Tukholma, joskus tulevaisuudessa
Juuri tehtäväänsä valittu Ruotsin uusi pääministeri istui työhuoneessaan. Periaatteessa hänen pitäisi olla tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Hänethän oli valittu vasta vajaata vuotta aikaisemmin Maltillisen Kokoomuksen uudeksi johtajaksi huolimatta suhteellisen nuoresta, 38 vuoden iästään. Hän oli esiintymistaitoinen, tyylikäs ja antoi mielikuvan älykkäästä, uuden polven poliittisesta johtajasta. Sinänsä hän puhui täysin samaa epistolaa kuin edeltäjänsä ennen häntä mutta nuorekas vaikutelma ja aavistuksenomainen kosiskelu kansallismieliselle puolelle vaikutti äänestäjiin sen verran, että pari viikkoa aikaisemmin käydyissä valtiopäivävaaleissa oltiin vältytty siltä pahimmalta katastrofilta eli kansallismielisten ehdottomalta enemmistöltä.
Maltillinen Kokoomus oli ollut vaaleissa toiseksi suosituin puolue, tosin kaikki ns. vanhan vallan puolueet olivat mukana yhteisessä vaaliliitossa. Ruotsidemokraattien ja Alternativ för Sverigen yhteinen vaaliliitto oli puolestaan kerännyt 47 prosenttia äänistä ja jäänyt jälleen oppositioon. Vanhan vallan puolueet olivat sopineet että vallitsevaa maailmanlaajuiseksi laajennettua kansankotiajatteluun perustuvaa utopiaa oli pakko jatkaa, sillä vaihtoehtona olisi ollut sen aikaansaaman niin inhimillisen kuin taloudellisen tuhon tunnustaminen ja sitä myötä oman aseman romuttuminen. Minimissään. Pahimmillaan edessä saattaisi olla valtakunnanoikeus.
Hallituksen sorvaaminen oli ollut sinänsä työlästä sillä vaikka puolet ministereistä oli rehellisiä opportunisteja niin puolet oli aitoja utopiauskovaisia. Loppujen lopuksi hallitus oltiin saatu aikaan kuitenkin melko nopeasti sillä uusien vaalien riskiä ei kerta kaikkiaan voinut ottaa. Niinpä tämä nuori poliittinen uraohjus oli Ruotsin Kuningaskunnan järjestyksessä kolmaskymmenesseitsemäs pääministeri. Hänellä oli periaatteessa aihetta olla tyytyväinen. Olihan hän sentään voittanut vaalit. No, ainakin tavallaan. Kuinkas ne siellä Suomessa sanoivatkaan, juu, torjuntavoitto.
Mutta siitä huolimatta tuore pääministeri oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen. Hän tunsi olonsa vaivaantuneeksi, epävarmaksi ja pelokkaaksikin. Hän pystyi vielä hillitsemään tunteensa mutta aisti jossain aivojen syövereissä sen mahdollisuuden että pelko muuttuisi pian kauhuksi. Tilanne johtui kolmesta miehestä jotka istuivat hänen seuranaan. He olivat Ruotsin puolustusvoimien komentaja, Ruotsin turvallisuuspoliisin Säpon pääjohtaja sekä Ruotsin sotilaallisen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun päällikkö. Kaikki olivat tehtävässään myös melko tuoreita, suhteellisen nuoria ja tunnettuja nimenomaan siitä, että he eivät olleet tunnettuja. Yksikään heistä ei ollut esimerkiksi osallistunut kertaakaan pride-uskontunnustustilaisuuteen eikä puhunut avoimesti ruotsalaisen monikulttuurisuuden puolesta. Ei tietysti vastaankaan sillä sehän olisi katkaissut urakehityksen välittömästi. Vaikutti siltä että nuo miehet olivat tosiaankin paneutuneet siihen työhön mihin heidät oltiin palkattu mikä muodosti melkoisen poikkeuksen ruotsalaisessa virkamieskunnassa.
He olivat pyytäneet audienssia uuden pääministerin luo mahdollisimman pian. Pääministeri oli alun perin ajatellut, että tässä on kyse jostain rutiiniasiasta. Tapaaminen, jossa uudelle pääministerille kerrotaan tiettyjä asioita Ruotsin turvallisuusympäristöstä. Näin hän oli näille kolmelle miehelle todennutkin. Puolustusvoimien komentaja oli puolestaan todennut että kyseessä oli jotain aivan muuta. Oli kysymys ensimmäisestä ja aiheeltaan ainutkertaisesta tapaamisesta. Puolustusvoimien komentaja oli todennut asian pääministerille ja jatkanut pystyen vain vaivoin peittämään kasvoiltaan halveksunnan:
- Jos nyt olemme rehellisiä niin olisimme oikein mielellämme nähneet tässä tilaisuudessa pääministerinä Ruotsidemokraattien puheenjohtajan. On nimittäin kysymys sen selvittämisestä mitä te vanhan vallan puolueet olette typeryydellänne saaneet aikaiseksi. Onneksi sentään suostuitte siihen että tapaatte meidät yksin. Te olette täysi opportunisti ja pystytte sentään mukautumaan tilanteeseen. Jos noita utopiauskovaisia kanoja olisi ollut mukana olisimme kääntyneet kantapäillämme. Mutta jospa aloitamme. Olisitteko niin hyvä että tutustuisitte tähän tiedustelumateriaaliin? Se on saatu omien tiedusteluelinten lisäksi muistakin lähteistä ja jokainen tieto on todistettu oikeaksi.
