Quantcast
Channel: Yrjöperskeles-blog
Viewing all 1914 articles
Browse latest View live
↧

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXVII

October 11, 2015, 11:55 pm
$
0
0
1. Poliisi turvanamme

Niin kuin lukija tietää, on mm. Kemissäja Halikossa perustettu kansalaisten katupartioita. Syynä ovat luonnollisesti paikkakunnalle saapuneet elintasosurffarit, jotka ovat turvallisuudelle oikea uhka. Tämän on myöntänyt poliisikin. Tämä lainaus oli aikaisemmakin jutussani, mutta kertaus on opintojen äiti:

MTV Uutisten tietojen mukaan poliisilla on tutkinnassa lukuisia rikoksia, joissa Suomeen tulleet turvapaikanhakijat ovat epäiltyinä.

Yksistään Helsingin poliisille on lyhyen ajan sisällä tullut rikostutkintaan pahoinpitelyitä, näpistyksiä, laittomia uhkauksia, taskuvarkauksia ja seksuaalista häirintää, joka on kohdistunut teinityttöihin.

…

Poliisilähteiden mukaan vain murto-osa turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista on tullut pintaan.

– Näitä kyseisiä rikoksia on nyt alkanut ilmetä kasvavassa määrin. Turvapaikanhakijoiden keskinäiset nahistelut ja heidän aiheuttamansa rikollisuus tulevat vain lisääntymään. Uhkakuvia pitäisi ymmärtää paremmin. Tämä on ollut sinisilmäistä ja käsittämättömän huolestuttavaa, poliisista kerrotaan MTV Uutisille.

Hotellin respasta nostetaan hattua näille katupartioille. Ei näitä ilman syytä perusteta. Joku tietysti voi sanoa, että entäpäs jos ne ottavat oikeuden omiin käsiinsä. No, sehän olisi vain normaalia jatkumoa jo totutulle käytännölle, jossa uussuomalaiset ovat ottaneet toistuvasti vääryyden omiin käsiinsä ja muihin ulokkeisiinsa. Tämä on nähty mm. ryöstöinä, raiskauksina, pahoinpitelyinä ja jopa tapettuina suomalaisina. Kun surffareitten määrä moninkertaistuu, moninkertaistuu uhkakin.

Poliisi luonnollisesti suhtautuu katupartioihin nuivasti:

Toki pitää muistaa, että yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen kuuluu poliisille ja on poliisin tehtävä”, rikoskomisario Janne Koskela sanoo.

“Kemissä on edelleen turvallista ilman tällaistakin ryhmää. Meidän tietomme ja kokemuksemme on se, että turvallisuutta kasvattavalle toiminnalle ei ole tarvetta“

Jos poliisi muistuttaa, että järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen kuuluu poliisille ja vain poliisille, tulee poliisilla olla tietysti sekä tarvittavat resurssit että halu käyttää niitä. Enää ei riitä se, että poliisi sanoo tilanteen olevan kunnossa ja vaatii kansalaisia uskomaan niin. Lisäksi kansalaisten turvallisuuden ylläpitämisen tulisi luonnollisesti olla poliisin pääprioriteetti ja niinhän kansalaiset ovat hyvin pitkään ajatelleetkin. Sen vuoksi tämä uutinen (kiitos tvälups linkistä) ei lisää luottamusta poliisiin eikä yleistä turvallisuuden tunnetta. Sen mukaan poliisin resurssit ovat venytetty äärimmilleen, mutta syynä ei ole kansalaisten turvallisuuden takaaminen, vaan turvapaikkatutkinta:

Poliisi voi olla pahoissa ongelmissa, jos turvapaikanhakijoiden määrä jatkaa rajua kasvuaan. Etenkin turvapaikkatutkinta vie jo nyt runsaasti poliisin työaikaa ja laitoksilla on ollut hankaluuksia saada palkattua töihin lisää poliiseja niin paljon kuin on haluttu.

…

Koska uudet valmistuvat poliisit eivät yksin riitä kattamaan työruuhkista johtuvaa lisäkäsien tarvetta, täytyy apuja hakea sisäisillä siirroilla, houkuttelemalla eläkeläispoliiseja töihin ja palkkaamalla siviilejä turvapaikkatutkintaa avustaviin tai muihin tehtäviin.

Jos ajatellaan kansalaisten turvallisuutta poliisin prioriteettina, niin uutisen seuraava kappale on suorastaan hälyttävä:

STT:n soittokierroksen perusteella turvapaikkatutkintaan on siirretty väkeä muun muassa rikostutkinnasta. Helsingissä tehtäviin on osallistunut niin päivittäis-, talous- kuin väkivaltarikospuolen väkeä.

Eli varsinaisia poliisityön tekijöitä on siirretty lämpsimään leimoja elintasosurffareitten hakemuksiin. Tarvetta taas olisi kadulla, jatkaa uutinen:

Vastaanottokeskuksissa on ollut jo nyt jonkin verran välikohtauksia, joihin poliisi on joutunut puuttumaan. Esimerkiksi Helsingissä, Itä-Uudellamaalla ja Hämeessä on ollut tappeluita, laittomia uhkauksia, taskuvarkauksia ja alkoholin aiheuttamia häiriöitä. Päihtyneitä ja rikoksesta epäiltyjä turvapaikanhakijoita on viety putkaan.

– Näpistyksiä kauppaliikkeistä ja kauppakeskuksissa naisten ahdistelua on havaittu, kertoo Itä-Uudenmaan apulaispoliisipäällikkö Pekka Partanen.

Uutinen kertoo tilanteesta varsin selkeästi, tosin pitihän siihenkin laittaa lopputiedostavuus, eli:

Oma lukunsa ovat suomalaisten turvapaikanhakijoihin kohdistama häiriköinti ja rikollinen toiminta. Esimerkiksi Lammilla ja Kouvolassa yritettiin polttaa turvapaikanhakijoiden majapaikka. Lahden Hennalassa turvapaikanhakijoita päin heiteltiin kivillä ja ilotulitusraketeilla.

Tuossahan on mainittu ne kaikki kolme tapausta, jotka ovat tapahtuneet, mutta annetaan ymmärtää, että niitä olisi enemmänkin. Yhtä kaikki, tavallisen ihmisen luottamus poliisiin rapistuu. Niin varmaan rapistuu myös poliisiorganisaation luottamus tavalliseen ihmiseen ja silloin ollaan ikävän kaltevalla tiellä.


2. Tamperelaista syysrömpsää

Kaiken ikävän keskeltä siirrymme hetkeksi hieman koomisempaan aineistoon, ja siitähän vastaavat feministit, jotka aina osaavat yllättää ja piristää tiedostamattoman kansalaisen karttuisaa ajatuksenkulkua. Viimeksi feminismin älyllisiin iloihin tuli törmättyä vuosi sitten kesäkuussa, jolloin aiheena oli Ruotsissa suosiota saavuttanut uusperinnne juhannusvittu, joka oltiin kehitetty seksistisen juhannussalon tilalle.

Suomessa tämä uusperinne ei käsittääkseni ole saanut kovinkaan suurta suosiota, sillä näitä juhannuswhatever pystytellään lähinnä ruotsinkielisillä alueilla. Suomenkieliset taas juhannuksena lähinnä polttavat kokkoa rannassa ja alkoholia maksassa. Mutta epäilemättä täälläkin on jonkunlainen vitunpalvomisen tarve olemassa ja siihen on nyt tullut kysyntää vastaava tarjonta tamperelaisilta feministeiltä, tarkemmin sanoen asialla on feministinen ajatushautomo Hattu, ja tarjolla olisi villiä vitunvirkkausta. Kas näin:

Vittuvirkkausta Kahvillassa 23.10.

Villiä ja vapaata virkkaamista

Heitä pois häpeä, vapauta luovuus ja virkkaa villejä vittuja!
Villi vittu on juuri sellainen kun haluat. Kaikenlaiset tulkinnat ovat hyviä ja ilmaisu on vapaata.

Vittutiimi ja Feministinen ajatushautomo Hattu järjestävät Ravintola Kahvillassa (Aaltosenkatu 31-33, Tampere) virkkausillan perjantaina 23.10. alkaen klo 18.

Paikalta löytyy ohjeita ja materiaaleja sekä lempeää ja kärsivällistä neuvontaa vasta-alkajille.

Tervetuloa virkkaamaan ja keskustelemaan vituista ja feminismistä!

Livemusiikkia:
Eerolan Reetta
Vaginapaniikki

A vot, eihän siinä sinänsä mitään, tokihan sitä ihminen saa virkata tai veistellä ihan mitä lystää, mutta hieman ihmetyttää se, että kuinka tämä palvelee jotain sukupuolten tasa-arvoa ja muita pitkiä sanoja? No, ei kai nykyisessä feminismissä siihen pyritäkään. Tuli vaan mieleen se, että tämä toiminta nähdään varmaankin älyllisenä, osallistuvana ja oivaltavana. Tulisiko siis samanlainen miehinen perinne, eli armeijassa kipinävuorossa harrastettu puisen ns. leirikyrvän veistely nostaa yhtä lailla osallistuvaan arvoon arvamattomaan? Minkähänlainen suhtautuminen olisi mm. näillä feministeillä tämänkaltaiseen ilmoitukseen?

Kyrvänveistoa Kaljaklubilla 23.10.

Villiä ja vapaata veistelemistä

Heitä pois häpeä, vapauta luovuus ja veistä villejä kyrpiä!
Villi kyrpä on juuri sellainen kun haluat. Kaikenlaiset tulkinnat ovat hyviä ja ilmaisu on vapaata.

Tervetuloa veistelemään ja keskustelemaan kyrvistä ja miesasiasta!

Livemusiikkia:
Penispakokauhu

Tähän todettaisiin niin hotellin respassa kuin lukijakunnassa kuin epäilemättä myös feministisissä piireissä että onpahan jokseenkin naurettavaa touhua ja eikö noilla jätkillä ole oikeasti mitään muuta tekemistä. Mutta kun asialla ovat feministit ja virkkailtavana vittu, niin kyseessä on tiedostava toiminta. Ja sen varmistuksena mainittakoon, että tämän feministisen ajatushautomomme takana ovat vanhat tuttavamme Rosa Meriläinen ja Saara Särmä. Niin kuin ajatushautomon sivuilla mainitaan, nämä nimet takaavat osaamisen ja uskottavuuden, sillä ”Tohtori Särmän tavaramerkki kansainvälisen politiikan tutkijana on kirkkovene, kirjailija Meriläinen tunnetaan iskulauseestaan Vittu haisee hyvälle.”


Feministejähän jurppii eniten se, jos heitä ei oteta vakavasti. He kun vaan tekevät sen vakavasti ottamisen itse niin kovin, kovin vaikeaksi.

No niin, johan tässä vittu vinkui ja nahkahuilu naukui. Mutta otetaanpas vielä selvyyden vuoksi tämä kakkosuutisemme pähkinänkuoressa. Eli:

 Tämä


on tiedostavaa, osallistuvaa ja älyllistä toimintaa, joka auttaa naista käsittelemään omaa naiseuttaan suhteessa itseensä, toisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan ja lisäksi tämä on voimakas älyllis-taiteellinen sissi-isku patriarkaalisen yhteiskunnan sortovaltaa kohtaan.

Kun taas tämä


on naurettavaa, lapsellista ja vastenmielistä pelleilyä, joka kertoo siitä, ettei sen harrastaja ole koskaan pystynyt kasvamaan aikuiseksi ja jonka harrastajalla on sairas pakkomielle omaan sukupuolielimeensä.

Ja tästähän onkin hyvä aloittaa uusi työviikko. Veromarkkojanne tarvitaan. Respa toistaa: ei maa meidän oo, vaan laiskain lurjusten.
↧
Search

OHJATTUA ITSERUOSKINTAA

October 14, 2015, 11:39 pm
$
0
0
Demareitten pehmolelun Nasima Razmyarin märkä uni toteutui, kun hän pääsi avaamaan eduskunnan Suuren, Syvän, Leventävän ja Laajentavan rasismikeskustelun. Kyseisellä pehmolelullahan on se etu, että hän voi puhua ihan mitä hyvänsä, ja tietää ettei vastassa ole kuin hyväksyvää hyrinää, vähän niin kuin talollinen kissoja kehräisi yhtä aikaa. Niinpä kun hän kertoi, kuinka hän treenasi ekaluokalle mennessään sanomaan moi, unohti sen ja silti häntä pyydettiin hyppäämään narua, piti siihen Eero Heinäluoman sitten todeta, että ensimmäistä kertaa tuli tippa silmään eduskunnassa, ja samallahan häiskä saavutti jonkunlaisen Suomen ennätyksen nuoleskelussa ja poliittisten irtopisteitten kerjäämisessä äärimmäisen epämääräisestä suunnasta ja kaiken mahdollisen tyylitajun unohtaen. Samallahan häiskä tietysti tuli todenneeksi, että tavallisten suomalaisten vuoksi ei silmä kostu eikä alaleuka väpätä.

Vaan mitäpä meidän poliitikot melkein aitoihin kyyneliin liikuttanut pehmolelumme sitten totesi? No, luonnollisesti hän toi esille pieleen menneet polttopullonheittelyt ja lakanan kanssa heilumisen. Ja pitipä hänen vielä asiakseen mainita Olli Immosen julistus monikulttuurisuutta vastaan. Immosen heitto on tietysti aivan hirveä, eikä sen jäljiltä tehtyjen ruumiitten määrää olla saatu laskettua vieläkään vaikka kovasti on yritetty ja ennen kaikkea etsitty. Mutta pitihän pääministeri Sipilänkin kompata asiaa ja huomauttaa, että vihapuheesta on lyhyt matka vihatekoihin.

- ”Itse asiassa sanakin on teko.”

Tämä eduskunnan kansallisen olemassaolon anteeksipyyntötilaisuus kiteytti taas kertaalleen vallitsevan tilanteen. Suurin paha on suomalaisten lausuma sana. Sen sijaan tänne tulleet uusrikastajamme eivät välttämättä ole sanoneet sanoja, vaan siirtyneet suoraan tekoihin. Kerrataanpas muutama juttu aikaisemmin käytyä listaa, jossa käsiteltiin uusrikastajien Suomea rikastavia tekoja. Laitetaanpa tiivistelmä. Eli noin vuoden aikana saldoksi on kertynyt äkkilaskemalla seuraavaa:

- 1 murha

- 4 tappoa

- 2 tapon yritystä

- 1 virkamiehen tapon yritys

- 2 puukotusta

- 2 törkeää pahoinpitelyä

- 1 vauvan törkeä pahoinpitely

- 5 pahoinpitelyä

- useita kymmeniä joukkopahoinpitelyitä

- 10 törkeää ryöstöä

- 1 alaikäisen joukkoraiskaus

- 1 kehitysvammaisen raiskaus

- 2 törkeää lapsen raiskausta

- 3 lapsen raiskausta

- 3 joukkoraiskausta

- 2 törkeää raiskausta

- 8 raiskausta

- 11 törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä

- 2 alaikäisen sukupuoliyhteyteen pakottamista

- 3 raiskauksen yritystä

- 1 tuhopolton yritys

Ja nämä lukemat siis noin vuoden mittaiselta jaksolta ennen suurta ihmisvyöryä. Eduskunta ei näistä välittänyt, vaan keskittyi siihen, että demareitten pehmolelu saattoi viettää yksimielisyyden hyrinässä suurta päiväänsä. Sisäministeri Orpo muisti kompata sanomalla ”rasismin vastustamisessa on kyse ihmisarvon kunnioittamisesta, ja ihmisarvo ei ole mielipidekysymys”. Mutta kiinnostaako ministeri Orpoa ulkomaalaisten väkivallan vuoksi kuolleet, vammautuneet ja eliniäkseen traumatisoituneet suomalaiset ja heidän ihmisarvonsa? Ei. Häntä, niin kuin likimain koko eduskuntaa ei kiinnosta muu kuin se, että ulkomaalaisten tekemistä väkivallanteoista ei puhuta suomalaisten toimesta rumia sanoja.

Pakko kysyä eduskunnalta että osaatteko te edes hävetä?

Jos ihminen kykenisi häpeämään, niin se vaatisi häntä elämistä edes jollain lailla kiinni todellisuudessa. Eduskunnassa sellainen on kovasti harvinaista, ja ehkä paras esimerkki siitä oli vihreitten puoluejohtajan Ville Niinistön lausuma. Hän kun kertoi kuunnelleensa Suomen tasavallan ensimmäisen presidentin, K.J. Ståhlbergin puhetta, josta hän kehotti ottamaan oppia:

- Hän vetosi voimakkaasti siihen, että valtiovallan tehtävä on varmistaa että jokainen Suomessa asuva ihminen kokee oikeuden olevan hänen puolellaan.

Ståhlberg oli aikanaan kieltämättä oikeassa. Mutta Niinistö puolestaan unohtaa – varmaankin tietoisesti – erään kansanryhmän tämän valtiovallan suojelun ulkopuolelle. Meinaten ne tavalliset suomalaiset, jotka Niinistöllekin leivän pöytään hankkivat. Heitä ei ole eduskunnalle olemassakaan, muussa kuin maksajan ja elättäjän roolissa, jolta on kielletty maksajan ja elättäjän roolinsa arvostelu. Nykyisin Ståhlbergin viisas sanoma on vääristynyt aivan toiseen muotoon:

Valtiovallan tehtävä on varmistaa että jokainen Suomeen saapuva elintasosurffaaja kokee oikeuden olevan hänen, nimenomaan hänen puolellaan.

Ja perusteellisesti valtiovalta tämän uuden tehtävänsä hoitaakin. 

Kansalaiset Arvo ja Einari opettelevat eduskunnan määräämiä uusia ja henkisesti parantavia kansallisia katumusharjoituksia.

Lisätäänpä vielä yksi yksityiskohta tästä yhteisestä epistolan hokemisesta josta myös eduskunnassa käytettiin varsin hämäävää nimitystä ”keskustelu”. Keskustelussahan nimittäin vaihdetaan ajatuksia eikä hoeta etukäteen päätettyä totuutta. Kristillisten kansanedustaja Peter Östman kysyi, voidaanko nimimerkkien takaa käytävälle rasistisille nettikeskustelulle pistää stoppi. Ja persujen ministeri Jari Lindström sitten meni komppaamaan:

- Pitääkö sietää nimetöntä vihapuhetta. Miksi annetaan ihmisille lupa nimimerkin takaa lupa haukkua muita, Lindström ihmetteli.

Oikeusministeri kiitteli sitä, että useat lehdet ovat viime aikoina tiukentaneet nettikommentoinnin moderointiaan.

- Se ei kuitenkaan riitä. Otan asian vakavaan pohdintaa, pitäisikö asialle tehdä jotain. Pitää kyllä olla pokkaa sanoa omalla naamallaan, jos on jotain mieltä.

Nimimerkin takana toimivat ”netissä näprääjät” tietysti tekivät persupoliitikkojen puolesta huomattavan työn saadakseen aikaan heille sen kuuluisan Jytkyn, mutta jos persut haluavat ampua omaan jalkaansa, niin eihän me hotellin respassa sitä suinkaan haluta estää. Vaan muistutetaan vielä. Tuossa listassa olleet väkivallan teot eivät ole eduskunnalle merkityksellisiä. Ne eivät aiheuta toimenpiteitä. Eduskunnan enemmistön mukaan taas tämä kyseinen kirjoitukseni on vakavampi asia kuin tuo lista yhteensä. Sillä se sisältää kaksi nykykäsityksen mukaan hirveintä ja tuomittavinta elementtiä. Kirjoitus kun on tehty nimimerkillä ja se voidaan tulkita vihakirjoitukseksi.

Kuinkahan sairaaksi maamme pitää mennä, ennen kuin tilanne alkaa korjaantua?
↧
↧

LÄMPIMIMMÄT KIITOKSET

October 18, 2015, 12:44 am
$
0
0
Blogin kävijämäärä ylitti hiljattain miljoonan rajan. Onhan selvää, että jos blogiani vertaa suosiossa muoti-, lifestyle-, hilavitkuta- ja kutkutablogeihin, niin tämä kahdeksan ja puolen vuoden aikana ylitetty miljoonan kävijämäärä on sisänsä varsin vaatimatonta piperrystä. Mutta kun kyseessä on kansallismieliseen asiaan keskittyneen huitsinnevadalaisen nobodyn sivusto, niin miellän ansaitsevani sen, että aukaisen viskipullon ja otan kävijämäärän kunniaksi tukevat moukut. Kasvanut lukija- ja kommentoijamäärä on minulle merkkinä, että en ole pitänyt tätä pientä viritelmääni pystyssä turhaan.

Tämän rajan ylitettyäni sallin itselleni sen, että kerron hieman blogistani ja miksi sen perustin. Vaikka epäilemättä toistoon syyllistynkin. Minähän – kas kun julkishallinnossa työtä teen ja sen myötä olen oppinut nauttimaan monikultturismin ihanuuksista – olin jo vuosituhannen vaihteessa nuiva kuin fan. Mutta asialleni ja ajatuksilleni ei näyttänyt löytyvän väylää. Mielessä kävi, että olenko yksin ajatuksineni. Tarvitsi odotella vielä muutama vuosi, ja silloin hoksasin, pääosin Jussi Halla-ahon esimerkin myötä, että on olemassa sellainen alusta kuin blogi.

Huhtikuussa 2007 ajattelin, että ehkä minullakin on oma sanani sanottavana. Perustin Yrjöperskeles-blogin ja julkaisin muutaman jutun, keskittyen monikulttuurisuuteen oman ammattini eli lastensuojelun näkökulmasta. Rehellisesti sanoen ajattelin tuolloin, että kirjoitan muutaman jutun, huomaan ettei tää ketään kiinnosta, lopetan ja totean että tulipahan ainakin yritettyä.

Blogi kuitenkin alkoi saada seuraajia ja ennen kaikkea kommentoijia. Niinpä päätin jatkaa. En ole varma, olenko yksi niistä paljon puhutuista kahdestakymmenestä alkuperäisestä netsistä, mutta aika lähellä ainakin. Silloin vuonna 2007 ei valtavirrasta poikkeavia ääniä paljon ollut ja virallisestihan me oltiin kaikki samaa suvaitsevaa, leventävää ja laajentavaa mieltä.

Vuonna 2011 tuli Jytky jota blogissani pyrin tukemaan mahdollisimman paljon. Tein väärät johtopäätökset. Ajattelin, että perussuomalaisten voiton myötä etenevä kansallismielinen ajattelutapa saa aikaan sisällissodan myös muissa puolueissa ja niissä hoksataan huomaamaan, minkälaisen uhan hallitsematon maahanmuutto maallemme aiheuttaa. Siksi löin silloin blogini telakalle. Aikomus oli lyödä se telakalle pysyvästi. Ajattelin, että minua ja kaltaisiani kirjoittajia ei enää tarvita.

Kuinka typerä olinkaan. Lapsellinen. Naiivi. Ja mitä näitä määritteleviä sanoja nyt oikein onkaan?

Sisällissotaa puolueissa ei alkanut, vaan sekä media että muu puoluekoneisto aloittivat armottoman haisunäädän kusimyrskyn kansallismielisiä ihmisiä vastaan. Voisi sanoa, että yksi niin poliittinen kuin mediasukupolvi oli valinnut ideologiansa kehykseksi monikulttuurisuusutopian, eikä se ollut valmis siitä luopumaan, vaikka sillä ei ollut mitään faktoja puolustamaan unelmiaan. Silloin ajattelin itsekin, että kai tässä on pakko alkaa jälleen rääpiä turpaansa. Yhtenä muitten joukossa.

Helppo hommahan tuo sinänsä oli. Kun vastassa ei ollut muuta kuin koko poliittinen ja mediakoneisto. Mutta siinä vaiheessa mielsin, että oli myös aika hieman muuttaa tapaani kirjoittaa. Blogini oli ollut pääosin pelkkää kansallismielistä agitproppia. Siinä vaiheessa hoksasin, että kirjoittamisesta oli tullut myös harrastus ja aloin väsäillä aina väliin epäpoliittisia ”jotain ihan muuta”-juttuja sekä vaihtoehtohistorioita, joihin aina olen mieltynyt. Ne ovat tavallaan semmoinen henkireikä jatkuvan poliittisen pommituksen seassa johon pommitukseen omaakin agitproppia viivytyspuolustukseksi suollan. Tylysti puskista ampuen niin kuin tsuhnalla tapana on.

Nyt eletään loppuvuotta 2015. Tavallaan ollaan samassa tilanteessa kuin vuonna 2007, jolloin blogini aloitin. Meillä kansallismielisillä ihmisillä ei ole mitään poliittisen vaikuttamisen kanavaa, vaikka sitä meille perussuomalaisten toimesta lupailtiin ja joita minäkin tuin, epäonnistuen ja väärää hevosta veikaten. Vuonna 2007 tarjolla ei ollut edes lupaustakaan. Vuonna 2015 Soini kusi meitä silmään ja sai pitkään hakemansa palkintonsa. Mitkä ovat vaihtoehdot? Luovuttaako ja katsoa, että mihin maailma menee alistuneesti hyväksyen? Vai jatkaa turvanrääpimistä? Olen päätynyt siihen, että jatkan turvanrääpimistä niin pitkään kuin voimat riittävät ja niin pitkään kuin se on mahdollista. Nythän me nimimerkkikirjoittajat olemme taas kertaalleen valtiovallan tähtäimessä, aina (perussuomalaista) oikeusministeriä myöten.

Turpaani rääpiessä on hienoa tuntea se, että en ole yksin. Sen saavat aikaan kommentoijat. Tämän kaltaiset blogit eivät ole vain blogeja, vaan ne ovat myös samalla lailla ajattelevien ihmisten kohtauspaikkoja. Me emme ole yksin. Blogiini kommentoijan kommentti ei ole tuuleen huudettua hukkapätkää, vaan sen lukee aina joku toinen, joka kommentoi jonnekin muualle. Ehkä herättäen taas ajatuksen jossain ihmisessä, joka ei ollut varma, mutta joka tarvitsi sen pienen kipinän.

Kiitän lukijoita ja kiitän kommentoijia. Jatketaan eteenpäin yhdessä. Ja siihen on aihetta. Sillä me elämme sairaassa maassa. Esimerkkinä siitä voisi pitää tuoretta uutista Siilinjärveltä. Kas kun me tavalliset ihmiset olemme aina tuumineet, että raiskaus on halveksittava ja brutaali teko. Nyt poliisi on ilmoittanut, että raiskauksesta varoittaminen on halveksittava ja brutaali teko.

Näissä merkeissä eteenpäin, ja annetaanpa sitten viides puheenvuoro kommentoijille. Valittuja pläjäyksiä ajalta 22. joulukuuta 2013 – 23. toukokuuta 2014.


Anonymous said...

"Tissejään näyttelevä anarkistinainen ns. iskee Kölnin tuomiokirkon jumalanpalveluksessa ja tissien näyttämisen idea oli että ”minä uskon vapaaseen ja itsestään määräävään naiseen”.

Tasa-arvon nimissä pitäisi varmaan lähteä heiluttelemaan muniaan julkiselle paikalle. Samat argumentit siinäkin pätisi. Vahinko (tai onni) vain, että isäpappa opetti aikanaan, että jos yksi typerhtää, muitten ei sitten tarvitse matkia perässä.

JANUARY 2, 2014 AT 2:22 PM

(kaljupäisiä uutishavaintoja osa xxxxvi)

*

Ghettomaksaja said...

Kuulin muuten pohjoisemmassa asuvalta kaveriltani hienon tarinan (en ota todenperäisyydestä takeita, sillä terveysviranomaisten vihaamia nestemäisiä tuotteita oli nautittu kertomisvaiheessa yli virallisten suositusten): Eräs maatalon vanha isäntä (eläkkeellä, sukupolvenvaihdos tehty jo aikaa sitten) oli käynyt viime jouluna viemässä kunnan edesmenneen nimismiehen haudalle kynttilän. Poika ihmetteli että mitäs sinä nyt noin, kun ettehän te takavuosina olleet kovinkaan hyviä ystäviä, päinvastoin. Vanha isäntä vastasi, että kävinpähän pyytämässä anteeksi että joskus taannoin ennen EU-aikoja haukuin TUOTA miestä ylibyrokraattiseksi mulkuksi. :)

JANUARY 14, 2014 AT 6:08 AM

(ykän syntinen savotta)

*

Castor said...

Kumma juttu, että Sveitsi, 8 miljoonaa asukasta, alue noin 1/9 osaa Suomesta, tulee jollain tavalla toimeen samalla määrällä VIRKAHENKILÖITÄ (poliittisesti korrekti) kuin koko Espoon ns. kaupunki.

Me tuhoamme kaiken sen jolla on merkitystä ihmisen hyvinvoinnille, ja nyt sitten avotakka on kulttuuria, kun Suomessa ei omaa kulttuuria ole aikaisemmin ollut. Voi vittu ja virvokioski!

JANUARY 14, 2014 AT 8:23 AM

(ykän syntinen savotta)

*

vieras said...

Joku totesi että jos sosialismia opetetaan yliopistossa, se ei tarkoita sitä että se on totta. Tätä sanontaa voi soveltaa sosialismin lisäksi muuhunkin.

JANUARY 15, 2014 AT 1:24 AM

(ykän syntinen savotta)

*

Lakeudenmies said...

Tuntuu että päättäjät jatkuvasti ja tahallisesti unohtavat sen että elämme kuitenkin Suomessa. Eri tutkimusten ja laskuperiaatteiden mukaisesti palvelujen ja suurten asutuskeskusten läheisyydessä asuu 2,1 miljoonaa Suomalaista, noh meitähän on täällä 5,4 miljoonaa mutta näiden suurten asutuskeskusten läheisyydessä olevien ihmisten hyvinvointi on se näkökulma mistä asiaa tarkastellaan.

Nykyinen hallitus edellisen jatkeena pyrkii selkeästi tuhoamaan suurten välimatkojen päässä asuvaa suurta osaa väestöstä.

Viimeisen 10 vuoden aikana on kiinteistöveroa korotettu, metsän omistaminen tuotu verolliseksi, kotitalousvähennystä pienennetty, verotuksellista kilometrikorvaushyötyä pienennetty kahteen kertaan, polttoaineen verotusta tiukennetaan koko ajan, asuntolainojen verohyötyä on pienennetty ja energian verotusta kiristetty.

Kaikki nämä muutokset koskevat rankimmin haja-asutusalueen ulkopuolella asuvia, suurinta osaa, suomalaisista. Vaan kun ne päätökset tuotetaan siellä tiiviisti asutussa ja palveluita pullollaan olevassa ympäristössä.

JANUARY 26, 2014 AT 3:36 PM

(ykän syntinen savotta)

*

Korppi on oikeus said...

Vitsihän piilee juuri siinä, ettei meitä kukaan pakota tunaroimaan asioitamme. Me teemme sen kaiken aivan itse, niin käsittämätöntä kuin se onkin.

Taistolaisuus oli kyllä paljon ymmärrettävämpää, olihan silloin sentään Neuvostoliiton varjossa konkreettinen uhka, joka johti tietynlaisen poliittisen kulttuurin syntymiseen.

JANUARY 20, 2014 AT 10:56 PM

(huitsinnevadan paikallisdemokraatti vastaa)

*

Närpes varg said...

On muuten aika erikoista, että maa, joka on aina haistattanut pitkät paskat niin kansainvälisille yhteisöille kuin kansanryhmille, feministeistä puhumattakaan, tämä roistovaltio Sveitsi on kaikessa mahdollisessa esikuva muille maille. Siellä pelaa paikallisdemokratia, valuutta on oma ja vakaa, kukaan ei edes tiedä (eivät sveitsiläisetkään) presidentin nimeä. Hänet valitaan entten-tentten-menetelmällä vain siksi, että olisi joku kättelemässä ulkomaiden lähettiläitä. Kunniamerkkejä eivät sveitsiläiset saa jakaa tai ottaa vastaan.

Oikein meikäläistä kansanryhmää harmittaa, kun Sveitsin armeija ei lähetä rauhanturvaajia tai merirosvon jahtaajia mihinkään. Siellä vain fondueta popsivat ja omaa maataan puolustavat. Puistattavan ylimielistä käytöstä! Nyt ne ovat myös sulkemassa rajojaan, kun ei somaleista oikein ollut kellosepiksi. EU:n määräyksille ne siellä nauravat kippurassa, eivätkä anna frangiakaan Italian tai Kreikan pankkien pelastamiseksi. Kauheaa väkeä kerta kaikkiaan.

Mutta miksi koko maailma arvostaa ja kunnioittaa niitä?

JANUARY 21, 2014 AT 10:13 PM

(huitsinnevadan paikallisdemokraatti vastaa)

*

Vasarahammer said...

Kun todellisuus muuttuu Pahkasiaksi, ei Pahkasika enää naurata.

JANUARY 23, 2014 AT 3:59 PM

(tarinat uusiksi)

*

Becker said...

Somali ihmettelee miksi bussissa on niin hiljaista. En käytä yleisiä kulkuneuvoja kuin viimeisessä hädässä, ja jos joudun bussiin, missä joku somaliparasitti elvistelee, niin kyllä minäkin olisin vaan hiljaa ja katselisin ulos ikkunasta.

Jos somppu halajaa tanssahdella tätä azontoa, niin voisin olla orkesterina, jonka instrumenttina voisi olla vaikkapa suomalaiskansallinen pesäpallomaila.

FEBRUARY 3, 2014 AT 6:58 PM

(kolmas ymmärrysharjoitus)

*

Jaska Brown said...

Männävuosina oli naapurikylän kanssa kahnausta, kumpi vaihtoehtoisista tielinjauksista valitaan. Naapurikylän Rahikainen ilmoitti, että "Mulla on purkissa liito-oravan paskaa ja pudottelen sitä tarvittaessa meidän kylän läheltä kulkevalle linjaukselle. Eipä voi vetää tietä sitä kautta, kun on merkkejä mahdollisesta liito-oravapopulaatiosta." Siihen me Pulkkisen kanssa uhattiin, että "Mepäs mennään ja väännetään ihan itse tortut sille toiselle linjaukselle ja sanotaan, että täälläpä on merkkejä ihmispopulaatiosta!"

FEBRUARY 19, 2014 AT 10:24 PM

(tarina ohimennen)

*

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja said...

Täällä kun on viisaita ja maailmaa nähneitä blokinpitäjiä & kommentaattoreita, niin ossaatteko työ valaista tällaista yksinkertaista immeistä?

Tuolla Ilta-Izvestijan jutussa kun sanotaan:
"Perussuomalaiset käyvät ystävänpäivänä tutustumassa islamilaiseen moskeijaan."

Niin mimmottine semmonen Ei-Islamilainen Moskeija on? ;)

FEBRUARY 14, 2014 AT 10:04 PM

(eräs vihreä ja epäilyksen piru)

*

Anonymous said...

Mitä enemmän tiedostavaiston "logiikkaa" lukee, niin sitä vahvemmin tulee mieleen sellainen ajatus, että monille näistä konstruktionistisesti ja semantiikkakeskeisesti suuntautuneista pitäisi tarjota omaa lääkettään.

Meinaan nimittäin että palkka ja eläkehän ovat vain sosiaalisia konstruktioita, joten ne pitäisi luonnollisesti tarjota konsturuktionisteille täysin vailla talous- ja luonnontieteellistä olomuotoaan - eli niin että niiden fyysinen ja tietotekninen ulottuvuus puuttuisi kokonaan. Se niinku jotenkin kivasti summais sen työn arvon ja hyödyllisyyden samoin kuin myös konstruktionistisen lähestymistavan yleisen realistisuuden.

Ja kun ottaa huomioon että maahanmuuttoteollista kuppausbisnestä puolustavat eniten juuri nämä konstruktionistisen maailmankuvan ja todellisuuskäsityksen ihmiset niin oikeastaan tuon periaatteen voisi laajentaa koko sen alan pariin. Kaikki valtion, kuntien, julkista sektoria lähellä olevien yritysten, järjestöjen ja muiden organisaatioiden, KELAn, vakuutusyhtiöiden, työttömyyskassojen sun muiden suunnasta mamuteollisuuteen valuva raha pitäisi vaihtaa puhtaasti konstruktionistisiksi semantiikkaseteleiksi joilla ei ole mitään fyysistä ulottuvuutta.

Musta toi olisi sikälikin reilua että kyllähän esim. ne paljon hehkutetut mamubisnekset - kolibakteeripizzeriat etunenässä - ovat jo kauan maksaneet veronsa semantiikkaseteleinä.

FEBRUARY 23, 2014 AT 11:28 AM

(kaljupäisiä uutishavaintoja osa xxxxvii)

*

Kumitonttu said...

Tällä viikolla keskustelin erään kaupungin sosiaalitoimen johtajan kanssa. Hän totesi, että on ihan perusteltua väittää, että sosiaalitoimessa muodollinen koulutus määrittelee aseman ja palkan, vaikka maisteri ei koskaan olisi tehnyt työtä lattiatasolla ja oikeasti ymmärtäisi toimialan syvintä olemusta. Täytyy rehellisesti sanoa, että vaikka Ykä on tästä asiasta useampaan otteeseen kirjoittanut, en ollut sitä ihan täysin ymmärtänyt tai sisäistänyt.

Meillä Suomessa virkakunta on noussut samanlaiseen puoliaateliin mikä oli käytössä tsaarin Venäjällä. Lenin, jonka suku myös kuului virka-aateliin, ei saanut järjestelmää tuhottua vaan muutti aateliston koostumuksen virkamiehistä puoluekaadereiksi. 90-luvulla Venäjä teki jo kolmannen omaisuuden uusjaon saman vuosisadan aikana, mutta Suomi on jämähtänyt tsaarin aikakaudelle. Nykyajan aateli pitää arvostelijoitaan sivistymättöminä rasisteina ja väkivaltaisina äärioikeistolaisina ymmärtämättä ollenkaan sitä, että heidän palkkansa koostuu täysin toisilta kerätyiltä rahoilta ilman, että toisilta olisi koskaan kysytty, onko aatelille tarvetta ollenkaan.

MARCH 2, 2014 AT 5:55 PM

(eräs virkahenkilö ja epäilyksen piru)

*

Jaska Brown said...

Itse olen aina tullut hyvin toimeen venäläisten kanssa ja jopa pitänyt heistä. Siis yksittäistapauksina. Laumana heiltä katoaa tolkku. Olen määritellyt asian siten, että venäläiset ovat OK ja mukavia silloin, kun heitä on sen verran vähän, kun rynnäkkökivääriin ei tarvitse vaihtaa uutta lipasta.

MARCH 3, 2014 AT 9:05 PM

(lauma)

*

Becker said...

Tuo 30-luku oli silleen mielenkiintoinen, että vaikka sodan merkit nähtiin ilmassa, niin niihin ei suhtauduttu vakavasti. Mannerheimikin hikeentyi poliitikoille kun eivät hänen asiantuntijalausuntojaan ottaneet vakavasti. Siinä suhteessa ei siis mitään uutta. Jollen aivan väärin muista, niin kaikissa pohjoismaissa ja ehkä Baltiassakin oli sosiaalidemokraattiset hallitukset vallassa. "Ei työmies työmiestä tapa". oli vallalla oleva naivi uskomus. Aseita alettiin hankkia vasta kun rähinä oli päällä, ja se kuten tunnettua oli jo siinä vaiheessa myöhäistä. Tanskan ja Norjan miehitys oli miehitettävien maiden suhteen farssiin verrattavaa. Tanskassa olivat konekivääreiden piiput niin paksussa varastorasvassa, että ne olivat ampumakelvottomia. Norjaan oltiin ostettu yksi kappale panssarivaunu ihan vaan sen takia, että voitiin näyttä sotilaille, että "Tuon näköinen se nytten on."

Puhumattakaan siitä että saksalaisten jo tehdessä maihinnousua Norjaan, niin palvelukseen astumismääräykset lähetettiin kirjeitse.

Heikko varustautuminen maksetaan aina ihmisverellä, ja niin kävi kyllä Suomenkin suhteen. Ihme että pärjättiin niinkin hyvin, mutta monessa pirtissä surtiin sankarivainajaa syynä edesvastuuttomat poliitikot.

MARCH 11, 2014 AT 10:37 PM

(john tolvanen, alaskansuomalainen)


*

Lihapuhe said...

Ylellä vain on se etu että sen rahoitus ei ole kiinni sen suosiosta tai katsojamääristä. Sen kädet ovat käytännössä vapaat kunhan se ei suututa hallintoneuvostoa tai vallassa olevia poliitikkoja liian kanssa.

MARCH 26, 2014 AT 10:46 PM

(lyhyesti näkyvyydestä)

*

Närpes varg said...

Tuo Ykän kuvailema asuinpaikkamalli oli täyttä totta muinaisessa Neuvostoliitossa ja DDR:ssä. Ihmisillä oli kotimaassa käytettävä passi, jonka avulla voitiin tarkasti kontrolloida, pysyvätkö Irina ja Ivan siellä, minne heidät on paiskattu vai yrittävätkö, vietävät, tulla Moskovaan hulinoimaan.
Kuten tiedetään Vihreä liike syntyi DDR:ssä ja sen kannattajat Suomessa ovat vasemmistolaisia ja ihailevat edelleen kaikkea neuvostolaista. Heidän pää-äänenkannattajansa ovat Hesari ja Yle. Kyllä siinä on jo voimaa takana sen verran, että kannattaa muuttaa Itäkeskuksesta Kuopion taakse jo nyt. Huomenna se voi olla myöhäistä.

APRIL 2, 2014 AT 12:34 PM

(eräs lautakuntakuulustelu)

*

Ghettomaksaja said...

Erilaisia korjaus- ja painotuskertoimia todellakin keksitään itse ja lisäillään ihan oman mielen mukaisesti. Tämä on tieteellisissä tutkimuksissa aivan arkipäivää - esimerkkinä vaikkapa maatalouden käyttämien lannoitteiden aiheuttama vesien rehevöityminen. Tämä väitehän pohjaa tutkimukseen, missä simuloitiin lannoitteiden kulkeutumista sadevesien mukana. Valitettavasti tutkimuksen tehneillä tahoilla ei ollut mitään tietoa lannoitteen imeytymisnopeudesta tai yleisesti mistään muustakaan maataloudesta (todennäköisesti siksi, koska eivät olleet koskaan peltoa edes kunnolla nähneet), joten laskennan lähtökertoimet ravistettiin kylmästi hihasta.

