JOTAIN IHAN MUUTA LXX

October 27, 2019, 3:01 pm

≫ Next: TERVEET MIELIPITEET?

≪ Previous: VALTION YLEISOSTOKORTTI

$

0

0

Vallitsevassa, varsin masentavassa ja aina vain pahemmaksi muuttuvassa yhteiskunnallisessa ilmastonmuutoksessa tavalliselle kansalaiselle syötetään ilmastohysterian lisäksi jatkuvasti propagandaa jonka perusteella hänen tulisi hävetä suomalaisuuttaan jota toisaalta ei koskaan ole ollut olemassakaan. Tässä hiljattain mikäs muu kuin verorahoitteinen Yle lisäsi (niitten olemattomien) suomalaisten syntilistalle jälleen historiallista kolonialistista velkaa. Onpa tuotu 1700-luvulla maahan sokeriruokoa Karibian orjasaarelta, onpa suomalaisissa ruukeissa tehty orjien kahlerautaa ja vieläpä on juotu pikkusormi pystyssä kiinalaista teetä kiinalaisista posliinimukeista silkkinen aamutakki päällä. How dare we? Ja hei, eipä nyt mussuteta siellä taustalla kymmenistätuhansista suomalaisista orjista vaan kärsitään oikeaoppista tiedostavaa ja etnisesti edistyksellistä mielipahaa.

Kuuliainen ja valtamediaa uskova hallintoalamainen tietysti tuonkin etnisen epistolan luettuaan ymmärtää repiä ihokkaansa, ripotella tuhkaa päällensä ja suorittaa vaadittavat katumusharjoitukset. Koska itse olen puolestaan tällainen viha-ajatteleva käppäukko ja setämies niin enhän minä ressukka typeryyttäni ja itsekkyyttäni hoksaa tuollaista tehdä vaan kirjoittelenpa häpeämättömästi Jotain Ihan Muuta ja jatkan autokavalkaadia. Tämä poikkeaa normaalista autokaanonista sen verran että läheskään näitä kaikkia esiteltäviä kärryjä ei olla tuotu Suomeen eikä itselläni ole kokemusta kuin yhdestä.

Mutta se sallittakoon koska esittelyssä ovat niinkin lutuset kärryt kuin kääpiöautot. Kääpiöauton määritelmä wikipedian mukaan:

Kääpiöauto on yleensä moottoripyöräksi rekisteröity kolmi- tai nelipyöräinen ajoneuvo, jonka suurin suosio koettiin toisen maailmansodan jälkeen 1950- ja 1960-luvulla. Kääpiöautoihin mahtuu tyypillisesti yksi, kaksi tai kolme aikuista henkilöä. Nykyään valmistetaan joitain kääpiöautoja, kuten Smartia.

Koska tässä blogissa on kirjoitettu eräitäkin vaihtoehtoisia ankkatarinoita niin ehkäpä aloitamme kääpiöautojen esittelyn sillä autolla jonka väitetään olevan Aku Ankan auton esikuva. Eli American Bantam:

Suomeen näitä akuautoja on tuotu kaikkiaan neljätoista kappaletta joista avomalleja kaksi. Tässä akuautossahan on mukavan pyöreät muodot joten laitetaanpa seuraavaksi esille tyylikästä saksalaista kulmikkuutta. Vuorossa AWS Shopper. AWS tulee sanoista Automobilwerk Walter Schätzle. Piru vie, että toi saksan kielikin on niin mukavan kulmikasta:

Auton 290-kuutioinen kone kehitti 15 hv:n tehon, huippunopeus oli 90 km/h ja runkorakenne oli teräsputkea ja peltiä. Kun muuten auton väriä katsoo niin tässähän olisi vetokelpoinen postinjakeluauto ainakin suurkaupunkeihin. Kun itse asiassa koko auto näyttää vähän postilaatikolta. Pyöreämpiä saksalaisia muotoja tarjosi puolestaan Champion Automobilwerke GmbH:n valmistama Champion:

Kyseinen auto näyttää varsin urheilulliselta ja siinä olikin peräti 250-kuutioinen moottori jolla auto liikkui 60 km/h:n huippunopeudella ts. virittämätön mopo ei olisi Championille pärjännyt. Sinänsä huhun mukaan aikanaan Honda Monkey-mopoja tuunailtiin aikanaan kulkemaan jopa sataaneljääkymppiä mikä ei mopon runkoa ajatellen ollut ehkä kovin terveellistä. Vaan siirrytäänpä sitten kaukaiseen itään. Jos lukija mieltää haluavansa itselleen auton joka muistuttaa erehdyttävästi liikkuvaa WC-pönttöä niin valinta on silloin ilman muuta japanilainen Fuji Cabin:

Tässä sympaattisessa voimanpesässä on 121,7-kuution moottori joka kehittää tehoa 5,5 kaakkia ja siinä ei ole starttimoottoria vaan se polkaistaan käyntiin niin kuin moottoripyörä. Palataan takaisin Eurooppaan ja esitellään saksalainen Glas Goggomobil:

Tätä kääpiöautoa tuotiin Suomeenkin yli 2.000 kappaletta.  Max 392 kuution kone kehitti tehoa 15 hevosvoimaa ja huippunopeuskin oli peräti 105 km/h. Pysytään Saksassa (nyt siis puhutaan koko aika Länsi-Saksasta) ja esitellään Gutbrod Superior:

Kääpiöautoksi tämä olikin varsin superior sillä olihan siinä peräti 663-kuutioinen kone joka kehitti max 30 pollea joka liikutti autoa 105 km/h huippunopeudella. Suomeen näitä tuotiin noin 30 kappaletta. Pysytään Saksassa ja huolimatta seuraavan auton nimestä kyseessä ei ole pommikone vaan ihka aito kääpiöauto eli Heinkel Kabine:

Voiko auto enää tämän sympaattisemmaksi tulla? Erityisen tyylikäs on tuo auton edestä aukeava ovi. Sympaattisuutta lisää vielä se, jos vertaa autoa Heinkelin aikaisempiin tuotteisiin joista esitellään vaikkapa Heinkel He-111 jota käytettiin aivan toisenlaisiin ja vähemmän sympaattisiin tehtäviin:

Myös toinen saksalainen lentokoneenvalmistaja eli Messerschmitt joutui kakkosrähinän jälkeen etsimään itselleen rauhanomaisempia tuotteita ja sellainenhan oli Messerschmitt KR eli Kabinenroller:

Kyseinen Mese on ainoa tässä jutussa esitelty kääpiöauto johon allekirjoittanut on törmännyt silloin aikanaan nöösipoikana Kekkoslovakiassa. 191-kuutioinen kone antoi tehoa 9,7 kaakkia joka takasi 88 km/h huippunopeuden. Vaihteita oli neljä eteen mutta ei yhtään taakse ts. kone piti käynnistää väärinpäin että peruuttaminen onnistui. Älkää kysykö minulta kuinka se tapahtuu. Mutta sen voin sanoa, että onhan tuo Mese harvinaisen tyylikäs auto. Tai jotakin. Sitä ei tiedetä, onko tuon kääpiömersun kuskeista kukaan saavuttanut legendan asemaa mutta sen vähän isomman mersun kuskeista sen saavutti moni, ehkä kuuluisimpana suomalaisena kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, lentomestari Ilmari Juutilainen 94:llä vahvistetulla ilmavoitolla joista Mersulla 56:

Kunnia niille joille kunnia kuuluu ja takaisin maan pinnalle. Siirrymme Iso-Britanniaan ja pienelle Man-saarelle mikä tietysti kääpiöautojen kohdalla sopiikin. Esittelemme maailman pienimmän ja lyhyimmän sarjavalmisteisen automallin nimeltään Peel P50:

Siis hei, voisiko enää parempaa nuoren miehen pilluralliautoa ollakaan? Joku tietysti voi esittää tähän väitteeseeni reklamaation mutta minä puhuinkin pillurallista enkä pillumagneetista. Ja luuleeko joku että sillä pillurallilla koskaan oikeasti iholle asti päästiin? Tämän koppakuoriaisen kohdalla voi aina esittää tekosyyn että tulijoita olis kyllä ollut mutta kun ne piru vie eivät mahtuneet kyytiin. Tämän voimanpesän liikkeen takasi suoran ykkösen ruhjova voima eli 49 kuutiota jolla irtosi tehoa 4,5 kaakkia. Nopeutta masiina kehitti 61 km/h ja nykyisin näistä alkuperäisistä koppiaisista maksetaan tommoset 150.000 – 300.000 euroa eli jos jollakin löytyy tommonen ladosta niin kannattaa laittaa myyntiin.

Siirrytäänpä sitten Ranskaan ja esitellään Rovin D2:

Auto ei ole varsinaisesti kylmien kelien auto sillä katon lisäksi siitä puuttuu myös ovet. Eli tällä kannatti kruisailla lähinnä Rivieran kesässä tjmv. Mutta jotain mukavan akuankkamaistahan tässäkin on. Siirrytään takaisin Saksan puolelle ja esitellään Spatz:

Kyseinen auto ei ollut sinänsä varsin käyttäjäystävällinen. Autowiki kertoo:

Moottori oli sijoitettu taka-akselin etupuolelle istuimen taakse. Moottorin ilmajäähdytys oli kuitenkin epäonnistunut ja useimmat 1500 autosta paloivat tulipaloissa. Auto oli arka tulipaloille, koska moottoritilaan sijoitettu bensatankki ja muovikorin ympäröimä ilmajäähdytteinen moottori olivat tuhoisa yhdistelmä moottorin kuumetessa liikaa.

Vaan tekiväthän kääpiöautoja tuolloin aikanaan suomalaisetkin. Tai ainakin suunnittelivat. Tuloksena oli Wihuri Oy:n valmistama Wiima:

Wiimassa oli 300-kuutioinen kone joka kehitti tehoa 15 suomenhevosta ja sen kyytiin mahtui kaksi henkilöä. Wihuri Oy kuitenkin huomasi että Wiiman tuotantokustannukset nousivat lähelle kuplavolkkaria joten autosta ei tehty kuin prototyyppi. Palataanpa sitten tyylikkääseen kulmikkuuteen ja esitellään italialaisen Casalinan valmistama Willam Sulky:

Tässäkin autossa oli pelkkä 49,5-kuutioinen moponmoottori. Vaan olishan siinä sinänsä ihan tyylikäs kaupungin kauppakassi. Ruma kuin fan mutta niinhän on bulldoggikin ja on se silti ihan lutunen. Siirrytäänpä sitten takaisin saksankieliseen maailmaan ja esitellään Zündapp Janus:

Kyseinen auto on siitä mielenkiintoinen että siinä ei ole ovia sivussa vaan sekä edessä että takana ja se on nelipaikkainen. Etupenkillä matkustavat katsovat eteenpäin ja takapenkillä puolestaan taaksepäin. Eli takapenkkiä ei saata mainostaa matkapahoinvoinnista kärsiville. Mahtoiko auton nimi tulla tuon penkkiratkaisun takia? Eikös se Janus ollut se kaksikasvoinen jumala?

Ja lopuksi tullaan sitten ehkä suurimpaan henkilökohtaiseen suosikkiini joka on tshekkoslovakialainen Velorex:

Jo auton nimikin kuulostaa päänsärkylääkkeeltä. Tästä kun ei tiedä että onko kyseessä auto, teltta vaiko ehkä moottoroitu reppu. Tässä härpätinräpättimessä oli kuitenkin Jawan valmistama kaksipyttyinen 344-kuutioinen moottori josta lähti tehoa 17 hevosvoimaa. Tässäkään autossa ei ollut pakkia vaan peruutettaessa moottori piti käynnistää nurinpäin. Suomeen ei kyseistä autoa olla koskaan varsinaisesti tuotu mutta suomalaiset autoharrastajat ovat tuoneet niitä tänne muutaman omin päin. Onhan meinaan se – varsin paikkansa pitävä – sanonta että jos maailmassa on jotain autoa vain kaksi kappaletta niin toinen niistä löytyy Suomesta.

Käydäänpä vielä lopuksi kaksipyöräisten maailmassa ja esitellään erityisesti ranskalaisten aikanaan suosima Velosolex:

Tämä ei siis ole oikeastaan mopo vaan polkupyörä jonka eturenkaassa on kiinni pieni apumoottori jossa ei ole vaihteita eikä kaasua voi säätää vaan se on joko on tai off. Näitä on maailmalla myyty kaikkiaan noin seitsemän miljoonaa kappaletta mutta Suomessa se ei käynyt kaupaksi ja maahantuoja möi erän poistohintaan.

Oikeastaan tässähän tämä oli tällä kertaa. Olis varsin mukavaa hankkia itselleen tuollainen kääpiöauto vaikka sellaiseen sunnuntaiautoiluun. Niissä kun on nykyisiin autoihin verrattuna se oikea ilme. Mikä mahtaisi näistä esitetyistä olla lukijan suosikki? Oma suosikki olisi varmaankin tuo Velorex. Tai sitten Messerschmitt. Siinä on sentään umpikoppa. Vaan miten lie lämmityksen laita? Toisaalta se Heinkelkin on autoksi äärimmäisen lutunen.

Monesta hyvästä on vaikee valita.

---

TERVEET MIELIPITEET?

October 28, 2019, 3:01 pm

≫ Next: PÄIVÄ TIRPPIÄISEN ELÄMÄSTÄ

≪ Previous: JOTAIN IHAN MUUTA LXX

$

0

0

Tulipa törmättyä uutiseen mitä korkeimmin arvostetusta pääministeristämme Antti Rinteestä kertovasta kirjasta. Uutisen suurin sisältöhän oli tietysti Rinteen loihelausuma Jussi Halla-ahosta ja hänen mielipiteistään haittamaahanmuutosta eli:

”Jussi Halla-ahoa ei kannata aliarvioida. Hän on älykäs ja taitava tyyppi, mutta mielipiteiltään sairas.”

Olipa todennut vielä että:

”Halla-ahon ympärillä oleva porukka vaati rajoja kiinni ja sitä, että Suomen pitää sulkeutua. He ajattelevat, että jos olet erinäköinen tai et osaa suomea puhua kuin murtaen, niin pois vain.”

Näitä tällaisiahan kuullaan jatkuvasti. Persubashing jatkuu koko ajan. Kehitetään olkiukko ja potkitaan sitä. Ei siinä mitään uutta sinänsä ole. Joten mietin ennemminkin tässä kirjoituksessa sitä, että mitä ne sitten ovat ne demarien ja samalla kyseisen Antti Rinteen näkövinkkelistä ne terveet mielipiteet? Pohjautuen demareitten toimiin ja esityksiin.

Onko terve mielipide se, että jos kehitysmaalainen häiskä on saanut jalkansa Suomen kamaralle ja sanonut ”asyl” niin hänellä on oikeus oleskella täällä loputtomiin ilman mitään perusteita koska oleskelulupien valitusjärjestelmämme sallii sen? Ja että jokaista hylsytapausta pitäisi erikseen tutkia vielä ulkopuolisen konsultin, jos hän vaikka saisi jotenkin hylsyn peruttua?

Onko terve mielipide se, että kyseisessä turvapaikkahakemusmenettelyssä selkeän hylsyn saaneelle tyypille joka siis tulisi karkoittaa annetaan silti oleskelulupa työn perusteella? Ja samalla nollata koko turvapaikkajärjestelmä? Työn vuoksi jota ei ole. Maassa, jossa on satoja tuhansia kantasuomalaisia työttöminä?

Onko terve mielipide se, että jokaista tänne tullutta - erityisesti islamilaista - haittamaahanmuuttajaa pidetään automaattisesti pohjoismaisena lällydemarina joka on täysin samanlainen ihminen kuin me muutkin suomalaiset? Vaikka tämä pohjoismainen lällydemarius edustaa hyvin pientä osaa maailman väestöstä? Onko omissa päänupeissa rakennettu mielikuva todellisempi kuin todellisuus itse?

Onko terve mielipide se, että Suomessa annetaan islamilaisille itsenäinen verotusoikeus ja kiihdytetään jo muodostuvien rinnakkaisyhteiskuntien syntymistä tietäen, minkälaisen väkivallan määrän se saa aikaiseksi? Plus tietysti samalla hankitaan Curley-efektin myötä lisää maahanmuuttajaäänestäjiä kyseistä järjestelmää ylläpitäville demareille joitten äänestäjäkunta alkaa muuten olla jo Kelan ja kuopan puolessa välissä?

Onko terve mielipide se, että haittamaahanmuuttajien tekemät väkivalta- ja seksuaalirikokset eivät ole ongelma vaan niistä ääneen puhuminen on ongelma? Onko terve mielipide se, että vain vastuullinen valehtelu on vastuullista keskustelua?

Onko terve mielipide se, että tänne parikymppisenä muuttanut ja käytännössä suoraan eläkkeelle muuttava kieli- ja ammattitaidoton ja sellaisena pysyvä jätkä on todellakin Suomen huoltosuhteen pelastaja ja eikä hänen asemaansa Suomen tulevaisuuden pelastajana saa kyseenalaistaa?

Onko terve mielipide se että se, mikä on mennyt perseelleen pian kolmekymmentä vuotta on nähtävä suurena menestyksenä ja sen perusteltu perselleen menemisen arvostelu on vihapuhetta ja sairas mielipide?

Ja ennen kaikkea: onko terve mielipide se, että omien, tietoisesti tehtyjen järkyttävien virheitten suojelemiseksi valheesta on tehtävä arvostelun yläpuolella oleva normi?

Lukijat voisivat auttaa minua ja perustella minulle että nuo edellämainitut ovat todellakin terveitä mielipiteitä. Sillä muutenhan minä päädyn viha-ajattelijan johtopäätökseen ja tuumin että kyseinen Antti Rinne on sekä tyhmä että hänen mielipiteensä ovat sairaita. Ja sama koskee koko Tupperware-kestejä nimeltä demarit.

Ei siinä mitään, jos joku jätkä on tyhmä ja hänen mielipiteensä ovat sairaita.

Mutta se, että kyseinen jätkä on Suomen pääministeri pistää kyllä huolestumaan. Varsinkin kun kyseinen jätkä määrittelee pääministerin arvovallalla mitkä ovat terveitä ja mitkä sairaita mielipiteitä.

Jonka vuoksi Suomessa aletaan olla siinä tilanteessa jossa voi esittää kysymyksen:

Onko faktojen puhuja virallisen näkemyksen mukaan mielipiteiltään sairas?

Onko vain valehtelu enää tervettä?

PÄIVÄ TIRPPIÄISEN ELÄMÄSTÄ

October 31, 2019, 3:01 pm

≫ Next: ME PÖLLYSSÄ MAAILMA PARANNETAAN

≪ Previous: TERVEET MIELIPITEET?

$

0

0

Pinnanmaa, Huitsinnevadan Örnätjärvi, näinä päivinä…

Muuan tirppiäinen oli aamun valon lisääntyessä herännyt ja lentänyt pois öisestä suojapaikastaan tutulle ruokailupaikalle jossa se päivysteli pihlajan oksalla katsellen ympäristöä ja tarkkaillen tilannetta. Tirppiäinen oli tarkemmin sanottuna talitiainen (Parus major) ja talitiaisten keskuudessa se tunnettiin nimellä Tirpviuskis-t-t-Tyy. Kyseiset Tyyn suvun talitiaiset olivat näillä Örnätjärven selkosilla vanhaa perua. Kertoihan tirppiäisten geneettinen muisti sen että Tyyt olivat muuttaneet näille seuduille heti kun jääkauden jää oli paennut näiltä seuduilta ja Ancylusjärven vedet olivat hieman väistyneet.

Itse asiassa tirppiäisten tuhansien sukupolvien taakse ulottuva geneettinen muisti kattoi niitten historian paljon tarkemmin kuin ihmisillä omansa. Tosin historiankirja olisi jäänyt sinänsä varsin lyhyeksi sillä se olisi sukupolvi toisensa jälkeen koostunut lähinnä syö – nuku – lisäänny – pakene petoja-toistosta. Tirppiäisillä oli myös maa-aisti eli ne osasivat kuunnella mitä maa kertoi. Niinpä myös Tirpviuskis-t-t-Tyy tiesi että joskus hyvin kauan aikaa sitten näillä loivamäkisillä mailla oli sijainnut suuri ja hyvin korkea vuoristo. Ihmiset kutsuisivat sitä nimellä svekofennidit mutta tirppiäiset eivät oikein tajunneet mitä se tarkoitti. Ei silti että se olisi niitä niin kiinnostanutkaan. Niillä oli ihan muut prioriteetit.

Tirpviuskis-t-t-Tyy eleli näillä mailla parin neliökilometrin säteellä mutta aina syksyisin, ilmojen kylmetessä se siirtyi juuri tämän talon pihalle sillä kyseisen talon ihmisyksilöt olivat tunnetusti hyväluontoisia ja aloittivat ilmojen viiletessä ruoka-avustustoiminnan. Paikalla elelevä pihakorppi oli kertonut tirppiäisille että nuo ihmiset olivat nimeltään Yrjö ja Ylva Perskeles, ihmiskoiras ja -naaras. Korppi oli todennut että nuo ihmiset olivat muutenkin hyvin rauhallista sakkia ja pitivät monenlaisista eläimistä. Ihan hyviä naapureita. Ihmisuros tosin saattoi joskus lähteä syysaamuisin sellaisen rautaisen murhaputken kanssa metsään mutta ei se silloinkaan uhannut pihaeläimiä mitenkään. Ellei sitten joku supikoira tullut tontille.