Pääministeri alkoi tutustua hänelle ojennetussa tabletissa olevaan tiedostoon. Tutustuminen kesti kaikkiaan parikymmentä minuuttia mutta jo kahden minuutin jälkeen hän kaivoi taskuliinan ja alkoi pyyhkiä hikeä. Viiden minuutin kohdalla oli jo tarve viskipaukulle. Ja viidentoista minuutin päästä toiselle. Luettuaan tiedoston loppuun hän kysyi ensimmäisenä:
- Voiko tämä olla totta?
Säpon pääjohtaja vastasi:
- Näytämmekö siltä että olemme tulleet tänne harrastamaan käytännön piloja? Meidän tehtävämme on taata Ruotsin ja ruotsalaisten turvallisuus. Koska te vanhat valtapuolueet olette määritelleet termin ”ruotsalainen” jo aikaa sitten uusiksi on koko maa vaarassa. Sanotaan vielä tiivistettynä tiedoston sisältö kertaalleen. Ruotsissa on maksimissaan kolmen vuoden kuluessa edessä sama tilanne kuin oli aikanaan Libanonissa. Se koskee erityisesti etelä-Ruotsia. Islamilainen väestö on ylittänyt lukumäärässään sen kynnyksen että se alkaa ottaa alueillaan aseellisen ylivallan ja karkoittaa kantaväestön. Sillä erolla Libanoniin että se vaatii Ruotsia edelleenkin elättämään nämä itselleen vihamieliset ekslaavit.
Pääministeri epäili:
- Mutta eihän tilanne ole sama kuin Libanonissa. Ei täällä ole suhteessa yhtä paljon islamilaisia kuin siellä oli silloin.
Sotilastiedustelun päällikkö puolestaan vastasi tähän:
- Itse asiassa esmes Skånessa näin jo on. Johtuen siitä että te typeryyksissänne menitte ja otitte hiljattain ne ”ilmastopakolaiset” sekä Suomen, Tanskan ja Norjan dumppaamat elintasosiirtolaiset kun kyseiset maat lopettivat taikaseinän. Eikä tässä Ruotsin tapauksessa edes tarvita lukumääräistä ylivoimaa. Tilanne on todellakin toinen kuin Libanonissa. Siellä kristityt nimittäin ampuivat takaisin. Mutta virallinen Ruotsi on tehnyt puolestaan alistumisesta itseisarvon. Tottakai se on huomattu etnisesti edistykselliselläkin taholla. Eli viimeistään kolmen vuoden sisällä Ruotsissa alkaa sisällissota. Vaikka te kieltäisitte sen olemassaolon. Ja jos te kiellätte sen olemassaolon on Ruotsi hävinnyt jo ennen kuin sota alkaa.
Pääministeri tunsi olevansa kuin ikävässä haastattelussa ja pelasi aikaa:
- Sisällissodan… mitä se siis käytännössä tarkoittaa… eihän Ruotsissa…
Sotilastiedustelun päällikkö jatkoi:
- Tiedätte hyvin että Ruotsissa on ollut käynnissä matalan intensiteetin sisällissota jo vähintään viimeiset kaksikymmentä vuotta. Nyt tilanne muuttuu avoimeksi ja organisoidummaksi toiminnaksi. Niin kuin juuri luitte, noilla etnoalueilla on ainakin 50.000 miestä joilla on hallussaan jonkunlainen konetuliase. Niitä on kuljetettu Ruotsiin jo iät ajat ja vauhti on kiihtynyt. Olemme saaneet haltuumme vain murto-osan. Tähän mennessä kantaväestön elämä on pyritty tekemään muuten vain sietämättömäksi että ne älyäisivät lähteä pois. Ja hyvin moni on lähtenyt. Seuraavassa väistämättömässä vaiheessa kantaväestö yksinkertaisesti ajetaan pois. Aseen uhalla. Joka ei lähde, ammutaan. Etnoalueilla tiedetään oikein hyvin että poliisi ei lähde saamaan selkäänsä. Vaikka sillä olisi valtuudetkin, joita sillä ei ole. Jos siinä vaiheessa poliisi yrittää jotain, niin sekin ammutaan.
- Toisin sanoen nimenomaan Skånessa – ensimmäisenä – tapahtuu etninen puhdistus. Alue muuttuu puhtaasti etniseksi – siis toisin sanoen islamilaiseksi – alueeksi jossa valtaa pitävät sekä islamilaiset joukot että erilaiset rikollisjoukkiot. Sinänsä noitten kahden erottaminen toisistaan on lähinnä veteen piirretty viiva. Ja ellei mitään radikaalia meidän puoleltamme tapahdu, niin valtiovalta suostuu elättämään Skånen islamilaisen erillisalueen niin kuin aina ennenkin selittäen asian jollain tavalla luonnolliseksi ja hyväksyttäväksi kehitykseksi koska Ruotsi on koko maailman kansankoti ja muita koottuja huonoja satuja. Toisin sanoen Ruotsi on käytännössä sen elättämänsä erillisalueen siirtomaa. Mikä puolestaan alentaa samanlaisen aseellisen toiminnan kynnystä muuallakin Ruotsissa. Lopputuloksena on koko maan laajuinen kaaos ja maan nimeltä Ruotsi lopullinen katoaminen kartalta.