Tuloksena meillä on tutkimus, johon viitata ja syyttää maanviljelyä aina puhuttaessa vesien fosfaattikuormituksesta ja Itämeren saastumisesta. Sitä kummallista seikkaa, että joka perkeleen kevät tulvivan ja peltoja pursuavan Pohjanmaan rannoilla saastepitoisuudet putoavat eksponentiaalisesti sitä mukaa mitä pidemmälle Pohjanlahden perukoille mennään, ei tällä mallilla voida selittää, mutta sen takia asia pitääkin vaieta kuoliaaksi. Muutenhan jouduttaisiin pohtimaan sitä mahdollisuutta, että ystävällinen itänaapurimme saattaisi olla saastumisesta päävastuussa ja sehän ei esmes Greenpeacelle sovi sitten alkuunkaan. Ne kun heittävät häkkiin jos menee sinne tiedostavasti kekkaloimaan. Parempi pysyä vain Espan puistossa juomassa punkkua ja manata maajussit helvettiin.

APRIL 4, 2014 AT 8:15 AM

(antero lärvänen, syvä tunne ja hønservatiivit)

*

Vasarahammer said...

Tunne on monikulttuurisuuden ydintä. Tarkoituksena ei ole, että oppisit ymmärtämään esimerkiksi islamilaista kulttuuria. Sinun pitää vain tuntea lämpimiä tunteita islamia kohtaan.

Jos islamilaisessa kulttuurissa näyttäisi pintapuolisesti olevan jotakin vikaa, se johtuu tietysti länsimaista. Siksi sinun täytyy tuntea syyllisyyttä näistä puutteista, koska imperialismi ja kolonialismi estävät edelleen islamilaista kulttuuria puhkeamasta täyteen kukoistukseensa.

Jos asetat kyseenalaiseksi maahanmuutoon kustannukset, sinä olet tunteeton, koska eihän ihmisyydelle voi asettaa hintalappua. Sitä paitsi Fazer ja Sinebrychoff sekä tietysti Amerikkaan ja Ruotsiin muuttaneet suomalaiset. Sinulla ei yksinkertaisesti ole oikeutta valittaa kustannuksista vaan sinun pitää tuntea syyllisyyttä rasismistasi, joka estää maahanmuuttajia menestymästä täällä.

Eikä ihmisiä voi jakaa meihin ja muihin. Jos tällaista tekee, syyllistyy rodullistavaan ajatteluun eikä se voi olla sallittua vaan pahasta.

APRIL 4, 2014 AT 12:23 PM

(antero lärvänen, syvä tunne ja hønservatiivit)

*

DuPont said...

Me emme pystyisi nykysäännöin karkottamaan edes Hitleriä!

APRIL 9, 2014 AT 3:54 AM

(lyhyesti puuttuvasta varoventtiilistä)

*

Becker said...

"Tätä yhteiskuntaa ovat romuttamassa länsimaiset ihmiset itse".

Mutta niinhän itse asiassa on aina tapahtunut. Melkein kaikki, ellei sitten kaikki kulttuurit tai poliittiset liikkeet ovat hajonneet sisältäpäin alkaneesta toiminnasta.

On joko sodittu, politikoitu, korruptoitu tai otettu siirtolaisia, niin yleensä kulttuurit ovat uponneet omaan ulosteeseensa.

Meilläkin kansa, joka on saanut loistavia tuloksia PISA ym. testeissä, äänestää täysiä idiootteja kansanedustajiksi. Henkilöitä joilla ei pitäisi olla mitään asiaa Arkadianmäelle, paitsi yleisölehtereille.

Kalakin alkaa mätänemään päästä.

APRIL 12, 2014 AT 4:03 PM

(lyhyesti puuttuvasta varoventtiilistä)

*

Anonymous said...

Mikä ihme se nyt on jos ei erota 11-vuotiasta evakkotyttöä ja 43-vuotiasta alaikäistä turhapaikanhakijaa toisistaan. Ei moni muukaan erota - ei edes moni virkanainen. Ja sitä paitsi kyllähän se elintasopakolainen on ihan aidosta syystä liikkeellä. Se haluu päästä hölmölään passattavaksi.

APRIL 26, 2014 AT 8:43 PM

(tähänastinen pohjanoteeraus)

(Ykän huomautus: kyseisessä jutussa käsiteltiin toimittaja Elina Ravantin kirjoitusta. Siinä hän perusteli turvapaikanhakijoitten köijäämisen Suomeen sillä perusteella, että 11-vuotias suomalainen tyttö kuoli Elisenvaaran pommituksessa kesällä 1944)

*


Anonymous said...

No nyt on pakko hiukan avautua.

Myös oma taustani on Karjalankannakselta lähtöisin. Mummu, Vaari ja Isä lähtivät toverin vapattamisretkeä karkuun, kaksi jälkimmäistä tosin ampuivat niinmaan perkeleesti lähtiessään, eivät pitäneet kiirettä ja välillä jopa palasivat hiukan takaisin, kesällä -41 ihan äänislinnaan saakka. Tämän seurauksena Suomeen kotoutettiin pysyvästi liki 200 000 neuvostokansalaista.

Karjalan evakoiden ja sotalasten rinnastaminen 30-kymppisiin elintasopakolaisiin ylittää jo häpeämisen tason pontenssissa n.

Ano

APRIL 27, 2014 AT 8:12 AM

(tähänastinen pohjanoteeraus)

*

Jaska Brown said...

Kun nyt tuossa nälkävuosia sivuttiin, niin pari mielenkiintoista tilastotietoa.

1. Vuonna 1868 Suomessa kuoli 137 700 ihmistä. Suomen väkiluku oli vielä vuonna 1872 pienempi kuin vuonna 1865.

2. Kaikki riittävän vanhat muistanevat nuo 80-luvun Afrikan nälänhädät, joita ei tosiaan siirtomaa-aikana ollut. Pahinta oli varmaan Etiopiassa. Otetaanpa vertailukohdaksi sama noin seitsemän vuoden ajanjakso kuin edellisessä vertailussa, lähteinä MMM-kirjat 1984 ja 1992. Ensimmäisessä Etiopian väkiluvuksi ilmoitetaan 31,799 miljoonaa, jälkimmäisessä 50,3 miljoonaa. Vastaavat luvut Suomelle ovat 4,812 miljoonaa ja 5,010 miljoonaa. Etiopian väkiluku on siis kasvanut 58 % ja Suomen väkiluku 4 %. Kummassa maassa on siis ollut huonommat elinolosuhteet. Häh?

3. Vuosina 1695-97 arvioidaan, että neljännes tai jopa kolmannes Suomen väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin. Arvion mukaan 500 000 hengen väestöstä kuoli 140 000. Jos joku pystyy löytämään yhdestäkään kehitysmaasta semmoisen nälänhädän, että väkiluku olisi laskenut, niin faktaa pöytään, kiitos.

MAY 3, 2014 AT 6:50 AM

(postimerkkejä kipupisteistä)

*

Becker said...

Tuo Itellan idean myynyt konsultti tai mainostoimisto ansaitsisi kyllä höplästä vetämisen "Jussi-pokaalin". Kunniakas "Suomen Posti" torvineen pantiin roskikseen ja tilalle tuli nimi josta minulle tulee mieleen jokin jalkasilsa tai emätintulehdusvoide.

MAY 4, 2014 AT 2:26 AM

(postimerkkejä kipupisteistä)

*

Anonymous said...

Monta kertaa on kyllä käynyt mielestä että kun rikoksia ei tutkita, harvoista tutkituista ei rangaista kuin muodollisesti ja se viaton osapuoli saa uhrata ihan liikaa aikaa ja vaivaa kuulusteluissa, oikeudenkäynneissä sun muissa juoksemiseen, niin kaitpa se sitten on oikeudenmukaisinta hoitaa asia kokonaan itse silloin ja siten kun moinen on käytännöllistä.

Tähän liittyen on hyvä muistaa että itsepuolustusta, hätävarjelua, omaisuuden suojelemista ja oma-aloitteista rikoksiin puuttumista ei paskahousujen väitteistä huolimatta ole tässä maassa kriminalisoitu. Ainoa mikä on kriminalisoitu on typeryyksien ääneen sanominen kuulusteluissa. Joka puhuu itse itsensä suohon, on usein omalla hölmöydellään sen suon myös ansainnut.

Perseiljöitä ei missään nimessä saa kurmuuttaa. Mutta jos perseilijä itse aiheuttaa itselleen tapaturman niin syytönhän se kunnon kansalainen siihen on. Tai jos perseilijä käy käsiksi ja siinä sitten kaadutaan maahan niin että alemmaksi jääneelle tulee pipi niin vahinkohan tuo. Tai jos perseilevän räkänokan mopoauto törmää 15 vuotta vanhaan Audin aakuutoseen niin voi olla että mopoputputtimen puskuri vääntyy enemmän kuin Audin.

Jos oikeusvaltio lakkaa olemasta oikeusvaltio niin siitä tulee helposti narratiivisen oikeuden valtio. Ja jos ja kun ihan tavalliset kansalaiset oppivat sen pelin hengen niin aika moni anarkomarko voi olla varsin ihmeissään siitä että kaksoisstandardipeli lakkaa toimimasta heidän edukseen ja kääntyy heitä vastaan.

MAY 7, 2014 AT 6:59 PM

(antifasistinen taisteluryhmä)

*

anonymous said...

Moi

Itse asiassa Nordlysbyen Alta. Vaikuttaa hiukan hiljaiselta kalanrahtaussektorilla.

Noh, grilli on keksitty ja Mack on hyvä joskin hiukka arvokas olut.

Tuo yritysten lähtö johtuu yksinkertaisesti siitä, että suomessa on työ liian kallista. Verrataan vaikka uusien EU maiden ja meidän kustannuksia.

Tyhmintä asiassa on, että suomalaisen duunarin ostovoima, eli se paljonko kaljaa saa tunnilla töitä on euroopan rupuluokkaa. Ja tämä johtuu juurikin siitä, että duunarilta menee yli puolet työtunnistaan sen rasvan kerryttämiseen. Eikä edes riitä koska Valtio vippaa lisää kokoajan. Kunnes pikavippifirma puhaltaa pelin poikki.

Laskeppas joskus piruuttaan mikä on suomalaisen duunarin todellinen veroaste. Työnantajan sivukuluthan ovat vain piilotettua verotusta. Jottei duunaria vituttaisi liikaa.

-KKi-

MAY 14, 2014 AT 3:23 PM

(neljäs ymmärrysharjoitus)

*


Vasarahammer said...

Systeemi tarvitsee pyöriäkseen muitakin kuin kartanonherroja. Tarvitaan papisto, joka pitää rahvaan kurissa ja nuhteessa. Tätä hommaa hoitavat erilaiset ihmisoikeusjärjestöt ja niiden puhemiehet, jotka saavat liki kaiken rahoituksensa julkiselta sektorilta.

MAY 16, 2014 AT 10:42 AM

(neljäs ymmärrysharjoitus)

*

Anonymous said...
Mulla on lähisukulaisena yksi tämmöinen konstruktionistinen übermokuttaja. Nykyisin ei onneksi tartte kommunikoida sen kanssa mitään. Niin pitkään kuin yritin niin homma meni pienellä leikkimielisellä karrikoinnilla höystettynä suunnilleen näin:

Mä: Hauki on kala.
Se: Mitä sä tolla tarkoitat?
Mä: Tarkoitan juuri sitä mitä sanoin, eli että hauki on kala.
Se: Mun mielestä tommoisessa rasistisessa kommenttoinnissa…
Mä: Anteeksi…?
Se: Ootko sä koskaan tullut ajatelleeksi sitä, että miltä tommonen rasistinen luokitteleminen oikeen tuntuu… ja… piilorasismia… rodullistamista….
Mä: Siis mitä…? Mä sanoin vaan että hauki on kala, kun sä olit kysynyt….
Se: No just tota mä tarkotan! Sä esität ensin itte jotain äärimmäisyysnäkemyksiä ja sitten kun sulta kysyy että mitä sä niillä tarkoitat, niin alkaa tollanen ihme vänkääminen…!
Mä: Ei se oo mitään ihme vänkäämistä että sanoo sulle tarkoittavansa sitä mitä sanoo eikä jotain muuta…
Se: Mä oon kuule sekä yliopistokoulutukseni että luontaisen osaamiseni ansiosta niin hyvä tulkitsemaan sanatonta viestintää, että kyllä mä tiedän mitä sä tarkoitat tommoisilla rodullisilla yleistyksillä, joille ei oo olemassa minkäänlaista tieteellistä pohjaa….
Mä: Mä oon elänyt tähän asti siinä käsityksessä että biologit ja etologit ovat….
Se: Taas sä lähdet tommoseen sosiaalisten ilmiöiden biologisoimiseen. Kuule natsit teki tota ihan samaa jo…
Mä: Anteeks mitä???
Se: Sun kannattas kuule lukea enemmän päteviä tieteellisiä artikkeleja niin ymmärtäisit paremmin että minkä takia tommoisista yleistävistä biologisoivista tyypittelyistä on nykyisin luovuttu. Niistä on kuule niin lyhyt polku eugeniikkaan ja…
Mä: Siis mitä nyt taas…
Se: Jos sä tajuaisit että miten hirveetä rasismia monet lapsetkin…
Mä: Miten se tähän liittyy?
Se: No ittehän sä just sanoit että sun mielestä kaikki ihmiseen liittyvät asiat voidaan selittää biologian ja etologian kautta ja ratkaista eugeniikan avulla ja…
Mä: Enhän sanonut!
Se: Älä kuule yritä kieltää kun kyllähän mä nyt tiedän että mitä sä just sanoit. Onhan mulla korvat päässäni.
Mä: [Itsekseni ajatellen: Ja mitään muuta siellä ei ookaan. Ei ees sitä kuuluisaa pururataa.]
Mä: Vittu sä oot sairas!
Se: Taas toi! Kun sä et kykene minkäänlaiseen rakentavaan keskusteluun niin sit alkaa taas toi tollanen typerä patologisoiminen…

Joku muu myöhemmin: Mistä teille oikeen tuli riitaa?
Mä: Mä olin sanonut sille etten jaksa olla sen kanssa tekemisissä kun se sen ainainen pyrkimys johonkin kummaan, sairaalloiselta vaikuttavaan tulkintavallan väärinkäyttämiseen on henkisesti ihan liian raskasta pitkän päälle. Se väitti että mä vaan kuvittelen ja että hän on sen verran sivistynyt ihminen että hänelle voi sanoa melkein mitä vain ilman että hän lähtee vääntämään siitä mitään sairaalloisia tulkintoja. Mä vastasin siihen ihan kokeeks sanomalla että "hauki on kala".

MAY 23, 2014 AT 8:13 PM

(antero lärvänen ja vapautettu kritiikki)


Ja laitetaanpa vielä lukijan kuva, eli kommentoija S.E.P. laittoi minulle kuvan Aladdinin taikalampusta, jonka basaarikauppias hänelle möi. Ei ollut piru vie toiminut, eli kaksi dinaaria meni hukkaan. Älkää uskoko basaarikauppiasta.


↧

KAHDESTOISTA YMMÄRRYSHARJOITUS

October 20, 2015, 9:54 pm
$
0
0
Olen ymmärrysharjoituksissani pyrkinyt edes jollain tavoin hahmottamaan itselleni, miksi suvaitsevais-tiedostavais-valaistunut vastapuolemme toimii juuri sillä tavalla kuin se toimii. Tehtävä on tietysti ollut joka kerta vaikea, sillä järjettömyyttä on vaikeaa selittää järjellisesti. Tällä kertaa yritän puolestaan hahmottaa päässäni organisaatiota, jota arvostan, ja jonka niin toiminnan kuin henkilökunnan miellän pääosin hyvinkin järkeväksi ja asialliseksi. Tuumin sitä, kuinka se mahtaa suhtautua Suomessa elokuussa 2015 alkaneeseen kriisiin, jota tosin poliitikkomme eivät suostu tunnustamaan kriisiksi, vaan toteavat pokkana että kyseessä on sekä suuri velvollisuus että suuri mahdollisuus ja tämähän saa tällaisen yksinkertaisemman ihmisen tuumimaan, että ne ihan oikeasti yrittävät tunkea nelikulmaista palikkaa pyöreään reikään. Vaatien vielä suhraamiselleen aplodeja tavallisilta kansalaisilta, jotka maksavat koko lystin.

Organisaatio, josta puhun on luonnollisesti Suomen puolustusvoimat. Kun mietin puolustusvoimien henkilöstöä, en keskity kenraalikuntaan. Olen päätynyt siihen käsitykseen, että se koostuu valitettavasti pääosin miehistä, joille ura itsessään ja sillä eteneminen on jo tietynlaista politiikkaa ja kaikkien siviilipoliitikkojen oikkujen tunnollista toteuttamista ilman niiden minkäänlaista kyseenalaistamista. Keskityn sen sijaan kapteeneihin, majureihin, everstiluutnantteihin ja eversteihin. Heppuihin, jotka eivät välttämättä koskaan niitä jellonia kaulaansa saa, koska asettavat tehtävänsä Suomen puolustamisessa kiipijän uran edelle, mutta jotka huudetaan hätiin silloin, jos pilliin vihelletään. Voi olla, että he siinä vaiheessa saavat niitä natsoja huomattavasti lisää, kun tarvitaan miehiä, jotka tekevät eivätkä selitä.

Jos ajatellaan puolustusvoimien perustehtävää, niin sehän on varsin yksinkertainen ainakin ajatuksen tasolla, mutta käytännössä pirun hankala, koska meillä sattuu olemaan se yksi tietty naapuri. Puolustusvoimien tehtävä on puolustaa Suomen maata ja sen kansaa ulkoista hyökkääjää vastaan ja säilyttää maan itsenäisyys. Eli sen tulee perinteisen (ja kieltämättä oikean) uhkakuvan mukaan varautua torjumaan vihollisen hyökkäys idästä sekä sen koukkaukset etelästä, lännestä ja pohjoisesta. Näinhän on tosiasiassa ollut koko Suomen itsenäisyyden ajan, jopa suomettuneisuuden aika mukaan lukien, tosin olihan silloin toisenlaisiakin ääniä, se oli muistaakseni patataistolainen Hannu Taanila joka kirjoitti joskus 1980-luvun alussa että Suomea ei uhkaa mikään sotilaallinen uhka, ellei sitten jenkit lähetä neekereitä hyökkäämään Lappiin, mikä oli silloin kovastikin hyväksyttyä epistolaa ja mikä taas nykyisin sattuisi sen tietyn pikku syyn vuoksi olemaan vihapuhetta vaikka sen sanoisikin äeeentinen taistolainen. Uskoisin silti, että PV valmistautui silti ja silloinkin torjumaan uhkaa juuri idästä.

Tämän jatkuvan uhan kanssa puolustusvoimat joutuvat joka päivä painimaan, eikä poliittinen koneistomme sitä juurikaan tehtävässään auta. Puolustusvoimiin kohdistettuja säästöjä jatketaan vielä lisäsäästöillä vaikka vielä hetki sitten puhuttiin, että PV:n tulisi saada lisärahoitusta. Näissä säästöissä sitten menee niin sekä paljon puhuttu puolustusvoimien uudistettu taistelutapa, kun ei voi jätkiä siihen kunnolla kouluttaa ja kalustoa hankkia ja samoin myös paljon puhuttu alueellisten joukkojen uudistus.

Vaan tämähän on tuttua. Mutta kuinka puolustusvoimissa kapteeni – everstitasolla suhtaudutaan uusiin uhkiin? Vanhoihin uhkiin, toisin sanoen Venäjän hyökkäykseen ollaan tietysti varauduttu ja kassakaapeissa löytyy taatusti suunnitelmat sitä varten. Mutta entä uudet uhkatekijät? Poliittinen koneistomme voi tietenkin elää utopioissaan ja vaatia kansaakin elämään niissä, mutta puolustusvoimissa joudutaan ajattelemaan realistisesti. Siellä uhka on oikeasti uhka, siihen tulee varautua ja tehdä tarpeelliset suunnitelmat. Onko puolustusvoimien kassakaapeissa suunnitelmat uusia uhkakuvia varten?

Ensimmäinen uhka, ja toteutunut sellainen tapahtui  poliittisen koneistomme päätöksellä jo vuonna 2011, jolloin Suomi käytännössä luopui itsenäisyydestään ja luovutti sen Euroopan Unionille joka on hyvää vauhtia muuttumassa Euroopan Liittovaltioksi, joka tosin ei ole liittovaltio, vaan poliittisen prosessin ulkopuolelta valittujen komissaarien johtama hyvinkin keskitetty byrokraattivaltio.

Jos ajatellaan puolustusvoimien perustehtävää, niin silloinhan PV on epäonnistunut, sillä maan itsenäisyys on jo menetetty. Laukaustakaan ampumatta. Puolustusvoimat eivät kuitenkaan pystyneet vaikuttamaan asiaan, enkä ole varma oliko siellä koskaan edes varauduttu siihen mahdollisuuteen, että itsenäisyys menetetään vapaaehtoisesti eduskunnan toimesta. Luulisin, että upseeristossa on kuitenkin soraääniä, jotka toteavat, että oliskos tässä ollut perustuslakituomioistuimen paikka, jos meillä edes sellainen olisi ja olisiko itsenäisyyden menettämisestä ehkä kannattanut järjestää kansanäänestys. Meinaten siinä vuonna 1995 pidetyssä äänestyksessä ei äänestetty itsenäisyyden menettämisestä vaan liittymisestä valtioitten liittoon.

Historioitsijat varmaankin käsittelevät aikanaan edellä mainittuja asioita hyvinkin ankarasti, mutta puolustusvoimien on ajateltava myös nykyhetkeä, ja mikäli siellä löytyy ajattelevia yksilöitä (joita uskon ainakin tuolta kapteeni – everstitasolta hyvinkin löytyvän), niin heidänhän on pakko varautua useampiinkin uusiin kriiseihin, jotka poliittinen koneistomme ovat pitkäaikaisella asioitten vituralleen hässimisellä saaneet aikaiseksi. Suunnitelmat on tehtävä etukäteen, ettei tilanteen kaatuessa päälle oltaisi sormi suussa ja mietittäisi, että tartteiskohan ehkä tehdä jotain.

Ensimmäistä näistä kriiseistä voisi kutsua vaikka nimellä liian myöhään tulleen järkiintymisen kriisi.

Ajatellaan tilannetta tammikuussa 2017, jolloin maahamme on tullut hallituksen munattomuuden vuoksi totaalisen vieraista kulttuureista 70.000 – 120.000 tyyppiä, joilla ei tosiasiassa ole täällä mitään muuta tekemistä kuin elää suomalaisten rahoilla ja siinä sivussa ne pistävät maassamme hulinaksi. Se on täysin ennustettavaa, sillä kahden täysin erilaisen kulttuurin yhdistäminen ei ole koskaan onnistut muuallakaan ja maahan tulleet elintasopakolaiset ovat kaiken lisäksi saaneet suomalaisista mielikuvan lammasmaisena kansana, joka ei uskalla panna hanttiin ja joka nostaa maahantulijat jalustalle kaikesta heidän perseilystään huolimatta. Kieltämättä nämä häiskät varmaankin raapivat päätänsä ja ihmettelevät, kuinka näin hyväuskoinen ja höhlä maa on saanut aikaan niin toimivan systeemin, että sillä on varaa elättää heidätkin. Vaikkei olisi mitään syytä. Siinä vaiheessa hallitus saattaa ymmärtää, että vituiksihan tää meni koko internationaalinen viritelmä ja näistä tyypeistä on palautettava tai tylysti poistettava maasta vähintään 50.000 – 100.000 tyyppiä.

Siinä vaiheessa hallitus alkaa miettiä, että kuinkahan tämä sitten voitaisiin tehdä, koska eihän se typeryydessään ole tällaista mahdollisuutta edes ajatellut. Ensiksi hallitus toimii niin kuin suomalaisten hallintolampaitten kanssa yleensä toimitaan ja kysyy nätisti maahantulijoilta että voisittekos lähteä maastamme, kun teillä ei sitten ollutkaan tänne mitään asiaa ja saa maahantulijoilta vastauksen että mutsis oli. Hallitus pistää hetken aikaa sormen suuhunsa ja hoksaa sitten kysyä apua poliisilta, joka tylysti toteaa, että albaanien kanssahan tuo jo koeteltiin, eivät olleet halukkaita lähtemään ja tarvittiin yksi poliisi per albaani saattamaan jätkät lennolle Tiranaan. Milläs te urpot kuvittelette, että me kymmeniä tuhansia ensinnäkään löydetään ja varsinkaan palautetaan kun ne eivät ole halukkaita lähtemään? Ja missäs vaiheessa me tehdään sitten se normaali poliisin työ?

Jolloin hallitus saattaa hoksata, että tämähän ei taidakaan onnistua perinteellisellä pohjoismaisella nätillä tavalla ja sen jälkeen kysyy apua puolustusvoimilta jolla (toivottavasti) on jonkunlainen suunnitelma asian suhteen ja PV ilmoittaa, että onnistuu, mutta joudumme tekemään osittaisen liikekannallepanon, etsimään väkisin ja mielipidettä kysymättä joka häiskän ja laittamaan ne piikkilangan taakse vankileirille Tornionjokilaaksoon, josta ne väkisin palautetaan Ruotsiin, jonka ei olisi pitänyt niitä laskea tänne ensinkään. Lukekaapas jätkät se Dublinin sopimus. Näillä piikkilangan takana olevilla leireillä syötetään jätkille perinteistä armeijan noppasoppaa ja vanikkaa ja jos ei sapuska kelpaa, niin silloin täytyy olla ilman. Mobilisoiduilla reserviläisillä on sitten tietenkin aseissaan kovat patruunat ja myös valtuudet tarvittaessa painaa liipaisinta. Erityisen painokkaasti puolustusvoimat ilmoittavat hallitukselle, että jos haluatte operaation onnistuvan, niin ensiarvoisen tärkeää on, että te ministerit pidätte turpanne kiinni, ettekä sotkeudu siihen, kun me korjaamme asian, jonka te saitte typeryyttänne aikaiseksi.

Uskon (tai ainakin toivon), että puolustusvoimilla on jo olemassa suunnitelma tällaista tilannetta varten tai ainakin se on valmisteilla. Kyseinen kriisi kun on täysin mahdollinen. Olihan PV:llä aikanaan hyvin valmiiksi tehdyt suunnitelmat Neuvostoliiton hajoamisen aikaansaaman pakolaisvyöryn varalle. Kuvittelisin, että puolustusvoimat varautuu kaikkiin maahamme kohdistuviin uhkiin ja ennen kaikkea osaa tunnistaa uhan, vaikka poliittinen koneisto ajattelisi asiasta toisin ja mainostaisi sitä mahdollisuutena.

Tosin tuon kyseisen uhkakuvan toteutuminen on sinänsä varsin epätodennäköistä, sillä kun puolustusvoimien upseerit, siis ne  joita ei kiinnosta pelkkä urakehitys kertovat hallitukselle sen, mitä liian myöhään tulleen järkiintymisen kriisin ratkaiseminen vaatii, pistää hallitus päänsä vielä astetta syvemmälle pusikkoon, toteaa, että joka ainoalle arabihäiskälle ynnä muille hättiäisille annetaan notkumislupa toissijaisen suojelun perusteella aina täältä ikuisuuteen eikä uusienkaan tulemista estetä, kun eihän Ruotsikaan niin tee ja sitten toivotaan porukalla, että jos tää nyt jotenkin suttaantuisi. Mutta eihän se pelkällä toivomisella suttaannu.

Ja silloin päädytään tuplasti liian myöhään tulleen järkiintymisen kriisiin. Tällöin muutamassa vuodessa maahamme valuu noin 200.000 – 300.000 tyyppiä, jotka päätyvät suurkaupunkiemme lähiöihin, jossa ne toimivat samoin kuin Ruotsissa eli ilmoittavat, että tästä rajasta eteenpäin tämä kaupunginosa ei ole enää Suomen aluetta ja toimii myös ilmoituksensa mukaan, jolloin alueelle tulevat ambulanssit ja palokunta alkavat tarvita Pasi-sisuja työkaluikseen. Kyseiset ambulanssimiehet ja palomiehet saavat luonnollisesti myös näiltä ”autonomisilta alueilta” valituksia siitä, että hätäpuhelun jälkeen kesti tunnin verran ennen kuin ambulanssi oli paikalla. Mikä tietysti on luonnollista, sillä ambulanssimiehistön tarvitsee hankkia tarvittavaa backupia siihen, ettei se itse pääse hengestään pelastaessaan jotain tyyppiä, jonka pelastamatta jättäminen olisi sinänsä yleisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen kannalta se viisain vaihtoehto.

Tässä vaiheessa myös jopa huomattavan hidas hallituksemme ja virkamieskoneistomme saattaa hoksata, jos joku niille asian rautalangasta/ratakiskosta vääntää, että näillä alueilla pitävät valtaa pelkästään aseelliset ulkomaalaisjengit, eikä suomalaisilla viranomaisilla ole alueen toimintaan oikeastaan muuta  vaikutettavaa kuin se, että ne maksavat alueelle edelleenkin sosiaalitukia ja sitä kautta pitävät yllä valtion toiminnallaan hyväksymää anarkiaa.

Jos hallituksemme tässä vaiheessa järkiintyisi, se toteaisi, että tämä ulkomaalaisten toiminta on itse asiassa sodanjulistus ja Suomen valtakunnan joka ainoa helvetin neliömetri on Suomen hallituksen valvonnassa ja jos joku muu yrittää ottaa suomalaisia alueita hallintaansa, niin sille lyödään luu kurkkuun. No, seuraavaksi tulisi tietysti puhelinsoitto poliisille, joka nauraisi paskaisen naurun todeten, että mehän saadaan niiltä rikastajarikollisilta selkäämme jos yritettäisiin, jolloin oltaisiin taas poikkeustilan edessä ja apuun pyydettäisiin jälleen puolustusvoimia.

Ensimmäisenä PV luonnollisesti toteaisi, että käymmekö hoitamassa tilanteen vai lähdemmekö leikkimään dialogipuolustusvoimia jolloin meitä ei oikeastaan tarvitakaan, vaan homman voi siirtää palkatuille lässyttämis-alistumisspesialisteille. Mahdollisen luvan saatuaan puolustusvoimat toteaisivat, että osittaista liikekannallepanoa tarvitaan jälleen. Ei tää muuten onnistu. Ja kovat piippuun jätkille taas. Hallitus taas arkana kysyisi, että mitenkäs te ajattelitte homman hoitaa ja asiasta vastuussa oleva everstiluutnantti toteaisi että no ensiksi katkaistaan vesi ja sähköt koko alueelta, sen jälkeen ilmoitetaan, että mikäli on halukkaita lähtijöitä, niin heidät saatetaan aseistautuneitten reserviläisten toimesta satamaan Ruotsinlaivalle ja ne, jotka eivät ole ymmärtäneet, että suomalaisten alue on suomalaisten aluetta yksinkertaisesti ammutaan ja ensimmäisenä alueelle tulee pataljoona Leopard-panssarivaunuja. Tällä kertaa ei asioita hoideta puhumalla.

Toivon, että puolustusvoimilla on olemassa suunnitelma myös tätä tilannetta varten. Tai että sitä pannaan parhaillaan pystyyn. Luottaisin siihen, sillä puolustusvoimien tehtävä on varautua, eikä utopioida.

Tosin sitäkään suunnitelmaa tuskin tarvitaan, sillä en usko, että niin nykyinen hallituksemme kuin seuraavakaan olisi valmis näihin toimiviin, joskin varsin rankkoihin konsteihin, joten se jatkaa pää puskassa-linjaansa ja saa aikaan tilanteen, jolloin Suomessa on jo puoli miljoonaa etnisesti edistyksellistä ihmistä, joitten hyvinvoinnin hallitus julistaa kaikkien kantasuomalaisten pyhäksi velvollisuudeksi ja kaikki niitten aikaansaama väkivalta ja yleinen riekkuminen perustellaan sillä, että ne ovat vain reagointia tavallisten suomalaisten nuivaan ja ennakkoluuloiseen asenteeseen.

Mikä saa tietysti aikaan sen, että hallituksen jatkuvaan munien raapimiseen kyllästyneet kansalaiset alkavat perustaa aseellisia ryhmittymiä. Niitten tarkoitus ei ole varsinaisesti kaataa valtiovaltaa, vaan yksinkertaisesti puolustaa omiaan maahantulijoitten väkivaltaa vastaan, suojella omia asuinalueitaan ja estää väkivaltaisten maahantunkeutujaporukoitten tunkeutuminen alueilleen. Koska valtiovalta ei tätä suojeluvelvollisuuttaan enää tee. Se lopetti sen jo vuonna 2015. Tässä vaiheessa asioita ei todellakaan hoideta enää puhumalla, vaan suomalaisten siviilien aseelliset joukot järjestävät myös kostoiskuja, joissa ilmoitetaan tylysti, että osataan sitä täälläkin kun tätä kerran pyydettiin. Ruumiita on tarjolla ja viljalti, sillä suomalaiset ovat hyviä toimimaan organisoidusti ja järjestelmällisesti myös väkivallan alueella.

Epäilemättä hallituksemme silloin taas kysyy utopiahaaveittensa ylläpitämiseksi apua puolustusvoimilta ja  komentaa sen joukot riisumaan aseista laittomaksi katsomiaan suomalaisia itsepuolustusjoukkoja ja suojelemaan maahantunkeutujia näitten joukkojen väkivallalta, mutta siinä vaiheessa jopa urakenraaleilla varmaankin käy päissään epäilys. He varmaankin miettivät sitä tilannetta, jossa silloin ollaan ja tekevät yhteenvedon:

- Suomen hallintovalta luopui itsenäisyydestä ilman kansanäänestystä ja luovutti vallan länsieurooppalaisille vasemmistohumanisteille, joitten visio yhtyneestä Euroopasta ei juurikaan eroa siitä, mitä Neuvostoliitto oli.

- Suomen hallintovalta avasi rajamme ihmisille, jotka eivät olleet hädänlalaisia pakolaisia, vaan tyyppejä jotka tulivat nauttimaan suomalaisesta sosiaaliturvasta. Samalla Suomen hallintovalta määräsi viranomaispäätöksellä suomalaiset rakastamaan näitä ihmisiä kuin omaa perhettään, vaikka vastarakkauden muodot olivat lähinnä halveksivat ja ennen kaikkea väkivaltaiset.

- Suomen hallintovalta elättää näitä ihmisiä samalla kun se leikkaa tavallisten suomalaisten kansalaisten elintasoa ja vaatii että suomalaiset hyväksyvät tämän, vaikka maahantunkeutujien elättäminen nakertaa maan taloudellisia perusteita.

- Suomen hallintovalta ei tee mitään Suomen alueella valtaa pitäville ulkomaalaisille gangstereille vaan vaatii, että suomalaiset hyväksyvät ne osana globaalia kehitystä ja monikulttuurisuutta.

- Suomen hallintovalta haluaa, että Suomen puolustusvoimat alkavat toimia aseellisesti niitä kansalaisten ryhmittymiä vastaan, jotka haluavat ainoastaan puolustaa itseään, lähimmäisiään, maataan eli toimia juuri niin kuin puolustusvoimien tulisi toimia.

Tässä vaiheessa jopa uraputkessa olevan kenraalin mielessä saattaa käydä se ajatus, että olikos meillä siellä puolustusvoimien kassakaapissa se äärimmäisen salainen suunnitelma eli sotilasvallankaappaus.

Henkilökohtaisesti toivon, että sellainen suunnitelma on, sillä maan vihollinen ei välttämättä tule vain ulkoapäin. Nykyinen vihollinen, jota kutsutaan maan eduskunnaksi, hallitukseksi, virkamieskoneistoksi ja mediaksi on tuomassa Suomeen jatkuvasti lisää ulkoisia vihollisia ja vaatii, että tavallisen kansalaisen tulisi rakastaa niitä viranomaispäätöksellä. Katkeraan loppuun saakka.

Puolustusvoimien miehillä on varmaan miettimistä. Jos tavalliset suomalaiset tulevaisuudessa perustavat aseellisia ryhmittymiä puolustamaan itseään ulkoa tulevaa uhkaa vastaan, niin kuinka moni upseeri olisi valmis antamaan käskyn tulenavauksesta näitä ryhmittymiä vastaan? Omia kansalaisia vastaan? Kuinka moni heidän alaisistaan noudattaisi käskyä? Kuinka moni upseeri ajattelisi, että vihollinen on aivan toisessa suunnassa?

Kirjoitukseni voi kuulostaa foliohattuilulta, mutta niinhän nykyinen tilannekin kuulosti vielä vuosi sitten. Tässä vaiheessa on hyvä esittää kysymys puolustusvoimien upseereille. Ketä te puolustatte? Hallintojärjestelmää, joka syöttää kansansa utopian ylläpitämiselle? Vai sitä kansaa itseään? Vaiko pelkkää uraanne?

Sinänsä loppukaneettina voi todeta, että jos puolustusvoimat ottaisivat maassa vallan, niin sotilashallinto kestäisi pitkään. Vaikka puolustusvoimat toteaisivat, että maassa olojen rauhoituttua järjestettäisiin uudet vaalit, niin mitä niihin vaaleihin olisi tarjolla ehdokkaiksi? Ne samat puolueet, jotka veivät maamme katastrofiin? Entä virkamieshallitus? Ne samat virkamiehet, jotka tukivat sitä samaa katastrofia mitään kyseenalaistamatta?

Vaikka tunnustan olleeni jopa joskus kommunisti, niin tunnen päivä päivältä suurempaa sympatiaa sitä kohtaan, mitä Augusto Pinochet teki aikanaan Chilessä. 




Vielä lisäyksenä vastaus Ylen toimittajan Eero Mäntymaan sähköpostilla esittämään haastattelupyyntöön:

1. En ole kiinnostunut haastattelusta enkä halua olla missään tekemisissä Ylen kanssa.

2. Kun nimimerkkiä käyttävälle blogikirjoittajalle esitetään pyyntö ottaa yhteyttä Ylen toimittajaan puhelimitse, voi pyyntöä pitää jokseenkin huvittavana.
↧

PYHÄPÄIVÄN ASEETTOMAKSI RATOKSI

October 25, 2015, 7:01 am
$
0
0
Hotellin respaan lähetettiin uutinen(kiitokset Taisteluvälineupseerille ja Ink Visitorille) jonka mukaan EU aikoo tiukentaa huomattavasti asedirektiivejään. Koko pakan laajuus on vielä epäselvää, mutta selvää on, että kaikki puoliautomaattirynkyt kielletään joka tapauksessa yksityishenkilöiltä. Tämähän tappaa sitten käytännössä koko reserviläisammuntaharrastuksen, mikä heijastuu suoraan Suomen puolustuskykyyn. Totesihan puolustusministerimme Jussi Niinistö tuoreeltaan, että PV käyttää ampumakoulutukseen jo sodan ajalle varattuja ampumatarvikkeita, joten reserviläisten henkilökohtaisella ja omasta pussista maksetulla aktiivisuudella on ollut huomattava merkityksensä. Nyt sitten siinäkin toiminnassa siirryttäisiin perinteiseen laukaus-laukaus-sarrrja-menetelmään.

Kiellettävien listalla ovat myös keräilijöille myönnetyt sarjatuliaseet sekä kaikki dekotut konetuliaseet. Tämähän lopettaa myös asekeräilyn, mikä on suuri sääli, sillä aseet ovat osa historiaa ja asekeräilijät ovat seulottua sakkia jotka eivät ole vaarantaneet yleistä turvallisuutta.

Pahimmillaan kielto saattaa koskea kaikkia itselataavia aseita pistooleista metsästyksessä käytettäviin puoliautomaattiaseisiin. Tämä puolestaan tekee melko selvää ampumaurheilusta, sillä pistooli tuppaa olemaan puoliautomattiase. Myös metsästystä se vaikeuttaa huomattavasti, joskaan ei lopeta, mutta mennäänkö siihen, että puoliautomaattihaulikon omistava metsästäjä joutuu vaihtamaan aseensa tavalliseen kaksipiippuiseen. Vaihtohan ei onnistu noin vain, sillä luonnollisesti metsästäjä joutuu käymään läpi sekä lupa- että palikkatestirumban ja tietenkin hän joutuu ostamaan uuden aseen omalla kustannuksellaan. Entinen puoliautomaattihaulikko ei luonnollisesti kelpaa vaihdossa, sillä eihän sitä kenellekään voi myydä. Ilman muuta kyseinen säädös olisi sitten viimeinen viikate myös suomalaisille asekauppiaille.

Hotellin respassa ei yhtään epäillä, etteikö tämän jälkeen joku EU:n virkamies hoksaa, että kun puoliautomaateista on päästy eroon, niin onhan jäljellä vielä ”lippaallinen kertatuli” ja epäilemättä se on listalla seuraavana.

Asiaa voisi pitää normaalina utopistien vittuiluna metsästys- ja ampumaharrastajille, sillä onhan se selvää, että jos utopisti X inhoaa aseita, niin eihän niitä saa olla muillakaan. Mutta tämän kyseisen viritelmän perusteet ylittävät normaalin vittuilun ja siirtävät sen ns. preussilaiselle tasolle. Eli:

Komission paine liittyy Ranskan terroristi-iskuihin, joissa käytettiin maahan salakuljetettuja rynnäkkökivääreitä.

Eli anskumä yritän hahmottaa:

- Islamilaiset vatipäät ampuvat rauhallisia ja lainkuuliaisia eurooppalaisia salakuljetetuilla rynkyillä.

- EU vastaa tähän riisumalla nimenomaan ne rauhalliset ja lainkuuliaiset eurooppalaiset aseista.

- Näin ollen yleinen turvallisuustilanne paranee.

Näinkö se meni? Vai hahmotanko asian jotenkin väärin?

Uutisen mukaan sisäministeriö suhtautuu EU:n suunnitelmaan jokseenkin nuivasti ja hotellin respasta lähetetään sisäministeriölle vilpitön toive, että pitäkää nyt herran nähden kerrankin housut jalassanne.


Barack Obama ei sinänsä liity aiheeseen, mutta kuva itsessään on asiaan nähden osuva.
↧
↧

TIISTAIPÄIVÄN ASEETTOMAKSI RATOKSI

October 26, 2015, 9:10 pm
$
0
0
Palaanpa tässä aikaisempaan kirjoitukseeni, joka käsitteli EU:n suunnittelemia kiristyksiä asedirektiiveihin, joita tietysti meidän virkamieskoneistokin sitten käskyn saatuaan noudattaa ilman mitään kyseenalaistamista. Meillähän ei sinänsä tarvita asehysteriaa EU:n tuontitavarana, vaan kansahan halutaan riisua aseista ihan omienkin asiasta kovasti huolissaan olevien tahojen toimesta. Syyttäkää foliopipoilusta jos haluatte, mutta itse näen, että lopputavoite on se, että kansalaiset riisutaan kaikista mahdollisista aseista ilmakiväärejä myöten ja aseita ei tulevaisuudessa niin Suomessa kuin Euroopassa ole kuin viranomaisilla. Reserviläisrynkkyjen ja puoliautomaattien kieltäminen on vasta se ensimmäinen askel ja tien päässä viedään haulikot ja lopulta varmaan nallipyssytkin.

