1944 KERTOMATON TARINA

August 24, 2015, 6:36 am

≫ Next: AIVAN TAVALLINEN VIHAVIRTANEN

≪ Previous: PÄIVÄ HUITSINNEVADASSA

$

0

0

24. 7. 1944, Normandia, Yhdysvaltain joukkojen etulinja

Yhdysvaltalainen kenraali Omar Bradley seisoi juoksuhaudassa ja odotti. Alueella oli ollut viimeisen vuorokauden aikana virallisesti julistamaton, mutta yhtä kaikki voimassa oleva tulitauko eikä laukaustakaan ollut ammuttu. Bradley ei halunnut ottaa mitään riskiä, vaan tarkasteli saksalaisten asemia haarakaukoputkella. Ei-kenenkään-maalla, jota Bradley tarkkaili, oli aikaisemmin ollut sekä yhdysvaltalaisia että saksalaisia pioneereja ja asemien välinen alue oltiin raivattu yhteisymmärryksessä kaikista miinoituksista. Molempien osapuolten pioneerit olivat tehneet raivaustyötään edeten kohti toisiaan. Asemien puolessa välissä raivaustyö viimeisteltiin yhdessä. Molemmilla puolilla oli ehdoton käsky, että mitään vihollisuuksia ei tässä raivaustyössä saisi esiintyä. Sillä juuri tässä kohtaa tapahtuisi hetkeä myöhemmin tapaaminen, joka saattaisi olla sodan tärkein. Tapaaminen oli sovittu saksalaisten aloitteesta.

Kenraali Bradley oli tapaamisen amerikkalainen osapuoli. Toiselta puolelta tulisi – niin kuin saksalaiset olivat kertoneet – erittäin korkea-arvoinen saksalainen upseeri. Bradley, niin kuin muutkin amerikkalaiset oli epätietoinen siitä, mikä Saksan tilanne tällä hetkellä todella oli. Muutama päivä aikaisemmin Saksan Radio oli ilmoittanut, että Führer oli kaatunut vihollisen pommituksessa ja maassa vietettäisiin kolmen vuorokauden suruaikaa. Tiedusteluraportit olivat epämääräisiä. Joistain hajanaisista taisteluista Saksan sisällä oltiin saatu havaintoja, mutta lähteitten mukaan maan hallinnolla oli ote tukevasti käsissään.

Ongelmana vain oli, etteivät amerikkalaiset tienneet, kuka sitä hallintoa edusti. Kuka sen lankoja piti käsissään? Ja mitkä olivat sen suunnitelmat sodan suhteen?

Kellon viisarit raksuttivat sovitulle kellonlyömälle. Bradleyn vieressä oleva luutnantti alkoi heiluttaa kepin varressa olevaa valkoista lippua. Bradley näki haarakaukoputkestaan, että saksalaisten puolella tehtiin samoin. Bradley nyökkäsi valkoista lippua heiluttaneelle luutnantti John Smithille, joka tulisi mukaan tulkiksi. Bradley huomasi, että juoksuhaudoissa moni mies oli painanut päänsä ja laittanut kätensä ristiin. Hän ymmärsi kyllä syyn. Miehet nousivat ylös juoksuhaudasta. Vastapuolelta nousi kaksi saksalaista upseeria, ja kaikki alkoivat kävellä kohti ei-kenenkään-maan puoltaväliä. Pian Bradley tunnisti kuka toinen häntä vastaan kävelevistä saksalaista upseereista oli ja hämmästyi syvästi. Miehet pysähtyivät kahden metrin päähän toisistaan ja tervehtivät toisiaan jäykän sotilaallisesti. Vielä ei ollut kädenpuristusten aika. Rintaman yllä leijui epätietoisen odotuksen tuntu. Bradley puhui ensimmäisenä:

- Tiesin, että vastassani on korkea-arvoinen saksalainen upseeri, mutta olen todella yllättynyt siitä, että se olette te, ja vielä aivan kunnossa. Olemme olleet siinä käsityksessä, että te haavoituitte vakavasti ilmavoimiemme iskussa viikko sitten.

Kenraali Erwin Rommel hymyili hiukan ja vastasi:

- Mutta niinhän minä haavoituinkin. Virallisesti olen sotasairaalassa kriittisessä tilassa. Ne Spitfirenne antoivat meille oikeastaan loistavan lahjan. Se auto, minkä ne tuhosivat ei ollut minun autoni. Olin parisataa metriä taempana toisessa autossa. Mutta ymmärsimme käyttää tilannetta hyväksemme. Se antoi minulle kolme tärkeää vuorokautta keskittyä tekemään tiettyjä järjestelyjä niin että minuun ei varsinaisesti kiinnitetty huomiota, sillä olinhan virallisesti tekemässä kuolemaa. Ja niistä järjestelyistä on nyt aika puhua. Osaan jonkun verran englantia, mutta varmuuden vuoksi esikuntapäällikköni kenraali Hans Speidel toimii tulkkinani. Hän puhuu kieltänne erinomaisesti.

- Onko Hitler siis todella kuollut?

- Kuollut kuin kivi.

- Mutta kun katsoo ajankohtaa, niin ei hän ole voinut kuolla pommituksessamme. Silloin me emme pommittaneet Berliiniä. Emme me eivätkä britit.

- Ei hän teidän pommituksessanne kuollutkaan. Hän kuoli meidän asettamaamme pommiin.

- Te salamurhasitte Hitlerin?

- Totta kai. Eikö se vaihtoehto edes juolahtanut mieleenne? Ja se tapahtui yhdennellätoista hetkellä. Se mielipuoli oli tehnyt selväksi, että hän aikoo jatkaa sotaa äärimmäiseen loppuun saakka hinnalla millä hyvänsä.  Niin Saksan kuin suurimman osan Eurooppaa totaaliseen tuhoutumiseen saakka. Vaikka on jo pitkään ollut ilmiselvää, että me tulemme häviämään. Oikeastaan se on ollut selvää siitä saakka, kun te amerikkalaiset tulitte mukaan. Me emme voi teidän teolliselle voimallenne mitään. Massa puhuu. Hitler oli saatava raivattua pois tieltä.

- Mutta Hitler oli kuitenkin vain natsivallan terävin kärki. En voi millään uskoa, että koko natsikoneisto olisi ollut mukana siinä, mistä te nyt kerrotte.

- Ei ollutkaan. Mutta Wehrmacht terävimmältä kärjeltään taas oli. Meillä kesti kolme päivää vakiinnuttaa tilanne, eikä se onnistunut verettömästi, mutta nyt Saksan hallinto on käsissämme.

- Kuka sitä hallintoa johtaa?

- Toissapäivänä perustettu Saksan pelastushallitus. Sen johtajana toimii Abwehrin päällikkö amiraali Wilhelm Canaris. Lisäksi siihen kuulun minä, joka toimin samalla armeijan ylipäällikkönä, kenraali Friedrich Olbricht, eversti Claus von Stauffenberg, kenraalieversti Erich Hoepner, pastori Alfred Delp, lakimies Josef Wirmer, kenraalimajuri Henning von Tresckow, Berliinin poliisiylipäällikkö Wolf-Heinrich von Helldorf sekä tohtori Carl Goerdeler. Valta on tiiviisti pelastushallituksen käsissä ja se pohjaa Wehrmachtin tukeen. SS:n korkein johto on joko teloitettu, vangittu tai vapautettu tehtävistään, SS-joukot ovat alistettu Wehrmachtille ja niitä ollaan muuttamassa tavallisiksi maavoimien divisiooniksi.

- Entä natsijohto?

- Suurin osa on vangittuina. Osa kuoli vangittaessa ja osa teki itsemurhan. Mutta meillä on tarjota teille pääosa natsihallinnon korkeimmasta johdosta.

- Tarjota meille? Ettekö aio tuomita niitä itse?

- Toki olisimme sen tehneet, mutta tarvitsemme heitä teille luovutettuna enemmän. Verirahaksi, jos näin voisi sanoa. Mutta siihen asiaan palaamme myöhemmin. Nyt on tärkeintä saada tämä sota loppumaan. Tämä tilanne antaa siihen mahdollisuuden. Jos se ei onnistu nyt, suurin osa Eurooppaa tulee tuhoutumaan.

- Jos mielessänne on se, että solmimme rauhan, te vetäydytte sotaa edeltäville rajoillenne ja sitten elämme happily everafter, niin ymmärrättehän itsekin että mahdollisuus siihen on mennyt jo aikaa sitten.

- Ymmärränhän toki. Emme me sellaista aikoneet ehdottaakaan.

- Mitä siis ehdotatte?

- Saksa antautuu ehdoitta ja suostuu, että maamme asetetaan teidän miehityshallintonne alaisuuteen. Te siis saatte miehittää Saksan laukaustakaan ampumatta.

- Tuo kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Tässä täytyy olla jokin koukku mukana.

- No yksi sellainen siinä kyllä on. Me nimittäin antaudumme ainoastaan teille. Siis länsiliittoutuneille. Emme Neuvostoliitolle. Ja te puolestanne käännätte takkinne ja petätte Stalinin.

Bradley oli älykäs mies eikä ollut päässyt asemaansa suotta. Ja kun hän katsoi Rommelia, hän näki, ettei mies pilaillut. Eikä Rommelin tasoinen mies tulisi tarjoamaan hänelle jotain puolivalmista kyhäelmää. Koska hänellä ei ollut erityisemmin sympatiaa myöskään kommunismia kohtaan, hän jatkoi keskustelua.

- On tietysti selvää, että me emme käännä aseitamme Stalinia vastaan, mutta oletan, että te ette sellaista tullut meille ehdottamaankaan.

- Oletatte oikein. Suunnitelmamme on tiivistettynä seuraavanlainen. Lopetamme sotatoimet länsirintamalla mahdollisimman nopeasti, Saksa antautuu ja solmii sopimuksen länsiliittoutuneitten kanssa kaikkien Saksan joukkojen hallussa olevien alueitten miehittämisestä. Saksa alistuu mukisematta länsiliittoutuneitten miehityshallinnon alaisuuteen.

- Kaikkien Saksan joukkojen hallussa olevat alueet? Tämä siis koskee myös sitä aluetta, jota itärintamalla miehitätte?

- Kyllä.

- Alan päästä jyvälle. Olkaa hyvä ja jatkakaa.

- Välittömästi kun sotatoimet länsirintamalla ovat päättyneet, länsiliittoutuneet hyväksyvät että me alamme siirtää kaikkia moottoroituja yksiköitämme ja koko ilmavoimamme itärintamalle. Länteen jäävät hitaammat ja heikommat jalkaväkiyksiköt, jotka alkavat vetäytyä ja luovuttaa alueita yhdessä sovitun aikataulun mukaisesti. Aina alueen luovutettuaan kyseisen alueen luovuttanut yksikkö luovuttaa teille myös aseensa ja antautuu sotavangiksi. Voitte tietysti vaatia, että kaikki nämä yksiköt luovuttavat aseensa kerralla ja vangitaan välittömästi, mutta logistisesti tämä on teille helpompaa. Kontollenne ei tule kerralla liian suurta vankimäärää käsiteltäväksi. Lisäksi saksalaiset ovat kurinalaista kansaa, ja teidän edessä vetäytyvät joukkomme auttavat teitä huomattavasti kansan sopeutumista miehityshallintoon. Kun käsky tulee saksalaiselta, sitä on helpompi noudattaa. Kansa kun ei ole vielä niin tietoinen rintamilla tapahtuneen katastrofin laajuudesta kuin mitä me upseerit olemme.

- Ymmärrän, ja tämä on mahdollista hyväksyä. Ihan käytännön syistä. Entä siitä eteenpäin?

- On tietenkin selvää, että Stalin pyrkii etenemään idässä niin pitkälle kuin mahdollista. Lännestä itään siirtyneet joukkomme ja ilmavoimamme pystyvät viivyttämään puna-armeijaa tehokkaasti vielä vähintään useita kuukausia. Ja sillä aikaa te saattekin miehitettyä koko Saksan ja joukkonne ovat edenneet sinne, missä itärintama tällä hetkellä on. Silloin myös itärintaman joukkomme antautuvat teille. Neuvostojoukoilla on sen jälkeen vastassaan vain liittoutuneitten joukkoja. Luonnollisesti Stalin pitää teitä tietenkin siinä vaiheessa jo vihollisenaan, mutta ei ole niin typerä, että ryhtyisi sotimaan amerikkalaisia vastaan. Varsinkin, jos teette erään olennaisen päätöksen siinä vaiheessa kun solmimme sopimuksen.

- Ja tämä päätös olisi mikä?

- Se, että Atlannin laivasaattueista ei enää ensimmäinenkään laiva etene Murmanskiin. Lopetatte Neuvostoliiton sotilaallisen avustuksen. Neuvostoliitto olisi todennäköisesti jo hävinnyt meille ilman valtavaa tukeanne. Saattueitten tyrehdyttyä ja huomatessaan, että saksalaisten tankkien sijasta itärintaman etulinjassa onkin amerikkalaisia Neuvostoliitto ei uskalla ottaa enää riskiä, vaan toteaa tapahtuneen ja hyväksyy asiantilan. Pitkin hampain ja kostoa suunnitellen, mutta tiedätte hyvin itsekin, että tämän sodan loputtua Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton suhteet tulevat joka tapauksessa viilenemään. Olette valtioina ja yhteiskuntajärjestelminä toistenne vastakohtia. Vain yhteinen vihollinen on yhdistänyt teidät ohimenevän hetken ajaksi. Tottakai Stalin saa saattueitten loppumisesta raivokohtauksen, mutta te voitte vastata siihen, että Saksa on jo antautunut, joten sotatoimet sitä kohtaan ovat tarpeettomia eikä Yhdysvalloilla ole mitään tarvetta tukea niitä.

Bradley oli hetken ajan hiljaa ja jatkoi sitten:

- Tunnustan, että suunnitelmanne kiinnostaa minua. Se säästäisi lukemattoman määrän ihmishenkiä Samalla se pelastaisi koko Itä-Euroopan Stalinin miehitykseltä. Me olimme lähteneet siitä oletuksesta, että ne väistämättä menetetään kommunismin ikeen alle. Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut ehdotuksestanne. Mutta päätös ei ole minun. Entä jos vastaus on ei?

Rommel puolestaan oli hiljaa ja katsoi Bradleytä tiukasti silmiin:

- Silloin me joudumme jatkamaan taistelua. Epätoivoista sellaista. Me tiedämme, että idän suunnasta tulee uhka, joka pyrkii hävittämään kansamme. Mikäli te ette suostu ehdotukseemme, emme voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin sen, että te pyritte samaan. Silloin Saksan kansan on jatkettava taistelua. Siitä muodostuu kansallinen itsemurha, sillä silloin ainoa tavoitteemme on vuodattaa mahdollisimman paljon vihollisen verta. Tulemme aseistamaan naiset ja lapsetkin. Te voitatte, ja ehkä lopetatte kansallisen olemassaolomme, mutta oletteko halukas maksamaan hintaa? Te olette vielä tällä hetkellä päässeet etenemään vasta Normandian yhteen nurkkaan. Sieltä on pitkä matka Saksaan. Ja voi olla, että puna-armeija on siellä ennen teitä.

- Henkilökohtaisesti en halua, että näin tapahtuu. Siksi arvostan rehellisyyttänne. Pidän tämän mielessäni, kun vien viestin eteenpäin.

- Kenraali Bradley, muistutan teitä vielä siitä, että tässä vaiheessa sotaa Stalin tietää jo voittaneensa ja hän  on enää puhtaalla ryöstöretkellä. Hän pyrkii saamaan haltuunsa mahdollisimman suuren osan Eurooppaa, eikä hän tule laskemaan sitä käsistään. Ainoana esteenä sille on tällä hetkellä Saksan asevoimat. Emmekä me pysty pidättelemään vihollista loputtomiin. Jos se saa aikaan ratkaisevan läpimurron, se voi odottaa teitä Saksan länsirajalla. Se voi ottaa haltuunsa jopa Hollannin ja Belgian. Saksan kansalle se tietää tuhoa. Eikä Saksan kansa ole ainoa uhanalainen. Itä-Eurooppa, Baltia, Skandinaviakin. Stalinin valta tietää niille kansoille orjuutta. Ehkä tuhoakin. Ne ovat vielä rintamalinjojemme takana, mutta kuinka kauan? Teillä on mahdollisuus pelastaa kokonaisia kansakuntia. Ettekös te amerikkalaiset olleet niitä hyviä heppuja? Kenraali Bradley, viisaana miehenä te ymmärrätte, että emme puhu tässä vain tämän hetkisestä sodasta, vaan vääjäämättä tulevasta seuraavasta. Jossa te olette vastakkain Neuvostoliiton kanssa. Itse asiassa me saksalaiset tarjoamme teille voittoa sen sodan ensimmäisestä taistelusta. Ja keinon estää Stalinia nousemasta liian mahtavaksi.

Bradley pohti mielessään, että nyt on se kuuluisa tuumailutupakin paikka. Hän kaivoi taskustaan Lucky Strike-askin, tarjosi Rommelillekin, sytytti, veti muutamat sauhut ja jatkoi sitten:

- Tässä on vielä sellainen pienoinen ongelma, että tällä järjestelyllä Saksasta antautuessaankin tulee käytännössä meidän liittolainen. Jos pysäytätte Stalinin itärintamalla ja me tulemme tilalle, niin tosiasiassa meidän on annettava teidänkin pitää siellä olevat joukkonne valmiudessa mikäli Stalin päättää silti yrittää. Ja siinä tilanteessa itärintamalla on se armeijanne tehokkain nyrkki. Stalin ei ole tästä ollenkaan mielissään.

- Ei tietenkään ole. Ja käytännössä meistä todellakin tulee antautumisemme myötä liittolaisianne. Mutta te olette siinä liitoutumassa kurkoja. Te määräätte, mitä tehdään. Me olemme siihen täysin valmiita. Me olemme käskyvaltamme alaisia. Ajatelkaa vielä kerran, mikä olisi se toinen vaihtoehto.

- Olette oikeassa. Onhan tietysti totta, että tässä on kyseessä maailmanhistorian suurin petos. Mutta yleensä valtioitten välisten petosten seurauksena kuolee ihmisiä. Nyt niitä saatetaan pelastaa. Mutta olisiko teillä tarjota vielä jotain, jolla voisin suostutella johtajiani tähän suunnitelmaan? Vaikka en kiistä sen etuja enkä järkevyyttäkään, niin tällaista päätöstä ei ole vielä koskaan tehty, eikä sen tekeminen ole helppoa, kaikista eduistaan huolimatta. On ihmisiä, jotka arvostavat enemmän järjetöntä kostoa kuin rauhaa.

- Itse asiassa meillä on vielä tarjottavaa. Tiedämme, että teillä on ydinaseohjelma. Niin on meilläkin, joskaan ei niin pitkällä kuin teidän. Me tarjoamme käyttöönne kaikki sen ohjelman tiedemiehet, samoin kuin suihkuhävittäjiämme ja rakettiteknologiaamme suunnittelevat tiedemiehet ja insinöörit. He ovat itse asiassa suostuneet tähän vapaaehtoisena, sillä he ymmärtävät, että me emme voita sotaa kuitenkaan, ja mikäli häviämme Stalinille, heidät viedään kaikki Neuvostoliittoon. Ajatus saksalaisesta teknisestä osaamisesta Stalinin käytössä ei varmaan miellytä teitäkään. Mutta heidän avullanne saatatte saada tulevaisuudessa huomattavan etulyöntiaseman Neuvostoliittoon nähden.

- Tuo on erittäin mielenkiintoinen tarjous. Mutta kuinka aiotte saada Saksan kansan hyväksymään antautumisen ja miehityksen?

- Sillä keinolla millä saimme sen hyväksymään sodankin. Eli propagandalla. Siis paskanpuheella. Huomenna kansalaisille ilmoitetaan, että Hitler ei tosiasiassa kuollut teidän pommituksessanne. Vaan hänet murhattiin natsijohtajien salaliiton toimesta. Ilmoitus pommituksesta oli hämäys, jotta valta siirtyisi heille. Kerromme myös, että Hitler sairasti parantumatonta syöpää ja halusi ennen kuolemaansa tehdä rauhan ja pelastaa Saksan kansan sodasta ennen sen täydellistä tuhoutumista. Mutta korkea natsijohto esti voimiltaan heikentynyttä Hitleriä toteuttamasta hänen toivettaan. Kun salaliittolaiset olivat murhanneet Hitlerin, toimi Wehrmacht puolestaan nopeasti ja esti heitä ottamasta valtaa ja päätti toteuttaa Hitlerin toiveen sodan lopettamisesta keinolla millä hyvällä. Ja ilman muunnettua totuuttakin saksalaiset ymmärtävät, että idästä tulee tuho. Kaikki muut vaihtoehdot ovat parempia kuin se.

- Entäs sitten jatkossa? Totuuden aika on kuitenkin joskus.

-  Kun miehityshallintonne on vakiinnuttanut asemansa, kerromme kansalle totuuden ja pistämme sen katsomaan itseään peiliin. Tai todennäköisesti sen siinä vaiheessa teette jo te. Sillä nyt päästään niihin verirahoihin, joista aikaisemmin puhuin. Saksan kansa on syyllistynyt hirvittävään rikokseen.

- Sodan aloittaminen on aina hirvittävä rikos.

- Te ette täysin tajua, mitä tarkoitan. Mutta teillä on jonkunlainen käsitys siitä, että maassamme on keskitysleirejä, joissa on pääosin juutalaisväestöä. Ne ovat tosiasiassa kuolemanleirejä. Me olemme tappaneet ihmisiä järjestelmällisesti ja teollisesti. Annan teille lähtiessäni kansion, jossa on sekä suunnitelmamme rauhan aikaan saamiseksi, että pääpiirteinen selvitys maamme toteuttamasta kansanmurhasta. Siksi emme ole tappaneet natsijohtoa, vaan luovutamme ne teidän tuomittavaksenne. Itse asiassa jos suunnitelma onnistuu, minulle on henkilökohtaisesti se ja sama, saanko minäkin teiltä kuulan kallooni. Vaikken ole juutalaisten tuhoamisesta millään lailla vastuussa. Sain asian itsekin tietooni vasta muutama kuukausi sitten. Minulle on pääasia, että kansani pelastuu. Ja siinä sivussa pelastuu moni muukin kansa.

- Ovatko nämä kuolemanleirit vielä toiminnassa?

- Niitten toiminta lakkautettiin heti Hitlerin kuoltua. Vangeille on alettu antaa niin asiallista hoitoa, kun mihin sotaa käyvässä maassa pystymme. Kuitenkin tuhansia, pahimmassa tapauksessa kymmeniä tuhansia tulee vielä kuolemaan, sillä osa on yksinkertaisesti aivan liian heikossa kunnossa.

Rommel ojensi kansion Bradleylle. Bradley otti sen vastaan ja totesi:

- Tulen viemään ehdotuksenne ja suunnitelmanne välittömästi eteenpäin. Ymmärrätte toki, etten voi yksinäni luvata mitään, mutta siitä huolimatta ehdotan, että tätä julistamatonta tulitaukoa jatketaan, eli jos te ette ala ampua, niin emme mekään ammu. Tulen ehdottamaan, että tulitauko pidetään voimassa myös ilmassa, eli pommituksemme pidetään keskeytyksessä. Ja voisi olla viisasta vetää yhteyskaapeli ei-kenenkään-maan läpi, että joukkomme voivat pitää yhteyttä. Mutta esitän uutta tapaamista viikon kuluttua tässä samassa paikassa samaan aikaan. Toivottavasti voimme silloin jo kätellä.

Miehet tervehtivät toisiaan yhtä jäykän muodollisesti kuin tapaamisen alussa. Rommel käveli Speidelin kanssa juoksuhautaan ja ilmoitti:

- Viesti on lähetetty. Tulitaukoa jatketaan. Tulenavaus ainoastaan, jos kimppuunne hyökätään.

Sen jälkeen Rommel käveli komentokorsuun Speidelin kanssa kaivaen samalla laukustaan kirjallisen määräyksen ojentaen sen Speidelille.

- Annan välittömästi määräyksen itärintamalla Keskustan Armeijaryhmälle vetäytyä puolustuksen kannalta edullisempiin maastokohtiin ja lopettaa sen hirveän miesten tuhlaamisen, mihin Hitler syyllistyi. Ja seuraavaksi toteutamme tämän. Välittömästi.

Speidel katsoi määräystä. Vaikka hän osasi jo aikaisemman perusteella aavistella sen sisältöä, se hirvitti siitä huolimatta.

Ensimmäinen määräys: Lähettäkää Von Klugen Armeijaryhmä B:n ensimmäinen, seitsemäs ja viidestoista armeija sekä viides panssariarmeija välittömästi itärintamalle. Lisäksi lähetetään Modelin kaikki kolme panssariarmeijakuntaa. Kaikki Luftwaffen taistelukoneet siirretään itärintamalle.

Toinen määräys: Länsirintamalle jääneitten yhtymien kaikki tykistö-, ilmatorjunta- ja pioneerijoukot lähetetään itärintamalle.

Kolmas määräys: Toteutetaan vetäytyminen Italiasta, Kreikasta ja Jugoslaviasta. Vetäytymisen kärkenä moottoroidut joukot, jotka siirretään välittömästi itärintamalle.

Itärintamalle suuntaavat joukot ovat ensisijaisia sekä maantie- että rautatiekuljetuksissa kaikkialla Saksassa. Jokainen, joka pyrkii viivyttämään kuljetuksia, voidaan ampua välittömästi.

- Herr Generalfeldmarschall, tämä jättää meidät täällä käytännössä avuttomaksi, mikäli länsiliittoutuneet eivät suostu ehdotukseemme.

- Ei sen ole väliä. Mitä todennäköisimmin ne suostuvat. Ei tuollaista tarjousta voi jättää käyttämättä. Sillä totta kai ne jo tässä vaiheessa pähkäilevät, että mitä helvettiä ne sen Stalinin kanssa tekevät sodan jälkeen. Siinäkin mielessä ehdotuksemme on niille taivaan lahja. Ja jos ne eivät suostu, niin olen antanut länsirintaman joukkojen komentajille määräyksen, että mikäli liitoutuneet hyökkäävät, joukkomme yksinkertaisesti nostavat tassut pystyyn ja antavat vihollisen kävellä ohi. Siinäkin tapauksessa ne ehtivät miehittää Saksan mahdollisimman pitkälle ennen ryssiä. Me pidämme idässä ovea kiinni sen aikaa. Ja olen antanut määräyksen, että Unkarin, Romanian ja Bulgarian armeijan johdolle ilmoitetaan tilanteesta välittömästi. Uskon, että se antaa niitten haluttomille joukoille hieman lisää intoa tapella etenevää vihollista vastaan. Ne eivät pidä meistä. Mutta kommunisteista ne pitävät vielä vähemmän.

Toisella puolella Bradley saapui juoksuhautaan ja sanoi miehille:

- Sana etenemään. Jatkamme ehdollista tulitaukoa. Puolustaudumme, jos meitä kohtaan ammutaan, mutta muuten olemme hissuksiin.

Bradleyn adjutantti kysyi hiljaa, niin että muut miehet eivät kuulleet:

- Mitä se hunni tarjosi?

- Ei sen kummempaa kuin sekä toisen että kolmannen maailmansodan voittoa laukaustakaan ampumatta. Minä lähden välittömästi tapaamaan Eisenhoweria. Ja sinä puolestasi saat mennä Washingtoniin ASAP. Lähdet tapaamaan Rooseveltia. Mutta ennen Rooseveltia sinun on tavattava muutama muu mies. Roosevelt on sinisilmäinen hölmö, joka uskoo liikaa Stalinia. Voi olla, että hallinnossamme on tehtävä pienimuotoinen vallankaappaus. Teen sinulle tarvittavat muistiinpanot, kun lennämme Lontooseen.

30. 7. 1944, Pohjanmeri, liitoutuneitten laivasaattue JW 59

Niin kuin moni saattue ennen sitä, eteni JW 59 Pohjanmerellä aaltoja kyntäen kohti Murmanskia. Saattueessa oli kaikkiaan 34 kauppalaivaa ja sitä suojasi ristelijä Jamaica, saattuetukialukset Striker ja Vindex sekä sen lisäksi seitsemän hävittäjää ja viisi korvettia. Saattue oli lähtenyt Skotlannin Loch Ewestä kolme päivää aikaisemmin ja sen oli tarkoitus saapua Murmanskiin seitsemäs elokuuta.

Yksi saattueen aluksista oli Charles A McAllister, tavallinen Liberty-luokan kauppa-alus, joita Yhdysvalloissa oli valmistettu jatkuvalla syötöllä. Tavaran kulku yli Atlantin oli elintärkeää. Tällä kertaa Charles A McAllister oli täynnä säilykkeitä. Aluksen komentosillalla olivat aluksen kapteeni Michael Bunker sekä perämies Archie Stivic. Miesten tausta oli varsin erilainen, irlantilaistaustainen Bunker oli kotoisin Floridan Key Westistä ja meri oli ollut osa hänen elämäänsä jo pienestä lapsesta. Puolalaistaustainen Stivic taas oli kotoisin sisämaasta, Yhdysvaltain raamattuvyöhykkeelta, pienestä Arkansasin osavaltion Danvillen kaupungista, josta hän oli nuorena miehenä häipynyt maailmalle, liittynyt kauppalaivastoon ja jäänyt sille tielleen.

Bunker ja Stivic olivat tehneet yhteistyötä jo monen saattueen aikana ja reitti Murmanskiin oli heille tuttu. Tutuksi oli tullut myös kauppalaivaston miehille osaksi tullut avuttomuuden tunne ja sitä myötä takaraivossa kaivertava jatkuva pelko. He olivat täysin kauppa-aluksia suojaavien sota-alusten armoilla, ja vaikka laivasto oli jatkuvasti läsnä, ei koskaan voinut olla varma, koska saksalaisen sukellusveneen torpedo osuisi heidänkin alukseensa, parhaassa tapauksessa lopettaen heidän elämänsä välittömästi ja huonoimmassa yhtä aikaa sekä hukuttaen että krematoiden heidät aluksesta valuvan palavan öljyn ja jääkylmän meren yhdistelmässä.

Nyt heille oltiin annettu ymmärtää, että tilanne olisi toinen. Ainakin toistaiseksi. He olivat ehtineet kuulla uutisen Hitlerin kuolemasta. Oli myös huhua siitä, että vaikka itärintamalla taisteltiin edelleen katkerasti, Normandiassa oltiin käyty muutama päivä sitzkriegiä, vaikka mitään varsinaista aselepoa ei oltu julistettukaan. Joka tapauksessa ennen lähtöään he olivat saaneet tiedon, että saksalaiset sukellusveneet eivät olleet tehneet muutamaan päivään minkäänlaisia iskuja missään, eikä pelätyistä saksalaisista meritiedustelukoneista ollut havaintoja.

Matka oli edennyt ennakkotietojen mukaan. Kolmen vuorokauden aikana ei ollut ensimmäistäkään hälytystä. Se ei tietenkään ajanut kokonaan karkuun takaraivossa jäytävää kuolemanpelkoa, mutta helpotti oloa silti huomattavasti. Bunker ja Stivic katselivat komentosillalta heistä nähden paapuurissa höyryävää ilmatorjuntaan suunniteltua HMS Jamaica-risteilijää ja siunasivat mielessään sen raskasta arsenaalia. Vaarahan ei välttämättä ollut ohi.

Aluksen radisti juoksi kapteenin luo ja antoi viestilomakkeen. Kapteeni luki sen ja katsoi eteensä ihmettelevän näköisenä. Stivic kysyi:

- Mitä siinä on?

Bunker antoi lomakkeen Stivicille ja sanoi:

- Lue itse.

Stivic otti lomakkeen:

”Saattue kääntyy välittömästi ympäri ja suuntaa takaisin Loch Eween. Uudet määräykset annetaan siellä. Täysi radiohiljaisuus.”

- Mitäs helvettiä tämä tarkoittaa?

- Kai ne sen perillä kertovat. Ja luulen, että me pärjäämme ilman tätä Murmanskin reissua aivan mainiosti. Hermoille ne käy joka tapauksessa, vaikkei saksalainen olisikaan kimpussa.

Bunker antoi käskyn ja näki, että muutkin saattueen alukset alkoivat kääntyä ympäri. Kuusi vuorokautta aikaisemmin Bradley ja Rommel olivat tavanneet ei-kenenkään maalla.

31. 7. 1944. Ei-kenenkään maa, Normandia

Muutamia yksittäisiä laukaustenvaihtoja lukunottamatta rintamalla oltiin eletty tosiasiallista tulitaukoa. Yksikään lentokonekaan ei ollut ylittänyt rintamalinjoja. Juoksuhaudoissa puhuttiin molemmilla puolilla ja pidettiin yllä toivetta. Jos tämä loppuisikin tähän? Saksalaisella puolella oli vielä monta natsimielistä sotilasta, jotka tuumivat, että hanttiin pannaan ja viimeiseen asti, mutta heidän turpansa oltiin tukittu kokeneen rintamamiehen realismilla. Kokeneet saksalaiset sotilaat olivat aivan hyvin selvillä siitä – varsinkin nähtyään käydyissä taisteluissa länsiliittoutuneitten ilma- ja materiaaliylivoiman – että heillä oli vain kaksi vaihtoehtoa. Joko hävitä sovinnolla ja järkevästi tai sitten hävitä taistellen ja kaiken menettäen.

Kenraali Bradley oli palannut juoksuhautaan ja odotti. Hän oli omasta puolestaan ehdottanut, että saksalaisten ehdotukseen on ehdottomasti suostuttava. Samaa mieltä oli lähes koko Yhdysvaltain ja Iso-Britannian sotilaallinen johto. Esteenä oli Roosevelt, joka oli aivan liikaa Stalinin lumoissa. Tai lähinnä Stalinista luomansa mielikuvan. Hän uskoi todella Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton aitoon ja luottamukselliseen ystävyyteen. Tarvittiin tosiasiallinen sotilas- ja virkamiesvallankaappaus, josta tosin amerikkalainen yleisö ei saisi koskaan tietää. Muutenkin liian liberaali varapresidentti Henry A. Wallace astuisi syrjään tehtävästään terveydellisin syihin vedoten. Hänen tilallaan vannoisi virkavalan Harry S. Truman, jonka demokraattien puoluekokous oli kymmenen vuorokautta aikaisemmin valinnut Wallacen tilalle seuraaviin presidentinvaaleihin. Tässä sattuma oli tullut avuksi.

Roosevelt saisi johtaa Yhdysvaltoja presidenttinä virallisesti. Tosiasiassa hän lähinnä keskittyisi marraskuisiin vaaleihin ja Truman toimisi maan tosiasiallisena johtajana. Roosevelt voittaisi vaalit selvästi, olisihan hän virallisesti yksi uudempien aikojen suurimpia amerikkalaisia sankareita, mutta vaalien jälkeen hänkin jäisi terveydellisistä syistä pian eläkkeelle ja siirtäisi vallan virallisesti Trumanille, jolla se tosiasiallisesti jo olikin. Roosevelt ei sinänsä pitänyt tilanteesta mutta tajusi, että koko armeija olisi häntä vastassa ja mikäli hän ei suostuisi suunnitelmaan ja vaatisi sodan jatkamista se vuotaisi joka tapauksessa julkisuuteen sen, että kymmeniä- ellei satojatuhansia nuoria amerikkalaisia miehiä oltiin tapatettu turhaan hänen vuokseen. Niinpä hän valitsi itselleen sankarin kruunun ja marionettihallitsijan aseman. Ja olihan hänen kuntonsa heikentynyt muutenkin radikaalisti. Ehkä hän ei olisi jaksanut muutenkaan.

Käytännölliset englantilaiset olivat tehneet omat järjestelynsä. Siellä astui tehtävään virkamieshallitus, jonka tehtävä oli johtaa Iso-Britannia rauhaan ja sen jälkeen maassa pidettäisiin uudet vaalit. Virallisesti virkamieshallituksen pääministerinä toimi kuningas Yrjö VI, tosin hänen asemansa oli lähinnä muodollinen. Hänen arvovaltansa antoi kuitenkin mahdollisuuden saattaa saksalaisten ehdottama ja Stalinin pettävä rauhansuunnitelma voimaan.

Churchill oli syrjäytetty. Hän ymmärsi kyllä suunnitelman järkevyyden ja sen, että Stalin muodostaa tulevaisuudessa vielä suuremman vaaran kuin Natsi-Saksa, mutta hän ei pystynyt luopumaan henkilökohtaisesta kostonhimostaan. Hän halusi laittaa Saksan kansan kärsimään mahdollisimman paljon. Niin Britannian armeijassa, virkamieskoneistossa ja parlamentissa taas ymmärrettiin, että rauha ja tulevaisuuden turvaaminen Neuvostoliitolta menee yli kostonhalun. Saksa olisi jatkossakin kuitenkin osa Eurooppaa mutta Stalinin Neuvostoliittoa ei sellaiseksi saattanut sanoa. Siksi Britannian parlamentin salaisessa äänestyksessä sekä ala- että ylähuone oli antanut Churchillin hallitukselle selvän epäluottamuslauseen. Kuninkaan johtama virkamieshallitus oli jo astunut virkaansa, mutta siitä ilmoitettaisiin virallisesti vasta sen jälkeen, jos sopimus saksalaisten kanssa vahvistettiin.

Sovitulla kellonlyömällä, jota rintamalla oltiin kiihkeästi odotettu, heilutettiin asemien molemmilta puolilta jälleen valkoista lippua. Bradley ja luutnantti Smith kömpivät ylös juoksuhaudoista. Toiselta puolelta nousivat Rommel ja Speidel. Miehet kohtasivat toisensa ei-kenenkään-maan puolessa välissä tervehtien toisiaan jälleen jäykän sotilaallisesti. Bradley aloitti keskustelun:

- Olette olleet varsin optimistinen ehdotuksenne suhteen. Olemme toki tietoisia siitä, että olette siirtämässä valtaosan voimistanne itärintamalle.

Rommel hymyili ja vastasi:

- Optimismille on varmaankin ollut aihetta. Ensinnäkin en pidä teitä tyhminä ja toisekseen, mikäli olisitte olleet ehdotustamme vastaan, olisi tarkka-ampujanne ampunut minut sillä hetkellä, kun olisin noussut juoksuhaudasta ja tällä hetkellä tykistönne olisi aloittanut musertavan keskityksen.

- Olette oikeassa. En halua pitää teitä turhassa jännityksessä, joten kerron, että olemme suostuneet ehdotukseemme. Se tosin vaati meiltäkin tiettyjä varsin radikaaleja hallinnollisia toimenpiteitä, jotka ilmoitetaan niin Yhdysvaltain kuin Iso-Britannian tiedotusvälineissä tuntia myöhemmin siitä hetkestä kun me kaksi olemme päässeet sopimukseen.

Rommel viittasi kädellään ensin omien juoksuhautojensa ja sen jälkeen amerikkalaisten suuntaan todeten:

- Niin kuin näette, molemmilla puolilla miehet ovat nousseet ylös. He odottavat. Mitä teemme nyt?

Bradley katsoi myös tilanteen ja vastasi:

- Minulla ei ole valtuuksia allekirjoittaa varsinaista antautumisasiakirjaa. Ehdotan, että se allekirjoitetaan tässä paikassa vuorokauden kuluttua. Varsinaisen asiakirjan allekirjoittaa puolestamme Eisenhower. Oletan, että saatte Wilhelm Canariksen allekirjoittamaan asiakirjan?

- Oletatte oikein. Itse asiassa hän on tuossa muutaman kilometrin päässä.

Bradley kaivoi mukanaan kantamastaan leipälaukusta kansion:

- Mutta minulla on valtuudet allekirjoittaa virallinen tulitauko antautumisasiakirjan allekirjoittamista odotellessa. Ja oletan, että teillä on samat valtuudet.

- Oletatte jälleen oikein. Pistetäänkö toimeksi?

Bradley otti asiakirjan ja kynän, ojensi sen Rommelille ja tajusi samalla, että hän ei ollut älynnyt ottaa mukaan minkäänlaista alustaa, mitä vasten se kirjoitetaan. Rommel piti asiakirjaa kädessään, huomasi saman ongelma ja totesi:

- Jospa te…

- Ilman muuta…

Bradley kääntyi selin, Rommel laittoi asiakirjan hänen selkäänsä vasten ja allekirjoitti tulitauon. Sen jälkeen hän ojensi asiakirjan ja kynän Bradleylle ja käänsi puolestaan selkänsä. Bradley allekirjoitti tulitaukoasiakirjan Rommelin selkää vasten. Miehet kääntyivät, katsoivat toisiaan silmiin ja kättelivät. Nyt oli sen aika.

Niin saksalaisten kuin amerikkalaisten asemista alkoi kuulua spontaani hurraahuuto. Bradley kaivoi laukustaan vielä kansion ja ojensi sen Rommelille.

- Meiltä olisi tulossa Berliiniin jo kuluvan vuorokauden sisällä pari lentokoneellista henkilökuntaa. Osa heistä valmistelee yhdessä pelastushallituksenne kanssa maanne siirtymistä miehityshallinnon alaisuuteen. Ja osan pitäisi päästä jatkamaan Varsovaan. He ovat Puolan pakolaishallituksen edustajia. Varsovassa on lähipäivinä alkamassa puolalaisten organisoitu kapina. Sodan tässä vaiheessa sen aloittaminen olisi silkkaa hulluutta ja täysin turhaa. Tuossa paperissa on suunnitelmamme siitä, kuinka asia voidaan hoitaa. Oletan, että pystytte järjestämään asian.

Rommel luki suunnitelman nopeasti, vihelsi hiljakseen ja totesi:

- Jos tätä olisi ehdotettu vielä kaksi kuukautta aikaisemmin, siitä olisi saanut hyvän sketsinäytelmän. Mutta kyllä, kyllä me pystymme järjestämään tämän. Itse asiassa suunnitelma on paras mahdollinen vaihtoehto kaikille osapuolille.

Miehet kättelivät vielä kertaalleen ja siirtyivät omille puolilleen. Oli paljon työtä tehtävänä.

31. 7. 1944, liittoutuneitten laivasaattue JW 59, Loch Ewe, Skotlanti

Liberty-luokan aluksen perämies Archie Stivic katsoi, kun hänen alustaan Charles A McAllisteria tankattiin. Tankkaamisella oli kuulemma kiire, sillä keskeytetyn Murmanskin purjehduksen jälkeen kerrottiin, että aluksilla oli kiire toiseen päämäärään. Mikä se oli, sitä ei Stivic vielä tiennyt. Aluksen kapteeni Michael Bunker oli mennyt komennettuna käskynjakoon, ja hänen palattuaan varmaan asia selviäisi. Stivic oli saanut tiedon siitä, että Saksa oli antautunut ja liittoutuneitten joukot olivat alkaneet edetä sovitun aikataulun mukaan Ranskassa ja saksalaiset kulkivat heidän edellään luovuttaen pikkuhiljaa sekä alueita että omaa aseistustaan ja antautuen samalla sotavangeiksi.

Stivic oli myös kuullut radiouutisista, että vaikka Saksa oli antautunut länsiliittoutuneille, sen joukot kävivät edelleenkin ankaraa vastarintaa Neuvostoliiton joukkoja vastaan itärintamalla. Myös Saksan liittolaismaat taistelivat edelleenkin neuvostojoukkoja vastaan. Stivicin oli vaikeaa hahmottaa, että mistä oikein oli kysymys. Stivicin suku oli tullut Puolasta kaksi sukupolvea aikaisemmin Yhdysvaltoihin, ja vaikka Stivicin äidinkieli oli englanti, hän silti puhui varsin sujuvaa puolaa. Ja hän tiesi, että niin Saksa kuin Neuvostoliitto olivat pilkkoneet, paloitelleet, ryöstäneet ja raiskanneet hänen esi-isiensä maan. Hän ei ollut varma siitä, kumpaa hän vihasi enemmän, Saksaa vai Neuvostoliittoa. Nyt hän oli kuullut, että Saksa oli antautunut. Sitä myötä hän ymmärsi, että jossain vaiheessa yhdysvaltalaiset joukot miehittäisivät Puolankin ja antaisivat sille vapauden. Siksi hän huomasi toivovansa, että saksalaiset joukot pystyisivät pitämään puolensa ja estäisivät Stalinin joukkoja tunkeutumasta Puolaan.

Stivic oli myös epävarma omasta tulevaisuudestaan ja laivansa tehtävästä. Selväähän oli, että eivät saattueen laivat voisi loputtomiin jäädä tänne Skotlannin pohjoiseen kärkeen. Asia selviäisi pian. Kapteeni Bunker oli tulossa komentosillalle. Ensimmäisenä hän kysyi:

- Tankkaus?

- Pian valmis. Laiva on muutenkin kunnossa. Olemme valmiita lähtemään. Mutta minne me oikein menemme?

Kapteeni Bunker katseli hieman aikaa satama-aluetta ja sanoi sitten.

- Saattue jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa menee Ranskan Cherbourgiin. Toinen osa menee Tanskan Esbjergiin. Ja se kolmas osa, mihin me kuulumme, sisältää kymmenen pelkästään amerikkalaista alusta ja me menemme Hankoon.

- Mihin helvetin Hankoon?

- Suomeen.

- Suomeen, hei hetkonen, annas se…

Stivic kaivoi esiin maailmankartan ja hahmotti siitä, missä Suomi oli. Hän oli kyllä kuullut maan nimen joissain uutiskatsauksissa, muttei ollut koskaan keskittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Nyt hän hoksasi, että sehän oli kovasti lähellä sitä Murmanskia, minne he olivat niin monta kertaa menneet. Hän ihmetteli:

- Mutta Itämerihän on vielä sotatoimialuetta. Saksalaiset tappelevat siellä neuvostoliittolaisten kanssa. Kuka meitä siellä suojaa?

Kapteeni Bunker väänsi kapteenin hattunsa lippaa taaksepäin, hymyili ja sanoi:

- Sehän tässä huvittavinta onkin. Meitä suojaa Saksan laivasto…

1. 8. 1944 klo 16.30, Varsova

Puolan Kotiarmeijan apulaiskomentaja Tadeusz Bór-Komorowski oli sekavien ja hämmentyneitten tunteitten vallassa. Jos alkuperäinen, jo aikaa sitten lukkoon lyöty suunnitelma olisi toteutettu, olisi puolen tunnin kuluttua hänen komennossaan olleet 23.000 puolalaista vastarintasotilasta aloittaneet avoimen kapinan saksalaisia joukkoja vastaan. Myös Bór-Komorowski oli saanut tietoja länsirintaman epäselvistä tapahtumista, mutta ei ollut uskonut niitten vaikuttavan tilanteeseen Puolassa. Tosin hän oli huomannut, että Varsovan läpi kuljetettiin itärintamalle rautateitse saksalaisia joukkoja ja raskasta kalustoa yhtenä köytenä, juna toisensa perään. Kuitenkin kaksi päivää aikaisemmin hän oli saanut Puolan pakolaishallitukselta radioviestin, joka muutti tilanteen:

Tilanne on muuttunut. Hyökkäystä on ehdottomasti lykättävä. Odottakaa uusia määräyksiä.