Tirpviuskis-t-t-Tyy oli ylpeä siitä että se oli tänä syksynä ensimmäisenä pihalintuna huomannut talviruokinnan alkaneen. Se oli istunut pihlajassa ja nähnyt että ihmisuros ja naaras olivat tulleet pihlajan luo ja viritelleet lintulaudan paikalleen ja täyttäneet sen täyteen. Samalla ne ripustivat oksaan roikkumaan talipallon. Ihmisuros oli vielä todennut:

- No niin, tirppiäiset… Perskeleitten lähes lentävä työmaaruokala on tältä kaudelta jälleen avattu. Tarjolla auringonkukan siementä, kauroja ja maapähkinöitä sekä talipalloa eli teutooneitten kielellä Meisenknöödeliä. Tarjoilu jatkuu aina siihen saakka kunnes keväällä on lehti puussa. Niin notta olkka hyvät!

Tirpviuskis-t-t-Tyy oli vaistomaisesti kajauttanut tirppiäisille ominaisen huomiohuudon ”Jäbät! Evästä!” ja siirtynyt ruokailemaan. Kesällä näitä tarjoiluja ei tarvinnut ja Tirpviuskis-t-t-Tyy löysi helposti eväänsä maastosta vaikka olikin tirppiäiseksi jo varsin iäkäs eli kuusivuotias ja moninkertainen isoisoisoisä. Tämä talvea edeltävä aika oli tässä pihlajassa sijaitsevassa työmaaruokalassa talitiaisten aikaa. Myöhemmin tulisivat myös varpuset ja punatulkut, jokunen hömötiainen sekä pari käpytikkaa. Kävihän laudalla nytkin jo aika ajoin närhiä jotka saivat tirppiäisiltä aina äkäisiä muistutuksia:

- Älä ny siivekkäitten helvetissä kaikkea syö! Hemmetin ahmatti! Mikä nää luulet olevas?

Eiväthän närhet sinänsä tirppiäisiä laudalta karkoittaneet, mahduttiinhan sille porukallakin ja kun talon ulko-ovi kävi niin ne ottivat aina siivekkäitten ritolat. Tirppiäiset puolestaan jäivät aina laudalle. Ne eivät ihmistä säikähtäneet. Yleensä ihmisen ulkoilussa oli kyse siitä että ihmisuros tuli pihalle ja pani suupieleensä palamaan sellaisen omituisen savupötkön. Mistä noista ihmistenkään jutuista selvää otti? Toisaalta… välikö hällä… kun ne olivat kovasti rauhallisia ja kuskasivat säännöllisesti evästä syötäväksi. Se helpottaisi kovia pakkaskuukausia ihan olennaisesti. Ei tillintallintiaisenkaan kannattanut takertua sille merkityksettömiin yksityiskohtiin. Savutelkoon siinä sitten. Ja minä poika natustan sillä aikaa maittavaa siementä ja nokin talipalloa.

Mutta tietty otus ei helpottanut pakkas- eikä muitakaan kuukausia millään tavoin. Noitten Perskeleitten toisilla naapureilla oli pari koiraa. Ei niistä niin suurta lukua. Kunhan aikansa kuluksi tarhassaan rähisivät. Mutta toisilla naapureilla oli kissi. Joka oli myös hoksannut seisovan pöydän. Sellainen perinteisen mustaharmaa maatiaiskissi joka liikkumattomana ei paljon kivestä erottunut. Siellä se perhana taas kyttäsi. Vanhat ja kokeneet tirppiäiset eivät menneet vipuun ja pysyivät pihlajan ylimmillä oksilla siihen asti kunnes kissi kyllästyisi kyttäämään mutta nuoremmat saattoivat olla varomattomampia. Niin kuin nytkin. Se kissi kyttäsi siinä perinteisellä paikallaan ja Tirpviuskis-t-t-Tyy varoitti yhtä kesän aikana täysikasvuiseksi tullutta kokematonta talitiaista:

- Hei älä ny helevatussa lennä siihen laudalle! Ekkö nää että siinä on kis…

*nirsk*

Olisit ny uskonu… hemmetin höhlä… nyt sinä oot huomiseen mennessä enää läjä kissinpaskaa…

Saaliin saatuaan kissi hävisi syömään sen muualle ja samalla aukesi ihmistenkin ovi. Sieltä tuli se ihmisuros jolla oli kädessään kupillinen lisäevästä. Se käveli lintulaudalle ja puheli hyväntuulisella äänellä:

- Tässä olis vähän lisää… ei pääse kesken loppumaan… jaa, perhana… te ootte nirsoja… luuletteko etten mä huomaa… mitäs tuo on toi kaurakasa tossa lintulaudan alla… eikö kelpaa, hä… näinköhän teillä niin nälkäkään on… mitäs jos minä pistän pystyyn viikon mittaisen kauppasaarron… mitäs siitä tuumitte, hä…

Tirpviuskis-t-t-Tyy ei sinänsä ymmärtänyt ihmisten kieltä mutta viestin sisältö meni kuitenkin jakeluun ja sitä vähän hävetti. Olihan sitä tullut nokalla monesti työnneltyä kauransiemeniä maukkaampien makupalojen tieltä. Samalla naapurin koirat alkoivat esittää reklamaatiota:

- Hei, Perskeleen isäntä! Piruako sinä noita lentäviä höyhenpalloja ruokit? Tuo mieluummin meille namipaloja!

Tähän ihmisuros vastasi:

- Älkääs jätkät tyhjästä reklamoiko. Kyllä teidän isäntä pitää teidät oikein hyvässä sapuskassa. Ja se on vielä kunnon evästä eikä mitään idealistista vegaanipaskaa niin kuin joillain kaupunkikoirilla. Niin että kiittäkääs vaan isäntäänne kauniisti ja haukkukaa sille hirviä.

Koirien vastaus tuli loukkaantuneen ulvonnan säestyksellä:

- Mut hei, kyllä me sille viime pyhänä haukuttiin hirvi! Iso sonni. Niin että kyllä tässä sapuskan eteen on töitäkin tehty. Ja isäntäkin oli vireessä. Laski sillä pyssyllään suoraan selkärangasta läpitte. Siihen se sonni tippui niille sijoilleen. Niin että ei passaa tulla kuonoille hyppelemään. Kumminkaan, hei. Vähän arvostusta, hei.

Ihmisuros sytytti mennessään sellaisen savupötkön ja totesi vielä koirille:

- That´s the spirit, boys.

Tirppiäinen jatkoi päiväänsä joka meni niin kuin muutkin päivät:

- Lennä lintulaudalle.

- Ota eväs.

- Lennä oksalle.

- Syö eväs.

- Huilaa hetki.

- Lennä lintulaudalle.

- Ota eväs.

- Lennä oksalle.

- Syö eväs.

- Huilaa hetki.

jne.

Jos joku olisi tullut sanomaan Tirpviuskis-t-t-Tyylle että vähän yksioikoista toi sun päivän ohjelma on niin vastauksena olisi ollut että hei, minähän olen talitiainen. Mitä oikein odotit? Jos haluat Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa niin mene veikkonen ja osta se kirjakaupasta.

Ilta alkoi pimentyä. Tirppiäinen nokki vielä muutamat jyvät ja totesi että piruakos tässä enää rehkimään. Tässä mitään kuntourheilijoita olla. Se lensi mukavaan yöpaikkaansa jonka se oli hoksannut jo aikaa sitten. Ihmisyksilöillä oli ulkorakennus ja sen päädyssä, kurkihirren alla oli kolo josta tirppiäinen mahtui hyvin sisään. Kolosta pääsi suojaiseen ja kuivaan paikkaan jossa saattoi olla koko yön suojassa saalistavilta kissoilta ja pöllöiltä. Maha mukavan täynnä se pörhisti hiukan höyheniään ja nukahti tyytyväisenä.

Piruako nää sen kameran kanssa siinä ojentelet? Annoinko mä luvan kuvata, hä? Ja joo, Ykä ja Ylva pyysivät toivottamaan lukijoille mukavaa viikonloppua sekä mukavaa alkanutta marraskuuta.. No, toivotetaan sitten. Vaikka en minä ymmärräkään mitä ”lukija” tarkoittaa. Mitä on ”lukeminen”? Ja mitä on ”marraskuu”? Eikä meillä tirppiäisillä mitään viikonloppuakaan ole. Työtä joka ristuksen päivä. Te ihmiset ette ymmärrä oikeasta proletaarista yhtään mitään, prrkl…

ME PÖLLYSSÄ MAAILMA PARANNETAAN

November 1, 2019, 3:01 pm

≫ Next: MAALITTAJA

≪ Previous: PÄIVÄ TIRPPIÄISEN ELÄMÄSTÄ

$

0

0

Näyttää siltä että Vihreät De Röda haluaisi dekriminalisoida huumeiden käytön kokonaan. Tahtoo sanoa myös kovien huumeiden. Olen omassa blogissani näitä huumeasioita käsitellyt ennenkin pitemmän kaavan mukaan joten otan nyt hieman lyhyemmin. Vihreitten sisäministeri Maria Ohisalo perustelee huumeiden dekriminalisointia (lue: käytön laillistamista) seuraavasti:

On kansainvälistä näyttöä siitä, että rangaistavuuden poisto vähentää huumausaineisiin liittyviä ongelmia, koska käyttäjät uskaltavat hakeutua hoidon äärelle. Pelkkä riski rikosrekisterimerkinnän saamisesta voi pitää päihdeongelmaisen kaukana viranomaisista.

No, sattuneesta syystä itselläni on varsin hyvä, laaja ja pitkäaikainen kokemus tuosta huumekentästä ja sen perusteella voisin todeta pari asiaa jotka ministeriltä – niin kuin muiltakin vihreiltä – pääsivät unohtumaan joko tietoisesti tai vahingossa:

1. Huomattavalla osalla huumeitten – erityisesti amfetamiinin ja sen johdannaisten – käyttäjillä ei ole minkäänlaista mielenkiintoa hakeutua hoitoon. He eivät pidä huumeitten käyttöään ongelmana. Ongelmana on se, että sitä pyritään estämään.

2. Huumeitten – erityisesti edelleenkin amfetamiinin ja sen johdannaisten – käyttäjät ovat ihan oikeasti vaarallisia toisille ihmisille. Eikö niitä muitakin ihmisiä tulisi ajatella?

Vaan tuskinpa tulisi sillä vihreät lähtevät huumeitten käytössä uhriajattelusta jota kuvaa hyvin vihreän Jyrki Kasvin kommentti:

Omasta puolestani totean että huumeitten käyttö kylläkin alkaa vapaaehtoisesti eikä siihen pakoteta. Huumeita käytetään juuri sen tunteen vuoksi mitä huumeet antavat. Tarjontaa on kun kysyntää on. On turha puhua että ihmiset vain ”ajautuvat” käyttämään huumeita. Mutta linjahan on ollut pitkään se, että ihmisten vastuu tekemisistään pyritään mitätöimään. Joku teki. Joku ajoi. Joku pakotti. Ei ihminen ole itse syypää tekemisiinsä. Hän on viaton uhri.

Suomi on menossa varsin mielenkiintoiseen, joskaan ei millään muotoa miellyttävään suuntaan ja nimenomaan vihreän ajattelun toimesta. Maasta tulisi kieltää liha ja maito. Samaan aikaan huumeitten käyttö tulisi sallia.

Lisätäänpä tähän lyhyeen postaukseen vielä toinen asia eli mainio vakikommentoijani Becker linkitti minulle presidentin kanslian tiedotteen”itsenäisyyspäivän” juhlista. Siinähän todetaan:

Suomen vahvuutena on aina ollut kyky toimia yhdessä, tilan antaminen erilaisille mielipiteille ja tiedon monipuolinen käyttäminen.

Alleviivaus oma. Ennen kuin lukija päästää asiasta röhönaurun niin muistututetaanpas mitä tuossa oikeastaan luki:

Suomen vahvuutena on ollut. Eihän siinä edes väitetä että olisi enää.

MAALITTAJA

November 3, 2019, 2:01 pm

≫ Next: ONNITTELUT HELSINGIN PRAVDALLE

≪ Previous: ME PÖLLYSSÄ MAAILMA PARANNETAAN

$

0

0

Radanvarsikaupunki, lähitulevaisuudessa, ehkä jo tämän hallituksen aikana…

Suomalainenhan oli vieläkin kuuliainen hallintoalamainen niin kuin oli aina ollut ja jos joku viranomainen, varsinkin poliisi käski hänen näyttäytyä paikassa A aikaan B niin hallintoalamainenhan teki työtä käskettyä vaikkei ehkä tiennytkään että mistähän nyt mahtaa olla kysymys ja että oliko käynnissä varsinaista järkeä. Samanlainen kuuliainen hallintoalamainen oli Radanvarsikaupungin poliisiasemalle käskystä ja juuri vaadittuun aikaan saapunut Paavo Pilsneerus joka oli saanut käskyn tulla kuulusteluun viharikoksesta. Kun hän ilmoittautui poliisiaseman tiskille virkailija soitti lyhyen puhelun ja häntä saapui hakemaan kuulusteluhuoneeseen varsin tuimailmeinen poliisi, ehkä samoja neljänkympin ikiä kuin mitä Pilsneeruskin oli. Sinänsä poliisi käyttäytyi korrektin kohteliaasti. Hän pyysi Paavoa luovuttamaan älypuhelimensa kuulustelun ajaksi ja Paavohan luovutti sen kuuliaisesti.

Kuulusteluhuoneeseen siirtyminen ei tapahtunut ns. lännen malliin vaan poliisi kohteliaasti pyysi Paavoa seuraamaan, osoitti kulmissa kädellä tietään ja piteli kohteliaasti ovia auki. No, eihän tietysti poliisilaitoksella siviileillä tarvittavia avaimia ollutkaan joten tuo portsarintouhu oli ymmärrettävää. Kuulusteluhuoneessa poliisi pyysi Paavoa istumaan. Paavo huomasi, että poliisin rintapielessä ei ollutkaan enää poliisin nimi ja numero niin kuin vielä joku aika sitten. vaan siinä oli vain koodi GH76RR19F. Paavo ajatteli kysyä, että kuinkas teillä noin monimutkaiset sukunimet nykyisin on mutta päätti olla hiljaa. Tällaisessa tilanteessa oli turhaa ruveta vitsikkääksi. Ehkä poliisi kuitenkin arvasi Paavon ajatukset. Hän otti pöytälaatikosta pienen, hieman nettimodeemia muistuttavan laitteen ja painoi sen päälle. Siitä alkoi kuulua hiljainen hurina.

- Tuo laite tuossa sotkee kaikki mahdolliset äänitykset mitä tässä tilassa tehdään. Se ei ole oikeastaan teitä varten. Vaan tätä laitosta. Te luovutitte puhelimenne minulle ja matkalla tähän kuulusteluhuoneeseen kuljimme tunnistimen läpi ja se olisi hälyttänyt mahdollisista muista äänityslaitteista. Kas kun teillä ei ole oikeutta nauhoittaa tätä kuulustelua.

- Eikös minulla olisi siihen kuitenkin laillinen oikeus?

- Periaatteessa kyllä, sanoi aikanaan Radio Jerevankin. Mutta lain ja asetusten lisäksi maassamme on voimassa myös käytäntö joka on lain asemassa vaikkei sellaista ole koskaan virallisesti päätettykään. Meillä on tällainen, meille määrätty käytäntö. Ja sanon ihan suoraan että teidän ei kannata ryhtyä käymään asiasta käräjiä valtiota vastaan. Häviätte sen kuitenkin vaikka valtio itse rikkoo lakia. Tai no, valtiohan itsessään on laki. Ja muuten mitä tulee tuohon rintapielessäni olevaan tunnukseen niin sehän on siinä siksi että hallitus haluaa suojella poliiseja maalitukselta. Ainakin niin se väittää. Meillä piirissä me sinänsä pidämme tuota tunnusta tarpeettomana ja nimitämme sitä kissan oksennukseksi joten esittelen itseni ennen kuulustelun aloittamista. Olen ylikonstaapeli Kauko Kettunen, te olette täällä kuulusteltavana viha- ja maalitusrikoksesta ja miellän velvollisuudekseni pyytää teiltä anteeksi jo tässä vaiheessa.

- Miksi?

- Siksi, että niin tämä kuulustelu kuin sitä seuraava prosessi on pelkkää valmiiksi kirjoitettua huonoa teatteria jossa minäkin joudun olemaan mukana yhtenä huonona amatöörinäyttelijänä. Teidän syyllisyytenne on jo päätetty mutta koska pikaoikeuksia ei olla vielä saatu perustettua niin tämän farssin täytyy edetä käsikirjoituksen mukaisesti. Minulla itselläni ei ole mitään teitä eikä teidän mielipiteitänne vastaan. Ymmärrättekö?

- Ymmärrän kyllä.

- No niin, kun nyt nämä epävireisen libretton nuotit on saatu selvitettyä niin hoitanemme tämän kuulustelupuolen.

- Sopiihan se. Mulla ei liene vaihtoehtoa?

- Valitettavasti ei.

Ylikostaapeli Kettunen sammutti äänitysjammerin, käynnisti varsinaisen nauhoittimen ja aloitti:

- Nimi.

- Pilsneerus, Paavo Sepeteus

- Ikä.

- Neljäkymmentäkaksi vuotta.

- Asuinpaikka.

- Radanvarsikaupunki. Ja se on myös syntymäkunta.

- Ammatti.

- Kirjanpitäjä. Mulla on oma kirjanpitotoimisto.

- Teitä syytetään viha- ja maalitusrikoksesta joka kohdistuu Ylen toimittajaan Lirbetta Tirpstenssoniin. Olette kirjoittaneet facebook-tilillänne hänestä kirjoituksia, jotka voidaan tulkita ja näin ollen myös tulkitaan häneen kohdistuvaksi faktojen väärinkäytöksiksi vihatarkoituksessa sekä julkiseksi maalittamiseksi.

- Hä? Mutta minähän kirjoitin siitä toimittajanräähkästä vain kaksi juttua. Ensiksi se kirjoitti että Suomen tulevaisuuden huoltosuhde vaatii ehdottomasti avointa ja mitenkään estämätöntä maahanmuuttoa kehitysmaista. Lisäksi hän sanoi että se rikastaa köyhää ja tylsää suomalaista kulttuuria. No minä löin kirjoituksessani vähän tilastoja siitä että mitenkä sen huoltosuhteen parantamisen kanssa oikein onkaan ja mitä kulttuurinrikastuttamiseen taas tulee niin pistin esille tiettyjen etnisesti edistyksellisten ryhmien tekemät väkivalta- ja seksuaalirikokset. Sitten se törpstenssön kirjoitti että Suomen hyvinvointi on maksettu Karibian orjien verellä josta minä muistuttelin että Suomesta on kyllä viety suomalaisia orjiksi huomattava määrä mutta ei tänne olla tuotu orjia muualta. Ja nuo ovat kyllä faktoja eikä mitään vihapuhetta.

- Juuri faktat ovat vihapuhetta sillä te olette julkisesti kyseenalaistaneet toimittaja Tirpstenssonin ideologisen usk… tarkoitin että siis olette kyseenalaistaneet hänen ammatillisen uskottavuutensa toimittajana ja vieläpä perustellusti. Näitä kyseenalaistajia on muitakin ja kyseinen toimittaja on tällä hetkellä sairaslomalla siksi että hänen mielipiteensä on niin monella taholla todistettu vääriksi ja jopa naurettaviksi.

- Vai että ihan sairaslomalla niin. Ja hyvillä perusteilla juu. Mutta mikä juttu se on se maalittaminen? En minä ole maalittanut ketään enkä oikein ymmärrä koko termiä.

- Selvä juttu ja olettehan te. Teidän kirjoituksillanne oli useita satoja tykkääjiä. Jotka puolestaan ovat toimineet vihafaktojen levittäjinä kun ovat levittäneet teidän kirjoituksianne. Periaatteessa vastuu heidän myöhemmistä teoistaan ovat teidän. Vaikkei niitä tekoja olisikaan mutta määritelty uhka on olemassa. Se uhka on aito, vaikka se ei koskaan tapahtuisi. Ja lisäksi muutama teidän kirjoitus on julkaistu viime aikoina hyvin suosituksi tulleessa äärioikeistolaiseksi nationalistijulkaisuksi määritellyssä Yhdistynyt Kansalaiskanava eli YKK-julkaisussa. Ja kyseinen YKK-julkaisu on ottanut toimittaja Tirpstenssonin maalituksen kohteeksi.

- Horinmummoa kaikki tyynni. Se kyseinen törpöraatiönssön vai mikä se nyt oli aloitti itse hyökkäyksen YKK:ta vastaan. Ensiksi se alkoi kirjoittaa juttuja joitten mukaan koko julkaisu toimii Moskovan ohjeitten mukaisesti. Ilman minkäänlaista näyttöä. Ja sitten se organisoi kampanjan jolla pyrittiin karkoittamaan mainostajat YKK:n sivuilta. Totta kai sellaisesta saa kyistä palautetta. Varsinkin kun sitä on helppo antaa. Kas kun kyseinen toimittelija ei anna faktojen pahemmin pilata hyvää tiedostavaa läppää. Ei niin minun kuin YKK-julkaisun tarvitse keksiä hänestä mitään. Hän antaa materiaalin itse.