Tässä tulee vastaan oma oikeuskäsitykseni, joka saa minut tarvittaessa rikkomaan lakia, vaikka olen itseäni aina lainkuuliaisena hallintoalamaisena pitänytkin. Jos virkakoneisto ilmoittaa, että minun on luovutettava aseeni, niin en niitä taatusti luovuta. Se menee oikeustajuni ulkopuolelle. Sehän on selvää, että mikäli törppöilen aseitteni kanssa, niin valtesmanni tulee ja vie ne pois. Mutta jos en niitten kanssa törppöile, niin kuin en ole koskaan törppöillyt, niin silloin aseeni takavarikoimisella minua rangaistaan rikoksesta, jota en ole koskaan tehnyt ja tätä ei oikeustajuni sulata. Siispä ryhdyn siinä tapauksessa tietoisesti rikolliseksi ja piilotan aseeni.

Tämä ei sinänsä ole kirjoitukseni pääaihe. Pääaihe on se, että mikäli valtiovalta saa jossain vaiheessa päähänsä, että siviileilltä viedään kaikki tuliaseet, niin kuinka se sitten oikeastaan tehdään? Kuinka virkakoneistomme saa sen aikaiseksi? Tietysti valtiovaltamme ajattelee, että suomalaiset ovat viimeiseen asti kuuliaisia, tahdottomia ja virkakoneiston kaikkia määräyksiä tottelevia hallintolampaita, mutta se ei tajua, että kansalaisen pinna venyy vain tiettyyn pisteeseen ja jos kansalaista rangaistaan takavarikkorangaistuksella siitä rikoksesta mitä hän ei ole tehnyt, niin silloin se raja hyvin monen ihmisen kohdalla ylittyy.

Suomessahan on aseita useilla sadoilla tuhansilla kansalaisilla. Entäs jos heistä sanotaanko sataviisikymmentätuhatta toteaa, että pitäkää tunkkinne? Kuinka poliisi menettelee? Miten se toimii? Mennäänpäs erään kansalaisen pihalle uuden, aikanaan epäilemättä aikanaan tulevan ja veret seisauttavan aselain voimaantulon jälkeen. Tämä kansalainen on Huitsinnevadan Örnätjärvellä asuva Seppo Släsh, iältään 42 vuotta, ammatiltaan trukkikuski Örnätjärven tämpsteriitti- ja tiittitiittilouhoksella. Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Hän on myös aktiivinen metsästäjä ja reserviläisammunnan harrastaja. Katsotaanpas kärpäsenä pihapiirissä, kun poliisipartio saapuu takavarikoimaan Sepon aseita.

- Morjens, Seppo.

- No morjens. Mitäs konstaapelit?

- Nyt kun on niin, että meidän pitäisi ottaa ne sun aseesi haltuumme.

- Jaa. Miksi? Olenkos minä törppöillyt niitten kanssa?

- No ethän toki, mutta kun on tämä uusi laki, että aseita ei saa olla kuin viranomaisilla. Niin että jos sinä toisit ne pyssysi meille, niin saataisiin tämä asia pois tieltä.

- Valitettavasti se ei ole mahdollista.

- Jaa, miksikös? Kieltäydytkö sinä poliisiviranomaisen määräyksestä?

- No enhän toki. Nyt vaan kävi niin, että multa pöllittiin kaikki aseet viikko sitten.

- Pöllittiin? No miksi ihmeessä sinä et tehnyt asiasta rikosilmoitusta?

- Miksi ihmeessä minä olisin sen tehnyt? Kun te olisitte viikkoa myöhemmin pöllineet ne kumminkin.

- Tota noin… saataiskos me kumminkin tarkistaa tuo sinun talosi ja ennen kaikkea asekaappisi?

- No saattehan toki. Heti kun teillä on esittää minulle kotietsintälupa. Käsittääkseni poliisi ei kumminkaan ole oikeutettu tunkeutumaan ihmisten asuntoihin, ellei ihmistä epäillä vakavasta rikoksesta.

Ja siinä vaiheessahan konstaapelit toteavat, että kotietsintälupaa ei ole ja suhaavat takaisin poliisiasemalle, jossa komisario naputtelee kotietsintälupia ja toteaa että odotelkaapas pojat aikanne, kun näitä on muutamia kymmeniä kuntamme alueella jo valmiiksi jonossa. On meinaan ollut ihmisillä varsin nuiva suhtautuminen asiaan. Lopulta konstaapelit saavat kotietsintäluvan ja kurvaavat takaisin Seppo Släshin manttaaleille.

- No niin, Seppo. Meillä olisi nyt tämä kotietsintälupa. Aukaisisitkos ensiksi tuon asekaappisi?

- Valitettavasti en voi aukaista sitä.

- Ja minkä takia?

- Kas kun mulla sattumalta katkesi tuo asekaapin avain tuohon lukkoon. Ei sitä saa millään auki. Miten lie piru vie sattunukkaan niin. Mutta saattehan te toki kantaa tuon poliisiasemalle tutkittavaksi.

- Jaa… ei kai siinä muu auta. Mutta toihan on kaksisataa kiloa painava tuo sun asekaappisi. Et viittis vähän auttaa, kun me siirrämme sen tonne autoon.

- Arvatkaapas kaksi kertaa autanko.

Siinä sitten poliisit vähän aikaa raapivat päätään, toteavat, että tätä varten täytyy hankkia asemalta sopivat kärryt ja palaavat noin tunnin kuluttua ja alkavat köijätä asekaappia autoonsa. Siihen Seppo sitten toteaa:

- Niin muistuttaisin teitä vielä, että tota asekaappia ei kannata hitsaamalla ehkä aukaista, kun siellä on kummiskin vielä sisällä haulikon patruunoita ja pari kantopommia.

Poliisimiehet kuskaavat Sepon asekaappia hikisenä autoonsa ja tehtävänsä suoritettuaan toteavat, että heidän on tarkistettava tilukset, koska on syytä epäillä, että Seppo valehtelee asevarkaudesta ja on piilottanut aseensa jonnekin. Seppo toteaa tähän, että herrat ovat hyvät. Poliisit tuumivat keskenään, että Sepolla on sadanneljänkymmenen neliön omakotitalo, neljäntuhannen neliön tontti, jossa on vielä kahdeksankymmenen neliön ulkorakennus, joten tässähän menee pyssyjä etsiessä niin tämä kuin huominen päiväkin. Konstaapelien aloittaessa etsintänsä Seppo lyö saunan lämpiämään. Poliisit etsivät aseita Sepon manttaalilta vaikka tietävät hyvin, että Sepon pyssyt ovat jonkun hänen sellaisen kaverinsa vintillä, jolla ei ole aselupia. Tietty solidaarisuus tavallisten miesten keskuudessa elää, ja sitä ei virkavalta ylitä. Lopulta poliisit lopettavat etsimisensä.

- No ei löytyny niin?

- Ei löytynyt. Mutta ymmärräthän sinä Seppo, että ei tämä tähän jää. Sinua epäillään aseitten kätkemisestä. Sulle tulee tästä kyllä kutsu poliisilaitokselle kuulusteluihin.

- Ymmärränhän minä. Sen kun lähetätte kutsun.

Eikä aikaakaan, kun Seppo istuu poliisiviranomaisen kuulusteltavana Huitsinnevadan poliisiasemalla. Se sama Seppo, jolla tähän mennessä on rikoshistoriassaan yksi ylinopeussakko vuodelta 2004. Häntä kuulusteleva poliisi aloittaa kuulustelun.

- Seppo Släsh. Nythän on niin, että teitä epäillään aseittenne kätkemisestä.

- Miten niin? Minähän sanoin poliiseille, että ne on varastettu.

- Meillä on syytä epäillä, että te valehtelette ja olette kätkeneet aseenne. Miksi ette tehneet rikosilmoitusta?

- Minähän sanoin sen jo poliiseille, jotka kävivät häiritsemässä kotirauhaani. Miksi ihmeessä olisin tehnyt rikosilmoitusta, kun te olisitte viikkoa myöhemmin kumminkin käyneet pöllimässä pyssyni?

- Niin… no, tehdään nyt sitten tämä aseitten katoamista koskeva rikosilmoitus. Kuinka aseenne väitteenne mukaan katosivat?

- No minähän menin Örnätjärven Erämiesten ampumaradalle tarkoituksenani harrastaa hieman ampumista. Niin kuin ampumaradalla on tapana tehdä. Ennen kuin pääsin itse asiaan, niin minulle tuli kakkahätä ja minun piti mennä ampumaradan hyyskään. Hitto vie, siellä ei ollut edes paperia, mutta onneksi minulla oli housujeni reisitaskussa talouspaperia mukana, niin sain pyllyn pyyhittyä. Sitten kun tulin takaisin autolleni niin piru vie, joku pitkäkynsi oli pöllinyt kaikki pyssyni ja patruunat.

- Lukitusta autosta?

- Minulla on pick-up ja pyssyt olivat lavalla pressun alla.

- Kaikki aseenne?

- Joka ainoa.

- Mutta hetkinen. Tiedostojen mukaan teillä on puoliautomaattinen reserviläisrynnäkkökivääri, hirvikivääri kaliiberia 30-06, metsästysluodikko kaliiberia .222, pumppuhaulikko kaliiberia 12/76, kaksipiippuinen haulikko kaliiberia 12/76, pienoiskivääri, ysimillinen pistooli sekä vielä pienoisrevolveri. Väitättekö, että teillä oli nuo kaikki aseet ja kaikki hallussanne olevat patruunat mukananne, kun menitte ampumaradalle?

- Onko aselaissa jotenkin määritelty, kuinka monta asetta voi viedä ampumaradalle? Ja onko radalle vietävien patruunoitten määrää jotenkin määritelty?

- Te ette nyt näytä olevan oikein yhteistyöhaluinen. Kun kävi vielä ilmi, että siinä asekaapissa, jonka me teiltä takavarikoimme ja aukaisimme erityisvarotoimenpitein, koska teidän ilmoituksenne mukaan siellä oli haulikonpatruunoita ja kantopommeja, niin sieltä ei löytynyt muuta kuin kaksi hiekkasäkkiä ja kumiankka.

- Kas, piru vie kun toi muisti tekee tepposensa.

- Ymmärrättehän, että minä en niele kertomustanne. Tämä menee syyteharkintaan.

- Epäilemättä menee. Niin kuin menee noin kuudellasadalla miehellä tässä kunnassa. Toivotan poliisiviranomaiselle onnea yrityksessään. Voinko poistua, vai onko minut pidätetty?

- Olkaa hyvä ja poistukaa.

Johtopäätöksenä tästä kaikesta on se, että virkavaltamme, noin normaalitilanteessa voi pitää kansalaisiamme panttivankina rangaistuksen uhalla. Mutta jos virkavallallamme on käsissään sanotaanko satatuhatta kansalaista, joitten oletettua rikosta se joutuu tutkimaan, niin silloin kansalaiset pitävät virkavaltaa panttivankinaan. Koska silloin virkavalta menee tukkoon. Ei riitä resurssit. Ei riitä kyky rangaista. Ja virkavaltamme on hakenut tätä tilannetta. Samaan aikaan kun valtio kehittää aina uusia tapoja rajoittaa lainkuuliaisten ihmisten elämää, se hankkii tänne elintasosurffareita ja pokkana väittää, että meidän täytyisi mieltää heidät yhtä aikaa voimavaraksi ja velvollisuudeksi.

Kiertäkää veroja, kansalaiset, perskeles.




Ja lisätään tähän vielä maininta Timo I Soinin egotripistä  joka saavuttaa jatkuvasti uusia ulottuvuuksia. Eli mies meni ja erotutti puolueensa toisen varapuheenjohtajan Sebastian Tynkkysen. Asiaa on laajemmin käsitelty monella muulla taholla. Itse totean, että Soinin viimeisen kuukauden edesottamuksista tulee mieleen suuresti arvostamani Veikko Huovisen kirja Veitikka.

Siinä kirjassahan eräs A. Hitler toteutti kaksiosaisen suunnitelmansa. Ensimmäisenä oli Operaatio Ülex, jonka ansiosta Saksa saavutti loistavaa sotilaallista menestystä. Operaation toinen osa eli Saublöder Arsch taas perustui siihen, että Hitler hässi tahallaan kaikki mahdolliset asiat vituralleen aiheuttaen Saksalle suurtappion ja totaalisen tuhon. En voi olla vertaamatta Soinia kyseiseen kirjaan. Tietysti erona on, että persujen Operaatio Ülexin saivat aikaan aivan toiset tyypit, mutta Operaatio Saublöder Arsch kyllä tapahtuu Soinin henkilökohtaisen ydinosaamisen mukaisesti.
↧

JOS

October 29, 2015, 12:56 am
$
0
0
Hotellin respassahan ollaan melko vanhanaikaisia, konservatiivisia ja nykykatsannon mukaan myös varsin yksinkertaisia ihmisiä. Sen vuoksi kun suunnittelemme tulevaisuuttamme on meillä taipumus katsoa menneisyyteen ja jos siellä huomataan joku asia, joka toimii, niin sitä ei ole ollut tapana räplätä. Toisaalta jos huomataan, että mikäli joku asia ei kerta kaikkiaan toimi, vaikka kuinka yrittäisi niin sen varaan ei ole pahemmin laskettu. Esimerkkinä vaikkapa lottovoitto, eli ilman sitä ollaan oltu tähän asti, eikä sen varaan kannata laskea paljon tulevaisuudessakaan koska mahdollisuudet sen voittamiseen ovat häviävän pienet.

Samoin omien, pienten kuvioittemme ulkopuolella ollaan hiukkasen opittu arvioimaan myös suurempia, sanotaanko valtiotason tulevaisuudensuunnitelmia. Ainakin siinä mielessä, että jos suunnitelmissa korostuu turhan usein sana jos ja mikäli suunnitelmassa muutenkin tykätään viljellä kovasti konditionaalia, niin voidaan melko perustellusti tehdä johtopäätös, että suunnitelma ei perustu realismiin vaan enempi toiveajatteluun.

Nykyistä maahantunkeutumisaaltoa ollaan hyvinkin usein perusteltu konditionaaliperusteisesti eli tyyliin ”tämä porukka voi olla tulevaisuudessa häikäisevä voimavara, jos se on tulevaisuudessa häikäisevä voimavara”. Mikä tietysti hotellin respassa aikaansaa lievää suurempaa ihmetystä, sillä tätä kotouttamis-työvoimapula-mahdollinenvoimavarapelleilyä on nyt harrastettu maassamme kaksikymmentäviisi vuotta, todettu että se ei toimi, eli rasite on edelleenkin rasite eikä voimavara vaikka siihen on upotettu ämpärikaupalla rahaa. Silti tätä samaa pelleilyä pitäisi yrittää vielä huomattavasti suuremmassa mittakaavassa upottaen siihen tynnyrikaupalla rahaa ja hokien samalla, että josse ei tänään toimikaan, niin ehkä se huomenna toimisi.

Tätä linjaa ylläpitää tuoreeltaan tietenkin myös Helsingin Pravda, joka on innostunut ajatuksesta, että tätä mamulaumaa aletaan kouluttaa rakennusalalle (tähän väliin hotellin respan huomautus, että syyskuussa 2015 oli työttömänä 7.620 rakennusmiestä eli 13,3% ja tässä luvussa ovat mukana vain työttömyyskassan jäsenet joten lopullinen määrä voi olla suurempi) ja julistaa seuraavasti:

Toisin kuin muutamat niin sanotut maahanmuuttokriitikot sanovat, Suomeen viime kuukausina tulleet pakolaiset eivät ole ainoastaan kulueriä hyvinvointivaltiolle. Jos sotaa ja tuhoa pakenevat ihmiset ”epäinhimillistää”, heidät voi myös laskea siksi arvokkaaksi työvoimapanoksen lisäykseksi, jota ikääntyvä ja kestävyysvajeinen Suomi tarvitsee. Kaikki riippuu siitä, miten pakolaisten kotoutuminen ja työllistyminen onnistuu.

Koska hotellin respassa tunnustaudutaan kuuluvaksi muutamiin niin sanottuihin maahanmuuttokriitikoihin, niin täällä ihmetellään sitä, minne suomalaiset ovat kadonneet näistä keskusteluista? Meillä on iso ruko työttömiä rakennusmiehiä, ja terveen järjen mukaan voisi olla viisaampaa kouluttaa rakennusalalle (myönnetään, että ehdotus on ensi alkuun outo ja hämmästyttävä) suomalaisia nuoria, jotka ovat sekä suomenkielentaitoisia että myös erittäin hyvin kotoutuneita. Tietysti heidän ”kotoutumisensa” on tapahtunut luonnollisesti eikä siis näin ollen todista, että ”se oikea kotouttaminen” itsessään toimii. Sinänsä, jos joku löytää sen tyypin, joka ensimmäisenä keksi termin ”kotouttaminen”, niin ehdotan, että uitatte tyypin tervassa ja höyhenissä enkä pane lievää lyömistäkään pahakseni.

Helsingin Pravda ei ole yksin jossitteluepistolassaan, vaan tukea on tullut muualtakin. Keskinäisen eläkevakuutusyhtiön Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander latelee niin Taloussanomien kuin Kansan Uutisten komppaamana. Alleviivaukset hotellin respan toimesta:

- Pakolaiset voivat ratkaista ikäongelman – jos työllistyvät.

- Turvapaikanhakijoiden määrän kasvu voi olla iso potentiaali vanhenevalle yhteiskunnalle. Ilmarisen johtajan Jaakko Kianderin mukaan tulijat voivat tukea taloutta merkittävästi – jos heillä on töitä.

- Huoltosuhteen alentuminen tasapainottaa ikäpyramidia, mutta sillä ei ole suoria taloudellisia vaikutuksia. Muuton kasvu hyödyttää taloudellisesti vain, josmuuttajat työllistyvät, Kiander huomauttaa.

- Jos tulijoiden työllisyysaste olisi 15 vuoden kuluttua sama kuin kantaväestön, taloudelliset vaikutukset olisivat Kianderin mukaan huomattavat.

- Tietenkin turvapaikanhakijoista aiheutuvat kustannukset heikentävät julkista taloutta, mutta kyllä me siitä selvitään joka tapauksessa, Kiander vakuuttaa.

Myös Vantaan kaupunki on huomannut tämän potentiaalisen rikkauden ja Ylen otsikko asiasta on suorastaan taiteellinen:

Maahanmuuttajat huomioidaan Vantaan budjetissa, mutta "He ovat ehdottomasti voimavara"

Etelä-Suomen Sanomissa taas otsikoidaan pääkirjoituksessa että ”Maahanmuuttajista uusi voimavara” ja kirjoituksessa lähestytään sydämen avaamisen periaatetta:

Tämän päivän tilanteessa kyse on ennen kaikkea humanitäärisestä maahanmuutosta. Arvioiden mukaan puolet turvapaikanhakijoista saa kuitenkin myönteisen päätöksen ja jää Suomeen.

Suomella on nyt hyvät mahdollisuudet tasapainottaa ikääntyvän väestön ikäpyramidia ja tarjota ihmisille parempaa elämää. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos maahanmuuttajia ei saada töihin.

Tässä on pakko onnistua uusin keinoin. Nyt tarvitaan lämpimän sydämen lisäksi hyvää kotouttamispolitiikkaa ja joustavuutta työmarkkinoille.

Jos. Ehkä. Ottiatuota. Saattaispa hyviinnin olla, jos olis. Tosiasiassa puhutaan ihmisryhmästä, johon kuuluu pääosin somaleja ja arabeja, ja jotka ovat koko täällä notkumisensa ajan kunnostautuneet lähinnä tälle ihmisryhmälle räätälöidyissä julkisissa suojatyöpaikoissa, joita ei olisi koskaan keksittykään, mikäli nämä ihmisryhmät olisivat pysyneet omissa maissaan. Mutta siitä huolimatta kahdenkymmenenviiden vuoden totaaliseen epäonnistumiseen tulisi suhtautua potentiaalisena voimavarana, mikäli tälle epäonnistumiselle vaan rakennetaan nykyistä kymmenen kertaa suuremmat ja tietenkin kalliimmat kehykset.

Näin äkkiseltään respassa tuumitaan, että tässä on kyseessä sekoitus halpatyövoiman halua sekä se, että etsitään päästä keksittyjä toiveajatteluperusteita uskonnon aseman saavuttaneelle monikulttuurisuushysterialle. Toisaalta, eihän siitä voi olla aivan varma, etteikö valtiomme ole muuttamassa tulevaisuuden suunnittelua laajemmassakin mitassa jos-pohjaiselle konditionaalimallille, ja siinä tapauksessa hotellin respa on valmis auttamaan. Tässä muutamia samalle linjalle pohjautuvia yhtä realistisia suunnitelmia:

- Maanpuolustukseen on aivan turha satsata rahaa, sillä jos mannerlaatat tekevät Suomen kannalta edullisen pikasiirtymän, voi Suomen ja Venäjän väliin tulla kolmesataa kilometriä leveä salmi, jolloin Suomen sotilaallinen turvallisuus olennaisesti parantuu.

- Suomen energiataloudesta ei kannata huolestua, sillä mikäli äsken mainittu mannerlaattojen pikasiirtymä tapahtuu, saattaa Turusta Ouluun nousta ihan pirunmoinen vuoristo, jolloin Suomi saa kaiken tarvitsemansa energian vesivoimasta.

- Tämä tietysti on mahdollista vain silloin, jos vihreät antavat luvan rakentaa vesivoimaloita.

- Suomen valtion velasta on turha huolehtia, sillä jos löydämme Ivalon pankista Nätti-Jussin salatun tilin, sillä maksetaan velat kevyesti ja vielä jää rahaa perustaa muutama vastaanottokeskus. Niin kuin kaikki tiedämme, Nätti-Jussin pankkikirjassa luki ”Nätti-Jussilla on eniten” ja kun Nätti-Jussia janotti ja hän kävi nostamassa pari trukkilavallista rahaa, niin pankkikirjaan kirjattiin ”Nätti-Jussi otti vähän”.

- Meteorologia on varsin turha tieteenala, sillä jos uudenvuodenyönä kuu kehii ja kustessa puistattaa, niin seuraavana vuonna ilmoja piisaa.

- Pissimisestä puheenollen, jos sähköpaimeneen pissiessä pitää silmä tiukasti kiinni ja uskoo asiaansa, niin se ei välttämättä ota heppiin kipeää.

- Jos kolmenkymmenen vuoden päästä on kiva, niin se on mukavaa.

- Jos ois mitä jois, jois pois, jottei ois mitä pois jois.

Eli kerrataan tiedostavan väestönosamme resepti: jos se ei ole toiminut ennen, eikä se toimi nyt, niin hankitaan sitä vielä enemmän lisää. Jos se vaikka joskus toimisi. Elämme suuria aikoja. Asummehan meinaten maassa, jossa nollalla kertomalla saadaan tulokseksi enemmän kuin nolla. Vuoden 2015 syyskuussa Suomessa oli 225.000 työtöntä, mutta ei syytä huoleen, sillä irakilaiset saattavat pelastaa meidän työvoimapulalta, joka on saattanut olla tulossa jo neljäkymmentä vuotta.

Suurista ikäluokista viimeinenkin muuten jäi tänä vuonna eläkkeelle.


↧

ANTERO LÄRVÄNEN JA KODITTOMIEN KESKUS

October 31, 2015, 10:03 pm
$
0
0
- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin sekä Huitsinnevadan paikallistelevision yhteislähetyksestä tällä kertaa täältä Etelä-Pohjanmaan Lappajärveltä ja tällä kertaa meillä onkin tarjolla oikein mukavaa kuultavaa. On nimittäin niin, että Lappajärvellä sijaitseva kylpylähotelli Kivitippu ollaan nopealla aikataululla muuttamassa Pohjanmaan kodittomien keskukseksi, jossa tarjotaan niin majoitus kuin muonitus sekä lakisääteinen toimintarahoitus niin Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan kuin Keski-Pohjanmaan asunnottomille suomalaisille.

- Kodittomien keskuksen johtajaksi ollaan palkattu tehtävän vastaanottamisen vuoksi aikaisemmasta tehtävästään virkavapaalle siirtynyt pinnanmaalaisen Uuden Hyisianan kunnan kunnanlärväri Mauno Mulukuttat, sillä tehtävään haluttiin mies, joka osaa panna tuulemaan ilman vuosikausien byrokraattista munienraapimista. Virkavapaalla oleva kunnanlärväri ja toimintansa aloittavan kodittomien keskuksen johtaja Mauno Mulukuttat, tervetuloa lähetykseen.

- Kiitos, Antero ja terveiset kaikille pinnanmaalaisille. Odotan todella suurella innolla tätä haastetta ja vaikka Uuden Hyisianan kunnanlärvärin tehtävä onkin ollut erittäin palkitseva, niin olen sekä innokas että valmis palvelemaan myös Pinnanmaan ulkopuolisia ihmisiä kaikella osaamisellani ja kokemuksellani. Mutta voisinko ensin selittää tämän toiminnan pohjaideaa?

- Ilman muuta.

- Kas koko toimintahan on lähtöisin hallituksestamme, joka sai järkevyyskohtauksen ja totesi että onhan se nyt vaan yhtä helvettiä, että meille raijataan kymmenin tuhansin tiedostavan väestöryhmän uskonnollisella hysteerisyydellä fanittamia luonnonkarvaisia pehmoleluja jotka purevat elättäjiään nilkkaan, samaan aikaan kun maassamme on tuhansia kodittomia suomalaisia. Eihän se ole mistään kotoisin se semmonen, jos edes leikitään itsenäistä valtiota, totesi hallitus. Sen vuoksi hallitus pani pystyyn tämän projektin, jossa tämä Lappajärven keskus on ensimmäinen. Ja näitä keskuksia tullaan perustamaan ympäri Suomea kaikkiaan 14 kappaletta.

- Hallitus totesi, että suomalaisten asunnottomuus on niin sanotussa hyvinvointivaltiossa täysin kestämätön kansallinen häpeä, joten heidät majoitetaan näihin kodittomien keskuksiin. Täällä heille annetaan asiallinen majoitus, hyvät henkilökohtaisen hygienian hoitamisen mahdollisuudet sekä ravitsevaa ruokaa ja tietenkin tarvittavaa henkilökohtaista käyttörahaa. Koska tiedetään, että suomalaiset asunnottomat ovat hyvin usein ammattitaitoista, -koulutettua ja kokenutta väkeä niin sekä paikallinen että lähikuntien niin yksityinen kuin julkinen sektori on ilmoittanut palkkaavansa keskukseemme majoittuneita henkilöitä  osaamistaan vastaaviin töihin. Tässä kohdassa todettiin niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla että onhan se helvetti, jos ei voida perustaa edes kertaalleen hyödyllisiä suojatyöpaikkoja. Toiminnan pohjaidea on tietenkin antaa tilapäinen suoja, jonka tuella asiakkaille etsitään mahdollisimman nopeasti asunto omista kunnistaan tai mahdollisen pysyvän työpaikan löytyessä täältä Lappajärveltä ja sitä kautta palautetaan heidät takaisin säälliseen elämään, joka heille Suomen kansalaisina kuuluukin. Kas kun heitä ei tarvitse kotouttaa eikä kieltä opettaa.

- Vaan tuohan kuulostaa uskomattoman hienolta. Mutta mitenkäs tässä on tämä rahoitus järjestetty? Meinaan kun Suomessa tällä hetkellä tämä leikkauksillakin säästetty raha on pumpattu lähinnä yleisafrikkalaisiin tarkoitusperiin.

- Kaikkiaan neljäntoista kodittomien keskuksen toiminta rahoitetaan useista lähteistä. Ensinnäkin hallitus tekee lisäbudjetin, jossa se karsii osan elintasosurffareille varatusta rahasta ja siirtää sieltä karsittavat varat tähän toimintaan. Sitten karsitaan yliopistollisesta selitteläätiön-, sovelletun spedestetiikan- ja yleisjankuttavan luokka- ja sukupuolinillittuksen koulutuksesta sekä myös yleishaitallisten humanististen järjestöjen toiminta-avustuksista. Ja lisäksi me ollaan saatu tähän toimintaan varsin huomattava summa wahhabiittista ääri-islamilaista öljyrahaa Saudi-Arabiasta.

- Öö… ööö… brrrgele… ai… ai… wahhabiittien öljyrahoja… mitteekö höpäjät… ei ei ei tossa ei kyllä voi olla perää… ei millään niin…

- Enhän minä mitteekään höpäjä. Ja onhan tässä hyvinkin perää. Tässähän tarvittiin niitä kunnanlärvärin taitoja, minkä vuoksi minut tänne palkattiinkin. Katsos, Antero, me perustettiin välittömästi tänne Lappajärvelle Oikeaoppiseen Suuntaan Pyllistäjien ry ja me luvattiin rakentaa suurmoskeija tänne Lappajärvelle jos saadaan tarpeellinen määrä öljyrahaa. Saudi-Arabian jätkäthän  innostuivat ajatuksesta kuin hullu polkasta ja naisiltahan siellä ei taas pahemmin kyselläkään. Mutta niillä pojilla ei ole mitään käsitystä suomalaisesta hallinto- ja järjestöbyrokratiahelvetistä, jossa saadaan noin 110% rahoista hävitettyä hallinnollisiin ynnämuihin välttämättömiksi määriteltäviin kuluihin. Niin että varsin mukavasti sitä rahaa meille tähän tarkoitukseen jäi.

- Mutta rakensittekos te sitten sen suurmoskeijan?

- Totta munassa rakennettiin. Siellähän se kelluu ponttoonien päällä keskellä Lappajärveä. Pinta-alaltaan komeat 20 neliömetriä. Siellä on jopa kartta ja kompassi, että tietävät mihin suuntaan pyllistää. Sinne on vapaa soutumahdollisuus kaikilla, jotka sinne haluavat mennä. Veneitä ei tosin ole järjestetty, sillä en ole koskaan kuullut moskeijan varustukseen kuuluvan veneet, mutta eikös nää tänne tulleet Mekkaan päin kumartajat ole muutenkin tunnettuja kaikennäköisten vesistöesteitten ylittämisestä? Ja näille touhun maksaneille wahhabiiteille on lyöty käteen semmonen rätinki, joka aivan selkeästi todistaa, että kun kaikki hallinnolliset kulut ja muut alueeseen liittyvät hallinnollisten erityispiirteitten, määräysten, säännöksien ja ohjeistusten aiheuttamat välttämättömät kustannukset oltiin vähennetty pois, niin suurmoskeija on juuri niin suuri, mihin rahat riittivät.

- Anskumä arvaan. Lappajärven rakennuslautakunta päätti, että kelluvaan moskeijaan ei saa käyttää muita kuin kosteanlivakkaan ympäristöön sopivia uppotukkeja?

- Arvasit oikein. Eihän sitä nyt hienoa moskeijaa keskelle järveä suinkaan mistään tavallisista hirsistä veistellä tai elementtiharkoista pukata pystyyn. Pirustako sen tietää, vaikka se leca-papu olis rakennusaineena hyvinkin haram. Ei tämmösissä asioissa parane ottaa riskejä, ettei tule moskeijan rahoittajalle henkinen pipi. Varsinkin kun sen rahat pannaan ihan muuhun, kuin mitä se itse ajatteli.

- Ja arvaanko oikein siinäkin, että uppotukkeja rakennustarvikkeeksi tarjoaa pirun kovalla hinnalla ainoastaan yksi yritys Suomessa ja se perustettiin kaksi viikkoa ennen kuin wahhabiittien rahat tulivat tilille?

- Arvasit oikein tässäkin. Ja kaikki massi mitä jäi jäljelle, eli tommonen 99% käytettiin kodittomien keskukseen.

- Täytyy todeta, että on tässä suomalaisessa kepulimeiningissä kieltämättä omat puolensa. Mutta mitäs jos tutustuttaisiin seuraavaksi tämän kodittomien keskuksen tiloihin?


- Ja johan nyt toki. Katsotaanpa ensiksi lintuperspektiivistä. Eikös näytä hyvältä?


- Kun ajatellaan sitä, minkälaisissa autojen peräloostereissa ja muissa epäinhimillisissä paikoissa asiakkaamme ovat joutuneet herra ties kuinka kauan majoittumaan, samalla kun maassamme työnnetään trukkilavallisia rahaa monikulttuuriseen murrin perseeseen, niin kyllähän tämmönen mukava suomalainen niemimaisema on onnen omiaan auttamaan toipumisessa traumaattisista kokemuksista. Katsellaanko hieman sisätiloja?

- Katsellaan vain.

- Kas tässäpä mukavaa huonemajoitustamme.


- Näitä huoneita varten on palkattu siivoojiakin, mutta tulevat asiakkaamme ovat ilmoittaneet, että kai nyt aikaihmiset osaavat itse oman huoneensa siivota ja petinsä pedata. Antakaa vaan siivousvermeet, niin homma hoituu. Niin että siivoojamme ovat nyt sitten jonkunlaisia siivouslogistiikkaupseereita suuremman tarpeen puutteessa. Mutta näinhän se tuppaa tässä maassa ja tällä kansalla menemäänkin. Oma kämppä pidetään kunnossa ilman muuta. Mutta katsotaanpas seuraavaksi meidän virkistäytymistilojamme:


- Kun käy ensin keskuksemme saunan hyvissä löylyissä, niin sen jälkeen onkin mukavaa pulahtaa raikastautumaan vilvoittamaan uima-altaaseemme. Ja kun ottaa huomioon, että kodittomat ihmisemme ovat joutuneet olemaan tähän asti vähän huonolla hygienialla, niin onhan tämä selvä inhimillinen parannus epäinhimillisiin olosuhteisiin.

- Vaan tuossahan sitä kelpaa rentoutua hyvien löylyjen jälkeen. Mitenkäs tämä ruokailu täällä kodittomien keskuksessa on järjestetty?

- Käydäänpäs katsomassa. Voin todeta, että vaikka nälkä on ehkä asiakkaittemme vieraana, niin ei se heille taatusti kotia tee. Ja siitä pitää huolen keittiöhenkilökuntamme jonka sapuskoilla nälkä ei välttämättä kokonaan lähde, mutta siirtyy kyllä huomattavan pitkälle:


- Mutta kyllähän näyttää hyvältä. Ihanhan tässä pitää pyyhkäistä suupieltään, ettei ala kuola valua. Onhan täällä sentään myös ohrapuuroa tarjolla?

- Kyllä kaiken muun hyvän lisäksi on tietenkin tarjolla ohrapuuroa, sillä onhan se sentään kertakaikkisen maukasta. Lisäksi muuten keskuksessamme tarjoillaan huitsinnevadalaista ohrapohjaista koppavoituita, jonka valmistamisessa kokkejamme ovat lupautuneet opettamaan huitsinnevadalaiset hotellinpitäjät Yrjö ja Ylva Perskeles. Mahdatko tuntea tyyppejä, kun sieltä päin olet itsekin kotoisin?

- Mahdanhan minä heidät tuntea, mahdanpa hyvinkin. Kun koppavoitui opetetaan siitä suunnasta, niin kyseistä sapuskaa syötyään ihmisen on melko mahdotonta koppavoitua. Vaan täytyy sanoa, että hallituksemme on nyt kyllä tehnyt kertakaikkiaan loistavan työn suomalaisten asunnottomien auttamiseksi. Ihan tässä melkein tulee tippaa linssiin. Kaveria ei jätetä. Vierastakaan. Ja kyllä kruunu omistaan aina huolen pitää. Tai ainakin tasavallan leijona.

- Älä muuta virka, Antero. Se pääministeri Sipiläkin soitti eilen tänne ja sanoi hyvin nolona, että sitä getuttaa armottomasti se pelleily, minkä hän teki luvatessaan oman kämppänsä niille elintasosurffareille. Ja sanoi vielä, että aikoo korvata virheensä kaksin kallein. Niin kuin hän nyt näyttää tekevänkin. On ne sanansa mittaisia miehiä ja naisia, nuo Suomen hallituksen ministerit.

- Täytyy antaa ministereillemme gloriaa myös tästä suunnasta. Kunnanlärväri ja kodittomien keskuksen johtaja Mauno Mulukuttat, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Noiruttu Pohojam´maa. Hei, äänimiehet! Olipa muuten mukava kertoa ihan oikeasti hyviä uutisia. Nyt lähdetään välittömästi Lällävedelle ja…

- Ei lähdetä.

- Etteikö lähdetä?

- Ei lähdetä niin.

- No minkä ihmeen takia ei… hei, tää on tainnut käydä mulle joskus ennenkin… älkää ny jätkät vaan sanoko, että tää on… eihän tää nyt helevetissä voi olla…

- No mitäs itte kuvittelisit? Voisko tää muka oikeesti tapahtua, häh?

- No voi isämajavan v…

Herätyskello: MÖÖP MÖÖP MÖÖP MÖÖP MÖÖP!

Anteron vaimo Esmeralda Lärvänen: Huomenta rakas.

- No huomenta.

- Mitenkäs sulla niin synkkä ilme on päällä? Näitkös sinä pahaa unta?

- No en. Vaan liian hyvää. Ja siksihän tää herääminen veetuttaa oikein urakalla. Kai tässä on pakko ajatella positiivisen kautta ja tuumia, että se, joka ei ole koskaan juonut viinaa, ei voi käsittää, miten mukavaa on kun ei herää krapulassa.

- Mutta ethän sinä herää krapulassa kun et eilen ottanut mitään. Ja sullahan olisi se työkeikkakin tänään. Hössen ja Pertan kanssa.

- Joo, tiedän. Me mennään Lappajärven kylpylähotelli Kivitippuun, jossa aukaistaan uusi notkumis-rentoutumis- ja ylläpitokeskus uudelle ja valtiomme niin kovasti haluamalle etnisesti edistykselliselle väestölle…





↧
Search

JOTAIN IHAN MUUTA XXXIII

November 3, 2015, 9:34 pm
$
0
0
Eli eräs pariskunta bensiksillä


Elettiin erästä syyskuista päivää erään pienen pohjois-pohjanmaalaisen kunnan Shellillä, joka eli sitä samaa mukavan uneliasta tunnelmaa mitä se oli elänyt ennen tätä päivää ja eläisi toivottavasti häiritsemättä tästä eteenpäinkin. Aika tuntui kuluvan täällä hitaammin kuin jossain etelän hälisevissä asutuskeskuksissa ja sehän sopi niin paikallisille ihmisille kuin ohi kulkeville rauhallisille matkaajillekin. Täällä joko asuttiin tai tänne pysähdyttiin, mutta ei tänne tultu riehumaan eikä pitämään mitään kadunvaltaustapahtumia. Täällä ei vallattu katuja, täällä huollettiin niitä. Eikä täällä varsinkaan pidetty kovaäänistä ja kaljanhuuruista ”reclaim the streets”-meteliä sen nimissä, että vallattiin takaisin jotain, joka ei valtaajille ollut koskaan kuulunutkaan ja jonka rakentamisesta heillä ei ollut mitään käsitystä. Täällä elettiin rauhallisten ihmisten mailla.

Shellin ovi aukesi ja sisään astui itsestään sen kummempaa meteliä pitämättä mies ja nainen. Mies oli iso, ruma, kaljupäinen ja partainen. Hänen kanssaan kulki hänen huomattavasti pienempi vaimonsa, jolla oli pitkät tummat hiukset. Pariskunta oli tankannut autonsa ja käveli nyt tiskille ostaen molemmat itselleen kupit kahvia ja munkit myyjää kiittäen. Itse asiassa pariskunnasta kumpikaan ei erityisesti perustanut makeasta, mutta jotenkin reissun päällä ollessa tämä kuului kuvioon. Kun tankattiin, niin käytiin sitten sumpillakin ja kun sumppia ostettiin, niin ostettiin sitten jotain känttyäkin. Saipahan samalla oikoa ajamisesta väsyneitä raajojaan. Pariskunta istui pöytään ja mies otti itselleen tyhjästä naapuripöydästä paikallislehden selaillen sitä samalla kun mussutti munkkiaan ja hörsi sumppiaan. Pariskunta oli luopunut valtamedian seuraamisesta jo aikaa sitten, mutta näitä pieniä paikallislehtiä kelpasi ajotauoilla selailla. Niissä kun ei koskaan oikeastaan ollut mitään varsinaisia uutisia, joten eiväthän ne silloin pahemmin suututtaneetkaan. Ei noussut verenpaine turhasta.

Pariskuntahan oli Perskeleen pariskunta, Ykä ja Ylva. He olivat käyneet tällä bensiksellä aikaisemminkin, jollain toisella reissulla pohjoista kohti edetessään. Toisella puolella huoltoaseman pientä baaria istuivat pöydässä Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen. Itse asiassa he eivät olleet ne samat Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen jotka Perskeleen pariskunta tunsi kotona Huitsinnevadassa. Mutta jokaisella tällaisella pienellä bensiksellä istui oman paikkakuntansa Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen. Yleensä heillä oli päällään keltaiset huomioliivit, niin kuin täälläkin. He olivat niitä näkymättömiä miehiä, jotka pitivät tätä maata pystyssä ja sen rattaat pyörimässä. Välttämättömiä, mutta palkitsemattomaksi jääviä. Gloria oltiin aina varattu aivan muille ihmisille. Ihmisille, jotka puhuivat televisiossa omasta erinomaisuudestaan. Ihmisille, jotka eivät olisi pärjänneet päivääkään ilman Lötjösen, Kutvosen, Pöntisen ja Pätisen heille välttämätöntä  työpanosta, jonka olemassaolosta he eivät edes välittäneet tietää. Heille kaikki tuli valmiina.  Mutta tuskin nämä miehet mitään julkisuutta itselleen halusivatkaan. He halusivat vain elää rauhassa kotonaan. Sitä samaa halusi myöskin Perskeleen pariskunta, tosin tällä hetkellä matkailevana pariskuntana tien päällä.

Paikallisen Shellin Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen katsoivat kahvin ja munkin kanssa pöytään istunutta pariskuntaa. Vieraita ihmisiä. Eivät olleet täältä kotoisin. Mutta heistä aisti, että he eivät olleet vierasta rotua. Niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisesti. Ystävällisiä ja kohteliaita mutta eivät kuitenkaan mitään tekopirteitä ihollepyrkijöitä. Ihmisiä, jotka katsoivat paikallisia samalta tasalta, eikä nenänvartta pitkin. Sillä nuo olivat selvästi hekin paikallisia. Siellä kotonaan, vaikkei ehkä täällä. Paikallisilla oli yhteys toisiinsa, vaikka he olisivatkin toisille vieraita. Tuo iso häiskä oli sen oloinen, että hän saattaisi olla vaikka heidän kanssaan metsällä ja sen jälkeen saunomassa ja hörsimässä olutta. Puhuen samoista asioista ja jakaen samat arvot. Jotenkin sen aisti.