Puolan Kotiarmeija odotti. Edellisen päivän iltana oli tullut uusi viesti. Viestin vastaanottanut ja koodia purkava viestimies oli koodin purkamisen aikana todennut ääneen että mitä helvettiä. Saman oli hetkeä myöten todennut myös Bór-Komorowski. Eihän tämä voi olla totta. Vai voiko sittenkin? Viestin koodimerkinnät olivat oikeita ja osoittivat viestin tulevan Lontoosta. Bór-Komorowski käski viestimiehen pyytää varmistus eri taajuudella ja eri koodeilla. Vastaviesti tuli nopeasti ja sisälsi samat tiedot. Bór-Komorowski mietti hetkisen, puntaroi riskit ja mahdollisuudet ja päätti noudattaa saamaansa määräystä. Hän sanoi viestimiehelle:

- Otat tuon radion mukaasi ja lähdet kanssani toiseen varmistettuun paikkaan. Jos kyseessä on kuitenkin saksalaisten juoni, on parempi, ettemme paljasta tämän paikan sijaintia.

Varapaikassa viestimies otti yhteyden viestissä annetulla taajuudella ja lähetti sovitun kutsun:

- Wolnosc. Toistan, wolnosc.

Hiljaisuutta kesti vain kymmenen sekuntia, ja sen jälkeen kuului vastaus:

- Wybush. Toistan, wybush. Täällä puhuu eversti Jürgen Anthes. Ilmoitan teille,  että saamanne tiedot ovat oikeita. Teidän tarvitsee vain ilmoittaa tapaamispaikka, niin pääsemme operaation seuraavaan vaiheeseen. Saavumme teille mainittujen henkilöitten kanssa ilmoittamaanne paikkaan haluamanne aikana ja mukanamme on ainoastaan ryhmän verran sotilaita. Valitkaa paikka niin, että pystytte tarkkailemaan aluetta varmistaaksenne, ettemme yritä petosta. Toivon, että tapaaminen järjestyy mahdollisimman pian. Ehdotan, että mietitte viisi minuuttia ja otamme uuden yhteyden.

Bór-Komorowski katseli mukanaan olevaa Varsovan karttaa, etsi mielestään sopivimman paikan ja ajankohdan. Sen jälkeen viestimies ilmoitti tiedot nopeasti suuntimisen vaikeuttamiseksi. Saksalainen eversti kuittasi ajan ja paikan ja sen jälkeen kuittasi lopettavansa lähetyksen.

Ja nyt Bór-Komorowski odotti sovitussa paikassa miehineen. Hänellä oli mukanaan komppanian verran sotilaita. Saksalainen ei ollut esittänyt vaatimuksia puolalaisten miesvahvuuden suhteen. Jos hän oli hämmentynyt, niin muutamaa tuntia aikaisemmin oltiin nähty myös hyvin hämmentyneitä ihmisiä Berliinin Tempelhofin lentokentällä. Luonnollisesti viestit ja käskyt oli saapuneet perille saksalaisella tehokkuudella ja niitä myös noudatettiin saksalaisella perinpohjaisuudella mutta siitä huolimatta kentälle laskeutunut yhdysvaltalainen matkustajakone, jota oli saattanut sekä kaksitoista yhdysvaltalaista Mustang-hävittäjää sekä myös kaksitoista saksalaista Focke Wulf-hävittäjää pisti lentokentän henkilökunnan raapimaan päätään.

Koneesta tuli ulos sekä univormupukuisia ihmisiä että siviileitä. Sovitusti suurin osa siirrettiin linja-autoihin, josta he jatkoivat matkaansa kohti Berliinin keskustaa. Viisi siviilipukuista saatettiin valmiiksi odottavaan Junkers Ju 52-koneeseen. Kone nousi ilmaan ja sen mukaan starttasi kahdeksan lentokentällä odottanutta Messerschmitt Me 109-hävittäjää. Lentäjille oltiin ilmoitettu, että tuo matkustajakone suuntasi Varsovaan, ja hävittäjälentäjät vastasivat hengellään, että se pääsisi ehjänä perille. Junkersissa viisi koneeseen noussutta siviiliä katsoivat saksalaisia hävittäjiä ihmeissään. Jos heille olisi sanottu kuukautta aikaisemmin, että he lentäisivät pian Berliinistä Varsovaan saksalaisten hävittäjien suojaamana, he olisivat päästäneet kaikkien räkäisten naurujen äidin.

Tästä lennosta Bór-Komorovski ei ollut vielä selvillä. Hän vain toimi käskynsä mukaan sovitulla paikalla ja odotti epävarmojen tunteitten ja jäytävän pelon vallassa. Sovitulla kellonlyömällä paikalle saapui kuorma-auto. Autosta purkautui ryhmän verran saksalaisia sotilaita, eversti ja sen lisäksi viisi siviilipukuista henkilöä. Eversti aukaisi näkyvästi pistoolikotelonsa, näytti pistooliaan ja laittoi sen sitten maahan. Tämän jälkeen hän lähti kävelemään kädet ylhäällä kohti puolalaisia. Siviilipukuiset henkilöt kulkivat parikymmentä metriä heidän perässään. Saksalainen saapui Bór-Komorowskin luo ja esittäytyi:

- Olen eversti Anthes, jonka kanssa puhuitte eilen radiossa. Tulin aseistamattomana, ja jään tarvittaessa panttivangiksenne. Varsinaisen asian kanssanne toimittavat perässäni kulkevat siviilihenkilöt, joista saatatte osan tunteakin. Saanen muuten laskea käteni?

Anthes sai luvan ja sen jälkeen Bór-Komorowski tunnisti siviilien joukosta erään miehen. Tässä vaiheessa hän varmistui, ettei heitä ollut kusetettu. Ellei saksalaiset olleet sitten vallanneet salaa Lontoota.

- Terve, Tadeusz, eipä olla aikoihin nähty, totesi Puolan pakolaishallituksen pääministeri Stanisław Mikołajczyk.

Miehet halasivat toisiaan. Bór-Komorowski oli selvästi liikuttunut ja sanoi:

- Vasta nyt uskon tämän todeksi. Saksa on siis todella antautumassa.

- Saksa on itse asiassa jo antautunut. Amerikkalaiset tulevat tänne mahdollisimman pian. Mutta saksalaiset ovat suostuneet siihen, että joukkosi muuttuvat täällä Varsovassa kapinajoukoista miehitysjoukoiksi. He ovat valmiita vetämään pääosat joukkonsa pois Varsovasta odottamaan amerikkalaisten tuloa kaupungin ulkopuolelle.

- Pääosat?

- Kyllä. Sillä heillä on yksi vaatimus. Ja siihen meidän on pakko suostua.

- Ja se on mikä?

- Varsovan läpi kulkeva rautatie ja Varsovan rautatieasema pysyy amerikkalaisten saapumiseen saakka heidän hallinnassaan. Saksalaiset eivät antaudu Stalinille. Ainoastaan lännelle. Ne taistelevat idässä koko aika puna-armeijaa vastaan. Ja meidän on annettava niille mahdollisuus.

- Se kuulostaa näitten vuosien jälkeen aika katkeralta.

- Minä tiedän sen. Mutta mikäli Stalin valtaa Puolan, hän asettaa tänne kommunistihallinnon, jos nyt yleensä sallii Puolan olemassaolon ensinkään. Sen jälkeen sitä Puolaa, jonka me tunnemme, ei koskaan enää ole. Ja sinun joukkojasi Stalin pitää rikollisina. Hän hyväksyy ainoastaan kommunistisen vastarintaliikkeen. Voi olla, että päädytte aseveljienne viereen Katyniin luoti takaraivossanne. Ennen amerikkalaisten saapumista saksalaiset ovat ainoa, joka tukkii vyöryn. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta.

- Mutta muuten Varsovan hallinto siirtyy joukoilleni.

Mikołajczyk kääntyi eversti Anthesia kohden ja puhui hänelle saksaa. Anthes kuunteli, kaivoi puolalaisten tarkistamasta asiakirjasalkustaan papereita ja puhui vuorostaan:

- Tässä vaiheessa on minunkin hyvä liittyä keskusteluun. Vastaus kysymykseenne siitä, siirtyykö hallinto Varsovassa rautatietä lukuunottamatta joukoillenne on kyllä. Ja rautateitten pyörittämiseen tarvitsemme lähinnä pioneereja, huoltojoukkoja ja siviilihenkilökuntaa. Varsinaiset miehitysjoukkomme siirtyvät leireille Varsovan ulkopuolelle. Annan teille hetken kuluttua asiaan liittyvän selventävän kartan, mutta sitä ennen annan teille toisen asiakirjan. Se liittyy kertomaanne katkeruuden tunteeseen ja voi osaltaan auttaa.

Anthes ojensi Bór-Komorowskille lapun, jossa oli ainoastaan kolmekymmentäkaksi nimeä.

- Nämä nimet tunnistatte varmaan itsekin. Ne ovat niitä henkilöitä, jotka ovat päävastuussa natsihallinnon Varsovassa tekemistä julmuuksista. Heidät on kaikki pidätetty ja Wehrmachtin hallussa. Mikäli pääsemme sopuun, luovutamme heidät teille, emmekä kysele perään siitä mitä te heille teette.

Bór-Komorovski otti lapun, luki nimet ja nyökkäsi. Sen jälkeen hän sanoi Anthesille:

- Ette muuten taida itse olla natsi?

- En ole koskaan ollut. Olen saksalainen ja ylpeä maastani ja kansastani. Tiedän, että olemme syyllistyneet hirvittäviin rikoksiin ja joudumme vastaamaan teoistamme. Mutta mielestäni kansallani on oikeus elää. Niin kuin teidänkin kansallanne. Ja siksi pyydän, rukoilen, että suostutte ehdotukseemme. Amerikkalaiset ovat tulossa niin nopeasti kuin vaan pystyvät. He takaavat kansojemme olemassaolon. Mutta eivät ne tänne päivässä ehdi. Siksi tekin tarvitsette vielä armeijaamme itärintamalla. Ettei Stalin ehdi tänne. Jokainen menetetty kilometri idässä voi olla menetetty ikuisiksi ajoiksi.

Bór-Komorovski katsoi saksalaista hetken ajan silmiin. Hän ei nähnyt siellä vakaumuksellista natsia, vaan rehellisen, huolestuneen miehen.

- Suostumme ehdotukseenne. Voitte palata autoonne ja lähettää viestin, että suostumme ehdotukseenne. Emme tarvitse teitä panttivangiksi.

Mikołajczy puuttui keskusteluun:

- Lähden Anthesin mukaan sopimaan käytännöistä ja aikatauluista. Koralscky ja Lato jäävät neuvonantajiksenne ja perehdyttävät teidät tarkemmin laajempaan tilanteeseen.

Bór-Komorovski sanoi vielä Anthesille:

- Suostumme siis ehdotukseenne. Saksan armeija voi jatkaa kuljetuksiaan Varsovan läpi. Mutta minulla on yksi erityinen vaatimus.

- Kertokaa.

Bór-Komorovski kertoi, Anthes kuunteli, nyökkäsi ja poistui sitten paikalta. Tuntia myöhemmin Varsovan rautatieasemalla, jossa junat kuljettivat saksalaisia sotilaita kohti epävarmaa tulevaisuutta liehui jälleen Puolan lippu.

1. 8. 1944, itärintama

Neuvostoliiton armeijan ensimmäisen Valko-Venäjän Rintaman komentaja kenraali Rokossovski seurasi tilanneraportteja hyvin huolestuneena. Kesäkuun 22. päivä alkanut operaatio Bagration oli edennyt ensimmäisen kuukauden aikana suunnitelmien mukaisesti. Neuvostojoukoilla oli murskaava ylivoima niin maalla kuin ilmassakin ja Hitlerin uppiniskaisuus oli maksanut saksalaisille hirvittävän hinnan. Koska Hitler ei ollut antanut vetäytymislupaa Vitebskissä oleville saksalaisille joukoille, olivat puna-armeijan joukot saartaneet ja tuhonneet siellä kaikkiaan neljä divisioonaa. Kolmas heinäkuuta päästiin etenemään jo Minskiin.

Sitten tuli uutinen Hitlerin kuolemasta. Melkein välittömästi saksalaisten taktiikka muuttui, eivätkä ne enää yrittäneet jäykkää puolustusta, vaan vetäytyivät puolustuksellisesti edullisempiin asemiin käyden vetäytyessään pelkkää viivytystaistelua. Melko pian neuvostotiedustelu osasi kertoa, että taistelut Normandiassa olivat keskeytyneet, vaikkei virallista tulitaukoa oltu julistettu missään. Pian sen jälkeen saatiin tieto saksalaisten massiivisista joukkojenkuljetuksesta lännestä itään. Kuljetuksiin oltiin varattu kaikki mahdollinen saksalainen rautatiekalusto, mitä sieltä saatiin irroitettua, ja huomattavaa oli, etteivät länsiliittoutuneet olleet millään tavoin häirinneet massiivista voimienkeskittämistä Rokossovskin kannalta aivan väärään suuntaan. Tämä haisi petokselta ja sitähän se olikin, mutta ammattisotilaana Rokossovski keskittyi tehtäväänsä, eikä antanut spekuloinnin häiritä.

Saksalaiset olivat toimineet nopeasti ja tehokkaasti, ja elokuun ensimmäisen päivän aamuna Rokossovski oli saanut viestin alaiseltaan, 65:n armeijan komentajalta kenraali Batovilta. Viesti oli hälyttävä. Suoraan liikkeestä hyökkäykseen siirtyneet kaksi saksalaista panssaridivisioonaa tuntemattomasta yhtymästä oli tehnyt kaksipuolisen saarrostuksen etenevälle Batovin kärkidivisioonalle, motittanut sen ja tuhonnut perässä etenevästä divisioonasta kärkirykmentin pakottaen Batovin keskeyttämään etenemisensä.

Samanlaisia uutisia oli alkanut kuulua pitkin itärintamaa, vaikka tiedettiin, etteivät saksalaiset olleet vielä saaneet läheskään kaikkia joukkoja ryhmitettyä. Tiedettiin myös, että Luftwaffen vahvuus oli nopeassa ajassa kaksinkertaistunut ja oletettavaa oli, että se vahvistuisi lähipäivinä vielä lisää. Länsirintaman tapahtumista tai paremminkin tapahtumattomuudesta oltiin keskusteltu, kerrottu huhuja ja valettu kannuja. Kannunvalanta oli Rokossovskin kohdalta loppunut muutamaa tuntia aikaisemmin, sillä hänen esimiehensä marsalkka Zhukov oli lähettänyt adjutanttinsa kertomaan hänelle lännen petoksesta. Saksa antautuisi ehdottomasti, mutta ainoastaan länsiliittoutuneille, jotka miehittäisivät maan. Saksalaiset joukot taistelivat edelleen neuvostojoukkoja vastaan, ja Rokossovski tiesi, että ne tekisivät sen lisääntyneellä taistelutahdolla. Sama koskisi Saksan liittolaismaita. Neuvostoliittoa pelättiin huomattavasti enemmän kuin länsiliittoutuneita. Rokossovski tiesi hyvin, että saksalaiset joutuisivat mieluummin amerikkalaisten miehittämäksi kuin ensiksi neuvostojoukkojen jyräämäksi ja sen jälkeen terrorisoimiksi. Rokossovski oli älykäs mies, eikä hänellä ollut pienintäkään harhakuvitelmaa siitä, mitä Saksassa tulisi neuvostomiehityksen aikana tapahtumaan.

Oikeastaan Rokossovski suorastaan ihaili saksalaisten ratkaisua. Vielä ahdingossakin ja kaiken toivon jo mentyä ne perkeleet onnistuivat löytämään keinon, millä voittaa sota. Ja se keino oli hävitä sota. Kunhan hävisi oikealle osapuolelle. Jossain vaiheessa amerikkalaiset joukot ilmestyisivät saksalaisten tilalle, eikä Neuvostoliitolla olisi mahdollisuutta jatkaa sotaa niitä vastaan. Zhukovin adjutantti oli kyllä jättänyt Rokossovskin pohdittavaksi senkin kysymyksen, pystyisivätkö he lyömään myös länsiliittoutuneitten joukot. Varsin nopean pohdinnan jälkeen hän päätyi vastaukseen ei. Siihen eivät vaikuttaisi pelkästään sodan lait vaan myös vielä niitä tärkeämmät teollisuuden lait. Rokossovski tiesi, että lännestä ei tulisi enää ensimmäistäkään saattuetta ja Yhdysvallat oli saanut valtavan teollisuuskoneistonsa valjastettua sodan palvelukseen. Peli oli sillä pelattu.

Nyt Rokossovski päätti keskittyä siihen tärkeimpään tehtäväänsä, mitä hänellä vielä oli. Saksalaiset tulisi ajaa mahdollisimman kauas länteen, ennen kuin amerikkalaiset tulisivat. Rokossovski aikoi ehdottaa, että painopiste hyökkäykselle olisi Rokossovskin joukoista luoteeseen, kohti Itä-Preussia. Mikäli neuvostojoukot valtaisivat Itä-Preussin ja etenisivät Itämerelle, jäisi Baltia samalla mottiin. Puna-armeija tuskin uskaltaisi koettaa onneaan jenkkien kanssa, mutta Rokossovski laski, etteivät jenkitkään ryhtyisi maihinnousuun saarrettuun Baltiaan. Riskit olisivat sille liian suuret, eivätkä jenkitkään varmasti halunneet uutta sotaa heti edellisen loputtua. Mikäli Rokossovskin suunnitelma onnistuisi, varmistaisi Neuvostoliitto sen, ettei sen laivasto olisi pysyvästi saarroksissa Suomenlahden itäisimmässä pohjukassa.

Ongelmana oli vain se, että saksalaiset varmasti tajusivat puolellaan sen, mitä Rokossovski suunnitteli. Ne taistelisivat viimeiseen asti. Ja ne tajuaisivat, että nyt niillä oli pitkästä aikaa toivoakin. Jos ne pystyisivät pitämään linjansa parikin viikkoa, se riittäisi.

7. 8. 1944, Pieni Hügelsheimin kaupunki Saksan ja Ranskan rajalla, kilometrin verran Saksan puolella

Yhdysvaltain armeijan jalkaväkikomppanian päällikkö kapteeni John Mackensen ei tiennyt, mitä hänellä oli odotettavissa, kun hän joukkoineen oli tulossa miehittämään ensimmäistä saksalaista kaupunkia. Tietyt joukko-osastot olivat jo saksalaisten rautateitä pitkin etenemässä kohti Berliiniä ja itärintamaa, jossa saksalaiset vielä taistelivat puna-armeijaa vastaan. Mackensen oli ehtinyt saada taistelukokemusta Normandian maihinnoususta ja hän oli saanut jo sen jälkeen kuluneen puolentoista kuukauden aikana sodasta enemmän kuin tarpeekseen. Häntä kiinnosti vain päästä takaisin kotiinsa San Fransiscoon. Vaikkapa juomaan olutta ja surffaamaan.

Mutta sen aika ei ollut vielä. Mackensenin komppania toimi nyt miehitysjoukkona. Ranskan kohdalla tämä toiminta ei tuottanut ongelmia. Saksalaiset olivat vetäytyneet mahdollisimman nopeasti. Samalla he olivat jättäneet miehittäjille raskaan aseistuksensa, mutta säilyttäneet itsellään henkilökohtaiset aseensa. Raskasta aseistusta ei tosin miehittäjän haltuun paljoa kertynyt, sillä saksalaiset olivat vieneet pääosan raskaasta aseistuksestaan itärintamalle, missä käytiin vielä ankaria taisteluja. Mackensen mietti itsekseen, että joutuisikohan hän miestensä kanssa vielä tappelemaan neuvostojoukkoja vastaan. Asia ei häntä hirveästi huvittanut, sillä johan hän tämänhetkisen sotilasuransa perusteella voisi palata San Fransiscoon sankarina.

Mackensenin komppania saapui ajoneuvoillaan kaupungin keskustaan. Vastassa oli saksalainen komppania ja näytti myös siltä, että koko kaupungin siviiliväestö oli kerääntynyt paikalle. Mackensen aisti pelon. Mackensen nousi ajoneuvostaan ja käveli kohti miestä, joka selvästi näytti saksalaisten sotilaitten päälliköltä. Mies tervehti Mackenseniä sotilaallisesti ja sanoi:

- Olen kapteeni Hans Grüber ja puhun englantia. Komppaniani on varmistanut kaupungin. Siviileille on kerrottu tilanteesta ja natsihallinnon edustajat on pidätetty. Luovutamme heidät teille. Odotamme määräyksiänne.

Mackensen oli ihmeissään saksalaisen tyyneydestä. Kai kyseessä oli kansa, joka oli tottunut noudattamaan määräyksiä.

- Niin no… sopimuksen mukaan… jos te ensiksi luovuttaisitte aseenne.

Kapteeni Grüber karjaisi saksankielisen komentosanan. Hänen komppaniansa otti asennon. Grüber karjaisi seuraavat komentosanat. Hänen komppaniansa sotilaat ottivat aseensa, asettivat ne maahan, kaivoivat ylimääräiset lippaat, patruunat ja käsikranaatit laittaen ne maahan aseitten viereen ja ottivat sen jälkeen uudestaan asennon. Tämän jälkeen Grüber sanoi:

- Joukkoni ovat antautuneet teille. Odotamme käskyjänne.

Mackensen mietti hetken. Mikään ei ollut valmistanut häntä tätä hetkeä varten. Hän oli valmistautunut taistelemaan saksalaisia vastaan aina Berliiniin saakka. Nyt nämä samat kurinalaiset saksalaiset luopuivat kurinalaisesti aseistaan hänelle. Hän kysyi Grüberilta:

- Tota noin… onko teillä kenttäkeittiö ja muonaa, että voitte ruokkia miehenne? Ja mikä on ruokatilanne tässä kaupungissa? Siviilitkin täytyy ruokkia.

Mackensen näki Grüberin silmissä helpotuksen. Hän oli selvästi varautunut johokin pahempaan. Hän vastasi:

- Komppaniallani on annoksia muutamaksi päiväksi. Ja olemme selvittäneet kaupungin elintarviketilanteen. Siviilit pärjäävät ehkä jonkun viikon, mutta sen jälkeen ne tarvitsevat apua. Autamme siviileitä parhaamme mukaan. Tietysti siinä tapauksessa, että ette vangitse meitä. Sehän on teistä kiinni.

Mackensen antoi käskynään, että saksalaiset joukot auttaisivat jatkossa miehityshallinnon alaisena siviileitä ja alkoi sen jälkeen kulkea joukkojensa kanssa kaupungin pääkadulla. Kadun vierukset olivat täynnä saksalaisia siviileitä. Tilanne oli täysin erilainen kuin vielä hetki sitten, jolloin he olivat vapauttamassa ranskalaisia kaupunkeja. Siellä ihmiset olivat riemuinneet. Mutta tässä saksalaisessa kaupungissa siviilit katsoivat kaupunkiin edenneitä amerikkalaisjoukkoja pelokkaasti. Näytti siltä kuin ne olisivat odottaneet teurastusta. Kun Mackensen jatkoi etenemistään pitkin kaupungin pääkatua, eräs pieni tyttö juoksi hänen luokseen ja antoi hänelle arasti ruusun. Mackensen oli hämillään. Kuinka hän vastaisi? Sitten hän hoksasi, että hänellä oli leipälaukussaan suklaata. Hän antoi suklaalevyn tytölle ja kiitti tyttöä ruususta kielellään, jota tyttö ei ymmärtänyt. Tyttö otti suklaalevyn. juoksi pois ja huusi mennessään:

- Danke!

Ehkä tilanne laukesi siinä. Ihmisten ilmeet alkoivat osoittaa helpotuksen tunnetta.

11. 8. 1944 klo 12.00, Mikkeli, Päämaja

Mannerheimin toimistossa oli vakavailmeisiä miehiä. Mannerheimin lisäksi paikalla oli kenraaliluutnantti A. F. Airo, kenraali Erik Heinrichs,  presidentti Risto Ryti, pääministeri Edwin Linkomies ja puolustusministeri Rudolf Walden. Heidän oli nyt tehtävä raskaita Suomen tulevaisuutta koskevia päätöksiä. Mannerheim aloitti:

- Hyvät herrat. Käyn läpi sotilaallisen tilanteen itärajallamme. Joukkomme ovat onnistuneet pysäyttämään vihollisen hyökkäyksen Kannaksella ja Laatokan Karjalassa. Olemme saaneet tiedon, että vihollinen on perunut suunnittelemansa hyökkäyksen Ilomantsiin ja siirtämässä joukkoja etelämmäksi taistelemaan saksalaisia vastaan. Myös niin Kannakselta kuin Laatokan Karjalasta on vihollinen siirtämässä joukkojaan huomattavassa määrin pois. Katsoimme vielä heinäkuussa kuiluun ja näytti siltä, että Suomen maan ja kansan tarina oli loppumassa. Mutta armeijamme sitkeyden ja Saksan antautumisen myötä tilanne on muuttunut. Yllättävälläkin tavalla. Päämajoitusmestari Airo jatkaa:

Airo nousi seisomaan ja jatkoi:

- Olen tavannut Yhdysvaltain sotilasasiamiehen. Hän vahvisti sen, minkä olemme jo melko varmaksi tienneetkin, eli länsi pettää Stalinin. Länsiliittoutuneet miehittävät Saksan ja vievät Neuvostoliitolta palan suusta. Ja tässä on meillekin uusi mahdollisuus. Yhdysvallat ei ole sodassa kanssamme, muttei se myöskään millään muotoa virallisesti tue sotilaallista toimintaamme. Mutta käytännössä se tekee sen. Saksan välityksellä. Maahamme on saapunut uusi saksalainen divisioona, joka on ryhmittynyt Ihantalaan. Lisäksi meille on tullut Saksasta neljäkymmentä Stu 40-rynnäkkötykkiä sekä kaksikymmentäkaksi neuvostojoukoilta sotasaaliiksi saatua T 34-vaunua. Lisäksi maahamme on lennätetty neljäkymmentä Messerschmitt Me 109-hävittäjää sekä kaksi saksalaista Junkers Ju 88-pommikonelaivuetta. Panssaritorjunta-aseistuksemme määrää on myös lisätty laivakuljetuksina ja aikaisemmatkin aseet on saatettu kokonaisuudessaan rintamajoukkojemme käyttöön. Myös uudenaikaista tykistöaseistusta olemme saaneet lisää toistasataa putkea. Lisäksi amerikkalaiset laivat ovat tuoneet maahamme elintarvikkeita ja muutakin huoltomateriaalia ja saattueita on tulossa lisää.

Presidentti Ryti kysyi:

- Tämä kaikki on siis tapahtunut amerikkalaisten suostumuksella?

Airo jatkoi:

- Kyllä, herra presidentti. Yhdysvaltain sotilasasiamies teki selväksi, että he haluavat varmistaa, ettei Stalin saa Skandinaviaa käsiinsä. Luonnollisesti on selvää, että amerikkalaiset eivät halua ryhtyä sotatoimiin venäläisiä vastaan, joten vastuu on meillä ja pohjoisessa olevilla saksalaisilla joukoilla. Ne ovat Saksan antautumiseen nähden niin sanotusti harmaalla alueella, joten amerikkalaiset katsovat niitten toimia vielä sormien läpi. Ja siksi saksalaiset ovat siirtäneet sotilaallista materiaalia maahamme. Kaikki on tapahtunut amerikkalaisten aloitteesta. Mikä meidän kohdallamme on tärkeintä, on se, että Yhdysvaltain sotilasasiamiehen mukaan – ja hän toimii kaikkien hallituksensa tietojen varassa – sotatoimien loppuessa rajat sovitaan pääosin sen hetkisten rintamalinjojen mukaan.

Pääministeri Linkomies kysyi puolestaan:

- Mitä tämä tarkoittaa meidän osaltamme?

Mannerheim vastasi:

- Sitä, että me voimme vielä hyökätä. Neuvostojoukot ovat Kannaksella huomattavasti vähäisempiä kuin mitä ne olivat vielä kuukausi sitten. Stalinilla on kiire edetä etelämpänä ja vihollisella on Kannaksella enää luurankomiehitys verrattuna siihen, mitä sillä oli suurhyökkäyksen alkaessa. Armeijamme on kärsinyt tappioita, mutta se on vielä silti melko hyvässä kunnossa. Sen moraali on korkealla, sillä se on kuitenkin pystynyt pysäyttämään ylivoimaisen vihollisen etenemisen. Meillä on mahdollisuus hyökätä Ihantalassa ja vallata Viipuri takaisin. Koko Kannaksen valtaamisesta on tietenkin turha haaveilla, mutta tähän voimamme voivat riittää.

Airo jatkoi:

- Olemme siirtäneet Kannakselle aikaisempien joukkojen lisäksi Laatokan Karjalasta 5:nen divisioonan, 7:nen divisioonan sekä 15:n prikaatin  ja lisäksi rintamalle on tullut jo aikaisemmin mainittu uusi saksalainen divisioona. Pystymme murtamaan vihollisen linjan, saartamaan Viipurin ja etenemään Koiviston tasalle.

Presidentti Ryti kommentoi:

- Mikäli tämä hyökkäys onnistuu, ja amerikkalaisten läsnäolo Itä-Euroopassa pystyy pysäyttämään Stalinin, meillä olisi mahdollisuus saada Viipuri takaisin. Myönnytyksiä olisi luonnollisesti tehtävä, mutta ehkä raja Kannaksella voisi jäädä tasalle Koivisto – Käkisalmi. Laatokan Karjalan, Sallan ja Petsamon kohdalla taas voimme käyttää vaihtovaluuttana sitä, että joukkomme ovat vielä syvällä Vienan Karjalassa. Mutta asiassa on yksi mutta. Kuinka Yhdysvallat varmistaa sen, ettei Neuvostoliitto hyökkää uudestaan kimppuumme siinä tapauksessa, kun Saksa on kokonaan miehitetty ja amerikkalaisjoukot neuvostojoukkoja vastassa? Täällä ei ole amerikkalaisia joukkoja.

Mannerheim vastasi puolestaan:

- Tunnustan sen, että olemme toimineet ohi suomalaisen poliittisen koneiston. Sillä Suomeen on saapumassa divisioonan verran amerikkalaisia. Ne ovat itse asiassa hiljattain ohittaneet Juutinrauman ja ne etenevät Saksan laivaston suojeluksessa. Amerikkalaiset ovat ehdottaneet, että ne ottavat rintamavastuun Kannaksella siinä vaiheessa, kun sotatoimet Neuvostoliiton kanssa ovat päättyneet. Amerikkalaiset ovat käyttäneet näistä joukoista termiä ”rauhanturvajoukot”. Näkisin, että amerikkalaisten apua kannattaa käyttää. Venäläiset eivät uskalla käydä sotatoimiin niitten kanssa.

Linkomies kysyi:

- Mutta tavallaanhan me suostumme silloin eräänlaiseen amerikkalaisten miehitykseen.

Ryti kommentoi:

- Mikä sinänsä on noin miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin ryssien miehitys. Ja tällä suunnitelmalla me voimme vielä saada takaisin Viipurin. Mutta kuinka kauan meillä on aikaa? Missä vaiheessa amerikkalaiset itärintamalla korvaavat saksalaiset joukot? Oletan, että siinä vaiheessa meidänkin on lopetettava hyökkäyksemme. Turhia riskejä ei voida ottaa. Mutta jos saamme tällä tavoin Viipurin takaisin, näen, että se on riskin arvoinen. Ja lisäksi näen, että meidän on otettava amerikkalaisten välityksellä yhteys englantilaisiin. Mehän olemme sotatilassa käytännössä koko Brittiläisen Kansanyhteisön kanssa, ja välimme on pyrittävä normalisoimaan mahdollisimman nopeasti.

Airo vastasi tähän:

- Herra presidentti, meillä on aikaa noin kymmenen vuorokautta. Siihen mennessä amerikkalaiset ovat edenneet venäläisten joukkojen tasalle. Ja tällä hetkellä näyttää siltä, että venäläisten yritys Itä-Preussin ja Baltian valloittamiseksi on epäonnistumassa. Saksalaisten linjat pitävät. Suomenlahden eteläpuolella ei tule olemaan Neuvostoliitto, vaan itsenäinen Viro. Sotilasasiamies kertoi, että he lähettävät näitä rauhanturvajoukkoja myös Baltiaan.

Ryti kysyi vielä:

- Entä Lapissa olevat saksalaiset taistelujen päätyttyä?

Airo vastasi:

- Ne vetäytyvät Norjaan, jossa ne antautuvat sinne laivattaville liittoutuneitten joukoille. Mutta meillä on tiedossa, että niillä on lupa pitää asemansa niin kauan, kunnes aselepo neuvostojoukkojen kanssa on solmittu. Saksalaisten miehittämän Lapin itärajalle siirtyy samalla amerikkalaisia rauhanturvajoukkoja.

Miehet katsoivat toisiaan. Hiljaisuus valtasi huoneen. Ryti nyökkäsi. Heinrichs nyökkäsi. Walden nyökkäsi. Linkomies nyökkäsi. Sen jälkeen Mannerheim sanoi:

- Hyökkäys alkaa huomenna kello 03.00. Kaikki valmistelut on jo tehty. Jumala meitä auttakoon.

12. 8. 1944, Karjalan Kannas, jossain Ihantalan itäpuolella, kello 02.50

Neljännen divisioonan vahvuuteen kuuluvan KTR 1:n toisen patteriston tuliportaan miehet lepäsivät teltoissaan ja odottivat tulevaa, jonka tiesivät tulevan aivan hetken kuluttua. Viikkoa aikaisemmin heidän  122 H/09-30-kalustonsa oltiin vaihdettu upouuteen saksalaiseen 150 H 40-kalustoon. Heidän vanhemmat tykkinsä oltiin viety hiljattain perustetun erillisen patteriston kalustoksi. Miehet tiesivät, että tykkejä oli maastossa enemmän kuin koskaan ennen, kaikki mahdollinen käytettäisiin ja joka ainoalla putkella ammuttaisiin. Ammuttaisiin paljon. Lisäksi he tiesivät, että muutakin kalustoa oli enemmän kuin koskaan ennen. He olivat nähneet, kuinka niin saksalaisia rynnäkkötykkejä kuin suomalaisilla tunnuksilla varustettuja T 34-vaunuja oli kulkenut kohti etulinjaa.

Enemmän kuin koskaan ennen.

Se kuulosti hyvältä. Sitä patterinpäällikkökin oli sanonut, kun huolto oli alkanut kuskata patterin alueelle kranaattilaatikoita. Patterinpäällikkö oli sanonut, että kun seuraavan kerran ammutaan, ammutaan sitten useampi tunti yhtä soittoa. Ryssä jauhetaan kappaleiksi. Patterinpäällikkö oli sanonut, että alueelle on kuskattu yli neljäsataa putkea. Plus kranaatinheittimet.

Tiedettiin, että nyt vielä kerran hyökättäisiin. Nämä samat miehet olivat olleet kuukautta aikaisemmin pysäyttämässä vihollisen vyöryä. Nyt rintamilla oltiin käyty asemasotaa. Miehet olivat saaneet tietoonsa, että vihollinen oli siirtänyt porukkaansa urakalla etelämmäksi. Hyökkäämään Saksaan. Käymään kilpajuoksua. Miehille oltiin kerrottu se, mitä Saksassa oli tapahtunut. Hitler oli kuollut. Saksa oli antautunut. Mutta se taisteli silti. Itärintamallaan. Patterinpäällikkö oli kertonut, että kerran vielä pitäisi yrittää. Otettaisiin kuitenkin Viipuri takaisin. Ehkä jopa vähän enemmän.

Hyökkäys jännitti. Mutta jännitystä rauhoitti täysi vatsa. Ennen puoltayötä he olivat saaneet sapuskaa. Patterin Lapualta kotoisin oleva talousaliupseeri oli huutanut miehille:

- Tulukaahan poijjaat ottamahan ameriikan muonaa!

Ja sitähän se oli ollut. Perunasopassa oli ollut roima annos amerikkalaista säilykelihaa. Amerikkalaiset laivat olivat tulleet suomalaisiin satamiin. Enemmän kuin uudet tykit, enemmän kuin valtava määrä kranaatteja, enemmän kuin etulinjaan kulkevat panssarit tämä amerikkalainen liha toi heille annoksen luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.

Olivatko amerikkalaiset ihan oikeasti heidän puolellaan?

Näitä amerikkalaisia säilykkeitä oltiin jaettu miehille vanikan lisäksi reppuihinkin. Hyökkäys alkaisi pian. Täydennyksen kanssa ei ollut niin varmaa. Miehet katselivat säilykepurkkeja ihmeissään ja katselivat niissä olevaa tekstiä, jota he eivät ymmärtäneet. Harva tässä porukassa amerikankieltä osasi. Mitä nyt muutama upseeri osasi solkata saksaa. Mutta nuo säilykepurkit miehille olivat kuin uuden ajan ja uuden toivon airuita.

Enemmän kuin koskaan ennen.

Kello tuli 02.51 ja silloin kuului se, mitä olivat odottaneet:

- Tulikomentoja!

17. 8. 1944, Berliini

Saksan pelastushallituksen jäsenet seisoivat Berliinin Valtiopäivätalon ulkopuolella, ja katsoivat, kun amerikkalaiset joukot etenivät Valtiopäivätalon eteen. Amerikkalaisia joukkoja oli toki ollut Berliinissä jo hyvän aikaa, mutta ne olivat jatkaneet matkaa kohti itää. Pelastushallituksen lisäksi amerikkalaisia miehitysjoukkoja odottivat myös lentämällä tulleet liittoutuneitten niin sotilas- kuin siviilihallituksen jäsenet. He olivat olleet tähän mennessä lähinnä neuvonantajien asemassa, sillä miehittäjäkin ymmärsi, että saksalaista järjestelmällisyyttä kannatti käyttää hyväkseen, mikäli se kerran olisi halukas toimimaan heidän kanssaan yhteistyössä.

Nyt tilanne muuttuisi. Panssareitten mukana eteni yksi jeeppi, pysähtyi Valtiopäivätalon eteen ja siitä nousi kenraali Omar Bradley. Bradley käveli pelastushallituksen jäsenten luo ja kätteli heitä kaikkia. Mukana ollut Erwin Rommel totesi Bradleylle:

- Suunnitelmamme sitten onnistui. Ehkä pystymme välttämään suuremman pahan.

Bradley vastasi:

- Kyllä, siltä näyttää. Nyt on tietysti odotettava vielä Stalinin reaktiota. Mutta nyt minä otan haltuuni koko toiminnan. Minut on nimitetty koko miehitetyn Saksan komendantiksi.

Amiraali Canaris jatkoi:

- Entäs me? Pidätättekö meidät? Olemme valmiit siihen ja vastaamme tarvittaessa hengellämme maamme rikoksista, jos se vain pelastaa siviiliväestömme.

Bradley vastasi:

- Teitä ei pidätetä. Te tulette jatkamaan miehityshallinnon alaisena neuvoa-antavana elimenä. Koska Saksa on antautunut vapaaehtoisesti, niin näen, että sitä on täysin turhaa alistaa enempää kuin on tarve. Ja esimieheni ovat samaa mieltä. Stalin voi olla eri mieltä, mutta uskon, että sota itärintamallakin loppuu siinä vaiheessa, kun joukkomme saapuvat sinne. Mutta pidätyksiä tulee tapahtumaan. Samoin oikeudenkäyntejä. Ja myös raskaita tuomioita. Haluamme natsihallinnon johtajat haltuumme. Olemme pikkuhiljaa pääsemässä käsitykseen siitä, mitä te olette tehneet juutalaisille. Asemaanne tietysti parantaa se, että olette purkaneet keskitysleirijärjestelmän heti vallan vaihduttua ja antaneet heille hoitoa.

Kenraalieversti Erich Hoepner totesi:

- Minä voin varmaankin auttaa teitä tässä. Kaikki, tai ainakin suurin osa haluamistanne henkilöistä on hallussamme Berliinin lähellä sijaitsevassa kasarmissa. Wehrmacht vartioi heitä ja he ovat tietoisia siitä, että kun teidän joukkonne saapuvat, he luovuttavat vangit teille ja samalla luovuttavat aseensa. On ehkä viisainta, että saavun sinne teidän mukananne. Kaikkien mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi. Kuinka muuten aiotte menetellä heidän kanssanne? Ammutteko heidät saman tien? Niin me olisimme tehneet, mutta näimme viisaimmaksi luovuttaa heidät teille. Me kun kumminkin hävisimme tämän sodan.

Bradley vastasi:

- Heistä tehdään esimerkki. Aiomme perustaa kansainvälisen oikeusistuimen, joka käsittelee heidän rikoksiaan. Olemme jo ottaneet yhteyttä sveitsiläisiin ja oikeudenkäynti tullaan käymään Genevessä. Toivomme, että sitä voidaan käyttää esimerkkinä tulevaisuutta varten. Että hyökkäyssotaa suunnittelevat ihmiset ajattelisivat jatkossa kaksi kertaa, ennen kuin hyökkäävät. Ja… niin… tiedän, että Stalinia ja Neuvostoliittoa ei saada tähän oikeudenkäyntiin. Tiedän kyllä, mitä he tekivät niin Puolassa, Baltian maissa kuin Suomessakin. Oikeus seuraa voittajan miekkaa ja Stalin oli kuitenkin yksi voittajista. Joskaan ei ehkä siinä mittakaavassa kuin hän olisi halunnut. Nyt käy niin, että natsit varmaankin hirtetään, mutta kommunistit selviävät kuin koira veräjästä. Sille emme voi mitään, mutta elämme toivossa, että Stalin ymmärtää pysäyttää hyökkäyksensä. Se pelastaa suuren osan Eurooppaa. Japanin kanssa meillä on sota tietysti vielä kesken, mutta se on oma ongelmamme ja me tulemme selviämään siitä.

20. 8. 1944, Grodno, Valko-Venäjän ja Puolan rajalla

Hyvänä ja joukoistaan huolehtivana upseerina kenraali Batov halusi tutustua säännöllisesti tilanteeseen etulinjassa. Operaatio Bagration ei ollut edennyt niin kuin oli suunniteltu. Batovin joukot olivat päässeet etenemään tähän Valko-Venäjän ja Puolan rajalla sijaitsevaan kaupunkiin, mutta pelkona oli se, että saksalaisten vastahyökkäys pakottaisi joukot jälleen perääntymään kymmenestä kahteenkymmeneen kilometriä ja aloittamaan kaiken alusta. Saksalaisten voimat olivat lisääntyneet huomattavasti sen jälkeen, kun ne olivat pystyneet tyhjentämään koko länsirintamansa. Voimien lisäännyttyä myös saksalaisten taistelumoraali oli parantunut. Vihollinen oli selvästi nyt käymässä puolustussotaa maansa, ei Hitlerin hyväksi. Ja se kävi sotaansa sitkeästi.

Stalin oli antanut ehdottoman käskyn siitä, että Itä-Preussi oli vallattava, ennen kuin amerikkalaiset tulisivat etulinjaan. Batov oli varma siitä, että miehitys ei onnistuisi. Aika loppuisi kesken. Henkilökohtaisesti Batov toivoi, että sota loppuisi ja täysin typerä ihmishenkien haaskaaminen päättyisi. Stalinin vaatima kosto jäisi saamatta, mutta Batov mietti itsekseen, että eikö se riittäisi, että hyökkääjä oltiin kuitenkin ajettu pois Neuvostoliiton alueelta. Mitä Stalin halusi kostoksi? Mikä Stalinin kostoksi riittäisi? Batov ei ollut ollenkaan varma, haluaisiko hän osallistua siihen kostoon. Jos sen aika tulisi, hän olisi pakotettu siihen. Hänellä ei olisi vaihtoehtoja. Mutta hän oli sotilas eikä teurastaja, ja hän toivoi hetki hetkeltä enemmän sodan loppumista.

Batov kulki juoksuhaudassa, jossa rintamavastuussa olevan komppanian päällikkö kertoi hänelle sen hetkisestä tilanteesta. Batovin rauhalliset ja asialliset kysymykset ja kommentit herättivät juoksuhaudoissa oleviin miehiin luottamusta kenraalia kohtaan. Batov tiesi, että sitä luottamusta tarvittiin, sillä ideologia ei rittänyt enää kannustamaan näitä miehiä eteenpäin. Hekin tiesivät, että tämä kaikki saattoi loppua hetkellä millä hyvänsä. Oli vaikeaa saada miehiä etenemään kohti turhaa kuolemaa.

Haarakaukoputkella etumaastoa tarkkaileva sotilas huusi:

- Toveri kenraali! Tulkaa katsomaan!

Batov katsoi haarakaukoputkeen. Ensiksi hän ei hahmottanut mistä oli kysymys. Mutta kun sotilas näytti hänelle tarkemman suunnan hän ymmärsi. Haarakaukoputkessa näkyi panssarivaunu. Se oli amerikkalainen Sherman-vaunu. Ja panssarin päällä istuva mies heilutti Yhdysvaltain lippua.

Batov antoi määräykseen joukoilleen. Ampuminen lopetetaan. Mikäli joukkoja vastaan ei hyökätä. Ampuminen sallittu vain itsepuolustukseksi.

Samaan aikaan rintaman yläpuolella neuvostoliittolaisen La 5-hävittäjäkoneen ohjaaja ilmoitti radioon:

- Näemme Messerschmitt Me 262-hävittäjiä. Ne lentävät rintamalinjaa pitkin, mutta eivät lennä puolellemme.

- No mikä helvetin ongelma siinä on? Käykää kimppuun ja ampukaa ne alas!

- On siinä ongelma. Niissä kun on amerikkalaiset tunnukset…

22. 8. 1944, Kreml

Marsalkka Georgi Žukov oli mies, joka ei ollut tottunut pelkäämään. Hän oli mies, joka johti armottomasti, ja jota itseään pelättiin. Mutta tällä hetkellä hän tunsi lamauttavaa pelkoa. Ja hän ajatteli, että seuraava asia, jonka hän tuntisi saattaisi olla pistoolinpiippu niskassaan. Hän seisoi politbyroon edessä ja hänen oli tehtävä sille selko tilanteesta rintamalla ja edellytyksistä sodan jatkamiseen. Hän tiesi, että Stalin halusi jatkaa hyökkäystä Saksaan, vaikka se veisi Neuvostoliiton sotaan Yhdysvaltoja ja länsiliittoutuneita vastaan.  Žukov oli ehkä armoton mies, ja oli uhrannut sumeilematta omia sotilaitaan. Mutta hän oli tehnyt sen silloin, kun tiesi sen mahdollistavan voiton. Nyt hän tiesi tilanteen olevan toinen. Kuoleman uhallakin hän päätti olla rehellinen. Stalin avasi keskustelun. Hänen äänensä oli pelottavan pehmeä ja rauhallinen:

- Marsalkka Žukov olkaa hyvä, ja kertokaa tilanne.

- Toveri Generalissimus. Kun amerikkalaiset tulivat, hyökkäys oli edennyt Puolan, Itä-Preussin ja Baltian maitten rajoille. Rintamalla vallitsee tällä hetkellä tulitauko. Missään vaiheessa sitä ei ole virallisesti julistettu, mutta tilanne on se, että länsiliittoutuneet, siis pääosin amerikkalaiset ovat ottaneet saksalaisten paikan etulinjassa. Sieltä ei ole ammuttu laukaustakaan meitä kohtaan. Sieltä ollaan esitetty neuvotteluja, mutta määräyksenne mukaisesti emme ole niihin vielä suostuneet. Saksalaiset joukot ovat siirtyneet noin 30 – 40 kilometriä etulinjan taakse. Ne ovat liittoutuneitten valvonnassa ja ne ovat luovuttaneet kaiken raskaan aseistuksensa. Mutta niillä on vielä hallussaan kevyt aseistuksensa ja ne pystytään hyvin nopeasti muuttamaan taas toimiviksi taisteluyksiköiksi. Tilanne on tällainen aina Virosta Mustallemerelle. Amerikkalaisilla on joukkojamme vastassa sinänsä vielä luurankomiehistö, pääosa joukoista on pysähtynyt 80 – 100 kilometriä etulinjan länsipuolelle. Oletan heidän toimivan tällä tavalla siksi, että saadaan aikaan virallinen aselepo, eivätkä he halua provosoida meitä.