![]()
Tällä hetkellä pääministeri näytti lähinnä pieneltä pojalta jolle oltiin juuri kerrottu ettei joulupukkia olekaan olemassa. Hän harjoitti hieman virallista rykimistä ja totesi sitten, toivoen edes tittelinsä hieman vakuuttavan noita miehiä.
- Mutta tehän edustatte Ruotsin valtion väkivaltakoneistoa. Oletan, että teillä on sentään kyky estää tämä… no… skenaario.
Nyt vastasi puolestaan puolustusvoimien komentaja:
- Oletatte väärin. Tällä hetkellä emme pysty tekemään juuri mitään. Kahdesta syystä.
- Mikä on se ensimmäinen?
- Voimamme eivät yksinkertaisesti riitä. Kiitos siitä että aikananne lopetitte asevelvollisuuden ja olette tehneet sen palauttamisenkin lähinnä vitsiksi. Niin kuin totesin, vastapuolellamme tulisi olemaan noin 50.000 aseistautunutta ja enempivähempi järjestäytynyttä vihollista joista hyvin monella on sotilaskoulutus. Raskasta aseistusta siellä on vähemmän, ehkä jonkun verran kranaatinheittimiä ja panssarintorjunta-aseistusta. Mutta mikäli tuleva kehitys aiotaan estää voimalla, niin siinä tapauksessa hyökkääjällä eli meillä on tosiasiassa käytettävänään kaksi prikaatia vakinaista väkeä sekä maksimissaan kaksikymmentätuhatta kodinturvajoukkojen miestä. Eli jo miesmäärällisesti olemme alakynnessä.
- Tilannetta tasoittaa sinänsä se, että meillä on kalustollinen ylivoima. Ainakin paperilla. Miehistönkuljetusvaunja on riittävästi. Rynnäkkövaunuja on kolmisensataa. Leopard-taistelupanssareita noin sata ja koipussissa löytyy vielä vanhempia IKV 91-vaunuja. Mutta tämä on vain paperilla. Huollon puutteessa niistä kaikista on käyttökunnossa ehkä kolmasosa, jos sitäkään. Eikä läheskään jokaiselle ajoneuvolle löydy osaavaa kuskia. Kas kun niitä ei ole koulutettu tarpeeksi. Kranaatinheittimiä meillä on useita satoja, tosin lähinnä varastoissa mutta tykistöä vain – för helvete – neljä, toistan neljä putkea. Ilmavoimien puolella Gripenit pystyvät oikein hyvin maatukitehtäviin mutta yli sadan koneen kirjavahvuudesta niitä on tosiasiallisesti käytössä vain parikymmentä ja sekä huollon että maatehtäviin sopivan aseistuksen hankkiminen kestää oman aikansa. Mutta tämä oli vasta ensimmäinen syy. Se toinen on tärkeämpi, ja olennaisin.
- Mikä se sitten on?
- Ruotsalaiset siviilit. Jos puhutaan Skånen ja Blekingen maakunnista niin siellä väestöstä vielä neljäkymmentä prosenttia väestöstä on kantaruotsalaista. Kun etnojoukot aloittavat vihollisuudet niin kantaruotsalaiset ajetaan pois alueelta. Mikä on tietysti paha jo itsessään. Mutta jos me vastaamme vihollisuuksiin väkivallalla niin etnoilla on silloin käsissään noin puoli miljoonaa ruotsalaista panttivankia. Ja teillekään ei liene epäselvää mihin nuo islamilaiset joukot kykenevät siviileihin kohdistetun raakuuden alalla. Eli jos pyrimme selvittämään asian voimakeinoin niin tällä hetkellä juuttuisimme alivoimaisina käytyyn taisteluun jonka saattaisimme hyvinkin hävitä ja aikaansaada samalla ruotsalaisiin kohdistuvan kansanmurhan.
Pääministeri nojasi tuolinsa selkämykseen ja katsoi kaukaisuuteen aivan kuin sieltä olisi tullut jonkunlainen vastaus ja neuvo. Hän oli älykäs mies. Hän ymmärsi kyllä oikein hyvin hänelle esitetyn aineiston. Se ei koskaan ollut tuottanut ongelmia. Hankalampaa oli tehdä johtopäätöksiä. Ja ennen kaikkea niitä väistämättä seuraavia päätöksiä. Tosin päätöksiä häneltä ei vielä oltu kysytty. Epäilemättä noilla miehillä oli vielä useampi ässä hihassa. Ne oli kaikki kuunneltava.
- No mitä sitten ehdotatte?
Nyt vastasi puolestaan Säpon pääjohtaja:
- Aikalisää.
- Ja kuinka se saavutetaan?
- Antautumalla.
- Mitä helvettiä? Lasketteko leikkiä?
- Eikös se selvinnyt jo keskustelun alussa? Tässä ei ole enää varaa vitsailuun. Me emme laske leikkiä. Antautumisella tarkoitan sitä, että aloitatte välittömästi neuvottelut siitä, että Skånesta ja Blekingestä muodostetaan maahanmuuttajien hallinnon – siis toisin sanoen islamilaisen hallinnon – alainen autonominen alue jonka elatuksen tähän astisella tasolla Ruotsin valtio takaa. Samalla annetaan muualla Ruotsissa asuville etnisille mahdollisuus muuttaa tuolle alueelle ja tuetaan muuttoa rahallisesti. Ja tuetaan rahallisesti myös sitä, että kaikki varsinaiset ruotsalaiset ja ei-islamilainen väestö muuttaa alueelta pois. Toisin sanoen suoritetaan väestönvaihto. Se tulee tapahtumaan joka tapauksessa joten jos varmistamme että ruotsalaiset eivät jää tyhjän päälle niin he muuttavat pois oikein mielellään.
