Quantcast
Channel: Yrjöperskeles-blog
Viewing all 1928 articles
Browse latest View live

MUUAN TAPONEN JA POLIITTISET HUOSTAANOTOT

$
0
0

Tunnetun politrukkipoliisin Jari Taposen virkapuku päällä pitämä Taponen-Muppet Show jatkuu ja menee aina syvemmälle tällä tuoreella loihelausumalla:



Taponen pehmentää lausettaan sanomalla ”kuultua”. Missä hän on kuullut? Omassa päässään vaiko laajemmaltikin? Joka tapauksessa tuokin avautuminen piti tehdä ja Taponen yhdistää oikeasti vaaralliset islamilaiset ja ”äärioikeistoekstremistit” joitten ”ekstremismi” on sitä että he eivät hyväksy nykyistä maahanmuuttolinjaa. Nykyisinhän Suomessa on hyvin helppoa joutua tulkituksi ”äärioikeistoekstremistiksi”.

Joka tapauksessa Taponen flirttailee ajatuksella puhtaasti poliittisista huostaanotoista. Tässä hän ylittää rajan jota ei ole vielä tätä ennen ylittänyt. Mutta varmaankaan kyseessä ei ole Taposen viimeinen pohjanoteeraus.

Sisäministeriön kannattaisi ehkä huomauttaa Taposelle että olisko hyvä vähä ajatella enste ennen kuin puhuu ja kirjoittaa. Kannattaako korkean poliisiviranomaisen todellakin flirttailla ajatuksella lastensuojelun käyttämisestä poliittisena lyömäaseena? Ai niin, kukas se meidän sisäministeri olikaan… juu, unohtakaa koko juttu.


VIIDESTOISTA EPISTOLA

$
0
0

Näitten epistoloitten kokoaminen on tavallaan vaikeaa ja tavallaan helppoa. Helppoa siksi että aineistoa on niin valtavasti. Vaikeaa siksi että, no, aineistoa on niin valtavasti ja jos kaiken keräisi kasaan niin sen rinnalla Kalle Päätalon Iijoki-sarjakin olisi lähinnä lyhyehkö novelli. Mutta miellän että näitä koottuja suvaitsevais-tiedostavia pläjäyksiä kannattaa joka tapauksessa toistaa. Sillä niitten kautta huomaa että kyseessä ei ole ikävästi ympärillä pyörivä pimppari vaan aivan jumalaton määrä pimpparin pesiä täynnä niitä pimppareita. Aivan kuin aikanaan Nyrok City-sarjakuvassa Wimbledonin loppuottelussa korvatulppansa menettänyt Björn Borg tuumi Juha Jokisen selostuksesta että ”helvattu… onks se noin mahdotonta…”.

Edellinen, neljästoista epistola keskittyi ainoastaan tapaukseen ”Oulu ja merkityksettömiksi selitetyt tutustumispenetraatiot” mutta jatketaan nyt laajemmalla suomalaissuvaitsevalla yleisafrikkalaisella linjalla. Materiaalia olisi siis tietysti paljon, paljon enemmän mutta raapaistaan pintaa kumminkin. Ettei vaan kukaan kuvittelisi että elämme täysjärkisessä maassa. Materiaalia oli kuitenkin niin paljon että näitä epistoloita tulee kaikkiaan kolme. Mutta nyt se ensimmäinen. Tai siis viidestoista.

Aloitetaan lokakuusta 2018 ja vasemmistoliiton kansanedustajasta Anna Kontulasta joka kertoo osuvasti suvaitsevais-tiedostavan yksilön logiikasta tai sen puutteesta johon törmätään jatkuvasti:



1. Yhdeksäs lokakuuta Kontula vaatii että kapitalistisesta yhteiskuntajärjestelmästä on luovuttava ilmastomuutoksen pysäyttämiseksi. Hotellin respassa ei nyt käsitellä sitä mitä Kontulan fanittamaan sosialismiin siirtyminen on saanut maailmanhistoriassa aikaiseksi. Todetaanpahan vain että hän on selkeästi hyvin, hyvin huolissaan ilmastonmuutoksesta.

2. Kaksi päivää myöhemmin, 11. lokakuuta sama Anna Kontula ilmoittaa tukevansa laittomien maahanmuuttajien piilottamista Suomessa. Kontula tietää oikein hyvin että kyseiset laittomat maahanmuuttajat tulevat juuri väestöräjähdysalueelta ja että väestöräjähdys on ihmiskunnan ongelmista se polttavin. Sen ilmastonmuutoksenkin kannalta. Hän on jatkuvasti kannattanut haittamaahanmuuttoa eikä hyväksy sen rajoittamista. Vaikka kyseiset haittamaahanmuuttajat Suomeen tullessaan kymmenkertaistavat sen hiilijalanjälkensä joka on taas punavihreässä ajattelussa pahempaa kuin Herrasta Perkeleestä.

Mitään ristiriitaa Kontula ei näissä asioissa näe. Joku muu maksaa. Joku muu tekee. Joku muu kustantaa. Annalle on edessä valmis, toisten kattama pöytä.

Laitetaanpa hieman lisää viherlogiikkaa muualta Iiris Suomelalta joka on nykyisin kansanedustaja mutta kuvan ottamisen aikaan vielä vain innokas viherpiipertelevä maailmanparantaja. Erityisesti ilmaston suhteen:



Älkää tehkö niin kuin minä teen. Tehkää niin kuin minä sanon. Ja sitä samaa logiikkaa noudattaa Helsingin kirjamessujen johtaja Ronja Salmi:



Kyseinen Salmi muuten deletoi Kiuas-kustannuksen Helsingin kirjamessuilta. Salmesta ja samanlaisista pimuista kirjoittiin (valitettavasti en enää löydä) lehtijuttu jonka otsikossa luki ”nuoret alykkäät naiset”. Jotenkin nuo kolme sanaa kuulostavat aivan helvetin pelottavilta. Haluaako lukija että ”nuoret älykkäät naiset” pääsevät tunkemaan kärsänsä heidän asioihinsa?

Lokakuussa 2018 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin teki päätöksen että profeetta Muhammedin kutsuminen pedofiiliksi ei kuulu sananvapauden piiriin. Päätös tehtiin uskonrauhan varjelemisen perusteella.



Tuo uskonrauhaan vetoaminen oli tietysti paskapuhetta. Todellinen syy oli se, että nimenomaan islamilaiset ovat valmiita ampumaan, räjäyttämään ja leikkelemään kurkkuja kuujumalansa kunnian puolustamiseksi. Kristityt eivät joten esmes Jeesusta saa pilkata just niin kuin lystää ilman seuraamuksia. Nykyisin yhdeksänvuotisen nussiminen on tai ei ole pedofiliaa. Se kaikki riippuu vain siitä onko yhdeksänvuotiaan nussijalla uhriutumispääomaa.

Valtamedia edelleenkin pitää yllä päivitettyä kansallisuusmääritelmää:



Vaikka suvaitsevais-tiedostava henkilöoletettu siitä saattaa alaleukaansa väpättääkin niin hotellin respasta todetaan että Munir Awad, Omar Abdalla Aboelazm, Sahbi Zalouti ja Mounir Dhahri eivät ole ruotsalaisia.

Siirrytäänpä marraskuulle 2018 ja annetaan suuren suosikkimme Anna Kontulan jatkaa puheenvuorojaan:



On jokseenkin eeppistä että kansanedustaja ei ymmärrä mistä se verokertymä tulee ja vielä mainostaa ymmärtämättömyyttään. Tietysti jokseenkin yhtä eeppistä mutta myös surullista ja pelottavaa on se, että hänet on äänestetty eduskuntaan kolme kertaa peräkkäin. Kannattaisiko kansalaistaito palauttaa peruskoulujen oppiaineeksi?

*

Joulukuussa 2018 silloinen sisäministeri Kai Mykkänen puuttui – niin kuin suvaitsevais-tiedostavan yksilön tulee puuttua – anonyymiin nettikirjoitteluun toteamalla:

Sisäministeri Mykkänen haluaisi puuttua anonyymiin nettikirjoitteluun EU-tasolla – "Sinun pitää tuoda kasvosi esiin, kun osallistut keskusteluun".

Yksi syy julkisen keskustelun koventumiseen ovat anonyymit profiilit Facebookissa ja Twitterissä.

Mykkänen puhui paskaa. Keskustelun koventumisen syynä on vain haittamaahanmuuton aiheuttama kantaväestöön kohdistuva väkivalta sekä jatkuvasti kasvava taloudellinen rasite jonka arvostelun hallintokoneisto pyrkii aktiivisesti kieltämään. Mikä kieltäminen sekin osaltaan koventaa asenteita. No, toisaalta Mykkänenhän keksi Oulun etnisesti edistyksellisen raiskausaallon myötä hämmästyttävän havainnon:



No shit, Sherlock? Politiikkaan hakeutuvat Suomen terävimmät aivot jotka tekevät kaikkensa kansalaisten hyvinvoinnin hyväksi. Näinkö se meni? Edustaako Mykkänen heitä?

*

Täytyyhän tässä epistolassa mainita myös äärimmäisen kunnioitettu ja onneksi jo evp. tasavallan ensimmäinen toveri Tarja Halonen joka omalta osaltaan selitti tuontitavaran seksuaalirikollisuutta:

Presidentti Tarja Halosen mukaan erilainen kulttuuri tai yhteiskunta eivät ole selityksiä maahanmuuttajien seksuaalirikoksiin.

Kyseiset teot ovat kiellettyjä kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa.

– Se on YK:n ihmisoikeussopimuksen vastaista ja kaikki maat ovat allekirjoittaneet sen.

Halonen joko tietoisesti jätti sanomatta tai sitten ei tiedä – mikä kahden kauden presidentille on aika hälyttävää – että islamilaiset maat puolestaan ovat allekirjoittaneet Kairon julistuksen joka pohjautuu shariaan ja joka näkee asian hieman eri tavalla. Joka tapauksessa yksikään etnisesti edistyksellinen niin seksuaali- kuin väkivaltarikollinen ei ole ilmoittanut että Tarja Halosen viisaus on saanut heidät ajattelemaan asioista toisin.

*

Kun siirryttiin tammikuuhun 2019 kertoi meille Yle – jälleen kerran – oman pakolaislogiikkansa afganistanilaisista (ettei sittenkin Iranista tulleista ja siellä vuosia asuneista) pakolaisista:

Nuoret suunnittelevat tulevaisuutta myös paljon pidemmälle. He voivat saada Suomen kansalaisuuden 4–5 vuoden päästä, jonka jälkeen he voivat käydä tapaamassa perhettään entisessä kotimaassaan tai naapurimaassa.

Mitenkäs ne oikein menikään ne turvapaikanhaun perusteet? Samaa voisi kysyä Somaliassa lomailevilta somaleilta.



Ei ihme että hymyilyttää. Ovatko nuo länkkärit noin tyhmiä syntyjään vai käykö ne siihen jonkun kurssin?

Ja laitetaanpa sitten tähän väliin kuva joka oli eräässä tammikuisessa jutussani. Muistoja muutaman vuoden takaa jolloin Vihreät De Utopistiska opettivat suomalaisia:



Jostain syystä vihreät ovat poistaneet tuon kuvan sivuiltaan. Mikähän siihen mahtaisi olla syynä?

*

Tammikuussa 2019 kansanedustaja Päivi Räsänen kertoi erään seikan ”turvapaikan” hakijoista:

- Turvapaikanhakijoiden vastaanottorahaa olisi mahdollista alentaa, jos hakija ei osallistu vastaanottokeskuksen koulutukseen suomalaisesta yhteiskunnasta. Tätä sanktiomahdollisuutta ei kuitenkaan ole käytetty.

- Turvapaikanhakijoiden vastaanottorahan sanktiomahdollisuutta ei ole käytetty muun muassa siksi, että se koetaan turvallisuusriskiksi.

- Näille henkilöillehän maksetaan vastaanottorahaa, jota voidaan vähentää enintään 20 prosenttia kahden kuukauden ajaksi, jos henkilö ilman perusteltua syytä kieltäytyy työ- tai opintotoiminnasta, mutta saamamme tiedon mukaan näitä vähennyksiä ei käytännössä juurikaan tehdä eli tätä periaatteellista velvoittavuutta ei käytännössä käytetä.

- Yksi syy, joka [valiokunnan kuulemisissa] nousi esiin, oli se, että asiakkaiden sanktioiminen nähdään turvallisuusriskinä eli pelätään, että henkilöt reagoivat turvallisuutta vaarantaen siihen, jos heiltä vähennetään vastaanottorahaa.

Miettikääpäs ihmiset noita lauseita ajatuksella. Suomi hankkii maahansa rikollisia joille maksetaan suojelurahaa etteivät ne rupea riehumaan. Ja kyseinen tilanne on vielä humanismin nimiin tapahtuva kyseenalaistamaton itseisarvo jonka arvosteleminen on tuomittavaa vihapuhetta.



Tammikuussa 2019 ehti Yle tarjota myös suomalaisille ilmastoahdistusta käsitteleviä työpajoja. Jutun otsikko meni "Herätys", huusi Viivi Hamarila, 14, ilmastoahdistusta käsittelevässä työpajassa – tukahdetut tunteet voivat johtaa outoon alakuloon. Ilmastoahdistusta potevat kokoontuvat nyt yhteen tuulettamaan tunteitaan.



Siis neljätoistavuotias opetetusta ilmastoangstista kärsivä typsy. Esimerkkinä meille kaikille. Typsy, jolle syötetään maailmanlopun profetiaa ja sitä että Suomen pitää tuhota elinkeinoelämänsä (joka elättää myös sen typsyn) sen estämiseksi mikä ei tietenkään vaikuta maailman ilmastoon yhtään mitään. Kyllähän meitäkin peloteltiin aikanaan ydinsodalla – mikä muuten oli ihan mahdollinen – mutta ei me mitään terapiaryhmiä tarvittu. Mutta ehkä noista työpajoista tulee hyvä, tiedostava ja osallistuva mieli. Ainakin ne ovat muotia. Niin kuin aikanaan Bay City Rollers ja Dingo. Ja mitä näitä on nykyisin? Räppäreitä?

Siirrytäänpä sitten helmikuuhun 2019, Ruotsiin ja tarkemmin sanottuna Gävleen. Perinteinen ruotsalainen toivottaa Gävlessä vieraat tervetulleeksi:



Tähän ei varmaankaan tarvitse lisätä mitään. Ruotsi ei ole valtio. Se on diagnoosi johon kukaan lääkäri ei ole vielä uskaltanut lyödä leimaa.

*

Helmikuussa oikeusministeriö jatkoi Poliisileijona-hengessä opetusvideoitten tekemistä ja kertoi mitkä sen prioriteetit ovat:




Hotellin respassa jäädään odottamaan kyseisen oikeusministeriön etnisesti edistyksellisillä kielillä tehtyä videota jossa todetaan että ”tiesitkö että pahoinpitely ja raiskaukset ovat rikoksia”. Ei kannata pidättää hengitystä odottaessa.

*

Helmikuussa 2019 valtamedia kaivoi myös esille erään naispuolisen tutkiskelijan joka opetti miehille epistolaansa:



Kyseisellä tutkiskelijalla jäi hoksaamatta kaksi asiaa:

1. Ilman noita autolla töihin ajavia miehiä hänen ruokavalionsa koostuisi pääosin hänen omista kynsistään.

2. Suomessa kaikensorttinen teollisuus ja siihen liittyvät työpaikat tuppaavat olla sellaisissa paikoissa joihin julkinen liikenne ei oikein vie.

Mutta senhän me kaikki tiedämme että Suomi on näitten reaalimaailmasta itsensä täysin irroittaneitten tutkiskelijoiden paratiisi.

*

Suurinpiirtein vuodesta 2005 on niin mediassa kuin mielipidekirjoituksissa esiintynyt kommentteja jotka ovat sinikopioita toisistaan ja joitten perusteella tulee mieleen että kirjoittaja on iästään riippumatta jäänyt lukion ykkösluokalle ja kirjoittaa kerta toisensa jälkeen samanlaisen kaunista angstia sisältävän aineen jolla kuvittelee että tälläpä pantiinkin rasisteille jauhot suuhun niin kerta kaikkiaan ja saadaan vielä opettajalta arvosanaksi takuuvarma kymppi. Helmikuussa 2019 kyseisen itseään toistavan aineen teki Kirkko ja Kaupunki-lehden uutispäällikkö Pauli Juusela. Otsikko kirjoitukselle oli komeasti ”Toimittajalta: Monikulttuurisuus on todellisuutta – sitä ei voi pyyhkiä pois”. Otetaanpa otteita:

Suomi on aina ollut kansainvälinen ja täällä on aina asunut muualta muuttaneita. Sellaisia me olemme itse kukin. Olemme riippuvaisia ulkomaankaupasta ja kansainvälisistä yhteyksistä. Jos ulkomaankauppa pysähtyisi edes muutamaksi päiväksi, kaupat olisivat tyhjiä.

Kysymys: kuinka moni haittamaahanmuuton vastustaja haluaa lopettaa ulkomaankaupan? Ja loppuuko se, jos haittamaahanmuuttajat karkoitetaan?

Meille maistuvat pizza ja kebab ja monenlaiset muut etniset ruoat. Riisi kasvaa Aasiassa ja Italiassa, ei Karjalassa, vaikka se onkin olennainen osa karjalanpiirakkaa. Makaronilaatikon perusaines ei ole suomalainen keksintö.

Kristinusko on globaali uskonto, syntyjään Lähi-idästä. Siniristilippumme risti on lainaa muualta. Maamme-laulun säveltäjä syntyi Hampurissa. Sen kirjoitti ruotsinkielinen runoilija, jonka isä oli maahanmuuttaja.

Kiitos selvityksestä asioista jotka epäilemättä jo muutenkin ymmärrettiin. Ja näillä perusteillako haittamaahanmuutto väkivalta- ja seksuaalirikoksineen sekä valtavine taloudellisine rasituksineen pitäisi sallia? Suvaitsevais-tiedostavat yksilöt saavat kerta toisensa jälkeen syyttää ajatteluun syyllistyviä ihmisiä siitä että he haluavat muuttaa Suomen Pohjois-Koreaksi. Kertaakaan valtamedia ei kysy heiltä sitä olennaista kysymystä. Eli:

Millä sä jätkä tuon oikein perustelet?



Nykyisinhän pyritään orwellilaisella tavalla sensuroimaan ja muuttamaan historiaa esim. lastenkirjoista. Erityisesti Ruotsi kunnostautuu tässä. Vetipä tietyistä asioista helmikuussa 2019 kik-herneet nenukkiinsa myös muuan 40-vuotias suomalainen perheenäiti joka suivaantui Radioteatterin Peppi Pitkätossu-kuunnelmasta:

- Jaksossa sanotaan tosi monta kertaa neekerikuningas ja neekerit. En halua selittää lapselle, mikä on neekeri tai neekerikuningas. Lapseni on päiväkodissa, jossa on paljon tummaihoisia lapsia. Olisi katastrofi, jos suvaitsevaiseksi opettamani lapsi alkaisi hokea neekeri-sanaa ihmisten ilmoilla.

- Kieli rakentaa maailmaa, ja Yle tuputtaa lapselleni tällaista tunkkaista maailmankuvaa!

Joku lukijoista voisi tässä vaiheessa todeta että eikös ihmisellä ole oikeus mielipiteeseensä? Toki on. Mielipiteenvapaus on tärkeää. Mutta se, että Iltalehti julkaisi mielipiteen valtakunnallisena uutisena pistää miettimään. Se kun ei ole silloin enää mielipide. Se on propagandaa. Vastakkaisia mielipiteitä kun valtamedia ei pahemmin julkaise.



Tarvitaanko asialle Winston Smithiä? Peppi Pitkätossun sukkanauhojakin on muuten vaadittu sensuroitavaksi.

Maaliskuussa 2019 annettiin eräs oikeuden päätös. Asian taustanahan oli se, että etnisesti edistyksellinen jätkä oli yrittänyt Uuraisilla saada bussin törmäämään toiseen bussiin huutaen Allahu Akbaria. Pahimmillaan häiskä olisi saanut aikaan onnettomuuden jossa olisi kuollut kymmeniä ihmisiä. Mitä tuumasi asiasta Keski-Suomen käräjäoikeus? No, seuraavaa: Häiskä mahdollisesti  kärsikin paniikkihäiriöstä joten syyte kaappauksesta kaatui. Asia etenee hoviin mutta mikäli se kaatuu niin etnisesti edistyksellinen saa ns. koppikorvausta jopa 10.000 euroa.

Entäs jos kyseisen uroteon olisi tehnyt kantasuomalainen huutaen vaikka Heil Hitleriä tai vaikka ”Jeesuksen Kristuksen kunnian nimessä”? Mikä olisi ollut käräjäoikeuden linja?



Ehkä lopetan tämän epistolan tällä kertaa tähän ja jatkan tuonnempana kuudennessatoista epistolassa.



RYÖSTÖMURHA

$
0
0

Kahdeksankymmentä vuotta ja risat sitten Natsi-Saksa aloitti toisen maailmansodan hyökkäämällä Puolaan. Natsi-Saksan rikoksista – perustelluista, kiistattomista ja toteen näytetyistä – on kirjoitettu noin miljoona hyllymetriä joten on hyvä ehkä huomauttaa että kakkosrähinän ”puhdas pulmunen” eli pari vuotta myöhemmin Natsi-Saksan hyökkäyksen kohteeksi joutunut Neuvostoliitto oli aivan yhtä lailla sodan aloittajavaltio. Hyökkääjävaltio ja valloittajavaltio.

Eli tarkalleen 80 vuotta sitten 17.9. 1939 Neuvostoliitto läksi väkivaltaiselle ryöstöretkelle ottaakseen haltuunsa sen, mitä (natsien kanssa solmitussa) Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa sille luvattiin puolalaisten mielipidettä kysymättä. Neuvostojoukot hyökkäsivät Puolaan, odotettuaan ensin että saksalaiset olivat moukaroineet Puolan puolustuksen valmiiksi tohjoksi taaten neuvostojoukoille helpon etenemisen. Neuvostoliitto oli yhtä lailla sodan aloittaja, hyökkääjä, valloittaja ja ryöstömurhaaja. Englanti ja Ranska olivat taanneet Puolan puolueettomuuden mutta julistivat sodan vain Saksalle tietysti toivoen että ne saisivat jossain vaiheessa Neuvostoliitosta liittolaisen Saksaa vastaan. Sehän oli noille valtioille aivan yksi lysti mitä ja kuinka verisesti Neuvostoliitto Puolassa touhusi.



Onnistuneen ryöstömurhan jälkeen liittolaiset paiskaavat kättä.

Neuvostoliiton ryöstöretken taisteluvaiheessa kuoli 3.000 – 7.000 puolalaista ja haavoittui noin 20.000. Tämän jälkeen alkoi neuvostoterrori jonka huippuna voi pitää Katynin joukkomurhaa jossa tapettiin yli 20.000 puolalaista upseeria, opettajaa, lääkäriä, professoria, tutkijaa sekä poliisia ja valtion virkamiestä. Katyniin oli muuten varattu tilaa suomalaisillekin jos Suomen miehitys olisi onnistunut. Selvää on tietysti sekin, että puolalaiset eivät olleet kovin mielissään sodan jälkeen seuranneesta vuosikymmeniä kestäneestä kommunistikomennosta. Käsitys Puolan ”vapauttamisesta” oli enemmän kuin tulkinnanvarainen mutta puolalaisille vuosikymmeniä pakkosyötetty. Mikä ”vapautus” Suomessakin meni monelle yhtään kyseenalaistamatta läpi. Todennäköisesti paremmin kuin itse Puolassa. Puolalaisille kun kommunismi oli käytäntöä. Suomalaisille kommunisteille se oli kaunista teoriaa.



NKVD:n suorittaman rauhantoiminnan tutkintaa Katynissa

Kun Neuvostoliitto oli sitten voittanut sotansa Saksaa vastaan se piti ”vapauttajana” tiukasti kiinni jo kukistettujen natsien kanssa tehdystä sopimuksesta, nielaisi itseensä itä-Puolan ja siirsi Puolaa – taas puolalaisilta kysymättä – huomattavasti länteen. Ja miksi se olisi lupaa kysynytkään? Olihan kyse Neuvostoliiton ryöstösaaliista jonka se voittajan oikeudella otti. Vaikka Puola ei ollut mitään sotaa aloittanutkaan eikä se ollut ansainnut mitään rangaistusta.



Puolan itäosien miehityksen jälkeen Neuvostoliitto jatkoi ”rauhantoimintaansa” mm. Baltian maitten ja Suomen suunnassa jonka rauhantoiminnan seurauksena talvisodassa kuoli 26.000 suomalaista ja Suomelta ryöstettiin huomattava määrä sen alueesta. Neuvostoliitto oli täsmälleen samanlainen aggressiivinen ja laajentumishaluinen sekä ennen kaikkea sodan aloittanut hirmuvaltio kuin Natsi-Saksa. Mutta se vieläkin mielletään sodan suurena voittajana ja ennen kaikkea vapauttajana ja totalitarismin kukistajana. Joten mikä oli tarinan opetus? Tietysti se, että että oikeus seuraa vain ja ainoastaan voittajan miekkaa ja sotaan syyllinen nimetään vasta sitten kun sodan voittaja on selvinnyt.

Voidaan myös todeta että voittajalle löytyy aina huomattava määrä perskärpäsiä jotka pörräävät voittajan hännän alla välittämättä siitä miltä siellä haisee. Joihin kuuluu vieläkin mm. kansanedustaja Anna Kontula joka kummeksuu kommunismiin liittyviä ennakkoluuloja. Annalle voisi muistuttaa että ne eivät ole ennakkoluuloja vaan sadan vuoden historian opetusta.

Jos Saksa olisi voittanut kakkosrähinän niin menneitten aikojen taistolaiset olisivat olleet vakaumuksellisia natsismin kannattajia. Voittajan hännän alla pörräten ja nostaen samalla omaa egoaan. Voittajan junassa on helppo olla. Kirjoitin asiasta aikanaan hieman kieli poskessa vaihtoehtohistorian. Olen aivan varma että jos historia olisi mennyt toisin niin Suomessa oltaisiin juuri samassa tilanteessa kuin kuin kirjoituksessani ja ne jotka olivat olleet kiihkeimpiä taistolaisia olisivat olleet toisessa tilanteessa kiihkeimpiä natseja. Voittajan vaunussa. Natsiaate jyrättiin kerta kaikkiaan ja se on hyvä. Kommunismi jäi jyräämättä ja sen vuoksi meillä Suomessakin on aivan liian  paljon perskärpäsiä jotka flirttailevat tuon totalitaristisen aatteen kanssa edelleenkin.

Muistakaa päivämäärä 17. 9. 1939 jolloin alkoi suuri ryöstömurha.

KUUDESTOISTA EPISTOLA

$
0
0

Ja jatketaanpa sitten kuudennentoista epistolan merkeissä. Jos nuoremman sukupolven edustajille tuo tunnuskuvassa mainittu Slemmy on outo tuttavuus niin hänhän oli Suomessa 1970-luvulla ilmestyneen Shokki-kauhulehden eräänlainen juontaja ja kaikin puolin särmä jätkä. Nykyisessä Suomessa valtamedia on muuttunut itsessään kauhulehdiksi joten varsinaisia kauhun erikoislehtiä ei enää tarvita. Niinpä Slemmykin on jo eläkkeellä. Kauniina muistona ajasta jolloin kauhu oli fiktiota eikä jokapäiväistä elämää.

Aikaisemmassa epistolassa puhuttiin julkisesti levitetystä ja pakkosyötetystä teiniangstista jonka valtamedian mielestä tulisi olla esimerkkinä kaikille ihmisille. Niillekin, jotka ovat kasvaneet aikuiseksi. Sellaisiakin meinaan on vaikka toimittajien on sitä ehkä hankalaa hahmottaa. Voisi puhua jonkunlaisesta uudesta lasten ristiretkestä ja aikaisempikinhan oli aikuisten pystyyn pykäämä. Valtamediamme on yrittänyt löytää ikioman suomalaisen Greta Thunbergin niin kuin esmes tässä uutisessa jossa yhden kokkolalaistytön muualta opeteltu ilmastohysteria halutaan pakkosyöttää kaikille suomalaisille. Niille aikuisillekin. Ideana että jos te hymähtelette nuoren tytön ahdistukselle niin olettepa muuten paskaa ja julmaa porukkaa. Ettäs kehtaattekin:



Elämme aikuisten suunnittelemaa lasten ristiretkeä.

Jos kyseinen nuori nainen olisi avautunut asiasta ihan muuten vaan niin tässä blogissa ei oltaisi mainittu asiaa ollenkaan. Kyllä nuoren tytön pitää saada olla rauhassa. Mutta kun Yle nostaa tämän valtakunnalliseksi esimerkiksi niin kyllä siitä silloin täälläkin mainitaan. Ja kysytään että kuinka suuri urakka muuten oli etsiä tämä ilmastohysteerikko? Muistutetaanpa siitä että ne ”pikkuiset ilmastopioneerit” eivät niihin mielenosoituksiin välttämättä ihan omaehtoisesti osallistu:



Kuka mahtoi keksiä idean? Nuo mukulat vai nuo aikuiset?

Mahtanevatkohan nuo pikkumukulat edes tajuta että mistä noissa marsseissa oikein on kyse? Muistutetaan taas kerran myös siitä että Suomi on luonnonvarojen nettotuottaja ja jos Suomen elinkeinoelämä – niin kuin vihreät haluavat – tuhotaan heidän ikioman ilmastoegonsa ruokkimisen nimissä niin sen vaikutus maailmanlaajuisesti on nolla prosenttia. Valitettavasti sen vaikutus suomalaisten elämään on puolestaan sata prosenttia. Niitten suomalaisten, jotka elättävät ne hihhulin asemaan itsensä asettaneet vihreät. Hihhulit, joita löytyy kaikista järjestelmäpuolueista. Ne aikaisemmat hihhulit siellä pohjoisessa sentään tekivät töitä.



Hihhulit

Jatketaanpa poliittisesti edistyksellisen oikeuslaitoksen toimia maaliskuussa 2019. Silloin Pohjois-Karjalan käräjäoikeus teki päätöksen jonka Itä-Suomen hovioikeus vahvisti. Eli: Etnisesti edistyksellinen jätkä oli raiskannut suomalaisen 15-vuotiaan tytön. Tuomioksi tuli kaksi vuotta mutta ehdollisena. Perusteet:

Pitkästä vankeudesta voisi olla olennaista ja merkityksellistä haittaa tuomitun sosiaaliselle selviytymiselle.

Oikeus huomautti, että näin pitkä ehdollinen täysi-ikäiselle edellyttää poikkeuksellisen painavia perusteita. Se löysi perusteiksi muun muassa sen, että mies opiskeli ammattiopistossa eikä hän kertomansa mukaan käyttänyt päihdyttäviä aineita.

Hotellin respassa ajatellaan että kyseisen tyyppisten jätkien sosiaalinen selviytyminen ei kiinnosta pätkääkään. Ainoastaan se, että ne karkoitetaan Suomesta ja karkoitetaan pysyvästi. Sen sijaan rikoksen uhrien sosiaalinen selviytyminen kiinnostaa. Oikeusjärjestelmäämme se ei kiinnosta.



Maaliskuussa 2019 löi Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perusta pöytään kovat luvut haittamaahanmuuton kustannuksista suomalaisille. Yksi irakilainen maksaa elämänsä aikana suomalaisille keskimäärin 691 000 euroa ja yksi somali vaatimattomat 951.000 euroa. Mutta Aamulehti löysi lukemista valoisan tai ainakin valoiseksi tulkittavan ottiatuota-puolen:

Tulokseen liittyy kuitenkin epävarmuustekijöitä sikäli, että tämän päivän tilanne ei välttämättä kerro näiden maahanmuuttajaryhmien työllistymistilanteesta esimerkiksi 30 vuoden kuluttua.

Tämän päivän tilanne on sama kuin on ollut etnisesti edistyksellisten kanssa jo viimeiset 30 vuotta. Etnisesti edistykselliset ovat elätettäviä. He ovat tarpeettomia. He ovat työllistyneet lähinnä julkishallinnon suojatyöpaikkoihin joille ei olisi ollut mitään tarvetta jos heitä ei olisi koskaan tähän maahan tullutkaan. Aamulehden logiikan mukaan jos asia ei ala 30 vuodessa – todistetusti – toimimaan niin ehkä se alkaa toimimaan 30 vuoden päästä. Kun oikein toivotaan. Itselleen valehtelu on taiteena sinänsä varsin kaunista. Mutta kun se on poliittista valtavirtaa joka vaikuttaa valtion toimintaan niin se on pelottavaa. Sillä se ei ole vain tyhjiä sanoja vaan se vaikuttaa haitallisesti jokaisen suomalaisen elämään. Eikä sitä haittaa saisi arvostella.

*

Maaliskuussa 2019 Yle teki parhaansa vaalipropagandan kanssa. Se jopa osoitti että Jussi Halla-aho on itsensä kanssa samaa mieltä vain 71 %:sesti:



Erityisesti nuorille suunnatussa vaalikoneessa Yle tarjosi ennen kysymyksiin vastaamista Vaalibotin käyttäjän silmille useiden minuuttien ajan vahvasti politisoitunutta ja ohjaavaa argumentaatiota sekä videosisältöä koskien muun muassa translakia, vihapuhetta ja ilmastonmuutosta. Muistutetaan, että Yle on verorahoitteinen palvelu eikä kansalaisella ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, että peritäänkö häneltä Yle-vero.