Stalin pysyi ilmeettömänä ja jatkoi:

- Entä Luoteinen Rintama?

- Toveri Generalissimus, suomalaiset siis tekivät Kannaksella vastahyökkäyksen. Koska pääosa joukoistamme sieltä oltiin siirretty tai oltiin siirtämässä saksalaisia vastaan, suomalaiset saavuttivat rajoitettua menestystä ja etenivät linjalle Koivisto – Vuosalmi. Sen jälkeen ne eivät ole yrittäneet edetä ja ovat etulinjassa tällä hetkellä suorastaan passiivisina. Vuoksen itäpuoleinen osa niillä oli hallussaan jo ennestään. Laatokan Karjalassa linjat olivat asettuneet paikalleen jo heinäkuun puolella. Pohjoisempana tilanne on sama kuin ennen suurhyökkäystämme, eli niin suomalaiset kuin saksalaiset joukot ovat syvällä Itä-Karjalan alueella. Koska suuri osa joukoistamme vedettiin etelämmäksi, emme ole yrittäneet hyökätä. Mutta mainittavaa on, että Suomeen on saapunut amerikkalainen divisioona laivakuljetuksena ja toinen Norjan puolelta pohjoisesta. Saksalaiset tulevat antautumaan pohjoisesta tulleille amerikkalaisjoukoille ja Etelä-Suomeen saapuva divisioona on etenemässä kohti itää. Tiedustelumme mukaan se siirtyy Kannakselle ja Laatokan Karjalaan. Suomalaiset siirtyvät etulinjasta taaksepäin, mutta täydessä ryhmityksessä. Yhdysvallat kun ei ole sodassa suomalaisten kanssa, niin ei ole tarvetta antautuakaan. Amerikkalaiset käyttävät operaatiostaan Suomessa nimitystä ”rauhanturvaoperaatio”.

Stalin lataili piippunsa huolella ja kiirehtimättä, sytytti sen ja aloitti sitten sen puheenvuoron, mitä Žukov oli eniten pelännyt. Tätä ennen puhuttiin vain nykypäivästä. Nyt mentäisiin tulevaisuuteen.

- Niin… katsokaas Žukov… minä kun olen keskustellut Yhdysvaltain suurlähettilään kanssa. Ja hän on kertonut maansa hallituksen näkevän asian niin, että hyökkääjävaltio Saksa on voitettu. Se ei uhkaa enää ketään. Joten sotaa on turha jatkaa. Amerikkalaiset ovat sanoneet, että jatkossa tullaan käymään oikeutta natsihallintoa vastaan ja me pääsemme sinne syyttäjien penkille mukaan ilman muuta. Ja päätellen siitä, mitä amerikkalaiset ovat itsekin sanoneet, niin köyttä on luvassa eräisiinkiin kauloihin. Ja jenkkien suurlähettiläs sanoi myös, että amerikkalaiset ovat pistämässä pikavauhtia pystyyn niin sanottua Marshall-projektia, jolla rahoitettaisiin jälleenrakennusta. Tarjoavat sitä meillekin. Jos lopetamme sotimisen.

Stalin otti taas piipustaan muutamat mietteliäät savut:

- Niin että tässä näyttäisi amerikkalaisten mielestä käyneen niin, että kun Hitler tapettiin, niin pääsi vahingossa puhkeamaan rauha. Mutta eihän tämä helvetti soikoon minulle riitä. Tämähän tarkoittaisi sitä, että Sovetski Sojuz jäisi niille rajoilleen, mitä sillä oli ennen sotaa. Neuvostoliitollehan ei jäisi kuin tuulen huuhtoma perse. Ja sitähän minä en siedä. Ei tässä ole kyse pelkästään vihollisen voittamisesta, vaan huomattavan korvauksen saamisesta. Haluan vähintään Itä-Euroopan, Baltian maat ja mielellään Saksankin. Miksei Skandinaviankin. Se antaisi meille aivan uuden pääsyn Atlantille. Ne kaikki sovjetisoidaan ja liitetään Neuvostoliiton valtapiiriin. Amerikkalaisillahan on pelkkä luurankomiehitys etulinjassa. Kertokaapas nyt, marsalkka Žukov, mikä estää meitä hyökkäämästä nyt samantien, kun meillä on huomattava miehistö- ja materiaaliylivoima ja etenemästä syvälle Eurooppaan? Eihän siellä linjoilla kuitenkaan vielä tällä hetkellä ole keskimäärin kuin amerikkalainen komppania meikäläistä rykmenttiä vastassa.

Žukov pyyhki hikeä otsaltaan ja aloitti sen luennon, mitä ei olisi koskaan halunnut aloittaa:

- Toveri Generalissimus. Näin alkuun minun tulee muistuttaa, että STAVKA on laskenut ja te olette hyväksyneet sen arvion, että mikäli Saksa käy kahden rintaman sotaa, niin pystymme valloittamaan Berliinin aikaisintaan jossain vaiheessa vuotta 1945. Ja nythän Saksa ei käy kahden rintaman sotaa. Tämä tuo esille tiettyjä erittäin vaikeita ongelmia.

- Ensimmäinen ongelma: Vaikka amerikkalaisilla on kiistatta etulinjassa luurankomiehitys, se pystyy huomattavan nopeasti siirtämään joukkonsa hyökkäystämme vastaan. Luonnollisesti silloin myös saksalaiset yhtyvät taisteluun. Sen näkee saksalaisten ryhmityksestä. Ne antautuvat lopullisesti vasta kuin uhka meidän puoleltamme on ohi. Ja tämä tapahtuu lännen suostumuksella. Eivät ne ole tyhmiä. Sama koskee muuten Saksan tähänastisia liittolaisia. Ne ovat tapelleet viimeisen kuukauden aikana kovemmin kuin koskaan ennen. Ehkä ne mielsivät lopultakin käyvänsä sotaa, joka oli heidän omansa. Lisätään tähän vielä suomalaiset, jotka ovat tapelleet kovasti koko sodan ajan ja Suomen Lapissa olevat saksalaiset. Siinä suunnassa taas meillä on alimiehitys, emmekä pysty kuin puolustustaisteluun. Skandinavian valtaamisesta on siis turha puhuakaan.

- Toinen ongelma: Me emme pysty hyökkäämään saman tien. Joukkomme ovat Operaatio Bagrationin jäljiltä uupuneita ja viimeisilleen ajettuja. Ne tarvitsevat lepoa, täydennystä, huoltoa ja uudelleenryhmitystä. Kaiken tämän länsi kyllä huomaa ja osaa varautua.

- Kolmas ongelma: Sotataloutemme ei kestä tätä hyökkäystä. Tulee muistaa, että amerikkalaisten saattueet Murmanskiin ovat loppuneet ja niillä on ollut sotataloudellemme huomattava merkitys. Saattueet jatkuvat kyllä, mutta tällä kertaa meitä vastaan ja amerikkalaisilla on loputtomat voimavarat. Lisäksi meillä ei ole edes murto-osan mahdollisuutta häiritä Atlantin saattueita samassa mittakaavassa kuin saksalaisilla oli, ja saksalaisetkin epäonnistuivat. Atlantti on täysin avoin huoltokanava, ja mikäli hyökkäämme, se kanava toimii meitä vastaan.

- Ja vielä neljäs, ja ehkä ratkaisevin ongelma: Ilmasota. Lännen ilmavoimat ovat vahvemmat kuin meillä. Lisäksi tähän on lisättävä vielä toimintakykyiset Saksan ilmavoimat. Ilmaherruus siirtyy lännelle. Ja se ei siirry vain rintaman yläpuolella. Se siirtyy syvyydessäkin. Amerikkalaisten pommikoneet pystyvät iskemään syvälle sekä sotateollisuuttamme että liikenneyhteyksiämme, siltoja, sähköverkkoa ja muuta välttämätöntä kohtaan. Muistuttaisin tässä, että tiedustelumme ilmoituksen mukaan Eurooppaan on ilmestynyt ensimmäiset laivueet vielä nykyisiä kykenevämpiä B 29-pommikoneita. Länsi pystyy pommittamaan sotateollisuutemme raunioiksi.

- Toveri Generalissimus, tämän perusteella minun on pakko ilmoittaa mielipiteenäni, että me emme pysty aloittamaan sotaa länttä vastaan. Meillä ei ole mahdollisuutta voittaa. Meidän tulee pyrkiä rauhaan. Sanon tämän sotilaana, en poliitikkona ja sanomani perustuu pelkästään sotilaallisiin realiteetteihin.

Stalin tyhjensi piippunsa tuhkakuppiin. Niin Žukov kuin politbroon muut jäsenet näkivät, että hänen kätensä hieman vapisivat. Sen jälkeen hän heitti tuhkakupin seinään ja sai raivokohtauksen, jota ei oltu nähty Kremlissä sitä ennen eikä sen jälkeen. Paikalla olevilla miehillä ei luonnollisesti ollut käsitystäkään, että vuonna vuonna 2008 tehtäisiin Venäjällä elokuva ”Pettymys”, jossa aikalaisten muistiinpanojen perusteella venäläinen näyttelijä Ivan Zaitsev tekisi elämänsä roolisuorituksen tulkitessaan Stalinin raivokohtauksen.

Mutta nyt ei oltu vuodessa 2008, vaan vuodessa 1944 ja Stalin jatkoi raivoamistaan. Lopuksi hän huusi Žukoville:

- Ja sinä, perkeleen maanpetturimarsalkka olet kuollut seuraavan tunnin aikana! Minulla on kokemusta pettureitten kanssa toimimisesta ennenkin ja minä voin vieläkin tapattaa upseerikuntamme saatana vaikka kenraaleista majureihin saakka ja minähän teen sen, kunnes löydän jonkun, joka noudattaa käskyjä.! Taidanpa ampua sinut itse! Minä kaivan vaikka jonkun kapteenin jostain kuppaisimmasta siperialaisesta vankileiristä ja pistän sen armeijamme johtoon ja voit olla varma, että määräyksiäni noudatetaan ja amerikkalaisia vastaan hyökätään ja…

Ja sen jälkeen Stalin ei sanonutkaan mitään sillä huoneessa kajahti neljä laukausta. Oliko niin, että Kremliä vartioivat miehet eivät olleet tarpeeksi tarkkoja vai oliko syynä joku muu, mutta politbyroon jäsen Nikita Hruštšov oli kaivanut esille housuihinsa kätkemänsä pistoolin ja ampui neljällä laukauksella niin Stalinin, Molotovin, Berijan kuin Ždanovinkin. Sen jälkeen hän laittoi pistoolin taskuunsa ja sanoi:

- Toveri Mihail Kalinin, onnittelen teitä uudesta asemastanne Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ensimmäisenä pääsihteerinä!

Politbyroon kokoushuoneen ovet potkaistiin auki, ja sisään ryntäsi konepistoolein aseistettuja miehiä. Hetkeä aikaisemmin ajasta ikuisuuteen siirtynyt Stalin oli pitänyt huolen siitä, että puolueen palveleminen oli heidän elämänsä ensimmäinen ja ainoa prioriteetti. Miehet oltiin valittu sillä perusteella. Ehkä hän oli tehnyt siinä virheen, sillä joukkoa johtava ja konepistoolia kädessään pitävä eversti tilanteen nähtyään kysyi:

- Pitääkö Neuvostoliitossa valtaa edelleenkin kommunistinen puolue?

Mihail Kalinin nousi seisomaan ja sanoi:

- Valta on edelleenkin, ja tulee aina pysymään puolueella. Minä olen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen virkaa tekevä ensimmäinen pääsihteeri.

Eversti katsoi lattialla olevia ruumiita ja vakavailmeisiä pöydän ympärillä olevia miehiä. Sitten hän sanoi:

- Odotan määräyksiänne, toveri pääsihteeri.

Kalinin antoi määräyksensä:

- Ensiksi. Suljette Kremlin. Kukaan ei pääse tänne sisään ja täältä ulos ilman politbyroon hyväksyntää.

- Toiseksi. Vaimoni on vankileirillä. Edesmenneen Stalinin panttivankina. Toimitatte hänet välittömästi Moskovaan.

- Kolmanneksi. Politbyroosta puuttuu jäseniä. Tässä tilanteessa tarvitsemme sotilaallisten realiteettien tajua. Marsalkka Žukov on hyvä ja istuu pöytään. Onnittelen teitä politbyroon jäsenyydestä. Ja te eversti, toimittakaa marsalkat Konev ja Vasilevski sekä kenraali Rokossovski välittömästi Kremliin. Myös heistä tulee politbyroon uusia jäseniä.

- Neljänneksi. Toimittakaa nuo ruumiit kellariin. Ilmoitamme niitten kohtalosta myöhemmin. Nyt jättäkää meidät keskustelemaan jatkosta. Lisää määräyksiä on tulossa.

Everstin miehet kuljettivat Stalinin, Molotovin, Berijan ja Ždanovin ruumiit pois ja sulkivat oven. Kalinin totesi:

- Olen itsekin tietoinen, että asemani Neuvostoliiton johtajana on väliaikainen. Oletan, että politbyroo antaa tukeni ehdotukselle, että johdan Neuvostoliiton rauhaan. Sen jälkeen Hruštšov saa ottaa paikkani.

Politbyroon eloon jääneet jäsenet nyökkäsivät. Kalinin jatkoi ja katsoi samallaHruštšovia:

- Olemme varmaan kaikki samaa mieltä, että tarvitaan tietty väliaika, ehkä kaksi vuotta, ennen kuin otat paikkani. Minä en halua pitää sitä sen kauempaa. Mikä on ajatuksesi ajasta sen jälkeen?

Hruštšov nousi ylös ja sanoi:

- Tärkeintä on tietenkin saada aikaan välitön rauha. Tosiasia on se, että meiltä vietiin pala suusta, länsi voitti tämän sodan  emmekä saavuttaneet mitään ylimääräistä. Jäimme omille rajoillemme. Mutta Neuvostoliitto jää olemaan ja kommunismi on voittava ideologia. Meidän täytyy rakentaa maatamme voimakkaammaksi, keskittyen raskaaseen teollisuuteen ja sotilasvoimamme jatkuvaan kasvattamiseen. Mutta meidän täytyy keskittää myös hieman huomiota kulutustavarapuolelle pitääksemme neuvostokansan tyytyväisenä. Tietysti kun ajatellaan Neuvostoliiton nälkäistä nykytilannetta, siihen ei itse asiassa paljoa tarvita. Stalin unohti tämän kokonaan. Tärkeintä on kommunismin levittäminen. Ja neuvostokansan tyytyväisenä pitämisessä sekä jälleenrakentamisessa käytämme hyväksemme sitä Marshall-apua, jota amerikkalaiset tarjoavat. Olemme nyt kilttejä poikia ja jälleenrakennamme maatamme seuraavat kymmenen vuotta. Mikäli amerikkalaiset ovat niin hölmöjä, että haluavat tukea meitä, se tietysti sopii meille.

- Kymmenen vuoden päästä aloitamme projektimme uudestaan. Jatkamme sotilaallisen voimamme rakentamista, mutta sen lisäksi meidän on otettava käyttöön ideologiset keinot. Alamme tukea niin Euroopan kuin Yhdysvaltain vasemmistolaisia liikkeitä. Niin rahallisesti kuin ideologisesti. Pyrimme hajottamaan länttä sisältäpäin ja samalla heikentämään sitä. Heikentämään sen moraalia ja halua puolustaa itseään. NKVD:llä on siihen tarvittava tietotaito. Meidän aikamme tulee vielä. Ei nyt. Mutta ehkä 1970-luvulla. Ehkä 1980-luvulla. Me emme sitä näe, mutta aate on tärkeämpi kuin yksi ihminen ja hänen henkilökohtaiset haaveensa.

Summa, Suomen ja Venäjän välinen raja 19. 5. 2002

Haminan lukion toisen luokan oppilaat olivat luokkaretkellään kulkeneet bussilla Summan kylään ja jatkaneet siitä jalkaisin opettajansa ja kahden rajavartijan saattamana rajalle. Rajavartijat olivat muistuttaneet, että vaikka raja oli ollut jo kauan aikaa rauhallinen ja tällaisia vierailuja saatettiin tehdä, oli rajavyöhykkeella valokuvaaminen silti kuitenkin kielletty. Luokka saapui rajalle ja pysähtyi Suomen puolella oleville sinivalkoisille rajatolpille. Venäjän puolella oli käytössä edelleen neuvostoaikaiset punavihreät tolpat.

Luokanvalvojana toimi historianopettaja Jan Sundström, iältään 52 vuotta ja hyvin pidetty opettaja Haminan lukiossa. Hän oli alun perin ahvenanmaalainen, kotoisin Eckeröstä. Hän oli lukion jälkeen suorittanut varusmiespalveluksensa Ahvenanmaan Rannikkojääkäripataljoonassa, josta oli kotiutunut alikersanttina. Opiskeluaikanaan Åbo Akademissa hän oli tavannut tulevan vaimonsa Mirja Laaksosen, joka oli kotoisin Viipurista. Elämä oli johdattanut polkunsa niin, että he olivat asettuneet Haminaan, Viipurin lääniin. Sundström katseli rajaa ihmettelevää luokkaansa hetken ja sanoi sitten:

- Niin. Teille kenellekään ei liene epäselvää se, kuinka raja asettui tälle kohdalle vuonna 1944 niin kuin se asettui. Suomalaisten viimeisessä hyökkäyksessä rintamalinja siirtyi linjalle Koivisto – Vuosalmi. Rauhanneuvottelussa sovittiin, että Suomi luopuu Käkisalmen eteläpuolisesta Itä-Kannaksesta ja raja sovittiin rauhanneuvotteluissa suoralle viivalle Koiviston eteläpuoli – Käkisalmen eteläpuoli. Suursaari ja Tytärsaari jäivät suomalaisille. Lavansaaresta ja Seiskarista luovuttiin. Laatokan pohjoispuolella jäivät Tarton rajat voimaan. Suomi, niin kuin muukin Eurooppa liittyi NATOon ja Suomen jälleenrakennusta auttoi voimakas amerikkalaisten antama Marshall-apu. Suomessa kiellettiin niin IKL kuin kommunistit ja kielto on ollut voimassa tähän päivään asti. Tämä ei ole teille vierasta. Mutta kerrataanpas sitä, mitä tapahtui toisella puolella rajaa?

Eräs lukiolainen aloitti:

- Opettaja. Neuvostoliitossa alkoi pari vuotta sodan jälkeen Hruštšovin aika. Maa kehitti jatkuvasti sotilaallista koneistoaan, mutta käytti Yhdysvalloilta saamaansa Marshall-apua kulutusteollisuuteen ja neuvostokansan hyvinvointi kasvoi. Yhdysvallat tuki maan jälleenrakennusta taloudellisesti pyrkiessään estämään uuden sodan. Hruštšovin Neuvostoliitto harjoitti ahkeraa yhteistyötä eurooppalaisten vasemmistolaisten liikkeitten kanssa ja pyrki levittämään sanomaa siitä, että Neuvostoliitto oli sodassa petetty, mutta rauhaan ja ystävyyteen perustuva järjestelmä. Vaikka kyseessä oli Neuvostoliiton puolelta tietty teennäisyys, niin toisen maailmansodan jälkeistä aikaa voi pitää rauhallisena aikana. Historiankirjoittajat sanovat, että Hruštšov oli suunnitellut koko ajan Neuvostoliiton vaikutusvallan levittämistä, mutta olisi sitten muuttanut mielensä neuvostokansan hyvinvoinnin kasvaessa ja hänen suosionsa lisääntyessä.

Toinen lukiolainen jatkoi:

- Mutta vuonna 1959 valta siirtyi Brezhneville, jolloin alkoi Kylmä Sota. Brezhnevin juntta katsoi, että Hruštšov oli unohtanut sen, mitä hän piti Neuvostoliiton tavoitteena vuonna 1944 ja keskittynyt liikaa neuvostokansan elinolojen parantamiseen sotilaallisen kyvyn lisäämisen kustannuksella. Hruštšov syrjäytettiin vallasta, Neuvostoliitto keskittyi sotilaallisen voimansa ja raskaan teollisuutensa kasvattamiseen kaiken muun kustannuksella. Neuvostoliitto räjäytti ensimmäisen ydinpomminsa vuonna 1965 ja sen jälkeen alkoi ydinasekilpa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välillä.

Kolmas lukiolainen:

- Voi sanoa, että Neuvostoliitto oli ydinasekilpailussa koko ajan huomattavasti länttä jäljessä, koska sen tekniikka ei koskaan päässyt lähellekään lännen tasoa. Joissain oppikirjoissa on sanottu, että Neuvostoliitolla olisi ollut tarkoitus kaapata saksalaiset tiedemiehet, mikäli se olisi onnistunut valtaamaan Saksan vuonna 1944, mutta tämähän epäonnistui. 1970-luvulla neuvostoliittolaiset onnistuivat kuitenkin kehittämään mannertenvälisiä ohjuksia joitten huonon tarkkuuden ne pyrkivät korvaamaan ydinlatausten suuruudella ja 1970-luvun loppupuolella alkoi maailmassa elää pelko molemminpuolisesta ydintuhosta. Siinä vaiheessa Neuvostoliitto oli katkaissut kaikki suhteensa länteen, eikä länsimainen vasemmistoliikekään enää lämmennyt NKVD:n lähestymispyrkimyksille. Neuvostoliitto alkoi eristäytyä muusta maailmasta entistä enemmän. Sen voimavarat eivät riittäneet kuin oman valtakuntansa ylläpitämiseen, joten niin Aasian kuin Afrikan maat alkoivat itsenäistyä enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä, mutta niistä lähes kaikki valitsivat itselleen kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän. Kuubassahan kommunistit ottivat kyllä vallan, mutta Fidel Castro normalisoi välinsä Yhdysvaltain kanssa vuonna 1977. Suurimmassa osassa arabimaailmaa on olemassa eräänlainen arabisosialismi, mutta niitä maita voidaan kuitenkin kutsua lähinnä sotilasdiktatuureiksi, ja niissä maissa ihmisten elämä on loppujen lopuksi varsin rauhallista.

Sundström totesi:

- Erinomaista. Läksyt on luettu. Entäs sen jälkeen?

Eräs lukiolainen vastasi:

- Neuvostoliitossa ei oikeastaan koskaan tapahtunut minkäänlaista uudistumista. Sama linja jatkui Brezhnevin  kuoltua vuonna 1982, jolloin hänen seuraajakseen valittiin Juri Andropov, joka pysyi vallassa vuoteen 1990. Hänen kuoltuaan valta siirtyi Gennadi Janajeville, joka jatkoi samalla brezhneviläisellä linjalla. Neuvostoliiton talous ei kestänyt valtavan sotilasteollisuuden ylläpitämistä, joten Neuvostoliitto, niin sosialistinen kuin se olikin, meni vararikkoon vuonna 1996. Maassa tuli nälänhätä ja lyhyt sisällissota, joka päättyi siihen, että Neuvostoliiton silloiset osavaltiot itsenäistyivät, eikä Neuvostoliiton suurin osa Venäjä halunnut enää puuttua niitten asioihin. Eihän sillä olisi ollut siihen voimavarojakaan.

Toinen lukiolainen jatkoi:

- Venäjän Federaatio, kaksivuotisen sotilasvallan jälkeen järjesti vapaat vaalit vuonna 1999 ja silloin maassa astui valtaan useista puolueista koostuva hallituskoalitio, joka hyväksyi sen, että osa Neuvostoliitosta läksi omille teilleen ja päätti muuttaa jäljelle jääneen Venäjän Konfederaatioksi ja keskittyä kehittämään Venäjän taloutta ja ihmisten hyvinvointia. Nyt, vuonna 2002 näyttää siltä, että venäläiset ovat pikkuhiljaa onnistumassa tavoitteissaan, pienin askelin tietysti, mutta eteenpäin siellä ollaan menossa. Mikä lienee meille suomalaisille, NATOn jäsenmaalle tärkeintä on se, että Venäjän sotilaallinen aktiivisuus on jo pitkään ollut täälläpäin varsin olematonta. Ne ovat keskittäneet toimintansa lähinnä Kiinan rajoille, jossa aikanaan maolaiset lyönyt tšiangilainen kansallinen, teknologisesti hyvin kehittynyt Kiina on katsellut Siperian suuntaan aika ajoin varsin ahneesti.

Tähän Sundström totesi:

- Teillä on oppi hyvin hallussa. Kannattaa muistaa se, että Kiinan sisällissodan hävinneet maolaiset kommunistit vetäytyivät Taiwanin saarelle ja eristäytyivät sinne. Sitten kun Mao kuoli, vallan ottanut Teng-Shiao Ping neuvotteli Kiinan kanssa Taiwanin takaisin yhdistymisen Kiinaan vuonna 1979. Ehkäpä lähdemme takaisin linja-autoon. Seuraavan yön vietämme hotelli Äyräpäässä ja jatkamme sitten Laatokan Karjalan puolelle Nietjärvelle.

Eräs lukiolaisista kysyi vielä:

- Opettaja hei, minä muuten törmäsin joku aika sitten mielenkiintoiseen artikkeliin. Siinä spekuloitiin, että jos toisessa maailmansodassa Hitleriä ei olisi tapettu saksalaisten toimesta ja Neuvostoliitto olisi ottanut haltuunsa puolet Eurooppaa, niin se olisi saanut aikaan Kylmässä Sodassa sen tilanteen, että mittaa oltaisiin käyty avaruudessakin. No, kehitettiinhän ne mannertenväliset ohjukset nytkin ja onhan avaruus täynnä satelliittejakin, mutta jutussa kerrottiin, että jos Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olisivat olleet tasavahvoja, niin ne olisivat kehittäneet avaruusmatkailun jonkunlaiseksi kunniakysymykseksi. Siinä jutussa spekuloitiin, että vuoden 1965 – 1975 välillä jompikumpi osapuoli olisi käynyt Kuussa. Ihan vaan näyttääkseen, mistä kana pissii. Nythän Neuvostoliitolla ei ollut siihen tietysti varaa, eivätkä jenkitkään viittineet rahaansa tuhlata. Mutta mitäs tuumitte tuosta skenaariosta?

Sundström mietti hetken ja vastasi:

- Voisihan se tuollaisessa vaihtoehtohistoriassa ehkä pitääkin paikkansa. Se on tuo kunnia, mikä pistää ihmiset tekemään uskomattomia tekoja. Mutta nythän tuo mollukka saa olla vielä ihan yksinänsä. Ei siellä ole vielä ihminen käynyt. Saas nähdä käykö koskaan? Henkilökohtaisesti en kyllä usko, että yksikään valtio ottaisi niin massiivisen kalliin projektin hoitaakseen. Vain saadakseen lippunsa tuon möhkäleen pinnalle. Ei, en jaksa uskoa…

Suomen ja Venäjän raja Petsamossa, syyskuussa 2015

Sen jälkeen, kun Suomi oli alkanut saada tuottoa Jäämeren öljyteollisuudesta, oli valtio satsannut myös reuna-alueittensa tiestöön. Yksi teistä vei Raja-Joosepista (jonka nimi oli pysynyt ennallaan, vaikkei rajaa siinä ollut enää kymmeniin vuosiin) Korvatunturille, josta alkavasta vaellusreissusta oli alkanut jo Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kehittyä eräänlainen vaeltajien tulikoe eli ”Petsamon Ravi”. Ravi tarkoitti vaeltamista Korvatunturilta Liinahamariin viivasuoraa kahdensadan kilometrin rajaa pitkin. Neuvostoliiton aikana tämä ei olisi ollut mahdollista, mutta Venäjän Konfederaatio oli todennut, että rajaa pitkin kulkevat siviilit eivät sitä häiritse. Luonnollisesti kulkijoitten tuli vieläkin hakea suomalaisita viranomaisilta lupa kulkea rajavyöhykkeellä. Mihinkäs vanhoista valtioitten välisistä tavoista kokonaan pääsisi.

Kaksi pariskuntaa oli viettänyt yönsä teltoissaan ja olivat aamutoimissaan puuronkeitossa. He olivat valinneet ”Petsamon Puoliravin”, sillä velvollisuudet muualla sitoivat, eikä aikaa ollut enempään. Tämä oli silti kummallekin sellainen kerran elämässä-keikka, joka oli pakko tehdä. He olivat aloittaneet matkansa Isohuutojärveltä, johon valtio oli vetänyt ajokelpoisen tien. Matkan lähtöpaikkaansa he olivat tehneet taksilla Kolosjoelta, jonne he olivat jättäneet autonsa. Matkan pää olisi Liinahamarissa, josta me menisivät takaisin Kolosjoelle toisella taksilla ja jatkaisivat siitä yhdessä kauas etelään. Matka oli edennyt hyvin, säätkin olivat suosineet ja viimeisen päivän vaellus olisi enää kymmenen kilometriä.

Pariskunnat viimeistelivät aamiaisensa, pesivät astiansa, löivät leirin kasaan ja aloittivat päivävaelluksensa. Heitä vastaan tuli vartiojotoksella kulkevat rajavartioston vääpeli ja ylikersantti. Porukat tervehtivät toisiaan ja rajamiehet kysyivät:

- Kokonaisellako olette vai puolikkaalla vaan?

- No puolikkaalla. Ei tässä iässä oikein tuo extreme jaksa houkuttaa. Ja onhan sitä lontimista ollut tässäkin.

- Jos katottais ne teidän rajavyöhykeluvat kumminkin.

Luvat kaivettiin esille ja papereita tarkastava vääpeli mutisi hiljakseen:

- Hjuu, Brown Jaska ja Salli, Viipurin Maalaiskunnasta juu, ja Perskeles Yrjö ja Ylva Lahdenpohjasta… ihan kunnossahan nää näyttää olevan… kaukana kotoanne olette… Karjalan poikii…

- No ollaanhan me, mutta on kiva käydä välillä kaukana kotoa, että muistaa, miten mukava sinne on palata. Mitenkäs teillä tuon naapurin kanssa täällä muuten menee?

- Jaa venäläinen… no eihän ne… sen kummempaa… ihan asiallista touhua siellä on jo pitkän aikaa ollut… jotoksella olevat NKVD:n rajavartiomiehetkin vaan moikkaa mennessään, kun ohi kuljetaan.

Pariskunnat jatkoivat taipalettaan ja saapuivat lopulta Liinahamariin. Paikallisesta mökkikylästä oli varattu heille saunallinen mökki ja tälle ei-enää-niin-raikkaanhajuiselle kulkueelle sillä olikin tarvetta. Luonnollisesti ennen mökille menoa tuli käydä mökkikylän kahviossa nauttimassa sivilisaatiosta eli kaikki ostivat itselleen kahvit ja viinerit. Petsamon raja-alueella eivät kännykät toimineet, joten pariskunnat olivat olleet pitkään täysin uutispimennossa ja heidän silmäänsä pistikin kahvilan tiskillä myytävän iltalehden lööppi, ja Jaska kävi ostamassa lehden:

- Hei, kiinalaiset taikonautit ovat eilen laskeutuneet Kuuhun.

- Kaikkee se kiinalainen keksii…

---

AIVAN TAVALLINEN VIHAVIRTANEN

August 25, 2015, 6:21 am

≫ Next: KIERTOKOULU

≪ Previous: 1944 KERTOMATON TARINA

$

0

0

Viimeisen kuukauden aikana on käyty varsinaista suvaitsevaista hullunmyllyä niin mediassa kuin politiikassa, ja tähtäimeen on jälleen otettu nämä kuuluisat vihakirjoitukset, joista tosin – tuttuun ja taattuun tapaan – ei ääneen mainita kuin Olli Immosen facebook-kirjoitus ja jos sen lukisi (alik. Lahtista siteeraten) mies, jonka päätä ei olisi tällä koohotuksella sotkettu niin kyllä se ihmettelisi.

Joka tapauksessa hullunmyllyn tiimoilta on saatu aikaiseksi varsin legendaarisia avautumisia.

Eläkkeellä oleva lakitieteen professori Jukka Kemppinen päätti antaa krp:lle ip-osoitelistan bloginsa lukijoista.

Meidän kaikkien suuresti kunnioittama ja äärimmäisen ammattitaitoinen sisäministerimme Petteri Orpo päästi loihelausumanpakolaisten motiivien arvostelu on rasismia, jolla häiskä saavuttaa eräänlaiset pohjat, sillä tässähän on kyseessä se, että kusetuksen kohteena oleva ei saa epäillä, että kusettaja pyrkii kusettamaan.

Kilpailu pohjimmaisen pohjakosketuksen saavuttamisesta on kovaa, ja siihen osallistuu demarien ensimmäinen toveri Antti Rinne, joka pläjäyttää perussuomalaisista on ollut kauhun paikka huomata, että puolueen suojissa kasvaa yhä voimakkaampi iskuryhmä, joka yllyttää syrjimään muualta tulleita suomalaisia. Koska Rinne tuskin tarkoittaa tällä esim. Ruotsista Suomeen palaavaa etnistä suomalaista, voi tehdä johtopäätöksen, että sosialidemokraattisen näkemyksen mukaan jokainen tänne rahtautunut on todellakin välittömästi suomalainen, samoin kuin ne Europpaan tuloa suunnittelevat, jotka eivät ole vielä aivan varmoja siitä, minkä maan elatusautomaatin piiriin he ehkä päätyvät. Tämä tietysti antaa termille ”pakolaisuus” varsin vinkeän merkityksen.

Avautumisista mainioin oli Kansan Uutisissa avautunut häiskä, joka keksi termin ”rasistiset ihmisperseet”, joka on täällä voiman pimeällä puolella otettu käyttöön naama hymyn tirrillä.

Yhtä kaikki, kaikissa avautumisissa vaaditaan vihakirjoituksen lopettamista ja vihakirjoittajien hiljentämistä. Sen sijaan sitä ei mietitä, miksi ns. vihakirjoituksia kirjoitetaan ja minkälaisia ihmisiä nämä ns. vihakirjoittajat eli rasistiset ihmisperseet ovat.

Olen pitänyt blogiani yli kahdeksan vuotta ja koko sen ajan on ns. Voiman Valoisalla Puolella puhuttu vihakirjoituksista ja vihakirjoittajista samaan tapaan kuin ns. vihakirjoittajien väitetään suhtautuvan maahanmuuttajiin. Eli niputtavan ne kaikki yhteen nippuun. Niin medialle kuin poliitikoille on ominaista, että vihakirjoituksista puhutaan jonkunlaisena mustana usvana, jota ei haluta määritellä muulloin kuin silloin, kun se sopii agendaan. Näin ollen parikymmentä kuulapäätä halutaan jatkuvasti esittää koko vastarinnan kasvoina, vaikkei vastapuoli koskaan ole edes ajatellut, keitä nämä ns. vihakirjoittajat (ja kirjoitusten vihakommentoijat) ovat ja miksi he mahdollisesti ovat sitä mieltä kuin mitä ovat.

Minähän olen ihminen, joka tulkitaan vihakirjoittajaksi. Olen ollut blogini aikana tekemisissä ihmisten kanssa, jotka tulkitaan niin vihakirjoittajiksi kuin vihakommentoijiksi. Joitain olen tavannut ihan henkilökohtaiseksi, ja tapaamisissa olemme voineet todeta, että me olemme varsin huonoja vihakirjoittajia, sillä me emme ole oikein vihaisia. Tapaamiset ovat menneet aivan turhan leppoisissa merkeissä.

Kaiken kaikkiaan kokemusteni mukaan nämä kaikenlaiset ns. vihaajat ovat aivan tavallisia suomalaisia ihmisiä, jotka yksinkertaisesti ovat alkaneet etsiä tietoa valtamedian ulkopuolelta ja hoksanneet, että heitähän on kusetettu. Sen vuoksi he kirjoittavat ja kommentoivat. Se, mikä tekee heidät esimerkiksi Antti Rinteelle ja häntä siteraavalle toimittajalle hyvin vieraiksi ihmisiksi on se, että heitä ei kiinnosta saada nimeään ja naamaansa julkisuuteen. Heitä kiinnostaa ainoastaan se asia, minkä he kirjoittavat ja mistä he haluavat saada keskustelua aikaiseksi. Sosiaalinen media on antanut heille sen mahdollisuuden.

Mitä vihakommentoijat ovat minulle kertoneet? Mitä he ovat kommentoineet? Ja mitä minä itse vihakirjoittajana ajattelen? Vuosien mittaan olen tullut siihen johtopäätökseen, että he ajattelevat yhteiskunnastamme niin kuin scifi-kirjailija Olaf Stapledon kirjoitti aikanaan. Hänen kirjassaan ”Viimeiset ja ensimmäiset” yhteiskunta oli saavuttanut huomattavan niin teknisen kuin taloudellisen tason, se palvoi jumalaansa Gordelpusta ja ainoa hyväksytty tapa palvoa sitä oli lentäminen kaikissa erilaisissa muodoissaan. Sillä tavoin ihminen pääsi mahdollisimman lähelle jumalaansa.

Ihmiskunta käytti kaiken taloudellisen voimansa järjestääkseen mahdollisimman suuria Gordelpusta palvovia lentonäytöksiä ja näitten lentonäytösten järjestäminen oli yhteiskunnan suurin ja tärkein tehtävä jonka merkitys meni yli kaiken muun. Löytyi ihmisiä, jotka pitivät tätä käsittämättömänä voimavarojen haaskaamisena, mutta heidät nähtiin vallitsevan yhteiskunnan toimesta jumalan vastustajina, joten heidät hiljennettiin ja heitä rankaistiin. Ja yhteiskunta jatkoi Gordelpusta palvovia massiivisia lentonäytöksiä kunnes kaikki voimavarat olivat loppu ja yhteiskunta ajautui kaaokseen.

Näkisin, että ne ihmiset, jotka lukevat tätä blogia ja kommentoivat tänne, samoin kuin muutkin ns. vihakirjoittajat joita tuosta blogin sivupalkista löytää, ovat niitä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat, kannattaako noita lentonäytöksiä Gordelpukselle tehdä. Sinänsä Stapledonin luoma maailma oli ehkä astetta fiksumpi, sillä siinä tehtiin lentonäytöksiä palvomaan jotakin, nykyisessä maailmassa ostetaan veronmaksajien rahoilla tuontikaaosta että palvottaisiin jotakin.

Niin poliittinen kuin virkamieseliitti ja tietenkin media miettii kovasti sitä, kuinka tavallisen vihavirtasen voisi hiljentää. He eivät mieti sitä, mikä synnytti tavallisen vihavirtasen. Ja jos he siihen kykenisivät, he saattaisivat hoksata, että tavallisen vihavirtasen synnyttivät he itse. Koska he eivät antaneet tavalliselle virtaselle muuta mahdollisuutta.

KIERTOKOULU

August 29, 2015, 8:42 pm

≫ Next: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXIV

≪ Previous: AIVAN TAVALLINEN VIHAVIRTANEN

$

0

0

Elettiin vuoden 2021 syyskuun kolmatta päivää Reunansyrjän kylällä. Reunansyrjä oli aikanaan ollut itsenäinen maalaiskunta, mutta se oltiin aikaa sitten lakkautettu ja liitetty Radanvarsikaupunkiin. Reunansyrjän kyläkeskuksesta oli Radanvarsikaupungin keskustaan ajomatkaa kaikkiaan 72 kilometriä, joten ihan joka päivä ei ihmisillä ollut maalikylissä varaa eikä toisaalta niin mielenkiintoakaan käydä. Aika ajoin siellä tietysti joutui hoitamaan pakollisia virastoasioita, mutta nekin sai pääasiassa hoidettua netin välityksellä, ja varsin yksinkertaisiahan ne nykyisin olivatkin, sillä haja-asutusalueen ihmisen asioihin keskusvirastot suhtautuivat niin kuin komppanianpäällikkö joskus aikanaan varusmiesten loma-anomuksiin, eli heittämällä noppaa, jonka viidellä sivulla luki ”en myönnä” ja kuudennella ”uusi heitto”.

Olihan Reunansyrjällä sentään vielä toiminnassa paikallinen kyläkauppa, joka hoiti samalla asiamiespostin tehtäviä. Varsin pitkälle sen avulla pärjäsi. Netin kautta saattoi tilata kaikenlaista. Jos vain varaa oli. Näillä syrjäisillä selkosilla ei nykyisin ollut varaa kovin paljoon, joten tilauksia hoidettiin kyläyhdistyksen kautta kimpassa, että saatiin edes hieman alennusta. Kaikki kotioppäin, sano. Sillä Radanvarsikaupungille näitä selkosia ei ollut olemassakaan muissa kuin asukaslukutilastoissa. Itse piti pärjätä mahdollisimman pitkälle.

Eräässä, pääosin talkootyöllä huolletussa rivitalokolmiossa pirahti herätyskello soimaan ja Aatami Ruusenkreeni ja hänen vaimonsa Eeva heräsivät uuteen päivään. Aatami keitteli kunnon porokahvit vanhalla kahvipannulla ja mietti hetken, että mikähän hölmöys heidätkin silloin aikanaan sai siirtymään näljääntyneen makuiseen suodatinkahviin. Aamiaiseksi he söivät paikalliselta maanviljelijältä saatua ruisleipää ja aitoa maalaisvoita ja sen päälle he sipaisivat siivut hirvenlihaa joka taas oli peräisin paikalliselta metsästysseuralta joka oli jo jonkun aikaa tulkinnut Aluehallintoviraston myöntämiä kaatolupia varsin luovasti. Kun keskuspaikat haistattivat heille pitkät, he totesivat, että osataan sitä täälläkin. Aamiaisella naposteltu leipä ja liha kuuluivat yhtenä osana opettajapariskunnan palkkaan.

Aamukahvia ryystäessään Aatami katsoi uutisia läppäriltä ja Eeva taas tabletilta. Maakuntalehden tilausmäärä oli näillä selkosilla pudonnut niin pieneksi, että se tuli nykyisin päiväpostissa joka sekin jaettiin enää kahtena päivänä viikossa. Aatami ja Eeva eivät sitä kaivanneet. Helsingin Sanomia tänne ei tilannut enää kuin eräs eläkkeelle jäänyt näyttelijä, jota kyseisessä Hesarissa oltiin haastateltukin. Hän ihasteli paikkakunnan kauneutta ja rauhallisuutta, mutta ihmetteli paikkakunnan asukkaitten rasistisia ja luutuneita mielipiteitä. Hän oli sanonut, että vaikka täällä onkin niin kaunista ja rauhallista, niin ehkä hän muuttaa sittenkin takaisin Helsinkiin avarakatseisempien ihmisten luo. Aamutoimien jälkeen oli Aatamin ja Eevan aika lähteä töihin. Aatami hyppäsi vanhaan Opel Kadettiinsa ja Eeva taas eräältä paikalliselta autoharrastajalta käyttöönsä saamaansa vielä vanhempaan mutta hyväkuntoiseen Ford Angliaan. Mainioon autoon ajalta jolloin autoilla oli vielä ilme ja auton pelti kesti vaikka moskalla hakkaamisen. Auto oli molemmille työn kannalta välttämätön, sillä he toimivat ammatikseen Reunansyrjän alueen kiertokoulun opettajina.

Hetkinen?

Kertoja pysäyttää tarinan ja ihmettelee. Kiertokoulun? Eikös sellainen systeemi loppunut Suomessa jo toistasataa vuotta takaperin? Kuinka ihmeessä tähän on palattu? Kertoja poistuu paikalta järkyttyneenä ja pyytää paikalleen varamiehen, joka hieman selventää asiaa:

Varakertoja pyytää anteeksi varsinaisen kertojan heikkohermoisuutta ja jatkaa: Vuoden 2021 Suomessa oli kaksi suurta ongelmaa, joita ei saanut sanoa ongelmiksi. Yksi ongelmista oli tietenkin vuonna 2015 ja varsinkin 2016 ja siitä edespäin käsiin räjähtänyt ja täysin hillitsemätön elintasopakolaisuus, jota hallitus ei pystynyt eikä edes halunnut pysäyttää, sillä silloinhan se olisi joutunut myöntämään virheensä alunperinkin. Ammattipoliitikkohan on osa koneistoa ja koneisto ei tee virheitä. Se vain toteaa, että todellisuus ei toimi koneiston virheettömän teorian mukaisesti, joten vika on todellisuudessa ja todellisuus on muokattava teorian mukaiseksi. Lisäksi asiaan vaikutti tietysti EU:n suunnasta tuleva painostus ja kun EU sanoi suomalaiselle poliitikolle, että hyppää, poliitikko ei kysynyt miksi, vaan että kuinka korkealle. Aikanaan quislingina oleminen oli häpeä, nyt se oli tavoiteltava itseisarvo, joka palkittiin rahalla, uralla ja kunniamerkeillä. Eli vuoden 2021 Suomessa monikulttuurisuus oli edelleenkin välttämätön ja väistämätön rikkaus, josta ei keskusteltu mutta joka kustannettiin. Hinnalla millä hyvänsä.

Toinen ongelma oli taas se, että verotulojen jatkuvasti vähetessä ja kansainvälisen lainoituksen loputtua Suomelta konkreettisesti aukesi perse. Elintasopakolaisuuden rahoittaminen oli muuttunut valtion prioriteetiksi ja poliittinen eliitti median säestämänä jauhoi loputtomasti moneen kertaan niin monilla tahoilla puhki naurettua mantraa eli ”Suomi on yksi maailman rikkaimmista maista. Meillä on varaa ja meillä on velvollisuus.” Ja sitä varaa tarvittiin monikulttuurisuuden lisäksi vuonna 2017 käyttöönotetun lehdistötukiveron kustantamiseksi. Media kiitti ja saarnasi monikulttuuria sekä mitätöi suomalaisuutta entistä suuremmalla innolla vapautettuna sellaisista rahvaanomaisista seikoista kuin lukijat ja levikki.

Mutta rahaahan ei tosiasiassa enää ollut. Laarin pohjia kaiveltiin ja koska elintasopakolaisuus, sitä mainostava media ja sitä tukeva julkishallinnon akateeminen suojatyöpaikkajärjestelmä oli joka tapauksessa pidettävä pystyssä, oli raha revittävä jostain muualta. Yksi toteutunut aloite ratkaisuun tuli vihreiltä, jotka haistoivat mahdollisuuden lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli rakastamansa etnisen väestökokeilu-utopian jatkamisen lisäksi he saisivat tilaisuuden rokottaa niin kovasti vihaamaansa haja-asutusaluetta ja siellä asuvia taantumuksellisia ihmisiä. Aloite meni läpi, koululaitos ”kehitti toimintaansa” eli siirsi kaiken opetuksen maakunnallisiin suuropetuskeskuksiin. Kaikki koulutus alle 75.000:n ihmisen kaupungeissa lopetettiin. Ala-asteita myöten.

Reunansyrjäläisille, niin kuin hyvin monen muun entisen itsenäisen kunnan ihmisille tämä tiesi sitä, että jopa seitsenvuotias ala-asteen ensiluokkalainen joutuisi kulkemaan päivittäin liki sataviisikymmentä kilometriä bussilla. Tällainen päivittäinen kulkeminen oli totta kai pienille lapsille liikaa. Opetus- ja ajatuskasvatushallitus vastasi tilanteeseen teettämällä lapsille suuropetuskeskusten yhteyteen kasarmityyppisiä majoitustiloja, joissa oppilaat majoittuivat 40 – 50-hengen tupiin kerrossänkyihin. Henkilökohtaisia tavaroita varten oli armeijasta tuttu peltikaappi. Vanhempien tuli luonnollisesti maksaa niin lasten majoituksesta kuin muonituksestakin. Päivittäinen kouluateria oli vielä ilmainen, mutta koulupäivän jälkeen tarjottavasta ateriasta sekä aamu- että iltapalasta tuli maksaa valtion määrittelemän, varsin suolaisen taksan mukaisesti. Ylimääräistä haja-asutusalueveroa jo muutenkin maksaville ihmisille tämä oli ankara taloudellinen takaisku.