GH76RR19F eli ylikonstaapeli Kauko Kettunen katsoi hetken aikaa Paavoa, sitten edessään olevaa pöytää ja sitten siirsi katseensa jonnekin kaukaisuuteen. Hänen ilmeensä kertoi että nortti olis nyt enemmän kuin poikaa. Sitten hän käänsi katseensa takaisin Paavoon:

- Niin… katsokaas… kun ei tässä ole kyse siitä onko toimittaja väärässä vaiko oikeassa. Kyse ei ole totuudesta yleensäkään. Kyse on siitä, että vihapuhe- ja maalittamislain mukaan niin te kuin se YKK-julkaisu on perustellusti kyseenalaistanut toimittaja Lirbetta Tirpstensonin ammatillisen osaamisen. Vieläpä onnistuneesti. Kas kun niin ei saa tehdä. Se täyttää viharikoksen määritelmän. Hjaahah, tää taisikin olla tässä.

Kettunen oli vielä hetken hiljaa ja puhui sitten suoraan nauhurille:

- Epäilty on poliisikuulustelussa tunnustanut syyllistyneensä toimittaja Lirbetta Tirpstensoniin kohdistuneeseen julkiseen vihapuheeseen ja maalittamiseen. Asia siirtyy syyttäjälle. Kuulustelu päättyy tähän.

Sitten Kettunen sammutti nauhurinsa, käynnisti uudelleen äänitysjammerin ja totesi:

- Niin kuin jo aikaisemmin sanoin, olen todella pahoillani.

- Eli tuomio on siis tulossa. Millä matematiikalla minä siltä sitten olisin voinut välttyä? Kun kortit oli näemmä jo jaettu. Ja varsin epäreilusti.

- Ainoastaan sillä että olisitte todistaneet jonkun toisen henkilön julkaisseen kirjoituksenne nimellänne.

- Kuinka minulle nyt sitten käy?

- Te olette varsin pieni kala. YKK-julkaisu on se pääkohde koska sen suosio on jo suurempi kuin iltapäivälehtien. Mutta koska se on julkaissut teidänkin kirjoituksianne niin saatte ehdollista vankeutta vuodesta puoleentoista. Plus tuntuvat sakot. Ja tietenkin vahingonkorvaukset henkisestä kärsimyksestä toimittaja Tirpstensonille. Teidän kohdallanne summa on ehkä tommonen kymppitonni. Tietenkin tätä prosessia venytetään vähintään vuoden mittaiseksi vaikka lopputulos on jo päätetty. Ja tehdään samalla mahdollisimman julkiseksi. Sekin on osa rangaistusta.

- Ja kyseinen tättähäärä perää rahallista kunniaansa muiltakin?

- Tällä hetkellä rikosilmoituksia on parikymmentä.

- Taitaa toi toimittajan henkiseen pipiin pohjautuva uhriutuminen olla varsin hyvä bisnes. Itsekö se Törpstenssoni ne rikosilmoitukset teki?

- Ei tarvinnut. Lain mukaan kun viranomainen tekee sen nykyisin automaattisesti. Mutta sen voin sanoa että asiaan liittyviä nimettömiä nettivinkkejä on kyllä tullut. Täysin samalla sanamuodolla. Vain nimet ovat vaihtuneet. Ja hjuu, sen minä varoitan vielä että suvaitsevais-tiedostavan väestönosan erilaiset ryhmittymät tulevat ottamaan teidät maalitaulukseen ja pyrkivät painostamaan asiakkaitanne että he eivät käyttäisi kirjanpitotoimistonne palveluksia. Ja useassa tapauksessa he ovat onnistuneet niin että firma on mennyt pankrottiin. Todennäköisesti onnistuvat teidänkin kohdallanne.

- No eikös tuo sitten ole vihapuhetta ja maalittamista? Raskaimman jälkeen?

- On. Mutta se ei ole sitä virallisesti sillä te ette ole poliitikko, viranomainen tai toimittaja. Tai yleensä sopivaan poliittiseen viitekehykseen sopiva henkilö. Laki koskee ja suojelee vain heitä. Te olette tämän yhteiskunnan paarialuokkaa. Toisinajattelija yhteiskunnassa joka ei hyväksy toisinajattelua. Ja joka kieltää sen inhimillisyyden ja sananvapauden nimissä.

Paavo Pilsneerus oli hetken aikaa hiljaa ja sanoi sitten:

- Kiitos kumminkin kun olit minulle rehellinen. Tiedänpähän olla jatkossa odottelematta liikoja. Mutta minun on pakko kysyä se tyypillinen. Eli miltä tuntuu tehdä ”työtä jolla on tarkoitus”?

- En tiedä. Kysypä parin kuukauden päästä niin voin vastata.

- Kuis?

- Olen ottanut loparit näistä hommista ja irtisanoutumisaikani loppuu kolmen viikon päästä. Muutan Pinnanmaalle, tarkemmin sanottuna Vökellysvedelle jossa serkkupojalla on kalasäilykefirma. Säilöttyä kalaa menee Japaniin ihan hemmetisti. Sitä särkeäkin jota täällä pidetään roskakalana. Minä menen sinne hommiin. Tekemään työtä jolla on tarkoitus.

Paavo mietti hetken ja totesi sitten:

- Mies vaihtaa poliisin työn, virkamerkin ja virka-aseen kalanpurkitusmasiinaan. Vapaaehtoisesti. Oikeastaan tuo kertoo tästä kaikesta enemmän kuin mikään muu. Tota noin, voinko poistua? Epäilemättä minuun otetaan sitten yhteyttä kun mylly alkaa jauhaa.

- Joo, toki. Minä saatan teidät ulos.

Vielä ennen kuin oltiin poliisiaseman aulan ovella kysyi Paavo ylikonstaapeli Kettuselta:

- Muuttuko tämä koskaan paremmaksi?

Kettunen oli hetken hiljaa ja vastasi sitten:

- Tuskin. Katsokaas, punavihreä hallitus on päässyt vallan ja ennen kaikkea pakkovallan makuun. Sen vuoksi vihapuhe- ja maalituslakia tullaan vielä hienosäätämään. Satun tietämään. Hienosäädetyn lain mukaan viha- ja maalitusrikoksista tuomittu ei ole vaalikelpoinen. Ja se tekee perussuomalaista vaalikelvottoman. Samoin kuin muista kansallismielisistä puolueviritelmistä.

- Mutta eihän ne pysty kokonaista puoluetta… sehän on gallupeissa ykkönen… vieläpä reilusti…

- Kyllä ne pystyy ja juuri siksi ne tekee. Katsokaas, mitenkäs perussuomalaiset käyvät vaalikamppailuaan?

- No ne tietysti osoittavat faktoilla että nykyinen hallitus on toiminut täysin vastuuttomasti ja suomalaisille vaarallisesti.

- Juuri niin. Eli toisin sanoen kyseenalaistavat julkisesti ja perustellusti hallituksen ammatillisen osaamisen. Toisin sanoen syyllistyvät hallitukseen kohdistuvaan rangaistavaan viha- ja maalitusrikokseen. Eivätkä kokkarit taas uskalla ottaa riskiä joten ne pitävät turpansa kiinni.

- Mutta sehän meinaa, että…

- Juuri sitä se meinaa.

Ovella miehet vielä kättelivät toisiaan ja toivottivat hyvää vointia. Sitten he poistuivat tahoilleen. Toiseen suuntaan mies josta tulisi pian tuomittu ja konkurssin tehnyt kirjanpitäjä. Ja toiseen suuntaan työhönsä läpeensä kyllästynyt poliisi josta pian tulisi kalasäilykkeen purkittaja. Jossa työssä hän olisi paljon onnellisempi. Kumpikin heistä tahoilleen kulkiessaan mietti yhtä kysymystä:

Miten ihmeessä tämä pääsi tapahtumaan? Oliko tämä farssi käsikirjoitettu vai tapahtuiko se itsestään?

Kiitokset vakikommentoija Qroquius Kadille inspiraatiosta.

ONNITTELUT HELSINGIN PRAVDALLE

November 4, 2019, 2:01 pm

≫ Next: JOTAIN IHAN MUUTA LXXI

≪ Previous: MAALITTAJA

$

0

0

Suuresti arvostamani blogikollegan Jaska Brownin postauksesta huomasin että Helsingin Sanomat on hiljattain täyttänyt 130 vuotta. Lehti juhlisti merkkipäiväänsä ja nykyistä olemassaoloaan julkaisemalla videon jossa lehden toimintaa selostajana kehuu tunnetusti tasapuolista keskustelua - ainakin voimakkaasti vihervasemmistolaiseksi pakkomääriteltyä sellaista - suuresti kannattava näyttelijä Krista Kosonen:

Videossa kehua retostetaan että Helsingin Sanomat jatkaa työtä ”sananvapauden, totuuden ja tasa-arvon puolesta”.

Minkäslainen se Helsingin Sanomien nykyinen käsitys sananvapaudesta, totuudesta ja tasa-arvosta sitten oikein on?

No, Helsingin Sanomat pitää tiukasti kiinni kahdesta pääperiaatteesta:

1. Helsingin Sanomien näkökulmasta kehitysmaalainen maahanmuutto on kyseenalaistamaton itseisarvo. Sillä, mitä kustannuksia se aiheuttaa suomalaisille niin kehitysmaalaisten elättämisen kuin sitä tukevan maahanmuuttoteollisen koneiston ylläpitämisessä ei ole merkitystä. Myöskään kehitysmaalaisen maahanmuuton aikaansaama suomalaisiin kohdistuva sekä väkivalta- että seksuaalirikollisuus ei ole merkittävää. Vain kyseisen maahanmuuton Suomea rikastuttavalla ideallaitsellään on merkitystä. Minkä myötä kyseiset etnisesti edistykselliset maahanmuuttajat ovat nostettuja arvostelun yläpuolella olevalle jalustalle tekivät tai sanoivat ne mitä hyvänsä. Koska ne ovat olemassa ideana jota Helsingin Sanomat hellii.

2. Helsingin Sanomat kannattaa ehdottoman tiukasti Suomen pysymistä osana Euroopan Unionia johon se Suomea aikanaan yhtä lailla ehdottomasti ajoi. Vaikka kyseisen unionin jäsenyyden myötä Suomi ei ole enää itsenäinen valtio, vaan se joutuu merkityksettömänä Euroopan takahikiän perähikiänä alistumaan vaaleilla valitsemattoman politbyroon/komission päätöksiin jotka puolestaan vahvistaa kumileimasinparlamentti jossa siinäkin Suomen ”vaikutusvalta” on 1,7 prosenttia. Eli alempana kuin käärmeen maha joka on varsin alhaalla jo valmiiksi. Helsingin Sanomat hyväksyy ja pitää hyvänä sekä pysyvänä tilannetta jossa aikaisemmin itsenäinen valtio nimeltä Suomi on nyt pahainen syrjämaakunta joka voi päättää asioistaan vähemmän kuin Suomen suuriruhtinaskunta aikanaan.

Mitä tulee taas sananvapauteen niin terveessä valtiossa nuo kohdat 1 ja 2 olisivat poliittisia asioita joista keskusteltaisiin kiivaasti niin eduskunnassa kuin kansalaisten kesken sekä luonnollisesti valtamediassa. Tarjoten näkökulmia ja mielipiteitä puoleen ja toiseen. Tämä tietenkin siksi, koska kyseiset asiat ovat kansalaisten ja kansakunnan hyvinvoinnille äärimmäisen merkittäviä. Helsingin Sanomien linja sen sijaan on se, että nuo äärimmäisen merkittävät kohdat 1 ja 2 ovat kiveen hakattua, pysyvää ja muuttumatonta yhteiskunnallista lopullista totuutta joitten arvostelu ei kuulusananvapauden piiriin ja jota ei tule muuttaa.

Näin ollen Helsingin Sanomat on saavuttanut paikkansa hyvässä ja arvostetussa edeltäjiensä seurassa:

Nuokin julkaisut edustivat kiveen hakattua, pysyvää ja muuttumatonta yhteiskunnallista lopullista totuutta joitten arvostelu ei kuulunut sananvapauden piiriin ja jota ei tule muuttaa.

Lämpimimmät onnittelut Helsingin Sanomille ja sen henkilökunnalle. Te olette tienne valinneet ja muokanneet lehtenne esikuvienne mukaiseksi. Ja on ihan turha sanoa että ette tienneet mitä teitte. Te teitte sen kaiken tietoisesti.

JOTAIN IHAN MUUTA LXXI

November 7, 2019, 2:01 pm

≫ Next: EPÄILYKSEN PIRU JA MUUAN ISLAMILAINEN

≪ Previous: ONNITTELUT HELSINGIN PRAVDALLE

$

0

0

Eli kolmas aamiainen

Kun tässä nykyisessä punavihreässä shitnadossa aikansa kärvistelee ja välillä maailman sekä erityisesti Suomen menoa kommenteeraa niin selväähän on että verenpaine nousee ja vituttelaatio kasvaa lukemiin joissa veri kiertää väärinpäin ja parta alkaa kasvaa leuasta sisäänpäin saaden aikaan kirjaimellisen partasuun. Niinpä on hyvä välillä nauttia kolmas aamiainen joka koostuu jälleen vanhoista mainospaloista ynnämuista. Yritän pysyä jonkunlaisessa aikajärjestyksessä ja todennäköisesti epäonnistun siinä surkeasti mutta koska olen tämmönen häpeämätön setämies ja käppäukko niin ehkä minulle se sallitaan.

Aloitetaan mainoksella joka saattaisi nykyisin saada aikaan huomattavaa triggeröitymistä sillä asiathan voi ymmärtää niin monella tavalla. Ainakin jos haluaa:

Voi olla, että myös seuraava mainos saatettaisiin käsittää useallakin tavalla:

Moni ihminen, minä mukaan luettuna voisi ajatella että suomalainen naisaines on nykyisin ainakin jossain määrin ja joiltain osiltaan heikentynyt. Meinaan, onhan kutimet ja Ukko-Mauser naisella aika lailla lyömätön yhdistelmä:

Vaan mikäs tekisi pirttiin paremman tunnelman kuin hyvä radio?

Nuo vanhat putkiradiot ovat aivan hemmetin tyylikkään näköisiä. Voi muuten olla että tämä kolokolo-peli saattaisi myös saada aikaan nykyisin lievää suurempaa triggeröitymistä. Tiedä hänestä vaikka valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen laittaisi Oy Juho Jussilan vastuuseen väärien sanojen käytöstä. Kas kun kyseinen mainos löytyy netistä vieläkin joten sehän ei ole vanhentunut (vrt. case Räsänen). Ja huomatkaa että mainoksessa todetaan vielä että ”koettakaapa itse tätä peliä joka sivistyneessä muodossaan on nyt tarjolla myös suomalaisille”. Jos tuosta ei esitutkinnan kynnys ylity, niin mistä sitten:

Aikanaan tupakkimainontaan värvättiin myös Tuntemattoman Sotilaan Hietanen:

Nykyisin Hietanen varmaankin pantaisiin mainostamaan ilmastovastuullisuutta ja biodynaamista parsaa. Ykä-blogissa niitä ei mainosteta vaan mainostetaan hyviä lihasäilykkeitä joista vuorossa ovat OTK-säilykkeet:

Siirrytään 1970-luvulle. Tavallinen kekkoslovakialainen muistaa oikein hyvin mitä Rymd-mehutiiviste oli:

Kesämökkijuomien kuningas. Vanhemmat saattoivat lurauttaa mökillä mikstuuraan sekaan myös Koskenkorvaa. Ja sitten on vuorossa tanakkaa pornoa. Tai ainakin jotain sinnepäin. Nimittäin aikanaan Anttilan postimyyntiluettelo antoi kekkoslovakialaiselle nuorelle miehelle pienen maistiaisen mysteeristä nimeltä nainen:

Toki siihen aikaan oli jo myynnissä myös korkeakulttuurisia anatomia- & mäntäjulkaisuja kuten Jallu, Kalle ja Ratto joissa sekä naisten anatomiaa että sitä mitä sille tuli tehdä esiteltiin perusteellisemmin mutta milläpä kekkoslovakialainen teinipoika olisi iljennyt ostaa noita julkaisuja kioskilta?

Kekkoslovakian aikana kehitys kehittyi ja ihmisille tuli ostettavaksi valmistuotteita niin kuin tämä tetrapakkauksessa myytävä Trip-mehu:

Tuohon aikaan saatettiin Suomessa irvailla Kiinalle jossa kaikki ihmiset pukeutuivat sukupuolettomaan Mao-univormuun. Itse asiassa irvailuun ei ollut aihetta sillä siihen aikaan meilläkin pukeuduttiin porukalla talviaikaan täysin samanlaiseen. Sen nimi vain oli lämpöpuku:

Pistäkää merkille isän ja pojan kekkoslovakialainen hiusmuoti.

Tuolloin oli myös hetken aikaa muotina univormumerkit:

Itsellänikin oli niitä muutamia mutta en kuollaksenikaan muista että myytiinkö niitä sellaisenaan vai oliko siinä mukana levypurkka niin kuin oli esmes lätkä- ja Villi Länsi-korteissa.

Ja sitten kuva-arvoitus 2000-luvulla syntyneille. Mitä hittoa tässä on?

Ja seuraavaksi tarjotaan kekkoslovakialaista terveyskasvatusta. Jossain vaiheessa kananmunien syöntikin muuttui herraksi perkeleeksi kun niissä oli liikaa kolestjotakin. Mutta 1970-luvulla vielä ymmärrettiin millä tavoin aamu kunnolla käynnistyy:

Ja sitten väliin hieman asiaankuuluvaa automainosta. Tarjolla tilaihme:

Toi pompannappi on kyllä kieltämättä symppis mutta jos rehellisiä ollaan niin ei sillä ehkä viitsisi ajella reissua Huitsinnevada – Kilpisjärvi. Jatketaan retroilua. Kekkoslovakian lapsilla ei ollut internettiä. Mutta olipa meillä kumminkin Wiew Master joka tarjosi kolmiulotteista katselunautintoa:

Onko blogin lukijoissa sellaisia jota eivät tunne Wiew Masteria?

Kekkoslovakialaisia Hai-saappaita on mainostettu ennenkin ja niitähän mainostetaan nytkin:

Hai sie! Ja se muodikkain tapa oli tietysti että leveälahkeisten farkkujen lahkeitten takapuoli oltiin survottu hai-saappaan sisälle mutta se etupuoli roikkui sitten etupuolella. Tyyli ratkaisee. Tyylillä on merkitys. Oli Kekkoslovakiassakin.

Mainostetaanpa sitten suomalaista. Näitähän ei enää ole:

Ja tähän väliin voisi panna videon. Meinaan, tuohon aikaan Shell-ketju palkkasi Hurriganesin mainosmannekiiniksi:

Siihen aikaan muistettiin aina sanoa että ”suosi suomalaista, osta kotimaista”. En ymmärrä mihin se viisaus on kadonnut. Siinä mielessä ajat eivät ole muuttuneet että huurteinen maistui silloin ja se maistuu nykyisinkin:

Huomatkaa jälleen muodikas kekkoslovakialainen hiustyyli.

Kun kerran kolmatta aamiaista nautitaan niin missäs muualla aamiaisnälän sammuttaisi parhaiten kuin perinteisellä snagarilla?

Ja eihän tää Ykä-blogi olisi jos tässä ei tupakkia toistuvasti mainostettaisi. Voimasavuke Bostonin korvaa tällä kertaa Punainen Nortti. Miehet jotka yskivät sen tietävät:

Ja sitten jälleen triggeröivää mainontaa Pekka ja Pätkä Neekereinä-hengessä. Mites, Raija, oliskos esitutkinnan paikka?:

Triggeröidäänpäs lisää. Tämä LP-levyn kansikuva saisi nykyisin aikaan huomattavaa feminististä joukkorääkymistä:

Joo, onhan tosin niin että hyvin monet naispuoliset ”musiikki”-artistit ovat nykyisin instagramissa ja muissa sellaisissa lähestulkoon reva paljaana mutta se onkin eri asia koska he tekevät sen vapaaehtoisesti ja tuo levyn kannessa oleva tytönressukka taas oli kapitalistisen ja naisia sortavan järjestelmän uhri joka joutui leipäpalansa eteen poseeraamaan lähes alastomana. Ja varmaankin myös tästä mainoksesta tulisi nykyisin armotonta triggeröitymistä:

Tuostahan saa sen mielikuvan että tyttö riisuu jumpperin ja paljon muutakin ja – piru vie – ihan vapaaehtoisesti. Marilynin jumpperistahan lauloi aikanaan Juice Leskinen ja vaikka häntä kovasti epäkaupallisena oman tiensä kulkijana pidettiin niin kyllä hänkin aikanaan oli mainoksessa:

Joku nuorempihan ei ehkä ymmärrä että mistä tuossa mainoksessa on kysymys mutta sehän pohjautuu Juice Leskisen kappaleeseen ”Ei elämästä selviä hengissä”.