Lapin yliopiston kvantitatiivisen tutkimuksen yliopistonlehtori Arto Selkälä totesi asiasta osuvasti että ”tämä on räikeintä propagandaa, mitä olen Suomessa ennen vaaleja nähnyt”. Mutta vielä räikeämpäähän me tulemme jatkossakin näkemään.

*

Nykyistä ulkoministeriä Pekka Haavistoa pidetään vihreitten parhaana maanpuolustuksen asiantuntijana. Kyseinen Pekka sanoa pläjäytti maaliskuussa 2019 painavan sanansa Suomen uudesta hävittäjähankinnasta ja halusi rajata Yhdysvaltojen tarjoamat hävittäjät kilpailun ulkopuolelle koska Yhdysvallat ei ole mukana Pariisin ilmastosopimuksessa. Pekan mielestä taisteluvälineitä ehkä ostetaan vain maailman ilmastopelastumisen nimissä.
'

Ympäristöystävällinen hävittäjävalinta? Hotellin respasta muuten ei osata sanoa että mikä se olisi se paras Suomen seuraava hävittäjä. Ei riitä asiantuntemus.

*

Kun siirryttiin huhtikuun 2019 puolelle oli Helsingin Pravda kovasti huolissaan Suomen tulevaisuudesta ja tiesi ratkaisunkin:

Syntyvyys vähenisi jyrkemmin ilman maahanmuuttajia – Muualta tulleet naiset saavat keskimäärin enemmän lapsia kuin kantasuomalaiset.

Korkein kokonaishedelmällisyysluku on Somaliasta tulleilla naisilla.

SUOMEN syntyvyys on pahassa syöksykierteessä. Maahanmuuttajataustaisten naisten ansiosta kierre ei ole niin paha kuin se olisi ilman heitä.

”Jos meillä ei olisi ulkomaalaistaustaisia synnyttäjiä, luonnollinen väestönkasvu olisi vielä murheellisempi”, sanoo väestöpolitiikan dosentti Ismo Söderling.

Lienee tietysti turhaa selittää HS:lle että mitä tarkoittaa huoltosuhde koska ei se sitä kuitenkaan ymmärrä mutta muistutetaan kuitenkin siitä että kun etnisesti edistyksellinen nainen synnyttää etnisesti edistyksellisen lapsen koko elämänsä kestävälle kantasuomalaisten elatukselle niin se ei siitä ainakaan parane. Maahanmuuttotaustaisten naisten ansiosta kierre on pahempi kuin mitä se olisi ilman heitä.


Ja paljonko näistä olikaan niitä huoltosuhteen parantajia? Tulkkeja, kulttuuritulkkeja ja projektityöntekijöitä ei lasketa.

Siirrytään huhtikuun 2019 puolelle. Lukija tietää hyvin että valtamedia pitää kommunistista yliopistojotakin Martin Scheininiä yleisasiantuntija Parantaisena jonka mielipide kiinnostaa ja jonka mielipide myös esitellään laajasti kerta toisensa jälkeen. Annetaanpa kyseisen Scheininin eräs mielipide:


Onko tähän oikeastaan enää mitään lisättävää? Muuta kuin se, että valtamedia käyttää kyseistä jätkää arvostettuna asiantuntijana. Joskus äärimmäisen typeryyden edessä kannattaa vain hiljentyä ja kiittää kaikkia mahdollisia yliluonnollisia voimia ettei poliittinen alzheimer ole vielä iskenyt itseensä.

*

Huhtikuussa 2019 pidettiin sitten Suomessa eduskuntavaalit. Perussuomalaiset pärjäsivät kohtuullisesti mutta eivät tietenkään tarpeeksi hyvin. Laitetaanpa sitten kuvakatsaus vaaleista ja persujen menestyksestä suvaitsevais-tiedostavan väestönosan näkövinkkelistä. Ensiksi tarvitaan terapiaa:


Sitten todistetaan että käsitys yhteiskunnasta on hieman, no, hatara:


Sitten mennäänkin jo väkivaltafantasioitten puolelle. Perussuomalaisten kannattajilla vastaava viesti oltaisiin käsitelty hyvin nopeasti käräjäoikeudessa:


Mutta suvaitsevais-tiedostavalla ihmisellähän kyseessä on vain ”voimakas mielenilmaisu”. Sitten on vuorossa jonkunlaisia Auschwitz-fantasioita:


Samalla kommentoijalla oli myös tarjolla äärimmäinen talousratkaisu:



Sitten etsitäänkin jo haja-asutusalueitten uusnatseja:


Ja sitten haukkui jo koirakin:


Helvettiinkin toivoteltiin. Ja samalla todistettiin ettei ymmärretä mitä ”natsi” tarkoittaa:


Ja lopuksihan mennään sinne niin.


Jokseenkin noista avautumista voi todeta että historian opetus koulussa on varsin puutteellista. Ja todetaan vielä että entäs jos perussuomalaisten kannattajat postaisivat edes puoliksi tuollaisia? Siinä kirjoiteltaisiin jälleen pöytäkirjoja. Pitkiä pöytäkirjoja.

*

Huhtikuussa 2019 Yle – mikäs muukaan – kaivoi esille jostain kivenkolosta muuan akateemisen ammattilaisen Kirsti M. Jylhän joka analysoi ihmisiä jotka eivät täysin niele ilmastohysteriaa. Tämä yhteiskuntatanhuaja totesi heistä näin:

- Tärkein tekijä on näkemys epätasa-arvosta. Ihmiset jotka hyväksyvät epätasa-arvoisuuden, kieltävät useammin myös ilmastonmuutoksen.

- Se, että joku muu kärsii, ei vielä oikeuta passiivisuutta. Siihen liittyy lisäksi hyväksymistä, että joku muu kärsii sen vuoksi, että me täällä elämme näin.

- Heille on ok, jos esimerkiksi naiset tai maahanmuuttajat ovat huonommassa asemassa. Heidän näkemyksensä mukaan hierarkiat ovat luonnollisia eikä niistä pidä pyrkiä eroon. Jotkut ovat vain ansainneet heikomman aseman.

- Jos on protektionistinen ja nationalistinen maailmankuva eikä ole kiinnostunut ihmisryhmistä jotka kärsivät, ilmastonmuutos ei ole aktivoiva kysymys.

- Argumentit alkavat liittyä poliittiseen identiteettiin, ja kukaan ei voi tulla vastaan, sillä keskustelu ei enää käsittelekään ilmastonmuutosta vaan identiteettiä.

Tulee huomata että kyseinen yhteiskuntatanhuaja esitti mielipiteitään jotka Yle esitti faktana. Mitään varsinaisia perusteluja hänellä ei ollut mutta eihän Yle niitä kysellytkään. Ilmastohysteria on uskonto jonka pohjalta voi väittää, no, ihan mitä tahansa. Esmes just sitä että jos ei allekirjoita ilmastohysteriaa sataprosenttisesti niin silloin on totta kai myös kaikenlaisen epätasa-arvon kannattaja.

Missä vaiheessa muuten yhteiskuntatutkijoista tuli meteorologian asiantuntijoita?

*

Huhtikuussa myös tuoretta vasemmistoliiton kansanedustajaa Veronika Honkasaloa vitutti kun hänen seuransa ei kelvannut:


Kun on seurannut kyseisen naisoletetun avautumisia vuosien varrella ei oikeastaan yhtään ihmettele että miksi hänen seuransa ei miellytä. Ja vaaleihin liittyen laitetaan vielä entisen RKP:n kansanedustajan Stefan Wallinin perussuomalaisiin liittyvää viisautta:


Näinkö se todellakin oli? Noita juttuja on jotenkin niin helppoa kehittää eikä niitä nykyisessä Suomessa tarvitse edes perustella. Missä vaiheessa muuten suomalaiset ovat asuneet puussa ja metsästäneet ritsalla?

*

Toukokuussa 2019 Korkein hallinto-oikeus mäjäytti suomalaisten muurahaiskansalaisten suureksi iloksi ennakkotapauksen joka tekee haittamaahanmuuttajan elinikäisen notkumis- ja elatusautomaattioikeudesta lähinnä ilmoitusasian. Tarina lyhykäisyydessään:

Afganistanilainen jätkä oli saanut turvapaikkahakemuksestaan hylsyn koska hänen ei voitu osoittaa kärsineensä vainoa ja hengenvaaraa kotimaassaan. Asiaa tutkineet viranomaiset saattoivat haistaa taas kerran elatusautomaatin piiriin pyrkijän ja tuskinpa olivat väärässä. No, prosessihan eteni – koska maahanmuuttoteollisen kompleksin palkatut ammattilaiset ovat kertoneet tyypille kaikki mahdollisuudet – sitten lopulta korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja prosessin aikana häiskä oli sitten ilmoittanut sekä kääntyneensä kristityksi että menneensä naimisiin kristityn naisen kanssa. Tyyppi kertoi viranomaisille vielä ilmoittaneensa tästä Afganistaniin jolloin KHO totesi että no joo, maito on kaatunut maahan ainakin jätkän oman ilmoituksen mukaan joten heppuhan on selkeässä ja välittömässä vaarassa mikäli palaa sinne minne kuuluukin joten hylsyhän perutaan ja notkumisoikeus on taattu. Kun löydetään vain joku peruste, niin sehän riittää.

Lukijalle ei tarvinne pahemmin selittää, että mitä tämä ennakkotapaus saa aikaiseksi.


Valtamedia nostaa esille kaikenlaista sellaista minkä voi hyvällä omallatunnolla todeta epänormaaliksi. Valtamedian ideahan on tällä myllytyksellä muuttaa epänormaali normaaliksi ja siitä ennen pitkää normiksi jonka arvostelu ei ole sallittu. Toukokuussa 2019 Helsingin Pravda näytti tästä hyvän esimerkin:

HS: Aleksi synnytti kaksi lasta ja elää nyt kolmen miehen perheessä.

Transsukupuolinen Aleksi elää kolmen miehen perheessä. Hän on synnyttänyt lapsen molemmille kumppaneilleen, uutisoi Helsingin Sanomat.

Jatketaan:

Naiseksi syntynyt Aleksi on käynyt aikuisena läpi sukupuolenkorjausprosessin mieheksi. Helsingin Sanomien mukaan kyseessä on ensimmäinen miehen henkilötunnusta käyttävä suomalainen, joka on synnyttänyt. Maailmaltakin Aleksin kaltaisia lapsia synnyttäneitä transmiehiä tunnetaan vain harvoja.

Helsingin Sanomat uutisoi, että polyamorisessa suhteessa kahden miehen kanssa elävä Aleksi synnytti esikoisensa vuosi sitten, ja tänä keväänä perhe kasvoi toisella lapsella. Sisaruksilla on ikäeroa vain vajaan vuoden verran. Molemmat lapset olivat syntyessään terveitä ja täysikasvuisia.

Asiaan liittyvää tuumailua hotellin respasta:

1. Ns. perheessä on isä 1 joka on siittänyt lapsen 1.

2. Sitten siellä on isä 2 joka on siittänyt lapsen 2.

3. Sitten siellä on äiti, joka on synnyttänyt molemmat isän 1 ja isän 2 siittämät lapset mutta hän päättääkin olla sitten isä vaikka hän on äiti. Ja hänelle vielä sallitaan tämä ja tehdään siitä kaikille tarjottu esimerkki.

Hotellin respassa herää muutama kysymys:

1. Onko tämä valtamedian mielestä jotain, josta pitäisi olla innoissaan? Tätähän valtamedia tarjoaa jatkuvasti.

2. Mahtaakohan opetushallitus ottaa kyseisen ”perheen” jonkunlaiseksi ihannoitavaksi esimerkkitapaukseksi?


Vanhentuneen konservatiivisen perhemallin tilalle tarjotaan tuoreempaa ja edistyksellisempää. Uskovatkohan muuten toimittajat itse tähän vai kirjoittavatko sitä mitä vaaditaan?

Sitten hieman kommunistista logiikkaa. Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas (ei onneksi valittu) Mia Haglund kävi vaalikampanjaansa idealla että poltetaan patriarkaatti. Miettimättä ennen tikun raapaisua että kukahan hänet mahtaakaan elättää:


Vaalien jälkeen kyseinen vasemmistotypsy jatkoi viisautensa jakamista:

Avataan rajat – Ihmisillä on oikeus etsiä itselleen parempaa elämää

Suomen passilla pääsee ilman viisumia 178 maahan – Afganistanin passilla pääsee 28 maahan. Tämä on luokkapolitiikkaa, joka ylläpitää globaalia eriarvoisuutta.

Miksei saisi olla elintasopakolainen?

Jos vanhoja SKP:n saarislaisia on vielä hengissä niin epäilemättä hekin tuumisivat tätä uutta kommunistisukupolvea katsellessaan että ”Ei me tiedetä että mitä me oikein tehtiin väärin mutta jotain ihan helvetin väärin se oli. Tosin ei me ihan tommoista ajateltu”. Mutta ne saarislaisethan olivatkin pääosin ihan oikeissa töissä jotka tietysti omalta osaltaan opettavat tiettyä realismia. Ja ne saarislaisetkin äänestivät kommunisteja tullakseen omalta osaltaan kapitalisteiksi joilla on omakotitalo, auto ja kesämökki.

*

Laitetaanpa sitten toukokuulta sellainen kuva jossa tiivistyy aika paljon nykymeiningistä:


Siinähän muuan juoppo öykkäri joka on saanut itselleen aivan liian paljon valtaa suutelee pakkomielteestä kärsivän uuden lapsimessiaan kättä. Tähän ei ole paljoa lisättävää. Ja oikeastaan voimme lopettaa tämän kuudennentoista epistolan näihin varsin iljettäviin tunnelmiin. Seitsemästoista epistola on tulossa.



MINNI HIIREN VALINNAT

$
0
0

Arizona, joskus 1950-luvun lopussa


Valtatie 66:tta pitkin ajoi parhaat päivänsä nähnyt  vuosimallin 1949 DeSoto Custom. Auton ratissa oli yksinäinen nainen, tarkemmin sanoen Minni Hiiri. Minni lähenteli iältään neljääkymmentä mutta oli oikein näyttävän näköinen naaras edelleenkin. Sen hän tiesi itsekin ja oli käyttänyt ulkoisia avujaan hyväkseen elämässään härskin tietoisesti sekä menestyksellä. Tosin jossain vaiheessa menestys alkoikin hiipua ja tällä hetkellä Minni ei oikein tiennyt mitä tehdä elämälleen. Kaikki oli jumiutunut jotenkin paikalleen. Jumiutunut jo monta vuotta.

Vielä joitain vuosia sitten hän oli asunut Ankkalinnassa. Kaupungissa jossa hän oli asunut vielä silloin koko ikänsä. Vaikka hän oli aina ollut älykäs ja häikäilemätön nainen hän ei ollut kuitenkaan haaskannut aikaansa liikaan koulunkäyntiin vaan keskittynyt miehiin jotka tarjosivat oikeanlaiselle naiselle paljon nopeamman urannosteen kuin pitkä ja tylsä koulunpenkillä istuminen. Minni oli aina tiennyt että tyttö istuu lompakkonsa päällä mutta ei ollut omallaan sentään suoraan rahastanut. Fiksumpaa oli ohjata ja opastaa sillä lompakollaan tapahtumia haluamaansa suuntaan. Saada mies ajattelemaan niin kuin hän halusi ja vielä saada kuvittelemaan että ne olivat hänen omia ajatuksiaan. Huoraamista kun oli niin monenlaista. Jotkut huorat levittivät vain jalkansa mutta taiteilijat tekivät asiakkaasta kohteen jonka he ottivat kokonaan haltuunsa. Sieluaan myöten.



Monenlaisia oli miehiäkin mutta merkittävin miessuhde hänelle oli ollut ankkalinnalainen poliisi ja sotasankari Mikki Hiiri jonka kanssa Minnillä oli ollut jonkinlainen on/off-suhde. Suhteen off-vaiheissa hän oli myös ollut kiinteissä ja intiimeissäkin tekemisissä ankkalinnalaisen pahamaineisen MC Demontoothin kanssa eikä sen johtaja Aku Ankkakaan ollut hänelle sängyssä vieras. Akua tosin Minni ei ollut koskaan yrittänyt ohjailla ja johdatella mihinkään suuntaan. Aku oli siihen aivan liian älykäs ja ennen kaikkea aivan liian vaarallinen. Aku oli todennut yhtenä elämänfilosofianaan että ”huorat ei hurmaa ja linna ei pelota” ja Minni tiesi Akun olevan tosissaan. Akun kanssa ei kannattanut leikkiä.

MC Demontoothin pahat pojat olivat kiinnostavia ja kiihottavia. Niin oli myös Mikki joka oli omalla tavallaan myös paha poika. Toisella puolella lakia tosin. Tai miten sen nyt otti. Minni tiesi – tai osasi arvata – Mikistä asioita joita ei edes Police Department of Duckburg tiennyt. Mutta lopulta kävi ilmi että myös Mikki oli niitä miehiä joita naiset eivät kiedo pikkusormensa ympärille. Niinpä Mikki oli on/off-suhteeseen lopulta kyllästyttyään käskenyt Minnin painua helvettiin ja Minni tiesi Mikin myös tarkoittavan sitä. One way ticket.

Tämä sai Minnin miettimään. Tosiasiassahan hän oli kytännyt koko ikänsä Mr. Jackpotia jonka vamppaisi ja alkaisi sitten miljonäärin edustusvaimoksi. Nyt aika oli mennyt Minnin ohi. Siinä vaiheessa jo yli kolmekymppisenä hänellä olisi kyllä vielä vientiä miesmarkkinoilla mutta miljonäärimarkkinoilla enää ei. Ei varsinkaan Ankkalinnassa jossa hänen suhteensa niin Mikkiin kuin MC Demontoothiin tiedettiin liian laajalti. Häneen ei haluttu koskea. Tai haluttiin kyllä mutta ei uskallettu. Ja ne koulutkin olivat jääneet käymättä.

Oli aika nostaa kytkintä ja etsiä onnea muualta. Ankkalinna ei sitä enää tarjonnut.

Ensimmäisenä Minni oli Ankkalinnasta lähdettyään ja Calisotan osavaltion ylitettyään ajanut Nevadaan, Renon kasinokaupunkiin. Siellä hän oli viettänyt jonkun aikaa Hannu Hanhen kanssa. Hannu oli aikanaan häipynyt Ankkalinnasta koska Aku Ankka oli hakannut hänet tohjoksi palattuaan sodasta ja yllätettyään hänet itse teosta Iines Ankan kanssa. Hannu oli uskonut kerrasta ja oli ollut jo pitkään ollut Renon kasinolla pokeripöydän pitäjänä. Alkuun Hannu oli Minnin nähdessään lähestulkoon tehnyt kauhusta löysät housuunsa kunnes Minni oli selittänyt ettei hänen saapumisellaan ole mitään tekemistä Akun ja MC Demontoothin kanssa.

Hannu Hanhi oli vain alkuetappi jossa Minni vähän keräsi voimiaan. Ei hän mitään varsinaista suhdetta tuon aikanaan onnekkaaksikin kehutun hanhen kanssa suunnitellut. Samalla hän alkoi myöntää itselleen että Mr. Jackpot taisi jäädä loppuiäksi löytämättä joten oli aika elättää itsensä konservatiivisin keinoin tarjoilijan hommissa. Niitähän hän oli tehnyt ennenkin. Minni läksi suurinpiirtein lanttia heittämällä ajamaan itään ja löysi ensimmäisen työpaikkansa noin sadan kilometrin päässä Renosta sijaitsevasta pienessä Lovelockin kaupungissa sijaitsevasta road bar & grillistä. Paikan ikkunassa oli kyltti ”help wanted” ja Minni marssi sisään. Paikan omistaja oli heti myyty sillä Minnihän osasi antaa miehille sellaisia hienovaraisia seksuaalisia vihjeitä jotka saattoi tarvittaessa kategorisesti kiistää ja toisaalta halutessaan panna toteen.

Minni ei pysynyt yhdessä paikassa kovin pitkään. Matka jatkui tarjoilijanhommasta toiseen. Lovelock, Mill City, Carlin, Spring Creek ja West Wendover jonka takana olikin sitten Utahin osavaltio. Minni pistäytyi Salt Lake Cityssä ja vaikka hän Ankkalinnan kaltaiseen suurempaan kaupunkiin kaipasikin niin totesi touhun olevan liian mormoonia hänelle. Hänenhän piti ohjailla rikasta miestä eikä olla kolmen muun vaimon kanssa jonkun jätkän ohjailema. Siispä tiukka käännös, suunta lounaaseen, takaisin Nevadaan ja Las Vegasiin jossa hän viihtyikin pari vuotta. Olihan paikassa toki hänelle töitä. Oli siellä myös mr. Jackpoteja yllin kyllin mutta heille oli tarjolla jo paljon nuorempiakin gold diggereitä. Niinpä oli aika vaihtaa jälleen maisemaa.

Minni suunnitteli siirtyvänsä Arizonan puolella samanlaiselle töissä/tien päällä-kierrokselle kuin  oli ollut Nevadassakin. Ehkäpä hän jatkaisi siitä vielä stetsonhattujen maahan Teksasiin. Huono tuuri tosin iski heti päälle ja valtatiellä 66 pienen Crozierin kylän jälkeen DeSotosta puhkesi rengas. Minni ei onnekseen ollut mikään kädetön ja avuton nainen vaan vaihtoi renkaan kovassa helteessä ja tuumi että seuraavassa paikassa pitäisi yöpyä ja katsoa löytyisikö sieltä korjaamo josta saisi uuden rengasparin eteen. Puhjennut rengas kun oli aika kulunut ja vararengas puolestaan uusi joten ohjaus puolsi ikävästi. Seuraava kyläpahanen oli nimeltään Truxton. Infokyltin mukaan paikassa oli parituhatta asukasta, paikasta löytyisi korjaamo ja heti ennen keskustaa oli vielä avoinna oleva motelli. Siispä motellin parkkiin ja asioimaan. Täällä vietettäisiin yö.



Ennen poistumista autostaan Minni tarkisti tuttuun tapaan olkalaukkunsa. Hän teki niin aina kun oli menossa tuntemattomaan paikkaan tapaamaan tuntemattomia ihmisiä. Laukussa oli pieni 6,35-millinen Baby Browning-pistooli. Hän muisti kuinka oli saanut sen aikanaan MC Demontoothin 176-671:ltä. Hän oli viettänyt iltaa MC:n tallilla ja 176-671 oli kysynyt:

- Minni hei… onko sulla muuten mitään turvanasi kun liikut yksin. Kaupungilla kulkee pahoja heppuja, you know…

Minni tiesi kyllä että ne pahimmat heput istuivat juuri täällä mutta kaikki oli tietysti suhteellista. Täällä hän oli absoluuttisen turvassa. Hän näytti olkalaukussaan pitämää mattoveistä. 176-671 katsoi veistä ja tuumaili:

- Fuckin´ aye… that ain´t fucking enough… you need some more…

Sitten hän pyysi Minniä odottamaan ja poistui hetkeksi palaten mukanaan tuo pieni pistooli ja pari rasiaa panoksia.

- Tytöllähän pitää olla aina salaisuuksia… ja tuo pysäyttää huomattavasti mattoveistä paremmin… osaatko käyttää sitä?

- Osaan.

Se pieni salaisuus oli kulkenut hänen mukanaan siitä saakka. Ampua hänen ei ollut koskaan tarvinnut mutta pari kertaa hänen road trippinsä aikana pistooli oli täytynyt ottaa esille kun joku jätkä ei ollutkaan niin hurmaava kuin omasta mielestään oli ja se oli saanut aikaan päähänpiston ottaa väkisin haluamansa. Kohti osoittava pistoolinpiippu, pienikaliiberinenkin oli omiaan poistamaan typerät päähänpistot. Varsinkin kun pistoolia kädessään pitävän Minnin ilme kertoi että liipaisimesta oli otettu jo etuveto pois.

Minni asteli sisään motellin vastaanottoon ja huomasi ikkunassa matkan varrelta tutun ”help wanted”-kyltin. Jaa… saattaisihan tässäkin kyläpahasessa viettää muutaman kuukauden ja tienata muutaman taalan. Respassa pöydän takana istui nuori ja varsin ujon oloinen mies. Minniä ehkä kymmenen vuotta nuorempi, Ehkä jopa pari vuotta enemmän. Minni esittäytyi:

- Iltaa. Minä olisin kiinnostunut yöksi huoneesta ja sitten mahdollisesti pidemmäksi ajaksi työpaikasta. Olen Minni Hiiri.

- Tuota, iltaa. Minä olen Norman… Norman Bates. Ja minä… minä kyllä tarvitsisin apua.

- Minkähänlaista apua te olisitte vailla? Normaalia tarjoilijan ja siivoojan hommia?

- Niin no sitäkin… mutta oikeastaan minä apulaisen sijasta tarvitsisin assistant managerin. Auttamaan kaikessa. Kun suoraan sanottuna minä en ole kovin hyvä motellinpitäjä. Pidin tätä äitini kanssa mutta… hän nukkui pois puolitoista vuotta sitten. Ja minä olen vähän hukassa tämän homman kanssa.

- Olen kovin pahoillani menetyksestänne. Mutta luulen, että olen se henkilö jota etsitte. Jos minä ottaisin sen huoneen niin ryhdytään tutkimaan sitä toimenkuvaa tarkemmin kun olen nukkunut yön. Olen ajanut melko pitkän matkan ja joutunut vaihtamaan renkaankin välillä.

- Tuota… ilman muuta.

Aamulla sovittiin sinunkaupoista sekä työsuhteesta ja Minni alkoi tutustua motellin toimintaan. Poika oli ainakin ollut rehellinen. Hän oli kertonut että äidiltä oli jäänyt jonkin verran säästöjä joilla hän oli pyörittänyt koko ajan tappiolla käyvää motelliaan, mutta säästötkin alkoivat huveta. Kirjanpito oli onneton eikä motelli muutenkaan houkutellut ihmisiä muuta kuin ohimennen nukkumaan ja syömään omia eväitään. Edes minkäänlaista ruokalaa ei ollut. Sen virkaa teki virvoitusjuoma-automaatti. Olipa sentään jääkaapit huoneissa. Motelli oli pelkkä ankea nukkumaputka valtatien varrella. Ei mitään muuta.

Nopeaälyisenä, toimintakykyisenä ja sopivia suhteita omaavana naisena Minni kehitti nopeasti päässään suunnitelman ja esitteli sen Normanille. Ujoudestaan ja arkuudestaan huolimatta poika ei ollut mitenkään tyhmä ja tajusi suunnitelman kiistattomat edut vaikka siinä lain kannalta kovasti harmaalla alueella liikuttiinkin. Mutta hän kysyi ihmetellen:

- Ymmärrän suunnitelmasi edut. Mutta sen toteuttaminen vaatii rahaa. Eikä minulla ole sellaisia summia. Enkä minä mistään lainaakaan saa.

Minni vastasi puolestaan samalla hienoista – joskin hyvin varovaista – naisellista viestiä lähettäen:

- Mutta minäpä tiedän mistä sitä saattaa saada.

- Jos onnistut niin olen valmis yrittämään. Niin tuota… sinun kanssasi… minulla ei olisi yksin rohkeutta.

Minni hymyili ja vastasi:

- Minun täytyy soittaa kaukopuhelu.

American Telephone and Telegraph Company sai tehtäväkseen yhdistää erään amerikkalaisen kaukopuhelun Arizonan Truxtonista Calisotan Ankkalinnaan ja tarkemmin sanoen MC Demontoothin kerhotiloihin jossa puhelun otti vastaan juuri oikea henkilö eli Aku Ankka. Aku asui vakituisesti kerhotiloissa koska mielsi kerhon omaksi ja ainoaksi perheekseen. Veljenpojat liikkuivat maailmalla liittovaltion hommissa ja Mummo Ankka sekä Hansu asuivat kaukana maalla ja heitä Aku näki harvoin. Ikivanha Roope-setä oli puolestaan eristäytynyt rahasäiliöönsä ja johti sieltä imperiumiaan jonka suuruuden ja vaikutusvallan tiesi vain harva. Se imperiumi oli tosin pikkuhiljaa siirtymässä hänen entiselle sihteerilleen ja nykyiselle vaimolleen Nenonilla MacAnkalle. Naiselle joka – toisin kuin Minni – oli löytänyt itselleen sen Mr. Jackpotin. Hyvin tilannetajuisena miehenä Aku ei jäänyt ihmettelemään Minnin soittoa vuosien jälkeen joten nopeitten kuulumisten vaihtamisen jälkeen hän totesi:

- Et soittanut Arizonasta vain kysyäksesi kuulumisia. Olet jotain vailla. Kerro.

Minni kertoi, Aku kuunteli ja puntaroi kuulemaansa koko ajan. Se, mitä Minni ehdotti kuulosti aivan järkevältä. Akulla ei myöskään ollut Minniä kohtaan mitään hampaankolossa. Toki nainen pyri aina manipuloimaan miehiä mutta Akun kohdalla hän oli aina tiennyt paikkansa. Mikä tärkeintä, Minni ei puhunut lahjoituksesta vaan lainasta ja puhuessaan hän myös kertoi suunnittelemastaan takaisinmaksuaikataulusta ja koroista. Ja lisäksi paikkaa saattoi käyttää rahanpesuun.

Kaikkein tärkeintä oli se, että Minni ei ollut sanonut sanaakaan siitä, minkä Minni tiesi ja minkä Aku puolestaan tiesi Minnin tietävän. Eli sen, että Mikki Hiiri oli cop on the take. Oli ollut MC Demontoothin taskussa jo kauan. Minni pitäisi selvästi suunsa kiinni jatkossakin ja Demontooth säilyttäisi erittäin tärkeän työkalunsa jatkossakin. Aku ei antanut armoa pettureille mutta toisaalta hän osasi palkita uskollisuuden. Niinpä hän päätti suostua Minnin lainaehdotukseen ja lähettää Minnin pyynnöstä juuri Pelle Pelottoman viemään rahoja ja tekemään samalla tiettyjä, no, teknisiä asennustöitä.

Pellen mukaan saisi lähteä pari Demontoothin Ankkalinnan miestä ja he saisivat poimia matkallaan pari timpurintaitoista kaveria Arizonan puolelta Bullhead Cityn chapterista. MC Demontoothillahan oli chaptereita Calisotan lisäksi jo Nevadassa, Idahossa, Oregonissa ja Arizonassa. Turha tuhlata lainarahoja remonttihommiin kun osaavaa porukkaa löytyi omistakin. Minni oli kertonut että tarvittavat tilat kyllä löytyvät mutta pientä viilailua ja muuntelua tarvittaisiin. Asiat etenivät nopeasti ja kahta kuukautta myöhemmin Bates Motel mainosti uusiutumistaan:



Täysin uudistunut Bates Motel, Bar & Barbeque oli muuttunut nukkumaputkasta viihdekeskukseksi. Huonepaikkojakin oltiin tehty muutama lisää sillä itse motellipuoli oli parakkityyppinen ja lisätilaa oli helppo rakentaa. Päärakennuksen alakerrasta taas oltiin tehty kapakan ja ravintolan yhdistelmä. Olut ja whisky maistuivat tietysti pahemmin mainostamattakin mutta lisäsäväyksen toi Minnin ehdotuksesta Truxtoniin muuttanut Minnin lapsuudenystävä Klaara Kotko jonka tulinen texmex-keittö saavutti nopeasti suosiota myös naapurikylissä Hackberryssä, Crozierissa ja Peach Springsissä sekä myös alueen hallintokeskuksessa Kingmanissa.

Pelkästään juoman ja hyvän ruuan yhdistelmä vie jo itsessään pitkälle mutta Batesissa oli vielä pari erikoisuutta. Uhkapeli oli Yhdysvalloissa hyvin säännösteltyä mutta ihmisellä oli jokin kumma vietti päästä eroon rahoistaan. Arizonasta tietysti saattoi mennä Las Vegasiin mutta sellaiset reissut olivat kuitenkin turhan tyyriitä. Bates Motelkaan ei ylläpitänyt uhkapeliä. Mutta sillä oli oma – suljettu – pelihuone jonne pääsi maksua vastaan ja jossa halukkaat – joita oli lukuisia – saattoivat läiskiä keskenään pokeria ja heittää noppaa. Panoksia ei säännöstelty. Ne olivat asiakkaan päätettävissä. Luonnollisesti tarjoilu pelasi myös pelihuoneen puolelle.

Tarjoilua puolestaan hoitivat Aku Ankan paikalle hankkimat hyvännäköiset ja vähäpukeiset naiset jotka olivat motellilla aikansa tienaamassa ja palasivat taas Ankkalinnaan. Tienaamiseksihan tarjoilutyön muutti se, että heillä oli tarjottavana maksusta muutakin lihallista herkkua kuin Klaara Kotkon maittavat annokset. Järjestyksenpitäjinä oli aina vuorollaan pari MC Demontoothin Bullheadin chapterin kioskin kokoista miestä. Itse asiassa motellille kyseiset miehet tulivat hyvin halvaksi sillä Demontooth oli samalla ostanut paikallisen korjaamon ja käytti niin miesten palkkoja kuin korjaamoakin rahanpesussa. Win-win tilanne molemmille. Sinänsä järjestyshäiriöitä ei ollut juuri muutenkaan sillä pieni, mutta karismaattinen Minni piti hallussaan armotonta porttikieltovaltaa.

Puolen vuoden kuluttua Minni ja Norman katsoivat Minnin ylläpitämiä tilikirjoja ja viivan alla oli reilusti mustaa. Tulokseen saatoi olla enemmän kuin tyytyväinen ja paikan suosio kasvoi edelleenkin. Minni tiesi että Norman oli katsellut häntä jotenkin ujon himokkaasti. Hän olisi toki voinut vampata miehen milloin vain mutta joku pidätteli häntä. Norman tuntui käyvän henkilökohtaista taistelua. Minni vaistosi sen, joskaan ei osannut tarkemmin määritellä sitä. Minni antoi Normanille aikaa vaikka olikin jo päättänyt että hän nappaa tuosta miehen itselleen. Hän kun oli aikaa sitten menettänyt uskonsa romanttiseen rakkauteen. Parisuhteen piti tuoda naiselle turvaa. Erityisesti taloudellista turvaa. Ja sitä Bates Motel, Bar & Barbeque tarjoaisi.