Kun touhua oltiin vuoden verran katseltu, niin sekä Reunansyrjällä että muuallakin todettiin, että nyt on mitta täynnä ja ryhdyttiin kapinaan, jonka laki jopa mahdollisti. Suomessa oli oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa. Niinpä Suomessa pistettiin hyvin nopealla aikataululla pystyyn Kansalliset Kiertokoulut ry. eli KKK ja toiminta pantiin pystyyn yksinkertaisesti hattua kierrättämällä. Halukkaita opettajia toimintaan löytyi yllin kyllin, vaikka se tiesi laskenutta ja osittain elintarvikkeina sekä luontaisetuina maksettua palkkaa. Syynä haluun oli kaikista valtuuksista riisutun opettajan aseman muuttuminen yleiseksi sylkykupiksi ja pakolliseksi määrätty Opettajan Vala, joka sai Aatamin ja Eevankin lopettamaan opettajantyönsä Helsingissä ja siirtymään Reunansyrjälle, josta Eeva oli kotoisin.

Opettajan valassa opettaja joutui valan velvoittamana toteuttamaan opetussuunnitelman irvokkainta osaa joka oltiin otettu siihen osaksi jo vuonna 2010, eli:

- Vannon, että vaikutan lasten ja nuorten ennakkoluuloihin ja rasismiin yksinkertaisella, mutta pitkäjänteisellä toiminnalla seuraavin askelin:

- Nostan esille positiivisia esimerkkejä ja kertomuksia, kaikki negatiiviset kertomukset sivuutan ilman huomiota

- Nostan esille esimerkkejä myönteisestä kehityksestä ja teen positiivisista tapahtumista näyttäviä dokumentteja ja suuria uutisia

- Tällä tavoin nostan esille lisää positiivisia esimerkkejä, joille annan näyttävää julkisuutta

- Näin kerään näyttöä sille, että ilmapiirissä tai jonkin ryhmän käytöksessä muutos on mahdollista, muutoksesta on myönteisiä esimerkkejä ja että juuri minun ryhmäni jäsenillä on positiivisia kokemuksia ja he ovat muuttaneet asennettaan

Aatamilla ja Eevalla oli opettajan kokemusta Helsingin Myllypuron yläasteelta ja he jos ketkä tiesivät minkälaiseen valheeseen ja aivopesuun heitä oltiin vaadittu osallistumaan. Ja nimenomaan turhaan sellaiseen sillä Myllypuron koulussa vähemmistöksi jääneet kantasuomalaiset oppilaat oppivat kyllä monikulttuurin ihanuuden aivan ominkin neuvoin, kantapään kautta ja silloin tällöin sekä hampaansa että irtaimen omaisuutensa menettäen. Aatami ja Eeva olivat oppineet, että heidän mahdollisuutensa vaikuttaa tähän ylemmistä vallan kerroksista aikaansaatuun anarkiaan oli nollan ja olemattoman puolessa välissä ja siksi he totesivat, että pitäkää monikulttuurinen tunkkinne ja muuttivat Reunansyrjälle. Onnekseen he eivät vielä olleet ostaneet asunto-osaketta ja vuokrakämpästä oli helppo häipyä.

Seutukunta otti uudet kiertokoulunopettajat vastaan hyvin tervetulleina. Asuntokin järjestyi heti, sillä vanhoja opettajille tarkoitettuja rivitaloja oli tyhjillään. Aikanaanhan kunnassa oli ollut jopa lukio, joten opettajia varten rakennettuja asuntoja riitti. Ensimmäiset kaksi viikkoa he asuivat remontin keskellä, sillä kaksi paikallista työtöntä kirvesmiestä viimeisteli talkootyönä heidän kämppänsä mahdollisimman hyvään kuntoon ja siinä samalla houkuttelivat Aatamin paikallisen metsästysseuran jäseneksi. Metsästysseurat olivat jo aiemmin luopuneet siitä typerästä asenteesta, että jäseneksi otettiin vain maanomistajia. Nyt ymmärrettiin, että tarvittiin toimijoita ja talkoomiehiä. Syrjäseudulla toimijoita ja talkoomiehiä tarvittiin tietysti muuallakin.

Asuminen oli heille ilmaista, osana palkkaa ja osa palkkaa koostui myös paikallisista elintarvikkeista. Paikallinen huoltoasema kustansi opetustehtävään vaadittavissa ajoissa tarvittavat bensat. Rahapalkka oli sinänsä Helsinkiin nähden huomattavan pieni, mutta yksinkertaisella laskutoimituksella molemmat nuoret opettajat tulivat johtopäätökseen, että tässähän jää jopa hieman plussalle. Ja lisäksi heille tarjottiin mahdollisuus tehdä työtä ja elää tervejärkisessä ja rauhallisessa ympäristössä, ja sehän oli oikeastaan kaikkein tärkein asia. 

Oltiinhan Reunansyrjääkin yritetty monikulttuuristaa. Tai ”monikuristaa”, niin kuin maassa yleiseksi muuttunut termi määritteli. Vuotta aikaisemmin ilmoitettiin maahanmuuttoviraston taholta, että toimintansa vuotta aikaisemmin kannattamattomana lopettanut ja konkurssiin mennyt paikallinen kylpylähotelli Hiki & Hiljaisuus otetaan maahanmuuttoviraston haltuun ja siihen perustetaan uuden yrittäjän johdolla vastaanottokeskus sadalleviidellekymmenelle etnisesti edistykselliselle elätettävälle. Jo lukkoon lyöty suunnitelma kariutui yllättävästi, sillä viikkoa maahanmuuttoviraston ilmoituksen jälkeen kylpylähotelli paloi räjähdysmäisesti edenneessä tulipalossa. Se, mikä herätti pelastusviranomaisten ihmettelyn oli se, että tulipalosta soitettiin hätänumeroon vasta siinä vaiheessa, kun mitään ei ollut enää tehtävissä. Liekithän näkyivät kyllä laajalle. Miksi kukaan ei ollut soittanut aikaisemmin?

Poliisin tutkimuksissa kävi ilmi, että kyseessä oli ammattitaitoisesti tehty tuhopoltto, mutta syyllistä ei saatu koskaan kiinni. Radanvarsikaupungin poliisi oli pannut merkille, että kaikki Reunansyrjän metsästysseurat olivat pitäneet yhteisen ylimääräisen kokouksen ennen tuhopolttoa. Tämä herätti poliisin epäilykset ja kuulusteluihin käskettin yhteensä kolmekymmentä miestä, mutta kaikki toimivat niin, että ilmoitettuaan henkilötietonsa he olivat tuijottaneet kuulustelijaa silmiin sanomatta mitään. Paikallinen poliisipäällikkö oli vaatinut kaikkien kolmenkymmenen vangitsemista, mutta lopulta poliisikin tuumi että rajansa on hulluudellakin ja ylhäältä määritellyn hulluuden ammattilaisiahan poliisit nykyisin olivat. Reunansyrjä jäi rikastumatta.

Aatami ja Eeva antoivat suukon toisilleen ja kaasuttivat tahoilleen. Eevan vastuulla oli Reunansyrjän pohjoinen maaseutualue, Aatamilla taas eteläinen. Vanhalla kuntakeskuksella oli puolestaan omat opettajansa. Aatamin ensimmäinen kolmen tunnin opetussessio oli paikallisen metsästysseuran metsästysmajalla, jossa häntä odotti parikymmentä oppilasta, iältään seitsemän ja viidentoista välillä. He odottivat häntä pihalla rivissä, kiltteinä ja kuuliaisina. Näin tapahtui joka koulupäivä.

Syitä tähän kuuliaisuuteen oli kaksi. Ensimmäinen oli se, että näillä kahdellakymmenellä oppilaalla oli joka päivä paikalla vähintään viisi kouluavustajaa, usein enemmänkin. He olivat oppilaitten vanhempia, sukulaisia tai sitten ihan vaan kylänmiehiä ja –naisia. He olivat kaikki työttömiä, eikä heillä nykyisessä Suomessa ollut töistä toiveitakaan, joten he olivat päättäneet tehdä sentään jotain hyödyllistä. Ja mikäs olisi hyödyllisempää kuin satsata tulevaan sukupolveen. Lisäksi toiminnassa oli mukana eläkeläisiä, joista erityisen suosittu oli avustajana toimiva ilmatorjunnan evp majuri. Tiukka, jämäkkä ja äärimmäisen reilu mies. Näissä oppilasryhmissä vallitsi kuri ja järjestys, ketään ei kiusattu ja ilmapiiri oli hyvä.

Toisena syynä olivat oppilaat itse. Huomattava osa heistä oli ehtinyt käydä koulua vuoden verran Radanvarsikaupungissa, asuneet ahtaissa oppilaskasarmeissa ja ehtineet saada kokemuksensa etnisesti edistyksellisestä kiusaamishelvetistä johon opettajat eivät olleet vastanneet muulla kuin suvaitsevaisuuskasvatuksella, jolla autettiin oppilasta löytämään omasta käytöksestään ja piilevistä asenteistaan syitä häneen kohdistuneeseen kiusaamiseen. He kaikki olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästyään tähän rauhalliseen metsästysmajalla sijaitsevaan kiertokouluun.

Oppitunnit alkoivat. Tätä oltiin tehty Aatamin johdolla jo vuoden verran ja hän oli saanut opetustyön luistamaan mukavasti. Päävastuu jäi avustajille, joille hän oli antanut tehtävät ja hän itse toimi lähinnä kontrolloijana ja suunnittelijana. Oppimistulokset olivat olleet yllättävän hyviä. Aatami oli käyttänyt hieman omavaltaisuutta ainerunkoa muokatessaan. Virallisena – ja pakollisena – oppiaineenahan  oli nimittäin myös monikulttuurisuus, jolle oltiin varattu virallisissa opetussuunnitelmissa peräti viisi tuntia viikossa. Aatami oli jutellut oppilaitten vanhempien kanssa, ehdottanut, että jokainen oppilas saa monikulttuurisuudesta vaihtelevin välein numerot 7 – 9 aineeseen osallistumatta ja tosiasiassa monikulttuurisuuden sijasta niillä tunneilla opetetaan jo aikaa sitten koululaitoksessa unohdettua kansalaistaitoa.

Oppilaiden vanhemmat olivat yhteen ääneen todenneet, että ideahan on loistava. Kansalaistaidon opetuksen hän oli jättänyt suosiolla elämänkokemusta hankkineitten avustajien hoidettavaksi ja koulutus olikin hyvin laajaa alkaen laskujen maksamisesta verkkopankissa edeten perunan viljelyyn ja kalastukseen, siitä ensiapukoulutuksen kautta aina itsepuolustus- sekä ase- ja ampumakoulutukseen. Näitä taitoja nämä lapset tarvitsisivat, eivätkä mitään väkisin syötettyä rakkautta viranomaisvaatimuksella, tuumasi Aatami  joka oli reservin panssarintorjuntavänrikkinä itsekin paikallinen suojelukaartiaktiivi. Virallisestihan noita kaarteja ei tietenkään ollut olemassakaan mutta niitten toiminta oli tosiasiassa hyvin aktiivinen. Kaiken varalta, sano.

Aatamin opetussessio metsästysmajalla kesti aamukahdeksasta yhteentoista, jolloin vuorossa oli ruokailu. Ruuan olivat laittaneet oppilaat itse, alusta loppuun ja tarjolla oli tällä kertaa oppilaitten osaamisestaan ylpeänä opettajalleen tarjoilemaa erittäin maukasta hernekeittoa sekä ruisleipää maalaisvoilla. Hernekeitossa oli mukana sianlihaa, joka puolestaan oltiin kielletty kokonaan Radanvarsikaupungin Suuroppimiskeskuksessa, ettei vaan loukattaisi aavikkouskovaisia oppilaita. Lisäksi Suuroppimiskeskuksessa oli kaksi kertaa viikossa etnisesti suomalaisille oppilaille vihreitten lanseeraama kasvisruokapäivä, jolloin syötiin lähinnä puuroa tai velliä. Islamilaisilla oppilailla kasvisruokapäivää ei ollut, ja luonnollisesti kaikki Suuroppimiskeskuksessa käytettävä liha oli halalia. Kiertokoulussa tarjottuun ruokailuun ei virallinen Suomi ollut antanut rahapenniä, vaan tämäkin oltiin hoidettu talkoomielessä hattua kierrättämällä.

Maittavan ja täyttävän ruokailun jälkeen kylläinen Aatami laittoi vyötä pykälän löysemmälle ja ajoi seuraavaan kylään. Kylässä oli kyllä koulurakennus, mutta sen omistava Radanvarsikaupunki oli kieltänyt sen käytön kiertokouluna. Niinpä se ränsistyi käytön puutteessa ja oppitunnit käytiin paikallisen marttakerhon järjestämissä tiloissa. Opiskelu oli näissäkin tiloissa alkanut jo aamukahdeksalta, jolloin avustajat olivat antaneet oppilaille Aatamin etukäteen jättämiä tehtäviä. Myös täällä oppilaat odottivat opettajaa suorassa rivissä ja Aatami muisteli arkeaan Myllypuron yläasteella, jossa hän oli tottunut siihen, että joku helvetin Abdelkader oli voinut kaikessa rauhassa räkiä hänen naamalleen ilman minkäänlaista pelkoa seuraamuksista. Siitä ajasta ei ollut vieläkään pitkä aika, mutta se alkoi jo tuntua pahalta unelta ja Aatami ihmetteli, kuinka hän oli alun perinkään suostunut sen unen näkemään. Nyt se oli onneksi jo hiljalleen haihtuva muistikuva, joka aikanaan kokonaan katoaisi.

Hän aloitti toisen opetussession, joka kesti kello viiteentoista. Oppilaitten keittämien pullakahvien jälkeen hän siirtyi vielä kolmanteen opetuspaikkaan. Kiertokoulun opettajan päivä oli pitkä, mutta työ oli palkitsevaa. Kolmannessa paikassa hän tällä kertaa tarkisti vain tilanteen. Tänään siellä oli nimittäin menossa kansalaistaidon teemapäivä, eli kaikki oppilaat ja avustajat olivat talkootöissä tekemässä paikalliselle 96-vuotiaalle, mutta vielä varsin pirteälle sotaveteraanille rappu- ja halkotalkoita. Sotaveteraani oli päättänyt asua kotonaan viimeiseen asti, sillä Radanvarsikaupungin vanhainkodit vaikuttivat nykyisin lähinnä vanhusten keskitysleireiltä. Valtio ja kaupunki tarvitsi rahaa muuhun, eikä Kelan ja kuopan välissä olevat kansalaiset sitä kiinnostaneet. Joutivat kuolla omiin nimiinsä ilman kalliita hoitovuorokausimaksuja. Kaikenlaisia keskitysleirejä ja kansansortoa vastaan tämäkin mies oli aikanaan Vuosalmella taistellut ja hän totesi, että tässä nuorisossa hän näkee jotain sellaista, jonka kuvitteli jo aikaa sitten kadonneen. Kaveria ei jätetä, totesi puolestaan nuoriso. Vaikka oltaisiin kaveria kolmea sukupolvea nuorempia.

Aatami pinosi itsekin pari tuntia halkoja liiteriin ja läksi sitten ajamaan kotiinsa, jonne saapui kello 18. Eeva palasi kotiin kello 18.30 ja pariskunta meni kolmiossaan sijaitsevaan pieneen sähkösaunaansa. Saunoessaan he puhuivat keskenään Opetus- ja ajatuskasvatushallituksen tekemästä ehdotuksesta, että haja-asutusalueen kiertokoulut tulisi julistaa laittomiksi, koska niissä opetetaan virallisen monikulttuurisuuden vastaista propagandaa ja oppilaat tulisi siirtää pakkomääräyksellä suuropetuskeskuksiin. Molemmat olivat olleet yhteydessä KKK:n välityksellä kiertokoulujen opettajiin ympäri Suomea. Kaikki olivat todenneet ihmisiltä saamiensa viestien perusteella että tähän ei tulla suostumaan, ja mikäli lapsia yritetään väkisin viedä suuropetuskeskusten monikulttuurihelvettiin suojelukaartit aktivoituisivat kaikkialla maassa. Ja ne pystyisivät siihen yllättävän tehokkaasti. Suomalainen oli hyvä toimimaan organisoidusti. Niin hyvässä kuin pahassa. Siinä tilanteessa Aatamikin toimisi plutoonanpäällikkönä. Ja hänen plutoonansa miehet olivat yhteen ääneen todenneet, että sotilasvala koski myös taistelua sisäistä vihollista vastaan.

Pienen iltapalan (teetä, leipää ja paikallisia paistettuja kananmunia) nautittuaan opettajapariskunta meni vuoteeseen. Eeva tuli Aatamin syliin. Heillä oli hyvä olla. Läheisen järven takana oleva teeriparvi pulisi heille hyvän yön musiikkia ja he nukahtivat nopeasti. Sylikkäin. Seuraavaan työaamuun olisi mukavaa herätä.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXIV

September 1, 2015, 1:49 am

≫ Next: ANTERO LÄRVÄNEN JA MEDIASYYTTÄJÄ

≪ Previous: KIERTOKOULU

$

0

0

eli muutamia ohimeneviä havaintoja nykyisestä hulluudesta ja hysteriasta

1. Hulluja nuo suomalaiset

Tai no, ainakin ne suomalaiset jotka käyttävät maassamme poliittista ja mediavaltaa. Muu porukkahan ei pääse ääneen kuin täällä internetin syvissä kellareissa ja ehkä päämedian uutisten kommenttiosastoilla, mutta oletettavaa on, että niin toimittajat kuin poliitikot ovat lyöneet kommentteihin automaattikäännöksen päälle, joten ne tulevat heidän luettavakseen muinaissanskriittina, ja siitä, mitä ei ymmärrä, ei kannata huolehtia. Ja tietysti ne kommentit voi aina tarvittaessa deletoida.

Elikkä tota noin. Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön johtajan Jorma Kuuluvaisen mukaan Suomeen on tulossa tällä vauhdilla seuraavan kahdentoista kuukauden aikana 30.000, ehkä jopa 40.000 turvapaikanhakijaa. Viime vuonna niitä oli 4.000. Kovasti nuiva pop-laulaja Tero Vaara lauloi aikanaan, että Vielä On Kesää Jäljellä. Sitähän ei enää sinänsä juurikaan ole, mutta vuotta on kyllä jäljellä ihan hulppeasti, joten  lopulliset tulijalukemat nähdään sitten tuonnempana ja niitä odotellaan se kuuluisa kylmä rinki just siellä niin.

Mikä yhdistää niin poliittista eliittiä, virkamieskoneistoa kuin mediaakin, on se, että tänne tuleva haittamaahanmuutto on asia, joka meidän on vain nieltävä ja jota tulee ajatella jopa positiivisena, mikä tietysti vaatii joko hyvää mielikuvitusta tai sitten vastaavasti sopivaa yliopistollista koulutusta. Asiaa voi verrata vaikkapa selkään lyötyyn Moraan, josta voi positiivisesti tuumia, että eipä tartte ainakaan raudan puutteesta kärsiä. Palaan pari juttua aikaisemmin siteeraamaani arvostetun sisäministerimme Petteri Orpon mainintaan ”pakolaisten motiivien arvostelu on rasismia”, joten luonnollisesti hän ei hyväksy sitäkään epäilystä, että kyseessä eivät ole pakolaiset, vaan siirtolaiset jotka ovat tulleet tänne loppuiäkseen elätettäväksi. Ehkä palautan mieliin myös demarijohtaja Antti Rinteen mainion pläjäyksen ”on ollut kauhun paikka huomata, että puolueen suojissa kasvaa yhä voimakkaampi iskuryhmä, joka yllyttää syrjimään muualta tulleita suomalaisia”, eli Antti (käytän etunimeä, vaikka emme ole sinuväleissä) tunnusti tosiasian, että maailmassa on hyvin paljon suomalaisia, jotka eivät vaan vielä tiedä olevansa suomalaisia. Heille täytyy vain kertoa se. Ja voi pojat, Suomesta niitä kertojia löytyy. Antti muitten muassa.

Hotellin respan näkemyksen mukaan on aivan turha lähteä miettimään, kuka suvaisevais-tiedostavalta vastapuolelta heittää sen absoluuttisen älyttömimmän heiton, jolla se perustelee tätä hulluutta. Sitä absoluuttista nollapistettä ei saavuteta, sillä suvaitsevaisuudessa eivät fysiikan lait päde.  Täytyy vain seurata ankaraa kilpailua. Tähän vedoten voi todeta, että erittäin menestyksekkäästi uutta absoluuttista nollapistettä tavoitteli Iltalehden uutispäällikkö (siis hei, uutispäällikkö) Kreeta Karvala, joka Jälkiviisaat-ohjelmassa pamautti seuraavaa:

Jos me katsotaan omaa sukupolveamme vaikkapa parinkymmenen vuoden jälkeen… jos nyt… ei toimita humaanisti… niin me ollaan koko sukupolvi sotatuomioistuimessa, Haagin sotatuomioistuimessa siitä että me annetaan ihmisten hukkua, me annetaan niiden mädäntyä kontteihin, me suljetaan ovet.

Siis tämä nainen, ammatiltaan Iltalehden uutispäällikkö pistää omiin nimiinsä kokonaisen eurooppalaisen sukupolven Haagiin tuomittavaksi jos se ei tee, niin kuin hän itse haluaa. Pisteitä sinänsä siitä, että idea on originaali, eikä sitä epäilemättä olla esitetty vielä aikaisemmin. Tästä esityksestä voi antaa myös taiteellisia tyylipisteitä suuruudenhulluuden kauneudesta. Mutta pisteitten jaon jälkeen tulee muistuttaa, että tämän kaltaisilla ihmisillä on maassamme todellakin mediavaltaa, heitä poliitikot kuuntelevat ihan tosissaan (tai ainakaan ne eivät uskalla sanoa, että uutispäälliköllä lähti humanismi ehkä hieman lapasesta ja realismi jo aikaa sitä ennen) ja tämä kaltaisten ihmisten mielipiteet meidän tulisi ottaa tosissaan ja elää niitten mukaan.

Tietysti suvaitsevais-tiedostavaan väestönosaan kuuluva henkilö tässä vaiheessa kysyy, että etkö typerys tajua tuon olevan vain retoriikkaa ja kuvainnollista, ei kirjaimellista puhetta. Johon voi vastata, että ymmärränpä ehkä hyvinkin, mutta miksi sitten on niin, että kun perussuomalainen kansanedustaja puhuu retoriikkaa ja kuvainnollista, ei kirjaimellista puhetta, niin sitä puhetta varten etsitään asiakseen Åbo Akademin professori, joka muuntaa puhtaasti valehdellen kansanedustajan sanoman selväksi väkivaltaan yllyttämiseksi ja tämä onkin sen jälkeen se virallinen totuus josta vedetään pellollinen herneitä nenään.

Ja saatan vastata itse kysymykseeni, eli se, mikä koskee Olli Immosta ei koske näitä ihmisiä, jotka elävät elämänsä suurinta egotrippiä jossa he voivat ottaa itselleen sankarin viitan istumalla toisten ihmisten perseillä tuleen. Koska tämähän on se ainoa mahdollinen asia, jossa he voivat leikkiä sankaria. Varsinaisessa elämässä heistä ei ole kenellekään mitään hyötyä. He ovat modernin nykyajan ilmiöitä, eli syöttiläitä, joista on tullut käskijöitä. Hotellin respa muistuttaa, että yhtenä ”Jälkiviisaana” ohjelmassa oli myös Hesarin Nyt-liitteen toimittaja Maria Pettersson, joka on kunnostautunut kirjoittamalla, että Malmö on täysin rauhallinen kaupunki, jossa ei tapahdu koskaan mitään mainittavaa. Kyseistä jälkiviisaat-lähetystä voi katsella tuosta linkistä ja maukkaimmat kohdat ovat välillä 7.30 – 10.30. Kiitos kommentoija Soomepoisille Eestist vinkistä ja linkistä.

2. Tarjolla skandaali, vaan eipä kelvannut

Vaan mietitäänpä sitä tiedostavasti karmeaa (lue: paikat märäksi laittavaa) tilannetta, että joku henkilö, sanotaanko vaikka nyt perussuomalainen kansanedustaja julkaisisi facebookissa seuraavanlaisen päivityksen:

Kehotan suomalaista valtamediaa lopettamaan Suomen Vastarintaliikkeen tekojen ja propagandan uutisoinnin. Näillä uutisilla saadaan aikaan vastakkainasettelu valtaväestön ja kansallissosialistien keskuudessa ja ja näillä palvelemme juuri Suomen Vastarintaliikettä ja kansallissosialistifoobikoita.

Esimerkki on tietysti varsin mieto, sillä tällä mahdollisella perussuomalaisella ei olisi tarjolla tähän avautumiseensa esmes sellaista äärikristillistä organisoitua terroristijärjestöä, joka nirhaisi ihmisiltä päitä pois useamman valtakunnan alueella, joten hän joutuisi tyytymään pieneen ja viattomaan SVL:ään. Mutta kuinkahan hänessä silti kävisi? Toimittajat pitelisivät silmiään, etteivät ne pullahtaisi pois päästä, repisivät perperinsä, painuisivat ilman tahtia pistämään etusivun uusiksi, kirjoittaisivat sensaatioita, skandaaleja, häväistyksiä, immelmanneja, härveleitä ja muita pitkiä sanoja eikä kenelläkään olisi epäselvää siitä, mistä lööpit seuraavan kuukauden aikana huutaisivat. Luonnollisesti tahoja x, y ja z vaadittaisiin irtisanoutumaan asioista å, ä ja ö.

Tällaistahan ei ole varsinaisesti koskaan tapahtunut, joten se siitä ja loput huomisen Maakansassa joka sekään ei uutisoinut asiasta mitään, koska mitään uutisoitavaa ei ollut. Vaan entäs, jos median suosikkisomalimme Abdirahim Husu Hussein heittää seuraavaa:

Niin kuin hän aivan oikeasti heitti. Tässä vaiheessa hotellin respasta muistutetaan, että kyseinen järjestö harrastaa erittäin aktiivista ihmisten ampumista, hirttämistä, ristiinnaulitsemista, katolta pudottamista, pään irti nirhaamista ja polttamista ja voi todeta, että järjestöllä on varsin suuri pyrkimys saada toimintansa levitettyä myös Eurooppaan, missä se on jo jossain määrin onnistunut. Lisäksi kyseinen järjestö tekee tämän luovan toimintansa allahin ja Mohammedin nimeen.

Median suosikkisomali vaatii, että asiasta ei enää uutisoida. Hotellin respassa on nyt odoteltu muutama päivä, että saadaanko tästä aikaan skandaali, meinaan noinkin härskistä toiminnasta mitä ISIS tekee, kannattaa uutisoida. Ihan varoituksena jos ei muuten. No, ei saatu aikaan skandaalia mediamme teddykarhun avautumisesta, niin älytön kuin se olikin, eikä asia varmaan tiedostavasti valistumattomalle lukijalleni ole minkäänlainen ihmetyksen aihe. Iltalehti vielä asiasta tehden puolustelihäiskän avautumista ja siihen se valtamedian kommentointi sitten jäikin.

Hotellin respasta muistutetaan, että kyseinen Abdirahim Husu Hussein on saanut vuonna 2015 eli siis tänä vuona Suomen PENin sananvapauspalkinnon. Muistutamme vielä, että PEN International on vuonna 1921 perustettu kansainvälinen kirjailijajärjestö, joka puolustaa sananvapautta ja edistää kirjallisuutta.

Muistutetaan vielä, että Abdirahim Husu Hussein on tunnetusti keskustapoliitikko. Irtisanoutuuko kepulainen pääministeri Juha Sipilä… jaa, paskat se mistään irtisanoudu… kun ei kukaan edes kysy…

Eikä tietenkään kysy, sillä kyseinen henkilö edustaa erityisosaamista, jota meillä itsellämme ei ole, ja jota ilman emme millään muotoa tule toimeen.

3. Siementä vakoon

Kun puhutaan suvaitsevaisista pläjäyksistä, ovat demarit olleet siinä aina vahvoilla. Tokihan me muistamme Kimmo Kiljusen ja ”lentäväthän linnutkin” ja Päivi Lipposellekin jäi pikkusen epäselväksi, että kuka sen pizzerian tuleen sytytti, mutta olihan hänellä sentään kaunis ajatus hänen johtamastaan mielenosoituksesta, jossa vastustettiin asiaa, jota hänen kannattamat ihmiset olivat tehneet. Näyttää siltä, että demarit ovat niin sanottuja bernsteinilaisia pläjäyttelijöitä, joille tärkeintä ei ole päämäärä vaan loputon itsensä munaaminen. Ja tästähän pääsemme jälleen todelliseen ammattilaiseen Antti Rinteeseen, joka on puolustanut tätä käsiin leviävää massamaista maahanmuuttoa, niin millä? No, antaapa Demari-, anteeksi siis Demokraatti-lehden kertoa:

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sivusi torstai-iltana Demokraatin 120-vuotisjuhlaristeilyllä pitämässään puheessa viime aikoina pinnalla ollutta keskustelua rasismista. Rinne pitää ajatusta monokulttuurista kamalana. Hän teki vertauksen kasvinjalostukseen.

– ”Kun yhdellä pellolla viljellään pelkästään vehnää tai jotain muuta kasvia vuodesta toiseen, niin jo kolmannen vuoden jälkeen pelto alkaa köyhtyä. Parinkymmenen vuoden jälkeen kolmekymmentä prosenttia pellon kyvystä tuottaa uutta häviää. Sama tapahtuu, jos Suomi alkaa sulkeutua rajojensa sisäpuolelle”, Rinne sanoi.

Rinteen peruste oli sen verran hyvä, kattava ja vastakkaiset argumentit puhtailla faktoilla pois sulkeva, että hotellin respan henkilökunta hiljenee ja nostaa lätsän päästä Rinteen viisauden edessä. Jäämme innolla odottamaan Rinteen seuraavaa poliittis-agronomista lausuntoa, joka varmaan ilahduttaa myös puolueen riveissä olevaa viittätoista jäljellä olevaa rautakouraa.

4. Raskasta rynnäkkövittuilua

Hotellin respassa ei olla aivan varmoja siitä, mikä olisi poliittisen eliitin edustajalta kaikkein onnistunein tapa haistatella tavallisille kansalaisille, mutta kieltämättä kokoomuksen selfieministeri Alexander Stubb tekee parhaansa. Hän kun totesi tapaamalleen somalinaiselle seuraavaa:

- En tiedä, miten hyvin te voitte liikkua, mutta Itäkeskukseen kun menee, se on kuin Somalia. Se on hieno paikka.

Johon somalinainen vastasi:

- Olen käynyt siellä ja kyllä tuntui ihan siltä, että olen kotona.

Tähän ei ole oikeastaan mitään lisättävää.

Ja sitten vielä sokerina pohjalla:

Tässä on nyt pari faktaa:

1. Iltalehti on aivan tolkuttoman kova mokuttaja, joka ottaa itsensä hyvin, hyvin vakavasti.

2. Seuraavassa kuvaliitteessä oleva mielipidekirjoitus on niin posketon, että sen on kertakaikkiaan pakko olla jonkun kansallismielisen koiranleuan kieli poskessa tekemä trolli.

Mutta tuo nimenomainen mielipidekirjoitus oli hyvin näkyvällä paikalla juuri ma 31.8. Iltalehden paperiversiossa.

Mitä tästä ny pitäis ajatella?

Tässä, jutun loppuvaiheessa voidaan todeta, että täällä ollaan hieman myöhässä, eli tämäkin on viimeisen parin vuorokauden aikana suolletun mediamyllytykseen nähden jo vanhentunutta kamaa. Ei vaan enää pysy perässä. Noin yleensä ja erikseen hotellin respasta ei voida todeta, että syksy olisi alkanut kovin hyvin, mutta hyvää alkanutta syksyä lukijoille joka tapauksessa.

ANTERO LÄRVÄNEN JA MEDIASYYTTÄJÄ

September 5, 2015, 8:34 pm

≫ Next: KANSALAISET PARISTOINA

≪ Previous: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXIV

$

0

0

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin ja Huitsinnevadan paikallisradion yhteislähetyksessä. Olemme olleet Hössen ja Pertan kanssa muutaman kuukauden Mongoliassa, paikallisen toimittajaliiton ekskursiolla joka pääsi vähän venähtämään, niin kuin hyvässä seurassa tuppaa aika ajoin tapahtumaan. Mutta täytyy sanoa, että jurttasaunassa on tunnelmaa ja mongolialaiset tytöt ovat kauniita ja muutenkin mukavia. Mutta nyt olemme jälleen sorvin ääressä ja vieraanamme on kukas muu kuin suomalaisen selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan grand old man Adolf Butler, PhD of some political science and shit, yo man, from University of Aintworth. Tervetuloa lähetykseemme, tohtori Butler.

- Kiitoksia, Antero. Mukavaa käydä taas kertaalleen täällä Pinnanmaalla. Kun haistelee tätä paikallista nuivaa ilmapiiriä, niin saa vahvistusta sille ajatukselle, että työtä on vielä tehtävänä.

- Nyt kun katsotaan tuota viime aikojen touhua täällä koivun ja tähden alla, niin voi todeta, että opetuslapsesi painavat menemään niin kuin lapualaiset konsanaan joskus 1930-luvun alussa. Tunnepitoisen hysterian puolelle on siirrytty oikein komeasti, vauhti vain kiihtyy päivä päivältä eikä loppua näy.

- Joo, tämä pitää kyllä paikkansa ja olen siitä kovasti ylpeä. Minähän olen opettanut opetuslapsilleni, että on aivan turha pitäytyä faktoihin silloin, jos asian voi kuitata tunteella ja ennen kaikkea hysterialla. Eli tämä sanonta less is more on ihan paskapuhetta. More is more. Less is less. Ja jos joku yrittää edes puolustautua faktoilla, niin then give them even some more. Sinänsä opetuslapseni niin mediassa, yliopistossa niin kuin poliittisessa eliitissäkin ovat omaksuneet oppini niinkin hyvin, että he ovat alkaneet pitää minuakin liian maltillisena. Annanhan minä haastatteluja Huitsinnevadan Paikallisdemokraattiinkin. Mutta ainahan vallankumous syö lapsensa ja varmaan minun kohdalla opettajansakin. Vaan näinhän sen kuuluu mennäkin. Siinä on jotakin niin kaunista. Perinteet elävät. Mutta joka tapauksessa tilannettamme voisi verrata siihen, että 1970-luvun suomalaisessa lehdistössä, siis oikeistolaisessakin sellaisessa, olisi ollut toimittajista 90 prosenttia taistolaisia. Ei olis Tiedonantajan häiskät silloin aikanaan arvanneet, millaisessa unelmamaailmassa Suomi joskus elää.

- Myöntää täytyy, myöntää täytyy. Mutta ymmärsin puhelinkeskustelustamme, kun sovimme tapaamisemme että et ollut vieläkään täysin tyytyväinen tilanteeseen ja olet saanut jotain sen tiimoilta aikaiseksi? Jonkun uuden virkamiesnimityksen ja siihen liittyvän viraston? Mikä se oikein mahtaa olla?

- Kylläpä näin. Eli nyt ollaan siinä tilanteessa, että maahamme perustetaan mediasyyttäjän virka ja mediasyyttäjän virasto kaikkine mahdollisine henkilökuntineen.

- No mutta tuohan kuulostaa hyvältä! Mediahan on tässä maassa saanut riekkua ihan miten sitä huvittaa. Oletan, että tämä mediasyyttäjä tulee puuttumaan median räikeimpiin epäkohtiin, totuuden vääristelyyn ja toisinajattelevien demonisointiin.

- No mutta Antero, eihän toki. Media on kaiken tuomiovallan ulkopuolella, sillä se on kehittämäni asioitten vituralleen hässimisen teorian kannalta äärimmäisen oleellinen ja välttämätön tekijä. Mediasyyttäjän virasto jatkaa nykyistä linjaa ja saattaa sen taiteelliseen huippuunsa. Katsos, oikeuslaitoksessamme on ollut se pieni vika, että vaikka se onkin varsin edistyksellinen, niin siinä on ongelmana se väliporras. Mikä koostuu poliiseista. Ja ne ovat aivan liian monta kertaa tulleet siihen johtopäätökseen, että tämä ja tuo rasistiseksi median toimesta tulkittu sanonta ei ylitä edes esitutkintakynnystä. Eihän tämä tämmönen touhu ole mistään kotoisin. Mediasyyttäjän virasto korjaa asian oikealle mallilleen.

- Noin niin kuin tarkalleen ottaen miten?

- No siten, että mediasyyttäjäksi palkataan sopiva median edustaja, ja hänen päätöksensä mukaan poliisin esitutkintakynnys voidaan ylittää, ja hänen vaatimuksestaan mikä tahansa häntä ärsyttävä juttu viedään automaattisesti oikeuteen. Ja onhan nyt herra nähköön aikakin. Ajatellaanpa nyt sitäkin, että esmes tuota Olli Immosta ei saatu oikeuteen siitä, mitä hän kirjoitti. Poliisin taantumuksellinen edustaja kun  totesi, että ei tää ylitä syytekynnystä. Jo on tapainturmelus huipussaan.

- No mutta eihän Immonen kirjoittanut muuta kuin yhden facebook-päivityksen, jossa ei ollut kuin samantapaista taisteluretoriikkaa kuin mitä vasemmisto on harrastanut iät ja ajat. Minusta oli ihan käsittämätöntä, että siitä revittiin peliverkkarit niinkin pahasti kuin mitä revittiin.

- Kyllä siinä Antero oli kuule paljon enemmän. Siinä oli ensinnäkin ideologiaan kohdistuva törkeä kunnianloukkaus. Immonenhan ihan selvästi ja häpeämättä totesi, että me olemme väärässä ja meidän toimintamme on suomalaisille vahingollista. Niin kuin se tietysti onkin, mutta eihän sitä saa ääneen sanoa.  Kyllä se on ilman muuta syytteen paikka. Ja lisäksi siinähän on samalla kysymyksessä perusteltujen faktojen pohjalta aiheutettu vihervasemmistolaiseen kohdistuvan henkisen pipin tarkoituksellinen aiheuttaminen. Paha, paha rikos. Ja lisäksi Immosella oli tietysti kyseessä tekijänoikeusrikos.

- Tekijänoikeusrikos?

- No totta kai. Tälle taisteluretoriikallehan on tietysti copyright © alun perin vasemmistolla ja sitten ne ovat antaneet luvan sen käyttöön osaltaan vihreille. Ja se Immosen perkele käytti meidän patentoimaa retoriikkaa ihan törkeästi ja lupaa kysymättä. Mihin tää touhu vielä menee? Ei kai vaan Immosesta ruveta tekemään Che Guevara-tyyppisiä t-paitoja? Joku raja se idean pöllimiselläkin pitää olla.

- Niin no, tuo on kyllä kieltämättä totta. Onhan se melkoisen hirveää, että syvään tunteeseen ja henkilökohtaiseen pätemiseen perustuvaa maailmankuvaa lähdetään arvostelemaan niinkin rahvaanomaisilla seikoilla kuin faktoilla. Mutta mites, nyt kun palkataan tämä mediasyyttäjä, niin minkäs kokoinen se mediasyyttäjän virasto sitten on?

-Näin alkuun palkataan mediasyyttäjän lisäksi kaksikymmentä täyspäiväistä nettikyylääjää. Ja jatkossa, kun tuloksia kieltämättä tulee, niin hurumykke enemmän.

- No näinhän minä arvelinkin. Vaan kukas se on se uusi mediasyyttäjä?

- Kilpailu oli kova ja hakijoita oli paljon. Ihan sinne loppusuoralle pääsi Helsingin Sanomien Maria Pettersson ja Iltalehden Kreeta Karvala, ja sen lisäksi Päivi Lipponen. Lipponen olisi ollut fanaattisuutensa puolesta kyllä ehdottomasti paras vaihtoehto, mutta hän kun ei tule median, vaan yleishöpedätiivisen itsensäkorostamisen puolelta, niin hän sitten putosi kalkkiviivoilla. Ja siellä kalkkiviivoilla me löysimme sopivan mediasyyttäjän.

- Joka on?

- Ensimmäinen mediasyyttäjä on Helsingin Sanomien tiedetoimittaja Susanne Björkholm.

- Björkholm? Jaa, minähän tunnen tyypin. Veikkaanpa, että se syy, miksi hän sai tämän viran on hänen kirjoittamansajuttu ”Maahanmuuttajavastaisuus on voimakkainta inhoherkimmillä yksilöillä”?

- Kyllä, nimenomaan se juttu vakuutti meidät siitä, että hän on paras ihminen tähän vaativaan tehtävään.

- Joo, en epäile, koska siinä jutussahan hän puhui niin sanottua moraalipsykologiaa, ja sen perusteella totesi, että :

”Alun perin inho on evoluution kehittämä keino pitää meidät loitolla taudinaiheuttajista. Inho on intuitiivista mikrobiologiaa. Perussuomalaisten puoluekokous sai ajattelemaan erästä lempialaani: moraalipsykologiaa. Moraalitunteet ovat kaikki myrskyisiä, mutta voimakkain niistä on inho. Alun perin inho on evoluution kehittämä keino pitää meidät loitolla taudinaiheuttajista. Inho on intuitiivista mikrobiologiaa. Emme voi nähdä bakteereja ja viruksia, joten evoluutio on opettanut meidät kammoamaan asioita, joissa patogeeneja runsaimmin esiintyy. Siksi kavahdamme mätäneviä raatoja, ulostetta, likaisia ihmisiä, oksennusta, märkiviä haavoja. Vaarallisinta on saada taudinaiheuttajia kehoon suun kautta, joten inhon tunne varjelee sitä aukkoa erityisen tarkkaan.”

- Eli toisin sanoen kyseinen toimittaja toteaa, että jos ihminen ei suhtaudu haittamaahanmuuttoon sinisilmäisen ja mitään kyseenalaistamattoman hyväksyvästi, niin hän on pelkästään jotain näljää, joka pelkää saavan suuhunsa jotain näljää. Ihan hyvä veto sinänsä, tosin nyt hänellä unohtui se, että kyllä Suomessa tota suuvärkkiä kannattaakin varjella. Tulee mieleen heti eräs keissi minkä itsekin varmaan muistat… ootas… (napu napu ja napu)… joo, tossa (klik):

- Niin no, onhan tuo on ikävä tapaus sinänsä, mutta tässä tapauksessahan kyseessä ei ollut varsinaisesti raiskaus, vaan äänin 2 – 1 tapahtuneessa yhteisymmärryksessä suoritettu oraalinen tutustumispenetraatio, joten asian tutkiminen ei kuulu poliisiviranomaisille, vaan lähinnä kulttuuriantropologeille.

- No näinhän se olikin, piru vie, kun pääsi unohtumaan. Mutta jatketaanpas uuden mediasyyttäjän diplomityötä:

”Erityisen helposti yhdistämme vieraisiin ihmisryhmiin ominaisuuksia, jotka herättävät inhoa. Maahanmuuttajavastaisuus on voimakkainta ja yleisintä inhoherkimmillä yksilöillä, kertovat tutkimukset.

Inho valjastetaan usein käyttöön, kun halutaan demonisoida maahanmuuttajia. Heille maalaillaan taudinaiheuttajan ominaisuuksia. Taitava demagogi herättelee mielikuvia likaisuudesta ja siitä, miten muukalaisia on kohta niin paljon, että he saastuttavat koko elämäntyylimme ja tartuttavat meihin uskontonsa ja kulttuurinsa.

Monet eivät myönnä edes itselleen, että heidän mamukammonsa perustuu inhoon. Ehkä se tuo liian elävästi mieleen juutalaisvainot ja afrikkalaisten kohtelun historiassa. Sen sijaan he puhuvat siitä, kuinka kalliiksi maahanmuuttajat tulevat.”

- Ja heittipä hän siinä vielä että:

”Nämä ihmiset eivät silti yleensä kannusta suomalaisia olemaan lisääntymättä, vaikka rahallisesti on kannattavampaa päästää maahan työikäinen ihminen kuin kasvattaa sellainen vauvasta asti.”

- Eli kannattavaa olisi suomalaisten lopettaa paneminen kertakaikkiaan ja ulkoistaa se etnisesti edistyksellisille kansanryhmille. Tämänhän heitti jo Johanna Suurpää 25 vuotta sitten. Eli tämä Björkholm on kieltämättä oikea ihminen tähän tehtävään. Hän varmaan toimii juuri niin kuin häneltä pyydetäänkin, eli heittää tiedetoimittajan ominaisuudessa poliittista ja äärimmäisen epätieteellistä mutua ja kuvittelee, että ihmiset uskovat häntä pelkästään siksi, että hän on Helsingin Sanomien tiedetoimittaja. Epäilemättä hän tulee toimimaan tällä tavalla myös mediasyyttäjän tehtävässään. Onnittelen sinua, Adolf. Olet löytänyt todella sopivan ihmisen mediasyyttäjän pallille. Ihmisen, jota ei sido niin moraali kuin tosiasiatkaan.

- Kyllä, Antero. Näin minäkin tuumin. Hän on loistava valinta. Björkholmin niin sanotun tieteen nimissä esittämä vastenmielinen poliittinen puoskarointi on jotain sellaista, mikä vakuutti minut siitä, että tässä, nimenomaan tässä on se uusi ja ensimmäinen valtiollinen mediasyyttäjä.

- Epäilemättä hän on oikea ihminen tuossa vaativassa tehtävässään. Mutta tuskin tämä jää puoleltanne tähän. Mulla on sellainen pers- ja stetsontuntuma.

- Pers- ja stetsontuntumasi ei mene tälläkään kerralla vikaan. Sillä eihän tämä toki tähän jää. Mediasyyttäjä lykkää tuomioistuimille niin paljon juttuja, että ne menevät kertakaikkiaan tukkoon. Sen jälkeen oikeusministeriön on pakko siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

- Joka on?

- No tietenkin mediatuomioistuin. Johon valitaan tuomareiksi ansioituneita suvaitsevan ja oikeaoppisen median edustajia. Ja tämä tuomioistuin voi sitten myös jakaa ihan oikeita tuomioita. Ja uskopa huviksesi, tuomiot ovat ankaria ja tuomareina tulee olemaan niin Päivi Lipponen kuin Eva Biaudet. Siinä tuomioistuimessa tarvitaan sekä heidän osaamistaan että ennen kaikkea asennetta.

- Jaa, no tuohan kuulostaa peräti käyttökelpoiselta, sillä tuomiovalmis asenne siinä suunnassa on kyllä enemmän kuin kunnossa. Tuomioitten lailliset perusteet sinänsä voivat olla vähän sieltä tännepäin, mutta kun tehdään uutta suvaitsevaista Suomea, niin yksityiskohtiinhan ei koskaan takerruta.

- Ei koskaan.

- Tohtori Adolf Butler, kiitän teitä haastattelustanne. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. No niin, äänimiehet. Rojut ransittiin ja poistumme Lällävedelle parasta mahdollista vauhtia huomattavasti nopeammin.