Ja palataan sitten hetkeksi lautamökkien aikaan. Onhan niitä paljon vieläkin ja kuulemma niistä pitäisi joittenkin tutkijoiden mielestä päästä eroon. Miksi?:

Vasemmistopuolueet eivät ole tainneet koskaan tajuta että duunari äänesti niitä ainoastaan tullakseen pienimuotoiseksi kapitalistiksi ja saadakseen duunarin unelman eli omakotitalon,  auton ja kesämökin. 1970-luvulla se unelma oli ihan mahdollinen. Nykyisin ei juurikaan. Ja mennään vielä sinne 1980-luvun loppupuolelle kun eräs suomalainen menestystarina oli alkamassa:

Tuosta ajatteli moni että tuostahan ei tule lasta eikä paskaa. Ja oli väärässä. Tosin, loppulaskussa sitten ehkä sittenkin oikeassa kun katsoi Nokian nousun, uhon ja tuhon. Ehkä ne Nokian ensimmäisenä kehittämät – ja hylkäämät – kosketusnäytöt olisi pitänyt ottaa käyttöön. Itse minä suorastaan vihaan ja pelkään noita älykännyköitä. Niissä masiina käyttää ihmisiä eikä ihminen masiinaa. Asiaan liittyen täytyy laittaa vielä eräs yleisönosaston kirjoitus vuodelta 1987 jossa muuan Neuvostoliittofani vastusti Nokian puhelimia. Ettei, piru vie, Keijo Kaarisade vaikuttanut jo silloin?

Ja käydään tässä lopuksi vielä 1990-luvulla ja laitetaan kyseisen vuosikymmenen yksi tyylikkäimmistä mainoksista eli räppimasiina:

Vaan tässähän tätä oli tällä kertaa. Oikein hyvää alkavaa viikonloppua kaikille lukijoille. Menneitten aikojen tunnelmissa.

EPÄILYKSEN PIRU JA MUUAN ISLAMILAINEN

November 10, 2019, 2:01 pm

≫ Next: VIRANOMAINEN

≪ Previous: JOTAIN IHAN MUUTA LXXI

$

0

0

Helsingissä, ihan näinä päivinä…

Epäilyksen Piru vietti ansaittua safkistaan eräässä helsinkiläisessä neljän huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa asunnon kirjahyllyn ylimmällä ritsillä. Se oli käynyt hakemassa Hotelli Yrjöperskeleestä maittavaa taukoevästä (lihis kolmella jauhelihapihvillä ja kuudella nakilla, sinappi + ketsuppi & puolen litran maito, ei se ollut tuohesta tehty pirunkaan suu), pölähtänyt sitten vaivihkaa tänne ja syödessään se kuunteli vieressä olevista stereoitten kaiuttimista hiljakseen kuuluvaa islamilaista ahlanawallahilallatiqusallahawallaa jonka epävireinen soundi noin tuhat vuotta Suomessa kestäneellä komennuksella ja länsimaisiin sävelasteikkoihin tottuneella ahkeralla virkapirulla ei korvaa oikein hivellyt mutta sehän osasi toki vaientaa mielestään turhan metelin ja keskittyä olennaiseen.

Se olennainen oli olohuoneen sohvalla istuva muuan islamilainen, tarkemmin sanottuna nimeltään Muuan Islamilainen jonka sielunkulkuja Epäilyksen Piru safkiksellaan tutkaili. Muuan Islamilainen oli potentiaalinen vasemmistopolitiikan nouseva tähti, mies joka oli esiintynyt sosiaalisessa mediassa ankarana rasismin ja ennakkoluulojen vastustajana ja jonka tulisi vain valita että lähtisikö hän seuraavissa kunnallisvaaleissa vihreitten, vasureitten vaiko demareitten ehdokkaaksi. Hänellä oli kovasti kysyntää sillä hän ei ollut vielä onnistunut munaamaan itseään sillä lailla julkisesti kuin, no, melkein kaikki aikaisemmat etnisesti edistykselliset ehdokkaat.

Muuan Islamilaisen nostetta paransi se, että suomalainen suvaitsevais-tiedostavaisto piti häntä täysin länsimaistuneena islamilaisena pohjoismaisena lällydemarina joka ei ollut oikeastaan islamilainen ollenkaan vaan piti tätä lällydemarisysteemiä ainoana oikeana yhteiskuntamuotona. Eihän taqyiian taitava Muuan Islamilainen ollut sitä mielikuvaa yhtään horjuttanutkaan. Sinänsä hän oli pohjimmiltaan harras islamilainen joka oli kasvanut islamiin, eli sitä elämässä joka solullaan ja halusi tämänkin jumalattoman maan aikanaan sharia-lain alaiseksi.

Nyt siinä tavoitteessa auttoivat juuri ne typerykset jotka olivat nostaneet hänet jalustalle kielensä, uskontonsa sekä tummemman orvasketensä vuoksi ja jotka olivat vielä hankkineet hänelle suojatyöpaikan sovitteluprojektikoordinaattorina. Jossa työssä hän näennäisesti pyrki ratkaisemaan ongelmia joita ei Suomessa olisikaan ellei hänen kansanryhmänsä olisi aikanaan saapunut tähän maahan. Kaiken lisäksi suomalainen valtamedia teki hänestä juttuja joissa ylistettiin hänen suurta kotoutumismenestystään ja pidettiin häntä esimerkkinä. Muuan Islamilaista syvästi huvitti suomalaisten mitään tarkoittamaton termi ”kotoutuminen”. Aika ajoin hän mietti että jos pohjoismainen hyväuskoinen typeryys olisi palavaa polttoainetta niin islamilaisten maitten öljynmyynti romahtaisi. 

Muuan Islamilainen oli ollut Suomessa jo parikymmentä vuotta ja ihmetteli päivä päivältä enemmän suomalaisten hyväuskoisuutta ja jotain, joka hänestä tuntui lähinnä alistumisen halulta. Hän oli hyvin tietoinen siitä että hänen täällä asuvat ja elävät uskonveljensä – kansallisuudesta riippumatta – olivat tulleet tänne turvapaikanhakijoina vaikka tosiasiallinen tavoite oli päästä varman ja suomalaisten takaaman elatuksen piiriin. Ja se oli vielä – piru vie – onnistunut ja onnistunut säännöllisesti. Ja mitä hölmöt suomalaiset tekivät kun tajusivat näitten turvapaikkastatuksella maassa oleskelevien ihmisten matkustelevan ”turvattomassa” kotimaassaan? Polttivatko ne päreensä? Löivätkö ne kalossinkuvan perseeseen? No, eiväthän toki. Vaan sen sijaan jakoivat Suomen kansalaisuuksia niin kuin ämpäreitä marketin avajaisissa että matkustaminen Suomen passilla olisi entistäkin vaivattomampaa.

Suomeen muutettuaan ja asetuttuaan Muuan Islamilainen oli huomannut hyvin nopeasti että islamilaisten itsensä ei oikeastaan edes tarvinnut huomautella heitä häiritsevistä länsimaisista tavoista joita oli tietysti varsin paljon. Sen teki heidän puolestaan – pääosin naispuolinen – pyllynnuolijoiden ja perskärpästen koulukunta. Aika ajoin Muuan Islamilainen suorastaan ihmetteli että jaa, keksivätkö ne tuostakin asiasta puolestaloukkaantua? Ei hänellä olis juolahtanut mieleenkään. On niillä naikkosilla vilkas toi mielikuvitus…

Toki Muuan Islamilainen ymmärsi että tuo häntäkärpästen koulukunta ei täysin pyyteettömästi rakastanut häntä ja islamilaisia yleensä vaan hän ymmärsi olevansa osa eräänlaista muotia. Muotia, jolla kyseinen koulukunta nosti egoaan hyvänä ihmisenä ja mikäli muoti olisi sattunut osumaan toisin niin kyseinen koulukunta puolestaloukkaantuisi vaikka uuswiccalaisten ameebojen puolesta.

Jokseenkin hurjalta Muuan Islamilaisen mielestä tuntui että tuo koulukunta täysin mitätöi ja ignoroi Muuan Islamilaisen uskonveljien tekemät erittäin suuret väkivalta- ja seksuaalirikosten määrät. Jos hänen kotimaahansa olisi tullut tuhansia suomalaisia elämään kantaväestön rahoilla – mikä tilanne jo itsessään olisi puhdasta scifiä – ja alkaisi sikailla samalla lailla niin sikailijat nostettaisiin nopeasti nosturilla pitkään kiikkuun ja muut ajettaisiin maasta aseella uhaten pois. Ja tuo suomalaisten häntäkärpästen koulukunta hyväksyisi senkin yhtään mutisematta. Olisivathan suomalaiset tuolloin loukanneet heille niin rakkaan toiseuskansan koskemattomuutta. Se sijaan he hyväksyivät myös yhtään mutisematta sen että suomalaisten itsensä koskemattomuutta loukattiin jatkuvasti. Nimenomaan naisten. Ja lastenkin, hitto vie. Aivan kuin lampaat vaatisivat karjatilallista avaamaan ovet susille.

Aivan viime aikoihin saakka Muuan Islamilainen oli ajatellut että Suomen islamilaistuminen tapahtuisi pitkän prosessin aikana, syntyvyyden kautta. Nyt hän oli huomannut että suomalaiset itse nopeuttivat prosessia. Viimeisin tapaus pisti Muuan Islamilaisenkin urakalla ihmettelemään vaikka hän oli Suomessa jo kaikenlaiseen tottunut. Suomihan oli virallisesti kristitty maa. Ja siinä kristityssä maassa avoimesti kristillinen suomalaispoliitikko oltiin laittamassa tuomiolle homoutta arvostelevasta kirjoituksestaan joka puolestaan pohjautui Raamattuun.

Kirjoituksesta, joka oli tehty neljätoista vuotta sitten. Kirjoituksesta, joka oli tehty ennen kuin asiaa koskeva laki oli astunut voimaan. Kirjoituksesta, josta suomalainen poliisi oli todennut että  ei aiheuta toimenpiteitä. Sen sijaan kun Muuan Islamilaisen uskonveli oli sanonut television suorassa lähetyksessä huomattavasti rankemmin että homoudesta rangaistaan kuolemalla niin se oli valtakunnansyyttäjän mielestä sitten ihan ok. Ja se – paremmin kuin mikään muu – kertoi siitä kuinka koskemattoman aseman Muuan Islamilainen ja hänen uskonveljensä olivat tässä maassa saaneet.

Tuo häntäkärpästen koulukunta – joka oli aivan yhtä lailla valtion elätti kuin Muuan Islamilainen itsekin – nakersi jatkuvasti oman yhteiskuntansa niin taloudellista kuin henkistä pohjaa ja toimi samalla kaikin mahdollisin keinoin että islamilaiset saisivat rakentaa omaa rinnakkaisyhteiskuntaansa jonka ei tarvinnut välittää suomalaisen yhteiskunnan säännöistä eikä mielipiteestä.

Ehkä tämä maa todellakin kaipasi sitä shariaa. Ainakin sitä tuntui kaipaavan Muuan Islamilaisen edessä nöyristelevä ja kumarteleva pyllynnuolijoiden ja perskärpästen koulukunta. Joka vielä kaiken lisäksi kehui olevansa feministinen. Tuo feministinen koulukunta tulisi vielä aikanaan oppimaan mitä oli naiseen kohdistuva islamilainen kuri. Ja se oppisi – liian myöhään – että ei Muuan Islamilainen ollutkaan se pohjoismainen lällydemari jollaiseksi he häntä luulivat.

Yhtä kaikki, tuo typerä lauma tekisi Muuan Islamilaisen työn paremmin kuin Muuan Islamilainen itse.

Kirjahyllyn yläritsillä Epäilyksen Piru viimeisteli lihiksensä ja otti viimeisen maitohörpyn. Sillä ei ollut varsinaisesti mitään asiaa Muuan Islamilaiselle sillä se tiesi ettei Muuan Islamilainen tuntenut epäilystä eikä epäröintiä. Voisihan Epäilyksen Piru tietysti piruuttaan kysyä häneltä että:

- No mites hei häiskä, sitten kun saatte tämän Suomen samaan kuntoon kuin lähtömaasi niin kukas teidät sitten elättää?

Kysymys oli turha. Sillä Epäilyksen Piru tietäisi Muuan Islamilaisen vastaavan:

- ʾIn shāʾ Allāh…

Saattaisihan Epäilyksen Piru vielä todeta hänelle että noissa suomalaisissa on se toinenkin, paljon synkempi ja huomattavasti tehokkaampi puoli. Johon vastaus – varsin perusteltu sellainen – kuuluisi:

- No, missä se sitten näkyy?

No niin… oli aika lähteä… uusiin tehtäviin… pirullisiin tehtäviin… kiusaamaan niitä suomalaisia joille epäilyksestä saattaisi olla vielä hyötyä. Vaikka varsin moni kuuluikin siihen häntäkärpästen pesämielen omaavaan laumaan jolle mikään epäilys tai järkipuhe ei auttanut. Epäilyksen Pirulla oli pitkä työhistoria ja jo perusolemuksensa vuoksi se oli pragmaatikko joka ei pahemmin ideologioista ja utopioista perustanut. Mutta osa niistä ideologioista keksi kyllä hyviä ja käyttökelpoisia termejä. Niin kuin ne kommunistit.

Joitten keksimistä termeistä se kaikkein paras ja koskaan vanhenematon oli ”hyödylliset idiootit”.

---

VIRANOMAINEN

November 11, 2019, 11:40 pm

≫ Next: ANTERO LÄRVÄNEN JA PELASTAVA KOMMUNISMI

≪ Previous: EPÄILYKSEN PIRU JA MUUAN ISLAMILAINEN

$

0

0

Eli ymmärrysharjoitus oikeusviranomaisten toiminnan motiiveista

Mietin ymmärrysharjoituksessani sitä, miksi raijatoiviaiset toimivat niin kuin toimivat. Nimi on kirjoitettu tarkoituksella pienellä ja yhteen sillä nykyisen valtakunnansyyttäjän kaltaisia henkilöitä on viljalti ollut ennenkin, on nykyisin ja on tulevaisuudessakin. Kirjoituksen inspiraatio tulee toki case Räsäsestä mutta raijatoiviaiset ovat aikaisemminkin toimineet sananvapausoikeudenkäynneissä samalla tavalla unohtaen Olaus Petrin vanhan viisauden eli ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan”. Viisauteen voisi tietysti lisätä että ”erityisesti lain tulkinnassa tulisi käyttää oikeutta ja kohtuutta”.

Toiminnallaan kyseiset raijatoiviaiset parhaimman mukaan rappeuttavat ihmisten luottamusta oikeuslaitokseen ja samalla koko virkakoneistoon. Ja ovat samalla itse uhka yhteiskuntarauhalle jonka puolesta he väittävät toimivansa. Mutta mikä saa raijatoiviaiset toimimaan niin kuin he toimivat? Itse näen että vaihtoehtoja on kaksi:

1. He ovat oikeasti utopisteja jotka ovat onnistuneesti irtauttaneet itsensä reaalimaailmasta. He oikeasti uskovat monikultturismiin. He uskovat nykyisin niin kovasti hypetettyyn LGBTQ-ideologiaan ja samalla siihen että perinteiset arvot ovat jotain taantumuksellista jonka puolesta puhuminen puolestaan on loukkaavaa ja sen myötä rikollista. He uskovat pohjoismaalaisen lällysosialidemokraattisen islamin olemassaoloon ja sen myötä haluavat kyseiselle uskonnolle ja sen edustajille erityissuojellun aseman, toimivat kyseiset islamilaiset miten hyvänsä. Ja ennen kaikkea he uskovat toimivansa inhimillisen hyvän puolesta. He uskovat olevansa oikeassa ja sen vuoksi uskovat toimivansa oikein.

tai

2. He ovat vain hallintokoneita. Pelkkiä ajatuksettomia ja mielipiteettömiä viranomaisia jotka noudattavat määräyksiä ja toteuttavat vallitsevaa poliittista järjestelmää tukevia sekä ylläpitäviä päätöksiä kaikin käytettävissään olevin keinoin ja millään tavoin kyseenalaistamatta. Kysymys miksi on heille täysin vieras. Nykyisillä viranomaistoiviaisilla on varsinkin sananvapaus – tai sananvapauden rajoittamisasioissa – käytettävissään varsin hyvät keinot joista aikanaan kommentoi muuan Mika Illman:

- Tuskin millään rikosoikeuden lohkolla on lainkäyttäjälle jätetty yhtä paljon harkintavaltaa kuin sananvapausrikosten alueella.

Tuo harkintavalta koskee tietysti myös sananvapauden määrittelyn sananvapausrikokseksi vallitsevaa järjestelmää hyödyttävällä tavalla. Toinen, jo legendaksi muuttunut asiaan liittyvä siteeraus tulee jo Jussi Halla-ahon tuomiosta:

- Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa.

Kyseisille viranomaisille on annettu kelpo keinot toteuttaa joko utopiaansa tai sitten ajatuksetonta viranomaistoimintaa.

Mutta kumpia he ovat ja kumpi vaihtoehto on vaarallisempi?

Jos he ovat utopisteja niin se vaihtoehto on jo historiaa ajatellen erittäin vaarallinen. Utopistit ja valta ovat maailman sivu olleet tuhoa ja kärsimystä tuottava yhdistelmä.

Vaihtoehto kaksi on myös hyytävä. Jos viranomainen toteuttaa vallitsevaa linjaa ajatuksettomasti ja mitenkään kyseenalaistamatta niin väkisinkin tulee mieleen tietyt historiasta tutut viranomaiset jotka myöskin toteuttivat vallitsevaa linjaa ja kuskasivat ihmisiä  härkävaunuihin tapettaviksi. Noissa viranomaisissa ja raijatoiviaisissa on vain aste-ero. Molemmat noudattivat määräyksiä pilkulleen.

Kuuluivat nuo viranomaiset ryhmään 1 tai 2 niin joka tapauksessa on selvää, että he eivät tunne millään muotoa olevansa vastuussa niille kansalaisille jotka heidät elättävät. He eivät ole enää virkamiehistöä vaan virka-aatelia ja he mieltävät, että kansalaisten tulee elää rangaistuksen uhalla heidän määräysvaltansa ja valvontansa alla. Eikä se riitä, vaan kansalaisten tulee uskoa vain heidän hyväksymiinsä arvoihin ja he itse mieltävät olevansa vapaita kaikesta vastuusta.

Eikös tuollaista tilaa kutsuta yleensä despotiaksi?

ANTERO LÄRVÄNEN JA PELASTAVA KOMMUNISMI

November 14, 2019, 2:01 pm

≫ Next: KUKA PUHUU, MISTÄ JA MILLOIN?

≪ Previous: VIRANOMAINEN

$

0

0

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä ja tällä kertaa haastateltavanamme on Eksisteetta Räävälä joka on kertomansa mukaan helsinkiläinen aktivisti sekä vasemmistolaisuuden, feminismin, sukupuolipainotetun tasa-arvon, monikultturismin että genitaalivirkkauksen alueilla. Lisäksi hän opiskelee Helsingin Yliopistossa selitteläätiötä, sovellettua spedestetiikkaa sekä uhriutuvaa akaruikuttamista. Tervetuloa lähetykseen, Eksisteetta.

- Kiitos Antero. Otin aikaisemmin yhteyttä valtamediaankin mutta ne olivat minun ideani suhteen jotenkin ylivarovaisia. Sanoivat sen johtuvan siitä että se Husu jäi taas kertaalleen kiinni valehtelusta ja ne sen vuoksi ovat nyt vähän aikaa sordiino päällä. Vaikka en minä oikein ymmärrä miksi. Sillä vaikka Husu saattoi teknisesti ottaen valehdella niin nyt kuin aikaisemminkin niin asiassaan hän on silti periaatteessa oikeassa joten onhan hän silloin kokonaisuudessakin oikeassa eikä siis oikeastaan valehdellut yhtään ja syyllisiä ovat suvaitsemattomat suomalaiset. Onneksi Huitsinnevadan paikallisradio sentään suostui haastattelemaan minua.

- Niin, mehän olemme täällä avoimia kaikille ihmisille ja näkemyksille. Ja kyllä voiman pimeällä puolella ollaan oltu vähän turhan ankaria Husua kohtaan. Edustaahan hän kuitenkin perinteistä ja arvostettua somalialaista tarinankerrontaperinnettä jossa faktojen ei anneta pilata hyvää läppää. Ehkä kannattaisi enemmän gettuilla niille tahoille jotka ovat nostaneet kyseisen hepun jalustalle ilman vastaavaa substanssia. Mutta jos mennään itse asiaan. Kerroit meille että sinulla oli siis ratkaisu Ruotsia vaivaavaan käsistä räjähtäneeseen rikollisuus- ja väkivaltaongelmaan? Ratkaisua todellakin tarvittaisiin sillä Ruotsihan on tällä hetkellä jossain katastrofin ja täyden katastrofin välimaastossa.

- Kyllä. Minä tiedän sekä syyn siihen, miksi Ruotsissa on niin paljon rikollisuutta että myös ratkaisun, kuinka se saadaan loppumaan nopeasti ja täydellisesti.

- Jaa… no meillä täällä toimituksessakin on kyllä vahva käsitys siitä mistä se johtuu ja mitä sille pitäisi tehdä.

- Joo mutta teidän käsityksenne ovat niitä rajoittuneitten setämiesten so last millenium-käsityksiä. Te tietysti ajattelette että rikollisuus johtuu mukamas kehitysmaalaisista maahanmuuttajista vain siksi että sitä nyt sattumoisin tekevät juuri kehitysmaalaiset maahanmuuttajat ja ratkaisu olisi tietenkin kalossinkuva perseeseen.

- Kyllä me vähän niillä linjoilla on oltu joo. Tai aika paljonkin, itse asiassa.

- Ja siinä te olette totaalisen väärässä. Te vain syyllistätte viattomia ihmisiä vaikka syy on aivan toinen niin kuin on ratkaisukin.

- No mikäs ensittäin on se syy?