Tilitilanteen katsominen sai Normanin yleensä ujoille kasvoille leveän hymyn. Sitten hän painoi kuitenkin ujosti päänsä ja sanoi:

- Minni… mikään tästä ei olisi onnistunut ilman sinua… ja minä haluaisin… haluaisin…

Minni päätti auttaa:

- Vielä hieman enemmän? Meidän keskenämme?

- Niin… mutta minun on vaikeaa… olen pari kertaa ihastunut… sillai kaukaa… he olivat nuoria… minun ikäisiäni suurinpiirtein… mutta sen ihastumisen myötä on tullut myös viha… halu vahingoittaa… tunne, että he häpäisisivät… äitini… mutta sinun kohdallasi sitä vihaa ei ole tullut…

Nyt Minnille aukesi Normanin päässä oleva solmu. Minni ei halunnut psykologisoida liikaa. Siitä ei yleensä tullut kuin hankaluuksia. Mutta kyseessä oli siis ollut jonkinlainen dominoiva äiti joka ei ollut halunnut koskaan katkaista napanuoraa poikaansa. Äiti, joka ei koskaan hyväksynyt poikansa elämään muuta naista kuin hänet itsensä ja jolle nuoret naiset olivat aina uhka. Mutta Minni puolestaan oli tarpeeksi vanha käymään tuon kuolleen äidin kanssa henkiseen sylipainiin ja voittamaan. Nyt hän iski kaiken naisellisen taitonsa pöytään, vietteli Normanin helposti ja tarjosi hänelle elämänsä kyydit. No, olivathan ne samalla hänen elämänsä ensimmäiset kyydit mutta Minni jos kuka tiesi kuinka vaakamambo tanssitaan ja hän oli se joka osasi siinä tanssissa viedä.

Mutta seuraavana päivänä kävi ilmi että vielä oli yksi asia tehtävänä. Minni tiesi että motellin päärakennuksessa oli ylimmän kerroksen yksi huone ollut aina lukittuna. Hän oli oppinut että ei kannattanut alkaa tunkea kuonoa asioihin jotka eivät itselle kuulu. Eihän se huone ollut motellinpidon kannalta mitenkään tarpeellinen. Nyt se ovi kuitenkin aukeaisi. Normanista aisti eilisen yön jälkeen tietyn vapautumisen mutta äänessä oli vielä se vanha vire. Äiti piti vieläkin kättä hänen kurkullaan. Kaikesta huolimatta. Norman sanoi oven edessä kaivaen avaimen taskustaan:

- Ymmärrän jos tämän jälkeen haluat pakata kamppeesi ja lähteä. Toivoisin että jäisit. Mutta minun on pakko näyttää tämä. Katsos, kun minä en vaan pystynyt… en niin millään… en ennen sinua… ja nyt… minä en halua valehdella… siksipä…

Sitten hän aukaisi oven.



Jaahah… se henkinen sylipaini olikin sitten ollut paljon kovempi kuin mitä Minni oli kuvitellutkaan. Ja sai edellisen yön tuntumaan hyvin groteskilta. Harvapa nainen sitä on nainut samassa kerroksessa jossa oli häntä naivan miehen äidin muumioitunut ruumis. Mutta joo… Norman halusi olla rehellinen ja löi kaikki kortit pöytään. Ja olihan Minni nähnyt pahempaakin. Eläviä ihmisiä tuli pelätä. Ei kuolleita. Mutta tuo raato täytyi joka tapauksessa hävittää.

Seuraavana yönä, kun motellin viihdepuoli oli jo sulkeutunut ja mikäli joku ohikulkija olisi ollut katsomassa hän olisi nähnyt vuosimallin 1949 DeSoton peruuttavan päärakennuksen takaovelle ja naisen kävelevän autosta sisälle. Sitten hän olisi nähnyt sen saman naisen ja miehen kantavan säkissä jotain auton peräkonttiin ja sen jälkeen hän olisi nähnyt auton poistuvan paikalta kohti autiomaata. Kolmea tuntia myöhemmin hän olisi nähnyt auton palaavan. Mutta ohikulkijaa ei ollut paikalla joten mrs. Norma Bates suostui, tai ainakin oli pakotettu kuolemaan lopultakin ja lopullisesti. Kuukautta myöhemmin Minnistä tuli lyhyellä Las Vegasin reissulla mrs. Minnie Bates.

Bates Motel, Bar and Barbeque sai lisää suosiota ja tuotti mukavasti. Mutta Minni katsoi jo tulevaisuuteen. Jossain vaiheessa toimintaa kannattaisi laajentaa. Ehkä Flagstaffiin. Miksei Phoenixiinkin. Ja Normania piti kouluttaa. Tosin hänen tajuamattaan. Menestyksen myötä – ja ennen kaikkea päästyään eroon äitinsä haamusta – hän oli saanut lisää itsevarmuutta ja päässyt pala palalta pois ujoudestaan. Luonnollisesti asiassa auttoi Minni ja Norman ajatteli paljolti Minnin ajatuksia pitäen niitä ominaan. Tämän jos minkä Minni osasi.

Norman oli saanut myös suosiota alueen ihmisten keskuudessa. Häntä pidettiin hyvänä ja vastuullisena yrittäjänä ja muutenkin luotettavana miehenä. Honest and hard working American man. Tämä maine kannattaisi realisoida. Sillä Minni oli seurannut hyvin huolissaan Yhdysvaltain liittovaltion Interstate Highway-suunnitelmaa, erityisesti Interstate 40-tietä joka muuttaisi valtatie 66:n merkityksettömäksi kärrypoluksi. Sen myötä Truxtonissa ei ollut tulevaisuutta. Oli pyrittävä askel kerrallaan eteenpäin. Motellin toiminnan laajentaminen muualle oli yksi askel. Ja Minni olisi suunnitellut toisenkin askeleen:

- Norman, kulta. Minä olen vähän ajatellut. Mitäpäs jos rupeaisit pormestariksi?

Normanin silmät menivät teevadeiksi. Hän tiesi kyllä että nykyinen paikallisen hallintokeskuksen Kingsmanin pormestari olisi jäämässä vuoden päästä eläkkeelle. Mutta Minnin ehdotus tuli aivan puskista.

- Hä? Pormestariksi? Eihän siihen hommaan noin vaan ruveta. Siinähän on vaalit. Enkä minä politiikkaa oikein ymmärrä.

- Sinä olet itse asiassa suosittu mies. Hyvin suosittu. Siellä Kingmanissakin. Siellähän Truxtoninkin asioista päätetään. Maineesi on levinnyt. Eikä sinun tarvitse osata. Vielä. Minä opetan. Sinusta tulee oikein kunnon konservatiivinen redneck-republikaani. Ja meillä on vielä muutama ässä hihassa. Sinä tulet saamaan tukea enemmän kuin uskotkaan…

Minni eli elämää kuin shakinpelaaja eli ajatteli aina muutaman siirron eteenpäin. Siihen ajatteluun kuuluivat ne Pelle Pelottoman tekemät tietyt tekniset asennustyöt. Käytännössä ne olivat kaksisuuntaisen peilin takana oleva filmikamera joka tarvittaessa kuvasi kun tietyt asiakkaan touhusivat huorien kanssa. Ja niitä tiettyjä asiakkaita olivat sattumoisin olleet sekä nykyinen pormestari, vahva seuraajaehdokas pormestarin virkaan, paikallisen sanomalehden päätoimittaja sekä eräs paikallinen menestyksekäs yrittäjä. Jotka olivat sattumoisin kaikki naimisissa.

Heidät kutsuttiin käymään yksi kerrallaan Bates Motellissa. Tapaamisessa oli mukana Minni sekä kaksi MC Demontoothin miestä. Tällä kertaa liivit päällä. Tapaaminen meni varsin yksinkertaisessa päiväjärjestyksessä. Ensin Minni näytti jokaiselle niin sanotusti erittäin raskauttavaa valokuvamateriaalia todeten samalla:

- Eikö teidänkin mielestänne ole niin että juuri Norman Bates on sopiva mies seuraavaksi pormestariksi?

Tämän jälkeen MC Demontoothin miehet sanoivat:

- Mikäli teille sattuu tulemaan mieleen jotain typerää, niin kuin vaikka kylmentää mr and mrs Bates niin siinä tapauksessa me löydämme teidät ja tapamme teidät. Jatkossa te vahditte heidän turvallisuuttaan kuin pikkulapsen silmää. Vaikka joku sattuisi ajamaan heidän päälleen vahingossa autolla niin pidämme teitä vastuullisena. Teitä on varoitettu. Emmekä me varoita turhasta ja varoitamme vain yhden kerran.

Noille miehille oltiin esitetty tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Tapaamisen seurauksena heidänkin mielestään juuri Norman Bates oli sopiva mies seuraavaksi pormestariksi ja he toivat sen myös vahvasti julki.

Niinpä Kingsman Daily Miner saattoi uutisoida…



Ja neljä vuotta myöhemmin…



Niin. Vaikka julkisuudessa asiasta valettiinkin vielä kannuja niin päätös oli jo tehty. Tai no, Minni oli sen tehnyt. Norman hakisi kuvernööriksi ja tulisi myös voittamaan. Politiikan ulkopuolelta tullut nuorella ja suositulla ehdokkaalla oli kova noste ja menestys keräsi lisää menestystä. Minni ymmärsi että koska hän ei koskaan törmännyt Mr. Jackpotiin niin hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kehittää sellainen itse. Norman oli siihen täydellinen. Jotkut miehet, niin kuin hän olivat muovattavaa vahaa. Jotkut taas, niin kuin Aku Ankka olivat immuuneja naisten manipulointiyrityksille. Ja olihan Norman ihan kiva mies. Hän olisi Minnille ikuisesti uskollinen sillä olihan Minni vapauttanut hänet omasta aaveestaan. Itse Norman ei olisi siihen koskaan pystynyt. Minnin ja Normanin välillä oli side joka meni kuoleman rajan yli elämän puolelle. Itse asiassa Norman oli aivan loistava aviomies.

Tiedä vaikka ruokahalu vielä kasvaisi mutta saattaisi olla että Minni tyytyisi kuvernöörinrouvan asemaan ja asumiseen Phoenixissa. Ei hän oikeastaan kaivannut minnekään Washingtoniin. Ja hän oli oppinut pitämään Arizonasta. Sen vuoksi hän oli päättänyt pitää käynnissä myös alkuperäisen Truxtonissa sijaitsevan Bates Motel, Bar & Barbequen vaikka Interstate 40 näivettikin vanhan route 66:n varrella sijaitsevia kaupunkeja. Osittain Minni halusi pitää paikan sentimentalisuuden takia. Olihan se hänen henkilöhistoriassaan tärkeä, ehkä se tärkein paikka.

Ja osittain myös siksi että hän uskoi sattuman voimaan. Sattuma rikkoi aikanaan Minnin autonrenkaan ja sai hänet yöpymään Bates Motelissa. Toinen sattuma tapahtui 1960-luvun alussa. Muuan nuori englantilainen reppumatkailija, nimeltään Mick oli viettänyt pari yötä Bates Motelissa ja Minni oli tutustunut häneen. Pojan unelma oli takaisin Englantiin palattuaan perustaa menestyksekäs rock´n´roll-bändi ja ryhtyä sen laulajaksi. Poika antoi vähän ääninäytteitäkin ja kieltämättä kaverin ääni oli siihen uuteen rock-musiikkiin enemmän kuin sopiva.

Hetken mielijohteesta Minni oli pannut soimaan vanhan amerikkalaisen Bobby Troupin kappaleen Route 66 ja todennut että se kävisi ehkä Mickin äänelle sekä sille uudelle rock-musiikkityylille. Mick oli innostunut asiasta ja kirjoittanut sekä laulun että sen tekijän ylös. Pois lähtiessään hän vielä totesi:

- Ma´am. Te kuulette minusta vielä. Kiitos vieraanvaraisuudesta ja vinkistä.

Minni ei koskaan ollut kysynyt tuon nuoren englantilaisen miehen sukunimeä. Mutta joku aika sitten hän oli saanut postipaketin Englannista. Paketissa oli singlelevy ja lappu ”thank you mrs Bates”. Uudelta, menestyksekkäältä brittiyhtyeeltä. Olihan Minni toki kuullut yhtyeestä mutta ei ollut osannut yhdistää sitä siihen tiettyyn nuoreen mieheen.



Näköjään sekä Minni että Mick olivat onnistuneet toteuttamaan unelmansa. Ja ehkä tuo mainetta saanut laulu tekisi eräästä vanhasta valtatiestä klassikon.

Get your kicks… on route sixty-six…

*

Lämmin kiitos eräälle Anolle inspiraatiosta. Kypsyttely vaan kesti pari vuotta.

Aikaisemmat Ankkatarinat:


(Sisältää Aku Ankan valinnat, Tupun, Hupun ja Lupun valinnat ja Roope Ankan valinnat)





PELLELAUMAN VALLANKUMOUS

$
0
0

Näin alkuun ja pohjaksi: hotellin respassa uskotaan siihen vanhaan viisauteen että ”jos se toimii, älä räplää”. Tämä pitää paikkansa niin mikromitassa kuten vaikka moottorisahassa kuin myös suuremmassakin mittakaavassa eli yhteiskunnassa. Jos pärjätään suht koht niin se riittää oikein hyvin ja ne, jotka pyrkivät aikaansaamaan omasta mielestään täydellisen yhteiskunnallisen järjestelmän saavat yleensä aikaan vain täydellisen tuhon tai ainakin komean pankrotin. Näin ollen voi todeta hyvin perustellusti että täällä ollaan niin arvo- kuin muutenkin konservatiiveja. Pyrimme säilyttämään sen, mikä toimii. Kas kun se pitää ihmiset parhaiten leivän syrjässä kiinni.

Sitten itse asiaan: Hotellin respassa ei olla hirveästi viitsitty ottaa kantaa muuan Iikka Kiven avautumisiin sillä hänhän on surullisenkuuluisa tahattoman komiikan mestari. Herättäen avautumisillaan lähinnä vaivautunutta myötähäpeää. Master of killing jokes. Mutta hänen uusin avautumisensa kannattaa nostaa esille sillä hän on yksi valitettavan monista samanlaisista ja avautuminen toimii laajemman ymmärrysharjoituksen pohjana varsin erinomaisesti:



Niin. Se vallankumous. Se totaalinen asiantilan muutos. Epäilemättä he haluavat sitä. Mutta mikä vallankumous ja millä tarkoituksella? Tämä pakkomielteestä kärsivän lapsimessiaan perässä kulkeva hysteerinen lauma haluaa toki sen vallankumouksensa mutta heitä ei voi verrata natseihin tai kommunisteihin. Heissä on perustavaa laatua oleva ero.

Sekä natsit että kommunistit halusivat toki vallan ja halusivat muuttaa yhteiskuntajärjestelmän haluamaansa muotoon. Ennenkaikkea he halusivat ottaa haltuunsa elinkeinoelämän jotta voisivat kehittää sitä haluamaansa suuntaan. Seuraukset toki olivat jotain ihan muuta kuin mikä oli tarkoitus. Ilmastohysteerikot taas eivät halua ottaa elinkeinoelämää haltuunsa. He haluavat lopettaa sen. Utopiaansa vedoten. Tajuamatta sen seurauksia.

Ja miksi he miettisivätkään niitä seurauksia? Niistähän joutuu kantamaan vastuun tavallinen, ei-utopistinen ihminen. Joka joutuu aina korjaamaan utopistien unelmien jäljet. Joissa tosin on sitten ilmastohysteerikkojen jäljiltä vielä enemmän korjaamista kuin natsien tai kommunistien jäljiltä. Niitten jäljiltä kun korjattiin särkynyttä mutta viherutopian jäljiltä joudutaan rakentamaan olemattomaksi muutettu kokonaan uudelleen. Sillä ilmastohysteerikoille tärkeintä ei ole se, mitä saadaan aikaiseksi ja mikä sen myötä tuhotaan vaan nimenomaan juuri se voittamisen, muutoksen ja vallankumouksen tunne. Ihana, egoa niin kauniisti ruokkiva tunne. Kaiken yli menevä tunne.

Tunne.

Me saatiin aikaan suuri muutos.

Me tehtiin vallankumous.

Ja sehän riittääkin. Ei väliä seurauksista. Ei väliä siitä että jos toimivaa muutetaan utopian nimissä niin se saadaan toimimattomaksi. Ei väliä siitä jos jotain aikaansaaneitten sukupolvien työ tuhotaan pilalle hemmotellun ja mitään aikaansaamattoman sukupolven mielitekojen vuoksi. Ei väliä siitä että sillä vihreällä vallankumouksella ajetaan valtiot elinkelvottomiksi rangaisten niitä rikoksista jotka jotkut toiset valtiot ovat tehneet.

Ei mitään väliä.

Sillä tärkeintä on tunne. Ähkyyn asti ruokittu ego. Me saimme puumerkkimme historiaan. Aivan sama, vaikka se olikin miinusmerkkinen. Aivan sama vaikka se ei rakentanut vaan tuhosi. Sillä saihan se kuitenkin aikaan hyvän tunteen.

Se tunteita ruokkiva vallankumous on tietenkin tehtävä jossain Suomen kaltaisessa maassa joka hoitaa ympäristönsä muutenkin esimerkillisesti ja joka jostain syystä kuuntelee noita reaalimaailmasta täysin irtautuneita utopisteja. Sillä ne maat, jotka ovat pahimpia saastuttajia eivät nakkaa Kiven kaltaisista vallankumouksellisista paskaakaan. Suomessa ja samanlaisissa länsimaissa se ”suuri muutos” onnistuu sillä valtiovaltakaan ei uskalla tunnustaa että sen lisäksi että keisarinnan oma pylly on paljas se haluaa riisua vaatteet muiltakin. Utopian nimissä. Paleltaahan se toki mutta onpahan vaatteet kumminkin riisuttu. On saatu aikaan muutos. Tunteita ruokkiva muutos.

Valtiovalta ei uskalla sanoa, että sen toimintaa säätelee barrikadeillaan riekkuva hysteerinen pellelauma. Pellelauma joka samalla huudolla vaatii maahamme myös aina vain lisää haittamaahanmuuttajia välittämättä siitä että nuo kaksi asiaa ovat lievää enemmän keskenään ristiriidassa.

Järjestelmäpuolueissakin on varmasti vielä ihan ajattelukykyisiä ihmisiä. Miltähän heistä mahtaa tuntua kun he tietävät oikein hyvin että heidän toimintaansa määrittelevät itsensä reaalimaailmasta täysin vapauttaneet pellet?

Ennen kaikkea kun he tietävät että ne pellet eivät saa aikaiseksi sitä vallankumoustaan ilman järjestelmäpuolueitten apua ja suostumusta. Ilman sitä nuo barrikadeillaan riekkuvat pellet olisivat, no, vain barrikadeillaan riekkuvia pellejä.

SEITSEMÄSTOISTA EPISTOLA

$
0
0

No niin, jatketaanpa tapettien ja tunnelman pilaamista seitsemännentoista epistolan merkeissä.

Toukokuussa 2019 uusi punavihreä hallituksemme kertoi liikenne- ja viestintäministerin Sanna Marinin suulla mitä erityisesti suurkaupunkien ulkopuolella asuvalle muurahaiskansalaiselle on odotettavissa. Eli ilmastohysterian nimellä kulkevan uskonnon varjolla suomalaista elinkeinoelämää ja elämää muutenkin aletaan romuttaa:

Seuraavalla hallituskaudella tulee laatia aikataulu ja suunnitelma uusien myytävien polttomoottoriautojen kieltämiseksi henkilöliikenteessä ja biopolttoaineisiin siirtymiseksi raskaassa liikenteessä.

Kyseinen Marin kuuluu niihin haaveilijoihin joiden on helppo sanoa mitä. Sen sijaan kysymys miten tuppaa jäämään vähemmälle. Samoin kuin kysymykset millä rahalla, kenen kustantamana ja tietenkin millä sähköllä sillä eihän se ydinvoimakaan tule Marinille kysymykseen. Kysymys miten ei Marinilta ole sinänsä ehkä täysin unohtunut mutta ratkaisu on näennäisen neutraalista lauseesta huolimatta aika hyytävä:

Liikenteen päästöjä voidaan pienentää muun muassa toimivalla yhdyskuntasuunnittelulla, joka vähentää liikkumisen tarvetta ja tukee siirtymää yksityisautoilusta joukko- ja kevyeen liikenteeseen sekä investoimalla nopeisiin raideliikenneyhteyksiin.

Alleviivaukset omia. Lukekaapa lause ajatuksella. Mitä muuta tuo tarkoittaa kuin ihmisten pakkosiirtämistä kaupunkien kanakoppeihin? Koska siirtäminen ei taatusti tapahdu vapaaehtoisesti, niin minkälaisia keinoja kyseinen ministeri suosittelisi käytettäväksi? Ja mitä keinoja hän olisi valmis käyttämään? Mikä on ”ekologisesti kestävän” taajaman minimikoko? 100.000? Riittääkö?



Kaunis mutta vaarallinen. Ennen kaikkea vaarallisen pihalla. Suomea johtavat tällä hetkellä uususkovaiset. Vanhoille kristityille reaalimaailmakin merkitsi jotakin ja sen mukaan hekin elivät mutta uususkovaiset ovat vapauttaneet itsensä siitä täydellisesti.

Kesäkuussa 2019 vihertypykkä, anteeks kunnioitettu kansanedustaja Iiris Suomela oli kovasti närkästynyt kun vihreitä naisia arvosteltiin ulkonäköperusteilla:



Toisaalta hänelle ei ole ollut mikään ongelma arvostella ihmisen ulkonäköä jos kyseinen ihminen kuuluu väärään poliittiseen ryhmään:



Ja laitetaanpa sitten väliin pieni katsaus ”suomalaisnaisista”. Katsauksen esittää Yle. No, mikäs muukaan.



Jos meikäläinen ei pidä noita suomalaisnaisina niin meikäläinen on viha-ajattelija. No, ollaan sitten. Nuo eivät ole suomalaisnaisia. Niitä ei missään nimessä pidä päästää Suomeen.

*

Valtamedian toimittelijat kilpailevat kovasti keskenään siitä että kuka julkaisee kaikkein eniten reaalimaailmasta vapautuneen lausunnon. Heinäkuussa 2019 Helsingin Pravdan Nyt-liitteen toimittelija Pekka Torvinen pudotti jassosta keskustan joskaan ei ole varmaa kuka sitä absoluuttista kärkipaikkaa pitää. Tavoittelijoita on niin paljon ja kilpailu on kova:

Entäpä jos joskus hamassa tulevaisuudessa kävisi niin, että etniset suomalaiset vastaisivat alle puolta Suomessa asuvista ihmisistä? (HUOMIO! Näin ei välttämättä koskaan käy, tulevaisuus on tuntematon ja maahanmuuttopykäliä kiristettiin jo viime hallituksen aikana tuntuvasti.)

Olisivatko etniset suomalaiset tuolloin vähemmistö omassa maassaan?

Eivät olisi, he (käytän sanaa he, koska minä tuskin olen tällöin enää hengissä) eivät vain olisi absoluuttinen enemmistö. He olisivat edelleen selvästi suurin yksittäinen etninen ryhmä, ja mitä todennäköisimmin myös poliittisesti ja kulttuurisesti ylivoimaisesti vahvin. Suomalaisten kulttuuri, mitä se sitten ikinä tarkoittakaan, eläisi edelleen valtiossa nimeltä Suomi.

Maailmahan on täynnä esimerkkejä valtioista joissa islamilainen väestönosa pitää kunnia-asianaan suojella kristittyä ja muita vähemmistöjä. Samoin tällaiset kansallisuuksien tilkkutäkit ovat suuri menestystarina ja siitähän meillä on esimerkkinä koko Saharan eteläpuolinen Afrikka. Monikulttuurisista valtioista – jopa kulttuureiltaan toisia lähellä olevista – ja niitten suuresta onnistumisista on kertonut esimerkiksi Jugoslavian sisällissota. Mutta toimittajan uskoa erilaisten kulttuurien rauhanomaiseen rinnakkaiseloon ei varmaankaan horjuta mikään.

*

Laitetaanpa sitten feminististä designia heinäkuulta 2019. Niin kuin lukija tietää niin feministille niin sanottu ”manspreading” on suuri ongelma. Ihmisanatomiasta hieman paremmin perillä olevat naisetkin tietävät miksi miehellä on tapana istua hieman jalat harallaan. Muuan englantilainen intervaginaattinen feministi ei tiedä, joten hän suunnitteli manspreadingin estävät tuolimallit ja sai tietysti suunnittelustaan suurta tiedostavaa arvostusta:



Maksettiinkohan tuolle jätkälle muuten että hän suostui tuohon kuvaan? Ja paljonko? Vai tuliko maksu luonnossa? Asentohan naisella oli jo suht valmis.

Erityisesti interperspiraationaaleja feministejä vituttaa nimenomaan julkisessa liikenteessä esiintyvä manspreading. Naisten harjoittama ”bagspreading” (johon itsekin törmäsin vielä liikkuessani aikanaan Helsingissä julkisilla) ei taas heitä haittaa koska sehän on, no, naisten harjoittamaa ja tietenkin etuoikeus. Se on ihan eri asia.



Yleensä ja erikseen voi todeta että nykyinen feministi on ihminen joka löytää valittamista aivan kaikesta ja varsinkin siitä jos ei löydy valittamista. Hän on ihminen jolla ei ole hyvä olla jos hänellä ei ole sopivalla tavalla paha olla.

*

Ja hei, eihän olisi epistolaa ilman Kaarina Hazardia joka on ansiottoman arvonnousun arkkityyppi. Hän jakoi tyhmille kansalaisille jälleen viisauksiaan heinäkuussa 2019:



Tulee muistaa että kyseinen Hazard on mitä varmimmin tosissaan. Muistakaa että häntä pidetään intellektuellina joita meidän muurahaiskansalaisten tulisi kuunnella ja kuunnella vakavasti.

Kun siirryttiin elokuun 2019 puolelle kertoi muuan skotlantilainen kommunisti David MacDougall meille että Vuosaaressa ei ole mitään ongelmaa eikä mitään häiriköintiä vaikka vähän toisenlaista viestiä oli muilta tahoilta tullutkin. Kysymys: minkähän takia kyseinen jätkä mahtoi saada kulkea Vuosaaressa kaikessa rauhassa? Mahtaako joku hoksata?:



Ja sitten toinen asiaan liittyvä kuva jossa helsinkiläinen naispoliisi chillailee etnisesti edistyksellisten nuorisorikollisten kanssa:



Kysymys: mitä vikaa kuvassa? Vastaus: aika paljon. Ja lisäys omalta uraltani. Olen ollut vuosikymmeniä tekemisissä nuorisorikollisten kanssa ja sanon kokemuksesta että ne, jotka pyrkivät olemaan niitten kanssa kavereita ovat myös samantien heidän silmissään kusetettavia. Ja heitä myös kusetetaan. Ehkä tuo nuori naiskonstaapelikin tuon aikanaan oppii.

Ja laitetaanpa sitten hieman oppia muista, edistyksellisimmistä kulttuureista eli islamilaista Eid-juhlaa:



Kyseisissä juhlissahan rääkätään ja tapetaan satojatuhansia eläimiä. Mutta sehän on etnisesti ja kulttuurisesti edistyksellistä joten valtamedia unohtaa asian.

*

Ruotsissahan on etnisesti edistyksellinen väkivalta kasvanut jatkuvasti ampumisten ja räjäyttämisten muodossa. Luoteja lentää kuin pyssyn suusta ja kentällä kylmenee niin gangstereita kuin sivullisiakin. Maata voi sanoa sotaakäyväksi valtioksi joka kieltää käyvänsä sotaa. Normisvensson saattaisi olla asiasta jopa hieman huolissaan mutta eihän hänen tarvitse olla sillä Ruotsin (tunnetaan myös nimellä Absurdistan) pääministeri Stefan Löfvén selitti mistä väkivalta tosiasiassa johtuu:

1. Rikkailla ruotsalaisalueilla käytetään huumeita.

2. Ruotsalaiset käyttävät pimeitten partureitten palveluksia.

Ruotsihan ei ole aikoihin ollut enää valtio vaan sairaus josta yksikään lääkäri ei ole vielä uskaltanut tehdä sairausluokitusta.



Kesällä 2019 suvaitsevais-tiedostava näyttelijä Krista Kosonen oli kovasti huolissaan kolmivuotiaasta tyttärestään ja kysyi jopa apua ongelmaansa oikeusministeriön tasa-arvoasiantuntijalta. Jaa mikäs tyttäressä oli vialla? No:

Helsingin Sanomien mukaan Kososen kolmivuotiaalla tyttärellä on menossa päiväkodeista tuttu vaihe, jossa lapsi pukeutuu pinkkeihin mekkoihin ja kertoo olevansa kaunis ja ihana prinsessa.



Kai kaikki nyt varmasti huomasivat kuinka edistyksellinen henkilö kyseinen näyttelijä Krista Kosonen on? Ja huomatkaa että tästäkin piti sitten tehdä valtakunnan laajuinen uutinen.

Hotellin respassa muistellaan että jopa ne Kekkoslovakian kovasti edistykselliset (silloin siis kommunistiset) näyttelijät antoivat kuitenkin mukuloittensa kasvaa tyttöinä ja poikina. Mutta hei, edistys edistyy ja kehitys kehittyy.

*

Elokuussa 2019 Yle jatkoi ilmastohysteriaa ja nosti esille lisää esimerkkejä joista tässä yksi:



Niin notta ihan joogaopettaja? Kannattaisko jättää se lentäminen sitten vähemmälle niin voisi käydä vaikka saunassa? Ja pestä saippualla? Hotellin respassa tuumitaan että saattaisiko veganismin yleistymisen taustalla olla lähinnä sekä muotiin liittyvät että ennen kaikkea mielenterveydelliset syyt? Ainakin taustalla on se hyvä mieli jonka itse toimillaan saa. Vaikka sillä ei olisi mitään vaikutusta mihinkään. Ja mainitaanpa vielä että tämäkin asia oli Ylen mielestä valtakunnallinen uutinen.

*

Uusi sisäministeri Maria Ohisalo sitten antoi hyvää osviittaa siitä, mitä tuleman pitää haittamaahanmuuttokysymyksissä. Tai ei siis tule varsinaisissa haittamaahanmuuttajissa vaan heissä, jotka arvostelevat tuontiväkivaltaa:

- Turvallisuuden tunnetta pyritään rapauttamaan tarkoituksella.

- Tämä tapahtuu lietsomalla epäluuloja ja lyömällä kiilaa eri ihmisryhmien välille. Suomessa väkivaltaan yllytetään nimenomaan äärioikeiston ja maahanmuuttoa vastustavien piireissä.

- Äärioikeiston liikehdintä on uhka avoimelle ja vapaalle yhteiskunnalle.

- Yhteiskunnassa ei saa antaa sijaa äärioikeistolaisille aatteille.

-  Äärioikeiston asettamaan haasteeseen vastaaminen edellyttää arjen turvallisuuden edistämistä. Se edellyttää eriarvoisuuden kaventamista ja syrjäytymisen torjuntaa.

- Me tarvitsemme toimivaa kansalaisyhteiskuntaa ja mediaa, jossa vihapuheeseen puututaan. Hallituskauden aikana toteutetaan poikkihallinnollisesti toimenpiteitä, joilla puututaan nykyistä vahvemmin järjestelmälliseen häirintään ja uhkailuun.

Jälleen kerran – niin kuin monelta muultakin – Ohisalolta jäi selittämättä että keitä ne äärioikeistolaiset oikeastaan ovat ja mistä heidät löytää. Etteivät he olisi vain ihan tavallisia ihmisiä jotka Ohisalo tulkitsee äärioikeistolaisiksi? Ja demoneista pelotellessaan Ohisalo ei sanonut että sille oikealle arkipäivän tuontiväkivallalle – ei kuvitellulle, mihin haittamaahanmuuttoa vastustavat syyllistetään – tehtäisiin mitään. Ja eihän sille etnisesti edistykselliselle väkivallalle mitään tehdäkään. Se selitetään olemattomaksi ja merkityksettömäksi. Suomalaisen sanoma sana on jatkossakin pahempi asia kuin etnisesti edistyksellisen tekemä väkivallan teko. Ohisalo vetosi myös Suomen solmimiin kansainvälisiin sopimuksiin mistä hotellin respasta esitettiin hänelle muutama kysymys:

Missä vaiheessa Suomi on allekirjoittanut sopimuksen, jonka perusteella:

a) Suomeen voidaan tulla toisesta maanosasta sotaakäymättömän Euroopan mantereen läpi hakemaan turvapaikkaa nimenomaan Suomesta eli tosiasiallisesti hakemaan & saamaan elinikäisen elatuksen?

b) Vaikka kyseinen haittaturvapaikanhakija olisi saanut jo viisi hylsyä hakemuksistaan, velvoittaa kyseinen sopimus suomalaiset kustantamaan kyseiselle tyypille aina uuden ja uuden valituskierroksen?

c) Vaikka kyseinen haittaturvapaikanhakija joka ei ole tosiasiassa koskaan tarvinnut mitään turvapaikkaa syyllistyy väkivalta-, seksuaali- ja huumerikoksiin niin Suomi ei ole oikeutettu karkoittamaan häntä vaan ”kansainvälisen sopimuksen” mukaan häntä on kohdeltava tarpeellisena työvoimareservinä?

d) Kansainvälisen sopimuksen mukaan kyseiset turvapaikkastatuksella Suomessa oleskelevat henkilöt voivat lomailla siinä maassa jossa he turvapaikkahakemuksensa pohjautuen ovat välittömässä hengenvaarassa.

e) Kansainvälisen sopimuksen mukaan Suomi sitoutuu siihen, että kohtien a, b, c ja d arvostelu on tuomittavaa vihapuhetta.