- Virallisesti ilmoitatte että kyseessä on Ruotsin kansankodin kädenojennus sen islamilaisille veljille ja sisarille. Kädenojennus joka mahdollistaa islamilaisten elää rauhassa ilman päällekäyvää ja iholle tunkevaa länsimaista kulttuuria ja samalla se on osoitus siitä kuinka kaksi sinänsä voimakkaasti toisistaan eroavaa yhteiskunnallista järjestelmää voi elää rauhanomaisesti saman valtion rajojen sisällä. Ja muuta suvaitsevais-tiedostavaa lässynläätä. Luonnollisesti suostutte siihen että Ruotsi elättää kyseisen alueen sillä tiedätte itsekin ettei se itse siihen pysty. Etnoalueella juhlitaan ampumatta saatua voittoa, tyydytään tilanteeseen muutamaksi vuodeksi – kunnes nälkä luonnollisesti kasvaa syödessä ja se pyrkii totta kai laajentumaan – ja samaan aikaan siellä eri aseelliset rikollisjoukkiot ja islamilaiset miliisiryhmittymät keskinäisissä reviirikisoissaan harventavat toistensa aseellista voimaa. Se antaa meille tarvittavan lisäajan.
- Jolla te teette tarkalleen ottaen mitä?
Nyt puheenvuoron otti jälleen puolustusvoimien komentaja.
- Tietenkin vahvistamme voimiamme mahdollisimman paljon. Asevelvollisuus on sinänsä palautettu mutta nyt se laitetaan oikeasti toimimaan. Aloitamme jälleen joukkotuotannon. Samoin kodinturvajoukkojen määrä on nopeasti vähintään kaksinkertaistettava. Juuri niissä joukoissa on ollut erittäin motivoitunutta väkeä ja halukkaita riittää yllin kyllin lisää. Hallussamme oleva asemateriaali on huollettava kuntoon. Mutta tämäkään ei riitä. Omin voimin olemme kuitenkin liian hitaita ja heikkoja. Siksi olemme tehneet taustatiedusteluja Suomen, Tanskan, Norjan, Puolan ja Baltian maitten puolustusvoimien edustajien kanssa.
Pääministeri mietti että teknisesti ottaen nuo kolme miestä olivat syyllistyneet maanpetokseen. Mutta se oli nyt katsottava sormien läpi. Hän oli poliittisen uran aikana todennut monesti että on aivan turhaa takertua yksityiskohtiin. Ensimmäisen kerran nyt taisi todellakin olla niin.
- Kertokaa mitä nämä yhteydenotot ovat saaneet aikaiseksi.
Sotilastiedustelun päällikkö aloitti:
- Ensinnäkin näissä maissa – erityisesti Suomessa, Norjassa ja Tanskassa – koetaan että heillä on tietynlainen velvollisuus auttaa Ruotsia. Onhan tosi että oma haittamaahanmuuttajatilanteemme paheni entisestään kun noissa maissa siirryttiin kansallismielisten hallitusten aikaan. Kun siellä taikaseinä lopetettiin niin haittamaahanmuuttajat siirtyivät – minnekäs muualle – kuin pääosin tänne Ruotsiin. Siellä sentään älyttiin toimia ajoissa. Ei tarvittu kuin elatusautomaatin lopettaminen ja osittainen liikekannallepano niin että armeija oli näkyvästi kaduilla ja ampui ne muutamat riehujat jotka ottivat selvää oliko kantaväestö tosissaan. Huomaten että olivat. Siellä se riitti. Meillä se ei riitä. Jos on olemassa joku Libanon-laskukaava niin meillä se on ikävä kyllä ylitetty. Ja naapurimaissamme ei olla ollenkaan mielissään siitä että Ruotsiin on syntymässä agressiivinen ja laajentumishaluinen islamilainen valtio.
Puolustusvoimien komentaja jatkoi:
- Alkuvaiheessa noitten maitten apu on koulutusta. Mikä voidaan myydä niin hallitukselle kuin valtiopäiville sillä, että varustaudutaan Venäjän uhkaan. Venäläiset puolestaan tietävät että kyse on aivan muusta joten siitä suunnasta ei ole tulossa sen kummempia protesteja kuin ehkä muodon vuoksi. Suomalaiset ovat luvanneet antaa koulutusta juuri niillä aloilla joissa kaipaamme kipeimmin osaamista ja lisävoimia. Uudenmaan Prikaatiin perustetaan yksinomaan ruotsalaisia kouluttava sotilaspoliisikomppania. Lisäksi he ovat valmiita kouluttamaan rannikkojääkäreitä sovelletusti eli koulutuksen painotus on asutuskeskustaistelussa.
- Kaartin Jääkärirykmentti puolestaan on valmis perustamaan ylimääräisen kaupunkijääkärikomppanian. Komento- ja opetuskielenä siellä on suomi mutta tietojemme mukaan ruotsinsuomalaisessa vähemmistössämme on yllin kyllin halukkaita vapaaehtoisia. Ja erittäin tärkeää on se tieto, että Satakunnan Tykistörykmentti on valmis kouluttamaan miehiä tykistöön. Se aselaji kun on meillä päästetty täysin näivettymään. Koulutus tapahtuisi vanhemmalla venäläisellä tykkikalustolla jotka Suomessa poistuisivat pian käytöstä mutta mitkä ovat sinänsä omaan tilanteeseemme nähden hyvin käyttökelpoisia. Vihollisellamme kun ei ole ilmavoimia eikä tykistöä. Kalustoa olisi luvassa hyvinkin sata putkea. Sillä alkaa olla jo merkitystä.