- Etkö sinä ymmärrä? Sehän on tietenkin kapitalismi. Kapitalismi tekee ihmisistä rahan vankeja. Ilman rahaa ei voi elää. Ei niin millään. Ja jos kyseessä on kehitysmaasta tullut kieli- ja ammattitaidoton maahanmuuttaja joka ei rakenteellisen rasismin vuoksi pysty työllistymään niin hänen on kapitalistisessa sortoyhteiskunnassa kerta kaikkiaan pakko ryhtyä rikolliseksi. Elättääkseen itsensä ja rakkaat lähimmäisensä.

- Rakkaat lähimmäiset juu. Vaan mikäs se on sitten se ratkaisu?

- Kyllä sinä Antero olet yksinkertainen kun et hoksaa. No se ratkaisuhan on totta kai kommunismi. Kommunismin perusperiaatehan on että ”kukin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeittensa mukaan”. Koska kommunismissa kaikkien tarpeet ovat tyydytetyt niin silloin ei kenelläkään ole enää mitään syytä ryhtyä rikolliseksi.

- Niin yksinkertaistako se on?

- Niin yksinkertaista se on. Ja samallahan siinä pelastuu se ilmastokin. Ainakin Ruotsin kohdalla. Eikö olekin ihanaa! Ilman muuta toisetkin maat sitten aivan varmasti alkaisivat ottaa Ruotsista esimerkkiä. Tällä kertaa se ihan varmasti onnistuu!

- Tuota noin… sinä siis kerroit ideastasi valtamedialle?

- Kerroin niin, mutta niin kuin sanoin ne ovat nyt vähän varovaisia radikaalien ideoitten kanssa vaikka ne olisivat kuinka toimivia.

- Nythän on niin, että tämä haastattelu pannaan paikallisradion podcastiin, siitä tehdään juttu myös Huitsinnevadan Paikallisdemokraattiin ja HuiTV esittää sen myös. Ja esittää useina uusintoina. Ehdotuksesihan on meinaan Greta Thunberg-tasoa ja minä satun tuntemaan eräitäkin vasemmistolaisia – aina eduskuntaa myöten – jotka mielellään pöllisivät ideasi omiin nimiinsä. Siinä vaiheessa kun se valtamedian sordiino taas otetaan pois päältä. Voi olla, että niille tulee jopa tappelu siitä kuka idean mukamas ensimmäisenä keksi vaikka kyllä juuri sinä olet ansainnut ehdottomasti ©:n näin raikkaasta, edistyksellisestä ja toteuttamiskelpoisesta ideasta. Opiskelija, aktivisti ja genitaalivirkkaaja Eksisteetta Räävälä, kiitän sinua lämpimästi haastattelusta. Ja nyt siirto rutioon ja pankaapas soimaan jotain aiheeseen osuvasti liittyvää musiikkia!

- Ja täällä paikallisration rutio. Mikäs muu kappale voisi kuvata tuota esille nostettua raikasta ja tuoretta ideaa paremmin kuin noin viisivuotiaitten mukuloitten laulama ”Lenin-setä asuu Venäjällä” vuodelta 1972:

- Paikallisration rutiosta toivotetaan hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! Kommunisteillekin!

KUKA PUHUU, MISTÄ JA MILLOIN?

November 16, 2019, 5:40 am

≫ Next: MIEHITTÄJÄ

≪ Previous: ANTERO LÄRVÄNEN JA PELASTAVA KOMMUNISMI

$

0

0

Niin kuin lukija hyvin tietää, pyrkii Järjestelmäpuolueen sekä hallitus- että oppositiojaosto kaikin tavoin kampittamaan perussuomalaisten toimintaa kun niillä ei kantti ainakaan ihan vielä kestä vaatia puolueen toiminnan kieltämistä. Tuorein esimerkki saatiin hiljattain. Eduskunnassa on alkanut mutina siitä että on kovasti epiä kun perussuomalaiset saavat eduskunnan kyselytunnilla esittää kysymyksensä ensimmäisenä koska se on suurin oppositiopuolue. Kyseinen käytäntö on ollut voimassa jo pitkään, sitä on pidetty herrasmiessopimuksena eikä se ole aikaisemmin haitannut Järjestelmäpuoluetta millään tavalla. Eihän toki, sillä tähän mennessä lepovuorossa ollut oppositiopuolue on itsekin edustanut Järjestelmäpuoluetta.

On tietysti selvää että Järjestelmäpuoluetta tilanne jurppii. Kas kun perussuomalaiset nostavat hyvin usein pääkysymykseksi juuri haittamaahanmuuttoon liittyvät asiat. Järjestelmäpuolue ei mielellään keskittyisi näihin kysymyksiin sillä niissä joudutaan palaamaan Järjestelmäpuolueen omiin, tietoisesti tehtyihin järkyttäviin virheisiin. Miellyttävintä olisi vain keskustella siitä kuinka Suomi pystyy takaamaan elintasosurffareitten turvallisuuden myös Suomen ulkopuolella josta tuoreena esimerkkinä oli se hylsyn saanut ja Irakissa ammuttu entinen Saddam Husseinin upseeri.

Joku voisi tuumia tästäkin asiasta että no, onko tuo nyt loppujen lopuksi niin suurta. Mutta kun tarpeeksi monta pientä palasta viedään, niin jäljellä ei ole enää mitään. Ja sitähän Järjestelmäpuolue haluaa. Se haluaa päästä eroon oikeasta oppositiosta ja palata koko eduskunnan mitalla turvalliseen vastuulliseen valehteluun.

MIEHITTÄJÄ

November 18, 2019, 2:01 pm

≫ Next: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXIII

≪ Previous: KUKA PUHUU, MISTÄ JA MILLOIN?

$

0

0

Tapahtuu kertomusten Raja, hetkeä ennen sekä Navarra puolivälissä

Tukholma, Ruotsin miehitysalueen pääkomendantin toimisto

Kenraalimajuri Keijo Suopanki kävi toimistossaan läpi päivittäistä tilanneraporttia miehitetyn Ruotsin alueelta niin sotilas-, siviili- kuin talouspuoleltakin. Raportti oli ollut jo pitkään samanlainen ja miellyttävän tylsä: ei erityistä tilastoitavaa. Maa oli rauhallinen. Tilanne Ruotsissa oli miehityksen jälkeen asettunut nopeasti aloilleen, elinkeinoelämä oli alkanut jälleen toimia sillä tuotantolaitokset olivat säästyneet suuremmilta sotatoimilta eikä miehitysjoukkoja kaduilla nykyisin paljoakaan näkynyt. Siihen ei ollut tarvetta. Olivatpahan paikalla kaiken varalta. Ja ne, jotka näkyivät eivät häirinneet ruotsalaisia millään tavoin.

Suomalaiset miehitysjoukot Tukholman alueella oli majoitettu kerrostaloista tehtyihin tilapäiskasarmeihin Rinkebyn alueelle. Tilaa oli siellä paljon, sillä varsinaiset asukkaat oli pakkosiirretty miehityksen aikaan itäiseen Skåneen. Tällä hetkellä suomalaisten osalta – muunmaalaisten joukkojen lisäksi – kantoi miehitysvastuuta seitsemäs jalkaväkiprikaati sekä kolme erillistä sotilaspoliisikomppaniaa.

Ruotsi oli jaettu useisiin miehitysvyöhykkeisiin. Suomen vastuulla oli pohjoinen osa, noin puolet maan pinta-alasta. Suur-Tukholman alue oli puolestaan kaikkien miehittäjien yhteistä miehitysvyöhykettä jossa johtajuus vaihtui puolen vuoden välein. Suomella oli ollut vetovastuu kolme kuukautta ja toimistossaan istuva kenraalimajuri Suopanki oli tehtävässään käytännössä koko Ruotsin ylin hallitsija. Suomen jälkeen vetovastuu siirtyisi Puolalle ja pääkomendantiksi tulisi generał broni Jan Wiśniewski.

RUOTSIN MIEHITYSVYÖHYKKEET:

Valkoinen: Suomi

Sininen: Norja

Punainen: Tanska

Harmaa: Puola

Keltainen: Baltian maat

Vihreä: Yhteismiehitysvyöhyke

Sekä Itä-Skånen eristysalue

Ennen Ruotsin miehitystä Suopanki oli suhtautunut ammattiinsa puhtaasti sotilaan näkökulmasta, mikä tietysti sotilaalle ymmärrettävää olikin. Siihenhän hänet oli koulutettu ja sen hän osasi. Nykyisin – komendanttina – hän joutui ajattelemaan työtään myös hieman filosofin ja jopa psykiatrin näkökulmasta. Sinänsä Operaatio Ragnarök oli ollut loistava menestys. Kellontarkka, raju ja häikäilemätön oppikirjaoperaatio. Ruotsi miehitettiin muutamassa päivässä. Ruotsin oma luurankomiehitetty ja käytännössä toimintakyvytön armeija pysyi kasarmeilla. Ei vastustanut miehitystä mitenkään. Olipa jopa pyytänyt päästä mukaan toimintaan mutta se määrättiin miehittäjän toimesta pysymään paikoillaan.

Ainoa vastarinta tuli odotetusti etnoalueitten aseistautuneilta joukoilta. Joka sekin jäi lyhyeksi. Nuo kevyesti aseistautuneet ja huonosti organisoituneet, varsin usein huumehöyryissään uhoavat joukot olivat varmaankin kuvitelleet että vastassa oli jotain Ruotsin poliisin kaltaista jolle pelkkä uho, rääkyminen ja häikäilemättömyys riittäisi. Siihenhän ne olivat Ruotsissa vuosikymmenten varrella tottuneet.  Hyvin nopeasti ne kauhukseen tajusivat että nyt ei ollutkaan kyse mistään ruotsalaisista dialogipoliiseista vaan vastassa olikin sekä määrällisesti, kalustollisesti, koulutuksellisesti, organisaatioltaan ja myös asenteeltaan totaalisen ylivoimainen sotilaallinen joukko. Joukko, jota ei kiinnostanut, mitä Ruotsin lait sanoivat ja joka toimi häikäilemättömästi. Vielä häikäilemättömämmin mitä etnojengit. Ja ennen kaikkea paljon tehokkaammin. Dialogia tuo joukko ei tarjonnut vaan nyt puhuivat aseet. Ylivoimaiset aseet.

Etnoalueet eristettiin nopeasti ja niiltä katkaistiin vesi, sähkö ja elintarviketoimitukset. Koska meneillään oli talvi, niin vastarinta romahti nopeasti ja erilliset vastarintapesäkkeet tuhottiin ilmavoimien, tykistön ja panssarivaunujen tulella. Vastarintahalua vähensi omalta osaltaan sekin, että siviileihin kohdistuneisiin rikoksiin syylliset etnojengien jäsenet teloitettiin välittömästi ja teloitusryhmissä oli aina mukana naissotilaita. Jengien jäsenethän olivat islamilaisia joitten elämään uskonto vaikutti huomattavasti enemmän kuin tavallisen eurooppalaisen ja jos islamilaisen miehen hengen riistää nainen, niin sehän takaa miehelle tuonpuoleisessa iänkaikkisen kärsimyksen Jahannamissa. Tätä uskomusta käytettiin tehokkaasti ja häikäilemättä.

Teloituksia – joissa teloitetut haudattiin sianruhojen sekaan –  ei myöskään salattu millään tavoin vaan lyötiin internettiin ja ne, sekä miehityksen jälkeiset suuret ja pakolla tehdyt väestönsiirrot saivat aikaan huomattavan vastalausemyrskyn vasemmistoliberaaleissa medioissa niin EU:ssa kuin Yhdysvalloissa. Vastaus vastalauseisiin oli ”entäs sitten, minkäs meinaatte tehdä ja monellako prikaatilla” ja tämähän aiheutti medialle uskomattoman henkisen pipin. Vasemmistoliberaali media oli tottunut kuluneitten vuosikymmenien aikana siihen tilanteeseen että se oli tosiasiallinen vallankäyttäjä ja nyt se joutui havahtumaan siihen, että sen valta olikin pelkkää puhetta ja kun puheesta ei enää välitetty niin se ei pystynyt enää muuhun kuin itkupotkuraivareihin. Jotka söivät sen arvovaltaa vielä entistäkin enemmän.

Operaatio Ragnarökin suunnitelman mukaisesti Ruotsin etnoväestö pakkosiirrettiin Itä-Skåneen. Täysin riippumatta siitä oliko heille myönnettu Ruotsin kansalaisuus vaiko ei. Sen spekuloinnin aika oli ohi. Eristysalueen perusideana oli, että tänne ei tehtäisi mitään ikiomaa Gazaa, vaan tehtiin selväksi tietyt asiat:

- Kaikki liikenne alueelle tai sieltä pois tapahtuu vain ja ainoastaan miehitysvaltojen tarkastuspisteitten kautta.

- Meriliikennettä suoraan alueelle ei sallita ollenkaan. Ainoa sallittu meriliikenne tapahtuu miehitysvaltojen alueella sijaitsevien Karlshamnin ja Trelleborgin satamien kautta joissa laivojen lastit tarkastetaan ja kuljetetaan maanteitse perille. Alueen meritila on miehitysvaltojen valvonnassa ja luvattomat alueelle pyrkivät alukset upotetaan varoituslaukausten jälkeen.

- Alueelle taataan sähkö, vesi, peruselintarvikkeet ja sairaalapalvelut. Minkäänlaista rahallista avustusta ei anneta. Toisin sanoen sitä kuuluisaa taikaseinää ei enää olisi.

- Mikäli alueelta ammutaan miehitysvaltojen alueelle, asiaan vastataan sekä ilmavoimien että tykistön tulella ja sähkön, veden ja elintarviketäydennysten katkaisemisella koko alueelta viikoksi.

- Alueelle ei lasketa minkäänlaisia toimittajia ja alueen internetyhteydet ovat miehittäjien valvonnassa.

Kävi ilmi, että etnoväestöä ei ollut kiinnostanut Ruotsissa asuminen sinänsä joten elatusautomaatin loputtua se alkoi poistua alueelta vapaaehtoisesti. Osa Saksaan ja osa lähtömaihinsa jotka ottivat vielä kansalaisiaan vastaan. Olihan kyseessä vielä koko Euroopan mittakaavassa pieni määrä vaikka muutamasta miljoonasta puhuttiinkin. Suurin vetovoima oli kuitenkin Saksalla joka toimi edelleenkin merkeliläisten periaatteitten mukaisesti. Ja joka protestoi voimakkaasti sekä Ruotsin miehitystä  että väestön pakkosiirtoja. Johon miehittäjän puolelta vastattiin että voihan Saksa koettaa onneaan ja hyökätä. Täysin luurankomiehistöön taantuneen ja lähinnä omaa kansaa valvomaan siirtyneellä Saksan armeijalla ei olisi ollut siihen mitään mahdollisuutta. Olihan maan armeijalla ammusvarastojakin ehkä pariksi päiväksi.

Sotilaallisesti Operaatio Ragnarök oli ollut menestys. Kaikki tavoitteet oli saavutettu, taisteluissa oli kuollut noin viisi tuhatta etnoa sekä 247 miehittäjän sotilasta joista suomalaisia 44. Kaikki oli tapahtunut sodan logiikan mukaisesti. Mutta se, jonka logiikkaa Suopanki ei tajunnut olivat itse ruotsalaiset.

Ruotsalaiset eivät olleet nousseet minkäänlaiseen vastarintaan. Ei miehityksen aikana eikä sen jälkeen. Ei aktiiviseen eikä passiiviseen. Ruotsin armeija olisi itse ollut halukas yhtymään miehitysjoukkoihin ja sitä käytettiin tällä hetkellä kevyesti aseistettuna poliisina. Mutta armeijan ulkopuolella ei ollut muodostettu minkäänlaista vastarintaliikettä. Saati sitä, että oltaisiin ryhdytty sissitoimintaan. Poikkeuksena eräs Antifan leikkipartisaaniporukka joka päätti miehityksen alkuvaiheessa elämysmatkailla Tukholmassa kivien ja polttopullojen kanssa. Niin kuin aina ennenkin. Kuvitellen, että elettiin edelleenkin vanhassa Ruotsissa. Ruotsissa, jossa poliisi silitti päätä ja osallistui kaiken maailman pride-kulkueisiin. Leikkipartisaanien epäonneksi vastassa olikin tällä kertaa liettualaisia sotilaita. Partisaanielämysmatkailun lopputuloksena oli kahdeksan kuollutta, kuusitoista haavoittunutta sekä neljäkymmentäkahdeksan pidätettyä ja vankileirille vietyä joista liettualaiset totesivat että pääsevät pois ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti myöhemmin.

Mutta siihen se vastarinta – jos leikkipartisaanien epäonnista elämysmatkailua saattoi sellaiseksi sanoa – sitten jäikin. Muuten ruotsalaiset asettautuivat miehitysvallan komentoon vastarintaa tekemättä ja sillä asenteella niin kuin sen alla oltaisiin eletty ja siihen totuttu jo viimeiset sata vuotta. Se muuttui välittömästi normaalitilaksi. Päivitetyksi normaalitilaksi niin kuin orwellilaisessa yhteiskunnassa. Normaalitilaksi niin kuin sosialidemokraattinen todellisuus kymmeniä vuosia ennen miehitystä. Asiantilaa tietysti helpotti se, että talous alkoi jälleen toimia ja kadut olivat vuosikymmenten jälkeen jälleen rauhallisia. Toki Ruotsi joutui maksamaan miehittäjälle joukkojen ylläpitämisestä mutta ne olivat lähinnä suolarahoja verrattuna siihen, mitä Ruotsi joutui aikanaan maksamaan etnoväestön elättämisestä.

Suopanki oli tullut miehityksen aikana siihen johtopäätökseen että ruotsalaiset olivat kansa joka pelkää ajattelemista. Ainakin itsenäistä ajattelemista. Se tarvitsi yhteisen ja yhtenäisen ajatusmaailman joka annettiin sille noudatettavaksi turvallisesti yläpuolelta ja jonka se otti mielellään ja ajatuksellisesti laiskana vastaan. Millään tavoin kyseenalaistamatta. Maailman kansandemokraattisin kansa joka kuvitteli asuvansa maailman vähiten kansandemokraattisessa maassa. Sitä Suopanki ei osannut sanoa, että kuinka kansa oli päätynyt kyseiseen tilaan. Ehkä se johtui kymmeniä vuosia jatkuneesta sosialidemokraattisesta hallinnosta ja samaan aikaan tulleesta taloudellisesta hyvinvoinnista jota tosin eivät olleet saaneet  aikaan demarit, vaan Ruotsin vahva talousveturi ja oma osaaminen. Tai ehkä kyseessä oli jotain perin ruotsalaista jota kukaan ei pystynyt ymmärtämään.

Kun maa miehitettiin ja sen sosialidemokraattiset – täysin puolueista riippumatta – johtajat vangittiin ei kansa nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Ei tullut mitään mielenilmauksia. Annettiinhan miehittäjän taholta kumminkin vanhan tilalle uusi ajatus- ja toimintamalli ja jälleen turvallisesti ylhäältä päin. Sitä saattoi seurata ja noudattaa. Ja ruotsalaisethan noudattivat. Niin kuin aina ennenkin. He olivat hyviä noudattamaan. Ei ollut mielenosoituksia itsenäisyyden menettämisestä. Vaikka niitä ei oltu kielletty. Ei metelöintiä internetissä. Vaikka sitä ei edes valvottu.

Suopanki oli päätynyt siihen johtopäätökseen, että ruotsalaiset eivät edes halunneet miehityksen loppuvan. Sillä se tarjosi heille yhteisen ajatuksen yläpuolelta määrättynä. Ja ennen kaikkea se antoi heille mahdollisuuden unohtaa sen tosiasian että he, juuri he itse olivat syy siihen että maa miehitettiin. Ehkä he halusivat että miehittäjä pysyisi maassa suojellakseen heitä heiltä itseltään. Ja että miehittäjä pysyisi maassa pitkään. Suojellakseen ruotsalaisia ruotsalaisilta. Suomessa, Norjassa ja Tanskassa oltiin kansannousujen jäljiltä palailemassa siviilivaltaan. Mutta Ruotsissa sellaista ei edes ajateltaisi pitkään aikaan. Ruotsalaiset taisivat itsekin tajuta että juuri he olivat hyväuskoista typeryyttään muuttaneet maansa islamilaiseksi aikapommiksi jota he itse eivät pystyneet purkamaan.

Saattoi olla, että Ruotsin kansa tavallaan rakasti miehittäjää. Suojelihan se heitä pahimmalta viholliseltaan. Eli sinisilmäiseltä itseltään. Suopanki ajatteli että ruotsalaiset olivat vapaaehtoisesti eläneet itse kehittämässään painajaisessa ja pakottaneet itsensä ajattelemaan että ei se ollut painajainen vaan pullantuoksuinen hyvä uni. Eivätkä he pystyneet heräämään siitä painajaisesta itse. Siihen tarvittiin muita. Vaikka herätys oli tyly ja tuli telaketjujen säestämänä. Telaketjujen jotka rikkoivat Peppi Pitkätossun korean Huvikummun seinät. Huvikummun joka oli korea ulkopuolelta mutta joka eksytti sisään erehtyneen loputtomaan pastelliväriseen sokkeloon josta hän ei päässyt ulos ja joka löi hänen mielensä täyteen hokemaa että eksyminen itsessään oli täydellinen olotila jota ei saanut arvostella. Vaikka ympärillä olevat karamelliseinät siirtyivät aina vain sisäänpäin vieden liikkumatilan lopulta olemattomaksi.