(myöhemmin Transitissa, Lällävettä lähestyttäessä)

Hösse (pläräilee tablettia): Tää on muuten oikeasti hyvin mielenkiintoinen tää Helsingin Sanomien niin sanottu tiedetoimitus. Nyt siellä sen niminen häiskä kuin Niko Kettunen tiedetoimittaa seuraavaa:

”Nettikeskusteluja lukiessa tuntuu, että käsitykset turvapaikanhakijoista ovat yhtä vinksallaan kuin keskiaikaisten ihmisten ymmärrys luonnosta.

Silloinkin keksittiin todellisuudesta vieraantuneita tarinoita muualta tulevista.

Muuttolintujen elämä meni yli hilseen. Linnut vain ilmestyivät kesäksi jostain ja katosivat taas. Mystisin teoria keksittiin Brittein saarilla selittämään valkoposkihanhen ilmaantumista.

Järkeiltiin, että hanhet syntyvät joka vuosi hanhenkauloista.

Hanhenkaulat ovat merirokon sukuisia siimajalkaisia äyriäisiä, joiden kuori muistuttaa hieman hanhen päätä. Hanhenkauloja löytyi usein rantaan ajelehtineista puunkappaleista.

Jossain kaukana kasvoi siis varmaankin hanhenkaulapuu. Kun sen oksat tippuvat mereen, hanhenkaulat muuttuvat linnuiksi ja nousevat lentoon. Ajelehtivat tänne puulautoilla ja syövät apilat meidän pelloilta!

Valkoposkihanhesta saatiin oikeasti vihapuhetta aikaan. Hanhenkaulatarina kävi todisteeksi Jeesuksen neitseellisestä syntymästä, johon juutalaiset eivät uskoneet.

"Viisastu viimein, kurja juutalainen", kirjoitti Walesin piispa vuonna 1188.

Vanha myytti näkyy yhä nimistössä. Hanhenkaulan tieteellinen nimi Lepas anatifera tarkoittaa hanhenkantajaa.”

(laittaa tabletin pois ja jatkaa)

- Tuossa on pantu mutkat niin perustavalla tavalla suoriksi, että tosta tulee oikeastaan mieleen se bändi, joka vaan jatkoi soittamistaan, kun Titanic upposi. Vaan paskaaks noista. Meinaan, mulle sitä tuli mieleen siitä vasemmistolaiseen taisteluretoriikkaan liittyvästä tekijänoikeusrikoksesta ihan bisnesidea. Oikeastaan Adolf Butlerhan sen kehitti.

Antero: Jaa, minkäslainen?

Hösse: No vasemmistolaisen taisteluretoriikan varastamistahan voisi tietysti jatkaa pidemmällekin. Kun ajatellaan esmes tota Che Guevaraa. Jätkähän oli psykopaatti murhaaja, josta tuli ikoni ainoastaan sen takia, että sillä oli yhdessä valokuvassa semmonen ilme, että siitä sitten tehtiin noin montakytkuus miljoonaa t-paitaa, rintanappia sekä julistetta ja niillähän on yksi sun toinen kapitalistikin tienannut dollarin jos toisen. Miksipä ei tehtäisi sama Immosen Ollistakin? Täysjärkisestä miehestä. Ihan piruuttaan. Mulla tulis heti mieleen ensimmäisenä, että:

Pertta: Joo, ja tuotahan vois tuunata oikein 1970-luvun malliin ja tehdä tekijänoikeusrikoksesta vielä astetta suuremman, eli miksei vaikka:

Antero: Ja kun tuota ameriikan kieltä kumminkin sotketaan joka paikkaan, niin eikös voisi ajatella, että:

Hösse: No voi juma örtsy. Täytynee ottaa yhteyttä Oy Pinnanmaan Paita, Pöksy, Pyyhe & Peflettiin ja panna bisnesidea vireille.

Kännykkä: Brdldripilipili nokia ringtone tai joku muu vapaavalintainen soittoääni.

- Morjens, Ykä.

- Missäs ne jätkät oikein munii? Sauna on lämmin, kalja on kylmää ja jääkaappi on täynnä Lälläveden Läski & Leivonnaisen Vielä Vanhemman Ajan Lenkkiä.

- No bisnesideoita me täs mietitä, herra hotellinpitäjä.

- Jaa, no millekäs ne maistuva?

- Viha-ajattelulle, herra hotellinpitäjä. Viha-ajattelulle viha-ajattelu maistuva.

- Vaan sehän sopii mulle. Kaukanakos te olette?

- Viis minuuttia!

- Kuittaan.

KANSALAISET PARISTOINA

September 6, 2015, 11:11 pm

≫ Next: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXV

≪ Previous: ANTERO LÄRVÄNEN JA MEDIASYYTTÄJÄ

$

0

0

Niin kuin lukija epäilemättä tietää, korkeasti kunnioitettu pääministerimme Juha Sipilä sitten meni lupaamaan oman, tällä hetkellä tarpeettomana olevan ylimääräisen kämppänsä turvapaikkaturistien asutettavaksi. Tiedostava väestönosamme laukesi tästä taas kertaalleen tuoreeltaan pöksyihinsä ja kehui Sipilän saaneen aikaan uuden talvisodan hengen. Hotellin respassa tuumitaan, että meniköhän tässä mahdollisesti kaksi sotaa sekaisin, mutta käytiinhän sitä kapinaakin osaltaan talvisaikaan, niin että ei kai siinä sitten mitään.

Sipilä totesi haluavansa näyttää esimerkkiä ja meikäläinen lupaa, että siinä vaiheessa kun minulla on ylimääräisiä asuntoja, jotka ovat joutokäytössä, niin lupaan harkita asiaa. Tosin harkinnan jälkeen valitsen talvisodan hengen minäkin ja poltan kämppäni, ettei maahantunkeutuja pääse sitä hyödyntämään.

Sipilän tempauksesta voi todeta, että kun käydään kilpailua siitä, millä maalla on esittää paras mahdollinen sisäänheittotuote haittamaahanmuutolle, meni Sipilä putsaamaan pöydän herttareetillä. ”Muuttakaa Suomeen, veikkoset. Se on maa, jossa pääministerikin luovuttaa kämppänsä käyttöönne”.

Selväähän on, että myös esimerkiksi suomalaiset asunnottomat, paskavaipoissa makaavat vanhukset ja avohoitoon (lue: omilleen) heitetyt mielenterveyspotilaat ajattelevat pääministeristämme erittäin lämpimästi, sillä viimeistään tässä heille selvisi se, mitkä tämän valtion (tai EU:n osavaltion) prioriteetit ovat ja ketkä sille ovat etuoikeutettuja ihmisiä. Tavallisenkin, vielä jotenkuten pärjäilevän kansalaisen on hyvä alkaa suhtautua itseensä sillä tavalla miten valtio meihin suhtautuu, eli me emme ole mitään muuta kuin mielipuolista Matrixia pyörittäviä paristoja.

Ja mitäpä tavallinen kansalainen sitten joutuu paristona pyörittämään? Antaapa Juha Sipilän itse näyttää. Tässä hän tapaa Fahad-poikasen. Fahad on vasta seitsemäntoistavuotias nuorukainen ja tullut Suomeen henkensä kaupalla:

Vai oliko se näin? Lukija on hyvä, ja klikkaa alla olevan kuvan isommaksi:

Niin että ei kai tässä muuta kuin että painukaapas kansalaiset huomennakin töihin ja painakaa hommia kahta ankarammin. Ja muistakaa, että maamme rajojen ulkopuolella on vieläkin kymmeniä, ettei satoja tuhansia Fahadeja, jotka täytyy pelastaa sotaa käyvien Kreikan, Bulgarian, Unkarin, Saksan ja Ruotsin rintamahelvetistä.

Vituttaako? Niin minuakin.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXV

September 8, 2015, 11:36 pm

≫ Next: OTTIATUOTAA 120915

≪ Previous: KANSALAISET PARISTOINA

$

0

0

1. Uhka havaittu. Mutta mistä suunnasta?

Niin kuin tiedetään, ovat viranomaisemme kautta historian tehneet valmiussuunnitelmia, joilla varustaudutaan Suomea ja suomalaisia kohti suuntautuviin uhkakuviin. On hyvä, että valmiit suunnitelmat ovat olemassa, ettei sitten tiukan paikan tullen ihmetellä sormi suussa. Näyttää vaan siltä, että valmiussuunnitelmat ollaan pistämässä kerralla uusiksi ja sen verran radikaalisti, että hotellin respassa päätä raapiessa kynsi väkisinkin uppoaa syvälle orvasketeen.

Asiaa käsitellään uutisessa, jonka eräs valpas anonyymikommentoija lähetti. Kiitokset Anolle. Uutisessa todettiin, että maanantaina avattiin alueellinen maanpuolustuskurssi, jonka avauspuheen piti Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Minna Karhunen. Näin alkuun voi tietysti ihmetellä, että mitähän tekemistä poliittisella kokoomusbroilerilla, joka on kansanedustajan uran jälkeen päässyt poliittiseen palkkiovirkaan on varsinaisten valmiussuunnitelmien kanssa, mutta ehkä hän edustaa tarvittavaa poliittista luotettavuutta, jonka suuren merkityksen maanpuolustuksessa ymmärsi aikanaan jo puna-armeija.

No, yhtä kaikki. Karhunen ilmoitti seuraavaa:

– Jos valmiussuunnitelmat eivät ole ajan tasalla, on nyt korkea aika päivittää ne. Suurinta riskiä eivät kuitenkaan muodosta maahanmuuttajat, vaan meidän suomalaisten kyky mukautua uuteen tilaisuuteen.

– Heikko taloustilanne ja korkea työttömyys lisäävät ihmisten ahdistusta, joka saattaa purkautua monenlaisina ääri-ilmiöinä. Rasismi ja väkivaltaisuus pitää tuomita heti alkuunsa, Karhunen linjaa.

Onhan tietysti totta, että hotellin respan henkilökunnalla on pitkät piuhat joissa on kylmäjuotoksia välissä, mutta tuota ei oikein muuten voi tulkita, kuin siten että Karhusen mielestä yhteiskunnan suurin vaaratekijä ovat tavalliset kansalaiset, jotka eivät hyväksy elintason perässä tapahtuvaa haittamaahanmuuttoa ja virkakoneiston on varauduttava sen varalta, että haittamaahanmuutto voi jatkua rauhassakin ilman kansalaisten häirintää.

Sehän on epäselvää, että harrastiko Karhunen virkansa puolesta jonkunlaista julkista yksityisajattelua. Olisi ollut varsin hyvä nähdä tilaisuudessa olevia everstiluutnantteja ja majureita ja katsoa, että nyökyttelivätkö ne, vai katsoivatko toisiinsa ihmetellen, että mitä helevattua tuo ämmä höpäjää. Jos sotilashenkilöstö oli Karhusen kanssa samaa mieltä, niin silloin tilanne alkaa olla jo enemmän kuin huolestuttava, sillä siitä voisi tulkita viranomaiskoneiston varustautuvan omaa kansaansa vastaan.

Palataanpa vielä tuohon Karhusen avautumiseen ja toistetaan yksi lause:

- Suurinta riskiä eivät kuitenkaan muodosta maahanmuuttajat, vaan meidän suomalaisten kyky mukautua uuteen tilaisuuteen.

Nyt on pakko miettiä, että kävikö Karhuselle ns. ajatushupsis ja hän käytti sanaa ”tilaisuus”, kun oikeampi termi olisi tietenkin ollut ”tilanne”. Jos hän käytti sanaa tarkoituksella, niin silloinhan hän näkee tänne kymmenet tuhannet elätettäväksi tulevat elintasopakolaiset ja heidän väistämättä aikaan saamansa yhteiskunnallisen levottomuuden jonkunlaisena tavoiteltavana tilana. Ja todennäköisesti hän juuri tätä tarkoitti, sillä totesihan hän vielä (muistutan, että tämä puhe on siis esitetty maanpuolustuskurssin avauspuheenvuorona):

– Turvapaikanhakijoiden määrän valtava kasvu on tuonut mukanaan myös ilonaiheita. Olen todella ylpeä suomalaisista, jotka ovat aktivoituneet auttamaan järjestämällä tavarakeräyksiä ja jopa tarjoamalla kotejaan hädässä olevien avuksi.

Karhunen toteaa vielä:

– Tilanne on tullut yllätyksenä, mutta meillä ei ole ongelmia reagoida siihen. Meillä on olemassa sekä kansalliset että alueelliset valmiussuunnitelmat laaja-alaisen maahanmuuton varalle.

Ja tätähän ei hotellin respassa epäillä yhtään. Varmasti hyvät ja toimivat suunnitelmat ovat olemassa jo niiltä ajoilta, kun pelättiin maahanmuuttajien tulvaa hajoavasta Neuvostoliitosta. Ja epäilemättä ne suunnitelmat on tehty sellaisten ihmisten toimesta, jotka ymmärtävätkin turvallisuuden päälle jotakin. Herää vain kysymys, haluavatko Karhusen kaltaiset ihmiset päivittää nämä suunnitelmat uuteen, heidän utopialleen soveliaaseen muotoon? Ja minkälainen se muoto on?

Päivitettyjen uhkakuvien myötä esittelemme myös päivitetyn Suomen sotalipun: valkoinen risti valkoisella pohjalla.

2. Tuokiokuva Suomesta

Vanha kaverini Herra X, joka asustaa tuolla kaakonkulmalla lähetti minulle linkin paikallisesta valtalehdestä opastuksella että luepas tuo. Minähän luin, ja ajattelin kertoa linkin sisällöstä myös tässä blogissa. Jutun otsikko on ”Kouvolalaisen toimeentulotuen hakijan tarina: Ei enää realisoitavaa omaisuutta”. Kirjoitus kertoo kouvolalaisesta kahden lapsen yksinhuoltajaäidistä, jonka taloudellinen alamäki alkoi kolme vuotta sitten, kun hänet irtisanottiin vakituisesta työsuhteesta yt-neuvottelujen päätteeksi. Löydettyään uuden työn hän jäi keväällä sairauslomalle työuupumuksen takia ja hänet ohjattiin hakemaan toimeentulotukea. Tässä tiettyjä otteita:

- Toimeentulotukihakemukseni jatkoselvityksessä oli 142 sivua todisteita siitä, että olen oikeasti köyhä. Käärin "suppean" hakemukseni liitteineen joulupaperiin ja toimitin sen sosiaalitoimistoon. Liitin hakemukseen huvikseni ulosottopaperit. Saatteeksi kirjoitin: Halusin vain osoittaa, että ei mene kauhean hyvin.

- Leipäjonossa arpanumeroni oli 27. Kun vuoroni vihdoin tuli, sain kolme pussia leipää. Kaikki muu oli jo jaettu.

- Elokuun tulot: 496 euroa, josta 205 euroa on lapsilisää ja 291 euroa sairauspäivärahaa. Kela ei ole voinut maksaa koko kuukauden sairauspäivärahaa, koska puuttui joku työantajan paperi. Elokuun tukilaskelmassa huomioitavat menot: noin 1 070 euroa.

- Kotivakuutusta ei hyväksytty, koska puuttui vakuutuskirja. Sähkölaskua ei hyväksytty, koska liitteissä oli maksumuistutus alkuperäisen laskun sijaan.

- Asuntolainan korkoja ei hyväksytty. Syynä oli pankin väärä tapa ilmoittaa koron osuus. Koron osuus lainasta olisi pitänyt eritellä tiliotteessa. Nyt ei ollut, koska lainan lyhennysvapaakuukauden vuoksi pankki ilmaisee asian kokonaislyhennyksenä.

- Tukipäätös tuli. Hakemussulkeiset jatkuvat. Lähetän uudelleen saman lisäselvityksen, jonka lähetin edellisen hakemuksen liitteenä. Miksikö? Siksi, että selvitystä ei oltu huomioitu kokonaisuudessaan. Miksi? Siksi, että paperin säästämiseksi olin tulostanut selvityksen liitteen kaksipuolisena. Kääntöpuolta ei oltu luettu. Nyt kirjoitin kissankokoisin kirjaimin punaisella KÄÄNNÄ.

- Myin auton ja kolme vuotta palvelleen unelmieni kodin. Enää ei ole realisoitavaa omaisuutta.

Asuntovelkaa jäi maksettavaksi 31 000 euroa. Lokakuuhun mennessä on löydettävä vuokra-asunto ja rahat takuuvuokraan.

Toivotan kyseiselle ihmiselle voimia eloon ja toivon, että asiat suttaantuu. Pistää vaan miettimään, että järjestelmämme kyttää kyllä täikamman kanssa ja voimia säästämättä, ettei persaukinen suomalainen saa vain itselleen ylimääräistä kahtakymppiä ilman trukkilavallista lanketteja.

Ja samaan aikaan se on köijäämässä tänne kymmeniä tuhansia elintasosurffailijoita elätettäväksi, tehden vielä asiasta itseisarvon, josta meidän tulisi olla onnellisia.

Milloin pääministeri ilmoittaa, että hän myy ylimääräisen talonsa ja lahjoittaa rahat kuntansa sosiaaliturvan varassa eläville?

Milloin Erkki Liikanen ilmoittaa, että hän luopuu kuukauden palkastaan (n. 21.500 euroa) ja kustantaa sillä muutaman kymmenen vähävaraisen suomalaisen kuukauden vuokran?

Milloin järjestetään kansalaiskeräys vähävaraisten suomalaisten auttamiseksi ja milloin aluehallintoviraston ylijohtaja kommentoi siitä avatessaan maanpuolustuskurssin: ”olen todella ylpeä suomalaisista, jotka ovat aktivoituneet auttamaan järjestämällä tavarakeräyksiä ja jopa tarjoamalla kotejaan hädässä olevien avuksi.”?

Ei milloinkaan. Se kun ei ole muodikasta eikä sillä kerää itselleen moraalisäteilyä. Suomalaiset ovat so last season.

Karihan ennusti kaiken jo vuonna 1990

3. Leikataan vaan

Hallitushan sitten meni ja teki tiettyjä leikkauksia. Meikäläisten vuorotyöläistenkin huusholliin leikkaukset kieltämättä iskevät, mutta en nyt tolkuttomasti jaksa valittaa itse leikkauksista. Nämähän olivat tiedossa jo edellisen hallituksen aikaan, se vaan lykkäsi likaisen työn seuraavalle. Ei ole myöskään mikään salaisuus, että julkinen sektorimme on järkyttävän suuri, ja siitä on pakko karsia.

Niin että itse leikkauksista en mutise. Parista muusta asiasta leikkauksiin liittyen mutisen.

Ensimmäisenä voi todeta, että hallitus ei näytä tekevän mitään yliturvonneen julkishallintomme yliturpoamisen perussyylle, eli hallintohimmeli näyttää säilyvän ennallaan ja julkishallintomme tulee jatkossakin olemaan täynnä hallintojohtajia, hallinto- ja kehittämisjohtajia, projektipäällikköjä, projektijohtajia, projektityöntekijöitä, projektitutkijoita, projektikoordinaattoreita, projektisuunnittelijoita, projektisihteereitä, arviointipäällikköjä, hallintopalvelupäällikköjä, henkilöstöpäällikköjä, kehittämispäällikköjä, aluekehittäjiä, erityissuunnittelijoita, strategiapäällikköjä, tulosaluejohtajia, tulosaluesihteereitä, ryhmäpäälliköitä, henkilöstövisiosuunnittelijoita, palvelussuhdepäälliköitä, henkilöstöhallintapäälliköitä, johtavia neuvojia, johtavia tutkimussosiaalityöntekijöitä, erikoistutkijoita, suunnittelijoita, erityissuunnittelijoita, tutkijatohtoreita, käytäntötutkimuksen professoreita, asiantuntijoita, erityisasiantuntijoita, neuvottelevia virkamiehiä ja johtavia kehittämiskonsultteja.

Eli toisin sanoen akateemisia suojatyöpaikkoja. Tästä voi kyllä mutista.

Toinen asia mistä voi mutista vieläkin enemmän on se, että hallitus toteaa, että meillä ei ole varaa, ja tekee leikkauksia, jotka kohdistuvat suomalaisiin ihmisiin. Sen sijaan hallitus ilmoittaa aivan avoimesti, että meillä on toisaalta varaa ottaa tänne kymmeniä tuhansia elintasosurffaajia.

Jos kansalaisille vittuilu on arvostelulaji, niin hotellin respasta nousee hallitukselle täysi kymppi.

OTTIATUOTAA 120915

September 12, 2015, 2:59 am

≫ Next: PERUSTAVA KOKOUS

≪ Previous: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXV

$

0

0

Nykyisinä maailmanaikoina täytyy tietysti olla kovasti tyytyväinen, jos törmää edes hieman positiivisiin uutisiin ja kieltämättä hallituksen maahanmuuttopoliittinen linjaus on sellainen. Tosin hotellin respassa ei laiteta kuohuviiniä kylmään, sillä siihen ei ole vielä minkäänlaista aihetta. Vaikka tiettyjä aivan järkeviä kohtia hallituksen linjauksessa on, sen pääsisältö selviää oikeastaan uutisen ensimmäisessä lauseessa eli ”käynnistetään välittömästi selvitys”. Normaalissa siviilielämässä termi ”välittömästi” tarkoittaa sitä, että jos sulla on kädessäsi puurolautanen, se putoaa lattialle ja asia hoidetaan todellakin välittömästi, mutta koska olen itsekin virkakoneiston jäsen, voin todeta, että selvityksen tekijöitten valintakin kestää sen pari viikkoa ja selvityksen tekeminen nopeimmillaankin noin sata vuorokautta mikä taas tietää sen, että nykyvauhdilla Suomeen ehtii sinäkin aikana tulla kolmekymmentä tuhatta elintasosurffaajaa, jotka ovatkin sitten täällä kuin tatti paskassa ajasta iänkaikkisuuteen.

Hotellin respassa oltaisiin tyytyväisiä lähinnä sellaiseen ilmoitukseen, missä hallitus ilmoittaisi antaneensa eilenkäskyn kymmenen tuhannen sotilaan mobilisoimisesta tarkoituksena estää laiton maahantulo. Nähtäväksi tietenkin jää, tuleeko EU jyräämään hallituksemme linjan, sillä tulee muistaa, ettei Suomi ole itsenäinen valtio, vaan EU:n autonominen osa, ja oikeastaan sitäkin vain puolittain.

Persuille on tullut viime aikoina paljon ryönää ja ansiostakin, mutta tällä kohdalla voidaan todeta, että ilman persujen oloa hallituksessa tätäkään vähää tuskin oltaisi saatu aikaiseksi. Kuvitelkaapa tilannetta, jossa persujen tilalla olisi veijarikolmikko sdp, vasurit ja vihreät.

Asiaan kuuluvaa suvaisevaista itkureaktiota osattiin odottaa ja sitähän on jo viljalti saatukin. Parasta mahdollista vauhtia huomattavasti nopeammin löydetyt lakitieteen professorit ehtivät jo todetakin, että hallituksen toiminta on perustuslain vastaista. Pistää vaan ihmetyttämään, että kun Suomi muutama vuosi sitten luopui tosiasiallisesti itsenäisyydestään ja muutti itsensä EU:n osavaltioksi, eivät lakitieteen professorit puuttuneet asiaan mitenkään, vaikka asian suhteen olisi saattanut olla hiukan enemmän pohtimista kuin nykyisen hallituksen linjauksen kohdalla. Lienee niin, että perustuslakiin vedotaan silloin, kun se sopii tiettyyn poliittiseen ideologiaan.

Myöskään Paavo Arhinmäki ei olisi Paavo Arhinmäki jos hän ei löytäisi asiasta nillittämistä ja niinpä hän ehtikin jo loihelausua:

- Kyllä kaikille Suomessa asuville pitää taata vähimmäistoimeentulo ja sosiaaliturvan pitää olla kaikille sama riippumatta siitä, onko kantasuomalainen vai oleskeluluvan saanut.

Oleskelu- eli notkumisluvan saaneitten määrästä Paavo ei puhu, sillä hänen mukaansa piikille ei ole olemassa ylärajaa. Paavollehan tuskin olisi ongelma, vaikka suomalainen sosiaaliturva puolittuisi, kunhan siitä kakusta vaan voitaisin jakaa mahdollisimman monelle ulkomaalaiselle ja täsmälleen samat rahapennit kuin pottunokillekin lisättynä tietysti positiivisellä syrjinnällä. Yleensäkin tuon sortin vasemmistolaiset ovat ihmisiä, jotka uskovat, että plussaa saadaan aikaiseksi laittamalla kaksi miinusmerkkiä ristikkäin.

Ehkä parhaiten suvaitsevais-tiedostavaa maailmankuvaa esitti Kelan tutkija Jussi Tervola joka esitti syvän huolestuneisuutensa toteamalla:

- Jos turvapaikanhakijoiden sosiaalitukia leikataan, niin se voi ajaa heitä hankkimaan elantoa leipäjonojen kautta.

Suomalaiset ovat olleet leipäjonoissa jo iät ajat, eikä se ole ollut minkäänlainen ongelma ja häpeä. Merkitään tiedoksi. Ei aiheuta toimenpiteitä. Mutta kunniakansalaisten (edes teoreettinen) joutuminen leipäjonoihin onkin sitten ongelma.

Hotellin respassa jäädään odottamaan. Ei edes varovaisen toiveikkaina. Siihenkään ei ole vielä aihetta. Nyt hallitus on todennut, että ottiatuota, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut.

---

PERUSTAVA KOKOUS

September 14, 2015, 5:10 am

≫ Next: HUITSINNEVADA VASTAA PÄÄMINISTERILLE

≪ Previous: OTTIATUOTAA 120915

$

0

0

Huitsinnevadan Örnätjärvellä, jossain ei ehkä kovinkaan kaukaisessa tulevaisuudessa

Örnätjärven koululle oli kokoontunut noin yhdeksänkymmentä vakavailmeistä miestä ja lisäksi vielä parin tusinan verran yhtä vakavailmeisiä naisia. Syrjäseutuja jyräävä hallinto oli halunnut viedä kylältä koulun kokonaan, mutta aktiivisen kansalaistoiminnan seurauksena sentään ala-aste oltiin saatu säilytettyä, vaikka yläaste menetettiinkin. Se ainakin piti osaltaan huolen siitä, ettei valtio pyrkinyt sijoittaamaan jatkuvasti kasvavaa elintasosurffaajien määrää osaltaan tänne Örnätjärvellekin. Nykyisinhän kyse oli nimenomaan valtion tahdosta, sillä kuntien oma itsemääräysoikeus tässä asiassa oli tylysti lakkautettu, eikä juuri yksikään Suomen kunta ollut säästynyt tältä vitsaukselta, mikä oli muuttunut itsetarkoitukseksi. Huitsinnevadan keskustaajamassa näitä tunkeutujia jo oli viljalti, samoin kuin maakunnan pääkaupungissa Hömpstadissa, jossa ensimmäiset autot ja kaupat olivat jo palaneet. Hallituksen onnettomat yritykset vähentää tulijoitten tulvaa oli EU:n puolelta tylysti torpattu, eikä hallituksella ollut muuta vaihtoehtoa kuin pienentää radikaalisti sosiaaliturvaa. Suomalaiset – tapansa mukaan – käsivät tämän puristamalla nyrkkiä taskussaan, mutta elintasosurffarit olivat aloittaneet yleisen hulinan.

Ei oltu tarvittu suurtakaan Sherlockia ennustamaan, mitä tämän ilmaisiin pöytiin saapuneen, omaa erinomaisuuttaan täynnä olevan ja entisestään kasvavan öykkärilauman saapuminen saisi tulevaisuudessa aikaan yhä enemmän, varsinkin kun hallintokoneisto oli tosiasiassa menettänyt resurssien puutteessa otteensa näistä mellakoista itselleen harrastuksen tehneistä vieraista. Hallinto keskittyi lähinnä jotenkuten elättämään ne, eikä pystynyt valvomaan niitten tekemisiä. Niinpä tämä kokous täällä Örnätjärvellä tulisi perustamaan sen, mitä niin Hömpstadissa kuin Huitsinnevadan keskustassa oltiin jo perustettu. Perustettu tarpeeseen, eikä olisi millään muotoa mahdotonta, ettei tarvetta tulisi täälläkin. Jos ei muuten, niin Huitsinnevadasta tulevan avunpyynnön muodossa.

Koulun voimistelusaliin oltiin kannettu pitkiä pöytiä ja tuoleja, joissa väki istui. Heidän edessään seisoi Örnätjärven koulun rehtori Antti Ryönälä, 42-vuotias aktiivireserviläinen ja tiukaksi mutta reiluksi tunnustettu opettaja. Hän aloitti puheenvuoronsa:

- Niin kuin kaikki tiedätte, ei tässä olla perustamassa mitään tavallista rekisteröityä yhdistystä joten emme toimi normaalien kokouskäytäntöjen mukaisesti, mutta jos joku haluaa tässä vaiheessa vaihtaa puheenjohtajaa, niin sanokoon sen nyt.

Vastalauseita ei tullut, ja Örnätjärven vesiosuuskunnan puheenjohtaja Lauri Lärr totesi:

- Eiköhän se suju vallan hyvin rehtorin johdolla tämä palaverimme.

Tästä seurasi hyväksyvää mutinaa ja rehtori Ryönälä totesi:

- Kiitän luottamuksesta ja siirtynemme asiaan. Me emme ole vielä kokoontuneet koko porukalla, mutta valmistelevia ja tilannetta kartoittavia kokouksia on pidetty erilukuisin porukoin jo montakin. Henki niissä kokouksissa on ollut yhtenevä ja yhteinen, ja kertaan sen vakavan asian, mikä muodostaa pohjan tälle kokoontumiselle. Lyhyesti sen voi tiivistää niin, että yhteiskunnan pääoikeutus olemassaololleen on sen omien jäsenten turvallisuus. Kun yhteiskunta hoitaa tämän tehtävänsä, sen jäsenet noudattavat yhteiskunnan säätämiä lakeja ja suostuvat maksamaan sille veroa taatakseen sen toimintojen jatkumisen tulevaisuudessakin.

- Mikäli yhteiskunta ei noudata tätä sopimusta, ei sen jäsenilläkään ole velvollisuutta ylläpitää sen olemassaoloa. Ja oma yhteiskuntamme on lakannut noudattamasta tätä sopimusta. Se on nostanut muualta tulleitten elintasosurffareitten turvallisuuden omien kansalaistensa edelle ja mieltää nykyisin meidät lähinnä uhkaksi. Jo yhteiskunnan ylläpitämän monikulttuuriutopian perusteltu arvostelu on virallisen Suomen silmissä uhka.

- Niinpä voimme todeta, että yhteiskuntamme on rikkonut oman puolensa sopimuksesta. Me emme halua anarkiaa, joten emme ole – ainakaan vielä tällä hetkellä – irtaantumassa Suomen valtiosta. Mutta koska valtiota ei enää kiinnosta turvallisuutemme, meillä on oikeus taata se itse. Olemme siis perustamassa omaa Örnätjärven suojelukaartia, joka tulee luomaan kiinteän yhteistyösuhteen meitä lähimpänä olevaan Huitsinnevadan keskustan suojelukaartiin, muihin naapurialueitten suojelukaarteihin ja sitä kautta muualle Suomeen. Näitä samanlaisia kokouksia pidetään tälläkin hetkellä useilla paikkakunnilla. Se, joka ei halua osallistua perustettavan suojelukaartin toimintaan, voi poistua paikalta nyt samantien.

Kukaan ei lähtenyt. Ihmisten ilmeet kertoivat, että lähtemisen ja luovuttamisen aika oli nyt päättynyt. Minkäänlaista uhoa tai iskulauseitten huutoa ei kuulunut. Se ei ollut näitten ihmisten tapa. Vain hiljainen, kuin ihmisten keskuudessa leijuva, toinen toiselta etenevä ja sitä myötä vahvistuva tunne, että nyt yksi kynnys on ylitettävä. Ja se ylitetään.

Ryönälä jatkoi:

- Onhan selvää, että organisaatiotamme ei voi valita huutoäänestyksellä, joten käskyvaltasuhteitten kannattaa perustua sotilasarvoon mutta emme myöskään ole puolustusvoimien organisaatioon kuuluvia. Teknisesti ottaen me olemme kapinallisia. Ja näen, että Örnätjärven suojelukaartin päällikön tulee nauttia suojelukaartilaisten ehdotonta luottamusta.

Jakeluautonkuljettaja Koponen nousi seisomaan ja käytti puheenvuoron:

- Rehtori on ollut tässä puuhamiehenä viimmosen päälle ja tiedetään, että te olette reservin yliluutnantti jalkaväestä. Täällä ei muutenkaan ole kukaan sotilasarvoltaan korkeampi, ja teidät tunnetaan tolkun mieheksi ja nautitte koko porukan täydellistä luottamusta, joten esitän rehtori Ryönälää suojelukaartin päälliköksi.

Useita kannatetaan-huutoja kuuli salista, eikä vastaehdokkaita ollut, joten Ryönälä jatkoi:

- Ystävät, kiitän teitä lämpimästi luottamuksestanne ja otan tehtävän vastaan. Seuraavaksi meidän tulisi muokata hieman organisaatiotamme. Meillä on sen verran porukkaa, että kaarti kannattaa jakaa kolmeen joukkueeseen, joka taas jakaantuu ryhmiin. Olen tehnyt tässä alustavan listan siitä, mikä joukkueitten kokoonpano on, ja ketkä sen johtajina toimivat. Lisäksi tässä on ehdotus naisjaostomme tarkemmasta tehtäväkentästä ja kokoonpanosta, tosin naisemme ovat tässä asiassa keskenään jo varmaan päässeet meitä miehiä pidemmälle.  Pankaapas kiertämään, niin katsotaan, että onko niihin muutostarvetta.

Ryönälä jakoi kopiot salissa olleille henkilöille, joita saattoi nyt sanoa suojelukaartilaisiksi. Miehet katsoivat papereita, mutisivat hissukseen keskenään, välillä jonkun sormi osoitti tiettyä riviä paperissa ja sen jälkeen jotain henkilöä yleensä nyökkäyksen säestämänä. Ryönälän tehtävä reservissä oli komppanian varapäällikkö ja hän hallitsi kokoonpanot. Lisäksi hän tunsi paikkakunnan ihmiset, joten korjauksia ei juurikaan tarvinnut tehdä. Mutta Ryönälä näki, että miesten tuli saada sanoa sanansa. Nämä eivät olleet mitään ensimmäistä päivää armeijassa olevia alokkaita, vaan vakaita perheellisiä miehiä, jotka olivat nyt suunnittelemassa kotikylänsä turvallisuuden takaamista ja heille oli turha tarjota minkäänlaista äksiisiä. Nämä miehet tekisivät vaaditut tehtävät kyllä muutenkin ja oman elämänkokemuksensa kautta he puolestaan tarjoaisivat Ryönälälle täydennystä niistä asioista, joita hän ei välttämättä hallitsisi. Hän jatkoi kokousta:

- On aika kartoittaa toimintamuotomme ja siihen liittyvä viestintä. Sehän on selvää, että me emme ole perustamassa tätä suojelukaartia sen vuoksi, että voisimme alkaa riehua. Tarkoituksena on vain ja ainoastaan taata kylämme turvallisuus ja tarvittaessa auttaa sen turvaamisessa myös muualla Huitsinnevadassa. Mikäli toimintaamme ei tarvita, emme tee mitään ja jatkamme elämäämme normaalisti. Mutta jos joku tulee tänne häiriköimään, me poistamme hänet. Mikäli se ei onnistu hyvällä, teemme sen voimakeinoin. Jos kyseessä ovat häiriköijät, jotka tulevat tänne ase kädessä, poistamme heidätkin, tai sitten ammumme tunkeilijat siihen paikkaan. Jos vieras tulee kyläämme kutsumatta ase kädessä, silloin ylitetään se kynnys, jonka jälkeen ei enää keskustella.

Tarkoituksenmukaisinta on käyttää samanlaista valmiustilamallia, mitä käytetään muissakin suojelukaarteissa. Eli tällä hetkellä me elämme täällä Örnätjärvellä vihreässä valmiustilassa, mikä tarkoittaa sitä, että elämme täysin normaalia elämää. Keltainen valmiustila taas tarkoittaa sitä, että tietyn määrän miehiä tulee olla jatkuvassa toimintavalmiudessa, eli tarkoittaa sitä, että silloin saunassa otetaan vaan vissyä. Tää koskee myös teitä, Perskeles, Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen.

Salissa kuului naurunhöräkkää, kaikkein kovimpana juuri mainittujen miesten pöydässä.

- Teemme valmiiksi valmiuslistat, jonka mukaan miehet sitten kiertävät keltaisessa valmiustilassa. Ne, jotka tekevät vuorotyötä toimittakoot minulle jatkossa työvuorolistansa. Ja sitten. mikäli tarvitaan, on vielä punainen valmiustila, jolloin kaikki miehet ovat täysin aseistettuja ja varustettuja toimintaan. Nämä värit liittyvät myös viestintään, josta meidän IT-ihmeemme Tasi voi kertoa enemmän.

Tasi, eli Taisto Turpavärk toimi atk-suunnittelijana ja oli sotilaskoulutukseltaan viestikersantti. Hän aloitti puheenvuoronsa:

- Varsinaisesti jos joudumme olemaan liikkeellä, niin meillähän on valmiiksi noita VHF-puhelimia sen verran, että niitä riittää joka ryhmään pari kappaletta. PMR-puhelimia on vielä enemmän, ja ehdotan, että joka häiskä hankkisi itselleen sellaisen. Niitä voi käyttää ryhmän sisäisessä viestinnässä, mikäli joudumme olemaan hajallaan. Jos joku on huonoissa rahavaroissa, niin eiköhän panna hattu kiertämään. Muihin suojelukaarteihin yhteytemme on vielä puhelimen varassa, mutta parempaa radiokalustoa on hankinnassa.

- Ja siitä pääsemmekin kännykkäviestintään. Niin Ryönälällä, plutoonanpäälliköillä kuin minulla on asetettu teidän kaikkien numerot omiin puhelimiimme ja mahdolliset valmiustilan muutokset tulevat teille tietoon kännykoihinne. Eli nyt olemme siis vihreässä valmiustilassa. Mikäli saatte ilmoituksen keltaisesta valmiustilasta, listalla olevat miehet siirtyvät siihen. Mikäli tulee ilmoitus punaisesta valmiustilasta, jokainen miehistä ottaa täyden varustuksen ja aseistuksen ja kokoontuu plutoonansa yhteyteen.

Seuraavaksi Turpavärk käänsi fläppitaulun sivun, jossa oli esillä kaksi puhelinnumeroa.

- Laittakaa nuo numerot kännykkäänne. Mikäli omilla tiluksillanne tapahtuu jotain yllättävää ja tarvitsette apua, noilla numeroilla sitä voi pyytää, ja viesti lähtee jokaisen kännykkään. Ylempi numero tarkoittaa keltaista hälytystä, jolloin porukat tulevat apuun astaloitten, mutta ei tuliaseitten kanssa. Alempi numero on sitten punainen hälytys, jolloin apuun tullaan pyssyt mukana. Jokainen osaa käyttää luonnollisesti harkintaa siitä, minkälaista apua pyytää. Esimerkiksi joku puolalainen taulukauppias ei ole edes keltaisen hälytyksen aihe. No, kyllä te tajuatte.

Salista kuului hiljaista hyväksyvää mutinaa ja hiljaista piipitystä kun numeroita tallennettiin kännyköihin. Turpavärk jatkoi vielä:

- Tarvittaessa lähetämme myös kännyköihinne viestin REINIKAINEN,  joka tarkoittaa sitä, että poliisi alkaa takavarikoida ihmisten aseita. Ja se mahdollisuushan on koko ajan olemassa. Lakia ollaan jo kovaa vauhtia säätämässä eikä uusiin aseisiin ole myönnetty lupia koko maassa kahdeksaan kuukauteen. Oletettavasti teillä kaikilla alkaa olla vaihtoehtoiset kätköpaikat pyssyille valmiina?

Salista kuului myöntyvää kommentointia ja naureskelua siitä, kuinka rautakaupassa oltiin ihmetelty niin monen tyypin intoa tehdä välikatto- tai aittaremontteja. Tämän jälkeen rehtori Ryönälä nousi ja sanoi puolestaan:

- Nyt sitten siirrymme pienempiin porukoihin ja teemme asekartoituksen. Ideahan on, että ne suojelukaartilaiset, joilla ei ole omia aseita saavat apua muilta. Aseitahan täällä sinänsä on yllin kyllin, metsämiehiä kun on kylä pullollaan.

Perskeleen Ykä, Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen alkoivat keskenään käydä läpi asrsenaalia ja sitä, miten sitä alustavan sopimuksen mukaan jaettaisiin. Ykällä itsellään oli hirvikivääri kaliiberia .30-06, metsästysluodikko kaliiberia .222, haulikko kaliiberia 12/76, isoisän venäläinen sotasaalispistooli kaliiberia 7,65 sekä pienoiskivääri ja pienoisrevolveri. Hirvikiväärin ja sotasaalispistoolin hän pitäisi itsellään, luodikko menisi lähellä asuvalle maanviljelijälle, haulikon ja pienoiskiväärin hän antaisi hieman sivummalla vielä äitinsä kanssa asuville vanhapoikaveljeksille ja pienoisrevolveri jäisi Ylvalle. Eihän se suurikaliiberinen ollut mutta sen rullassa oli silti yhdeksän hyvää syytä pysyä poissa tontin välittömästä läheisyydestä. Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen ynnäsivät myös oman arsenaalinsa ja sen, kenelle ylimääräiset jaettaisiin. Pöntinen oli porukasta ainoa, jolla ei ollut omaa asetta ja hän saisi haltuunsa Lötjösen pumppuhaulikon.

Miehet kirjasivat aseet paperille. Rehtori Ryönälä keräsi kaikkien paperit ja laskeskeli papereita aikansa, kun muu porukka piti kahvitaukoa. Kahvit ja pullat oli toimittanut suojelukaartin naisosasto, jonka johtajaksi oli jo aikaisemmin valittu Ursula Raunio, 72-vuotias eläkkeellä oleva kätilö jolla oli pituutta 152 senttiä, painoa 47 kiloa ja noin ruotsinlaivan kokoinen karisma. Rauniosta saattoi sanoa, että on miehiä, joitten paidassa lukee ”minulle ei vittuilla” ja sitten on tiettyjä naisia, joille ei vittuilla.

Kun miehet jo pyyhkivät pullanmuruja suupielistään, nousi Ryönälä seisomaan paperit kädessään:

- No niin, laskujeni mukaan voidaan todeta seuraava:

- Ensinnäkin Örnätjärven suojelukaartin vahvuus on yhdeksänkymmentäkaksi miestä ja kaksikymmentäneljä naista. Tämän lisänä voi tietysti todeta, että tukijajäseniä ja toimintamme avustajia ovat oikeastaan kaikki näillä selkosilla asuvat ihmiset. Ja arsenaalia meiltä löytyy seuraavasti:

- Kolme puoliautomaattista reserviläisrynkkyä kaliiberissa 7,62 x 39.

- Kaikkiaan neljäkymmentäkaksi hirvikivääriä kaliibereissa 6,5x55, .308 win, 7,62x53R, .338 win ja 9,3x62.

- Kolmekymmentäseitsemän lintuluodikkoa, pääosin kaliiberia .222.

- Kuusikymmentäkolme erilaista haulikkoa.

- Kaksikymmentäkaksi pistoolia.

- Kaksikymmentäkolme pienoiskivääriä.

- Kaksikymmentäkuusi pienoispistoolia tai –revolveria.

- Eli kyllä meillä on tarpeeksi arsenaalia jonkun järjestäytymättömän roskajoukon torjumiseksi, vaikka se olisi isompikin. Aseita riittää myös jaettavaksi suojelukaartiin kuulumattomien ihmisten koteihin lähiturvaksi. Nyt tietysti kannattaa jatkaa patruunoitten hankkimista, sillä pirukaan ei tiedä, milloin niitten myyntikin muuttuu laittomaksi.

Ryönälä piti tässä vaiheessa kymmenen sekunnin tauon ja katseli salissa olevia ihmisiä.

- Ja siinä vaiheessa, kun patruunoitten myynti muuttuu laittomaksi, niin silloin meidänkin aseemme muuttuvat laittomaksi. Voi olla, että poliisimme on niin munaton hallinnon edessä, että se todellakin alkaa kerätä aseita pois. Tai ainakin yrittää. Ja koska me emme niitä luovuta, me olemme silloin kapinallisia. Mutta teidän tulee muistaa, että suojelukaarteissa on porukkaa pitkin maata jo noin viidentoista ja kahdenkymmenen tuhannen välillä. Jo lukumäärä tekee poliisin hampaattomaksi. Kymmenen ihmistä on helppo pidättää. Sata ihmistäkin onnistuu. Kymmenen tuhannen ihmisen, varsinkin aseistetuksi tiedetyn sellaisen onkin jo aivan toinen juttu.

- Mikäli sitten käy niin, että poliisi tosiaankin keskittyy etsimään aseita meidän nurkistamme, se jättää käytännössä rikastetut taajamat täysin suojattomaksi elintasosurffareitten mielivallalta. Siinä tapauksessa ainoa este anarkian edessä olemme me. Ja siksi on valmistauduttava pidemmälle. Pinnanmaan suojelukaarteilla on jo olemassa olevat yhteydet niihin tahoihin, jotka ovat valmiita myymään varsinaista sotilasaseistusta. Senkin paikka voi olla vielä edessä. Näillä, olemassa olevilla varusteilla me voimme suojata kyläämme. Sitten jos edessä on vihollisen karkoittaminen, tarvitaan järeämpää aseistusta. Oletan, että teillä ei ole mitään tätä vastaan, sillä rikollisiahan me olemme siinä tapauksessa jo muutenkin, niin silloin on aivan sama olla rikollinen joka on varustettu käyrälippaallisella keskusteluvälineellä.

Salista kuului hyväksyvää muminaa ja moni miehistä nosti peukkunsa ylöspäin.

- Siinä vaiheessahan kaikki onkin sitten mahdollista ja meidän tulee varautua kaikin mahdollisin keinoin. Mitenkäs, Ursula, lääkintäpuolen valmistautuminen on varmaankin jo pitkällä?

Tiukkailmeinen kätilö evp. vastasi rauhallisesti:

- Itse asiassa täysin valmis. Tarvikkeita täytyy tietysti hankkia lisää.

Ryönälä nyökkäsi ja kysyi puolestaan Pätiseltä, joka oli maansiirtoyrittäjä:

- Mitenkäs Pätinen, voidaan tarvita myös erikoisjätehuoltoa. Sinun johdollasi se onnistunee?

- Kaivuukalustoa on kyllä minkä tehtävä vaatii ja metsiähän täällä riittää. Ei tuota ongelmaa.

Örnätjärven koulun rehtorista Örnätjärven suojelukaartin päälliköksi muuttunut rehtori Aulis Ryönälä jatkoi puhettaan:

- Aseita, patruunoita, lääkintätarvikkeita, varusteita, muonavarastoja. Ne kaikki vaativat rahaa. Mutta meidän ei tarvitse hankkia kaikkea hattua kierrättämällä. Eihän meillä siihen varaa olisikaan näinä laihoina aikoina. Mutta hyvin monet yritykset niin Huitsinnevadassa kuin Pinnanmaalla ja koko Suomessa yleensäkin ovat enemmän kuin halukkaita avustamaan toimintaamme rahallisesti. Niittenkin mitta on jo täynnä. Mutta siihen tarvitsemme peitejärjestön. Virallisestihan mitään suojelukaartia ei ole koskaan perustettu. Eiköhän pidetä tauko ja käydä ulkona nykäisemässä Voimasavuke Bostonit, ja sen jälkeen pidämme vielä Örnätjärven yleisen erä- kalastus- ja käsityöseura ry:n perustavan kokouksen.

Tauko pidettiin, ja sen jälkeen syntyi yhdistysten luvattuun maahan jälleen yksi uusi yhdistys. Yhdistyksen perustaminen oli sinänsä läpihuutojuttu, sillä rehtori oli kirjannut paperit valmiiksi. Hän piti vielä loppupuheenvuoron:

- Ystäväni, ja tästä eteenpäin myös suojelukaartiveljeni. Nimeä suojelukaarti ei ole otettu käyttöön kevyin perustein. Hieman vajaa sata vuotta sitten käytiin sisällissota, jossa vastakkain olivat suojeluskunnat ja punakaartit. On mitä todennäköisintä, että omat, sen aikaiset sukulaisemme ovat lahdanneet toisiaan. Mutta se on historiaa. Ei ole enää suojeluskuntia eikä punakaarteja. On vain yksi suojelukaarti, jossa niin punikkien kuin lahtarien jälkeläiset yksissä tuumin puolustavat lähimpiään vaaraa vastaan. Ja valitettavasti aikamme on armottoman kova, sillä meitä uhkaa niin sisäinen kuin ulkoinen vaara. En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta mieltäni helpottaa kun tiedän, että kohtaan sen tulevaisuuden yhdessä teidän kanssanne.

Tällä kertaa puheeseen ei vastattu hiljaisella hyväksymisen muminalla, vaan sali puhkesi suosionosoituksiin. Ryönälä kiitti osallistujia ja päätti kokouksen. Sali valui pikkuhiljaa pihalle ja kaikille jaettiin ovenpielestä sininen käsivarsinauha sekä palveluksessa käytettävän takin rintaan ommeltava kangasmerkki. Pihalla miehet pulisivat vielä keskenään pienissä porukoissa.

Lötjönen: Eihän me varsinaisesti mikään Utin Jääkärirykmentti olla, mutta jos tänne tulee surffarit ampumaan ja polttamaan autoja ja taloja, niin Pätisen kaivuukalustolle löytyy kyllä käyttöä.

Ykä: Jep. Ja varsinkin jos saadaan vähänkin ennakkovaroitusta, niin eihän ne pääse edes kylälle asti. Tännehän on kulku vain lännestä ja idästä. Lännessä on Örnätjärven silta ja sen ympärillä isot peltoaukeat. Kyllä se surffarin kulku jo siihen tyssää kun pannaan tyssäämään. Ja jos tänne pyrkii riekkumaan idästä, niin siinä on välissä Hiivatin kylän suojelukaarti ja niilläkin hepuilla on kyllä siihen asiaan sanansa sanottavana.

Kutvonen: Vaan kyllähän tää kaikki on varmaan viranomaisten tiedossa. Siellä Helsingissä se Supon jätkä pian täppää uuden nastan Suomen karttaan tämänkin kylän kohdalle.

Pöntinen: Antaa sen täppäillä niitä nastojaan vaan. Se meinaan huomaa, että niitä rupee oleen vähän turhan tiheessä ja sehän pistää jo Suponkin jätkän raapimaan päätään.

Pätinen: Vaan sovitaanko että tavataan huomenna meillä vaikka tuossa viiden maissa? Ja joka jätkä kattelis vähän varusteitaan sitä ennen. Jos mitä puuttuu, niin voidaan kattoa oisko toisilla ylimääräisiä. Tässä kun ei raha kasva puussa, niin turha ostella uutta, jos kaverilta löytyy ylimääräistä käytettyä.

Näin sovittiin. Pikkuhiljaa piha alkoi tyhjentyä autoista. Rehtori Ryönälä tuli ulos viimeisenä, lukitsi koulun oven ja ajoi itsekin pois paikalta. Muutaman minuutin kuluttua mikään ei enää kertonut, että Suomi oli tälläkin kylällä ottanut oman pienen askeleen kohti toista sisällissotaansa.

HUITSINNEVADA VASTAA PÄÄMINISTERILLE

September 17, 2015, 3:01 am

≫ Next: TYHJÄT HOUSUT JA TYHJÄT HIHAT

≪ Previous: PERUSTAVA KOKOUS

$

0

0

Som´moro, Sipilä. Siis meinaan pääministeri. Täällä Ykä. Siis meinaan tämmönen nobody Huitsinnevadasta. En käytä etunimeäsi, sillä emme ole sinuväleissä. Emmekä koskaan tule olemaankaan. Enkä erityisemmin kunnioitakaan sinua, sillä minä yleensä en arvosta ihmistä tittelinsä vuoksi vaan katson miestä itseään. Enkä sinussa muuta näe kuin tittelisi ja kaikki muu on kovin kevyttä. Niin että jos tulet manttaalilleni, vaikka kuinka pääministeri oletkin, niin pyydän sinua poistumaan. Jos et poistu, niin käsken ja jos et usko sitäkään, niin silloin jätkä toimit jo ihan omalla vastuullasi.

Menit sitten ja puhuttelit suomalaisia. Ihan televisiossa. Ja radiossa. Puheesi siinä omasta mielestäsi vähemmän tärkeässä osuudessa käsittelit valtiontaloutta ja tiedätkö mitä, ei minulla oikeastaan niitä leikkauksiasi vastaan pahemmin mitään ole. Leikkaukset sattuu minunkin huusholliin kipeästi, sillä vuorotyöläisiä ollaan. Mutta kestän sen ja kestän senkin jos viet meiltä vaikka lomarahat. Lomaltapaluurahojahan ne aikanaan olivat. Hyväksyn mutisematta. Tajuan sen, että valtio on velkaantunut ja julkishallinto turvonnut, joten karsittava on. Tämä selvä. Menen töihin jatkossakin ja pistän vaimoni kanssa suun säkkiä myöten, tosin tässä asiassa minulla on sinulle vielä hieman huomautettavaa, mutta laitan sen kirjoitukseni loppuun, sillä eihän tämä sinunkaan mielestä ollut se tärkein asia. Tärkein asia kun meinaan yleensä esitetään ensimmäisenä ja sen jälkeen sanotaan, että niin joo, tästä minun piti vielä huomauttaa ja niinhän sinä teitkin.

Se, mikä mielestäsi oli tärkeintä ja minkä asiasta tehden otit ensimmäisenä esille oli asia, joka rajoittuneen ymmärryskykysi (sinä vissiin ihan oikeasti uskot, ettei väitetyllä hädänalaisuudella kukaan kuseta) on ns. pakolaiskriisi. Jos et olisi niin hyväuskoinen hölmö, niin tajuaisit, että kyseessä ei ole mikään pakolaiskriisi vaan siirtolaiskriisi. Ja kriisin siitä tekee se, että nämä tyypit, joita sinä kuvittelet pakolaisiksi eivät tule tänne töihin, vaan ne tulevat sinun hyväksymän loppuikänsä kestävän elatusautomaatin piiriin. Ymmärsitkö, vai väännänkö vielä rautalangasta? Tai ratakiskostahan se sinun kohdalla pitäisi tehdä.

No, mennäänpä sitten siihen, mitä sinä halusit meille hallintoalamaisillesi tästä asiasta sanoa ja ennen kaikkea siihen, mitä minä haluan sinulle siitä sanoa:

Pakolaistilanne kiristyy Euroopassa nopeasti ja maailma on rauhaton.

Maailma on aina ollut rauhaton, tiedän sen ilman sinun opetustasikin, mutta muistutan sinuakin vielä, että jos minä muutan sinun kämppääsi ja vaadin sinulta loppuikäni elatuksen ja sinä nenästävedettävä ääliö sen vielä maksat, tai lähinnä maksatat toisilla, niin minä en ole pakolainen vaan härski jätkä joka vetää sinua nenästä. Mutta sinä olet edelleenkin nenästävedettävä ääliö, joka tietysti voi olla sellainen, jos huvittaa mutta mikään ei oikeuta sinua vaatimaan kanssaihmisiäsi olemaan yhtä typeriä kuin mitä sinä itse olet.

Aloitan pakolaistilanteesta, mutta muuten keskityn talouden karuun kuvaan ja uudistamisen tarpeeseen.

Jos ymmärtäisit sen, että taloutta ei korjata köijäämällä tänne järkyttävissä määrin sellaista, jota ei haluta, jota ei tarvita, josta ei ole todistettavasti ollut mitään hyötyä, joka on äärimmäinen taloudellinen rasite, joka kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen ei synnytä mitään muuta kuin lisää taloudellista rasitetta ja joka kiittää tästä kaikesta tolkuttomalla määrällä väkivalta- ja seksuaalirikoksia, sillä ei paranneta taloutta vaan sillä sekä tuhotaan yhteiskuntarauha että huononnetaantaloutta, mistä sinä tykkäät niin kovasti puhua. Ja jos et ole ymmärtänyt tätä luvulla X, mikä on tämän päivän luku, niin kerro se luvulla X kertaa 10-20, mitä juuri sinä olet saamassa aikaan. Jos et ymmärrä aikaansaamaasi vahinkoa niin paikkasi ei ole pääministerinä, vaan jossain hyvin kaukana päättävistä asemista. Kehotan siirtymistä Barentsinmeren ravunpyyntialuksille, ei sinusta tosin olisi sielläkään mitään hyötyä, mutta olisitpahan mahdollisimman kaukana meistä.

Pakolaisten tulva Eurooppaan on kiihtynyt kesän aikana. Miljoonia ihmisiä on liikkeellä. Ihmiset pakenevat sotaa, nälkää ja köyhyyttä. Ihmisten salakuljetuksessa liikkuvat usean miljardin laittomat rahat. Se on syy siihen, että perheen vahvimmat laitetaan edellä etsimään turvallista kotia muulle perheelle vaarallisia reittejä pitkin. Kansainvälinen yhteisö on ollut aivan liian heikko puuttumaan pakolaistulvan syihin saati tilkitsemään salakuljetusta.

Se, että uskot sen, mitä maahanmuuttoteollisesta koneistosta leipänsä saavat ja median yhtä ainoaa epistolaa julistavat toimittajat sinulle selittävät olisi normaalitapauksessa tietysti aivan oma asiasi. Mutta sinä olet pääministeri, joten luulisi, että saat asianmukaista tietoa. Näyttää siltä, ettet usko saamaasi tietoon, vaan elät utopiasi mukaan. Ja koska vaadit meitä kaikkia toimimaan hyväuskoisuutesi mukaan, niin yritän opettaa sinua olemaan väärässä, vaikka tiedän sen olevan yhtä vaikeaa, ettei jopa vaikeampaa kuin opettaa kädettömän vaihtamaan Mossen moottorin. Mutta muistutan nyt kumminkin. Kun tyypit tulevat Suomeen puolen tusinan rauhallisen Euroopan maan läpi, ne eivät enää pakene sotaa, vaan persaukisuutta. Ja sinä vaadit, että me maksamme sen kaiken, rajoittamattomissa määrin, samalla kun sinä idiootti itsekin sanoit että meiltä loppuu omatkin rahamme. Tuonko lisää ratakiskoa?

Suomeen odotetaan tänä vuonna 15 000-30 000 turvapaikanhakijaa. Se on ennennäkemätön haaste yhteiskunnallamme. Meidän on pystyttävä löytämään inhimillisyyttä itsestämme tukalasta taloustilanteesta huolimatta. Järjestelmämme tarvitsee resursseja turvapaikkahakemusten pikaiseen käsittelyyn, ripeyttä kielteisten päätösten saaneiden palauttamiseen ja kunnollista kotouttamista myönteisten päätösten saajille.

Ei, pääministeri Sipilä. 15.000 – 30.000 elintasosurffaria ei ole haaste yhteiskunnallemme. Se on yhteiskuntaamme mädättävä syöpä ja syövällä on se taipumus että se leviää ja tekee etäispesäkkeitä. Tämän vuoden 30.000 on viidessä vuodessa 150.000, koska sinä ja hallituksesi ette tee muuta kuin yritätte opettaa meitä tavallisia kansalaisia rakastamaan syöpää viranomaispäätöksellä. Ja koska niin sinä, kuin totaalisen tyhjähiha hallituksesi ei muuhun pysty, te ette heitä noista ensimmäistäkään ulos vedoten aikaisempiin oikeuden päätöksiin joitten mukaan Suomesta ei voi karkoittaa, jos karkoitettavaa ei huvita lähteä. Ja kun lisätään päälle vielä väistämättömät perheenyhdistämiset, niin silloinhan me kaikki voimme ruokkia itseämme hyvällä suvaitsevalla omallatunnolla. Paljon muuta suuhunpantavaa meillä ei siinä vaiheessa olekaan. Siinä vaiheessa me muistamme sinua, emmekä välttämättä kovin lämpimästi.

Suomesta turvapaikansaaneiden on voitava tuntea olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi. Suomi kantaa kansainvälisen vastuun pakolaistulvasta ja hallitus on jatkuvassa toimintavalmiudessa ja aktiivinen myös EU-tasolla.

Ei, pääministeri. Niitten elintasosurffareitten, joita sinä kutsut turvapaikanhakijoiksi ei tule tuntea oloaan turvalliseksi ja tervetulleeksi. Sen sijaan heidän tulee tuntea, että he asuvat maassa, joka katsoo heidän bluffinsa läpi ja heittää heidät täältä huuthelvettiin, ettei enää yhtään tulisi tänne. Jos täällä ei ole sellaista valtiota, niin tietty kansalaisaktivismi sen aikanaan tekee. Eikä mitenkään kauniisti. Ja – suoraan sanoen – minua ei enää kiinnosta, vaikka se sen niin tekisikin.

Jos tunnet, että haluat tehdä tässä asiassa itse enemmän, ota yhteyttä esimerkiksi Suomen Punaiseen Ristiin. Monet teistä ovat jo toimineetkin - kiitos siitä.

- Öö… öö… brggele… ai… ai… siis sinä jätkän räkä ensiksi pumppaat suomalaisten verorahat elintasosurffareihin, teet suuria vähennyksiä heidän elintasoonsa, toteat, että nämä karva-ankkurit ovat koskemattomia ja vielä sen jälkeen ehdotat, että ihmiset panevat vielä vapaaehtoisesti omiaan peliin? Eikö sua ihan oikeasti hävetä? No, ethän sinä sitä osaa.

Ja juu, siihen vielä, mitä viestini alussa totesin, sinä vaadit leikkauksia julkishallintoon. Ethän sinä onneton idiootti sitä itse tietenkään hahmota, joten autanpa hieman. Julkishallinto on perustettu sitä varten, että se tarjoaa kansalaisille välttämättömiä palveluja. Ne välttämättömät palvelut tehdään julkishallinnon suorittavalla tasolla. Ja jos kysyt joltain sinua fiksummalta niin se saattaa opettaa sinulle, mitä tarkoittaa julkishallinnon suorittava taso ja mitä sieltä julkishallinnosta tulisi ensiksi karsia. Hän voisi sanoa vaikka sanan himmeli ja sen, mistä sen julkishallinnosta löytää.

Pääministeri Sipilä. Yksikään edeltäjistäsi ei ole onnistunut haistattelemaan johtamalleen kansalle niin törkeästi kuin te. Tehkää ihmeessä jotain radikaalia urallenne ja elämällenne. Lopettakaa niistä ainakin tuo ensiksi mainittu. Tällaisia toivotteli eräs nobody Huitsinnevadasta joka ikäväkseen joutuu elämään pillinne mukaan.

Ja tähän vielä gallup Helsingin Uutisista, tilanne 17. 9. 2015 klo 12 ja risat.

TYHJÄT HOUSUT JA TYHJÄT HIHAT

September 19, 2015, 9:47 am

≫ Next: TUTKIJAPROFESSORI JA EPÄILYKSEN PIRU

≪ Previous: HUITSINNEVADA VASTAA PÄÄMINISTERILLE

$

0

0

Uutisiahan voidaan lukea kahdella tavalla. Toinen, se valitettavan yleinen tapa on se, että luetaan vain otsikko ja muodostetaan sillä kuva maailmasta. Onhan se sinänsä tapana varsin turvallinen, mutta ei suositeltava, ainakin jos haluaa pysyä ns. ajan hermolla. Kaikki eivät halua, ja kai se on heille sallittava. Onhan se kieltämättä verenpaineen kannalta helpompaa.

Jos katsotaan erästä Ylen uutista, siitä voisi pelkän otsikon lukemalla saada kuvan, että sisäministerillämme on housut ja ehkä jopa jotain niitten täytteenä:

Orpo: "Meidän täytyy saada tilanne hallintaan"

Turvapaikanhakijoiden asiat on käsiteltävä järjestelmällisesti, sanoo sisäministeri Petteri Orpo. Eurooppaan halutaan antaa viesti jämäkästä ja oikeudenmukaisesta viranomaistoiminnasta.

Äkkiseltään tuo kuulostaa tietysti varsin hyvältä ja pelkkien otsikkojen lukija voi sen perusteella tuumia, että koneistolla on homma hallussaan ja siirtyä sen jälkeen takaisin ruususen uneen.

Mutta jos lukee uutista pidemmälle, ei koneiston toiminta niin vakuutakaan:

Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) sanoo, että Suomen tiukentunut linja tarkoittaa länsirajalla käytännössä sitä, että luvatta maahan tulevat ulkomaalaiset eivät voi jatkaa matkaa ennen kuin heidän asiansa on käsitelty.

No tämähän se jämäkkää olikin. Eli tiukasti ja jämäkästi kirjataan kaikki tulijat, rekisteröidään ne turvapaikanhakijoiksi niin että Ruotsikin pääsee lällättämään meille eräällä Dublinin sopimuksella ja sen jälkeen taataan joka ainoalle häiskälle mahdollisuus loppuiän mittaiseen elatusautomaattiin. Orpo toteaa itsekin:

Kyse ei ole rajatarkastusten palauttamisesta.

No ei vissiin ole niin, vaan kyseessä on hotelliin kirjautuminen sillä erolla, että normaalihotellissa asiakas maksaa majoituksesta ja palvelusta mutta tässä tapauksessa hotelli majoittaa, palvelee ja vielä maksaa asiakkaalle suolarahat päälle. Ja tulevaisuudessa sitten hankkii asiakkaan perheen samalle elatukselle.

Suomi haluaa viestiä siitä, että täällä tehdään järjestelmällisesti ja oikeudenmukaisesti – mutta jämäkästi – nämä asiat, perustelee ministeri.

Jos tämä on jämäkkää viranomaistoimintaa, niin luoja Suomea suojelkoon, ettei se näe koskaan löysää viranomaistoimintaa.

Hotellin respan näkemyksen mukaan jämäkkä viranomaistoiminta olisi vaikkapa tällaista:

Pääministeri Sipilän puhe kansalaisille:

- Kansalaiset. Ja sitten sama ruottiks. Ensinnäkin haluan pyytää teiltä anteeksi sitä, että niin minä kuin hallitukseni olemme toimineet tavalla, jota ei voi verrata mihinkään muuhun kuin maanpetturuuteen. Mutta nyt sen aika on ohi. Suomi mobilisoi viisituhatta reserviläistä, pysäyttää tänne tulevien elintasosurffareitten tulvan ja palauttaa jo tänne päässeet vaikka väkisin. Väkisin tarkoittaa sitten sitä, että se on sitten todella väkisin, eikä mitään ruotsalaista dialogpolis-meininkiä eikä tähän asti esitettyä jyrkkää ehkää. Näin ollen reserviläisille jaetaan kovat panokset. Ruotsin raja on helppo tukkia. Siltoja Tornionjoen yli ei ole monta ja niitten välillä voi tietysti elintasosurffari yrittää onneaan uimalla.

- Tiedän, että tämäkään ei riitä. On turha puhua, että hallitukseni saisi kansalaisten luottamuksen takaisin. Siispä hallitukseni pysyy vallassa ainoastaan sen ajan, että välitön uhka on torjuttu. Sen jälkeen se jättää eronpyyntönsä ja seuraava hallitus valitaan randomina etukäteen tikalla heitetyiltä suomalaisilta bensa-asemilta, joissa sovittuna aikana klo 12 – 13 valitaan ministerit pitkää tikkua vetämällä. Ei se uusi hallitus meitä huonommin tässä toimi kumminkaan. Mehän kun olemme osoittaneet tekevämme jämäkästi ei yhtään mitään.

Ja laitetaanpa tähän loppuun sitten vielä mainos. Blogikollegani Oinomaos on varsin aktiivisesti ja ansiokkaasti tönkinyt tämän prosessin aikana esille tulleita väärinkäytöksiä ja muuta sälää. Kannattaa vilkaista.

TUTKIJAPROFESSORI JA EPÄILYKSEN PIRU

September 21, 2015, 5:53 am

≫ Next: MITÄS ME JÄRJESTÄYTYNEET RIKOLLISET

≪ Previous: TYHJÄT HOUSUT JA TYHJÄT HIHAT

$

0

0

Elettiin syyskuuta 2035 Oronossa, Mainen osavaltiossa Yhdysvalloissa. Syksyinen päivä oli vielä kirkas ja lämmin ja erään katukahvion viihtyisellä terassilla istui 48-vuotias mies, joka oli tilannut café au laitin ja croissantin ja nautti niitä hissukseen katsellen samalla rauhallisella kadulla kulkevia ihmisiä. Mies oli nimeltään Leevi O. Piimäläinen ja hän oli tyytyväinen elämäänsä. Miksei olisi, sillä hän oli ollut täällä Oronossa,  jossa sijaitsi Mainen osavaltion yliopisto tutkijaprofessorin vakanssilla jo viimeiset kuusi vuotta. Hänen elintasonsa oli taattu ja hän eli rauhallisessa ympäristössä, jossa häntä ei kukaan uhannut.

Alun perin Piimäläinen oli suorittanut yliopisto-opiskelunsa vanhassa kotimaassaan Suomessa ja hän oli siellä valmistunut tohtoriksi sekä selitteläätiöstä että soveltavasta spedestetiikasta (in english: some political science and shit, you man) sekä spesifioidun spekulatiivisesta käsitehässimisestä (in english: fucking things up real bad academically and explaining it otherwise) ja täällä Mainen yliopistossa hän nautti suurta arvostusta ja mainetta, sillä vanhassa kotimaassaan hänet tunnettiin aktiivisena yliopistomiehenä, humanistina, ihmisoikeustaistelijana, monikultturismin ja rajoittamattoman maahanmuuton kannattajana sekä rasismin ja äärioikeiston väsymättömänä vastustajana ja täällä amerikkalaisessa yhteiskuntatieteellisissä yliopistopiireissä sellainen maine teki miehestä melkein uuden Che Guevaran.

Pääosin tutkijaprofessori Leevi O. Piimäläinen saattoi keskittyä tutkimustyöhönsä, toisin sanoen hän saattoi kirjoittaa ja julkaista ihan mitä lystäsi, mutta ajoittain hän myös luennoi. Tämä johtui tosin pääosin siitä, että hän katsasteli luennoillaan uusia pää vasemmistohumanismia täynnä olevia yliopistopimuja, ja sitä kautta hän oli päässyt nauttimaan amerikkalaisesta sisäfileestä kaikissa roduissa ja väreissä. Ja voi että Piimäläinen nauttikin. Miksei nauttisi, hän kun oli naimaton. Hän tiesi, ettei hänestä edes olisi perheelliseksi, sillä hän tunnusti itselleen, ettei pystyisi koskaan sitoutumaan mihinkään muuhun kuin itseensä, omaan tahtoonsa ja omiin tarpeisiinsa. Ja hän oli löytänyt tietyn lokeron yhteiskunnallisen tutkimuksen ekologisessa systeemissä joka mahdollisti sen kaiken. Totuuden kanssahan sillä ei ollut mitään tekemistä, mutta Piimäläistä se ei ollut koskaan haitannut.

Sillä tutkijaprofessori Leevi O., niin kuin hänet täällä Mainen yliopistossa tunnettiin ei ollut varsinaisesti humanisti eikä mitään muutakaan, mistä hänen julkinen maineensa oli rakentunut. Hän oli häikäilemätön opportunisti, joka nautti täällä Yhdysvalloissa sen työn hedelmiä, mitä hän oli tehnyt aikanaan synnyinmaassaan Suomessa. Henkilökohtaisesti Piimäläinen ajatteli, että hänen edustamansa ns. ideologiseen viitekehykseen kuuluvat ihmiset saattoi luokitella kolmeen osaan.

Ensimmäinen osa oli se porukka, joita saattoi hyvin perustellusti sanoa hyödyllisiksi idiooteiksi. He aivan vilpittömästi uskoivat, että joka ainoa Suomeen saapunut, kymmenen turvallisen valtion läpi kulkenut maahantulija oli oikeasti välittömässä vaarassa ja vain turvapaikka ja jatkuva asumis- ja elatusoikeus Suomessa saattoi pelastaa heidät. Nämä ihmiset olivat tietyllä lailla lapsenuskoisia sinisilmäisiä typeryksiä joitten ei koskaan kannattaisi ostaa käytettyä autoa ilman fiksumman apua, sillä he uskoivat, että kun he ovat rehellisiä, niin tokihan tuo autoa myyvä joppari samoin kuin hätäänsä huutava Abdulkin oli rehellinen. Abdul oli vangittu, häntä oli kidutettu, hän oli kotimaassaan jatkuvassa kuolemanvaarassa, hänen perheensä oli tapettu ja todiste sille oli se, että Abdul sanoi niin. Ei siihen muuta tarvittu ja jo sen epäileminen oli rasismia ja todiste epäilijän epäinhimillisyydestä. Ei vaikka Abdul sitten alkoi hankkia kuulusteluissa tapettua hyvinkin hengissä olevaa perhettään Suomeen suomalaisten elätettäväksi.

Sitten oli se toinen porukka, mihin hän oli Suomessa niin hyvin tutustunut. Se ei sinänsä täysin uskonut siihen, mitä saarnasi, mutta sille oli pääasia se, että Suomeen tulisi mahdollisimman paljon etnisesti edistyksellisiä ihmisiä ja perusteena oli se, että he tiesivät sen vituttavan ankarasti kansallismielisiä suomalaisia. Ja mitä enemmän kansallismielisiä suomalaisia vitutti, sen paremmalta heistä tuntui, koska sillä tavoin he saattoivat pönkittää omaa egoaan. Heillä ei ollut varsinaisesti kykyä luoda tai rakentaa mitään uutta, joten ainoastaan omaa kansakuntaansa halventamalla ja sen rakenteita hävittämällä he saattoivat ajatella olevansa jotakin. Ja 2000-luvun suomalainen yhteiskunta oli heille suoranainen ihmemaa, joka tarjosi heille niin uran, arvostuksen kuin julkisuudenkin.

Piimäläinen oli pitkän yliopistollisen uransa, tai no, menestyksekkään mutta hyvin palkitun näennäisuransa aikana havainnut, että tällaisia ihmisiä oli valtavasti nimenomaan demokraattisissa länsimaissa ja hän oli tuuminut, että jos hän olisi oikea yhteiskunnallinen tutkija eikä pelkkä opportunisti, hän paneutuisi tähän asiaan. Mikä tekee oman kansan, oman valtion ja oman historian mitätöimisestä arvon sinänsä ja jopa mahdollisuuden menestyksekkääseen uraan? Tarvitseeko valtio muutaman kymmenen vuoden välein käytävän sodan pysyäkseen järjissään? Voiko hyvinvointia ja rauhallista, toimivaa yhteiskuntaa olla liikaa? Tuottaako se automaattisesti yksilöitä, jotka elävät yhteiskunnan varoilla, mutta jotka siitä huolimatta alkavat nakertaa sen perusteita pelkästään tunteakseen itsensä paremmaksi kuin muut? Paremmaksi kuin ne ihmiset, jotka heidät tosiasiassa elättivät?

Mutta eihän Leevi O. Piimäläinen sellaista tutkimusta tekisi. Sillä hän kuului siihen kolmanteen porukkaan ja tunnusti sen itsekin. Ainakin itselleen, joskaan ei kenellekään muulle. Hän oli raaka ja häikäilemätön opportunisti. Hän oli jo nuoresta saakka halunnut arvostusta, julkisuutta ja turvattua elantoa. Hän halusi olla Nimi. Mutta hän oli ymmärtänyt, että hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa eivät siihen riittäisi. Ainoa hänen etunsa oli hänen hyvä ulkolukumuistinsa ja nuorena miehenä 2000-luvun alussa hän havaitsi mihin suuntaan Suomi oli kääntymässä. Havainnon tehtyään hänen suuntansa oli selvä. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän meni yliopiston yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan ja opetteli ulkoa kaiken, mitä tarvitsi. Itse asiassa se oli varsin helppoa. Hyvän muistin omaavana, mutta älyllisesti laiskana miehenä hänen oli helppo valita tiensä.

Hän valmistui tohtoriksi vuonna 2016. Hän oli jo graduvaiheessaan ymmärtänyt, että päästäkseen television ajankohtaisohjelmien puhuvaksi pääksi hänen piti heittää vielä hieman överimmäksi kuin muut päivystävät dosentit ennen häntä. Niinpä hän teki tohtorinväitöskirjansa siitä aiheesta, että tavallisten suomalaisten islamilaista maahanmuuttoa kohtaan esittämä vastenmielisyys johtui siitä, että suomalainen kansanluonne haluaa tietyn ajoin kansanmurhia, ja nykyinen maahanmuuttovastaisuus pohjautuu siihen alitajuiseen häpeään, etteivät suomalaiset olleet päässeet teurastamaan juutalaisia kuolemanleireillä toisen maailmansodan aikana. Siksi niin sanotut maahanmuuttokriittiset ottivat maahan saapuneet islamilaiset vihansa kohteeksi, vaikka tosiasiassa heidän alitajuntansa kaipasi sitä natsistista ja juutalaisvastaista Suomea, jota ei koskaan ollut.

Piimäläinen tiesi väitöskirjansa olevan silkkaa paskaa alunperinkin ja hänen oli ollut vaikea pitää pokkaansa väitöstilaisuudessaan, mutta väitöstilaisuuden kriittisissä vaiheissa pallejaan puristeltuaan hän pääsi läpi liehuvin lipuin niin kuin arvelikin ja media kirjoitti hänestä äärimmäisen innokkaasti vaietun myytin paljastajana. ”Kansa, joka halusi oman Auschwitzinsa, muttei saanut,  joka on etsinyt sitä aina sen jälkeen ja etsii sitä nyt islamilaisista maahanmuttajista”. Tokihan Piimäläinen tiesi väitöskirjansa olevan täyttä tuubaa ja ymmärsi, että kovien tieteitten alueella se oltaisiin mielletty ylimittaiseksi ja kaikin puolin naurettavaksi mielipidekirjoitukseksi. Mutta Piimäläinenpä ei ollutkaan valinnut itselleen alakseen kovia tieteitä joten  aina vain uutta suomalaisiin kohdistuvaa häväistysmateriaalia etsivä media teki hänestä sankarin ja hahmon, jonka naama näkyi jokaisessa julkaisussa.

Piimäläinen ei mieltänyt tehneensä mitään väärin. Koska hän oli syntynyt ilman minkäänlaista moraalista selkärankaa hän ajatteli itsensä vain kauppamieheksi, joka möi haluttua tuotetta ja saaneensa siitä ansaitsemansa palkkion. Niin julkisuudessa kuin turvatussa taloudessaan. Piimäläisellä kävi myös mieletön tuuri siinä, että iankaikkisesta iankaikkiseen jatkuvan Yleisradion Uutisvuoto-ohjelman toinen vakiohahmo Jari Tervo ampui itsensä vuonna 2017. Tervo oli jättänyt jälkeensä vain sekavan lapun, jossa hän kirjoitti jotain pirusta, epäilyksestä ja häpeästä.

Piimäläisestä tuli nopeasti Tervon korvaaja, ja hän nautti asemastaan valtakunnan televisioälykkönä, jonka ei tarvinnut muuta kuin nauraa omille vitseilleen, jotka nekin olivat käsikirjoittajan tekemiä. Mutta hänestä tuli suuri mielipidevaikuttaja, ja hänen seuraava väitöskirjansa muokkasi Suomen aivan uuteen uskoon. Hänen väitöskirjassaan esitettiin- ja halukkaan yleisön mielestä myös todistetiin – se tilanne, että akateemista koulutusta vailla olevat ihmiset ovat alttiita autoritäärisille aatteille, ja sen vuoksi heillä oleva äänioikeus on uhka todelliselle demokratialle.

Piimäläisen väitöskirja otti vuonna 2019 valitussa eduskunnassa tulta alleen. Silloin edellisen hallituksen törppöilyistä suurimman vastuun kantaneet perussuomalaiset olivat kärsineet murskatappion. Tämä johtui lähinnä siitä, että hyvin moni ihminen oli tympiintynyt ja äänestysprosentti jäi neljäänkymmeneenkahteen. Punavihreä eduskunta päätti käyttää Piimäläisen metodeja ja muutti eduskunnan 5/6-enemmistöllä yleishallintovirastoksi, jonka vastuulliset, kansanedustajat korvaavat virkahenkilöt takaisivat demokratian toteutumisen ilman demokratiaa vastustavien kansalaisten epädemokraattista toimintaa. Tämän kehityksen aikana Suomeen saapui joka vuosi 100.000 etnisesti edistyksellistä maahanmuuttajaa kansalaisten elätettäväksi, joten Piimäläisen mainostama etninen diversiteetti toteutui ainakin Piimäläistä teoreettisesti miellyttävällä tavalla. Tai ei Piimäläinen ollut varma siitä miellyttikö se häntä, mutta ainakin hän oli tapetilla ja jopa naistenlehtien kannessa ja julkisuudesta hän nautti täysin rinnoin. Hänhän asui itse Töölössä, eikä hänen tarvinnut etnisestä diversiteetistä juurikaan nauttia.

Luonnollisesti Piimäläinenkin valittiin yliopistollisten ansioittensa perusteella yhdeksi yleishallintoviraston päättäväksi virkamieheksi ja työssään hän otti kohteekseen seuraavan inhokkinsa eli puolustusvoimat. Tai oikeastaan ei hän varsinaisesti puolustusvoimia inhonnut, eihän hän siviilipalvelusmiehenä ollut koskaan ollut koko organisaation kanssa missään tekemisissä. Mutta hyvänä huorana hän pyrki siihen, mihin hän ajatteli kuviteltujen asiakkaittensa hänen pyrkivän, joten hän julkaisi yleishallintoviraston virkamiehenä tutkimuksen (joka tosiasiassa oli pelkkä pamfletti, mutta vuoden 2022 Suomessa se riitti aivan hyvin) jossa väitti, että asevelvollisuusarmeija on vain järjestelmä, joka kouluttaa potentiaalisia kansallismielisiä rasistisia terroristeja ja sen vuoksi järjestelmä on lakkautettava ja korvattava sisäisen järjestyksen takaamiseen keskittyneellä ja poliittisesti luotettavalla ammattiarmeijalla, jonka vahvuudeksi riittää 10.000 miestä. Piimäläisen mielestä uhka Suomeen kohdistui sisältä eikä ulkoa ja hänen tutkimuksensa otettiin yleishallintovirastossa vakavasti.

Niinpä vuonna 2023 eduskunnan korvannut yleishallintovirasto toimi niin kuin Piimäläinen oli esittänyt ja lakkautti asevelvollisuusarmeijan. Ammattisotilaita uudelleen määritettyyn tehtävään oli tosin hieman vaikeaa saada, mutta avuksi tulivat maahanmuuttajat, jotka muodostivat puolet uuden ammattiarmeijan vahvuudesta. Toinen puoli oli etnisiä kantasuomalaisia ja kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välit ammattiarmeijassa olivat varsin huonot, joten maahanmuuttajasotilaat sijoitettiin Santahaminaan ja kantasuomalaiset Niinisaloon. Itse asiassa molemmissa varuskunnissa sotilaat pysyivät lähinnä oleskelemassa, sillä niin koulutus- kuin kalustohankintamäärärahat nollattiin vuonna 2024. Armeijalle ei maksettu enää kuin palkkakustannukset. Yleishallintovirasto ajatteli, että sillä oli tärkempääkin tekemistä, joten se keskittyi etnisen diversiteetin lisäämiseen ja käytti resurssinsa siihen. Suomen turvallisuus taattiin hallinnollisella päätöksellä jossa todettiin, että Suomea ei uhkaa mikään.

Piimäläinen nautti suosiostaan muutamia vuosia ja eli rauhassa, ja miksei olisi elänyt, sillä hän asui Helsingin Töölössä, joka kuului vartioituihin alueisiin. Olihan hän toki tietoinen siitä, että vartioitujen alueitten ulkopuolinen Suomi alkoi olla joko anarkian partaalla tai sitten täydessä anarkiassa ja keskimääräinen elintaso oli laskenut vuoden 1959 tasolle. Sinänsä tavallisen suomalaisen arki ei Piimäläistä kiinnostanut, mutta hän ymmärsi, että levottomuudet saattaisivat levitä Helsingin tähän asti rauhallisille alueille. Olihan hän toki ymmärtänyt, että hyvinvointivaltio Suomi oli vuoteen 2028 mennessä muuttumassa niin sanotuksi ei-toimivaksi valtioksi, joten hänen oli aika lähteä pois. Eihän hänellä muuta isänmaata ollut kuin hän itse ja hänen omat halunsa ja tarpeensa.

Hän laittoi lonkerot vetämään ja vastaus löytyi Yhdysvalloista, jota hän oli uraansa edistävässä epistolassa niin monta kertaa verisesti syyttänyt. Toinen tarjous tuli Kalifornian yliopistosta Los Angelesista ja toinen Mainen yliopistosta Oronosta. Kalifornian yliopisto olisi ollut urakehityksen kannalta kieltämättä parempi, mutta asuessaan Los Angelesissa hän olisi joutunut olemaan aivan liian paljon tekemisissä sen etnisen diversiteetin kanssa, jota hän niin mielellään saarnasi teoriassa, muttei halunnut joutua kohtaamaan käytännössä. Siksi Mainen yliopisto oli hänelle selkeä valinta.

Hän lopetti työnsä yleishallintovirastossa vuonna 2029 siirtyen Mainen yliopistoon ja voi sanoa, että hän ehti pois Suomesta viimeisellä hetkellä. Sillä Suomessa syttyi vuonna 2030 lopultakin se pitkään odotettu sisällissota. Tosin sitä ei voinut sanoa perinteiseksi sisällissodaksi, vaan yleiseksi avohärdelliksi, jossa tappelivat keskenään niin suomalaiset kapinalliset suojelukaartilaiset, suojelukaartia tukevat puolustusvoimien ja poliisin kantasuomalaiset yksiköt, puolustusvoimien ja poliisin maahanmuuttajista koostuvien yksiköiden monikulttuurista hallitusta puolustavat yksiköt, sunnilaiset muslimiyksiköt jotka taistelivat kaikkia suomalaisia ja shiilalaisia vastaan, shiialaiset yksiköt, jotka taistelivat kaikkia suomalaisia ja sunneja vastaan, afrikkalaiset organisoituneet rikollisjärjestöt, aasialaiset organisoituneet rikollisjärjestöt ja hännänhuippuna vielä suomalaiset organisoituneet vihervasemmistolaiset yksiköt, jotka tosin tapettiin viimeiseen mieheen heti avoimien vihollisuuksien alettua kaikkien muitten osapuolten toimesta.

Olihan rähinässä mukana myös aseistautunut feministinen taistelujärjestö, mutta taistelujen alettua se jänisti ja siirtyi Ruotsin puolelle, tehden siinä tosin ratkaisevan virheen, sillä Ruotsi oli vielä astetta pahemmassa anarkian tilassa ja taistelujärjestön kahdeksankymmentäkaksi jäsentä kaapattiin välittömästi Tukholman satamassa ja kuskattiin orjavaimoiksi Jemeniin. Heistä ei kuultu sen perään mitään. Ehkä he löysivät lopultakin sen, mitä etsivät.

Suomen itänaapuri Venäjä, joka oli ollut varsin hissukseen liitettyään Itä-Ukrainan lopullisesti itseensä vuonna 2022 päätti ottaa kypsästä paistista palan pois ja hyökkäsi Suomeen vuonna 2033. Oikeastaan kyseessä ei ollut varsinainen sota, vaan Venäjän joukot yksinkertaisesti miehittivät niin Kymenlaakson kuin Etelä-Karjalan sekä Ahvenanmaan perustellen hyökkäystään anarkian tilassa olevassa Suomesta Pietariin kohdistuvasta uhasta. Koska vuoden 2023 jälkeen ei Suomen puolustusvoimille oltu hankittu mikäänlaista uutta kalustoa ja suomalaiset ja uussuomalaiset olivat keskittyneet lähinnä tappelemaan keskenään, ei edessä ollut sataaviittä kunnian päivää vaan kolme antautumisen päivää. Kaakkois-Suomessa ei ollut venäläisiä vastassa kuin suojelukaartin hajanaisia yksiköitä, jotka vetäytyivät Kymijoen länsipuolelle toivoen, etteivät venäläiset ylitä sitä.

Eivätkä venäläiset ylittäneetkään Kymijokea. Moskovasta ilmoitettiin, että Pietarin turvallisuus on tällä operaatiolla taattu, eikä Venäjällä ole minkäänlaista halua ryhtyä hallinnoimaan totaaliseen kaaokseen joutunutta Suomea. Lisäksi venäläiset ilmoittivat, että niin Kymenlaakson, Etelä-Karjalan kuin Ahvenanmaan asukkaat voivat jäädä asuinsijoilleen, jolloin heille myönnetään automaattisesti Venäjän kansalaisuus. Puolet asukkaista päätti jäädä, todeten että kahdesta pahasta on vaikea valita. Talvisodan henki oli kuollut, ja sen olivat tappaneet suomalaiset oikeauskoiset, jotka avasivat Pandoran lippaan vuonna 2015.

Mainen yliopiston tutkijaprofessori Leevi O. Piimäläinen hörsi annostaan katukahvilassa. Häntä ei kiinnostanut mitä Suomessa tapahtui. Hän oli jo unohtanut Suomen. Ei se häntä kiinnostanut. Hän mielsi itsensä maailmankansalaiseksi. Oikeastaan hänen isänmaansa oli hänen itsensä lisäksi vain hänen työnsä. Hän haistoi sen, mihin tiedostavat ihmiset halusivat mielipiteitä muokattavan ja hän muokkasi niitä sen mukaan. Siinä maassa joka sitä milloinkin tarvitsee ja joka palkitsee hänet siitä parhaiten ja jos tarvetta on muualla enemmän ja se tarve hyödyttää häntä enemmän, niin silloin hän luonnollisesti siirtyy uuteen maahan. Maa, valtio ja kansa, nehän ovat vain kaikki sosiaalisia konstruktioita. Niillä ei ole merkitystä ja niitä voidaan muokata tarvittavan halun mukaan ja sitä haluahan määrittelivät niin hän kuin hänen kaltaisensa. Tutkijaprofessori Piimäläinen ajatteli niin itsestään kuin monista hänen kaltaisistaan, että tavallaan he olivat kuin heinäsirkat, jotka…

…hetkinen… mitä hän oikein ajatteli… heinäsirkat… ja mitä tässä kahvilassa tapahtuu?

Ihmiset näyttivät pysähtyneen. Kukaan ei liikkunut. Mutta hänen pöytäänsä kohti tuli tarjoilija. Hänellä oli omituisen kiiluvat silmät. Tarjoilija laittoi pöytään lasin ja pullon. Sitten hän otti pullon käteensä, kopsautti sen pohjaa kyynärpäätänsä vasten, niin että pullo päästi sihahtavan äänen, jonka hän muisti jostain kaukaisuudesta. Sitten tarjoilija kaatoi lasin täyteen ja sanoi:

- Tämä on noilta herrasmiehiltä tuosta naapuripöydästä.

Piimäläinen katsoi vuoronperään noita hänelle tuntemattomia varsin omituisen näköisiä herrasmiehiä ja vuoronperään pulloa. Sehän oli helvetti soikoon suomalaista Koskenkorvaa. Mistä ihmeestä sitä on tänne Maineen saakka tullut? Koskenkorvan mukana tarjoilija antoi lapun, jossa luki: ”Terveiset vanhasta kotimaastasi kolmelta uudelta ystävältäsi.” Ketä nuo häiskät olivat?

Asia selvisi Piimäläiselle nopeasti. Hänen pöytäänsä ilmestyivät nuo naapuripöydän hahmot. Ilmestyivät. Eivät kävelleet. Ne vain jotenkin aineellistuivat hänen pöytäänsä. Muu kahvila, niin kuin katu sen ympärillä oli liikkumatta. Aika oli pysähtynyt. Hahmot istuivat Piimäläisen pöytään. Kaksi niistä oli sarvipäisiä kiiluvasilmäisiä hirviöitä ja kolmas sellainen usvamainen muodoton hahmo. Toinen kiiluvasilmäisistä hahmoista sanoi.

- Morjens vaan sulle Piimäläinen. Sinä sanoit äsken ajattelemassasi heinäsirkkavertauksessasi, joskin ehkä tahattomassa sellaisessa taikasanan. Ja sillä taikasanalla sinä sait meistä kolmesta uudet parhaat kaverisi.

- Mi… mi… mitä helvettiä?

- No helvettiäpä justiin. Minä olen Epäilyksen Piru. Ja tuo samannäköinen kollegani vieressäni on Katumuksen Piru. Me tulemme olemaan kanssasi jatkossa aina läsnä. Me emme jätä sinua enää koskaan yksin. Sinä itse pyysit meidät seuraksesi. Tai no, ehkä et sinä itse, mutta se pieni ihmisyyden ripe, mikä sinussa on jäljellä. Tiedätkös, tutkijaprofessori Piimäläinen, kun sinä pidät jatkossa luentoa siellä yliopistolla, niin me olemme siellä mukana. Oppilaitten joukossa. He eivät näe meitä, mutta sinä näet.

Katumuksen Piru jatkoi:

- Kun sinä poimit taas uuden vasemmistohumanistipimun sänkyysi, niin me irvistelemme siinä sänkysi vieressä ja pilaamme sessiosi. Sinulla ei ota enää eteen, kun sinä näet meidät siinä irvistelemässä. Kun sinä ajat autoa, me katsomme sinua taustapeilistä. Kun sinä katsot televisiouutisia, kuulet uutistenlukijan äänen, mutta näet meidän kasvomme.

Usvamainen muodoton hahmo puhui puolestaan:

- Ja kun saat tarpeeksesi ja mieleesi tulee sanat anteeksipyyntö ja sovitus, niin silloin minä astun peliin. Niin muuten, nimeni on Omatunto. Tiedän, että olen sinulle varsin vieras, joten on kohteliasta esittäytyä. Ja minun kauttani sinulla on mahdollisuus sovitukseen. Joskaan ei ehkä pelastukseen. Sinä olet ylittänyt sen kynnyksen.

Piimäläinen katseli Omatuntoa ihmetellen.

- Sovitukseen? Mihin sovitukseen? Tai no tiedänhän minä mitä te takaa ajatte, mutta kuinka minä sen teen? Ammun itseni? Menen takaisin Suomeen ja annan vihaisten suomalaisten ampua itseni? En minä siihen valmis ole.

Omatunto leijaili Piimäläisen edessä. Piimäläinen oli aistivansa sen hahmottomassa naamassa ilkeän hymyn. Omatunto jatkoi:

- Ampua itsesi? Ammuttaa itsesi? No eihän toki. Me haluamme, että sinä rupeat ryyppäämään. Oikein kunnolla. Sinä juot itsesi pois tutkijaprofessorin virastasi. Sinä juot itsesi ulos kaikista muistakin töistä. Sinä juot itsesi ulos kaikista amerikkalaisen yhteiskunnan turvaverkoista. Ai niin, mutta eihän täällä edes ole niitä. Siinä Suomessa, mikä ei ole merkinnyt sinulle koskaan mitään ne turvaverkot olivat. Silloin aikanaan. Kunnes sinä hävitit ne ja pyydystit niihin verkkoihin aivan toisia ihmisiä jotka sitten tuhosivatkin ne. Sinä sovitat tekosi sillä, että juot itsesi sillan alle persaukiseksi, likaiseksi ja täiseksi ihmisraunioksi joka joutuu aikanaan jonkun narkkineekerin puukottamaksi ja heittää henkensä pelkkänä ongelmajätteenä, mitä sinä olet ollut koko ikäsi. Silloin sinä olet hyvittänyt tekosi. Ja usko huviksesi, kyllä sinä sen teet. Nuo kaksi sarvipäistä kollegaani pitää siitä huolen. Me häivymme hetkeksi, mutta palaamme takaisin pian, voi niin pian.

Hahmot katosivat. Ihmiset katukahvilassa alkoivat jälleen liikkua. Mutta pullo ja lasi olivat vieläkin Piimäläisen edessä. Piimäläinen veti täyden kossulasin naamariinsa ykkösellä ja totesi, että tälle taisi olla tarvetta. Sinne siltojen alle saakka.

Tutkijaprofessori oli aloittamassa pitkän sovitusmatkansa.

MITÄS ME JÄRJESTÄYTYNEET RIKOLLISET

September 22, 2015, 11:10 pm

≫ Next: VALMIUSLAKI TURVANAMME TAI JOTAIN SINNEPÄIN

≪ Previous: TUTKIJAPROFESSORI JA EPÄILYKSEN PIRU

$

0

0

Hotellin respassa törmättiin oikeusministeriön tiedotteeseen. Tiedote on varsin lyhyt, joten laitetaanpas se tähän kokonaan. Tärkeimmän osuuden olen alleviivannut itse:

Järjestäytyneitä rikollisryhmiä koskeva rikoslain sääntely täsmentyy lokakuun alusta

Julkaistu 22.9.2015

Järjestäytyneitä rikollisryhmiä koskeva rikoslain sääntely selkeytyy lokakuun alusta, kun tähän asti lain järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista koskevassa rangaistussäännöksessä oleva järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmä siirtyy rangaistuksen koventamisperusteita koskevaan säännökseen. Muissa järjestäytyneitä rikollisryhmiä koskevissa rikoslain säännöksissä viitataan jatkossa tähän määritelmään.

Säännösten yhtenäistämisellä helpotetaan niiden soveltamista, mikä osaltaan tehostaa järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa.

Muutoksen seurauksena järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan jatkossa vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia. Näiksi rikoksiksi laissa mainitaan rikokset, joista on säädetty vähintään neljän vuoden vankeusrangaistus, sekä kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen.

Järjestäytyneitä rikollisryhmiä koskevissa säännöksissä on kysymys rikoksen tekemisestä osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Vastedes ei siten enää käytetä eräissä säännöksissä tähän asti käytettyä ilmaisua rikoksen tekemisestä rikollisryhmän jäsenenä.

Uudistus ei tuo mainittavia muutoksia eri rikosten rangaistavuuden alaan tai ankaruuteen.

Eli mitä tämä sitten oikeastaan tarkoittaa? Teknisesti ottaen tämäkin blogi on lokakuun alusta alkaen järjestäytynyttä rikollisuutta. Tässä on blogin vakipitäjä sekä suuri määrä säännöllisesti sinne kommentoivia henkilöitä. Herääpä jopa epäilys, että osa henkilöistä tuntee toisensa jengilökohtaisesti, eiku anteeks siis henkilökohtaisesti. Tämän blogin tarkoitus ei ole sinänsä kiihottaa mitään kansanryhmää vastaan vaan kritisoida täysin älyttömäksi katsomaansa maahanmuuttopolitiikkaa ja aika ajoin jauhaa paskaa ihan muuten vaan, mutta asian sopivasti kiihotukseksi tulkitsevia oikeusistuimia maastamme kyllä löytyy ja perusteena on luonnollisesti se, että blogissa niin bloginpitäjän kuin kommentoijien taholta arvostellaan voimakkaasti maamme maahanmuuttopolitiikkaa ja sitä kautta niin poliittista- kuin virkamieskoneistoa.

Teknisesti ottaen samanlaiset, maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevat facebook-ryhmät täyttävät myös tällä lailla määritellyn järjestäytyneen rikollisuuden tunnukset. Oikeusministeriömme näyttää ottaneen linjan, että nyt pyritään sitten tukkimaan turvat, mikä on tietysti ymmärrettävää, sillä niin tässä blogissa kuin vastaavissa sivustoissa on hyvin vahvasti ja piru vie vielä perustellusti väitetty, että hallinto on hässinyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän hässimässä maamme asioita vituralleen ja varsinaiset kansalaiset ovat sille vain pelkkää bensiiniä utopian rakentamiseen keskittyvässä koneessa. Kansalaisille on varattu oikeus hyväksyä tapahtuva, kustantaa se ja pitää turpansa kiinni.

Ja tässähän nämä sivustot tekevät sen suurimman rikoksen. Järjestelmä ei voi olla väärässä ja vaatimus siitä, että se tunnustaisi olevansa väärässä on jo rikos itsessään.

Kauppalehti uutisoi aiheesta otsikolla ”Moottoripyöräjengiläiset pannaan kuriin – siinä sivussa uusnatsit”. Hotellin respasta todetaan otsikkoon, että kissanpaskat. Tosiasiallinen otsikko kuuluisi olla ”Maahanmuuttopolitiikan arvostelu pannaan uusnatsismiksi tulkittuna kuriin – samalla pulistaan jotain moottoripyöräjengeistä”. Kansanryhmän kiihotustuomioitten ennakkotapaukset ollaan määritelty jo vaikkapa Jussi Halla-ahon kohdalla ja siinähän suoraan todettiin, että kyse oli siitä, ettei virkakoneistolle vittuilla eikä mistään muusta.

Asian tiimoilta vaan hotellin respassa herää kolme kysymystä.

Ensimmäisen kysymyksen voi esittää oikeusministeri Jari Lindströmille: Oletkohan sinä ihan oikeasti tajunnut sitä, mihin tässä sitoudut? Myös puolueessasi perussuomalaisissa on paljon porukkaa, jota tuo määritelmä järjestäytyneestä rikollisuudesta koskee. Ainoastaan siksi, että he ovat tiettyä mieltä ja kirjoittavat sen julkisesti. Kannattaisiko vielä kerran plärätä paperit läpi? Oikein ajatuksella?

Toisen kysymyksen esitän poliisille: Milläs helvetillä te oikein meinaatte kammata esille ja syytettäväksi kaikki ne uuden määritelmän mukaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluvaksi tulkitut porukat? Ja jos te meinaatte keskittyä siihen, niin mitenkäs te sen normaalin poliisintyönne meinasitte tehdä? Tietysti voi kysyä myös oikeuslaitokseltamme, että kun kaikkien tämän ”järjestäytyneeseen rikollisuuteen” kuuluvien ihmisten kanssa aletaan käydä käräjiä, niin jääkö käsittelyajat viiteen vuoteen vai mennäänkö kymmeneen? Kun eikös teillä se jutturuuhka ollut jo valmiiksi?

Kolmas kysymys, tai oikeastaan toteamus: Hotellin respassa odotellaan hyvin mielenkiinnolla oikeusoppineittemme lausuntoja siitä, etteivät vuosi sitten Helsingissä kantasuomalaisia asiakseen pieksäneet porukat kuulu järjestäytyneen rikollisuuden piiriin. Ja millä se perustellaan? Silläkö, että ne eivät kiihottaneet toimintaan kansaryhmää vastaan, ne vaan ohimennen hakkasivat kansanryhmää?

Mitä muuten tulee noihin moottoripyöräjengeihin, niin on niihinkin matkan varrella tullut tutustuttua. Jos meikäläisellä sattuisi olemaan ylimääräistä ja tarpeetonta rakennuspinta-alaa ja kunta haikailisi uusia vastaanottokeskuksia, niin soittaisin välittömästi lähimmälle moottoripyöräjengille ja kysyisin, että oliskos teillä mahdollisesti kerhotilojen tarvetta. Niitä nimittäin löytyisi asevelihintaan.

VALMIUSLAKI TURVANAMME TAI JOTAIN SINNEPÄIN

September 24, 2015, 2:08 pm

≫ Next: PINNANMAAN POLIISIT

≪ Previous: MITÄS ME JÄRJESTÄYTYNEET RIKOLLISET

$

0

0

Myllytys (ei kai tarkemmin tartte täsmentää, mistä aiheesta) jatkuu joka ristuksen päivä niin, ettei köyhän kansan karttuisa järjenjuoksu tahdo oikein perässä pysyä. Hotellin respasta voidaan esittää pari huomiota myllytyksestä. Ensimmäisenä voi todeta uutisesta, että ”uusia vastaanottopaikkoja otetaan käyttöön tänään Lahden lisäksi Turussa, Ylihärmässä, Seinäjoella ja Kemijärvellä sekä huomenna perjantaina ainakin Lieksassa ja Vantaalla”. Samaan uutiseen vedoten sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg on lähettänyt kunnanjohtajille ”vakavan vetoomuksen” uusien vastaanottokeskustilojen löytämiseksi ja hän toteaa vetoomuksessaan – tai no, oikeastaan käskyssään – näin:

Jos kunnat eivät vapaaehtoisesti tarjoa sopivia tiloja, ne voidaan määrätä valtioneuvoston asetuksella luovuttamaan tilat vastaanottokeskuskäyttöön tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Valtio maksaa vastaanottokeskuksen kustannukset ja tilavuokran.

Palataan termiin ”poikkeuksellisessa tilanteessa” hieman myöhemmin, ja tässä välissä todetaan että  kunnat menettävät itsenäisyytensä rippeetkin sen vuoksi, että maahamme saadaan lisää elätettäviä hädänalaiseksi kutsuttuja ihmisiä, jotka ovat suuressa hädänalaisuudessaan valittaneet, että pienillä (ja täysin rauhallisilla) paikkakunnilla on tylsää, isoihin kaupunkeihin ei pääse tarpeeksi nopeasti ja ruokakin on pahaa, mitä voi kieltämättä pitää varsin outona puheena ihmisiltä, jotka ovat juuri hetkeä aikaisemmin selvinneet Ruotsin Norlannin tykistötuli-, pommitus- ja nälkähelvetistä. Pakkohan sen on olla siellä kaikessa ankaruudessaan, sillä eiväthän ne muuten tulisi Ruotsin puolelta Suomeen turvapaikkaa hakemaan.

Toinen huomio:

Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen (kok) toivoo valtiolta pikaisia toimia, jotta työttömiä saataisiin nykyistä joustavammin pestattua auttamaan turvapaikanhakijoiden vastaanotossa.

Ikonen ei ole varmaankaan niin iso tappi kuin Nerg, mutta iso tappi julkishallinnossa kuitenkin ja molemmat vaativat pokkana, että valtio käyttää niin pakko-ottoa kuin pakkotyöllistämistä saadakseen Suomeen elätettäväksi ja palveltavaksi vielä enemmän jotain sellaista, jonka tuomasta kovasti kyseenalaistettavasta autuudesta on nautittu jo viimeiset kaksikymmentäviisi vuotta. He, niin kuin kaltaisensa puhuvat kriisistä ja poikkeustilasta ja näitä vaatimuksia voi kuvailla siten, että he vaativat käyttöönsä valmiuslain valtuuksia niin pakko-ottojen kuin työvelvollisuuden muodossa.

Käydäänpä läpi hieman valmiuslakia. Näin alkuun se toteaa, että ”valmiuslailla pyritään varmistamaan väestön turvallisuus ja yhteiskunnan toimivuus poikkeusoloissa.”

Ja kuinka valmiuslaki sitten määrittelee poikkeusolot?

Poikkeusoloja tämän lain mukaan ovat:

1.      Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila;

2.      Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista;

3.      väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat;

4.      erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila; sekä

5.      vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti.

Otetaanpa tuosta esille poikkeusolo kolme:

Väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat.

Meille on tulossa – valtiohallinnon siunaamana ja kiirehtimänä – päivittäin satoja ihmisiä, jotka ovat maamme väestön toimeentulolle tai talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava uhka. Kyseessä ei ole tietty paikallinen ja äkillinen katastrofi, niin kuin vaikka Lapuan patruunatehtaan räjähdys vuonna 1977, joka tapahtuu, josta kärsitään,  josta selvitään, ruumiit haudataan, jäljet raivataan, talot rakennetaan ja sen jälkeen eletään niin kuin ennenkin. Kyseessä on ihmisryhmä, joka viimeisen kahdenkymmenen viiden vuoden kokemuksella on kantaväestön pakkoelätettävä ja sille ihmisryhmälle on odotettavissa tulevaisuudessa perheetkin mukaan. Jolloin voimme kertoa rajoiltamme sisään tunkeutuvien ihmisten elätystaakan vähintäänkin neljällä. Kannattaa muistuttaa tässä vaiheessa, että Suomen valtiolla alkaa olla perse auki ja se etsii heikennyksiä omien kansalaistensa elatukseen.

Kyseinen ihmisryhmä ei ole myöskään kokemuksemme pohjalta esittänyt suurempaa halua sopeutua suomalaiseen kulttuuriin vaikka aikaa olisi kyllä ollut. Aikavektori asiassa on kaksikymmentäviisi vuotta. Jos siinä ajassa olisi ollut jotain tapahtuakseen, se olisi jo tapahtunut. Vertailukohdaksi voi ottaa Suomen juutalaiset ja tataarit, joista ei ole pahaa sanaa sanottavana. Mutta silloin kun juutalaiset ja tataarit sopeutuivat suomalaiseen yhteiskuntaan ei yhteiskunnassa ollutkaan suomalaista virkakoneistoa, joka keskittyi siihen, ettei heidän tarvitse sopeutua. Ja lisätäänpä tähän vielä kertaalleen, että maahan jatkuvalla syötöllä ja  suomalaisten suosiollisella avustuksella tunkeutuvan ihmisryhmän osallistuminen niin väkivalta- kuin seksuaalirikoksiin on kymmenkertainen valtaväestöön verrattuna. Valtiovaltamme vaatii näitä ihmisiä Suomeen sillä perusteella, millä löytyy valmiuslaista.

Valmiuslaki mahdollistaisi myös tämän uhan vastaiset toimenpiteet, mutta viranomaiset vaativat valmiuslain valtuuksia, että he nimenomaan takaavat tämän uhan lisääntymisen.

Käsitelläänpä vielä valmiuslain määrittelemää poikkeustilaa kaksi:

Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista.

Se, että joku suojelupoliisin tyyppi määrittelee, että elintasosurffareitten seassa ole mahdollisia ISIS-terroristeja ei tarkoita sitä, etteikö niitä olisi. Islamin nimessä eivät Euroopassa ole ampuneet ihmisiä islamia vastustavat ihmiset. Ne ovat olleet islamilaisia. Vilkaiskapaa piruuttanne tuo Paavo Tajukankaan postaus.

Yhtä kaikki, valtiovalta näyttää suunnittelevan valmiuslakiin perustuvia toimenpiteitä, että se voi toimia lisätäkseen sitä uhkaa, mitä varten valmiuslaki on yleensä olemassa. Vaikuttaa vaan siltä, että valtiovallan näkökulmasta tavalliset suomalaiset ovat yksinkertaisesti hävinneet olemasta. Heitä ei enää ole. Jäljellä on vain tietyn utopian ylläpitäminen ja ne kansainväliset joko oikeat tai omissa päissä keksityt sopimukset, joilla perustellaan utopiaa ylläpitäviä toimenpiteitä joka ei enää onnistu kuin pakkotoimenpitein.

Hotellin respassa kannatetaan kyllä voimakkaasti valmiuslain voimaansaattamista. Joskin aivan eri syistä kuin valtionhallinto. Ja tässä mieleen juolahtaa epämiellyttävä kysymys:

Mitä tehdä sellaiselle valtionhallinnolle, joka uhkaa kansalaistensa turvallisuutta niin suoraan kuin taloudellisesti? Yhdysvaltain perustuslain toisessa lisäyksessä siihen on oma keinonsa.

Yhdysvaltain perustuslain toinen lisäys (engl. Second Amendment tai Amendment II) on Yhdysvaltain perustuslaissa taattu oikeus kantaa ampuma-asetta. Laki hyväksyttiin yhdessä muiden Bill of Rights -lisäyksien kanssa 15. joulukuuta 1791. Lisäyksen tarkoituksena oli taata jokaiselle kansalaiselle mahdollisuus puolustaa itseään ja maataan ulkoisia tai sisäisiä hyökkääjiä vastaan.

…

Koska hyvin valvottu kansalliskaarti on tarpeellinen vapaan valtion turvallisuudelle, kansalaisten oikeutta omistaa ja kantaa aseita älköön loukattako.

PINNANMAAN POLIISIT

September 29, 2015, 5:15 am

≫ Next: YKSITTÄISTAPAUKSIA ENNEN TULVAA

≪ Previous: VALMIUSLAKI TURVANAMME TAI JOTAIN SINNEPÄIN

$

0

0

- Hyvää päivää, hyvät katsojat ja kuulijat. Täällä Antero Lärvänen uudesta Huitsinnevadan Television tosi tv-lähetyksestämme nimeltään Pinnanmaan Poliisit. Kuljemme lähetyksessä ympäri Pinnanmaata paikallisten partioitten mukana ja pääsemme seuraamaan heidän tärkeää ja vastuullista työtään lähietäisyydeltä. Aloitamme tämänkertaisen jaksomme täältä Huitsinnevadan Poliisiasemalta, jossa liitymme hetken kuluttua vanhempien konstaapelien Köyriäisen ja Lärvänderin seuraan, mutta sitä ennen keskustelemme hetken Huitsinnevadan nimismiehen Ensio Näljängän kanssa. Nimismies Näljänkä, kuinka kuvailisitte yleistä turvallisuustilannetta niin Huitsinnevadassa kuin Pinnanmaalla yleensä?

- No kyllähän sinä Antero sen syntyperäisenä huitsinnevadalaisena itsekin tiedät, eli eihän täällä rauhallisten, asiallisten ja järkevien ihmisten parissa mitään varsinaista hämminkiä ole. Joskus joku heppu voi baarista tullessaan kulkea vähän nelivedolla, mutta silloin hänet kuskataan yleensä kotiin. Vastarintaa ei näissä kuljetuksissa juuri ole, sillä poliisi nauttii täällä vielä kansalaisten luottamusta.

- Minkä miellät syynä siihen, että täällä vielä luotetaan poliisiin, kun muualla maassa luottamus niin poliisiin kuin virkamieskoneistoon yleensäkin rapisee jatkuvasti?

- No mehän emme tunge kärsäämme ihmisten asioihin pelkästään sen perusolettamuksen vuoksi, että niin viranomaisten kuuluu vaan tehdä, vaan lähdemme siitä, että aikuiset ihmiset osaavat pitää itse huolta omista asioistaan. Emme myöskään kyttäile sitä, mitä ihmiset kirjoittelevat facebookeihinsa vaan näemme ennemminkin, että poliisin tulee turvata täydellinen sananvapaus sen sijaan, että se pyrkisi olemaan poliittisena ajatuspoliisina. Sisäministeriöstähän ne lähettelee kyllä tänne kaikenlaisia kirjelmiä mutta minun puolesta ne saavat haistaa hiistakan paskan.  

- Eikö sisäministeriö kuitenkin lähesty teitä määräyksillään esimerkiksi puhelimitse, jos sähköposteihin ei vastalla?

- Juu yrittihän ne sitä, mutta meillä tietokonenikkarit pisti niitten puhelinjärjestelmiin pikkusen pääsiäismunan, eli jos sieltä yritetään soittaa minne tahansa Pinnanmaalle, niin puhelu ohjautuu automaattisesti borneolaiseen aikuisviihdenumeroon ja se on pirun kallista se. Mutta vielä yhtenä arvostuksen syynä mainitsisin sen, että me emme kiusaa ihmisiä järjettömällä ja loppumattomalla lupaviidakolla.

- Tarkoitatte varmaankin aseen hankintalupia?

- Niitä muitten muassa. Katotaan nyt tässä vaikka näitä muutamia. Orvar Häkäpönt tässä kyselee lupaa ysimilliselle pistoolille. Tolkun mies, ei rikosrekisteriä, harrastanut metsästystä ja ampumista kolmisenkymmentä vuotta. Tottakai myönnän. Antti-Pentti Antinjuntti kyselee lupaa hirvikiväärille. Hitto vie, tuttu mies, järkevä ja asiallinen kuin mikä. Jos minä laittaisin sen johonkin palikkatestiin, niin sehän olisi jo suoranaista vittuilua. Totta kai myönnän. Pätisen nuorin poika Santtu kyselee lupaa ensimmäiselle haulikolleen. Onhan se poika vasta viidentoista, mutta tässä on useamman luotetuksi tunnetun miehen suositus mukana. Ja metsästys on huomattavasti parempi harrastus kuin se että leikkii jotain helvatun palefacea. Totta kai myönnän.  Mitä tulee tähän yleiseen viranomaislankettiviidakkoon, niin Pinnanmaallahan on otettu käyttöön yleinen viranomaislomake, jossa on kohta hakijan nimelle, hänen asialleen ja sitten vielä viranomaisen päätökselle, joka on yleensä myönteinen jos ei nyt mitään avaruuslentäjän lupakirjaa haeta.

- Se on kyllä hyvä ja toimiva käytäntö. Mitenkäs suhtaudutte tähän hallituksen uuteen suunnitelmaan, millä kävellään kokonaan alueellisen hallinnon ylitse?

- Jaa meinaat varmaan tätä tuoretta, ootas… mites se meni, joo, eli ”Sisäministeriön kriisityöryhmä on ryhtynyt valmistelemaan pikavauhtia asetusta vastaanottokeskusten perustamiseksi eri kuntiin. Uudella työkalulla valtio voisi vastedes pakottaa kunnat ottamaan turvapaikanhakijat vastaan.Asetus velvoittaisi kunnat antamaan turvapaikanhakijoille tilat ja organisoimaan henkilöstön pyörittämään toimintaa.”

- Sitäpä juuri.

- No sen verran minäkin asiasta tiedän, vaikka pääosin turvallisuus- ja järjestyspuoleen keskitynkin, että tämä ei koske Huitsinnevadaa. Eikä Pinnanmaata yleensäkään.

- Kuinkas näin?

- Meillä kun ei ole antaa mitään tiloja. Täällähän on tuo Marttatoiminta niin suosittua sekä naisten että miesten keskuudessa, että kaikki vapaat yli kymmenen neliömetriä suuremmat tilat on vuokrattu paikalliselle Marttaliitolle.

- Milloinkas tämä vuokraaminen on tapahtunut?

- Tänä aamuna kello kahdeksan.

- Eli turvapaikanhakijat eivät aiheuta täällä ongelmia?

- Mitkä turvapaikanhakijat?

- Kiitoksia, nimismies Näljänkä ja siirrytäänpä mainosten jälkeen sitten partioautoon.

- Ja nyt olemmekin jo partioimassa pitkin Huitsinnevadan rauhallisia katuja. Vanhempi konstaapeli Köyriäinen näyttää saavan juuri ilmoituksen hälytyskeskuksesta. Mitenkä on, onko edessä hälytystehtävä?

- No jaa, miten sen nyt ottaa. Ilmoittivat, että mies esittelee asetta Höö-Marketin parkkipaikalla. Mennääs kattomaan.

Partioauto ajelee suhteellisen rauhallista vauhtia Höö-Marketin parkkipaikalle. Rattia sompaava vanhempi konstaapeli Lärvänder toteaa, että mieshän on kaikkien yhteinen tuttava:

- Mutta sehän on Höyrähtälän Vänni Örnätjärveltä! Mennäänpäs moikkaamaan.

Partioauto pysähtyy, koko lössi poistuu pihalle ja suuntaa kulkunsa kohti autoa, jonka ympärillä on kolme miestä. Yhdellä on kädessään kivääri, jossa on lukko auki.

- Morjens, Vänni. Olekkos ostanut uuden pyssyn?

- No morjens sekä sheriffeille että vapaan tiedon vaalijoille. Juu, tämä on se Ukko-Pekka josta aikanaan puhuin. Nyt se tuli hankittua ja tää on muunnettu hirvikivääriksi. Meinasin vielä hankkia tähän Leupoldin kiikaritähtäimen. Ja vielä semmoset jalat siihen, että voi käyttää samaan aikaan avotähtäimiä, jos tarvis. Kattokaas tekin.

Ase kiertää kädestä käteen ja saa aikaan asiaankuuluvaa ihailua. Lopuksi Köyriäinen ojentaa kiväärin takaisin Vännille.

- Vaan tuolla sitä kelpaakin lähteä hirvijahtiin. Siinä sitä on jotenkin niin nostalgista tuntua tuossa vanhassa Ukko-Pekassa.

Vänni nyökkää hyväksyvästi, sulkee kiväärin lukon, loksauttaa samalla tyhjät pois, laittaa aseen takapaksissa olevaan asepussiin ja sulkee luukun.

- Kuis te muuten juuri tähän tulitte? Oliko täältä ilmoitettu jonkunlaista hämminkiä?

- No ei niin minkäänlaista. Joku mamma oli vaan vissiin liikaa kattellut uutisia ja kuvitteli asuvansa Helsingissä.

- Pinnanmaan poliisit jatkuu mainoskatkon jälkeen.

- Ja nyt olemmekin sitten oikealla hälytyskeikalla. Kyse on kotirauhan rikkomisesta. Vanhempi konstaapeli Lärvänder, kerrotteko tarkemmin, mistä on kysymys?

- Joo meille tuli ilmoitus tommosesta kolmen henkilön seurueesta joka liikkuu talosta toiseen, puhuu levottomia, vaatii rahaa ja muutenkin häiritsee rauhallisten kansalaisten kotirauhaa. Meillä päinhän tämmöseen suhtaudutaan huomattavan huumorintajuttomasti. Viimeisin havainto on tuolta Helvattulan mumman pihalta, niin että me suunnistetaan ensimmäisenä sinne.

Poliisiauto ajaa Helvattulan pihaan, ja mumma odottaa heitä. Köyriäinen pysäyttää auton ja aukaisee ikkunan.

- No päivää, Helvattulan rouva. Jokos ne huligaanit häipyivät?

- No häipyhän ne, kun minä ranstakka kourassa pyysin häipymään. Melkein meni kyllä käskemiseksi.

- Paljonkos niitä oli ja minkäs näköstä porukkaa? Ja näittekös että mihin päin ne suunnisti?

- No niitä liivijengiläisiähän ne. Kolme niitä oli. Hyppäsivät punaiseen Opeliin ja lähtivät ajamaan tonne Hotelli Yrjöperskelestä päin.

- No voi perskeles, siitä ei kyllä hyvä seuraa. Onko teillä halua tehdä rikosilmoitus?

- Olkoon. Kunhan tarjoatte niille ympäristöoppia ja askartelua.

- Ja tarjotaanhan me. Oppi kun ei ojaan kaada. Huligaaniakaan. Kiitokset teille avustanne.

Poliisiauto lyö villut ja sireenit päälle ja suunnistaa kohti paikallista hotellia. Hotellin pihaan saapuessaan he huomavat, että hotellinpitäjällä keittää pahemman kerran ja asioita ei epäilemättä aiota ratkaista puhumalla ainakaan hänen puoleltaan. Pihalla on hänen lisäkseen kolme henkilöä, kaksi naista ja yksi mies. Kaikilla on päällään punaiset liivit ja ulkonäöltään he vaikuttavat siltä, että tiedostamista on nautittu selkeä yliannostus.

- Poliisi! Odotas Ykä hetki ennen kuin aloitat suuremman kansalaisaktiivisuuden. Mitäs porukkaa te oikein olette?

- Me ollaan Yleisistä Globaaleista Pullahalaajista ja me kerätään rahaa, että voidaan ostaa hädänalaisille maahantulijoille kaikkee siistii omaa egoamme nostavaa juttua ja meillä on tähän oikeus, kun me ollaan niinqu oikeessa ja tää on sillai lakienkin yläpuolelle menevää inhimillistä kiveen hakattua totuutta. Tää on aktivismia! Jos te ette tue meitä ja anna meidän jatkaa toimintaamme, niin te olette rasisteja ja ikivanhan tiedostavan käytännön mukaan rasistinen poliisi ei ole oikeutettu suorittamaan virantoimitustaan.

- Siltäkö tuntuu? Minusta taas tuntuu siltä, että egonkorostusreissullanne toisten manttaaleilla te olette syyllistyneet useisiin kotirauhan rikkomisiin. Ja sen lisäksi te ajatte vielä valottomalla autolla.

- Niin mutku toi karpaasi hajotti meidän auton valot pesäpallomailalla.

- Vai hajotti niin? Rauhallinen mies kuin mikä. Onkos teillä jotain todistetta väitteellenne? Ei tuo pesäpallomaila miehen kädessä vielä mitään todista. Yksilöpesäpallo on suosittu laji täälläpäin. Mies on voinut olla treenaamassa.

- Kyllä me se kuvattiin, mutta tuo sama häiskä otti meiltä älypuhelimet pois ja heitti jorpakkoon.

- Tämähän haisee kotirauhan rikkomisen ja liikenteen vaarantamisen lisäksi perättömältä ilmiannolta. No niin, hampit. Marssikaapas tonne koppiautomme takatiloihin.

- Hä? Meinaatteko te tosissaan pidättää meidät?

- No ei varsinaisesti. Nyt on vuorossa ympäristöoppia ja askartelua. Hei Ykä, kelläs se on tällä hetkellä se suopäivystys?

- Lälläveteläisillä. Siellä Ylipäänperseenpieremänsuolla. Pian kunnanrajan takana. Tiedät vissiin paikan?

- Juu, tuttu paikka. Keräile sinä noi lasinsirut pois. Joku hotellin vieras vielä puhkaisee niissä renkaansa.

- Jatkamme lähetystä Pinnanmaan Poliiseista, täällä Antero Lärvänen. Meillä on kyydissämme kolme kotirauhan rikkomisen vuoksi kiinniotettua fanaattista pullahalaajaa ja ajamme tällä hetkellä metsätiellä, olemme itse asiassa muutaman kilometrin Lälläveden kunnan puolella ja lähestymme suurta ojittamatonta suota. Tuolla näkyy olevan nuotiotulilla tusinan verran Lällän Erän miehiä. Pysäytämme auton ja siirrymme katsomaan, mitä tapahtuu.

Lällän Erän miehet morjestavat poliiseja.

- Morjesta, Huitsinnevadan sheriffit. Ykä jo soittelikin meille. Meillä on tuossa jo muutama aktivisti noissa montuissa jonkun aikaa hautunutkin. Kahlitsivat itsensä kaivinkoneeseen Vökellysveden puolella. Kuski antoi niitten tehdä niin, löi sitten vielä kettinkeihin omat lukot ja soitti meidät paikalle. Ne nyt on ollu hyvän aikaa tossa suossa kaulaa myöten jäähtymässä ja ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, etteivät halua enää koskaan palata Pinnanmaalle.

- No tämähän kävikin hyvin. Kuskatkaa ne Pinnanmaan rajalle, tervatkaa niiltä vielä perseet ja laskekaa sitten menemään. Meillä olis tossa koppiauton Peräloosterissa kolme uutta Rapalan mannekiinia, jotka kaipaa puolestaan ympäristöoppia ja askartelua.

- Jaa, no pitäähän ne vieraat toki toivottaa tervetulleiksi…

- Ja jatkamme lähetystämme Pinnanmaan Poliiseista, täällä Antero Lärvänen. Partio on pyydetty virka-apuun Lälläveden kunnan puolelle ja olemme saaneet tietoomme, että läheisillä Läärälän peltoaukeilla on menossa mielenosoitus, jossa on useita tuhansia osallistujia. Mellakoita ei näytä olevan käynnissä, mutta iskulauseet kuuluvat kyllä voimakkaana. Vanhemmat konstaapelit Väinö Retski ja Mauri Lemiö Lälläveden poliisista ovat tällä hetkellä neuvottelemassa mielenosoittajien kanssa ja… hetkonen, nythän he palaavat, vanhenpi konstaapeli Retski, mikä on tilanne? Tarvitaanko virka-apua Pinnanmaan Pataljoonasta?

- Ei tarvita. Tilanne on täysin hallinnassa. Melenosoittajilla ei ole kyllä yhdelläkään Suomen kansalaisuutta, mutta he vakuuttivat, että heti mielenosoituksen loputtua joka ainoa poistuu Suomesta ja vielä mahdollisimman nopeasti eli lentämällä. Ja kun ottaa kaikki asianhaarat huomioon, niin uskon, että he pitävät lupauksensa.

- Osallistuuko Lälläveden kunta tai Pinnanmaan maakuntahallinto lentomatkojen kustannuksiin? Nyt puhutaan kuitenkin useista tuhansista osallistujista.

- Ei, kyllä he hoitavat lentomatkansa ihan itse.

- Mutta sittenhän asia on kunnossa. Otas Hösse vielä videopyyhkäisy noista mielenosoittajista. Ja katsojat voisivat panna televisiovastaanottimistaan äänet kovemmalle, niin iskulauseet varmasti kuuluvat.

- Videopyyhkäisy tulossa:

- Olemme lopettamassa pikkuhiljaa tämänkertaista jaksoamme, mutta kysäisen vielä teiltä vanhemmilta konstaapeleilta, että mikä on sellainen, sanoisinko eteenpäinvievä voima, joka auttaa teitä jaksamaan raskaassa työssänne? Vanhempi konstaapeli Köyriäinen?

- Kyllä se on se hieno tunne, että saa olla kansalaisten palvelijana. Ja se tunne, että kansalaiset arvostavat meitä ja siihen tietysti vastaa kahta kovemmalla tunnollisuudella.

- Entä vanhempi konstaapeli Lärvänder?

- Ihan sama tuntemukset minullakin on. Kun täällä Pinnanmaalla poliisi on vielä poliisi. Muualla päin Suomea kun se tuppaa olemaan pelkkä möliisi, joka kiusaa tavallisia ihmisiä, että voisi toteuttaa kaikki ne mahdolliset oikut, mitä tiedostavuuden yliannostuksen itseensä imaiseet ihmiset vain keksivät. Sääliksi sinänsä käy muualla toimivia rivipoliiseja. Eihän tämä heidän vikansa ole. Ei ole ihmekään, että kun täällä aukeaa uusi poliisin virka, niin hakijoita on Hangosta Nuorgamiin.

- Kiitokset urheille poliiseillemme ja kiitokset katsojillemme. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan Televisio.

---

YKSITTÄISTAPAUKSIA ENNEN TULVAA

October 1, 2015, 8:47 am

≫ Next: ANTERO LÄRVÄNEN JA HIRVIVAARA

≪ Previous: PINNANMAAN POLIISIT

$

0

0

Vaikka hotellin respassa tunnetusti hoksataan asiat hitaammin kuin muualla, meillekin on valjennut se järkyttävä tosiasia että Suomea riivaa suunnaton ja julma rasististen rikosten aalto. Aallon toisena osana on valmiiksi latvalahon häiskän tekemä epäonnistuneeksi jäänyt murhapolttoyritys. Tässä voidaan todeta, että tälläkään elämänalueella suomalaisilla ei ole sellaista osaamista kuin toiseuden edustajilla, jotka aikanaan kunnostautuivat Tampereella murhapoltossa saaden aikaiseksi kolme ruumista. Tietysti kouvolalaishäiskän teko on raskaampi rikos, sillä sehän oli viharikos, kun Tampereen tapauksessa toiseuden edustajat taas ainoastaan harjoittivat luovaa liiketoimintaa.

Rasistisen rikosaallon toinen osa oli se, että Lahdessa häiskä seisoi lakana päällään ja Suomen lippu kädessä. Tämähän sitten työllisti loputkin Suomen poliisista, puolen ollessa sompailemassa Auer/Aarnio-akselilla ja toinen puoli sitten etsi heppua, joka osti lakanan. Nyt asiaa käsitellään sitten myös Suomen lipun häpäisemisenä ja hotellin respassa mietitään tästä ylen harvoin käytetystä rikosnimikkeestä että Suomen lipun häpäiseminen näköjään onkin sitä, että lippua ei polteta.

Eli Suomea riivaa suunnaton rasististen rikosten aalto. Onneksi toiseuden edustajilla ei rikosrintamalla ole kuin erillisiä yksittäistapauksia. Tarkastellaanpa vuoden mittaista ajanjaksoa ajalta ennen kuin tämä tuorein maahanmuuttoaalto iski. Lähteenä kirjoittaja Nutsy, jolle suuresta työstään vielä suuremmat kiitokset.

05.08.2014 Turku, joukkopahoinpitely

Viisi ulkomaalaistaustaista henkilöä pahoinpiteli suomalaisen 42-vuotiaan miehen, jolle tuli vammoja muun muassa päähän.

http://hommaforum.org/index.php/topic,95045.0.html

09.08.2014 Helsinki, pahoinpitely

Tummaihoinen mies pahoinpiteli suomalaisen pojan lyömällä ja potkimalla.

http://hommaforum.org/index.php/topic,95129.0.html

30.08.2014 Lahti, Tuomio alaikäisen sukupuoliyhteyteen pakottamisesta

Ulkomaalainen mies pakotti suomalaisen 16-vuotiaan tytön sukupuoliyhdyntään.

http://hommaforum.org/index.php?action=dlattach;topic=514.0;attach=35934;image

03.09.2014 Etelä-Savon käräjäoikeus, tuomio alaikäisen sukupuoliyhteyteen pakottamisesta

Ulkomaalainen mies pakotti suomalaisen 16-vuotiaan tytön seksiin kolmesti.

http://www.jlokka.fi/2014/10/16-vuotias-nainen-tyrkytti-itseaan.html

05.09.2014 Espoo, tuomio lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä taparaiskaajalle

Mohamed Abshir Ibrahim tuomittiin Espoon käräjäoikeudessa kahdesta raiskauksen yrityksestä ja kahdesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.

http://hommaforum.org/index.php/topic,95652.0.html

05.09.2014 Helsinki, väkivaltainen ryöstö ja törkeä ryöstö

Somali- ja arabitaustaiset, 17 – 20-vuotiaat nuoret miehet ryöstivät suomalaisen naisen ja 10 minuuttia myöhemmin suomalaisen miehen. Ryöstöt tapahtuivat astaloilla uhkaamalla.

http://hommaforum.org/index.php/topic,95587.0.html

07.09.2014 Vantaa, nuorisojoukko - useita väkivaltaisia ryöstöjä

Pesäpallomailalla uhkaillut nuorisojoukko ryösti useita ihmisiä Heurekan puistossa.

http://hommaforum.org/index.php/topic,95621.0.html

09.09.2014 Leppävirta, raiskaus

40-vuotias ulkomaalaismies raiskasi ja pahoinpiteli 20-vuotiaan suomalaisen naisen.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194926193321/artikkeli/nuori+nainen+raiskattiin+ja+pahoinpideltiin+syntymapaivajuhlissa+epailylla+rikostausta.html

13.09.2014 Helsinki, joukko nuoria teki useita ryöstöjä väkivaltaa käyttäen

Pääosin ulkomaalaisista koostunut nuorisojoukko suoritti neljä väkivaltaista ryöstöä.

http://hommaforum.org/index.php/topic,95780.0.html

29.09.2014 Espoo, nuorisojoukko pahoinpiteli juna-asemalla

20-30 hengen, ulkomaalaistaustainen nuorisoporukka pahoinpiteli viisi suomalaismiestä.

http://hommaforum.org/index.php/topic,96174.0.html

07.10.2014 Helsinki, katujengi hakkaa ja ryöstää

Jengi, jonka jäsenistä suurin osa on erilaisista etnisistä ryhmittymistä käyttänyt silmitöntä väkivaltaa sivullisiin ihmisiin, lähinnä lapsiin ja nuoriin.

http://hommaforum.org/index.php/topic,96355.0.html

23.10.2014 Helsinki, tuomio törkeästä raiskauksesta

Ulkomaalainen mies raiskasi uhrinsa kolme kertaa osoittaen samalla muovikuula-aseella uhria päähän.

http://hommaforum.org/index.php/topic,96682.0.html

30.10.2014 Helsinki, tuomio vaimon raiskauksista ja kunnianloukkauksesta

Helsingin hovioikeus alensi vaimoaan raiskanneen 33-vuotiaan miehen vankeustuomion 3 v 8 kuukauteen. Käräjäoikeuden langettama 4 v 6 kk oli hovin mielestä liian ankara. Khalil Mohammed Khasraw raiskasi tai pakotti vaimonsa seksiin tammikuussa 2012 kuudesti. Sekä mies että nainen ovat Irakin kurdeja.

http://hommaforum.org/index.php/topic,96798.0.html

07.11.2014 Helsinki, tuomio raiskauksesta

Ulkomaalainen mies raiskasi 19-vuotiaan naisen. Käräjäoikeus sovelsi tapauksessa ankarampaa tuomioasteikkoa, sillä tilanne tapahtui ilmeisen pelottavissa olosuhteissa ja naista nöyryyttävällä tavalla.

http://hommaforum.org/index.php/topic,96954.0.html

13.11.2014 Jyväskylä, mies kävi käsiksi lenkillä olleeseen naiseen

Ulkomaalainen mies kävi käsiksi lenkillä olleeseen naiseen.

http://hommaforum.org/index.php/topic,97103.0.html

18.11.2014 Turku, tuomio tuntemattomien sivullisten selkäänpuukotuksesta

James Olanya Odong puukotti takaapäin penkillä istuneita miestä ja naista. Uhrit saivat vakavia vammoja.

http://yle.fi/uutiset/turun_vahatorin_puukottaja_selitti_tekojaan_vihan_tunteella/7636652

21.11.2014 Helsinki, tuomio raiskauksesta seksirikoksien uusijalle

Ulkomaalainen mies raiskasi suomalaisen naisen kuristaen samalla uhriaan kurkusta.

http://hommaforum.org/index.php/topic,97070.0.html

05.12.2014 Helsinki, somalialaisten ja irakilaisten huumejengin väkivaltainen välienselvittely

http://hommaforum.org/index.php/topic,97479.0.html

12.12.2014 Turku, tuomio lapsen raiskauksesta ja törkeästä hyväksikäytöstä

Hatem Ben Mardassi M Saddaki raiskasi 16-vuotiaan tytön.

http://hommaforum.org/index.php/topic,96004.0.html

15.12.2014 Helsinki, joukkopahoinpitely lähijunassa

Yhdeksän miehen ulkomaalaisporukka pahoinpiteli suomalaisen miehen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014121518929182_uu.shtml

18.12.2014 Helsinki, tuomio vaimon taposta

Senegalilainen 39-vuotias Cherif Abdoul Aziz Sy surmasi suomalaisen vaimonsa keittiöveitsellä.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288775479837.html?pos=ok-trm-uutk

01.01.2015 Vaasa, joukkopahoinpitely

Joukko ulkomaalaistaustaisia miehiä pahoinpiteli kahta noin 30-vuotiasta miestä Vaasan keskustassa. Molemmat uhrit joutuivat sairaalaan.

http://hommaforum.org/index.php/topic,97937.0.html

02.01.2015 Ruotsinlaiva, joukkoraiskaus

Kuusi somalimiestä raiskasi ruotsalaisen naisen.

http://www.exponerat.net/media-ljog-inga-svenskar-gruppvaldtog-pa-farjan-det-var-atta-svarta-afrikaner/

14.01.2015 Oulu, kaksi kirvesmurhaa ja virkamiehen tapon yritys

Somalimies tappoi kirveellä kaksi suomalaista miestä ja yritti tappaa vielä poliisin.

http://hommaforum.org/index.php/topic,98171.0.html

23.01.2015 Helsinki, tuomio vauvan törkeästä pahoinpitelystä

Ulkomaalainen mies pahoinpiteli vauvansa aiheuttaen hänelle  aivoperäisen näkövamman,

liikuntavamman, kehitysvamman ja epilepsian.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1421985308890.html

27.01.2015 Helsinki, mies vangittu alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja joukkoraiskauksesta

Uhrit alle 16-vuotiaita tyttöjä.

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=18248

28.01.2015 Kouvola, tuomio ihmiskaupasta – orjan pitämisestä kahdelle

Ulkomaalaistaustaiset miehet huijasivat kolmannelta mieheltä rahat, ottivat hänen passinsa pois

ja sulkivat pizzerian kellariin.

http://hommaforum.org/index.php/topic,91321.0.html

06.02.2015 Helsinki, tuomio kiintiöpakolaisen karkoituksesta useiden seksuaalirikosten johdosta

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on peruuttanut useista seksuaalirikoksista tuomitun afganistanilaisen kiintiöpakolaisen pakolaisaseman ja määrännyt tämän karkotettavaksi kotimaahansa. Suomessa mies tuomittiin vuonna 2011 vankeusrangaistuksiin useista seksuaalirikoksista.

http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1423051223371.html

08.02.2015 Helsinki, vakava pahoinpitely josta nuori suomalaismies hengityskoneeseen

Ulkomaalainen mies löi varoittamatta suomalaista 22-vuotiasta miestä aiheuttaen vakavat vammat.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1305925853709

13.02.2015 Rovaniemi, tuomio lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä

Ali Mustafa Mohammed Mizuri käytti seksuaalisesti hyväkseen 13-vuotiasta suomalaistyttöä.

http://hommaforum.org/index.php/topic,98833.0.html

25.02.2015 Turku, tuomio raiskauksen yrityksestä

Ulkomaalainen mies yritti raiskata suomalaisen naisen. Suomalainen naapuri esti raiskauksen tapahtumisen.

http://www.ts.fi/uutiset/turun+seutu/739258/Naapuri+keskeytti+raiskauksen+kerrostalon+edessa+Turussa

28.02.2015 Helsinki, joukkopahoinpitely ja törkeä ryöstö

Kolme ulkomaalaista nuorta miestä pahoinpiteli ja ryösti suomalaisen 40-vuotiaan miehen.

http://hommaforum.org/index.php/topic,99525.0.html

09.03.2015 Helsinki, tuomio alaikäisen törkeästä raiskauksesta linja-autossa

Abdikarir Nure Elmi raiskasi suomalaisen teinitytön linja-autossa.

http://hommaforum.org/index.php/topic,65261.0.html

19.03.2015 Kaarina, tapon yritys

Ulkomaalainen mies puukotti myös ulkomaalaista pizzerian työntekijää.

http://hommaforum.org/index.php/topic,92429.0.html

22.03.2015 Turku, raiskaus

Ulkomaalainen mies raiskasi 26-vuotiaan suomalaisnaisen.

http://hommaforum.org/index.php/topic,99599.0.html

26.03.2015 Kouvola, puukkomies riehui kansalaisopistossa

Poliisin saapuessa paikalle tunkeutuja antautui ilman vastarintaa.

http://hommaforum.org/index.php/topic,99719.0.html

07.04.2015 Joensuu, tuomio törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä lapsen raiskauksesta

Hudchiev Chorik tuomittiin raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Teot ovat alkaneet lapsen ollessa 3 – 4-vuotias.

http://hommaforum.org/index.php/topic,99946.0.html

13.04.2015 Vantaa, tuhopolton yritys

Tummaihoinen poika yritti polttaa Myyrmäen keilahallin.

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/279220-myyrmaen-keilahallissa-palo-poliisi-etsii-nuorta-poikaa

15.04.2015 Helsinki, tuomio raiskauksista taparaiskaajalle

Abdi Salaan Ahmed Kulane raiskasi suomalaisen naisen. Mies oli tuomittu aiemmin vuonna 2008

raiskauksesta ja raiskauksen yrityksestä.

http://hommaforum.org/index.php/topic,100185.0.html

24.04.2015 Turku, tuomio kuudelle lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä

Kuusi ulkomaalaismiestä käytti parin vuoden aikana hyväkseen suomalaista tyttöä. Tyttö oli ollut tuolloin 12 – 14-vuotias.

http://www.ts.fi/uutiset/turun+seutu/762418/Kuudelle+vankeutta+teinityton+torkeasta+hyvaksikaytosta

15.05.2015 Joensuu, tuomio lasten törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta

Osniel Valdes Silverio sekä raiskasi että käytti seksuaalisesti hyväkseen kahta alle 16-vuotiasta tyttöä.

http://hommaforum.org/index.php/topic,100714.0.html

25.05.2015 Espoo, tuomio alaikäisen raiskauksesta ja lapsen törkeästä hyväksikäytöstä nuorena henkilönä

17-vuotias Abbas Amin raiskasi suomalaisen 14-vuotiaan tytön.

http://hommaforum.org/index.php/topic,100866.0.html

10.06.2015 Vantaa, tuomiot somalitytön pahoinpitelystä isälle ja veljelle

Tyttö oltiin sidottu tuoliin ja lyöty sähköjohdolla, putkella ja käsipainolla.

http://hommaforum.org/index.php/topic,101178.0.html

20.06.2015 Kokkola, joukkopahoinpitely

Kolme ulkomaalaista miestä oli hakannut suomalaisen nuoren miehen.

http://hommaforum.org/index.php/topic,101320.0.html

23.06.2015 Helsinki, tuomio joukkoraiskauksesta

Mustafa Nur Mohamed, Mohamed Ahmed, Saiid Said Aweis, Mahamed Nur Gutale sekä Abdijamiib Abdi Jama. Kyseessä siis tämä kuuluisa Tapanila-case,

http://mvlehti.net/2015/06/24/tapanilan-joukkoraiskaus-tuomio/

24.06.2015 Kuopio, tuomio kehitysvammaisen raiskaamisesta

Cebrail Kundurac raiskasi kehitysvammaisen.

http://hommaforum.org/index.php/topic,101376.0.html

01.07.2015 Helsinki, tuomio alaikäisen joukkoraiskauksesta

Kolme ulkomaalaista miestä (Kenny Atoki-Embambe, Yves Kimuete ja  Anzabi Jordan Mokango) raiskasivat 15-vuotiaan tytön. Atoki-Embambelle langetettiin saman juttuvyyhden käsittelyssä jo toukokuussa kahden vuoden vankeustuomio 13-vuotiaaseen kohdistuneesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja Mokangolle kaksi vuotta ja kolme kuukautta 12-vuotiaaseen kohdistuneesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/karajaoikeus-tuomitsi-vankeutta-15-vuotiaan-joukkoraiskauksesta/701109/

03.07.2015 Helsinki, tuomio raiskauksesta, kahdesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksen yrityksestä

Huseen Roble Adowi raiskasi 13-vuotiaan tytön.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015070319975313_uu.shtml

04.07.2015 Helsinki, tuomio siskon kunniamurhaamisen suunnittelusta

Nuori irakilaismies oli suunnitellut palauttavansa perheensä kunnian perinteisellä uussuomalaisella tavalla.

10.07.2015 Pori, tuomio alaikäisen tytön murhasta ja törkeästä raiskauksesta

Ramin Azimi raiskasi ja tappoi 17-vuotiaan tytön sekä poltti ruumiin.

http://hommaforum.org/index.php/topic,98522.0.html

15.07.2015 Vaasa, tuomio sairaan asiakkaan raiskauksesta

Kaikaws Nader raiskasi suomalaisen naisen. Sairaudestaan johtuen nainen ei pystynyt puolustamaan itseään.

http://hommaforum.org/index.php/topic,101771.0.html

24.07.2015 Helsinki, tuomio pahoinpitelystä, tapon yrityksestä, törkeästä pahoinpitelystä jne.

Samba Bah tuomittiin tapon yrityksestä, törkeästä pahoinpitelystä ja kolmesta pahoinpitelystä sekä muista rikoksista. Uhrit olivat muita maahanmuuttajataustaisia henkilöitä.

http://hommaforum.org/index.php/topic,101947.0.html

24.07.2015 Helsinki, tuomio taposta

Sherif Ahmed El Husseini Ghazi tappoi asunnottomien palvelukeskuksessa miehen lyömällä häntä keittiöveitsellä selkään.

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/loi-rukoilevaa-miesta-veitsella-selkaan-tappajalle-12-vuotta-vankeutta/2093098?pwbi=a43e9c2150bfe6ba8c1d051985e1bf8c

25.07.2015 Oulu, pahoinpitely ja raiskauksen yritys

Tummaihoinen mies pahoinpiteli ja yritti raiskata suomalaisen naisen.

https://www.poliisi.fi/oulu/tiedotteet/1/0/kaksi_raiskauksen_yritysta_oulussa_37392

29.07.2015 Oulu, joukkotappelu

Ulkomaalaistaustaiset henkilöt selvittivät välejään suomalaiskansallisesti pesäpallomailoilla.

http://hommaforum.org/index.php/topic,102036.0.html

Tiedostavuuden yliannostuksesta kärsivä kansalainen toteaisi tuosta listasta että siinä on vain ruko toisistaan erillisiä yksittäistapauksia, joitten perusteella ei voi tehdä mitään laajempia johtopäätöksiä. Sen jälkeen samat ihmiset tekevät yhden häiskän lakanapelleilystä hyvin laajoja johtopäätöksiä jotka koskevat suomalaisten kuolaturpaista fasismia.

Insinööritodellisuudessa elävä tavallinen kansalainen ymmärtää, että tuo lista on todellakin ajalta ennen suurta kansainvaellusta, joten hän ymmärtää kertoa äsken lukemansa viidellä tai pahimmassa tapauksessa kymmenellä. Osa poliiseista elää vielä onneksi reaalimaailmassa, joten hekin osaavat ennakoida tulevaa, niin kuin tämä uutinen kertoo:

MTV Uutisten tietojen mukaan poliisilla on tutkinnassa lukuisia rikoksia, joissa Suomeen tulleet turvapaikanhakijat ovat epäiltyinä.

Yksistään Helsingin poliisille on lyhyen ajan sisällä tullut rikostutkintaan pahoinpitelyitä, näpistyksiä, laittomia uhkauksia, taskuvarkauksia ja seksuaalista häirintää, joka on kohdistunut teinityttöihin.

…

Poliisilähteiden mukaan vain murto-osa turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista on tullut pintaan.

– Näitä kyseisiä rikoksia on nyt alkanut ilmetä kasvavassa määrin. Turvapaikanhakijoiden keskinäiset nahistelut ja heidän aiheuttamansa rikollisuus tulevat vain lisääntymään. Uhkakuvia pitäisi ymmärtää paremmin. Tämä on ollut sinisilmäistä ja käsittämättömän huolestuttavaa, poliisista kerrotaan MTV Uutisille.

Se, mikä ainakin on varmaa on se, että valtiovaltamme käyttäjät ovat näistä tapahtumista tietoisia. Ja he toimivat silti niin kuin toimivat. Heitä voisi verrata henkilöön, joka lyö itseään vasaralla sormeen, huomaa, että se tekee kipeää ja kokeilee sen jälkeen että sattuskos se moukarilla lyöminen ehkä vähemmän. Ja eihän siinä sinänsä mitään. Onhan ihmisellä oikeus sellaiseen. Mutta valtiovaltamme tekee näitä kokeilujaan toisten ihmisten sormilla. Ja se tekee asiasta rikoksen.

Lopettakaa valittaminen ja opetelkaa uimaan

*

Lisäys samana iltana. Ruotsin Norlannin tykistökeskityksistä Suomeen turvaan paenneet elintasosurffarit ovat valittaneet saamastaan ruuasta. Ei kuulemma kelpaa kuin koirille ja naisille. Laitetaanpas tässä kuvatiedostona näkyville. Kyllä minä tuolla sapuskalla pärjäisin. Tietysti minun ja elintasosurffareitten välillä on se pieni ero, että minä maksan ruokani itse, Kiitos Paavo Tajukankaalle ruokalistasta.

Mitäs lukija tuumisi, jos saisi kaiken tämän ilmaiseksi?

ANTERO LÄRVÄNEN JA HIRVIVAARA

October 4, 2015, 4:14 am

≫ Next: PÄIVITETYT NÄLKÄPÄIVÄN KYLTIT

≪ Previous: YKSITTÄISTAPAUKSIA ENNEN TULVAA

$

0

0

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat! Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä. Käsittelemme lähetyksessämme mitäs muutakaan kuin maahamme tullutta rikastavaa ja raikastavaa uussuomalaisuuden tulvaa ja sitä, kuinka karttuinen kansa opettelee uimaan uuden aallon leppeillä lainehilla.

- Näin alkuun voi sanoa, että tottumattomuus on saanut aikaan tiettyjä valitettavia ja epäilemättä ajan myötä ymmärryksen lisääntyessä poistuvia ongelmia, joista uusrikastussuomalaiset ovat ihan aiheesta suivaantuneet. Niin kuin esimerkiksi tämä ohrapuuron syöttäminen. Uussuomalaisethan opettivat meille, ettei ohraa voi syöttää kuin koirille ja ehkä naisille, ja me olemme nyt porukalla opettelemassa pois tästä vastenmieliseksi opetetusta eväästä, jota vielä hetki sitten tietämättämme luulimme vallan suureksikin herkuksi. Voi meitä sivistymättömiä.

- Kouvolassahan onkin vastattu suureen tarpeeseen asianmukaisin menetelmin eli ohrapuuroa vihaaville uussuomalaisille on palkattu thaimaalainen keittäjä. Keskuskeittiösapuskat jätetään suomalaisille koululaisille ynnä eläkeläisille ja siinä samassa on myös lisätty eläkeläisille tarjottavan ravinnon terveellisyyttä jättämällä annoksista leipä pois. Mehän kaikki tiedämme, että ei hiilihydraatteja kannata liikaa ahmia. Se lihottaa ja kaikkea sellaista.

- On tietysti vielä paljon opittavaa, esimerkiksi Joutsenon vastaanottokeskuksessa on paljastunut epäkohta eli telttamajoituksessa on lattialla ollut roskia. Siivouspalvelu ei ole pelannut alkuunkaan. Joku rajoittunut suomalainen voisi tietysti todeta, että eikö aikamiehet osaa itse siivota jälkiään, mutta tämähän on silkkaa kulttuuri-imperialismia toisenlaiseen mies – nainen-suhteeseen tottuneille ihmisille. Mitä me pohjoisen turvekammikulttuurin juopot juntit olemme opettamaan vanhojen sivistysmaitten ylpeitä asukkaita. Totta kai heille tarvitsee tarjota asianmukaisia siivouspalveluja.

- Epäkohtana on myös mainittava, että on tapahtunut jonkunlaisia mielenilmauksia tätä riemastuttavaa uusrikastumista vastaan, mutta onneksi valveutuneet kansalaiset ovat toimineet kiitettävällä päättäväisyydellä. Erityisesti näin tapahtui Tampereella, jossa yhdeksän uuspartisaania puolustautui sankarillisesti heidän kimppuunsa melkein hyökännyttä aivoinvalidia vastaan.

- Mutta koska me tavalliset ihmiset olemme kuuliaisia hallintoalamaisia, niin emmehän me itse ymmärrä kaikkia asioita, joista meidän tulisi olla huolissamme. Mutta siinä meitä auttaa virkakoneisto, joka onkin valmistelemassa uusia määräyksiä joilla suojellaan hirvittävästä vaarasta selvinneitä ja pahoin traumatisoituneita tänne pysyvästi vierailulle tulleita uussuomalaisia. Ja näistä määräyksistä meille kertoo sisäministeriön ihmisten asioihin kärsänsä tunkevan osaston päällikkö, saneleva virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Saneleva virkahenkilö Löröttät-Sixteen, tervetuloa lähetykseen.

- Kiitoksia, toimittaja Lärvänen ja tervehdys kaikille pinnanmaalaisille kuulijoille.

- Minkälaisista määräyksistä nyt oikein on kysymys? Mistä meidän tulisi olla huolissamme uusrikastuttajamaahanmuuttajien puolesta? Mitä emme ole itse vielä hoksanneet?

- Hyvin monista asioista tietenkin, mutta nämä nimenomaiset määräykset liittyvät metsästykseen ja ampumaurheiluun. Onhan nimittäin aivan hirvittävää, että maassamme on toista miljoonaa siviilien hallussa olevaa asetta samaan aikaan kun maahamme tulee kymmeniä tuhansia sodassa traumatisoituneita ihmisiä. Eihän sitä voi ymmärtääkään, minkälaisen kauhun heissä aiheuttaa jostain lähistöltä kuuluva laukauksen ääni.

- Aijaa, taaskos sitä puuhataan niitä pyssyjen pois keräämistä? Mutta ymmärtäähän saneleva virkamieskin, että eihän se onnistu.

- No niinhän ne poliisit ovat minulle sanoneet, tosin itse uskon, että sopivalla tahtotilalla, hyvällä tehtävien delegoimisella esimerkiksi puolustusvoimien henkilökunnan kanssa sekä tehtävien sopivalla priorisoimisella esimerkiksi järjestyksenvalvonnan puolelta resurssien siirtämisellä tämä onnistuisi. Sivistyneessä valtiossa ei mielestäni aseita ole kuin viranomaisilla. Mutta nyt ei pyritä aseitten poistamiseen, vaan humaanin akustisen suoja-alueen perustamiseen.

- Ja mitähän tämän humaanin akustisen suoja-alueen perustaminen käytännössä tarkoittaa?

- Sitä, että jokaisen uusrikastusvastaanottokeskuksen sekä sitä lähimpänä olevan suuremman taajaman ympärille piirretään viidentoista kilometrin harppiympyrä, jonka sisäpuolella ei saa harrastaa minkäänlaista metsästystä tai ampumaurheilua. Tällä tavoin varmistetaan se, että sodan kauhuista traumatisoituneet ihmiset voivat elää täysin rauhassa ilman vastuuntunnottomien suomalaisten ampumien laukauksien herättämää kauhua. Ja tämähän korostuu juuri näin syksyllä, kun nuo hirviporukat liikkuvat. Nehän näyttävät herra nähköön ihan miehitysarmeijalta. Ajatelkaa noita viattomia lapsia! Millaista kauhua he ovat kokeneet ja meidän ajattelemattomien suomalaisten vuoksi kokevat vielä lisää. Mutta nyt sille touhulle tulee loppu!

- Vaan minähän ajattelen niitä lapsia heti kun se lapsuuden määritelmä palautetaan siihen vanhaan malliin, eli kolmikymppinen turaparta ei kylläkään ole lapsi. Vaan että viistoista kilometriä… nehän pykää tännekin sitä uusrikastusvastaanottokeskusta… mitäs se meinaa meidän seuralle… hei Hösse, heitäs mulle se Huitsin Erän toiminta-alueen kartta ja sitten harppi ja viivoitin… kiitti… hjuu… no näyttää siltä että meidän seuran alueella pystyykin sitten jatkossa metsästämään ainoastaan tuolla alueen reunalla olevalla Kaulaanupottamanvituttamanrämpimänsuolla ja se on kyllä pelkkää lettoa. Taisi mennä semmoseksi, että heitellään jatkossa teeriä pelkillä kävyillä. Ja seuran ampumarata jää harppiympyrän sisälle. Sekö on sitten pois käytöstä sekin?

- No tietenkin. Mutta voittehan te ampua siellä ilma-aseilla. Niistä ei tule meteliä.

- Niin, kieltämättä ilmakivääri tuolla sadan metrin luodikkoradalla onkin varsin soiva peli. Vaan esittihän se toisaalta aikanaan toi Soininvaaran Odekin, että otetaan pyssyistä lukot poliisiasemalle. Kyllä niillä voi kylmäharjoitella kotona. Se vaan jäi Odelta selvittämättä, että mitenkähän sillä lukottomalla kiväärillä niitä kylmälaukauksia harjoittelee. Vaan tästä ei ole kyllä hirviporukat yhtään mielissään. Niin kuin ei tietysti muutkaan metsästäjät, mukaan luettuna minä.

- No mutta, jos teillä on tuota purkamatonta energiaa, jonka haluatte tuhlata johonkin niin brutaaliin ja rahvaanomaiseen harrastukseen kuin metsästykseen, niin tehän voitte suunnata toimintahalunne myös rakentavilla tavoilla. Tehän voitte osallistua uusrikastusvastaanottokeskusten toimintaan vapaaehtoistyöntekijöinä. Wippajei, että se olisi hienoa, kun raavaat suomalaiset miehet menisivät pullahalaamaan raavaita irakilaisia miehiä ja osoittaisivat, että Suomi on todellinen rauhan, rakkauden ja välittämisen kansakunta.

- Minulla olisi ehkä tähän jotain kommentoitavaa, samoin kuin hirviporukoillakin mutta kuulijoinamme on myös alaikäisiä, joten jätän kommentoimatta. Sen sijaan kysyn, että onko sisäministeriön ihmisten asioihin kärsänsä tunkeva osasto neuvotellut tästä määräyksestä poliisien kanssa?

- No mitäs neuvoteltavaa tästä määräyksestä poliisien kanssa on?

- Tietenkin sitä, että kuinka uusrikastajien rauhaan vaikuttaa se asia, että ruman näköiset isokokoiset poliisit tulevat uusrikastusvastaanottokeskusten alueelle julmasti pistoolit vyöllä holsterissa. Eikös se herätä pelkoa myös?

- Jaa, tuo pitää kyllä ottaa heti selvitykseen, kun palaan Helsinkiin. Tuo on kyllä ihan hyvä huomio. Meillähän ei ole vielä sitä aseetonta dialogipoliisia niin kuin Ruotsilla. Se on kyllä vakava puute.

- Mutta onkos asiasta keskusteltu puolustushallinnon kanssa?

- Minkä ihmeen takia tästä pitäisi sotilaiden kanssa puhua?

-No esmes sen takia, että jos sopivat tahot perustavat vastaanottokeskukset viiden kilometrin päähän niin Vekarajärven, Kajaanin, Niinisalon, Santahaminan kuin Utin varuskunnista niin tämän määräyksen mukaan aseellinen koulutus siellä jos ei nyt kokonaan lopu, mutta ainakin kärsii huomattavasti. Kun ei saa niitä traumatisoivia laukauksia kuulua.

- Eihän tuossa mitään ongelmaa ole. Myönnän, että en ole sotilasasioitten asiantuntija, mutta eikös tuollainen perusharjoittelu onnistu vaikka keppi kädessä ryömimällä ja huutamalla että laukaus laukaus laukaus sarrrrja sarrrrja. Ja ymmärtäähän toimittaja itsekin, että jotkut maanpuolustukseen liittyvät kysymykset ovat täysin toisarvoisia silloin, kun lievitetään traumautuneitten ihmisten hätää ja siinä samalla kohotetaan asiasta julkisesti huolestuneen ihmisen omaa egoa vielä tuplasti. Ja sen oman egon kohottaminen tässä kuitenkin se pääasia on. Kai toimittaja tämän ymmärtää?

- Ymmärtäähän toki.  Ja tämänhän ymmärtää myös karttuisa kansa, joka opettelee uimaan uusrikastuksen aallokoissa. Pelastusliivit on tosin varattu salskeille arabinuorukaisille, mutta Suomihan on tuhansien järvien maa, joten eiköhän se opettelu onnistu ihan omiin nimiinkin. Sisäministeriön ihmisten asioihin kärsänsä tunkevan osaston päällikkö, saneleva virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Hei äänimiehet! Ehdotan nöyrimmin vetääntymistä paikalta ja siirtymistä saunaan Lällävedelle.

Myöhemmin, matkalla kohti Lällävettä.

Hösse: Vaan tuo idea hirvimiesten osallistumisesta uusrikastusvastaanottokeskusten toimintaan saattaa toimiakin.

Antero: Kuis? Tuntuu vähän epätodennäköiseltä. Meinaan että v-käyrähän tossa vaan nousee. Kun nuo Helsingin pellet päättävät jo etukäteen sitä, mikä uusrikastajia saattaisi loukata ja sen myötä kieltävät sen, mitä täällä on tehty iät ajat.

Hösse: Positiivisen kautta Antero, positiivisen kautta. Katsos, kotouttaminenhan on päivän muotisana. Ja siihen voivat hirviporukatkin osallistua. Meinaan, mitäs kotouttamista se on, ellei näitä ohrapuuronvihaajia totuteta suomalaiseen luontoon. Flooraan ja faunaan. Ja ennen kaikkea faunaan.

Pertta: Taidanpa ymmärtää ajatuksesi ytimen. Uusrikastajiahan pitää totuttaa suomalaiseen luontoon. Hirvimiehet voivat olla tässä suurena apuna. Yksi Suomen luonnon hienoimmista eläimistä on hirvi. Hirviporukat tietävät, missä hirviä on ja voivat viedä uusrikastajia tutustumaan niihin.

Antero: Taidanpa hoksata minäkin. Meinaan, siellä, missä on hirviä, niin siellähän on myös…

Hösse: Jep.

Kotouttamistyöntekijä Urmas Hlärbänen odottaa innolla uusia asiakkaitaan. Urmas kuuluu viiden miljoonan työntekijän moniammatilliseen työryhmään.

*

Lukijalle: Inspiraatio kirjoitukseen tuli Herra X:n minulle lähettämästä lehtileikkeestä:

Trolli vai ei? Ken sen tietää.

Lisäys myöhemmin eli mainos: Nuivan historian yksi ehdottomasti parhaimmista blogikirjoittajista eli Octavius näyttää palanneen vuosia kestäneeltä tauoltaan. Tervetuloa takaisin.

PÄIVITETYT NÄLKÄPÄIVÄN KYLTIT

October 5, 2015, 3:24 am

≫ Next: PETTÄJÄN TIE

≪ Previous: ANTERO LÄRVÄNEN JA HIRVIVAARA

$

0

0

Blogin mainio vakikommentoija Rouva Ano totesi hiljattain näin:

Minkähänlainen herätys tässä maassa pitäisi tapahtua, että tähän touhuun tulisi jotakin järkeä? Seuraavaan nälkäpäiväkeräykseen sen pelkkää luuta ja nahkaa olevan afrikkalaislapsen tilalle kuva tästä 17-vuotiaasta bodaripullistelijasta tai kuva Hiukkavaarasta, jossa kuskataan roskiin ruokaa, joka ei kelpaa turvapaikanhakijoille tai sitten kuva suomalaisista työttömistä ja eläkeläisistä leipäjonossa?

Hotellin respassa otetaan haaste vastaan ja päivitetään nälkäpäivän plakaatit vastaamaan paremmin nykypäivää. Kiitokset Rouva Anolle ideasta.

Ja laitetaanpa loppuun vielä lukijan kuva. Buuri Johannesbuurista laittoi näytille ukkinsa vanhan pistimen, joka on kiertänyt Suomen historian vaiheita aina Kalevankankaalta vuonna 1918.

Ja tästähän onkin hyvä aloittaa uusi työviikko. Muistakaa, että ei maa meidän oo, vaan laiskain lurjusten.

PETTÄJÄN TIE

October 6, 2015, 3:35 pm

≫ Next: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXVI

≪ Previous: PÄIVITETYT NÄLKÄPÄIVÄN KYLTIT

$

0

0

Eli ymmärrysharjoitus 11 ja ½

Kirjoituksessa käsittelen hieman sitä, miten viimeisen parin kuukauden tapahtumat ovat vaikuttaneet minuun itseeni ja minkälaisia mielikuvia ne ovat luoneet. Käsittelen asiaa nimenomaan sellaisena henkilönä, joka on toiminut vuosikausia voimakkaasti sen eteen, että juuri perussuomalaiset menestyisivät puolueena. Toiminta on pohjautunut tietenkin siihen toiveeseen, että perussuomalaisten kautta voitaisiin parhaiten vastustaa sekä EU:n liittovaltiokehitystä että hallitsematonta maahanmuuttoa, jonka seuraukset nähtiin Ruotsissa jo siihen aikaan kun aloitin blogini vuonna 2007.

Tässä vaiheessa kirjoitusta voisin siirtyä henkilökohtaiseen historiaani. Niin kuin olen ennenkin kertonut, niin minähän fanitin pikkupoikana kovasti Hurriganesia. Fanitin sitä silloinkin, kun tajusin yhtyeen tuotannon olevan varsin huonoa. Mutta Hurriganesia fanitettiin, koska Hurriganesia piti fanittaa. Kyse ei oikeastaan ollut yhtyeen tuotannosta, vaan fanittamisen ilosta itsestään ja tietystä vapaaehtoisesta fanaattisuudesta. Eihän se sinänsä vaarallista ollut ja siitä kasvoi aikanaan pois.

Rock-bändin fanittaminen on oma asiansa, eikä sillä ole mitään tekemistä jonkun poliittisen ryhmän tukemisessa. No, tietysti vihervasemmistolaisella osastolla löytyy paljon porukkaa, jotka fanittavat vihervasemmistolaisuutta koska sitä vaan kuuluu fanittaa. Ehkä heitä voisi verrata sifonkihuivisiin Dingo-faneihin joskus 1980-luvun puolivälissä. Aikanaan ne sifonkihuivitytöt kasvoivat siitä fanittamisesta pois ja heistä tuli aikuisia. Vihervasemmistolaiset taas eivät kasva fanittamisesta pois koskaan. Vihervasemmistolaisuus ei ole poliittinen liike, vaan jatkuvat bailut, jotka toiset rahoittavat. Mutta meille tavallisille ihmisille poliittisen ryhmän tukeminen tarkoittaa sitä, että hän haluaa tiettyjen asioitten joko säilyvän tai muuttuvan (ihmisestä ja asiasta riippuen) sen poliittisen ryhmittymän toiminnan myötä.

Siksi olen tukenut voimakkaasti perussuomalaisia, enkä ole keikuttanut persuvenettä vaikka se onkin Timo Soinin johdolla nöyrästi kerta toisensa jälkeen kumartanut niin muille valtapuolueille kuin mediallekin. Olen kuitenkin ollut tietoinen siitä, että perussuomalaisissa on huomattava joukko kansallismielisiä, Suomen maan ja kansan edun puolesta toimivia ihmisiä ja olen (niin kuin moni kaltaiseni ihminen) omalta osaltani tukenut heidän toimintaansa. Jos ei muuten, niin poskea soittamalla, mutta kun posken soitolle löytyy lukijoita, niin on se rikkana rokassa sekin. Nimenomaan heitä olen pyrkinyt tukemaan. Tuki ei ole tapahtunut Timo Soinin vuoksi, vaan Timo Soinista huolimatta. Olen mieltänyt hänet aina varsin vastenmieliseksi ihmiseksi.

Nyt kun sitten tämä niin sanottu Välimeren Pönttövuori pari kuukautta sitten puhkesi, on minullekin käynyt selväksi, että tuki on mennyt hukkaan. Perussuomalaiset eivät ole puolue sanan varsinaisessa merkityksessä, tai ainakaan sellaisessa millaiseksi minä sen olen kuvitellut. Perussuomalaiset ovat yhtä kuin Timo Soini. Ja Timo Soini puolestaan ajattelee poliittisen ryhmittymän toiminnan juuri samalla tavalla kuin rockbändin johtaja. Tärkeintä ei ole se, mitä bändi soittaa. Tärkeintä on saada bändi listoille. Ja nimenomaan niin, että bändin albumin kannessa on Timo Soini etualalla ja bändin nimi on Timo Soini & Taustaorkesteri Perussuomalaiset.

Ne, jotka tukivat ja äänestivät perussuomalaisia eivät tehneet sitä sen karisman vuoksi, jollaisen Timo Soini kuvittelee omaavansa. Maisteri ei muutu maisterisjätkäksi sillä, että hän ilmoittaa olevansa maisterisjätkä ja kirjoittaa blogin plokina. Ihmiset näkivät perussuomalaiset juuri sellaisena vaihtoehtona, joka vastustaa niin EU:n liittovaltiokehitystä, Etelä-Eurooppaan upotettuja tukimiljardeja ja ennen kaikkea hallitsematonta maahanmuuttoa joka rapauttaa maamme taloudellisen pohjan ja pirstoo yhteiskuntarauhan.

Kuinka Soini vastaa?

Soinin linja selviää hyvin parissa haastattelussa. Ensimmäisen hän antoi saksalaiselle Der Spiegel-lehdelle (jutun julkaisi Suomessa MTV3, joten siihen voisi suhtautua varauksella, mutta juttu on julkaistu jo 4.10, ja Soinilla olisi ollut hyvin aikaa ilmoittaa, jos hänen sanomisiaan oltaisiin tulkittu väärin):

Der Spiegel-lehti kirjoittaa, että oikeistopopulisti Timo Soini on muuttanut linjaansa pehmeämpään suuntaan pakolaiskriisin hoidossa.

– Vanhoja linjauksia pitää nyt miettiä uudelleen ja meidän täytyy kantaa vastuumme, sanoo Soini ensimmäisessä haastattelussa ulkoministerinä saksalaisessa mediassa.

…

Joka viikko tulee Saksasta Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen 1500 turvapaikanhakijaa. Perussuomalaiset ovat äänekkäästi vastustaneet pakolaisia.

– Sellaista elämä nyt on. Kun ongelma on niin valtava, kuten pakolaiskriisi tällä hetkellä, muuttuu kaikki. Tässä tilanteessa pitää muuttaa aiempia käsityksiä ja kantaa vastuuta. Sen me teemme nyt, sanoo Soini lehden haastattelussa.

…

Erityisesti Itä-Euroopan maat kieltäytyvät EU-sopimuksista jakaa turvapaikanhakijoita. EU-maiden sisäministerit päättivät 22.9. äänestyksessä pakolaisten siirroista ja jäsenmaiden vastuista heidän sijoittamisessaan. Neljä Itä-Euroopan maata eli Unkari, Tshekki, Slovakia ja Romania äänestivät siirtoja vastaan. Suomi jätti äänestämättä.

– Ei se niin voi mennä, että jäsenmaa sanoo, että tämä ei käy meille, olemme suveneeri maa ja päätämme omista asioistamme. Suomi äänesti tyhjää, mutta me silti kannamme vastuumme asiasta.

Soini välätyttää Der Spiegel - lehden haastattelussa myös sitä vaihtoehtoa, että kieltäytyjät saisivat sanktioita ja esimerkiksi EU-tukia leikattaisiin näiltä mailta.

– Kyllä, se voisi olla yksi vaihtoehto.

…

– Immonen ylitti rajat. Nähtäväksi jää palaako hän nyt lokakuussa. Jos hän pysyy puolueen linjoilla, niin miksipä ei. Joka tapauksessa hän ei saa enää toistaa vastaavanlaisia mielipiteitä.

Itse asiassa tämän kaltaista puhetta olisin voinut aikanaan odottaa vaikkapa Astrid Thorsilta. Persujen kolmas varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen puolestaan nousi esille ja totesi, että näin persut eivät voi jatkaa. Missä hän tietysti oikeassa onkin. Hallituspuolue perussuomalaiset eivät ole tehneet mitään hallitsemattoman ihmistulvan pysäyttämiseksi. Ja mitä vastaa Soini:

- Kyllä minä niin roisisti sanon, että en pidä rintamakarkureista.

…

Onko perussuomalaiset hajoamassa?

- Ei. Mihinkä ne nyt menisivät? Ei niillä ole mitään, minne mennä. Ei siellä maantiellä mukavaa ole.

…

- Nuoret miehet ovat kärsimättömiä. Niin Hauhiallekin kävi Tuntemattomassa sotilaassa, ei pidä olla liian kärsimätön. Pitää malttaa. Mutta nuoret miehet ovat vähän tällaisia. Ei siinä mitään, olen itsekin ollut sellainen.

Minähän en ole nuori mies, vaan suurin piirtein Timo Soinin ikäinen ja silti ymmärrän, että hätäilemällä saattaa tulla muutakin kuin kusipäisiä mukuloita. Sebastian Tynkkynen hätäilee, mutta Soini malttaa mielensä ja sillä aikaa kun hän malttaa mielensä, tulee Suomeen satoja elintasosurffareita päivässä eikä Soini tee asian eteen mitään muuta kuin malttaa mielensä. Samoin ihmettelen Soinin termiä ”rintamakarkuri”. En ollutkaan tietoinen, että Suomen puolustusvoimien reserviyksiköt ovat mobilisoitu turvaamaan elintasosurffareitten mahdollisimman jouheva maahantulo.

Soini on kussut niin minun kuin monen muuhunkin muroihin. Kirjoituksen otsikko oli ”Pettäjän Tie”. Mutta pidänkö minä Soinia petturina? Syytänkö minä Soinia? No en. Minä syytän itseäni. Olen ollut typerä. Kun tarkkaillaan Soinin toimintaa viimeisten vuosien aikana, niin hänhän on tehnyt hyvin selväksi, että hän on perinteinen ammattipoliitikko ja opportunisti. Hänelle ei ole ollut muu tärkeää kuin se, että hänen bändinsä nousee listoille ja hän itse pääsee Suosikin kanteen, niin kuin Jussi Raittinen joskus lauloi. Ei hän sitä ole millään lailla edes yrittänyt kieltää.

Kun tämän asian käsittää, nousee tietysti pintaan katkeruus, sillä niin minun kuin hyvin monen muun ihmisen suurinpiirtein viimeisen kymmenen vuoden ajan tekemä työ on mennyt hukkaan. Halusimme puolueen, joka taistelee Suomen kansan puolesta. Saimme Timo Soinin ja hänen bändinsä listoille. Karmeinta tässä on se, että olemme samassa nollatilanteessa kuin blogia aloittaessani vuonna 2007. Silloin ei ollut käytännössä mitään kanavaa, jota kautta kansallismielistä ajattelua olisi voinut tulla esille. Nyt ollaan edelleenkin samassa tilanteessa. Lisättynä sillä, että rajamme vuotaa ja maahamme tulee tänne päivittäin satoja elintasosurffareita, jotka ovat tulleet tänne jäädäkseen ja loppuiäkseen elätettäväksemme. Maahan, joka ei korvaansa lotkauta näitten surffareitten tekemille rikoksille, mutta joka etsii kaikin mahdollisin voimin jotain häiskää, joka on esiintynyt lakanat yllään.

Jos silloin kymmenen vuotta sitten oltaisiin perustettu vaikkapa ”Suomidemokraatit-puolue”, meillä saattaisi olla poliittinen ryhmittymä, joka toimisi oikeasti Suomen puolesta. Nyt meillä ei ole kuin Timo Soini.

Heitän perussuomalaisille kansanedustajille kysymyksen ja haasteen. Tähänkö te tyydytte? Tämäkö on se, mitä te halusitte? Timo Soini on vain yksi mies. Ei hän ole mikään jumala. Ettekö te saa häntä syrjäytettyä? Ja jos ette saa, niin olisiko aika perustaa uusi puolue, tähdätä vuoteen 2019 ja yrittää pelastaa se, mitä pelastettavissa on? Soinin kanssa ei tapahdu muuta kuin se, että bändi on listoilla ja bändin albumin ostajille jää vain tuulen huuhtoma perse.

Itse olen blogitoimintani aikana pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että asioita hoidetaan puhumalla. Poski solisee ja leuka laulaa. Tällä menolla minäkin joudun väistymään ja tilalle tulevat heput, jotka eivät puhu. Vaan toimivat muuten.

Sitäkö halutaan? Sitä on nimittäin jatkossa taatusti tarjolla. Suomalaisia ei olla keitetty niin kuin sitä kuuluisaa sammakkoa hitaasti lämpiävässä vedessä. Niin kuin ruotsalaisille on tapahtunut. Meidät heitettiin suoraan kiehuvaan soppaan.

Ja Timo Soini on yksi niistä, jotka sitä soppaa hämmentävät. Täysiverisenä ammattipoliitikkona. Audin takapenkillä.

Ja tähänhän käykin hyvin kommentoija S.E.P:n lähettämä lukijan kuva. Tuo masiina näyttää henkilökohtaisen vitutusasteen mittarilta.

Blogikollegani Vasarahammer on myös kirjoittanut samasta aiheesta osuvasti. Kannattaa lukea.

*

Lisätty myös linkkilistalleni blogi Varakaani.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXVI

October 9, 2015, 8:44 pm

≫ Next: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXVII

≪ Previous: PETTÄJÄN TIE

$

0

0

Hotellin respassa pantiin merkille, että Iltalehti taas kertaalleen pääkirjoituksessaan halusi läksyttää Jussi Halla-ahoa. Tällä kertaa läksytys on varsin vaisua ja väsynyttä sillä siitä puuttuu ne kaikki perinteiset rasismin ja fasismin rikinkatkuiset kauhistelut joita tämäntyyppisessa epistolassa on yleensä totuttu näkemään. Ehkä pääkirjoituksen naputellut toimittaja ajattelee, että kun he ovat voittaneet pelin joka tapauksessa, niin tällainen ylimielinen voittajan asenteella olan yli sylkimällinä ruiskaistu kuitti riittää. Eihän tuossa ruiskaisussa edes ole kuin kolme kappaletta. Mutta tarkastellaanpa niitä vielä kumminkin. Se, että taistelu on hävitty, ei vielä merkitse että sota olisi ohi ja on aina hyvä katsoa, millä tavoin vastapuoli opettaa mielestään lopullisesti hävinnyttä osapuolta. Ensimmäinen kappale:

Mielestänne Suomi on Euroopan hölmölä pakolaispolitiikassa. Moititte hallituksen toimia hitaiksi. Pakolaisvyöry pääsi yllättämään, eikä asioissa saatu pitkään aikaan mitään aikaiseksi. Kovin kärki arvostelussanne osuu sisäministeri Petteri Orpoon (kok).

Mitä tässä oikeastaan sanottiin? Onko tässä jotain, joka Iltalehden mielestä riisuu Halla-ahon aseista ja saa hänet vaikenemaan iäksi? Joo, Suomi on Halla-ahon mielestä Euroopan hölmölä pakolaispolitiikassa. Tiedetään. Onko se joku uutinen? Sellainen hölmölä Suomi on minunkin mielestäni. Jos Suomi ei olisi hölmölä, se ottaisi vastaan maksimissaan tietyn määrän kiintiöpakolaisia eikä olisi ottanut vastaan ensimmäistäkään elintasosurffaria.

Halla-aho on moittinut hallituksen toimia hitaiksi. No nopeitakos ne ovat olleet? Hallitus selvittää ja suunnittelee jotain joka saattaaheikentää Suomen houkuttelevuutta elintasosurffareille ja joka astuu ehkä voimaan jopa vuonna 2016. Jos tämä on Iltalehden toimittajan mielestä nopeaa, ei hotellin respassa haluta edes tietää, mitä on hidas toiminta.

Iltalehdessä vielä todetaan, että kovin kärki Halla-ahon asioissa osuu sisäministeri Petteri Orpoon. Oliko tämä tota noin joku skandaali tai edes paheksuttavaa? Jos arvostellaan pakolaispolitiikkaa (oikea termi muuten olisi elintasosurffaripolitiikka) niin siinä yleensä arvostellaan sitä ministeriä, joka on nimenomaisessa vastuussa kyseisestä politiikasta. Annetaan vielä esimerkki rautalangasta: jos Suomen jääkiekkomaajoukkue häviää ottelun, on varsin turhaa arvostella asian tiimoilta esim. Suomen Meripelastusseuran toimintaa.

Vaan antaapa Iltalehden jatkaa:

Kannattaa muistaa, että edustatte itsekin hallituspuoluetta. Puolueellanne on ulkoministerin paikka hallituksessa. Tuolla paikalla istuu perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, joka johtaa puolueenne hallitusryhmää. Luulisi, että ulkoministerikin jotain pystyy vaikuttamaan.

Oletettavaa on, että Jussi Halla-aho muistaa edustavansa hallituspuoluetta ja yhtä lailla on todennäköistä, että hän muistaa, että puolueella on hallituksessa ulkoministerin paikka, jolla paikalla istujan henkilöllisyyskään ei sinänsä ole Halla-aholle vieras. Yksinkertaisemmalla ihmisellä, joihin itse kieltämättä kuulun, herää mielessä kysymys, määritteleekö Iltalehti sen, kuinka poliitikko saa toimia? Ilmoittaako toimittaja, että koska Halla-aho on näistä asioista tietoinen, hän ei saa arvostella puolueensa toimintaa hallituksessa? Vaikka hallituksen toiminta lievästi sanottuna ei ole alkuperäisen hallitusohjelman mukainen?

Mikäli poliittisen ryhmän toimintaa ei saisi arvostella poliittisen ryhmän sisältä päin ja näin pyrkiä sen toimintaan vaikuttamaan, voitaisiin tuolla logiikalla ajatella että esimerkiksi kokoomuksen tulisi edelleenkin olla Vanhasuomalainen puolue, joka suhtautuu varsin myötämielisesti siihen, että Suomi on autonomisena alueena osa suurempaa imperiumia. Jaa, mutta hitto vie, niinhän se onkin.

Vaan palataan vielä tuohon lauseeseen ”luulisi, että ulkoministerikin jotain pystyy vaikuttamaan”. Tässä saa helposti sen mielikuvan, että Jussi Halla-ahon tulisi tyytyä Timo Soinin toimenpiteisiin hallituksen jäsenenä nykyisen ihmisvyöryn aikana. Toimenpiteisiin, jotka Soini on kopioinut Jyrki Kataiselta aina retoriikkaa myöten. Ehkä Iltalehti mieltää nyt jakavansa voittajan oikeutta.

Tähän väliin voikin muuten huomauttaa perussuomalaisille ja nimenomaan Timo Soinille, että vaikka puolue on toiminut viimeisen kuukauden ajan juuri niin kuin vihervasemmistolainen media haluaa toimittavankin, eli sallii hallitsemattoman ihmisvyöryn, niin onko median suhtautuminen puolueeseen muuttunut. Kissan paskat. Kun persut saivat gallupeissa selkäänsä, niin media senkun innostuu irvailemisessaan. Olen sanonut jo vuosia sitten, että persut saavat medialta anteeksi vasta siten, kun lopettavat puolueensa toiminnan kokonaan ja palauttavat kaikki saamansa puoluetuet pankkikorolla lisättynä vihervasemmistolaisten toimittajien yhteiseen ryyppykassaan.

Mutta jatketaan ja mennään ruiskaisun viimeiseen kappaleeseen:

Nyt katsotte, että hallitus on kuitenkin tulossa (vai tullut jo) linjoillenne pakolaispolitiikassa. Perussuomalaiset haluaa nyt puhua pakolaispolitiikasta ei leikkauksista, taloudesta ja työmarkkinoiden tilanteesta.

Tuo viimeisin lause kuvaa hyvin median utopiaa. Median mieleinen pakolaispolitiikka eli siis ulkomaalaisten Suomeen väkisin haaliminen on Pyhä Asia, joka tekee kannattajansa automaattisesti Hyväksi Ihmiseksi, ja silloin ”pakolaispolitiikka” on täysin irrallinen ja erillinen asia suhteessa leikkauksiin, talouteen ja työmarkkinoiden tilanteeseen. Tästä ”irrallisuudesta” tulikin tuoreeltaan erinomainenmuistutusKuntaliitosta, josta todettiin, että tämänhetkinen elintasosurffarivyöry aiheuttaa tarpeen kunnallisveron nostamiseen.

Turvapaikanhakijoiden nopeasti kasvanut määrä lisää painetta kunnallisveron korottamiseen. Kuntaliiton mukaan valtion kunnille maksamat korvaukset eivät jatkossa riitä kasvaviin kuluihin.

Hotellin respassa ei muisteta, että mikään yksinäinen ”irrallinen” asia olisi koskaan aiheuttanut tarvetta nostaa kunnallisveroa koko maassa. Tähän väliin on aivan pakko laittaa ote Vihreitten epistolasta nimeltä ”11 faktaapakolaiskriisistä ja turvapaikanhakijoista”. Otammepa käsittelyyn epistolan kohdan numero 10 ja muistamme samalla, mitä Kuntaliitosta juuri ilmoitettiin:

10. Turvapaikanhakijat eivät tule kalliiksi

Kunnat eivät maksa vastaanottokeskuksia. Valtio kattaa kokonaan vastaanottokeskusten kustannukset ja maksaa lisäksi kunnille korvausta turvapaikanhakijalasten koulutuksesta. Myös terveydenhuolto toteutetaan vastaanottokeskuksissa. Kunnille ei synny turvapaikanhakijoista ylimääräisiä kustannuksia. Kansantaloudellisesti on lisäksi arvioitu, että lisääntyvä maahanmuutto - turvapaikanhakijat tämän osana - voivat merkittävästi lisätä Suomen talouskasvua ja vastata heikkenevään huoltosuhteeseen. Suomalaisten ikääntymisen luomat ongelmat voivat vähentyä arvioiden mukaan jopa puoleen, jos tänne muuttaa lisää työikäisiä ihmisiä.

On tietysti suhteellisen turhaa olettaa vihreitten käsittävän, että mistähän se valtion verokertymä oikein on peräisin, mutta hotellin respassa luullaan, että Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen sen tietää ja on puolestaan lukenut tämän vihreitten epistolan ja onhan hän kieltämättä kuullut nämä väitteet muualtakin. Lisäksi respassa uskotaan, että Kietäväinen hallitsee virkamiestyyppisen kuivan piilovittuilun, jonka hän kuitenkin voi tarvittaessa kategorisesti kiistää. Vai mitä muuta seuraava kommentti on, kun se kumminkin lausutaan samassa uutisessa, jossa kerrotaan, että kunnilta aukeaa turvapaikanhakijoitten vuoksi perse:

Avainasemassa on kotouttamisen onnistuminen. Mikäli kotouttamishanke pyörähtää oikeaan suuntaan, niin turvapaikanhakijoille ovensa avanneissa kunnissa kassavirta voi olla ajan mittaan jopa positiivinen.

– Jos me tässä kotouttamisessa onnistumme, niin nämä ihmiset työllistyvät ja tilanne on päinvastainen, se vahvistaa kansantaloutta. Jos ollaan massoittain työttöminä, niin näkymä on kyllä huolestuttava, Kietäväinen sanoo.

Kietäväinen tietää aivan hyvin, että se, mikä ei ole onnistunut kymmenelle tuhannelle, ei taatusti onnistu sadalle tuhannelle. Oikeastaan hänen (mahdollisesti siis kieli poskessa) esittämää lausuntoa voitaisiin verrata vaikkapa siihen, että Valtion Soveltava Sillanrakennusneuvosto uutisoisi seuraavaa:

- Pielisjoen yli rakentamamme uusi, vallankumouksellisen halpa siltatyyppi vihittiin käyttöön eilen. Silta on rakennettu ilman minkäänlaista raudoitusta ja siltabetoni on korvattu sahanpurun ja hevosenpaskan seoksella. Valitettavasti silta ei kestänyt liikennettä vaan romahti. Olemme oppineet virheistämme ja jatkossa teemmekin Pielisjoen yli ei vain yhtä, vaan kerrassaan kymmenen täysin samanlaista siltaa.

paperilla se näytti ihan hyvältä...