- Tanska ja Norja ovat myös valmiita antamaan koulutusapua. Kumpikin on valmis perustamaan erillisen koulutuskomppanian ruotsalaisille. Kaikissa näissä maissa koulutettavat sotilaat koulutetaan vähintään aliupseereiksi ja he sitoutuvat palvelemaan koulutuksen jälkeen ylimääräisen vuoden Ruotsissa santsareina. Samaan aikaan tietysti nostamme omaa koulutuksen määrää ja tasoa niin paljon kuin resurssimme antavat myöten. Kun ollaan lähes nollapisteessä niin siitä on huonoa ja hidasta rakentaa. Sitten kun olemme valmiita operaatioomme, noista maista on luvassa muutakin apua.
Pääministeri oli kuunnellut tarkkaavaisesti ja keskeyttämättä mutta nyt hän kysyi, viitaten huomaamattaan samalla tavoin kuin koululainen ala-asteella:
- Mitä on tämä muu apu?
Puolustusvoimien komentaja katsoi pääministeriä silmiin ja luki ulkomuistista koneen tarkkuudella:
- Suomi: Kaksi täysivahvuista moottoroitua prikaatia. Varustettuina tykistöllä – kummassakin 36 putkea – sekä rynnäkkö- ja kuljetuspanssareilla. Kaksi erillistä panssaripataljoonaa. Kaksi erillistä tykistörykmenttiä eli siis vielä 72 putkea lisää. Kolme erillistä kaupunkijääkärikomppaniaa. Kolme erillistä sotilaspoliisikomppaniaa. Erikoisjoukkoja Erikoisjääkärikomppaniasta sekä Rannikkoprikaatin erikoistoimintaosastosta. Tämän lisäksi huolto- ja lääkintäyksiköitä.
- Tanska: Täysivahvuinen moottoroitu prikaati. Yksi erillinen patteristo eli 18 putkea. Kaksi erillistä pansarivaunukomppaniaa. Erikoisjoukkoja Jægerkorpsetista sekä huolto- ja lääkintäyksiköitä.
- Norja: Täysivahvuinen moottoroitu prikaati. Yksi erillinen patteristo eli 18 putkea. Kaksi erillistä panssarivaunukomppaniaa. Kaksi erillistä sotilaspoliisikomppaniaa. Erikoisjoukkoja Forsvarets Spesialkommandosta. Sekä huolto- ja lääkintäyksiköitä.
- Puola: Yksi täysivahvuinen panssariprikaati. Kaksi täysivahvuista jalkaväkiprikaatia. Kaksi erillistä tykistöpatteristoa. Kaksi erillistä raketinheitinpatteristoa. Erikoisjoukkoja JW GROMista. Sekä huolto- ja lääkintäyksiköitä.
- Baltian maat: Yksi jalkaväkipataljoona kustakin.
- Lisäksi kaikki nämä maat ovat valmiita antamaan meille tukea kaikilla ilma- ja merivoimillaan.
Pääministeri oli jonkun aikaa aivan hiljaa. Peläten seuraavaa kysymystä. Tässähän oltiin vasta puhuttu siitä, mitä tarvittaisiin ja mitä oli tarjolla. Ei siitä, mitä sillä tarvittavalla tehtäisiin. Lopulta hän rohkaistui ja kysyi:
- Ja tarkalleen ottaen mikä tämä operaatio on ja ennen kaikkea mihin sillä pyritään?
Puolustusvoimien komentaja jatkoi ilmeenkään värähtämättä:
- Käytämme tästä työnimeä Operaatio Gustav Vasa. Ja sen tarkoituksena on tietenkin etnisen erillisalueen olemassaolon lopettaminen, sen asevoiman täydellinen tuhoaminen sekä pääosan haittamaahanmuuttajaväestöstä siirtäminen pois Ruotsista.
- Pois? Mihin?
- Merkeliläiset valtiot eli Saksa, Hollanti, Belgia ja Ranska ottavat edelleenkin vastaan kaikki tulijat. Varsinkin kun niitten määrä on viimeisen kolmen vuoden aikana ollut vähissä. Sen jälkeen kun Etelä-Euroopan valtiot lopultakin tukkivat Välimeren. Tietysti jos on halukkaita palaamaan lähtömaihinsa niin sekin onnistuu. Itse asiassa norjalaiset ovat luvanneet auttaa tässä huomattavan suurella kauppalaivatonnistollaan ja mikäli maksamme arabimaille siitä, että he ottavat ihmisiä vastaan niin se tulee Ruotsille pitkässä juoksussa huomattavasti halvemmaksi kuin nykyinen tilanne.
- No… kuinka… kuinka tämä operaatio sitten käytännössä suoritetaan?