Suopanki oli tullut siihen johtopäätökseen että Ruotsin kansaa ei oltu aivopesty. Se oli aivopessyt itse itsensä. Asuessaan Huvikummussaan jonka erinomaisuutta rakastaessaan se oli avannut Huvikummun ovet niille, jotka muuttivat Huvikummun Kauhujen Taloksi. Josta ruotsalaiset eivät itse uskaltaneet lähteä pois. Eivätkä edes tunnustaa itselleen mitä Huvikummusta oli tullut.

Oveen koputettiin. Sisälle astui Suopangin tiedustelupäällikkö everstiluutnantti Vilmi.

- Se taitaa alkaa nyt.

- Missä?

- Iso-Britanniassa.

- Kumpi aloittaa?

- Etnot.

Suopanki luki nopeasti läpi Vilmin tiivistelmän Iso-Britannian tilanteesta. Sen saattoi aavistaa ja sitä oltiin jo odotettukin. Valtaan päässyt kansallismielinen hallitus oli lopettanut taikaseinän ja vähentänyt etnoväestön sosiaaliavustukset minimiin joka sekin annettiin suoraan elintarvikkeina eikä rahana. Jatkuvasti kasvanut etnoväestö ei sietänyt elatusautomaatin loppumista ja oli aloittanut aseellisen kapinan. Luottaen siihen niin kuin aikanaan luotettiin Ruotsissakin että kun heille ei mahdettu ennenkään mitään niin ei mahdeta nytkään.

He olivat väärässä. Ison-Britannian vieläkin varsin voimakas armeija sekä New British National Guard jota hallitus aseisti oli ilmoittanut että etnokapina murskataan kaikin mahdollisin keinoin ja etnoväestö karkoitetaan maasta täysin riippumatta siitä oliko sillä Ison-Britannian passi vaiko ei. Tärkeä seikka oli se, että uunituore Ison-Britannian kuningatar Charlotte oli asettunut voimakkaasti tukemaan niin hallitusta, armeijaa sekä New British National Guardia ja kutsui kansalaisia aseisiin miehittäjää vastaan.

Britit voittaisivat ja karkoittaisivat etnoväestön manner-Euroopan puolelle jossa Brysselin utopistit puolestaan ottaisivat ne vielä avosylin vastaan. Ja samalla saisivat aikaan typeryyttään dominoefektin jossa etnoväestö pyrkisi aseellisin keinoin valtaan myös liittovaltion alueella saaden aikaan täyden sisällissodan. Suopanki ajatteli että miehitysvaltion tiedusteluelimet olivat ehkä paremmin perillä Euroopan tapahtumista kuin liittovaltion utopistinen johto. Järjestäytymistä oli tapahtunut niin Saksassa, Ranskassa, Hollannissa kuin muuallakin. Suomestakin oltiin kuljetettu kaikessa hiljaisuudessa Tanskan ja Puolan kautta noiden maitten piilossa organisoituville kansalaiskaarteille kaksikymmentä tuhatta vanhaa kiinalaista rynnäkkökivääriä ja huomattava määrä patruunoita.

Miehitysjoukoissa oli myös tehty suunnitelmat joitten perusteella – mikäli avunpyyntö tulisi ja epäilemättä se tulisi – ne auttaisivat kansallisia voimia pian alkavassa Euroopan sisällissodassa. Suomesta lähtisi Tanskan kautta sotimaan neljä prikaatia. Aluksi. Tarvittaessa enemmänkin.

Eurooppalaiset yrittäisivät ottaa Euroopan takaisin eurooppalaisille. Kuinka siinä sitten kävisi? Se jäi nähtäväksi. Joka tapauksessa se tulisi olemaan vielä paljon, paljon rumempaa ja väkivaltaisempaa kuin mitä oli ollut Ruotsin valloittaminen. Suopanki tiesi että oli olemassa se pelätty ja kerran kokeiltu saksan kielellä tehty manuaali. Joka oli käännetty muillekin kielille. Ehkä se otettaisiin jälleen käyttöön. Valitettavasti.

Suopanki keskittyi tiedusteluaineistoonsa ja manasi mielessään alimpaan helvettiin ne utopistit jotka olivat saaneet tämän kaiken aikaiseksi. Mutta ainahan oli ollut niin että sotilaat joutuivat korjaamaan sotkun utopistien unelmoinnin jäljiltä.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXIII

November 19, 2019, 11:35 pm

≫ Next: JOTAIN IHAN MUUTA LXXII

≪ Previous: MIEHITTÄJÄ

$

0

0

Eli laitetaanpa tähän muutama esimerkki jotka kertovat hyvin kuinka pienistä typeryyden puroista syntyy suuri hulluuden putous johon ei missään nimessä kannattaisi hypätä mutta johon ollaan menossa niin että veneen perässä Mercury huutaa hoosiannaa.

1. Vanhojen taistolaisten ansioton valta jatkuu

Lukija varmaankin tuntee henkilön nimeltä Vesa Puuronen. Häiskä on vanha taistolainen ja jatkaa linjoillaan vieläkin millään muotoa häpeilemättä:

Puuronen on kova poika triggeröitymään ja tuoreeltaan hän triggeröityi kun Oulun Yliopiston opiskelijat ottivat itsestään selfieitä marsalkka Mannerheimin kuvan kanssa. Oikea reagointi triggeröitymiseen olisi tietysti ollut että pidä sinä jätkä läpes kiinni mutta niin vaan kävi että loppuivat sekä selfien ottamiset että marsalkan kuva läksi seinältä ja vielä anteeksipyyntöjen kanssa. Muistetaan muuten että Mannerheim oli myös Suomen presidentti mutta kun joku vanha taistolainen esittää näkemyksensä että entisen presidentin kuva ei saa olla julkisella paikalla niin sitä sitten lampaina totellaan. Miksi helvetissä? Mistä ihmeestä hän saa moisen vaikutusvallan? Millä ansioilla? Seuraavassa kuvassa kyseinen Puuronen sitten näyttää kuinka idelogisesti oikeaoppinen selfie otetaan:

Ehkäpä Puurosella on sellainen asema kuin on koska hän kertoo juuri sen, minkä valtamedia haluaa kuulla. Ehkäpä seuraavaksi sitten aletaan poistella presidenteistä Kekkosen kuvia (teloitutti punakaartilaisia) sekä Kallion ja Rytin kuvia (kävivät väkivaltaista sotaa Puurosen ihannoimaa Neuvostoliittoa vastaan plus Ryti teki vielä sopimuksen Saksan kanssa). Luonnollisesti Koivistonkin kuvat joutavat pois. Hänhän sentään ihan oikeasti ampui puna-armeijan sotilaita. Ja vielä puna-armeijalta varastetulla pikakiväärillä.

2. Olennaisen tärkeää viranomaistyötä

Joku lukijoista saattaa ajatella että virkakoneisto keksii keksimällä itselleen tehtäviä. Vieläpä sellaisia tehtäviä joissa ei ole varsinaisesti järkeä ja joita ilman pärjäisi. Nämä lukijat saattavat hyvinkin olla oikeassa ja siitä tuoreena esimerkkinä eduskunnan oikeusasiamiehen avautuminen. Hän kun hermostui poliisin uusista virkamerkeistä sillä niissä ei lue Polis yhtä isolla kuin Poliisi:

Hotellin respassa veikataan että nämä uudet kortit menevät sitten silppuriin ja tilalle tehdään sellaiset jotka miellyttävät oikeusasiamiestä. Hotellin respassa ei olla sinänsä kuultu että ruotsinkielinen väestönosa olisi hoksannut hermostua asiasta. Ja kun tasavertaisuudesta puhutaan niin eipä unohdeta savolaisia. Miksi henkilökortissa ei lue myös Polliisi?

3. Ammoin demarit, edelleen demarit. Se tapa valtion hävittää.

PT-media pläjäytti näkyville taas tuoreimpia ruotsalaisia avautumisia jotka koskevat tietysti Ruotsissa vallitsevaa, no, sanotaan nyt rehellisesti sotatilaa. Ensiksi avautuu pääministeri Stefan Löfven joka todistaa että Ruotsissa mennään laput silmillä kuvitellun illuusion perässä katkeraan loppuun saakka:

- Tällaista jengiampumista ja rikollisuutta olisi syntynyt näissä lähiöissä ihan samalla tavalla jos siellä asuisi pelkkiä ruotsalaisia.

ja

- Ei rikoksia voi etnisöidä ja sanoa, että se johtuu ihmisen syntymäpaikasta, ihonväristä tai taustasta. Rikollisuus johtuu taloudellisista syistä, ja on itsestään selvää, että jos tulija saa liian vähän kielikoulutusta niin mahdollisuudet päästä työmarkkinoille pienenevät ja tapahtuu eriytymistä.

Kaiken kaikkiaan voi todeta että pirun vaarallista ja aggressiiviseksi tekevää lähiöarkkitehtuuria tuolla tietyissä osissa Ruotsia on. Kermana kakkuun voi lisätä ruotsalaisen kriminologin Leif GW Perssonin loihelausumia:

Ruotsin räjähdykset ovat klassinen äärioikeistolainen ilmiö.

Perssonin teorian mukaan, koska räjähdyksissä loukkaantuu niin vähän ihmisiä, ja useimmat teot ovat ikäänkuin kohdentamattomia iskuja, joiden ainoa tarkoitus näyttää olevan, että räjähdyksellä saadaan suurta huomiota, niin tämä viittaa Perssonin mukaan äärioikeistoon.

– Tarkoitan esimerkiksi Sverigedemokraatit tai Vastarintaliike, enkä tähän asti ole saanut ainakaan mitään vastatodisteita.

Hotellin respasta on ennenkin todettu että jos Ruotsi olisi saari keskellä Tyyntämerta niin asia ei haittaisi. Mutta kun se on Suomen naapurimaa ja täällä vielä apinoidaan ruotsalaisten joukkopsykoosia niin onhan se varsin hyytävää.

Ja sama vielä rautalangasta: jos Sven-Åke ja Göran olisivat polttaneet nämä autot niin ne olisivatolleet Sven-Åken ja Göranin polttamia autoja. Ja tähän ei ole mitään vastatodisteita, för helvete.

Ja sitten vielä loppukevennyksenä:

4. Feminismin uusia tuulia

Tähän osioon riittää varmaankin pelkkä valokuva:

Ennen kuin lukija hörähtelee asialle enemmän niin hotellin respasta muistutetaan että tuo feministinen ämmälauma otetaan Suomen poliittisessa koneistossa hyvin vakavasti. Vakavammin kuin mm. ne ihmiset jotka pitävät Suomen infraa pystyssä. Miettikääpäs asiaa parikin kertaa.

Tässä näitä turhia puroja taas muutama tällä kertaa.

JOTAIN IHAN MUUTA LXXII

November 21, 2019, 2:01 pm

≫ Next: VALISTUSTA RAHVAALLE

≪ Previous: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXIII

$

0

0

Eli all you need is Love…

…Records

Koska nykyisessä Suomessamme on saavutettu jo sellainen edistyksellisyyden taso että maassa aletaan valmistella vähintäänkin virtuaalisia kirjarovioita on aika mennä hetkeksi turvallisesti vähemmän edistykselliseen leveitten lahkeitten, kaulusten ja kravattien sekä mauttomien värien ja pitkien tukkien Kekkoslovakiaan.

Jo Kekkoslovakiassakin rokki soi sen aikaisilla huippuluokan äänentoistolaitteilla eli radionauhurilla, radiottomalla nauhurilla joka kytkettiin DIN-piuhalla radioon kiinni ja monolevysoittimilla. Jossain vaiheessa alkoi tulla jopa ensimmäisiä stereolaitteistoja. Joka tapauksessa ehdottomasti yleisin – ainakin suomalaisista yleisin – logo joka löytyi sen ajan kasettipesistä ja levylautasilta oli tietysti tämä:

Vuonna 1966 toimittaja Atte Blomin, säveltäjä Otto Donnerin ja rumpali Christian Schwindtin perustama Love Recordshallitsi 1970-luvulla suomalaista rock ja pop-skeneä melko totaalisesti vaikka se tarjosi rockin lisäksi toisenlaistakin tuotantoa jonka ylläpitäminen itse asiassa lienee se syy että levy-yhtiö meni sitten konkurssiin vuonna 1979.  Mutta noina kuluneina vuosina Love Recordsin artistikaartia saattoi lähes sanoa nimellä suomalaisen rockin ”kuka on kuka”.

Varsinaisen rock-tuotannon yhtiö aloitti julkaisemalla vuonna 1967 yhden suomalaisen rockin pioneerin eli Blues Sectioninykkösalbumin:

Alkua voi pitää vahvana sillä levy nousi joulukuussa 1967 Suomen listalla sijalle kolme. Vuonna 1969 yhtiö laajensi progen puolelle ja julkaisi Tasavallan Presidentti-yhtyeen  samannimisen ykkösalbumin. Yhtyeen menestynein albumi oli vuonna 1972 julkaistu Lambertland:

Albumi nousi Suomen listalla sijalle seitsemän ja sillä, sekä seuraavalla ja yhtyeen viimeisellä varsinaisella lp:llä Milky Way Moses oli laulusolistina Eero Raittinen joka on yleisemmin tunnettu enempi muista musiikinlajeista. Tasavallan Presidentin kitaristi Jukka Tolonenehti myös tehdä yhtiölle useita sooloalbumeja.

Samana vuonna 1969 aloitti Love Recordsin riveissä myös Wigwam, joka teki Lovelle albumit Hard N´ Horny, Tombstone Valentine, Fairyport, Being, Live Music From The Twilight Zone, Nuclear Nightclub, Lucky Golden Stripes And Starposesekä Dark Album. Menestyksekkäin oli Nuclear Nightclub joka nousi listaykköseksi ja möi kultalevyn verran mutta tuossa vaiheessa yhtyeen musiikki oli jo lähinnä poppia, sillä niin Pekka Pohjola kuin Jukka Gustavson olivat silloin lähteneet bändistä. Sen proge-Wigwamin merkittävimpänä albumina voi pitää Beingiä joka nousi listoilla sijalle 13:

Valtaosa blogin lukijoista tuskin on kovin kiinnostunut progesta mutta on silti saattanut törmätä Wigwamin vuonna 1969 tekemään singleen Luulosairas joka soi vieläkin aika ajoin radiossa:

Vuonna 1970 aloitti yhtiön riveissä myös M.A. Numminen josta tosin ei osaa sanoa että onko kyseessä rockia tai varsinaisesti edes musiikkia. Mutta heppu oli myös mukana samana vuonna ilmestyneellä jonkunlaiseksi kulttilegendaksi nousseessa lyhytaikaisessa Suomen Talvisota 1939–1940-yhtyeessä ja sen levyllä Underground Rock josta monet lukijat varmaan muistavat kappaleen Kekkonen-Rock:

Samana vuonna julkaistiin myös kulttimaineeseen noussut Pekka Strengin lp Magneettimiehen Kuolema ja myöhemmin ilmestynyt Kesämaa. Myös samana vuonna yhtiölle levytti lahtelainen rock-pioneeri Charlies jonka basistin Kari ”Pitkä” Lehtisen moni muistaa Sleepy Sleepersin aitona ja oikeana basistina. Samana vuonna aloitti sitten Love Recordsilla uransa Rauli Badding Somerjoki joka levytti yhtiölle kolme albumia. Menestyksekkäin näistä oli tuolloin kovassa hypetyksessä olleella Somerjoella vuoden 1974 Näin Käy Rock´n´Roll:

Vuonna 1972 Lovelle levytti myös folk-yhtye Pihasoittajatjonka lukija saattaa muistaa Euroviisuissa esitetystä kappaleesta Viulu-ukko:

Samana vuonna tuli Love Recordsin kautta ihmisten tietoisuuteen Dave Lindholm joka silloin tunnettiin myös lempinimellään Isokynä. Lindholm ehti tehdä Lovelle viisi albumia. Ehkä hänen ensimmäisiä tunnettuja kappaleita oli Puhtaat Laivat:

Vuonna 1972 aloitti myös silloin vielä Wigwamissa soittanut ja Suomen ehkä kaikkien aikojen kuuluisin basisti Pekka Pohjolapitkän soolouransa albumilla Pihkasilmä Kaarnakorva:

Pohjola teki Lovelle myös albumit Harakka Bialoipokku, Keesojen Lehto ja Visitation. Keesojen Lehdossa muuten oli soittamassa myös muuan Mike Oldfield.

Vuonna 1973 aloitti sitten jäätelökesänsä Love Recordsilla Maarit Hurmerinta:

Samana vuonna Love Records pudotti sitten pajatsosta keskustan kun se värväsi riveihinsä Hurriganesin jonka debyyttialbumi Rock´n´Roll All Night Long nousi Suomen listalla viidenneksi ja toi levy-yhtiölle sen ensimmäisen kultalevyn:

Silloin Kekkoslovakian aikaanhan kultalevyyn vaadittiin 25.000 kpl, silloiseen timanttilevyyn 50.000 ja platinalevyyn 100.000:n kappaleen myynti ja vaikka rock jyräsi niin ensimmäisen platinalevyn Suomessa pokkasi joku kaikkea muuta kuin rock eli Erkki Junkkarinen lp:llään Ruusuja Hopeamaljassa ja sitä levyä ei julkaissut Love Records vaan PSO eli Pohjoismainen Sähkö Oy. Vaan laitetaanpa tähän väliin se ensimmäinen Hurriganesin kappale jonka allekirjoittanut on kuullut eli My Sweet Lily:

Ja perään vielä kansikuvat muista Hurriganesin Love Recordsilla julkaisemista levyistä sekä niitten menestys Love Recordsin elinaikana:

Roadrunner (1974): Listaykkönen. Timanttilevy.

Crazy Days (1975): Listaykkönen. Timanttilevy.

Hot Wheels (1976): Listaykkönen. Timanttilevy.

Sixteen Golden Greats (1977): Listanelonen. Kultalevy.

Tsugu Way (1977): Listakolmonen. Kultalevy.

Hurriganesin jäsenistä julkaisivat myös soololevynsä Lovelle:

- Albert Järvinen: Ride On

- Cisse Häkkinen: Teendreams

- Ile Kallio: Irock

Hurriganes läksi Love Recordilta jo sen lopullista pankrottia ja julkaisi seuraavan levynsä Hanger Scandialle.

Samoja aikoja vuonna 1973 kun Hurriganes aloitti menestyksekkään uransa aloitti omansa Love Recordsilla myös toinen suomalaisen rockin kiintotähti eli Juice Leskinen joka silloin esiintyi osana bändiä Juice Leskinen & Coitus Int jonka niminen oli myös yhtyeen debyyttilevy:

Debyyttialbumi nousi Suomen listalla neljänneksi ja myi kultaa. Varsinainen läpimurtohan Juicelle oli single Marilyn vuonna 1974 mutta koska en riisu naisilta jumppereita julkisessa blogissa ja itselleni kolahtaa muutenkin enemmän singlen b-puoli eli Einarin Polkupyörä niin pannaanpa se soimaan:

Love Recordsille Juice ehti tehdä seuraavat levyt:

Juice Leskinen & Coitus Int-yhtyeen kanssa ehti tulla vielä yksi levy eli:

Per Vers, Runoilija (1974): Listakolmonen. Kultalevy.

Ja sen jälkeen:

Juice ja Mikko (1975): Listasijoitus 20.

Keskitysleirin Ruokavalio(1976): Listasijoitus 13.

Singlet 1974 – 1976(1976): Ei listasijoitusta.

Lahtikaupungin Rullaluistelijat (1977): Listasijoitus 23.

Tähän Saakka (1977): Ei listasijoitusta.

Ja vielä Juice Leskinen Slam-yhtyeen kanssa:

Tauko I (1978): Ei listasijoitusta.

Vuonna 1973 liittyi Love Recordsin kaartiin myös se Babitzinin laulavan perheen nätein jäsen eli Muska:

Muskahan oli silloisiin naislaulajiin verrattuna huomattavan rock. Hänen uransa vaan ei kestänyt kovin kauan.

Kun siirryttiin vuoden 1974 puolelle jäi Love Recordsin haaviin yksi kaikkien aikojen parhaita suomalaisyhtyeitä eli Kaseva. Ehtona levytyssopimukselle tällä pitkään kellaribändinä harjoitelleelle pumpulle oli että laulukieli muuttuu englannista suomeksi. Näin kävi ja Kasevan tuotanto sekä melodian että stemmalaulun suhteen on ehkä parasta mitä Kekkoslovakiassa (ja myöhemminkin) esitettiin. Lovelle Kaseva ehti tehdä albumit Silloin Kun (1974) ja Kun Maailma Elää (1976). Laitetaanpa tässä soimaan Kasevan yksi klassikoista eli Vanha Mies:

Vuonna 1974 levytti Love Recordsille myös yhtye Virtanenjoka esitteli suomalaisille pari myöhemminkin tunnettua nimeä eli Veltto Virtasen ja Moog Konttisen. Yhtye teki Lovelle kaksi albumia eli Hal-OO vuonna 1974 josta allekirjoittanut muistaa Suosikki-lehden mainoksen jossa sanottiin että ”tätä albumia ei ole tuotettu, se on vietetty” ja Uusi Jääkausi Uhkaa. Kun Veltto Virtanen läksi yhtyeestä pois muutti yhtye nimensä Kontraksi ja sen albumi Ei Kontrollia nousi vuonna 1977 Suomen listalla jopa sijalle seitsemän. Kontran seuraava albumi oli nimeltään Kontran Toinen Puoli joka nousi listalla sijalle 14 mutta jolla oli singlehitti Jerry Cotton:

Samana vuonna 1974 aloitteli soolouransa myös Mikko Alatalo joka suuresta menestyksestään huolimatta joskus tulevaisuudessa joutui syöksykierteeseen ja päätyi Kepun kansanedustajaksi. Hänen läpimurtohittinsä oli joka tapauksessa Maalaispoika Oon:

Vuonna 1975 aloitti levytysuransa Love Recordsilla myös progebändi Tabula Rasa. Bändin kitaristi ja pääsäveltäjä Heikki Silvennoinenhan on tunnettu laajemmin ryppyotsaisen progemiehen sijasta hervottomana Kummeli-humoristina. Yhtye levytti kaksi albumia eli Tabula Rasa sekä Ekkedien Tanssi ja sai vielä vuonna 1977 pienimuotoisen singlehitin kappaleellaan Rakastatko Vielä Kun On Ilta:

Samoja aikoja Lovelle levytti myös vielä vähemmälle huomiolle jäänyt progebändi Finnforest. Vuonna 1975 tuli – lyhytaikaiselle – framille myös Dave Lindholmin luotsaama Rock´n´roll Band joka oli jo hajonnut ennen ensimmäistä ja ainoaa julkaistua albumia Everybody Needs Dancemusic Sometimes mutta sen kappale I´m Gonna Roll sai varsin suurta suosiota:

Vuonna 1975 aloitti uransa Love Recordsilla myös Hector. Sinänsä – omasta mielestäni – merkittävimmät albuminsa hän teki PSO:n leivissä eli albumit Nostalgia, Herra Mirandos ja Hectorock. Love Recordsilla hän teki neljä albumia joista Kadonneet Lapsetmöi kultaa. Hector on aina ollut parhaimmillaan silloin kun hän unohtaa politiikan ja julistamisen ja keskittyy musiikkiin. Siitä esimerkkinä vuodelta 1976 kappale Hannikaisen Baari:

Vuonna 1975 aloitti levytysuransa Love Recordsilla myös Sakari Kukon johtama folk-jazz-proge-whatever-yhtye Piirpauke:

Vuonna 1975 Albert Järvinen erosi Hurriganesista. Eroa veikkailtiin bändille kuoliniskuksi mutta tilalle tuli tyttöjen mieleen ollut nätti poika Ile Kallio joka oli myös erinomainen kitaristi joten Hurriganes jatkoi voittokulkuaan. Albert puolestaan perusti suomalaisen superbändin Royalsin jossa basisti-laulajana oli Paavo Maijanen ja Rumpalina Ippe Kätkä sekä myöhemmässä vaiheessa kosketinsoittajana Mikko Rintanen. Yhtye teki Love Recordsille kolme albumia:

Spring 76 (1976): Listasijoitus 1. Kultalevy.

Out (1977)

Live (1978)

Suosikki-lehdessä Royals nostettiin Hurriganesin kilpailijaksi mutta kilpailuasetelma oli keinotekoinen sillä Royals teki Hurriganesiin nähden aivan toisenlaista, lähes progressiivista rockia mistä esimerkkinä kappale Out:

Vuonna 1976 Love Records sai taas uuden hittilaulajan nimeltään Freeman joka teki koko vuoden suurimman hitin Ajetaan Tandemilla:

Freeman teki Love Recordsille kaksi levyä eli Freeman ja Freeman 2. Debyyttialbumi möi kultaa.

Love Recordsin riveissä ehtivät aloittaa levytysuransa myös Pelle Miljoona, Se ja Kari Peitsamo mutta he tekivät suurimman osan tuotantoaan muitten levy-yhtiöitten riveissä. Vähänkin isommista suomalaisista rock-nimistä jotka eivät olleet Love Recordsin riveissä tulee mieleen vain muutama:

Sleepy Sleepers: EMI

Hullujussi: RCA

Alwari Tuohitorvi: EMI

Ronski & Exotic: EMI

Love Records meni pankrottiin vuonna 1979. Miksi? Sillä oli huomattavan menestyksekkäitä ja hyvin myyviä bändejä ja artisteja. En tietenkään varmaa ja lopullista syytä itse tiedä, mutta Love Recordsin perustajat olivat hyvin vahvasti vasemmistolaisia ja heidän ideansa rock-tuotannon lisäksi oli tuottaa vasemmistolaista ja ns. edistyksellistä musiikkia jota levy-yhtiö tuottikin paljon. Saattoi olla, että minkä rock´n´roll toi, sen tiedostavuus vei. Laitetaanpa tähän hieman esimerkkejä siitä hyvin suuresta Love Recordsin vasemmistopoliittisesti tiedostavasta tuotannosta:

Sekä tietysti se legendaarinen pohjanoteeraus jossa pantiin noin viisivuotiaat laulamaan asiasta josta he eivät ymmärtäneet mitään. No, toisaalta, samanikäisiä pannaan nykyisin marssimaan joissain hemmetin pride-marsseissa joten ei niistä ajoista olla mitään opittu:

Mikä lie tarinan opetus? Ehkä se, että idealismi ja bisnes eivät ehkä oikein kulje käsi kädessä. Love Recordsin raunioilta syntyi sitten levy-yhtiö Johanna ja samoja aikoja aloitti toimintansa myös legendan tasolle noussut ja Epe Heleniuksen perustama Poko Records.

Mutta se onkin sitten toinen tarina jonka voi kertoa joku toinen.

VALISTUSTA RAHVAALLE

November 23, 2019, 2:01 pm

≫ Next: UUSRÄLSSIN BETONOITU VALTA

≪ Previous: JOTAIN IHAN MUUTA LXXII

$

0

0

Kunnioitetun valtakunnansyyttäjämme tuoreimman manööverin jälkeen onkin alkaneet varsinaiset anteeksipyyntö- ja rikosilmoitusorgiat. Selväähän on että kyseinen manööveri eli case Räsänen on vasta tiedusteluhyökkäys ja jos se onnistuu niin sen jälkeen alkaa suurhyökkäys jonka aikana perussuomalaisten tekstejä viimeisen noin viidentoista vuoden ajalta aletaan käymään läpi täikammalla. Etsien ja koska halua on niin myös löytäen. Tarkoituksenahan on rampauttaa puolueen toimintaa mahdollisimman paljon. Tämä siksi, että varsinaisella asiapohjalla se ei enää onnistu.

Mutta hotellin respassa ei purnata tilanteesta. Eihän toki. Sillä mehän olemme kuuliaisia hallintoalamaisia ja miellämme velvollisuudeksemme auttaa Järjestelmäpuoluetta ja sitä palvelevaa hallintokoneistoa parhaamme mukaan. Niinpä olemme väsänneet kyseisten tahojen käyttöön muutaman nykytilanteeseen päivitetyn valistusjulisteen. Luovutamme ne samantien niitä tarvitsevien tahojen käyttöön. Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Ja viimeisenä tietenkin se tärkein juliste jossa tiivistyy se, mistä vihapuhejahdissa on pohjimmiltaan kysymys:

Kauan eläköön Järjestelmäpuolue! Ja kauan eläköön sovellettu oikeusvaltio!

---

UUSRÄLSSIN BETONOITU VALTA

November 24, 2019, 2:01 pm

≫ Next: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXIV

≪ Previous: VALISTUSTA RAHVAALLE

$

0

0

Meikäläinen ajattelee politiikan ja eritoten vaalit sellaisena – niin kuin demokratiassa käsittääkseni ajatellaan – että vaaleissa on mukana erilaisia poliittisia ryhmittymiä jotka pyrkivät ajamaan itselleen ja nimenomaan kannattajilleen tärkeitä asioita. Se ryhmittymä, joka menestyy parhaiten saa asioitaan ajettua tietysti eniten. Hävinneet ryhmittymät alistuvat tilanteeseen mutta niillä on oikeus soittaa poskeaan oppositiossa ja niinhän se kuuluu ollakin.

Näyttää siltä että on myös toisen näköinen ajatus demokratiasta ja varsinkin sen toteuttamisesta. Ilmassahan on aika ajoin merkkejä siitä että valtaa pitävä Järjestelmäpuolue pelkää tosissaan kansallismielisten voimien suosion lisääntymistä. Suunniteltavat vihapuhe- ja maalittamislait ovat tietysti reagointia tuohon pelkoon ja niillä laeilla omalta osaltaan pyritään rampauttamaan kansallismielisten toimintaa. Selvimmin pelkonsa ilmaisi Järjestelmäpuolueen alaosio Kepu joka käsitteli asiaa hiljattain ilmestyneessä Suomenmaa-lehden pääkirjoituksessa ja siinä se peräänkuuluttaa mahdollisia keinoja joilla mahdollinen perussuomalaisten suurvoitto voitaisiin mitätöidä jo etukäteen. Eli toisin sanoen siinä siis mietitään kuinka vaalien tulokset voidaan mitätöidä. Käydäänpä sitä hieman läpi. Pääkirjoituksen otsikointi alkaa komeasti:

Enemmistöasemaan päässyttä puoluetta ei pidättelisi Suomessa mikään

Ei pidättelisi niin. Eikä pidättele nytkään. Tällä hetkellä kyseinen asia ei kepua eikä Jarjestelmäpuoluetta sinänsä haittaa ollenkaan. Sehän on itse enemmistöasemassa, sitä ei pidättele mikään ja se ajattelee että vaalit ovat vain säännöllisin välein tapahtuva vallan vahvistamistilaisuus ja sellaisena ne tulisi pysyä jatkossakin. Silti – uusrälssin kauhuksi – vaaleilla pystytään myös edelleenkin vaihtamaan valta. Jatketaanpa:

Puo­lan ja Un­ka­rin val­ta­puo­lu­eet ovat vii­me vuo­si­na na­ker­ta­neet mai­den­sa oi­keus­val­ti­o­ta ja de­mok­ra­ti­aa vaa­ral­li­sel­la ta­val­la. Voi­si­ko sama ta­pah­tua Suo­mes­sa­kin?

Vas­taus on va­li­tet­ta­vas­ti ”kyl­lä”. Pe­rus­tus­lain muut­ta­mi­ses­ta on teh­ty Suo­mes­sa han­ka­laa, mut­ta se ei rii­tä tur­vaa­maan oi­keus­val­ti­on säi­ly­mis­tä.

Ensimmäisenä voi huomauttaa siitä että uusrälssin näkemys oikeusvaltion ja demokratian nakertamisesta on se, että kyseisten Puolan ja Unkarin kansojen vaaleissa esittämä tahto on myös toteutunut ja siitä huolimatta (tai juuri siksi) kyseisiä maita nimitetään Suomessa äärioikeistolaisiksi. No, nykyisin äärioikeistolaisen kynnys ylittyy mikäli ei suostu avaamaan rajojaan kehitysmaalaiselle ylijäämäväestölle EU:ta hallitsevan monikultturistisen ideologian nimissä. Tulee ehkä muistuttaa että niin Puola kuin Unkari elivät kymmeniä vuosia totalitarismissa ja ehkä ne ovat oppineet siitä jotakin. Meillä Suomessa sitä totalitarismin alla elämistä vasta opetellaan.

Mitä taas tulee oikeusvaltioon voi kysyä, että mikä onkaan suomalaisen oikeusvaltion tila ajatellen tällä hetkellä oikeusministeriön masinoimaa turpien tukkimiskampanjaa? Samoin voi kysyä, että mikä on oikeusvaltion tila kun suomalaisten vanhusten kohtelu alkaa muistuttaa vanhuskeskityslaitoksia samalla kun elintasosurffareitten elatukseen varattu raha on korvamerkittyä eikä siitä saisi edes keskustella. Tämäkö on se oikeusvaltio jota on puolustettava kaikin keinoin?

Uskoa suomalaiseen oikeusvaltioon ei myöskään lisää se, että hallituksemme on selkeästi esittänyt että Suomelle kuuluu vastuu myös suomesta poistuneiden ulkomaalaisten turvallisuudesta vaikka heillä ei olisi alun perinkään ollut mitään perustetta tulla Suomeen. Sen sijaan kyseisten haittamaahanmuuttajien suomalaisten turvallisuuteen kohdistuva uhka ei sitä liikuta. Ei voi välttyä johtopäätökseltä että kyseinen oikeus vaikuttaa lähinnä miehitysvallan oikeudelta.

Viime vaaleissa pahasti kuokkaansa saaneelle kepulle ei muodostanut suurtakaan ongelmaa lähteä punavihreän hallituksen kiilapojaksi vaikka demokratiaa ajatellen tempaus oli hieman nolo. Mutta pelätessään kansallismielisten mahdollista enemmistöasemaa eduskunnassa se onkin äkkiä hyvin huolissaan demokratiasta:

Yksikään puo­lue ei tois­tai­sek­si ole Suo­mes­sa lä­hel­lä­kään enem­mis­tö­a­se­maa. Juu­ri sik­si nyt on oikea ai­ka poh­tia, mi­ten de­mok­ra­ti­an ja ih­mi­soi­keuk­sien säi­ly­mi­nen voi­daan Suo­mes­sa var­mis­taa kai­kis­sa ti­lan­teis­sa.

Suomessa on­kin vii­py­mät­tä käyn­nis­tet­tä­vä sel­vi­tys sii­tä, mitä asi­al­le voi­tai­siin teh­dä. Ruot­sis­sa näin on jo teh­ty. Sel­vi­tyk­ses­sä pi­täi­si tar­kas­tel­la ai­na­kin mah­dol­li­suuk­sia pe­rus­tus­lain lu­jit­ta­mi­seen sekä tuo­mi­ois­tui­mien riip­pu­mat­to­muu­den tur­vaa­mi­seen.

Jos puhutaan demokratian periaatteista niin mikäli kansallismieliset voimat saavat eduskunnassa ehdottoman enemmistön niin silloinhan se enemmistö määrää mitä tehdään. Aivan niin kuin tehdään nytkin kun federalisteilla on eduskunnassa ehdoton enemmistö. Mutta kepun pää-äänenkannattaja tunnustaa rehellisesti että kansallismielisten voittaessa näin ei enää saisikaan olla ja se perustuslaki jonka kepukin on osaltaan hässinyt nykyiselle mallilleen tulee säilyttää ennallaan oli vaalien tulos mikä tahansa. Toisin sanoen vaalien tulos pitäisi jotenkin muuttaa merkityksettömäksi. Laitetaan vielä uudestaan tähän pääkirjoituksen lause ” mi­ten de­mok­ra­ti­an ja ih­mi­soi­keuk­sien säilymi­nen voi­daan Suo­mes­sa var­mis­taa kai­kis­sa ti­lan­teis­sa” ja todetaan että suomennettuna se tarkoittaa ”miten Järjestelmäpuoleen valta ja sen työntekijöiden asema voidaan Suomessa varmistaa kaikissa tilanteissa”.

Tuo, mitä Suomenmaa toteaa tuomioistuinten riippumattomuudesta on nykytilanteeseen nähden lähinnä hyvä vitsi. Tai siis huono vitsi. Englannin kielen ”killing joke”. Nykytilanteessahan Suomen oikeuslaitos on täysin politisoitunut ja kaikkea muuta kuin riippumaton. Mutta propagandan yksi peruskikkojahan on että syytetään vastapuolta siitä, mitä tehdään itse. Mutta Suomenmaa jatkaa pelotteluaan kansallismielisten vallasta:

Suu­ri osa kan­sain­vä­li­sis­tä so­pi­muk­sis­ta muut­tuu pel­käk­si jä­te­pa­pe­rik­si, jos edus­kun­nan enem­mis­tö niin päät­tää.

Jep. Niin muuttuu. Ja niin pitäisikin. Ennen kaikkea jätepaperiksi muuttuisivat silloin ne kuuluisat kansainväliset sopimukset joita ei ole olemassa missään muualla kuin Järjestelmäpuolueen broilereitten sekä valtamedian toimittelijoitten päänupeissa ja joilla olemattomilla sopimuksilla perustellaan sitä miksi Suomen tulisi toimia niin Afrikan kuin Lähi-idän sosiaalitoimistona. Ne sopimukset joita ei ole olemassakaan.

Ja lopulta sitten Suomenmaa nostaa esille sen kaameimman uhkakuvan:

Tar­vit­ta­es­sa jopa Suo­men EU-jä­se­nyys voi­daan ve­tää alas vessanpöntöstä.

Niin. Tarvittaessa Suomi voidaan nostaa pelkän maakunnan asemasta takaisin itsenäiseksi valtioksi mikäli vaaleissa saadaan siihen mandaatti. Mikäli äänestäjät näin päättävät. Kepu näkee tämän uhkakuvana. Oikeastaan tässä Kepun pää-äänenkannattajan pääkirjoituksessa – jonka muut Järjestelmäpuolueen alaosastot epäilemättä allekirjoittavat – haisee sama henki kuin aikanaan Neuvostoliitossa. Senkin yhteiskunnallinen järjestelmä oli kiveen hakattu ja sen oli tarkoitus säilyä ikuisesti. Edes ajatus sen muuttamisesta oli kiellettyä. Ja siinäkin järjestelmässä oli järjestelmästä hyötyvä nomenklatura sekä suuret, merkityksettömät massat.

Järjestelmäpuolueen alaosasto Kepulle EU-jäsenyys ja sen omille jäsenilleen tuomat edut sopivat hyvin eikä sen mielestä tilannetta tietenkään tulisi muuttaa. Itsenäisyyden palauttaminen merkitsisi Oy Kepu Ab:lle uhkaa. Tietysti Oy Kepu Ab:n ammattilaisten – ja ehkäpä muunkin uusrälssin – mielissä pyörii vielä muutama ajatus tilanteesta joka saattaisi seurata maan siirtymisestä kansallismielisten hallintaan:

Entäs jos se kansallismielisten hallitus alkaa oikein tosissaan tutkia että mitä me oikein olemme tehneet? Vaikkapa viimeisen kolmekymmenen vuoden aikana? Erityisesti vuodesta 2015 eteenpäin?

Entäs jos se päättää asettaa meidät vastuuseen tekemisistämme?

Ei ihme, että Kepun pää-äänenkannattaja pelottelee kansallismielisten voitolla ja etsii keinoja sen mitätöimiseen jo etukäteen.

Miettikääpäs muuten tilannetta jossa perussuomalaisten pää-äänenkannattaja ilmoittaisi julkisesti että sen mielestä Kepu on uhka sekä demokratialle että oikeusvaltiolle? Mitä todennäköisimmin valtakunnansyyttäjä Toiviaiselta tilattaisiin taas esitutkintapyyntö. Ja siihenhän vastattaisiin. Kaikin mahdollisin keinoin. Sovelletussa oikeusvaltiossa.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXIV

November 26, 2019, 2:01 pm

≫ Next: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXV

≪ Previous: UUSRÄLSSIN BETONOITU VALTA

$

0

0

1. Muuan Puuronen. Jälleen kerran.

Niin kuin lukija hyvin muistaa, muuan kommunistinen, valtamedian ns. asiantuntijana pitämä Vesa Puuronen vetäisi herneet nenään kun Oulun Yliopistolla opiskelijat ottivat itsestään selfieitä Mannerheimin kuvan kanssa. Herneitten nenäänveto tuotti tulosta, selfieitten otto loppui ja samalla marskin kuva poistettiin. Sinänsä Puurosen voisi antaa olla omissa liemissään mutta koska valtamedia nostaa hänet jatkuvasti tapetille ”asiantuntijana” niin ehkä tavallisen kansalaisenkin kannattaa hieman kommentoida. No, palaute Puuroselle oli Mannerheim-asian tiimoilta ymmärrettävästi melko kyistä ja siitähän hän veti tuplaporot nokkaansa ja kirjoitti etädiagnooseja ihmisistä joita hän ei tunne mutta kuvittelee heistä paljon ja mieltää tietysti olevansa oikeassa:

Tämä jatkuva keskustelu Mannerheimin ympärillä viittaa siihen, että Suomeen on muodostunut uskonnollisen kultin tapainen ryhmä etupäässä miehiä, joiden palvonnan kohde on Mannerheim.

(Välihuomautus: sen keskustelun aloitti muuten tällä kertaa Puuronen itse)

Mannerheimin kuva on tämän ryhmän jäsenille merkittävä symboli. Mannerheim symboloi erilaisilla somepalstoilla kirjoittaville, ja minulle henkilökohtaisesti viestejä lähettäneille, väkivaltaa ja äärioikeistolaista ajattelua. Sisällissotafantasiat, kuvitelmat ja toiveet uudesta sisällissodasta ovat näillä kirjoittajilla varsin yleisiä.

…

Näiden Mannerheimin jumalan kaltaiseksi korottaneiden ihmisten ajattelumaailmassa ja henkisessä sekä tunne-elämässä on joitakin tarpeita, joita Mannerheimin palvonta ja ihailu tyydyttää. Mannerheim näyttää olevan heille pyhä hahmo, joka tänä maallistuneena aikana on näköjään tarpeen jumalan korvikkeena. Oikeistolaisen ajattelumaailmaan kuuluu kaipuu vahvaan johtajaan, tätä kaipuuta Mannerheimiin kohdistuva ihailu myös helpottaa. Lisäksi nämä miehet tuntuvat kaipaavan isähahmoa, joka on ankara mutta ankaruudestaan huolimatta kuitenkin huolehtii pojistaan.