Niin aisti Ykäkin noista miehistä, ja kun hän Ylvan kanssa nousi pöydästä palauttaen käytetyt astiat tiskille, hän huomasi miesten katseen ja katsoi itse takaisin. Mitään nyökkäämistäkään ei tarvittu, vaan kaikki tiesivät, että samaa porukka ollaan. Porukkaa, joka halusi pitää yllä sitä vanhaa, hyväksi havaittua ja toimivaa maailmaa, jonka halusivat repiä pala palalta rikki ne ihmiset, joita vanhan maailman ylläpitäjät joutuivat vastoin omaa tahtoaan elättämään, huoltamaan ja ylläpitämään. Ihmiset, joilta ei tulisi koskaan kiitosta heidän lautaselleen ilmestyvästä ruuasta. He pitivät sitä jonkunlaisena itsestäänselvyytenä, jonka kasvoton muurahaisarmeija tuotti.

Ykä ja Ylva poistuivat bensikseltä ja miehet jatkoivat taukoaan, joka loppuisi pian. Työ kutsui. Tai no, eihän työn ies varsinaisesti ketään kutsunut. Se käski. Työhän on loppujen lopuksi vain vapaa-aikojen välissä tapahtuvaa nälän aiheuttamaa pakkoliikettä.

Niin se työn ies käski Ykää ja Ylvaakin, mutta ei juuri nyt. He olivat lomalla ja matkalla kohti kaukaista pohjoista. Tauot pitkällä ajomatkalla pidettiin valituilla paikoilla. Pienillä bensiksillä. Ei koskaan millään suurilla ABC-asemilla, jotka olivat Perskeleitten mielestä lähinnä sieluttomia massaruokintataukopaikkoja jotka tuhosivat pienten ketjujen riippumattomat asemat ja siellä leijuvan tunnelman, jossa saattoi aistia jotain vuosikymmenten takaista. Sellaista, joka ei suostuisi katoamaan ennen kuin rakennus palaisi. Ne bensikset, joissa saattoi kuvitella, että aivan hetken kuluttua tiskin taakse ilmestyy Tankki Täyteen-sarjan pipopäinen Sulo Vilén, joka toteaa, että ostin tämän, kun sain halvalla.

Ne bensikset, jossa mieli niin helposti painuu aikojen taakse ja silmissään saattaa nähdä 1970-luvulta leveälahkeisten farkujen ja Retu-kenkien kanssa kulkevan nuoren pojan kävelevän levyautomaatin luo, laittavan markan sisään ja valitsevan Hurriganesin uunituoreen singlen Do You Wanna Dance. Saattoipa muistin virta antaa hänen sen jälkeen kaivaa takataskustaan vielä pitkulaisen Jenkki-purukumipakkauksen josta hän otti yhden purkkatyynyn suuhunsa pureskeltavaksi. Ja sen jälkeen antaa hänen kävellä ulos ja ajella sen aikaisen pitkäsatulaisen fillarin kanssa kohti seikkailuja, jotka olivat hänelle tulevaisuutta, mutta Ykälle ja Ylvalle jo kaukaista menneisyyttä. Miksei pojan antaisi seikkailla Perskeleitten mielessä, sillä Perskeleet olivat itse eläneet sen leveälahkeisen nuorukaisen menneisyyden. Jota saattoi muistella, kun he ajoivat kohti pohjoista.


Perskeleitten matka pohjoiseen alkoi usein siitä, että he menivät Ykän vanhempien luo Nyhtänköljään, viipyivät siellä muutaman päivän ja jatkoivat sitten eteenpäin. Ykälle oli aiheuttanut aikanaan suuren surun, että se tuttu Nyhtänköljän Esso oli purettu ja tilalle rakennettu sieluton ABC-asema. Mutta olihan Nyhtänköljässä sentään jäljellä valtatien vieressä oleva vanha Shell. Joskus Ykän lapsuudessa se oli ollut BP, mutta muuttunut aikanaan Shelliksi. Rakennus oli sama jonka Ykä oli muistanut koko ikänsä ja viettänyt siellä nuoruutensa pilluralliaikoja.

Ne ajat olivat jo aikaa sitten ohi, mutta Shellillä piti aina pysähtyä. Sillä huoltamon tyhjillä pöydillä oli Ykälle oma merkityksensä. Siellä hän muistinsa siivin näki niitä tuttuja ihmisiä, jotka olivat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Jotenkin hänen muistinsa aineellisti heidät noihin pöytiin. Vanha rakennus mahdollisti sen. Uudella ABC-asemalla se ei olisi onnistunut. Kas, tuossa pöydässä istui vanha tuttava Tane, hänen tätinsä edesmennyt mies, Tali-Ihantalan veteraani joka katsoi Ykää naama vanhalla  tutulla hymyntirrillä mitä Ykä oli oppinut niin kaipaamaan. Tanen kanssa oltiin oltu kalalla niin monta kertaa ja Tane oli jaksanut vastata pikkuisen Ykän tyhmiin kysymyksiin sodasta hyväntahtoisilla vastauksilla, jotka eivät olleet kertoneet sodasta yhtään mitään. Kyllähän Tane oli tajunnut, ettei pikkuisen pojan tarvitse kaikkea tietää.

Tanen vieressä istui Jösse, armoton metsä- ja kalamies, joka oli osoittanut vääräksi myytin hämäläisten hiljaisuudesta ja vähäpuheisuudesta. Tietysti Jössellä oli puolet puheistaan ollut lapinlisää, mutta kun sen teki sillä taiteellisella kyvyllä kuin hän, se ei enää häirinnyt vaan kuulijakin ajatteli, että juttuun heitetty mauste oli tärkeämpää kuin juttu itse. Jössenkin vei syöpä seitsenkymppisenä. Yllättäen ja nopeasti. Miehen, joka hetkeä aikaisemmin oli pirteä ja elinvoimainen. Sellainen huumorimoottori, joka sai koko porukan aina hyvälle tuulelle. Mutta elämä on julmaa, viikatemies ei anna armoa, ei kysy mielipidettä eikä piittaa siitä, jäikö jotain tärkeää iäksi sanomatta. Ne sanat, jotka tajuaa aina liian myöhään ja joitten sanomattomien sanojen kanssa joutuu elämään lopun ikänsä?

Toisessa pöydässä istuivat Rane, Pena, ja Heikki. He näyttivät iloisilta ja tyytyväisiltä ja morjestivat Ykää. Ykää olisi niin haluttanut mennä rupattelemaan heidän kanssaan, mutta tiesi sen olevan mahdotonta. Rane oli ampunut itsensä jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Mikä lie ollut se syy siihen, että hänen elämänsä oli ajautunut siihen pisteeseen, ettei hänelle enää muuta vaihtoehtoa ollut jäljellä? Kuinka häntä olisi voinut auttaa? Vai olisiko mitenkään? Hän oli jo tavallaan kadonnut elämästä. Olisiko Ykä voinut auttaa? Tunsiko Ykä oikeastaan edes Ranea? Tunsiko kukaan? Oliko oikea Rane jotain aivan muuta kuin mitä hän kavereilleen kertoi? Meillä kaikillahan on oma itsemme ja sitten se kuva, jonka toiset näkevät. Jälkiviisaus ei auttanut ja Ykä oli antanut asian jo kauan aikaa sitten olla.

Entäs Pena? Penan kanssa Ykä oli kuunnellut monet Rushin levyt silloin aikanaan. Kauan sitten. Ykä ja Pena olivat löytäneet progen yhtä aikaa ja progen merkityksestä oli käyty monet syvälliset keskustelut. Pena ei ollut oikein saanut elämäänsä otetta. Mikään ei ollut mennyt pieleen, mutta mistään ei ollut tullut oikein valmistakaan. Suurimpana ongelmana oli se rakkauden kaipuu.  Joskus armeijan jälkeen se ote löytyi ja hän oli saanut itselleen tyttöystävänkin, jota rakasti enemmän kuin omaa elämäänsä.  Tietämättä että se jäisi lyhyeksi. Hänen sydämessään oli julma ajastin, joka klikkasi lukeman nollaan hänen ollessaan vasta vähän päälle parikymppinen. Siihen kaikki loppui. Julmasti ja varoittamatta. Jäljelle jäi vain Ykän Penan haudalle aika ajoin tuomat kukat ja joskus jouluna sytyttämä hautakynttilä. Ja muisto siitä elämästä, jota nuoren miehen ei annettu elää. Juuri kun se oli pääsemässä täyteen vauhtiinsa.

Heikki puolestaan oli taistellut koko ikänsä pahinta vihollistaan vastaan ja se vihollinen oli hän itse. Lääkäreillä oli sille omat diagnoosinsa, jota saattoi käsitellä teoreettisesti. mutta Heikille se oli elävä vihollinen, joka kamppaili hänen päänsä sisällä häntä vastaan vuosia. Välillä Heikki pääsi vihollisestaan voitolle, mutta välillä vihollinen teki ovelan iskun, joka mursi Heikin puolustuksen. Aikanaan hän kyllästyi taisteluun ja tarrasi rautatieasemalla kiinni korkeajännitepiuhaan. Ykälle jäi Heikistä ainoaksi muistoksi varsin kaoottiset hautajaiset ja Heikin sanoittama humppa, jota ei koskaan tullut sävellettyä.

He kaikki istuivat pöydässä tyytyväisinä ja panivat tupakit palamaan. Tietenkin Shellillä tupakointi oli ollut jo aikaa sitten kielletty, mutta näitä savuja ei kukaan haistanut.


Ykä palautti Ylvan kanssa astiat tiskille, katsoi menneitä kavereitaan lämpimästi ja pariskunta jatkoi matkaansa kohti pohjoista pysähtyen matkansa aikana sillä pienellä pohjois-pohjanmaalaisella Shellillä joka jo mainittiinkin. Tupakkitaukoja pidettiin matkan varrella kun Ykä tuosta Voimasavuke Bostonin kirouksesta itsekin kärsi ja joka kirous varmaan aikanaan veisi hänet samaan pöytään Penan, Ranen ja Heikin kanssa, mutta tällä kertaa seuraava pidempi tauko pidettiin Pellon SEO:lla jossa nautittiin ne perinteiset kahvit ja tällä kertaa mokkakääretortut.

Naapuripöydässä istuvat jälleen paikallinen Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen. Heidän ja Perskeleen pariskunnan välillä käytiin jälleen lyhyt keskustelu, jossa ei vaihdettu sanaakaan mutta jonka perusteella molemmat osapuolet päättelivät, että samaa porukkaa ollaan, vaikkei toisia tunnetakaan. Niitä normivirtasia, jotka alkoivat yhdessä tajuta, etteivät vallitsevat ja nykyaikaan heiltä kysymättä päivitetyt normit heitä ehkä suojelekaan vaan lähinnä orjuuttivat palvelemaan jotain heille vierasta ja vastenmielistä. Nurkkapöydässä istui kahvikuppinsa kanssa yksinäinen, ehkä noin Ykän ikäinen viisikymppinen mies joka katsoi bensiksen nurkassa olevaa tyhjää pöytää hiljaisena ja jotenkin poissaolevana. Ehkä hänkin näki siinä pöydässä ajasta iäisyyteen siirtyneitä kavereitaan. Häntä ei tulisi kenenkään häiritsemän. Eivätkä häntä häirinneet Perskeleetkään. Suomalainen mies tarvitsi tilan ympärilleen, eikä sitä sopinut ylittää, ellei mies antaisi itse lupaa. Ja se annettu lupa oli suuri luottamuksen ja kunnioituksen osoitus.


Perskeleet kävelivät autoonsa, ovet läiskähtivät kiinni ja suora nelonen alkoi jyristä mahtavaa 1,6-litraista voimaansa, mikä Perskeleille riitti varsin hyvin, sillä auto oli heille vain väline, jolla siirrettiin ihmisiä ja tavaroita paikasta a paikkaan b. Seuraava suurempi tauko oli Karesuvannossa, Rajabaarissa jossa oli samalla Nesteen huoltoasema. Suuren ketjun osa ehkä, mutta näin pohjoisessa se eli jo aivan omaa elämäänsä.

Baarissa asioinut ja autonsa tankannut neljän vähän yli kaksikymppisten nuorten miehen ryhmä katseli erästä pariskuntaa, joka istui huoltamon baaripöydässä. Pariskunnan mies oli iso, kaljupäinen ja ruma, ja hän näytti katsovan miehiä jotenkin muistelevalla, kaipaavalla ja ystävällisellä ilmeellä. No, Ykähän se siinä oli, natustaen munkkiaan ja katsellen tuota nuorta porukkaa varsin haikeana. Nuo nuoret häiskät olivat selkeästi menossa Käsivarren suurtuntureille. Niinhän Ykäkin aikanaan, noitten miesten, tai no, poikiahan nuo vielä olivat, ikäisenä. Poikahan Ykäkin oli silloin, vaikka mieheksi itseään kuvitteli. Nyttemmin painovoima oli alkanut tehdä tehtävänsä, selkä oli romuna ja nuo sadan kilometrin mittaiset tunturireissut olivat varmaankin jo viimeisen kerran tehty. Aika tekee tehtävänsä ja miehen täytyy hyväksyä se.

Mutta olihan Perskeleen pariskunnalla edessään viikko sähköttömällä mökillä, josta voisi tehdä pitkiä päiväreissuja. Ja niitten päälle nauttia mökin vieressä olevasta harvalattiaisesta saunasta jossa hyvä ilmanvaihto takasi upeat löylyt ja  jonka kiuas puita polttaessaan heitteli omia upeita soolojaan. Lauteilla he katsoisivat aika ajoin toisiaan, ja toteaisivat, että heillä oli niin hyvä olla keskenään. Niin tässä saunassa kuin elämässään yleensä. Sen jälkeen mökissä mukavasti suhisevan kaasulampun valossa voitaisiin syödä trangialla tehtyä mössöä, joka koostuisi pikamakaryllistä, lihaliemestä ja hyvästä säilykelihasta. Lisäksi jäystettäisiin tietysti näkkivoileipää. Kamiinan rätinä takaisi lämmön mökissä ja makuupussi puolestaan takaisi mukavan ja rauhallisen unen. Uutta päivää ja uutta reissua odotellessa.

Perskeleet olivat ajan myötä oppineet nauttimaan pienistä asioista. Ja ymmärtämään, että ne pienet asiat olivat huomattavan suuria. Niitä kaikkein merkityksellisempiä. Niitä, joihin se uusi ja edistyksellinen maailma ei pääsisi koskaan käsiksi. Ykä nousi laverillaan vielä hetkeksi ja katsoi Ylvaa. Hän oli jo täydessä unessa ja käänsi ynisten kylkeään. Ykäkin pisti päänsä tyynylle, jonka virkaa teki makuupussin suojapussi johon oli ahdettu villapaita ja peltipaita ja tuumi ennen nukahtamistaan, että kyllä tämä elämä on karikoistaan huolimatta aika ajoin elämisen arvoista.


↧
↧

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXVIII

November 5, 2015, 9:12 pm
$
0
0
1. Luonnollista kohtaamis- ja kotouttamisväkivaltaa

Tokihan hotellin respankin tietoon tuli Supon tiedotustilaisuus, jossa suojelupoliisi päivitti Suomeen kohdistuvia uhkia. Harvemmalle lienee yllätys, että suojelupoliisi vahvisti sen tiedon, että tänne sotaa paossa olevien ja noin yhdeksän sotaa käymättömän valtion läpi Suomeen saapuneitten elintasosurffareitten seassa on myös tyyppejä, joilla on yhteyksiä väkivaltaisiin islamilaisiin ryhmittymiin. Suojelupoliisin arvion mukaan terrorismin uhka on matala, mutta se ei silti sulje pois yksittäisten iskujen mahdollisuuksia.

Hotellin respassa ei sinänsä uskota, että mahdollisessa yksittäisessä iskussa kuolleita ihmisiä juurikaan lohduttaisi se tieto, että heidät juuri äsken ampui epätodennäköisyys. Vaikkapa se kuuluisa yksittäinen rynnäkkökiväärimies, jolla ei ollut mitään yhteyttä mihinkään, mutta joka kumminkin lahtasi ihmisiä kuujumalaansa huutaen.

Varsinaisesti respassa ei tällä kertaa puututa tähän. Supohan on organisaatio, joka tutkii Suomeen ja suomalaisiin kohdistuvaa organisoitunutta uhkaa joka saattaa tapahtua tulevaisuudessa. Mutta respassa herää kysymys, että kuka tutkii ja kenen vastuulla on reagoida Suomeen ja suomalaisiin kohdistuvaan vähemmän organisoituun uhkaan joka on jo tapahtunut? Siihen uhkaan, joka syntyy, kun toisiinsa sopimattomat kansakunnat kohtaavat päivittäin ja suomalaiset ovat kohtaamisissa säännöllisesti ottavana osapuolena? Jota voisi kutsua ”luonnolliseksi kohtaamis- ja kotouttamisväkivallaksi”. Ja jonka lukemat ovat varsin rumia, kun niitä ynnätään yhteen. Niin kuin eräässä aikaisemmassa kirjoituksessani kirjoitin, niin näissä kulttuurien kohtaamisissa on suomalaisten maksamana saldona ollut elokuusta 2014 elokuuhun 2015 viisi kuollutta, useita kymmeniä törkeitä pahoinpitelyitä ja väkivaltaisia ryöstöjä sekä äkkilaskemalla 36 törkeää seksuaalirikosta, jotka ovat kohdistuneet myös lapsiin.

Supohan voi kohdaltaan pestä kätensä näistä tapahtumista todeten, että nämä eivät kuulu sen toimialaan. Mutta kenen toimialaan nämä sitten kuuluvat? Kyseessä ovat tapaukset, joista joka ainoa mahdollistui vain siksi, että suomalaisten tappajat, pahoinpitelijät ja raiskaajat oltiin laskettu maahan. Onko vastuu varsinaisella järjestys- ja rikospoliisilla? Kun vuosi sitten Helsingissä suoritettiin kymmeniä maahanmuuttajien tekemiä suomalaisten ”järjestäytymättömiä” joukkopahoinpitelyitä keskittyi poliisi selittämään, ettei kyseessä ole järjestäytynyt toiminta, joten varsinaisesti asiasta ei kannata olla huolissaan ja tärkeintä on, ettei provosoiduta esim. perustamaan katupartioita tai kuvittelemaan, että maahanmuutolla olisi jotain tekemistä väkivalta-aallon kanssa.

Suojelupoliisi toi esille myös uhan järjestäytyneestä äärioikeistosta ja sen luomasta väkivallan uhasta. Media on Supon selvityksestä kiinnostunut lähinnä tästä seikasta ja nostanut sen selvityksen tärkeimmäksi osioksi. Ajatellaanpa tilannetta, jossa erilliset suomalaiset lyövät yhden viikon sisällä elintasosurffaria turpaan kertaalleen Rovaniemellä, Lieksassa, Helsingissä ja Turussa. Tällöin poliisimmekin tekee johtopäätöksen (luonnollisesti median voimakkaalla säestyksellä) että vaikka se, mikä tapahtui suurimittaisempana vuosi takaperin yhdessä kaupungissa ei ollut järjestäytynyttä väkivaltaa, niin se, mikä nyt tapahtui neljässä eri kaupungissa täysin erillisinä tapahtumina on selkeästi merkki järjestäytyneestä äärioikeistolaisesta terrorismiksi laskettavasta toiminnasta.

Herra nähköön, olihan tällaisesta toiminnasta jo merkki sekin, että Lahdessa nähtiin eräs lakanamies, vaikkei nyttemmin olla edes oikein varmoja että oliko se mies paikalla vai ei. 

Tavallinen ihminen osaa käsitellä uhkaa sellaisena kuin mitä se todella on. Hän hoksaa, että jos suomalaisia tapetaan, pahoinpidellään ja raiskataan jatkuvasti tänne väen väkisin haalittujen ulkomaalaisten toimesta, niin suomalaisiin kohdistuu jatkuvasti uhka, johon virkakoneiston pitäisi puuttua. Uhka taas puolestaan ei ole se spekulatiivinen uhka, mitä muun muassa mediamme aktiivisesti mainostaa ja josta Supo tekee analyysejä. Mediamme mielestä jatkuva ja toistuva väkivalta ei ole uhka. Se on osa monikulttuurisuutta, ja sen kanssa vain täytyy oppia elämään. Uhka on ainoastaan se, että median äärioikeistolaiseksi nimittämät kansalaiset pieksevät asiasta suivaantuneena suutaan netissä.


2. Ei rikkaudella mittaa, ei mahdollisuudella määrää

Niin kuin lukijakin tietää, on Suomessa jo pidemmän aikaa ollut vallalla systeemi, jossa korkeaan julkisen virkaan valitun ihmisen täytyy viran vastaanotettuaan ilmaista julkinen uskontunnustus nykyistä järjestelmää kohtaan. Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikön virka on sen verran korkea, että sen vastaanottaneelta ihmiseltä sellainen vaaditaan ilman muuta, eikä uusi kansliapäällikkö Jari Gustafsson todellakaan tuota pettymystä. Tarkistellaanpa hieman hänen uskontunnustaan ja kommentoidaan tällai ruman äärioikeistolaisesti puskista:

Kuinka paljon voimme ottaa lisää maahanmuuttajia, on kiinni siitä, kuinka monta on tulossa.

Se, mistä luvuista puhutaan, on budjettisuunnittelua. Jos nyt asetamme jonkinlaisen katon, mitä teemme, kun katto ylittyy?

Hotellin respassa on usein esitetty kysymys siitä, että mikä on se piikin lopullinen raja. Kansliapäällikkö Gustavsson tekee täysin selväksi sen, että piikillä ei ole rajaa. Johon tällainen tyhmempi ihminen heittää kysymyksen, että milläs tämä rajaton piikki sitten maksetaan? Johon kysymykseen kansliapäällikkö Gustavsson puolestaan ei vastaa. Hänen tehtävänsä on luoda utopian mukaisia suuntaviivoja ja niitten kustantaminen on taas jotain niin rahvaanomaista, että se kuuluu tavallisten kansalaisten muurahaisarmeijalle. Vaan antaapa (virka)miehen jatkaa:

Meillekin voi syntyä aina auki oleva kioskikauppa, jota Euroopassa kutsutaan arabikaupaksi. Nyt kauppiaat ovat täällä ja oleskelulupa taskussa. Ryhtyisivätkö he pyörittämään arabikauppoja, jotka meiltä vielä puuttuvat?

Ja ainakin saamme nyt hyviä vientimyyjiä Lähi-itään.

Arabihäiskien pyörittämillä kioskikaupoilla Suomi nousuun? Äkkiseltään tulee mieleen se, että olisikos tässä supermahdollisuudessa ollut se viisasten kivi, jolla Suomi oltaisiin pelastettu 1990-luvun lamalta mutta ei valitettavasti silloin vielä älytty? Arabikauppoja ja vientimyyjiä. Tosin tällainen ilkeämpiluonteisempi ihminen ei voi välttyä ajatukselta, että eihän tuo häiskä itsekään usko puheitaan, vaan on yrittänyt epätoivoisesti keksiä jonkun omaperäisen ajatuksen jolla voisi puolustella vallitsevaa utopiaa. Todennäköisesti hän on antanut sihteerilleen toimeksiannon ohjeistuksella ”kaiva nyt se google esiin ja yritä etsiä edes jotain, millä minä voin myydä ajatuksen arabi-invaasiosta ihmisille hyödyllisenä, jotain, ihan mitä tahansa”.

Voisiko joku fiksu heppu keksiä sellaisen pesäajattelukoneen? Sellaisen, joilla voitaisiin yhdistää kaikkien korkeitten virkamiesten ajattelu hetkeksi yhteen? Ehkä he huomaisivat, että eihän heistä yksikään usko siihen, mitä puhuvat ja älyäisivät toimia aivan toisin.

Toinen vaihtoehto on tosin se, että ne oikeasti uskovat epistolaansa. Ja silloinhan me elämme maassa, jossa hölmöläiset vaativat täysjärkisiä laudoittamaan ikkunansa ja kantamaan säkillä valoa tupaan. Joka tapauksessa on selvää, että kansliapäällikkö Gustavssonille on luvassa menestyksekäs ura. Näytöt ovat vahvat ja uskontunnustus horjumaton.


3. Kaikki valta toimittajien neuvostoille

Wikipedian mukaan Julkisen Sanan Neuvosto JSN ilmoittaa tehtäväkseen "tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta". Voi hyvinkin kyseenalaistaa sen, kuinka JSN on toiminut perustehtävänsä puolesta ennenkään, mutta nyt kyseinen pulju on muuttanut toimintansa virallisestikin vitsiksi palkkaamalla puheenjohtajakseen entisen Vihreä Lanka-lehden päätoimittajan Elina Grundstömin. Yksinkertaisempi ihminen kuvittelisi, että sanan- ja julkaisemisen vapautta puolustavan pulaakin johtaja olisi edes jollain tavalla puolueeton, mutta
heti kättelyssä Grundström kertoi linjastaan sananvapauden puolustajana tuomitsemalla valtamedian ulkopuolella esiintyvän sananvapauden:

Julkisen sanan neuvoston uudeksi puheenjohtajaksi valittu Elina Grundström toteaa, että hyvää journalistista tapaa kohtaan kohdistuu nyt enemmän uhkia kuin koskaan.

-On mediayhtiöiden talousahdinko. Sitten ovat uudet mainonnan muodot, jotka käyttävät journalismin uskottavuutta. Ja sitten ovat puhtaat feikki-uutissivustot, toteaa Grundström MTV Uutisille.

Grundströmiä itseään huolestuttavat eniten feikki-uutissivustot.

-Niiden julkaisemat uutiset ovat tarkastamattomia, tahallisen valheellisia ja jopa vihaa lietsovia.

Vaihtoehtomedian julkaisemat uutisethan muuttuvat tuomittavaksi sen vuoksi, että ne eivät noudata valtamedian hyväksi havaitsemaa linjaa eli esittävät maahanmuuttajien tekemät rikokset maahanmuuttajien tekeminä rikoksina. Grundströmin itsensä ei tietenkään tarvitse perustella, miten uutiset ovat valheellisia, sillä hän mieltää totta kai tittelinsä ja henkilökohtaisen arvovaltansa riittävän itsessään perusteeksi .

Tietysti vaihtoehtomediaa voi syyttää amatöörimäiseksi, sillä sitä ei julkaista valtamedialle ominaiseen tapaan eli tarkastettuina ja senkin jälkeen tahallisen valheellisia ja vihaa lietsovina. Vihaa lietsotaan vain toisia suomalaisia kohtaan, mutta sehän onkin sallittua hyvän journalistisen tavan mukaista vihaa ja tarkastaminen tarkoittaa uutisen muokkaamista halutun poliittisen ideologian mukaiseksi. Grundströmin ideologian punainen lanka tulee hyvin selville tässä:

Niissä ei ole lähdekriittisyyttä eivätkä ne ole totuutta etsiviä kuten oikea aito journalismi.

Sillä valtamediassahan ei ole kyse totuuden etsimisestä vaan siitä, kuka saa sen määritellä. Media on pitänyt totuuden määrittelemistä sille sertifikoituna yksinoikeutena ja sitä jurppii armottomasti, kun joku sen kyseenalaistaa. Selväähän on, että Grundströmin pääkohde hyökkäyksessään on MV-lehti ja katsotaanpa kuinka MV-lehden tulisi toimia Grundströmin hyökkäystä kohtaan nimenomaan JSN:n hyvän lehtimiestavan kolmen ensimmäisen kohdan perusteella:

1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

No kas, MV-lehti mieltää olevansa vastuussa nimenomaan lukijoilleen, kuulijoilleen ja katsojilleen ja se mieltää, että heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

No näinhän kyseinen aviisi tekeekin, eikä luovuta tässä päätösvaltaa ulkopuolisille, mm. valtamedian toimittajille ja eräälle Grundströmille.

3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.

Ja tätä painostustahan valtamedian, erityisesti Ylen ja nyt myös Julkisen Sanan Neuvoston johtajan toimesta on esitetty yllin kyllin, mutta MV-lehtihän toimii nimenomaan JSN:n määrittelemällä hyvällä lehtimiestavalla ja torjuu painostuksen.

Eli eihän tässä pitäisi olla ongelmaa. Vaan onhan siinä, ja ongelma on juuri valtamedian käsityksessä, että mikä on totuus ja ennen kaikkea hyväksyttävä totuus. Vaihtoehtomedia ei hyväksy tätä, ja sen rikoksista suurin on se, että se pyrkii aikaansaamaan keskustelua. Valtamedia taas pyrkii tukahduttamaan keskustelun. Ja tähänhän sopiikin hyvin tämä kuva, joka on levinnyt laajalle internetissä:

Yleensä ja erikseen valtamedian edustajille: Jos te haluatte päästä siitä niin kovasti vihaamastanne vaihtoehtomediasta eroon, niin sehän onnistuu hämmästyttävän helposti. Teidän tarvitsee vain ruveta oikeiksi journalisteiksi ja alkaa tarjota puolueetonta uutisointia. Mutta tällä hetkellä vaihtoehtomedia joutuu tekemään sen, mitä te ihmisiä manipuloimaan pyrkivät pellet jätätte tietoisesti tekemättä.

4. Odotettavissa huonon tuurin nakki

Tässähän voi huonolla tuurilla sattua kaksi asiaa päällekkäin. Ensimmäinenhän sattui jo, eli Ruotsi totesi, että se on täynnä eikä sinne kerta kaikkiaan enää mahdu. Vaikka humanitäärinen suurvalta Ruotsi ehkä tajuaakin jo jotain sairautensa oireista, ei sillä ole pienintäkään halua parantua siitä esim. lyömällä armeijan asialle ja tulppaamalla rajansa, vaan mieluummin se levittää sairautensa muualle eli tässä tapauksessa Suomeen, jonne se on jo kehottanut moniosaajia matkustamaan. Tämä taas saattaa tietää sitä, että me tsuhnat olemme saaneet maistaa maahantulijoitten vyörystä vain alkupalat.

Toinen asia, mikä on sillä kintaallaan on se, että Sipilä saattaa ottaa ja hajottaa hallituksen. Tämähän tietää sitä, että meillä olisi vähintään viikkoja pelkkä toimitusministeristö, joka ei tee mitään suuren luokan poliittisia päätöksiä, joita tässä tapauksessa tarvittaisiin. Vaikkapa sitä armeijan laittamista rajalle. Se jättää ne suosiolla seuraavalle hallitukselle, hymisee simmut kiinni om mani padme humia ja toivoo, että jospa tästä jotenkin selvittäisiin. Jos ei muuta, niin voimakkaalla rasisminvastaiselle mielenmuokkaustyöllä.

Jäämme seuraamaan se kylmä rinki sen tietyn reiän ympärillä.
↧

LAARIN POHJIA JA AVUNHUUTO PIMEÄSTÄ

November 7, 2015, 8:57 pm
$
0
0
Lukijallehan on varmaankin selvää, että sitä myötä kun tänne tulleitten elintasosurffareitten määrä on lähtenyt lapasesta, on suvaitsevais-tiedostavassa väestöryhmässämme alkanut eräänlainen asiaan liittyvä kilpailu siitä, kuka pystyy puolustamaan ihmishyökyä kaikkein älyttömimmällä pläjäyksellä. Pääpalkinto jää varmaan jakamatta, sillä jo aikaa sitten kyseiset pläjäykset ovat siirtyneet pois suhteellisuusteorian alueelta suhteettomuusteorian puolelle, jossa käyttökelpoiset ja ymmärrettävät mittayksiköt lakkaavat olemasta. Hotellin respa esittelee (kyllästymisenkin uhalla) muutaman tuoreimman pläjäyksen, joista viimeisin on kieltämättä mielenkiintoinen, sillä se saattaa sisältää tiedostavan toimittajan pään sisällä vangittuna asuvan tervejärkisen ihmisen avunhuunnon.

Mutta otetaan ensin muutama muu, ja ensimmäisenä onkin meidän kaikkien suosikki, mies joka on lukenut miljoona sivua hyvää sosialismin teoriaa ja antanut älylliselle vasemmistolaisuudelle kasvot eli tietenkin Erkki Tuomioja, joka toteaa:

- Rajojen sulkeminen vain köyhdyttää kaikkia sekä taloudellisesti että kulttuurisesti. Tämän peruuttamattomuuden ymmärtäminen ja siihen sopeutuminen ovat vakauden, rauhan ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden avainkysymys.

Sinänsä lausunnossa ei ole mitään varsinaista kummasteltavaa, sillä tuohan on toistettu hyvin monen ihmisen suusta hyvin monta kertaa, mutta tässä tapauksessa ihmetyttää hieman, sillä kyseinen Tuomioja on toiminut Suomen ulkoministerinä yhdeksän vuotta ja siitä huolimatta näyttää siltä, ettei häiskä edelleenkään ymmärrä mitä eroa on rajavalvonnalla ja rajojen sulkemisella. Lisäksi ennen ulkoministerin uraa heppu on toiminut kauppa- ja teollisuusministerinä ja näyttää siitä huolimatta uskovan, että tänne niin lähi-idästä kuin Afrikasta elintasoaan suomalaisten veronmaksajien kustannuksella nostamaan tulleet ihmiset ovat maallemme jonkunlainen taloudellinen boosti, jonka poistaminen aiheuttaa meille välitöntä köyhtymistä.

Ei voi välttyä kysymykseltä, että mitä vaatimuksia ministerin pestiin oikein onkaan? Hotellin respa muistuttaa lukijoita myös siitä, että kyseistä Tuomiojaa pidetään demareitten älyllisesti ehdottomana huippuna.

Jatketaan toisella henkilöllä, jota myös pidetään älyllisesti koko valtakunnan kärkikastiin kuuluvana eli Jörn Donnerilla, joka puolestaan opettaa kovakalloista raappahousukansaa seuraavasti:

- Ikävä kyllä Ruotsi on ainakin 10–15 vuotta edellä Suomea yhteiskunnallisessa kehityksessä. Ruotsi on paljon avoimempi ja monikulttuurisempi yhteiskunta kuin Suomi.

- Ruotsissa hoitosuhde on kestävämmällä pohjalla kuin Suomessa, kiitos maahanmuuton.

- Nyt Suomen pitäisi asukaslukuun suhteuttaen ottaa pakolaisia vastaan tuplamäärä, jos haluaisimme pysyä Ruotsin tahdissa.

Lausuntohan sattuikin ajankohdaltaan ns. häränsilmään, sillä ainakin 10 – 15 vuotta Suomea yhteiskunnallisessa kehityksessään edellä oleva Ruotsi ilmoitti ihan muutama päivä sitten, että sillä ei ole enää varaa olla Suomea edellä yhteiskunnallisessa kehityksessään eikä se kestä hoitosuhteensa kestävämpää pohjaa, koska se käy liian kalliiksi ja tilatkin loppuvat kesken joten jatkossa Suomen velvollisuus on ottaa vastaan Ruotsin puolesta ruotsalaista yhteiskunnallista kehitystä joka puhuu mm. arabiaa, somalia, daria, farsia, paštua, swahilia, lingalaa, luluanlubaa, wolofia ja mandinkaa.

Donnerin loppukaneetista ollaan respassakin sinänsä samaa mieltä eli:

- Ylipäänsä Suomessa ei ole tilausta valtakunnan älyköille. Harva on kiinnostunut yhtään mistään.

Meinaten, kun ottaa huomioon, että valtakunnan älyköissä Jörn Donneria pidetään jonkunlaisena standardina, niin ei ole ihmekään, että harva on kiinnostunut yhtään mistään. Aikaisemman kirjoitukseni kommenttiosiossa tuli hieman ihmeteltyä, että mikä ihme muuten tekee Donnerista maamme ehkä arvostetuimman älykön ja nimimerkki tira+ määritteli asiaa varsin osuvasti: Donnerin suosio on itseään toteuttava mediailmiö. Hän on suosittu koska hän on suosittu eikä sille tarvitse perusteluita.

Voi olla, että samanlainen ilmiö koskee myös Erkki Tuomiojaa. Vaan siirrytään eteenpäin ja tällä kertaa pyydetään übermokutukseen voimaa korkeammalta eli kuunnellaanpas, miten arkkipiispa Kari Mäkinen ajaa kansasta pois Perkeleen pahuutta tai jos nyt ei ihan sitä, niin lakanapukuisia miehiä nyt kumminkin:

Arkkipiispan mielestä Suomen tai Euroopan ei pidä sulkea rajojaan turvaa hakevilta, sillä se vain kasvattaisi laittomien ja epäinhimillisten väylien syntymistä.

- Tärkeämpää on nyt luoda turvallisia ja laillisia reittejä Eurooppaan.

- Moni ymmärtää, että nyt ei ole poikkeustila vaan uusi eurooppalainen ja suomalainen normaalitila.

Eli kerrataan: On siis normaalitila, että maahan siirtyy jatkuvasti ulkomailta tulevia ihmisiä loppuiäkseen elätettäväksi, jonka jälkeen he hankkivat tänne perheensä elätettäväksi ja väsäävät vielä lisäksi lapsia elätettäväksi jonka jälkeen kiittävät asiasta noin 15 kertaa suuremmilla väkivalta-ja seksuaalirikosten määrällä kuin kantaväestö. Ja tätä normaalitilaa vielä lisätäksemme meidän tulisi kehittää lailliset ja jouhevat tavat, että tämä normaaliuden määrä lisääntyy vielä entisestään. Näinkö se meni? Antaapa häiskän vielä jatkaa:

- Kotoutuminen ei koske vain tänne tulevia. Se koskee meitä kaikkia. On kotouduttava uudenlaiseen todellisuuteen, arkkipiispa sanoo.

Mistä taas herää kysymys, että kuinkas me suomalaiset alamme kotoutua ja minkälaiseen todellisuuteen? Rupeammeko porukalla perseilemään ja vaatimaan vastineetonta elatusta niin kuin tietyt väestöryhmät vai tarkoittaako arkkipiispa sitä, että alistumme ja teemme alistumisesta itseisarvon? Tämä jää epäselväksi. Joka tapauksessa voi todeta, että valtamediamme piti taas kertaalleen tärkeänä opettaa meille niin Tuomiojan, Donnerin kuin Mäkisen sanomaa. Ja samaa sanomaahan se opettaa huomennakin, aina uusien vanhojen tuttujen toimesta.

Mutta siirrytäänpä vielä siihen avunhuutoon pimeästä. Kyseessä on Helsingin Sanomien toimittaja Anu Nousiainen, joka on kirjoittanut näin äkkikatsomalla erittäin oikeaoppisen mokutusjutun ja jopa hieman uudesta vinkkelistä eli ”menihän suomalaisia nuoria miehiä aikanaan Irakiinkin”:

Kun suomalaisia tulvi Irakiin

35 vuotta sitten Irakissa oltiin uudenlaisessa tilanteessa. Maahan tulvi suomalaisia miehiä. Valtaosa heistä oli nuoria ja naimattomia. Sellaisten oli helppo lähteä. Tulijoilla oli vähän koulutusta mutta runsaasti seikkailunhalua. Moni myönsikin lähteneensä rahan perässä.

Ensin heitä tuli muutamia, mutta kohta jo satoja. Sana kulki, vaikkei ollut internetiä. Irakissa on tulevaisuus! Oljyrahaa! Ja irakilaiset kuulemma toivottivat tervetulleiksi. 1970-luvun lopussa suomalaishyöky yltyi. Suomalaisia ilmeistyi kaikkialle:aluksi suuriin kaupunkeihin kuten Bagdadiin ja Mosuliin, sitten heidän parakkikyliään alkoi levittäytyä jopa keskelle autiomaata.

Vuonna 1980 Irakiin oli tullut jo parituhatta suomalaista. He eristäytyivät omiin yhteisöihinsä, joissa he saunoivat, pelasivat lentopalloa ja valmistivat erikoisia ruokiaan. Kohta yhdisteltiin tietysti perheitä. Suomalaisvaimot istuivat vaiteliaina lasten kanssa hiekkalaatikolla hirveässä kuumuudessa. Kielenopetus ei tulijoita kiinnostanut. Harvalla oli paikallisia ystäviä.

Suomalaismiesten vaalea hipiä herätti kiinnostusta Bagdadin yökerhoissa. Pelättyjä yhteenottoja paikallisväestön kanssa ei kuitenkaan tullut. Kielitaidottomina suomalaiset soveltuivat erityisesti rakennustöihin. He rakensivat ammattikouluja, maatalousoppilaitoksia, varuskuntaa, kymmenen pommisuojaa, valtavan kongressikeskuksen, kunnallistekniikkaa, virkistyskeskuksen ja ties mitä.

Kotoutuminen ei oikein onnistunut. Suomalaisten kulttuuri on niin erilainen. Mutta korostettiin, että ihan samanlaisia ihmisiä ne ovat. Suomalaisten annettiin perustaa omia koulujaan. Niissä he saivat laulaa Suvivirttään.

Sille lukijalle, jotka eivät asiaa muista, niin suomalaisia todellakin oli Irakissa 1970 – 1980-luvun vaihteessa ja heidät oltiin tilattu rakentamaan sitä, mitä irakilaiset eivät itse saaneet aikaiseksi. Eli he olivat komennusmiehiä eivätkä siis lähteneet elämään irakilaisella sosiaaliturvalla, jota Saddamin hallinto ei tosin olisi tarjonnutkaan vaan heput olivat töissä tarjoten sitä moniosaamista, jota irakilaisilla ei ollut. Siihen katsoen tuo Nousiaisen kirjoitushan vaikuttaa suorastaan vastenmieliseltä yritykseltä löytää edes jonkunlaista hyväksyttävää perustetta tänne tulevien irakilaisten häiskien tulvalle. Eli siihen nähden kyseessä on perinteinen übermokutus.

Mutta mutta.

Hommaforumilla nimimerkki Haplotaxida huomasi, että kyseinen Anu Nousiainen oli kirjoittanut samasta aiheesta kaksitoista vuotta sitten hieman toisella lailla:

Suomalaisten vaiettu työmaa

Irak on suomalaisille paljon tutumpi kuin moni ehkä muistaa - tai haluaa muistaa
Mosulin kaupunki Pohjois-Irakissa keväällä 1983:
  
Hieman kaupungin ulkopuolelle on alkanut nousta uusi asuinalue yli kymmenelletuhannelle ihmiselle. Viemärit on jo rakennettu, kerrostalojen perustuksia valetaan.
  
Työmaalla on 35 suomalaista: rakennusmestareita, koneiden kuljettajia, asentajia. Yksi heistä on Ossi Kanerva, 36-vuotias maanmittausteknikko, jolla on vähän pitkäksi venähtänyt tukka, poskiparta ja pilottilasit. Hän toimii yhdysmiehenä irakilaisten ja työmaan suomalaisen urakoitsijan Perusyhtymän välillä.
  
Mosul on iso kaupunki. Se leviää laajalle, talot ovat matalaa mattoa.
  
Suomalaiset asuvat omalla compoundillaan, aidatulla, vartioidulla alueella omakotitaloissa, jotka on toimittanut Makrotalo. Lentopallokenttä on, samoin uima-allas. Mutta siitä on iloa vain kesällä, sillä talvella on kylmä.
  
Arabiaa ei juuri opetella, harvalla on paikallisia tuttavia.
  
Töitä tehdään 12 tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa. Torstai-iltaisin poikamieskämpillä otetaan olutta ja lonkeroa, Suomesta tuotua. Joskus ajetaan viikonlopuksi Turkkiin irrottelemaan.

Niin. Töitä tehdään 12 tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa. Ei voi välttyä ajatukselta, että Nousiainen tuolla juttuvalinnallaan ja juttujen ilmiselvällä ristiriidalla haluaa antaa vinkin, että hänen päässään huutaa vangittuna oleva tervejärkinen ihminen että päästäkää mut helvetissä pois tästä tiedostavasta vankilasta, mutta tekee sen sillä lailla että voi sen tarvittaessa kategorisesti kiistää. Vai millä järjellisellä tavalla tuon Nousiaisen tuoreen rävellyksen muuten selittää?

Vai onko kuitenkin käynyt vain niin, että juttujen välillä kuluneen kahdentoista vuoden aikana tiedostaja on tappanut Nousiaisesta toimittajan ja hän on aidosti huolissaan siitä, ettei maahanmuuttoteollinen kompleksimme saa tarpeeksi toimintansa kannalta välttämätöntä raaka-ainetta jota saadaan maahamme ainoastaan tuontitavarana.

Mistä näistä tietää. Tutkimattomia ovat tiedostavat tiet.


↧

RAUHANTURVAAJAT

November 11, 2015, 12:30 am
$
0
0

Göteborg, joskus 2020-luvulla


Alikersantti Jaakko Kilpeläinen komensi raskaasti aseistautuneen jalkaväkiryhmänsä Pasi-Sisuun. Ryhmällä oli normaalien rynnäkkökiväärien sekä yhden PKM-konekiväärin ja SVD Dragunov tarkka-ampujakiväärin lisäksi mukana kaksi sirpalekranaateilla varustettua KRPIST 2002-kranaattipistoolia ja Pasin katolla oli lisäksi raskas 12,7-millinen konekivääri. Kilpeläisen ryhmä kuului kaikkiaan seitsemäntuhannen muun suomalaisen sotilaan kanssa sisällissodan raunioittamassa Ruotsissa toimiviin rauhanturvaajiin. Rauhanturvaoperaatio ei ollut YK-johtoinen, vaan se oltiin perustettu uuden toimintainnon saaneen Pohjoismaitten neuvoston toimesta ja rauhanturvaajia Ruotsissa oli noin neljäkymmentä tuhatta. Suomesta, Tanskasta, Norjasta, Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Kyseessä ei ollut sellainen operaatio, mihin sinibarettiset faitterit olivat aikanaan maailmalla tottuneet. Sinisiä baretteja ei käytetty, ja kyseessä oli lähinnä puhtaasti sotilaallinen operaatio.

Ruotsi näytti nykyisin varsin erilaiselta, kuin mitä aikanaan maailman rauhallisin kansankoti oli joskus 1960-luvulla näyttänyt. Ruotsalaisten järjettömän, sinisilmäisen ja mitään kyseenalaistamattoman maahanmuuttopolitiikan seurauksena vuonna 2022 eteläisessä Ruotsissa jatkuvasti kasvanut ja sinne myös muualta Ruotsista kerääntynyt islamilaisväestö oli ylittänyt kriittisen määrän ja tylysti ilmoittanut, että Skånen, Blekingen, Smålandin, Hallandin, Västergötlandin ja Bohuslänin alueelle perustetaan Ruotsin islamilainen kalifaatti. Kävi ilmi, että kalifaatilla oli myös hampaat toteuttaa ilmoituksensa, sillä housut kintussa yllätetty Ruotsi huomasi sillä olevan käytössään noin kaksikymmentä tuhatta aseistettua miestä, jotka ottivat alueen haltuunsa nopeasti ja korostetun väkivaltaisesti saadakseen aikaan sen lamauttavan kauhuefektin jota vastaavan kaltaiset joukot olivat tehneet Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Yllätys onnistui täydellisesti, lähinnä varteenotettavan vastarinnan puutteen vuoksi. Ruotsalaiset poliisivoimat eivät pystyneet kuin hajanaiseen paikalliseen vastarintaan ja muutamassa tunnissa sekin tukahtui. Puolustusvoimien joukkoja alueella ei ollutkaan, sillä ne oltiin keskitetty lähinnä Tukholman ympäristöön ja jonkun verran Pohjois-Ruotsiin. Kun kaikkiaan seitsemänkymmentäkolme poliisia oli kaatunut taistelussa kalifaatin joukkoja vastaan, loput antautuivat ja uskoivat joutuvansa sotavangeiksi. Vaikka antautuneet poliisit olivat kokeneet matalan intensiteetin sisällissotaa käyneessä Ruotsissa kaikenlaista, he eivät ymmärtäneet sitä laskelmoivaa julmuutta, mitä valtaan päässeet islamilaiset tulisivat esittämään. Heistä tehtiin kaiken toivon menettämisen symboleita ja heidät ammuttiin paikkakuntiensa toreilla, jonne tavalliset ruotsalaiset oltiin pakotettu katsojiksi.

Poliisien joukkomurhaamisen jälkeen toreille tuotiin sidottuina paikallisen siviilihallinnon korkeimmat edustajat, jotka pakotettujen ruotsalaiskatsojien kauhusta vapistessa hirtettiin yksi kerrallaan ja joitten ruumiit jätettiin hirttoköysien varassa roikkumaan pelotteeksi ihmisille. Hirtetyt ihmiset keinuivat tuulessa hiljaa, kuin eteläisen ja lounaisen Ruotsin uudet, täydellistä alistumista symboloivat synkät liput.


Ruotsin hallitus ei kerta kaikkiaan käsittänyt, mitä oli tapahtunut ja kuvitteli, että asia voitaisiin ratkaista tavalliseen ruotsalaiseen keskustelevaan ja kompromisseihin pyrkivään tapaan, tajuamatta että juuri se tapa oli johtanut maan tähän tilanteeseen. Sen, minkä ruotsalaiset olivat mieltäneet pyrkimykseksi yhteistyöhön ja kompromisseihin oltiin islamilaisessa väestössä aina nähty vain heikkoutena ja alistumisena. Voi sanoa, että Ruotsi oli toiminnallaan ja vääristyneellä suvaitsevaisuuspolitiikallaan saanut itse aikaiseksi sen, että maalla oli nyt oma Gazansa, tosin kooltaan huomattavasti suurempi. Ja toisin kuin alkuperäisessä Gazassa tässä ruotsalaisessa versiossa lähes puolet asukkaista olivat sitä väestöä, jota islamilaiset vihasivat ja halusivat alistaa. Ja nämä kantaruotsalaiset olivat vankina kansankodin ikiomassa Gazassa.

Sillä välittömästi vallan otettuaan ja vallastaan huumaantuneena kalifaatti ilmoitti, että alueella asuvien ruotsalaisten ei sallittu poistua kalifaatin alueelta. Islamilaisetkin tajusivat, että ilman ammattitaitoista ruotsalaista työvoimaa lakkaisi kalifaatissa infrastruktuuri nopeasti toimimasta. Mutta kalifaatti ei suinkaan kohdellut ruotsalaisia minkäänlaisena ammattitaitoisena erikoisryhmänä, vaan heillä oli ainoastaan kaksi vaihtoehtoa eli joko julkisesti esitetty kääntyminen islamiin tai kuolema. Edes dhimmin asemaa ei sallittu. Youtuben kautta alkoi maailmalle levitä videoita, joissa islamilaiset harjoittivat ruotsalaisen kalifaatin alueella omaa erityisosaamistaan eli ihmisten tappamista mahdollisimman mielikuvituksellisilla ja kivuliailla tavoilla. Alueella asuvat ruotsalaiset muuttuivat alistetuiksi orjiksi jotka tiesivät elämänsä voivan koska tahansa päättyä jonkun islamilaisen asemiehen mielenoikusta ja päähänpistosta.


Ruotsin feministinen hallitus näki kyllä sen, mitä alueella tapahtui, mutta ei kertakaikkiaan pystynyt herättämään itseään utopistisesta unestaan joten se käski puolustusvoimien pysyä kasarmeissaan ja lähetti dialogipoliisit kalifaatin alueelle. Joka ainoan dialogipoliisin irtileikattu pää palautettiin virallisen Ruotsin alueelle selvänä osoituksena että dialogin aika oli ohi. Hampaaton feministihallitus ei vieläkään tajunnut tuuliviirin asentoa, vaan lähetti jatkuvasti neuvottelupyyntöjä kalifaatin alueelle sillä idealla, että kalifaatti olisi kuitenkin osa Ruotsia, jonkunlaisena autonomisena alueena, vaikka kalifaatti puolestaan oli ilmoittanut, että se tulee laajentamaan aluettaan kunta kunnalta ja maakunta maakunnalta. Ruotsin hallituksen ainoa varsinainen operatiivinen määräys oli täydellisen lehdistösensuurin julistaminen. Kalifaatin alueesta, ja varsinkin siellä olevaan ruotsalaisväestöön kohdistuvasta väkivallasta ei saanut uutisoida. Perusteena oli, että väkivaltaisuuksista uutisoiminen voisi provosoida ihmisryhmiä keskinäiseen vastakkainasetteluun. Perustetta ei sanottu julkisesti, mutta se vuoti internettiin ja valittiin myöhemmin ympäri maailmaa vuoden parhaaksi tahattomaksi vitsiksi.

Vaikka virallinen Ruotsi keskittyi lähinnä tekemään itsestään naurettavan, niin maan kodinturvajoukot eli Hemvärnet ei enää kuunnellut hampaatonta hallitustaan vaan teki toisenlaisen ratkaisun. Se ilmoitti, että Ruotsin feministisen hallituksen käskyvalta ei enää koskenut sitä ja se tulisi toimimaan vain ja ainoastaan Ruotsin kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi sitä välittömästi kohdistuvaa uhkaa vastaan. Koska Hemvärnetiin oli liittynyt myös huomattava määrä sen kirjavahvuuden ulkopuolella olevia reserviläisiä ja koska Hemvärnetin joukot olivat pahemmin hallituksen lupaa kysymättä ottaneet haltuunsa suuren määrän Ruotsin puolustusvoimien asevarastoja, tajusi Ruotsin feministinen hallitus, että maassa oli nyt myös noin viidenkymmenen tuhannen kantaruotsalaisen miehen aseellinen joukko, joka hallitus ei pystyisi kontrolloimaan millään tavoin. Ja joka myös aikoi tehdä sen, johon hallitus ei pystyisi.

Siispä niin omilla, siviilien lahjoittamilla ja puolustusvoimien varikoista peräisin olevilla ajoneuvoillaan Etelä-Ruotsiin edenneet Hemvärnetin miehet pystyivät ankarissa taisteluissa pysäyttämään kalifaatin joukkojen etenemisen Dalslandissa ja Närkessä sekä ajamaan niitä jonkin verran takaisin. Ennen kaikkea ne pystyivät ottamaan Göteborgin öljysatamat takaisin haltuunsa vaikka muuten suurin osa kaupunkia jäi kalifaatille. Maassa elettiin hetken ajan niin skitsofreenista tilannetta, että feministinen hallitus suunnitteli puolustusvoimien joukkojen lähettämistä riisumaan Hemvärnetiä aseista, mutta puolustusvoimat olivat ilmoittaneet, että siihen hekään eivät suostu, vaikka hallituksen käskyjä – järjettömiäkin – ne muuten noudattivat.

Kalifaatin ja siitä erossa pysyneen Ruotsin rajalla käydyissä taisteluissa oli käynyt selväksi, että paremmin organisoituneet ja koulutetut ruotsalaiset pystyivät voittamaan kalifaatin joukot, joita saattoi kuvailla lähinnä aseistautuneeksi laumaksi, jolla ei ollut muuta etulyöntiasemaa kuin fanaattisuus ja täydellinen piittaamattomuus omasta hengestä. Hemvärnet olisi saattanut pystyä ajamaan kalifaatin joukot mereen koko alueella, mutta koska sillä ei ollut tarpeeksi raskasta aseistusta se luopui suunnitelmasta toistaiseksi. Oli käynyt ilmi, että kalifaatin joukoille oltiin ennen sodan alkua onnistuttu salakuljettamaan jonkun verran myös raskasta aseistusta, lähinnä kranaatinheittimiä ja Qassam-raketin kehittyneempää versiota.


Tässä vaiheessa käydyissä taisteluissa kaatui noin neljäsataa ruotsalaista Hemvärnetin sotilasta ja noin 2.000 kalifaatin sotilasta. Ruotsalaisia siviilejä arvioitiin kuolleen taisteluissa ja ennen kaikkea islamilaisessa terrorissa noin viisitoista tuhatta. Raskaitten aseitten puuttuessa Hemvärnet ymmärsi, ettei se pystyisi tässä vaiheessa vapauttamaan islamilaisten hallussa olevia alueita ja ennen kaikkea pelastamaan alueella olevia ruotsalaisia.

Näin ollen Hemvärnet siirtyi toiminnassaan toiseen vaiheeseen. Niin Hemvärnet kuin sen alaisuuteen perustettu vapaaehtoisista koottu Frivilliga Folksvärnet alkoi kerätä hallussaan olevilla alueilla olevaa islamilaisväestöä suuriin vankileireihin. Tehtävä oli itse asiassa helpompi kuin mitä se olisi ollut vielä kymmentä vuotta aikaisemmin, sillä väestöpohjansa enemmistöltä ei-ruotsalaiseksi muuttunut eteläinen Ruotsi oli alkanut vaikuttaa magneetin tavoin ja väestönvaihtoa oli tapahtunut huomattavissa määrin molemmin puolin jo ennen vihollisuuksien alkua.

Hemvärnet tiesi hyvin, ettei ihmisten kerääminen piikkilangan taakse vaikuttaisi kalifaattiin sinänsä mitenkään, mutta se tiesi kyllä, mikä saattaisi vaikuttaa. Niinpä se kokosi kaksisataa vangittua islamilaista, teloitti ne suorassa lähetyksessä sianihralla voidelluilla luodeilla ja hautasi ruumiit sianruhojen ja sisälmysten sekaan ilmoittaen, että mikäli vankeina olevia ruotsalaisia ei päästetä kalifaatin alueelta pois, niin seuraavaan erään lyödään nolla perään ja tätä jatketaan. Hyväntahtoinen ja rauhallinen svenne oli kuollut pois, eläen korkeintaan enää armeijan vartioimassa Tukholmassa ja tilalle oli tullut vuosituhannen verran uinunut verenhimoinen viikinki joka ei paljoa piitannut siitä, pidettiinkö hänen toimiaan brutaaleina ja kuinka verisiksi hänen kätensä tulivat. Sitä nyrkkiin puristettua kättä oltiin haudottu taskussa kymmeniä vuosia, ja kun se lopultakin pääsi vapaaksi, se halusi lyödä ja lyödä kovaa.

Jos kalifaattiin saattoi jotenkin vaikuttaa, edes tilapäisesti, niin Hemvärnetin valitsema tapa oli oikea. Kalifaatti suostui tulitaukoon niissä asemissa joissa joukot sillä hetkellä olivat sekä väestönvaihtoon sillä ehdolla että taisteluihin osallistumaton Ruotsin valtio puolestaan takaisi kalifaatin elintarvike- lääkintä- ja energiahuollon. Virallinen Ruotsi päätti tehdä perinteisen ruotsalaisen ratkaisun eli suostui kaikkiin kalifaatin vaatimuksiin. Vieläkin kuvitteellisessa kansankodissaan elävä feministihallitus kertakaikkiaan kieltäytyi tajuamasta sitä, että Ruotsi oli sodassa, vaikka siinä olikin nyt hetken tulitauko.

Logistiikkavirran aloittaminen oli hankalaa. Alun alkaen oli selvää, ettei yksikään ruotsalainen rekkakuski tai veturimiehistö suostunut menemään kalifaatin puolelle. Niinpä ideana oli, että elintarvikkeita kuljettavat rekkasaattueet pysähtyivät tulitaukolinjalla, ruotsalaiset kuskit siirtyivät rekoistaan pois ja kalifaatin kuskit jatkoivat eteenpäin palauttaen sitten aikanaan rekat tyhjinä takaisin tulitaukolinjalle odottamaan uutta lastiaan. Rekkojen löytäminen oli vain kovin työlästä, sillä yksikään ruotsalainen kuljetusyhtiö ei luovuttanut rekkojaan kalifaattikuskeille ilman täydellistä vakuutusta ja Ruotsin valtion niin kassavaranto kuin luottokelpoisuus ei ollut enää lähelläkään sitä mitä se oli ollut joskus ennen. Niinpä koko kalifaatin alue tyhjennettiin kaikesta mahdollisesta kuljetukseen sopivasta pyöräkalustosta, jotta toiminta saatiin alulle. Svenska Järnvägar oli toiminnassa mukana omalla osallaan, mutta koska tulitauon myötä ruotsalaisista tyhjennetyssä kalifaatissa oli hyvin vähän ammattitaitoisia veturimiehiä, jäi päävastuu kuorma-autokalustolle.

Missään koskaan käydyssä sodassa ei toinen sodan osapuoli ollut huoltanut sodan toista osapuolta, mutta ruotsalaisethan olivat tunnettuja luovista ratkaisuistaan. Hemvärnet olisi mielellään halunnut torpata kuljetukset siinä vaiheessa kun ruotsalaiset oltiin saatu kalifaatin alueelta turvaan ja tappaa kalifaatin nälkään, mutta siihen sen voima ja uskallus eivät vielä riittäneet. Se oli irtaantunut Ruotsin hallituksen käskyvallasta, mutta ei halunnut ottaa riskiä kahden suunnan sisällissodasta. Mutta tosiasiassa Hemvärnet ja siihen taistelujen alettua liittyneet vapaaehtoiset ruotsalaiset pitivät hallussaan yli kolmasosaa Ruotsia, joka oli osa Ruotsia enää vain nimellisesti.

Pohjois-Ruotsi sen sijaan ei ollut osa Ruotsia edes nimellisesti. Taistelujen alettua Lappland, Norrbotten ja Västerbotten olivat julistautuneet itsenäiseksi Norrlannin Tasavallaksi. Alueella olevat Ruotsin puolustusvoimien yksiköt aina ilmavoimia myöten ilmoittivat kuuluvansa Norrlannin Tasavallan komentoon. Useat maat, Suomi mukaan luettuna tunnusti Norrlannin itsenäisyyden, koska nähtiin, ettei sillä ollut Ruotsin epäselvässä ja väkivaltaisessa tilanteessa muuta mahdollisuutta. Norrlannin talous pelasi Kiirunan kaivosten myötä, mutta alueella pohdittiin myös tulevaisuutta ja liittyminen Suomeen nähtiin hyvin suurena mahdollisuutena mikäli Ruotsin sekava tilanne säilyisi ennallaan.

Virallinen Ruotsi tuomitsi Norrlannin irtaantumisen, mutta sillä ei ollut käytännössä minkäänlaista mahdollisuutta toimia sitä vastaan mitenkään. Yleensäkin Ruotsissa oli se tilanne, että ne jotka pystyivät ja panivat toimeksi eivät olleet enää millään lailla tekemisissä Ruotsin hallintokoneiston kanssa. Se istui toimistoissaan sormi suussa ja mietti, että voisiko tästä painajaisunesta herätä, tajuamatta että se itse oli saanut sen painajaisen aikaiseksi. Gotlanti ja Öölanti taas olivat puoli-itsenäisessä tilassa, jossa ne virallisesti tunnustivat olevansa osa Ruotsia, mutta jotka hoitivat puolustuksensa Hemvärnetin avulla.


Oltiin tilanteessa, jossa valtiota nimeltä Ruotsi ei käytännössä ollut enää olemassa. Koska kalifaatin ja Hemvärnetin joukkojen välillä oli myös jatkuvia, joskin paikallisia välikohtauksia oli olemassa selkeä uhka että täysimittainen sisällissota alkaisi uudelleen. Näin ollen Ruotsin hallitus, joka käytännössä piti valtaa enää Tukholmassa, Södermanlandissa, Upplandissa ja Gästriklandissa päätyi pyytämään apua YK:lta ja toivoi rauhanturvajoukkojen lähettämistä. YK kieltäytyi pyynnöstä, sillä kalifaatti oli vaatinut, että rauhanturvajoukot tulisivat ainoastaan islamilaisista maista mitä vaatimusta islamilaiset maat luonnollisesti tukivat. Myös Venäjä veto-oikeudellaan tuki asiaa, lähinnä vittuillessaan ja ajatellessaan, että nythän humanistiset pohjoismaat saavat oikein kunnolla nauttia siitä, mitä ovat niin kauan jo tilanneet.

Siinä vaiheessa Pohjoismaiden Neuvosto yllättäen hankki itselleen jalkaansa housut, lähinnä pelätessään että Ruotsin islamilaisten esimerkki leviäisi ja päätti lähettää joukkoja omin neuvoin ja YK:lta kyselemättä. Itse asiassa neuvostossa oli myös ollut esillä huomattavan vahva näkökanta, että maat tukisivat aseellisesti Hemvärnetiä, lähettäisivät joukkonsa ja ajaisivat kalifaatin mereen, mutta se olisi tietänyt käytännössä sodan julistamista viralliselle Ruotsille. Näin ollen Suomen, Tanskan, Norjan, Viron, Latvian ja Liettuan joukot ottivat haltuunsa rintamalinjojen välissä olevan kahden kilometrin levyisen varsin rauhattoman alueen jossa ne vahtivat sekä sitä, etteivät eri osapuolet yrittäisi hyökkäystä toisten alueelle että sitä, että virallisen Ruotsin katkeamattomat rekkakuormat saattoivat mennä kalifaatin alueelle. Sen kalifaatin, joka halusi muuttaa sitä elättävän virallisen Ruotsinkin osaksi kalifaattia, mutta rauhanturvaajat olivat oppineet, että täällä Ruotsissa asiat olivat vieläkin monimutkaisempia kuin jossain Libanonissa.

Myös Hemvärnet oli suostunut joukkojen lähettämiseen, lähinnä saadakseen aikaa lisätä ja kouluttaa joukkojaan sekä hankkiakseen raskasta aseistusta. Huhupuheitten mukaan Tykistöprikaatissa Niinisalossa oli nähty suuri määrä riikinruotsia puhuvia ja tunnuksettomissa maastopuvuissa olevia miehiä, jotka opettelivat niin tykistö- kuin pansarintorjunta-aseitten käyttöä. Oltiinpa puhuttu sitäkin, että Porin satamassa puolustusvoimat olivat eristäneet alueen, kun erääseen Sundsvalliin lähtevään laivaan oltiin lastattu kontteja. Mitään huhuja ei oltu vahvistettu. Myös kalifaatin alueelle yritettiin salakuljettaa raskasta aseistusta, mutta sekä Tanskan että Saksan laivastot valvoivat merialueita tehokkaasti ja kaikki epäilyttävät laivat tarkistettiin ja aseet takavarikoitiin. Niin Tanska kuin Saksa olivat virallisesti puolueettomia kyseisessä konfliktissa, muttei kumpikaan maa suurin surminkaan halunnut naapuriinsa perustetun islamilaisen hirmuvaltion vahvistuvan sotilaallisesti.

Kilpeläinen miehineen oli palvellut täällä Göteborgin lähellä nyt kolme kuukautta puolen vuoden pestistään. Kun hän oli miehineen tullut palveluspaikkaansa, aikaisemmin alueella palvelleet suomalaiset olivat sanoneet, että Hemvärnetin miesten kanssa tuli kyllä oikein hyvin juttuun. Ne suunnittelivat kyllä jossain vaiheessa uutta hyökkäystä, mutta keskittyivät keräämään itselleen lisää voimia ja aseistusta. Eivätkä ne millään tavalla häirinneet rauhanturvaajien toimintaa eivätkä tulleet luvatta rauhanturvaajien alueelle. Sen sijaan kalifaatin joukoissa taas oli lukuisasti joko aineilla, uskonnolla tai molempien yhdistelmillä päänsä sekoittaneita tyyppejä, jotka halusivat niin kovasti päästä tapaamaan Allahia tappaessaan vääräuskoisia rauhanturvaajia.

Kilpeläiselle oli selvinnyt heti alussa, että tässä ei ollut kyseessä sellainen rauhanturvaoperaatio, mihin suomalaiset olivat aikaisemmin tottuneet, vaan mikäli rauhanturvajoukkojen alueella näkyi aseellinen mies, se ammuttiin välittömästi mikäli tämä ei käskystä heti pudottanut asettaan ja nostanut tassujaan pystyyn. Tavallinen varoituksen ja tulenavauksen väli oli yksi sekunti. Tämä siksi, että se aseellinen mies oli kalifaatin mies ja se ampuisi joka tapauksessa. Kuluneen kolmen kuukauden aikana Kilpeläisen ryhmä oli joutunut muutaman kerran tulitaisteluun, mutta menettänyt onneksi vain yhden miehen haavoittuneena. Kalifaatin miehillä kun oli jostain kumman syystä opittu tapa ennen tulen avaamistaan huutaa vihansa osoitukseksi vääräuskoisille ahlanawallahilallatiqusallahawallaata, jolloin rauhanturvaajilla oli mahdollisuus ampua ensin.


Kilpeläinen oli värväytynyt rauhanturvajoukkoihin vapaaehtoisesti. Osa miehistä oli tylysti mobilisoitu, sillä Suomessakin katsottiin, että Ruotsin tilanne piti pyrkiä jollain tavalla rauhoittamaan. Suomessa ei tähän tilanteeseen oltu koskaan päädytty, vaikka hallitus oli 2010-luvun loppupuolella siihen typeryyttään kaikin keinoin pyrkinytkin. Vuonna 2020 hallitus totesi, että kahdeksankymmenen tuhannen elintasopakolaisen seurauksena maassa oli suuri määrä enempivähempi järjestäytyneitä suomalaisten perustamia aseellisia joukkoja, jotka alkoivat puolustaa kansalaisia maahantunkeutujien uhkaa vastaan ja uhka oli todellinen, sillä jo aikaisemminkin korkeat maahanmuuttajien rikollisuusluvut nousivat taivaisiin saaden lopulta aikaan väkivaltaisen vastareaktion.

Itse asiassa Kilpeläinenkin oli kuulunut näihin niin sanottuihin suojelukaarteihin ja hän oli ollut mukana tapauksessa, jossa kolme suomalaisen tytön joukkoraiskannutta elintasopakolaista oli yksinkertaisesti kadonnut. Ruumiita ei koskaan löydetty, sillä turvat pysyivät tukittuina. Tapauksia oli ympäri Suomen. Tässä vaiheessa hallitus lopultakin ymmärsi katsoa tuuliviirin asennon,  alkaa poistaa elintasopakolaisia maasta väkisin ja todeta poliittisen luikurin taidollaan, että suomalaisten turvallisuus oli kuitenkin ollut heidän toimintansa kaiken a ja o kaiken aikaa, mutta EU-säännöksiä oltiin ehkä tulkittu liian kirjaimellisesti ja painostuksen alaisena. Hallituksen pakkokäännytykset ehtivät loppujen lopuksi koskea vain noin kahdeksaa tuhatta henkilöä, sillä suurin osa muista häipyi vapaaehtoisesti, sillä suojelukaartien ampumat muutamat kymmenet rikoksia tehneet maahanmuuttajat olivat se viimeinen piste, jolloin Suomesta alkoi virrata hyvin nopea paluumuutto sinne, mistä se oli tullutkin, eli Ruotsiin, joka vielä siinä vaiheessa otti islamilaisen väestönosan mielellään vastaan syyttäen Suomea rasismista. Suomessa islamilaisen vähemmistön osa palautui noin vuodessa vuoden 2014 tasolle, ja jäljelle jääneet olivat saaneet hyvän muistutuksen siitä, että kannatti olla sekä riehumatta että radikalisoitumatta. Silloin elettiin aikaa paria vuotta ennen ruotsalaisen islamilaisen kalifaatin syntymistä.


 Tilanteen Suomessa rauhoituttua suojelukaartit olivat tuolloin ilmoittaneet hallitukselle lopettavansa aktiivisen toimintansa. Toistaiseksi ja ehdollisesti. Aseitaan ne eivät luovuttaneet mutta hallitus huokaisi silti helpotuksesta. Sillä oli käynyt ilmi, etteivät puolustusvoimat olleet millään muotoa halukkaita riisumaan suojelukaarteja aseista ja hyvin epävarmaa oli se, olisiko se siihen pystynytkään. Oltiin päästy kuitenkin paljon helpommalla kuin Ruotsissa. Suomessa oleva ongelma oltiin tietenkin siirretty Ruotsin niskoille, joten Suomenkin hallitus näki, että Ruotsin tilanteen rauhoittaminen oli Suomen edun mukaista, ja siksi maa osallistui rauhanturvaoperaatioon useitten tuhansien miesten voimalla. Tosin Suomessakin oli hyvin voimakkaita soraääniä, jotka totesivat, että rauhanturvaoperaatio oli pelkästään kriisin pitkittämistä ja vain ja ainoastaan islamilaisen kalifaatin jyrääminen yhteispohjoismaisin voimin takaisi pysyvän rauhan ja turvallisuuden.

Kilpeläisen ryhmä siirtyi Pasiinsa. Tällä sodan ja rauhan välisellä raja-alueella ei tietenkään liikuttu vain yhdellä Pasilla, vaan moottorinsa käynnisti kaikkiaan neljä Pasia, kaksi CV 90-rynnäkkövaunua ja yksi Leopard-panssari. Nämä seitsemän sotilasajoneuvoa kulkisivat pitkin Änäsvägeniä edeten siitä Danske Vägenille ja lopulta Örgryteniin, jossa vartiovastuu vaihtui kalifaatin keskuudessa hyvin pahamaineisen virolaisen Kuperjanovin pataljoonan vastuulle. Suomalaisiakaan ei pidetty mitenkään helläotteisena, mutta virolaiset olivat maineessa, että he ampuivat ensin, ampuivat sitten toistamiseen ja muistivat vasta sitten varoittaa. Sinänsä virolaisten kanssa suomalaiset joukot olivat aina tulleet hyvin toimeen. Ehkä virolaisille oli vaan tarttunut tietty toimintatapa entisestä emämaastaan, ja sille toimintatavalle täällä oli kieltämättä kysyntää. Täällä ei saatu kunnioitusta neuvottelemalla, vaan pelkällä voimalla.

Partio, jossa Kilpeläisenkin ryhmä oli mukana eteni pitkin Änäsvägeniä ja yhtä-äkkiä radiosta kuului varoitus. Tielle oli tullut kuuden siviilin ryhmä. Yksi mies, kaksi naista ja kolme lasta. Näyttivät päällisin puolin olevan aseettomia, mutta näissä tehtävissä ei riskejä otettu, vaan miehet purkautuivat ajoneuvoistaan, osoittivat ryhmää aseillaan ja viittilöivät heitä menemään maahan makuulle, minkä porukka ilman sen kummempia mielenilmauksia tekikin. Kilpeläisen ryhmä tarkisti maassa makaavat ihmiset, totesi heidät aseettomiksi ja kuuli heidän kertovan, että he olivat alun perin Iranista kotoisin olevia bahai-uskovaisia, joitten elämä kalifaatin alueella oli muuttunut kestämättömäksi. He halusivat päästä kalifaatista suojaan Ruotsin puolelle.

Kilpeläinen otti radiolla yhteyden tukikohtaansa, ja sieltä saapui jonkun ajan kuluttua kuorma-auto johon ihmiset siirrettiin. Näitä pakolaisia tuli kalifaatista vielä aika ajoin, tosin harvemmin kuin rauhanturvajoukkojen toiminnan alkaessa, sillä kalifaatin alueella kaikki vääräuskoiset oltiin joko teloitettu mahdollisimman julmilla tavoilla tai sitten he olivat kuoleman pelossa ”palanneet” islamin uskoon. Heidät kuljetettaisiin virallisen Ruotsin alueelle. Hemvärnetin alueella heillä ei olisi enää mahdollista olla. Hemvärnet oli todennut tylysti, että epäilemättä maahanmuuttajissa on myös tolkullista porukkaa, mutta me emme enää erottele. Sen aika on ohi ja jos Tukholma nuo haluaa kontolleen, se voi ne ottaa. Me emme sitä enää tee. Emme tiedä, mistä tolkuton kunniavelkamme haittamaahanmuuttajia kohtaan on peräisin ja kuka sen kontollemme antoi, mutta me olemme maksaneet sen viimeistä ropoa ja nöyryytystä myöten. Kilpeläinen ymmärsi aivan hyvin Hemvärnetin mielipidettä. Olihan hän itse kotoisin Vantaalta, josta oli saanut nauttia pakkosyötetyn monikulttuurisuuden hedelmistä ennen kuin Suomi muutti linjansa. Ja täällä tilanne oli ehtinyt edetä kertaluokkaa pahemmaksi. Niin maahantunkeutujien törkeyksissä kuin kantaväestön itse itseään kohtaan kohdistamassa nöyryytyksessä.

Bahai-uskovaisia alettiin kuljettaa turvaan ja partio jatkoi etenemistään. Kun joukko oli edennyt Danska Vägenin ja Herrgårdsgatanin väliseen risteykseen, näki Kilpeläinen eräästä raunioituneesta kerrostalosta lentävän tulinuolen. Saatana, sinko! Onneksi se torvi ampui huonosti ja ontelokranaatti osui maahan Pasin edessä. Partion mukana kulkevan Leopardin ja CV-rynnäkkövaunujen miehistöt olivat valppaana, näkivät mistä Allahiaan etsivä fanaatikko oli laukauksensa ampunut ja kylvivät paikalle kranaattisateen. Talosta alkoi myös rauhanturvaajiin kohdistuva käsiaseitten tulitus.

Partiota johtava yliluutnantti Kolehmainen toimi protokollan mukaan, jalkautti miehet suojaan ja käski vastata tuleen, mikä tietysti tapahtui välittömästi muutenkin.  Sitten hän tilasi radiolla paikalle päivystysvuorossa olevan erikoisjääkärijoukkueen, joka kymmenen minuutin kuluttua saapui paikalle helikoptereilla. Helikoptereitten ovessa olleet Minigunit lakaisivat katon tyhjäksi kaikesta elämästä  ja erikoisjääkärit tunkeutuivat sen kautta taloon sisään. Talosta kuului räjähdyksiä ja kiivasta tulitusta joka vaimeni nopeasti muutamiin lyhyisiin sarjoihin. Erikoisjääkärit eivät jättäneet tällaisissa tapauksissa ketään henkiin.


Kalifaatin viranomaiset saattaisivat jälkeenpäin metelöidä tarpeettomasta voimankäytöstä, mutta hekin olivat solmineet sopimuksen kahden kilometrin levyisestä alueesta, jota valvoivat ja jossa asetta kantoivat vain ja ainoastaan rauhanturvajoukot ja jonka saattoi ylittää vain valvotuissa tarkastuspisteissä. Jos kalifaatti viitsi tehdä kirjallisen valituksen, se meni suoraan silppuriin. Yleensä se ei viitsinyt, vaan metelöi kalifaatin televisiossa ja vaati taas kertaalleen, että rauhanturvajoukot tulisi olla vain islamilaisista maista. Jättäen taas kertaalleen mainitsematta, että ainoa maa, joka lähetti kalifaatin alueelle välttämättömiä elintarvikelähetyksiä oli virallinen Ruotsi. Esimerkiksi öljyrikkaasta Saudi-Arabiasta ei ollut tullut minkäänlaista avustusta muuta kuin moskeijoitten rakentamiselle. Niitä wahhabiitit pitivät tärkeimpänä. Ruoka- sähkö- ja vesihuollon saattoi jättää typerille ruotsalaisille.

Välikohtauksen jälkeen suomalaisten partio eteni Örgryteen, jossa se kohtasi virolaiset rauhanturvajoukot. Paikalle oli juuri tulossa rekkakolonna, joka toi virallisen Ruotsin elintarvikkeita kalifaatin alueelle. Ruotsalaiset kuskit pysäyttivät autonsa ja pääosin arabiväestöön kuuluvat kuskit ottivat autot haltuunsa ja alkoivat ajaa Örgrytevägeniä länteen, jossa ne purkaisivat lastinsa jossain kalifaatin alueella tuoden sitten rekat taas täytettäväksi. Niin suomalaiset kuin virolaiset rauhanturvaajat pudistelivat päätään moisen mielettömyyden edessä, mutta he olivat oppineet, että Ruotsi ei ollut enää valtio, vaan huonosti käsikirjoitettu sketsisarja. Varsinkin, kun virallisen Ruotsin alueella oli jo alkanut omiin kansalaisiin kohdistuva elintarvikkeiden säännöstely, että kalifaatinkin alueelle riitti vietävää.

Kilpeläistä odotti virolainen kersantti Andrus Rummo. Oli aika tehdä kauppaa. Rummolla oli mukanaan muovikassillinen virolaista Turisti-Eine säilykettä josta Kilpeläinen kovasti piti ja Kilpeläisellä taas puolestaan kartonki suomalaista punaista norttia, jota Rummo puolestaan tykkäsi pössötellä. Tavarat vaihtoivat omistajaa ja suomalaisten partio palasi takaisin samaa reittiä pitkin mitä oli aikaisemminkin ajanut. Tällä kertaa ei ollut välikohtauksia. Partio palasi kasarmilleen, joka sijaitsi Göteborgin Gamlestadenissa.

Kului viikko. Yleensä tällä alueella oltiin totuttu siihen, että kalifaatin islamilaiset ampuivat aika ajoin Hemvärnetin hallitsemalle alueelle niin kranaatinheittimillä kuin Gazasta tutuilla raketeilla ja Hemvärnet vastasi iskuihin omilla kranaatinheittimillään. Kuluneen viikon aikana oli kalifaatin puolelta ammuttu pari kertaa, mutta Hemvärnetin puolelta ei oltu ammuttu takaisin laukaustakaan. Siellä oli hyvin hiljaista. Epätavallista. Mitähän ne Hemvärnetin miehet oikein suunnittelivat? Oli kuitenkin aivan selvää, että ne eivät jätä hommaa kesken. Ne vain keräävät voimia ja raskasta aseistusta. Elettiin vain tilapäistä ja suurin sotilasvoimin valvottua rauhaa.

Päivää myöhemmin tuli vastaus. Yliluutnantti Kolehmainen tuli miestensä tykö ja alkoi puhua:

- Miehet. Nyt on sellainen tilanne, että me vetäydymme tältä alueelta ja siirrymme toistaiseksi kahdeksankymmenen kilometrin päähän tulitaukolinjasta. Niin vetäytyvät kaikki muutkin pohjoismaiset rauhanturvajoukot. Ruotsissa on tapahtunut vallankaappaus. Kuningatar Victoria on luovuttanut kruununsa Carl Philipille ja Ruotsin puolustusvoimat ovat todenneet olevansa uuden kuninkaan ja vain uuden kuninkaan käskyvallan alaisia. Carl Philip on antanut käskyn pidättää sekä Ruotsin hallituksen että parlamentin ruotsidemokraatteja lukuunottamatta ja hän on myös esittänyt Hemvärnetille vilpittömän toivomuksen, että Ruotsin armeija yhdistyy jälleen yhteistä vihollista vastaan. Hemvärnet on suostunut Carl Philipin toivomukseen ja Ruotsin yhdistyneet puolustusvoimat ovat ottamassa kuluvan vuorokauden aikana haltuunsa pohjoismaisten rauhanturvajoukkojen hallussa olevat alueet.

Kilpeläinen kysyi Kolehmaiselta:

- Herra yliluutnantti. Mitähän nuo svedut meinaavat täällä sen jälkeen tehdä?

Yliluutnantti Kolehmainen katsoi Kilpeläistä hetken ja totesi sitten:

- Nii-in. Mitähän kuvittelisit niitten tekevän?

Kilpeläinen totesi:

- Niin, herra yliluutnantti. Tyhmiä taisin kysellä. Vaan lähdetäänkös me sitten kotiin?

- Se jää vielä nähtäväksi. Tiedämme kyllä, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta emme sitä, mihin se lopulta päättyy. Sehän on selvää, että sota jatkuu. Voi tulla uusi tulitauko eri asemissa. Ja eihän sitä tiedä, vaikka hallituksemme antaa meille suoran määräyksen avustaa Ruotsin puolustusvoimia. Aika näyttää. Siirrymme uuteen majoitukseen ja odotamme uusia käskyjä.

Vuorokautta myöhemmin suomalaiset rauhanturvaajat olivat kuormaamassa joukkojaan kasarmillaan. Samaan aikaan katua pitkin alkoi edetä ruotsalaisia niin Leopard- kuin jostain koipussista kaivettuja IKV 91- ja Stridsvagn 103-vaunuja. Vaunut pysähtyivät suomalaisten kohdalla ja Kilpeläinen alkoi keskustella Leopardista nousseen ruotsalaisupseerin kanssa:

- Mitäs jäbät meinaa?

- Me meinataan tehdä se, mitä olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Mutta meillä ei ollut siihen mahdollisuutta. Nyt se mahdollisuus on, ja tehtävä suoritetaan viimeiseen pisteeseen saakka. Ruotsin valtion ja Ruotsin kansan puolesta. Ja sen häpeän sovittamiseksi, minkä kansakuntamme on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana sovitettavakseen hankkinut.

Kun Kilpeläinen katsoi ruotsalaisen upseerin kylmää ja varmaa ilmettä, hän tajusi, että nuo ruotsalaisjoukot olivat menossa tekemään suurimpaa kansanmurhaa Euroopassa sitten toisen maailmansodan jälkeen. Ja miehen ilmeestä hän näki, että kosto ei jäisi vain vierasmaalaisiin. Omat quislingit olisivat listalla myös. Ruotsissa ei enää kaivattu vain konekivääriä ja Lahtista. Siellä kaivattiin myös syyllistä. Ja kun Kilpeläinen asiaa hetken aikaa mietti, hän tuumasi ettei asia kiinnostanut häntä paskaakaan. Tätähän Ruotsissa oltiin pyydetty. Ja nyt tätä saataisiin. Vaikkei Kilpeläinen tiennyt, mitä tuleman piti, niin hänen oma pestinsä tilapäisen rauhan ylläpitäjänä oli ainakin tällä erää ohi. Oli aika antaa ruotsalaisten hoitaa homma loppuun. Ja heillä oli siihen kaikki oikeus.

Miesten yli lensi kaikkiaan kuusitoista täyteen lastattua Gripen-hävittäjää. Göteborgin keskustasta alkoi kuulua voimakkaita räjähdyksiä.


Lisäyksenä mainos: Suositeltaviin Lukemistoihin on lisätty kuvablogi Sisua, saunaa ja salmiakkia:

http://sisu-sauna-salmiakki.blogspot.fi/

↧

VASEMMISTOLAINEN VETERAANI JA EPÄILYKSEN PIRU

November 14, 2015, 9:00 pm
$
0
0
Helsingissä, näinä päivinä


Vanha ja arvostettu vasemmistopoliitikko istui tietokonepöytänsä ääreen mukavalle tietokonetuolilleen. Hän aukaisi tietokoneen ja katseli tuoreita päivityksiä Pariisin tapahtumista. Hänen pitäisi tietysti tällä hetkellä itsensäkin naputella julkilausumaa, jossa hän toteaisi kootut latteudet, eli pelolle ei saa antaa valtaa, rajojen sulkeminen köyhdyttää kaikkia osapuolia, terrorismilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa ja ennen kaikkea hänen tulisi olla huolissaan siitä, että iskujen myötä asenneilmasto kiristyisi jopa äärioikeistolaiseen suuntaan. Hän ei ollut naputtanut sanaakaan, sillä hän tiesi oikein hyvin niiden onttouden.

Eikä häntä huvittanut tällä hetkellä olla tiedostava yksilö muutenkaan, vaikka se oli ollut hänen uransa ja ammattinsa jo vuosikymmeniä. Sillä hän odotti ystävää, joka tulisi pian käymään. Varsin uutta ystävää, mutta päivä päivältä rakkaammaksi muuttuvaa. Kyseinen ystävä antoi hänelle mahdollisuuden siihen, mihin hän ei ollut pystynyt sitten lapsuusvuosien eli katsomaan itseään peiliin ja tunnustamaan, mitä siellä näki. Tietokonepöydän hän oli valinnut istumapaikakseen tarkoituksella, sillä sen laatikoissa olisi jotain, mitä hän tänään tarvitsisi. Mutta sen aika olisi myöhemmin. Nyt hän tarvitsisi viinaa, ja sitä varten hänellä oli pöydällä täysinäinen viskipullo sekä myös algerialaista punaviiniä joka oli hänelle nuoruudestaan niin rakasta. Sen lisäksi hänellä oli pullo olutta, jonka hän ajatteli juoda ensimmäisenä.

Veteraanipoliitikko otti tietokonepöydälle valmiiksi laittamansa korkinaukaisijan ja aukaisi sillä huurteisen olutpullon. Sitten hän vei pullon huulilleen, kallisti sen noin neljänkymmenenviiden asteen kulmaan, että olut virtaisi oikein hyvin ja ajatteli, että näin hyvälle tämä olut varmaan maistuu myös sille työmiehelle, joka perjantaina aloittaa työviikkonsa jälkeen viikonloppunsa ja juo sen oluensa samassa kulmassa. Ansaittuun janoon, joka häneltä itseltään oli koko elämänsä aikana jäänyt kokematta. Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan vai mitenkä se Irwin oli laulanut. Olisi kyllä aikanaan tarvinnut kokeilla noita työhommia, niin olisi tiennyt, että mistä on vuosikymmeniä tullut puhuttua. Jotenkin se vain jäi kokeilematta. Kun eihän siihen ollut varsinaista taloudellista tarvetta eikä se loppujen lopuksi ollut muutenkaan kiinnostanut.

Sillä tiesihän vanha ja arvostettu vasemmistopoliitikko, että hän oli prototyypin salonkisosialisti, joka saattoi kyllä mielellään puhua työväen asioista, mutta niihin asioihin hänellä ei ollut minkäänlaista todellista kosketuspintaa. Taloudellinen pohja oli turvattu jo syntymän pohjalta eikä akateemisen vasemmistopoliitikon ollut koskaan tarvinnut lähteä leipänsä eteen tekemään varsinaisia töitä. Yliopisto, metelöiminen, riekkuminen ja yleinen humanistin ja pasifistin esittäminen oli ollut hänelle sopivampi uravalinta. Siinä kun eivät kädet likaantuneet. Omatunto ja moraali siinä kyllä paskaantuivat, mutta se ei ollut vasemmistolaista veteraanipoliitikkoa haitannut. Ennen kuin nyt. Kun hän oli löytänyt uuden ystävänsä.

Itsekseen hän oli kyllä aika ajoin ihmetellyt, miksi oikeita töitä tekevät rautakourat olivat säännöllisesti äänestäneet hänen puoluettaan, vaikka se oli jo 1970-luvulta alkaen ollut hänenlaistensa tyyppien miehittämä, tai ehkä olisi viisaampaa sanoa että henkilöittämä. Eihän hänellä, eikä hänen kaltaisillaan ollut pirunkaan havaintoa siitä, että mitä se tavallinen duunari ajatteli ja minkälaista hänen elämänsä oli. Hän vain tuputti duunareille omia internationalistisia ajatuksiaan. Tai no, olihan hänkin tajunnut, että duunari oli sosialisti sen vuoksi, että sosialistinen puolue tekisi hänestä kapitalistin. Ainakin jonkun sorttisen. Että duunarilla olisi omakotitalo, auto ja kesämökki. Se sille riittäisi. Ei sitä kiinnostanut joku kansainvälinen solidaarisuus, eikä se, miten joku tansanialainen jätkä mahtoi pärjätä, vaikka vasemmistoveteraani sen asian tärkeyttä oli niin kovin julistanut. Hänen mielessään kävi ajatus, että hänen äänestäjäkuntansa oli oikeastaan aika sokeaa. Se, mitä hänen puolueensa tarjosi oli kohtalaisen paskaa tuotetta joka oli jo aikaa pyrkinyt aivan muuhun kuin tavallisen suomalaisen duunarin hyvään ja duunari oli siitä huolimatta ostanut hänen tarjoamansa tuotteen täysin nieleskelemättä.

Missähän se uusi ystäväni oikein viipyy, tuumasi veteraanipoliitikko, ja samalla huoneeseen pöllähti rikinkatkuinen savupilvi.

No niin, tulithan sinä, tuumasi veteraanipoliitikko ja kaatoi samalla tulijalle tukevan moukun viskiä ja sen jälkeen itselleen samanlaisen sekä samalla kaatoi lasin täyteen punkkua. Tänään ei viinasta pihtailtu. Jos viina loppuu kesken, niin baarikaapista löytyy aivan varmasti lisää. Ansioituneen vasemmistopoliitikon vieraaksi tullut Epäilyksen Piru kiitti viskistä, otti tukevan moukun, ähkäisi ja sanoi sitten:

- Morjens. Tämäkö on nyt se ilta sitten?

- Joo, tämä se on. Nuo Pariisin tapahtumat tai oikeastaan se lässytys, mitä minultakin oltaisiin niitten tiimoilta odotettu oli se korsi, joka katkaisi kamelin selän. Mutta on kyllä mukavaa, että olet tässä seuranani. Minusta tuntuu, että olet ainoa ihminen, tai no, en kai voi varsinaisesti sanoa että ihminen mutta jotain sinne päin kumminkin, jonka kanssa olen voinut olla täydellisen rehellinen. Enhän minä hitto soikoon ole pystynyt olemaan rehellinen edes itselleni. Mutta sinä olet aukaissut silmäni. Ja aukaissut tavalla, jota en olisi vielä hetki sitten kuvitellut olevan edes mahdollista.

Epäilyksen Piru kallisti päätään, hymyili pirullisesti niin kuin pirujen, alempiarvoistenkin tyyliin kuuluu ja totesi sitten:

- No, jos olet tähän päätynyt, niin käydäänkö vielä läpi että miksi?

Viskiään hörsivä poliittinen veteraani vastasi:

- No käydään vain. Mutta jätetäänkö se YYA-vaihe pois? Mitäs siitä enää mutisemaan.

- No joo, jätetään vain. Ainakin pääpiirteissään. Se vaihe niin Suomen kuin sinun historiassa kuitenkin pohjautui pakkoon. Pohjimmiltaan kumminkin. Silloin oli 190 hyvää syytä olla nöyränä ja jokaisen syyn nimi oli moottoroitu jalkaväkidivisioona. Kieltämättä silloin kannatti kumartaa itään ja pyllistää länteen, kun se bilateraalinen kauppakin toimi niin mainiosti. Mutta sitä et kai sentään voi kieltää, että menihän sekin vähän överiksi. Niin sinulla kuin koko valtiolla. Kun sinä törppö menit, uskoit ja omaksuit ihan tosissasi sen YYA-epistolan.

- No menihän se juu ja uskoinhan minä, en minä sitä kiellä. Ja muillekin sitä tuputin minkä ennätin. Näin jälkeenpäin ajatellen minä tajuan sen, että sodanjälkeinen politiikkosukupolvi lässytti sitä liturgiaa, kun sen tajusi, että niin on pakko tehdä. Se miellytti Neuvostoliittoa, jolle muoto oli tärkeämpää kuin sisältö. Mutta minä reppana menin ja uskoin sen liturgian itsessään. Ja ihan täysillä. Voit uskoa, että näin jälkeenpäin hävettää. Mutta silloin minä ajattelin, että tämä ajattelutapa on jotain uutta, jotain raikkaampaa, jotain demokraattisempaa. Demokraattisempaa, voi helvetti. Minä ihan oikeasti fanitin hirmuvaltaa, joka tiesi demokratiasta vähemmän kuin lehmä Jeesuksesta. Hyödyllinen idioottihan minä olin, en minä sitä kiistä. Ja ollessani hyödyllinen idiootti pystyin nostamaan itseni valtakunnan älyköksi.

Epäilyksen Piru katseli veteraanipoliitikkoa oikein pirullisesti ja sanoi:

- Mutta mennäänkös sitten vuoteen 1990 ja asioihin, jotka tapahtuivat siitä eteenpäin?

- Onko ihan pakko?

- No ei tietenkään ole ihan pakko, mutta kun ottaa huomioon sen, minkä ratkaisun sinä olet päättänyt tehdä, niin saattaisi olla vielä kumminkin hyvä käydä näitä asioita läpi. Silloin tuli Suomeen ne somalit. Etkä sinä tehnyt mitään asian eteen. Vaikka hyvin tiesit, että mitä niitten kanssa tuleman pitää. Eiväthän ne edes tulleet mistään Somaliasta, vaan Lumumba-yliopistosta Moskovasta kun Igor totesi, että näitten jätkien elättäminen loppuu.

Vasemmistolainen veteraanipoliitiikko veti ykkösellä naamaansa lasillisen punkkua ja totesi:

- Niin no, Mohamed Siad Barren eliittiähän ne olivat. Totta kai minä sen tiesin. Mutta näin silloin niissä jonkunlaisen uuden ideologisen astinlaudan sen tilalle, mihin olin koko poliittisen urani ajan nojannut. Jotain uutta, mitä minä olin silloin epätoivoisesti etsimässä. Kun se entinen oli romahtamassa. Ja monikulttuurisuus ja mitään kyseenalaistamaton suvaitsevaisuus oli vastaus toiveisiini. Termihän tietysti lanseerattiin suomalaisessa mediassa vasta paria vuotta myöhemmin, mutta tajusin itse jo silloin, että Neuvostoliitto on hajoamassa ja minä tarvitsen uuden ideologisen pönkän, johon nojata.

- Sillä jos sitä ei olisi ollut, niin sinä olisit joutunut ajattelemaan itse?

- No nimenomaan. Ja kun sinä nyt lyhyen, mutta oikein palkitsevan tuttavuutemme aikana olet oppinut minua tuntemaan, niin enhän minä olisi siihen pystynyt. Ajatella itsenäisesti? Hei, minä olen akateeminen vasemmistolainen hei. Yliopistollinen ylipalkattu ja yliarvostettu paskanjauhaja jonka koko olemassaolo ja arvostus pohjautuu siihen, että minä olen akateeminen vasemmistolainen. Minä olen julkisesti ja tunnustetusti älykäs, oikeastaan vasemmiston älykkäintä kärkikaartia ja maineeni perustuu siihen, että jossain vaiheessa vain todettiin, että minä olen älykäs. Miettimättä yhtään miksi. Minä olen vähän niin kuin Jörn Donner, mutta Donnerkin on minua astetta edellä, sillä pääsihän hän sentään köllimään Afrikassa nätin alastoman neekeritytön vieressä. Minä taas, no, puhua mälkyttäminen on ollut ominta alaani. Minua voisi verrata heppuun joka sai kolmannen kunniamerkkinsä siksi, kun se oli saanut toisen, toisen siksi kun se oli saanut ensimmäisen ja sen ensimmäisen siksi, ettei ollut saanut vielä yhtään.

Epäilyksen Piru viittasi sormellaan viskipulloon, johon vasemmistoveteraani vastasi nyökkäyksellä ja kädenheilautuksella. Piru kaatoi viskimukin täyteen, otti hörpyn, ähkäisi ja totesi sitten:

- No entäs  kaksikymmentäviisi vuotta sen jälkeen? Kun katsotaan kovasti arvostettua uraasi sen aikana. Sinä näit, mitä etnisesti edistyksellinen maahanmuutto aiheuttaa. Väkivaltaa, kuolemaa, raiskauksia ja ihmisryhmän, joka on nostettu pyhälle ja arvostelemattomalle jalustalle vaikka sen ylläpitäminen ja elättäminen on ollut kalliimpaa ja vahingollisempaa kuin mikään ihmisryhmä Suomen historiassa tätä ennen. Olet tiennyt tämän koko ajan. Ja silti olet toiminut niin kuin olet toiminut. Täysin tietoisesti. Syyntakeettomuuteen on turha vedota.

Vasemmistolainen veteraanipoliitikko veti viskihuikan ykkösellä huiviinsa ja kaatoi uuden tilalle. Hän katsoi sitä vähän aikaa ja veti senkin ykkösellä huiviinsa kaataen sen jälkeen uuden. Sitten hän alkoi puhua:

- Niinhän minä tein. Mutta sinä, Helvetin lähettiläs ja kieltämättä paras ystäväni unohdat nyt yhden asian. Minä olen koko urani ajan puhunut yhteiskunnasta, ihmisistä ja tulevaisuudesta. Mutta täytyyhän sinun tajuta, että tosiasiassa olen koko ajan ollut kiinnostunut vain itsestäni. Itsestäni ja julkisesta kuvastani suomalaisen sosialistisen liikkeen kärkiälykkönä. Totta kai minä olen ollut tietoinen siitä, mitä minä olen saanut aikaiseksi. Mutta minä en ole välittänyt. Ei minua ole kiinnostanut joku raiskattu tai tapettu suomalainen. Tai muunkaan maalainen. En minä ole heitä koskaan nähnytkään. Vaikka olenkin tunnettu ja tunnustettu sosialisti, niin olen varsinaisista kansalaisista ollut koko ikäni ja urani aikana yhtä kaukana kuin sanotaanko vaikka Hugh Hefner. Joka häiskä sekin on toisaalta elättänyt itsensä omalla luomuksellaan eikä valtion rahoilla. Mitä minä taas en ole tehnyt. Olen ollut syöpä, joka on vaatinut elimistön nauttimaan syövästään.

- Ja tiedän, että minua on haukuttu vastenmieliseksi besserwisseriksi. No, sellainenhan minä olen. En minä sitä kiistä. Eikä se ole mielestäni ollut edes mitenkään vastenmielistä. Ei se minua ole hävettänyt. Se on se, mitä minä olen. Tai ei se ainakaan tähän asti ole hävettänyt. Tunnustan toki, että olen älyllisesti laiska ihminen, joten pohjaan besserwisserismini siihen, mikä helppoa on ja millä saa älykön maineen mahdollisimman helpolla tavalla. Kun se besserwisserismini uppoaa haluttuun kuulijakuntaan niin helposti. Näin ollen onhan se herra nähköön luonnollista, että olen syyttänyt tavallisia suomalaisia suvaitsemattomiksi raappahousupelleiksi, kun ne eivät tajua heille haittaa tekevän ilmiön ihanuutta. Poliitinen urani on keskittynyt minuun, ja vain minuun. En minä muusta ole välittänyt.

Epäilyksen Piru katseli veteraanipoliitikkoa pirullisesti tuumien, että kuinkahan moni akateeminen vasemmistolainen sanoisi saman jos sattuisi saamaan rehellisyyskohtauksen ja sanoi sitten:

- Ja nyt olet päättänyt sovittaa tekosi. Aiotko tehdä julkisen avautumisen, jossa kerrot, että kaikki mitä olet tehnyt on tapahtunut oman egosi ruokkimiseksi ja sitä kautta kansalaisten vahingoksi? Niitten kansalaisten, joitten etua sinä olet väittänyt ajavasi?

Pitkän uran tehnyt vasemmistopoliitikko otti ison huikan nuoruudestaan niin rakasta algerialaista punaviiniä ja vastasi:

- Ei minusta ole siihen. En minä voi tehdä sitä suorassa lähetyksessä. Sen verran paskahousu minä olen. En kestä kasvojeni menetystä. Ainakaan elävänä.

Epäilyksen Piru virnisti pirullisesti ja totesi:

- Mutta sittenhän on jäljellä vain se toinen vaihtoehto.

No niinhän se on, totesi pitkän linjan vasemmistoveteraani ja aukaisi tietokonepöytänsä vasemman ylälaatikon ottaen sieltä esille paperin ja kynän. Hän alkoi kirjoittaa:

Olen pahoillani. Kaikki. minkä olen tehnyt urani aikana on tapahtunut vain ja ainoastaan oman egoni ja oman urani pönkittämiseksi. Olen pönkittänyt niitä sillä lailla, että olen laittanut tavallisen suomalaisen ihmisen maksumieheksi ja olen sitä myötä vaatinut ja pakottanut hänet viranomaispäätöksellä rakastamaan jotain, joka ei häntä todellakaan rakasta ja joka on hänelle kallista, haitallista ja vaarallista. Jos olisin tajunnut silloin aikoja sitten, mitä saisin toiminnallani aikaiseksi, niin todennäköisesti en olisi silloinkaan toiminut toisin. Sillä minä olen poliittinen opportunisti, totaalisen täynnä itseäni ja muutenkin kertakaikkisen paska jätkä. Toivottavasti tulevat sukupolvet säästyvät kaltaiseltani syövältä.

Olin väärässä. Olin koko ajan. Ja tiesin sen koko ajan. Silti toimin niin kuin toimin. Minulla ei ole mitään, millä voisin puolustella tekemisiäni. Pyydän vielä kerran anteeksi, vaikka tiedän, etten sillä voi poistaa tekemääni pahaa. Ja hyvät ihmiset, älkää enää äänestäkö mitään valtapuolueita. Sillä niitten puolueitten koneistojen broilerihautomossa haudotaan uusia minuja jatkuvasti.

Vasemmistolainen Veteraanipoliitikko.

Hän laittoi kirjoittamansa paperin muovitaskuun, ettei se tahriintuisi siinä, mitä pian tapahtuisi ja laittoi sen pöydälleen. Tämän jälkeen hän aukaisi tietokonepöytänsä oikean ylälaatikon ja otti sieltä esille venäläisen, tai no, tarkemmin sanottuna neuvostoliittolaisen 7,62-millisen Tokarev TT 33-pistoolin, joka oli ollut hänellä siellä jemmassa jo iät ja ajat. Tokihan hän itse oli julkisuudessa todennut, että aseita ei saisi olla kuin viranomaisilla, mutta hän oli laskenut itsensä eliittiin ja todennut, että se, mitä hän opettaa ei koske häntä itseään. Veteraanipoliitikko kaatoi itselleen vielä yhden viskin ja huitaisi sen huiviinsa. Vedänpähän viimeiset, totesi hän. Sitten hän sanoi Epäilyksen Pirulle:

- Olen varma ratkaisustani. Mutta minua pelottaa silti. Voisitko pitää minua kädestä?

- Voinhan toki.

Veteraanipoliitikko latasi pistoolinsa ja tarttui Epäilyksen Pirua kädestä. Sen jälkeen hän  pisti pistoolin piipun kitalakeensa ja painoi liipaisinta. Yhdet Suomen sodanjälkeisen historian älykkäimpinä pidetyt vasemmistolaiset aivot lennähtivät vastapäiselle seinälle.

Epäilyksen Piru irrotti otteensa edesmenneen poliitikon kädestä, kaivoi esille Helvetillisen Tabletin ja lähetti viestin:

TEHTÄVÄ SUORITETTU. KOHDE TULOSSA.

Vastaus tuli pian:

HYVÄÄ TYÖTÄ. TÄÄLLÄ KOHDE SAAKIN SITTEN TUTUSTUA DUUNARIN IÄNKAIKKISEEN ELÄMÄÄN KAIKKINE VIVAHTEINEEN.

Yläkerran asukas oli kuullut laukauksen ja soittanut hätäpuhelimeen. Hälytyskeskuksen työntekijä oli huomannut, että kyseinen osoite kuului erikoismerkittyihin osoitteisiin ja hoidettuaan sekä ambulanssin että poliisin paikalle, hän soitti määräystensä mukaan myös poliisihallinnon päivystävälle totuudenpimittämiskomisaariolle, joka lähti välittömästi paikalle. Komisaarion koulutusta ja kokemustahan ei oltu pilattu varsinaisella poliisikoulutuksella ja poliisityöllä, vaan hän oli taustaltaan puhtaasti demlalainen lakimies.  Saavuttuaan paikalle hän läväytti esiin henkilökorttinsa ja totesi tylysti:

- Valtuuksieni perusteella tarkastan paikan, ennen kuin mitään muuta tutkintatoimintaa tapahtuu.

Sen jälkeen hän katsoi itsensä ampunutta vasemmistoveteraania ja huomasi hänen muovitaskuun laittamansa kirjeen. Totuudenpimittämiskomisaario luki kirjeen ja totesi, että hän vie tämän mukanaan. Tämä ei kuulu varsinaiseen poliisitutkintaan ja te poliisit ette ole koskaan nähneet tätä paperilappua. Jos haluatte säilyttää virkanne. Totuudenpimittämiskomisaario ajoi välittömästi Vasemmistopuolueen puheenjohtajan luokse  ja antoi kirjeen hänen luettavakseen. Puheenjohtaja luki kirjeen ja totesi:

- Ei… ei… ei… ei brrgele tätä voi laskea julkisuuteen.

Sen jälkeen hän laittoi kirjeen silppuriin. Epäilyksen Piru lennähteli hänen ympärillään, mutta niin omatuntonsa, moraalinsa kuin henkisen selkärankansa näivettänyt puheenjohtaja ei edes huomannut otuksen olemassaoloa.

Seuraavana päivä Vasemmistopuolueen puheenjohtaja kirjoitti muistokirjoituksen kuolleesta veteraanipoliitikosta. Siinä hän kertoi tavanneensa hänet päivää ennen hänen kuolemaansa ja totesi edesmennen vasemmistolaisen liikkeen veteraanin sanoneen, että suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuuden edistäminen oli hänen mielestään vasemmistolaisen liikkeen suurin tehtävä. joka meni kaiken muun yli. Huolimatta maailmalla tapahtuneista kiusallisista yksittäistapauksista.


↧
↧

KOLMASTOISTA YMMÄRRYSHARJOITUS

November 15, 2015, 9:30 pm
$
0
0
Palaan Pariisin terrori-iskujen myötä hieman perusasioihin. Se on minulle tarpeellista sillä olen – niin kuin lukijat hyvin tietävät – hieman hidasälyinen ja minä tarvitsen aikaa, että voin sottailla asioita. Sen minä ymmärrän ilman tarkempaa selitystäkin, että allahia rääkyneet jätkät tappoivat kylmäverisesti hiljattain Pariisissa yli sata ihmistä. Ymmärrän myös sen, että niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa sekä poliittinen eliitti kuin sen kanssa symbioosissa oleva valtamedia on taas kertaalleen ilmoittanut, että terrori-iskulla ei ole mitään tekemistä aidon islamin kanssa. Kaikkihan me tiedämme, että islam on rauhan uskonto. Tai no, minä en tiedä, mutta ei minusta niin suurta lukua olekaan. Pitäköön raappahousujätkä turpansa kiinni kun ei se mitään mistään kumminkaan ymmärrä.

No, meikäläinen raapi kaljua päätään ja alkoi fundeerata, että entäs jos tämä kerta toisensa jälkeen toistettu epistola onkin totta. Eli niin Isiksellä kuin Al-Qaidalla kuin muillakin huonosti pukeutuvien & käyttäytyvien jätkien yhteenliittymillä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa? Joka tapauksessa on selvää, että ne kuitenkin tappavat, kiduttavat, raiskaavat ja orjuuttavat ihmisiä. Sitä ei käsittääkseni kukaan kiellä. Jos hidasälyisenä ajattelen hetken, että länsimaiset asioitten poliittiset valkopesijät ovat oikeassa, eikä esmes Isiksellä ole mitään tekemistä islamin kanssa, niin miksi ne silti tappavat ihmisiä? Pelkästä tappamisen ilosta?

Minä kun olen kumminkin tottunut siihen, että aseellisilla järjestöillä on aina tietty yhteiskunnallinen tavoite toiminnalleen. Päämäärä, johon ne pyrkivät. Eivät ne ammu ihmisiä pelkän huvin vuoksi. Mutta nyt näyttää siltä, että länsimaiset eksperttimme ovat löytäneet ehkä ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa ihan oikean aseellisen ja väkivaltaa harjoittavan järjestön, millä ei ole mitään yhteiskunnallista tavoitetta. Isiksen jätkät eivät ole terroristeja, vaan ”ekstremistejä”. Näen päässäni, joka ei ole sinänsä kovin pieni, mutta kieltämättä virallisen käsityksen mukaan varsin harvoilla aivosoluilla varustettu, että länsimaisen käsityksen mukaan niin Isiksen kuin muittenkin ahlanawallahilallatiqusallahawallaa-porukoitten peruskirjassa on länsimaisten asiantuntijoitten mukaan mainittu seuraavaa:

”Järjestömme ei pohjaudu mihinkään varsinaiseen yhteiskunnalliseen tai uskonnolliseen tai niitten yhdistelmään perustuvaan muutoksenhaluun. Järjestömme on perustettu ainoastaan siksi, että me haluamme tappaa, kiduttaa, raiskata, alistaa ja orjuuttaa mahdollisimman suuren määrän ihmisiä niin kotikonnuillamme kuin muuallakin maailmassa. Järjestömme on ottanut islamin toimintansa pohjaksi vain siitä syystä, että me voimme siihen vedoten perustella väkivaltaisen toimintamme.”

Jos käytetään samaa ajattelun periaatetta esmes 1970-luvulla Euroopassa toimineitten terroristijärjestöjen kohdalla, niin voitaisiin todeta, että esimerkiksi saksalainen Rote Armee Fraktion,  italialainen Brigate Rosse ja ranskalainen Action Directe eivät pyrkineet millään tavalla kommunistiseen yhteiskuntaan, vaan niitten päätavoite oli ampua, räjäyttää, ryöstää pankkeja ja ottaa panttivankeja, jotka ne sitten tappaisivat. Tietysti kyseiset terroristipulaakit olivat nykyisiin islamilaisiin (eiku anteeksi, eiväthän ne olleet islamilaisia) terroristijärjestöihin ruumiitten lukumäärään verrattuna aivan onnettomia amatöörejä.

Meikäläinen, edelleenkin hidasälyisenä häiskänä tuumii, että noilla 1970-luvun kommunistisilla terroristijärjestöillä oli kyllä toiminnalleen ihan oikeasti yhteiskunnallinen tavoite aivan samoin kuin nykyisillä islamilaisilla terroristijärjestöilläkin. Ja tuuminpa että nykyisten islamilaisten terroristijärjestöjen toiminta pohjautuu nimenomaan vain ja ainoastaan islamiin ja profeettansa Mohammedin antamiin opetuksiin joita ne pyrkivät levittämään väkivaltaisesti unohtaen Fredin aikanaan 1970-luvulla laulaman huomattavasti viisaamman opin eli ”ilmeisesti puhumalla avoimesti välillämme kaikki tää selviää”.

Eli sinänsä voi sanoa, että länsimaiset oikeaoppiset selitykset Isiksestä ja yleensä islamilaisesta terrorismista ovat paskapuhetta. Niitten toiminta pohjautuu islamiin ja ne haluavat levittää islamin niin laajalle kuin mahdollista. Väkivalta ei ole noitten organisaatioitten päätavoite, mutta erittäin tehokas väline. Niin kuin terroristijärjestöillä yleensäkin. Meillä Suomessakin on todettu niin poliitikkojen kuin median toimesta, että jos pelolle antaa vallan, niin terroristit ovat voittaneet. Ja nämä samat ihmiset ryömivät väkivaltaisen islamin edessä ja selittävät sen muuksi kuin mitä se on, ja toivovat ettei se enää tappaisi. Kuvitellen, että islamilainen terroristi edes kuuntelisi, mitä joku suomalainen median edustaja puhuu. Kuka antoikaan pelolle vallan? Kuka alistui?

Hidasälyisessä päässäni tuumin, että olisikos kumminkin niin, että meidän tavallisten taavitsaisten suurin vihollinen ei olekaan Isis, vaan länsimaitten utopistisosialistien meille pakkosyöttämä ja keksitty kuva rauhanomaisesta islamista? Isis saa tehdä mitä se lystää islaminsa nimessä, sillä länsimaiset oppineet selvittävät meille tyhmemmille, että kyse ei ole todellisesta islamista, vaan todellinen islam on sitä, mitä länsimaiset oppineet ovat päässään kehittäneet.  Ja se todellinen länsimaisen tulkinnan mukainen islam on rauhallinen, yhteistyökykyinen ja kieltämättä ynnä väistämättä yhteiskuntamme tarpeellinen tukipylväs. Jonka edustajia ei tosin oikein voi työllistää, sillä heillä ei ole mitään, mitä me tarvitsemme, ja jotka harjoittavat kantaväestön keskuudessa mielestäni ihan yhtä lailla terrorismiksi luettavaa väkivaltaa ja raiskauksia ilman varsinaista terroristijärjestön jäsenyyttään,  mutta siitä huolimatta ns. islamistiterrorismilla ei ole merkitystä, sillä se on vain ”ekstremismiä”, joka ei pyri mihinkään yhteiskunnalliseen muutokseen vaan haluaa väkivaltaa väkivallan vuoksi. Ja islamilaisista maista tulleitten maahanmuuttajien suomalaisia kohtaan harjoittama väkivalta ei ole edes mihinkään terrorismikategoriaan kuuluvaa, vaan se johtuu syrjäytymisestä, jonka me suomalaiset olemme itse aiheuttaneet. Syy ei ole koskaan maahanmuuttajan, se on aina meidän.

Ja tuumailin vielä, vaikka eihän minulla siihen joko yliopistollista tai oikean väristä poliittista sertifikaattia olekaan, että mikäli länsimaiset asiantuntijat ovat oikeassa, ja Isiksen väkivallassa ei ole kyse islamista vain ainoastaan väkivallasta itsestään, niin eikö se joukko koostu silloin koko lailla psykopaateista? Al-Jazeeran arvon mukaan Isiksessä on 50.000 – 80.000 jäsentä. CIA:n arvion mukaan 20.000 – 31.500. Jäsentä, joitten toiminta perustuu siis vain väkivallan ja kaaoksen aikaansaamiseen ilman mitään varsinaista yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista tavoitetta. Silloin mielessäni, edelleenkin alikoulutetussa sellaisessa kävi ajatus, että keitäs nämä länsimaisten asiantuntijoitten mukaan puhtaiksi psykopaateiksi tulkitsemat Isiksen jätkät oikeastaan ovat? Ja vastaus on, että ne ovat arabeja.

Jos arabiväestö onnistuu saamaan aikaan noinkin suuren porukan, joka ei edes yritä saada aikaan mitään muuta kuin väkivaltaa ja kaaosta ilman mitään varsinaista ideologista perustetta, niin kannattaisiko päättäjiemme ehkä miettiä kaksikin kertaa, ennen kuin ne laskevat lisää noita arabeja maahamme? Olisiko rasismi jopa perusteltua? Jos uskonto kerran ei ole uhka.


Toinen vaihtoehtohan on tietysti se, että vasemmistoutopistinen eliittimme puhuu paskaa ja puhuu sitä aina maailman tappiin, koska se ei uskalla tunnustaa, että on toiminut totaalisen väärin uskoessaan omaan, sinisilmäiseen ja mitään kyseenalaistamattomaan monikultturistiseen maailmankuvaansa. Ja pelätessään kasvojensa menettämistä.


Tämäkin heppu kuvitteli leikanneensa päitä islamin puolesta ja Allahin kunniaksi, mutta kuultuaan länsimaista asiantuntijaa hän ymmärsi tehneensä sen muuten vaan, koska vaan yksinkertaisesti tykkää leikellä päitä. Pystyyn nostettu etusormi muuten ei kuvaa millään muotoa ylistystä Allahille, vaan kaveri kävi kakalla ja pyyhkäisi vahingossa oikealla, joten hepun etusormeen tarttui kikkare, eikä hän ollut vielä ehtinyt pestä kättään.

Kyseinen henkilö on päättänyt hakea turvapaikkaa Suomesta, että hän pääsisi nimenomaan naispuolisen psykologin vetämille vihanhallintakursseille.

Kehottaisin vielä lukijaa katsomaan tämän videon, joka tuli linkitettyä jo aikaisemman postaukseni kommenttiosiossa. Se ei vie elämästänne kuin yhdeksäntoista minuuttia, mutta saattaa herättää ajatuksia siitä, mihin ollaan menossa.
↧

LIITTOKANSLERI JA EPÄILYKSEN PIRU

November 18, 2015, 9:00 pm
$
0
0
Saksan Liittotasavallan liittokansleri Angela Merkel havahtui unestaan tuumien, että jokin oli vialla. Makuuhuoneessa oli jotain ylimääräistä, joka ei sinne kuulunut. Jotakin uhkaavaa. Kun hän sai silmänsä kunnolla auki ja sytytettyään yöpöydän lampun hän huomasi, että hänen sänkynsä jalkopäädyssä istui puolimetrinen, sarvipäinen, kiiluvasilmäinen ja rikille haiseva otus. Ihan pirullisen näköinen otus kerta kaikkiaan. Merkel yritti kauhusta ja inhosta yökkien herättää puolisonsa Joachimin, mutta rikinkatkua röyhtäilevä otus totesi osaaottavalla äänellä:

- Turhaanpa sinä äijääsi nyit. Hän on nyt toimestani tilapäisesti tajuttomana. Hänelle ei kylläkään tapahdu mitään, ole huoletta. Hän herää aamulla aivan kunnossa. Ja noita hälytyslaitteitakaan on muuten turha painella. Ne eivät nyt tilapäisesti toimi.

Merkel painoi sänkynsä yöpöydällä olevaa hälytintä ja totesi, että tunkeilija oli oikeassa.

- Kuka… mikä sinä olet?

- Jaa minä? Et tunne minua? Niin no, poliitikko kun olet, niin se lienee aika ymmärrettävää. Kas,  minähän olen Epäilyksen Piru. Helvetin alemman palkkaluokan virkamiestason ahkera työntekijä ja tulin nyt tehtävänantoni mukaan tapaamaan sinua. Niin kuin olen tavannut monta kaltaistasi poliitikkoa, virkamiestä ja median edustajaa sinua ennen. Viime aikoina aina vaan enemmän. Tarvetta on ilmaantunut, vaikka ei ammattikuntasi edustajat ole siitä oikein keskenään saaneet ääneen puhuttua.

- Warum? Miksi sinä halusit tavata minut?

- Jaa miksikö? Ainakin herättääkseni päässäsi ajatuksia. Ehkä jopa pienen epäilyksenkin. Sitä, kohtaan, kuinka olet maassasi ja Euroopan Unionissa toiminut. Katsos, meillä Helvetissä, niin kuin siellä yläkerran vihollisfirmassakin ollaan viime aikoina kovasti mietitty, että mitä ihmettä sinä oikein ajattelet ja touhuat. Eihän siitä ole kuin pari vuotta, kun sinä ihan julkisesti totesit, että monikulttuurisuus on totaalisen epäonnistunut. Ja nyt sinä vaahtoat turpa kuolassa, että rajat auki ja kaikki mahdolliset arabiaa ynnä muita eksoottisia kieliä puhuvat tänne Saksaan vaan, vaikka tiedät aivan hyvin, että saat sillä niin oman maasi kuin koko maanosasi ennen pitkää pankrottiin ja kaaoksen valtaan. Me tietysti voitaisiin lukea ajatuksesi, mutta Yläkerran ja Alakerran välisen perussopimuksen kuudennen pykälän seitsemäs momentti estää sen. Ihmisen vapaa valinta jne, verstehen Sie.

- Ja, Ich verstehe. Tai ainakin yritän. Mutta oletko sinä todellinen? Vai näenkö minä unta?

- Täysin todellinen. Mitä uniin tulee, niin, sinä saat kohta nähdä kaksi varsin elävää sellaista.

- Aiotko tehdä minulle pahaa?

- Jaa minäkö? Enhän toki. Se ei kuulu toimenkuvaani. Minun toimenkuvaani kuuluu herättää ihmisessä ajatuksia. Ja ehkä jopa niitä epäilyjä. Jotka taas herättävät lisää ajatuksia. Poliitikkojen kanssa se on tietysti aina vähän vaikeaa, sillä te olette niin totaalista teflonia, että teistä valuu realismi pois kuin vesi hanhen selästä, mutta jostainhan minunkin on helvetillinen leipäni revittävä. On siis pakko ainakin yrittää.

- Mitä nyt sitten tapahtuu?

-Minä näytän sinulle kaksi unta. Ja ensimmäinen tulee nyt. Olepa hyvä ja nukahda.

Merkel nukahti välittömästi ja havahtui siihen, kun hänen kätensä oltiin laitettu selän taakse käsirautoihin. Häntä talutettiin kovakouraisesti jonnekin ja hän tajusi, että taluttajat olivat kaapupukuisia pitkäpartaisia miehiä, jotka puhuivat arabiaa. Hän kysyi, että mitä te teette, mutta sai vastaukseksi naamaansa nyrkiniskun ja kovaäänistä arabiankielistä puhetta jota hän ei ymmärtänyt, mutta tajusi sen olevan varsin painokelvotonta. Hän tajusi kauhukseen, että häntä kuljetettiin hirttolavalle ja kuskattiin väkivaltaisesti rappuset ylös. Hänen kaulaansa asetettiin hirttoköysi ja hänen edessään oleva mies puhui:

- Vääräuskoinen jumalanpilkkaaja Angela Merkel. Sinut on tuomittu kärsimään kuolemanrangaistus hirttämällä rikostesi johdosta.

Merkel katsoi miestä kauhuissaan ja sanoi sitten:

- Mutta kuka sinä olet ja mistä ihmeen rikoksista sinä oikein puhut? Minähän laskin teidät kaikki Saksaan ja tein kaikkeni, että teitä suvaittaisiin ja teidät elätettäisiin? En kai minä ole mitään rikosta ole voinut tehdä? Eihän tällaista voi tapahtua! Ei Saksan Liittotasavallassa!

Mies katsoi Merkeliä tylysti ja vastasi:

- No eihän Saksan Liittotasavallassa tällaista tapahtuisikaan. Mutta nyt me elämme Islamilaisessa Kalifaatissa, kiitos sinun ja täällähän tätä kyllä tapahtuu. Hyvinkin taajaan. Jaa että mikä on rikoksesi? Ne ovat lukuisat, ja suurin niistä on se, että koko urasi ajan väitit, että me, islamin soturit emme taistelisi pyhää sotaa islamin ja  profeetta Mohammedin opetusten puolesta. Ei, sinä väitit, että me olimme aatteettomia terroristeja. Ei suurempaa jumalanpilkkaa voi kuvitellakaan.

- Toinen rikoksesi on typeryys. Tiedät varmaan hyvin, entisenä Itä-Saksan kasvattina termin ”hyödyllinen idiootti”. No, sinä olit sellainen. Tiesit kyllä, mitä tuleman pitää kun laskit meidät maaperällesi ja omalla poliittisella työllä sait aikaiseksi sen, että meitä ja meidän tavoitteitamme ei saanut arvostella ja että tavoitteittemme olemassaolo jopa kiellettiin kokonaan. Helpommaksihan se sinänsä meille asian teki ja nyt sinä nautit sitä viljaa, minkä kylvitkin. Mutta kun hyödyllinen idiootti on pettänyt kertaalleen omankin maansa ja kansansa, niin se voi pettää uudenkin isännän. Mutta se petos estetään nyt varmalla ja toimivalla tavalla.

- Tulee vielä muistaa, että sinähän olet nainen, ja olet pukeutunut täysin säädyttömällä tavalla. Päälläsi on hame, josta näkyvät jalkasi. Ja kasvosi ovat peittämättä. Et kai sinä saksalaislutka kuvittele, että me sellaista hyväksyisimme? Ja ajatus naisesta valtionjohtajana, mitä muuta se on kuin jumalanpilkkaa?

Merkel vapisi ja aneli:

- Mutta ette kai te minua sentään voi hirttää? Kai tämä on jonkunlainen varoitus vaan?

- Varoitus? Onhan se. Ja toimiva. Ja pysyvä. Niille ihmisille, jotka tätä teloitusta katsovat. Ja luulisi sinun olevan tyytyväinen kun pääset kumminkin näin vähällä. Olisimme me voineet kivittääkin sinut.

Mies huusi kovaan ääneen: ”ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Mohammed on hänen profeettansa!”. Sitten hän nyökkäsi vieressään olevalle pyövelille, joka väänsi kampea. Merkelin alla oleva luukku aukesi, Merkel putosi, hänen niskansa katkesi ja sitten kaikki pimeni.

Merkel heräsi sängyssään hikisenä ja vapisten. Epäilyksen Piru istui hänen edessään ja irvisti pirullisesti:

- Olikos mukava keikka?

- Älä viitsi. Se oli hirvittävää. Luulin todellakin kuolevani.

Merkel yritti vieläkin nykiä miestään hereille, mutta tajusi, että se ei onnistu. Hän sanoi Epäilyksen Pirulle:

- Näytit minulle unen. Etkö voisi nyt häipyä ja jättää minut rauhaan?

- Enhän toki. Minähän puhuin kahdesta unesta. Ja nyt seuraa toinen uni. Kauniita unia jälleen.

Merkel nukahti jälleen välittömästi ja havahtui siihen, kun hänen kätensä oltiin laitettu selän taakse käsirautoihin. Häntä talutettiin kovakouraisesti jonnekin ja hän tajusi, että taluttajat olivat univormupukuisia saksaa puhuvia miehiä, joitten käsivarressa oli… ei kai se voinut olla… Mein liebe Gott…sehän oli hakaristi. Eihän tällaista voinut tapahtua. Hän kysyi, että mitä te teette, mutta sai vastaukseksi naamaansa nyrkiniskun ja kovaäänistä saksankielistä puhetta, jonka painokelvottomuuden hän oikein hyvin ymmärsi. Hän tajusi, että häntä kuljetettiin hirttolavalle ja kuskattiin väkivaltaisesti rappuset ylös. Hänen kaulaansa asetettiin hirttoköysi ja hänen edessään oleva mies puhui:

- Maanpetturi Angela Merkel. Sinut on tuomittu kärsimään kuolemanrangaistus hirttämällä rikostesi johdosta.

Merkel katsoi miestä kauhuissaan ja sanoi sitten:

- Mutta kuka sinä olet ja mistä ihmeen rikoksista sinä puhut? Tehän olette natseja! Eihän teitä voi olla olemassakaan! Eihän tällaista voi tapahtua! Ei Saksan Liittotasavallassa!

Mies katsoi Merkeliä tylysti ja vastasi:

- Mutta onhan meitä natseja täällä ja viljalti onkin, kiitos sinun. Tämä kun ei ole Saksan Liittotasavalta, vaan tämä sattuu olemaan Kansallissosialistinen Saksa.  Jaa että mikä on rikoksesi? No, ensimmäisenä voisin sanoa typeryyden. Tiedät varmaan hyvin, entisenä Itä-Saksan kasvattina termin ”hyödyllinen idiootti”. No, sinä olit sellainen. Tiesit kyllä, mitä tuleman pitää, kun laskit islamilaiset maaperällesi ja kielsit eurooppalaisten kollegoittesi – jotka muuten ovat saamassa köyttä kaulaan samaan aikaan sinun kanssasi – kanssa kaiken asiallisen ja faktoihin perustuvan kritiikin. Kun kielsit asiallisen kritiikin ja vaiensit sen puhujat, niin ketkä jäivät jäljelle panemaan hanttiin? No, tietenkin me. Totta kai me otimme vallan, kun se meille tarjottiin. Vaikka urasi alussa meitä ei ollut kuin kourallinen. Ja me teimme sen, mitä sinä et pystynyt tekemään. Islamilaisongelmaa ei enää ole. Niin kuin ei islamilaisiakaan. Luonnollisesti me olemme pitäneet huolen myös niistä asiallisen kritiikin esittäjistä. He ovat saaneet jo köyttä kaulaansa tai kuulan kalloonsa. Me kun emme demokraatteja kaipaa. Tiesimme, että natsismin nousu Euroopassa oli likimain mahdotonta. Sillä eurooppalaiset olivat pääosin demokratiaa kannattavia ja maltillisia ihmisiä. Mutta sinä, ja kaltaisesi kaksinkertaiset hyödylliset idiootit takasivat suosiomme ja antoivat meille mahdollisuuden ottaa vallan. Sinä synnytit meidät. Kun suljit pois kaikki muut mahdollisuudet. Ja ottamaamme valtaa me nyt käytämme. Raskaimman jälkeen.

Mies huusi kovaan ääneen: ”Ein Volk, Ein Reich, Ein Führer!”. Sitten hän nyökkäsi vieressään olevalle pyövelille, joka väänsi kampea. Merkelin alla oleva luukku aukesi, Merkel putosi, hänen niskansa katkesi ja sitten kaikki pimeni.

Merkel heräsi sängyssään hiestä läpimärkänä  ja täydessä horkassa. Epäilyksen Piru istui hänen edessään ja irvisti pirullisesti:

- Olikos mukava keikka?

- Ei kai enää lisää? En kestä enempää.

- Ei, ei enää lisää. Muuta kuin miettimistä siitä, että mahtaisikohan sinulla olla se kolmas tie näitten kahden väliltä valittavanasi? Se kolmas tie, joka estää nämä kaksi. Sinun oma tiesi synnyttää noista jommankumman. Aikaa sinulla on varsin vähän. Nukahda jälleen.

Merkel nukahti ja heräsi muutaman tunnin kuluttua. Hänen miehensä pani merkille että hän oli kovin väsyneen oloinen ja vähäpuheinen. Aamutoimien jälkeen hänen autonkuljettajansa nouti hänet ja ajoi hänet Saksan Liittopäiville, jossa hän piti tärkeän linjapuheensa. Puheessaan hän painotti suvaitsevaisuutta, rakkautta ja rajojen jatkuvaa auki pysymistä. Paikalla olevat ihmiset huomasivat, että Merkel oli hikinen, hänen kätensä vapisivat, hän hiveli jatkuvasti kaulaansa ja katseli vähän väliä yläpuolelleen. Aivan kuin varmistaen, ettei siellä ollut mitään ylimääräistä.


Lisäys samana iltana: Jatkossa Epäilyksen Piru päivystää myös blogin sivupalkissa. Lämpimimmät kiitokset Thulelle hahmon piirtämisestä. Thulen pilapiiroksiahan voi seurata tästä linkistä.


↧
Search

LÖTJÖNEN JA ÄÄNESTÄJÄN KULUTTAJANSUOJA

November 22, 2015, 8:30 pm
$
0
0
Eli D´Lötjösen vaalimenetelmä

Tulipa käytyä hyvän ja pitkäaikaisen kaverini Lötjösen kanssa tuossa aiemmin syksyllä muutaman päivän metsästysreissulla Uuden Hyisianan kunnan alueella. Meillä oli siellä mainio mahdollisuus kulkea melko laajoilla metsästysmailla, joista tosin melkoinen osa oli sellaista pöpelikköä, ettei siellä koirattomilla miehillä minkään tehnyt. Saaliinkaan kanssa ei pääsyt paljoa kehumaan, sillä kyseinen vuosi on yksi huonoimpia vuosia metsäkanalintujen kohdalla miesmuistiin. Pesinnät meni keväällä persiilleen ja sen huomaa. Mutta mukavaahan sitä on joka tapauksessa pyssyjä ulkoiluttaa ja tulia poltella.

Siinä on meinaan oma taikansa kun tervaspuu palaa, tikun nokassa paistuu Lälläveden Läski & Leivonnaisen vanhan ajan lenkkimakkara, pyssyt nojailevat petäjän kylkeen ja häiskät istuvat kannon nokassa hörppien hyvässä termospullossa kuumana säilynyttä lihalientä josta nouseva höyry on näkökenttään kuin suola siinä sopassa, minkä nuotiosta nouseva savu keittää. Termospullohan kuuluu ihmiskunnan suurimpiin keksintöihin, samaan sarjaan kuin jeesusteippi, jekkulanka, lohkolämmitin, myrskytulitikut, retkikeittimen kaasupoltin, led-otsalamppu, sananvapaus, autiotupa ja se semmonen styroksinen ulkohuussin pyllynalusta. Ne saavat ihmisen uskomaan, että kyllä ihmiskunta voi vielä saada aikaiseksi jotain todella suurta.

Yhtä kaikki, vaikka saalilla ei suurestikaan juhlittu, niin reissua – niin kuin näitä reissuja yleensäkin – voi pitää silti varsin onnistuneina ja erinomaisen mukavina. Majoituspaikkanamme meillä oli täysillä mukavuuksilla varustettu lautamökki eli siinä oli sähköt ja yksi sähköpatteri, avotakka, pieni kahden pisteen liesi uunilla, vesipiste lähellä olevan saunan nurkalla, pöytä, kaksi tuolia ja punkat molemmille sekä mukana tuotu matkaradio. Ykän ja Lötjösen hotelliraati antoi majoituksesta täydet 5/5 pistettä.

Erityisen mainiota tässä mökissä oli erillinen sauna, sellainen pieni harvalattiainen kahden ja puolen perseen sähkötön puusauna jossa oli noin kahden neliömetrin pukuhuone ja hyvin pieni ulkokuisti. Siinä saunassa oli illalla mukavaa pehmentää metsässä kulkemisen jälkeen iän ja mailien kiristämiä lihojaan ja pulista mukavia. Tietysti tuli puhuttua päivän metsästysreissusta, joista ei paljon puhumista ollut ja totta kai niin entisistä kuin tulevistakin metsästysreissuista. Tämmösillä reissuilla menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kohtaavat sellaisessa mukavassa potpurrissa. Muistatko hei Ykä kun… joo, muistanhan minä… ja jos ens kerralla vaikka…

Saunassa suomalainen mies on filosofisimmillaan ja varsinkin porukassa – erityisesti jos tarjolla on kylmää ääliö-ööliä – saavutetaan jätkäporukan keskenäisen pulinan korkein filosofinen taso, jota tavalliset häiskät kutsuvat tuttavallisesti paskanpuhumiseksi ja sitten taas ne tyypit, jotka määrittelevät ihmisen arvon ihmisen sijasta tittelin ja oppiarvon mukaan käyttävät siitä puolestaan termiä älyllinen ja sivistynyt diskussio. Vaikka mitä varmimmin samaa paskaa ne puhuvat kuin raappahousujätkätkin. Toisin kuin naiset muuten ehkä luulevat, niin paskanpuhumissessioissa ei puhuta heistä juuri ollenkaan. Nuoremmat miehet eivät ilkeä, kun kuitenkin tietävät, että se joka asiasta eniten mölisee on juuri se, joka suurinta puutetta kärsii. Vanhemmat, jo pitkään naisen kanssa eläneet taas tuumivat, että turha kai sitä vallitsevasta asiantilasta enää asiakseen tarttee librettoa kirjoittaa.

Sanotaanko viimeisen kymmenen – viidentoista vuoden aikana tähän miesten saunapaskanpuhumisprotokollaan on tullut uutena osa-alueena niin sanottu vihapuhe, ja sen osuus on kasvanut niin laadullisesti kuin määrällisesti. Tulihan sitä meilläkin Lötjösen kanssa saunassa taas kertaalleen kovasti vihattua, mutta meidän kohdallamme suvaitsevaisemmat ja tiedostavammat tahot epäilemättä laskevat vihapuheeksi jo erilaisten talvirenkaitten ajo-ominaisuuksien vertailun. Meinaan, Lötjönen on ihan yhtä lailla kuin minäkin ja täysin vapaaehtoisesti luovuttanut sielunsa Voiman Pimeälle Puolelle, joten mikäs meillä siellä saunassa oli kylmää olutta hörsiessä ja tasoittaessamme tietämme kohti väistämätöntä Tsuhnan Helvettiä.
                                              
Hömpstadin Vähänköehkäopiston tutkimuksen mukaan vihapuheen osuus herraseuran keskinäisessä saunapulinassa on noin 50%, joten muuhunkin puheeseen jää aikaa ja keskustelu saattaa johtaa sinänsä varsin käyttökelpoisiin oivalluksiin ja ideoihin, varsinkin jos on mahdollisuus ottaa kylmää saunaolutta, mihin meillä oli mahdollisuus koska metsässä kulkemiset oli sen reissun osalta tehty. Sitä ennen oltiinkin oltu suurinpiirtein kuivin suin, sillä krapula ja metsässä rämpiminen sopivat yhteen varsin huonosti.


Vihakiuas tuuppasi vihankoston löylyä
Jätkien nahkat ne kärventyi
Vihapannu kirskui ja päästeli höyryä
Useampi tunti siinä tärvääntyi

No joo, siitähän päästään kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen. Lötjönenhän sen siinä toisella saunatauolla keksi. Heppu siinä nahka syysilmassa höyryten nirskautti kaljatölkin auki, sytytti Voimasavuke Bostonin ja totesi että on se Ykä vaan niin, että tässä maassa on ihan äärimmäiset perusasiat jotenkin päälaellaan. Johon minä sitten totesin, että myöntää täytyy, mutta maassa on päälaellaan jo niin paljon, että täsmennätkö vähän. No Lötjönen siihen, että kun kaikkiin hilavitkuttimiinkin saa ostaessaan ainakin vuoden takuun, niin on se nyt jumaliste kumma, että niinkin tärkeään asiaan kuin vaaleissa äänestämiseen ei saa minkäänlaista takuuta. Vaikka kansanedustaja heti hallitukseen päästyään päästäisi paskaisen naurun ja tekisi just päinvastoin kuin lupasi ja minkä minä hölmö uskoin. Eihän mulla ei ole äänestäjänä minkäänlaista kuluttajansuojaa. Ostin Mersun, maksoin Mersun, sain Mossen, ja siihen vaan pitää tyytyä. Pitäis tähän joku roti saada.

Minä siihen tuumin, että jätkä puhut järkeä ja näinhän todellakin on. Suomessa saa kahden vuoden takuun alkaen usb-muistista taktisten taistelusukkahousujen kautta aina Hobby Hallin sähköhydraulisiin nilkannyrjäyttäjiin saakka, mutta noin tärkeässä asiassa on kuluttajansuoja ihan onneton. Tai siis sitä ei ole ollenkaan. Ei ole minkäänlaista valitus- tai kaupanpurkumahdollisuutta, eikä edes lautakuntaa johon voisi asiansa viedä käsiteltäväksi. Ei auta muu kuin neljän vuoden kuluttua yrittää taas uudestaan ja mitä todennäköisimmin tultua taas vedätetyksi. Kyllä asialle tartteis tehdä jotain ja mieluummin jo toissa viikolla.

Kun meillä ei ollut kiirettä minnekään, niin kuin saunassa ei saa ollakaan, niin ruvettiin siinä kehittelemään vanhentuneen ja huonosti toimivan D´Hondtin vaalimenetelmän tilalle joustavampaa  D´Lötjösen vaalimenetelmää, joka ei sinänsä muuten paljon poikkeaisi nykyisestä, mutta siihen lisättäisiin henkilökohtaisen äänen mitätöintimahdollisuus. Se oli siinä suunnittelun alussa jo selvää, että menetelmän täytyy perustua puhtaasti äänestäjän henkilökohtaiseen päätökseen ilman mitään virallisia lautakuntia ja protokollia siitä, että millä perusteella äänensä voi mitätöidä. Jos meinaan tämä D´Lötjösenmenetelmä toteutettaisiin perinteisen hitaana lautakunta- ja virkakoneistovetoisena systeeminä, niin mehän tällä hetkellä jännitettäisiin, että mitenkäs niille vennamolaisille mahtoi käydä vuoden 1971 eduskuntavaaleissa.

Eli äänestäjällä tulisi olla ehdoton veto-oikeus oman äänensä käyttöön niin ääntä antaessa kuin sitä mahdollisesti peruttaessa ilman että virkakoneistolla olisi siihen nokan koputtamista. Tietysti systeemissä pitäisi olla joku varmistus, eli äänestäjälle jäävä dokumentti siitä, että nyt todella perutaan sille nimenomaiselle henkilölle annettua ääntä, mitä tuli äänestettyäkin. Eihän se muuten pelittäisi. Ja tuleehan se vaalisalaisuus säilyttää myös.

No, tässäkin auttoi tietysti aina luotettava ja käyttökelpoinen Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti, Pinnanmaan valtalehti. Saunan pukuhuoneessa niitä oli iso läjä syttypaperiksi. Me otettiin yksi ja ruvettiin repimään palasia hahmotellaksemme D´Lötjösen menetelmän mukaista äänestyslipuketta. Äänestyslipukkeessa olisi kolme päällekkäistä osaa. Ensimmäisenä on varsinainen äänestyslipuke, johon äänestäjä raapustaa sen henkilön numeron, ketä aikoo äänestää. Toisena osana on kalkkeripaperi, jonka alla on kolmas, alapuoleltaan kahta ensimmäistä pidempi osa. Kolmannen osan yläpuolella on se alue, mihin kalkkeripaperi kopioi äänestetyn numeron, ja kalkkeripaperi estää vaalivirkailijaa näkemästä äänestäjän raapustamaa numeroa. Kolmannen osan alaosassa taas on paikka vaalivirkailijan laittamalle allekirjoitukselle ja leimalle, jolla hän virallistaa äänestäjälle mahdollisuuden äänensä perumiseen jossain myöhemmässä vaiheessa.

Eli äänestäjä raapustaa päällimmäiseen lappuun numeron, repäisee sen irti, taittaa ja menee vaalivirkailijan luo, joka lämpsää leiman sekä varsinaiseen äänestyslippuun sekä äänen peruuttamisen oikeuttavaan lippuun. Sitten ei muuta kuin äänestyslippu uurnaan, peruutuslippu povitaskuun ja kansalaisvelvollisuus on suoritettu.

Vaalien jälkeen kuluu sitten puoli vuotta, ja asioita aktiivisesti seuraava äänestäjä huomaakin pettyneenä ehdokkaastaan, että pommin möit, sanasi söit, takkisi käänsit, muutenkin meni vituralleen ja vielä nilkki toteat, että näin kuuluu toimia koska tilanne on muuttunut ja nyt on kannettava vastuuta. Normaalisti äänestäjällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin repiä ihokkaansa, raastaa partaansa ja kirjoitella kommentteja kaiken maailman vihasivustoille, mutta D´Lötjösen menetelmän myötä hän voisikin todeta savolaisittain että osattaan sitä tiälläkkiin. Niinpä hän kaivaa lipaston laatikosta vaalivirkailijan leimaaman äänenperuutuslappunsa, marssii sen kanssa postiin, jossa pyytää postivirkailijalta (joka on siis käytännössä lähikaupan Helena, kun eihän niitä oikein muita enää olekaan kuin asiamiesposteja) äänenperuutuskuoren. Helena kaivaa kuoren laatikostaan, äänestäjä repäisee kalkkeripaperin irti, taittaa lapun, laittaa sen kuoreen ja Helena lämpsäisee siihen leiman päälle.

Kirje lähtee ensimmäisen luokan postina Eduskuntaan ilman postimaksua ja Eduskunnassa todetaan, että kansanedustaja se ja se on näemmä menettänyt taas yhden äänen. Johan näitä on tänä päivänä siltä mennyt jo kuusikymmentäkaksi kappaletta. Eduskunnan äänenperuutusvirkailija päivittää ääntenmenetystilanteen eduskunnan verkkosivuille joka päivä kello 16 ja kansanedustajat seuraavat tilannetta kylmä rinki persreiän ympärillä. Sivustoja seuraisi pirunkurilla varmaan moni  äänestäjäkin, ja me tuumattiin Lötjösen kanssa, että siinähän se olisi kaikkien TosiTV-ohjelmien äiti.

Siinä vaiheessa kun äänenperuutusvirkailija on ynnännyt, että kansanedustajan saama äänimäärä on pudonnut alle kriittisen pisteen, hän käy ilmoittamassa tulevalle ex-kansanedustajalle, että kansan teille antama mandaatti toimia kansanedustajana on yhtä lailla kansan toimesta otettu pois. Olkaatten hyvät, ja kerätkää kamppeenne. Aikaa viikko. Palkanmaksu jatkuu kuun loppuun.

Sehän me sitten vielä Lötjösen kanssa määriteltiin, että D´Lötjösen menetelmän mukaan pudonneen kansanedustajan tilalle ei missään nimessä nosteta mitään varaedustajaa, vaan kyseinen eduskuntapaikka on sen jälkeen tyhjä niin kertakaikkiaan ja eduskunnan paikkaluku putoaa sitä mukaa, kun peruutusäänien määrä kertyy. Tyhjillä paikoilla eduskunnan teknikot säätäisivät äänestyslaitteeseen kohdan ”poistettu”, joten menetelmän mukaan äänestyksen jälkeen eduskunnan näyttötaululla voisivat olla esim. tällaiset lukemat:

JAA              74
EI                  72
TYHJIÄ        4
POISSA        22
POISTETTU 28

Päätimme, että tyhjää paikkaa ei sinänsä pidettäisi tyhjänä, vaan paikalle laitettaisiin ns. varjokansanedustaja. Eli äänenperuutuslapussa olisi myös osio, jossa äänensä peruuttavan äänestäjän tulisi äänestää varjokansanedustajaa. Tuumimme, että varjokansaehdokkaitten määräksi riittäisi viisi, ettei lapusta tulisi liian pitkää ja ne valittaisiin hylättyjen äänien suosikkien joukosta. Täysivaltaisen kahden hengen kansalaiskomitean päätöksellä päätimme, että valittavana olisivat nämä ehdokkaat:

- Aku Ankka
- Kirkkovene
- Mustanaamio
- Tex Willer
- Peräsmies

Kun joku kansanedustaja olisi peruutusäänien myötä saanut lähtöpassit tehtävästään, eduskunnan virkailijat suorittaisivat varjokansanedustajien vaalin ääntenlaskennan perutusäänien mukaan ja mikäli esim. Aku Ankka voittaisi, he veisivät tyhjälle kansanedustajan istuimelle luonnollisen kokoisen Aku Ankan pahvikuvan joka pysyisi siinä aina eduskunnan toimikauden loppuun saakka. Mikäli vaalikauden aikana kenkää saisi useampi kymmenenkin kansanedustajaa, voisi sarjakuvahahmoilla sekä feminiinisen suvunjatkamisvälineen symboleilla täytetty eduskunnan istuntosali muuttua hyvinkin suosituksi turistinähtävyydeksi. Jos eduskunnassa vierailevalta turistilta otettaisiin tommonen parinkymmenen euron pääsymaksu, niin se kuittaisi kokonaisuudessaan hyvän summan yleensä perin kalliiksi käyvän eduskunnan kuluista. Mainoslauseena voisi olla ”kuka tarvitsee Guggenheimia, onhan meillä jo eduskunta”.

No hoksattiinhan me, että systeemissä on tietynlainen miina, eli enemmistö peruutetuista äänistä menisi luonnollisesti hallituspuolueille, ja nykytilanteessa se saattaisi aikaan jopa demareitten, vasureitten ja vihreitten ehdottoman enemmistön ja sitä myötä hallituksen ja siitäkös ne hurjaksi herkeisivät. Tämän vuoksi D´Lötjösen menetelmään kuuluisi se, että mikäli poistettujen kansanedustajien määrä ylittäisi yhden kuudesosan, ei eduskunnalla enää olisi oikeutta tehdä muutoksia perustuslakiin ja mikäli poistettujen määrä ylittäisi puolet, ei hallitus saisi enää toimia kuin toimitusministeristönä ja eduskunta lähinnä pasianssin pelaamiseen keskittyvänä toimituseduskuntaistona.

Siinä uutta löylytaukoa viettäessämme tuumimme, että kyseinen D´Lötjösen menetelmä kohtaisi varmaankin suurta kritiikkiä. Saattaisipa joku todeta, että kyseisen menetelmän myötä Suomen eduskunta menettäisi arvovaltansa, toimintakykynsä sekä toimintamahdollisuutensa ja muuttuisi käytännössä pelkäksi vitsiksi. Siihen meillä olisi ollut olutta hörpätessämme selvä vastaus. Onhan meinaan niin, että vallan keskityttyä EU:hun on eduskunta jo muutenkin menettänyt arvovaltansa, toimintakykynsä sekä toimintamahdollisuutensa.

Ja kun sitä myötä eduskuntamme on jo de facto täysi vitsi, niin miksei tehdä siitä sellainen myös de jure? Ainakin voisimme mainostaa, että Suomi on maa, jossa äänestäjän kuluttajansuoja otetaan äärimmäisen vakavasti.

Niin että tämmösiä me Lötjösen kanssa tuumailtiin, me mitään mistään ymmärtämättömät raappahousujätkät siinä vihalöylyjen hyväilyssä, mukavassa syyskelissä, auringon pikkuhiljaa laskiessa Hyijärven taakse. Ja siinä meillä tuli sellainen yhteinen tunne, että mahtaiskos ammattipoliitikon selkäpiissä käydä aika ajoin sellainen kylmä väre, ja mieleen tulla ajatus, että seuraavatkos ne perkeleen hallintolampaat sitä, mitä me täällä Eduskunnassa oikein puuhaillaan? Ovatko ne perkeleet ruvenneet ihan hävyttömiksi?


Oheisessa kuvassa D´Lötjösen menetelmän mukaan valittu eduskunta toimikautensa puolivälissä.

24.11.2015: Kaksi lisäystä. Eli ensimmäisenä muistutus, että EU pyrkii tuhoamaan ampumaurheilun ja myös sitä kautta reserviläistoiminnan tyystin. Tästä linkistä pääsee äänestämään asiaa vastustavaan adressiin.

Ja toisena lisäyksenä suvaitsevaista logiikkaa aidoimmillaan:


↧

KOLMAS MUISTIO

November 25, 2015, 9:00 pm
$
0
0
Helsinki, nykypäivä

Suojelupoliisin tiloissa olevaan työhuoneeseen oli kokoontunut kuusi miestä. Heidän kokoontumisessaan ei ollut virallisesti sinänsä mitään dramaattista, sillä he olivat vain saattaneet loppuun heille määrätyn työtehtävän ja kävivät keskenään siihen liittyvää palaveria. Miehet olivat kokeneita turvallisuus- ja tiedustelualan ammattilaisia, suojelupoliisin hierarkiassa niitä miehiä jotka eivät koskaan nousisi johtotehtäviin, mutta he olivat myös juuri niitä miehiä, joita ilman suojelupoliisi ei koskaan pystyisi suoriutumaan tehtävästään. He olivat niitä varsinaisia työntekijöitä, joiden työn tuloksen poliittisesti valittu johto aikanaan kertoisi maailmalle, tai tarpeen tullen jättäisi kertomatta.

Heidän tehtävänsä oli ollut tehdä tuorein Suomea koskeva uhkakartoitus. Tehtävän asettelu oli ollut miehille mielenkiintoinen mutta myös vaikea, sillä siinä miehet joutuivat kamppailemaan keskenään kahden erillisen asian kanssa. Ensimmäinen oli heidän perustyömoraalinsa. He olivat alansa ammattilaisia jotka eivät toimineet pelkästään rahan tai aseman vuoksi, vaan aidosta halusta ylläpitää suomalaisten turvallisuutta ja siksi he halusivat työssään etsiä, kartoittaa ja tunnistaa Suomea, suomalaista järjestelmää ja yhteiskuntarauhaa uhkaavia tekijöitä ja pyrkiä mahdollisimman pitkälle ennaltaehkäisemään niitä sekä tarvittaessa toimimaan niitä vastaan yhdessä muitten viranomaisten kanssa.

He olivat älykkäitä miehiä ja sen vuoksi ymmärsivät sen tosiasian, että heidän työtään – vaikka supo ei vielä virallisesti varsinainen poliittinen poliisi ollutkaan – rajoittivat niin sanotut poliittiset realiteetit joiden mukaan heidänkin piti toimia, ainakin julkisesti ja sitä myötä myös osittain valehdella Suomea kohtaan kohdistuvista uhkatekijöistä ja ihmisistä, jotka saivat ne aikaiseksi. Heille annetussa tehtävänannossa oltiin tehty aivan selväksi, että julkisuuteen annettava uhka-arvio ei saanut olla kaiken kattava, sillä uhkaa – edes toteennäytettyä sellaista – ei tietyillä poliittisilla tahoilla mielletty ollenkaan uhkaksi ja sen vuoksi tiettyjä ulkomaalaisryhmiä tuli kohdella arviossa ns. poliittisesti korrektisti.

Miehet olivat tuumineet keskenään, että tehtävänanto sinänsä vesittää tehtävän kunnollisen suorittamisen, mutta päättivät tehdä sen kuitenkin parhaansa mukaan. Sillä olivathan he kulissien takana toimivia kasvottomia miehiä, ja heillä oli omat menetelmänsä. Päätettiin tehdä selvitys, ensimmäinen muistio, joka luovutettaisiin poliittisille päättäjille, julkaistaisiin mediassa ja joka olisi sopivan ympäripyöreä, sisältäen jonkun verran totuutta ja jotain sitä, mitä esimerkiksi virkakoneistolle niin tärkeä media haluaisi kuulla. Ja sitten päätettiin tehdä toinen, vielä siinä vaiheessa piilossa pidettävä selvitys. Toinen muistio.

Ympäripyöreässä selvityksessään, ensimmäisessä muistiossaan miehet totesivat, tai suojelupoliisin päällikköhän sen julkisuudessa totesi, että islamilaisen terrorismin uhka on yleensä ottaen kasvanut ja turvapaikanhakijoissa voi olla ihmisiä, joilla on yhteyksiä terroristijärjestöihin, mutta varsinaisen terrori-iskun uhka on matala. Olihan selvityksessä poliittisten realiteettien painostuksesta ymmärretty mainita myös, että maahanmuuttoa vastustavien viharikosten uhka on kasvanut, mikä olikin sitten mediaa eniten kiinnostanut pätkä tässä selonteossa. Antoihan se mahdollisuudet loputtomaan äärioikeistolaisella väkivallalla spekulointiin ja näitä kannunvalajiahan toki riitti, vaikka miehet tiesivät, että joku lakana päällä kuvattu heppu ei ole turvallisuusuhka ja poliisien resurssien tuhlaaminen hepun etsimiseen oli lähinnä huono vitsi, kun oikeitakin vaaratekijöitä oli. Kyse oli ennemminkin vihervasemmistolaisen median ikuisesta toiveesta lopultakin löytää jotain sellaista, mistä he olivat jo aikaa sitten varoittaneet, tajuamatta, että se oli olemassa vain heidän omissa ideologisen innon sekoittamissa päissään. Häpeällistä vain, että poliisi joutui menemään tuohon sirkukseen mukaan ja esittämään, että se oli siinä tosissaan.

Jätettyään vesitetyn turvallisuusselvityksen, tai ensimmäisen muistion, niin kuin miehet keskenään totesivat, poliittisesti valittujen johtajien julkaistavaksi he olivat keskittyneet itse asiaan ja ryhtyneet tekemään toista muistiota, keskittyen todellisiin uhkakuviin, unohtaen nykyisin niin tärkeät poliittiset realiteetit ja keskittyen yksinomaan kansalaisten turvallisuuteen ja yhteiskuntarauhan ylläpitämiseen. Etsien ja kartoittaen tekijöitä, jotka uhkasivat niitä. Venäjän he jättivät tästä muistiosta pois, sillä tiesivät sen olevan uhka joka tapauksessa ja ymmärsivät että sen, mitä Pääesikunnan tiedusteluosasto ei asian tiimoilta löytäisi, sitä ei tarvitsisi löytääkään. He itse keskittyivät haittamaahanmuuton aiheuttamaan uhkaan.

He keskittyivät kartoittamaan ennustetun väkivallan sijasta jo tapahtunutta väkivaltaa ja totesivat yksimielisesti, että viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana ulkomailta tuotu, ja kantasuomalaisiin kohdistuva väkivalta on huomattavasti lisääntynyt. He totesivat myös, että tosiasiassa se on tuolla ajanjaksolla vasta alkanut, sillä 1980-luvulla sellaista ei ollut. Miehet panivat merkille, että tuo kyseinen väkivalta keskittyi nimenomaan tietyistä Afrikan ja Lähi-idän maista tulleitten kansojen edustajiin. He totesivat myös, että vaikka väkivallan olemassaolo tiedettiin ja tunnustettiin, niin siihen ei reagoitu, vaan päinvastoin yritettiin selittää olemattomaksi vedoten milloin ikään liittyviin tilastoihin, milloin suomalaiseen rasismiin ja milloin mihinkin.

Miehet huomasivat olevansa taas kertaalleen tekemisissä ”poliittisten realiteettien” ja erittäin arkaluontoisten asioitten kanssa, sillä he olivat oikein hyvin perillä siitä, että näitten samojen kansojen edustajat oli Suomessa nostettu jalustalle niin poliittisen kuin virkakoneiston sekä median taholta, eli nyt heillä oli tutkintansa alla eräänlaiset untouchables, joita vastaan ei saisi esittää syytöksiä, vaikka kiistatonta näyttöä siihen olisikin. Mutta he päättivät toimia niin kuin ammattimaisen turvallisuuskoneiston edustajien kuuluu toimiakin, eli totesivat, että väkivalta on väkivaltaa, tapettu ihminen on tapettu ihminen, hakattu ja raiskattu ihminen on hakattu ja raiskattu ihminen ja ryöstetty ihminen on ryöstetty ihminen vaikka kaikkien näitten väkivallan tekojen syitä yritettäisiinkin selittää poliittisista ja sinisilmäisen sokeista humanistisista syistä siten, että uhri tavallaan teloi itse itsensä koska uhrin edustama yhteiskunta rakenteellisen rasisminsa myötä muutti uhrin syylliseksi ja väkivallanteontekijän uhriksi.

Ammattilaisina heidän oli pakko päätyä johtopäätökseen, että viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana maassa oli pelottavissa määrin lisääntynyt ilmiö, jota voisi kutsua termillä järjestäytymätön terrorismi. Se, että se ei ole järjestäytynyttä vaan tietyllä tavalla randomia, ei poista millään muotoa sen tavallisille kansalaisille aiheuttamaa uhkaa. Mikäli kyseessä olisi kantasuomalaisten kantasuomalaisia kohtaan tekemät väkivallanteot, kyseessä olisi yksinkertaisesti vain ilmiö, jonka kanssa tulee elää ja joka kuuluisi suojelupoliisin sijasta järjestyspoliisille, mutta heillä ei ollut tässä tapauksessa muuta vaihtoehtoa kuin todeta, että kyseinen järjestäytymätön terrorismi on tuotu Suomeen ulkoapäin, siinä ei näytä olevan minkäänlaisia laantumisen merkkejä ja maahantulijoitten määrän moninkertaistuessa myös väkivallan määrä moninkertaistuu.

Joten kyseinen järjestäytymätön terrorismi muodostaa suomalaisten turvallisuudelle jatkuvasti kasvavan uhan. Kaava on selkeä, ja niin sanottu kotouttaminen ja ”monikulttuurinen valistus” eivät ole muuttaneet tilannetta millään muotoa paremmaksi. Itse asiassa miehet totesivat, että ns. monikulttuurinen valistus ei ollut edes tarkoitettu parantamaan tilannetta, vaan se oli suunnattu kantasuomalaisille, että he yksinkertaisesti alistuisivat tilanteeseen ja näkisivät sen – kaikesta todistetusta haitasta huolimatta – positiivisena. Mutta ennen kaikkea propaganda ei muuttanut sitä tosiasiaa, että suomalaisiin kohdistuu väkivaltainen hyökkäys. Ei ehkä organisoitu, mutta laaja ja todellinen.

Jo tämän kohdan perusteella heidän olisi pakko toisessa muistiossaan suositella tämän tyyppisen haitallisen ja kiistattoman turvallisuusuhan aiheuttavan maahanmuuton välitöntä lopettamista ja muuttovirran kääntämistä kaikin tarvittavin pakkokeinoin toisinpäin täysin riippumatta siitä, onko näitten kyseisten maitten kansalaisilla turvapaikkaoikeus tai ei ja sallivatko niin olemassaolevat kuin humanistien omissa päissään kuvittelemat kansainväliset sopimukset niin tehtäväksi. Kansallinen ja ennen kaikkea kansalaisten turvallisuus menisi yli tuon kaiken.

Tässä toisessa muistiossaan he tarkastelivat myös kansantalouteen liittyviä turvallisuuskysymyksiä ja niitten rinnakkaisvaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen ja yhteiskuntarauhan säilymiseen. He olivat hyvin tietoisia siitä suomalaisesta perustilanteesta, että maassamme asuu yksi maailman rauhallisimmista ja sekä laille että esivallalle kuuliainen kansa.

Mutta tilanne voisi muuttua. Sillä suomalaisiin kohdistetun väkivallan lisäksi taloudelliset seikat aiheuttaisivat huomattavaa yhteiskunnallisen luottamuksen rapautumista. Niin kutsuttu ”positiivinen erityiskohtelu” niin julkisen sektorin työpaikkojen hakemisessa kuin asuntojonoissa oli kiristänyt erityisesti kaupunkiväestön pinnaa jo vuosia, samoin kuin se, että asiaa oltiin myyty, tai oikeastaan pakotettu ihmisiä omaksumaan se ajatus, että tämän kaltainen toiminta on oikeaa ja pakolla hyväksyttävää. Lisäksi kuluvan vuoden turvapaikanhakija-aalto sattui juuri siihen saumaan, jolloin hallitus oli päättänyt panna kansalaisiinsa kohdistuvat suuret leikkaukset voimaan.

Miehille oli selvä, ettei kansalaisilta millään muotoa jäänyt huomaamatta se seikka, että kyseisistä leikkauksista säästetyt rahat tuhlataan saman tien turvapaikanhakijoihin ja kantasuomalaisiin kohdistuvien leikkausten keskellä hallitus hyvin nopealla aikataululla kyhäsi pystyyn turvapaikanhakijoille varatun lähes puolen miljardin euron lisäbudjetin. Nämä turvallisuusalan ammattilaiset olivat erittäin hyvin perillä siitä, että kyseisen lisäbudjetin kohdalla tultaisiin muistuttamaan  kansalaisten taholta,  että erääseen – suomalaisille tarkoitettuun – reumasairaalaan ei valtiolta aikanaan herunut edes kahta miljoonaa euroa, ja sairaalan toiminta lopetettiin. Tämän kaltaiset muistutukset, jotka eivät pohjautuneet ennakkoluuloihin vaan tosiasioihin lisäisivät kansalaisten – työryhmän mielestä täysin oikeutettua – katkeruutta, koska itsekin suomalaisina supon ammattilaiset tiesivät, että suomalaiset eivät siedä epäoikeudenmukaisuutta, erityisesti silloin, kun se tapahtuu suomalaisen jo muutenkin elättämän ulkomaalaisen hyväksi.

Luonnollisesti kokoustaan pitävät supon ammattilaiset kävivät läpi kokemuksia muualta Euroopasta ja eritoten naapurimaastamme Ruotsista, ja totesivat, että samanlainen hallitsematon ja Suomea paljon pidempään jatkunut maahanmuutto on saanut aikaan Ruotsin valtiosta de facto irtaantuneita alueita ja kyseisen maahanmuuton myötä tuliasein käytävä väkivalta alkaa olla jokapäiväistä. Lisäksi miehet totesivat, että Ruotsin puolella asiaan liittyvä suvaitsevainen propagandavyörytys oli saanut aikaan tilanteen, jossa ongelma ei ollut enää ongelma, mutta ongelmasta ääneen puhuminen oli ongelma. Ja miehet näkivät, että tilanne Suomessa oli menossa pelottavalla nopeudella samaan suuntaan. Media ei ollut enää uutisointiväline, vaan osa puhdasta tavallisille suomalaisille haitallista propagandakoneistoa.

Tietenkin supon miehet vielä totesivat, että tämän ns. järjestäytymättömän terrorismin lisäksi ei ole mitään takuita etteikö järjestäytynyt terrorismi tekisi iskuja Suomessa eikä myöskään olisi mitään varmuutta siitä, kuinka paljon tämän järjestäytyneen terrorismin sekä aktiivisia osallistujia että passiivisia tukijoita turvapaikanhakijoitten seassa olisi. Sillä he tiesivät myös, että suomalaisella, rajoitetuilla resursseilla toimivalla turvallisuuskoneistolla ei olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia selvittää kaikkien tässä vyöryssä tulijoitten taustoja.

Toisen muistionsa johtopäätöksessä he totesivat yksimielisesti, että jo viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana tapahtunut maahanmuutto on heikentänyt kansalaisten turvallisuutta ja luonut edellytykset yhteiskuntarauhan murentumiseen tulevaisuudessa. Nykyinen, jo valmiiksi heikentyneeseen turvallisuustilanteeseen tuleva vyöry heikentää sitä vieläkin enemmän, joten se tulisi pysäyttää keinolla millä hyvänsä, sillä elettäisiin viimeisiä hetkiä, kun suomalainen turvallisuuskoneisto pystyisi suoriutumaan tehtävistään eikä myöskään lamassa elävän maan taloudellinen kantokyky riitä. Kaikki raha, mitä laitetaan maahanmuuttoon on kansalaisilta pois ja jaettavan rahan määrä vähenee jatkuvasti. Tämä ei voi tapahtua ilman vastareaktiota, joka voi olla ja hyvin todennäköisesti on väkivaltainen.

Tiedustelu- ja turvallisuusalan ammattilaiset olivat saaneet toisen muistionsa valmiiksi. Mutta tässä vaiheessa he kohtasivat huomattavan ongelman. Kenelle tämä toinen muistio oikeastaan voitaisiin jakaa? Se sisältää tekstiä ja johtopäätöksiä, joita ei haluta kuulla. Antaako muistio koko hallitukselle? Vaiko ehkä vain pää-, sisä- ja puolustusministerille? Voiko sitä antaa oppositiolle, joka on hyvin voimakkaasti identifioitunut haittamaahanmuuton fanaattiseksi kannattajaksi? Kenelle sen oikeastaan voisi antaa? Voisiko sitä antaa edes suojelupoliisin johdolle, joka kuitenkin joutui toimimaan niin sanottujen poliittisten realiteettien puitteissa?

Tässä vaiheessa nämä suojelupoliisin ammattilaiset päättivät pitää taktisen aikalisän, ja väsätä vielä kolmannen muistion. Edellisessä muistiossa kartoitettiin tilannetta ja uhkakuvia, mutta tässä muistiossa mietittäisiin tilanteeseen johtaneita syitä ja mahdollisia syyllisiä. Lähtökohtana olisi, että nykyinen vaaratilanne ei ole hallitsematon luonnonvoima, vaan sen on joku saanut aikaiseksi. Ei välttämättä aktiivisesti siihen pyrkien, mutta selkeästi vaaran ignoroiden. Ensimmäisenä supon ammattimiehet tietysti miettivät, että onko tilanne johtunut ulkopuolisesta pakosta, niin kuin moni Suomen sisäinen asia johtui vielä Neuvostoliiton aikana. Siihen aikaan ns. poliittisten realiteettien huomioon ottaminen oli ymmärrettävää, johtuen Neuvostoliiton sotilaallisesta ylivoimasta.