Mutta eihän Maria vastaa kysymyksiin koska ei pysty eikä varsinkaan halua. Sillä hän vaatii ihmisiä valehtelemaan vastuullisesti. Pitäen yllä sitä valheellista turvallisuuden tunnetta.



Elokuussa myös ajatusten Lievestuoreen Likaoja Juhana Vartiainen jakoi viisauttaan suomalaisille toteamalla näin:



Voisiko syynä olla se, että kyseiset tyypit ovat hyvää vauhtia muuttamassa Länsi-Eurooppaa lähtömaittensa kaltaiseksi? Kantaväestön elättämänä ja juhanavartiaisten ansiosta jalustalle nostettuina?

*

Elokuussa Suomessa uutisoitiin asiasta että maahanmuuttajalapsia katoaa lähtömaihinsa pakkonaitettavaksi ja jalkovälistään silvottavaksi. Punaisen valpon perinnettä ylläpitävä ylikomisario Jari Taponen löysi toki asiaan pullantuoksuisen selityksen:

 “Suurin osa lapsista lähetetään vanhempiensa synnyinmaahan, jotta nämä tuntisivat oman kulttuurinsa. Vähän samalla tavalla, kuin suomalaiset ovat lähettäneet lapsiaan kesälomaksi ”mummolaan maalle”.

Tulee muuten muistuttaa että nämä ”mummolamatkat” suuntautuvat maihin joitten turvattomuuden takia suomalaiset ovat myöntäneet niitä turvapaikkoja. Ja näitä juttuja maahanmuuttajien lasten katoamisista oli jo 1990-luvulla mutta valtamedia löytää ne uudestaan kerta toisensa jälkeen ”ensimmäistä kertaa” unohtaakseen ne taas muutamaksi vuodeksi.

*

Viime aikoina on käynyt ilmi että maakuntapresidenttimme Sauli Niinistö on suositumpi kuin koskaan. Muistutetaanpas silti Niinistön tuoreesta lausunnosta:

Niinistö on valmis siirtämään jäsenmaiden omaa ulko- ja turvallisuuspoliittista valtaa Euroopan unionille, jonka hän toivoo nousevan maailman neljänneksi suurvallaksi.

”Sanottakoon nyt selvästi: kannatan voimakkaasti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista silläkin uhalla, että se vähentäisi tasavallan presidentin valtaoikeuksia.”

Se, että näyttää presidentiltä ja kuulostaa presidentiltä ei tarkoita että on presidentti. Vikdun Quisling myös näytti ihan presidentiltä. Itsenäistä Norjaa kannattaneet eivät vaan oikein pitäneet hänen edesottamuksistaan. Myös Quisling piti hyvänä että Norjan itsemääräämisoikeutta siirretään kansallisvaltiolta suuremmalle yhteisölle.



Näyttää ihan presidentiltä

Median suosikkitutkiskelija Oula Silvennoinen totesi että väestönmuutos on äärioikeistolaisten höpinää:



Katsotaanpa tilannetta Helsingistä. Mikäs olikaan vieraskielisten osuus tällä hetkellä?

1. Kallahti 38 %

2. Meri-Rastila 38 %

3. Itäkeskus 37 %

4. Kontula 36 %

5. Jakomäki 34 %

6. Kurkimäki 33%

7. Kivikko 33 %

8. Puotinharju 30 %

9. Vesala 28 %

10. Itä-Pasila 27 %

11. Malminkartano 27%

12. Pihlajisto 26 %

13. Kannelmäki 26 %

14. Viikin tiedepuisto 26 %

15. Reimarla 26 %

16. Pihlajamäki 25 %

17. Ylä-Malmi 24 %

18. Tapulikaupunki 23 %

19. Puotila 23 %

20. Mellunmäki 23 %

White flight alkaa lukemissa 20 prosenttia. Mutta tätä Oula ei ole välittänyt selittää. Eikä valtamedia kysy.

*

Kansallismielisten puheita käydään läpi täikammalla jos niistä vaan löytyisi jotain triggeröitymisen ja puolestaloukkaantumisen sekä ehkä jopa rikosilmoituksen aiheita. Mutta kun Suomen kuuluisin haamukirjoittajien käyttäjä ja jätkä jonka ammatti on suomalaisille haistatteleva ulkomaalainen josta ei ole koskaan ollut suomalaisille mitään hyötyä toimii ilman haamukirjoittajia twitterissä niin eihän siihen puutu niin valtamedia kuin virkakoneisto. Hän on etnisesti edistyksellinen suojeltu yksilö:




Valtakunnansyyttäjä Anu Mantilalla ei ollut huomautettavaa tämän Husun avautumisista mutta kantasuomalaisten mielipiteet häntä huolestuttivat:

Kiihottamisrikokseksi puhe muuttuu, kun negatiiviset väitteet ovat valheellisia, puolitotuuksia tai voimakkaita yleistyksiä tai arvostelmat ovat epäkunnioittavia ja koko ryhmää leimaavia.

Muistutetaan että haittamaahanmuuton arvostelu ei pohjaudu puolitotuuksiin vaan faktoihin. Lisäksi kyseinen Mantila oli orwellilaiseen tyyliin huolissaan ajatusrikoksista:

Kysymys on siitä, mitä väitetään, miten mielipiteet ja kritiikki ilmaistaan. Rikosoikeus on tekorikosoikeutta. Pahoista ajatuksista ei voida rangaista. Niistä tulisi kuitenkin päästä eroon.



Jälleen herää kysymys onko Mantila oikeasti sitä mieltä mitä selittää vai onko hän vain ajatukseton ja mielipiteetön viranhaltija jolla aivotoiminnan korvaa ohjeistus. Tässä blogissa ei sinänsä puututa ihmisten ulkonäköön mutta hotellin respassa ollaan joskus ajateltu miltä mahtaisi näyttää ja kuulostaa fiktiivinen hahmo Lennipirkitta Löröttät-Sixteen reaalimaailmassa ja täytyy sanoa että Mantila otti tämähetkisen paalupaikan.

*

Ja laitetaanpa sitten syksyistä Ylen itsensä ylistystä. Otsikkoa peliin:

Eurooppalaisten mediatalojen vertailu: Yle nousi luotettavuudessa ykköseksi.

Otsikkouutisoinnin mukaisesti Yle sitten kertoi sitten vasta varsinaisessa jutussaan että kyseessä ei ollut mikään yleiseurooppalainen mediatutkimus vaan siinä oli mukana ainoastaan ainoastaan kahdeksan eurooppalaista yleisradioyhtiötä. Ja muutenkaan asia ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaisesti jonka Ylenkin piti sitten tunnustaa:

Korjaus 10.9.2019 klo 16:06 ja tarkennus 11.9.2019 klo 8.03: Jutussa luki alun perin, että Yle on yksi tutkimuksen tilaajista. Kohta on korjattu seuraavaan muotoon: Yle on tutkimuksen tilaaja. Lisäksi on lisätty tieto, että tutkimuksen ovat rahoittaneet Yle ja PBI-yhteisö.



Yle: tilatusti ja maksetusti luotettavaa uutisointia

Syyskuussa 2019 vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula joka käytti itsestään termiä ”eduskunnan ainoa kommunisti” ihmetteli seuraavaa:



Hotellin respassa ei omata yhteiskuntatanhuavaa akateemista koulutusta niin kuin Anna Kontula omaa mutta täällä uskalletaan silti epäillä että ennakkoluuloihin on kaksi huomattavaa syytä:

1. Historia

2. Nykypäivä

Ja laitetaanpa sitten ketäs muuta kuin valpoylikomisariota Jari Taposta:



Miettikääpäs ihmiset tuota lausetta ihan oikeasti. Ja sitä, että sen sanoo poliisiviranomainen. Ja mennäänpä sitten siihen, mitä peruskoulussamme opetetaan nuorille suomalaisille:



Hotellin respassa kyllä vahvasti epäillään että tuon häiskän maha ei johdu raskaudesta vaan liiasta Tsuhnan Kostosta ja läskisoosista. Kas kun miehellä ei ole kohtua. Eikä munasarjoja. Naisella on. Ja siirrytäänpä sitten Ruotsiin jonka pääkaupungissa Tukholmassa meinataan panna ääriväkivaltainen jengirikollisuus kerralla kuriin. Vaan kuinkas se tapahtuu? No näin:

Tukholman kaupunki ottaa nyt kovat käyttöön kitkeäkseen jengirikollisuutta. Käyttöön aiotaan ottaa feminismi ja nuorukaisten kanssa aiotaan keskustella vakavasti mm. sukupuolirooleista.

Tukholman kaupungin sosiaalineuvoston Liberaalipuolueen Jan Jönsson kertoo Tukholman paikallislehti Mittille, että suurin osa rikollisistahan on nuoria miehiä tai poikia.
– Haluamme keskustella heidän kanssaan sukupuolinormeista, kuinka olla poika ja impulssikontrollista.

Jönssonin mukaan väkivaltaisissa gangsteriryhmissä porukka provosoi alituiseen toisiaan ja siellä on taka-ajatuksena, että koskaan ei saa perääntyä tai muuten ei ole mies. Jönsson kertoo, että nuorukaisten kanssa aiotaan keskustella vakavasti näistä miehen normeista.

Niin että vakavasti keskustellaan. Kyllä riekkuminen varmaankin nyt loppuu.

Ja laitetaanpa epistolan lopuksi vielä messiaanista viestiä. Pakkomielteestä kärsivä ruotsalainen lapsimessias Greta Thunberg köijättiin aina YK:hon saakka pitämään puhe joka sisälsi vain latteita kliseitä.



Suvaitsevais-tiedostavat yksilöt – joihin kuuluu kollektiivisesti koko valtamedia – laukesivat puheen johdosta totta kai pöksyihinsä. Hotellin respassa tuumitaan asian tiimoilta kuinka helppoa on houkuttaa ihmiset kannattamaan totalitarismia. Aikanaan siihen riitti vain sopivan karismaattinen puhuja. Nykyisin sen puhujan ei tarvitse olla edes karismaattinen.

Tässäpä nämä kootut epistolat tällä kertaa. Mutta uusiin tulee varmasti aihetta. Syksyn jatkoa kaikille lukijoille.

UTOPIAN VAPAAPUDOTUS

$
0
0

Niin kuin edellisen postauksen kommenttiosiossa tuli todettua, on Suomessa valloillaan kaksi päällekkäistä hysteriaa:

1. Ilmastohysteria jonka varjolla Suomesta pitää tehdä elinkelvoton.

2. Monikulttuurihysteria jonka varjolla Suomeen pitää saada mahdollisimman paljon kehitysmaalaisia maahanmuuttajia.

Nuo kaksi hysteriaa ovat täysin ristiriidassa keskenään mutta paradoksaalisesti aivan samat ihmiset ylläpitävät molempia hysterioita. Yksi hysterian suurimmista ylläpitäjistä on nykyinen hallitus joka tuoreeltaan pudotti tuon kakkoshysterian tiimoilta jassosta keskustan. Uutisen otsikko menee komeasti:

Hallituksen selvityslistalla yllättävä työllisyyslääke – kielteisen päätöksen saaneille oleskelulupa työn perusteella.

Eli turvapaikkahakemuksessaan hylsyn saaneet ts. tyypit joilla ei ole mitään asiaa Suomeen voisivat hallituksen näkemyksen mukaan saadakin sitten oleskeluluvan työpaikan perusteella.

Työpaikan?

Mietitäänpä. Ei tarvitse hyvin suurta Sherlockia ennustamaan että mikäli käytäntö astuu voimaan niin erilaiset Oy Alin ja Abdulin Joutomiespalvelu Ab:t käyttävät tilaisuutta hyväkseen, tarjoavat näennäistyöpaikkoja näennäispalkalla ja kun näennäistyöntekijät ovat näennäistyöpaikallaan (mahdollisesti & todennäköisesti vielä sosiaalihuollon avustuksella) todistaneet ”kotoutumisensa” ja sitä myötä saaneet pysyvän oleskeluluvan he voivatkin siirtyä kaikessa rauhassa sosiaalihuilailemaan ja Joutomiespalvelu ”palkkaa” uusia ”työntekijöitä”.

Tällä systeemillä romutetaan loputkin suomalaisesta jo muutenkin läpilahosta turvapaikanhakujärjestelmästä ja muutetaan se pysyvän oleskelun toteuttamis- ja ylläpitojärjestelmäksi. Uutinen kertoo vielä pääministeri Rinteen kehuskelevan sillä että ”ensi vuoden elokuussa on vähintään 30 000 uutta työllistä”. Mitä Rinne tällä tarkoittaa? Sitäkö, että maahan saadaan 30.000 uutta työreserviksi laskettavaa etnisesti edistyksellistä?

Voidaan myös kysyä että mitä tarkoittaa hallituksen lausuma 60 000 päätösperäistä työpaikkaa?

Päätösperäistä? Onko se samanlainen merkityksetön sanahirviö kuin ”kotouttaminen”?

Jos hallitus päättää jotain niin ainakaan siinä ei ole kyse yksityisen sektorin tarjoamista lisääntyneistä työpaikoista. Hallitusten päätösten myötä kun lähinnä yrittäjään kohdistuva verorasitus entisestäänkin lisääntyy. Yleensäkin voi ihmetellä hallituksen kiimaa saada työvoimaa maista, joista ei osaavaa työvoimaa korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan maahan tule. Mutta hallitus ottaakin tässä aseekseen jo kolmekymmentä vuotta käytetyn hyväksi havaitun ottiatuota-metodin ja toteaa:

Jos Suomessa on työvoimapula, ei ketään, jolla on täällä työsuhde, kannata tietenkään laittaa maasta pois.

Jos.

Jos.

Jos Suomessa olisi reaalimaailmassa elävä hallitus niin se ymmärtäisi että mikäli joku ei ole toiminut kolmeenkymmeneen vuoteen niin ei se toimi jatkossakaan. Mutta nykyinen hallitus toimii asiassa utopiansa ja kakkoshysteriansa mukaisesti eli Suomeen täytyy edelleenkin saada lisää kehitysmaalaisia maahanmuuttajia. Oli niistä hyötyä eli ei.  Kunhan niitä vain saadaan. Ja samalla siinä unohtuu eräs varsin olennainen seikka.

Nimittäin suomalaiset.

Mihin suomalainen työtön on kadonnut?

Mutta kun eletään utopian vapaapudotuksessa niin suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus kuuluu osastoon mappi-ö. Siitä kertoo hyvin toinen uutinen:

Hallitus haluaa salata ulkomaalaisten tietoja suomalaisten tietoja kattavammin – onko kyse Migrin toiminnan arvostelun estämisestä?

Salailua ulkomaalaisten asioiden käsittelyssä ollaan lisäämässä. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa. Sen sivutuotteena julkisuuslakia muutettaisiin niin, että ulkomaalaisten asioita suojattaisiin paremmin kuin suomalaisten vastaavia asioita.

Julkisuuslaki suojaa jo nyt kaikkien yksityiselämää. Ulkomaalaisten osalta salaaminen halutaan kuitenkin ulottaa myös sellaisiin tietoihin, jotka eivät ole yksityiselämää ja jotka suomalaisten osalta ovat julkisia.

Jos asioissa on pimitettävää niin silloin niitä pimitetään. Nykyinen hallitus on ollut vallassa mahdollisen neljän vuoden pestistään vasta muutaman kuukauden. Edessä ovat pitkät, hyvin pitkät vuodet. Utopistisen vapaapudotuksen vuodet. Eihän se putous sinänsä mitään. Vaan se äkkipysäys.

Joka tapauksessa voi todeta että Suomea – tai EU-maakuntaa nimeltä Suomi – hallitsevat hyvin vaaralliset ihmiset.




LIITTOVALTION RAJALLA

$
0
0

Tosi-tv:n lähetys, joskus tulevaisuudessa…



Tuhannet rohkeat rajalla toimivat virkahenkilöt myös Suomen federaatiomaakunnassa ovat omistaneet elämänsä suojellakseen liittovaltion kansalaisia laittomalta, vahingolliselta ja rikolliselta toiminnalta.

He ovat liittovaltion turvallisuuden etulinja. Tämä on heidän tarinansa.

Yhtenäisyys on voimaa.

Liittovaltio on ikuinen.

- Tässä Yhteismielipiteen Laillistetun Esisaarnaajan YLE:n tosi-tv:n tämänkertaisessa jaksossa vierailemme Helsingin Jätkäsaaren sataman rajavalvonnassa. Aikanaan satama oli hyvinkin vilkas matkustajasatama mutta nykyisin liittovaltiosta irrottautuneitten Baltian ja Itä-Euroopan maitten sekä Suomen välillä vallitsee jälleen viisumikäytäntö ja se on vähentänyt selkeästi matkustajamäärää. Käytäntö on alkanut nimenomaan virolaisten vaatimuksesta. Valitettavasti kaikki kansakunnat eivät vieläkään ymmärrä täydellisen avoimien rajojen välttämättömyyttä rauhan ja globaalin hyvinvoinnin edistäjinä. Siirrymme lähetyksessämme raja- ja tullivalvontaan jossa federaation rajavalvonnan oberleutnant Vulvetta Kukhök on tarkastanut epäilyttävän henkilön. Kerrotko Vulvetta tilanteesta hieman tarkemmin?

- No joo, tää oli tällainen hyvin helppo keissi. Kyseessä oli 47-vuotias suomalaismies jonka olemus suorastaan huusi että kiellettyä tavaraa on messissä. Pälyili hermostuneena sinne tänne ja vältteli kaikenlaista katsekontaktia rajavalvonnan henkilökuntaan. Tarkistuksessa sitten paljastui että miehellä oli matkalaukussaan kaksikymmentä purkkia virolaisia lihasäilykkeitä. Ne oli piilotettu Virossa kahteen suureen Toblerone-suklaapakkaukseen mutta se on jo ikivanha konsti eikä hämää kokenutta rajavalvojaa millään tavoin.

- Missään nimessä tämän miehen toiminta ei ollut ammattimaista ja liha oli suunniteltu omaan käyttöön. Mutta kyseessä on kuitenkin vakava ilmastovastuurikos sillä federaation alueella liha on ollut jo kymmenen vuotta täysin kiellettyä ilmastovastuullisista syistä. Poislukien tietysti etniset erilliset autonomiset alueet joissa liha sallitaan kulttuurillisista ja uskonnollisista syistä. Kyllä ihmisten tulisi ymmärtää että se, mikä on Virossa viaton säilykepurkki on täällä liittovaltion puolella rikollista ja rangaistavaa toimintaa. Minkä tuokin mies tulee nyt oppimaan.



47-vuotias suomalaismies sai salakuljetuksesta sekä ilmastovastuurikoksesta kuusi kuukautta ehdollista vankeutta sekä 4.150:n euron sakot.

Lisäksi hän menetti työpaikkansa postin lajittelukeskuksessa. Liittovaltion julkinen sektori ei voi pitää riveissään ilmastovastuuseen kielteisesti suhtautuvia henkilöitä.

Liittovaltio on kansalaisiaan varten ja sen toiminta perustuu ehdottomaan yhteiskunnalliseen luottamukseen.

Yhtenäisyys on voimaa.

Kuuliaisuus luo turvallisuutta.

lähetys jatkuu…

- Ja nyt oberleutnant Vulvetta Kukhök on tarkastamassa erään toisen, naispuolisen matkustajan matkatavaroita. Vulvetta, onko tässä matkustajassa jotain, joka herätti epäilyksiä?

- No eihän toki sillä kyseessä on selkeästi nuori, älykäs ja ilmastovastuullinen naisoletettu. Jo rastatukka ja naamassa olevat lävistykset kertovat sen. Tämä on vain pelkkä rutiinitarkastus. Näitä tehdään aika ajoin ihan randomisti. Noin niin kuin tasapuolisuuden nimissä. Aivan samalla periaatteella kuin silloin jos poliisi etsii etnisesti edistyksellistä väkivaltarikoksen tekijää niin se tarkastaa etsiessään paperit myös vaikkapa kantasuomalaisilta eläkeläisiltä. Kas kun virkakoneisto ei syyllisty etniseen eikä muuhunkaan profilointiin. Niin kuin ei tietysti saa syyllistyäkään. Mehän elämme uustasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

- Voisiko tarkastuksen kohde kertoa yleisölle kuka hän on?

- No johan nyt toki. Olen Ninni Neiniö ja toimin tällä hetkellä projektiylivälikoordinaattorina Helsingin kaupungin rakenteellista piilorasismia etsivässä ja löytävässä projektissa. Käytiin tyttökavereitten kanssa pari päivää tuolla Tallinnan puolella rentoutumassa. Sehän on ihan kuin toiseen maailmaan ja aikaan menisi. Kiehtovaa sinänsä kaikkine retroine nationalistisine elementteineen ja rauhallisine katuineen mutta kuitenkin jotenkin tylsää. Ei minkäänlaista kansainvälistä värinää. Ei siellä pitkään viihdy.

Tässä vaiheessa oberleutnant Vulvetta Kukhök keskeytti haastattelun:

- Meillä on nyt tässä ongelma. Teillähän on matkalaukussanne vajaan kilon pussi marihuanaa.

Ohjelman juontaja täsmensi katsojille:

- Kannabistuotteethan ovat liittovaltiossa laillistettu jo aikaa sitten mutta niitä verotetaan samalla lailla kuin alkoholia. Verovapaata kannabista voi tuoda liittovaltion ulkopuolelta vain 50 grammaa omaan henkilökohtaiseen käyttöön. Sitä suuremmista eristä tulee maksaa liittovaltion määräämä vero. Tallinnan satamassa sitä kannabista myydään liittovaltiokansalaisille ja jotkut ottavat riskin.

Ninni Neiniö kaivoi povitaskustaan paperin ja sanoi hymyillen:

- Niin juu, minähän ihan unohdin… tässä on paperi… nämä ruohot on tuotu Suomeen Kallion Punavihreät Oikeassarääkyjät ry:n Brahenkentällä järjestämään ilmastohenkisen rap-, riekkumis- ja ruikutusfestivaalin tarpeita varten. Ja yleishyödyllisiin tilaisuuksiinhan saa tuoda maksimissaan kilon kannabistuotteita kun siihen on hakenut ensin valvontapoliisin luvan. Ja tässä se lupa on.

Oberleutnant Kukhök luki paperin, nyökkäsi tyytyväisenä ja totesi että punnitaan nyt vielä kumminkin että toimitaan protokollan mukaisesti:

- Hjuu, kahdeksansataakuusikymmentäkaksi grammaa. Kaikki on aivan kunnossa. Oikein mukavaa riekkumis- ja ruikutusfestivaalia teille. Tiedä vaikka kävisin siellä itsekin. Asun ihan siinä vieressä.

Ohjelmassa seuraa lyhyt valistustauko:



ohjelma jatkuu…

- Takaisin lähetykseen. Nyt meillä tulikin melkoinen löytö. Oberleutnant Kukhök, kerrotteko hieman?

- Joo, me otettiin haaviin tommonen nelikymppinen suomalaismies. Selvästi kokenut salakuljettaja. Oikein ammattimainen perkele. Ei millään lailla hermostunut eikä muutenkaan erottunut joukosta mutta joku siinä jätkässä herätti minussa kuitenkin epäilyksen. Kun hepun matkalaukkua sitten ratsattiin niin heti päällimmäisenä oli Vihreän Langan tuorein numero ja parikymmentä grammaa pilveä. Hämäysmielessä tietysti. Mutta huomasin että miehen matkalaukussa oli valepohja. Ja mitäs sieltä löytyikään? Kaksi täysimittaista ja ankarasti kiellettyä vanhaa Suomen lippua sekä USB-muisteja. Suomen lipun julkinen esittäminenhän on jo itsessään virallisesti häväistys federaatiolippua kohtaan ja johtaa automaattisesti ehdottomaan vankeustuomioon. Ja meidän tekninen asiantuntijamme unterfeldwebel Sukka-Pekka Rukkanen on parasta aikaa purkamassa USB-muistien sisältöä erityisellä tabletillaan joka ei ole missään yhteydessä internettiin. Nationalistit kun saattavat yrittää ujuttaa viruksia lailliseen euroverkkoon. Mokomat paskat. Mites, Sukka-Pekka? Saitko selville mitä nuo USB-muistit sisältävät?

- Joo. Tosi rankkaa materiaalia. Näissä on kaikissa kierto-ohjelma. Niillä tavallinen tietokoneen käyttäjä pystyy kiertämään euroverkon turvaohjelmat ja pääsee liittovaltion ulkopuolella sijaitsevaan verkostoon jota nationalistit ja separatistit kutsuvat nimellä ”internetin vapaavyöhyke”. Näitä oli kymmenen kappaletta ja nämä olisivat taatusti levinneet käyttäjältä toiselle. Ja käyttäjiä olisi ollut. Valitettavan paljon. Ihmisillä on joku käsittämätön tarve flirttailla nationalistisen totalitarismin kanssa. Tämä löytö oli todella suuri uhka vapaalle sanalle. Todellinen vapaushan ei ole vapautta johonkin vaan vapautta jostakin ja liittovaltion teknisenä viranomaisena pidän osaltani huolen että liittovaltion kansalaiset ovat jatkossakin vapaita nationalistisesta, separatistisesta, rasistisesta ja ilmastovastuuttomasta ajattelusta. Mutta se on joka tapauksessa selvää että tuo kiinni jäänyt rikollinen on nyt enemmän kuin kusessa.



42-vuotias suomalaismies todettiin oikeudessa syylliseksi sekä salakuljetukseen, törkeään nationalistiseen rikokseen, törkeään separatistiseen rikokseen että törkeään sananvapausrikokseen.

Hänet tuomittiin neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.

Vain sananvastuu takaa sananvapauden.

Nationalismi on sodan ja väkivallan tie.

Vain liittovaltio takaa rauhan ja hyvinvoinnin.

lähetys jatkuu…

- Olemme edelleen täällä Jätkäsaaren satamassa ja… hetkonen… mikäs nyt…



- Jaa… sähkökatkos… mites nyt… yleensähän sähköt ovat vaan yöllä poissa… ja päivällä lähinnä asuinalueilla… ei tällai satamissa kumminkaan… tietysti tää on pieni hinta siitä kun tietää että energia on ilmastovastuullista…

- Me saadaan bioenergialla toimivat aggregaatit ihan kohta käyntiin. Viimeisin sähkökatkos oli sen verran pitkä että palmuöljysäiliöt tyhjenivät ja joku unohti täyttää ne.

- No, odotellaan sitte… ja tää sitten tietysti leikataan pois lopullisesta lähetyksestä… tähän väliin tietysti voisi lopulliseen lähetykseen laittaa historian muistutuksena Greesus Tukholmalaisen kuuluisan ja koskettavan profeettapuheen vuodelta 2019:



- No niin, virrat palasivat ja oberleutnant Kukhök kertoi meille että tuolla rekkapuolella löytyikin oikea jackpot. Olemme juuri saapumassa sinne… juu… tuolla on rekka ja sieltähän on purkautunut kahdeksan etnisesti edistyksellistä nuorta mieshenkilöä. Oberleutnant Kukhök, oliko tämä se jackpot?

- Hä? No eihän tämä. Normaalia asyylinhakemistahan tämä. Nuo kaverit onnistuivat piileskelemään rekassa Tallinnan tullitarkastuksessa, pääsivät liittovaltion maaperälle ja nyt ne hakevat asyyliä liittovaltiosta. Mihin heillä on tietenkin ehdoton oikeus. Se jackpot on tuo toinen  rekka. Latvian kilvissä mutta ihan federaatiosuomalainen kuski. Joka on kusessa. Pahassa kusessa.

- Mitäs sieltä sitten löytyi?

- Säilykelihaa. Ja ihan helvetisti. Arviolta kolmetuhatta kiloa. Papereitten mukaan rekka kuljetti hirssiä mutta säilyketölkit oli kätketty hirssikuorman alle. Täysin ammattimaista toimintaa. Ja se, mikä lisää rikoksen vakavuutta on asia että liha on nimenomaan amerikkalaista corned beef-säilykettä. Yhdysvallathan on irtisanoutunut kaikista ilmastovastuullisuussopimuksista joten kaiken amerikkalaisen ruuan – erityisesti liharuuan –  tuominen liittovaltion alueelle on kiellettyä ja rankaistavaa raskauttavin perustein. Onneksi saimme tämän salakuljettajan kiinni. Federaation rikospolizei saa puolestaan kuulustella miestä. Hänhän on tietysti vain muuli ja todelliset rikolliset ovat Baltian maissa vaikuttavat suomalaiset nationalisti-läskistiemigrantit. Joka tapauksessa on selvää että tuo häiskä lukee tiilenpäitä pitkään.



Kuorma-auton kuljettaja, 36-vuotias suomalaismies kieltäytyi kuulusteluissa yhteistyöstä viranomaisten kanssa. Hänet todettiin syylliseksi törkeään salakuljetukseen sekä törkeään ilmastovastuurikokseen ja tuomittiin kärsimään seitsemän vuoden ja kymmenen kuukauden ehdoton vankeustuomio ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.

Liittovaltiokansalainen. Muista vastuusi. Jokainen syöty lihagramma vie maailman lähemmäksi ilmastotuhoa. Jokainen syöty lihagramma on rikollinen teko.

Kuuliaisuus luo turvallisuutta.



Virosta liittovaltion puolelle päässeet etnisesti edistykselliset turvapaikanhakijat saivat liittovaltion kansalaisuuden nopeutetussa käsittelyssä ja heidän perheitten- ja sukujenyhdistämisprosessi on työn alla. Prosessin myötä Suomen liittovaltiomaakunta tulee jälleen saamaan useita satoja huoltosuhteen parantajia.

Monimuotoisuus on lahja.

Monikulttuurisuus on rikkaus.

- Ja lopetamme tämän jakson tällä kertaa tähän. Palaamme jälleen ensi viikolla. Muistakaa kansalaiset, että vain kuuliaisuus ja luottamus teitä suojelevaan virkakoneistoon takaa sen ennennäkemättömän hyvinvoinnin minkä liittovaltio on kansalaisilleen tarjonnut. Ja muistakaapa myös se, että älkää käyttäkö mustan pörssin palveluja vaan suorittakaa ravinto-ostoksenne elintarvikekortteja käyttäen. Niin kuin kunnon liittovaltiokansalaisen kuuluu tehdä.



JOTAIN IHAN MUUTA LXIX

$
0
0

Koska nykyinen maailmanmeno täällä Suomessakin kulkee yleisuranukselaisella linjalla joka aiheuttaa sekä akuuttia että kroonista vitutusta on hyvä laskea välillä verenpainetta kirjoittamalla jotain ihan muuta. Eräässä aikaisemmassa postauksessani kirjoitin kuinka japanilaiset autot valtasivat Suomen ja tällä kertaa on tarjolla puolestaan itäblokin rautaa ja peltiä. Silloin Kekkoslovakian aikaanhan todettiin että itäauton suunnitteluun ei tarvita kuin läkkipeltiä ja suorakulma. Postaus ei ole suinkaan kaikenkattava autokatsaus mutta antaapahan hieman muistoja SEV-valtioitten Suomeen tuoduista nostalgisista pakokaasuista. Tärkeintä kirjoituksessa ovat valokuvat ja muistot kuluneesta ajasta.

Itäautot olivat aikanaan Suomessa hyvin yleisiä. Ei ehkä siksi että ne olisivat hakanneet länsiautot tekniikallaan ja mukavuudellaan vaan lähinnä siksi että länsiautot olivat aina 1960-luvun alkuun autosäännöstelyn vuoksi kovasti kortilla. Sen jälkeenkin tietysti itäautojen etuna oli suhteellisen halpa hinta. Käydäänpä läpi ensimmäiseksi Neuvostoliittolaista henkilöautotarjontaa ja ensimmäisenä esitellään tietenkin Mosse:

Moskvitšeli ”moskovalainen”.

Neuvostoautojahan toi Suomeen Konela jonka ensimmäinen maassamme myyty mossemalli oli Moskvitš 400 eli Piikkinokka-Mosse:



23-hevosvoimainen moottori tarjosi kolmevaihteisena huippunopeuden 90 km/h. Auto oli itse asiassa suht täydellinen silloisen Opel Kadettin kopio. Ne kekkoslovakialaiselle pikku-Ykälle jo hieman tutummat Mossemallit olivat sitten 402 ja 407-mallisia:



407-mallissa oli jo ihan avainkäynnistys 402-mallin jalkakäynnistyksen sijasta. Kummankin mallin varusteisiin kuului vielä käynnistyskampi. Pikku-Ykä on nähnyt eläissään yhden (1) kampikäynnistyksen ja se taisi olla vuonna 1971 tai jotain sinnepäin. Tehoa 407-mallissa oli 45 kaakkia ja huippunopeus 115 km/h. Ja sittenhän Kekkoslovakian kaduille tuli 1960-luvun puolessa välissä se varsinainen The Mosse eli Moskvitsh Elite. Ensimmäisenä malli 408:



Kyseisen Mossen koneessa oli tehoa 60 hevosvoimaa ja huippunopeus oli 122 km/h. Yksi selvä tekninen edistysaskel aikaisempiin Mosseihin verrattuna olivat sähkökäyttöiset tuulilasin pyyhkijät. Aikaisemmissa malleissa pyyhkijät saivat käyttövoimansa suoraan nokka-akselista. Ensimmäinen Suomeen tuotu Moskvitsh Elite 408 muuten lahjoitettiin Sylvi Kekkoselle. Tarina ei kerro, ajoiko Sylvi sillä koskaan.