Tahallisesta tai tahattomasta hahmotushäiriöstä kärsivä Puuronen on yhdessä asiassa oikeassa. Mannerheim on nimenomaan symboli. Symboli talvi- ja jatkosodan suomalaisista jotka estivät sen yrityksen jota Puurosen fanittama valtio yritti tehdä. Sen yrityksen esti yli puoli miljoonaa suomalaista mutta jokaista ei voi oikein nostaa symboliksi. Siksi Mannerheim on yksi symboleista. Hän on samanlainen symboli kuin vaikka Suomi-konepistooli, polttopullo tai valokuva kauniista lotasta ilmavalvontatornissa.

Myös Mannerheim on symboli. Symboli suomalaisten yhteisestä ponnistelusta. Ja tulee muistaa, että kyseinen Mannerheim on toiminut myös Suomen tasavallan presidenttinä hyvin vaikeana aikana. Muu Puurosen tulkinta kertoo lähinnä siitä että hänellä on vilkas mielikuvitus johon hän haluaa epätoivoisesti uskoa.

Ihmiset, jotka ovat vetäneet porot nokkiinsa Puurosen toiminnasta eivät ole etsineet itselleen mitään jumalhahmoa eivätkä kaipaa mitään sisällissotaa eivätkä äärioikeiston valtaa. He ovat hermostuneet lähinnä siitä, että että joku Suomelle koko uransa aikana täysin hyödytön ja toisten elättämä kommunistin räähkä ottaa oikeudekseen määritellä että voiko suomalaisen presidentin ja marsalkan kuva olla yliopiston seinällä vaiko ehkä ei.

Puuronen myös totesi että on saanut avautumisestaan tappouhkauksia. Henkilökohtaisesti en usko siihen ensinkään mutta yhtälailla henkilökohtaisesti totean että en esitä Puuroselle minkäänlaisia väkivallan uhkauksia. Päinvastoin. Toivotan hänelle pitkää ja tervettä elämää jonka aikana hän voi esiintyä mahdollisimman paljon valtamediassa. Jonka seurauksena aina useampi kansalainen alkaa miettiä että mistä helvetin laarin pohjalta se valtamedia ne asiantuntijansa oikein hankkii. Ja tehdä mietintänsä myötä ehkä jopa johtopäätöksiä.

Muistutetaan vielä että en kirjoittaisi Puurosesta yhtään mitään ellei valtamedia nostaisi häntä jatkuvasti tapetille. Hän on valtamedian lemmikki. Valtamedialle tarpeellinen lemmikki joka kertoo mitä valtamedia haluaa kuulla. Mikä kertoo valtamediasta varsin paljon. Ja mies kumartaa vieläkin ideologiaa johon kuuluu hyökkäyssota, valtioitten miehittäminen, kansansiirrot, keskitysleirit, pakkotyö, kansalaisten kurjistaminen ideologian nimissä ja joukkomurhat. Mikä kertoo valtamedian arvovalinnoista vieläkin enemmän.

2. Muuan Jungner. Jälleen kerran.

Ammoin Jungner, edelleen Jungner. Kyseinen häiskä tuossa joku aika sitten twiittasi tällaisen viisauden:

Tahallisesta tai tahattomasta hahmotushäiriöstä kärsivä Jungner jättää tietoisesti sanomatta että Jussi Halla-aho ei varsinaisesti vastusta hyödyllistä maahanmuuttoa ja unohtaa myös tietoisesti senkin että sellainen hyödyllinen maahanmuutto on kovan verotuksen ja suuren sosiaaliturvan maassa varsin harvinaista. Sellaiseen maahan on tarjolla lähinnä kehitysmaalaista – jalustalle nostettua – haittamaahanmuuttoa jota Halla-aho hyvin perustellusti vastustaa ja sen myötä voi Jungnerilta kysyä pari kysymystä sanotaanko nyt vaikka viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta:

1. Kuinka moni haittamaahanmuuttaja on vaihtanut niitä suomalaisten vaippoja?

2. Kuinka moni haittamaahanmuuttaja on tuottanut suomalaisille veroeuroja?

Mutta eihän Mikael vastaa kysymyksiin. Sillä hän elää omassa, taloudellisesti hyvin turvatussa kuplassaan jossa ei ole minkäänlaista kosketuspintaa tavallisen kansalaisen elämään. Jungnerin monista kuplastaan huutamista asioista voi muistuttaa esmes tästä:

Koeajamatta ja näkemättä. Niin, Teslahan maksaa jotain neljäkymmentä tuhatta. Se perusmalli. Mutta omassa kuplassa on helppoa olla hyvä ihminen.

Vaan mikä oli näitten kahden ensimmäisen uutishavainnon perusidea?

No tietysti se, että jos kysytään sekä poliittiselta eliitiltä että valtamedialta niin meidän tavallisten ihmisten tulisi ottaa sekä Vesa Puuronen että Mikael Jungner hyvin vakavasti. Ettei käyttää jopa esikuvina.

Eläketurvakeskus muuten näyttää olevan Jungnerin kanssa samanlaisella ”toivomalla todellisuudeksi”-linjalla. Sieltä nimittäin todettiin tuoreeltaan seuraavaa:

Eläketurvakeskus: Maahanmuuton lisäys helpottaisi eläkemaksujen korotuspainetta

Pitkällä aikavälillä myös heikommin työllistyvien maahanmuutto helpottaisi laskelmien mukaan eläketurvan rahoitusta.

– Heikon työllisyysasteen ryhmän maahanmuuttajat saavat muita enemmän lapsia. Näiden lasten oletetaan työllistyvän vanhempiaan paremmin, mikä kasvattaa työllisten määrää ja tasaa skenaarioiden eroja pitkällä aikavälillä, arvioi matemaatikko Tuija Nopola ETK:n tiedotteessa.

Boldaukset Hommaforumilta. Kehitysmaalaisten maahanmuutto on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tullut Suomelle niin kalliiksi ettei valtiovalta edes uskalla kertoa lukuja. Ja niitten kehitysmaalaisten lapsetkin ovat olleet jo työllistymisiässä hyvän aikaa. Mikään ei ole muuttunut. Vaikka ne kehitysmaalaisten maahanmuuttajien lapset integroituvat todistetusti vielä vanhempiaan heikommin niin Eläketurvakeskus luottaa ”vaikka se on mennyt 30 vuotta jatkuvasti perseelleen niin meillä kuin muuallakin niin ahkerasti toivomalla se saattaa 30:n vuoden kuluttua toimia”-metodiin.

3. Fillaroikaa

Eräs Iltalehden toimittelijatyttönen Elli Harju totesi komeasti että ”Puhe auton välttämättömyydestä Suomen kokoisessa maassa on potaskaa”. Kirjoituksessaan hän vetosi tutkimukseen jonka mukaan Suomessa tehtävistä automatkoista noin 28 prosenttia on alle kolmen kilometrin mittaisia. Yli 40 prosenttia matkoista on alle viiden kilometrin mittaisia. Jos henkilöoletettu asuu ratikkalinjan vieressä niin näitä juttuja on tietysti helppo kirjoittaa. Kyseinen toimittelijatyttönen totesi vielä:

Kaikkien kotitalouksien ei tarvitsisi luopua autosta kokonaan, mutta parin kilometrin mittaiset kauppareissut, harrastusmatkat ja kyläilyt voisi tehdä kävellen, pyöräillen tai julkisilla.

Koska asun itse haja-asutusalueella mikä tosiasiassa tarkoittaa huomattavan suurta osaa maastamme niin totean hänen vaatimukseensa muutamia asioita:

1. Ensinnäkään täälläpäin ei auraaminen talvella toimi kovin nopeasti eikä tehokkaasti joten parinkin kilometrin matka fillarilla varsinkin talvella on kovin työlästä. Etten sanoisi vittumaista. Myös pakkaskelit hieman haittaavat. Ja sitä julkista liikennettä ei täällä ole.

2. Meillä päin ajomatkat – työpaikallekin – ovat yleensä hieman pidempiä  kuin 3 – 5 kilometriä. Ja edelleenkin: meillä ei ole julkista liikennettä jolla mennä töihin.

3. Jos ajatellaan taas pääkaupunkiseudulla autolla liikkuvaa niin hän voi valita, kuka hänen kyydissään on. Itsekin siellä aikanaan hyvin pitkään julkisia kulkuneuvoja käyttäneenä alkoi kieltämättä vituttaa kun matkaseurana oli kaiken maailman narkkeja ja muita sekopäitä. Omassa autossa tätä ongelmaa ei ole.

ja ennen kaikkea:

4. Jos joku vihervasemmistolainen toimittaja haluaa nostaa egoaan toteamalla että minä  haluan että te teette näin niin muistutan että toimittaja ei ole viranomainen. Häntä ei tarvitse totella. Häntä ei tarvitse ottaa edes vakavasti.

Ja muistutetaan vielä että Suomi on luonnonvarojen nettotuottaja joka hoitaa ympäristöasiansa maailman mittakaavassa esimerkillisesti. Ilmastohysteriaan sairastuneille suomalaisille se ei riitä vaan tokihan he haluavat sen ihanan tunteen että juuri he ovat saaneet aikaiseksi jotakin. Ja se jokin kyllä lähinnä romuttaa suomalaista elinkeinoelämää ja vaikeuttaa ihmisten elämää. Kun sen romuttaminen on ainoaa, mitä he voivat saada aikaiseksi. Mutta onhan se egon nälkä vaan niin kova.

4. Onnea demareille

Täytyy sanoa että demareitten menestys tuossa etnisesti edistyksellisten ehdokkaittensa ruletissa ylittää eeppisen rajat. Kerta toisensa jälkeen.

Jos kyseessä olisi ollut han-suomalainen olisivat lööpit kirkuneet vielä toukokuussakin mutta nythän juttu – niin kuin ne aikaisemmatkin – pyritään vaikenemaan mahdollisimman nopeasti ja tapetille on nostettu joku Ylilaudan jonnen tekemä feikkivideo jota poliittisessa eliitissä oikein teatraalisesti kauhistellaan. Pitipäs sattuakin samaan aikaan. Niin Jussi Halla-ahoa kuin persuja muutenkin on vaadittu irtisanoutumaan kyseisestä videosta. Näinköhän valtapuolueilla on palkattujen työntekijöitten listoillaan ”irtisanoutumisen vaatimuksen koordinaattorin” pestit?

Mutta joka tapauksessa hotellin respasta onnitellaan demareita. Pysykää valitsemallanne linjalla! Lisää etnisesti edistyksellisiä ehdokkaita!

5. Blogitekninen ilmoitus

Tässä blogissahan on julkaistu eräitäkin juttuja jotka koskevat muistojen Kekkoslovakiaa mutta siihen liittyvää tägiä ei ole tullut laitettua. Nyt se löytyy tuolta sivupalkista. Kaikkia asiaankuuluvia juttuja ei ole vielä ehditty kekkoslovakioida mutta lisäilen niitä pikku hiljaa.

Näihin Kekkoslovakialaisiin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXV

November 27, 2019, 2:01 pm

≫ Next: 06.50

≪ Previous: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXIV

$

0

0

Vallitseva tiedostava todellisuus tuo jatkuvasti esille uusia kirjoituksen aiheita ja tällä kertaa käsitellään feminismiä. Meissä jokaisessahan on pieni feministi. Jos ei ole, niin silloin me olemme sairaita käppäukkoja. Kysykää vaikka feministeiltä. Hehän ovat aina oikeassa. Näin valtamedia ainakin kertoo.

Varokaa käppäukkoja.

1. Kostakaa, siskot, kostakaa.

Halu kostaa on tietysti varsin yleinen ja ymmärrettävä inhimillinen tunne. Varsinkin parisuhteessa jossa rakkaus saattaa muuttua valkohehkuiseen vihaan sekunnin murto-osassa. Eritoten jos kumppani kärähtää pettämisestä. Verorahoitteinen Ylemme esittää arvomaailmaansa myös sukupuolisensitiivisesti oikeaoppisen kostamisen suhteen eli nyt se on alkanut kerätä kostofantasioita nimenomaan naisilta ja nimenomaan julkaistavaksi:

Keräämme kostokokemuksia ja -fantasioita erityisesti naisyleisöltämme. Kuulijoiden kertomuksia käytetään sarjan taustamateriaalina ja niistä valikoituja yksittäisiä fantasioita luetaan mahdollisesti myös jaksojen sisällä. Vastaukset kerätään nimettöminä.

Jaa katkeransuloiset ajatuksesi ja vapaudu kanssamme!

Ohjelman vastaava tuottaja Juha-Pekka Hotinen (miesoletettu) toteaa ohjelman ideasta:

- Käsittääkseni on osa naisten emansipoitumisliikettä, että kaikki ne genret, jotka ovat aiemmin liittyneet mieheen, halutaan myös käydä läpi.

Itse sanoisin että käsittääkseni tuo on paskapuhetta eli kyseessä on vaan jonkunlaista tilattua feminististä kostopornoa joka miellyttää tietynlaisia ihmisiä. Aivan kuin joku feministejä miellyttävä Handmaid´s Tale-sarja joka on taas feminististä alistus- ja väkivaltapornoa. Kyseessä on vain vitunvirkkauksen ja feminististen kiroiluiltamien julkisemmin esitetty muoto. Kuinka moni aktiivifeministi muuten on nettoveronmaksaja tai yleensäkään sellaisessa työssä jolla pidetään infraa pystyssä? Mutta juuri aktiivifeministit saavat aina äänensä kuuluville. Riippumatta siitä haluttaisiinko sitä kuulla.

No eikö näitä sitten saisi tehdä? Totta kai saa. Jos tämän tekee joku yksityisellä rahoituksella toimiva tekijä niin siitä vaan. Mutta kuinkahan paljon yksityistä rahoitusta tuolle löytyisi? Tavallisen kansalaisen on pakko maksaa feministien kostofantasioista.

2. Joulupukki, vanha… henkilöoletettu

Helsingin Sanomat kilpailee Ylen kanssa siitä kumpi tiedostavampi on ja täytyy sanoa että siinä kaksi kovaa koettelee. Nyt Helsingin Pravda ilmoittaa että suomalaiset perheet haluavat feministisiä pukkeja ja otsikko kertoo:

Osassa suomalaisperheistä heräsi huoli joulupukin vanhoillisista arvoista, joten he etsivät nyt feministipukkeja

Ja uutinen jatkuu:

”Tulepas tänne pukin polvelle.”

Sanat ovat taltioituneet monen muistiin pelottavana korinana.

Omalle lapselle ei haluaisi samoja traumoja. Siksi moni tänäkin jouluna miettii, mistä löytää hyvä pukki, jota ei heti tunnistaisi isäksi tai sedäksi.

…

Vanha ikä on valttia, mutta iäkkäällä pukilla saattaa olla myös vanhentuneita käsityksiä esimerkiksi sukupuolesta.

Yksikään pukkisivustojen joulupukeista ei mainosta olevansa feministinen joulupukki.

Joten mitä jos pukille haluaisi osoittaa erityistoiveita kuten sukupuolisensitiivisyyttä?

…

Voiko vanha ukkeli edes olla feministi?

Joulupukin ”ukkelius” ei ole este feminismille, sanoo Eekku Aromaa Kalliolan Setlementin alueellisen setlementtityön johtaja. Facebook-keskustelijoiden lisäksi myös Aromaa on pohtinut asiaa jouluisin, sillä hänelle kahden lapsen uusperheen vanhempana sukupuolisensitiivisyys on tärkeä arvo.

”Ellei manifestoi ja tuo esille käppäukkoarvoja”, Aromaa lisää.

…

Aromaan mukaan feministinen pukki on sellainen, joka kohtelee lapsia yksilöinä. Esimerkiksi sukupuolen sijaan lapsia tulisi puhutella nimellä.

Näin äkkiseltään tulee mieleen kysymys: Kun Helsingin Pravda puhuu ”osasta suomalaisperheitä” niin onkohan niitten lukumäärä ehkä kuusi? Ehkä neljä? Kuinkahan monessa suomalaisperheessä närkästytään siitä kun joulupukki puhuttelee tyttöä tytöksi ja poikaa pojaksi? Mutta kyseiset kaksi uutista ovat hyvä esimerkki siitä mitä valtamedia haluaa syöttää tavalliselle ihmiselle. Vaan laitetaanpas joulua odotellessa soimaan kappale jossa joulupukki myös rikkoo perinteisiä kaavoja:

Hyvää joulunodotusta häpeilemättömältä käppäukolta.

Käppäukot. Ne perkeleet eivät vaan suostu kuolemaan. Ja ne… piru vie… taitavat elättää ne feministitkin.

06.50

November 29, 2019, 2:01 pm

≫ Next: REALISMIN TUOLLA PUOLEN

≪ Previous: KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXV

$

0

0

Tasan kahdeksankymmentä vuotta sitten täsmälleen klo 06.50 alkoi Neuvostoliiton Suomeen kohdistama sataviisi päivää kestänyt ryöstöretki. Joitain kahakoita oli jo ennen tuota kellonlyömää mutta varsinainen tykistötulitus ja suurhyökkäys alkoi tuolla hetkellä. Ryöstöretken tarkoituksena oli miehittää ja sovjetisoida maa, mutta vastoin kaikkia ennakko-odotuksia suomalaiset onnistuivat estämään maan miehittämisen vaikka menettivätkin suuren osan maa-alueistaan sekä n. 26.000 kaatunutta.

Jälkiviisaus on viisauden imelin muoto ja aika ajoin todetaan että Suomi olisi välttänyt sodan neuvotteluilla ja myönnytyksillä. Epäilemättä näin onkin. Sota oltaisiin epäilemättä vältetty mutta miehitystä ei. Sen 50 vuotta kestäneen miehitysajan kokemuksia voi puolestaan kysyä virolaisilta, latvialaisilta ja liettualaisilta.

Hotellin respasta osoitetaan äärimmäinen kunnioitus ja kiitollisuus niitä suomalaisia kohtaan jotka ensiksi taistelemalla pelastivat Suomen ja sen jälkeen vielä rakensivat Suomen hyvinvoivaksi valtioksi.

Ja muistutetaan vielä siitäkin että Suomen korkeimmassa poliittisessa johdossa on edelleenkin sen idologian nimeen vannovia ihmisiä mihin ideologiaan uskoi myös ryöstöretkelleen 80 vuotta sitten lähtenyt Neuvostoliitto.

Punailmavoimat tuovat rauhanterveisiään Helsinkiin heti sodan alettua. Sodan ensimmäisen päivän rauhanterveiset aiheuttivat 91:n suomalaisen kuoleman.

REALISMIN TUOLLA PUOLEN

November 30, 2019, 11:35 pm

≫ Next: VIIPALOITU MAA OSA III

≪ Previous: 06.50

$

0

0

Laitetaanpa tähän ensimmäiseksi pikauusintana juliste joka kertoo siitä kuinka paljon maailmassa on suomalaisia ja kuinka paljon erään uskonnon –  jota ei saa arvostella –  edustajia. Se liittyy hieman tähän tuoreimpaan postaukseeni:

Ja siirrytään siitä varsinaiseen aiheeseen. Eilen tuli muisteltua talvisodan alkamista ja osoitettua kiitollisuutta sen ajan suomalaisille. Nykyajan poliittinen sukupolvi on puolestaan suurilta osin vapauttanut itsensä totaalisesti sekä reaalimaailman että loogisen ajattelun kahleista. Nykyisen hallituksen ollessa vallan kahvassa vihervasemmisto elää etsikkoaikaansa ja suorastaan kilpailee kuinka suomalaista yhteiskuntaa voidaan murentaa vielä lisää. On vaikeaa sanoa kuka on piikkipaikalla mutta aivan siellä kärkisijoilla keikkuu sisäministerimme Maria Ohisalo joka jakoi reaalimaailmasta irtautunutta viisauttaan aivan tuoreeltaan ja kuinkas ollakaan juuri talvisodan alkamisen 80-vuotispäivänä:

sekä:

ynnä:

Eli meillä on maamme sisäministerinä ihminen jolle ei riitä, että Suomi on sekä Afrikan että Lähi-idän sosiaalitoimisto. Suomen pitäisi olla myös maailmanlaajuinen turvallisuuskoneisto joka takaa jokaisen täällä käyneen ulkomaalaisen turvallisuuden tietenkin sillä tavalla että tänne tullut saa tänne jäädä oli sitten perustetta tai ei. Lakimieskoneisto pitää kyllä huolen siitä että sitä Ohisalon peräänkuuluttamaa tulkinnanvaraa löytyy joka ainoasta hakijasta.

Ohisalolle ei näytä myöskään olevan ongelmaa siinä, että suomalaisia on tapettu, pahoinpidelty, ryöstetty ja raiskattu hänen unelmansa nimissä. Tuo komea ”kun elämä on kerran riistetty, sitä ei enää yksikään päätös palauta” ei näytä sisäministerimme mielestä koskevan suomalaisia.

Ohisalo tekee selväksi että tähän astinen suomalaisiin kohdistuva väkivalta ja älytön taloudellinen rasite ei hänelle riitä, vaan hän lyö pöytään sisäministerin arvovallalla jälleen uuden sisäänheittotuotteen sekä blankon vekselin ja viesti on varmasti edennyt jo toiselle puolelle maailmaa.

Toistetaan: kyseessä on siis Suomen sisäministeri. Sisäministeri, joka ei hahmota lukumääriä ja joka elää realismin tuolla puolen. Olettaisi että ministerin asemassa olevalla henkilöllä olisi edes jonkinlaista kosketuspintaa reaalimaailmaan mutta nykyisessä hallituksessa se näköjään mielletään vain rasitteeksi.