- Edullisinta on suorittaa se talvella vaikka Skåne ei varsinaisesti mikään Norrlanti olekaan ja mielellään vielä Ramadanin aikaan. Operaatio aloitetaan sillä, että koko Ruotsiin masinoidaan ensiksi pari viikkoa kestävä logistiikka-alan lakko. Mikä tahtoo sanoa sitä, että koska etnoalue on täysin riippuvainen täältä kuljetetusta ruuasta sen varastot vähenevät. Virallisesti armeija toimii lakkorikkurina ja ilmoittaa kuljettavansa elintarvikkeita mutta tosiasiassa niillä kuljetuksilla siirretään miehistöä ja kalustoa kohti etnoaluetta. Samaan aikaan niin Suomi, Tanska kuin Norja alkavat siirtää joukkojaan rahtialuksiin ja rautateille ennalta sovitun suunnitelman mukaisesti.
- Operaation toisessa vaiheessa etnoalueen taikaseinä suljetaan. Kaikenlainen rahavirta lopetetaan ja etnoalueen ruotsalaisissa pankeissa olevat tilit suljetaan. Samalla katkaistaan energia. Suurin osa sen alueen energiasta tulee varsinaisen Ruotsin puolelta ja mikäli ne ovat saaneet jonkun voimaloista toimimaan arabimaista ostettujen ammattilaisten avulla niin ilmavoimamme pommittavat noitten voimaloitten muuntoasemat. Seuraava ilmaisku on operaatioon osallistuvien maitten yhteinen ja se kohdistuu kaikkiin etnoalueitten hiemankin suurempiin sotilaallisiin kokonaisuuksiin. Me saamme iskua varten Yhdysvalloilta reaaliaikaista satelliittitiedustelutietoa. Samaan aikaan maitten merivoimat saartavat etnisen alueen satamat.
- Entä sitten?
- Sitten yksinkertaisesti ilmoitamme tilanteen etniselle alueelle. Elatusautomaatti on loppunut ja vapaaehtoisesti maasta poistuvat alkakoot liikkua kohti satamia. Piste. Asiasta ei neuvotella. Aikaa kaksikymmentäneljä tuntia. Mikäli ehtoihin ei suostuta, alkaa suurhyökkäys ja kaikki vastarinta tuhotaan armotta.
- Suostuvatko ne siihen?
- Arvioimme että siihen on noin 5 – 10 prosentin todennäköisyys.
- Kuinka hyökkäys tapahtuu?
- Kuinka hyökkäys asutulla alueella yleensä tapahtuu? Motorisoidut yksiköt etenevät tykistön ja ilmavoimien tukemana. Ampuen kaiken paskaksi edessään. Takana tulevat kodinturvajoukot ja siistivät alueen. Siviiliuhreja tulee aivan varmasti. Ehkä jopa kymmeniä tuhansia. Kaikki aseelliseen vastarintaan ryhtyneet ammutaan armotta. Me emme lähde käymään sotaa siistin ruotsalaisesti vaan me lähdemme voittamaan. Ja yksi aseemme tulee olemaan kauhu.
- Kauhu?
- Kauhupa hyvinkin. Minkä islamilaiset oikein hyvin hallitsevat itsekin ja on aika heidänkin maistaa omaa lääkettään. Kiinni jääneet aseelliset miehet ammutaan. Ne ammutaan nimenomaan naissotilaitten toimesta. Lisäksi ne haudataan sianlihan palasten ja sisälmysten sekaan. Kaikki tämä kuvataan ja lyödään internettiin. Kas kun sillä tavoin kuollessaan islamilainen päätyy helvettiin. Tuplavarmistuksella. Niin ne ainakin uskovat. Kun sen lisäksi leviää tieto että aseettomat antautujat säästetään, se syö huomattavan osan tappelunhalusta. Samoin kuin tietysti se, että etnisen alueen joukot eivät saa ase- eikä tarviketäydennystä mistään. Samoin elintarviketilanne romahtaa nopeasti. Sitä varten liittolaismaistamme osallistuu operaatioon varsin paljon huoltoyksiköitä jotka ruokkivat antautuneet ja internoidut siviilit.
- Entä kun taistelu on voitettu?
- Sitten alkavat laivaukset niin Saksaan kuin muuallekin. Ja teidän – puhun nyt hallituksestanne – kohdalla on sitten vielä eräs seikka.
- Mikä?
- Siinä vaiheessa kun Operaatio Gustav Vasa alkaa, te luovutatte vallan sotilashallinnolle, eroatte ja pyydätte Ruotsin kansalta julkisesti anteeksi niin itsenne kuin edellisten poliitikkosukupolvien puolesta sitä äärimmäistä typeryyttänne joka on ajanut Ruotsin tähän tilanteeseen. Tällä teolla te itse muuten pelastatte itsenne vastuusta. Saatte jopa jonkunlaisen sankarin maineenkin. Mies, joka kantoi vastuunsa ja puhkaisi mätäpaiseen.
- Entä jos en suostu?
- Muistakaapa se tiedustelutieto jonka tapaamisemme alussa luitte. Pälkähästä päässeen sankarin sijasta teistä tulee symboli sille että juuri teidän aikananne alkoi Ruotsin lopullinen luovuttaminen islamilaisille. Ruotsin Libanon on vain muutaman vuoden päässä. Sitä me emme voi enää estää. Mutta lopputulokseen me voimme vielä vaikuttaa. Jos odotamme viisitoista vuotta niin siihenkin on olemassa manuaali mutta se on valitettavasti kirjoitettu saksan kielellä. Ja seuraavan viidentoista vuoden kuluttua se manuaali on ehditty kääntää arabiaksi. Miettikää sitä, pääministeri. Miettikää hyvin tarkkaan. Me otamme teihin yhteyttä kolmen vuorokauden kuluttua.