408-mallin jälkeen tuli 412-malli ja se viimeisin malli oli 2140 jota Suomessa myytiin tyyppinimellä Moskvitsh Elite 1500S:



1500-kuutioinen kone tarjosi maksimissaan 70 pollea. Tarjolla oli tietysti myös farmari-Mosse 426:



Moskvitsh kehitti vielä mallin Moskvitsh Aleko jota myytiin pääosin vain Neuvostoliitossa ja sen jälkeen Venäjällä. Jonkun verran näitä autoja myytiin lännessä nimellä Lada Aleko.



En osaa sanoa onko näitä Alekoja koskaan tuotu Suomeen. Ei ole tullut koskaan vastaan. Tosin auto muistuttaa hyvin paljon vanhaa brittiläistä Talbotia. Kaikenlainen Moskvitshin valmistus loppui pankrottiin vuonna 2002.



 - Hei!

- No mitä?

- Tiätsä mitkä työkalut on Neuvostoliiton lipussa?

- Totta kai tiedän. Mossen venttiiliensäätötyökalut.

Siirrytään seuraavaan automapiiliin. Suomessahan on kaksi kuuluisaa orkesteria jotka ovat kirjoittaneet nimensä väärin. Toinen on Hurriganes (enemmän Teksasia) ja toinen Popeda (enemmän Mansesteria). Rock´n´roll-mielessä nuo bändien nimet olivat tietysti aivan oikeita. Autoilumaailmassa oikea muoto olisi kuitenkin ollut:



Pobeda:

Pobeda eli GAZ-M20 oli 1950-luvulla Suomessa suhteellisen yleinen auto johtuen tietysti autosäännöstelystä. Jossain vaiheessa Helsingin takseista yli puolet oli Pobedoja:



Pobeda oli melko suora kopio saksalaisesta Opel Kapitänista. Siinä oli 2,1-litrainen kone mutta painavana (1.440 kg) sen suorituskyky oli silti vaatimaton eli huippunopeus oli vain 105 km/h. Auto hörppäsi 13,5 litraa matalaoktaanista bensiiniä satasella. Vaihteita oli kolme ja auto maksoi vuonna 1955 nykyisellä eurokertoimella 27.800 euroa eli ei ihan halpa itäauto. Pobedan korvasi sitten vuonna 1956:

Volga eli GAZ-21

Mites se meni? Osta Volga, ota velka, kun Volga loppuu niin velka jää.



Puhtaasti henkilökohtaisen näkemykseni mukaan toi vanha Volga on kyllä pirun tyylikäs automapiili.

Volgahan oli ns. parempi henkilöauto joita käytettiin Suomessa myös paljon takseina. Kone oli peräti 2,5-litrainen mutta vaihteita oli vain kolme joista ykkönen oli vielä synkronisoimaton. Volgan seuraava malli oli ”tavanomaisemman” näköinen malli GAZ-24:



Volgien ulkonäköhän oli pitkälti kopioitu amerikkalaisista dollarihymyistä minkä Neuvostoliitto tietysti kategorisesti kiisti. Yleensäkin neuvostoliittolainen tekniikka oli pitkälti läntistä kopiota mistä yhtenä esimerkkinä oli Tupolev Tu 4-pommikone joka oli itse asiassa amerikkalainen B -29 Superfortress joka oli muunnettu tuumamitoista metriseen järjestelmään:



Tietysti kyseinen pommikone ei kovinkaan paljon vaikuttanut suomalaiseen autoiluun. 1960-luvulla sitten Suomeen saapui italialainen Fiat 600 eli Pompannappi. Niin kuin saapui myös sen neuvostokopio eli:

Jalta



887 kuutiota ja 27 kaakkia raakaa ja ruhjovaa neuvostovoimaa. Plus kaappariovet.

Jaltan muotoilu oli kopioitu liki suoraan pompannapista. Yleensäkin Neuvostoliitossa kopioitiin italialaista tekniikkaa ja neuvostoliittolainen autojen valmistukseen keskittynyt kaupunki Togliatti oli saanut nimensä italialaisesta kommunistista Palmiro Togliattista. Siellä Neuvostoliitossahan tykättiin nimetä niitä kaupunkeja uusiksi. Kuinkahan olisi ollut Neuvosto-Suomessa? Olisko Tampere ollut Kuusinen? Turku ehkä Kollontai? Ja Helsinki tietysti Leninki. Joskin asia olisi saanut ehkä neuvostosuomalaisessa aikaan hieman irvailua. Olihan Vaasakin muuten Venäjän vallan aikana Nikolainkaupunki.

Jos mennään kaupunkien uudelleennimeämisestä takaisin Suomen maanteille niin todetaan että Jaltoja siellä ei kovin paljon liikkunut. Johtuen auton tekniikan huonosta maineesta. Sen sijaan eräs toinen neuvostoauto täytti Suomen maantiet suurella menestyksellä. Ja sehän oli:

Lada



Kuvassa ensimmäinen Suomeen tuotu latukkamalli eli Lada 1200. Kyseinen latukka ja sitä seurannut Lada 1300 olivat monena vuonna Suomen myydyin automalli ja sitä oli maanteillämme vähänniinqu hirveen paljon. Ladasta oli myynnissä myös hieman suurempi Lada 1500 S-versio:



Samoin kuin tietysti farmariversio Combi:



Lada toi vielä 1980-luvulla Suomenkin markkinoille Samaran jota mainostettiin jopa länsimaiseen tyyliin hyvärunkoisen naisen säestämänä:


Latukasta täytyy tietysti nostaa vielä esille sen maastoauto Lada Niva.



Nivahan oli ja on vieläkin ihan vetokelpoinen maastoauto eikä mikään kaupunkiajoon tarkoitettu etuvetoinen citymaasturi. Ladojahan toki tehdään Venäjällä vieläkin mutta niitä ei pahemmin Suomessa enää näe. Nykyisin jos törmää vanhaan pallosilmä-Latukkaan niin sitähän katselee nostalgisella asenteella. Ladathan ostettiin Suomesta melko nopeasti pois kun Suuri ja Mahtava kaatui. Nykyiset Latukathan ovat varsin nykyaikaisen näköisiä, niin kuin tämä Lada Vesta:



Vestan tekniikasta yms. en pysty sanomaan mitään ja käsittääkseni autoa ei ole juurikaan tuotu Suomeen. Vaan siirrytäänpä sitten seuraavaan toverivaltioon joka oli suomalaisille vasemmistolaisille aikanaan taivaasta seuraava. Meinaten ylöspäin. Eli Saksan Demokraattiseen Tasavaltaan. Länsi-Saksa teki mersuja, volkkareita, bemareita ja audeja mutta mitäs niistä. Kapitalistista ryönää ja hapatusta. Sen sijaan Harppi-Saksalla oli tarjolla jotain muuta eli kansanautoja eli:

Wartburgeli warre eli varttikilonpurkki

Ensimmäinen Wartburg oli mallia 311:



Mutta se pikku-Ykällekin tutumpi malli oli Wartburg 353W:



Warrethan olivat kaksitahtisia ja Autowiki kertoo syyksi sen, että isoveli neuvostoliittolainen ei halunnut saksalaisten valmistavan nelitahtikoneita. Kekkoslovakialainenhan muistaa hyvin Warren kaksitahtisen käyntiäänen  joka meni suurinpiirtein että ”hräättättät rättätättä rääktättät hrättätät rääk”.

Olihan Kekkoslovakiassa tietysti jonkun verran legendaarisia harppisaksalaisia Trabanteja eli Trabeja eli Vauhtipahveja.



Tämä kaksisylinterinen ja kaksitahtinen 595-kuutioinen voimanpesä kehitti 23 hevosvoimaa ja sen runko oli tehty duroplastista joka oli eräänlaista puuvillan ja muovin sekoitusta. Ei sinänsä varsin kolariturvallinen. Mainittakoon, että Kuusankosken poliisilla aikanaan käytössään Puolasta lahjoitettu Trabant:



Nykyisin auto on museoitu eikä se taitaisi ainakaan takaa-ajotilanteissa poliisin virkatehtävissä kovin hyvin pärjätä. Ja monellako bensa-asemalla muuten nykyisin on enää kaksitahtipumppuja?

Muita Suomeen tuotuja Harppi-Saksalaisia autoja olivat IFA:t:



Huomaa tyylikkäät kaappariovet.

Vaan siirrytäänpäs sitten Kekk… eiku siis Tshekkoslovakiaan:

Škodaeli Stuka eli Skodillac.

Skoda on siitä mielenkiintoinen auto että ennen kakkosrähinää se oli laadukas länsiauto, kakkosrähinän jälkeen se oli taas tyypillinen kansandemokraattinen pyörillä varustettu halko ja Itä-Euroopan vapauduttua jälleen laadukas länsiauto. Keskitytään kumminkin tässä kirjoituksessa siihen kansandemokraattiseen aikaan. Kekkoslovakiassakin Skodan maine oli parempi kuin muitten kansandemokraattisten tuotosten. Ehkä sen vanhan osaamisen peruja. Ensimmäisenä sodan jälkeen Suomeen tuotiin Škoda 1200:



Täytyy tunnustaa että kyseistä Škodaa ei pikku-Ykäkään muista koskaan nähneensä. Auto-Wiki kertoo että kaara hörppäsi öljyä 0,2 litraa satasella joten kanisteri kannatti olla mukana ainakin pidemmillä matkoilla. Seuraava malli oli sitten Škoda 440:



Ja sitten Škoda Octavia jota ei pidä sekoittaa nykyiseen Octaviaan joka on täysi länsiauto. Tämän Škodan pikku-Ykäkin muistaa oikein hyvin.



Sitten oli vuorossa 1960-luvulla myyntiin tullut Škoda 1000 MB:


Jonka jälkeen 1970-luvulla tuli myyntiin Škoda 110L:

Viimeinen tshekkoslovakialainen kansandemokraattinen auto oli Škoda Favorit joka muistutti jo jonkun verran länsiautoa:

Toisin kuin aikaisemmat mallit Favorit oli etuvetoinen. Autowikin mukaan Škodalla oli etuvetotekniikka valmiina jo aikaisemminkin mutta pienten kansojen ystävä Neuvostoliitto ei ollut hyväksynyt sitä että Škodasta olisi tullut liian paha kilpailija Ladalle. Vähän sama asia kuin Wartburgin kaksitahtikoneen kanssa. Suomeen Favoriteja alkoi tulla vuonna 1989 eli hieman ennen samettivallankumousta. Käsittelemättä on vielä Puola, jonka anti suomalaiselle autoilulle oli:

Polski-Fiat

Itse asiassa kyseisiä Fiatiin perustuvia autoja Puolassa tehtiin jo ennen kakkosrähinää mutta näitä kansandemokraattisia malleja Suomeen alkoi tulla 1970-luvulla. Ensimmäisenä Polski-Fiat 125P:

Sekä pienempi Polski-Fiat 126P:

Sekä myöhemmin myyntiin tullut FSO Polonez:

Allekirjoittaneelle – niin kuin Kekkoslovakiassa aikanaan eläneille – tämä esitelty kansandemokraattinen autokavalkaadi on sinänsä aivan tuttua settiä. Nuoremmille lukijoille tässä saattoi olla epäilemättä hieman eksoottisempaa tavaraa. Vaan laitetaanpa sitten vielä hieman itäpyöriä sillä vielä 1960-luvullakin japanilaisten moottoripyörien invaasio antoi odottaa itseään. Maassa oli paljon itäblokin moottoripyöriä joissa oli pääosin 350-kuutioinen kone. Niistä esitellään ensiksi neuvostoliittolainen IC:

Työläisen – tai ainakin akateemisen sosialistin kuvitellussa – paratiisissa DDR:ssä taas valmistettiin MZ-pyöriä joita mainostettiin aikanaan varsin urheilullisissa merkeissä:

Ja tulee tietysti muistaa legendaarinen tshekkoslovakialainen Jawa:

Niin kuin kekkoslovakialainen muistaa, Jawa oli tehty miehille. Siitähän lauloi aikanaan myös taidemusiikkiorkesteri Sleepy Sleepers:

En tarvitse Skodaa, Popedaa
Kun saan Jawalla kaasuttaa
Numero selkää ja baanalle
Jawa on tehty miehille

Tosin voi ajatella että HD-miehinä tunnetut Sakke ja Mato eivät olleet asiassa aivan tosissaan. Mutta laitetaanpa tähän loppuun vielä tshekkoslovakialaista mopovoimaa 1970-luvulta. Silloinhan mopomarkkinoita hallitsivat Tunturi ja Solifer mutta olihan mukana myös Jawa:

Ja näihin pakokaasunkatkuisiin kansandemokraattisiin tunnelmiin lopetamme tällä kertaa. Tai hei, jatketaan kansandemokraattisissa tunnelmissa ja laitetaanpa vielä vihajuttua. Minä kun olen sellainen vihakirjoittaja, käppäukko, setämies ja muitakin rumia ja karvaisia sanoja. Nykyisin eletään tiettyä hysteriaa. Niin kuin on eletty monta kertaa ennenkin. Hysterioitten näennäinen ideahan ei ole koskaan hysterian varsinainen aihe vaan se on hysteria sinänsä ja se tunne, että ”minä olen osa jotain suurempaa, ja sehän tekee minustakin itseäni suuremman”. Siitä edellisestä – kansandemokraattisesta ja Kekkoslovakialaisesta – hysteriasta laitetaan soimaan suomettumisen ajoilta Agit Propin Kisällit-yhtyeen kappale ”Hei Vaan, Berliini”:


Plus ça change, plus c'est la même chose. Varokaa ihmiset hysterioita. Niin menneitä, nykyisiä kuin tulevia. Ajakaa mieluummin vaikka vanhalla Mossella. Ei raudalla järkeä ole eikä se kärsi minkäänlaisesta hysteriasta. Se kulkee kun sitä käskyttää.

KUVAT JA KUSETUKSET

$
0
0

Niin hotellin respassa kuin varmaankin laajalti muuallakin osataan arvostaa hyvää kusetusta. Hyvän kusetuksen ykköskriteeri on tietysti se, ettei siitä jää kiinni. Tulipa sitten tuoreeltaan törmättyä huonoon kusetukseen josta (yllättäin ja tapojensa vastaisesti) jopa valtamedia uutisoi. Eli: tämä WWF:n Suomen alaosasto päätti panna alaleuat porukalla väpättämään ja laittoi ilmoille kuvan jossa lutusen näköiset jääkarhut ovat ilmastonmuutoksen vuoksi pahasti kiipelissä:



Ja kuvateksti oli komeasti: Sulaa hulluutta kun ilmasto lämpenee. Se vaikeuttaa lajien selviytymistä kaikkialla maailmassa. Koulut tulkaa mukaan, nyt on tärkeää toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Vaan kävikin sitten ilmi että kuva oli photoshopattu ja se alkuperäinen kuva olikin varsin toisenlainen:



Mistä päästäänkin tietysti kysymykseen: Jos joku asia on kerran totta, niin miksi se vaatii tuekseen valetta?

Mennään asian tiimoilta vielä vihreään logiikkaan. Sitähän on kahdenlaista. Ensinnäkin sellaista jota ymmärrän hyvin huonosti. Ja toisekseen sellaista jota en ymmärrä ollenkaan. Siitä jälkimmäisestä logiikasta antaa esimerkin vihreitten nouseva tähti Iiris Suomela:



Tällaisena vähemmän koulutettuna setämiehenä ja käppäukkona pähkäilen keskenäni että millähän tavoin parkkipaikka estää ihmisiä menemästä metsään? Mutta onhan toki selvää että tuokin tuumailuni oli sitä vihapuhetta mitä on tuoreeltaan tutkittu noin n:nen kerran. Vihapuheen logiikkahan on varsin yksinkertainen:

1. Vihervasemmistolainen puhuu ja kirjoittaa pehmoisia.

2. Vihervasemmistolainen saa asian tiimoilta kyistä palautetta.

3. Vihervasemmistolainen uhriutuu saamansa palautteen johdosta ja vaatii palautteen kieltämistä ja voimakkaita viranomaistoimenpiteitä.

Kai se on niin, että röyhkeät pärjää aina.

KOMMUNISTIN PARAS PÄIVÄ

$
0
0

Naakkamo, joskus tuonnempana…


Oli ihmisiä, jotka eivät pitäneet työstään. Oli ihmisiä jotka jopa inhosivat sitä ja ajattelivat että työ on vain vapaa-aikojen välissä tapahtuvaa nälän aiheuttamaa pakkoliikettä. Ilmankin pärjäisi aivan hyvin jos leivänkäntyn jostain muuten saisi. Mutta virka-autollaan erään naakkamolaisen yrityksen pihaan ajava 52-vuotias Lunnia Raivotmäki ei kuulunut heihin. Hän rakasti jokaisella solullaan uutta työtään johon hän oli siirtynyt kaksi viikkoa aikaisemmin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisestä laitoksesta kun Suomi vaihtoi yhteiskuntajärjestystään. Ei silti, oli hän pitänyt aikaisemmastakin työstään. Hän sai siinäkin suoltaa maailmalle mielipiteitään ja ne otettiin todesta koska hän nautti oppiarvon tuomaa akateemista arvonantoa poliittisesti sopivassa ilmapiirissä. Oli aivan sama oliko hänen mielipiteillään mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Mutta tämä uusi työ oli vielä paljon, paljon parempaa. Nykyisin hän oli ammatiltaan valtion sertifikoitu kansallistaja. Nainen, jota pelättiin. Ja hän rakasti jokaista hetkeä.

Niin kuin tätäkin hetkeä jolloin hän ajoi virka-autollaan erään naakkamolaisen pienyrityksen pihaan. Hänen mukanaan oli 28-vuotias nuori nainen joka oli juuri valmistunut Tampereen yliopiston feministisen syyllistämis- ja uhriutumistutkimuksen maisteriksi. Hän jäisi tähän yritykseen työntekijäksi – johtavaksi sellaiseksi erityisvaltuuksin –  kun Lunnia jatkaisi matkaansa eteenpäin seuraavaan yritykseen. Auto pysähtyi teollisuushallin parkkipaikalle. Hallin ovessa luki: ”Teuvon Tärppi & Temmellys: huolto- ja korjausfirma”. No, tämäkin firma saisi pian siirtyä uuteen suomalaiseen sosialistiseen todellisuuteen.

Naiset nousivat autosta, kävelivät halliin sisään ja katsoivat kulkiessaan firman työntekijöitä. Oliko niitä ehkä kymmenen kappaletta. Kaikilla oli kasvoillaan epäilevä ja selkeän pelokas ilme. Se sai Lunnian tuntemaan olonsa vielä paremmaksi. Tavalla jota hän ei ollut koskaan ennen ollut saanut tuntea. Naisten askel ja suunta oli vakaa. He kulkivat kohti omistajan huonetta joka oli pieni tila hallin  perällä. He astuivat huoneeseen koputtamatta. Firman omistaja katsoi tulijoita ilmeellä joka kertoi katkeruudesta. Katkeruudesta siitä, että hänen elämäntyönsä varastettaisiin häneltä hetken kuluttua pelkällä voiman ja pakottamisen oikeudella. Hän sanoi jokseenkin äärimmäisen kyrpiintymisen mutta samalla täydellisen alistumisen sekaisella äänellä:

- Yleensä sitä on kuitenkin tapana koputtaa kun tullaan toisten manttaaleille.

Lunnia vastasi kylmästi:

- Näin on yleensä tapana. Mutta nämähän eivät ole enää teidän vaan valtion manttaaleja. Eikä muita manttaaleja enää olekaan.

Sitte hän kaivoi laukustaan paperin, rykäisi hieman virkayskää ja alkoi lukea:

- Yrittäjä Teuvo Työman. Yrityksenne Teuvon Tärppi & Temmellys, kaksi viikkoa sitten voimaan astuneen ja ilmastovastuullisin perustein säädetyn Lex Kontula – Tuomiojan perusteella jonka myötä Suomi muuttuu kokonaisuudessaan sosialistiseksi kansandemokratiaksi on tästä hetkestä lähtien kansallistettu ja siirretty valtion omistukseen sekä valvontaan. Teille annetaan mahdollisuus toimia tässä kansallistetussa yrityksessä yhtiön toiminnanjohtajana valtion teille määräämällä palkalla ja noudattaen Radavarsimaakunnan suunnitelmatalouskomitean antamia tuotannon määrään ja laatuun liittyviä määräyksiä. Samoin omakotitalonne – kuin myös työntekijöittenne omakotitalot tai asunto-osakkeet – siirtyvät valtion omistukseen mutta te saatte toki jatkaa niissä asumistanne maksaen valtion määrittelemän kohtuullisen vuokran.

- Onko minulla vaihtoehtoa mihinkään tähän?

- Ei ole.

- Onko minulla valitusoikeutta mihinkään? Minnekään? Jollekin?

- Ei ole. Eikä kuulu ollakaan. Niin kuin hyvin tiedätte, eduskunta on päättänyt että mikäli ilmastonmuutos aiotaan estää niin se ei missään nimessä onnistu kapitalismin keinoin vaan siihen tarvitaan järkevää ja vastuullista sosialistista suunnitelmataloutta. Ja teidänkin firmanne tulee  jatkossa olemaan osa sitä vastuullista suunnitelmataloutta. Suunnitelmataloutta, jolle ei tulevaisuutta ajatellen ole minkäänlaista vaihtoehtoa. On viisainta alistua väistämättömään.

- Ja monikos kapitalistinen valtio muuten on tähän mennessä muuttanut talousjärjestelmänsä teidän pyhän hysterianne nimissä? Edes tässä Euroopan unionihirviössä? Ollaanks meillä täällä Suomessa ensimmäisinä eurooppalaisena valtiona toistamassa sitä mitä on kerta toisensa jälkeen toistettu ja menty perseelleen?

Lunnia katseli katkeraa miestä ilmeessään sekä halveksunta että virallisen hauiksen aikaansaama juovuttava vallan tunne:

- Esimerkki on tärkeä. Ja Suomen valtiomaakunta toimii esimerkkinä muulle Euroopan Unionille. EU seuraa Suomen tulevaa kehitystä tarkasti. Aion muuten ilmoittaa provokatiivisen näkemyksenne toimintaansa aloittavalle valtiolliselle poliisille. Tuollaisia ajatuksia ei sosialistisessa Suomessa missään nimessä tulla enää hyväksymään. Ja muutenkin teidän kannattaa jättää ajattelu niille, joilla on siihen sertifikoitu ja akateemisesti vahvistettu oikeus. Ei tämä mikään rahvaanvalta ole.

Entinen yrityksen perustaja ja omistaja, nykyisin valtion palkollinen Teuvo Työman painoi hetkeksi päänsä, nosti sen sitten ja kysyi:

- Kukas toi teidän mukananne tullut toinen knääkkä sitten on? Ja mitä kirjaimellista vittua hän täällä tekee?

Lunnia Raivotmäen mukana tullut nuorempi nainen vastasi:

- Olen Unelma Raunio. Yhteiskuntatieteitten maisteri Tampereen Yliopistosta. Pääaineenanifeministinen syyllistämis- ja uhriutumistutkimus. Ja tästä eteenpäin olen tämän valtionyrityksen – jonka nimi muuten on jatkossa Naakkamon 14.  alahuoltokombinaatti – toimintakoordinaattori. Eli toisin sanoen teidän esimiehenne. En puutu yrityksenne käytännön toimintaan sinänsä mutta valvon että se noudattaa Radavarsimaakunnan suunnitelmatalouskomitean antamia ohjeistuksia. Toisin sanoen ehdottomia määräyksiä. Joista tähänastiset ovat muuten tuossa. Kannattaa alkaa opetella sillä lisää tulee aivan varmasti.

Unelma Raunio mäjäytti Teuvo Työmanin työpöydälle mapin jossa oli noin kahdeksankymmentä sivua. Lunnia Raivotmäki totesi:

- Minäpä luulen että Unelman valvonnassa tämä tuore valtionyritys on osaavissa ja ennen kaikkea ilmastovastuullisissa feministisissä käsissä. Jatkankin tästä matkaani seuraavaan yritykseen joka on Annikin ja Irenen Lähileipomo. Senkin on aika ryhtyä keskittymään ilmastovastuullisiin lihattomiin tuotteisiin. Sillä heidän suuressa mittakaavassa merkityksetön ja tarpeeton pienyrityksensä lopetetaan ja he siirtyvät Naakkamon keskuskeittiön työntekijöiksi valmistamaan hyvää, terveellistä ja ilmastovastuullista laitoskasvisruokaa.

Lunnia poistui, Unelma katseli hieman ympärilleen, pudisti vähän päätään ja jatkoi sitten:

- No niin, teidän toinen tehtävänne on alkaa tutustua noihin ohjeistusmääräyksiin ja opetella ne ulkoa. Ne nimittäin tulevat jatkossa määrittelemään tämän paikan toiminnan aasta ööhön. Se ensimmäinen tehtävä on että lähdemme kertomaan yrityksenne… tarkoitan siis alahuoltokombinaatin työntekijöille että hallin seiniltä revitään kaikki vähäpukeisten naisten kuvat ja kaikenlainen rasistinen, seksistinen, ilmastodenialistinen ja ennen kaikkea valtionvastainen puhe tämän hallin tiloissa lopetetaan välittömästi ja pysyvästi. Tulen valvomaan sitä henkilökohtaisesti ja minulla on siihen tarvittavat – huomattavat – valtuudet. Tässä hallissa alkavat puhaltaa nyt uudet, raikkaammat ja edistyksellisemmät tuulet.

Taitaa alkaa, totesi Teuvo Työman itsekseen ja alkoi opetella elämää kansandemokratian kansalaisena. Tuumien vielä itsekseen että jos jokaiseen tämänkokoiseen kansallistettavaan puljuun asetetaan tuollainen politrukki niin akakoomisilla suojatyöläisillä alkaa kissanpäivät.



Lunnia poistui hallista, käveli parkkipaikalle, starttasi auton ja ajatteli että jumalauta, tää on yhtä juhlaa. Ei tätä olis vielä kymmenen vuotta sitten arvannut eikä edes unia nähnyt. Lunnia oli pitkään ollut aktiivi Vihreissä. Olipa ihan kaupunginvaltuutettukin Radanvarsikaupungin valtuustossa. Mutta sydämessään Lunnia oli aina ollut vakaumuksellinen kommunisti. Niin kuin hyvin moni hänen toverinsa vihreissä, vasemmistoliitossa ja demareissa. Kommunisteille oli ollut sinänsä ihan se ja sama olivatko he jäseniä vihreissä, vasureissa tai demareitten vasemmistosiivessä. Aate ja tavoite yhdisti.

Lunnia ja kaikki hänen kaltaisensa vakamukselliset kommunistit olivat jo kertaalleen ehtineet menettää toivonsa täysin sosialistisen yhteiskunnan saavuttamisesta. Tokihan Suomi sinänsä oli jo pitkään ollut yksi maailman sosialistisimpia maita valvonta- ja verotuskoneistoineen sekä yliturvonneineen julkisine sektoreineen. Mutta se ei riittänyt. Sillä Suomi ei ollut sitä nimellisesti eikä täydellisesti.

Kommunistit olivat tajunneet, että vaikka Suomi olikin henkisesti yksi maailman itäsaksalaisimpia maita niin todellista ja lopullista sosialismia ei koskaan saavutettaisi demokratian keinoin. Eikä sitä – piru vie – saavutettaisi myöskään ampumalla. Nykyiset kommunistit olivat lähes sataprosenttisesti akateemisia salonkikommunisteja joista ei olisi minkäänlaisen aseellisen vallankumouksen yrittämiseen. Ja jos he jotenkin saisivat edes yritettyä niin heidän oltaisiin jyrätty päivässä. Kaiki toivo näytti menetetyltä. Kaikki toivo täydellisestä sosialismista. Siitä kauniista unelmasta.

Mutta sitten – luojan tai jonkun muun kiitos – tuli ilmastohysteria. Ilman sitä olisi sosialismi jäänyt todellakin vain kauniiksi unelmaksi. Nyt siitä oli tullut kaunis totuus.

Lunnia oli vihreitten aktiivijäsenenä tietenkin tulenpalavasti saarnannut ilmastonmuutosta vastaan ja vaatinut siihen liittyviä ehdottomia toimenpiteitä ja ennen kaikkea pakkotoimenpiteitä. Henkilökohtaisesti hän ei uskonut siihen ilmastonmuutokseen pätkääkään. Ainakaan ihmisen aiheuttamaan. Aurinko muutti ilmastoa. Joskus kylmemmäksi ja joskus lämpimämmäksi. Mutta kun hysteria levisi tarpeeksi laajalle niin se antoi selvän mahdollisuuden joka oli käytettävä hyväksi. Ja sehän käytettiin koska hysteria oli saanut taakseen niin suuret kansanjoukot joille hysteria ja muoti meni ajattelun edelle. Muutamat edistykselliset yksilöt olivat etujoukkoina vaatineet että kapitalismi tuli muuttaa sosialismiksi ilmastonmuutoksen nimissä. Mikään muu ei enää auttaisi. Heidät otettiin vakavasti.

Niin sanottu ajan henki toimi kommunistien hyväksi. Asiaa auttoi se, että kansallismieliset puolueet saatiin kiellettyä ennen kuin ne pääsivät liian vaikutusvaltaisiksi. Kaiken varalta kristillisetkin saatiin kiellettyä. Vaikka ne olivat lauhkeita lampaita niin minkäänlaisen vaihtoehdon mahdollisuus tuli estää kaikin tavoin. Kieltojen jälkeiset ja varsin vaihtoehdottomat vaalit olivat äänestysaktiivisuudeltaan kaikkien aikojen heikoimmat ja johtivat siihen, että vihervasemmisto sai vaaleissa ehdottoman enemmistön. Kepu ja Kokoomus – nuo hyödylliset idiootit – eivät edes tajunneet vastustaa vallitsevaa kehitystä. Sosialismiin siirtymistä vastaan äänesti vain neljätoista noitten puolueitten kansanedustajaa.

Ne typerykset myötäilivät vihervasemmistolaista hallitusta pysyäkseen osana järjestelmää. Osana sitä konsensusta joka oli ollut voimassa jo vuosikymmeniä. Tajuamatta että konsensus oli sosialismin myötä loppunut eikä sosialismia pidetty yllä useilla puolueilla. Eikä varsinkaan useilla ajattelumaailmoilla. Yksi riitti ja vain yksi tulisi olemaan sallittu. Lunnia tiesi että kehitteillä oli SIP eli Sosialistinen Ideologiapuolue johon yhtyisivät niin vasemmistoliitto, vihreät kuin demarit. Jo sen nimi kertoi että se ei edes näytellyt mitään työväenpuoluetta. Ideologia oli tärkein. Sen ideologian myötä niin kokkarit kuin kepulaiset siirtyisivät kiellettyjen puolueitten listalle vaikka ne kuinka sosialistien takalistoa nuolivatkin. Kuinkas se menikään, kapitalisti myy meille köyden jolla me hirtämme hänet…

Lunnia – niin kuin SIP-puoluetta pystyyn pistävät aktiivit – tiesivät ja ymmärsivät että sosialisimin pääidea oli valvonta, kontrolli ja suunnitelmallisuus sekä suunnitelman ehdoton noudattaminen. Vaikka se tapahtuikin virallisesti ilmastonmuutoksen vastustamisen nimissä. Siihen kuului myös vastustavien äänien hiljentäminen. Niitten äänien, jotka olivat kokoomuksen, kepun ja jo laittomaksi julistettujen kansallismielisten suunnasta varoittaneet siitä, että sosialismi toi tullessaan aina kurjuuden ja talouden romahduksen. Niin kuin oli tapahtunut kerta toisensa jälkeen. Siinähän varoittelivat. Lunnia oli varma että tällä kertaa se onnistuisi.

Tarvittiin vain lujaa uskoa asiaan.



Lämmin kiitos inspiraatiosta Anna ”kummeksun kommunismiin liittyviä ennakkoluuloja” Kontulalle ja Erkki ”kapitalismi on tullut tiensä päähän” Tuomiojalle.



Kuvassa sosialistisen Venezuelan hyvinvointia. Ei ole pikkurahasta puute. Banaaneista tosin on.

PRAVDA OHJAA JA OPASTAA JÄLLEEN

$
0
0

Niin kuin lukija oikein hyvin tietää on naapurimaamme Ruotsi käytännössä sotatilassa. Konetuliaseet rätisevät, pommit paukkuvat, autoja palaa kymmeniä yössä ja jätkää kylmenee koko ajan. Plus naista siinä sivussa. Ruotsissahan maan pääministerikin löysi syitä asiantilalle ja syinä olivat rikkaitten ruotsalaisalueitten huumeiden käyttö plus se että Lars-Göran käy pimeässä parturissa.

Suomalainen valtamedia puolestaan piti pitkään yllä linjaa jonka mukaan mitään ongelmia ei ole. Jos joku sellaista väittää niin se on vaan rasistien maskirovkaa. Lukija ehkä muistaa asian tiimoilta muuan Maria Petterssonin raportin Malmöstä joka nykyisin on laitettu armeliaasti maksumuurin taakse.

Tuoreimmassa propagandan pläjäyksessäHelsingin Pravdan toimittaja selvittää suomalaiselle rahvaalle mistä tämä aina isommaksi kasvava pikku-Libanon johtuu. Johtuuko se ehkä islamilaisesta haittamaahanmuutosta? No eihän toki. Ei jutussa sitä edes varsinaisesti mainita. Mitä nyt kiltisti puhutaan segregaatiosta. No, mikä sitten on Pravdan toimittajan mukaan syynä siihen että Ruotsissa pannaan paikat paskaksi ja palamaan?

