lukijakin tietää, on Suomessa astunut voimaan ns. työttömien aktivointimalli joka on siis suomeksi sanottuna lähinnä kyykyttämistä ja työttömän syyllistämistä. Hotellin respan saamien tietojen mukaan ainakin työvoimatoimistot ovat aktivoituneet ja alkaneet nopeassa tahdissa vaatia ihmisiä hakemaan töitä joihin heillä ei ole

a) minkäänlaista koulutusta

b) minkäänlaista osaamista

ja

c) työ on helkkarin hankalan matkan päässä

Lisäksi on vaadittu että pitkäaikaistyöttömät etsivät itse aktiivisesti työkokeilupaikkoja. Työkokeiluhan on itse asiassa kehitetty aikanaan ihmisille joilla on ollut päihde- tai mielenterveysongelmia ja sen kautta on koeteltu jos vaikka ihminen pääsisi takaisin työelämän rulliin. Ihan hyvä juttu sinänsä, mutta kun kymmeniä vuosia töitä tehneelle ihmiselle syötetään ideaa että lähdetkö yhdeksän euron päiväbonuksella kokeilemaan että osaisitko ehkä tehdä töitä niin kyse on enää puhtaasta vittuilusta.

Hotellin respassa ollaan siinä käsityksessä että työvoimatoimistojen henkilökunta toimii itsekin pakon alaisena ja tietää tekevänsä turhaa työtä. Sinänsä tässä kirjoituksessa ei puututa enempää tähän aktivointimalliin vaan kehotetaan lukemaan blogikollega Kryptan kirjoitus jossa sitä käsitellään hyvin osuvasti.

Mutta mennäänpä sitten sinne kolikon toiselle puolelle ja unohdetaan pottunokat niin kuin hallintommekin on aikaa sitten unohtanut. Sen sijaan hallintomme keskittyy tuoreessa ohjelmassaan– mihinkäs muuhun – kuin maahanmuuttajien haalimiseen. Kiitokset Hommaforumin nimimerkki qwertylle tämän löytämisestä. Ohjelma on nimeltään ”Töihin Suomeen – Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma työperusteisen maahanmuuton vahvistamiseksi”. Laitetaanpa qwertyn löytämiä lainauksia:

Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma työperusteisen maahanmuuton vahvistamiseksi on julkaistu. Ohjelma linjaa toimia, jotka edistävät työvoiman maahanmuuttoa ja sitä tukevaa kotoutumista ja hyviä väestösuhteita eri väestöryhmien välillä. Selkeät pitkän tähtäimen tavoitteet kansainvälisten osaajien houkuttelemiseksi ovat tarpeen, jotta Suomi pärjää globaalissa kilpailussa osaavasta työvoimasta.

Tavoitteena on lisäksi tunnistaa ja hyödyntää nykyistä tehokkaammin maassa jo asuvien maahanmuuttajien työvoima- ja osaamispotentiaali.

Suomi tarvitsee maahanmuuttajia vastaamaan eri aloilla olevaan työvoimapulaan, kohentamaan väestön ikääntymisen myötä heikkenevää huoltosuhdetta sekä lisäämään Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten osaajien ja yrittäjien silmissä.

*

Rasismi, syrjintä ja viharikollisuus puolestaan heikentävät luottamusta yhteiskuntaan ja rajoittavat maahanmuuttajaväestön mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa. Ne vaikuttavat kielteisesti Suomen maakuvaan ja sitä kautta myös ulkomaalaisen työvoiman saatavuuteen.

*

TAVOITTEET

- Maahanmuuttoon suhtaudutaan yhteiskunnassamme hyväksyvästi ja väestösuhteet ovat toimivat.

- Suomalainen työelämä on vastaanottava, monimuotoinen ja syrjimätön.

- Maahanmuuttajanaisten osallistumista työelämään vahvistetaan. Heidän osaamisensa tunnistetaan ja sitä kehitetään.

- Maahanmuuttajien paikallista osallisuutta vahvistetaan viranomaisten ja järjestöjen yhteistyönä.

TOTEUTTAMINEN

- Viranomaiset ja järjestöt toteuttavat väestösuhdepolitiikkaa kaikilla hallinnon tasoilla, erityisesti ihmisten arjen kannalta tärkeillä elämän alueilla.

- Tuetaan positiivisen asenneilmapiirin muotoutumista ja syrjimätöntä keskustelukulttuuria kouluttamalla avainryhmiä yhdenvertaisuuslain velvoitteista, toteuttamalla syrjinnän ja rasismin vastaisia tiedotuskampanjoita, keräämällä tietoa syrjinnän ilmenemisestä eri elämänalueilla sekä tukemalla toimintaa vihapuheen ehkäisemiseksi.

- Suunnataan rahoitusta vuorovaikutusta lisääviin toimintamalleihin yhteisöllisen kotouttamispolitiikan vahvistamiseksi.

Eli tilanne on siis se, että Suomessa on ongelmana suomalaisten suurtyöttömyys ja sitä myötä jatkuvasti lisääntyvä pitkäaikaistyöttömyys. Mitä hallituksemme tekee? Kehittää suomalaisten työttömien kyykytysohjelman ja ottaa tavoitteekseen haalia tänne lisää maahanmuuttajia. Puhe ”Suomen houkuttelevuudesta kansainvälisten osaajien ja yrittäjien silmissä” on paskapuhetta ja hallitus tietää sen itsekin. Hallinnollamme on ollut noin 27 vuotta aikaa tajuta, että Suomen kaltainen korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan maa ei houkuttele muita kuin niitä jotka hyötyvät siitä sosiaaliturvasta.

On pakko päätyä johtopäätökseen että hallintomme on tajunnut tekemänsä virheen jo aikaa sitten mutta koska se ei kerta kaikkiaan kestä kasvojensa menettämistä se jatkaa samalla linjalla ja vaatii kansalaisia uskomaan että taakka onkin siunaus ja samalla se uskoo, että ”positiivinen asenneilmapiiri” saadaan aikaiseksi viranomaismääräyksellä. Ylempänä kohdassa ”toteuttaminen” nähdään se, että hallitus ei aio säästää niin maahanmuuttopropagandan määrässä kuin siihen upotetussa rahassa. Samaan aikaan kun se kyykyttää suomalaisia ihmisiä jotka ovat tehneet kymmenien vuosien työuran. Huomatakseen että hallinto kiittää heitä kusemalla heidän kengilleen ja haalimalla lisää haittamaahanmuuttajia niin nykyisen kuin tulevien sukupolvien kyseenalaiseksi siunaukseksi vaatien samalla suomalaisia painamaan päänsä ja kiittämään hallintoa siitä syvästä viisaudesta mitä kansalainen ei itse hoksannut.

Ehkä EU:n suomea puhuva miehityshallintomme uskoo, että yksi maailman itäsaksalaisimmista kansoista sietää loputtomiin aivan mitä tahansa. Mutta niin se vaan loppui aikanaan se Itä-Saksakin. Vaikka sielläkin oltiin päätetty että kansalaiset ovat iloisia ja tyytyväisiä saadessaan elää maailman parhaimmassa ja edistyksellisimmässä yhteiskunnassa.

Kiristäkääs poijaat vielä muutama kierros! Eihän se oo hajonnu ennenkään!

JOTAIN IHAN MUUTA XLVIII

January 6, 2018, 8:00 pm

≫ Next: ANARKONOMI AMK

≪ Previous: AKTIIVISTA RUUVIEN KIRISTÄMISTÄ

$

0

0

Eli pikku-Ykä pelaa lätkää & pitkä pronssin ruinaus

Kun tässä on kahden epistolan ja hallituksen aktivointi- ja haittamaahanmuuton lisäämistoimien muodossa tullut käsiteltyä huomattava määrä suvaitsevais-tiedostavaa ryönää, niin nyt huvittaa vaihteeksi keskittyä aivan epäpoliittisiin aiheisiin ja palata taas kertaalleen 1970-luvun Kekkoslovakiaan ja ottaa aiheeksi jääkiekon. Sinänsä tuo kirjoituksen alaotsikko ei pidä ihan täysin kutiaan sillä pikku-Ykän lätkäurasta ei saa aikaiseksi edes elämää pienempää kirjoitusta. Mitä nyt pääosin silloin jätkien kanssa sohittiin Oy Firma Ab:n jäädyttämässä luonnonkaukalossa jossa oli parikymmentä senttiä korkeat lautareunat.

Siinä kaukalossa ei siis juurikaan voinut yrittää laitataklauksia sillä silloin olisi sekä taklaaja että taklattava lentänyt kaukalon vieressä olevaan hankeen joka talven myötä nousi aina korkeammalle sillä lumityöthän siinä kaukalossa tehtiin keskenään mölliporukalla ja viskottiin lumet jäältä siihen kaukalon viereen. Apuvälineenä oli pari firman miesten jättämää kolaa. No, itse asiassa siinä sitten talven kuluessa saatiin luonnonjääkentälle metriä korkeat luonnonlumireunat ja hyvähän siinä oli jätkien pelailla. Luonnollisesti noin puolella pelaajista oli mailoissaan muovinen lämärilapa joka lienee nykynuorisolle vielä vieraampi kuin puhelin jossa on numeronvalintakiekko. Tai edes näppäimet. Kun sitä kuuluisaa nykyaikaa eletään.

Tämmösenä yli viisikymppisenä ukkona on joskus kotikonnuilla käydessä tullut ajettua sen kyseisen paikan ohi ja katsottua sitä hieman haikeasti. Nythän siinä kasvaa jo tiheä lepikko ja pelit ovat aikaa sitten loppuneet, jo joskus 1980-luvulla kun firma ei enää jäädyttänyt kaukaloa. Tartteis varmaan ensi kesänä pysähtyä paikalle ja kulkea se lepikko läpi. Jos sieltä löytyisi vielä yksi vanha kumilätkä joita möllipoikina etsittiin keväisin kun lumet olivat sulaneet. Ja myös löydettiin. Niitä kun tuli lauottua laidan yli ja sinne hankeenhan ne sitten katosivat löytyäkseen sitten taas keväällä.

Mutta joka tapauksessa voi todeta, että pikku-Ykän kohdalla se suuri suomalainen jääkiekkotarina jäi kirjoittamatta. Tietysti muutenkin sillä kentällä sohineesta porukasta saattoi todeta Lämäri-leffaa siteeraten että ”we´re not excactly the Boston Bruins” mutta säännöllisesti sillä kentällä silti viihdyttiin ja sehän oli pääasia. Ja lätkää seurattiin muutenkin silmä kovana. Suomihan oli jo silloin kovasti lätkäkansaa.

Luonnollisesti silloin 1970-luvulla tärkeimpiä lätkätapahtumia olivat sekä mm-kisat että olympialaiset. NHL oli vielä jossain kaukana. Tosin jostain kumman syystä pikku-Ykän muistissa ihan ensimmäisenä on Moskovassa, Lužniki-hallissa aina ennen joulua pelattu Izvestija-turnaus.

Kyseistä turnaustahan seurattiin Suomessa yhtä suurella intensiteetillä kuin mm-kisoja ja miksei oltaisi seurattu sillä siihen osallistuvilla mailla oli yleensä ne parhaat joukkueet mukanaan. Yksi suomalaisten mieluisimpia Izvestija-muistoja on tietysti vuodelta 1971 jolloin Suomi meni ja kaatoi lätkähistoriansa aikana ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton lukemin 4 – 2. Suoritusta voi pitää enemmän kuin huikeana sillä siihen aikaan suomalaiset olivat käytännössä amatöörejä ja punakone taas täysi ammattilaisporukka. Virallisestihan he olivat puna-armeijan upseereita jotka tosin eivät edes välttämättä tienneet että mitenkä päin sitä rynkkyä pidetään kädessä. Ennen kyseistä huippusuoritusta suomalaiset olivat tottuneet saamaan Neuvostoliitolta säännöllisesti turpaan niin että tukka taipui. Kirjaimellisesti, sillä siihen aikaan lätkänpelaajatkin pääosin noudattivat silloin muodikasta yli korvan menevää tukkamuotia.

Vellu Ketola ja Hexi Riihiranta esittelevät 1970-luvun alkuvuosien tukkamuotia.

Urheilullinen urbaanilegenda kertoo että jossain Izvestija-turnauksessa Neuvostoliitto johti Suomea jotain 9 – 0 kolmannessa erässä ja suomalaiset turhaantuneina alkoivat runttailla punakonetta vähän tavallista enemmän. Tarinan mukaan Neuvostoliiton apuvalmentaja oli käynyt sanomassa Suomen päävalmentajalle että jos se töniminen ei lopu niin me aletaan pelata tosissaan. Nosta siinä suomalaisen kiekkoleijonan itsetuntoa sitten. Tarina saattaa pitää paikkansakin. Neuvostoliitto oli silloin koko lailla ylivoimainen.

Izvestija-turnaus oli iso juttu mutta totta kai siitäkin yli menivät mm-ja olympiakisat. Jos lukija on sen ikäinen että muistissa on vain lätkäturnaukset 1990-luvulta eteenpäin niin hän on oppinut siihen ajattelutapaan että jos ei saada edespronssia, niin kisat ovat menneet totaaliperseelleen. Tuoreimpana esimerkkinä tietysti karmea pettymys nuorten mm-kisoissa. Silloin Kekkoslovakiassa puolestaan elettiin ns. pronssin ruinauksen aikaa ja tuumittiin että jos saadaan mm-kisoissa edes kerranpronssia niin sitten ei kyllä enää ruinata ikinäkuunapäivänä enää yhtään mitään. Ei mitään. Ei niin mitään, tankeron tankero.

Ruinaus kesti vuodesta toiseen ja se mitali karttoi Suomea kauan. Jo Kekkoslovakian aikana olisi ollut mahdollista saada se kovasti ruinattu pronssimitali (sitä ylemmästä ei edes haaveiltu) mutta  tuuri tai korkeammat voimat olivat aina tiellä. Silloinhan muuten pelattiin sarjamuotoinen turnaus ilman pudotuspelejä. Niistä oli käsittääkseni ollut puhetta jo 1970-luvulla mutta Neuvostoliitto vastusti koska se oli huomannut (ehkä Izvestijan 1971 opettamana) että voittamattomalle punakoneellekin voi tulla huono päivä. No, joka tapauksessa läpi 1970- ja 1980-luvun Suomi onnistui aika ajoin ryöstämään pisteen tai kaksikin lätkän suurilta mutta sitten mentiin häviämään joko Länsi-Saksalle, Puolalle tai Itä-Saksalle. Ja jäätiin aina ilman sitä suuresti ruinattua pronssia.

Jos puhutaan Suomea kiusanneesta Länsi-Saksasta niin täytyy tietysti nostaa esille iso-Eerikki eli Erich Kühnhackl eli Suomen tappaja.

Tuo iso, vahva, nopea, taitava ja vittumainen mies teki Suomen puolustuksesta ikävän usein kühnhakkelusta. Sanotaan, että mies olisi kelvannut mainiosti NHL:ään ja häntä sinne kyseltiinkin mutta tarinan mukaan hänelle maksettiin Saksassa niin hyvin että heppu totesi että scheißeeks tässä. Miksi lähteä alokkaaksi rapakon taakse kun voi olla samalla palkalla kenraali ins Bundesrepublik Deutschland. Mitä taas rautaesiripun toisella puolella sijaitsevaan Itä-Saksaan tulee niin maa oli varsin usein A-sarjassa ja syötti joskus Suomellekin karvasta kalkkia vaikka maan jääkiekkosarjassa ei 1970-luvulla ollut kuin kaksi joukkuetta eli Dynamo Berlin ja Dynamo Weißwasser.

Silloin Kekkoslovakian aikana lähimpänä sitä mitalia oltiin kotikisoissa vuonna 1974. Olihan Suomella silloin kehissä se sen ajan dream team eli mukana olivat mm. Hexi Riihiranta, Jouko Öystilä, Seppo Lindström, Stig Wetzell, Antti Leppänen, Pekka Marjamäki, Vellu Ketola, Lasse Oksanen, Esa Peltonen, Matti Murto, Juhani Tamminen ja muita kovia jätkiä joitten suorituksen arvoa nostaa se, että he eivät pelanneet ammatikseen Suomen Kansanarmeijan urheilukapteeneina toisin kuin itäblokin vastineensa. Kisat alkoivat ikävän tutuissa merkeissä eli ensiksi Neuvostoliitolta tuli tylysti turpaan 1 – 7 ja Puolankin kanssa ryssittiin (joka oli siihen aikaan ns. yleisistä syistä ei-hyväksytty termi joten käytetäänpä tässä termiä neukuttiin) tasapeli 2 – 2 mutta sitten läksi kulkemaan. Ensiksi pelattiin Ruotsin kanssa tasapeli 3 – 3 (silloinhan ei mitään jatkoaikoja ollut) ja sitten Suomi voitti sensaatiomaisesti Tsekkoslovakian ja vielä komein lukemin 5 – 2.

Matsihan katsottiin Perskeleilläkin suorana (yllä oleva kuva hämää, totta kai meillä oli vain mustavalkotelevisio niin kuin suurimmalla osalla suomalaisia) ja riemu oli katossa. Ja sitten seuraavana päivänä mietittiin hyvin monessa suomalaisessa kodissa että voiko vitutukseen kuolla. Aivan uskomattoman pelin pelannut maalivahti Stig Wetzell nimittäin kärähti doping-testissä efedriinistä jonka vuoksi Suomi tuomittiin hävinneeksi 5 – 0.

Tästähän seurasi armottomat turpakäräjät. Oliko Wetzell todellakin doupannut? Kovasti oltiin sitä mieltä että ei. Alettiin puhua yskänlääkkeestä ja sitten siitä kuuluisasta teoriasta että oliko se viisi purukumia ja kaksi banaania vai kaksi purukumia ja viisi banaania jotka saavat aikaan positiivisen tuloksen. Todennäköisesti tuo banaani-purukumijuttu oli vain äkkiä levinnyt urbaanilegenda. Niin kuin Ahti Karjalaisesta samoihin aikoihin levinnyt Tankero-legenda jonka nimiin tuossa hieman ylempänä ehdittiin jo noitua.

Wetzell joka tapauksessa suljettiin kisoista ja hän tuumasi sen jälkeen maajoukkuepeleistä että pitäkääpä tunkkinne mutta jatkoi HIFK:in maalivahtina. Suomen jääkiekkoliitto rehabilitoi (eikös ole karmean kommunistisia mielleyhtymiä tuova sana) hänet vuonna 2003 nimittämällä hänet jääkiekkoleijonaksi. HIFK on jäädyttänyt Wetzellin pelinumeron 1.

Suomi jatkoi tapahtuneesta huolimatta pelejään voittaen Itä-Saksan 7 – 1, Puolan 6 – 2, häviten Ruotsille 2 – 6, Neuvostoliitolle 6 - 1 ja lopulta voittamalla Tsekin 5 – 4. Kannuja valettiin kovasti siitä, että menikö käryn myötä sivu suun pronssi vaiko peräti hopea. Mutta mitaliton korpivaellus jatkui ja Suomi oli kotikisoissaan neljäs.

Seuraavan kerran se mitali oli sillä hilkulla Innsbruckin olympialaisissa vuonna 1976. Pronssin voitti lopulta Länsi-Saksa maalisuhteen perusteella ja Suomi jäi taas neljänneksi. Sinänsä pikku-Ykä muistaa kuulleensa silloisen haastattelun jossa suomalaiset kiekkoilijat tuumasivat että jos näistä kisoista mitalit saadaan, niin ne heitetään porukalla Tammerkoskeen. Kas kun mukana ei ollut eräs Ruotsi. Säästösyitä tai mitä ne nyt oli. Sinänsä näistä mainituista lätkäpippaloista voi myös sanoa että mukana ei ollut myöskään eräs piirisarjatason jääkiekkomaa nimeltä Kanada joka palasi sitten mm-kiekkoon vuonna 1977 .

Suomen mitaliton korpivaellus jatkui ja meni Kekkosen aikana (tai siis sinä aikana kuin pikku-Ykä sen muistaa) näin:

1972 mm: Neljäs.

1973 mm: Neljäs.

1974 mm: Neljäs.

1975 mm: Neljäs.

1976 olympialaiset: Neljäs.

1976 mm: Viides.

1977 mm: Viides.

1978 mm: Seitsemäs.

1979 mm: Viides.

1980 olympialaiset: Neljäs. Näistä kisoista jo teini-ikäinen Ykä muistaa että kisojen viimeisessä pelissä USA voitti Suomen kolmannen erän varsin erikoisilla suomalaisille annetuilla jäähyillä. Nähtävästi haluttiin varmistaa että ”miracle on ice” eli yhdysvaltalaisten yliopistopelaajien kulta Neuvostoliiton nenän edestä onnistuu. Suomi olisi pystynyt estämään sen ja voittaessaan saamaan pronssimitalit.

1981 mm: Kuudes.

Ja sittenhän se Kekkonenkin tuumasi että mä en viitti enää joten palataan korpivaellukseen myöhemmin ja siirrytään rapakon taakse. Niin Ykä kuin muutkin jätkät jotka sähläsivät not excatly the Boston Bruins-kiekkoa Oy Firma Ab:n kaukalossa olivat toki tietoisia että oli olemassa joku NHL jossa pelasivat esmes Bobby Orr ja Bobby Hull. Mutta Suomessa ei siitä hirveästi uutisoitu. 1970-luvun puolessa välissä sinne Pohjois-Amerikkaankin meni sitten suomalaisia pelaajia mutta ei niinkään NHL:ään vaan sen kilpailijaksi perustettuun WHA:han (World Hockey Association) joka itse asiassa oli parhaimpien joukkueittensa kohdalla ihan NHL-tasoinen.

WHA oli mahdollisuus myös suomalaisille päästä ison rahan kaukaloihin ja sinne menivät Matti Hagman, Hannu Kamppuri, Vellu Ketola, Markus Mattsson, Lauri Mononen, Pekka Rautakallio, Seppo Repo, Hexi Riihiranta, Risto Siltanen ja Juhani Tamminen. Kuuluisimpia suomalaisseuroja vuonna 1979 loppuneessa sarjassa olivat Winnipeg Jets ja Phoenix Roadrunners.

WHA lopetti toimintansa vuonna 1979 ja siitä siirtyi NHL:ään Winnipeg Jets, Edmonton Oilers, Québec Nordiques ja New England Whalers nimellä Hartford Whalers. Se suurempi suomalaisinvaasio varsinaiseen NHL:ään alkoi vasta 1980-luvulla ja kyseisen vuosikymmenen kuuluisin suomalaispelaaja oli tietenkin Jari Kurri joka lopetti suomalaisten mitalittoman korpivaelluksen, tosin ei aikuisten sarjoissa vaan junioreitten EM-kisoissa jo vuonna 1978 jolloin Suomi voitti Neuvostoliiton lukemin 6 – 5. Huonolaatuisen tallenteen ottelusta (melkoisesta trilleristä muuten, Suomi meni tasoihin 12 sekuntia ennen loppua ja voitti jatkoajalla) voi katsoa tästä.

Mutta aikuisten sarjoissa korpivaellus jatkui. Jatketaan sitten Koiviston aikaan siirtyneen Suomen  mm-kisoja:

1982 mm: Viides.

1983 mm: Seitsemäs.

1984 olympialaiset: Kuudes.

1985 mm: Viides.

1986 mm: Neljäs. Nämähän olivat kuuluisat ”Masken” Carlssonin kisat joissa Suomella olisi ollut sauma pronssiin mutta kyseinen häiskä latoi viimeisellä minuutilla kaksi maalia Suomen verkkoon joten korpivaellus eikun jatkui vaan.

1987 mm: Viides.

Ja se korpivaellus loppui sitten viimeinkin vuonna 1988 Calgaryn olympiakisoissa jolloin Suomi ei saanut sitä kauan ruinattua pronssia vaan kerralla hopeaa. Heti alkuunhan Suomi tosin meni ja otti Sveitsiltä pleksiin lukemin 2 – 1 saaden aikaan tuumailua että näinköhän näitä yöotteluita kannattaa katsoa ollenkaan kun vituralleen menee taas kumminkin. Mutta jatko olikin sitten parempi:

Suomi – Ranska 10 – 1

Suomi – Kanada 3 – 1

Suomi Ruotsi 3 – 3

Suomi – Puola 5 – 1

Suomi voitti oman alkulohkonsa maalieron turvin ja tämähän nosti toiveita loppusarjaa varten. Silloin pelattiin siis loppusarja, ei edelleenkään pudotuspelejä. Loppusarjassa hyvä vire jatkui vaikka tsekeille hävittiinkin. Ennen viimeistä ottelua oli jo selvää, että Suomi oli varmistanut itselleen pronssin. Mutta kisojen viimeisessä ottelussa Suomi voitti Neuvostoliiton lukemin 2 – 1  ja ryösti näin itselleen kerralla hopean. Ottelun huippuhetket voi katsoa tuosta:

Oliko meinaan päheetä? Ruotsalaisethan tietysti valittivat että Neuvostoliitto hävisi sovinnolla mutta ruotsalaisillehan valittaminen on toinen luonto ja Neuvostoliittohan oli tunnettu siitä että se mielellään hävisi sovinnolla otteluita varsinkin turnauksen viimeisessä matsissa.

Maajoukkueen kapteeni Timo Blomqvist päättää korpivaelluksen

Entäs se pronssi? No sekin tuli sitten aikanaan mutta välillä ehdittiin ottaa niin MM-hopeaa kuin MM-kultaakin joten se pronssihan alkoi olla sitten jo hävitty mitali vaikka se ensimmäisen kerran joskus saatiinkin. Sillä sitten oltiin siirrytty jo 1990-luvulle jolloin suomalaisetkin alkoivat tottua menestykseen ja niin hopea kuin pronssikin alkoivat pikku hiljaa tuntua hävityiltä mitaleilta mutta sehän onkin ihan toinen tarina. Samoin kuin aina vain lisääntyvä suomalaisten pelaajien NHL-menestys joka on ollut vallan huikeaa. Ja aivan samoin kuin jalkapallomaajoukkueen korpivaellus ilman arvokisaturnauksia. Mutta koska hotellin respassa ei erityisemmin olla kiinnostuneita jalkapallosta niin jätetään sen (yhä jatkuvan) korpivaelluksen kertominen jollekin toiselle.

Mennään vielä hetkeksi nykyiseen NHL:ään jossa nuoret suomalaiset pelaavat aika hyvin, varsinkin sellaiset joilta ei olla pahemmin mitään odotettu eli erityisesti Colorado Avalanchen Mikko Rantanen ja Vegas Golden Knightsin Erik Haula jotka molemmat pelaavat ihan päntiönä. Kaikkea lyckaa heille sekä pitkää ja menestyksekästä uraa. Tuo Las Vegashan on sinänsä kauden sensaatiojoukkue sillä uuden laajennusjoukkueen pitäisi odotusten mukaan olla kiltisti siellä NHL:n peräpäässä mutta vissiinkään kukaan ei muistanut hepuille sitä kertoa joten bändi on koko NHL:n läntisen konferenssin kärjessä.

Hotellin respassa tosin ajatellaan että Las Vegasin joukkueen nimi on jokseenkin mielikuvitukseton. Kultaiset ritarit? Tylsää. Tietysti NHL:n säännöt sen kieltävät mutta olishan joukkuelle kuvaavampi nimi ollut Las Vegas Gamblers. Hotellin respassa suunniteltiin joutessaan ja pelkäksi omaksi huviksi kyseiselle joukkueelle pelipaita.

Ja kun tässä nyt innostuttiin tekemään tätä amatöörimäistä grafiikkaa niin käydäänpä vielä Keski-Maan lätkäjoukkueitten parissa ja pistetään muutama pelipaita Keski-Maan Suurkisoista (niistähän oli puhe tässä kirjoituksessa).

Gondor

Kontu

Harmaavuorten Kääpiötasavalta

Rohan

Järveläisten tasavalta

Bardilaisten tasavalta

Ja tietysti Mordor. Vaan nythän tässä on lätkän korpivaelluksen parissa liikuttu sen verran paljon, että eiköhän lopetella tältä erää ja palata jatkossa taas puhtaan vihakirjoittamisen pariin. Tosin pysytään vielä sen verran jääurheilun parissa että mainostetaan ikävän vähälle huomiolle jäänyttä mainiota jääurheilulajia rumaluistelua josta kertoo Spede Pasasen alter ego Konsta Kuttaperkka:

Allekirjoittanuthan olisi pärstävärkkinsä perusteella sopinut sekä yksilö- että ryhmärumaluisteluun.

ANARKONOMI AMK

January 8, 2018, 8:00 pm

≫ Next: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXXXIX

≪ Previous: JOTAIN IHAN MUUTA XLVIII

$

0

0

Kesäkuun kolmas, joskus lähitulevaisuuden Helsingissä

Kesäkuinen aamuaurinko ja sitä säestävä alkukesän kiihkeä linnunlaulu löysivät tiensä erääseen Helsingin Kulosaaressa sijaitsevaan huoneeseen herättäen lempeästi sängyssään nukkuvan 23-vuotiaan kauniin nuoren naisen. Hän havahtui pikkuhiljaa alkavaan aamuun ja sitten hänen kasvoilleen levisi viehkeä hymy sillä hän muisti mikä päivä tänään olikaan. Hänen nimensä oli Aune Suvinen ja tänään hänestä kolmen vuoden ahkeran opiskelun jälkeen tulisi anarkonomi amk ja Helsingin Anarkistisessa Ammattikorkeakoulussa hänet palkittaisiin kurssinsa priimuksena.

Aune oli valmistunut yliopilaaksi Helsingin yhteiskunta-, ympäristö- ja valistuspainotteisesta lukiosta ja hänen päästötodistuksensa keskiarvo oli ollut 9,5. Eriarvoistavat ylioppilaskirjoituksethan oltiin poistettu jo joskus 2020-luvun alussa ja lukiouudistuksen myötä Aunekin saattoi itse valita oppiaineensa joita hän opiskeli. Hänen valintansa olivat: äidinkieli ja kirjallisuus, englanti, ruotsi, ranska, yhteiskunnallinen filosofia, psykologia, feminismipainotettu historia, feminismipainotettu ekologia, feminismipainotettu yhteiskuntavalistus, naistutkimus, ilmaisutaito, musiikki, jooga ja kuvataide.

Saatuaan ylioppilaslakin Aunella oli edessään lakimiesisänsä ja sisäministeriön ylitarkastajaäitinsä lahjoittama ihana välivuosi jolloin hän kiersi sekä Intiassa, Indonesiassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa mutta sitä ennen hänen tuli tehdä päätös siitä, kuinka hän jatkaisi opiskelujaan välivuotensa jälkeen. Lukion päästötodistuksella hän pääsisi kyllä opiskelemaan minne tahansa sillä niin yliopistossa kuin muissakaan oppilaitoksissa ei ollut enää pääsykokeita vaan haku tapahtui puhtaasti lukion päästötodistuksen perusteella. Kyse olikin lähinnä siitä, mitä hän itse haluaisi. Hän oli jo hyvin nuoresta asti ollut vannoutunut feministi, ihmisoikeusaktivisti, rasismin vastustaja, monikultturisti, globaali ilmasto- ja ympäristöaktivisti ja älykkyydeltään muutenkin typeriä junttisuomalaisia paljon korkeammalla ja kosmopoliittisella tasolla oleva erityisyksilö niin kuin kaikki muutkin hänen kaltaisensa erityisyksilöt.

Niinpä hänelle oli jo lukion aikana selvinnyt että varteenotettavia vaihtoehtoja oli vain kolme.

1. Toimittajakoulutus

2. Yhteiskuntatieteellinen koulutus, ehkä mieluiten naistutkimuksen alalla

tai sitten

3. Ammattianarkistin koulutus Helsingin Anarkistisessa Ammattikorkeakoulussa

Anarkismi oli muuttunut Suomessakin pikkuhiljaa pelkästä aatteesta ja toiminnasta myös arvostetuksi ammatiksi ja mitä enemmän Aune asiaa pohti niin juuri anarkistin koulutuksessa yhdistyivät kaikki ne asiat mitä hän arvosti ja vielä kaikkein toimivampana cocktailina. Ratkaisu oli loppujen lopuksi varsin helppo ja ihanan välivuotensa jälkeen hän oli aloittanut anarkistin ammattiopintonsa.

Aune muisti oikein hyvin kun opiskelujen aloituspäivänä puhujalavalle oli noussut rehtorin aloituspuheenvuoron jälkeen Suomen Anarkeettaneuvoston Ylianarkeetta Mirvetta Ruinio. Anarkeettaneuvosto oli 21-jäseninen, pelkästään naisista koostuva virallisesti sinänsä vain neuvoa-antava elin jonka vaikutusvalta maassa oli kuitenkin kyseenalaistamaton ja kaikille aloille ulottuva joten sitä aika ajoin nimitettiin eduskunnan ylähuoneeksi. Anarkeettaneuvoston taustavaikuttajan valta yhteiskunnan kaikilla aloilla oli niin suuri, että sen neuvot otettiin lähes poikkeuksetta aina käskynä. Mirvetta – 62-vuotias kauniisti harmaantunut karismaattinen anarkisti – aloitti puheensa:

- Hyvät anarkistisisareni ja –veljeni, ja muutaman vuoden kuluttua myös ammatilliset anarkistikollegani. Kiitän teitä siitä, että te olette valinneet tämän vaativan, mutta suuresti palkitsevan tien. Te, ja teidän ammatillinen koulutuksenne on osaltaan selvä merkki siitä, että anarkismi on onnistunut tavoitteissaan. Me olemme merkittävä osa yhteiskuntaa. Ehkä suurin syy tähän on se, että me olemme itse onnistuneet päivittämään anarkismin ja siihen sisältyvät tavoitteen nykypäivään paremmin soveltuviksi.

- Niin kuin tiedätte, aikanaan anarkistit pyrkivät täydelliseen valtiokoneiston ja yhteiskunnallisen järjestyksen lakkauttamiseen sekä puhtaasti anarkistiseen elämäntapaan aina alkutuotannosta lähtien. Myöhemmin on ymmärretty, että koska me anarkistit olemme muita ihmisiä henkisempiä, filosofisempia ja enemmän johtamaan sekä opastamaan luotuja henkilöitä me tarvitsemme myös järjestäytynyttä yhteiskuntaa joka tarjoaa meille välttämättömän elannon jota me emme pysty itse hankkimaan. Vastineeksi me puolestamme toimimme tämän yhteiskunnan sieluna, sydämenä, omatuntona ja tienviittana joka ohjaa yhteiskuntaa parempaan ja edistyksellisempään suuntaan.

- Tuo suunnannäyttäjän osa on varattu juuri meille. Meille, ei työväestölle, mihin luottaminen oli sosialismin suuri virhe. Työväestö ei tosiasiassa ole aatteellista eikä sen varaan voi laskea ideologista onnistumista ja korkeampia tavoitteita. Työväestö tekee työnsä tietysti mahdollisimman hyvin mutta se tekee sen vain itsekkäistä syistä eli saadakseen talon, auton ja kesämökin sekä varman elatuksen eli se haluaa muuttua itsekin kapitalistiksi. Siihen sen ajattelu pysähtyykin. Se ei ajattele laajemmalle niin kuin me.

- Myös siksi teidänkin aloittava vuosikurssi on tie edistykselliseen tulevaisuuteen. Aivan samoin kuin aina kasvavat yliopistolliset yhteiskuntatieteelliset vuosikurssit. Aatteellisesti ja edistyksellisesti turvattu kehitys on kiinni nimenomaan siitä, että tarpeeksi suuri määrä nuoria ihmisiä koulutetaan pois henkisesti korruptoivasta suorittavan tason työstä. Tähän tarvitaan oikeaa aatteellista sisältöä antavia oppilaitoksia. Työväestö ehkä elättää meidät mutta muuhun se ei kykene. Se ei kykene johtamaan itseään vaan se on nimenomaan meidän tehtävämme. Siksi työväestön osuutta ei tule jatkossa lisätä, ainakaan niin paljon että se uhkaisi omaa asemaamme. Vain sillä tavoin suojellaan ihmiskuntaa proletariaatin itsekkäältä ahneudelta. Se suorittaa tehtävänsä mutta se tekee sen itsekkäästi. Te teette enemmän ja parempaa. Siksi te olette enemmän kuin ansainneet tulevan – varsin kohtuullisen – elantonne jonka proletariaatti kustantaa.

- Yhteiskunnallinen merkityksemme on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut ilahduttavasti. Ammatillisia anarkisteja on nykyisin työllistettynä lähes kaikilla julkishallinnon sektoreilla, erityisesti kuntien- ja kaupunkien päivystävinä anarkisteina. Myös mediassa anarkistien määrä kasvaa jatkuvasti. Valitettavasti yksityinen sektori puolestaan ei ole vielä ymmärtänyt käyttää meidän anarkistien osaamista sillä se ajattelee – niin kuin kapitalismi yleensäkin – asioita vain talouden ja numeroitten kautta ymmärtämättä niitä ei-aineellisia hyötyjä mitä anarkistien tietotaito voisi tarjota. Mutta uskon sielläkin muutoksen vielä tulevan. Teillä on edessänne pitkä tie, mutta aiemmat anarkistisukupolvet ovat sitä tasoittaneet ja te pystytte ottamaan vielä uusia, entistäkin hienompia askelia eteenpäin. Eläköön uusi ja parempi anarkia! Eläköön uusanarkia!

Eläköönhuuto kajahti läpi oppilaitoksen juhlasalin eikä aplodeista meinannut tulla loppua. Ja niitten aplodien myötä alkoi Aunen ahkera opiskelu ja tietysti myös riehakas opiskelijaelämä. Ammattianarkistiset oppiaineet olivat äärimmäisen mielenkiintoisia ja Aune eli mukana joka solullaan. Oppiaineista ehkä tylsin oli anarkismin historia. Aunen oli vaikea samaistua joihinkin Espanjan sisällissodan aikana anarkistista yhteiskuntakokeilua yrittäneisiin katalonialaisiin. Hänhän oli hyvin varakkaitten vanhempien ainoa lapsi joka oli tottunut saamaan kaiken haluamansa ja hänen oli huomattavan vaikeaa kuvitella itseään yleensäkään minkäänlaisessa suorittavassa työssä saati sitten heilumassa kuokan kanssa jossain pellolla. Olikin ollut jo pitkään tapana nimittää tuota vanhan anarkismin korvannutta paljon laajempaa ajatusmallia uusanarkismiksi vaikka moni halusi vieläkin käyttää vanhaa, etuliitteetöntä termiä puhtaasti sentimentaalisista syistä.

Paljon mielenkiintoisempaa oli anarkismi ja mielipidevaikuttaminen. Kaava oli periaatteessa yksinkertainen mutta nerokas ja toimiva, joskin sen onnistuminen oli kestänyt aikansa. Kun mediaan oltiin saatu tarpeeksi paljon samanmielisiä toimittajia ja julkiseen sektoriin lisää uusanarkismin omaksuneita työntekijöitä jotka ottivat tylysti, röyhkeästi ja hyökkäävästi itselleen oikean ja väärän ajattelun määrittelijän aseman, alkoi pikkuhiljaa käydä niin ettei heitä uskallettu vastustaa, sillä hyökkäykseen kuului luonnollisesti erimielisten ihmisten nimeäminen rasistiksi ja äärioikeistolaiseksi sekä työpaikalla että sosiaalisessa mediassa. Rasistin ja äärioikeistolaisen leima oli sellainen, jota ei nykyisin – varsinkaan julkisella sektorilla – kukaan halunnut saada itselleen. Tämän kehityksen myötä pienen, mutta aktiivisen ja päällekäyvän ydinjoukon omaksumat arvot saatiin pikkuhiljaa ajettua vallitsevaksi normiksi.

Luonnollisesti Aunelle oli henkilökohtaisesti hyvin läheinen aine anarkismi ja feminismi. Uusanarkismin yksi pääperiaatteista oli se, että vain feministinen ja naisten hallitsema yhteiskunta voi olla edistyksellinen yhteiskunta. Tämän vuoksi vaikutusvaltaiseen Anarkeettojen Neuvostoon valittiin jäseniksi vain naisia. Aineessa opetettiin myös sitä – mikä Aunella oli tietysti varsin hyvin muutenkin hallussa – että naiseus itsessään on peruste siihen, että nainen on mielipiteissään oikeassa joten naisen mielipiteen arvostelu oli jo itsessään kategorisesti viharikos. Samoin opeteltiin sitä perusasiaa, että ei ole olemassa sellaista yhteiskunnallista ilmiötä jota ei voisi tulkita patriarkaalisen järjestelmän sorroksi. Sorto täytyi vain osata löytää siihen sopivilla metodeilla. Aunen vuosikurssin oppilaista vain viidesosa oli miesoletettuja ja heidän tuli vannoa ennen opiskelun alkua feministisen miehen vala, jossa he tunnustivat olevansa ihmisinä naista alempia ja sitä kautta aina heidän käskyvaltansa alaisia.

Erittäin tärkeä oppiaine oli tietenkin anarkismi, media ja uhriutuminen. Uusanarkistisissa tehtävissä toimivan ihmisen tuli hallita sosiaalisen median käyttö. Tietenkin oli selvää, että kiusallisia kysymyksiä esittävät ihmiset tuli blokata tylysti pois sillä pääsääntönä oli että eri mieltä olevien kanssa ei keskustella vaan heidät tuomitaan. Tässä toimintatavassa äärimmäisen tärkeä metodi oli julkinen, mutta täsmentämätön uhriutuminen jossa uusanarkistinen media auttoi kaikin mahdollisin tavoin. Kaavan mukaan ammattimainen anarkisti ilmoitti saaneensa niin törkeitä henkilökohtaisia uhkausviestejä että hän ei yksinkertaisesti pysty julkaisemaan niitä omalla media-alustallaan koska ne ovat niin vastenmielisiä mutta suunnittelee vakavasti rikosilmoituksen tekemistä.

Media pitäisi sitten huolen asian turvottamisesta eikä varsinaista rikosilmoitusta koskaan tulisikaan tehdä, sillä niin kuin Aunellekin oppimateriaalin pohjalta kävi ilmi, heidän vastapuolensa eli kansallismieliset ja niin sanotusti tavalliset ihmiset olivat ikävän kekseliäitä perustelemaan uusanarkistiset ja muutenkin edistykselliset teesit nurin eikä oikeudessakaan löydettäisi tuomion aihetta vaikka demlalaisilla tuomareilla tahto siihen olikin kova. Näin ollen pelkkä rikosilmoituksesta julkisuudessa puhuminen ja julkinen uhriutuminen riitti.

Lisäksi opetettiin se käytäntö, että kaikista vastapuolen mielenilmaisuista tuli tehdä rikosilmoitus aina jo puhtaasti varmuuden vuoksi vaikkei varsinaista syytäkään olisi. Sillä rasistisesta tai sellaiseksi epäillystä rikoksesta tehty rikosilmoitus johti aina esitutkintaan ja varsinkin julkisella sektorilla työskenteleville ihmisille tämä tiesi hyvin helposti työpaikan menettämistä ja se oli aina voitto uusanarkisteille. Opetuksen peruslähtökohta oli ettei väärinajattelevalle saanut antaa koskaan armoa eikä mielellään suunvuoroakaan. Samoin opetettiin luonnollisena toimintametodina että vaikka ammatillinen uusanarkisti saattoi mielenosoituksessa huutaakin että kyttä on natsisika, niin poliisin ja oikeuslaitoksen palveluja tuli aina käyttää jos se vain palveli ideologisia tavoitteita.

Hyvin mielenkiintoinen oppijakso oli ollut myös anarkismi ja talous. Sillä kurssilla Aune ymmärsi, että jos anarkismi voittaa ja leviää maankattavaksi ideologiaksi ja yhteiskunnalliseksi toimintamalliksi, niin silloin se samalla häviää taistelunsa sillä anarkismi on eliittijoukon ideologia ja se tarvitsee jonkunlaisen toimivan yhteiskunnan joka elättää tämän eliitin ja tarjoaa sille hyvän elintason. Kaikki järjestelmät eivät siihen käyneet. Puhdas kapitalismi oli ajatuksena mahdoton, sillä yksityinen sektori ei suostuisi elättämään ensimmäistäkään ammattianarkistia. Myöskään varsinainen sosialismi ei sopinut, sillä sellainen päätyi aina komentoyhteiskuntaan joka oli nimenomaan kurinalaisten sosialistien, ei individualististen anarkistien käsissä. Sosialististen yhteiskuntien talouskin tuppasi aina rappeutumaan eikä sillä silloin ollut mahdollisuutta eikä edes halua elättää edistyksen kärkijoukkoja.

Paras mahdollinen yhteiskuntajärjestelmä uusanarkistiselle eliittijoukolle oli nimenomaan tällainen pohjoismaalainen pehmososialistinen feminismiä ylistävä ja sille alistunut järjestelmä. Se oli taloudellisesti tarpeeksi toimiva ja myös tarpeeksi manipuloitavissa joten juuri sellainen saattoi elättää tällaisen eliittijoukon ja tehdä sen elättämisestä sekä aina vain lisääntyvästä vaikutusvallasta itsetarkoituksen. Koulutuksessa Aune ymmärsi, että eliittijoukkoa ei kannattanut kasvattaa liian suureksi, ettei se aiheuttanut talousjärjestelmälle kohtuuttomia paineita. Pohjoismaista talousjärjestelmää saattoi uusanarkistien näkökulmasta verrata lehmään jota kannatti lypsää, mutta ei lahdata.

Ehkä ainoa opetuksen osio joka tuotti Aunelle hieman ristiriitaisia ajatuksia oli anarkismi ja monikultturismi. Ei muuten, kyllähän Aune sinänsä allekirjoitti sen mitä opetettiin eli kehitysmaalainen ja jatkuvasti kasvava maahanmuutto länsimaisiin yhteiskuntiin oli kyseenalaistamaton itseisarvo jota ei saanut arvostella millään muotoa. Tokihan se näin oli mutta samalla Aunen mielessä kävi ajatus siitä mitä opetettiin anarkismista ja taloudesta eli lehmää kannatti lypsää, että se elättäisi eliittijoukon mutta ei suinkaan lahdata valtavilla elätettävien määrillä ja olihan kyseinen asia myös pahasti ristiriidassa uusnarkistien kovasti mainostaman ja dogmin tasolle nousseen ilmastonmuutoksen kanssa.

Aune päätti unohtaa tämän ristiriidan. Se onnistui sinänsä hyvin sillä yleensä opetus oppilaitoksessa oli ristiriidatonta. Se ei kehottanut keskustelemaan eikä kyseenalaistamaan vaan opettelemaan ulkoa valmiita kyseenalaistamattomia arvoja ja sehän Aunelle sopi sillä opiskelunsa myötä hän oli oppinut tuntemaan itseään. Ei hän halunnut löytää ajatuksia itse, eikä hänellä oikeastaan niitä ollutkaan vaan hänelle sopivimpaa oli opetella ulkoa valmiita ajatuksia jotka edustivat kirkkainta tiedostavaa muotia jota hänkin luonnollisesti halusi edustaa. Itsellään hänellä ei ollut tarjota ajateltavaksi mitään.

Hetken aikaa mielessä käynyt ristiriita katosi kun alettiin opiskella aihetta anarkismi ja arvot. Oppijakson periaate oli periaatteessa varsin yksinkertainen mutta kuitenkin palkitseva. Tarvitsi vain selvittää se, mikä oli tavallisten ihmisten, varsinkin miespuolisten niin sanottujen raappahousujätkien ajatusmaailma ja kääntää se tylysti ympäri. Kaikkea se, mitä tavallinen suomalainen kansallismielinen heteroseksuaalinen mies arvosti tuli halveksia ja mitätöidä.

Aune suoritti tämän kurssin täysin pistein ja hän teki opinnäytteenään työn  jossa todisti suomalaisen sotamenestyksen pohjaavan kokonaan monikulttuurisuuteen. Niin talvi- kuin jatkosodassa yksikään suomalainen ase, ei edes Suomessa suunniteltu ja valmistettu ollut suomalaista keksintöä. Jopa kuuluisa polttopullo oli ollut käytössä jo Espanjan sisällissodassa ja suomalaiset vain kopioivat idean. Samoin legendaarinen Suomi-konepistooli oli lainatavaraa sillä sen massasulkuperiaate oltiin keksitty muualla aikaisemmin. Ensimmäistäkään talvi- ja jatkosodassa käytettyä asetta ei oltu toimintaperiaatteiltaan suunniteltu alun perin Suomessa. Aunen opettaja oli niin vakuuttunut Aunen opinnäytteestä että hän lähetti sen Helsingin Sanomien NYT-liiteeseen joka innostui asiasta ja toimittaja Kirskerttiina Räyhänen teki sen pohjalta kirjoituksen ”Kansallismieliseen tekniikkavalheeseen pohjautuva sotamenestys” jossa selvästi osoitettiin että ilman monikulttuurisuutta suomalaiset olisivat joutuneet sotimaan niin talvi- kuin jatkosotansa kepeillä ja kivillä.

Kolmannen vuosikurssin aikana tuli sitten oppijaksoksi anarkistinen toiminta jota Aune oli odottanut kuin kuuta nousevaa. Jakso alkoi osallistumisilla rasismin, fasismin ja kansallismielisyyden vastaisiin mielenosoituksiin. Opiskelijoille opetettiin tarkkaan ne sallitun väkivallan rajat joita saattoi kohdistaa väärinajattelijoihin. Myös opetettiin se, kuinka poliisin kanssa tuli toimia. Tilannehan oli toisenlainen kuin joskus taantumuksellisella 2010-luvulla jolloin poliisi saattoi käyttää voimakeinoja edistyksellisiä mielenosoittajia vastaan paljon vähemmillä perusteilla. Mutta nyt tiedostavat anarkistit olivat virallisesti samalla puolella kuin poliisi. Heille sallittiin enemmän ja poliisin tuli olla hyvin varovainen heidän kanssaan. Virkarikossyyte tai ainakin tutkinta tuli herkästi jos anarkistin ilmaisunvapautta rajoitti liikaa. Olipa useita liian innokkaita poliiseja pantu viraltakin ja parille oli annettu vankeustuomio.

Anarkistisen toimintakurssin jännittävin osa-alue oli tietenkin varsinainen partisaanitoiminta jotain erikseen määriteltyä väärinajattelijaa vastaan. Aune sai tehtäväkseen ja kohteekseensa 68-vuotiaan kemian professorin joka oli eläkkeelle jäätyään paljastunut avoimeksi kansallismieliseksi ja joka kirjoitti jatkuvasti vihapuheeksi tulkittavaa materiaalia facebookiin. Aune organisoi ensiksi useasta eri suunnasta suuntautuvan protesti- ja valitustoiminnan jonka myötä kyseinen mies oli lopulta jatkuvassa bannissa facebookissa ja hän oli etsinyt myös useita uusanarkistimielisiä naisia yliopistolta jotka olivat ilmoittaneet julkisesti joutuneensa kyseisen miehen seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Aune tiesi, että vaikka syytteet olivat tuulesta temmattuja ei mies pystyisi niitä kuitenkaan todistamaan vääriksi. Kyseessä oli sana sanaa vastaan ja kyseisissä tapauksissa naisen sana painoi aina enemmän. Mitään rikosilmoitusta ei tarvinnut tehdä. Julkinen kohu oli riittävä.

Vaativin osa oli tietysti suunnitella varsinainen fyysinen hyökkäys miestä vastaan. Aunen tuli johtaa kolmen henkilön iskuryhmää. Aune muisti hyvin kun hän oli Varustelekasta tilattuun maastopukuun ja kommandopipoon varustautuneena vahtimassa miehen omakotitaloa yöllä kello kaksi.

Taloa oltiin tarkkailtu jo pari tuntia ja siellä näytettiin nukkuvan. Aunen iskuryhmä meni oksasaksien kanssa talon takapihalle ja leikkasi kaikki viinimarjapensaat juuresta poikki. Aune itse meni sen jälkeen talon viereen ja spreijasi tiiliseinään ”NATSISIKA”. Lopuksi iskuryhmä kaatoi talon liiterin vieressä olevan ruohonleikkurin päälle sytytysnestettä ja sytytti leikkurin palamaan. Isku onnistui hieman liiankin hyvin sillä myös liiteri ja sen vieressä ollut asuntovaunu paloi poroksi mutta ihmisuhreja ei ollut tullut joten Aune sai tehtävästään täydet pisteet.

Kyseinen natsi oli tietysti tehnyt asiasta rikosilmoituksen mutta poliisille oltiin ilmoitettu korkeammalta taholta, että syylliseksi sai etsiä vain uusnatseja. Näin ollen syyllistä ei koskaan löytynyt. Ammattimaiset anarkistit toimivat eräänlaisina vallitsevan  järjestelmän omatuntopoliiseina ja nauttivat virallista suojelusta. He olivat koskemattomia, jos vain ihmisiä ei kuollut. Olihan eräässä omatuntotuhopoltossa tosin vahingossa kuollut eräs aviopari mutta poliisille oltiin (Anarkeettaneuvoston suosituksen perusteella) annettu tehtävä etsiä syyllisiä uusnatseiksi tulkituista ihmisistä. Pari miestä oltiin pidätettykin, mutta heidät jouduttiin vapauttamaan. Ei syyttömiksi todistettuina vaan pitävien todisteiden puuttuessa. Vihamediassa oltiin kirjoitettu laajalti että kyseiset henkilöt olivat olleet tuhopolton tapahtuessa todistetusti eri paikkakunnilla mutta vastuullinen valtamedia vaikeni asiasta.

Aune nautti syvästi vuosikurssillaan olevasta yhteishengestä ja eliittijoukon tunteesta. Tosin siinäkin näytti olevan säröjä. Ainakin yhden henkilön kohdalla. Aunella oli suhde erään vuosikurssinsa miesopiskelijan kanssa. Tietysti vain seksisuhde, sillä oikeaoppinen uusanarkismi näki miehen ja naisen romanttisen ja perinteiseen ydinperheeseen päätyvän suhteen sekä vanhanaikaisena että sairaana ja siksi tuomittavana ja hylättävänä. Jokaisen tuli saada panna ketä huvitti ja tervein sekä suositeltavin perhemalli oli yksinhuoltajaäitiys ja mielellään vielä niin, että lapsi oli adoptoitu jostain kehitysmaasta.

Kyseinen miesoletettu kylläkin miellytti Aunea sillä sängyssä hän oli selkeästi mies eikä vain oletettu. Mutta se, mitä hän sessioitten jälkeen puhui Aunelle, pisti hänet epäilemään. Mies oli sanonut:

- Niin… minusta vähän tuntuu, että minä taidan olla väärässä paikassa. Minä kun olen oikeasti anarkisti enkä mikään uusanarkisti. Minun esikuviani ovat Katalonian anarkistit ja suomalainen sotasankari Harry Järv. Tiedätkös, että hänkin oli anarkisti? Minulla on ollut haaveenani, että meille tarjottaisiin vaikka joku suomalainen kunta, sellainen jossa ei ole enää paljon omia asukkaita ja me voisimme siellä ihan oikeasti elää anarkistisen elämäntavan mukaisesti. Työtä tehden. Katsoen, että saadaanko se todella toimimaan. Mutta tässä oppilaitoksessa meitä koulutetaan järjestelmää ylläpitävän virkakoneiston jäseniksi. Todellakin uusanarkisteiksi. Meistä koulutetaan turhia ja toisten elättämiä loisia joitten tehtävä on lähinnä vittuilla ihmisille jotka meidät elättävät. En minä tällaista halunnut. En tiedä, kuinka kauan jaksan tätä.

Aune ei ollut mistään Harry Järv-tyypistä koskaan kuullutkaan eikä hyväksynyt miehen näkemyksiä muutenkaan ja lopulta hän meni tapaamaan AMK:n rehtoria Taalia-Tulitia Tusendalia. Tusendal kuunteli huolellisesti mitä Aunella oli sydämellään. Sitten hän vastasi:

- Olen saanut samanlaisia viestejä kyseisestä miesoletetusta muiltakin opiskelijoilta. Hän ei usko aidosti asiaamme, joten pidän huolta siitä, ettei hän enää jatka tässä oppilaitoksessa. Aito uusanarkia ei siedä väärinajattelijoita. Hän on syöpä, josta täytyy päästä eroon.

Sitten rehtori Tusendal katsoi Aunea pitkään:

- Niin kuin varmaankin tiedät, niin minä olen hyvin perillä siitä, mitä tässä oppilaitoksessa tapahtuu. Opiskelijat luottavat minuun. Ja olen kuullut myös viestejä sinusta. On hienoa, että ilmiannoit väärinajattelijan. Ja olet muutenkin esimerkillinen opiskelija. Mutta seksuaalinen käytöksesi on herättänyt huolestumista. Sinähän olet täysi hetero. Harrastat seksiä vain miesten kanssa. Kai ymmärrät, että se on omanlaisensa alistumisen muoto? Vanhojen ja väärien seksuaalikäsitysten hyväksymistä. Sinun tulisi laajentaa seksuaalisuuttasi. Jos olet epävarma, niin voit kokeilla minun kanssani.

Aune vastasi että hän harkitsee asiaa. Poistuttuaan rehtorin toimistosta hän kirosi sitä, että oli umpihetero. Lesbona tai edes bisukkana olisi niin paljon helpompaa ja varsinkin ideologisesti vakuuttavampaa. Mutta kun se tuhero ei vaan innostanut. Se miesoletettu joka oli hyvä sängyssä mutta huono ideologiassa katosi oppilaitoksesta vähin äänin. Ja Aune jatkoi opiskelujaan. Menestyksellä. Vaikka hän ei koskaan pystynyt ylittämäänkään lesborajaa, niin hän valmistui lopulta vuosikurssinsa priimuksena.

Ja nyt hän heräsi kauniiseen kesäkuiseen aamuun. Noustessaan sängystä hän mietti, kuinka elämäänsä jatkaisi. Kaikki oli vasta alussa ja vaihtoehtoja oli paljon.

Hän voisi mennä julkiselle sektorille päivystävän anarkistin virkaan. Joko kunta- maakunta- tai valtiolliselle tasolle. Työ olisi palkitsevaa, sillä hän oli aina nauttinut siitä että voisi komentaa toisia ihmisiä ilman vastuuta omista päätöksistään. Päivystävän anarkistin työhän oli virallisesti vain neuvoa-antavaa, mutta tosiasiassa neuvot olivat käskyjä. Yhteiskunta oli muuttunut siinä mielessä edistykselliseksi.

Hän voisi myös lähteä toimittajaksi. Anarkonomi AMK:n tutkinto antaisi siihen pätevyyden. Mielipidevaikuttajan asema houkutti ja Aune näki sielunsa silmin olevansa Ylen ajankohtaisohjelmassa jonkun toisen toimittajan haastateltavana.

Hänestä voisi tulla myös poliisi. Poliisiammattikorkeakouluun oltiin varattu kymmenen prosentin kiintiöt sekä amk-anarkonomeille että etnisesti edistyksellisille maahanmuuttajille. Poliisiammattikorkeakoulun johtaja Liisaperttiina Häiviö oli julkisuudessa valittanut siitä, että näitä kiintiöitä ei oltu saatu täytettyä vaikka kyseisten erityisryhmien kohdalla noudatettiin alennettuja fyysisiä ja muitakin vaatimuksia.

Ja sitten hän voisi jatkaa opintojaan yliopistossa. Suorittaa uusanarkismin maisterin tutkinnon, vannoa anarkeetan valan ja päätyä lopulta Anarkeettaneuvoston jäseneksi. Ehkä lopulta jopa Ylianarkeetaksi. Kyllä. Se olisi hänen tiensä. Hän jatkaisi yliopistossa ja jonain päivänä hän olisi Ylianarkeetta. Tiukin kaikista. Voimakkain kaikista. Vaikutusvaltaisin kaikista. Arvostetuin kaikista. Ehkä juuri hän olisi se nainen, joka puhdistaisi maan kaikesta vanhasta ja vastenmielisestä arvokonservatiivisuudesta ja kansallismielisyydestä.

Aune nousi sängystä, meni suihkuun ja alkoi sitten laittautua kauniiksi päättäjäispäivän juhlallisuuksia varten. Hän oli niin onnellinen. Hänellä oli elämä edessään. Etuoikeutettu elämä.

- Meikkipohja: Anastasia

- Peitevoide: Urban Decay

- Poskipuna: Milani

- Silmämeikki: Lancome

- Luomiväri: NYX Professional Makeup

- Eyeliner: Bobbi Brown

- Ripsiväri: Estee Lauder

- Irtoripset: Ardell

- Kulmakarvat: Eyeko

- Huulipuna: Elizabeth Arden

- Kynsilakka: Dior

- Alusasusteet: Agent Provocateu

- Stay-up: Bas Bleu Amelia

- Pusero ja hame: Altuzarra

- Korvakorut: Valentino Garavani

- Kengät: Alberto Guardiani

- Käsilaukku: Louis Vuitton

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXXXIX

January 10, 2018, 8:00 pm

≫ Next: ANONYMKA JA PERSLÄPI

≪ Previous: ANARKONOMI AMK

$

0

0

Laitetaanpa alkuun kuva punapäänarskusta:

Ja palataan tähän vesilintuun hieman myöhemmin. Siirrytään sitä odotellessa ensimmäiseen kaljupäiseen uutishavaintoon.

1. Muutos?

Niin kuin hyvin tiedetään on Suomessa menossa presidentinvaalikampanja. Presidentin valtaa on tosin reippaasti kavennettu ja istuvan presidentin suosio on ainakin gallupeissa liki pohjoiskorealaisissa lukemissa joten varsinaista jännitysmomenttia ei kyseisissä vaaleissa ole. Siitä huolimatta maan äitioletettu evp. eli Tarja Halonen päätti ottaa kyseisiin vaaleihin kantaa ja se saa hotellin respan hieman takertumaan yksityiskohtiin niin kuin meillä vihakirjoittajilla pahana tapana joskus on. Halonenhan tukee sekä demariutopistisen puolueen ehdokkaan Tuula Haataisen että vasemmistoutopistisen liiton ehdokkaan Merja Kyllösen vaalikampanjaa:

Iltalehti tiedusteli Haloselta tilaisuuden alussa, halusiko hän tulla vauhdittamaan läsnäolollaan Haataisen ja Kyllösen vaalikampanjoita.

- Joo, hyvää asiaa. He edustavat sellaista muutosvoimaa ja tietysti naisten mukaantulo on tavattoman tärkeätä, Halonen vastasi.

Halosen mukaan muut ehdokkaat ovat tuoneet vaaleissa esille ”kovin vähän muutosnäkymää”.

Ja tämä lausuma pistää hotellin respassa miettimään, että mitä se on se muutos, jota Halonen peräänkuuluttaa? Ajatusta helpottamaan tarttee varmaankin fundeerata, että millä lailla Suomi on muuttunutvuodesta 2000 eli siitä hetkestä kun Halonen aloitti jo onneksi päättyneen presidenttikautensa. Näin äkkiseltään tulisi mieleen seuraavaa:

- Suomen kehitysmaalainen vähemmistö on moninkertaistunut ja se lisääntyy entisestään sekä ihan luonnonmenetelmällä että siksi että kyseisen vähemmistön jatkuvasta lisäämisestä on tehty kyseenalaistamaton itseisarvo.

- Kyseinen kehitysmaalainen vähemmistö elää pääosin kantasuomalaisten elättämänä eikä muutosta ole näkyvissä niin Suomessa kuin muuallakaan Euroopassa. Heidän automaattinen elatuksensa on keskustelun ja ennen kaikkea arvostelun ulkopuolella samaan aikaan kun kantasuomalaisten elämää vaikeutetaan pala palalta.

- Kyseinen kehitysmaalainen vähemmistö tehtailee väkilukuunsa nähden valtavan määrän niin väkivalta- kuin seksuaalirikoksia. Nämä rikokset eivät ”muuttuneessa” Suomessa ole ongelma, sen sijaan ongelma ovat ne ihmiset jotka tätä muutosta arvostelevat. Heitä tutkimaan onkin palkattu erillinen poliittinen poliisi, josta vuonna 2000 saatettiin tiedostavissa piireissä vain haaveilla.

- Feministien ja erityisesti äärisellaisten (onko muita itse asiassa enää olemassakaan) henkisestä pipistä on tullut eräänlainen eduskunnan ylähuone eli jos yksikin feministi saa henkisen pipin jostakin, asia saa kohtuuttoman huomion ja henkisen pipin korjaustoimenpiteitä aletaan muokata kaikille pakolliseksi normiksi. Tämä koskee myös todellisen tai oletetun rasismin myötä koetusta henkisestä pipistä. ”Muuttuneessa” Suomessa oikean ihmisen oikea tunne menee faktojen, fysiikan lakien ja biologian ohi. Niinpä ”muuttuneessa” Suomessa uutisoidaan suurella innolla että henkilö, jolla on munasarjat ja kohtu synnyttää lapsen miehenä.

- Tämä Halosen aikana ja sen jälkeen ”muuttunut” Suomi on hyvin huolissaan tänne elätettäväksi tulleitten kehitysmaalaisten syrjäytymisestä. Sen sijaan sadat tuhannet suomalaiset työttömät eivät sitä kiinnosta eikä suomalaisten syrjäytymisestä olla ollenkaan huolissaan.

Tässäpä näitä muutamia. Mietitään sitten termiä muutos. Tämä yllälueteltu kehitys on juuri sitä, mitä niin Halonen kuin hänen tukemansa Haatainen ja Kyllönen ovat halunneet ja jota he pitävät hyvänä. Mitä tämä Halosen kaipaama ”muutosnäkymä” sitten on? Ei ainakaan virheitten korjaamista vaan syöksykierteen vielä suurempaa syventämistä ja sen arvostelijoitten vieläkin aktiivisempaa ja tehokkaampaa hiljentämistä. Halosen mainostama ”muutos” on tosiasiassa muutoksen fanaattista estämistä. Tulee muistaa, että kyseinen Halonen oli kaksitoista vuotta Suomen presidenttinä ja kyseinen naisoletettu vieläkin luulee, että jos julkisen sektorin elätettäväksi hankitaan lisää ihmisiä niin se tietää julkiselle sektorille lisää jaettavaa rahaa.

Olisihan Haloselle tietysti ollut tarjolla ehdokas joka on sekä nainen ja joka selkeästi haluaa muutosta vallitsevaan tilanteeseen. Mutta tämä ehdokas eli Laura Huhtasaari ei taida olla Haloselle edes ihmisoletettu. Harmi sinänsä, että Paavo Väyrynen eli The Väpe tällä viimeisellä egotripillään jakaa kansallismielisten äänet ja varmistaa että mahdollisella kakkoskierroksella on sitten istuvaa presidenttiä vastassa miesoletettu Haavisto. Jonka seurauksena tietysti hotellin respassa äänestysinto on kyseisellä kierroksella alempana kuin käärmeen maha.

2. Rasistinen floora ja fauna

Lintujärjestö Birdlife Suomi sitten meni ja päätti poistaa rasistisen linnun luetteloistaan. Eli pääskylintuihin kuuluva kafferikiitäjä (ent. kafferitervapääsky) on sitten jatkossa nimeltään häätökiitäjä koska Etelä-Afrikassa bantuja on haukuttu (ja epäilemättä haukutaan edelleenkin) kafferiksi ja tätä myötä halutaan poistaa myös suomalaisten kielenkäytöstä tämä haukkumanimi joka ei tosin ole koskaan ollut suomalaisten kielenkäytössä.

Hotellin respan arvion mukaan tämän hirvittävän siivekkään rasismin on löytänyt suuri joukko tiedostavia ihmisiä eli max 2 kpl (joka tietysti riittääkin) ja sen myötä sitten – niin kuin nykyinen käytäntö vaatii – parin tiedostavan ihmisen henkinen pipi muutetaan vallitsevaksi normiksi. Tai ainakin yritetään. Huvittavaa on, että kyseinen lintu on tavattu Suomessa todistetusti yhden (1) kerran eikä termiä kafferikaan ole käytetty mutta nythän tuo tuli kerralla koko kansan tietoon ja nousi yleiseksi vitsiksi.

Lisäys (kiitos Ibn Matille ja Vasarahammerille muistutuksesta): Termi kafferihan tulee alun perin arabiankielen sanasta kafir, jota termiä muslimit käyttävät halventavana nimityksenä ei-muslimeista ja tätä termiä käytetään kyllä jatkuvasti nykyisinkin, myös meistä suomalaisista pottunokista. Eikö puolestaloukkaantumiskoneiston olisi aika aktivoitua? Ai ei vai? Miksi ei? Miten niin eri asia?

Meikäläinen muuten törmäsi kyseiseen termiin vuonna 1977 kun silloinen Yleisradio näytti varsin kökköä tv-sarjaa Orzowei, joka oli omanlaisensa Tarzan-viritelmä jossa valkoinen häiskä eli neekeriheimossa ja kaikki puhuivat (natürlich) sujuvaa saksaa.

Mutta tästähän pääsemme sitten siihen punapäänarskuun joka jo tuossa alussa esitettiin. Voi olla, että rasistiset eläinten nimet on nyt sitten eksterminoitu, mutta onhan loukkaavia nimiä kuitenkin vielä jäljellä. Niin hotellin respassa kuin hyvin monessa muussakin yhteydessä käytetään muutosnäkymiä kaipaavasta evp-presidentistämme Tarja Halosesta lempinimeä punapäänarsku ja sitä käytäntöähän joku voi pitää loukkaavana. Saattaen olla ehkä jopa oikeassa, kyllähän siinä vähän vittuilun makua on. Ehdotamme siis, että kyseisen (ei myöskään Suomessa asustavan) vesilinnun nimi uusitaan, ettei sitä voida käyttää loukkaavissa tarkoituksissa:

Olkoon nimesi tästedes sosiodemodrootti.

Vaan eihän tää suinkaan riitä. Löytyyhän myös floorastammekin selvästi loukkaavia nimiä aivan kuin ne suorastaan odottaisivat sitä että suuret ihmisjoukot (eli Lispetti ja Nannastiina sieltä yliopistolta) vetävät tiedostavat ja ah niin ihanan kitkerät kik-herneet nenäänsä. Heti ensimmäisenä tulee mieleen punikkitatti:

Niin kuin varsinkin tiedostavat ihmiset tietävät, punikiksi haukuttiin niitä totaaliviattomia ihmisiä jotka melkein pelkästään puhumalla yrittivät vähän vaan parantaa elinolojaan ja joutuivat sen vuoksi täysin syyttöminä lahtarilaumojen teurastamiksi. Olkoon punikkitatin nimi jatkossa anteeksieni ja huutakoon se jatkossa suomalaisesta maaperästä sienestäjille menneistä nationalistisista hirmuteoista.

Hotellin respassa on varsin heikko mielikuvitus, joten lista jäi lyhyeksi mutta varmasti suomalainen floora ja fauna tarjoaa ammatti- ja tapaloukkaantujalle ehtymättömän triggeröitymisen aarrearkun. Siteerataan vielä hieman päivitettynä Veikko Huovista. Järkyty. Loukkaannu. Älä turhauvu.

3. Objektiseksuaali eli rakkaus giljotiiniin

Tiedostava valtamediamme toi sitten tietoomme että on olemassa objektiseksuaaleja eli esim. tämän uutisennainen, joka elää romanttisessa suhteessa giljotiinin terän kanssa ja jolla on ollut suhde myös Eiffelin tornin kanssa. Sisarenaan hän pitää puolestaan naista joka on mennyt naimisiin Berliinin muurin kanssa.

Häiritseekö? No itse asiassa ei. Yksityinen ihminen voi tietysti elää tavallaan, eivätkä kyseiset naiset tee suuntautumisellaan pahaa muille. Mutta se häiritsee että epäilemättä pian löytyy joku valveutunut etujoukko joka vaatii turpa kuolassa että tavallisten raappahousujätkienkin tulee ottaa kyseiset naiset vakavasti. Ja se onkin jo ihan eri asia.

Sinänsä huomaan itsessänikin tiettyjä objektiseksuaalin piirteitä. Tunnen nimittäin syvää romanttista kiintymystä Juha Sipilän rahoja kohtaan. Joka ainutta penniä. Haluaisin mennä niitten kanssa naimisiin. Vihkimisen voisi suorittaa vaikka pankissa. Jos tämä romanttinen liitto ei toteudu, en tunne olevani täysi ihminen ja ahdistun. Voisiko Seta tukea minua romanttisen tavoitteeni saavuttamisessa? Vaimoni Ylva on avarakatseinen ja suvaitseva ihminen eikä hän pane ollenkaan pahakseen vaikka avioliittoamme tällä tavoin hieman laajennettaisiin.

4. Jotain ihan muuta 48,17

Hiljattain julkaisemassani lätkäjutussa eräs Ano kyseli kommentissaan, että näinköhän haltijoilla oli lätkäjoukkueita. Tässä Synkmetsän Haltiatasavalta:

Ja Hoikan Veijo puolestaan kyseli pelipaitaa hallituksellemme. Olkaapa hyvät:

5. Jotain ihan muuta 48,64 eli what is seen, cannot be unseen

Kun katsoo tään lyhyen pätkän, niin Bee Gees-yhtyeen ikivanha renkutus Stayin´ Alive ei enää koskaan tunnu samalta kuin ennen:

Näissä mukavissa diskofiiliksissä hotellin respasta muistutetaan, että juuri me olemme se muutos. Me tavalliset kansalaiset. Ei Haatainen. Ei Kyllönen. Eikä varsinkaan Halonen.

ANONYMKA JA PERSLÄPI

January 12, 2018, 3:55 am

≫ Next: KÄPYKAARTILAISET

≪ Previous: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXXXIX

$

0

0

Oikeastaan tämänkin kirjoituksen olisi voinut otsikoida kaljupäisiksi uutishavainnoiksi mutta mennään nyt tällä otsikolla. Eli ensimmäisessä kohdassa anonymkahuomataan se, että Suomen politisoituva poliisi on pian muuttumassa kokonaan politisoituneeksi poliisiksi sillä se on perustanut neuvostoliittolaista anonymka-systeemiä vastaavan ilmiantokanavan jossa poliisit voivat anonyymisti käräyttää toisia poliiseja jos epäilevät kyseisen poliisin toimineen ”epäeettisesti tai muutoin siten, että se on omiaan vaarantamaan poliisiorganisaatiota tai sen mainetta”. Kun ottaa huomioon sen, mikä on Suomen poliisin virallisen kannan mukaisesti epäeettistä niin lienee varsin selvää että ns. viha-ajatteluahan tässäkin etsitään. Asiaan liittyen tulee muistaa, että nykyisessä itäsaksalaistuvassa Suomessa viha-ajattelun saa määritellä vain punavihreään poliittiseen viitekehykseen kuuluva henkilö.

Tulee myös muistaa asiaan liittyvä lievää suurempi ristiriita. Politisoituva poliisimme ylläpitää anonyymiä järjestelmää ja on siihen tyytyväinen ja toteaa tämän ”eettisen kanavan” tavoitteena olevan ”poliisitoiminnan läpinäkyvyyden lisääminen ja luottamuksen vahvistaminen poliisia kohtaan”. Mutta minkä ihmeen takia sitten säännöllisesti todetaan, että punavihreän viitekehyksen ulkopuolella tapahtuva anonyymi nettikirjoittelu on automaattisesti väkivaltaan johtavaa vihapuhetta?

Oletan, että tätä blogia lukee myös jokunen rivipoliisi. Antaisin teille vinkin savolaistyyliseen ”osataan sitä tiälläkkiin”-toimintaan. Eli laittakaapas porukalla anonymkoja joitten sisältö voisi mennä vaikkapa ”oletteko muuten tietoisia että ansioituneet poliisitoverit Taponen, Hokkanen ja Huhtela harjoittavat jatkuvasti punavihreää politiikkaa virkapuvussa ja virka-ajalla?”

Ehkä tähän kannattaisi laittaa sitten se kuva jonka väsäsin jo blogin aivan alkuaikoina eli toukokuussa 2007. Se sopii tähän päivään yhtä hyvin kuin silloin ja ettei paremminkin.

Siirrytäänpä sitten kohtaan persläpi ja tässähän on oikeastaan kyse samanlaisesta sanoilla kikkailusta kuin lintujen nimeäminen rasismivapailla nimillä. Suvaitsevais-tiedostavassa maailmassahan noudatetaan sitä pyhää keskustelukoodia että persläpivaltiota ei saa sanoa persläpivaltioksi ja sitä kautta uskotellaan että persläpivaltio ei olekaan persläpivaltio vaikka persläpivaltiohan se on edelleenkin.

No, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump rikkoi tätä pyhää koodia ja nimitti persläpivaltio Haitia persläpivaltioksi ja siitäkös alkoi tiedostava joukkorääkyminen. Erityisen loukkaavana lausuntoa pidettiin sen vuoksi että pian tulee Haitin maanjäristyksen muistopäivä. Mikä ei ollut oikein onnistunut veto, sillä verrataanpas hieman sitä kuinka luonnonkatastrofeissa toimitaan persläpivaltioissa ja sitten sivistyneissä valtioissa. Ensiksi Haiti:

Jep. Persläpivaltiossa aloitetaan luonnonkatastrofin jälkeen ryöstely ja riehuminen ja pannaan entistäkin enemmän paikat paskaksi & palamaan. Oikeastaan suuresti arvostamani Jaska Brown kiteytti tämän täydellisesti sivalluksessaan vuonna 2010:

Haitin pääkaupunki oli tiistaina raunioina ja maa täysin katastrofaalisessa tilassa. Sitten tuli lisäksi maanjäristys.

Vaan kuinkas sivistynyt valtio toimii luonnonkatastrofin jälkeen? Otetaan esimerkiksi Japani ja sinne iskenyt tsunami:

Niin. Sivistyneessä maassa toimitaan yhteistyössä ja korjataan vahingot. Ylemmässä kuvaparissa kuvien ottamisen väli on kuusi vuorokautta. Sinänsä on selvää, että vasemmistoliberaali media hyökkää Trumpia vastaan kaikin mahdollisin keinoin joten hotellin respassa jäädään odottamaan esim. seuraavanlaisia uutisia:

Ja näissä merkeissähän onkin hyvä aloittaa viikonloppu. Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille ja muistakaa käydä alasti saunassa.

---

KÄPYKAARTILAISET

January 14, 2018, 2:05 pm

≫ Next: ANTERO LÄRVÄNEN JA ANSIOTON ARVONNOUSU

≪ Previous: ANONYMKA JA PERSLÄPI

$

0

0

Naakkamo, Radanvarsikaupunki, tuonnempana, toukokuussa.

Eräässä naakkamolaisessa rivitalokaksiossa, osoitteessa Vähävenäläistenkatu 16 A 2 istui keittiössä kaksi vakavailmeistä 23-vuotiasta miestä, nimiltään Väne ja Veke. Miehet istuivat keittiössä koska Väne oli hiljattain tyhjentänyt kaksiostaan kaikki tärkeimmät tavarat vanhempiensa omakotitalon ulkorakennukseen varastoon. Samoin oli tehnyt Veke omassa kerrostalokaksiossaan. Se oli varotoimenpide jotain sellaista varten jonka miehet olivat jo hyvän aikaa arvanneet tulevan ja nyt se oli edessä.

Väne ja Veke olivat olleet parhaita kavereita jo ensimmäiseltä luokalta alkaen. He olivat olleet samalla luokalla myös läpi yläasteen ja sen jälkeen molemmat olivat menneet ammattikouluun maanrakennuspuolelle. Kummallakaan ei ollut intoa lähteä lukemaan kymmentä seuraavaa vuotta lukioon ja sitten yliopistoon oppiakseen ymmärtämään jotain ihmisen henkisestä sisäisestä simpukasta. Heitä kiinnosti enemmän tehdä oikeita töitä. Ammattikoulun jälkeen he olivat menneet armeijaan Radanvarren Prikaatiin ja palvelleet siellä sotilaspoliiseina kotiutuen korpraaleina.

Sen jälkeen suunta oli ollut selvä, eli niin Vänen kuin Veken perhetuttavan Kauko Kuokkasen maansiirtoyritys. Kuokkanen tunnettiin reiluna miehenä ja Väne ja Veke taas nuoresta iästään huolimatta taitavina työntekijöinä. Kysyntä vastasi tarjontaa ja kaikki olivat tuumineet että jos homma toimii, älä räplää. Niinpä noiden nuorten miesten elämä oli edennyt varsin tasaisesti vaikka he toki huomasivat että Suomi heidän ympärillään muuttui aina vain pahempaan suuntaan. Jopa Naakkamoon oli tullut etnolähiö joka ei ollut enää kunnolla virkavallan käsissä. Tietysti saattoi sanoa, että varsinaista Suomea ei ollut enää olemassakaan, sillä Väne ja Veke kuuluivat toiseksi viimeiseen saapumiserään jolla oli ollut lakissa vanha sinivalkokokardi. Sitä seuraavilla ikäluokilla kokardi muuttui.

Myös se tuttu, vanhan kaavan sotilasvala jonka toveruksetkin olivat ehtineet vannoa päivitettiin liittovaltiokuosiin. Uudesta valasta tosin luovuttiin pian vähin äänin, sillä valatilaisuudet muuttuivat enemmän kuin hiukan noloiksi koska varusmiehet mumisivat valansa niin, ettei siitä saanut selvää ja sehän sai aikaan vaikutelman ettei liittovaltion armeijaan oikein uskottu eikä pidetty omana. Vala korvattiin sillä, että kotiutuvan varusmiehen sotilaspassiin laitettiin merkintä ”jääkäri se ja se on Euroopan Liittovaltion sotilasvalan alainen”.

Väne ja Veke oltiin kertaalleen kutsuttu kertausharjoituksiin mutta Kuokkasen avustuksella he saivat ne sluipattua. Töissä oli Kuokkasen ilmoituksen mukaan niin kertakaikkinen kiire, ettei kertausharjoituksiin ollut nyt aikaa. Tosiasiassa firmalla oli menossa kahden suuren urakan välinen huoltovaihe mutta toverukset olivat todenneet että vala oltiin vannottu suomalaisten puolustamiseen eikä millekään liittovaltiokansalaisten kyttäysarmeijalle. Kiinnostus miljoona.

Mutta tiedossa oli että liittovaltioarmeija saattoi myös määrätä reserviläisen palvelukseen hänen mielipidettään kyselemättä. Ja sitä toverukset olivat viimeisen puolen vuoden ajan uumoilleet tehden asiaan nähden tarpeellisia valmisteluja. Liittovaltion myötä etnisten vähemmistöjen määrä ja ennen kaikkea keskittyminen oli tullut niin suureksi että Suomi oli seurannut Ruotsin tietä. Maassa oli noin seitsemänkymmentä etnistä enklaavia joissa Suomen valtiolla ei ollut muuta osuutta kuin elättäjän osuus. Enklaaveista myös tehtiin väkivaltaisia hyökkäyksiä etnisesti suomalaisten alueille, ennen kaikkea enklaavien väliin jääneille suomalaisten alueille. Esimerkiksi Helsingissä Mellunmäen ja Kontulan väliin jääneestä Vesalan alueesta olivat suomalaiset paenneet tyystin. Niin valtakoneisto kuin media vähättelivät tilannetta ja puhuivat aina vain sosioekonomisesti haastavista alueista ja kantasuomalaisten kotoutumisvastuusta. Nykyisin ei puhuttu enää etnojen kotouttamisesta niin kuin joskus aikaisemmin vaan nimenomaan siitä, että kantasuomalaisten tuli kotoutua vallitsevaan tilanteeseen ja pitää sitä hyvänä ja ainoana oikeana.

Kukaan ei osannut hahmottaa, missä vaiheessa tietty raja ylitettiin. Ehkä vain oltiin tapettu yksi suomalainen liikaa? Ehkä väärä suomalainen? Väärän suomalaisen tuntema suomalainen? Tai ehkä se lähti väärän suomalaisen raiskaamisesta? Vai kertoiko valtamedia yhden paksun valheen liikaa? Ehkä suomalaisten oloja kurjistettiin poliittisella päätöksellä pinnan verran liikaa samalla kun etnojen elatusautomaatti oli kiveen hakattua inhimillistä totuutta jota ei saanut arvostella?

Joka tapauksessa hyvin nopealla aikataululla useita kymmeniä suomalaisia alueita ilmoitti muodostaneensa etnisesti suomalaisen vapaavyöhykkeen vaikka sitä joku vuosi aikaisemmin pidettiin jo ajatuksena mahdottomana. Mutta se vain tapahtui. Ilman mitään laajaa taustaorganisaatiota. Asiat vain etenivät tiettyyn pisteeseen. Osa vapaavyöhykkeistä oli kyliä, osa kaupunginosia, osa niinkin pieniä kuin kortteleita. Vapaavyöhykkeet ilmoittivat, että sieltä käydään töissä, maksetaan veroja eikä häiritä virkakoneiston toimintaa millään muotoa toisin kuin etnisissä enklaaveissa tapahtui. Mutta samalla ilmoitettiin, että yhdelläkään etnolla ei ollut enää vapaavyöhykkeille asiaa. He saattoivat toki tulla alueelle. Mutta pois he eivät enää pääsisi. Muuta kuin jalat edellä.

Hallinto huomasi kauhukseen että nuo vapaavyöhykkeet olivat myös aseistettuja ja niillä oli todellakin kyky vartioida alueitaan. Se, että etniset enklaavit olivat yhtä lailla hampaisiin asti aseistettuja ei häirinnyt hallintoa, mutta aseistetut suomalaiset saivat aikaan poliittisen ylipainetilan. Hallitus totesi hyvin nopeasti että vapaavyöhykkeiden olemassaolo on valtiopetos ja sen vuoksi vyöhykkeitten tulee antautua, luovuttaa viranomaisille kaikki aseensa sekä toiminnanjohtajansa jotta heidät voidaan tuomita oikeudessa ja alistaa alueet jälleen täydelliseen Euroopan Liittovaltion komentoon.

Mitään ei tietenkään tapahtunut. Yksikään alue ei antautunut mutta ei myöskään tehnyt minkäänlaista hyökkäystä valtakoneistoa vastaan. Ne vain ilmoittivat olevansa etnovapaita alueita. Naakkamoa lähin vapaavyöhyke oli sen itäpuolella sijaitsevassa Reunansyrjässä. Tuossa hiljaisessa, aikanaan itsenäisessä kunnassa ei päällisin puolin näkynyt muuta merkkiä muutoksesta kuin Jätkimänjoen sillalla oleva puomi sekä kyltti, jossa monella kielellä kerrottiin Vapaavyöhykkeestä. Mutta huhu osasi kertoa enemmän. Kylään oli tunkeutunut kaksi pakettiautollista aseistettuja etnoja tarkoituksenaan lähteä hieman ns. näyttämään lippua. Nähtävästi vapaavyöhykkeellä oli ollut jonkunlaista tiedustelutoimintaa Naakkamossa sillä kertoman mukaan autot olivat ajaneet väijytykseen ja yksinkertaisesti kadonneet maan päältä. Naakkamon etnovyöhykkeelle oli yllättäen alkanut kelvata suomalainen viranomaistoiminta ja siellä vaadittiin että asia oli selvitettävä ja syylliset oli saatava tuomiolle. Esitettiinpä sitäkin, että mahdolliset syylliset luovutettaisiin etnoenklaavin shariatuomioistuimen eteen. Kyseinen vaatimus sai jopa jonkunlaista vastakaikua vihreissä ja vasemmistoliitossa.

Menihän poliisi sitten Reunansyrjään tutkimaan mahdollista väkivaltarikosta. Rikosta oli tosin vaikeaa näyttää toteen, sillä ruumiita ja autonromuja ei löytynyt mistään. Paikalla oli kaikki Naakkamon poliisit ja useita partioita Radanvarsikaupungistakin. Reunansyrjän oma poliisi oli jo aikaa sitten lakkautettu. Mutta poliisit tiesivät kylään mennessään, että heillä ei ollut oikein selkeää kohdetta. Jätkimänjoen sillalla oli kyllä kyltti ja puomi, joka oltiin nostettu poliiseille ylös. Epäilemättä kyläläiset olivat tietoisia poliisin operaatiosta ja he katselivat saapuvia partioautoja ovistaan ja ikkunoistaan. Poliisi ei vain tiennyt, ketä etsiä. Huhu kertoi, että täällä oltiin tapettu etnoja. Mitä todennäköisemmin se oli totta. Mutta kun poliisit puhuttivat satunnaisesti ihmisiä ei kukaan tiennyt mistään mitään. Kuinka tutkia rikosta jonka kohdetta ei löytynyt?

Aseitakin poliisin piti etsiä. Niitä tiedettiin alueella olevan. Reunansyrjän alue oli kooltaan 432 neliökilometriä ja siellä asui noin 3.900 ihmistä joista varsinaisessa keskustassa vain vajaa puolet. Mistä etsiä? Partiot tekivät hajanaisia kotitarkastuksia eivätkä tietenkään löytäneet mitään. Luonnollisesti aseet oli piilotettu jo aikaa sitten. Aserekisterin mukaan kylässä oli ollut ennen asekieltoa 522 laillista tuliasetta joista vain 44 oltiin asekiellon jälkeen luovutettu viranomaisille. Ei tällaista kylää ratsattaisi näin vähällä porukalla. Mutta jotain tulosta oli tultava. Ylempi poliisijohto ja kaksi mukana ollutta Liittovaltiopoliisin valvojaa vaativat sitä.

Niinpä poliisit päättivät pidättää paikallisen puuhamiehen ja tunnetun vihakirjoittajan Esko Kytömäen. Tuon 59-vuotiaan entisen ja vihakirjoittamisensa vuoksi työstään erotetun ammattikoulunopettajan epäiltiin olevan paikallisen niin sanotun suojelukaartin johtaja. Vaikka suojelukaartin olemassaolosta ei ollut pitävää todistetta. Kun poliisit ajoivat Kytömäkien omakotitalolle, heidän perässään seurasi kymmeniä autoja. Eivät paikalliset sinänsä vastustaneet Kytömäen pidätystä millään tavalla. He vain tulivat ulos autoistaan, seisoivat ja katsoivat poliiseja ilmeellä joka sai aikaiseksi kylmät väreet. Sillä poliisi tajusi, että heitä katsottiin kuin vierasta miehittäjää.

Kytömäki oli pidätettynä kolme vuorokautta. Hän oli ilmoittanut kuulustelijalle henkilötietonsa ja sen jälkeen pitänyt suunsa kiinni puhumatta mitään. Poliisi tajusi, että tyyppi pysyy puhumattomana vaikka maailman tappiin eikä niin Kytömäkeä kuin reunansyrjäläisiäkään vastaan ollut muuta näyttöä kuin vahva epäily joka sekin pohjautui etnoenklaavista saatuihin tietoihin. Siihen poliisi ei puuttunut että Reunansyrjään lähteneet etnot olivat itsekin olleet tietojen mukaan aseistettuja. Aseistautunut etno ei ollut ongelma. Aseistautunut suomalainen oli.

Sen paremmin ei poliisi onnistunut muillakaan vapaavyöhykkeillä vaikka – lähinnä poliittisen verenhimon tyydyttämiseksi – yksittäispidätyksiä tehtiinkin. Poliisi teki julkisesti täysin selväksi että sen voimavarat eivät riitä operaatioihin joissa pitäisi tutkia tuhansia ihmisiä per alue ja käydä läpi aseita etsien satoja neliökilometrejä muutaman kymmenen miehen voimin. Olipa poliisin suorittavalta taholta tullut sellaisiakin ääniä että minkä vuoksi me noita vapaavyöhykkeitä oikeastaan ratsaamme? Nehän maksimissaan puolustavat itseään ja pysyvät alueillaan millään tavoin häiritsemättä viranomaistoimintaa. Etniset enklaavit sen sijaan ovat käytännössä jatkuvassa julistamattomassa sotatilassa sitä hallintoa vastaan joka elättää ne. Tällaiset soraäänet vaiennettiin nopeasti irtisanomisen ja rangaistuksen uhalla ja hallitus ilmoitti että uussuomalaisten vapaa ja turvallinen liikkumisoikeus kaikkialla Suomen maakuntavaltion alueella on kyseenalaistamaton ihmisarvo ja se tullaan turvaamaan kaikin mahdollisin keinoin.

Tuosta hallituksen lausunnosta oli kulunut viikko, ja niin Väne kuin Vekakin olivat arvanneet mitä se toisi tullessaan. Siksi he olivat kiihdyttäneet valmistelujaan ja olleet tiiviissä yhteydessä työnantajaansa Kuokkaseen. Tulevan varalta. Ja nyt he istuivat Vänen kaksion keittiössä pöydän ääressä. Paljon muita kalusteita lattialla olevaa patjaa lukuunottamatta ei asunnossa enää ollut. Heidän edessään pöydällä oli kaksi lappua joissa oli sama sisältö:

Muutama päivä aikaisemmin hallitus oli ilmoittanut että se piti vapaavyöhykkeiden olemassaoloa niin Suomen maakuntavaltiota kuin koko liittovaltiota vastaan kohdistuvana aseellisena kapinana. Niinpä se ilmoitti reserviläisjoukkojen osittaisesta liikekannallepanosta. Tiettyjen joukko-osastojen tuli muodostaa erillisiä pataljoonia ja komppanioita joita käytettäisiin vapaavyöhykkeitten miehittämiseen, täydelliseen tarkastamiseen ja aseistariisumiseen. Vapaavyöhykkeille itselleen oli ilmoitettu että niillä on viikko aikaa luovuttaa kaikki aseensa, alistua hallituksen määräysvaltaan ja luovuttaa toimintansa johtajat pidätettäväksi ja tuomittavaksi. Mikäli vapaavyöhykkeet eivät toimi näin vapaaehtoisesti, miehittäväisivät liittopuolustusvoimat alueet ja jonkun asteinen vankeusrangaistus koskisi silloin kaikkia alueilla olevaa aikuisväestöä.

Sitä hallitus ei ilmoituksessaan määritellyt, minne ne kaikki vangittavat ihmiset sijoitettaisiin. Sen sijaan se ilmoitti listan joukko-osastoista ja niistä joukoista, jotka niitten tulisi perustaa:

Kaartin jääkärirykmentti:

- 1. Erillinen pataljoona

- 2. Erillinen pataljoona

Uudenmaan prikaati:

- 1. Erillinen komppania

- 2. Erillinen komppania

Rannikkoprikaati:

- 3. Erillinen komppania

- 4. Erillinen komppania

Porin Prikaati:

- 3. Erillinen pataljoona

- 4. Erillinen pataljoona

Radanvarren prikaati:

- 5. Erillinen pataljoona

- 6. Erillinen pataljoona

Karjalan prikaati:

- 7. Erillinen pataljoona

- 8. Erillinen pataljoona

Utin Jääkärirykmentti:

- 5. Erillinen komppania

- 6. Erillinen komppania

Kainuun prikaati:

-9. Erillinen pataljoona

Jääkäriprikaati:

- 10. Erillinen pataljoona

Väne ja Veke olivat katsoneet ensimmäistä suomalaista sodanjälkeistä mobilisointilistaa. Veke oli tuuminut karvaalla äänellä:

- Kato perkele noita pataljoonien kokoonpanoja. Siellä on saatana kranaatinheitinkomppania joka pataljoonassa. Siviileitä vastaan. Meinaavat sitten panna luun kurkkuun niin kerta kaikkiaan.

Väne sytytti sätkän ja vastasi:

- Vaan kuinka moni kavereista panee sen kranaatin putkeen? Omaa kansaa vastaan? Ase kourassa heiluvien kaffereitten puolesta? Tai eihän hallitus niitä kaffereita edes suojele. Ei se niistä tosiasiassa välitä. Se suojelee itseään, koska se pelkää. Mutta me ollaan ainakin päätöksemme tehty.

- Niin ollaan.

Ja nyt he olivat – pari päivää myöhemmin – Vänen keittiössä ja katsoivat palvelukseenastumismääräyksiä jotka poliisi oli heille aikaisemmin päivällä tuonut. Aikaa ilmoittautumiseen oli puoleen yöhön. Määräys ei ollut heille yllätys niin heidän ikänsä kuin sotilaspoliisin koulutuksensa vuoksi. Väne ruttasi määräyksensä palloksi ja donkkasi sen nurkassa olevaan roskakoriin. Veke teki samoin ja kaivoi vanhan kännykän jossa oli prepaid-liittymä. Hän soitti Kuokkaselle. Kuokkanen tunsi numeron, tiesi ettei kyseisestä kännykästä soitella turhaan ja vastasi:

- Morjens. Onko nyt sen aika?

Veke vastasi:

- On. Meille molemmille.

- Tiedätte mihin ajaa. Minä odotan siellä.

Väne aukaisi vielä läppärinsä, maksoi kaksionsa irtisanomisajan vuokran ja lähetti isännöitsijätoimistolle viestin, että asunto jäljellä olevine kalusteineen on vapaa vuokrattavaksi muille. Veke oli tehnyt tämän saman jo kotonaan. Sitten Väne jätti asunnon avaimet keittiön pöydälle ja toverukset siirtyivät autoihinsa jotka oltiin jo edellisinä päivinä lastattu täyteen. Molemmat olivat metsämiehiä joten Vänellä oli nelivetoinen paku ja Vekellä yhtälailla nelivetoinen pick-up. Taakseen katsomatta molemmat käynnistivät autonsa ja suuntasivat kohti Naakkamon aivan pohjoisinta osaa, Kirsketjärveä jonka pohjoisin osa kuului jo Tyrellin naapurikuntaan. Noin kolmenkymmenen kilometrin ajomatkan päässä, Kirsketjärven rannalla odotti hirsinen kesämökki jonka pihalla oli Kuokkasen maastoauto. Toverukset kättelivät Kuokkasta joka totesi vakavana:

- Minä sitä poijjaat olen isänmaallinen mies. Ja tiedän teidänkin olevan sellaisia. Näin ollen voin sanoa, että en olisi koskaan uskonut avustavani käpykaartilaisia. Mutta nyt näen, että sen isänmaallisempaa tekoa ei voi tehdäkään. Olen tavallaan onnellinen siitä, että minulle ei tullut kuin tyttäriä. Ne eivät koskaan joudu tekemään sitä ratkaisua, jonka te joudutte tekemään.

- Joo… jos joku muualta höökisi… tai edes käskettäisiin ajamaan nuo riehuvat tunkeutujat huuthelvettiin… ei sitä tartteis kahta kertaa miettiä… mutta omia tonttejaan puolustavia kanssasuomalaisia vastaan me ei asetta nosteta.

Kuokkanen nyökkäsi, viittasi pihalla olevaan peräkärrylliseen mönkijään ja totesi:

- Lyödään toi eka lava täyteen ja lähdetään katsomaan tulevaa kotianne. Tiedättehän te sen tosin jo ennestäänkin ja olette siellä käyneet ja minun kanssani sitä remontoineet. Mutta nythän tää on sitten täyttä totta. Voi olla, että te joudutte olemaan siellä pitkään.

Kuokkanen hyppäsi mönkijän puikkoihin ja Väne sekä Veke kävelivät perässä. Matka kesti noin kolmesataa metriä polkua johon mönkijä juuri ja juuri mahtui ongelmitta. Matkan päässä oli vaja. Tai ainakin se näytti vain vajalta mutta tarkemmin katsottuna siinä oli kaksi savupiippua ja katolla oli aurinkokenno. Yksi ikkunakin siinä vajassa oli. Kuokkanen oli rakennellut vajaa ilman mitään rakennuslupia harrastuksenaan jo pidemmän aikaa, eristänyt sen sisältä lämpimäksi ja muokannut sen asuinpaikaksi. Väne ja Veke olivat avustaneet häntä. 

Vaja oli kolmeosainen. Suurimmassa osassa olivat asuintilat, eli kaksi päällekkäistä laveria johon mahtuisi kaikkiaan kahdeksan miestä, pieni pöytä ja pari tuolia, tiiliskivillä vuorattu kamiina, kaksipisteinen kaasuliesi ja pieni tiskiallas. Lisäksi asuintiloissa oli pieni aurinkokennon sähköllä toimiva jääkaappi, tosin tuoretavaraa käpykaartilaiset eivät kovin paljoa käyttäisi. Alemman laverin alla oleva tila oli ahdettu jo valmiiksi täyteen kaikenlaista hyvin säilyvää kuivamuonaa, lähinnä säilykkeitä, näkkileipää ja pikamakaronia. Hieman vajan takana oli myös pieni maakellari jonne oltiin tuotu perunaa.

Vajan toisessa osassa oli pieni, ns. kahden ja puolen perseen sauna jossa oli myös käsipumppu jolla sai pumpattua vettä järvestä. Toverukset saattoivat käydä juomavettä Kuokkasen mökiltä mutta heillä oli myös useampi vedensuodatin. Toisessa päässä vajaa oli sitten liiteri ja varasto. Liiteri oli täynnä halkoja ja varastossa oli myös aggregaatti, jos sähköä sattui tarvitsemaan enemmän. Vajan lähistöllä oli myös useampia Kuokkasen kaatamia puita joista Väne ja Veke saattoivat tehdä lisää polttopuuta. Eihän ollut tietoa kuinka kauan he joutuisivat piileskelemään. Nythän kesä oli vasta alkamassa mutta talvella jokainen klapi oli tarpeen.

Itse paikka oli varsin hyvä piileskelyä varten. Kirsketjärvi ei ollut mikään kovin hyvä mökkijärvi sillä puolet sen rantaviivasta oli suota ja puolet taas varsin korkeaa kalliota jonka rannalle ei oikein pystynyt rakentamaan muuta kuin kyseisen vajan tyyppisiä pieniä asumuksia. Ainoa järven rannalla oleva hyvä mökkipaikka oli juuri se, mihin Kuokkanen oli oman mökkinsä rakentanut. Lisäksi asumukseksi muutettu maja sijaitsi kapean Halosenlahden rannalla jonne ei muulta järveltä edes kunnolla nähnyt.

Väne ja Veke olivat nostaneet pikkuhiljaa tilinsä tyhjäksi seteleinä ja antaneet ne Kuokkasen hallintaan. Hän kävisi ostamassa tarpeellisia tarvikkeita. Säilykkeitä, kuivamuonaa, valopetroolia, kaasupulloja, paristoja, sätkätupakkaa ja sen sellaista naapurikunnan Tyrellin puolelta huomiota herättämättä. Kuokkanen oli kyllä sanonut myös että hän voi avustaa toveruksia rahallisesti mutta he olivat todenneet että Kuokkanen oli tehnyt nyt jo enemmän kuin yhdeltä mieheltä voisi pyytää. Katsotaan sitten, jos piileskely venyy ja varat loppuvat. Myös toverusten vanhemmat olivat hyväksyneet poikiensa ratkaisun ja olisivat olleet valmiit avustamaan, mutta Väne ja Veka totesivat heille saman ja lisäsivät että jokainen sukupolvi juokoon omiaan. Oltiin sovittu, että yhteyttä vanhempiin pidettäisiin vain sähköpostitse. Tilannetta helpotti se, ettei kummallakaan toveruksella ollut sillä hetkellä vakituista tyttöystävää.

Kuokkanen oli tuonut vajalle myös pari 24-päckiä kaljaa ja pari pulloa Koskenkorvaa. Tuumasi vielä poislähtiessään että vähän niin kuin tupaantuliaisiksi. Toverukset lämmittivät asetuttuaan saunan ja nykäisivät sitten kohtuullisen hutikan. Kerrankos sitä käpykaartilaiseksi rupeaa. Kyllä sitä jo vähän kannattaa juhlia. Vaikka sitten kosteasti.

Käpykaartilaisen elämä asettui nopeasti omiin rauhallisiin uomiinsa. Aamiaiseksi keitettiin kahvia jonka lisäksi syötiin kaurapuuroa ja näkkileipää sekä jääkaapissa säilyvää Kuokkasen tuomaa metvurstia. Tiskivesi lämpeni kaminan päällä. Sitten oli luvassa puunhakkuuta ja kalastusta. Vajaksi naamioidun mökin varastotiloissa oli muutama verkko ja katiska ja rannassa oli soutuvene. Verkot ja katiskat käytiin kokemassa päivittäin ja kala muuttui nopeasti tärkeäksi ravinnonlähteeksi toveruksille. Kun säilykkeet säilyivät ja kala puolestaan ei, niin oli viisainta laittaa porisemaan kalaperunasoppa. Maakellarissa se sitten puolestaan säilyi seuraavaan päivään ja sopparuokahan vain paranee vanhetessaan.

Aamuvarhain miehet myös kyttäilivät jäniksiä, joita kuljeskeli alueella runsaasti. Vaimentimella varustetun pienoiskiväärin kuiva napsahdus kertoi, että huono-onninen jussi päätyi Vänen ja Veken soppakattilaan perunoitten sekaan. Välillä syötiin tietysti makaroonista ja säilykelihasta tehtyä muonaa. Toverusten ruokamaku oli varsin yksinkertainen ja sehän sopi käpykaartilaisen elämään vallan hyvin. Sattuneesta syystä pizzaa ei oikein voinut tilata.

Periaatteessa tontilla männynoksalla miehiä katsellut orava olisi voinut tuumia, että tuossa oli vain kaksi nuorta urospuolista ihmisyksilöä jotka viettivät vaatimatonta mökkielämää. Mahtoivatko olla kesälomilla? Niillä ihmisillä kun oli sellaisiakin, toisin kuin oravalla. Periaatteessa asia olikin niin, tosin toverukset tiesivät, että jos tontille tulisi poliisi, niin se tietäisi vankeustuomiota kummallekin. Ainoa asia joka erotti heidät normaalista mökkiläisistä oli se, että illalla vajan ikkuna peitettiin pimennysverholla.

Yhteyden ulkomaailmaan tarjosi vajassa sekä pöydällä oleva matkaradio ja läppäri, jonka kautta seurattiin erityisesti vastarintanetti-sivustoa, jossa oli tarjolla sekä propagandavapaata uutisointia että niin käpykaartilaisten kuin väkisin mobilisoitujen reserviläisten tilannepäivityksiä. Kaikki nimimerkeillä tietenkin sillä liittovaltiopoliisin tiedettiin seuraavan kyseistä sivustoa kuin piru raamattua. Sivustolta kävi ilmi, että varsin moni pakkomobilisoitu oli saanut lääkäriltä todistuksen keskivaikeasta masennuksesta ja sen myötä vapautuksen. Tämä yllättävä masennuksen lisääntyminen sai Vänen ja Veken tuumimaan että taitaa tuossa lääkäriporukassa olla kuitenkin varsin kansallismielistä väkeä ja oliskohan kannattanut itsekin lähteä hakemaan nupistaan vapautusta ennen kuin läksi käpykaartiin.

Mutta sivustolta he huomasivat, että käpykaartilaisia oli paljon. Mobilisoitavaksi oltiin suunniteltu noin 20.000 miestä ja heistä yli kolmasosa jätti saapumatta palvelukseen. Osa oli hankkinut vapautuksen ja osa oli piilossa kuka missäkin. Muutama käpykaartilainen lähetti terveisiä Norjasta. Joku oli töissä öljynporauslautalla ja joku kalatehtaassa. Toverukset miettivät itsekin, että jos tilanne Suomessa ei parane, niin ehkä kannattaisi suunnata Norjaan. Olisi siellä töitä ammattimiehelle kumminkin ja ehkä sen kielenkin oppisi jos pakko olisi. Ja Kuokkanen tunsi rekkamiehiä joitten avulla nykyisin melko tarkkaan valvotun rajan ylittäminen voisi onnistua. Vaikka oltiin siirrytty jo toukokuusta heinäkuuhun, niin mikään uutislähde ei kertonut siitä, että puolustusvoimat olisi alkanut varsinaisesti toimia vapaavyöhykkeitä vastaan vaikka uho hallituksen puolelta oli varsin kova. Valtamedia oli asiasta varsin hiljaa kertoen vain sitä, että PV suunnittelee toimia jotka voidaan tehdä mahdollisimman kivuttomasti, olihan sentään kysymys Suomen kansalaisista, vaikkakin harhautuneista sellaisista.

Vastarintanetissa taas osattiin kertoa, että ennen mobilisoimistaan hyvinkin terveet ja hyväkuntoiset reserviläiset jonottivat porukalla otille. Kuka selkä- ja kuka jalkakivun vuoksi ja luonnollisesti kaikenlaisesta ahdistuksesta haettiin apua varuskunnan lääkäriltä joka totesi että ennen vanhaan oltaisiin annettu tuomio ”kelpaa palvelukseen” ja annettu lääkkeeksi Pectoralis-yskäntabletteja mutta nykyisin jokainen ahdistuksesta valittava piti toimittaa asiaan erikoistuneen lääkärin tutkittavaksi. Kaiken kaikkiaan Väne ja Veke saivat sen kuvan, etteivät he olleet yksin ja hallituksen suurella metelillä mainostama järjestyksenpalautusoperaatio yski pahasti jo alkumetreillään. Mielessä vaan kävi, että kun Suomenkin puolustusvoimat olivat sen yhteisen kahdentoista tähden kokardin alla, niin voisiko hallitus olla niin hullu että se hakisi apua itselleen muualta liittovaltion alueelta. Toistaiseksi näin ei ollut käynyt.

Kuokkanen piti jatkuvasti yhteyttä toveruksiin tuoden elintarvike- ja muutakin täydennystä ja miehet saattoivat käydä pesemässä pyykkiään Kuokkasen mökillä silloin kun siellä ei muita ollut. Elokuun alussa Väne ja Veka äyskäröivät eräänä aamuna naamariinsa puuroa ja jäystivät metvurstilla terästettyä näkkileipää. Silloin prepaid-kännykkä soi. Väne katsoi kännyä, totesi että Kuokkanen soittaa ja laittoi puhelimen kaiuttimelle.

- Morjens.

- Mitäs jätkät?

- Ei tässä sen kummempaa. Tylsäksihän tää käy, mutta eipähän tarvihe vieraan komennon kurkkusalaateissa olla.

- Mulla olis vähän lääkettä tylsyyteen. Kiinnostaiskos urakka?

- Kerro lisää.

- Teillähän on siellä kartta. Kaivatko esiin?

- Ootas… joo, tässä on.

- Siellä teistä länteenpäin näkyy se Tuomiopäivänsuo. Mulla olis sille, ja sen länsipuolella olevalle metsäalueelle ojitusurakka. Sain sen hiljattain. Mulla on heput kiinni kuka mihnäkin ja siinä olis teille kyllä homma. Saisitte siitä tietysti rahaakin. Ja aika hyvinkin. Urakka on iso.

- No jumalauta. Olisko sulla mahdollisuutta toimittaa sinne kaksi kaivuria? Meinaan kun sattuneesta syystä tässä molemmat joutomiehiä ollaan eikä muutenkaan vallitsevasta tilanteesta johtuen olla kovinkaan paljon työaikalainsäädännön alaisia.

- Ootas… joo, itse asiassa minä saisin sinne kaksi. Pääsette molemmat tekemään yhtä aikaa.

- No se on sitten sovittu.

Toverukset miettivät asiaa hetken aikaa ja totesivat että normaalia työaikasäädöksiä ei tässä tapauksessa tarvinnut todellakaan noudattaa joten he läksivät työmaalle Kuokkasen toimittamalla Fiat Puntolla, veivät mukanaan teltan, kenttäpatjat ja makuupussit ja tekivät neljäntoista tunnin työpäiviä. Työpäivän jälkeen he tekivät trangialla makaroonista ja säilykelihasta sekä näkkileivästä sapuskan, nukkuivat ja aloittivat ennen kukonlaulua uuden työpäivän. Näin he tekivät aina neljä vuorokautta putkeen kunnes ajoivat takaisin piilopaikkaansa jossa saunoivat, peseytyivät ja lepäsivät yhden vuorokauden varran. Sen jälkeen he aloittivat taas uuden neljän vuorokauden putken. Eihän heillä sen tähdellisempääkään tekemistäkään olisi. Ja saisihan siitä rahaa ja sille oli aina käyttöä. Ihmisen pääelinkeino on syöminen ja miehet halusivat rahansa työtä tekemällä eikä pelkillä armonpaloilla.

Kahdessa viikossa urakka oli suoritettu ja Kuokkanen totesi että näillä – hänen hallussaan olevilla – rahoilla toverukset pärjäisivät pitkälle talveen. Lisäksi Kuokkanen ilmoitti kuulleensa paikallisilta metsämiehiltä että Kirsketjärven lähettyvillä liikkui metsäkauriita. Niinpä toverukset läksivät laittomalle metsälle (laillistahan ei Suomessa enää ollutkaan) ja sen lopputuloksena oli kaksi kaadettua urosta. He soittivat asiasta Kuokkaselle joka vei pääosan lihoista Tyrellin puolelle eräälle yrittäjälle joka purkitti lihaa. Sovittiin, että puolet säilykkeistä jäisi Kuokkaselle.

Toisesta kauriista toverukset ottivat kuitenkin talteen paistin josta he väsäsivät rosvonpaistin ja sen myötä tarjolla oli iloinen illanvietto saunomisineen, syömisineen ja juomisineen. Kuokkanen oltiin kutsuttu mukaan. Ilta meni iloisissa merkeissä mutta kaiken taustalla oli se ikävä ajatus johon saunoessa ja törpötellessä aika ajoin palattiin:

- Mitä tälle maalle tapahtuu? Onko tätä maata pian olemassakaan muissa kuin muistoissa? Ja missä vaiheessa muistotkin kielletään?

Kukaan ei osannut vastata kysymykseen. Mutta lokakuun alussa siihen tuli pientä osviittaa. Kuokkanen soitti piilovajalle:

- Mulla olis sinne kaksi muuta heppua tarjolla. Yhdeksäntoistavuotiaita. Toinen on minun serkunpoika ja toinen hänen kaverinsa. Molemmat ottivat hatkat armeijasta toissapäivänä ja tulivat minun tyköni. Ihan tolkun poikia ne molemmat ovat ja etteköhän te ihan hyvin tule keskenänne toimeen.

- Jaa… mikäs siinä, kyllähän tänne mahtuu. Tuo tänne vaan.

Kuokkanen toi pojat seuraavana päivänä. Alikersantti Matti Mutanen ja jääkäri Eero Sohlman. Kouraa lyötiin kouraan ja Väne kysyi:

- Ette rynkkyjä sentään tuoneet tullessanne?

- Ei tuotu niin. Jätettiin sinne. Se on meinaan tällä hetkellä sillä tavalla että jo siitä että me otettiin hatkat on tiedossa kahden vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Mutta jos me oltais viety rynkyt mukanamme niin se hyppäis samantien viiteen vuoteen. Pari vuotta nyt istuu, mutta viisi vuotta on sentään vähän liikaa. Meinaan, niitä tuomioita ei kuulemma puoliteta vaikka kuinka olis ensikertalainen.

- Mikä sai teidät lähtemään?

- Me oltiin mukana Reunansyrjässä. Viidennessä erillisessä pataljoonassa. Me mentiin sinne kuorma-autoilla mutta mukana oli – helvetti soikoon – rynnäkkövaunujakin. Niitä BMP-kakkosia. Tosin huomattiin, että niitten tykin piippu osoitti koko ajan tietä pitkin eikä vahingossakaan taloihin. Tankkimiehilläkin oli joku järki sentään mukana. Kylä näytti tyhjältä, mutta sitten me tultiin sellaiselle parin mäen välissä olevalle aukiolle jossa oli porukkaa. Paljon. Varmaan puolet kylän väestä. Ettei enemmän.  Niillä oli koottu trukkilavalle aseita. Vanhoja haulikkoja ja pienoiskivääreitä. Ne totesivat että tuossa ne aseet on. Viekää pois kun kerran niitten perässä olette. Pataljoonaa johtava majuri totesi että kerätään aseet pois ja lähdetään. Tehtävä suoritettu ilman minkäänlaisia tappioita. Vaikka kyllähän kaikki tiesivät että valtaosa aseista oli vieläkin piilossa.

- Siinä oli mukana sitten joku liittovaltiopoliisin nainen joka nähtävästi oli käskyvallassa ylempänä kuin se majuri ja se rääkyi että kaikki talot on tarkastettava. No, mehän sitten tarkastettiin kun kerran käskettiin. Semmonen näennäistarkastushan se kyllä oli. Ei nyt ihmisten koteihin viitti lähteä riehumaan.  Otettiin vielä saappaat jaloista pois kun mentiin sisälle, ettei sotkettaisi paikkoja. Ja pyydettiin vielä anteeksi häiriötä poistuessamme. Eikä tietenkään löydetty mitään. Mutta vitutti se ihmisten koteihin tunkeutua. Se, mitä se liittovaltiopoliisin nainen ei hoksannut oli se seikka ettei meillä yhdelläkään ollut edes aseet ladattuina. Lippaat oli kyllä kiinni, mutta ne oli tyhjiä. Ei kai me saatana soikoon ruvettaisi tavallisia suomalaisia ampumaan.

- Jälkeenpäin kuultiin erään upseerin toimesta että niillä läheisillä mäillä oli ollut kyttäämässä parikymmentä kiikarikiväärimiestä. Vanhoja ukkoja. Kuusi – seitsemänkymppisiä. Olivat ajatelleet, että vanhat äijät joutavat etulinjaan ja kuolemaan jos sikseen tulee. Tarkkoja ampujia. Kokeneita metsämiehiä. Ne olivat päättäneet, että jos me sotilaat ammumme ensimmäisenkään laukauksen siviilejä kohti niin ne tappavat niin monta jätkää kun vaan ehtivät. Ja olisivathan ne ehtineet. Mutta eihän me edes osoitettu pyssynpiippua siviileitä kohtaan. Rynkyt olivat selässä koko ajan. Lataamattomina. Ja upseeritkin olivat sanoneet niin, että pidetään ladatut lippaat mukana repussa mutta kylään mennään lataamattomien kanssa.

- Mutta kun me oltiin lähdössä sieltä kylästä niin se liittovaltiopoliisi rääkyi sille majurille että kaikki ihmiset on pidätettävä. Majuri kysyi että millä perusteella ja minne ne sitten viedään. Se liittovaltiopoliisi rääkyi että tarvittavat perusteet kyllä löydetään ja samoin tarvittavat internointipaikat. Mutta sillä kertaa se majuri vielä voitti. Me lähdettiin pois. Tuumittiin sitten keskenämme että seuraavaa kertaa – sitä kertaa kun tehdään sen liittovaltiopoliisin tahdon mukaan – me ei haluta enää nähdä. Soitettiin prepaidilla ensiksi Kuokkaselle ja sitten yhdelle kaverille joka kävi hakemassa meidät autolla sotkun pihalta. Tässä me nyt ollaan.

Veke totesi tämän kuultuaan:

- Se, mitä me ollaan vastarintanetistä kuultu kertoo siitä, että hallituksen operaatio on menossa muutenkin reisille. Suomalaiset eivät suostu ampumaan suomalaisia. Mutta pari lähiötä ne on saaneet tyhjennettyä isommissa kaupungeissa kun ovat katkaisseet sähköt ja veden. Ihmiset sieltä on viety häthätää kyhätyille internointileireille. Siellä on tuhansia ihmisiä piikkilangan takana. Meininki on saatana kuin Tammisaaressa kapinan jälkeen. Mutta sen laajemmin se ei ole onnistunut. Vaan on sitä jo siinäkin ihan tarpeeksi. Ne on ihan tavallisia ja tolkullisia suomalaisia. Piikkilangan takana. Ei semmoista voi sietää.

Sohlman vastasi tähän:

- Me kuultiin tämä kanssa. Ja juteltiin yhden spollin kanssa jonka joku kaveri on vartioimassa sellaista leiriä. Nähtiin valokuviakin. Totta se on, vaikka hallitus sen kieltää. Siellä vartijat yrittävät, että ihmisten olot ei tulisi liian huonoiksi mutta siellä ollaan telttamajoituksessa ja talvi on tulossa. Ei oo perkele vastaanottokeskusten tasoa ne paikat, saatana, sanon mä vaan. Tuo oli yksi niistä syistä miksi me otettiin ritolat. Toinen oli se Reunansyrjän mahdollisesti tuleva uusi keikka. Siihen me ei enää osallistuta. Mennään vaikka montun syrjälle sitten, jos se siitä kiinni on.

Tähän totesi Väne:

- Vastarintanetin mukaan kaikki mobilisoidut joukot ovat tällä hetkellä kasarmeissaan. Ja se ei minun mielestä tiedä hyvää.

- Miksi?

- Koska hallinto ei taatusti ole luopunut vapaavyöhykkeiden jyräämisestä.

- Taidan ymmärtää. Eli ne, jotka vyöhykkeet jyräävät tarvitsevatkin tulkkeja.

- Taidat ymmärtää oikein.

Miehet taisivat ymmärtää oikein. Hallitus ei kertonut julkisesti suunnitelmistaan mitään ja tilanne vapaavyöhykkeitten kanssa pysyi pattitilanteena kuukauden. Mutta marraskuun alussa uutisissa ilmoitettiin tylysti, että niin Helsingin, Turun ja Vaasan satamiin oli saapunut useita suuria joukkojenkuljetusaluksia ja lentokentille laskeutui kuljetuskoneita samalla asialla. Väne katseli vastarintanettiä ja vihelsi:

- Zwiddu joo… kattokaas:

Portugalilaiset joukot:

- 10. jalkaväkirykmentti

- 14. jalkaväkirykmentti

Espanjalaiset joukot:

- 10. prikaati "Guzmán el Bueno"

- 11. prikaati "Extremadura"

Italialaiset joukot:

- 8. moottoroitu prikaati ”Garibaldi”

Veke puolestaan laskeskeli hieman ja totesi sitten:

- Jos noilla jätkillä noi joukko-osastot on vähänkään samanvahvuisia kuin Suomella niin tossa on yli kaksikymmentätuhatta miestä. Ja ilmavoimiakin ne on lähettäneet. Meinaako ne jumalauta pommittaa suomalaisia siviilejä?

Mutanen tuumi puolestaan:

- Minä luulen, että ne pyrkii lähinnä pelottelemaan vapaavyöhykkeitä. Niin kuin tuolla vastarintanetissä jo lukee, niin niitten hävittäjät ovat lentäneet matalalentoa niitten yläpuolella. Koettavat saada sillä porukalta paskat housuun. Mutta se kynnys painaa liipaisinta on kumminkin korkea.

Tähän totesi Sohlman:

- Korkea on. Mutta tuskin niin korkea kuin olisi suomalaisilla joukoilla. Ja se, minkä kuvan minä sain vapaavyöhykkeitten ihmisistä oli se, että ne ei anna periksi. Varsinkin kun nekin tietävät internointileireistä. Tässä tulee jätkät vielä kahina. Ihan oikea sellainen. Ja meidän kurkkusalaatin perkeleet makaavat kasarmissaan sormi perseessä. Ne jotka eivät ole lähteneet käpykaartiin.

Väne tuumasi puolestaan tähän:

- Ehkä on hyvä, että ne makailevat siellä… meinaan, en tiedä mihin tää päätyy mutta saattoi olla hallinnolta virhe, ettei se  hajoittanut noita mobilisoituja pataljoonia. Kerrankos sitä sodassa vaihdetaan puolta. Ja niillähän on aseet tallella. Ei niitä ole minnekään viety…

Liittovaltioarmeijan asettautuminen Suomeen kesti oman aikansa ja sen jälkeen alkoi tapahtua. Ideana näytti olevan, että vapaavyöhykkeitä vallataan yksi kerrallaan  ja samalla pelotellaan muita, että ne antautuisivat ilman taistelua. Ensimmäinen valloitettu vapaavyöhyke oli Vähäkyrössä. Yle uutisoi asiasta niin, että alueelle tulleet espanjalaiset joukot olivat joutuneet vastaamaan kapinallisten aloittamaan tulitukseen ja sen seurauksena oli tullut joitain kuolonuhreja molemmin puolin, mutta nyt Vähäkyrön kapinallisalue on palautettu liittovaltion hallinnon yhteyteen. Vastarintanetti kertoi asian toisin ja mukana oli videokuvaa joka oltiin saatu alueelta karkuun päässeitten toimesta:

- Espanjalaiset tulivat panssariautoilla kylään ja ampuivat koko ajan. Vastasimme tuleen. Olimme saaneet joitain sinkoja ja meillä oli tiellä miinoitteita joilla pystyimme viivyttämään etenevää vihollista mutta jäimme alakynteen nopeasti. Varmaankin Vähäkyrö oltiin valittu kohteeksi juuri sen vuoksi, että meillä ei ollut kovin paljon aseistettuja joukkoja. Lapua, Nurmo ja Alajärvi olisivat olleet paljon kovempi pala ja meidät valittiin pelotteeksi.

- Ylen väite muutamasta kuolleesta on paskapuhetta. Espanjalaiset tappoivat toistasataa ihmistä. Suurin osa antautuneita. Me saimme hengiltä ainakin kaksikymmentä. Mutta meillä ei ollut kuin pääosin pulttilukkoisia metsästyskivääreitä ja haulikoita ja improvisoituja räjähteitä. Kaikki vähäkyröläiset, naisia ja lapsia myöten on kuljetettu internointileiriin Hailuotoon.

Seuraava kohde olikin Reunansyrjä. Vastuussa oli tällä kertaa portugalilaiset joukot jotka uskoivat suomalaisten säikähtäneen Vähäkyrön tapahtumista ja sen vuoksi menivät miehittämään kylää vain komppanian voimin. Kylän edustalla olevan Jätkimänjoen sillalla oli samanlainen kyltti kuin oli ollut Vähäkyrössäkin:

FREE ZONE OF REUNANSYRJÄ

DO NOT TRESPASS

IF YOU TRESPASS, WE WILL OPEN FIRE

Joukot eivät uskoneet ja kun kaksi ensimmäistä panssariajoneuvoa oli ylittämässä Jätkimänjokea, silta räjähti. Molemmat ajoneuvot miehistöineen tuhoutuivat ja Reunansyrjästä alkoi silmitön tulitus. Kävi ilmi, että tällä kertaa vapaavyöhykeläiset olivat onnistuneet hankkimaan sekä konetuliaseita että sinkoja. Portugalilaiset kärsivät raskaita tappioita ja joutuivat vetäytymään. Mutta seuraavana päivänä he tulivat takaisin. Kahden pataljoonan voimin. Ensiksi Reunansyrjän yli lensi kolme hävittäjälaivuetta. Kaksi ensimmäistä ampui raketteja. Kolmas pudotti napalmpommeja. Sen jälkeen ampuivat kranaatinheittimet.

Reunansyrjäläisillä ei ollut enää mitään mahdollisuutta ja he alkoivat vetäytyä keskustasta pohjoiseen, Tyrellin suuntaan menevää tietä. Saaden päällensä jälleen yhden laivueen joka tylysti pommitti siviiliajoneuvoja. Vastarintanetin mukaan reunansyrjäläisiä oli kuollut yli neljäsataa ja loput oltiin viety internointileirille. Alueelle ei laskettu mitään median edustajaa mutta vastarintanetin videossa näkyi kuinka hävittäjät pudottivat pommeja siviilien päälle. Yleisradio totesi vain että liittovaltion joukot olivat ottaneet haltuunsa kapinallisen kylän äärimmäisin vähin tappioin.

Niin Väne, Veke, Mutanen ja Sohlman katsoivat vastarintanetin uutislähetystä ja tuumivat, että voiko avuttomuuden tunteeseen ja sen aikaansaamaan vitutukseen kuolla. Ylen uutislähetys kertoi vielä, että Suomen liittovaltioalueella esiintynyt tilapäinen häiriötila ollaan saamassa poistettua ja eurooppalaiset arvot ollaan palauttamassa koko maakuntaan. Rasismille ja nationalisimille ei humanistisessa Euroopan Liittovaltiossa olisi tilaa. Väne tuumasi Ylen uutislähetyksen loputtua:

- Se niiltä kyllä jäi sanomatta, että vaikka muutama vapaavyöhyke on tyhjennetty ja kaksi kerrassaan teurastettu niin onhan niitä vielä useita kymmeniä jäljellä. Ja ei kai se sotavaltiokaan voi loputtomiin katsoa kun suomalaisia teurastetaan, että karvaranteet saavat riehua niitten teurastettavien suomalaisten elättämänä.

Väne oli oikeassa, vaikkei sitä silloin illalla vielä tiennyt. Seuraavana aamuna Veken prepaid-puhelin soi.

- Kuokkanen soittaa.

Veke vastasi:

- Terve, poijaat. Minä olisin tulossa käymään siellä. Ja mulla olisi yksi heppu mukanani.

- No ei kun tervetuloa vaan.

Kuokkanen saapui vajalle vieraansa kanssa ja pihalla olevat miehet hätkähtivät. Sillä Kuokkasen mukana oli puolustusvoimien ylikersantti. Kuokkanen näki miesten hätkähtämisen ja rauhoitteli heitä:

- Ette tarvitse asetta. Katsokaapas miestä tarkemmin.

Miehet katsoivat. Ja huomasivat, että se vihattu kahdentoista tähden sinikeltainen kokardi oli revitty miehen lakista pois ja tilalla oli tuttu sinivalkoinen. Ja miehen kädessä oli sininen nauha. Ylikersantti alkoi puhua:

- Niin… minähän olen Vänen ja Veken joskus työhommissa tavannutkin. Metsäteknikkona. Mutta tällä hetkellä minä olen ylikersantti Jouko Mäkinen ja tulin kysymään, että mahtaisiko poikia kiinnostaa lopettaa käpykaartilaisuus ja liittyä Suomen puolustusvoimiin? Siis Suomen, ei liittovaltio-Suomen.

- Mitä tarkoitat?

- No sitä, että lukuunottamatta pääesikuntaa ovat kaikki puolustusvoimien joukko-osastot ryhtyneet kapinaan hallintoa vastaan. Vähäkyrön ja Reunansyrjän tapahtumat polttivat päreen lopullisesti. Nyt ollaan mobilisoimassa reserviläisiä että saadaan ensiksi ajettua nuo liittovaltiojoukot täältä helvettiin.

- Mitäs hallitus sanoo?

- Ihan yksi lysti mitä se sanoo. Ei siltä enää kysytä. Sillä meillä kapinallisilla on hallussamme asevarikot. Mikä tietää taas sitä, että meillä on raskasta aseistusta huomattavasti enemmän kuin tuolla tuontiporukalla. Ja mikä on tärkeintä, niin sekä ilma- että merivoimat ovat kapinallisten puolella. Mikä taas tietää sitä, että niin portugalilaisten, espanjalaisten ja italialaisten huolto ei pelaa. Niiltä loppuu pian ruuti.

- Eli tuleeko tästä sota?

- Sehän on alkanut jo. Se, kuinka se päättyy jää nähtäväksi. Mutta jos mitään ei yritä, niin ei mitään saakaan. Jos me hävitään niin multaa suuhun. Mutta ei tätä enää voi katsella mitään tekemättä.

- No ei helvetissä voi. Mutta entä jos me voitetaan?

- Mites ne amerikkalaiset sanovat? Payback time? Mulla olis tuossa putkikassissa maastopuvut joka jätkälle ja tuolla Kuokkasen mökillä autossa olis harppisaksalaiset rynkyt tarjolla.

- No jumalauta.

Miehet laittoivat maastopuvut päällensä ja pistivät lisäksi sinisen nauhan käsivarteensa. Sitten he kulkivat Kuokkasen ja ylikersantti Mäkisen mukana Kuokkasen mökille ja nousivat pihalla odottavaan maastoautoon. Auto katosi kaukaisuuteen. Siinä oli kyydissä vanha isänmaallinen yrittäjä, eräs ylikersantti ja neljä käpykaartilaisesta kapinalliseksi muuttunutta nuorta miestä.

ANTERO LÄRVÄNEN JA ANSIOTON ARVONNOUSU

January 17, 2018, 8:00 pm

≫ Next: KALJUPÄISET PRESIDENTIT

≪ Previous: KÄPYKAARTILAISET

$

0

0

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä täältä paikallisration rutiosta. Meillä on tällä kertaa vieraanamme eräs median edustaja joka haluaisi sanoa painavan mediasanansa pinnanmaalaisille kuulijoille. Tervetuloa lähetykseen, eräs median edustaja ja kertoisitteko ensiksi hieman itsestänne?

- Kiitokset, Antero ja tervehdys kaikille pinnanmaalaisille kuuntelijoille. Niin siis minun nimenihän on Arkki Tyyppinen ja toimin free lance-journalistina sekä Ylen, Helsingin Sanomien, Maikkarin ja useitten maakuntalehtien palveluksessa. Urani on kestänyt viisitoista vuotta, olen saanut koulutukseni Tampereen yliopistossa ja sukupuoleltani olen queerhenkilöoletettu vahvoilla fiilispohjaisilla viitteillä.

- Fiilishän on tärkeintä ja mitä queerimpi sen parempi. Ainakin tiedostavassa nykytodellisuudessa. Vaan mikä teidän viestinne pinnanmaalaisille kuulijoille onkaan?

- Viestini on tarkoitettu sekä pinnanmaalaisille kuulijoille että vaihtoehtoiselle medialle jota me sertifikoidut journalistit nimitämme valhemediaksi. Ja viestin sisältö on se, että kyllähän se valtamedian ja ennen kaikkea siinä toimivien journalistien arvostelu on kerta kaikkiaan lopetettava. Sitä ei saa enää jatkaa missään muodossa. Se on yksinkertaisesti väärin ja tuomittavaa.

- Jaa-a… mutta kyllähän tuollaiseen melko kovaan vaatimukseen tulisi esittää perusteet. Meinaan, onhan kumminkin tosi että valtamedian uutisointi on ollut jo hyvin pitkään punavihreän puolueellista ja se menee aina vain härskimpään suuntaan. Ette kai te sitä kiistä?

-  En tietenkään kiistä. Miksi kiistäisin? Totta kai se on puolueellista ja se perustelee olevansa kiveen hakattua inhimillistä totuutta jota ei voi kyseenalaistaa vaikka se ei oikein pystykään perustelemaan kyseenalaistamattomuuttaan. Mutta ei tässä siitä ole ensinkään kysymys. Annas kun vastaan kysymykseesi vertauksella. Miltäs sinusta tuntuisi jos saisit lotossa seitsemän oikein, voittorahat olisivat jo tililläsi ja sitten ne vaan vietäisiin pois ja sulle jäisi vain tuulen huuhtoma perse?

- Kyllähän se minusta kohtuullisen epiä olisi. En kiistä etteikö vituttais niin että veri kiertäis väärinpäin ja varpaankynnet irtois. Mutta en oikein ymmärrä, miten tämä vertaus liittyy valtamedian punavihreässä kennostoliitossa asustelevaan toimittajaparveen ja siihen, ettei sille saisi perustellusti vittuilla.

- Vaan anskumä selitän. Se toimittajaparvihan on nimenomaan saanut sen lottovoiton. Ilman omaa ansiotaan. Se vaan tapahtui. Joku tai jokin sen meille antoi. Kävi tuuri. Aivan niin kuin lottoarvonnassa. Ajatteles meidän tilannettamme nykyisin. Me olemme nollasubstanssilla ja toisten keksimiä hokemia toistamalla voittaneet lotossa omanlaisensa päävoiton eli päässeet siihen tilanteeseen missä me haastattelemme toinen toisiamme ja meillä on oikeus keskenämme määritellä mikä on oikeaa ja mikä väärää ajattelua. Meille vielä maksetaankin siitä. Herra nähköön, poliittinen eliittikin pelkää meitä. Me olemme herrakansaa. Tai siis neitioletettua kansaa. Kaiken arvostelun ulko- ja yläpuolella vaikka me emme ole oikeastaan tehneet mitään saavuttaaksemme tämän tilanteen. Muuta kuin että saimme porukalla yhteiskunnan lotossa seitsemän oikein.

- Juu, taidan hahmottaa tilanteen. Tosin se oikea ajatteluhan on median mielestä sitä, ettei ajatella ollenkaan vaan opetellaan olemaan siivettömiä papukaijoja ja toistetaan hokemia joita ei ymmärretä.

- Nimenomaan näin. Ja niinhän sen pitää ollakin. Ajattelu on muutenkin aivan yliarvostettua ja meidän tilanteemme kohdalla jopa vaarallista sillä mitä useampi ihminen – sen helvetin vaihtoehtomedian avustuksella – alkaa sairastua syöpään nimeltä ajattelu, niin jossain vaiheessa paljastuu että oikeutemme nykyiseen mediakuningattaren asemaamme onkin kärjellään seisova pyramidi joka kaatuu pienimmästäkin tönäisystä jos sen tukipönkät nykäistään pois. Eikä niin saa tehdä. Se olisi ihan oikeasti epiä. Epäinhimillistä suorastaan. Tässähän on kumminkin kysymys saavutetuista eduista ja niitten säilyttämisestä. Me ollaan hei ihmisiä kumminkin me toimittajatkin.

- Minä käyttäisin saavutetun edun sijasta ennemminkin termiä ansioton arvonnousu mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin. Mutta katsos toimittaja Tyyppinen, me täällä pinnanmaalaisessa mediassa kun ollaan sitä vanhan liiton vanhanaikaista mediaporukkaa joka ajattelee nimenomaan kansalaisten eikä tietyn eturyhmittymän etuja. Jolloin meillä tietysti nousee esiin kysymys, että entäpäs jos se kärjellään seisova pyramidi kaatuukin ja tommonen ehkä yhdeksänkymmentä prosenttia valtamedian toimittajista joutuu kortistoon. Millä lailla se vaikuttaa tavallisen kansalaisen elämään muuten kuin siten, että närästyslääkettä kuluu huomattavasti entistä vähemmän?

- Älähän nyt, Antero. Kyllähän se vaikuttaa. Ainakin mutkan kautta. Tietysti niin minulle kuin kaltaisilleni tuollainen tavallisten ihmisten tyrannia olisi välitön katastrofi, sillä silloin meidät pudotettaisiin mediakuningattarista tavallisiksi kansalaisiksi joitten tulisi tehdä työkseen jotain hyödyllistä ja eihän meistä sellaiseen ole. Mutta oletkos tullut ajatelleeksi sitä että jos kaltaiseni sitten suojatyöllistetään joihinkin oikeisiin töihin niin mehän onnistuttaisiin sotkemaan siellä asiat vituralleen alta aikayksikön. Mahtaisko duunarit haluta kaltaisiani toimittajia työpaikoilleen sotkemaan asioita? Koska sehän on ainoa taito jota me osaamme. Me kun olemme ammattilaisia löytämään ongelmia sieltä, missä niitä ei ole ja puolestaan vaikenemaan ongelmista siellä missä niitä oikeasti on.

- Zwiddu joo… tuossa on kyllä vinha perä. En oikein jaksa kuvitella, että teitä todellakaan haluttaisiin varsinaisille työpaikoille. Missä tehdään noin niin kun… no, niitä oikeita töitä. Ainakaan teidän ei kannattaisi mennä kyseisen työpaikan pikkujouluihin.

- Niin että eikö olisi parempi että jatkettaisiin samalla meidän kannalta hyväksi havaitulla linjalla? Josta mielestäni hieno tuore esimerkki on erään kollegani kirjoitus Helsingin Sanomissa jossa hän totesi, että mitään länsimaista kulttuuria ei ole olemassakaan. Joskus taantumuksellisella 1980-luvulla päätoimittaja olisi ottanut kyseisen toimittajan puhutteluun, mitannut ensiksi kuumeen ja sen jälkeen suositellut mielialasta riippuen joko työpaikkalääkärin tai työvoimatoimiston palveluja mutta nykyisin jutun seurauksena on vain tiedostavaa olalle läpsytystä ja entistäkin varmempi asema ja työpaikka.

-  Tiedän tapauksen. Kuuluu siihen samaan kastiin kuin se eräs kollegasi joka mitätöi haittamaahanmuuton aiheuttamat sekä kohtuuttomat taloudelliset rasitukset että seksuaali- ja väkivaltarikokset sillä perusteella että saattaahan tarjolla olla kumminkin silloin tällöin mukavia yhteisiä ruuanlaittohetkiä. Mitkä perusteet oltaisiin vielä 1980-luvulla naurettu nurin. Jos kukaan olisi silloin sellaista edes älynnyt keksiä. Nyt niitä heitetään vakavalla naamalla ja niihin uskotaan.

- Joo, mutta siinähän ei ollutkaan kyse mistään faktoista vaan utopian ja sen myötä kuningatarasemamme ylläpitämisestä ja siinä viitekehyksessä ruuanlaittoperustelukin riittää. Tämä on edistystä hei tämä ja edistyksen myötä faktat ovat so last millenium. Ainakin meidän toimittajien näkökulmasta ja muustahan ei ole niin suurta lukuakaan. Niin että kuinkas on, suostuuko pinnanmaalainen media siihen, ettei se enää arvostele valtamediaa ja ennen kaikkea sen toimittajia?

- No jaa, kyllähän me voidaan tulla hieman valtamediaa vastaan. Minä lupaan, että ainakaan Huitsinnevadan paikallisradio ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti sekä Hui-TV ei arvostele enää ensimmäistäkään valtamedian asiallista artikkelia.

- Mutta tuohan on hienoa! Jaa… mutta hei, mitäs sinä tarkoitat niillä valtamedian asiallisilla artikkeleilla?

- Veikkaustuloksia, merisäätä ja sitä sanomalehtien reunoilla olevaa aluetta joissa ei ole minkäänlaista tekstiä. Arkki Tyyppinen, toimittaja ja queerhenkilöoletettu vahvoilla fiilispohjaisilla viitteillä, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen ja siirrämme puheenvuoron rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio. Jatkamme ohjelmaa kertomalla tiedostavia tarinoita maailmalta ja tällä kertaa vuorossa on lesbolainen toimittaja Sally Kohn joka on kovasti pettynyt siitä, että hänen kuusivuotias tyttärensä ei ole osoittanut lesbon elkeitä.

- Mutta sitä ennen musiikkia. Vuorossa kappale Smells Like Teen Spirit ja nyt voi sanoa, että joskus cover on todellakin parempi kuin alkuperäinen:

myöhemmin Lällävedellä

Antero: Heitäs Hösse lisää tsössiä!

Kiuas: Tsöss!

Ykä: Vaan kun asiaa miettii tollaisen tiedostavan ihmisen näkövinkkelistä niin se länsimaisen kulttuurin olemattomuutta selittänyt tättähäärä on omalla tavallaan ihan looginen ajattelussaan.

Pertta: Toi kyllä vaatii vähän perusteluita.

Ykä: No katsos, noilla tyypeillähän on kaksi yhteistä piirrettä. Ensimmäinen on se, että niillä ei ole osaa eikä arpaa mihinkään länsimaisen kulttuurin saavutuksiin. Ne vaan äyskäröivät suuhunsa valmista puuroa valmiista pöydästä jonka jotkut toiset ennen heitä tekivät. Ja toinen piirre on se, että ne ovat helvetinmoisia egoisteja.

Hösse: Taidan päästä kärryille. Eli jos ei ole koskaan rakentanut mitään ja tietää ettei siihen koskaan pystykään niin se herättää egoistissa pirunmoisen kateuden ja koska egoisti haluaa itsekin päästä historiankirjoihin niin milläs muulla tavalla se sen tekee kuin mitätöimällä ja sitä kautta tuhoamalla kymmenien häntä edeltävien sukupolvien työn. Silloin hän mieltää omasta näkövinkkelistään rakentaneensa jotain. Tajuamatta että sillä hän ajan myötä tuhoaa omankin elatuksensa. Mutta pääseepähän pätemään kuvittelemallaan erinomaisuudella. Ainakin hetken aikaa.

Pertta: Taidat olla oikeassa. Siitä vaan tulee mieleeni ajatus että nykyisin yhteiskuntaruumiin syöpä diagnosoidaan normaalitilaksi ja sädehoito kohdistetaan vain terveeseen kudokseen.

Antero: Tuo on totta ja oikeastaan niin rankka ajatus että siihen ei kyytipojaksi Tsuhnan Kosto riitä. Otetaanpa siis hörpyt Tsuhnan Kapinaa. Ja odotellaan sitä aikaa, jolloin meidätkin sädehoidetaan pois edistyksellisen anarkian tieltä. Joka on huolissaan siitä ettei kuusivuotias tyttö osoita lesbon elkeitä. Tai edes heteron. Eikös kuusivuotiaat voisi olla kumminkin vaan mukuloita?

Tsuhnan Kapina © Reijo Koiras

KALJUPÄISET PRESIDENTIT

January 22, 2018, 12:30 am

≫ Next: MEDIADIKTATUURI

≪ Previous: ANTERO LÄRVÄNEN JA ANSIOTON ARVONNOUSU

$

0

0

No niin, nyt Hotelli Yrjöperskeleen presidentinvaaligallup on saatu suoritettua. Gallupin suojelijanahan toimi MC Tsuhnan istuva ja ikuinen presidentti Pertti, joka omasta puolestaan haluaisi esittää protestinsa. Onhan meinaan harvinaisen epiä että supisuomalaisesta materiaalista valmistettu rehellinen pölkkypää ei saa äänestää vaaleissa. Sen sijaan siellä puolestaan saa äänestää joku huomattavan kyseenalaisin perustein kansalaisuuden saanut Mähmät äl-äl-Jotakin joka äänestää ehdokkaita jotka haluavat mielellään kaikki Mähmätin sata sukulaista Suomeen ikuiselle el-el-elatukselle.

Yrittääkseen edes hieman auttaa vaalityössä on Pertti ottanut kuitenkin päälleen vaali-ilmeen ja tukee koko halkokasan voimin Lauraa ja mainostaa numeroa 5. Tuki on tarpeen, sillä valtamediamme on kyseisen vaalikamppailun aikana lyönyt viimeisenkin käsijarrun pois päältä ja alkanut hyökkäävyydessään muistuttaa Roland Freisleriä. Moni muukin on huomannut, että vaikka valtamedia jaksaa muistuttaa ettei Lauralla ole minkäänlaista saumaa kakkoskierrokselle se silti heittää jatkuvasti lokaa hänen naamalleen. Miksi vaivautua? Ettei vaan kuitenkin hieman pelottais?

Mutta mennäänpä tuloksiin. Gallupissa annettiin ääniä kaikkiaan 680 kappaletta ja jakautuma oli seuraava:

Voittaja: Laura Huhtasaari, 542 ääntä (79,70 %)

Toinen: Paavo Väyrynen, 80 ääntä (11,76 %)

Kolmas: Sauli Niinistö, 39 ääntä (5,73 %)

Jaettu neljäs sija: Pekka Haavisto, Merja Kyllönen ja Nils Torvalds, 5 ääntä kukin (0,73 %)

Seitsemäs: Matti Vanhanen, 3 ääntä (0,44 %)

Kahdeksas: Tuula Haatainen, 1 ääni (0,14 %)

Vakaina demokraatteina hotellin respan henkilökunta tietysti iloitsee, että yksikään ehdokkaista ei jäänyt täysin nollille. Voi olla, että varsinaisten vaalien lopputuloksen prosentit eivät mene aivan yksiin tämän gallupin kanssa mutta kannattaa silti käydä piirtämässä lappuun vitonen. Jos ei muuten, niin piruuttaan. Ja nauttiakseen sitä Trump-tason joukkorääkymisen määrää jos Laura pääsee toiselle kierrokselle.

Mutta kun gallupien makuun on päästy niin jatketaanpa ja pysytään presidenttiteemassa. Nyt tulee kerralla kaksi gallupia. Eli valittavana on:

Suomen kaikkien aikojen paras presidentti

ja

Suomen kaikkien aikojen huonoin presidentti

Käydäänpä läpi ehdokkaat aikajärjestyksessä:

K. J. Ståhlberg

Presidenttinä 25.7.1919 – 2.3.1925

- Oli voimakkaasti vaikuttamassa Suomen alkuperäisen perustuslain syntymiseen.

- Pyrki liennyttämään sisällissodan tulehduttamia kansalaisvälejä ja armahti punaisten puolella taistelleet vuonna 1921.

*

Lauri Kristian Relander

Presidenttinä 2.3.1925 – 2.3.1931

- Tunnettiin (ja arvosteltiinkin) ”Reissu-Lassena”, mutta ulkomaanmatkoillaan (Viro, Ruotsi, Latvia, Tanska ja Norja) oli luomassa nuoren valtion alkavia ulkomaansuhteita.

*

P. E. Svinhufvud

Presidenttinä 2.3.1931 – 1.3.1937

- Myös Lapuan Liikkeen sanottiin kannattaneen Svinhufvudia mutta Mäntsälän kapinassa hän asettui selkeästi kapinallisia vastaan ja takasi demokraattisen järjestelmän sekä laillisen hallinnon säilymisen Suomessa.

*

Kyösti Kallio

Presidenttinä 1.3.1937 – 19.12.1940

- Talvisodan presidentti.

- ”Kuivukoon käteni, jonka on pakko allekirjoittaa tällainen paperi”.

*

Risto Ryti

Presidenttinä 19.12.1940 – 1.8.1944

- Jatkosodan presidentti.

- Solmi henkilökohtaisesti Ribbentrop-sopimuksen vuonna 1944 taaten Saksan ase- ja vilja-avun jatkumisen.

- Tuomittiin sotasyyllisenä vastoin yleistä oikeustajua kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen.

- ”Isänmaan palveluksessa ei paikka ole ratkaiseva, vaan tahto. Se voi yhtä hyvin käydä päinsä vankilassa kuin presidentin linnassa”.

*

Carl Gustaf Emil Mannerheim

Presidenttinä 4.8.1944 – 4.3.1946

- Suomen armeijan ylipäällikkö sekä sisällis-, talvi- että jatkosodassa.

- Astui presidentinvirkaan mahdollistaakseen Suomen irtautumisen sodasta.

- Vallitsevan tilanteen vuoksi eräänlainen siirtymäkauden presidentti.

*

Juho Kusti Paasikivi

11.3.1946 – 1.3.1956

- Aloitti Neuvostoliiton ja puolueettomuuden kanssa tasapainoilevan ”Paasikiven linjan”.

- Paasikiven aikana allekirjoitettu YYA-sopimus muotoili suomalaisen politiikan aina vuoteen 1991.

*

Urho Kekkonen

1.3.1956–27.1.1982

- Suomettuneisuuden ajan presidentti jonka aikana Neuvostoliiton kanssa tasapainoileva ”Paasikiven linja” muuttui Neuvostoliittoa myötäileväksi ”Paasikiven-Kekkosen”-linjaksi.

- Oli 1970-luvulla Suomen tosiasiallinen diktaattori, mutta siitä huolimatta hänen kansansuosionsa oli todennäköisesti suurempi kuin yhdelläkään muulla presidentillä. Suosion takana oli myös Kekkosen toimet suomalaisten hyvinvoinnin puolesta sillä runnoi vuonna 1975 kasaan hätätilahallituksen kun Suomessa oli 60.000 työtöntä.

*

Mauno Koivisto

Presidenttinä 27.1.1982 – 1.3.1994

- Jatkoi Paasikiven-Kekkosen linjaa pidentämällä YYA-sopimusta vuonna 1982 20:llä vuodella.

- Vastusti somalien tuloa Suomeen vuonna 1990 mutta ei kyennyt käyttämään vielä silloin voimakkaita presidentin valtaoikeuksia ja hävisi kiistan hallitukselle. Somalit tulivat Suomeen jäädäkseen ja heidän perässään muut haittamaahanmuuttajat.

- Neuvostoliiton hajottua oli muuttamassa Suomen ulkopolitiikan painopistettä lännemmäksi.

- Oli osaltaan vahvan markan politiikalla aiheuttamassa suurta 1990-luvun lamaa ja ns. Koiviston konklaavin toiminta kyseisen laman aikana aiheutti lukemattomia vararikkoja sekä huomattavan määrän itsemurhia. Laman seurauksena satojentuhansien suomalaisten työttömyys jäi pysyväksi normaalitilaksi.

*

Martti Ahtisaari

Presidenttinä 1.3.1994 – 1.3.2000

- Ensimmäinen suorilla vaaleilla valittu ja pienemmät valtaoikeudet omaava presidentti.

- Valittiin presidentiksi päivänpolitiikassa ryvettymättömän hahmonsa ansiosta.

- Pani kaiken arvovaltansa peliin Suomen EU-jäsenyyden puolesta.

*

Tarja Halonen

Presidenttinä 1.3.2000 – 1.3.2012

- Valittiin presidentiksi lähinnä sukupuolensa perustella silloisen naishypetyksen boostaamana.

- Vaikutti toiminnallaan voimakkaasti siihen, että monikultturismi sekä punavihreät ja korostetun feministiset arvot alkoivat muuttua Suomessa normeiksi.

- Vaikutti toiminnallaan voimakkaasti siihen, että Suomen puolustuskykyä heikennettiin kieltämällä jalkaväkimiinat. Kuvitteli, että toiminnallaan veisi Suomen YK:n turvallisuusneuvostoon ja ehkä jopa tekisi hänestä YK:n pääsihteerin, mutta erehtyi kummassakin asiassa.

*

Sauli Niinistö

Presidenttinä 1.3.2012 –

- Jatkoi presidenttinä Suomen itsenäisyyden rippeittenkin hävittämiseen pyrkivää EU:n integraatiolinjaa.

- Historia tulee muistamaan hänet presidenttinä jolloin Suomen rajan yli tuli 35.000:n arabin invaasio ja puolustusvoimat komennettiin kantamaan heidän kassejaan. Presidentin vaikutusmahdollisuus asiaan oli tietysti pieni, mutta ei Niinistö edes protestoinut.

- Ennen presidenttikauttaan oli mukana viemässä Suomea euroon ilman kansanäänestystä.

- ”Minä en ole nähnyt, että nämä henkilöt, jotka on tuomittu... olisivat osoittaneet tehokasta katumista."

*

No niin, ehdokkaat ovat esitelty, ääni on jälleen vapaa eikä taaskaan pakollinen. Hotellin respan henkilökunta marssii nyt ilman tahtia ajoneuvoon ja Jössen tavoin käy stikkaamassa lappuun viitosen.

MEDIADIKTATUURI

January 23, 2018, 2:05 pm

≫ Next: JOTAIN IHAN MUUTA XLIX

≪ Previous: KALJUPÄISET PRESIDENTIT

$

0

0

Eli ymmärrysharjoitus aiheesta joten kuten toimiva demokratia vs. demokratian kaapuun verhoutunut diktatuuri

Aikaisemman Antero Lärvänen-juttuni kommenttiosiossa kommentoija Qroquius Kad kertoi, kuinka tietyt ihmiset olivat pitäneet aikanaan ”Metsolat”-sarjan henkilöhahmoja oikeina ihmisiä ja siihen taas kommentoija Toinen professori muisteli että samanlainen ilmiö oli ollut jo Amerikoissa 1960-luvulla kun fiktiivisiä lääkäreitä Ben Caseyta ja Dr. Kildarea kuviteltiin oikeiksi lääkäreiksi.

Asiasta virinneessä keskustelussa todettiin että demokratia on kaukana täydellisestä poliittisesta järjestelmästä sillä siinä äänioikeus on myös niillä ihmisillä, jotka ovat täysin vedätettävissä. Mutta samalla todettiin, että demokratia on kuitenkin paras tarjolla oleva vaihtoehto sillä se ei edes esitä täydellistä vaan perustuu kompromisseihin kun sen sijaan ns. täydellisyyttä tarjoavat järjestelmät puolestaan päätyvät väistämättä sortoon ja siihen, että ihmisiä aletaan kuljettaa montun syrjälle.

Koska henkilökohtaisesti olen tällainen alikoulutettu raappahousujätkä niin päättelen keskenäni että demokratia toimii joten kuten ja se toimii sitä paremmin, mitä paremmin äänestäjille annetaan mahdollisimman paljon eri näkökulmiin perustuvaa tietoa tarjolla olevista vaihtoehdoista. Äänestäjä itse tietysti päättää sen, minkä osan tiedosta hän lukee ja ehkä omaksuu, mutta jos järjestelmää aiotaan nimittää edes alkeellisesti demokraattiseksi, niin hänellä täytyy olla oikeus tutustua tähän monipuoliseen tietoon eikä sitä saa ainakaan valtiovallan taholta estää. Jo tämän oikeuden kieltäminen on diktatuuria.

Jos muistellaan parjattua Kekkoslovakian aikaa, niin tämä joten kuten toimivan demokratian perusvaatimus toimi oikeastaan varsin hyvin. Suomessa valtamedia oli suurelta osin poliittisesti sitoutunutta sekä myös avoimesti ja rehellisesti ilmaisi olevansa sellaista ja tarjosi äänestäjälle sitä kautta erilaisia näkökantoja joista sitten valita.

Jos halusi tietoa kommunistisesta näkövinkkelistä, tarjolla oli vaikkapa Kansan Uutiset tai Tiedonantaja.

Jos demarinäkökulma kiinnosti, saattoi lukea vaikkapa Suomen Sosialidemokraattia.

Mikäli keskustavinkkeliin halusi tutustua, tarjolla oli esim. Suomenmaa (joka tunnettiin pitkään nimellä Maakansa), Savon Sanomat (joka kepusitoutuneisuutensa vuoksi tunnettiin lempinimellä Mullikka) tai Ilkka.

RKP:n näkemystä tarjosi Medborgarbladet, tosin ruotsinkielinen väestönosa suosi silloin ja suosii varmaan nytkin Hufvudstadsbladetia.

Vennamolaista vinkkeliä tarjosi Suomen Uutiset.

Lipilaaria ajattelua puolestaan edusti Polttopiste.

Mikäli mielsi tarpeekseen lukea kokoomuslaista näkökulmaa, niin tarjolla olivat vaikkapa Aamulehti, Uusi Suomi tai Karjalainen.

Kristillisen liiton epistolaa tarjosi puolestaan sanomalehti Kristityn Vastuu.

Jopa kovasti niin YYA- kuin Kekkosvastaiset perustuslailliset saattoivat tarjota näkökulmiaan Express-lehdessä.

Mikä tärkeintä oli, niin silloin näihin kaikkiin näkökulmiin saattoi tutustua paikallisissa kirjastoissa ilmaiseksi. Toimintahan oli verorahoitteista eikä valtiovalta millään muotoa estänyt tiedon jakamista. Kirjastojakin oli enemmän, sillä vuonna 1970 Suomessa oli kaikkiaan 2903 kirjastoa kun taas vuonna 2014 niitä oli enää 790. Verorasite on 1970-luvulta noussut ja kun katsoo kirjastoja ja muita palveluja ts. niitten vähentymistä nousee mieleen kysymys, että mihinkähän ne veromarkat oikein menevät mutta se on puolestaan eri kirjoituksen paikka.

Tokihan silloin Kekkoslovakiassa oli asioita joista oltiin virallisesti yhtä mieltä vasemmalta oikealle kun oli kertakaikkisen pakko olla. Neuvostoliittoa ei saanut arvostella kuin mieluummin kiertoteitse ja jos Neuvostoliiton ongelmista kirjoitti suoraan, niin vastavuoroisesti samassa lehdessä piti olla artikkeli joistain Yhdysvaltain tai läntisen maailman ongelmista. Tähän vastavuoroisuuteen pakottivat ne kuuluisat yleiset syyt joihin kuului mm. Neuvostoliiton 190 divisioonaa.

Kirjoituksessa mainittujen puoluelehtien lisäksi oli tietysti tarjolla puolueettomana esiintyvää valtamediaa eli Yleisradio sekä vaikkapa Suomen suurin sanomalehti Helsingin Sanomat. Mutta joka tapauksessa tietoa oli saatavissa kaikista poliittisista näkökulmista eikä valtiovalta pyrkinyt estämään sen jakamista kansalaisille. Tulee muistaa myös, että silloin ei eletty – ainakaan sisäpoliittisesti – mitään konsensuspolitiikan aikaa ja ajatus siitä, että vaikkapa vuonna 1974 samassa hallituksessa olisi ollut Kokoomus ja SKDL olisi herättänyt molemmissa puolueissa röhönaurun.

Vaan mikä on tilanne Suomessa vuonna 2018?

Varsinaiset poliittista väriä tunnustavat lehdet ovat ajautuneet marginaaliin ja pääosa valtamediasta ilmoittaa olevansa poliittisesti puolueettomia. Mikäli myös valtamedian toimittajakunta olisi poliittisesti puolueetonta voitaisiin asiantilaa pitää objektiivisen tiedonjakamisen kannalta loistavana. Mutta niin kuin lukija tietää, niin asiantila on kaukana siitä. ”Puolueettoman” valtamedian toimittajista valtaosa on vihervasemmistolaisia ja se näkyy myös heidän työssään. ”Puolueeton” valtamediamme ei tarjoa äänestäjille erilaisia näkökulmia vaan jakaa vain yhden poliitisen ideologian mukaista ehdotonta ja kiveen hakattua totuutta, erityisesti seuraavissa asioissa:

- Kehitysmaalainen maahanmuutto on kyseenalaistamaton itseisarvo, siihen saa suhtautua vain positiivisesti ja sen arvosteleminen on tuomittavaa vihapuhetta.

- Federalistinen liittovaltiokehitys on kyseenalaistamaton itseisarvo ja sen arvosteleminen sekä yleensäkin kansallismielisten näkökulmien esille tuominen on tuomittavaa vihapuhetta.

- Vihreitten ja feminististen arvojen pakkosyöttäminen on kyseenalaistamaton itseisarvo ja niitten arvosteleminen on tuomittavaa vihapuhetta.

- Nationalismin ja natsismin välille ei kuulu mikään muu kuin yhtäläisyysmerkki ja tämän selkeän virheellisen käsityksen toteaminen selkeän virheelliseksi käsitykseksi on tuplanatsismia ja siten erityisen tuomittavaa vihapuhetta.

Kun valtamedia hieroo nämä pyhät totuudet päivä, numero ja uutislähetys toisensa jälkeen päin äänestäjän naamaa ja muistuttaa samalla että niin Vihr, Vas, Sdp, Kepu, Krist, Rkp ja Kok jakavat nämä arvot, niin äänestäjälle ei jää enää muuta valittavaa kuin sen, kumpaan taskuun laittaa kotiavaimensa. Lisäksi valtamedialle ei riitä se, että se tarjoaa vain yhden poliittisen ideologian mukaista propagandaa. Sen lisäksi se on hyvin aktiivinen toimija siinä, että vaihtoehtoista tietoa ei saisi antaa kukaan. Toimien näin diktatuurin parhaitten oppien mukaisesti.

Sellaisissa valtioissa jotka noudattivat täydellisyyttä tarjoavaa ideologiaa, niin kuin esmes Neuvostoliitossa oli tilanne suhteessa media vs. kansalainen aivan samanlainen kuin meillä nyt. Media tarjosi vain kiveen hakattua ehdotonta totuutta, kansalaisen osa oli hyväksyä se ja vahvistaa järjestelmän jatkuminen neljän vuoden välein tapahtuvassa äänestysrituaalissa. Vastakkaiset mielipiteet vaiennettiin ja siihen aikaan se oli tietysti helppoa koska kopiokoneetkin olivat luvanvaraisia ja vääriä mielipiteitä vahtimassa oli Valtion Turvallisuuskomitea eli KGB.

Ei Suomen tilanne tuosta paljoa eroa. Nyt vastakkaisten mielipiteitten esittäminen on teknisesti mahdollista mutta pehmeänä valtion turvallisuuskomiteana toimiva valtamedia demonisoi ne jatkuvalla päällekäyvällä hyökkäyksellä ja toistolla. Ja onhan meillä toki alettu kehittää poliittista poliisiakin. Pienestähän se aloitti aikanaan Tsekakin eli KGB:n isoisä.

Jos verrataan Kekkoslovakian aikaa nykypäivään, niin kummassa tapauksessa äänestäjälle tarjottiin tietoa tasapuolisemmin?

Ja kummassa tapauksessa eletään mediadiktatuurissa?

JOTAIN IHAN MUUTA XLIX

January 24, 2018, 2:05 pm

≫ Next: SATA VUOTTA SITTEN

≪ Previous: MEDIADIKTATUURI

$

0

0

Kamiina. Eli pieniä tärkeitä asioita.

Elettiin kuluvan vuosikymmenen alkuvuosia Kaldoaivin erämaa-alueella Suomen pohjoisimmassa kolkassa. Opukasjärven rannalla sijaitsi yksinäisyyttään huokaileva autiotupa, jossa ei ollut käynyt vieraita pariin päivään. Muutenhan tupa oli ihan hyvässä mallissa ja se oli suhteellisen uusi. Mutta tupa tarvitsi sisälleen ihmisiä ollakseen täydellinen tupa ja aina tyhjänä ollessaan se naristi hieman nurkkiaan ja totesi itsekseen että tylsää. Miksi piipusta ei nouse savu?Miksi lavereilta ei kuulu nukkuvan ihmisen uninen tuhina?

Odotus oli taas kertaalleen päättymässä sillä pohjoisen suunnasta tupaa kohti suunnisti kaksi ihmistä. Mies ja nainen, keski-ikäinen pariskunta. Pariskunta talsi tupaa kohti pää painuksissa kovassa vesisateessa ja tupakin näytti tajuavan että heidän talsimistaan tahdittivat äänettömät mutta sielun pohjasta nousevat karkeat ja painokelvottomat kirosanat. Muutama kilometri pohjoisempana he olivat joutuneet ottiatuota-sateen uhriksi. Sehän on sellainen ovela sade, josta kulkija ajattelee  että tää on tämmöistä pientä häpsimistä vaan, ei tään takia kannata mitään sadevermeitä laittaa päälle. Kunnes sitten huomasi että vaatteethan ovat aivan märät. Jossain vaiheessa tuo pariskunta oli kuitenkin laittanut sadevaatteet päälle ajatellen, että ei tässä kulkiessa sentään ihan ahveneksi muututa.

Pariskunta saapui tuvalle, heitti rinkan pois selästään ja istui tuvan tuulensuojaiselle puolelle hieman puhaltamaan ennen kuin siirtyisi sisään. Mies pani kohmeisin sormin palamaan Voimasavuke Bostonin ja totesi että hyvä  ettei tää räntäsateen puolelle sentään vaihtunut. Nytkin on jätkä läpimärkä aina pimeää viha-ajattelijan sielua myöten. Poltettuaan voimasavukkeen mies aukaisi tuvan oven, astui sisään ja vaikkei millään muotoa uskonnollinen ollutkaan totesi ääneen:

- Jumala siunakkoon aikaisempia tuvalla majailijoita.

Niin kuin vaellusta harrastava ihminen tietää, autiotuvan sydän on kamiina, ja kamiinan vieressä oli täysi telineellinen puita jossa ylimpänä oli pieniksi hakattuja syttypuita. Pieni, mutta tärkeä asia märille ja väsyneille kulkijoille edellisiltä kulkijoilta. Ei tarvinnut lähteä itse liiterille puita pilkkomaan. Mies otti puukkonsa, veisteli muutamaan syttypuuhun vielä kiehiset ja laittoi ne kamiinan pesään lisäten toisia syttypuita päälle.  Sillai mukavan ristikkäin, että tuli saisi kaipaamansa happea. Tuli syttyi ensimmäisellä tulitikulla ja pokkasi kiitokset maittavasta tulenruuasta. Olihan se sentään tervaspuuta joka syttyi nopeasti, paloi hyvin ja sopi sinänsä hyvin kamiinapuuksi tosin nuotiolla se tuppasi lykkäämään savua saaden nuotion ympärillä istuvat toteamaan, että savu se menee aina synnintekijän silmiin.

Mies laittoi kamiinaan lisää puuta. Autiotuvan kamiinan lämmitys oli taitolaji ja pariskunta oli oppinut, että jotkut ihmiset tuppasivat sekoittamaan kamiinan saunan kiukaaseen. Tarkoituksena oli saada tupa mukavan lämpimäksi, ei saunaksi. Kun tupa alkoi lämmitä, pariskunta alkoi ripustella märkiä vaatteitaan kamiinan yläpuolelle viritettyihin naruihin. Pieni tärkeä asia sekin. Eipähän tarvinnut pikkuhiljaa sulavilla sormilla alkaa viritellä niitä. Luonnollisesti kummankin rinkassa oli mukana sekä narukerä että tietenkin jeesusteippiä jolla tiukan paikan tullen korjaisi vaikka ohjusfregatin.

Lämpenevässä tuvassa ruumis alkoi sulamaan ja mies laittoi tuvassa olevaan kaksipisteiseen kaasulieteen kiehumaan trangiakattilallisen vettä. Samalla pariskunta laittoi tuvan laverille kenttäpatjat ja levitti makuupussit. Rinkoissa oli ollut hyvä vesisuojaus mutta saisivat nekin siinä odotellessa hieman lämmitä. Kaasuliedellä vesi alkoi kiehumaan nopeasti, ja mies lisäsi veden sekaan ensiksi pari lihaliemikuutiota, sitten valmiin annoksen pikamakarooneja ja lopuksi purkillisen corned beef-lihasäilykettä jota oltiin ostettu joskus reissun päältä. Nykyinen suomalainen sikanautahan kävi lähinnä kärrynrasvaksi, jos edes siihenkään.

Kyseinen corned beef tavallaan suli makarooniveden sekaan ja lopputuloksena oli eräänlainen lihamakaroonipuuro johon lisättiin mukana kuskatuista muovisista filmirasioista hieman aromisuolaa ja pippurisekoitetta. Kun mausteena oli lisäksi maailman paras mauste eli nälkä, niin pariskunta saattoi todeta, että tästä ei reissueväs parane. Pisteenä i:n päälle oli luonnollisesti mukana kuljetettu kova Ylhäisten näkkileipä sekä sen päälle lääditty sulatejuusto. Yksi pieni tärkeä asia oli huomata, että aina ei tarvittu gourmeeta. Sopivissa olosuhteissa yksinkertaista ruokaa ei voittanut mikään vaan se muuttui itsessään gourmeeksi.

Trangiankattila syötiin tyhjäksi asti. Mies lisäsi siihen vettä ja otti rinkastaan eilen käytetyn pata-patalevyn jossa oli vielä hieman saippuaa jäljellä. Hän laittoi sen veden sekaan kattilaan ja pisti sen sitten lämpiämään kamiinan päälle. Kaasua oli turha tuhlata tähän kun klapi paloi kamiinassa jo valmiiksi. Se porukka, joka tulisi pariskunnan jälkeen autiotupaan  tarvitsi kaasua yhtä lailla eikä välitöntä täydennystä tulisi taloyhtiöön soittamalla. Toki kaikilla kulkijoilla oli Trangiatkin mukana, mutta autiotuvan kaasuliesi tarjosi pientä luksusta. Piti ajatella seuraavaakin tulijaa. Sekin oli pieni, mutta tärkeä asia.

Mies kävi pesemässä astiat ja sen jälkeen laittoi vielä lämpiämään pienemmän kattilallisen vettä. Oli aika yömyssylle. Näitten reissujen paras ohjelma oli siinä, ettei niissä ollut ohjelmaa ollenkaan, vaan pienet, tärkeät asiat seurasivat toinen toistaan ilman sen kummempaa numeroa. Kuuma vesi kaadettiin kuppeihin, niihin lisättiin teepussi ja sekaan laitettiin muovisesta taskumatista pieni loraus 60-prosenttista rommia. Se toimi omanlaisenaan väsyneen ihmisen pian tulevan unen tuojana. Vähän niin kuin se itäsaksalainen nukkumatti joskus 1970-luvulla.

Oli aika siirtyä luksussviitin makuutiloihin eli laverille kenttäpatjan päälle makuupussiin. Mies laittoi kenttäpatjojen väliin otsalampun jos sille sattuisi tulemaan yöllä tarvetta. Sitten nopea suukko ja hyvän yön toivotukset. Väsyneet kulkijat eivät enempää tarvinneet ja muutaman kyljenkääntämisen jälkeen laverilta alkoi kuulua tyytyväinen tuhina. Tuhinan sekaan liittyi vipitivipiti-ääni kun tuvassa asusteleva hiiri tuli piilostaan katsomaan, olisiko noilta nukkuvilta ihmisiltä jäänyt hänellekin jotain. Ja olihan siellä. Muutamia näkkileivänmurusia ja jommalta kummalta vahingossa lattialle tipahtaneita makarooneja. Siitä hiirikin sai mukavan iltapalan ja saattoi livahtaa omaan piiloonsa yhtä lailla tyytyväisenä kuin laverilla nukkuvat ihmiset.

Yöllä mies heräsi ja totesi, että luonto kutsui. Hän lörötti elinvoima-annoksen tuvan vieressä seisovan tunturikoivun juurelle ja totesi, että taivas on tähtikirkas. No hyvä, ei tartteisi seuraavana päivänä kulkea vesisateessa. Mies palasi takaisin tupaan, asettautui makuupussiin eikä unta tarvinnut kauaa odotella. Missään ei nukuttanut niin hyvin kuin näillä Lapin selkosilla.

Aamulla mies heräsi ennen vaimoaan, laittoi kamiinaan tulet ja pisti sen jälkeen kaasuliedellä kahviveden kiehumaan.

- Huomenta kulta. Olis evästä.

Pariskunta joi kahvinsa ja söi aamupalakseen kovaa Ylhäisten näkkileipää jonka päällä oli sulatejuustoa ja miehen ulkona odottavasta rinkasta käymää pötkömetvurstia josta hän veisteli puukolla siivuja. Oli edessä reissun viimeinen päivä. Sevettijärvelle, jossa heidän autonsa odotti oli vain kymmenisen kilometriä. Siellä käytäisiin Sevetin baarissa juomassa kahvit ja syömässä perinteiset reissun jälkeiset munkit. Siitä jatkettaisiin Inarinjärven rannalle, jossa oltaisiin yö jonka jälkeen edessä olisi viikko mökillä Tenojoella.

Mies kävi hakemassa liiteristä täyden telineellisen puita, hakkasi syttypuut, veisteli vielä valmiiksi kiehiset ja asetteli ne sekä löytämänsä tuohet valmiiksi telineeseen päällimmäiseksi. Ne, jotka tulisivat tuvalle heidän jälkeensä saattaisivat olla aivan yhtä kohmeessa kun hekin olivat eilen olleet. Pieniä, mutta tärkeitä asioita. Ajattele sitä ihmistä, jota et koskaan tapaa ja tee hänelle palvelus. Se vaatii sinulta pienen vaivan, mutta voi olla hänelle tärkeämpi kuin osaat itse kuvitellakaan.

Pariskunta kasasi kamppeensa, löi rinkat pykälään ja poistui etelän suuntaan. Tupahiiri katsoi heidän poistumistaan hieman harmistuneena. Olivat – kehnot – lakaisseet lattian ennen lähtöään. Siinä olisi voinut olla hyviä makupaloja. Syöminenhän se oli hiirenkin pääelinkeino. Autiotupa alkoi odotella uusia ihmisiä sisälleen ja sen sydämenä toimiva kamiina naksahteli hieman jäähtyessään.

SATA VUOTTA SITTEN

January 26, 2018, 11:20 pm

≫ Next: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XC

≪ Previous: JOTAIN IHAN MUUTA XLIX

$

0

0

Täsmälleen sata vuotta sitten, 27. tammikuuta alkoi Suomessa sisällissota. Klo 23.00 punakaartit asetettiin liikekannalle ja vuorokauden vaihduttua suojeluskunnat puolestaan alkoivat riisua venäläisiä varuskuntia aseista Etelä-Pohjanmaalla. Sodan kulku ja lopputulos on lukijoille selvä sen kummemmin kertaamatta. Muistutetaan kuitenkin, että muutaman kuukauden aikana kuoli noin 30.000 suomalaista mikä kertoo sen, että suomalaiset osaavat olla hyvin vittumaista kansaa toisilleenkin mikäli ne ajetaan siihen pisteeseen.

Sodan tuloksena oli kuitenkin itsenäinen Suomi, ja varsin pian suomalaiset valtiomiehet K.J. Ståhlbergista alkaen oivalsivat, että vastaava murhenäytelmä on jatkossa vältettävissä vain siten, että valtiovalta on toimissaan kaikkien suomalaisten puolella. Näin jatkettiin aina 1990-luvulle ja myös tavalliset suomalaiset ymmärsivät asiantilan. Toki purnaten ja valittaen. Sekin on osa suomalaisuutta. Lienee varmasti osa kaikkia kansoja. Aina valtiomiesten päätökset eivät miellyttäneet ja joskus he epäonnistuivat surkeasti.

Mutta suomalaiset ymmärsivät, että virheellisine ratkaisuineenkin he pyrkivät toimimaan nimenomaan suomalaisten eduksi. Kommunistit kommunistien tavoin. Demarit demarien tavoin. Kepulaiset kepulaisten tavoin. Kokomus kokoomuksen tavoin. Ja niin edelleen.

Entä sata vuotta myöhemmin, 27. tammikuuta vuonna 2018?

Aina useampi suomalainen ymmärtää, että valtiovalta (valtiomiehiähän ei enää olekaan, poliittiset broilerit hävittivät heidät sukupuuttoon) ei enää edes näyttele toimivansa suomalaisten puolesta. Sillä on kaksi pääprioriteettia:

1. Federalismi eli Suomen itsenäisyyden viimeittenkin rippeitten hävittäminen. Toisin sanoen se pyrkii hävittämään juuri sen, minkä vuoksi sata vuotta sitten tartuttiin aseisiin ja minkä vuoksi parikymmentä vuotta myöhemmin niihin tartuttiin uudestaan.

2. Vasemmistoutopistinen yhteiskunnallinen etninen kokeilu, jossa Suomeen on saatava aina vain lisää kehitysmaalaisia elätettäväksi. Lisäksi valtiovalta on toimillaan suoraan osoittanut, että suomalaisen sanoma tätä etnistä kokeilua arvosteleva sana on suurempi rikos kuin kehitysmaalaisen suomalaiseen kohdistama väkivallan teko. Nykyinen valtiovalta kohtelee kantaväestöä aivan kuin miehityshallinto.

Tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa. Samoin on vaikeaa sanoa, mitkä ovat valtiovaltamme pohjimmaiset tarkoitusperät toiminnalleen. Todennäköisesti se on vain mukana junassa johon se hyppäsi ja jatkaa samalla linjalla suojellen ennen kaikkea itseään jottei se joutuisi koskaan vastuuseen tekemisistään. Mutta joka tapauksessa se on unohtanut sen, minkä valtiomiehemme muistivat vielä viime vuosituhannen lopussa. Sen, että suomalaiset sietävät paljon mutta epäoikeudenmukaisuutta ne eivät loputtomiin siedä. Ja sen, että suomalaiset osaavat tarvittaessa olla hyvin vittumaisia ihmisiä.

Valtiovaltamme on palannut siihen samaan ajatteluun, mikä oli venäläisillä viime vuosisadan alussa. Hekin pitivät suomalaisia rehellisinä, tottelevaisina ja ennenkaikkea hyväuskoisina höynäytettävinä.

Tsuhnina.

Mutta jopa typerät tsuhnat tietävät, että historia ei ole loppunut. Se ei lopu koskaan. Vaikka jokainen utopistisukupolvi sen loppumista aina omalla vuorollaan julistaa.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XC

January 28, 2018, 8:00 pm

≫ Next: NANIITIT

≪ Previous: SATA VUOTTA SITTEN

$

0

0

1. Presidentinvaaleista

Kansalaiset toimivat sitten odotetusti kiltin itäsaksalaisesti ja äänestivät federalisti Sauli Niinistön toiselle kaudelleen. Laura Huhtasaaren tulosta voi pitää kohtuullisena ajatellen seuraavia näkökulmia:

- Suomalaiset tuppaavat äänestämään istuvan presidentin jatkokaudelle oli hän sitten millainen tahansa. Tarja Halosen kaksi kautta kertonee asiasta kaiken.

- Laura oli politiikassa kuitenkin varsin uusi nimi ja sellaisen puolueen ehdokkaana joka käytännössä perustettiin vajaa vuosi sitten.

- Paavo Väyrysen (toistaiseksi) viimeinen egotrippi hajotti kansallismieliset äänet.

- Yleensäkin hyvin monella suomalaisella menee vaalit ja raviveikkaus vieläkin sekaisin.

Joka tapauksessa voidaan pitää hyvänä saavutuksena että Laura jätti taakseen kokeneet väyrystelijät eli Väyrysen ja Vanhasen. Välietappihan tämä oli muutenkin ja hyvää harjoitusta. Seuraavissa eduskuntavaaleissa odottava valtamedian rykäisemä haisunäädän kusimyrsky ei ole Laurallekaan silloin enää millään tavoin uutta.

Jatketaan muilla aiheilla.

2. Uhrausta Baalille eli kuinka pitkälle mokutus voi mennä?

Ilman Paavo Tajukankaan PT-mediaa ei tämäkään tapaus olisi tullut tänne koivun ja tähden alle tiedoksi. Tapaushan on siis Ruotsista eli humanismin ja ihmisoikeuksien supervallasta. Kerrotaan lyhykäisyydessään:

- Eräs ruotsalainen nainen on fanaattinen turvapaikka-aktivisti. No, tässähän ei ole mitään uutta ja niitä löytyy viljalti Suomestakin.

- Kyseinen nainen oli aloittanut suhteen 18-vuotiaan afgaanijätkän kanssa koska kyseinen häiskä ei saanut enää saanut asua lapsille tarkoitetussa perhekodissa täytettyään (ainakin virallisesti) 18-vuotta.

- Naisen kodissa asui lisäksi naisen oma 12-vuotias tytär.

- Afgaanihäiskä totesi tykkäävänsä sekä jonkun verran äidistä että erityisesti tyttärestä ja ahdisteli 12-vuotiasta tyttöä seksuaalisesti. Ja otetaan sitten suora siteeraus Paavo Tajukankaalta:

Seuraavana päivänä tyttö ei palannut koulusta kotiin vaan meni isänsä luokse. Vanhemmat olivat eronneet. Koska äiti ei ollut tehnyt asiasta rikosilmoitusta, teki isä sen. Asia eteni oikeuteen, jossa tyttö kertoi tapahtuneesta hyvin selkeästi. Lisäksi hän kertoi, että hänestä oli kummallista, että afgaani sai jäädä taloon tapahtuman jälkeen. Tyttö kertoi myös oikeudessa, että äiti pelkäsi afgaanin puolesta:

– Äiti ei halunnut tehdä rikosilmoitusta, koska pelkäsi, että hän joutuu lähtemään Ruotsista.

Äiti myönsikin oikeudessa tämän. Hän kertoi omin sanoin pelänneensä, että afgaani lähetetään tapahtuman takia takaisin Afganistaniin. Oikeudessa tytön vanhempi sisko todisti äitiään vastaan ja kertoi kuulleensa, kuinka äiti kielsi tyttöä kertomasta asiasta.

Jonkin ajan päästä afgaani päätti itse muuttaa pois talosta. Oikeus tuomitsi afgaanin nyt siis 100 tunnin yhteiskuntapalvelukseen alaikäiseen kohdistuneesta seksuaalisesta ahdistelusta ja 15 000 kruunun (1 578 euroa) korvauksiin. Äitikin voi huokaista helpotuksesta, sillä syyttäjä ei vaatinut karkoitusta.

Tulee mieleen vanhat tarinat siitä, kuinka perheen esikoinen tuli uhrata julmille jumalille ja jos oikein hyvä fiilis oli niin useampia mukuloita kerralla. Mutta silloin uhraajina olivat ymmärtääkseni miehet. Nykyisin naiset. Koska hotellin respassa omataan rajoittunut ajattelukyky sekä putkinäkö niin täällä on mahdotonta tajuta, mitä tuollaisten naisten päässä liikkuu. Hotellin respa kiittää lämpimästi Paavo Tajukangasta siitä, että hän kertoo lukijoille naapurimaastamme sen, mitä valtamedia jättää kertomatta.

3. Päähän nouseva setankeltainen neste

Tässä kohdassa mennään vuoteen 2015 mutta hoksasin itse (kiitos eräälle Anolle) asian vasta hiljattain. Jokainen lukija varmaankin tietää Seta ry:n. Se edustaa pientä vähemmistöä ja itse asiassa ei edes sitä vähemmistöä kokonaisuudessaan mutta ns. ansiottoman arvonnousunsa myötä se mieltää (ja valitettavasti myös osittain on) olevansa voimakas valtakunnallinen lobbausjärjestö jolle tärkeää ei ainoastaan oman vähemmistönsä hyvinvointi vaan ennen kaikkea se, että se huomattavan suuri enemmistö aletaan survoa vähemmistölle mieluisaan muottiin. Katsotaanpa Setan vaatimusta lukion opetussuunnitelmaan:

Seta pitää tärkeänä, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus mainitaan opetussuunnitelman perusteissa sekä arvoperustassa, oppimisympäristössä, toimintakulttuurissa opiskeluhuollossa, ohjauksessa, oppimisen ja opiskelun tuessa ja opiskelun yleisissä tavoitteissa että oppiainekohtaisesti ainakin seuraavissa aineissa: äidinkieli ja kirjallisuus, biologia, filosofia, psykologia, uskonto, elämänkatsomustieto, historia, yhteiskuntaoppi ja liikunta. Taito- ja taideaineilla on omanlaisensa suuri potentiaali opiskelijoiden itsetunnon ja minäkuvan myönteisenä kehittäjänä sekä osallisuuden tukijana. Taito- ja taideaineita kannattaa omalta osaltaan hyödyntää aktiivisesti myös yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisen kanavina. Moninaisuuden eksplisiittinen näkyminen olisi sekä arvoperustan että useiden oppiaineiden osalta johdonmukaisesti linjassa myös uusien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kanssa.

Kun mietitään, että mitä tuossa jäi jäljelle, niin eipä siinä ole enää muita kuin matematiikka, fysiikka ja kemia joihin on kieltämättä melko vaikeaa ympätä queer-näkökulmaa. Jatketaanpa Setan vaatimuksia:

Olennainen elementti yhdenvertaisen oppimisympäristön luomisessa on se, miten seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus näkyy oppisisällöissä ja oppimateriaaleissa. Yksipuolisesti heteronormatiivinen ja sukupuolinormatiivinen opetus sekä antaa väärän kuvan todellisuudesta että jättää vähemmistöihin kuuluvat tai sateenkaariperheissä elävät nuoret ulkopuolisiksi ja vaille samastumiskohteita. Monissa yhteyksissä, kuten terveystiedossa ja siihen sisältyvässä seksikasvatuksessa, historiassa ja yhteiskuntaopissa yksipuolinen opetus jättää kaikki opiskelijat puutteellisten tietojen varaan. Yhdenvertainen ja ajantasaiseen tietoon perustuva opetus seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta ja perhemuodoista eivät toteudu oppilaitostasolla itsestään, vaan valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet ovat keskeinen väline tasalaatuisen ja yhdenvertaisen opetuksen ja oppisisältöjen toteutumiseksi kaikkialla Suomessa.

Näin alkuun voi todeta, että ns. heteronormatiivinen opetus kylläkin antaaoikean kuvan, sillä valtaosa ihmisistä ovat sattumoisin heteroita vaikka tämä asiantila kieltämättä Setaa vituttaakin. Mutta se, että suomalaista nuorista se äärimmäinen valtaosa on perusheteroita ei haittaa Setaa, vaan sen mielestä opintosuunnitelmat on määriteltävä vähemmistön vaatimusten mukaisesti ja enemmistön mielipidettä kysymättä. Ja hurjinta lienee se, että tuo kyseinen Seta-pulaaki on todellakin saanut vaikuttavan lobbausjärjestön aseman jolle ei uskalleta sanoa vastaan. Järjestön varsinainen merkitys on kokoa kärpäsen paska mutta siihen paskaan on joku lisännyt hiivaa ja sokeria joten se on alkanut turvota eikä suurin osa perusheteroistakaan enää uskalla sanoa ääneen, että sehän haisee. Jos kyseisessä Setassa olisi ajattelevaa väkeä, niin ehkä se tuumisi että antakaa meidän elää tavallamme, niin mekään emme leiki olevamme esimiehiänne korjaan esihenkilöitänne. Ja sehän varmaankin sopisi suurinpiirtein kaikille.

4. Rölli vai ei? Vai kuitenkin demari?

Nykyisen nettiviestinnän aikana joutuu aika ajoin miettimään, onko viestin antaja tosissaan vai trolli. Tämä tuli mieleen myös kyseisestä twitter-julkaisusta:

Ensiksi piti tietysti kaivella, että kuka tuo häiskä on ja onko kyseessä mainio Keijo Kaarisade-tyyppinen trolli. Mutta mutta, kyseessä on todellakin demareitten viestintävastaava. Eli hepun täytyy olla tosissaan. Näin alkuun voisi todeta, että tuota videota jakoivat hotellin respan käsityksen mukaan muut kuin Laura. Ja mikseivät jakaisi, kas kun leikkipartisaaneille kannattaa vittuilla aina kuin mahdollista. Kyseisessäkin pätkässä kaksi urhoollista wanna be-sissiä käy ankaran taistelun naista esittävää pahvikuvaa vastaan ja kovan ähellyksen jälkeen voittaa kun toinen iskee edestä ja toinen takaa.

Mutta tuosta pääsee hieman pidemmälle kun ajattelee kyseisen häiskän jokseenkin epätoivoista logiikkaa. Eli rikos on paha. Mutta jos ihminen edustaa demarille vastenmielistä poliittista viitekehystä, niin rikoksesta ilmoittaminen on vielä pahempi.

5. Vielä lisää demarointia

Jo etukäteen presidentinvaaleissa häviämään lähtenyt SDP varmisti pöö-Lippostakin pienemmät lukemat valitsemalla ehdokkaakseen Tuula Haataisen. Haatainen jatkoi vaalitentissä perusdemarilinjaa suivaantumalla kertakaikkiaan Laura Huhtasaaren lausumasta ”maahanmuutto lisää terrorismia”. Perusteeksi hän sitten harrasti perinteistä demarivalehtelua ja ilmoitti asuvansa itsekin alueella jossa asuu paljon maahanmuuttajia. Kyseinen ”mamulähiö” on Tammisalo.

Itsekin Helsingissä asuneena tiedän hyvin että Tammisalo on hyvin kaukana mistään maahanmuuttajavaltaisesta lähiöstä. Ennemminkin se kuulu Helsingin kultahammasrannikkoalueisiin, samoin kuin sen naapurina Strömsinlahden toisella puolella sijaitseva Marjaniemi. Suomen Uutiset määritti vielä asiaa:

MTV on julkaissut listan Suomen rikkaimmista ja köyhimmistä postinumeroalueista. Tammisalo kuuluu rikkaimpien alueiden kärkikymmenikköön.

Tammisalon asukkaiden keskitulot ovat 52 438 euroa ja mediaanitulot 30 306. Mediaanituloilla tarkoitetaan käytettävissä olevien tulojen tasoa, jota enemmän ja jota vähemmän ansaitsevia on yhtä paljon.

Mediaanituloilla mitattuna Tammisalo on yhdeksänneksi rikkain ja keskituloilla mitattuna kolmanneksi rikkain postinumeroalue Suomessa.

Helsingin kaupungin tilastotietojen mukaan Tammisalo kuuluu niihin alueisiin Helsingissä, joissa ulkomaalaisia asuu kaikkein vähiten. Lisäksi hyvin vauraiden alueiden maahanmuuttajat ovat tyypillisesti niitä kansainvälisten yritysjohtajien perheitä.

Vaan eihän se sinänsä ole uutinen että demari valehtelee. Mutta asia pistää täällä hotellin respassa miettimään Haataisen ja sitä kauatta tyypillisen nykydemarin ajattelumaailmaa.

Valehteleeko hän tieten tahtoen, tietäen että hänen utopiansa perustuu puhtaalle valheelle mutta silti siitä tiukasti kiinni pitäen? Luonnollisesti pitääkseen kiinni omasta asemastaan, säilyttääkseen kasvonsa ja välttääkseen vastuunsa siitä kehityksestä mitä hänkin on ollut voimakkaasti ajamassa. Ei ehkä ns. johtavana sieluna – sillä hotellin respassa ei olla varmoja onko Haataisella ensimmäistäkään varsinaisesti omaa mielipidettä – mutta kuuliaisena papukaijana kuitenkin.

Vai uskooko hän todella siihen mitä puhuu? Ja sitä kautta päädymme kysymykseen, että kärsiikö koko nykyinen akateemisten naisten tupperware-kutsut nimeltä SDP siitä samasta hahmotushäiriöstä kuin Haatainen?

Molemmat vaihtoehdot ovat kieltämättä yhtä pelottavia.

---

NANIITIT

January 31, 2018, 2:05 pm

≫ Next: OSAKAN MYYNTITYKIT

≪ Previous: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XC

$

0

0

Honokohaun satama, Havaiji, huhtikuun kuudes, vuonna 2018

Pienessä Kailua Konan kaupungissa sijaitsevan Honokohaun sataman edustalla oli ankkurissa 62-metrinen loistojahti M/Y Progress. Lokitietojen mukaan tuo Kanadan lipun alla kulkeva alus oli rekisteröity Vancouver Islandilla sijaitsevaan Campbell Riverin kaupunkiin. Kuluneen kahden vuorokauden aikana jahtiin oli saapunut joko Kailua Konan kaupungista suurilla veneillä tai Havaijinsaaren suurimman kaupungin Hilon lentokentältä helikopterilla kaupunkilaisille tuntemattomia miehiä. Miehistä ei näkynyt sinänsä kuin vilahdus, sillä veneilläkin Progressille siirtyvät miehet saapuivat satamaan autoissa, joissa oli tummennetut lasit. Jahdille saapui kaikkiaan kaksitoista miestä jotka olivat tulleet tähän syrjäiseen Havaijin kolkkaan kaikkialta maailmasta. Euroopasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Japanista, Australiasta, Etelä-Amerikasta ja olipa mukana vielä eräs mies, joka oli korkea-arvoinen Abu Dhabin hallitsijaperheen jäsen ja virallisesti harras muslimi. Tosiasiassa hän ei ollut millään muotoa uskonnollinen, mutta tuo peite oli ollut hyvin tärkeä.

Tähän loistojahtiin kokoontuvat miehet – iältään 74 – 76-vuotiaita – saattoi laskea maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten joukkoon. Heidän vaikutusvaltansa ei ollut suuren yleisön tiedossa sillä he olivat pitäneet aina yllä hyvin matalaa profiilia eivätkä he koskaan liikkuneet seurapiireissä eivätkä muutenkaan olleet esiintyneet julkisesti. He olivat myös maailman rikkaimpien ihmisten joukossa vaikka sekään ei näkynyt julkisuudessa. Forbesin listoilla he näkyivät jossain sijoilla 300 – 400 mikä oli tietysti varsin vaikuttavaa sekin, mutta heidän tosiasiallinen omaisuutensa oli paljon suurempi ja se oli vuosikymmenten aikana hajotettu sekä ennen kaikkea piilotettu lukemattomien bulvaanien välityksellä ympäri maailman taloudellista järjestelmää.

Alun perin he olivat tutustuneet opiskellessaan Yalen yliopistossa 1960-luvulla. Nopeasti ystävystyneet tuolloin vielä nuoret miehet olivat kaikki taloudellisia neroja ja he alkoivat kutsua veljeskuntaansa nimellä The First Order eivätkä he liittyneet muihin opiskelijajärjestöihin. Vasemmistolainen ja hippiliikkeen sävyttämä 60-luku ei ollut miellyttänyt heitä. Sinänsä, niin kuin nuoret miehet yleensäkin, he olivat hyvin huolestuneet maailman tulevaisuudesta mutta toisin kuin pääosa sen ajan opiskelijoista he olivat konservatiiveja. He tulivat kaikki varakkaista perheistä mutta tiukan kasvatuksen saaneena he eivät olleet hemmoteltuja niin kuin moni heidän kaltaisensa kultalusikka suussa syntynyt. Siihen aikaan akuutti ydinsodan pelko vaikutti heihin yhtä lailla kuin sukupolveensa, mutta he tekivät asiasta toisenlaiset johtopäätökset. Neuvostoliiton masinoima rauhanliike oli heidän mielestään vain kiertotie kommunismille alistumiseen ja sen vuoksi sitä ei kannattanut tukea millään muotoa. Lisäksi he uskoivat Neuvostoliiton joka tapauksessa aikanaan kaatuvan taloudelliseen mahdottomuuteensa.

Neuvostoliitto kaatuisi omille savijaloilleen, mutta miehet olivat kiinnittäneet huomionsa vielä suurempaan uhkaan eli väestönkasvuun. Länsimaat kehitysapunsa ja ennen kaikkea kehittyneen lääketieteensä myötä olivat aiheuttamassa – vaikkakin varmasti hyvää tarkoittaen ja selvästi inhimillisissä tarkoitusperissä – erityisesti Afrikassa tikittävää aikapommia sillä jo 1970-luvulla mantereen väkiluku alkoi hälyttävästi kasvaa vaikka mantereen resurssit eivät kasvaneet samaa tahtia kuin nälkäiset suut. Mitään välitöntä muutosta miehet eivät tilanteeseen osanneet vielä siinä vaiheessa tarjota, sillä vaikka miesten suurimmaksi osaksi jo 1970-luvulla piilotettu yritysimperiumi oli huomattavan varakas, niin kehitysavun kyseenalaistamattomaksi arvoksi muuttaneeseen politiikkaan sillä ei pystynyt vaikuttamaan. Sopivia ja ennen kaikkea realistisia ja tarpeellisiin keinoihin pystyviä poliittisia päättäjiä ei ollut tarjolla sillä elettiin miesten syvästi halveksimaa ”Vesimiehen aikaa” ja poliitikkoihin uhratut varat olisivat hukkaan heitettyjä.

Miehet olivat kehittäneet toisen suunnitelman, siinä vaiheessa vielä hieman hahmottamattoman sellaisen mutta he ymmärsivät, että vaikka heidän kannatti sijoitusmielessä satsata voimakkaasti sekä lääke- että aseteollisuuteen, niin yritysimperiumin päätavoite tulisi olla tietotekniikassa, geenitutkimuksessa ja vielä aivan alkutekijöissään olevassa nanoteknologiassa. Tätä varten he kehittivät värväysjärjestelmän jolla etsittiin maailman parhaista yliopistoista lahjakkaimpia ja ennen kaikkea tietyllä lailla kapinallismielisiä ja sääntöjä sekä vallitsevia käsityksiä kyseenalaistamaan pyrkiviä opiskelijoita. Näille opiskelijoille tarjottiin niin suuret taloudelliset edut ja ennen kaikkia täysin rajattomat resurssit tieteelliseen tutkimukseen että hyvin harva kieltäytyi tarjouksesta. Värvätyt tutkijat siirtyivät tekemään työtään tietäen, että sen tulokset eivät näkyisi koskaan arvostetuimmissa tiedelehdissä eivätkä he koskaan saisi Nobelin palkintoa.

The First Order perusti kaikkiaan kuusi erillistä tutkimuslaitosta. Kaksi Yhdysvaltoihin, yhden Kanadaan, yhden Sveitsiin, yhden Iso-Britanniaan ja yhden Japaniin. Tutkimuslaitokset tekivät työtään itsenäisesti ja työn koordinoijana toimi erillinen tutkimuskeskus Yhdysvaltain Vermontin osavaltion Benningtonin kaupungissa. Tässä pääkeskuksessa toimivat erityisen tarkasti valikoidut työntekijät. He raportoivat suoraan veljeskunnan jäsenille jotka puolestaan tapasivat toisensa kerran vuodessa vaihtelevissa paikoissa ja sopivat toiminnan tulevista suuntaviivoista. 1980-luvun puolessa välissä saattoi The First Order todeta, että heidän tutkimuskeskustensa tietämys niin geenitutkimuksessa kuin nanoteknologiassa oli noin kaksikymmentä vuotta edellä siitä, mitä yleinen taso oli. Se ei vielä riittänyt tarvittavaan, mutta tutkijat totesivat, että saavutettu tiedon taso ruokkii uutta osaamista ja vankan tietopohjan päälle rakentaessa tutkimuksen nopeus ja sen myötä tulokset moninkertaistuisivat.

Moninkertaistumiseen oli tarvetta, sillä vielä 1980-luvun alussa veljeskunta piti suunnitelmaansa niin sanotusti ehdollisena. Viimeinen varmistus siihen, että suunnitelman toteuttaminen tulisi olemaan välttämätöntä tuli vuonna 1985, jolloin veljeskunta näki Etiopian nälänhädän vuoksi pidetyt Live Aid-konsertit. He ymmärsivät, että mahdollisimman julkisesta kehitysavusta oli tullut jo pop-kulttuurin muoto jonka tarkoituksena oli ruokkia lähinnä länsimaisen ihmisen egoa ja omaatuntoa eikä puuttua nälänhätien juurisyihin. Länsimaissa ei ymmärretty, että vaikka Afrikassa oli nälänhätiä niin väestö kasvoi siellä niittenkin aikana. Syynä nälkään ja kurjuuteen ei ollut kolonialismi vaan nimenomaan se nälänhädästä henkiin jäänyt afrikkalainen joka teki seitsemän nälkäistä jälkeläistä jotka puolestaan tekivät kukin seitsemän vieläkin nälkäisempää jälkeläistä.

Länsimaitten Afrikkaan viemä niin ruoka- kuin lääkinnällinen apu oli kieltämättä päässyt hyvin pitkälle tavoitteeseensa ja kuolleisuus kyseisellä mantereella väheni vaikkei nälkä vähentynytkään ja kehitysmaat pysyivät alikehittyneinä valtioina. Itseään järkevänä olentona pitävä mutta tosiasiassa hyvin pitkälle tunteittensa vietävänä elävä länsimainen ihminen järkyttyi pallovatsaisen kwashiorkor-lapsen kärsimyksestä tai lähinnä lasta esittävästä valokuvasta ja halusi pitää mahdollisimman monta lasta hengissä. Unohtaen, että kwashiorkor tarkoitti ”hän, joka sai veljen”, jolloin taudin nimi itsessään selitti sairauden syyn. Tai nimenomaan haluten unohtaa, sillä vesimiehen aikaa elävä länsimainen ihminen alkoi kehittää itselleen vahvan uskon siitä, että mikään kehitysmaissa tapahtuva paha ei voi johtua kehitysmaalaisista itsestään. Syy on aina länsimaisen riiston. Kehitysavun, ruoka-avun ja lääketieteellisen avun aikaansaamaa väestönkasvuongelmaa hän ei edes halunnut ajatella, sillä tokihan kaikilla ihmisillä oli oikeus elää.

Veljeskunta ei koskaan toiminut hätiköiden luottaen vain pelkkään omaan harkintakykyynsä. Second opinion oli aina hyvä saada. Niinpä kyseisen 1980-luvun loppupuolella se teki uuden värväyskierroksen yliopistoissa, tällä kertaa yhteiskunnallisten aineitten parissa joskaan sen jatkuva vasemmistolaistuminen ei heitä miellyttänyt. Mutta sieltä löytyi silti aina lahjakkaita ja virallisen liturgian ulkopuolella ajattelevia ihmisiä. Heitä palkattiin – myös erittäin hyvillä eduilla – tekemään toisistaan tietämättä tutkimusta länsimaailman poliittisen tilanteen kehittymisestä nimenomaan väestönkasvun kannalta. Tutkimuksen aikana Neuvostoliitto – veljeskunnan odotusten mukaisesti – hajosi ja tutkijoille annettiin sen johdosta useita vuosia lisäaikaa. Sillä pakkahan oli mennyt kerralla uusiksi.

Tutkijat antoivat pitkän työnsä tulokset veljeskunnalle vuoden 1995 aikana ja kaikissa tutkimuksissa tiivistelmä oli samanlainen:

- Vaikka Neuvostoliitto romahti vuonna 1991 ja sitä myötä romahti myös kuriin ja pakottamiseen  pohjautuva reaalisosialismi, niin sosialismin utopistinen osa-alue on jäänyt elämään läntisissä yhteiskunnissa. Kyseisen utopistisen idelogian voi olettaa voimistuvan ja saavan itselleen jopa poliittisen johtoaseman kyseisissä maissa. Erityisesti tämä koskettaa läntistä Eurooppaa, jossa Euroopan unionin ovat saamassa haltuunsa / ovat saaneet haltuunsa juuri nämä kyseiset utopistisosialistit. Tukea tälle kehitykselle lisää se, että talouselämä on keskittymässä aina vain suureneville kansainvälisille yrityksille joilla ei ole isänmaata ja jotka – tavallaan kapitalismin periaatteitten vastaisesti – tukevat näitä sosialisteja sekä myös se, että valtamedia on pikku hiljaa siirtymässä / jo siirtynyt myös yhtä lailla kaiken realismin hylänneitten utopiasosialistien haltuun.

- Utopistisen ideologian vahvistuessa länsimaat eivät sekä pysty, eivätkä myöskään halua puuttua millään lailla väestöräjähdykseen ja siitä tulee ajan myötä tabu josta ei puhuta vaikka sen olemassaolo tiedetään. Tämä siksi, että eräänlaiseksi pyhäksi lehmäksi muodostunutta ja tavoitteissaan täysin epäonnistunutta kehitysapua ei saa arvostella, koska sitä arvostellessa arvosteltaisiin utopistisen ideologian tärkeimpiä arvoja. Lisäksi minkäänlaiset vapaaehtoiset keinot eivät vaikuta väestöräjähdykseen. Kuviteltu koulutustason ja elintason nousu sitä ei tee, sillä utopistiset länsimaiset eivät ymmärrä takapajuisten uskontojen ja traditioitten sekä puhtaan inhimillisen ahneuden vaikutusta. Tai ne eivät haluakaan ymmärtää, sillä se ymmärrys veisi pohjan ajatuksesta kaikkien ihmisten ja kulttuureitten samanlaisuudelta ja yhtä suurelta arvokkuudelta.

- Sen sijaan länsimaiset utopiayhteiskunnat nostavat esille sijaistoimintaa, joka saa tietynlaisen pseudouskonnon aseman. Näitä ovat olleet jo happosade sekä otsoniaukko ja koska niitten ennustamaa katastrofia ei ole tapahtunut, niin seuraava esille nostettava ja kaikin keinoin mainostettava asia tullee olemaan ilmastonmuutos. Tulevan kehityksen myötä näitä maailmanlopun skenaarioita estävä toiminta ja sitä myötä rajoitukset tulevat koskemaan ainostaan kehittyneitä ja teknistyneitä länsimaita jotka muutenkin ovat alkaneet huolehtia ympäristönsä tilasta paremmin kuin kehitysmaat ja esimerkiksi voimakkaasti teollistuva Kiina ja Kaakkois-Aasia. Näin ollen ympäristönsuojelusta tulee lähinnä länsimaitten taloutta jarruttava tekijä jolla ostetaan hyvää oloa utopiasosialisteille ja mahdollistetaan väestöräjähdyksen jatkuminen.

- On jo alkavia merkkejä siitä, että utopiasosialismin ja väestöräjähdyksen yhdistelmä tulee olemaan tuhoisa. Sillä on todennäköistä, ettei väestöräjähdys jatkossa rajoitu niihin maihin missä se tapahtuu. Ennen pitkää niin Afrikasta kuin Lähi-idästä tulee purkautumaan suuri määrä ylijäämäväestöä erityisesti Eurooppaan. Nimenomaan siksi, koska Eurooppa, erityisesti Länsi- ja Pohjois-Eurooppa antaa vapaaehtoisesti siihen mahdollisuuden. Koska eurooppalaiset utopistipoliitikot median kannustamana ovat nostamassa idean monikulttuurisuudesta ja rajoittamattomasta maahanmuutosta myös pseudouskonnoksi tämä kehitys tulee jossain vaiheessa uhkaamaan Euroopan vakautta ja jopa säilymistä yleensä. Tällä hetkellä asian suhteen tarjoavat suurimman turvan maissaan ankaraa yhteiskunnallista kuria pitävät arabidiktaattorit, mutta jos heidät jossain vaiheessa syöstään vallasta on tulppa silloin auki ja tie kaaokseen aukaistu.

- Kaiken kaikkiaan väestöräjähdys on tämän hetken suurin ongelma ja uhka koko maailmassa, eikä mitään mietittävissä olevia ja realistisia keinoja sen pysäyttämiseen ole.

Second opinion oli annettu, tosin se oli sama mitä veljeskunta oli itsekin ajatellut. Sitä, mitä tutkijat eivät tienneet, veljeskunnalla oli hallussaan mietittävissä oleva ja realistinen keino. Ei vielä valmis, mutta sitä lähestyttiin päivä päivältä. Tutkimuslaitokset toimivat rajattomilla resursseilla ja uusia lahjakkaita tutkijoita värvättiin. Nyt tarvittiin enää kärsivällisyyttä ja sitä veljeskunnalla riitti. Tarvittiin vielä kaksikymmentä vuotta. Sinä aikana veljeskunnan rahoittama geenitutkimus ja nanoteknologia olivat jo useamman sukupolven edellä siitä, mistä arvostetuimmissa tiedelehdissä kirjoitettiin.

Viidestoista kesäkuuta vuonna 2015 veljeskunta tapasi toisensa Kanadassa, New Brunswickin provinssin pääkaupungissa Frederictonissa. Tapaamisessa oli mukana Vermontin Benningtonissa sijaitsevan kaikkien tutkimuslaitosten toimintaa koordinoivan keskuksen ylin johtaja. Hänelle esitettiin yksi kysymys:

- Onko projekti valmis?

- Kyllä. Tuote on valmis. Sataprosenttisesti. Tuotteen levittämisen valmistelu kestää noin vuoden ja itse levittäminen kaksi vuotta. Sillä varmistetaan sataprosenttinen peitto.

- Kiitämme teitä. Aloitamme projektin välittömästi. Olette palvelleet meitä uskollisesti kolmekymmentä vuotta ja projektin edetessä tähän vaiheeseen olette myös esittäneet halunne päästä eläkkeelle. Luonnollisesti suostumme tähän. Käsittääkseni olette muuttamassa eläkepäiviksenne Arkansasin Black Oakiin. Pienenä merkkinä kiitollisuudemme osoituksesta teidän tilillenne on siirretty viiden miljoonan dollarin  ylimääräinen bonus.   

Kaikki veljeskunnan jäsenet nousivat ja kättelivät eläkkeelle siirtyvää johtajaa. Kun hän oli poistunut, veljeskunnan puheenjohtajavuorossa ollut tanskalainen – muitten lailla suurelle yleisölle tuntematon – multimiljardööri totesi:

- Itse asiahan on sovittu jo aikaa sitten. Mutta niin kuin myös on sovittu, nyt on äänestyksen aika. Viimeisen äänestyksen aika on sitten vuonna 2018. Toteutammeko operaation? Onko meillä varaa ja inhimillisyyttä olla toteuttamatta sitä?

Kaikki kaksitoista kättä nousivat epäröimättä. Tanskalainen puheenjohtaja otti esille läppärinsä, aukaisi salaisen viestintäyhteyden ja naputti ennalta sovituille asiamiehille viestin:

ALOITTAKAA OPERAATIO EDISTYS

Sitten hän painoi enteriä. Operaatio Edistys alkoi edetä siitä hetkestä alkaen jo kauan sitten suunniteltujen suuntaviivojen mukaisesti. Mutta heidän täytyi aloittaa kyseinen operaatio myös omaan elämäänsä ja yritysimperiumeihinsa liittyen. Heistä jokainen oli jo aikaa sitten valinnut itselleen työnsä seuraajan. Joku seuraajista oli miehen oma poika, joku taas matkan varrella löytynyt lahjakas ja realiteetit ymmärtävä oppipoika. Yritysimperiumeja alettaisiin pikku hiljaa siirtää seuraajien nimiin ja omistussuhteita sotkea vielä entisestään. Myös seuraajat olisivat tuntemattomia ja vaiteliaita multimiljardöörejä jotka puolestaan jatkaisivat The First Orderin työtä. Myös tutkimuskeskukset lopetettaisiin, kaikki merkit niitten olemassaolosta hävitettäisiin ja tilalle perustettaisiin uudet eri paikkoihin ja eri kautta tulevan rahoituksen varaan. Luonnollisesti uusiin tutkimuskeskuksiin siirrettäisiin vanhoista peräisin oleva tieto.

Ainoa kerta kun The First Order tapasi kokonaisuudessaan The Second Orderin oli helmikuussa 2018, hieman ennen kuin Operaatio Edistys suoritettaisiin loppuun. Tilaisuus oli lämminhenkinen mutta vakava. Sillä pian ensimmäinen veljeskunta lakkaisi olemasta ja toinen veljeskunta jatkaisi sen tehtävää. Ensimmäisen veljeskunnan jäsenet hyvästelivät vielä rakkaimpansa, järjestivät viimeiset hoidettavat asiat ja sen jälkeen huhtikuun 2018 alussa lensivät kukin suunnastaan Honolulun lentokentälle, siitä puolestaan Havaijinsaaren pääkaupunkiin Hiloon ja siitä lopulta Kailua Konaan ja Honokohaun sataman edustalla ankkuroituneelle M/Y Progressille.

Ja tässä he nyt olivat. Kokoontuneina loistojahdin kokoustiloihin. Jokaisella oli päällään tumma puku ja kravatti vaikka he eivät normaalisti perustaneet muodollisuuksista eikä Havaijin lämpö olisi sellaista vaatinut. Mutta nyt saatettaisiin alulle jotain, joka vaati muodollisen pukeutumisen. Puheenjohtajavuorossa ollut yhdysvaltalainen, Teksasissa asuva jäsen avasi tilaisuuden ja kävi läpi tilanteen:

- Kuluneen kahden vuoden aikana niin ilmakehään, vesistöihin kuin juomaveteen oli kylvetty niin paljon naniitteja että niitä oli arvion mukaan 99,99 %:ssa ihmiskunnasta. Naniitit olivat ihmisten verenkierrossa horrostilassa ja kun ne saisivat käynnistyssignaalin, ne aloittaisivat itsensä monistamisen ja siirtyisivät ihmisen aivoihin.

- Aivoissa ne vaikuttaisivat niin että ihmisen lisääntymiskyky yksinkertaisesti loppuisi. Kivekset eivät tuottaisi enää siittiöitä eikä munasarjat munasoluja. Lisäksi osa naniiteista siirtyisi ihmisten sukuelimiin ja tukkisivat miesten siemenjohtimet ja naisilta munasarjat. Toimenpide olisi pysyvä, sillä naniitit manipuloisivat ihmisten omaa kudoskasvua ja esimerkiksi miehillä toimenpide vastaisi vasektomiaa. Tehtyään tehtävänsä naniitit hajoaisivat, poistuisivat aikanaan ihmisen aineenvaihdunnan kautta eikä niistä jäisi mitään jälkeä.

- Seuraavaksi olisi vuorossa veljeskunnan rahoittaman geenitutkimuksen osuus. Veljeskunnan rahoittamat tutkimuslaitokset olivat onnistuneet selvittämään ihmisen geeniperimän huomattavasti ennen kuin se virallisesti selvitettiin ja naniitit osasivat tunnistaa sen. Jos naniitti oli ihmiskehossa, johon sen ei tulisi reagoida se toteaisi asian, yksinkertaisesti lakkaisi olemasta ja hajoaisi. Kaikkien mahdollisten ihmiskansojen, rotujen ja heimojen genomi oli veljeskunnan tiedossa ja naniittien aktivoitumisen tai ei-aktivoitumisen ratkaisi varsin yksinkertainen kaava:

- Jos henkilö edustaisi sellaista kansakuntaa, jonka lisääntyminen oli yli 5 lasta per nainen, naniitit aktivoituisivat 95 %:ssa kansakuntansa edustajissa.

- Jos henkilö edustaisi sellaista kansakuntaa, jonka lisääntyminen oli 4,5 - 5 lasta per nainen, naniitit aktivoituisivat 90 %:ssa.

- Jos henkilö edustaisi sellaista kansakuntaa, jonka lisääntyminen oli 4 - 4,5 lasta per nainen, naniitit aktivoituisivat 80 %:ssa.

- Jos henkilö edustaisi sellaista kansakuntaa, jonka lisääntyminen oli 3,5 - 4 lasta per nainen, naniitit aktivoituisivat 70 %:ssa.

- Jos henkilö edustaisi sellaista kansakuntaa, jonka lisääntyminen oli 3 - 3,5 lasta per nainen, naniitit aktivoituisivat 55 %:ssa.

- Jos henkilö edustaisi sellaista kansakuntaa, jonka lisääntyminen oli 2,5 - 3 lasta per nainen, naniitit aktivoituisivat 40 %:ssa.

- Jos henkilö edustaisi sellaista kansakuntaa, jonka lisääntyminen oli 2 - 2,5 lasta per nainen, naniitit aktivoituisivat 20 %:ssa.

- Jos kansakunnan lisääntyminen jäi alle kahden lapsen per nainen, naniitit eivät aktivoituisi ollenkaan.

Puheenjohtajavuorossa ollut teksasilainen mies totesi:

- Veljeni. On aika.

Jokaisen veljeskunnan jäsen edessä oli kannettava tietokone, joka erosi normaaleista läppäreistä siten, että siinä oli avain. Jokainen veljeskunnan jäsen käänsi avainta epäröimättä. Tämän jälkeen laivan viestikeskus otti satelliitin välityksellä yhteyden kymmeneen ympäri maailman sijoitettuun viestikeskukseen jotka puolestaan aktivoivat jo aikaa sitten levitetyn tietokoneviruksen joka otti haltuunsa noin viisitoista prosenttia maailman radio- ja tv-asemista sekä viisikymmentäkaksi tietoliikennesatelliittia. Asemat ja satelliitit lähettivät kolmen sekunnin purskeen joka kuuntelijoille kuulosti lähinnä häiriöltä lähetyksessä. Tämän jälkeen virus ohjelmoinnin mukaan hävitti itsensä ja jälkensä olemassaolostaan. Se oli tehnyt tehtävänsä.

Maailman mediassa analysoitiin jonkun verran sitä, mikä oli ollut tuo kolmen sekunnin maailmanlaajuinen häiriö, mutta selvyyttä siihen ei saatu. Pääteltiin sen oleva joko ilmakehähäiriö tai tietokoneissa oleva virhetila joka ei aiheuttanut sen kummempia ongelmia.

Sitä ei tiedetty, että häiriötila oli täysin suunniteltu ja se aktivoi naniitit.

Teksasilainen puheenjohtajavuorossa ollut mies totesi:

- Nyt meidän täytyy vain odottaa. Ehkä vietämme rauhallisia vanhojen ja elämäntyönsä tehneitten miesten eläkepäiviä tällä jahdilla tuloksia odottaessamme.

Heillä oli aikaa. Seuraava liike tehtäisiin kymmenen kuukauden kuluttua. Jahti otti kurssin pohjoiseen kohti Alaskan Anchoragea ja jatkaisi siitä etelään. Nyt oli aikaa katsella maisemia.

Helsinki, Naistenklinikka, helmikuussa 2019

Eräs sairaanhoitaja istui kahvitauollaan kollegoittensa kanssa. He keskustelivat ilmiöstä joka oli muuttunut päivä päivältä voimakkaammaksi ja jota he eivät välttämättä pitäneet kovinkaan pahana vaikka he eivät ymmärtäneet mistä se johtui. Ilmiöstä oli tullut Naistenklinikalle tieto jo aikaisemmin neuvoloitten kautta ja nyt se näkyi täälläkin. Vielä viime huhtikuussa elettiin tilanteessa, jossa syntyneitten poikien nimeksi tuli huomattavan usein Mohammed. Sitten, syksyä kohti oli syntyneitten kehitysmaalaisten määrä alkanut lähteä lievään laskuun. Sitten voimakkaaseen laskuun. Sitten se romahti ja nyt, helmikuussa ei viimeisen viikon aikana ollut syntynyt muita kuin suomalaisia sekä jonkun verran venäläisiä ja virolaisia.

Sairaanhoitajilla ei ollut mitään käsitystä siitä, mistä ilmiö johtui, mutta he eivät olleet panneet sitä ollenkaan pahakseen. Virallisen systeemin oppineet kehitysmaalaiset olivat olleet – hemmotelluiksi tottuneina – aina vaikeita ja hankalia asiakkaita. Kaikki hoitajat tuumivat, että johtui tämä mistä johtui, niin tilanne saisi siitä huolimatta pysyä samanlaisena. Pysyvästi. Kahvitauko loppui ja hoitajat saivat ilmoituksen uudesta synnyttäjästä. Hänen sukunimensä oli Mustonen.

M/Y Progress, jossain Tyynellämerellä, maaliskuussa 2019

M/Y Progress kiersi noin viidenkymmenen merimailin ympyrää eteläisellä Tyynenmerellä kiertäen koordinaatteja 48° 52′ 36″S 123° 23′ 36″W joka oli kaukaisin mahdollinen paikka kaikista mantereista ja saarista. Aluksen henkilökunnalle oltiin maksettu huomattavan suuri lopputili kun se oli poistunut aluksesta Uudessa-Seelannissa. Aluksen ohjaamisesta vastasi siitä eteenpäin veljeskunnan kanadalainen jäsen jolla oli myös merikapteenin pätevyys ja alus oli ilmoittanut lähtevänsä kohti Okinawaa. Tosiasiassa se lähti aivan toiseen suuntaan ja sammutti transponderinsa ettei sitä voinut seurata.

Kapteenin tehtävän ottanut kanadalainen oli laittanut jahdin määränpäähänsä saavuttuaan automaattiohjaukselle kiertämään ympyrää ja laivan tutka näytti, ettei jahdin lähettyvillä ollut yhtään alusta sadan kilometrin säteellä. Se oli tarpeellista ja välttämätöntäkin. Epämuodollisissa asusteissa loistojahdilla viimeisen vuoden viettäneet ensimmäisen veljeskunnan jäsenet olivat laittaneet jälleen tumman puvun päälle ja istuivat loistojahdin kokoustiloissa. Veljeskunnan kiertävä puheenjohtajuus oli kuluneen vuoden aikana vaihtunut ja puheenjohtajan paikan ottanut saksalainen mies aloitti kokouksen:

- Hyvät veljeni. Saamiemme tietojen mukaan naniitit ovat toimineet juuri niin kuin niitten pitikin toimia. Syntyvyys haluamissamme väestöryhmissä on romahtanut. Maailma on saanut hieman lisäaikaa. Kaikki varamme ja perintömme jatkaminen on siirretty toiselle veljeskunnalle. Mutta – niin kuin aikanaan sovittiin – tämä operaatio ei saa koskaan paljastua. Jos niin kävisi, niin vieläkin vallassa olevat utopistiset humanistisosialistit laittaisivat pystyyn jonkunlaisen afrikkalaisten lisääntymisprojektin kaikilla mahdollisilla voimavaroillaan ja tekisivät meistä julkisuudessa natseja ja kansanmurhaajia, vaikka me emme ole tappaneet ketään vaan antaneet maailmalle sen mahdollisuuden mikä sille oli välttämätöntä.

- Lähes kaikki operaation jäljet on hävitetty. Toistan, lähes kaikki.  Paitsi me,  ja se tieto mitä tällä aluksella on. Ja niin kuin olemme sopineet, ei operaatiosta jätetä jäljelle mitään jälkiä. Sillä turvaamme myös toisen veljeskunnan toiminnan. Se saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Niinpä on viimeisen äänestyksemme aika. Tiedätte kuinka toimia.

Jokaisen veljeskunnan jäsenen edessä oli jälleen kannettava tietokone, jossa oli avain. Jokainen veljeskunnan jäsen käänsi avainta jälleen ilman epäröintiä. Silloin kokoushuoneen seinällä olevassa näyttöruudussa alkoi näkyä laskuri, joka laski tunnista alaspäin. Laivan uumenissa oli viiden kilotonnin taktinen ydinase, jonka hankkiminen ei ollut tässä asemassa oleville miehille vaikeaa. Kello alkoi tikittää. Miehet siirtyivät jahdin oleskelutilaan, muistelivat elettyä elämäänsä keskustellen hiljaisella ja rauhallisella äänellä. Mitään dramatiikkaa ei enää kaivattu eivätkä miehet sitä olleet elämässään muutenkaan kaivanneet. Vain rauhallisia lauseita menneistä vaiheista. Lähinnä pienistä, tärkeistä asioista. Ne suuret asiat oli jo hoidettu. Elämäntehtävä oli suoritettu.

Laskuri meni minuuttiin. Veljeskunnan jäsenet nostivat viskilasin, skoolasivat vielä kerran keskenään ja totesivat:

- Tälle ja seuraavalle veljeskunnalle sekä maailman paremmalle tulevaisuudelle.

Viskit nautittiin, ydinase räjähti ja muutti M/Y Progressin ja puoli kilometriä sitä ympäröivää merta vesihöyryksi. Räjähdys rekisteröitiin maailmalla ja se sai hetkeksi aikaan poliittisen kriisin, kun kuviteltiin, että Pohjois-Korea oli tehnyt ydinaseräjäytyksen mannertenvälisellä ohjuksella. Kohu laantui nopeasti kun sekä Yhdysvaltain, Venäjän että Kiinan tiedustelupalvelut ilmoittivat, että Pohjois-Koreasta ei kyseisenä aikana oltu ammuttu minkäänlaista ohjusta. Räjähdyksen aiheuttama kohu häipyi myös nopeasti toisen, vielä suuremman otsikkoaiheen alle.

Mitä oli tapahtunut kehitysmaiden syntyvyydelle?

Campbell River, Kanada, toukokuussa 2019

Campbell Riverin sataman edustalle ankkuroituneeseen loistojahtiin M/Y Genesikseen oli saapunut kaksitoista miestä, iältään 48 – 53-vuotiaita. He olivat toisen veljeskunnan jäseniä ja kokoontuivat ensimmäisen kerran omin päin. Veljeskunnan kiertävässä puheenjohtajavuorossa ollut argentiinalainen mies nousi seisomaan ja sanoi:

- Veljet. Viettäkäämme hiljainen hetki ensimmäisen veljeskunnan jäsenten muistolle. He ovat tehneet ehkä suurimman mahdollisen työn tämän maailman hyväksi, eikä kukaan – meitä ja tiettyjä valittuja henkilöitä lukuunottamatta – tule koskaan tietämään heidän sankaruudestaan.

Toisen veljeskunnan jäsenet nousivat, painoivat päänsä ja pitivät hiljaisen hetken. Sen jälkeen alettiin käydä läpi kokouksen asialistaa:

- Naniittien toiminta oli onnistunut sataprosenttisesti ja maailma oli saanut lisäaikaa selvitäkseen. Mutta oli selvää, että koska naniitit eivät olleet siirtyneet nyt syntyneisiin lapsiin eikä ollut varmaa että maailma -  erityisesti utopistiseen humanismiin ihastunut länsimaailma – olisi vieläkään viisastunut. Siksi veljeskunnalla oli varastossa tarvittava tieto ja teknologia jolla operaatio voitaisiin tarvittaessa uusia.

- Toisin kuin ensimmäisen veljeskunnan, toisen veljeskunnan tulisi osallistua myös poliittiseen toimintaan. Ei aktiivisena toimijana, vaan  taustavaikuttajana ja rahoittajana. Läntisessä maailmassa oli tullut esille huomattava määrä järkeviä ja realistisia kansallismielisiä poliitikkoja, joitten toimintaa tuli alkaa tukea rahallisesti sekä suoraan että median kautta. Veljeskunta oli pannut jo alulle toiminnan, jonka kautta ne ostaisivat itselleen suuria mediaketjuja.

- Afrikkaa ja muita syntyvyyskatoa kärsiviä maita tulisi alkaa avustaa, keskittyen koulutukseen ja erityisesti naisten koulutukseen. Veljeskunta oli yksimielinen siinä, että se ei onnistuisi nykyisen kaltaisissa kehitysmaalaisissa yhteiskunnissa vaan niihin tarvittaisiin kansastaan välittävä sotilasdiktatuuri. Sopivia johtajaehdokkaita oli löytynyt sekä länsimaisista sotilasopistoista että afrikkalaisista liikemiehistä. Heidän kanssaan oltiin oltu yhteydessä, kerrottu että heidän valtaanpääsyään tuetaan mutta oltiin myös kerrottu siitä että tappajananiitit oltiin keksitty jo ennen väestönkasvunaniitteja.

- Eli mikäli veljeskunnan tukema afrikkalainen sotilasjohtaja saisi päähänsä alkaa leikkiä uutta Idi Aminia tai Mobutu Sese Sekoa, niin hänelle tulisi yllättävä ja massiivinen aivoverenvuoto. Siihen ei ehkä ollut tarvetta, sillä löydetyt afrikkalaiset sotilaat ja liikemiehet vaikuttivat järkeviltä ja asiallisilta miehiltä jotka olivat totaalisen kyllästyneitä maittensa kaaokseen ja halusivat tehdä maistaan toimivia ja kansalaisistaan välittäviä valtakuntia. Samanlaisia sotilaita löytyi arabimaista, jotka manasivat alimpaan helvettiin aikanaan lännestä tuodun ns. demokratian joka sai heidän maansa kaaokseen.

- Luonnollisesti maailmassa ihmeteltiin, että minkä ihmeen vuoksi kehitysmaalainen väestönkasvu romahti. Etteivät epäilykset kohdistuisi millään muotoa – jo jälkensä hävittänyttä – ensimmäistä veljeskuntaa kohtaan, niin oli kehitettävä hämäysliike ja sitä saisi edustaa Gaia-uskonto. Toinen veljeskunta oli palkannut kymmenen näyttelijää – naniittivaroituksella varustettuna – jotka alkaisivat esiintyä Gaia-uskonnon epistoloina ympäri maailmaa. Toinen veljeskunta tarjoaisi heille sekä huomattavaa taloudellista tukea että medianäkyvyyttä. Gaia-epistolat julistaisivat oppia että maapallo itsessään oli älyllinen olento ja sen vuoksi se oli estänyt ihmisen liiallisen lisääntymisen. Uskonto tulisi saamaan laajaa kannatusta erityisesti länsimaisten naisten keskuudessa sillä he olivat muutenkin kovasti vastaanottavaisia kaikelle järjenvastaiselle hömpälle. Sitä kautta tapahtumien todellinen syy jäisi taka-alalle.

- Tietenkin tuli varoa, ettei kyseinen Gaia-uskonto nousisi liian suureen asemaan ja siksi sen hajoaminen oltiin suunniteltu jo etukäteen. Vanhoilliset Gaia-uskovaiset tulisivat pitäytymään edelleenkin siinä ajatuksessa että maapallo itsessään ja kokonaisuudessaan on älyllinen elollinen organismi. Toinen lahko uskoisi, että maapallon niin virus- kuin bakteerikanta muodostaisi älyllisen olennon. Kolmas lahko puolestaan alkaisi julistaa, että maan ulkopuoliset olennot olisivat aikanaan lisänneet dna:tansa ihmisiin ja laittaneet siihen eräänlaisen kasvujarrun. Toinen veljeskunta tulisi antamaan sekä rahallista avustusta että mediatilaa näille kaikille kuppikunnille ja varmistaisi että ne hajoaisivat vielä useampiin toistensa kanssa taisteleviksi lahkoihin, muuttuisivat naurettaviksi ja menettäisivät samalla merkityksensä. Mutta ne olisivat välttämättömiä viemään huomiota ensimmäisen veljeskunnan työstä ja siitä epäilystä että väestönkasvun romahdus oli aiheutettu keinotekoisesti.

- Lisäksi toinen veljeskunta totesi, että uudet kandidaatit heidän työnsä jatkamiseksi oli löydetty ja heidän koulutuksensa oli käynnissä. Aikanaan kolmas veljeskunta tulisi jatkamaan heidän työtään. Kolmannen veljeskunnan, ja ehkä jo toisen veljeskunnan aikana nanoteknologia voitaisiin tuoda julki ja alkaa käyttää sitä tappavien sairauksien niin kuin esimerkiksi syövän hoitamisessa.

Meyrin, Geneven kantoni, Sveitsi

Meyrin sairaalan patologi tutki ruumista, joka oli tuotu hänelle tutkittavaksi. Kyseessä oli 51-vuotias arabimies, terve, ei mitään tiedettyjä sairauksia. Silti hän oli romahtanut yhtä-äkkiä ilman mitään syytä ja kuollut muutamassa hetkessä. Patologi suoritti ruumiinavauksen eikä havainnut sydämessä eikä muissakaan elimissä minkäänlaista vikaa. Sitten hän aukaisi kallon, katsoi aivoja ja näki jotain, mitä ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Ei hän voinutkaan olla nähnyt sitä, sillä kyseinen mies kuului niin ensimmäisen kuin toisen veljeskunnan tietämään poikkeamaan.

Noin yhdellä ihmisellä miljoonasta naniitit eivät lopettaneet toimintaansa tehtävänsä suoritettuaan vaan jatkoivat kasvamistaan aivoissa kunnes ne saivat aikaan massiivisen aivoverenvuodon. Kyseinen arabimies oli yksi miljoonasta. Patologi tutki ruumiin aivoissa oleva outoa muodostelmaa. Se ei näyttänyt syövältä. Se ei näyttänyt miltään, mitä patologi oli ennen nähnyt.

Patologin onneksi hän työskenteli paikkakunnalla, jossa toimi CERN, eli Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus. Sen kautta hän saattoi tutkia tuota outoa muodostelmaa huippuluokan mikroskoopilla. Hänellä kesti hetken aikaa tajuta, mitä hän todella näki, mutta sitten hän muisti kehitysmaalaisen väestönkasvun romahduksen, laski päässään yhteen kaksi ynnä kaksi ja sitten hänen kasvoilleen ilmestyi leveä hymy:

- No kas perkelettä…

Patologi aukaisi nauhurinsa:

- Kuolinsyynä on massiivinen aivoverenvuoto. Ruumis tulee välittömästi luovuttaa sukulaisilleen että he voivat haudata hänet islamilaisten menojen mukaisesti.

Tämän jälkeen patologi siirtyi ruokailutiloihin. Hän kuuli ruokaillessaan kun naapuripöydässä puhuttiin siitä, kuinka kehitysmaalainen syntyvyys oli romahtanut ja mietittiin syitä siihen.

Patologi oli hiljaa mutta hymyili itsekseen.

OSAKAN MYYNTITYKIT

February 2, 2018, 1:20 am

≫ Next: EPÄILYKSEN PIRU JA YLI-INSPEKTÖÖRI

≪ Previous: NANIITIT

$

0

0

Osaka, Japani, elokuussa 2017

Maailman kehittyneimpiä seksirobotteja valmistavan Biirutoshootsuu Ga Koppunikonderu-yhtiön markkinointiosastolla tehtiin pitkää päivää ja osaston kokoushuoneeseen oli kokoontunut neljä yhtiön parasta markkinointimiestä. Paikalla olivat osaston päällikkö Takakumi Kawabata sekä kolme markkinoinnin huippuammattilaista eli Hajosiko Monosi, Katosiko Näkösi sekä Joka Kutihuti. Kawabata avasi kokouksen:

- Niin kuin tiedätte, on yhtiömme onnistunut kehittämään seksirobotin joka vastaa ihmisnaarasta likimain kaikissa sen toiminnoissaan. Pois lukien sen, että se puhuu paljon vähemmän mutta sitä ei oikeastaan voi pitää varsinaisena vikana. Mutta yhtiön pääjohtaja Jokohama Humahuta haluaa tietynlaisen varmistuksen markkinointiosastolta ennen tuotannon laajaa aloitusta.

- Minkälaisen varmistuksen? Tuotehan on niin priimaa kuin olla voi.

- No ei oikeastaan varmistusta, ehkä esitin asiani hieman epäselvästi. Humahuta haluaa, että kehitämme sellaisen mainoskampanjan, iskulauseen, jotakin, joka saa tavallisen miehen ajattelemaan että kannattaa hankkia mieluummin seksirobotti kuin alkaa vongata ihan oikeaa lihallista naista. Humahuta on älykäs mies – ei kai hän muuten tämän yhtiön pääjohtaja olisikaan – ja ymmärtää että seksitouhut ovat yhtä lailla korvien kuin jalkojen välissä. Miehilläkin. Tunne siitä, että on naisen haluama ja sen aikaan saama innostus on geeneissä. Ja jollain tavoin meidän täytyisi pystyä se tunne kesyttämään ja saada mahdollisimman moni mies ajattelemaan että korvike onkin alkuperäistä parempi. Jolloin siihen kannattaa sijoittaa ne rahat, jotka tähän mennessä on sijoittanut niihin iltoihin joitten lopuksi ei käy flaksi. Tästä on kysymys. Ja ymmärrän Humahutan huolen. Projektiin on sijoitettu valtavasti rahaa.

Hajosiko Monosi tuumasi tähän:

- Tehtävä on vaikea. Miehelle on lähes mahdotonta se, että hän menettäisi mielenkiintonsa oikeisiin naisiin. Johtuu niistä hormoneista ja feromoneista vai mitä japaninkielellä lausuttuja perkeleitä ne oikein olivatkaan. Ne vaan vaikuttavat. Pudottavat mieheltä älyn vetskarin taakse. Ei niitä oikein poiskaan saa noiduttua.

Katosiko Näkösi komppasi:

- Tuo on totta. Eikö johtaja Humahutalle riittäisi perinteinen mainoskampanja? Paljon mainosaikaa, paljon toistoa, paljon positiivisia mielikuvia. Luodaan uutta, vaihtoehtoista tarvetta eikä edes yritetä poistaa entistä. Joka on kuitenkin joka häiskällä selkäytimessä. Kehitettäisiin kalliita ja hyvin editoituja mainoksia joissa vakuutetaan että seksirobotti on jotenkin tyylikkäämpää ja miehekkäämpää kuin vanhanaikainen pornari kourassa lapaseen läiskiminen.

Takakumi Kawabata pudisti päätään:

- Se ei riitä. Johtaja Humahuta sanoi nimenomaan että on luotava aito tarve tuotteellemme. Saada aikaan mielikuva siitä, että se on paras vaihtoehto. Ei toiseksi paras eikä korvike parhaalle.

Hajosiko Monosi raapi päätään:

- No jo heitti johtaja pahan pallon. Vaikka sen takiahan hän meille niin hyvin maksaa. Mutta minä olen vähän neuvoton. Kyllähän meistä jokainen tietää että sen aidon toosan kanssa pelaa kuitenkin mieluummin kuin sen high tech-korvikkeen kanssa.

Markkinointiryhmän jäsen Joka Kutihuti oli ollut tähän asti hiljaa, mutta nyt hän otti puheenvuoron:

- Te lähdette pojat nyt hieman väärästä näkövinkkelistä. Te mietitte vain sitä, kuinka voitaisiin luoda positiivisia mielikuvia omasta tuotteestamme. Sen sijaan meidän pitäisi miettiä, kuinka luoda negatiivisia mielikuvia kilpailevasta tuotteesta.

- Meinaat siis tällä kilpailevalla tuotteella naisia ja ihan livetuheroa? Mutta emmehän me pysty herättämään siitä negatiivisia mielikuvia vaikka kuinka markkinoinnin ammattilaisia olemmekin.

- Emme me. Mutta naiset itse pystyvät.

- Mitä tarkoitat?

- Ei tarvita muuta kuin naisille suunnattu ja mukamas spontaani joukkoliike joka muuttuu sitten nopeasti joukkohysteriaksi. Kun ottaa huomioon naiset, ja ennen kaikkea äänensä mediassa hyvin kuuluviin saavat tiedostavat naiset niin se ei ole edes kovin vaikeaa. Ja kun tämä feministinen joukkohysteria lähtee sitten totaalisesti lapasesta, niin aina useampi mies alkaa tuntea aitoa vastenmielisyyttä kilpailevaan tuotteeseen tai ainakin sen ympärillä olevaan kilpailevan tuotteen elossapitojärjestelmään ja alkaa myös ajatella että pitäkää toosanne ja sen myötä ostaa itselleen Biirutoshootsuu Ga Koppunikonderu-yhtiön tuotteita.

- Mutta mikä tuo joukkohysteria sitten olisi?

- Minä olen pojat jo suunnitellut sen. Katsokaas tätä:

Kawabata, Monosi ja Näkösi tutustuivat Kutihutin aineistoon. Sitten he katsoivat Kutihutia, sitten toisiaan ja jälleen Kutihutia ja huusivat ääneen:

- No jumalauta! Johtaja on pyydettävä heti tänne!

Viisitoista minuuttia myöhemmin yhtiön johtaja Jokohama Humahuta saapui markkinointiryhmän kokoustiloihin mukanaan avustajansa Repesikö Hanurisi. Hän tutustui Kutihutin suunnitelmaan. Kokoustiloissa vallitsi haudanhiljaisuus. Aikansa materiaaliin tutustuttuaan hän kohotti katseensa, katsoi markkinointiryhmää ja hymyili:

- Hai. Tämä #metoo-projekti laitetaan välittömästi käyntiin.

Sitten hän käänsi katseensa avustajaansa:

- Pistäpäs Hanurisi soittaen firman hallintoon ja sano, että alkavat välittömästi palkata uusia työntekijöitä. Firma aloittaa tuotantonsa täydellä volyymilla ja siirtyy saman tien kolmeen vuoroon…

EPÄILYKSEN PIRU JA YLI-INSPEKTÖÖRI

February 4, 2018, 2:05 pm

≫ Next: MIELIVALOKUVA JA AJATUSRAISKAUS

≪ Previous: OSAKAN MYYNTITYKIT

$

0

0

Helsingissä, nykypäivänä

Mukavassa asunnossaan vapaailtaansa viettävä poliittisen poliisin yleisen mielenhärkkimisosaston yli-inspektööri istui tietokonepöytänsä ääressä, nautti raskaan työpäivän jälkeen ansaittua kylmää olutta ja katseli twitter-tiliään. Aikaisemmin päivällähän hän oli laittanut siihen viestin jonka mukaan Helsingissä tuli tietoon viime vuonna 57 ekstremististä rikosta eli sellaista väkivaltaa tai siihen yllyttävää rikosta, joiden motiivi liittyy aatemaailmaan. Epäilyt jakaantuivat: väkivaltainen äärioikeisto 56, väkivaltainen äärivasemmisto 1, uskonnolla perusteltu väkivalta 0. Hän hieman ihmetteli sitä, että kommenteissa ei oikein oltu hänen kanssaan samaa mieltä vaikka hän oli kumminkin arvostettu ja virka-aseman omaava virkahenkilö. Pitäisihän tavallisten kansalaisten sentään ymmärtää että jos virkakoneistosta sanotaan jonkun asian olevan näin, niin silloin se jumalauta…

Hä? Mikäs helkkari tohon koneeseen tuli? Siinä välähti jotain… no, kummallista. Taisi olla joku häiriö nettiyhteydessä. Niin… mitäs hän oli ajattelemassa… niin juu, jos virkakoneiston edustaja sanoo että 2 + 2 = 5 niin totta helvetissä se on 5 sillä virkakoneiston edustaja sentään tietää asioitten taustat paljon paremmin kuin…

Mitä hemmettiä? Nythän toi kone rupee vittuilemaan ihan oikeesti. Helvetti, yli kahden tonnin MacBook Pro ja lykkää tommosia haamukuvia ja… no nyt se meni kokonaan juntturiin… mikäs helevattu…

Yli-inspektööri käänsi päätään ja… jaahah… siinähän se perkele kirjahyllyn päällä nakotti. Yli-inspektööriä oltiin varoitettu moneltakin taholta tuosta ei-toivotusta vieraasta ja hän tunnisti sen kuvauksista hyvin. Epäilyksen Piru irvisti ilkeästi ja tuumasi silmät kiiluen:

- Mitäs jäbä? Nautit tässä ansaittua lepoa hyvin valehdellun politrukin työpäivän jälkeen?

Yli-inspektööri ryki hieman asiallista virkamiesyskää ja vastasi sitten:

- Minun mielestäni valehtelu on ehkä hieman liioiteltu termi tässä asiassa ja tuo termi politrukki on hieman loukkaava vaikka se teknisesti ottaen ehkä osuva onkin.

Epäilyksen Pirun hymy meni niin leveäksi että suupielet kohtasivat toisensa takaraivossa, pään yläosa irtosi, pyöri hetken aikaa ympäri soitellen can cania ja loksahti sitten takaisin paikalleen:

- Jaa hieman liioiteltu? Poliisille tehty ilmoitus ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” onkin nyt sitten oikeudessa tuomittu väkivaltarikos?

- On poliittisesti tarkoituksenmukaista lukea nuo,  no, sinänsä hieman tulkinnanvaraiset ja ei aina esitutkintaankaan päätyvät tapaukset mukaan väkivaltarikoksiin tai ainakin niihin yllyttämiseen.

- Poliittisesti tarkoituksenmukaista niin… sanoo puolueeton viranomainen vai kuinkas se menikään… mutta mahtoikohan sulta unohtua tuosta twiitistäsi jotakin?

- Niin kuin esimerkiksi mitä?

- No esimerkiksi vaikka haittamaahanmuuttajien kantasuomalaisiin kohdistamat niin murhat, tapot, pahoinpitelyt, ryöstöt kuin raiskauksetkin? Eikös ne ole niitä varsinaisia rikoksia joihin poliisin tulisi kohdistaa voimavaransa?

- Ne eivät ole aatemaailman motivoimia viharikoksia vaan täysin normaaleja rikoksia eivätkä ne siis kuulu ekstremististen rikosten piiriin. Kyse on siitä, kuinka asiat tilastoidaan. Vasta kun asia on tilastoitu, niin se on todella tapahtunut. Kyse on tulkinnasta. Joten nuo mainitsemasi haittamaahanmuuttajien teot eivät ole ekstremistisiä rikoksia vaan sosioekonomisia haasteita joihin kantasuomalaiset eivät ole osanneet vastata oikealla tavalla. Näin ollen vastuu noista rikoksista on itse asiassa kantasuomalaisilla itsellään.

Epäilyksen Piru hymyili, no, pirullisesti ja kysyi:

- Uskotko sinä tuohon itsekään?

Yli-inspektööri oli hetken aikaa hiljaa. Sitten hän nousi, meni baarikaapille, otti sieltä pullon viskiä ja lasin. Sitten hän mietti hetken ja otti toisenkin lasin. Tuota olentoa oli turha ärsyttää. Sillä oli sentään pirunmoiset hampaat. Ja olihan se yksi piru muutenkin. Ennen kaikkea se latoi suustaan inhottavia totuuksia joihin yli-inspektööri ei ollut töissään tottunut. Hän kaatoi molempiin lasiin tukevat moukut, tarjosi pirulle omansa, istui takaisin tuolilleen ja vastasi sitten:

- Jaa uskonko? No en tietenkään usko. Luuletko sinä ihan tosissasi että minua kiinnostaa noitten hiekkaneekereitten ja muitten hättiäisten hyvinvointi? Ja luuletko että minä oikeasti uskon Suomessa olevan jotain järjestäytynyttä ja merkittävää väkivaltaista äärioikeistolaista liikettä? Ei tietenkään ole. Mutta minun täytyy toimia näin. Koska sillä tavoin minä suojelen vallitsevaa poliittista järjestelmää. Se järjestelmä mieltää virallisesti haittamaahanmuuton hyötymaahanmuutoksi vaikka tietää itsekin olevansa väärässä. Mutta jos se tunnustaisi tehneensä sen hirvittävän virheen minkä se on tehnyt kyseisen asian suhteen jo aikaa sitten ja vuosi toisensa jälkeen sitä vielä pahentanut niin sen ideologinen pohja murskaantuisi ja se menettäisi oikeuden olemassaoloonsa. Se saattaisi kaatua. Melko varmasti kaatuisikin. Ja jos poliittinen järjestelmämme kaatuisi, se olisi sellainen katastrofi jota yhteiskuntamme ei kestä.

- Miksei kestäisi? Onhan niitä ikuiseksi kuviteltuja poliittisia järjestelmiä kaatunut ennenkin. Niin kuin tuossa itänaapurissa ja Itä-Euroopassa yleensäkin. Elossa sielläkin vielä ollaan ja leipää syödään niin kuin ennenkin. Eikä hirveästi haikailla sen kaatuneen järjestelmän perään.

Poliittisen poliisin yleisen mielenhärkkimisosaston yli-inspektööri kaatoi lasiinsa lisää viskiä ja vastasi:

- Kyllä se olisi katastrofi. Ei ehkä tavallisille ihmisille. Ehkä se olisi heille jopa helpotus. Mutta vallitsevan poliittisen järjestelmämme edustajille se olisi katastrofi. Ja minä kuulun niihin. Me saattaisimme menettää kaiken. Uramme, asemamme ja elantomme.

- Vaikka uranne, asemanne ja elantonne pohjautuu valheeseen?

- Vaikka niin. Mutta se pohjautuu todeksi määriteltyyn valheeseen. Ja se, kuka asiat saa määritellä on tärkeintä. Muulla ei ole merkitystä.

Epäilyksen Piru otti huikan viskimukistaan ja hymyili sitten lähes inhimillisesti.

- Eli sinä tunnustat olevasi ajatukseton ja mielipiteetön virkamies joka noudattaa määräyksiä ilman minkäänlaista halua tai edes kykyä kyseenalaistaa niitä?

- Juuri sellainen minä olen. Ei minulle makseta ajattelusta vaan siitä, että pidän yllä vallitsevaa järjestelmää ja toistan kansalaisille oikeaksi määriteltyä epistolaa. Ja sen myötä määrittelen rikoste vakavuuden niitten poliittisten vaikutusten, en rikosten tosiasiallisen vakavuuden mukaan.

- Toisin sanoen sinä olet juuri samanlainen nuhteeton ja määräyksiä kyseenalaistamaton virkamies kuin se kollegasi joka aikanaan lastasi ihmisiä härkävaunuun ja kuskasi ne tapettavaksi.

- Tavallaan. Mutta eihän poliittinen järjestelmämme ketään härkävaunuun kuskaa.

- Ei vielä. Mutta entäs jos linja kovenee? Entäs jos toisinajattelijoita ei saa hiljennettyä pehmeämmin keinoin?

- No, sitten minä toimin edelleenkin määräysten mukaan. Vikahan on silloin toisinajattelijoissa kun ne eivät ole älynneet tukkia turpaansa.

Epäilyksen Piru tyhjensi viskimukinsa ja hymyili.

- Tiedätkös, yli-inspektööri. Sinä olet ihmisenä melkoinen mulkku. Mutta olet sinä sentään rehellinen mulkku etkä sitä millään tavoin peittele. Siksi minä annan sinulle lahjan.

- Jaa lahjan? Minulle on kerrottu noista sinun lahjoistasi. Mitäs pirua sinä minun varalleni olet suunnitellut?

- Huomaat sen viimeistään huomenna. Vaan nyt minun tarttee mennä. On paljon asiakkaita. Som´moro.

Epäilyksen Piru katosi rikinkatkuiseen ja naurunkätkättävään pilveen. Yli-inspektööri joi viskinsä loppuun, pesi hampaansa ja meni nukkumaan. Aamulla hän heräsi, nautti maittavan aamiaisen ja ajatteli ettei mitään vittuilevaa lahjaa näkynyt missään. Taisi se piru vain pelotella. Ehkä se kaikki olikin ollut vain unta. Hän valmistautui työpäiväänsä, laittoi päälle poliisin virkapuvun ja käveli eteiseen. Ohimennen hän vilkaisi peiliin.

No voi vittu...

Poliittisen poliisin yleisen mielenhärkkimisosaston yli-inspektööri katsoi alaspäin ja totesi että kyllähän hänen päällään sentään oli suomalaisen poliisin univormu. Peilikuva hämäsi. Toisaalta… olihan tuo peilikuvassa oleva univormu kieltämättä aika tyylikäs. Kuvasti absoluuttista valtaa. Jotain sellaista, jota yli-inspektöörikin halusi ja arvosti. Yli-inspektöörin kantapäät napsahtivat vaistomaisesti yhteen ja oikea käsi alkoi kohota. Onneksi vasen käsi sai sen kopattua ennen kuin se ylitti kriittisen kulman.

Piru vie… tuota oikeaa kättä tarttee vahtia virantoimituksessa… joku voi vielä nähdä…

MIELIVALOKUVA JA AJATUSRAISKAUS

February 6, 2018, 2:05 pm

≫ Next: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XCI

≪ Previous: EPÄILYKSEN PIRU JA YLI-INSPEKTÖÖRI

$

0

0

Radanvarsikaupungissa, muutama vuosi tästä etiäppäin.

Atk-tukihenkilö Jouko Jötikkä istuskeli kotonaan saunan jälkeen, nautti kylmää olutta ja katseli televisiosta jalkapalloa. Hänet tunnettiin kaveripiireissään kovasti luotettavana, järkevänä ja asiallisena heppuna sekä muutenkin kelpo häiskänä. Hän oli myös kovasti rock´n´roll-mies ja toimi wankabilly-musiikkia soittavan Buddy Rider´n´ The Black Jack Parrots-yhtyeen kitaristina ja laulajana. Yhtyeen keikoilla oli ollut aina pirunmoisen hyvä meininki. Myös työssään hän oli arvostettu ammattilainen ja hän – ainakin käsittääkseen – tuli hyvin toimeen kaikkien työkollegoittensa kanssa.

Siinä hän oli väärässä. Sillä hetken kuluttua kaikki tulisi muuttumaan.

Ovikello soi, Jouko mietti että kukahan siellä mahtaisi olla, ei ollut ainakaan tullut sovittua kenenkään kanssa mitään. Bändin treenipäiväkin oli vasta huomenna. Liekö Jehovan todistajia? Kylpytakissaan hän käveli ovelle ja hämmästyi kun siellä oli kaksi poliisia jotka esittäytyivät hieman nolon oloisina:

- Vanhemmat konstaapelit Väylämö ja Höök Radanvarsikaupungin poliisista iltaa. Mahdatteko olla Jouko Jötikkä?

- Mahdanhan minä olla niin. Mitä asia mahtaa koskea?

- Tota noin… kun meidän pitäisi kuskata teidät tuonne poliisiasemalle.

- Tähän aikaan illasta? Minkä merkeleen takia?

- No kun teistä on tehty rikosilmoitus ja teitä epäillään sekä mielivalokuvan laittomasta ottamisesta että mahdollisesta ajatusraiskauksesta.

- Ja mitähän saatanan perkeleen helvettiä nuo asiat actually mahtavat tarkoittaa? Kun mulla on sivistyksessä tämän asian suhteen ainakin mielivalokuvan kokoinen aukko.

- Tuota… jos nyt vaan tulisitte mukaan. Teille selitetään kyllä sitten.

Jötikkä ymmärsi että kamarille lähtö tästä nyt joka tapauksessa tulee ja hillitsi hurjan luontonsa. Parempi lähteä pukeutuneena kuin pelkässä kylpytakissa ja käsiraudoissa. Niinpä hän kysyi:

- Kai minä saan vaatteet panna päälle ensin?

- Juu ilman muuta.

Jötikkä pukeutui, käveli poliisien saattamana koppiautoon ja tuumasi matkan aikana että vaikka hän sitä Lapin Poliisit-sarjaa on joskus katsellutkin niin eipä olisi arvannut että tässäkin peräloosterissa joutuu itse joskus istumaan. Eihän hänellä helvetti soikoon ollut tähän mennessä edes parkkisakkoja. Onneksi mukana ei ollut tosi tv-kuvaajaa sillä varmasti hänellä olisi ollut Euroopan hölmistynein ilme. Mistä maantulenhelvetistä nyt oli oikein kysymys? Poliisiauto ajoi asemalle ja konstaapelit taluttivat Jötikän sisälle, missä vastassa oli poliisiunivormuun pukeutunut oikein vihaisen näköinen nuori nainen. Näytti olevan esimies. Tai mikä hiton esihenkilö se nykyisin olikaan? Nainen sanoi:

- Viekää tuo potentiaalinen ajatusseksirikollinen yöksi koppiin kypsymään. Kuulustelen häntä itse aamulla.

Mitä zwiddua? Yöksi pidätysselliin? Eikä Jouko edes tiennyt mitä hän oli tehnyt. Vietettyään elämänsä pisimmän unettoman yön hänet kuljetettiin kuulustelutiloihin jossa sama nainen oli odottamassa.

- Olen oikeustieteitten maisteri Eilanillukka Vätkytän-Läkittäinen ja toimin Radanvarsikaupungin poliisipäällikkönä. Oletteko Jouko Jötikkä joka toimii ammatiltaan atk-tukihenkilönä Radanvarsikaupungin julkishallintobyroon yleisessä asioita säätävässä, sähläävässä ja säveltävässä subdiviisiossa?

- Pitäis nimi tietää kun on osattu kotoo hakee, sanottiin Tuntemattomassakin. Vaan olenhan minä. Ja toimin niin. Yksi harvoja muuten joka siinä subdiviisiossa jotain yleensä tekee. Mutta voisitteko jo kertoa, että minkä ihmeen takia minä olen täällä?

- Työkolleganne selitteläätiön, sovelletun spedestetiikan ja akateemisen käsitehässimisen maisteri Mirvaläyräänä Liioittelation joka toimii kysyvän ja kehittävän tyhjänpyörittäjän virassa subdiviisiossanne on tehnyt teistä rikosilmoituksen. Hän väittää, että olette ottanut hänestä luvattoman mielivalokuvan ja sitä myötä syyllistynyt mahdolliseen ajatusraiskaukseen.

- WTF?

- Meillä on todistusaineistoa. Niin kuin tiedätte, työpaikallanne on nauhoittava kameravalvonta juuri tällaisten tapausten varalta.

Vätkytän-Läkittäinen käänsi tietokoneensa näyttöruudun.

- Katsokaapas. Tässä on kuvamateriaalia joka on kuvattu kolme päivää sitten. Te aivan selvästi katsotte Mirvaläyräänän rintavarustusta ensin 3,74 sekuntia, sen jälkeen vielä 2,68 sekuntia ja sitten vielä katseenne viipyy hänen jalkovälissään 1,98 sekuntia. Se on aivan tarpeeksi mielivalokuvan ottamiseen. Hänen strategiset paikkansa jäivät teidän muistiinne ja Mirvaläyräänä kertoi minulle kyynelehtien kuinka kauhealta tuntuu se ajatus että te läiskitte kotonanne lapaseen ajatellen mielessänne hänen mielivalokuvaansa. Se on kuulkaa ajatusraiskaus se. Vakava, vakava rikos. Mirvaläyräänä tuntee tulleensa raiskatuksi ja se on Jötikkä niin, että tällaisessa tapauksessa pelkkä naisen tunne riittää. Minunkin mielestäni te olette raiskannut hänet. Ainakin ajatusraiskannut.

Jouko mietti hetken että oliko hän mahtanut alkaa kiskoa LSD:tä ja eli nyt hyvin pahaa trippiä mutta päätteli kuitenkin olevansa todellisuudessa ja vastasi:

- Tota noin… ensinnäkään minun pippelini ei ole koskaan käynyt hänen pimpissään. Siks toiseks kyseinen Mirvaläyräänä on niin itseään täynnä oleva ja vittumainen ihminen sekä lisäksi rehellisesti sanottuna tyhmä kuin saapas, niin että ajatus hänen naimisestaan saa aikaan mielikuvan sessiosta raastinraudan kanssa eli ajatuksena se on teoreettisesti mielenkiintoinen mutta käytännössä hyvin tuskallinen joten sitä kannattaa välttää viimeiseen saakka. Ja jos kattoo tota tallennetta niin kai arvoisa poliisihenkilö vai mitä te nyt olettekaan huomaa että kyseisellä Mirvaläyräänällä on päällään niin avonainen paita että siitä näkyy nännipihat. Minä olen mies ja en mahda sille mitään jos katse harhautuu siihen suuntaan. Mutta tuskin kyseinen Mirvaläyräänäkään väitti että minä ehdottelin hänelle hävyttömiä saati sitten sitä että kopeloin häntä strategisista tai vähemmän strategisista paikoista?

- Ei hän sitä väittänyt. Mutta se, mitä sanoitte rikosilmoituksen tekijästä ylitti muuten kunnianloukkauksen rajan. Se lisää tuomiotanne.

- Onko tuomio siis jo langetettu?

- Ei vielä. Mutta oikeudessa se tullaan ilman muuta langettamaan. Todistusaineisto on kiistaton. Ette te sitä pysty kiistämään.

- Missä vaiheessa muuten tämä niin sanottu mielivalokuva on yleensä muuttunut rikokseksi?

- Sen jälkeen kun punavihreät puolueet voittivat vaalit ja muodostivat hallituksen. Ja samalla nimittivät minut tänne poliisipäälliköksi. Te saatte jonkunlaisen tuomion joka tapauksessa. Aktiivisella ja tehokkaalla katumisella saatatte päästä siihen, että teidät tuomitaan ainoastaan luvattoman mielivalokuvan ottamisesta eikä ajatusraiskauksesta.

- Hjuu… kehitys se vaan kehittyy… minkähänlaisessa feministis-humanistisessa taivaassa me kahdenkymmenen vuoden päästä mahdetaan olla… no ei muuta kuin ankarasti katumaan sitten…

*

Kolme kuukautta myöhemmin, Radanvarsikaupungin julkishallintobyroon yleinen asioita säätävä, sähläävä ja säveltävä subdiviisio.

Jouko Jötikkä oli saapunut kolmen kuukauden virastapidättämisen jälkeen takaisin työpaikalleen ja istui nyt subdiviision osastopäällikkö Annaluutia Mähkiö-Flöffmannin työhuoneessa. Jouko oli saanut puolen vuoden ehdollisen vankeustuomion luvattoman mielivalokuvan ottamisesta sekä kunnianloukkauksesta. Ajatusraiskaussyyte oltiin hylätty. Ei siksi, että Jouko olisi todettu syyttömäksi vaan pitävän näytön puutteessa. Lisäksi Joukolle oltiin langetettu ankarat sakot sekä tuomittu maksamaan vahingonkorvaukset feministisestä henkisestä pipistä. Ennen Joukon juttua tuomiolla olivat olleet eräät Abdi, Abdelkader, Mohammad ja Abdul joita syytettiin suomalaisen naisen joukkoraiskauksesta. Heidät oltiin vapautettu koska ei oltu pystytty pitävästi todistamaan, etteikö nainen olisi ollut halukas masokistiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen miesten kanssa. Lisäksi oikeus oli määrännyt, että heille tuli maksaa korvauksia aiheettomasta pidätys- ja tutkintavankeusajasta.

Mähkiö-Flöffman totesi:

- Sain aikaan sen tilanteen että sinä saat pitää työpaikkasi, mutta minun on annettava kumminkin sinulle kirjallinen varoitus asiattomasta käytöksestäsi. Se on tässä. Henkilökohtaisesti olen iloinen että olet palannut tänne sillä asiantuntemustasi todellakin tarvitaan.

Jouko puolestaan kaivoi taskustaan muistitikun ja ojensi sen Mähkiö-Flöffmannille.

- Kiitos. Tuossa muistitikussa on sitten tallenne siitä, että minä olen Radanvarsikaupungin torilla, revin ihokkaani, ripottelen tuhkaa päälleni ja suoritan vaaditut katumusharjoitukset. Eikös ne olleet työhön palaamisen ehtona?

- Joo, niinhän ne oli. Annas kun minä katson nää vielä… aijai… ei sun ehkä olis kannattanut itseäsi tolla kettingillä niin kovasti lyödä… sormenpaksuiset paukamat selässä… ihan hirvittää… ja toi suola siihen päälle vielä… taisi tehdä kipeää…

- Tekihän se. Mutta varma on aina varmaa. Minä tartten tään työpaikkani. Ihmisen pääelinkeino on syöminen. Voinkos aloittaa saman tien?

- Ilman muuta. Tervetuloa takaisin.

- No eihän siinä sitten muuta kuin…

Jötikkä aukaisi mukanaan kuljettamansa repun, otti sieltä hitsaajan kypärän ja laittoi sen päähänsä. Mähkiö-Flöffman ihmetteli:

- No mutta… mikäs tuo on… ja miksi?

- Tämä on hitsaajan kypärä. Kun mulla on tämä päässä niin minun on mahdotonta ottaa kenestäkään naisesta mielivalokuvaa. Kas kun tämän kanssa ei näe mitään. Ja muuten, hankipas tänne työpaikalle pistekirjoituksen opettaja. Minä tulen tarvitsemaan sellaista tällaisena tilapäissokeana.

- Mutta… sehän maksaa maltaita.

- Maksakoon vaikka hillosipuleita. Sisäministeriön ohjeistuksen 2022/hg65/pthyi/62/kukkuu9b/44/ mukaan sellaista miesoletettua joka aktiivisesti katuu ajatusseksuaalirikollisuuttaan on kaikin mahdollisin keinoin autettava pääsemään kaidalle ja ahdistelemattomalle polulle. Ja erityisesti tämä koskee julkishallintoa ja niin kuin muistat niin siinähän me työskentelemme.

- Mutta… kun sulla on tuo kypärä päässäsi niin ethän sinä näe mitään eli et pysty tekemään työtäsi.

- No en pysty niin. Mutta enpähän ota mielivalokuviakaan. Niin että jospa ohjaisit minut sinne työpisteeseeni niin minä lähden sinne tekemään sitä mitä kaikki muutkin täällä tekevät eli en yhtään mitään. Sokkona on vähän heikkoa…

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XCI

February 9, 2018, 11:10 pm

≫ Next: SYYTTÄJÄ

≪ Previous: MIELIVALOKUVA JA AJATUSRAISKAUS

$

0

0

1. Ammoin Yle, edelleen Yle

Mainio vakikommentoija Rouva Ano (kiitokset) muistutti hotellin respaa Ylen uutisointipolitiikasta ja vaikka Yle on meille kaikille jo ennestään tuttu ja tapansa olemme todellakin oppineet tuntemaan, niin muistutetaanpa siitä tässäkin. Eli: Oulun vankilassa saatiin päätökseen Suomen oloissa huomattavan suuri huumejuttu joka johti pitkiin tuomioihin. Yle kertoi ihan asianmukaisesti mm. että:

- Jutussa oli kyse muun muassa noin 33 kilosta amfetamiinia.

- Hasista ja marihuanaa myytiin tuomion mukaan yhteensä yli 11 kiloa.

- Amfetamiinin, hasiksen ja marihuanan arvo katukaupassa olisi poliisin arvion mukaan ollut kaikkiaan noin 1,6 miljoonaa euroa.

- Yksi tekijöistä oli alkuvuodesta 2017 vuokrannut maatilan Oulun keskustaan rekisteröidyn elintarvikekaupan nimissä. Syyttäjän mukaan kaupalla ei ole ollut kuitenkaan laillista liiketoimintaa.

- Maatila oli syyttäjän mukaan hankittu huumausaineliiketoimintaa varten ja yritystä käytetty kulissina rikollisen toiminnan rahaliikenteelle.

Sekä:

- Kaikkiaan kahdeksan henkilöä tuomittiin vankeusrangaistuksiin.

Pirun isoa bisnestä siis.  Ylen uutisesta saa herkkään kuvan että taas on Mustonen, Penttinen, Andersson ja Itula siirtyneet törkeän rikoksen lavealle polulle. Valitettavasti hallintoalamainen osaa käyttää internetiä joten noin 15 sekunnin etsimisen jälkeen löytyy hieman lisätietoa. Ekaks:

- Se elintarvikekauppa olikin ns. etninen marketti.

Ja tokaks se olennaisin:

Vuonna 1991 syntynyt Ahmed Ibrahim Allohtuomittiin törkeästä ja perusmuotoisesta huumausainerikoksesta sekä törkeästä kirjanpitorikoksesta 11 vuodeksi vankeuteen.

Vuonna 1980 syntynyt Sherif Omarytuomittiin törkeästä ja perusmuotoisesta huumausainerikoksesta 10 vuodeksi vankeuteen.

Vuonna 1991 syntynyt Ibrahim Abdallah Allohtuomittiin törkeästä rahanpesusta ja törkeästä huumausainerikoksesta 8 vuodeksi vankeuteen.

Vuonna 1984 syntynyt Ahmed Al Khatibtuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta 10 vuodeksi vankeuteen.

Vuonna 1997 syntynyt Ali Haidar Mohamadtuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta 8 vuodeksi vankeuteen.

1990-luvulla syntynyt Khalig Haidari tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta 7 vuodeksi vankeuteen.

vuonna 1985 syntynyt Muath Suliman MohamedAllouh tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta 7 vuodeksi vankeuteen.

Vuonna 1955 syntynyt Stefan Miichael Anderssontuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta 7 vuodeksi vankeuteen.

Vuonna 1975 syntynyt Muhanad Ghazi Ahmedtuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta 3 vuodeksi ja 3 kuukaudeksi vankeuteen.

Jäikö Yleltä taas jotain pientä ja merkityksetöntä mainitsematta?

Mutta toisaalta, eikös se monikultturismin ensimmäisiin pioneereihin kuulunut Johanna Suurpää todennut jotenkin niin, että ”Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisista rasitteista melko kohtuuttomina.”

Tavallaan hän oli oikeassa. Kyllähän nämä kovasti tuottavia yksilöitä olivat. Tosin tuoton tilittämisessä oli vielä vähän hiomista. Mutta suolarahojahan nuokin loppujen lopuksi olivat. Gangsteri nimeltä Yle ryöstää itse suomalaisten veronmaksajien rahoja liki puoli miljardia euroa vuodessa.

2. Varma on aina varmaa

Ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen ilmoitti hiljattain, että ”Turun puukotustapaus olisi voinut olla estettävissä uudella tiedustelulainsäädännöllä” ja tällä hän tarkoitti sitä, että kyseisen terroristin tietoliikenneyhteyksiä seuraamalla oltaisiin voitu saada vihiä asiasta. Hotellin respassa suhtaudutaan uuteen tiedustelulakiin hieman kyynisesti ja pelätään että sitä käytetään myös puhtaasti sisäpoliittisiin ja järjestelmää pönkittäviin tehtäviin, mutta mitä tulee itse Turun terrori-iskuun, niin täältä annetaan täysin ilmainen neuvo. Eli niin kyseisen iskun kuin mahdolliset seuraavatkin iskut voidaan estää tehokkaasti niin, että:

a) Laittomasti maassa oleskeleva ulkomaalainen poistetaan maasta välittömästi.

tai

b) Laittomasti maassa oleskeleva ulkomaalainen siirretään lukkojen taakse odottamaan maasta poistamista.

Lukkojen takana olevan laittomasti maassa oleskelevan ulkomaalaisen teletietojakaan ei tarvitse tarkkailla, jos häneltä ottaa puhelimen pois ja luovuttaa vasta rajalla. Tietysti vasta sen jälkeen kun häneltä on otettu kaikki mahdolliset biologiset, henkiset sekä para- ja läränormaalit tunnisteet ylös, niin että hänelle mahdollisen uuden yrityksen myötä voidaan antaa kalossinkuva pyllyyn saman tien. Kannustimena poissa pysymiseen voisi myös harkita parin tunnin mittaista suossa uittamista.

Yksinkertaista mutta toimivaa.

3. Tajunnan räjäyttävä videokokemus

Mainio vakikommentoija Riku Raunioilla lähestyi puolestaan videolinkillä. Kiitos Riku. Tämä video, nimeltään ”Feminist Fight Club”, pituudeltaan 5.08 kannattaa ehdottomasti katsoa, sillä sen kautta pääsee länsimaisen feminismin ytimeen. Pientä etukäteistietoa eli kyseisessä feministien fight clubissa rääytään, meikataan pärstävärkkejä omituisen näköiseksi sekä tapellaan. Tosin tuo tappeleminen näyttää ämmien mutapainilta ilman mutaa joten jos noilla harjoitteilla mennään vetämään patriarkaattia turpaan (niin kuin videossa todetaan) niin opitaan varsin nopeasti mitä on, kun päätä särkee.

Videossa kommentit esittää aina yhtä mainio Paul Joseph Watson ja sen voi katsoa tästä.

Noin yleensä ja erikseen voi todeta, että nämä länsimaiset feministit eivät miellä vihollisikseen niitä miehiä, kulttuureja ja yhteiskuntia jotka oikeasti sortavat naista. Ei, vaan he mieltävät vihollisekseen sen tavallisen VHM:n joka ei ota heidän rääkymistään vakavasti.

Mutta hei, ja ihan aikuisten oikeesti. Kuinka tuollaiset voi ottaa vakavasti?

4. Tasain, sivu ja koro kohdallaan

Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunta onnittelee lämpimästi sata vuotta täyttänyttä suomalaista kenttätykistöä.

Siinä tämän kerran havainnot ja siirrytään seuraamaan olympiakisoja. Tosin onhan niitten taika karissut niistä 1970-luvun lapsuusvuosista

*

Ja sitten vielä pikainen lisäys: uusi sisäministeri Kai Mykkänen tyhjensi tuoreeltaan hulluuspajatson ja ilmoittiettä Suomi voisi jatkossa ottaa vastaan jopa 10.000 kiintiöpakolaista vuodessa. Alkaa tuntua siltä, että poliittisessa eliitissämme on menossa kilpailu siitä, kuka keksii mielipuolisimman idean.