Kolme miestä poistui pääministerin työhuoneesta ottaen samalla tiedustelutiedot sisältäneen tabletin mukaansa. Työhuoneen ovi loksahti kiinni ja oven sulkeutuessa se tuntui samalla sulkevan ajatuksen menestyksekkäästä pääministerikaudesta joka etenisi samalla lailla kuin aikaisemmillakin pääministereillä. Eli kuvien palvomisena, totuuden kieltämisenä ja kuluneitten iskulauseitten loputtomana jauhamisena. Pääministeri olisi halunnut olla suuttunut noille kolmelle miehelle jotka olivat kouluttaneet häntä kuin pientä koululaista. Häntä, pääministeriä.
Mutta ei hän voinut.
Hän tiesi, että miehet olivat oikeassa. Itse asiassa hän oli tiennyt noitten miesten selittämät asiat jo aikaa sitten, mutta oli toivonut että hänen uransa aikana oltaisiin vielä lasketeltu tasaista itseään pettävää alamäkeä ennen tulevaisuudessa väistämättä odottavaa törmäystä.
Mutta se tulevaisuus oli nyt. Sitä ei voinut enää lykätä.
Nyt olisi aika toimia. Keinoja kaihtamatta. Ei ollut enää muita kuin kovia keinoja. Ja nyt tarvittaisiin valtiomiehiä antamaan kovia käskyjä. Poliittisen broilerin sijasta. Kuinkas se sanonta menikään?
Vaikeat ajat tuottavat vahvoja miehiä
Vahvat miehet tuottavat hyviä aikoja
Hyvät ajat tuottavat heikkoja miehiä
Heikot miehet tuottavat vaikeita aikoja
Heikot miehet olivat saaneet jälleen aikaan vaikeat ajat. Nyt oli jälleen aika vahvojen miehien. Jotka korjaisivat heikkojen miesten tahtoen tai typeryyttään aikaansaamat virheet. Ja ehkä varmistaisivat, ettei niitä virheitä koskaan enää toistettaisi.
Pääministeri huokaisi.
Niin. Nyt olisi vahvojen miesten aika. Valtiomiesten aika. Mutta ei hänen aikansa. Hän tiesi olevansa pelkkä moraaliton ja selkärangaton poliittisen broilerikoneiston vuosikymmeniä kestäneen kannanjalostuksen tuote.
Ei hänestä olisi kuin pakenemaan. Siis miksipä viivyttelemään? Virallisesti hänet tunnettiin yksityisaseitten ankarana vastustajana joka oli usein sanonut että aseet eivät luo turvallisuutta. Se ei estänyt häntä säilyttämään työpöytänsä laatikossa Walther P38-pistoolia, joka oli periytynyt hänen suvussaan. Kaikki sujui nopeasti, sillä hän ei halunnut enää ajatella. Ainoa ajatus, joka hänen päässään pyöri oli ”syyllinen… pako…”. Hän latasi pistoolin, laittoi piipun suuhunsa ja painoi sen enempää miettimättä liipaisinta.
![]()
Kolme päivää myöhemmin eräälle Tukholman saaristossa sijaitsevalle kesämökille oli kokoontunut neljä miestä. Ruotsin puolustusvoimien komentaja, Ruotsin turvallisuuspoliisin Säpon pääjohtaja sekä Ruotsin sotilaallisen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun päällikkö. Neljäs mies oli Suomen puolustusvoimien tiedustelulaitoksen everstiluutnantti joka toimi yhteyshenkilönä nyt mitä varmimmin toteutumatta jäävän operaatio Gustav Vasan tiimoilta. Puolustusvoimien komentaja otti hörpyn olutpullostaan, sytytti pikkusikarin ja totesi lyhyesti:
- Läskiks meni.
Suomalainen eversti oli myös sikarimiehiä ja omaansa sytyttäessään hän sanoi:
- Niin meni. Se yksi laukaus jonka pääministerinne ampui aivoihinsa tulee aikanaan maksamaan vähintäänkin kymmeniä tuhansia kuolleita ruotsalaisia.
Virallisesti oltiin ilmoitettu että pääministeri oli kuollut äkilliseen aivoinfarktiin mutta näitten miesten tehtävänä oli olla perillä asioista ja he toki tiesivät hänen ampuneen itsensä. Säpon pääjohtaja totesi puolestaan:
- Niin… nythän on sillä lailla että kyseisen vastuutaan paenneen vainajan tilalle tulee pääministeriksi se tietty kokoomuslainen naikkonen josta ei osaa sanoa onko hän jäsenenä maltillisessa kokoomuksessa, vihreissä vaiko feministikt initiativissa. Niin että voinemme todeta että operaatio Gustav Vasa lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen.
Tähän kommentoi tiedustelulaitoksen päällikkö:
- Jos nyt totta puhutaan niin loppujen lopuksi yrityksemme oli alunperinkin tuuleen huutamista. Vaikka poliitikot tajuaisivatkin faktat, ne jatkavat joka tapauksessa samalla linjalla. Meidän olisi pitänyt keskittyä alunperinkin operaatio Adlercreutziin.
Suomalainen everstiluutnantti kommentoi tähän:
- Se olisi ollut varminta. Mutta joka tapauksessa sopimuksemme pitää vaikka operaatio vaihtuu. Ryhdymme kouluttamaan valitsemianne luotettavia miehiä sekä sotilaspoliiseiksi että kaupunkijääkäreiksi. Niitä tulette siinä operaatiossa tarvitsemaan. Kyseisen maittemme välisen sotilaallisen yhteistyön saatte kyllä tällekin feministihallitukselle myytyä kun sanotte sen tapahtuvan Venäjän uhan vuoksi.