He tulivat nopeasti johtopäätökseen, että minkäänlaista sotilaalliseksi laskettavaa uhkaa, joka olisi pakottanut Suomen alistumaan haittamaahanmuuttoon ei ollut. Painostus EU:n puolelta oli tietysti selkeää, mutta niin räikeitä muotoja kuin mitä se nyt harjoittaa, ei ollut vielä siinä vaiheessa kun haittamaahanmuutto Suomessa alkoi ja suomalaisen poliittisen koneiston puolelta hyväksyttiin. Samoin EU ei ehtinyt vaikuttaa siihen valtavaan Suomessa harjoitettuun mielipidemuokkauskampanjaan, jolla suomalaiset vaadittiin hyväksymään haittamaahanmuutto. Kaikki se oli kotimaista perua ja alkanut jo aikaa sitten.

Tilanne oli siis aiheutunut suomalaisten omasta toimesta. Kuka aukaisi rajat? Kuka aloitti maahanmuuttopropagandan? Kuka mahdollisti sen, että Suomessa on ollut jo vuosia järjestäytymätöntä mutta hyvin väkivaltaista ulkomaalaisterrorismia ja kuka piti rajat auki,  että mahdollistetaan tie myös järjestäytyneelle ja vielä vakavammalle terrorismille? Supon miehet miettivät tässä vaiheessa tietenkin sitä, että kenellä siihen oli valtuudet? Vastaushan olisi yllättävän helppo.

Valtuudet olivat Suomen eduskunnalla ja hallituksella. Ei kenelläkään muulla. Suomen eduskunta oli vastuussa suomalaisiin kohdistuvasta uhasta. Virkamieskoneisto ja media seurasivat perässä. Eli edellä mainitut itsessään edustivat sitä suomalaisiin kohdistuvaa vaaraa, johon suojelupoliisin tulisi reagoida.

Mutta kuinka toimia hallitusta, eduskuntaa ja virkakoneistoa vastaan? Kun miehet olivat itsekin virkakoneiston edustajia? Tässä vaiheessa työryhmä totesi, että missään nimessä toista muistiota ei voida millään muotoa jakaa niin hallitukselle kuin eduskunnallekaan, sillä sehän itse on ollut osallisena suomalaiseen kohdistuvan terrorismin tukemiseen. He ymmärsivät, että kyseessä ei ollut mikään varsinainen salaliitto, vaan tyhmyyden ja mitään kyseenalaistamattoman ja täysin sinisilmäisen humanismin tuhoisa sekoitus, mutta saman lopputuloksen se sai aikaan yhtä kaikki.

Kenelle siis jakaa niin toinen kuin kolmas muistio? Suojelupoliisin poliittisesti valitulle johdolle? Sitä kautta muistio menisi välittömästi myös hallitukselle, joka oli osa turvallisuusongelmaa. Puolustusvoimille? Mutta oliko kenraalikunta poliittisen koneistomme talutusnuorassa? Voisiko siihen luottaa ollenkaan? Kuinka alas upseeritasolla pitäisi mennä? Majuri- ja kapteenitasolle? Voisiko siihenkään luottaa?

Nämä turvallisuus- ja tiedustelualan ammattilaiset muistivat, että Suomessa on satoja tuhansia suomalaisia aseita omistavia miehiä, joilta poliittinen koneistomme oikein mielellään veisi aseet ja mitä se on yrittänyt tehdä kerta toisensa jälkeen. Tällä kertaa Euroopan Unionin direktiiviin vedoten. Ehkä jopa onnistuen. Entä jos muistion saisi jotenkin heidän tietoonsa? He päättivät julkaista niin toisen kuin kolmannen muistionsa poliisin verkkosivuilla ja vuotaa sen muuallekin nettiin. Sen jälkeen he olisivat luonnollisesti kaikki työttömiä, mutta yksityinen turvallisuussektori palkkaisi heidän kaltaiset miehet enemmän kuin mielellään.

Pian työttömiksi jäävät työryhmän miehet tiesivät, että nämä rauhalliset miehet muuttuvat todella vaaralliseksi vasta siinä vaiheessa jos heidän aseitaan aletaan aktiivisesti yrittää takavarikoida eli heitä rangaistaan rikoksesta, jota he eivät ole tehneet. Sillä siinä vaiheessa heille ei olisi enää minkäänlaista kynnystä hankkia entisten, laittomiksi muuttuvien aseittensa lisäksi konetuliaseita.

Supon turvallisuus- ja tiedustelualan ammattilaiset totesivat vielä, että tietyissä, varsinkin vihervasemmistopoliittisissa piireissä näitä tavallisia suomalaisia miehiä pidettiin uhkana.

Uraansa lopettelevat suojelupoliisin miehet puolestaan kysyivät itseltään, että oliko näissä miehissä ennemminkin viimeinen toivo?


↧
↧

MÄÄRITTELYFASISTIT

November 28, 2015, 9:30 pm
$
0
0
Hotellin respassa on pyöritetty tätä blogia noin kahdeksan ja puoli vuotta ja tänä aikana on tullut huomattua, että vastapuolemme (kieltämättä varsin vähäiset) perusteet ideologialleen kiertävät eräänlaisena syklinä, joista tietyistä väitteistä välillä innostutaan, niitä hypetetään turpa kuolassa ja sitten jossain vaiheessa huomataan, että täällä Voiman Pimeällä Puolella ne sekä röhönauretaan että perustellaan  kappaleiksi ja sen jälkeen ne jätetään kasvamaan korkoa ja välillä keskitytään taas johonkin muuhun kunnes ne aikaisemmat, muutamaan kertaan myös röhönauretut perusteet hieman levättyään tuodaan jälleen esille ja aina entistä suuremmalla innolla, aivan niin kuin tyyppi, joka on keksinyt pyörän ensimmäistä kertaa kuudettatoista kertaa.

Näitä jatkuvassa kierrätyksessä olevia väitteitähän ovat mm. ”työvoimapula”, ”asuttivathan suomalaisetkin Karjalan evakot”, ”meniväthän suomalaisetkin siirtolaiseksi Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Australiaan”, ”suomalainen yhteiskunta on niin tylsä, me tarvitsemme kansainvälistä värinää”, ”näin ihanan etnisen hymyn aamulla metrossa ja se toi minulle niin hyvän mielen” sekä ”tykkäämmehän me kaikki kuitenkin pizzasta”.

Luonnollisesti se kovin ontelokranaatti vastapuolella on ollut ”vihapuhe”, joka hotellin respan havaintojen perusteella on saanut viimeisen puhkinauramisen jälkeen olla vähän aikaa olla melko rauhassa, mutta nyt se selvästi tekee uutta tulemistaan. Tuorein esimerkki on Hommaforumilta bongattu Opettajien Ammattijärjestön julkaisu, jossa viitataan sisäministeriön uusimpaan turvallisuusraporttiin. Sisäministeriö tosin otsikoi raporttinsa otsikolla ”Väkivaltaisen ekstremismin
tilannekatsaus”, mutta sehän ei estä OAJ:n julkaisua otsikoimasta puolestaan ”Sisäministeriö: Vihapuhe kasvattaa väkivallan uhkaa”. Julkaisussa todetaan:

Vihapuhe sosiaalisessa mediassa voi yllyttää tasapainottomia henkilöitä myös äärimmäiseen väkivaltaan, kertoo sisäministeriön tilannekatsaus.

Turvapaikanhakijamäärän lisääntyminen on kiihdyttänyt rasistista nettikeskustelua ja aktivoinut väkivaltaista äärioikeistoa. Uutta pontta ääriajatteluunsa ovat saaneet myös sellaiset henkilöt, jotka ovat valmiita äärimmäisiin väkivallan tekoihin.

Luonnollisesti OAJ:n julkaisu jättää määrittelemättä sen, mitä tämä vihapuhe noin tarkalleen sanottuna varsinaisesti on, mutta nähtävästi se ajattelee, että maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat mielipiteet saavat kiusatut suomalaiset koululaiset tappamaan nimenomaan toisia suomalaisia koululaisia, sillä julkaisu jatkaa vihapuhelainauksensa jälkeen:

Sisäministeriö pitää myös koulusurmia edelleen suurena uhkana Suomessa. Sisäministeriön kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen toivoo, että koulussa ja sen ulkopuolella tapahtuvaan kiusaamiseen suhtauduttaisiin aina vakavasti, koska kansainvälisten tutkimusten mukaan koulusurmaajat ovat yleensä olleet pitkään kiusattuja.

Hotellin respassa jaetaan Mankkisen huoli ja todetaan, että kyllä, koulukiusaaminen on vakava ongelma johon tulisi ilman muuta puuttua ja miksi ihmeessä ei ole puututtu,  mutta ei täällä oikein ymmärretä, että miten maahanmuuttoon kohdistuva ns. vihapuhe saa suomalaisen nuoren surmaamaan suomalaisia nuoria jos ns. vihapuhe kohdistuu johonkin aivan muuhun kuin suomalaiseen nuoreen ja etnisesti suomalaiseen ihmiseen yleensäkin? Yleensäkin hotellin respassa ollaan hieman ihmeissään siitä, että kun on tapahtunut muutamia asioita, eli:

- etnisesti edistyksellisen väestöryhmän väkisin raijaaminen Suomeen sillä perusteella että heitä vaan täytyy saada Suomeen kysymättä varsinaiselta suomalaiselta yhtään mitään.

- etnisesti edistyksellisen väestöryhmän nostaminen jalustalle niin julkishallinnon käytännön toimenpiteitten kautta kuin median mielikuvamasinoinnin kautta.

- etnisesti edistyksellisen väestöryhmän muuttuminen kohtuuttomaksi taloudelliseksi rasitteeksi kantasuomalaisille, jota rasitetta tulisi kuitenkin käsitellä voimavarana, joka saattaa olla kolmenkymmenen vuoden päästä voimavara, jos se sattuu olemaan kolmenkymmenen vuoden päästä voimavara.

- ja ennen kaikkea etnisesti edistyksellisen väestöryhmän suomalaisiin kohdistuva, jatkuvasti lisääntyvä ja sekä virkamieskoneiston että median puolelta peitelty ja merkityksettömäksi selitetty väkivalta.

Onhan se kieltämättä varsin mielenkiintoista, että niin sanotun vihapuheen ennustetaan aikaansaavan kantasuomalaisten tekemää väkivaltaa, vaikka varsinaisesti väkivallassa ovat kunnostautuneet nämä etnisesti edistykselliset väestöryhmät jotka ovat tätä väkivaltaa harjoittaneet jo ennen kuin tätä ns. vihapuhetta on puhuttu. Herää helposti kysymys, että saiko suomalainen ”vihapuhe” aikaan tämän etnisesti edistyksellisen väkivallan, vai saiko tämä etnisesti edistyksellinen väkivalta aikaan ”vihapuheen”? Kumpi oli ensin, muna vai kana? Siipikarjan perimmäisestä alkuperästä ei hotellin respassa olla varmoja, mutta ainakin täällä tiedetään, että väkivaltaa kritisoivaa kirjoittamista ei oikein voi saada aikaiseksi ilman sitä jo tapahtunutta väkivaltaa.

Väkivaltaa etsii toki sisäministeriömmekin, mutta ehkäpä siitä suunnasta, jossa sitä ei oikein ole, ja toteaa koko selvityksensä ”Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus” alussa tylysti näin:

Arjen turvallisuuteen vaikuttavat eniten äärioikeiston toistuvat, pääosin uusnatsien ja skinheadien tekemät väkivaltarikokset.

Tota noin, näin äkkiseltään tämmönen yksinkertaisempi voisi kysellä, että jos tämä mielletään suomalaisen yhteiskunnan suurimmaksi väkivallan uhkaksi, niin ehkä olisi aiheellista myös selittää, että missähän päin sitä äärioikeistolaista valtaa noin niinkun varsinaisesti on, ja kuinka on mahdollista, että se on suurempaa kuin etnisesti edistyksellinen väkivalta, sillä mediammekin uutisoi lööppitavarana jokaisesta kuulapääväkivallasta heti kun sitä vaan saa kuuluviinsa. Huonolla menestyksellä tosin, sillä sisäministeriön selvityskin toteaa varsin paradoksaalisesti:

Vaikka äärioikeiston toistuvat väkivaltarikokset vaikuttavat arjen turvallisuuteen, on äärioikeistolainen väkivaltainen ekstremismi Suomessa varsin vähäistä.

Ja äärioikeistosta se etsii esimerkikseen Suomen Vastarintaliikkeen, jossa se kertoo jäseniä olevan noin 70 ja liikkeen väkivallasta sisäministeriö kertoo näin:

Suomen Vastarintaliikkeen julkinen toiminta on valtaosaltaan maahanmuuttovastaisen propagandan levittämistä. Keskeisimmät propagandan välityskanavat ovat liikkeen omat internetsivut sekä postilaatikkoihin jaettavat ja yleisille paikoille levitettävät lentolehtiset ja tarrat. Ajoittain Suomen Vastarintaliike järjestää eri kaupungeissa julkisia tapahtumia, joissa se jakaa tietoa toiminnastaan ja aatemaailmastaan. Propagandan levittämisen tavoitteena on saada lisää kannattajia ja sitä kautta vaikuttavuutta järjestölle.

Ja palataanpa sitten takaisin sisäministeriön raportin ensimmäiseen lauseeseen:

Arjen turvallisuuteen vaikuttavat eniten äärioikeiston toistuvat, pääosin uusnatsien ja skinheadien tekemät väkivaltarikokset.

Hotellin respassa voitaisiin näin äkkisestään todeta, että sisäministeriö puhuu paskaa, koska sen tulee ns. poliittisten realiteettien vuoksi puhua paskaa ja vaikka se viranomaiskoneistona itsekin tietää, että arjen turvallisuuteen vaikuttavat jatkuvasti aina enemmän etnisesti edistykselliset ryhmittymät ja heidän aikaansaamansa väkivalta (ei tarrojen liimaaminen) mutta se ei saa sanoa sitä ääneen.

Mutta tämä ei ollut oikeastaan kirjoituksen aihe.

Vaan kirjoituksen aihe on termi ”vihapuhe”, ja siinä sorrun itsekin suvaitsevais-tiedostavan väestöryhmämme ansaan, kun yleensä suostun käyttämään sitä. Termihän on sen keksimä ja laajaan käyttöön ottama, vähän samoin kuin aikanaan kansandemokratioissa oli termi ”kansanvihollinen” ja termiä käytetään jatkuvasti ilman muuta sen vuoksi, että termi mielletään tai ainakin kuvitellaan miellettäväksi niin hirvittäväksi, että sen esittäminen itsessään vaientaa erimielisyyden. Kukapas meistä haluaisi olla vihapuhuja tai vihakirjoittaja?

Joku toinen saa määritellä jonkun kolmannen hänelle antamalla oikeudella, että olenko minä täällä hotellini respan tiskin takana vihakirjoittaja, mutta oletan, että minulla on oikeus esittää asiaan liittyviä kysymyksiä.

Kun termiä ”vihapuhe” käytetään mediamme lisäksi myös niin poliittisessa kuin virkamieskoneistossamme, niin miksi sitä ei määritellä? Nythän elämme tilanteessa, jossa ”vihapuhe” on eräänlaista mustaa usvaa, jota suvaitsevais-tiedostava väestönosa käyttää törkeästi hyväkseen. Se kattaa jonkun humalaisen jätkän facebookissa kirjoittaman ”zwidduneegritpitäistappakaikki”-lausuman ja se kattaa myös niin haittamaahanmuuttoa kuin maahanmuuttoteollista kompleksiamme vastaan esitetyt täysin asialliset argumentit, joita suvaitseva vastapuoli ei faktoilla pysty perustelemaan nurin. Mutta koska nämä argumentit kuuluvat – tietyn porukan määrittelemänä – samaan ryhmään kuin  ”zwidduneegritpitäistappakaikki”-lausuma, niin se asiallinenkin kritiikki on ilman muuta vihapuhetta, joten sitä ei tarvitse ottaa vakavasti, eikä siinä esitettyihin kysymyksiin tarvitse vastata.

Hotellin respassa vaan herää kysymys, että kuka antoi oikeuden määritellä asian juuri näin, ja juuri näille ihmisille? Nähdäkseni sitä ei ole määritellyt eduskunta eikä asian tiimoilta ole järjestetty kansanäänestystä. Kuka antoi näille ihmisille oikeuden unohtaa faktat ja tuomita asiallisen kritiikin vihapuheena? Vihapuhettahan vastaan ei tarvitse edes vastata, koska se on määritelty vihapuheeksi ja näin ollen tuomittavaa jo alun perin.

Miksen minä ajattelisi samoin kuin vastapuoleni? He eivät edes selitä sitä, mitä vihapuhe on, mutta käyttävät termiä oikein mielellään lyömäaseena. Varmaankin siksi, että he eivät parempaan pysty. He ovat ottaneet itselleen oikeuden termiin, jolla määritellään termin perusteella osa suomalaisista ihmisiksi, joille ei saa suoda mielipidettä. Miksi minä ja kaltaiseni emme alkaisi puolestamme käyttää heistä termiä ”määrittelyfasistit”? Sillä sitähän he ovat. He ovat ottaneet oikeudekseen määritellä sen, mitä saa puhua, mitä mieltä saa olla ja ennen kaikkea sen, että kuka tämän saa määritellä. Näkisin itse, että me tavalliset kansalaiset emme saa antaa fasismille tuumaakaan periksi, vaan meidän pitää soittaa poskeamme sitä vastaan aina entistä enemmän. Vaikka vastapuolen ideologiaan kuuluukin se, että sanottu sana on tehty teko, joten heidän mukaansa jokainen sana sisältää väkivaltaa. Mutta se on vain heidän mielipiteensä.

Jos puhutaan määrittelijäfasisteista, niin eräs sellaisen prototyyppi on JSN:n tuleva puheenjohtaja Elina Grundström, joka totesi määrittelyfasismia kannattavassa Seura-lehdessä heti otsikossa näin:

JSN:n tuleva puheenjohtaja: Turha itkeä, jos vihapuhe siivotaan sivustoilta

Ja vielä se tärkeämpi:

Hänen mielestään on sananvapauden kannalta hyvä asia, että monet mediat sulkivat syksyllä keskustelupalstansa ja suodattavat niiden sisältöjä aiempaa tarkemmin.

Hotellin respasta toistetaan ja alleviivataan:

Hänen mielestään on sananvapauden kannalta hyvä asia, että monet mediat sulkivat syksyllä keskustelupalstansa ja suodattavat niiden sisältöjä aiempaa tarkemmin.

Ja esitetään kysymys:

Kumpiko sitä oikeaa kainaloaan oikeastaan tuulettelee? Tunnettu vihakirjoittaja Perskeleen Ykä vai tunnettu ns. vastuullisen sananvapauden kannattaja, Julkisen Sanan Neuvoston tuleva puheenjohtaja Grundströmin Elina, joka hyväksyy sananvapauden edustajana sananvapauden vain siihen sertifikoiduille ihmisille? Kumpi oli sananvapauden kannattaja ja kumpi sen vihollinen?


Niin muuten, Julkisen Sanan Neuvoston tehtävä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sananvapautta.


Vaikka fasisti olisi harmittoman näköinen, hän on silti fasisti. Antaisitko tälle naiselle oikeuden allekirjoittaa kuolemantuomioita?

Palataanpa vielä kirjoituksen alkuun. Siinähän tuli siteerattua OAJ:n julkaisua näin:

Vihapuhe sosiaalisessa mediassa voi yllyttää tasapainottomia henkilöitä myös äärimmäiseen väkivaltaan, kertoo sisäministeriön tilannekatsaus.

Kieltämättä niin OAJ:n julkaisu kuin sisäministeriön tilannekatsaus on omalla tavallaan myös oikeassa, joskaan kumpikaan taho ei puutu siihen, missä ongelma todella on. Meinaten, onhan tässäkin suunnassa tutustuttu erääseen vihakirjoitusten kokoelmaan, joka on levinnyt maailmalla sekä suullisesti, käsin kirjoitettuna tekstinä, painettuna tekstinä niin kuin myös nykyisin internetin suomilla mahdollisuuksilla.

Tässä vihakirjoitusten kokoelmassa sanotaan aivan suoraan, että ne ihmiset, jotka eivät hyväksy näitten vihakirjoitusten ideologiaa voi tappaa, ja heidät on jopa suotavaa tappaa.

Kokoelma näitä vihakirjoituksia on yllyttänyt henkilöitä, niin tasapainottomia kuin omasta mielestään tasapainoisia äärimmäiseen väkivaltaan, jossa ihmisiä on tapettu mahdollisimman mielikuvituksillisilla ja tuskallisilla tavoilla ympäri maailmaa.

Kyseisten vihakirjoituksien aikaansaama väkivalta leviää edelleenkin, ja on jokseenkin pelottavaa, että esimerkiksi länsimaiset valtiot eivät toimi niin näitä vihakirjoituksia kuin sen levittämää väkivaltaa vastaan. Vaikka ne tietävät, että tämä väkivalta pohjaa nimenomaan näihin vihakirjoituksiin.

Näitä äärimmäistä väkivaltaa aikaan saavien vihakirjoitusten kokoelmaa kutsutaan nimellä Koraani.

Hotellin repassa herää kysymys. Miksi määrittelijäfasistimme eivät puutu vihakirjoituksiin, jotka kannustavat väkivaltaan, ja jotka ovat todistetusti saaneet aikaan hirvittävän määrän väkivaltaa? Miksi he puuttuvat ainoastaan kirjoituksiin, jossa vastustetaan tätä väkivaltaa?

 Vastenmielistä väkivaltaan yllyttävää vihapropagandaa. Vaatii ilman muuta toimenpiteitä, että moinen vihapropaganda saadaan loppumaan. Väkivallan uhreja tosin nolla kappaletta, mutta eipäs nyt takerruta yksityiskohtiin.


Arvostettavaa toiseuden tekstiä. On tosin aikaansaanut miljoonia mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla tapettuja kuolonuhreja, mutta… öö… öö… brrgele… ai… ai… eipäs nyt takerruta yksityiskohtiin…


↧

RAHAA NIIN ETTÄ RANTEET NOTKUU

November 30, 2015, 9:00 pm
$
0
0
Tässä internetin aikakaudessa on kyllä kieltämättä monia hyviä puolia. Sehän on tullut sanottua jo useamman kerran, että sananvapaus nykymaailmassa voi toteutua vain vapaan internetin kautta, sillä valtamedia opetustehtävänsä mukaan ”ohjaa totuutta hienovaraisesti ideologisesti oikeaan suuntaan” eli suomeksi sanottuna puhuu paskaa. Toinen, varsin erinomainen piirre netissä on se, että tämmöinen tavallinenkin häiskä pystyy seuraamaan kaikkia suomalaisia maakuntalehtiä ihan tästä työpöydältään. Aikanaan se onnistui vain siten, että otti suunnaksi kirjaston eikä sielläkään tarjonta mikään sataprosenttinen ollut.

Tällä kertaa maakuntalehti, mihin Hommaforumin kautta tuli törmättyä oli Kotkassa ilmestyvä Kymen Sanomat. Maakuntalehdillähän on – niin kuin lukija varmasti tietää – menossa kova keskinäinen kilpailu siitä, mikä lehdistä pääsee samalle tasolle kuin mokutuksen koraani eli Yle ja mokutuksen hadith eli Helsingin Sanomat. Kilpailussa pyritään määrittelemään Suomelle ja suomalaisille kallis, haitallinen ja vaarallinen maahantunkeutujavyöry hyödylliseksi ja välttämättömäksi monin erilaisin, etten sanoisi mielikuvituksellisin tavoin. Kilpailu on kova ja äärimmäisen tasainen, eikä voittajaa ole helppo määritellä, mutta täytyy myöntää, että Kymen Sanomien toimittajalla on päällä kovasti oikeamielinen asenne ja hyvä yritys. Hän ylistää vastaanottokeskuksia niitten työllistävän vaikutuksen vuoksi ja aloittaa epistolansa otsikolla:

Turvapaikanhakijoista töitä tuhansille

Tämän jälkeen hän jatkaa epistolaansa:

Turvapaikanhakijoiden määrän vauhdikas kasvu tuo työtä varsinkin suomalaisille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Vastaanottokeskukset ovat työllisyyden näkökulmasta nopein kasvuala, minkä on kuntien ja järjestöjen ohella panneet merkille yksityiset yritykset.

Kasvu on niin vauhdikasta, ettei kenelläkään ole tarkkaan tietoa vastaanottokeskuksiin syntyneiden työpaikkojen määrästä. Nyt puhutaan jo tuhansista. Uusia keskuksia perustetaan miltei joka päivä ja työntekijöitä palkataan koko ajan.

Etelä-Kymenlaaksossakin vastaanottokeskuksiin syntynee ainakin yli sata työpaikkaa. Jo nyt seudulle on sijoitettu yli 500 turvapaikanhakijaa ja uusia tiloja keskuksille haetaan koko ajan.

Aikuisten vastaanottokeskuksissa pitää maahanmuuttoviraston suosituksen mukaan olla yksi työntekijä 10—16 turvapaikanhakijaa kohden yksikön koosta riippuen. Alaikäisten hakijoiden tuki- ja ryhmäasunnot vaativat enemmän henkilökuntaa. Yhtä työntekijää kohden on 2—4 nuorta. Nuorten yksiköitä Etelä-Kymenlaaksossa on kolme ja kaksi uutta perusteilla.

Eli tämähän saa – ainakin toimittajan mielestä – taloutemme voimakkaaseen ylöspäin suuntautuvaan ns. takaperoissyöksykierteeseen. Koska toimittaja on toimittaja, niin hänelle on ehkä turha yrittää selittää sitä, mistä se raha tähän toimintaan kerätään ja mistä se taas puolestaan on pois. Jostain vientiteollisuudesta ja varsinaisista nettoveronmaksajista on aivan turha höpöttää, kun eihän se jakeluun kumminkaan mene. Sillä toimittaja  on niitä ihmisiä, joka uskoo meisselin kasvavan pituutta joka kerta kun se siirretään lahkeesta toiseen. Lopulta meisselin kärki pyrkii jo lahkeesta ulos, ja se pitää tunkea sukkaan, ettei tule hätkähdyttävä paljastus.

Mutta jos tämä niin valtion kuin median suosima Kankkulan kaivo-metodi on todellakin se ainoa oikea tapa työllistää, eikä mitään muuta voi edes ajatella, niin hotellin respalla olisi kyllä tarjottavana suomalaisille huomattavan vähemmän haitallista tempputyöllistämistä. Jos lähdetään vaikka ruumiillisen työn puolelta, niin silloinhan voitaisiin työllistää tuhansia ihmisiä tittelillä tiililogistiikkasuorittaja. Tiililogistiikkasuorittajalla olisi työmaanaan sadan kappaleen tiililäjä, jota hänen tulisi siirtää viisi metriä vasemmalle yksi tiili kerrallaan ja tehdä niistä siisti pino. Kun uusi pino on saatu aikaiseksi, hän alkaa siirtää tiiliä taas puolestaan viisi metriä oikealle ja niin edelleen. Siinähän se työpäivä mukavasti kuluukin tiiliä läjäillessä. Varmaankin voitaisiin myös palkata tiililogistiikkasuoritusvalvojia, jotka kirjaisivat ylös kuinka paljon tiiliä on siirretty läjästä toiseen ja varmaan näistäkin jossain virastossa tommosia puolivuotisseurantoja tehtäisiin ja niitä tekemään luonnollisesti palkattaisiin lisää henkilökuntaa.

Toimistotyön puolella taas voitaisiin perustaa tuhansia nelihenkisiä työryhmiä, jotka koostuisivat seuraavista työryhmän jäsenistä:

- 2 kpl toimistotyöntekijää
- 1 kpl sisälähetti eli tsuppari
- 1 kpl valintamenettelyvälineistöinspektööri

Työn kuva etenee näin: Toimistotyöntekijä naputtelee kerta toisensa jälkeen tietokoneen kirjoitusohjelmalla rasti-ruutuun valintapaperin, joka on taas kopioitu vanhasta Kari Suomalaisen pilakuvasta. Eli paperissa on neljä vaihtoehtoa, joista yksi tulee valita:

JAA                                    [ ]
EI                                        [ ]
OTTIATUOTA                  [ ]
BINGO                              [ ]

Sitten hän printtaa paperin ja soittaa paikalle tsupparin. Tsuppari ottaa paperin ja vie sen viereisessä työhuoneessa olevalle toiselle toimistotyöntekijälle ja tuo samalla toisen toimistotyöntekijän tekemän tekemän täsmälleen samanlaisen paperin. Tsuppari poistuu omaan huoneeseensa odottamaan uutta työtehtävää ja toimistotyöntekijät kaivavat työpöydän laatikostaan tikan, jonka he heittävät työhuoneensa seinällä olevaan tikkatauluun, joka on jaettu neljään sektoriin, eli tietenkin JAA / EI / OTTIATUOTA / BINGO. Sen mukaan, mihin tikka osuu, toimistotyöntekijä laittaa ruksin toisen toimistotyöntekijän lähettämään paperiin, soittavat tsupparin paikalle ja paperi & tikkakaruselli jatkuu.

Toimistotyöntekijöillä on käytössään viisi tikkaa, ja kun kaikki nakottavat seinällä olevassa JAA / EI / OTTIATUOTA / BINGO-tikkataulussa, soittaa toimistotyöntekijä paikalle valintamenettelyvälineistöinspektöörin, joka irroittaa tikat taulusta ja asettaa ne toimistotyöntekijän pöytälaatikkoon niille kuuluville paikoille. Järjestys ennen kaikkea. Aina ennen ruokatuntia ja ennen työpäivän loppumista toimistotyöntekijät ynnäävät ylös päivän JAA / EI / OTTIATUOTA / BINGO-otannan, siirtävät sen taulukkolaskentaohjelmaan ja lähettävät ne läänin ottiatuotatutkintatoimistoon, jossa akateemiset ammattilaiset tekevät lukemista ammattimaisia johtopäätöksiä jotka vaikuttavat voimakkaasti jotain johonkin.

Jos halutaan siirtyä näissä tempputyöllistämisissä vielä ylemmille tasoille, niin maassamme voitaisiin palkata myös huomattava määrä tutkijoita, joista muodostettaisiin satoja työryhmiä. Työryhmät miettisivät keskenään sitä, voiko väsynytvesireaktoreita käyttää valtakunnallisessa sähköntuotannossa ja jos voi, niin missä mittakaavassa. Tehtävään kävisivät hyvin yhteiskunnallisten aineitten maisterit ja tohtorit, sillä varsinaista fysiikan osaamista ei tässä tehtävässä tarvittaisi. Pääasiahan olisi työllistäminen, ja työllistämisellä saatavilla huomattavilla verovaroilla Suomella olisi joka tapauksessa varaa ostaa sähköä ulkomailta vaikka väsynytvesireaktoreista ei saataisi irti ensimmäistäkään wattia. Jos joku nyt yleensä pystyisi määrittelemään, että mitä ne väsynytvesireaktorit ovat. Lisäksi vaadittaisiin, että näitten työryhmien kaikki työ tulisi esittää printattuna, että koostunut materiaali voitaisiin silputa ja käyttää polttoaineena kaukolämpövoimalassa.

Nämä kaikki esitetyt tempputyöllistämisen muodot olisivat kieltämättä täysin turhaa jonninjoutoa, mutta ne olisivat silti huomattavasti viisaampi vaihtoehto kuin nykyinen työllistäminen käyttäen keppihevosena sitä, että sillä perustellaan ja vaaditaan ihmisiä hyväksymään maahantunkeutuja-aallon siunauksellisuus. Mikäli näitä hotellin respan esittämiä työllistämistapoja oltaisiin käytetty nykyisen sijaan, niin rahat olisivat menneet yhtä lailla murrin perseeseen, mutta siihen se sitten olisi jäänytkin. Meille ei olisi tullut kymmeniä tuhansia loppuiäkseen elätettäviä jätkiä, naiset saattaisivat edelleenkin lenkkeillä kaikessa rauhassa pimeällä, eikä tilastonikkarien tarvitsisi määritellä päivittäin aina uusiksi sitä, kuinka monta lukua saadaan mahtumaan termin ”yksittäistapaus” alle.

Hotellin respasta heitetään vielä villi veikkaus siitä, että kyseisen jutun kirjoittaneella Seppo Häkkisellä ei ehkä ole käsitystä siitä, minkälaista laitoksissa tapahtuva sosiaalityö on. Ehkä hän todellakin ajattelee alamme työntekijöitten tuumivan, että hienoa, hommia on tarjolla. Päästään paapomaan hiekkaneekereitä. Itselläni on alasta niin pitkä kokemus, että voisin sanoa asian tiimoilta jotakin. Kyseinen työ ei ole ollut mitään varsinaista herkun leipää koskaan, ja varsinkin nykyisin, täysin riisuttujen valtuuksien aikana se on muuttunut aina vain hankalammaksi.

Mutta se on vieläkin työtä, jota jotenkuten pystyy tekemään. Sen sijaan jos puhutaan siirtymisestä laitokseen, jossa asiakkaana ovat suomen kieltä taitamattomat ”alaikäiset lapset” eli ikähaitarilla 16 – 32 vuotta, niin kuinka monen alani työntekijän kyseinen Häkkinen kuvittelee siirtyvän sinne, ellei ole ehdoton pakko? Varsinkin naistyöntekijän, sillä islamilaisesta kulttuurista tuleville jätkille länsimainen nainen on olentona alempi kuin käärmeen maha ja se on valmiiksi jo tosi alhaalla se.

Noin henkilökohtaisesti ajattelen asiasta niin, että jos vaihtoehtoinani ovat:

1. Lähde vastaanottokeskukseen passaamaan parta-ankkureita.

tai

2. Ammu pyssyllä kämmenestäsi läpi.

Niin luulen hyvin vahvasti, että lähtisin asekaapille hakemaan revollini. Ei se ole kuitenkaan kuin kakskakkonen, ja hyvinhän sitä yhdelläkin kädellä pärjää. Vaimoni on vielä enemmän samaa mieltä, sillä minä saan varsin härskin habitukseni myötä ehkä parta-ankkuritkin jonkunlaiseen rotiin, mutta pienikokoisella vaimollani ei ole siihen mitään mahdollisuutta. Hän itse totesi asiasta, että joku raja se on itsensä kiusaamisellakin. Ja suoranaisella häpäisyllä. Jos ei muuta, niin otetaan sitten karenssi. Onhan meillä melko iso perunapenkki. Ja jonkun verran rahaa säästössä.

Kyseinen Häkkinen voisi ehkä itse mennä töihin kyseisiin vastaanottokeskuksiin. Aloittaen vaikka vapaaehtoisena. Eikös niistä ole kova kysyntä?

Yhtä kaikki, hotellin respasta toivotetaan lukijoille hyvää alkavaa joulukuuta. Kai se joulu tulee tänäkin vuonna. Ja joululahjojahan meille tuleekin Tornion kautta joka päivä. Ehkä me vuonna 2016 saadaan lopultakin aikaan se vuosikymmeniä ennustettu työvoimapula.


Ei ole ihmekään, että näitä nuoria naistyöntekijöitä hymyilyttää. Tietäväthän he olevansa pioneereja projektissa, joka toi Suomeen uskomattoman vaurauden ja hyvinvoinnin.

↧

ÄNÄKÄISEN LINJA JA ITSENÄISYYSPÄIVÄ

December 4, 2015, 9:30 pm
$
0
0
Vuosi sitten kirjoitin, niin kuin tapanani on kirjoituksen itsenäisyyspäiväksi ja totesin, että tilanne on huono. Silloin ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka huonoksi tilanne voikaan yhden vuoden aikana muuttua. Vuoden takainen itsenäisyyspäivä alkaa nykytilanteen valossa vaikuttaa lähinnä Vanhoilta Hyviltä Ajoilta. Huomenna, kuudes joulukuuta vietetään Suomessa jälleen itsenäisyyspäivää. Rehellisesti sanottuna voidaan tosin sanoa, että Suomessa on jo pitkään vietetty itsenäisyyden muistopäivää. Muistamiseen liittyen laitan viestini alkuun ensin hieman kuvia. Ne ovat Lieksan talvisodan aikaisilta taistelupaikoilta, tarkemmin sanottuna Änäkäisen linjalta. Osa on otettu itse ja osa poimittu netistä. Alkuun pari kuvaa uudelleen kunnostetuista juoksuhaudoista:



Sitten panssariestettä Puurunjärveltä:


Ja vielä pari kuvaa alueelle välirauhan aikana osana Salpa-linjaa rakennetusta luolastosta. Nykyisin luolastoon on pääsy kielletty, eikä ole tiedossa, tullaanko sitä kunnostamaan:



Lieksan taistelut eivät olleet niitä talvisodan kuuluisimpia ja legendaarisimpia taisteluja, mutta yhtä kaikki hanttiin pistettiin sielläkin ja siellä itse asiassa ammuttiin ensimmäinen Suomen maaperälle kaatunut vihollinen. Änäkäisen suuntaan hyökkäsi vihollisen 54. Vuoristodivisioonaan kuuluva 529. Jalkaväkirykmentti. Sitä vastassa oli everstiluutnantti Erkki Raappanan johtamaan Pohjois-Karjalan Ryhmään kuuluvat Er. P 12 ja Er. P 13.

Vihollinen eteni Änäkäisen tasan yli ja pääsi aina Puurunjärven  tasalle, noin viisi kilometriä Änäkäisen länsipuolelle, johon sen eteneminen saatiin pysäytettyä. Kuhmon suunnalta suomalaisten selustaan Puurunjärvelle pyrkivä vihollisen pataljoona lyötiin taistelussa Savijärvellä 20. joulukuuta Er. P 13:n ja Kev. Os. 9:n toimesta. Jouluaattona suomalaiset totesivat, että vihollinen oli vetäytymässä saavuttamistaan asemista. Pohjois-Karjalan Ryhmän joukot etenivät vetäytyvän vihollisen perässä valtakunnanrajalle ja ryhmittyivät sitten puolustukseen. Näissä taisteluissa estettiin vihollisen eteneminen Lieksaan, Nurmekseen ja siitä syvemmälle Suomeen. Alueen taisteluista tarkemmin tässä linkissä.


Tässä vaiheessa kirjoitusta joku suvaitsevais-tiedostavan väestönosan edustajamme voisi tietysti todeta, että onpahan taas harvinaisen junttimaista ruveta muistelemaan itsenäisyyspäivänä miljoonannen kerran jotain sotagloriaa. No, hänhän voi tuumia keskenään ihan mitä häntä huvittaa, sillä en minä häneltä ole kirjoituksilleni lupaa ennenkään kysellyt.

Mutta on hyvä verrata keskenään vuosia 1939 ja 2015. Kun vietettiin itsenäisyyspäivää vuonna 1939, oli Suomi vielä oikeasti itsenäinen. Ja suomalaiset pitivät itsenäisyyttä niin suuressa arvossa, että he olivat valmiita niin tappamaan kuin kuolemaankin sen edestä, vaikka vastassa oli ylivoimainen vihollinen. Itse asiassa uskon, että suurin osa suomalaisista vuonna 2015 olisi vieläkin valmis samaan. Mutta heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Itsenäisyyttä ei voi puolustaa, jos se on jo valmiiksi menetetty. Tai vielä pahempaa, vapaaehtoisesti luovutettu pois, vaikka vastassa ei ollut minkäänlaista aseellista vihollista.

Suomi ei ole itsenäinen. Se on luovuttanut vapaaehtoisesti suurimman päätösvaltansa ylikansalliselle valtiolle, ja alistunut pelkän hallintoalueen asemaan. Mitä samaa muuten vuonna 1939 yritti eräs toinen ylikansallinen valtio, mutta epäonnistui, koska suomalaiset panivat hanttiin. Suomella ei ole omaa rahaa. Suomella ei ole omaa rajakontrollia, eikä se voi päättää, keitä sen rajan yli tulee, vaikka tulijat olisivat selvästi ahneita ja epäystävällisiä, niin kuin tässä viime aikoina on hyvin huomattu. Suomella on ainoastaan velvollisuus elättää nämä rajan yli tulleet, joilla ei ole Suomelle mitään annettavaa. Ainoastaan otettavaa. Mitä samaa muuten vuonna 1939 yritti eräs toinen ylikansallinen valtio, mutta epäonnistui, koska suomalaiset panivat hanttiin.

Itse asiassa aikanaan Venäjän vallan alla ollut Suomen Suuriruhtinaskunta oli itsenäisempi kuin mitä nyt EU-maakunnaksi vapaaehtoisesti itsensä alentanut Suomi. Jos Suomessa oltaisiin toimittu vuonna 1939 niin kuin on toimittu nykyisessä EU-Suomessa, niin maahan oltaisiin valittu Kuusisen hallitus jo 1930-luvun alussa.

EU-Suomi valitsi oman Kuusisen hallituksensa. Niinpä me emme asu itsenäisessä valtiossa, vaan maa-alueella jossa niin viranomaiset kuin media pyrkivät parhaansa mukaan salaamaan maahantunkeutujien kantaväestöön kohdistamat väkivalta- ja seksuaalirikokset. Ja silloin, kun ne eivät salaamiseen pysty, tulee esille palkattu selittäjien ammattikunta joka selittää nämä rikokset joko olemattomiksi, merkityksettömiksi tai ainakin siitä johtuvaksi, että kantaväestö ei ole ottanut maahantunkeutujan loputonta hyvinvointia sydämen asiakseen.

Me elämme maa-alueella, jossa poliisi joutuu pakenemaan riehuvia maahantunkeutujia, eikä asiasta aiheudu edes rikostutkimusta. Sen sijaan sama poliisi joutuu irrottamaan kaikki tarvittavat voimat etsiäkseen miehen, joka vastustaa niitä  juuri samoja maahantunkeutujia pukemalla lakanan päälleen. Me elämme maa-alueella, jossa kantaväestön asema kurjistuu, mutta sitä vaaditaan samaan aikaan elättämään aina kasvava määrä maahantunkeutujia. Ja me elämme maa-alueella, jossa itsenäisyyden palauttamisen kannattajat mielletään ääriaineksiksi.

Missä muussa me elämme kuin miehitetyssä maassa? Vuonna 1939 Änäkäisen linja kesti. Vuonna 2015 se murtui. Se murtui, koska sitä ei saanut rakentaa. Eikä sitä saanut rakentaa, koska sitä ei saanut suunnitella. Eikä sitä saanut suunnitella, koska sen suunnittelemisesta ei saanut edes puhua. Sillä se tuomittiin vihapuheena.

Joka tapauksessa toivotan kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista itsenäisyyden muistopäivää. Ja toivon, että vielä joskus pääsemme jälleen viettämään oikeaa itsenäisyyspäivää.


↧
Viewing all 1914 articles
Browse latest View live
Search