Vastaus: Ruotsissa ei ole tarpeeksi päteviä opettajia. Ja kantaruotsalaiset – kehnot – siirtävät lapsensa ei-monikulttuurisiin kouluihin.

Hotellin respassa yritetään hahmottaa pravdalaisittain kirjoitettua Ruotsin historiaa.

1. Aikanaan Ruotsi oli ihan oikeasti kansankoti. Vauras, vakaa ja turvallinen.

2. Mutta sitten ruotsalaiset opettajat alkoivat siirtyä porukalla muihin hommiin ja kaikki yhtä-äkkiä romahti.

Piste. Siinä se. Lyhyesti ja yksinkertaisesti. Ilman päteviä opettajia svenne otti ja sekosi. Vaan minkähän asian kyseinenkin toimittelija mahtoi tarkoituksella unohtaa epistolastaan? Sen asian jonka toimittelija itsekin oikein hyvin tietää?

Tämän lyhyen postauksen lopuksi tuumaillaan vielä sitä, että uskovatko nuo toimittelijat todellakin siihen mitä kirjoittavat vai onko heillä niin tiukka sabluuna että he toimivat pelkkinä papukaijoina?

Minkähänlainen mahtaa olla sellaisen toimittelijan ammattiylpeys?



Täällä voiman pimeällä puolella sentään vielä uskalletaan esittää se olennaisin kysymys:

Entäs jos Ruotsin tilanne johtuu vain ja ainoastaan haittamaahanmuuttajista? Eikä mistään muusta?

Mutta tuo kysymyshän on vihapuhetta sillä se on utopian vastaista.

Faktat ovat vihapuhetta.

Vain vastuullinen valehtelu on aitoa sananvapautta.

YKÄN SYNTINEN PYSÄKÖINTI

$
0
0

Jatkoa kirjoitukselle Ykän syntinen savotta.


Pinnanmaa, Huitsinnevadan Örnätjärvi, joskus tuonnempana…

Mikä saisi miehen paremmalle mielelle kuin se, että hänellä oli kannettavanaan telineellinen saunapuita jotka alkaisivat pian palaa saunan pesässä mukavasti päksähdellen? Miehistä mielialaa paransi tietysti sekin että kiuaspussissa odotti valmiiksi laitettuna hyvä lenkki ja jääkaapista löytyi kylmää Tsuhnan Kostoa. Tällaisella miehekkään hyvällä mielellä oli myös liiteristä talolle päin kulkeva ja halkolastia tyytyväisenä myhäillen kantava Perskeleen Ykä joka pisti liiterireissun jälkeen voimasavuke Bostonin palamaan ennen kuin vei halot sisälle.

Voimasavuketta käprytellessään mies katseli samalla tyytyväisenä puunoksasta roikkuvaa tirppiäisten työmaaruokalaa joka oli pistetty syksyn myötä taas pystyyn. Universaali käännöskone ei osannut kääntää tirppiäistä mutta tyytyväinen vitskutus teki selväksi että kaurat, auringonkukan siemenet, maapähkinät ja talipallot maistuivat oikein hyvin. Näinhän se oli ja näin sen pitikin olla. Kyllähän me siitä lähetään että nää on meittin manttaaleita. Oma tupa, oma lupa. Kotini on linnani. Täällä hipit ei hillu eikä anarkistit askartele.

Mutta jakkupukuiset virastokalkkunat hilluivat ja askartelivat.

Näin joutui tarinamme antisankari toteamaan huomatessaan että Perskeleitten pihalle ajoi kaksi autoa. Toinen oli poliisin koppiauto. Kyydissä vanhemmat konsnaapelit Lärvänder & Köyriäinen. Eihän niistä sinänsä. Tutuilla sinivuokoilla olisi jotain ihan asiallista asiaa jos ne itsekseen manttaalille tulisivat. Mutta poliisiauton takana oli sitten siviiliauto ja siinä oli Ykälle jo ennestään kovin tuttu nainen. Nimittäin kärsänsä ihmisten asioihin tunkeva virkahenkilö Anni-Inkreetta Läärälä-Nälvén ympäristömoralisointi- ja yleisjeesusteluministeriöstä. Jonka aikaisempi vierailu oli käynyt Perskeleille kovin kalliiksi.

Konsnaapelit nousivat autosta ja totesivat:

- Tota noin… jos Ykä viittisit…

- Joo joo… I know the drill…

Ykä vei halkotelineen määrätyn kahdenkymmenen metrin päähän, laittoi sen päälle puukkonsa ja asettui sitten talonsa seinää vasten pidätysasentoon kädet ja jalat levällään:

- Ja siellä rintataskussa on sitten Gerberin monitoimihärpäke niin että ottanette senkin pois… ettei tartte virkahenkilöoletetun pelätä…

- Joo… ja sori Ykä… nää on nää määräykset… nää virkahenkilöitten vierailut kun ovat aiheuttaneet näillä selkosilla lievää suurempaa vitutusta… ei me sua mielellään ratsata… eikä me tätä itte keksitty…

- Epäilemättä ette. Tuttuja miehiä kun ollaan. Vaan mitä merkelettä toi kuivan maan piraija täällä taas tekee? Johan minä olen maksanut halkojen polttamisesta pienhiukkasveron, hiukkasten suodattamatta jättämisveron, arvioidun talkootyön valtiolta pimittämien verotulojen rangaistusharkintaveron sekä pesän väärinsytyttämisveron.

Poliisien ei tarvinnut vastata sillä Anni-Inkreetta Läärälä-Nälvén vastasi heidän puolestaan:

- Jaahah, Perskeles. Onpa mukava nähdä jälleen. Tosin jälleennäkemisen riemu taitaa olla varsin yksipuolinen. Jaa mitäkö minä täällä teen? No verotanpa tietysti, rangaistusverotanpa hyvinkin. Herra Perskeles ei ole tainnut oikein seurata uutisia. Katsokaas, Suomessa astui kolme viikkoa sitten voimaan laki aarnioparkkipaikoista joka saa aikaan tiettyjä hallinnollisia ja verotuksellisia toimenpiteitä. Nimenomaan haja-asutusalueella. Joista teihin nähden ensimmäinen on rangaistusverotus laittomasta pysäköinnistä.

- Mistä helevetin laittomasta pysäköinnistä? Mullahan on autot tossa omalla manttaalilla. UAZ:in pakettiauto on tuolla tallissa ja Nissanin pick-up pihalla. Eivät ne tuki kenenkään tietä. Ja tuo tiekin on siks toiseks minun yksityistie niin että minä voisin lyödä siihen halutessani vaikka perunapellon.

Anni-Inkreetta Läärälä-Nälvén hymyili ns. vittumaista virkahenkilöhymyä ja valaisi Ykän tietämättömyyttä:

- Katsokaas kun tuo laki tasoittaa haja-asutusalueen täysin epäsuhtaista etua verrattuna kaupunkiasumiseen. Kas kun keskitetty kaupunkiasuminen on kuitenkin huomattavasti ilmastovastuullisempaa kuin nämä teidän… miten minä sen sanoisin… vastuuttomat asumisorgiat. Parkkipaikat ovat tilanpuutteen vuoksi kaupungissa maksulliset. Sen sijaan täällä te olette saaneet parkkeerata autojanne pihoillenne ilmaiseksi kuin elopellossa mutta nyt se rällääminen loppuu. Olemme tehneet keskiarvollisen – ja varsin maltillisen –  laskelman jonka perusteella haja-asutusalueen asukkaat joutuvat maksamaan autonsa pysäköinnistä 35 euroa per autopaikka.

- Per vuosi?

- Ei kun per kuukausi.

- Jaa. No sittenhän minä joudun maksamaan pysäköinnistä omalle pihalleni seitsemänkymppiä kuussa. No, laittakaa lasku och dra åt helvete, var so vänlig.

- Miten niin seitsemänkymppiä? Eihän tässä ollut autoista kyse vaan autopaikoista. Odottakaapas hetkinen…

Läärälä-Nälvén kaivoi käsilaukustaan Wituttelation-FCKYU-22CCP-tilanhahmottamistutkan ja määräsi poliiseja aukaisemaan autotallin oven:

- No  niin… skannataanpas… kun autotalli lasketaan mukaan niin tässä teidän pihallanne on parkkeeraustilaa kaikkiaan viidelle henkilöautolle. Eli 5 x 35 = 175 euroa kuussa kertaa kaksitoista on yhteensä 2.100 euroa vuodessa.

- Jaa… te sitten kovasti yritätte saada meitä muuttamaan kanahäkkiin kaupunkiin. No ei se vaan onnistu. Ei perkele vieläkään. Ehkä meidän perse kestää tuonkin. Yritetään ainakin. Niin että laittakaapas lasku, minkä epäilemättä laitattekin ja olisitteko sitten niin ystävällinen että suksitte vittuun minun manttaaleiltani.

- En ole ystävällinen, enkä suksi minnekään. Sillä eihän tämä tähän jäänyt.

- No mitäs erinomaista ny sitten vielä?

- Katsokaas kun aarnioparkkipaikkalain mukaan teitä verotetaan myös aidon ja monimuotoisen luontokokemuksen tarkoituksellisesta estämisestä.

- Minä en käsittääkseni ole estänyt ketään menemästä metsään. Käyn siellä säännöllisesti itsekin. Suosittelisin että myös virkahenkilö kävisi siellä aika ajoin. Saattaisi tehdä hyvää teitillekin.

- Vaan olettehan te estänyt. Tässä on teidän talonne ja manttaalinne ja jos niitä ei olisi tässä niin silloin tilalla olisi aarniometsää. Jossa luonnonystävä saattaisi samoilla. Mutta eipä samoile koska tässä on teidän asuntonne.

- Suomen pinta-alasta on muuten 73 prosenttia metsää joten minun residenssini ei estä ketään kulkemasta häpelikössä jos mieli tekee. Ja kuinkahan moni vihreä kyseisen lain kannattaja muuten actually samoilee aarniometsissä tai edes siellä Sipoonkorvessa?

- Hyvin harva. Myöntää täytyy. Mutta ajatus on tärkein. Ja sen ajatuksen mukaan teidän asuintilanne estää omalta osaltaan aidon monimuotoisen luontokokemuksen ja siksi teitä rangaistusverotetaan. Kuinkas iso teidän tonttinne on?

- Veetuako kysytte kun tiedätte sen ihan hyvin itsekin. Eli 4.200 neliötä.

- No niin, siitä sitten nolla pois. Eli maksatte aidon ja monimuotoisen luontokokemuksen estämisveroa 420 euroa vuodessa.

- Ei sentään kuukaudessa?

- Ei sentään. Eikös tämä ole teidänkin mielestä reilua?

- Reiluapa hyvinkin. Ja ymmärrän myös hyvin miksi käytte ihmisten kotona poliisipartion kanssa. Miksi muuten tulette häiritsemään ihmisiä kun voisitte ihan hyvin vain lähettää laskun?

- Minähän olen asiakaspalvelija. Eikö ihminen saa nauttia työstänsä?

- Ja nauttimiseen kuuluu varmaankin se ylimääräinen VETTJKNVHM eli voi-että-tää-tuntuu-joka-kerran-niin-vitun-hyvältä-maksu joka on vielä kymmenen prosenttia lisää suhteessa koko maksettavaan pahanhajuiseen. Toisin sanoen 252 euroa.

- Teillä on Perskeles hyvä muisti. Ja hyvä laskupää. Ja olette muutenkin oikeassa. Sekin maksu peritään. Jaa miksikö? No, siksi että se voidaan periä. Ja joutaakin periä. Jos ei muuten niin piruuttaan. Te olette nimittäin mielestäni vittumainen mies ja jokin sellaisen ikivanhan ajan jäänne joka joutaisi kuolla pois ja mennä historian roskakoriin jossa teitä ei kukaan enää muista. Vaan tämä oli tässä. Tällä kertaa. Seuraava kerta tulee kyllä.

Ykä katseli häpeästä punaisia Lärvänderiä ja Köyriäistä ja kysyi:

- Miltäs tuntuu pojat tehdä työtä jolla on tarkoitus?

- Älä viitti Ykä… meidänkin huushollin pääelinkeino on syöminen… ja molempien muijat ovat työttömiä…

Niin poliisiauto  kuin virkahenkilön auto poistuivat Perskeleitten pihalta. Ykä – taas huomattavasti köyhtyneenä – tuumasi että eipä näillä selkosilla hirveästi noita vieraita kieliä puhuttu. Eniten varmaankin niitä paria lausetta. Jotka sopivat tilanteeseen ja mielialaan päivä päivältä paremmin:

”It´s too late to work within the system. And it´s too early to shoot the bastards.”



Kiitokset inspiraatiosta kommentoija MikkoK:lle.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXII

$
0
0

1. Pönttövuori puhkeaa jälleen



Pönttövuoren rautatietunnelihan rakennettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1917. Myöhempinä aikoina on aika ajoin kuullut lauseen ”kun Pönttövuori puhkesi” ja sillähän tarkoitettiin joskus 1960-luvulla alkanutta maaltapakoa suuriin kaupunkeihin. Nykypäivänä Turkki kiristää EU:lta lisää rahaa ja uhkaa puhkaista taas kertaalleen oman Pönttövuorensa ja lykätä Eurooppaan tommoset 3,6 miljoonaa nälkäistä ja mukavuudenhaluista suuta eurooppalaisten elätettäväksi.

Samanlainen invaasiohan tapahtui jo vuonna 2015 ja olisi ehkä voinut kuvitella että suomalaisetkin olisivat oppineet silloisesta tyrimisestään kun maahan laskettiin 35.000 jätkää jotka eivät tulleet pakolaisiksi vaan nauttimaan elatusautomaatista sekä loputtomasta valitusoikeudesta hylsyjen suhteen. Suomalaiset taas puolestaan pääsivät nauttimaan lisääntyneestä väkivalta- ja seksuaalirikollisuudesta.

Voisi kuvitella, että jopa suomalaisessa hallintokoneistossa ajateltaisiin että tälläpä kertaa me emme mene samaan halpaan. Varsinkin, kun tuore uutinen kertoi, että noitten 35.000:n sällin joukosta huomattava osa oli sotilaita, poliiseja tai turvallisuusjoukkojen miehiä. Uutisen arvion mukaan näitä saattoi olla 30 – 40 prosenttia ts. Suomeen laskettiin asekoulutettua ja vaarallista porukkaa noin divisioonan verran. Porukkaa, jonka taustat muuan Päivi Nergin mukaan tiedettiin täydellisesti mutta sitten tunnustettiin että paskat me mitään mistään tiedettykään. Nerg muuten sai tunnustuspalkinnon kyseisen invaasion aikaisesta viestinnästään ts. paskanpuhumisesta.

Näin ollen – edes aavistuksen verran järjellisessä maailmassa – hallintokoneisto varmaankin varautuisi uuteen eteläisen Pönttövuoren puhkeamiseen ottamalla yhteyden puolustusvoimiin asenteella että tällä kertaa ei sitten kannellakaan kapsäkkejä. Mutta onko niin?

Kissan paskat.

Ja senhän kertoo meille Migri-pomo Kimmo Lehto joka ylpeilee että ”Suomi on nyt paremmin varustautunut turvapaikanhakijoiden tuloon kuin vuoden 2015 pakolaiskriisin aikaan.”

Jaa millä tavoin varustautunut? No, Lehto kertoo:

Nyt vastaanottopaikka järjestyy tarvittaessa nopeasti useille tuhansille tulijoille.

Turvapaikanhakijoiden sijoittaminen alkaa siitä, että nykyisiin noin 40 vastaanottokeskukseen järjestetään lisäpaikkoja. Lisäksi voidaan järjestää hätämajoitusta ja tarvittaessa perustaa uusia vastaanottokeskuksia.

– Lupaan kahdessa päivässä sellaiset 5 000 paikkaa. Meillä on sen verran kovat valmiudet täällä.

Kuinkas pitkään muuten suomalaiset jonottavat vuokra-asuntoa? Kaksi päivää?

Lehto toteaa vielä että vuoden 2015 linssiinviilaus voi oikein hyvin toteutua uudestaan joskaan ei itse siitä tunnu välittävän:

Johtaja Kimmo Lehto ennustaa, että tämän syksyn ja talven aikana ei nähdä merkittävästi kasvavaa turvapaikanhakijajoukkoa Suomessa. Nyt ei nähdä samanlaista vapaata kulkua Euroopan läpi kuin pakolaisaallon aikaan vuonna 2015.

– Me olemme täällä pussinpohjalla. Aika monta rajaa joutuu ylittämään.

Ja täällä pussinpohjalla me olimme myös vuonna 2015. Jolloin edes alkeellista ajattelukykyä omaavat muistuttivat että mikäli tyypit marssivat Haaparannasta Tornioon tultuaan seitsemän sotaa käymättömän maan läpi niin kyseessä eivät taatusti ole enää pakolaiset vaan heillä on aivan muita kannustimia. Eivätkä ne kannustimet ole ainakaan vähenneet. Muistakaapas mitä punavihreä hallituksemme aivan hiljattain totesi:

Hallituksen selvityslistalla yllättävä työllisyyslääke – kielteisen päätöksen saaneille oleskelulupa työn perusteella.

Kai se on vaan todettava, että virheistä ei opita jos niistä ei haluta oppia. Tai ehkä hulluus on tietyille ihmisille itsessään se päätavoite. Eikä sitä olla vielä saavutettu joten täytyy yrittää vielä enemmän ja kovemmin.

2. Tytti ja kansandemokratia



Kommentoija Olli lähetti (kiitos, Olli) linkin jossa Ylen politiikkaradio haastatteli kunnioitettavaa ja korkea-arvoista eurooppaministeriämme Tytti Tuppuraista aiheesta oikeusvaltioperiaate ja tietyt Itä-Euroopan maat, erityisesti Unkari. Tämä ns. eurooppalaisiin arvoihin kuuluva ”oikeusvaltioperiaate” tarkoittaa siis käytännössä sitä että kaikki EU-valtiot halutaan alistaa väestönsiirtoihin valtioitten ja niitten kansalaisten mielipidettä kysymättä. Kyseessä ovat ne kuuluisat ”eurooppalaiset arvot”.

Puhuessaan Unkarista ja Itä-Euroopasta yleensä Tuppurainen oli aluksi kovasti huolissaan siitä, että hänen mielestään siellä tuomioistuimet toimivat hallitusten käskyläisinä eikä vapaata mediaa ole. Mikä tietysti kuulostaa hieman huvittavalta kun miettii että mikäs se tilanne Suomen kohdalla oikein olikaan. Mutta Tuppuraisen ajatusten clue alkaa lähetyksessä kohdasta 18.30. Ensiksi hän sanoo hyvin komeasti:

- Me olemme päätyneet siihen että tällainen vapaa demokratia, sananvapaus, ihmisoikeudet on sellainen järjestelmä joka parhaiten turvaa rauhan, vakauden ja ihmisten hyvinvoinnin.

Kuulostaa hyvältä. Ei panna ollenkaan hanttiin. Mutta mitäs sitten seuraa? Mitä tämä demokratian vannoutunut kannattaja kertoo Itä-Euroopasta ja ennen kaikkea Unkarin kansallisista vaaleista? Kohdasta 20.02:

- Mutta selvähän on että kyllä myös tukea tällaisille autoritaarisille ajatuksille on kansalaisten keskuudessa josta kertoo näiden äärioikeistolaisten populististen puolueiden jossain määrin kohtuullinen kannatus.

- Niin mutta sanoisin näin että jos me haluamme pitää kiinni niistä arvoista, niistä ylevistä päämääristä joille EU on rakennettu niin vaikka demokraattisin keinoin saataisiin tuki ”illiberaalille” hallinnolle niin ei sitä sellaisenaan voi hyväksyä.

Miettikääpäs ihmiset oikein ajatuksella että mitä tuo Tytti Tuppurainen sanoi.

Karmeinta lienee että hän ei ajatuksettomana, mielipiteettömänä ja syötettyjä ideoita nauhurin lailla toistavana broileripoliitikkona tainnut itsekään tajuta mitä tuli sanottua. Niin kuin eivät tajua ne tuhannet ihmiset jotka äänestävät hänet ja hänen kaltaisensa kerta toisensa jälkeen valtaan. Sillä niin Tytti kuin hänen kannattajansa uskovat toimivansa rauhan, rakkauden, humanismin, ihmisoikeuksien ja ylevien päämäärien puolesta.

Niin kuin uskottiin aikanaan kansandemokratioissakin. Kun ei annettu vaihtoehtoa. Ja eipä niitä taida antaa Tyttikään.

Jos muuten kuulette jonkun puhuvan ”ylevistä päämääristä” niin kannattaa juosta karkuun. Niin pitkälle ja niin kovaa kuin jaksaa.

3. Punamädättäjä uhkaa

Tämä kuva on lähtenyt leviämään interwebin ihmeellisessä maailmassa ja laitetaanpa se tännekin. Kun harvoin sitä törmää näin osuvaan uutisointiin. Parissakin eri mielessä. JulkaisijanaHelsingin Sanomat:



Ja näillä eväillähän sitä saadaankin uusi viikko mukavasti aluilleen. Muistakaapas kansalaiset tehdä ahkerasti työtä sillä kankkulan kaivo tarvitsee rahojanne ja muistakaa myös varoa katalaa punamädättäjää. Sen käsissä kun kokonaiset kansat luhistuvat.


ANTERO LÄRVÄNEN JA OHJATTU ILMASTOAJATTELU

$
0
0

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä tällä kertaa täältä Tampereen Yliopistolta. Lähetyksemme koskee sitä kovasti tapetilla olevaa ilmastonmuutosta ja sen vuoksi Suomessakin vaadittavia välttämättömiksi ilmoitettuja toimenpiteitä joista ovat kuulleet jopa Valamon luostarin kuurot munkit. Kuulijamme ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin lukijat ovat lähestyneet meitä useilla viesteillä jossa tiedustellaan että mikä kumma se ilmastonmuutos yleensä on ja varsinkin miksi ihmeessä vain suomalaisen rahallinen kyykyttäminen kyseisen asian nimissä parantaa tilannetta vaikkapa jossain Kiinassa?

- Tällaisiin kysymyksiin vastaamiseen tarvitaan rautaista ammattilaista ja siinä meille tarjoaa osaamistaan Tampereen Yliopiston poliittisen ilmastontutkimuslaitoksen tutkijaprofessori Pumpetta Parmunen-Hiska. Professori Parmunen-Hiska, tervetuloa lähetykseen.

- Kiitokset, Antero ja vastuullisen ilmastohysteeriset terveiset kaikille pinnanmaalaisille kuulijoille. Ja kutsu minua ihan vaan etunimellä ja ilman titteliä. Ei tässä niin muodollisia tarvitse olla. Asiahan on meille kaikille niin kovin tärkeä.

- Kiitos, Pumpetta. Kuinka siis määrittelisit tutkijaprofessorin ominaisuudessa tämän nykyisen ilmastonmuutoksen?

- Niin no… meidän alaahan täällä laitoksella ei ole varsinaisesti ilmastotiede ns. kovana tieteenä. Ilmastohan muuttuu, joo… se on semmonen vakio… on lämpimiä jaksoja ja sitten kylmiä… selvä juttu hjuu… tyhmempikin ymmärtää… vähän niin kuin se että koneet tykkää jos niitä käyttää ja autot tykkää jos niillä ajaa… tuo ilmastonmuutos sinänsä on sen yleisasiantuntija Parantaisen spesiaalia… me tutkitaan asiaa vähän toisesta näkövinkkelistä ja meillä on toisenlaiset, mitenkä sen sanoisi, no, valistukseen liittyvät prioriteetit.

- Erittelettekö hieman niitä prioriteettejanne?

- Voisin tietysti puhua pitkät lauseet yliopistollista urkuhartia josta ei ota selvää pulkkinenkaan mutta jos tiivistäisin asian niin että pyrimme saamaan erityisesti tämän veroja maksavan suomalaisen keskiluokan omaksumaan oikeaan suuntaan ohjatun ilmastonmuutoksellisen ajattelutavan.

- Tarkoittaako se siis sitä että muovipussien tilalle kangaskasseja ja liikutaan polkupyörällä ja laitetaan maitotölkit pahvikeräykseen oksoviidare?

- Hä? No ei se tietenkään sitä tarkoita. Vaan oikeaan suuntaan ohjatun ilmastonmuutoksellisen ajattelutavan myötä ihmisille – jos nyt ei ihan pakkohyväksytetä koska ei siihen oikein pystytä – niin ainakin perustellaan heihin kohdistuva jatkuva ja kasvava ilmastoon vedoten tehty verorasituksen lisääminen. Ja samalla uskotellaan heille että tuo verorasite menisi jollain tavalla ilmastonmuutoksen torjuntaan.

- Ja se ei siis mene?

- No eihän toki. Jos otetaan pienenä esimerkkinä vaikkapa ne riikintaalerit joita Matti Meikäläinen maksaa ilmastonmuutoksen nimissä kiristyneen bensaverotuksen myötä niin eihän niitä rahoja ole mitenkään ilmastokikkailuun korvamerkitty. Kyllä ne sinne valtion kassaan menevät kaikkien muittenkin riikintaalereitten tavoin.

- Eli kyseessä ei siis ole mikään muu kuin tekosyy siihen että kansalaisilta voidaan ryöstää vielä enemmän kuin ennen?

- Juuri näin.

- Mutta miksi ihmeessä?

- Miksikö? No pohjattomaan rahantarpeeseen tietysti. Pitäisihän sinun Antero tutkivana journalistina ymmärtää että suomalaisella valtio- ja poliittisella koneistolla on kaksi pyhää syöttölehmää joitten rahantarve on loputon ja loputtomasti kasvava. Väännetään ne vielä rautalangasta että kuulijakin ymmärtää jos jollekin on ollut asia epäselvä. Eli:

1. Äärimmilleen turvonnut julkinen sektori jonka tehtävä ei enää aikoihin ole ollut tarjota kansalaisille välttämättömiä peruspalveluja vaan toimia akateemisena suojatyöpaikkana jatkuvasti kasvavalle tyhjätyöntekijäjoukolle.

ja

2. Yhtä lailla turvonnut maahanmuuttoteollinen kompleksi joka koostuu sekä tietysti etnisesti edistyksellisten maahanmuuttajien elättämisestä että kompleksin työllistämistä tuohon ykköskategoriaan kuuluvista henkilöistä.

- Ennen kuin sanot että no eikös nuo kaksi asiaa voisi tarpeettomina purkaa ja lopettaa sekä sitä myötä vähentää verotusta niin muistutan kumminkin että ne molemmat osiot ovat lopputulos hallintokoneiston kolmenkymmenen vuoden, no, sanotaan nyt vaikka saavutuksista. Esitys niitten purkamisesta sisältää perusoletuksen että systeemissä on joku mennyt alusta alkaen perustavaa laatua perseelleen ja sitä myötä nousisivat esille myös vastuukysymykset. Joihin ei todellakaan haluta vastata. Koska se vastuu ehkä jouduttaisiin myös kantamaan. Kysymys on järjestelmästä ja sen säilyttämisestä. Ei se ole merkittävää oliko se oikeassa vaiko ei.

- Ja koska Tampereen Yliopisto pääosin ja tämä meidän  poliittinen ilmastontutkimuslaitos kokonaisuudessaan kuuluu tuohon syöttölehmien joukkoon niin totta kai me pyrimme akateemisen arvovaltamme turvin pitämään yllä sekä syöttölehmiä että illuusiota siitä että lisääntynyt ja alati lisääntyvä ilmastoverotus menisi johonkin muuhun kuin syöttölehmien ylläpitoon. Johonkin… tirsk… välttämättömään.

- Eli kyseessä on siis kusetuksen päälle rakennettu kusetus?

- Nimenomaan se. Ja täytyy kyllä sanoa, että tuo ilmastonmuutoshysteria tuli kyllä kreivittären aikaan. Alkoi olla nuo selitykset jatkuvasti kasvavalle verotukselle jo aika vähissä. Sillä jo nykyisten Baalille uhrattavien seteleitten lisäksi voidaan jatkossa tarvita lisää rahaa ja piankin. Turkki uhkaa puhkaista pönttövuorensa niin kuin vuonna 2015 tapahtui ja meillähän Migri on jo mainostanut että ei muuta kuin tänne vaan ja nyt otetaan vastaan vielä entistäkin tehokkaammin.

- Tuohon vaadittavia rahamääriä olis ollut jo enemmän kuin vaikeaa perustella mutta ilmastohysterian varjolla pärjäillään taas jonkun aikaa ihan mukavasti. Toteaisin systeemin puolesta niin kuin ennen vanhaan iskelmässä eli ”koskaan et muuttua saa”.  Niin että sen vuoksi mekin täällä poliittisen ilmastontutkimuksen laitoksella olemme virallisesti vähän helevatun huolissamme ilmastonmuutoksen tilasta ja olemme myös kauhean närkästyneitä siitä kun se ruotsalainen koulupinnari ei saanut sitä nobelia. Ettäs kehtasivatkin. How dare you!

- Mutta kai tekin tajuatte että tuolla menolla niin talous kuin yhteiskuntarauha jossain vaiheessa romahtaa totaalisesti.

- Totta kai romahtaa. Mutta me toivomme hartaasti että saamme sen romahduksen venytettyä seuraavan sukupolven päälle ja selviämme itse kuin hurtta veräjästä.

- Täytyy sanoa että näin toimittajan ominaisuudessa täytyy olla tyytyväinen että aika ajoin saa kerrankin kuulla rehellistä puhetta epärehellisen henkilön suusta. Poliittisen ilmastontutkimuslaitoksen tutkijaprofessori Pumpetta Parmunen-Hiska, kiitän teitä lämpimästi haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Tampere. Siirto rutioon ja piikkilankamusiikkia soimaan.

- Hei äänimiehet, sitten rojut ransittiin, ja suunta kohti tuttuja Pinnanmaan mäkisiä tasankomaita eli tarkemmin sanoen Lällävettä! Ykä on lämmittämässä saunaa ja Epäilyksen Pirukin lupasi tulla pitkästä aikaa löylyttelemään.



Myöhemmin Lällävedellä

Pertta: Heitäs Hösse lisää tsössiä!

Kiuas: Tsöss!

5 x Tsuhnan Kosto: Knirsk

Antero: Vaan sulla Epi taitaa olla melkoinen työkenttä noitten ilmastohysteerikkojen kanssa.

Ykä: Meinaan, onhan niitä ihan viljalti vaikka hysterian hyväksikäyttö onkin sinänsä pelkkää raakaa valtapolitiikkaa ts. suoranainen ryöstö. Mutta tosiuskovaisiakin löytyy niin ettei siinä tulvassa saappaanvarret piisaa.

Epäilyksen Piru: Itse asiassa mulla on suurin työnsarka tällä hetkellä kepulaisissa maakuntien miehissä ja siellä pirullinen työ on kyllä kantanut hedelmää. Kepu järjestelmäpuolueena on itse auttanut asiaa varsin kiitettävästi. Mutta nuo ilmastohysteerikot minä olen jättänyt ihan rauhaan.

Hösse: Kuis?

Epäilyksen Piru: No katsos kun ne uskoo ihan oikeasti ja mitään kyseenalaistamatta siihen pyhään kolminaisuuteensa enkä puhu nyt Raamatun sanomasta. Eli:

1. Suomen on tehtävä kaikkensa maailman ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siinä missiossa sekä paras että ainoa tapa on tuhota suomalaisten elinkeinoelämä ja elämän edellytykset.

2. Suomeen on silti kuskattava jatkuvalla syötöllä kehitysmaalaisia maahanmuuttajia nauttimaan suomalaisesta elintasosta.

3. Noissa kahdessa asiassa ei ole mitään ristiriitaa ja jo sellaisen väittäminen on törkeää pilaa joka lähentelee rikosta ja joka tulee jatkossa lailla määritellä rikokseksi.

Olenhan minä kyllä yrittänyt mutta se uskon muuri on yksinkertaisesti liian vahva. Ne eivät näe minua eivätkä kuule. Niitten päässä soi se sama levy eli ”voi Jeesus kuinka hyvä ihminen minä olenkaan”. Toisaalta olen varma että nuo tosiuskovaiset sinänsä kannattavat – silloin kun sattuvat varsinaisesti ajattelemaan – voimakkaasti tuota valtion jatkuvaa ryöstöverotuslinjaa. Kas kun niitten oma elatus on siitä riippuvainen. Täysin riippuvainen. Likimain sataprosenttisesti. Eiväthän ne itse mitään varsinaisia töitä tee. Ainakaan sellaisia, joista kertyy verotuloja. Asiassa on selkeä positiivinen tilastollinen perkelaatio. Sitä myötä voin todeta että te suomalaiset olette jostain kummasta syystä päätyneet sellaiseen yhteiskunnalliseen tilaan mitä ei ole oikeastaan tapahtunut aikaisemmin ikinä koskaan milloinkaan. Ja uskokaa huviksenne, mulla on asiaan hieman historiallista perspektiiviä.

Pertta: Mitä tarkalleen tarkoitat?

Epäilyksen Piru: No sitä, että vaikka tuo itseään älykköinä pitävä zombielauma koostuu pelkistä eläteistä niin sillä on kuitenkin järkyttävä arvovalta. Mitään, mitä se selittää ei uskalleta kyseenalaistaa. Tilannetta voisi kuvailla niin, että elätte maassa missä kerjäläiset on nostettu kuninkaiksi. Tai no, kuningattariksi. Ja kaiken lisäksi nuo kerjäläiskuningattaret vittuilevat jatkuvasti elättäjilleen kuin jakoavaimet ja elättäjien on pakko sietää sitä vittuilua.

Antero: Piru vie, taidat olla oikeassa. Mutta mitä me pystymme tässä tekemään?

Epäilyksen Piru: Vittuilkaa takaisin. Vittuilkaa paremmin. Ja vittuilkaa perustellusti. Eli sitä, mitä olette tehneet tähänkin asti. Ellei vaaditut vihapuhelait vie maasta sitä viimeistäkin vittuilua. Totalitarismi kun vihaa sekä huumoria että faktoja.

Ykä: Tuo on kyllä totta. Eiköhän oteta sille ja jatketa rakentavan vittuilevassa hengessä jatkossakin.

Saunan puhuva kiuas: Kannatetaan! Ja laittakaapa sen kunniaksi pesään lisää klapuja ja heittäkää tsössiä! Kylmähän tässä alkaa jo tulla!



(knääk… klipatiklapeti kolikoli… klonk… tsöss)

Tsuhnan Kostot: Hei, vaan entäs me?



(5 x knirsk)

Kauniin Lälläveden pinta aaltoili kylmässä syystuulessa mutta saunassa tunnelma jatkui lämpimässä ja rakentavan viha-ajattelevassa hengessä. Ja miksei jatkuisi? Olihan paikka vielä yksi niistä hiljaisista ja kaukaisista rauhan satamista aikana jolloin valtakunta pyrki levittämään kyntensä kaikkialle ja työntämään kärsänsä jokaiseen asiaan. Se elättäjilleen vittuilevien kerjäläiskuningattarien valtakunta. Ehkä siltä saataisiin olla täällä vielä hetki rauhassa.

YKÄ, LÖTJÖNEN JA OTTIATUOTA

$
0
0

Eli jotain ihan muuta 69,74

Pinnanmaa, Uusi Hyisiana, Taempi Hyijärvi, männäsyksynä…



Vaan mikä se on se paras mahdollinen sauna? Voiko sitä oikeastaan edes määritellä? Vai määrittelikö sen mahdollisesti tilanne? Taemman Hyijärven rannalla sijaitsevassa pienessä saunassa, pienen lautamökin vieressä saunovat kaksi miestä olivat vahvasti sitä mieltä että nyt oltiin ainakin tilanteeseen nähden parhaassa mahdollisessa saunassa. Siinä oli puukiukaan lämmittämä kahden ja puolen perseen löylypuoli jossa oli kuumavesisäiliö kiukaassa kiinni. Saunassa oli myös pieni, parin neliön pukuhuone ja luksusta siihen toi saunan ulkoseinällä oleva käsikäyttöinen pumppu joka säästi saunojat järven rannalla työläältä ämpärisavotalta. Valon saunaan toi hämärtyvässä illassa muutama tuikku. Niillä pärjättiin. Tilanteeseen nähden ei voisi olla parempaa. Tää oli, tota noin, elämää tää.

Näin tuumivat löylypuolelta pukuhuoneen läpi pienelle kuistille viha-ajattelijan nahka höyryävänä saapuvat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka pistivät kuistilla palamaan voimasavuke Bostonit. Toverukset olivat olleet muutaman päivän metsästämässä Uuden Hyisianan Yhteismetsän alueella, Taemman Hyijärven maastossa. Metsästys oli tänään loppunut mutta mökki oli varattu vielä pariksi päiväksi joten nyt oli mahdollisuus saunoa vähän pidemmänkin kaavan mukaan.

Miehet kuuntelivat tupakoidessaan Taemman Hyijärven vastarannalla kaakanaparven pulinaa ja katselivat samalla viereisessä männyssä tirskuttelevia kustaarastaita jotka olivat yleisiä pohjoisella Pinnanmaalla mutta hyvin harvinaisia muualla. Rannalla uiskenteli vielä muutama rasvalettisorsakin (anas cissehaekkinsis) päästellen tuttuja houlama-houlama-ääniään. Varmaankin ne olivat pian lähdössä muuttomatkalle. Miehet tuumivat tupakoidessaan että nuo villieläimet eivät muuten ollenkaan tunne termiä ”kuntoliikunta”. Kaikki liikunta on hyötyliikuntaa ja muu aika sitten huilaillaan. Mikä olikin tietysti kovasti viisasta.

Voimasavuke Bostonin jälkeen miehet siirtyivät pienen pukuhuoneen puolelle ja aukaisivat Tsuhnan Kostot. Koska niin löylyjä, taukoja kuin Tsuhnan Kostoja oli otettu jo muutama olivat miehet kiireettömässä iltapuhteessaan päässeet tilaan, jota voi nimittää termeillä ”ottiatuota” tai sitten ”jos tädillä olisi munat”. Toisin sanoen tunnelma oli toksisen filosofinen. Illan puheenaihe keskittyi historiaan sekä kirjallisuuteen ja hörpyn Tsuhnan Kostosta ottanut Lötjönen totesi:

- Joo, se on kyllä totta mitä sanoit Väinö Linnasta. Aivan loistava tarinankertoja sinänsä. Mutta on aika syvältä että miehen tarinoita pitää Suomessa niin moni tyyppi oikeina historiallisina dokumentteina. Kun eiväthän ne niitä ole. Ainoastaan yhden miehen näkemys asioista fiktiivisessa muodossa. Niin kuin se Täällä Pohjantähden Alla. Se kertoo kuitenkin kuvitteellisen tarinan ja ehkäpä varsin yksipuolisen sellaisen.

Ykä otti hörpyn ja komppasi:

- Joo. Samoin mua ottaa Tuntemattomassa Sotilaassa – sen ansiot toki tunnustaen ja lätsää korkealle nostaen – päähän se loppuosa. Se viimeisin loppuosa. Kun siinä saa sellaisen kuvan että rauha tuli naapurin armosta hetkeä ennen lopullista romahdusta. Vaikka tosiasiassa se suurempi räiskiminen loppui Kannaksella ja Laatokan Karjalassa jo heinäkuussa ja siellä Ilomantsissakin jo elokuun alussa kun naapuri sai korpikenraali Erkki Raappanan pojilta selkäänsä. Kun välirauha sitten tuli niin kaikilla rintamilla oltiin eletty toista kuukautta asemasodassa. Mutta hyvin moni tyyppi tuumii ja selittää vieläkin että Stalin olis voinut miehittää Suomen leikinteolla mutta ei hyvää hyvyyttään sitten viitsinyt.

- Jep näin juu. Menossa oli tietysti kilpajuoksu Berliiniin mutta olihan myös niin että ryssien hyökkäysvoima joka puhkaisi Valkeasaaren ja valtasi Kannaksen oli jo täysin lopussa. Hyökkäyksen jatkamiseen oltaisiin tarvittu se toinen samanlainen divisioonamäärä. Eikä se olis välttämättä riittänytkään sillä suomalaisillahan oli käytettävissään vielä korkkaamaton Salpa-linja. Oikea puolustuslinja. Se aikaisempi hyökkäysvoima kun pysäytettiin käytännössä linnoittamattomassa maastossa. Ja nyt edessä olisi ollut ihan oikea suomalainen Maginot-linja.



- Jees ja just sanoi Ryhmy tai Romppainen, ettei jopa molemmat ja niitten kissa Mörökölli vielä päälle. Sen linjan murtamiseen olisi saattanut tarvita sen parikin miljoonaa heppua plus montakytpaljontuhatta tankkia, tykkiä ja flygaria. Ei venäläinen – tai no, tässä tapauksessa gruusialainen – tyhmä ole. Olishan se tietysti halutessaan saanut Salpa-linjankin murrettua. Lopulta. Se olis vaan vaatinut tolkuttomasti miehiä ja materiaalia ja sinänsä itänaapurissahan ei muutaman miljoonan naimalla tehdyn musikan henki tietenkään paljon paina. Mutta sitä miesmateriaalia tarvittiin siellä Neuvostoliitossakin sitten jo jälleenrakennukseen. Turha niitä oli joitain tsuhnia vastaan enää tapattaa kun sota oli joka tapauksessa voitettu ja Neuvostoliiton kasvot jotenkuten säilytetty vaikka tsuhnien maata ei saatukaan kokonaan vallattua. Vaan… jos asiaa miettii ottiatuota-metodilla… niin olishan se sinänsä hienoa jos Kalevi Keihäsen aikamatkat olis tarjonnut meille aikamatkan Suomen armeijan pääesikuntaan joskus vuonna 1935. Sopivien tuliaisten kanssa.

- Häh-hää, joo… varmaankin yksi hyvä tuliainen sinne pääesikuntaan olis ollut AK-47:n piirustukset ja pari mallikappaletta. Niitä jos oltaisiin ehditty tehdä vaikkapa satatuhatta kappaletta talvisotaan mennessä niin se ei olis haitannut tahtia ollenkaan.

- Ja mukana sillä aikamatkalla olis voinut olla myös kevytsinko 55 S 55. Se kun olis tehnyt kevyesti silppua vielä Sotkistakin kesällä 1944. Ja talvisodan T26-vaunut olisivat olleet vielä enemmän helisemässä. Ei olis tarvittu polttopulloja eikä kasapanoksia. Kun ontelokranaatti olis tehnyt vaunujen miehistöstä kerralla alatoopia.



- Totta. Tosin sitten herättiin, laskettiin kissi ulos ja muistettiin ettei Kalevi Keihäsen aikamatkat syyllisty aikaparadokseihin. Mutta voihan sitä ottiatuotailla jo tapahtuneella. Esmes jos suomalaisilla joukoilla olisi ollut käytössään se amerikkalainen M1-karbiini niin se olis ollut aikamoinen lisä.

- Niin juu, puoliautomaatti ja viidentoista patruunan lipas. Tehokas ampumaetäisyys 7,62 x 33-patilla lähes sama kuin suomalaisella rynkyllä. Jos vaikka kesällä 1944 olis jalkaväkiryhmän aseistus ollut pari konepistoolia ja kuusi karbiinia niin tulivoima olis ollut ihan muuta toista kuin silloin.



- Joo, ja tietysti olis mielenkiintoista ajatella että Aimo Lahden kevyt Sampo-konekivääri oltaisiin saatu korjatuksi vioistaan ja saatu laajaan rintamakäyttöön vaikkapa jo vuonna 1942. Tai vaikkapa se niksmannien MG-42. Vaikka hänessä puolta pienemmällä 600 laukauksen tulinopeudella. Siinä täydessä tulinopeudessa kun tuppasi menemään se vyö koko lailla kertapieraisulla.

- Näin kyllä… olihan se käytössä ollut Maxim meinaan aika vittumainen kannettava jalkapatikassa. Tietysti jos ottiatuotaillaan lisää niin olishan siitäkin ollut melkoinen apu jos se ryssien Sudajeviin pohjautuva m/44-peltikonepistooli oltais saatu laajaan käyttöön vaikka jo vuoden 1943 aikana. Se kun oli paljon halvempi kuin Suomi-konepislari. Joskaan ei välttämättä suinkaan parempi mutta konetuliase on kumminkin konetuliase.



- Ottiatuotailu on kyllä taiteenlajeista yksi hienoin. Kuinka olis ollut jos ne Brewsterit oltaisiin saatu ilmavoimien käyttöön jo ennen talvisotaa? Tai jos ne suomalaiset hävittäjät niin kuin vaikka VL Puuska oltaisiin saatu suuressa mitassa käyttöön vaikkapa jatkosodan alussa? Olis se ollut ainakin pirun tyylikkään näköinen hävittäjä.



- Tietysti voi tuumailla että mitenkäs olisi ollut jos niihin panssarilaivoihin Väinämöiseen ja Ilmariseen käytetyt rahat oltaisiin käytetty vaikka kenttätykistöön ja kranaatinheittimiin? Tosin kun me molemmat uskotaan huonoon tuuriin niin saattais olla niin että jos niitä ei oltais hankittu niin sitten niitä olis piru vie tarvittukin. Pirustako hänen tietää? Täytyy kyllä sanoa että tää nykyinen Suomen laivaston korvettihanke muistuttaa vähän niitä panssarilaivoja. Olisko sittenkin ollut viisaampaa käyttää se raha vaikka kymmeneen ohjusveneeseen? Vaikka minä mikään merisotaspesialisti ole. Kunhan ottiatuotailen. Ja kolpakkostrategillehan se sallitaan.

- Ja kolpakkostrategeina toteamme varmaan yhteen ääneen että se HX-hankkeen ainoa oikea valinta olisi Hösserschmitt Hö-109. Vaan eiköhän tota noin ottiatuotailla itsemme saunaan? Mökki on varattu vielä pariksi päiväksi joten meillä on paljon ottiatuotailtavaa.

Ykä ja Lötjönen siirtyivät jälleen saunan puolelle ja ottivat viileältä kuistilta uudet Tsuhnan Kostot. Saunan jälkeen mökillä olisi tarjolla spesiaalievästä. Taemmalla Hyijärvellä sijaitseva Rauno Rumppanbulin HÖÖ-Market oli tunnettu hyvästä valikoimastaan. Nyt valmistettaisiin paikallisia lihapiirakoita ja niitten höystöksi laitettaisiin HÖÖ-marketin hankkimaa harvinaista vantaalaista villin lehmän säilykelihaa. Liha oli peräisin karjantutkimuslaitoksesta josta liimatilhit, punavihervästäräkit ja sukkahousukoppelot olivat vapauttaneet lehmiä pesimään niiden luonnolliseen ympäristöön. Suurella menestyksellä.

Aggressiivinen, reviiriään suojeleva ja sille luonnollisissa oloissa kovasti lisääntynyt nautakarjakanta oli karkoittanut alueelta kaikki hirvet ja niitten metsästys oli ihmisillekin vaarallista. Siksi villin vantaalaisen lehmän liha oli harvinaista ja kallista. Mikäpä sitä olisi laitella lihapiirakan höystöksi?



Ilta Taemmalla Hyijärvellä alkoi pimentyä ja Ykä sekä Lötjönen jatkoivat illanviettoaan. Mikäs heidän oli jatkaessa? Noitten menneen maailman muinaisjäännösten. Ehkäpä he siinä saunoessaan tuumivat että joskus vielä heidän kaltaistensa muinaisjäännösten pitäisi nousta Kelan ja kuopan puolestavälistä ja korjata kaikki se, mitä nuoret, tiedostavat ihmiset olivat saaneet aikaiseksi. Ehkäpä ne paljon parjatut setämiehet joutuisivat joskus korjaamaan sen, minkä Nuoret Älykkäät Naiset olivat saaneet hajotettua?

Eihän sitä koskaan tiennyt.

Ottiatuota.



Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille.

TOTALITARISMIIN SIIRTYMISEN ANATOMIA

$
0
0

Eli ymmärrysharjoitus siitä kuinka muuan pohjoismainen, demokraattinen ja ihmisoikeuksia kunnioittava valtio voi ajautua totalitarismiin vastoin kaikkia ennakko-oletuksia.

Näin äkkiseltään voisi kuvitella että sanat Suomi ja totalitarismi eivät millään mahdu samaan lauseeseen. Aikanaan – ja hyvin pitkään – on tullut ajateltua niin. Pitkään myös täysin perustellusti. Kahdentoista ja puolen vuoden bloggaamisen aikana ja samalla maan kehitystä tarkasti seuraten olen tullut siihen johtopäätökseen että tässä maailmassa ei ole olemassakaan sellaista maata joka ei pystyisi ajautumaan tai tietoisesti siirtymään totalitarismiin kun vain sen totalitarismin rakennuspalikat ovat olemassa.

Kuinka totalitarismi etenee? Ja mitä rakennuspalikoita siihen vaaditaan?

No, tietysti ensimmäisenä vaaditaan että maassa on yksipuoluejärjestelmä tai sitä vastaava valtakoneisto joka pitää huolen että vallitsevalle politiikalle ei ole olemassa tosiasiallisia vaihtoehtoja. Suomessa sellainen järjestelmä jo on ja se on ottanut vallan itselleen parlamentaarisen demokratian keinoin ilman minkäänlaista varsinaista vallankaappausta. Kutsun sitä itse nimellä Järjestelmäpuolue ja siihen kuuluvat kaikki valtapuolueet perussuomalaisia lukuunottamatta. Järjestelmäpuolueen alaosastot ovat nyansseja lukuunottamatta yhtä mieltä maan politiikan olennaisista ja merkittävimmistä asioista ja järjestelmäpuolueella on eduskunnassa ehdoton enemmistö eli siis absoluuttinen valta. Kyseiseen koneistoon kuuluu tietysti myös valtamedia joka sekään ei tarjoa kuin yhden hyväksyttävän ajattelutavan.

Tarvitaan tietysti myös syy totalitarismiin siirtymiseen. Eihän sitä varsinaisesti huvikseen kukaan tee. Suomessa syy on tietysti se, että valtaa hallussaan pitävä eliitti suojelee etuoikeutettua asemaansa ja pyrkii varmistamaan ettei mikään sitä uhkaa. Sillä on myös perusteltua varmistettavaa sillä kyseinen valtakoneisto on tehnyt tiettyjä, rikolliseksi luokiteltavia anteeksiantamattomia virheitä joista se ei halua kantaa vastuuta ja jonka vuoksi se haluaa kieltää kaiken toimintansa arvostelun. Järjestelmäpuolueen rikollisiksi virheiksi voidaan laskea ainakin:

Suomen itsenäisyydestä vapaaehtoisesti luopuminen ja Suomen muuttaminen ylikansallisen federaation maakunnaksi.

ja

Suomen väestörakenteen tietoinen muuttaminen ja sen aikaansaamat, jatkuvasti lisääntyvät seksuaali- ja väkivaltarikokset sekä kyseisen kehityksen kansalaisiin kohdistama järkyttävä taloudellinen rasitus.

Lisäksi tähän voi lisätä aivan tolkuttomaksi kasvatetun julkisen sektorin suojatyöpaikkaosaston joka syö Suomen taloudellista pohjaa sekä suomalaisen infrastruktuurin myyminen suurilta osin ulkomaille nakkirahoilla.

Kuinka sitten totalitarismi etenee maassa, jonka ei koskaan pitänyt/voinut muuttua totalitaristiseksi?

Ensimmäisessä vaiheessa järjestelmä ei ole vielä niin härski että kehtaisi vaatia voimaan lakia joka kieltää poliittisen eliitin, virkamieseliitin ja näitten kanssa saman peiton alla nukkuvan valtamedian arvostelemisen. Mutta sillä on jo käytössään kaksi blankolakia eli:

Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

ja

Naftaliinista kaivettu laki uskonrauhan rikkomisesta.

Näillä laeilla järjestelmä antaa sakkotuomioita pitkän ja piinaavan esitutkinta- ja oikeusprosessin jälkeen niille, jotka arvostelevat – perustellusti –  järjestelmän Suomeen hankkimaa ja aina kasvavaa haittamaahanmuuttajien joukkoa, niitten tekemää väkivaltaa, niitten elatuksen kalleutta sekä sitä että se on nostettu jalustalle kaiken arvostelun yläpuolelle. Nuo kaksi blankolakia eivät tietenkään sinänsä itsessään riitä, sillä toimenpiteillä pyritään suojelemaan nimenomaan aikaisemmin mainittua etuoikeutettua eliittiä eikä se eliitti ole varsinaisesti mikään sellainen etninen ihmisryhmä tai uskonto joita nuo blankolait koskevat.

Niinpä toisessa vaiheessa aletaan käyttää orwellilaista newspeak-taktiikkaa ja kehitetään termi vihapuhe. Termi itsessään on tietysti täysin määrittelemätöntä mustaa usvaa joten sitä voidaan käyttää vain yhden poliittisen viitekehyksen etujen mukaisesti. Matkalla kohti totalitarismia on tässä vaiheessa likaisen työn tekijänä ja vihapuhe-termin levittäjänä nimenomaan valtamedia joka saa tietenkin huomattavan kyistä palautetta propagandastaan johon se vastaa uhriutumalla ja toteamalla että ääriainekset pyrkivät estämään valtamedian vapaan tiedonvälityksen ja uhkaavat toimittajien turvallisuutta. Tällöin – luonnollisesti –  kehitetään myös termi maalittaminen. Jonka perusteella aletaan vaatia lakeja, joilla annettaisiin niin poliitikoille, korkeille virkamiehille kuin valtamedian edustajille käytännössä diplomaattinen koskemattomuus eli saavutetaan Orwellin kehittämä ns. eläinten tasa-arvo.

Koska vastalauseitten määrä – internetin mahdollistamana – luonnollisesti kasvaa ja saa enemmän sekä suosiota että näkyvyyttä siirrytään kolmanteen vaiheeseen jossa virkakoneisto lisää mielipidevalvontaan erikoistuneen henkilökunnan määrää ja annetut tuomiot muuttuvat entistä kovemmiksi. Annetaan entistä suurempia sakkotuomioita (case Sebastian Tynkkynen), ehdollista vankeutta (case Jösse Järvenpää) ja myös ehdottomia vankeustuomioita (case Ilja Janitskin / MV-lehti). Erityisen raskauttavana (case MV) nähdään tietenkin se, että vaihtoehtomedia on pystynyt kilpailemaan suosiossa valtamedian kanssa. Kolmannessa vaiheessa on myös otettu käyttöön nimetön ilmiantojärjestelmä joka koskee niin kansalaisia kuin poliisin sisäistä valvontaa.

Kaikkia näitä toimia perustellaan nimenomaan humanismilla, ihmisoikeuksilla, ihmisten turvallisuudella, ääriainesten vastustamisella sekä – tietysti – sananvapaudella. Totalitarismia tavoitteleva järjestelmä mainostaa toimivansa nimenomaan totalitarismia vastaan.

Suomi on tällä hetkellä totalitarismin kolmannessa vaiheessa ja valmistautumassa kohti totalitarismin neljättä vaihetta jolloin ns. vihapuhelaki astuu voimaan. Koska termit vihapuhe ja maalittaminen ovat orwellilaiseen tyyliin täysin blankotermejä niin jatkuvasti enemmän politisoitunut oikeuslaitos alkaa lakiin vedoten jakaa entistä enemmän ehdottomia vankeustuomioita valtakoneiston ja -eliitin perustellusta arvostelusta. Nimenomaan perusteltu arvostelu ja ennen kaikkea sen vaimentaminen on tietysti vihapuhelain ensimmäinen ja ainoa tavoite. Tavoitteessa tässä vaiheessa auttaa valtakoneiston Sturmabteilungina toimivat ”aktivistit” jotka alkavat harjoittaa väärinajattelijoita kohtaan aktiivista häiriköintiä ja väkivaltaa. Kyseinen Sturmabteilung toimii Ruotsissa jo hyvin aktiivisesti mutta se on riekkunut Suomessakin ja ennen kaikkea se on saanut tehdä sen valtakoneistolta rauhassa. Jopa osittaisella siunauksella.

Internetiä ja sen myötä ajatusten vastarintaa ei olla saatu vaiennettua kokonaan Kiinassakaan joten ei sitä saada vaimennettua Suomessakaan. Näin ollen valtakoneisto katsoo tarpeelliseksi että maa siirtyy viidenteen vaiheeseenjolloin vihapuhelain avuksi otetaan laki maanpetoksesta. Tuomiolle joutuvat järjestelmän arvostelijat tuomitaan sekä vihapuheesta että vieraan vallan trollina toimimisesta. Sinänsä muuta todistetta tuomiolle ei tarvita kuin itsessään se, että tuomittava ei hyväksy vallitsevaa järjestelmää ja se itsessään on jo EU:n heikentämistä ja sitä kautta aktiivista toimintaa Moskovan puolesta. Maanpetoshan ei kohdistu enää varsinaisesti Suomeen vaan Euroopan Unioniin ja sen uskollisiin suomalaisiin käskyläisiin. Kun maanpetospykälä otetaan avuksi voidaan järjestelmän vastustajille räpsäyttää jopa kymmenen vuoden tuomiot. Viidennessä vaiheessa myös jo pelkkä nimetön ilmianto vihapuheesta johtaa automaattisesti tutkintaprosessiin joka – tuli tuomiota eli ei – puolestaan johtaa takuuvarmasti työpaikan menettämiseen mikäli epäilty työskentelee julkisella sektorilla.

Tässä vaiheessa maassa on vielä olemassa kansallismielinen laillinen oppositio mutta koska järjestelmä on huomannut voivansa toimia kuinka röyhkeästi hyvänsä ilman minkäänlaista kansalaiskapinan uhkaa se päättää turvata absoluuttisen valtansa myös demokraattisen muutoksen mahdollisuudelta ja siirtyy järjestelmän kuudenteen vaiheeseen jossa kansallismielisten ts. perussuomalaisten toiminta lakkautetaan nationalistisena, rasistisena ja äärioikeistolaisena. Luonnollisesti lakkauttamista perustellaan  humanismilla, ihmisoikeuksilla, ihmisten turvallisuudella, ääriainesten vastustamisella sekä – tietysti – sananvapaudella. Totalitarismia kohti etenevä järjestelmä mainostaa tässäkin toimivansa nimenomaan totalitarismia vastaan. Ja suurin osa sen kannattajista jopa uskoo siihen, mitä sanoo. Vaikka järjestelmä hyökkää kuviteltua pirua vastaan oikean Belsebubin avulla.

Kuudetta vaihetta edeltää jo aikaisempien vaiheitten aikana alkanut kansalaisten pikku hiljaa tapahtuva täydellinen aseistariisuminen jota perustellaan muuan Tuomiojan lauseella ”sivistysvaltiossa aseita on vain viranomaisilla”. Tässä vaiheessa varsinainen demokratia – jonka ”suojelemiseksi” em. toimet tehtiin – muuttuukin pelkäksi sitten määrävuosina tapahtuviksi vallanvahvistamistilaisuuksiksi joitten aikana tätä päivitetyä demokratiaa ylistetään enemmän kuin koskaan ennen. Suomi siirtyy kylttien, julisteitten ja iskulauseitten aikaan.

Tässä vaiheessa ollaan totalitarismi tietysti jo saavutettu ja sitä perustellaan jälleen kerran humanismilla, ihmisoikeuksilla, ihmisten turvallisuudella, ääriainesten vastustamisella sekä – tietysti – sananvapaudella plus luonnollisesti totalitarismin vastustamisella. Mutta riittääkö tämä? Jos arvostelu lakkaa, niin se riittää ja valtakoneisto on betonoinut valtansa. Suomi siirtyy turvalliseen itäsaksalaiseen olotilaan. Mutta todennäköisesti arvostelu jatkuu edelleenkin. Sillä toisin kuin Itä-Saksassa internet on edelleenkin olemassa.

Tällöin valtakoneistolla on mahdollisuus siirtyä seitsemänteen vaiheeseenjossa aletaan tehdä poliittisesti sopivia diagnooseja joilla väärinajattelijat voidaan lukita mielisairaaloihin ilman näytösoikeudenkäyntejä. Maassamme löytyy tälläkin hetkellä yllin kyllin väkeä jotka oikein mielellään etädiagnosoivat kansallismieliset ja haittamaahanmuuton vastustajat jonkun sortin mielisairaiksi ja epäilemättä sellaista väkeä löytyy myös sieltä, missä ne todella oikeat diagnosointioikeudet ovat. Voi sanoa että niitä on maailman sivu aina löytynyt kun niitä tarvitaan eikä Suomi muodosta tässä asiassa minkäänlaista poikkeusta.

Voisiko diagnoosi sitten olla neuvostotyyppinen ”hiipivä skitsofrenia”? Sen diagnoosiinhan kuuluu lause ”Muutokset alkuperäiseen persoonallisuuteen ovat ristiriitaisia. Potilaalla havaitaan optimismia, vilkasta toimintaa, aktiivista osallistumista entisen passiivisuuden asemesta, taistelua oikeudesta uuteen elämään” ja piru vie kun tuo kuulostaa jollain tavalla tutulta. Aktiivista osallistumista passiivisuuden sijaan? Taistelua oikeudesta uuteen elämään? Noin henk koht veikkaan että diagnoosi voisi olla ”krooninen ja patoutunut piilobreivikiläisen tuhosyndrooman alkutila”.

Tietysti mikäli seitsemäskään vaihe ei riitä ja valtakoneistolla on muutenkin jo kaikki pidäkkeet poissa niin silloin voidaan siirtyä kahdeksanteen vaiheeseeneli alkaa jakaa tylysti nappituomioita. Joku voisi tietysti tuumia että eihän sellaista voi kumminkaan tapahtua, johan laitkin sen estävät mutta lakeja voidaan toki muuttaa ja muistutetaanpa Euroopan Unionin perusoikeuskirjan selityksistä kohta I osasto ja toinen artikla:

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan 2 kohta:

”Elämän riistämistä ei voida katsoa tämän artiklan vastaiseksi teoksi silloin, kun se seuraa voimankäytöstä, joka on ehdottoman välttämätöntä:

a) kenen hyvänsä puolustamiseksi laittomalta väkivallalta;

b) laillisen pidätyksen suorittamiseksi tai laillisen vapaudenriiston kohteeksi joutuneen henkilön paon estämiseksi;

c) mellakan tai kapinan kukistamiseksi laillisin toimin.”

Alleviivaus ja boldaus oma. Tuo kohta c mahdollistaa asian tulkinnan, no, ihan miten tahansa ja niin kuin lukija on huomannut niin poliittisia tulkitsijoita ja tarvittavaa poliittista tahtoa tässä maassa ja myös Euroopan Unionissa riittää. Luonnollisesti nappituomiotkin perustellaan – mikäli perustelua yleensä enää tarvitaan tai sitä viitsitään tehdä –   humanismilla, ihmisoikeuksilla, ihmisten turvallisuudella, ääriainesten vastustamisella sekä tietysti sananvapaudella. Totalitarismin tilan saavuttanut järjestelmä mainostaa pelastaneensa maan totalitarismilta.

Suomi on siis esitettyjen vaiheitten kolme ja neljä puolessa välissä. Moni tuumii kirjoituksesta että jätkähän on sekaisin eikä Suomessa eikä muussakaan sivistysmaassa voi tapahtua koskaan mitään tuollaista. Mutta tulee muistaa, että jos aikanaan, eikä kovin pitkäkään aika sitten oltaisiin sanottu tyypeille että tulevaisuudessa…

1. Suomessa kaikki valtapuolueet kommareista kokkareisiin pitävät sekä Suomen itsenäisyyden menettämistä että sitä, että maahan kuskataan jatkuvasti kehitysmaalaisia maahanmuuttajia kyseenalaistamattomana itseisarvona. Täysin välittämättä touhun hinnasta ja siitä aiheutuvasta inhimillisestä kärsimyksestä.

2. Suomessa on käytössä neuvostotyyppinen anonymka-ilmiantojärjestelmä.

3. Suomessa jaetaan tuomioita jonkun sellaisen blankotermin perusteella jota ei olla edes eduskunnassa määritelty laiksi.

…niin kyseiset tyypit olisivat todenneet että jätkähän haastaa  huonoa scifiä. Ei tollaista voi tapahtua Suomessa eikä missään muussakaan sivistysmaassa. Hyppää jortaniin. Jos se helpottais.

Kannattaa miettiä vielä yhtä kysymystä. Kumpi on ihmisille vaarallisempi:

- Henkilö, joka arvostelee valtaeliittiä?

vai

- Valtaeliitti, joka ei halua luopua vallastaan?

Kumpikos se historian aikana on ollut se vaarallisempi? Ja kumpikos on saanut enemmän raatoja ja kärsimystä aikaiseksi?



KEPUAKTIIVI JA EPÄILYKSEN PIRU

$
0
0

Jossain Pohojam´maalla, näinä päivinä…

Puitteet. Ne olivat kieltämättä komeat. Ja puitteethan olivat aina tärkeät. Oikeastaan tärkeämmät kuin mikään muu. Kulisseiksikin niitä tietysti sanottiin. Pohjanmaalaisen vanhan tilan kaksikerroksinen päärakennus oli samassa ulkoasussaan kuin sata vuotta takaperin mutta olihan sitä sisältä tietysti ajan kanssa reippaasti remontoitu ja saatu varsin moderniin tilaan. Mikäs tässä oli asustellessa. Vanhan ja arvostetun suvun jäsenenä. Ympärillä olivat ylpeät pohojalaaset pellot joilla ei tosin ollut enää niitä maalauksista tuttuja vanhentuneita latoja vaan muoviin käärittyjä paaleja niin kuin muuallakin Suomessa. Koiranleuat sanoivat niitä villin lehmän muniksi. Mutta ne pellot olivat joka tapauksessa meirän eikä meirän krannista. Kaikki, minkä näki oli omaa. Kaikki, perkele. Talo ja tila voi hyvin. Nykyisenä EU-aikanakin.

Mutta pirttipöydän ääressä istuva kuusikymppinen talon isäntä ei ollut onnellinen eikä voinut hyvin. Hänellä oli läppäri auki ja vieressä pullollinen Koskenkorvan kylän lahjaa Suomen päihtymishaluiselle kansalle. Sitä eurokokoa vielä. Kossua hän oli jatkanut oman talon puolukkamehulla. Oli mennyt jo useampi mukillinen. Isäntämies, sen lisäksi että oli isäntämies oli ollut lähes koko aikuisikänsä ollut keskustapuolueen aktiivijäsen. Olipa istunut jo useamman kauden kunnanvaltuustossakin. Ja perkeles, miksei olisi istunut? Olihan tämä umpikepulaista aluetta jossa oltiin kannatettu kepua jo kaksisataa vuotta ennen kuin se oli perustettukaan ja niin sanottu kepumafia toimi täällä niin kuin jo kauan aikaa sitten. Sanellen kunnassa kaiken oleellisen. Ja hän oli ollut kauan osa sitä.

Kepulaisuus oli ollut isännälle verenperintöä. Oman sortin uskontonsa. Ja vaikkei isäntä tapakristillisyyden lisäksi muuten varsinaisesti kovin uskonnollinen ollutkaan niin hän alkoi ymmärtää, miltä tuntui niistä papeista jotka olivat menettäneet uskonsa. Siinä uskon menettämisessä kun meni pohja elämään. Niin kertakaikkiaan. Pohja, jonka varaan oli rakennettu koko oma identiteetti. Ihminen kokonaisuudessaan. Siltä oli tuntunut isännästä ja kepuaktiivista jo varsin kauan. Jo ennen Sipilän hallitusta. Sipilän hallituksen aikana siltä oli tuntunut lisää. Ja varsinkin tämän uuden punavihreän, utopistisen sekä ennen kaikkea niin selkeän kaupunkilaisen hallituksen aikana jonka kiilapojaksi kepu oli alistunut. Jotenkin se oli liikaa. Perkeles, aivan liikaa. Ei hän tällaista ollut tilannut vaikka oli uskollisena hölmönä sitä julkisesti kannattanutkin. Vaali vaalin jälkeen.

Sillä isäntämies – joka tunsi kyllä oikein hyvin sanonnan ”kepu pettää aina” – oli itse oikeastaan varsin rehellinen ja suoraselkäinen mies. Ollut koko ikänsä. Hän halusi suomalaisten parasta. Suomalaisten, ja nimenomaan haja-asutusalueen ihmisten parasta. Mutta kun hän nyt katsoi kepupeiliin hän ei enää erottanut että katsoiko sieltä enää mies vai joku pilalle hemmoteltu ja liikaa valtaa käsiinsä saanut kaupunkilaispimu joka ei tiennyt että kasvoiko nauriit puussa vai maassa ja onko lehmä villieläin vaiko ehkä ei. Eihän tässä perkele puuttuisi enää kuin että…



… ja siinähän se perkele sitten oli. Siitä oli varoittanut pari yhtälailla umpikepulaista uskonsa kanssa kamppailevaa valtuustokaveria jo ennalta. Tuo läppärin näytöltä pöydälle ryöminyt kutsumaton vieras katseli pirullisesti irvistellen isännän kossupuolukkalasia ja katsoi sitten isäntää lähestulkoon vetoavasti. Vähän niin kuin koiranpentujen kennelilmeellä. Jaahah, se oli vielä perso viinalle kaiken lisäksi. Toisaalta isäntä tuumasi että kun tässä on tainnut kepulivatuloidessa tullut myytyä sielunsa pirulle muutenkin niin kai sen kanssa voi sitten ryypätäkin. Isäntä väsäsi Epäilyksen Pirulle paukut ja piru maiskautti suutaan tyytyväisenä. Hörpyn jälkeen se totesi:

- Jaa-a… kyllä tää kossu puolukkamehulla on vaan pirullisen hyvä janojuoma. Semmonen rehellisen suomalaanen. Maku on niin kertakaikkiaan päähännousevan raikas. Vaan mennäänpäs itse asiaan. Enhän minä täällä pelkästään tarjottua viinaa ole hörsimässä. Eli: mitenkäs on isäntä? Kas kun toi sun kepusi saa äänensä maaseudulta ja on aina ennenkin saanut eikä muualta koskaan saakaan niin se on silti ruikuttanut ääniä maalaisliitosta kepuksi muuttumisen jälkeen aina vain enemmän kaupungeista. Jatkuvasti. Ja viimeisen parinkymmenen vuoden aikana se ei ole niitä oikein muualta enää edes yrittänyt hankkia. Kauhoo tyhjää ja saa tyhjää. Kerta toisensa jälkeen. Mitäs olet asiasta mieltä? Muistaakos isäntä sanonnan kumartamisesta ja pyllistämisestä?

Isäntämies ja kepun aktiivi otti myös hörpyn, mietti hetken, tuumasi sitten että paskat ja pisti nortin palamaan sisätiloissa ensimmäisen kerran kahteenkymmeneen vuoteen. Tilanteessa hyvin tarpeelliset hermosavut vedettyään hän vastasi:

- Juu… tiedänhän minä. Kun yhteen suuntaan kumarrat niin samalla toiseen pyllistät. Ja tässä tapauksessa perse sojottaa nimenomaan omiin päin.

- Ja kun sitä turhaa kaupunkiin päin kumartelua on jatkettu vuosikymmenet vaikka siitä ei ole mitään hyötyä niin mitäs sinä siitä tuumit?

- No tyhmäähän se on. Oman perustan murentamista ja vastatuuleen kusemista. Eikä se ainakaan palvele maakuntien ihmisiä. Niitä, jotka kepua äänestävät. Jotka ovat äänestäneet minutkin valtuustoon monta kertaa peräkkäin. Ei niitä ole jonkun Helsingin asiat eikä mielipide kiinnostaneet mutta Helsinki heidän elämäänsä määrää.

- Vaan mitäs mieltä isäntä on tuosta paskalaista? Joka oikein komeasti kusi juuri tänne maakuntien ihmisten päälle. Jota kepukin oli junailemassa? Ja jolla uutena Messiaana pääministeriksi nostettu muuan Sipilä ynnä kaverit jotka teki pirunmoiset rahat?

- No kyllähän se oli enemmän kuin törkeää. Ja kun se oli vielä aivan turhaa. Ei ne suomalaiset haja-asutuspaskikset sitä Itämerta millään muotoa saastuttaneet. Kyllä ne saastuttajat olivat ihan muualla eivätkä ne puhuneet suomea ensinkään. Kyllä siinä oli kyseessä ihan puhdas vedätys. En minä sitäkään kiistä. En minä ole aikoihin tunnistanut kepua siksi puolueeksi jota kuvittelin sen olevan. Ja jota olen vuosikymmenet kannattanut ja tukenut.

Epäilyksen Piru otti vielä entistäkin pirullisemman ilmeen ja kysäisi pää jotenkin just sopivan vittumaisessa kulmassa. Niin että itse asento syytti isäntää enemmän kuin seuraava kysymys:

- Vaan miksipä olet ollut koko aika hiljaa? Olishan sulla ollut suu millä puhua. Vaan etpä puhunut ja olitpa silloinkin uskollinen ja puoluetta arvostelematon kepuaktiivi.

Isäntämies ja kepun aktiivi mietti itsekseen että mikäs velvollisuus hänellä on olla jonkun sarvipään tentattavana. Toisaalta… juuri näitähän hän oli ajatellut jo kossunhörsimisen aloittaessaan. Ja jo paljon sitä ennenkin. Ei sitä kiistääkään oikein voinut. Poliitikkona, joskin kuntasellaisena hän päätti ostaa vähän aikaa ja viivytellä vastauksessa kysymällä itse:

- Miksi sinä tulit tänne?

Epäilyksen Piru laittoi naamansa nopeasti virkamiesmäisille peruslukemille ja hänen kaulaansa ilmestyi kravatti joka muuttui sitten hirttosilmukaksi jonka piru nosti itse ylös nostaen itsensä hirteen katon rajaan melkein kuin muuan Münchausen tukastaan. Sieltä se niska luonnottomassa kulmassa, kieli roikkuen ja silmät nurinpäin kääntyneenä totesi:

- Katos perkelettä, politiikko astui kehiin. No, minä olen täällä koska sinä kutsuit minut. Ja taidat tietää sen itsekin. Ja ennen kuin vastaat niin kysynpä lisää. Te maakunnan miehet – sinä mukaan luettuna -  olitte persjuurianne myöten kyrpiintyneitä kun se Sipilän hallitus laski tänne 35.000 jätkää etnisesti edistyksellistä jätkää huilailemaan ja osa niistä harrasti lupahaasteista tutustumispenetraatiota ikähaasteiseen suomalaislihaan. Mutta silloinkin te olitte hiljaa. Vaikka tässäkin tupapöydässä asiaa noiduttiin pohojalaasella porukalla ja sekä kossun että kovin rumien sanojen säestämänä. Puhuttiinpa jotain muiluttamisestakin. Mutta miksi ei lärppä auennut julkisesti? Asiaa olis ollut kyllä sanottavana.

Isäntämies mietti että onhan tässä annettu pirulle pikkusormen lisäksi jo pari muutakin sormea kun on kerran viinaakin eteen kannettu. Näinpä hän kaatoi Epäilyksen Pirulle toisen paukun ja vastasi:

- Katsos… kun se ei ole niin helppoa… se suun aukaiseminen… kun joku, johon on luottanut koko ikänsä… joku, joka on ollut olennainen osa itseään… pettää kerta toisensa jälkeen… ja pettää nimenomaan omansa… niin ei sitä halunnut uskoa… toivoi jotain ihmettä… jota ei koskaan tullut… meni vain pahemmaksi… ja vaikkei enää uskonutkaan… niin ei oikein osannut arvostellakaan… ainakaan julkisesti…

Epäilyksen Piru ei osoittanut sympatiaa vaan nauraa kätkätteli hirttosilmukka kaulassaan ja pää vinksallaan:

- Niin sinä meinaat tätä tuoreinta vedätystä jossa vaaleissa kuokkaansa saanut kepu meni sitten vihervasemmistolaisten kiilapojaksi ja mahdollisti ehkä Suomen historian tuhoisimman hallituksen. Hallituksen, jonka riveissä kepu – se sinun kepusi – vaahtoaa hallituslinjan mukaisesti huoraten että Suomeen pitää saada lisää kehitysmaalaista työvoimaa. Työvoimaa, häh häh hää… Ja paljonkos se olikaan se sinun kuntasi työttömyysprosentti?

- Lähentelee kahtatoista. Ja muualla päin Suomea tilanne on vielä paljon huonompi. Pakkohan minun on sanoa että oikeassahan ne persut siinä asiassa olivat. Ei sieltä mitään osaajia tule ja niitä osaajia löytää firmat ihan omin päin ilman valtiota jos niille tarvetta on. Ei ne kepun niin kovasti haluavat tulijat olis kuin maksimissaan jotain halpatyövoimaa ja todnäk vain elatusautomaatin kyttääjiä. Ja minä siinä vaan kiltisti nyökyttelin asialle jonka oikein hyvin tiesin olevan täysin järjetön. Perkeles kun pistää vihaksi!

Epäilyksen Pirun hirttosilmukka oli kadonnut, samoin kuin virkamiehen näkkärinaama. Silmät pirullisesti kiiluen se puhui suorastaan rohkaisevalla äänellä:

- Hähää, sinähän alat oppia. Tunnetko kuinka voiman pimeä puoli alkaa virrata sinussa? Annanpa vielä vähän lisää kannustusta. Mikäs se olikaan sen teidän uuden puheenjohtajan, sen pimun, sen Katri Kulmunin pääprioriteetti?

- Tokihan tiedän. Sehän oli kepun kannatuksen nostaminen. Kepun asia. Ei ihmisten asia. Ei maakuntalaisten elämä ja sen edellytykset. Eikä suomalaisten asia yleensäkään. Vaan Oy Kepu Ab ja sen palkolliset. Vain sillä on sille kepulilaumalle merkitystä. Totta kai. Sehän on niille ammatti. Minä ja muut maakuntien kepuaktiivit olemme olleet vain heidän hyödyllisiä idiootteja jotka typeryyttään ovat antaneet kaikkensa sellaisen puolueen eteen joka lakkasi olemasta jo kymmeniä vuosia sitten mutta jonka me uskoimme edelleenkin olevan olemassa.

Epäilyksen Piru taputti käsiään hitaaseen tahtiin niin kuin tapana oli silloin jos osoitetaan suosiota näin kaksistaan. Se totesi:

- Sinä tiedät kuinka asia on. Nyt sinun on vain tehtävä johtopäätökset ja toimittava. Aika näyttää onko sinusta siihen. Suurin vihollisesi tässä asiassa olet sinä itse. Se taistelu sinun on voitettava. Kukaan ei voi siinä sinua auttaa. Som´perkeleellinen´moro!

Epäilyksen Piru katosi rikinkatkuiseen pilveen. Isäntämies tajusi että nyt oli päätösten aika. Kovien päätösten. Perusteltujen päätösten. Päätösten, joita hän oli liian pitkään pantannut vaikka tiesi ne oikeiksi. Hänestä tuntui että hän oli täynnä uhoa. Hän panisi tuulemaan. Hän eroaisi kunnanvaltuustosta ja luottamustehtävistään ja…

… ja paskat…

…ja siihenhän se sitten jäisikin. Sen eron syyksikin hän selittäisi terveydelliset syyt. Ei hän uskaltaisi edes erota kepun jäsenyydestä. Sehän tekisi hänet näillä selkosilla paariaksi. Tässä kunnassa kepumafia vieläkin jyräsi eikä hän uskaltaisi ottaa riskiä. Vaikka koko kunnan kepumafia saattaisi ajatella aivan niin kuin hän. Todennäköisesti ajattelikin. Mutta ei hänen laillaan uskaltaisi tehdä mitään. Hän pitäisi turpansa kiinni. Vaaleissa hän ei sinänsä enää koskaan äänestäisi kepua. Siihen hän ei enää pystyisi. Mutta ei hän äänestäisi mitään muutakaan puoluetta. Jonkun muun kuin kepun äänestäminen tuntui siltä kuin olisi kussut isänsä haudalle. Kynnys oli vain kertakaikkiaan liian suuri. Hän kävisi jatkossa pudottamassa tyhjän äänestyslipun. Vaikka hän tajusi kyllä ajattelevansa juuri kuin perussuomalaiset. Isäntämies tajusi myös sen, että ei hänestä olisi minkään kepukapinan aloittajaksi. Millä lihaksella hän sen aloittaisi? Kun eihän hän pärjäisi edes itselleen omassa kodissaan. Ehkä se kuuluisa joku muu sen tekisi. Hänestä ei siihen olisi. Hän tunnusti sen itselleen.

*bing*

Jaa… tietokone piippasi… näytti tulleen sähköposti… katsotaas…

Ja som´moro taas. Eipä siinä pitkään kestänyt ja tätä minä vähän ounastelinkin. Koska tässä nyt kävi näin että uhoamisen jälkeen joulukaloina syödään nälkään kuolleita silakoita niin minäpä annan sinulle taiteellisen lahjan. Huomaat sen kyllä. Ja me tapaamme vielä. Useasti.

Ystäväsi E.P.

Taiteellisen lahjan? Mitä ttua se sarvipää tarkoitti? Sitten isäntä ymmärsi katsella ympärilleen. Olihan tuvassa ollut paljon kuvia ja tauluja tilan pitkästä historiasta. Kuvia, joita saattoi katsella ylpeydellä. Vaan eipä näyttänyt olevan enää. Kehyksissä oli jotain muuta. Ja niitten mukana meni se ylpeyskin:



Jaahah… jassoo… notta niin… vittu joo… isäntämies katsoi pöydällä olevaa eurokossua. Olipa kolmasosa kirkasta vielä jäljellä. Hän kohautti olkapäitään, aukaisi pullon korkin, heitti sen nurkkaan ja veti lopun kossun kitusiinsa yhdellä huikalla niin kuin janoinen hörsi Jaffaa.

Ja sitten tutimaan. Mutta nyt tarvittaisiin unilelua.

Isäntämies, entinen kepuaktiivi ja nykyinen kepun salavihaaja kävi makuuhuoneen komerosta hänen vaimonsa hänelle lahjaksi tekemän tyynyn. Siinä oli vanha maalaisliiton logo. Mies rojahti umpijuovuksissa sänkyynsä ja piteli sylissään sikiöasennossa tyynyä joka muistutti häntä jostain jota ei tainnut koskaan ollakaan.



Kauniita unia.

VALTION YLEISOSTOKORTTI

$
0
0

Radanvarsikaupunki, ehkäpä jo lähitulevaisuudessa…

Radanvarsikaupungin hallintokomitean rakennuksessa (tunnettiin vielä hiljattain nimellä kaupungintalo) istui suuri määrä masentuneen näköisiä puhumattomia kansalaisia. Tuosta hiljaisesta, odottavasta väestä tuli jotenkin mieleen Suomussalmella sijaitseva tilataideteos ”Hiljainen kansa”. Yksi kerrallaan - jonotusnumeron mukaan - heidät kutsuttiin toimistoihin ja sieltä ihmiset tulivat ulos kasvoillaan alistunut tai paremminkin lannistettu viha. Lannistettu sen vuoksi että kyseiset ihmiset eivät oikein osanneet kapinoida. Puristivat vain nyrkkiä taskussaan. 

Asiaan vaikutti sekin, että kyseisissä odotustiloissa oli myös huomattava määrä vartijoita ja pari poliisiakin. Täällä ei auttanut ryhtyä riekkumaan vaikka mieli ehkä tekikin. Paljonkin. Tosin näytti siltä etteivät vartijat ja poliisitkaan kauheasti näyttäneet nauttivan tehtävästään. Olisiko heidän ilmeissään nähtävissä jopa hieman häpeää? Univormu ei näköjään pystynyt kokonaan tuhoamaan ihmistä sen sisältä.

Yksi vuoroaan odottava pariskunta oli kotoisin Reunansyrjästä. Molemmat olivat iältään noin puolessa välissä kuuttakymmentä. Pitkän työ- ja elämänuran tehneitä hyviä hallintoalamaisia. Olivatpa hekin tulleet kun käsky oli käynyt. Yhtenä hiljaisesta kansasta. Niinhän he olivat aina tulleet kun oli käsketty. Aikanaan käskyt tosin miellettiin järkeviksi. Odottavan aika oli yleensä pitkä mutta kyseisestä pariskunnasta tuntui että heillä ei ollut mikään kiire omalle asiointivuorolleen. Toimistoista poistuneitten ihmisten lannistuneet ilmeet kertoivat pariskunnalle ettei heillekään mitään hyvää ollut luvassa. Mutta ajan myötä heidänkin numeronsa kilahti näkyville. Näytti olevan huone numero neljä.

- Jaahah… lähetääs kuunteleen mitä noi viherkommuunaknääkät on meittin varalle tällä kertaa suunnitelleet…

Pariskunta astui toimistoon jossa heitä odotti hieman päälle kolmekymppinen ja luonnollisesti jakkupukuinen nainen. Ehkä kummankin pariskunnan mielessä kävi että ei nykyisin enää saappaita, pussihousuja, koppalakkeja ja rähinäremmejä tarvittu. Vallan symbolit olivat vaihtuneet toisenlaisiin mutta ne olivat kyllä aivan yhtä tehokkaita, pelottavia ja herättivät yhtä suuren vastenmielisyyden tunteen. Symbolina oli myös toimiston nurkassa seisova R-kioskin kokoinen vartija. Jakkupukuisen naisen antamaa ensivaikutelmaa ei myöskään yhtään parantanut hänen rintapielessään oleva I ♥ GRETA-pinssi. Nainen ryki hieman virkayskää ja viittasi kädellään.

- No niin, istukaa, olkaa hyvät. Olen Nälviina Alistainen, valtion yleisostokorttivalvoja ja koulutukseltani yhteiskunta- ja mielikuvavääristelyn maisteri Tampereen Yliopistosta. Niin kuin tiedätte, niin valtiomme on nyt lopultakin siirtynyt ilmastollisen yleisvastuullisuuden tilaan ja sen tiimoilta teidänkin kohdalla määritellään ilmaston kannalta haitallisen kulutuksen rajat. Kaikki rajat. Muistutan, että teille myönnettävä valtion yleisostokortti tehdään vain ja ainoastaan valmiiksi luodun tietokoneohjelman mukaisesti ja siitä ei voi valittaa joten kaikki mielenilmaisut ovat turhia. No niin, aloitetaan. Mitkäs teidän nimenne olivat?

- Pitäis nimi tietää kun on osattu tänne asti käskee.

Maisteri Nälviina Alistainen katsoi miestä eikä edes yrittänyt peittää halveksuvaa ilmettään. 

- Joo, olen minäkin nähnyt Tuntemattoman Sotilaan. Se nimi? Ei varmaankaan ollut sotamies Korpela?

- Verneri Kuuskajaskari. Ikä 57 vuotta.

- Ja rouvan nimi?

- Vilma Kuuskajaskari. 55 vuotta.

- Ja osoitteenne näyttää olevan Huitaattathujasentie 83, Reunansyrjä. Talossa 135 neliötä, autotalli, grillikota, ulkorakennus ja neljäntuhannen neliön tontti. Nykyisten määräysten mukaan tuo on  selkeän ilmastovastuutonta pelkästään kahdelle ihmiselle. Huomattavan ilmastovastuutonta.

- No onhan meillä lapsia kumminkin neljä mutta kaikki ovat muuttaneet jo maailmalle. Talohan hankittiin aikanaan sen mukaan.

- Neljä lasta? Se on kyllä aika paljon vallitsevassa ilmastonmuutoksen tilanteessa. Vaikka lapset ovat tietysti jo aikaa sitten tehty. Joka tapauksessa se lisää huomattavasti teidän ilmastoriskikerrointanne joka tietysti vaikuttaa teille myönnettävän yleisostokortin osto-oikeuksiin. Mikäs teillä oli lämmitysmuoto?

- No öljy ja vesikierto. Öljyä menee aika kohtuullisesti kun meillä on sitten liesi ja varaava takka. Plus ilmalämpöpumppu.

- Jaa… öljyä, pienhiukkasia levittävää puuta ja sähköä. Kai se on sentään vihreää sähköä?

- Ei kun se on semmosta kirkkaanvaaleaa, sähisevää ja epäkuntoisissa vehkeissä paukahtelevaa ja kipinöivää. Savuttavaakin.

Maisteri Alistainen piti taas hienoisen taidepaussin, huokasi ja jatkoi:

- Muistuttaisin muuten että olen täysin huumorintajuton ihminen joten nuo heitot ovat täysin turhia. Ja kun kerran ekosähköä ei käytetä niin se vaikuttaa osaltaan ilmastoriskikertoimeenne. Missäs te käytte työssä? Kansalainen Verneri Kuuskajaskari?

- No Naakkamossahan minä. Teuvon Tärppi & Temmellys Oy. Huolto- ja korjausmies.

- Kuinka kuljette työmatkanne?

- Autolla tietysti. On meidän kotipihasta työmaalle sentään parikymmentä kilometriä.

- Entäs rouva Kuuskajaskari?

- Työtön. Ollut pari vuotta. Ja työttömänä tässä iässä pysynkin. Olin vanhustenhoitajana Reunansyrjän hoitokodissa mutta Attendo osti sen ja siirsi toiminnan Radanvarsikaupunkiin. Mulle ei enää töitä riittänyt. En tosin ole varma että olisinko minä siihen vanhuskeskitysleiriin yleensä halunnutkaan.

Tähän maisteri Alistainen totesi:

- Suomalainen vanhustenhuolto on ehdottomasti kaikki määritellyt vaatimukset täyttävää. Enkä minä ole muutenkaan mikään vanhustenhuollon palautelaatikko. Joten unohdamme tuon avautumisen. Ei se liity tähän asiaan mitenkään. Mutta montakos autoa teillä on?

Tähän vastasi Verneri:

- Yksi. Toyota Hilux. Viisitoista vuotta vanha. Oli meillä myös ikivanha Citroën C3 mutta myytiin se varaosiksi kun Vilma jäi työttömäksi.

Verneri antoi vielä auton rekisterinumeron ja maisteri Alistainen naputteli se tietokoneelleen:

- Jaa-a… neliveto… dieselkone… päästöt nippanappa säädösten rajoissa mutta kuinkahan monta vuotta vielä… tuskin kovinkaan monta… oletteko koskaan harkinneet sähköautoa?

- Oletteko koskaan harkinneet varsinaisen työn tekemistä?

Nyt Vilma puolestaan – miehensä hyvin tuntevana – arvasi että v-käyrän iskuri lähentelee nallia ja totesi Vernerille:

- Verneri. Pallit.

Verneri hillitsi itsensä, nyökkäsi, puristi pöydän alla voimakkaasti kassejaan ja jatkoi sitten hieman Freddy Mercurya muistuttavalla äänellä:

- Niin tota noin mitä siihen valtion yleisostokorttiin oikein sisältyy? Ja kuinka se yleensä toimii?

Nyt maisteri Alistainen tavoitteli jotain hymyntapaista ja vastasi:

- Siis sehän vastaa niitä aikanaan käytössä olleita elintarvike- ynnämuita kortteja mutta ne ovat kätevässä luottokorttimuodossa. Kaikki yhdellä kortilla. Vaikka eihän meillä siis mikään pula-aika ole. Olemme vain ilmastovastuullisia. Esmes tankilla käydessänne laitatte ensimmäisenä kortin lukijaan ja se kertoo kuinka paljon teillä on vielä tankkausoikeutta. Ja tähänhän sisältyvät siis kaikki polttoaineet ja energiankulutus yleensä sekä ilmaston kannalta vahingolliset tuotteet niin kuin liha, maito, voi, juusto, kananmunat ja niin edelleen. Ja minä olen saanut nyt tarvittavavat tiedot joten lataan korttinne teille valmiiksi. Tuosta printteristä tulee sitten tulostetta siitä, kuinka paljon voitte käyttää mitäkin vuosittain. Tietysti käyttöpääte itse laskee nuo määrät kuukausieriksi. Tuohon seinää vasten hetkeksi molemmat, kiitos,  niin minä otan kuvat korttia varten, hetkinen…

räps… räps… kiitos…

Maisteri Alistainen työskenteli korttien parissa. Verneri luki samalla tulostimen suoltamaa printtiä jossa oli ensimmäisenä polttoainekiintiöt ja totesi järkyttyneenä:

- Tota noin… nyt kummää äkkiseltään lasken… niin enhän mä tällä löpömäärällä pysty käymään töissä kuin max kahdeksan kuukautta vuodessa… en niin millään… ja lomareissullakin olisi kiva käydä… autolla me sekin aina ollaan… koskaan lennetty minnekään… niin kuin jotkut ilmastovastuulliset… ja ei toi lämmitysöljykään riitä koko vuodeksi… talo lämpiää tietysti sitten puulla mutta mehän joudutaan piru vie useamman kuukauden ajan lämmittämään pesuvesi liedellä…

Vilma puolestaan katseli toista printtiä ja totesi äänellä jossa kuului selvä harmistus ettei hänellä ollut palleja joita puristaa:

- Ja tää lihan ja muitten ruokien määrähän on ihan naurettava. Eihän me voida kiintiön mukaan syödä lihaa hitto vie kuin max kaksi kertaa viikossa. Tuskin sitäkään. Lauantaimakkaran siivutkin joudutaan tään mukaan laskemaan per kärsä. Juustosta nyt puhumattakaan. Ja mitä tääkin on… kaksi kananmunaa per viikko. Per talous siis.

Maisteri Nälviina Alistainen keskeytti tietokoneen naputtelun ja otti opettajamaisen ilmeen. Sellaista sisäoppilaitosmallia. Sitten hän selitti huvittuneen ja närkästyneen sekaisella äänellä:

- Naurettavaa? Kyllä tässä ainoa naurettava asia on se, että teidän kaltaiset vanhat jäärät ette ymmärrä kuinka suurista asioista tässä on kyse. Tässä ollaan estämästä ilmastonmuutosta. Tässä ollaan pelastamassa maailmaa. Tajuatteko, koko maailmaa. Ja te onnettomat olette keskittyneet vain omaan turhamaiseen mukavuudenhaluunne. Yleensäkin tuo halunne asua omakotitalossa jossain syrjässä on järkyttävän ilmastovastuutonta. Vaihtoehtojakin olisi. Sekä Radanvarsikaupunkiin että Naakkamoon ollaan tällä hetkellä jo rakentamassa aivan viihtyisiä ja ennen kaikkea ilmastovastuullisia kuutioasuntoja. Muuttakaa sinne. Radanvarsikaupunki antaa teille asumisoikeuden kuutioon jos luovutatte talonne vaihtokaupassa. Ja teidän on aivan turha mutista jostain lihasta. Yleisostokortilla on kuitenkin rajattomat osto-oikeudet hyvään, terveelliseen ja ilmastovastuulliseen kasvisruokaan.

Kuuskajaskarin pariskunta ymmärsi että fanaatikon kanssa oli turha keskustella vaikka sopivia sanoja pyörikin mielessä enemmän kuin laki ja ennen kaikkea tilanne salli. Näin ollen Vilma totesi:

- Koskas ne kortit astuvat voimaan?

- Heti. Ja vahvistus on tultava viikon sisään.

- Mikä ihmeen vahvistus?

- Ettekö te seuraa uutisia? Ettekö ole kuulleet tähän yleisostokorttiin liittyvästä Lex Jungnerista? No, minä väännän teille ressukoille rautalangasta. Jokainen, jolle myönnetään lupa ostaa auton polttoainetta henkilökohtaiseen käyttöön joutuu lunastamaan itselleen myös lähimmän julkisen liikennelaitoksen vuosikortin. Ja täällä se on Radanvarsikaupungin Liikenne. Tällä tietysti kannustetaan ihmisiä siirtymään yksityisautoilusta julkiseen liikenteeseen.

- Julkiseen? Sanoisin ennemminkin että harvinaiseen. Meinaan, eihän Reunansyrjässä meillä kulje kuin koulukyydit kaks kertaa päivässä Naakkamoon. Ja kesällä onkin sitten vähän hiljaisempaa.

- Siksipä teille myydäänkin kyseinen vuosikortti puoleen hintaan. Eli se on vain 357 euroa. Tietysti jos myytte autonne ja luovutte ajokorteistanne niin silloin vuosikortin ostovelvollisuuskin loppuu. Ja tässäpä teille upouudet Valtion Yleisostokortit, olkaa hyvät. Vastuullisia ostoksia.



Myöhemmin Kuuskajaskareilla Reunansyrjässä…

Varsinaista ennakkosuunnitelmaa ja työnjakoa ei kotona tarvittu vaan Verneri laittoi samantien saunan lämpiämään. Vilma nyökkäsi lämmitysmanööverille kaivaen samalla kaapista pullon whiskyä. Vitutukseen ei pitäisi ottaa, sanovat, mutta joskus siihenkin viisauteen löytyy poikkeuksia. Vilma kaatoi molemmille tukevat moukut ja sanoi Vernerille:

- Otetaan vaikka niitten aikojen muistolle kun hysteria osattiin vielä tunnistaa hysteriaksi eikä sitä oltu vielä kirjattu pakollisena lakiin ja opetettu kouluissa lapsille.

- Sillehän me otetaan.

Skål.

Puhelin soi. Näytti olevan Vernerin työnantaja ja hyvä ystävä Teuvo Työman:

- Morjens, Tepe. Mun kuule pitikin soittaa…

- Joo, minä taidan tietää asian. Mulla on samaa asiaa. Minä sain omat kortit sekä ittelleni että firmalle. Ja koska firma toimii pääasiassa haja-asutusalueella toisin sanoen ylläpitää haja-asutusta sekä alueella toimivaa pienteollisuutta niin ilmastoriskiluokaksi räpsähti kerralla se pahnanpohjimmainen eli G. Mikä taas tahtoo sanoa sitä että sekä polttoainetta että tarvikkeita saa ostaa sen verran naftisti että firma siirtyy välittömästi lyhennettyyn työviikkoon. Ja jos mulla tulee jonkun isomman koneen osto tässä tilanteessa eteen niin se on silloin pankrotissa koko hela paska. Minä oon hirveen pahoillani mutta tää on tilanne. Mutta muistatkos kun puhuttiin siitä meidän firman laittomasta hirviporukasta?

- Muistanhan toki. Kahdeksan miestä on just sopiva. Just se, mitä firmassa on. Eiköhän aloitella jo tänä syksynä?

- Näin tehdään. Ja sitten vinkki. Käy hankkimassa käteistä. Tuttu sikatilallinen eli Vönttisen Väne tuumasi tästä kaikesta että pitäkää ilmastotunkkinne. Se muuttaa Naakkamoon kuutioon ja alkaa valtion elätiksi. Sitä ennen se kumminkin lahtaa kaikki satakaksikymmentä sikaansa, jauhaa koko satsin jauhelihaksi ja myy sen käteisellä niille jotka ennättää ostaa.

- Ja tuo meni korvan taakse. Täytyy nostaa ja ostaa niin kauan kun sitä käteistä voi yleensä käyttää. Kohta ne perkeleet kieltää senkin.

- Ja on mulla vähän muutakin teon tynkää tässä. Kun käteisestä puhutaan. Muistatko sen teillä päin ja joskus täälläkin aika ajoin asioivan ryssän? Sen ihan asiallisen sellaisen.

- Jaa Jevgeni Peliverkkarinovia meinaat?

- Joo. Minä tunnen yhden kaverin jolla on sekä kaivinkone että useampi tuhannen litran säiliö. Se piilottaa ne säiliöt tontilleen ja Peliverkkarinov alkaa tuoda sinne Venäjältä pimeää bensaa ja löpöä. Oletko kimpassa?

- Totta ilmastohelvetissä olen.

- Näillä puheilla. Nyt ajattelin siirtyä saunaan ja vetäistä pirunmoiset kännit. Tuntuu jotenkin sopivan tunnelmaan.

- Tiedäkkös, sitä on liikkeellä…

Puhelu päättyi ja pariskunta päätti ottaa saunan lämmitessä vielä toisen whiskyn. Tällä kertaa se otettiin uusille, ilmastovastuullisille ajoille. Jotka toisaalta muuttuivat samantien ajoiksi jolloin ei virkakoneistolta lupia enää pahemmin kyselty. Jollain tavoin täälläkin piti ihmisen kumminkin elää.



Sekä hotellin respa että varmaankin koko hiljainen kansa haluavat kiittää kirjoituksen inspiraatiosta tiettyjä bensakortteja kaipailevia hajaliemisiä professoreita sekä yhtä Jungneria joka on ihan ok heppu silloin kun hän ei saa ideoita ja pitää lärppänsä kiinni. Ja tietenkin kiitos kuuluu aina vain kasvavalle ilmastohysterialle.
Viewing all 1928 articles
Browse latest View live