Operaatio Adlercreutzissa oli yksinkertaisesti kysymys sotilasvallankaappauksesta. Suomessa koulutettavat miehet, ruotsalaiset erikoisjoukot Särskilda Operationsgruppen ja kodinturvajoukot olisivat siinä oleellisessa osassa. Muu armeija olisi alkuun sormi suussa mutta kun huomaisi että puolustusvoimien johto olisi siinä mukana niin sekin tulisi joko mukaan aktiivisesti tai ainakin pysyisi kasarmeissaan. Niin sanotut pride-upseerit neutraloitaisiin heti toiminnan alussa samoin kuin korkein poliisijohto. Niin hallitus kuin hallitusta tukevat kansanedustajat vangittaisiin.
Kyseinen vallankaappaus oli valmistelua sille, että operaatio Gustav Vasaa voitaisiin ryhtyä valmistelemaan. Tällä kesämökillä suunnittelevalla voimakolmikolla ei sinänsä ollut minkäänlaista halua ottaa itselleen valtaa. Mutta ilman vallankaappausta ei Ruotsin valtiota voitaisi enää pelastaa. Miehet ajattelivat että tältä on varmaan aikanaan tuntunut Augusto Pinochetistakin. He eivät välittäisi vaikka tulevat ruotsalaispolvet kiroaisivat heidän nimeään. Tärkeintä heille oli varmistaa että niitä tulevia ruotsalaispolvia vielä olisi. Olisi tietenkin mahdollista että sotilasvallankaappaus jouduttaisi etnisten aseellisten joukkojen omaa vallanottoyritystä ja silloin naapurimaitten apu olisi elintärkeää. Ruotsin oma armeija ei ollut vielä lähellekään valmis.
Suomalainen eversti totesi:
- Niin me kuin muutkin operaatiota tukevat maat tulemme auttamaan teitä kaikin mahdollisin keinoin. Olisi aina parempi jos Ruotsi selviäisi tästä taistelusta mahdollisimman pitkälle omin voimin ja ennen kaikkea omasta tahdostaan. Sillä muutenhan ei ole muuta mahdollisuutta kuin siirtyä siihen kolmanteen operaatioon. Koska on joka tapauksessa selvää että niin Suomi, Tanska, Norja, Puola ja Baltian maat eivät missään nimessä tule sallimaan islamilaisen valtion syntymistä paikalle, jossa joskus oli maa nimeltä Ruotsi.
Niin. Mikäli operaatio Adlercreutz ei onnistuisi olisi edessä operaatio Prahan Syksy eli Ruotsin miehitys naapurimaitten toimesta. Operaatiosta oli sovittu yhdessä Ruotsin korkeimman sotilaallisen ja tiedustelujohdon kanssa. Ruotsalaiset lamauttaisivat itse puolustusvoimien viestiyhteydet samalla kun suomalaiset aloittaisivat Ruotsin miehityksen Lapista, norjalaiset Dalslandista ja Bohusläänistä, tanskalaiset Skånesta ja puolalaiset suorittaisivat maihinnousuja eteläisen Ruotsin Itämeren puoleisiin satamiin. Miehitykseen osallistuisi joukkoja myös Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Suunnitelman mukaan Ruotsin puolustusvoimat eivät vastustaisi miehitystä vaan miehityksen myötä operaatio Gustav Vasa alkaisi suoraan liikkeestä.
Ruotsin puolustusvoimien komentaja huokaisi syvään ajatellessaan tätä vaihtoehtoa:
- Se tarkoittaisi sitä että kävisimme sotaa islamilaisia vastaan lähes kaikkialla Ruotsissa ja ruotsalaiset siviilit olisivat keskellä taisteluja sekä islamilaisten panttivankeina. Operaatio Adlercreutz ei saa epäonnistua. Jumala Ruotsia varjelkoon.
Mökin rantaan saapui moottorivene ja tontille myös helikopteri. Miehet puristivat toistensa käsiä. Ruotsalaiset siirtyivät moottoriveneeseen ja suomalainen helikopteriin joka veisi hänet Suomeen.
Oli paljon työtä tehtävänä.
Lukijalle: Kiitos tästä Ruotsia koskevan tulevaisuusfiktion inspiraatiosta kuuluu, no, Ruotsille. Olen tehnyt tulevaisuusfiktioita ennenkin ja saanut joskus palautetta että ei toi noin menisi. Tällä kertaa torpedoin itse oman kirjoitukseni saman tien. On hyvin epätodennäköistä että Ruotsissa kukaan uskaltaa edes suunnitella moista. Kyseessä olikin lähinnä kertomuksen muotoon puettu ymmärrysharjoitus siitä kusesta, mihin valtio nimeltä Ruotsi on itsensä saattanut ja muistutus siitä mitä Ruotsin tien seuraaminen tietää suomalaisillekin.
Teutates Ruotsia siunatkoon jos vielä viitsii. Jumala on jo heittänyt pyyhkeen kehään. Meinaan, Jumala auttaa vain niitä jotka auttavat itseään.
Aikaisempia tulevaisuusskenaarioita jotka liittyvät Ruotsiin joko kokonaan tai osittain:
Ja vielä yksi vaihtoehtohistoria:
