Quantcast
Channel: Yrjöperskeles-blog
Viewing all 1897 articles
Browse latest View live

EPÄILYKSEN PIRU JA VIRHE EVOLUUTIOSSA

$
0
0
Helsingin Kalliossa sijaitsevassa yksiössä istui tietokoneensa äärellä eräs tiedostava ihmisyksilö. Tarkemmin sanottuna kyseinen yksilö oli tiedostava neiti-ihminen ja vielä tarkemmin sanottuna 28-vuotias Nannastiina Herpiö joka opiskeli Helsingin Yliopistossa feministisesti sovellettua poliittista sovellushistoriaa sekä naisnäkökulmapainotteista naistutkimuksen tutkimusmenetelmien tutkimusta. Sen lisäksi hän oli aktiivinen toimija vihreissä nuorissa, Amnestyssa, veganismin ja halal-lihan tukiryhmittymässä sekä LBGT against islamophobia worldwide-ryhmittymässä. Hän siemaili verkossa surffatessaan punaviiniä ja söi samalla hieman idätettyjä linssejä. Vaikka hän oli tällä hetkellä vierailemassa niin sanotuilla vihasivustoilla niin hän tunsi silti olonsa rauhalliseksi ja tyytyväiseksi.

Hänen yliopistolliset ystävänsä olivat aikaa sitten lopettaneet kyseisillä vihasivustoilla käynnin ja keskittyivät lähinnä omiin Rasmus-, Tesmus-, Humus-, Nännys-, Onanus- ja Ryhmäonanus-ryhmiinsä joissa löytyi aina samanmielinen tiedostava ystävä joka tiesi mitä rakastaa ja ketä tuli vihata. He olivat hieman ihmetelleet sitä, että Nannastiina vielä jaksoi vierailla mokomissa internetin kloaakeissa joista ei saanut itselleen muuta kuin tiedostavaa närästystä sekä akateemisen painetilan josta ei yhdellä punkkulasilla selvinnyt. Ne kuvottavat sivustot olivat täynnä vihapuhetta ja ennen kaikkea väärässä tarkoituksessa käytettäviä faktoja. Ne perkeleet olivat muuttaneet faktatkin vihan välineiksi eivätkä ymmärtäneet että faktat tuli ensiksi määritellä siihen koulutettujen ihmisten toimesta. Eihän helvetti soikoon maaöljyäkään voinut raakana laittaa bensatankkiin. Se tuli jalostaa ensin.

Kyllähän Nannastiina sen tiesi. Mutta se ei haitannut häntä. Hän kävi vihasivustoilla vahvistamassa uskoaan ja sai jokaisesta vierailusta lisää vahvistusta. Sillä noista sivustoista puuttui olennainen ja sen myötä kaikki. Toki siellä vedottiin faktoihin. Eivätkä ne olleet vääriä. Ei Nannastiina sitä kiistänyt.

Kyllä Nannastiina ihan hyvin tiesi, ettei kehitysmaalaisesta maahanmuutosta ollut koskaan ollut Suomelle hyötyä vaan sitä vastoin se oli tullut hemmetin kalliiksi.

Nannastiina tiesi myös sen, että tietyt kehitysmaalaiset väestöryhmät syyllistyivät niin seksuaali- kuin väkivaltarikoksiin parikymmentä kertaa enemmän kuin tavalliset etniset suomalaiset.

Hänelle oli myös hyvin selvää että kenen tahansa valtamedian hehkuttaman sankarikehitysmaalaisen kaapista saattoi löytää yllättäviä luurankoja jos vain vähänkin viitsisi tönkiä ja media yritti pitää epätoivoisesti yllä jonkunlaista maahanmuuttajasankarikuvaa.

Totta kai hän tiesi senkin, että tavallisten suomalaisten ihmisten keskuuteen pykätty vastaanottokeskus jonne oli sijoitettu sata arabimiestä sai aikaan levottomuutta ja turvattomuutta ja sen saivat aikaiseksi nimenomaan ne arabimiehet. Eivät tavalliset suomalaiset.

Nannastiinalle oli myös selvää, että ei miesten ja naisten palkkauksessa ollut aikoihin ollut mitään eroja. Kyse oli ammatinvalinnasta ja siihen nähden naisilla oli aivan samanlainen vapaus kuin miehilläkin. Hän tiesi että yksi euro oli yksi euro.

Mutta millään noista asioista ei ollut merkitystä. Noitten viha-ajattelijoiden kirjoitukset olivat täynnä lukuja, numeroita, käyriä, metrejä, tunteja, minuutteja, kiloja, litroja, faktoja, tylsiä faktoja, todistettuja faktoja, analysoituja faktoja, eteenpäin jaettuja faktoja.

Ja juuri siksi he olivat väärässä ja Nannastiina oikeassa. Heiltä puuttui se olennainen joka Nannastiinalla puolestaan oli.

Tunne.

Palava tunne.

Oikeassa olemisen juovuttava tunne.

Se palava tunne, joka sytytti liekin elämän kynttilään ja jota ilman kynttilä olisi vain mitattavissa oleva määrä merkityksetöntä ainetta. Nuo viha-ajattelijat panostivat merkityksettömään ja unohtivat olennaisen. Ja niihin kirottuihin faktoihinsa turvautuessaan he myös syyllistyivät rikoksista suurimpaan. Ne hyökkäsivät Nannastiinan tunnetta vastaan. Ne yrittivät sammuttaa Nannastiinan elämän kynttilän liekin ja tehdä hänestä kaltaisensa faktojen tuijottajan. Kaltaisensa mitattavissa olevan määrän merkityksetöntä ainetta. Nuo ihmiset loukkasivat hänen elämänsä suurinta motivoijaa, inspiroijaa, esikuvaa ja suoranaista jumalatarta. Eli häntä itseään.

Ja siksi Nannastiinan itseään rakastava pyhä viha kasvoi joka kerta kun hän luki näitä tekstejä. Samalla kasvoi usko siihen, että hän oli oikeassa. Tunne riittäisi. Tunne oli se eteenpäinvievä asia jota mitattavissa ja laskettavissa olevat faktat saisivat nöyränä palvella. Tunne sai aikaan ideat ja visiot. Mittojensa parissa pyörivien työläismuurahaisten tehtävä oli toteuttaa se, mitä visionäärit ideoivat. Laskematta merkityksettömiä lukujaan ja voimavaroja. Lukujen ja voimavarojen tuli aina kumartaa visioitten edessä. Ja kun ne oltaisiin alistettu palvelemaan nöyränä tunnetta, niin silloin kehitysmaalaiset olisivat voimavara. Kun vain tuntisi niin. Silloin kehitysmaalaiset eivät tekisi sen enempää rikoksiakaan kuin kantasuomalaiset. Kun vain tuntisi niin. Silloin jokainen sankariksi mainostettu kehitysmaalainen olioikeasti sankari. Kun vain tuntisi niin. Silloin levottomuuden ja turvattomuuden saisivat aikaiseksi vain kantasuomalaiset ihmiset. Kun vain tuntisi niin. Silloin naisen euro oli kahdeksankymmentä senttiä. Kun vain tuntisi niin.

Ja Nannastiina tunsi. Voi kuinka paljon hän tunsikaan. Siksi Nannastiina oli oikeassa. Tunne riittäisi. Kaikki muu oli merkityksetöntä.

*

Nannastiinan takana, kirjahyllyllä kaiutinkaapin vieressä istuskeli vanha tuttavamme Epäilyksen Piru raapien päätään joka oli hieman kallellaan. Se oli ihmettelevän näköinen. Itse asiassa se ei ollut tällä hetkellä suorittamassa varsinaista työtehtäväänsä epäilyksen piruna ja kyseisen Nannastiinan kohdalla se olisi ollut joka tapauksessa hukkaan heitettyä kallista helvetillistä aikaa. Nannastiina ei pystyisi koskaan edes näkemään sitä saati sitten keskustelemaan sen kanssa. Hän oli ylittänyt sen mahdollisuuden rajan jo aikaa sitten.

Sen sijaan Epäilyksen Piru toimi tällä kertaa tarkkailevana ja tilastoivana piruna. Suorittamassa hälytystehtävää joka oli ensisijalla niin ala- kuin yläkerran firmoissa. Pääperkele oli komentanut tehtävää suorittamaan jokaisen joutavan sarviparin ja todennut että nyt ei ylitöistä pihtailla eikä helvetin dollareita säästellä. Sama linja oli yläkerrassakin. Oli nimittäin herännyt vahva ja perusteltu epäilys siitä, että ihmisen evoluutio oli ottamassa pikaloikan huitvituralleen ja ihminen lajina oli jakautumassa kahtia. Ensimmäisenä asiaa uumoilivat Helvetin sekä antropologi- että biologidemonit jo joskus 1920-luvulla ihmisten ajanlaskua mutta olivat samalla todenneet että vaikka mahdollisuus on sinänsä olemassa, niin se on teoreettinen ja häviävän pieni. Mutta nyt näytti siltä että teoria oli kumminkin muuttumassa todellisuudeksi.

Sitä Epäilyksen Pirukin oli todistanut ja tilastoinut kuluneen viikon aikana. Jo kolmekymmentä varmaa tapausta. Ja kyseinen Nannastiina Herpiö oli kolmaskymmenesensimmäinen. Yksilö, joka ei ollut enää Homo Sapiens Sapiens vaan Homo Sapiens Premenstrualsyndromicus. Pääosin tämän uuden ihmislajin edustajat olivat naaraita, tosin joitain miehiäkin oli mukana.

Se, mikä ihmetytti niin ylä- kuin alakerran väkeä suuresti oli se tosiasia, että kun normaalisti evoluutio vie lajia eteenpäin, niin Homo Sapiens PMS edusti puolestaan selvää taantumista. Aikanaan ihmiset olivat eläneet koko lailla viettien, tunteitten ja vaistojen varassa mikä oli tietysti luonnollista ja ymmärrettävää vaarallisessa elinympäristössä. Kehittyessään laji alkoi sitten käyttää enemmän järkeä sekä logiikkaa ja tavallaan piilotti eläimen itsestään aina vain syvemmälle. Mutta Homo Sapiens PMS oli palannut evoluution portaita valtavan harppauksen taaksepäin ja oli jälleen puhtaasti viettiensä ja vaistojensa vietävissä ja se jopa suhtautui vihamielisesti asioihin joita yritettiin perustella tunteitten ulkopuolisilla faktoilla. Nuo faktat saattoivat saada aikaan primitiivireaktioita joita normaalisti esiintyi lähinnä kolmevuotiaalla ihmislapsella.

Miksi se toimi näin? Kun ympäristö ei sinänsä ollut muuttunut kivikautiseksi, jolloin vaistoja tarvittiin ihan eri lailla ja aivan perustellusti. Siinä oli miljoonan helvetin dollarin arvoinen kysymys. Ja arvoitus meni vain vielä vaikeammaksi sillä sen lisäksi että Homo Sapiens PMS kohdisti tunteensa ja viettinsä oman egonsa rakentamiseen ja suojelemiseen niin sen lisäksi se kehitti voimakkaita suojelevia ja ylistäviäkin tunteita juuri niihin Homo Sapiens Sapiens-lajin nimenomaan miespuolisiin edustajiin jotka olivat Homo Sapiens PMS:lle kaikkein vaarallisimpia ja puolestaan vihasivat katkerasti juuri niitä lajin miespuolisia edustajia jotka tosiasiassa olivat heidän suurin turvansa.

Paljon vaikeita kysymyksiä. Yksi suurimmista kysymyksistä oli se, että mistä tämä ihmislajin hajoaminen saattaisi johtua. Maantietellisesti sen pystyi paikallistamaan länsimaisiin demokratioihin. Helvetin biologidemonit tutkivat kuumeisesti sitä vaihtoehtoa, että olisiko jonkunlainen sienilaji saanut aikaan muutoksia ihmissuvun aivoissa. Olisiko kyse eräänlaisesta ihmisten rapurutosta? Sen puolesta puhui se havainto, että Homo Sapiens PMS pyrki levittämään lajilleen ominaista käyttäytymistä erittäin aggressiivisesti myös Homo Sapiens Sapiens-lajin edustajiin mikä selkeästi viittasi jonkunlaisen tartuntataudin mahdollisuuteen.

Helvetin yhteiskuntatieteilijädemonit kuitenkin olivat sitä mieltä, että kyseessä oli nimenomaan yhteiskunnallisten ilmiöitten aikaansaama evoluution vääristymä. Ihmisyhteiskunta oli läntisissä maissa jossain vaiheessa muuttunut liian helpoksi ja turvalliseksi ja sitä myötä kääntänyt hierakkisen työnjaon päälaelleen niin, että varsinaisesta työstä täysin vieraantuneet osa-alueet olivat pyramidin huipulla ja pyramidin huippu alkoi kasvaa leveämmäksi kuin sen varsinainen, tuotantoa ja infrastruktuuria ylläpitävä osa. Tämän vuoksi sen vääristyneen pyramidin huipulla olevissa ihmisissä on tapahtunut jonkunlainen aiheettomasti turvonneen egon aikaansaama joukkotaantuma. Näkemystä tuki se, että vaikka kyseinen ihmislaji oli lisääntynyt räjähdysmäisesti läntisissä demokratioissa, niin muilla alueilla sen osuus oli vähäinen ja hitaasti kasvava. Nykyaikaisen matkailun myötä sieni-infektion olisi kuulunut levitä jo paljon laajemmalle.

Löytyi myös kolmas koulukunta joka uskoi tämän evoluution harha-askeleen olevan yhdistelmä sekä yhteiskunnallisia että biologisia syitä. Valtaosa tähän mennessä havaituista Homo Sapiens PMS:n edustajista oli melko nuoria naisia jotka olivat peräisin ylemmästä keskiluokasta, eläneet suojatun ja turvallisen lapsuuden sekä  sen lisäksi omasivat säännöllisesti hyvin narsistisen persoonan. Tutkijat olivat esittäneet hypoteesin, jonka mukaan näissä ihmisyksilöissä jotka olivat päätyneet tuon vääristyneen pyramidin huipulle narsismi oli kehittynyt luonteenpiirteestä suoranaiseksi näköön tai kuuloon verrattavissa olevaksi aistiksi joka luonnollisesti tarvitsi itselleen jatkuvaa ja voimakasta stimulaatiota. Ehkä näissä ihmisissä oli kehittynyt ns. narsistinen hermojärjestelmä jota ei vielä oltu onnistuttu havaitsemaan. Yhteiskunta itsessään auttoi narsismiaistin kehittymisessä siten, että kyseiset yksilöt edustivat yhteiskunnan toimivuuden kannalta täysin merkityksettömiä ja jopa haitallisia aloja joitten ylläpitäminen miellettiin yhteiskunnan kannalta kuitenkin tärkeämpänä kuin infrastruktuuria ylläpitävien ihmisten hyvinvointi. Nämä seikat yhdessä aiheuttivat sen, että ihmiskunta jakaantui nyt kahteen erilliseen lajiin.

Oli ongelma sitten biologinen tahi yhteiskunnallinen, niin sekä ylä- että alakerran firmoissa ymmärrettiin että käsillä oli nyt erittäin vakava ongelma. Olihan nimittäin selvää että vaikka avoimia kysymyksiä oli paljonkin, niin se tiedettiin varmaksi, että Homo Sapiens Premenstrualsyndromicus oli loinen. Kyseisen ihmislajin edustajia ei löytynyt ollenkaan niistä ihmisryhmistä jotka toimivat tuotannossa ja ylläpitivät infrastruktuuria. Homo Sapiens PMS tarvitsi isäntäeläimen – tai tässä kyseisessä tapauksessa siis orja- ja palvelijaeläimen. Muuten se kuolisi nälkään. Ja tämä tieto oli hälyttävä. Mikäli kyseisen lajin osuus ihmispopulaatiosta ylittäisi kriittisen pisteen, niin se tietäisi ennen pitkää koko ihmiskunnan tuhoutumista tai ainakin taantumista johonkin, jota ei vielä voitu ennustaa.

Olihan yläkerran firmalla siihenkin varasuunnitelma. Operaatio Ilmestyskirja eli niin sanottu totaalinen reset-nappulan painaminen, ihmisten siirtäminen historian ö-mappiin ja uuteen yritykseen skorpioneilla. Kaipa nekin sitkeät vessukat saisivat aikanaan kehittyneen yhteiskunnan aikaiseksi mutta niin ylä- kuin alakerrassa ei vielä haluttu antaa periksi ihmisten suhteen. Olihan ihmiskunta sentään selviytynyt monesta kusisesta paikasta ennenkin. Osasihan se jopa aikanaan olla aloittamatta sitä totaalista ydintuhoa vaikka oli kehittänyt siihen mahdollisuuden. Ehkä se nytkin osaisi korjata ongelman, jonka oli itse saanut aikaiseksi. Ja jos kyseessä kumminkin oli sieni-infektio tai joku muu vastaava sairaus, niin sekä inspiraatiopirut että -enkelit vuotaisivat kyllä sopivaa tietoa ihmiskunnan lääketieteen tutkijoille, kunhan lääke tuonpuoleisissa firmoissa ensiksi saataisiin kehitettyä.

On tämä pirullista hommaa tämä tilastopirun homma, tuumi Epäilyksen Piru naputellessaan Nannastiina Herpiön tietoja helvetilliseen tablettiinsa. Kun tämä urakka on ohi, niin minä kyllä anon henkilöstöperkeleeltä viikon ylimääräisen loman. Täytyy soitella vaikka Hotelli Yrjöperskeleeseen, jos pääsisi saunomaan Persaukistenniemen mökille Ykän, Anteron, Hössen ja Pertan kanssa. Saunaa, lenkkiä ja raikasta Tsuhnan Kostoa. Ai helevettiläinen että se tekisi ihan pirullisen eetvarttia.

Näitä tuumaillen se hävisi Nannastiinan asunnosta rikinkatkuiseen pöllähdykseen ja sai Nannastiinan itsekseen ihmettelemään, että mitenkäs multa pääsi noin pajanhajuinen leija. Minähän olen kumminkin vegaani.



SEITSEMÄS PUHEENVUORO KOMMENTOIJILLE

$
0
0
Blogissa tuli hiljattain täyteen kahdeksassadas kirjoitus joten lienee aika antaa jälleen puheenvuoro kommentoijille. Samalla lopetan aikaisemman gallup-kyselyni ja korvaan sen uudella. Aikaisemmassahan kysyttiin sitä, milloin lukija oli törmännyt Ykä-blogiin. Näyttää siltä ettei mitään varsinaisia piikkejä ja pohjia ole ollut ja kun asiaa hieman mietin niin kysely on hiukka epäreilu lukijalle. Meinaan, kun aloin muistella, että milloinkas minä itse törmäsin suosikkiblogeihini niin hankalahan sitä vuotta on määritellä.

Uusi gallup on helpompi sillä siinä kysytään että minkä ikäinen lukija on. Tälläkään gallupilla ei ole mitään sen kummempaa yhteiskunnallista merkitystä. Osoittaapahan lähinnä kiinnostustani lukjakuntaani kohtaan. Niin että jos viitsitte vastata, niin suuret kiitokset. Ja annetaanpa sitten puheenvuoro kommentoijille:

*

Kumitonttu:

Tuttavapiirissä sattui ja tapahtui, että pari nuorukaista (TM) iski takaapäin pankkiautomaatilla asioinutta nuorta. Nuori sai ruhjeita puolustautuessaan, mutta menetti niin kännykän kuin rahatkin.

Nuorukaiset jäivät kiinni muutamaa kuukautta myöhemmin, ja syyttäjä lähestyi nuorta kysyen, että vaatiiko tämä syytteen nostettavaksi, koska syyttäjän mielestä kyseessä oli - tadaa! - näpistys. Koska uhri oli itse humalassa ja ryöstetyn omaisuuden arvo oli matala (mukana oli sentäs uusi iPhone), niin teko ei kokonaisuutena katsoen täytä ryöstön tunnusmerkistöä.

Eli, jos tuntemani nuori ei olisi itse vaatinut rangaistusta, nämä nuorukaiset (TM) olisivat saaneet järjestelmältä lämmintä kättä ja suukon poskelle. Semmoinen on puuhamaa.

OCTOBER 16, 2014 AT 12:25 PM

(Kolmas uusinta)

*

Ink Visitor:

"En nimittäin epäile hetkeäkään, etteivätkö tuollaiset kovasti esiin puskevat vigilanttiporukat houkuttelisi sitten puolestaan juurikin tätä white trashiä..."

Näiden porukoiden ilmaantuminen ei oikeastaan ole juurikaan ongelma, pikemminkin se on vain noloa. Siinä vaiheessa kun porukoita rupeaa nousemaan keskiluokkaisesta väestöstä niin silloin käsissä on todellinen ongelma. Nämä miehet ovat tottuneet toimimaan hyvin organisoiduissa yksiköissä, esim. hirviporukat. Heille on karttunut riittävästi elämänkokemusta ja turhaa koohotusta ei näiltä miehiltä löydy, ei myöskään turhaa uhoa vaan hommassa on sitten tekemisen meininki...

OCTOBER 17, 2014 AT 3:50 PM

(Kolmas uusinta)

*

Ano:

Avainsana tuossa demarinuorten pläjäyksessä ei kuitenkaan ole pelikonsoli, vaan "kuvittele".

Kuvittele, älä selvitä millainen todellisuus on.

OCTOBER 18, 2014 AT 4:57 PM

(Ainesta legendaksi)

*

Ano:

Ykä hei… Anna nyt vähän armoa noille demarinuorille. Muista että niiden keski-ikä on 78 ja Parkinsonin tauti on demarinuorten parissa paljon finnejä yleisempi vaiva.

OCTOBER 18, 2014 AT 9:24 PM

(Ainesta legendaksi)

*

LW:

Voipi olla, että tämä lainaus on kirjoitettu tähän blogiin tai sen kommenttiosastoon aiemmin. Kuvaava se on silti, niin Amerikan ihmemaan kuin Suomenkin tapauksessa.

"America is at that awkward stage. It's too late to work within the system, but too early to shoot the bastards." -Claire Wolfe

Awkward stage indeed. Tämän pidemmälti en voi tästä aiheesta kirjoittaa, koska varsinainen PC:ni otti ja hajosi äskettäin, ja joudun nyt käyttämään rupista, hidasta miniläppäriä. Näin ollen minun on aivan pakko lähteä tuonne Itä-Helsingin karuille kaduille purkamaan katkeruuttani tästä yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Mitäs ovat tehneet minusta niin köyhän, ettei minulla ole välttämättä varaa korjauttaa konettani saman tien. Ruojakkeet.

OCTOBER 19, 2014 AT 10:41 PM

(Ainesta legendaksi)

*

Juha:

911:ssä pirisee:

"Apua! Kodissani on murtovaras"

-Odottakaa hiljaa, ainoa partiomme tulee aamulla katsomaan.

5min myöhemmin.

"Ilmoitan ampuneeni murtovarkaan"

Toiset 5min myöhemmin.

Sisään murtautunut SWAT-ryhmä on kiinniottanut karkuun yrittäneen epäillyn ja kovistelee asukasta:

-Te valehtelitte! Eihän teillä ole edes asetta kotonanne!

"Te itse aloititte. Muka ainoa partio, my ass!"

OCTOBER 23, 2014 AT 4:31 PM

(Poliisi turvanamme)

*

tira+:

Siad Barren ns. hallinto meni kanttuvei, neukut eivät enää maksaneet näiden reippaiden somalipoikien "opiskeluja" ja lorvimista Patrick Lumumba-yliopistossa, potku persuuksiin ja yli-ihmiset Suomeen jossa Johanna Suurpää seisoi helmat hampaissa Georg Otsin kannella kuin Jean d'Arc konsanaan puolustamassa sorrettuja joita maahanmuuttovirasto ei olisi suostunut tänne päästämään. Tosi epistä. Tästä se kiima alkoi. En tiedä olivat sielunsiskot vain mänttejä, vain olivatko fiksusti salaisissa kokouksissaan tarkasti suunnitelleet, että tästä meille hum.kandeille leipäpuu ad infinitum. Tässä tapauksessa molempi pahempi.

NOVEMBER 7, 2014 AT 6:49 PM

(Turhuuden markkinoilla osa 1)

*

Närpes varg:

Demareiden rahanjako tulee jatkumaan hamaan siihen hetkeen, kun mitään jaettavaa ei enää ole, sillä heillä on hallussaan pettämätön valtti, mielikuva, jonka Yrjö mainiosti esitteli.
Mielikuvat ovat siitä inhottavia, että niitä vastaan ei voi taistella, eikä niitä voi kiistää. Jos ei muu auta, otetaan käyttöön sana "kuitenkin".

Pimeä voima: Meillä ei ole varaa ruokkia kaikkia maailman nälkäisiä.

Demarivoima: Mutta Suomi on kuitenkin eräs maailman rikkaimmista maista.

Mitäpä siihen sanoisi.

NOVEMBER 8, 2014 AT 10:55 AM

(Hylätyt lapset ja demarin ilo)

*

Buuri Johannesbuurista:

Monellako demarilla on vielä känsät kämmenessä?

NOVEMBER 9, 2014 AT 3:46 PM

(Hylätyt lapset ja demarin ilo)

*

Becker:

Minkälaisessa maassa ambulanssihenkilöstö tarvitsee sotilasvarusteita?

Sellaisessa maassa, missä järjestystä valvoo ruotsalainen poliisi.

NOVEMBER 14, 2014 AT 1:54 AM

(Karikatyyrihahmot taivaan ilossa)

*

Ano:

Edgar Wallacen Sandi-sarjan (kannattaa lukea) eräässä kirjassa eräs henkilöhahmo toteaa näin: "Rauhanneuvottelija ilman riittävää tulivoimaa ei ole mitään muuta kuin provokaattori."

NOVEMBER 18, 2014 AT 3:34 PM

(Vanha mies)

*

Strix Senex:

"Ihmettelen vaan, miten Sinnetännemäki KEHTAA ottaa viran vastaan, vaikka tiedänkin, että kyllähän ne yleensä kehtaavat..."

Tuohon on helppo vastata. Kun on kyllin paksu nahka, selkärankaa ei tarvita lainkaan.

NOVEMBER 27, 2014 AT 10:08 PM

(Piilevä potentiaali)

*

Ekku:

Kun se yhteiskunnan maksukyky jossain vaiheessa sakkaa tarpeeksi pahasti, niin silloin nämä "virkahenkilöt" on kusessa, kun niillä ei ole tarjota mitään vaihdettavaa vaihdannaistaloudessa.

NOVEMBER 29, 2014 AT 7:19 PM

(Edistyksellinen henkilö ja Epäilyksen Piru)

*

Ano:

Perinteinen sosialismi/kommunismi pyrkii jakamaan rahan ja aineellisen pääoman hallinnan niille, joilla on vähiten taitoa sen hyödydylliseen ja tuottavaan hoitamiseen. Tärkeimmät keinot ovat sosialisointi ja normatiivisuuden ylikorostuminen.

Kulttuurimarxilaisuus eli "kulttuurikommunismi" pyrkii jakamaan vallan ja henkisen pääoman hallinnan niille, joillla on vähiten taitoa sen hyödylliseen ja tuottavaan hoitamiseen. Tärkeimmät keinot ovat määrittelyvallan haltuunotto ja kulttuurillisen normatiivisuuden ylikorostuminen.

Toi jälkimmäinen ryhmä on aika immuuni epäilyksen pirulle sillä sehän määrittelee itse todellisuuden. Jos todellisuus on ristiriidassa ideologisen oikeaoppisuuden kanssa niin kun "todellisuus on sosiaalinen konstruktio" niin se määrittelee todellisuuden toisenlaiseksi.

NOVEMBER 30, 2014 AT 9:16 AM

(Edistyksellinen henkilö ja Epäilyksen Piru)

*

Eräs evp:

Suurimmalla osalla upseeristoa tulee ura ensin ja isänmaa sitten, osalla se isänmaa on jopa sitäkin alempana arvoasteikossa.

Mutta se on valitettavan normaalia rauhanaikojen juttua. Harva on tietoinen että viime sodissakin heti vihollisuuksien alettua ensimmäisten taistelujen jälkeen vaihdettiin kaksi kolmasosaa ylemmistä upseereista toisiin.

Eli ne jotka johtivat hommaaa rauhan aikana, olivat aivan eri jengi kuin ne jotka johtivat hommaa sodassa.

Ja kun rauha koitti, tapahtui hyvin nopeassa tahdissa päinvastainen liike, vain hyvin harva pätevä sodanajanupseeri sai pitää paikkansa, mitä ylempi sitä todennäköisimmin hänet laitettiin sivuun ja kabinetti/poliitikko-upseeri tuli tilalle.

Tämä tunnustetaan upseerikunnassa tänäkin päivänä, että jos oikea kriisi tulee, sama tulee toistumaan. Suurin (liki kaikki menestyneistä) osa rauhanajan upseereista on virkamiehiä, joita huolettaa vain oma ura ja politikointi sen optimoimiseksi.

Korkeammat voimat suokoon, että meillä on kriisin tullessa edes joitain oikeita upseereita joita vaihtaa näiden nyt virassa olevien tilalle. Muuten tulee noutaja turhan monelle.

DECEMBER 5, 2014 AT 5:46 AM

(Kolmen maailman mökkikylä)

*

KKi:

Nymme voitettiin Hollanterit. Saatin Floor Jansen ja annettiin vaihdossa Umaya Apurahahanna.

DECEMBER 18, 2014 AT 10:41 AM

(Kaljupäisiä uutishavaintoja osa LVII)

*

Ano:

Eräs Wanha Ystäwäni on juurikin uutisensa, maailmankuvansa ja sitä kautta myös "todellisuus"käsityksensä tiukasti hyväksytyistä lähteistä ammentava tapaus. Tässä on jo muutaman vuoden saanut kestää sitä että lähes kaikki mitä sanon tai teen menee järjettömyys- ja moraalittomuusolettaman sisältävään kärjistävään tulkitsemiseen. Hänen esiymmärryksensä sanoo hänelle että minun ajatteluni täytyy olla äärimmäistä, kärjistävää ja kärjistynyttä sekä korjaamisen tarpeessa. Niinpä hän sitten keksii omasta päästään minulle näkemyksiä, tavoitteita, mielipiteitä…

Jotenkin vain on henkisesti aika raskasta tulla tuijotetuksi patamustien "toi lukee liikaa homma-foorumia ja halla-ahoa ja sen takia se varmaan ajattelee niin ja näin ja noin" -silmälasien läpi. Ei jaksaisi enää.

Just vähän aikaa sitten sain "hyviä" ja "hyvää" tarkoittavia neuvoja siitä, mitä ja miten mun pitäisi ajatella, lukea, ajatella, sanoa tai kirjoittaa, ajatella, kuvitella, ajatella, käyttäytyä, ajatella…

Ei vanha jaksa enää sitä että joku sellainen, joka ei ota itse mistään uutisoidusta mitään lähdepuolta selville, tulee uikuttamaan että meistä kahdesta minä olen se liian suoria johtopäätöksiä tekevä, mielikuvitusmaailmassa elävä tapaus.

Jossain menee sellainen raja, jonka jälkeen ei jaksa enää todistella kenellekään että "ei, en minä ajattele niin kuin sinä valehtelet minun ajattelevan enkä ole sitä mieltä kuin keksit omasta päästäsi minun olevan enkä jäsennä asiaa niinkuin väität vaan niin kuin itse sanon jäsentäväni ja…"

Ei vaan jaksa.

JANUARY 12, 2015 AT 8:16 PM

(Hallintoalamainen ja Epäilyksen Piru)

*

Ink Visitor:

Tuosta edellisestä kommentista tulee elävästi mieleen viimeisimmän kouluammuskelun jälkeinen keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Työpaikallani suurin osa tietää, että metsästän ja ammun kilpaa, kuten kohtuu iso porukka työkavereistani. Tämän ammuskelutapauksen innoittamana eräs naispuoleinen kollegamme julisti, että "jos teilläkään ei olisi noita aseita niin tämäkin ammuskelu olisi jäänyt tekemättä!"... Varsin pettämätöntä suvakkilogiikkaa...

JANUARY 12, 2015 AT 9:19 PM

(Hallintoalamainen ja Epäilyksen Piru)

*

Eino:

Enpä muista, mitä kautta ensimmäistä kertaa päädyin scriptaan, olisiko ollut 2007, luultavasti seurasin linkkiä Kauppalehden keskusteluista. Halla-aho kirjoittaa koukuttavasti, vetoaa insinöörin mieleen.

Samoihin aikoihin eksyin muillekin netin nuivemmille sivuille. Lopetin hesarin tilauksen. Äänestämisestä tuli paljon helpompaa, pääkaupungissa kun asustelen. Itse asiassa ensimmäistä kertaa tunsin ehdokkaan ajatukset ja olin lukenut hänen kirjoituksiaan.

Modernissa yhteiskunnassa jokainen hoitaa omaa pientä tonttiaan ja luottaa siihen, että niin tekevät muutkin. Kun hallitus ajaa jotain politiikkaa, luottaa siihen, että joku on tehnyt kotiläksyt ja ehdotettu politiikka on järkevää. Luottaa myös, ettei media valehtele.

Kaikkein karuinta onkin ollut tajuta, että minulle on valehdeltu kaikki nämä vuodet maahanmuutosta, EU:sta ja Suomen vähäisestä korruptiosta. Kehenkään ei voi luottaa, vaan kotiläksyt on aina tehtävä itse. Nykyinen poliittinen eliitti tuhoaa suomalaisen luottamusyhteiskunnan ja se on hyvin vaarallista.

JANUARY 13, 2015 AT 7:25 PM

(Hallintoalamainen ja Epäilyksen Piru)

*

Castor:

On varmaankin IHMISOIKEUS saada asua jonkun muun kustannuksella...

JANUARY 16, 2015 AT 11:24 AM

(Tiedostavaa rakentamista osa II)

*

Professori:

Olen tullut siihen tulokseen, että muslimien exoduksen seurauksena on maltillisesti islamisoitunut Eurooppa. Siis vähän kuin Tunisia, Syyria tai Egypti.

Siellä ei ole kivaa kenelläkään. Mutta sitä eurooppalaisten enemmistö näyttää haluavan. Joko tiedostaen tai tiedostamattaan.

JANUARY 19, 2015 AT 4:41 PM

(Loukkaus ja uhka)

*

Pantalone:

Jotain absurdia on siinä kun vasemmistolainen vakaumuksellinen ateistilehti piirtelee pilakuvia Muhamedista ja tulee tapetuksi, niin suomen vasemmisto hyppii seinille, kun heidän mielestään äärioikeisto ja nationalistit provosoivat muslimeja veritöihin. Sitten ateisti-vasemmistolaiset piirtelevät lisää pilakuvia Muhamedista, jonka seurauksena muslimit aloittavat kristittyjen murhaamisen afrikassa, ja yllätys yllätys vasemmisto katsoo lopullisesti todistetuksi äärioikeiston ja nationalistien provokaatiot muslimien villinnyttämiseksi.

...saakohan tuosta mitään tolkkua? Yhtälö on niin absurdi, että se on vaikea pukea sanoiksi.

JANUARY 19, 2015 AT 10:44 PM

(Loukkaus ja uhka)

*

Ano:

Ootkos muuten kuullut ikinä että "edistykselliset" vasemmistolaiset tahot olisivat ottaneet vastuuta niistä kymmenistä miljoonista ihmisistä joita eri puolilla maailmaa kuoli nälkään sosialististen maatalouskokeilujen vuoksi. Tai että kukaan olisi vaatinut heiltä vastuunottoa miljoonien ihmisten tappamisesta ideologisin perustein? Meinaan vaan että kyllähän niissä sosialistisissa maatalouskokeiluissa tapettiin aika monta Suomen väkiluvullista ihan viatonta kantaa ruuan puuttumiseen ja silti en muista että ketään olisi raahattu asiasta kansainväliseen oikeuteen ja tuomittu koko maailman paheksuessa elinkautiseen vankeuteen. (Ja samoin varmana käy sitten näissä moku- ja väestönvaihtojutuissakin. Kymmenen miljoonan kuolleen jälkeen joku sanoo että "ei me mitään pahaa haluttu" ja koko paska on sitten muka sillä sovitettu.)

JANUARY 22, 2015 AT 7:14 PM

(Yrjöpä vaan hyvinniin, perskeles)

*

raakis:

Olen aina miettinyt että Afrikan tilanne vain pahenee, vaikka sinne kaadetaan saavikaupalla rahaa ja ruoka-apua ja silti vakavalla naamalla väitetään että tästä on apua. Varmasti sama ilmiö kyseessä kuin mamujen kotouttamisessa eli tekemisestä itsestään on tullut tavoite, ei niinkään tuloksista.

Dambisa Moyon Dead Aid valottaa erittäin hyvin miksi kehitysapu ei toimi ja lännen pitäisi lopettaa se. Kyseinen neiti/rouva opiskeli itselleen taloustieteen tohtorin tutkinnon Oxfordissa, jotta voisi kohentaa kotimaansa tilannetta, mutta huomasi nopeasti sen olevan nykyisen kehitysavun takia mahdotonta. Suosittelen lukemaan kyseisen kirjan.

JANUARY 25, 2015 AT 2:55 PM

(Tiedostava vastine kehitysavun arvostelijoille)

*

Jaska Brown:

Yksi vielä puuttui listasta. Moni on joutunut kuvitteellisen natsismin uhriksi. Tämä on erityisen kieroutunut natsismin muoto, koska sitä ei voi havaita millään tavalla. Kuvitteelliseen natsismiin syyllistyvät ne valkoiset heteromiehet, joiden uhri voi kuvitella mahdollisesti olevan natseja. On käsittämätöntä, että näin julmaa natsismia ei ole vielä säädetty rangaistavaksi.

FEBRUARY 4, 2015 AT 8:55 PM

(Natsiksi tulkitut)

*

Strix Senex:

Becker: "Ja mediasta sain juuri lukea että Jani Toivola on pyörtänyt puheensa ja päättänyt asettua ehdolle ensi vaaleissa".

Näytti kirjoittaneen Iltalehteen blogin, jossa ajaa äitiyslain muuttamista ja translain uudistusta.
Kirjoittelin siihen kommentin, jossa huomautin, että uutisten mukaan meillä on yli 100 000 vanhusta, jotka joutuvat tulemaan toimeen alle 750 euron kuukausituloilla, mikä on 35 % alle virallisen köyhyysrajan. Ehdotin, että heidän asiansa ehkä on tärkeämpi, kuin uusien etuuksien ajaminen transihmisille. Taisinpa mainita jotakin suhteellisuudentajustakin.

Ai että eikö kommenttia näy blogin kommenttiosassa? No eipä tietenkään. Aitoon suvaitsevaiseen tapaan Jani poisti sen hyvin nopeasti.

FEBRUARY 6, 2015 AT 9:03 PM 

(Epäilyksen Piru ja vapaa toimittaja)


Hotellin respasta toivotetaan oikein mukavaa alkanutta marraskuuta kaikille lukijoille.

OHITSE KIILAAJAN OPPITUNTI

$
0
0
Niin kuin lukija hyvin tietää, käyttää suvaitsevais-tiedostavainen paremmisto tarinoissaan aika ajoin hieman ns. lapinlisää, varmaankin siksi että omaan varsin tylsään ja itseään toistavaan epistolaan saadaan hieman lisää purevuutta. Milloin on nähty ulkomaalaisille rääkyviä suomalaismummoja, milloin syljeksiviä suomalaisia ja junassa somalityttöä tönivää miestä jota tosin sitten kumminkaan ei ole kukaan nähnyt. Näissäkin tarinoissa on se huono puoli että ruokahalu kasvaa syödessä ja seuraavaan tarinaan täytyy sitten saada lisää suvaitsevaistaiteellista ulottuvuutta. Tällä kertaa parhaansa tekee Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan viestinnän professori Anu Kantola ja missäs muualla kuin Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa jonka otsikko on komeasti ”Liian kunnolliset ihmiset ovat vaarallisia”:

Istuimme Espalla Kappelissa lihasopalla, kun pöytämme kohdalle pysähtyi siististi pukeutunut, salkkua kantava viisikymppinen mies, joka alkoi selittää, että holokaustia ei koskaan tapahtunut, ja että on vihdoin aika vapautua orjuudesta, jossa juutalaiset meitä pitävät. Mies ojensi tuohtuneen saarnansa välissä käyntikorttinsa, jonka mukaan hän markkinoi pölynimureja Malmilla. Ihan kunnollisen oloinen kaveri siis, ja ihan tavallisissä leipätöissä.

Jep. Pölynimurikauppias Malmilta tuli pitämään holokaustin vastaista saarnaa ravintolaan sattumoisin juuri kyseisen Kantolan kohdalle ja jakeli käyntikorttiaan. Hotellin respasta todetaan että mikäänhän ei tietenkään ole mahdotonta mutta jotkut asiat ovat äärimmäisen epätodennäköisiä joten näin äkkiseltään tarina kuuluu kyllä samaan sarjaan esmes sen kanssa jos Ykä kirjoittaisi:

No sehän meni sillai että kun me oltiin oltu Lötjösen, Kutvosen, Pöntisen ja Pätisen kanssa kaasubasson soiton alkeiskurssilla työväenopistolla niin ajateltiin juoda siinä vielä Essolla kahvit. Siinä kun pöydässä istuttiin niin yhtä-äkkiä meidän ympärillä pörräsi enkelinsiivillä varustettu naisen seurusteluelin joka vihelteli Narvan Marssia ja suihkutteli vielä meidän päälle jotain perhanan parfyymiä. Oli siinä sitten viheliäinen homma selittää rouville että missä sitä oikein ollaan oltukaan.

Mutta jonkunlaisen alkutarinan kyseinen Kantola tietysti tarvitsi päästäkseen itse asiaan ja se oli nämä vaaran aiheuttavat kunnolliset ihmiset ja siinähän hän siirtyykin mukavasti Espan Kappelista mystisen pölynimurikauppiaan luota Amerikan Yhdysvaltoihin ja alkaa puhua Tea Party-liikkeen ihmisistä:

Hochschild kuvaa Tea Partyn syvää tarinaa tarinaksi jonottamisesta. Kuvittele, että seisot pitkässä jonossa, joka liikkuu hitaasti eteenpäin. Olet jonottanut jo jonkin aikaa ja uskot, että jos jaksat olla sinnikäs, pääset lopulta kärkeen, jossa odottaa suuri muutos parempaan. Sitten tulee joku ja kiilaa edellesi. Ja hänen perässään kävelee joukko samannäköisiä kiilaajia.

Kiilaajat näyttävät erilaisilta kuin sinä itse. Jos olet valkoinen, he ovat tummia. Jos olet mies, he ovat naisia. Jos olet hetero, he ovat homoja. Jos teet töitä yksityisellä sektorilla, he ovat julkisen sektorin työntekijöitä. Jos kannatat perinteisiä arvoja, he ovat liberaaleja. Jos olet kristitty, he ovat muslimeja tai juutalaisia.

KUN Hochschild kertoo tätä tarinaa Tea Partyn kannattajille, he tunnistavat sen heti: juuri tältä minusta tuntuu. Jono on amerikkalaisen unelman perustarina, jossa kovasta työstä odottaa ansaittu palkinto. Mutta nyt tämä unelma on rikki.


Syvän tarinan ytimessä on kertojan kunnollisuus. Ihmiset Lousianassa pitävät itseään kunnollisina ja suoraselkäisinä. He eivät halua olla riippuvaisia kenestäkään ja uskovat amerikkalaiseen unelmaan, koska se on ainoa asia, joka heillä on jäljellä työpaikkojen kadotessa ja ympäristön saastuessa. Vaikka maailma pettäisi heidät, he eivät valita. Miksi siis muut saisivat valittaa?

LIIKA kunnollisuus sokeuttaa, ja saa ihmiset toimimaan omaa etuaan vastaan. Syvä tarina kertoo, miksi köyhät valkoiset äänestävät verotusta ja sosiaalietuuksia vastaan. Tuntuu oikealta, että kukaan ei saa etuuksia ja sosiaaliturvaa leikataan.

Mutta liika kunnollisuus on myös vaarallista muille. Vähitellen ärtymys jonossa muuttuu lynkkausmielialaksi: etuilijat muuttuvat salaliiton pyörittäjiksi ja heidät on pantava kuriin.

Koska on selvää, ettei mainitussa Louisianassa puhuta juurikaan Suomea ja vielä sitäkin vähemmän luetaan Helsingin Sanomia voidaan todeta taas kertaalleen, että tässä ei pyritä vaikuttamaan jenkkivaaleihin vaan opettamaan suomalaiselle rahvaalle oikeaa ajattelua. Opetuksen kohdehan sinänsä löytyy ja heitä on paljon. Ihmisiä jotka ovat toimineet veronmaksajina ja infrastruktuurin ylläpitäjinä kunnes ovat joutuneet ilman omaa syytään pitkäaikaistyöttömiksi. Totta kai niin heissä kuin vielä työpaikan omaavissakin herättää täysin oikeutettua katkeruutta se, että suomalainen yhteiskunta positiivisen diskriminaation keinoin auttaa niin afrikkalaisia kuin lähi-itäläisiä kiilaamaan heistä ohi sekä asunto- että työmarkkinoilla pelkästään sen vuoksi että he ovat nimenomaan afrikkalaisia ja lähi-itäläisiä. Katkeruutta lisää se, että yhteiskunta on tehnyt kyseisestä varsinaisiin suomalaisiin kohdistuvasta diskriminaatiosta itseisarvon, eräänlaiset kansalliset talkoot johon kaikkien suomalaisten tulisi osallistua samanlaisin riemurinnoin kuin aikanaan Neuvostoliitossa Komsomolin nuoret rakensivat BAM-rataa.

Ei voida välttyä siltä ajatukselta että kyseinen Anu Kantola opettaa, että tuosta etnisesti etuoikeutettujen ohikiilaamisesta ei saisi katkeroitua vaan sitä tulisi pitää jollain lailla hyväksyttävänä ja luonnollisena osana nykyaikaa. Samoin oma kunnollisuus, se että pitää huolen omista asioistaan on Kantolan mielestä epäilyttävää. Jopa niinkin epäilyttävää että hän lyö pöytään kuluneen natsikortin:

Kunnollisuudesta tulee minää pönkittävä projekti, jossa kunniattomuus, pahuus ja mädännäisyys on heijastettava jonnekin muualle. Nykypolitiikassa eniten äänessä ovat puhdasoppiset, jotka rukoilevat ja näkevät muun maailman vellovan pahan vallassa. Monilla rasistisilla liikkeillä on korkea käsitys moraalistaan. Ei ehkä ole sattumaa, että Euroopan ellei maailman kunnollisin kansa, saksalaiset, erehtyi 1930-ja 1940-luvuilla hirvittävällä tavalla.

Sinänsä Anu Kantolan epistola ei hämmästytä, sillä hän, ja anukantolat yleensäkin ovat itsekin niitä ihmisiä jotka kiilaavat jonoissa tavallisten kansalaisten ohi ja pitävät asemaansa itsestään selvyytenä. Kyseiset anukantolat elävät juuri niitten ihmisten elättämänä joilta he vaativat oikeaa, anukantoloitten sanelemaa ajattelua. Jos näitten anukantoloitten elämäntyö olisi jäänyt tekemättä ei tavallinen kansalainen huomaisi elämässään mitään eroa sitä lukuunottamatta että häntä saattaisi närästää vähemmän. Sen sijaan ilman näitä tavallisia kansalaisia anukantolat kuolisivat nälkään. Mutta siitä huolimatta juuri kyseisillä anukantoloilla on maassamme kohtuuttoman suuri mielipidevalta. Vaikka joku tolkullinen poliittisen koneiston edustaja hoksaisikin että siskoillahan viiraa, niin hän ei uskalla sanoa sitä ääneen, sillä anukantolat määrittelevät sen, mikä on sallittua ajattelua ja mikä ei. 

Aikanaan kuninkailla oli hovissaan yksi hovinarri jonka tehtävänä oli puhua pehmoisia. Nykyisin hovi on täynnä narreja joilla on kuningas palvelijanaan. 

Aikanaan työväestö huusi että valta pois herroilta. Nykyisin tulisi kai huutaa että valta pois narreilta.


ETAPPIMIES

$
0
0
Elettiin 2020-luvun ensimmäistä puoliskoa. Suomessa oli vuosien kuluessa muuttunut hyvin moni asia ja harva niistä hyvään suuntaan, mutta täällä Porvoon Pellingissä asiat näyttivät ainakin päällisin puolin olevan samalla tolalla niin kuin aina ennenkin. Laiturilla seisoi muuan mies katsellen harmaalle syksyiselle merelle päin ja poltellen piippuaan. Hänellä oli päällään kauhtunut anorakki sekä kipparilakki. Tukka hämpsötti yli korvien, silmät olivat harmaat, kasvot olivat ahavoituneet ja niissä törrötti yli viikon mittainen harmaantunut sänki. Mies näytti kalastajan arkkityypiltä ja ammattikalastajahan hän olikin. Hänen vieressään laiturissa kiinni oleva 14-metrinen kalastusalus Gunilla kuului hänelle. Uskollinen Gunilla joka oli palvellut Ekin sukua aina 1960-luvulta lähtien. Sen sydämenä toiminut luotettava mutta vanhentunut Wickströmin moottori oltiin muutama vuosi sitten vaihdettu Ivecon uuteen koneeseen.

Tämä muuan mies oli 60-vuotias Göran Ek. Hänen sukunsa oli kalastanut ammatikseen näillä vesillä jo tsaarin ajoista alkaen ja ilokseen Göran saattoi todeta että hänen poikansa Gösta jatkoi perinnettä. Itse asiassa Göstallakin oli jo kahdeksanvuotias poika Hans joka oli jo osallistunut usealle kalastusreissulle ja tuossa nuoressa pojassa oli myös selvät kalamiehen elkeet. Se tarjosi nykyisessä monimutkaisessa ja epävarmassa maailmassa jotain pysyvyyttä ja jatkuvuuden tunnetta. Tunnetta, ettei kaikki tehty työ sentään olisi valumassa hukkaan ja unohtumaan ajan julmaan juoksuhiekkaan johon se uppoaisi ja katoaisi kaiken muistin ulkopuolelle.

Vieressä laiturissa odotteleva Gunilla oli joku vuosi sitten remontoitu turistikäyttöön ja toiminta-alojaan laajentaneella Ekin perheyrityksellä oli sen lisäksi myös muutama melko suosittu saaristomökki ja siihen liittyvää ohjelmatoimintaa. Ihmisen täytyi keksiä kaikenlaista uutta leipänsä hankkimiseksi, varsinkin vähän syrjemmässä asuvan ihmisen jolla ei ollut toimistoviran suomaa varmaa ja vähällä vaivalla hankittua elantoa. Göran hoiteli osaltaan kesät yrityksen sitä puolta ja sehän sujui  itse asiassa varsin mukavasti. Vieraita oli alkanut tulla ulkomailtakin. Erityisesti, mistä lie syystä, heitä tuli eniten Aasiasta ja saaristoristeilyillä toimi varsinaisena oppaana Göstan kielitaitoinen vaimo Anna. Göran oli enempi kuskina ja sellaisena yleismies jantusena sekä eräänlaisena ikonina sillä varsinkin japanilaiset ja korealaiset naisasiakkaat olivat toistuvasti halunneet ottaa itsestään kuvan merikarhu-Göranin kainalossa. Välillä Göran ilahdutti vieraita haitarilla säestämillään saaristoruotsinkielisillä lauluillaan joitten sisältö oli sinänsä aina huomattavan härski mutta joitten kerrottiin sisältävän vain leppoisia tarinoita saaristolaiselämästä. Varsinaista kalastusta perheessä hoiti taas uudempi ja suurempi alus Märtha jota kipparoi Gösta.

Varsinaisen leipätyön lisäksi Gunillalle oli myös muuta käyttöä. Sellaista, jota perheyrityksen nettisivuilla ei mainostettu. Monimutkainen ja koko Ekin perheen mielestä järkensä menettänyt maailma oli pakottanut heidätkin tekemään tiettyjä moraalisia valintoja ja sen vuoksi Göran tarkkaili nyt marraskuista Suomenlahden keliä. Aluksella saattoi kyllä lähteä merelle aivan hyvin mutta tottumattomalle kyyti saattaisi olla ikävän keinuttavaa. Ja niitä tottumattomia oli taas pian tulossa kyytiin. Göran oli nimittäin toiminut jo jonkun aikaa poikansa Göstan kanssa vastarintaliikkeen etappimiehenä ja salakuljettanut ihmisiä maasta pois.

Aikanaan, joskus yli sata vuotta sitten suomalaiset olivat salakuljettaneet nuoria miehiä Ruotsin puolelle ja sieltä edelleen Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Nykyisin ei maasta salakuljetettu jääkäreiksi pyrkiviä, vaan aivan tavallisia ihmisiä eikä suuntana ollut Ruotsi vaan Viro. Näitä pakoon pyrkiviä ihmisiä kutsuttiin Suomessa viha-ajattelijoiksi ja äärihumanismin ideologian myötä totalitaristiseksi itsensä muuttanut yhteiskunta oli tarttunut heitä tukasta kiinni kaikilla mahdollisilla keinoilla. Aikaisemman vuosikymmenen puolella valtio oli tajunnut, että käytettävissä olevat keinot keinot olivat aivan liian heiveröisiä ja epämääräisiä joten eduskunta oli säätänyt kolme asiantilaa korjaavaa lakia.

Ensimmäisenä säädettiin Lex Jantunen jonka perusteella kaikki avointa maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat saattoi oikeudessa tuomita toimimisesta vieraan vallan hyväksi. Lain perusteena oli se, että epäiltiin Venäjän tukevan suomalaisia kansallismielisiä ja käyttävän heitä infosotansa välikappaleina. Toisin sanoen kansallismielisyydestä tuli uuden tulkinnan mukaan maanpetturuutta ja ainoa hyväksyttävä valtiouskollisuus oli EU-uskollisuus. Varsinaisia todisteitahan vieraan vallan hyväksi toimimisesta ei ollut mutta niin sanottua poliittista tahtoa sitäkin enemmän joten Venäjä-korttia käytettiin ahkerasti, vaikkei siihen tosiasiassa ollut mitään perustetta. Olihan sen takana kumminkin säädetty ja suurella enemmistöllä hyväksytty laki.

Toinen laki oli Lex Sågbom eli ”laki erillisiin ja erikseen määriteltäviin ihmisryhmiin kohdistuvasta törkeästä kunnianloukkauksesta”. Tämän lain turvin esimerkiksi toimittajat saattoivat tehdä joukkokanteen mediaa arvostellutta ihmistä kohtaan vaikka yhdenkään toimittajan nimeä ei oltaisi henkilökohtaisesti mainittu. Lain ja sitä soveltavien tuomioitten myötä tuomituille maksettavaksi määrätyt vahingonkorvaukset nousivat niin suuriksi että ne tuhosivat niin tuomitun kuin hänen perheensä talouden pysyvästi ja lopullisesti. Media puolestaan hoiti tuomittujen lopullisen julkisen demonisoinnin varmistaen ettei tätä tuomionsa jälkeen koskaan palkattaisi mihinkään töihin. Kolmas laki puolestaan oli Lex Saarinen jonka mukaan viha-ajattelijoiden alaikäiset lapset otettiin välittömästi huostaan jo viha-ajattelua koskevan rikosilmoituksen teon jälkeen. Ja – Luoja nähköön – niitä rikosilmoituksia tehtiin herkästi. Huostaanottoa oltiin alettu käyttää poliittisena aseena.

Kun kaikkia lakeja ja vielä niitä edellisiäkin sovellettiin, oli valtakunnassa tullut käytännöksi että vääränlaisista facebook-kirjoituksista sai varautua istumaan 1 – 3 vuotta ja erillisten blogien pitämisestä blogin suosiosta riippuen sai 3 – 8 vuoden ehdottoman tuomion plus luonnollisesti talouden tuhoavat vahingonkorvausvaatimukset. Niin MV-lehden kuin Hommaforumin toiminta suomalaisessa verkossa oltiin jo aikaa sitten saatu estettyä ja näitten julkaisujen kiinni saadut vastuuhenkilöt istuivat pitkiä tuomioita joista osalla se kärsittiin vankimielisairaalassa. Sillä egohumanistiseen totalitarismiin siirtynyt maa ylitti järkyttävän helposti sen seuraavan ylitettävän kynnyksen eli oikeuslaitoksen ja lastensuojelun politisoitumisen jälkeen oli seuraavana vuorossa mielenterveyshoito ja menestyksekkäimmille kirjoittajille oltiin kirjoitettu psykiatrien toimesta M1-lähete joka käytännössä tarkoitti siirtymistä vankimielisairaalaan ja pysymistä siellä lopun ikänsä. Suomesta oli todellakin tullut uusi DDR. Suomessakin järjestelmän kyseenalaistaminen oli rikoksista suurin ja nyt se oltiin valettu betoniin. Betonissa raudoituksena toimi diagnoosi ”väkivaltaan avoimesti piiloyllyttävä ihmisyysvastais-nationalistinen mielialahäriö ICD-10: F21.88”.

Kaikesta tästä huolimatta maassa oli vielä ihmisiä jotka uskaltautuivat kirjoittamaan nimimerkillä ulkomaalaisiin palvelimiin turvautuen. Heitä etsi virkakoneiston lisäksi SPR:n ja Suomen Pakolaisavun yhdessä perustama ja valtiorahoitteinen Feminiittajärjestö jonka 200 innokasta työntekijää etsivät vihakirjoittajia oikeaoppisuuden suomalla uskonnollisuuteen verrattavalla innolla ja varmuudella. Aika ajoin myös onnistuen. Aika ajoin puolestaan kärähtäneet kirjoittajat ehtivät paeta ennen kuin poliisi sai heidät kiinni ja sen seurauksena maassa oltiin – tavallaan – tultu siihen tilanteeseen mitä kansallismieliset olivat halunneetkin. Rajavalvonta oli palannut. Tosin vain Suomesta poistuvia kantasuomalaisia kohtaan. Ruotsin puolelle oli sinänsä turha paeta sillä sieltä palautettiin Suomeen välittömästi käsi- ja jalkaraudoissa. Venäjä oli pakopaikkana suomalaisille jotenkin vieras ja vastenmielinen vaihtoehto vaikka Venäjän viranomaiset olivat ilmoittaneet antavansa suomalaisille kansallismielisille turvapaikan. Jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisenä Norja, jonne pakeneminen tiesi joko hankalaa tunturireissua lähinnä Näkkälän seuduilta Norjan puolelle Kautokeinoon tai sitten Tenojoen ylitystä. Molemmissa vaihtoehdoissa pakenijoilla oli apunaan Lapin etappimiehet.

Toinen vaihtoehto oli Viro. Ja sinne Göran Ek oli tehnyt etappimiehenä jo neljä reissua. Kolme kertaa hän oli vienyt turvaan kokonaisen perheen ja yhden kerran yksittäisen mieshenkilön. Ekin perhe oli ollut toiminnassa mukana nyt vuoden. Kaava tällaiseen toimintaan oli tuttu. Göran oli ollut koko elämänsä mies joka oli lähinnä kiinnostunut pitämään huolen omista asioistaan mutta kerran hän oli eräässä kuppilassa noitunut jollekin tuttavalleen tilanteen mielettömyyttä. Olihan hän kumminkin seurannut asioita. Internet antoi siihen mahdollisuuden. Tuttava puolestaan oli samaa mieltä ja hän tunsi jonkun. Joka tunsi jonkun toisen. Sitten asiat etenivät. Ja niinpä Göranista oli tullut vastarintaliikkeen etappimies. Samoin kuin vaimostaan sekä Göstasta että hänen vaimostaan. Vaikka Göran oli kyllä sanonut, että ehkä olisi paras, että vain hän itse ottaisi riskin. Tästäkään toiminnasta kun ei selviäisi ilman vähintään parin vuoden linnatuomiota. Niin Gösta kuin Anna olivat todenneet, että för helvete, emme kai me ilkeä olla sormi suussa kun sinä panet yksinäsi hanttiin.

Göran kuuli että laituria kohti oli saapumassa auto ja hän kopautti piippunsa tyhjäksi saappaanvarteensa. Hän tiesi, että laiturille tuleva auto oli ensiksi käynyt ajamassa Ekin perheen kotirakennuksen pihalla ja autossa olevat ihmiset olivat nähneet ikkunalla palavan kaksi kynttilää. Vanha jääkärien merkki turvallisesta reitistä oli tullut uudestaan käyttöön. Auto ajoi laiturin viereen ja sieltä purkautui kuskin eli paikallisen kirjanpitäjän Peter Grönstrandin lisäksi neljä ihmistä jotka Peter oli käynyt hakemassa Hämeenlinnasta. Väinö Viitamo, 48-vuotias sähköteknikko. Hänen vaimonsa Eeva, 46-vuotias pankkivirkailija. Ja heidän 16-vuotias poikansa Ville sekä 14-vuotias tyttärensä Veera. Väinö näytti jollain lailla alistuneelta ja masentuneelta. Eevan kasvot olivat itkettyneet mutta heidän lapsiensa kasvoilta näkyi lähinnä kylmä viha.

He nimittäin tiesivät että heidän isänsä Väinö oli viimeisen viiden vuoden ajan pitänyt suosittua kansallismielistä ”Ukkosen Ääni”-blogia. Väinö oli vuosi takaperin kertonut lapsilleen tästä, ottaen tietoisen riskin. Olihan käynyt pari kertaa niin, että joissain perheissä lapset olivat kulkeneet Pavlik Morozovin ylpeää tietä ja ilmiantaneet kansallismielistä viha-ajattelua levittävät vanhempansa opettajilleen ja opettajat puolestaan viranomaisille. Kummassakin tapauksessa vanhemmat oli vangittu ja ilmiannon tehneet lapset olivat päätyneet välittömästi huostaanotetuiksi ja laitoksessa kouluttaneet itsensä rappionarkomaaneiksi. Mutta olihan se virallisen näkemyksen mukaan kuitenkin suotavampi vaihtoehto kuin elää viha-ajattelijan perheessä. Tilastotappio, jonka saivat aikaan vanhempien väärät näkemykset.

Viitamon lapset olivat toimineet toisin ja todenneet isälleen, että paina perkele päälle vaan. On tätä monikultturismin hulluutta jo katseltukin eikä Hämeenlinnan kouluissakaan siltä oltu vältytty. Hoida vaan joku varasuunnitelma jos käry käy. Niin suksitaan silloin tästä maasta huitulan helvettiin. Ja Väinö oli tehnyt työtä käskettyä. Hänellä oli yhteyksiä muihin niin sanottuihin viha-ajattelijoihin jotka kaikki päivystivät internettiä, erityisesti Feminiitta-järjestön facebook-sivuja. Vaikka feminiitat olivat sinänsä palkattuja ammattilaisia, niin heidän intonsa oli puolestaan amatöörimäistä ja facebookissa kerrottiin löytyneistä vihjeistä ja oletuksista viha-ajattelijoiden henkilöllisyydestä turhan avoimesti. Feminiittoja saattoi nimittää valtiorahoitteiseksi Rasmus-järjestöksi myös kaikkine sen puutteineen. Kaikilla Väinön kaveripiiriin kuuluvilla oli prepaid-puhelimet joilla saatettiin esittää varoitus tarpeeksi ajoissa.

Lisäksi Väinö ja Eeva olivat päättäneet myydä hiljattain maksetun omakotitalonsa ja muuttaa vuokralle rivitalokolmioon. Myynnistä saadut rahat talletettiin ja osittain sijoitettiin virolaisen Ühispankin tilille. Ühispank oli irroittautunut ruotsalaisesta omistuksesta ja siirtynyt täysin virolaisiin käsiin siinä vaiheessa kun Viro oli puolestaan irroittautunut sekä EU:sta että eurosta. Viitamoitten rahat olivat Virossa paikallisina krooneina. Ja niille rahoille oli nyt käyttöä. Sillä vuorokautta aikaisemmin Väinö oli saanut tekstiviestin tuntemattomasta numerosta. Viestissä luki: ”Miten olis biljardinpeluu huomenna? H”. Viesti oli selvä. H tarkoitti sitä, että lähettäjä oli Höhlämö-blogin ylläpitäjä. Ja itse viesti tarkoitti sitä, että ”olet käryämässä näillä hetkillä”.

Tähän oltiin varauduttu. Väinö soitti puolestaan omasta prepaidistaan puhelun Peter Grönstradille jonka numeron hän oli saanut vastarintaliikkeeltä. Sovittiin, että Viitamot ajaisivat eräälle levikkeelle kymmenen kilometriä Hämeenlinnasta eteenpäin, jättäisivät autonsa sinne ja hyppäisivät Peterin kyytiin. Peter puolestaan soitti Göranille joka laittoi aluksen valmiiksi ja soitti sen jälkeen puhelun Viroon. Viitamoille oli ilmoitettu, että matkaan mahtuisi vain yhden matkalaukullisen verran tavaraa. Matkalaukut oltiinkin pakattu jo aikaa sitten.

Viitamot nousivat Peterin pakettiautosta ja kättelivät Görania. Väinö totesi:

- Kiitän sinua tästä mahdollisuudesta. Ilman sinua minä olisin muutaman päivän sisällä vankimielisairaalassa ja lapseni huostaanotettuna jossain laitoksessa. Piru tietää, mitä heille siellä tapahtuisi. Tietysti tuntuu siltä että elämä on romahtanut täysin, sillä kaikki mitä me olemme saaneet perheenä aikaiseksi jää nyt tänne lopullisesti, eikä paluuta ole. Ei ainakaan tähän maailmanaikaan.

Göran vastasi:

- Ette ole tyhjän päällä. Ymmärrän, että teillä on säästöjä Viron puolella ja vastarintaliike on siellä kyllä auttanut persaukisiakin. Samoin kuin Viron valtio. Te olette siellä tervetulleita ja teitä kohdellaan poliittisina pakolaisina. Ja mitäs muitakaan te olette. Käydäänpä läpi muutama asia. Tulkaas käymään tuolla alhaalla:

Göran johdatti Viitamot hyttiin, aukaisi sen seinässä olevan piilotetun salvan ja sen jälkeen paljasti kätketyn tilan.

- Laittakaa matkalaukkunne tuonne valmiiksi. Niitä ei saa jättää merkiksi ylimääräisistä matkustajista. Te voitte olla matkan aikana toki tässä hytin puolella. Siinä on paljon mukavampi matkustaa. Olen laittanut kaasulämmittimen päälle joten palella ei tarvitse. Mutta jos huudan hälytyksen niin menette kaikki tuonne piiloon ja olette turpa rullalla. Minulla ei ole mukanani asetta. Niin kuin tiedätte, niin virkakoneistossa käydään kovaa kissanhännänvetoa eikä Merivartiosto ole suostunut kyttäämään Suomesta poistuvia aluksia todeten että he ovat merivartijoita eivätkä poliittisia poliiseja. Sen sijaan sitä varten on perustettu Poliisin Merivalvontayksikkö ja sen jäsenet ovat puolestaan varsin liipasinherkkiä. Niillä kun on lähes joka kipossa yleensä muitakin kuin pottunokkia. Jos ne löytävät salakätkön, niin peli on silloin pelattu eikä ole muuta mahdollisuutta kuin antautua. Ampumalla me emme tästä selviä.

- Ymmärretty.

- Niin kuin huomaatte, niin minulla on tuolla hytin puolella selvästi näkyvissä viisikymmentä litraa virolaista pirtua ja sata kartonkia tupakkaa. Ne ovat hämäykseksi. Jos Poliisin Merivalvontayksikkö tulee tarkastamaan paatin, niin ne saattavat tyytyä siihen huomioon että käräyttivät salakuljettajan. Siitä saadut sakot minun perse kestää jo sinänsä ja vastarintaliike auttaa siinäkin. Vaan mitenkäs, onko teillä miten paljon kokemusta merimatkustamisesta? Siis tällaisilla pienillä paateilla?

- No ei. Täysiä maakrapuja ollaan. Me ollaan pari kertaa käyty Tallinnassa ja Tukholmassa niillä uivilla itäkeskuksilla.

Göran kaivoi taskustaan pilleriliuskan.

- Voi olla sitten viisainta että otatte tuosta jo valmiiksi matkapahoinvointilääkkeen. Merenkäynti Suomenlahdella on suhteellisen kova. Mitään vaaraa se ei aiheuta mutta tämä kippo kyllä tulee heittelehtimään melko lailla. Vaarallisin vaihe on silloin kun olemme Suomen aluevesialueella. Kun siirrymme kansainväliselle vesille niin minä laitan Viron lipun paatin salkoon. Sekään ei välttämättä estä poliiseja, on nimittäin niin että poikani ilmoitti hetki sitten tiedon että teistä kaikista on annettu etsintäkuulutus jossa kerrotaan erityisesti sinun, Väinö, olevan aseistetun ja vaarallisen. Sitten kun saavumme Viron aluevesille niin vaara on ohi. Matka tulee kestämään kaikkiaan noin viisi tuntia. Siellä hytin jääkaapissa muuten on tarjolla voileipiä ja juomaa jos sattuu nälättämään.

Ei nälättänyt. Matka alkoi, keskimoottori aloitti hitaan jyskeensä joka olisi toisissa olosuhteissa ollut varmaan unettava ja Viitamon perhe huomasi että Göranin käsitys ”suhteellisen kovasta merenkäynnistä” oli hieman erilainen kuin heillä joten perheenjäsenet lähinnä istuivat hytissä tuijottaen polviinsa. Kukaan ei kumminkaan onneksi alkanut oksennella ja tilannetta helpotti se että Göran kävi huikkaamassa hytin puolella:

- Ylitimme juuri Suomen aluevesirajan! Näkyvissä ei ole kuin yksi venäläinen öljytankkeri. Minä lyön nyt Viron lipun salkoon.

Hytissä Viitamon töyssyisästä merenkulusta kärsivä perhe puhui keskenään siitä, kuinka he saisivat uuden elämänsä Virossa alkuun. Kaikki oli vielä niin epävarmaa, eivätkä he olisi halunneet muuttaa pois Hämeenlinnasta. Mutta he ymmärsivät, että heillä ei ollut vaihtoehtoa. Suomi ei ollut enää se maalauksen Suomi-Neito joka puolusti lakikirjaansa hyökkäykseltä vaan syötti sen sille vapaaehtoisesti. Nyt hyökkääjänä ei ollut kylläkään kaksipäinen kotka vaan kahdentoista tähden hirviö jonka maakunnaksi Suomi oli vapaaehtoisesti muuttanut itsensä. Hirviö, joka määritteli toimensa fanaattisimpien egohumanistien halujen mukaan ja joka määritteli maltilliset ihmiset ääriaineksiksi. Ei heillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin paeta ja odottaa parempaa tulevaisuutta. Virossa ei uhkaisi ainakaan vankila eikä myöskään politisoitunut psykiatri tai lastensuojelun työntekijä. Väinö pyysi anteeksi kaikesta niin lapsiltaan kuin vaimoltaan mutta he vastasivat, että mitä muutakaan sinä olisit voinut tehdä. Alistua sanaakaan sanomatta? Yritithän sinä sentään jotakin.

Matka kansainvälisellä merialueella sujui töyssyistä kyytiä lukuunottamatta rauhallisesti mutta sen loppuvaiheessa Göran puhui hyttiin mikrofonin kautta:

- Nyt on tilanne sellainen että ollaan melkein Viron aluevesillä. Mutta tuolta sivusuunnasta on alusta kohti tulossa Poliisin Merivalvontayksikön alus. Vähän edempänä, Viron puolelta on puolestaan tulossa Viron Merivartioston alus. Olen ottanut siihen yhteyttä radiolla ja kertonut aluksella olevan poliittisia pakolaisia. Ne painavat tänne myllyt höyryten. Ja myllyt ovat täysillä minullakin. Mutta niin on poliisillakin. Nyt on sitten vähän aikaa tosi keikkuvaa kyytiä kun tuo tuulikin on yltynyt.

Seuraavan kymmenen minuutin aikana Viitamoille hahmottui se, mitä on pelko. Loppuisiko matka kuitenkin pidätykseen ja siirtymiseen suomalaisen armottoman hallintojärjestelmän pompoteltavaksi? Kuka vankilaan, kuka laitokseen ja kuka työttömäksi? Mutta sitten kuului kaiuttimesta Göranin ääni:

- Tulkaas kattomaan tänne kajuutan puolelle. Mutta kannattaa pitää päät suhteellisen alhaalla.

Göran oli kajuutassa ja hän oli laittanut päähänsä kommandopipon. Viitamot näkivät että virolainen alus oli ajanut Gunillan ja suomalaisen poliisialuksen väliin. Aluksen kannella oli kaksi miestä ja jalustalla oleva konekivääri. Aluksen radiosta kuului keskustelu:

- Eestin merivartioston alus Lootsi 4 soomlaiselle poliisialukselle! Te ole Eestin aluevesillä. Poistuka välittömästi, tai me olla pakotettu avaaman tuli!

- Täällä Suomen Poliisin Merivalvontayksikön alus Veronika 3. Epäilemme että tuolla kalastusaluksella on etsintäkuulutettuja ja vaarallisia suomalaisia rikollisia.

- Eestin aluevesillä ei päde soomlaset etsintäkuulutukset.

- Eivät ehkä, mutta Suomi tulee esittämään heistä luovutuspyynnön.

- Luovutuspyynnöt käsitellään maissa eikä merellä. Poistukaa aluevesiltämme välittömästi!

Kajuutassa nähtiin kuinka virolainen merivartiomies veti konekivääristä liikkuvat taakse. Suomalainen poliisialus kääntyi ja alkoi kulkea kohti kansainvälisiä aluevesiä. Radiosta kuului:

- Eestin merivartioston vartioalus Lootsi 4 pakolaisalukselle. Teille on hyväksytty saapuminen turvasatamaan. Me saatamme teidät.

Väinö sanoi Göranille:

- Mutta kuinka sinun käy? Nehän varmasti valokuvasivat aluksesi? Ja eikös tässä ole se gps-tunnuskin?

Göran otti kommandopipon päästään ja vastasi:

- Noo… minä vähän teippailin alusta ennen kuin lähdettiin. Niin kuin minä olen aina ennenkin tehnyt. Minä revin ne teipit tuolla satamassa huuthemmettiin. Poliisi kuvasi virolaista kalastusalusta Dagmar 4:ää jota ei ole olemassakaan ja Suomeen päin palaa suomalainen alus Gunilla. Eikä tuo kommandopipokaan ollut ihan suotta päässä. Eivätpähän tunnistaneet minua. Ja kun minä palaan Suomeen niin minähän olen vain tavallinen salakuljettaja. Jos satun jäämään kiinni. Ja tämän aluksen gps-tunnus on sattumoisin erään virolaisen kalastusaluksen tunnus. Gunillan gps-laite on tällä hetkellä Märthassa jolla Gösta ajelee parhaillaan paskarinkiä Porvoon saaristossa. Älkää te siis minusta huoliko. Teidät täytyy nyt saada turvaan Viroon. Ja tuo virolainen merivartioalus saattaa meidät perille. Niin on tehty ennenkin. Virolaiset ymmärtävät tilanteen Suomessa ja auttavat meitä.

Niinhän se alus saattoi ja virolainen merivartiomies heilautti kättään tervehdykseksi Gunillalla matkustaville ihmisille ennen kuin Lootsi 4 kääntyi takaisin merelle. Lopulta Gunilla saapui Viinistun kylässä sijaitsevalle laiturille jossa heitä vastassa oli myös muuan mies. Hän oli Hannes Häyrinen, iältään 37-vuotta. Häyrinen oli toiminut aikanaan rajavartijana Kilpisjärvellä ja työnsä ohella osallistunut ahkerasti yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä facebookissa että omassa blogissaan. Feminiittajärjestö oli selvittänyt Häyrisen henkilöllisyyden ja hän oli paennut maasta tuntureitten kautta hiihtäen Norjan puolelle. Sieltä hän oli tullut Tanskan kautta Viroon ja alkanut toimia vastarintaliikkeen aktivistina. Hän tervehti Viitamoita lämpimästi.

- Tervetuloa tänne vapaaseen Viroon. Turvaan. Täällä teistä pidetään huolta. Minä ajan teidät Sakun kuntaan Tallinnan eteläpuolelle. Siellä on suuri suomalaisyhteisö. Osa heistä on paenneita toisinajattelijoita niin kuin te ja suurin osa on suomalaisia yrittäjiä perheineen. Yrittäminen kun on Suomen puolella tehty jo lähes mahdottomaksi mutta virolaiset ovat toivottaneet suomalaisen osaamisen tervetulleeksi. Viihdytte varmasti siellä mutta tietysti halutessanne voitte tietysti muuttaa minne haluatte. Tarjoamme teille tilapäisen majoituksen mutta ymmärtääkseni teillä on Ühispankin tilillä sen verran rahaa, että pystytte ostamaan oman asunnon nopeasti. Töitä täällä on osaavalle tarjolla mutta teidän kaikkien kannattaa osallistua ensiksi viron kielen kursseille.

Väinö vastasi:

- Ja senhän me teemme. Ei meillä ole täällä tarkoitus jäädä elintasopakolaisiksi. Mutta entäs lapset?

- Sakussa on suomalainen koulu. Tosin sen pääopetuskieli on viro sillä teidänhän täytyy sopeutua virolaiseen yhteiskuntaan. Mutta lapsillenne järjestetään aloituskurssi jonka myötä he pääsevät kyllä rullille mukaan. Samoin teille opetetaan viron kieltä. Ja te kaikki tulette saamaan Viron kansalaisuuden nopeutetulla käsittelyllä. Viro kun ottaa nämä tällaiset asiat melko vakavasti.

Kiitos, Hannes, totesi Väinö ja kääntyi sitten Görania päin:

- Kuinka voisin kiittää sinua avustasi? Meille on nyt tarjottu mahdollisuus uuteen elämään. Ja ilman sinua se ei olisi onnistunut.

- Varmaankin niin, että pidät yllä sitä vihablogiksi haukuttua sivustoasi. Minulla on kykyjä merellä mutta ei niinkään sanallisesti. Me kaikki toimimme omalla tavallamme.

Väinö perheineen kätteli Görania joka meni alukselleen, repi siitä hämäysteipit irti ja käynnisti moottorin. Viitamot katselivat Hanneksen kanssa kuinka alus katosi horisonttiin ja siirtyivät sitten Hanneksen autoon. Aloittamaan uuden ja tuntemattoman elämän. Mutta ainakin he saattoivat tehdä sen vapaina. Muistaen koko loppuikänsä muuan miestä joka odotti heitä laiturilla Porvoon Pellingissä.


LYHYESTI MYÖTÄHÄPEÄSTÄ

$
0
0
Aika ajoin sitä tulee ajateltua että joku heppu on vaan kerta kaikkiaan väärällä alalla. Mm. evlut-mädätyskirkkomme Valomerkki-lehteen piirtävästä ns. pilapiirtäjä Ville Rannasta tällainen mielikuva on tullut useastikin. Tuoreimmalla pläjäyksellään häiskä tekee ehkä uudet pohjat joka hänen aikaisempaan tuotantoon nähden on jo kieltämättä melkoinen saavutus. Viritelmä herättää lähinnä pelkkää myötähäpeää, varsinkin kun voi olla varma että Ranta on itse ajatellut piirrosta raapustellessaan että nyt lyötiin rasisteille jauhot suuhun ja pantiin alaleuka väpättämään:


Alaleuka ei väpätä, mutta kuvasta tulee kieltämättä hieman vaivantunut olo piirtäjää itseään kohtaan. Ei voi tietenkään välttyä ajatukselta että entäpäs jos tämä Ranta onkin pirun ovela voiman pimeän puolen kaksoisagentti. Joka tapauksessa hotellin respasta nostetaan Villelle peukkua ja kehotetaan pysymään hyväksi havaitulla linjallaan. Meinaan, meidän puolen laariinhan ne perunat sillä linjalla ropisee.

Ja seuraavaksi ryhdytäänkin sitten seuraamaan niitä jenkkivaaleja.

RAPORTTI YHDYSVALTAIN VAALEISTA

$
0
0

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Yhdysvalloissa järjestettiin presidentinvaalit. Pääehdokkaina olivat Donald Trump ja Hillary Clinton. Tiukan vaalikamppailun jälkeen Donald Trump voitti. Eurooppalaisen vihervasemmiston mielipidettä ei taaskaan kysytty, vaikka se joka kerta niin luuleekin. Täällä Antero Lärvänen, Washington.


Ja lisätäänpäs tähän vielä Saska Saarikoski-Öforsin ennustus elokuulta 2015:


EPÄILYKSEN PIRU JA KORTTITALO

$
0
0
Suoraan sisäministerin alaisuuteen kuuluvan uunituoreen vihapuheen- ja viha-ajattelun tutkinta- ja torjuntayksikön päällikkö, nimeltään Korkea Poliisiviranomainen istui työpöytänsä ääressä ja kävi läpi ahkerien tutkijoittensa tekemiä raportteja hyvillä mielin. Tässä yksikössä oli joka päivä oikea tekemisen meininki. Nyt iskettiin vihapuhetta vastaan oikein urakalla. Tällaista työlleen omistautumista hän ei ollut koskaan nähnyt aikaisemmassa esimiestehtävässään Helsingin poliisissa josta hänet oltiin valittu tämän yksikön päälliköksi. Muutos oli sekä urakehityksen kannalta tervetullut että muutenkin piristävä. Hän tunsi siirtyneensä leipiintyneitten leipäpappien esimiehestä todellisten uskonsotureitten johtajaksi ja yksikössä säteilevällä toimintaenergialla oltaisiin lämmitetty keskikokoinen kunta. Olihan niin, että pääosa tutkijoista oli itse asiassa valittu varsinaisten poliisien ulkopuolelta erilaisista yhteiskuntatieteitten maistereista.

Jostain syystä tavalliset rivipoliisit ja tutkijat eivät olleet innostuneet uuden yksikön antamista mahdollisuuksista mutta se ei haitannut toimintaa, sillä tämän yksikön työssä tärkeintä oli reipas asenne joka sisälsi palavaa halua toteuttaa annetut tehtävät. Ja näissä nuorissa, pääosin naispuolisissa maistereissa sitä palavaa halua oli. Roppakaupalla. Rehellisesti sanottuna Korkea Poliisiviranomainen tunsi suurempaa yhteenkuuluvuutta näihin innokkaisiin maistereihin kuin poliisin kenttäväkeen sillä olihan hän urallaan ehtinyt opiskella kyseisiä aineita yliopistossa itsekin. Se yliopiston avoin ja edistyksellinen ilmapiiri tuntui vain jotenkin oikeammalta kuin tunkkainen poliisilaitos vanhentuneine ajatuksineen ja asenteineen.

Erikoisyksikön työ oli alkanut puoli vuotta aikaisemmin ja se oli saanut muotonsa ja uomansa hahmoteltua toimivalle mallille nopeasti sillä yksikön työtä eivät rajoittaneet normaaliin poliisityöhön kuuluvat jäykät ohjeistukset. Tämän taas mahdollisti se, että vihapuhetta ei ollut koskaan varsinaisesti määritelty missään eikä sitä ministeriön toimesta haluttu määritelläkään. Määrittelemätön uhka oli tietysti itsessäänkin tehokas pelote vääriä ajatuksia vastaan eikä uusien ja innokkaitten tutkijoitten luovuutta haluttu turhaan rajoittaa kun he löysivät aina vain uusia aiheita ja kirjoittajia esitutkinnan käsiteltäväksi.

Tuloksiakin oli jo tullut. Ei vielä varsinaisia tuomioita eikä niitä tässä vaiheessa välttämättä tarvittukaan. Fiksumpaa toiminnan kannalta oli pitää väärinajattelevia ihmisiä mahdollisimman kauan löysässä hirressä eli saada heistä aikaan esitutkinta, pitkäaikainen syyteharkinta ja vielä pidempi ja tietenkin kallis oikeusprosessi. Luonnollisesti torjuntayksikkö luovutti välittömästi medialle niitten ihmisten henkilöllisyydet jotka tähän prässiin laitettiin. Lopulta, puolentoista tai kahden vuoden jälkeen he saisivat joko sakkotuomiot tai jonkun verran ehdollista, ehkä jopa ehdotontakin mutta julkinen epähenkilöksi julistaminen oli yksi olennainen osa tuomiota ja itse asiassa paljon tehokkaampi kuin muutama kymmenen päiväsakkoa tai puoli vuotta ehdollista. Se niin sanottu oheisvaikutus toimisi tuomiona paljon tehokkaammin kuin tuomio itsessään.

Erityisen tehokas oheisvaikutus oli ollut niille kahdelle vihablogia pitäneelle ja henkilöllisyydeltään kärähtäneelle keski-ikäiselle miehelle jotka olivat olleet töissä julkisella sektorilla. Nimenomaan olivatolleet. Kun tieto heihin kohdistuvasta esitutkinnasta oli tullut julkisuuteen oltiin heidän työsuhteensa irtisanottu välittömästi ilman irtisanomisaikaa sillä perusteella että kansanryhmää vastaan kiihottamisesta epäiltyä ei voida pitää vastuullisessa julkisessa virassa. Ammattiliiton lakimiehet olivat sanoneet molemmille suoraan että liiton suunnasta ei apua tule sillä liitto ei lähde käymään sellaista oikeustaistelua jonka se tietää häviävänsä. Yksityiset lakiasiaintoimistot toki möisivät palveluitaan hintaan kaksisataa euroa per tunti. Niitähän voisi vapaasti käyttää.

Tilannetta saattoi jo tässä vaiheessa pitää viha-ajatteluyksikön ensimmäisenä suurena voittona. Kyseiset vihakirjoittajat olivat taloudellisessa kusessa. Tosin eivät aivan niin suuressa mitä yksikössä ajateltiin ja toivottiin. Oli nimittäin tullut uusi, yllättävä tekijä. Nimenomaan sieltä kirotun sosiaalisen median puolelta. Niin sanottu Kymppiliike. Noin kahdeksassakymmenessä eri sivustossa, blogissa, facebookissa, twitterissä ja niin edelleen oltiin samalla kellonlyömällä julkaistu kirjoitus näistä kahdesta vihakirjoittajasta ja kerrottu heidän tilanteestaan. Tärkeintä oli että kirjoituksessa oli mukana heidän osoitteensa ja kehotus: ”Nämä miehet ovat taistelijoita etulinjassa. Taistelijoita meidän puolestamme.  Lähetä heille kymmenen euroa kirjekuoressa. He tarvitsevat nyt sitä kymppiä. Enemmän kuin sinä. Halutessasi voit toki lähettää enemmän.”.

Kehotus oli toiminut ja kun miehen alueella toimivia postinkantajia oltiin kuultu oli käynyt ilmi, että kyseisiin postilaatikoihin oli tullut niin paljon kirjeitä ettei laatikossa meinannut tila riittää. Jotain rikollistahan tässä täytyi olla mutta minkä pykälän alta syyte kaivettaisiin? Ja ennen kaikkea, ketä syytettäisiin? Kun kukaan ei tiennyt kuka tai ketkä olivat keräyksen takana ja hehän eivät keränneet rahaa itselleen. Myöskään irtisanottuja miehiä joille rahaa kerättiin ei voinut syyttää, sillä hehän eivät – ainakaan todistetusti – olleet keräyksen takana. Jotain tälle kymppiliikkeelle pitäisi tehdä. Asiaan liittyvää poliittista tahtoa löytyisi kyllä enemmän kuin tarpeeksi ja sen jälkeen ei tarvitsisi kuin soveltaa. Pitäisi vain löytää joku laillinen peruste ja sitähän ei oltu vielä löydetty.

Tämä Kymppiliike oli vielä ratkaisematon ongelma mutta muuten toiminta oltiin saatu alkuun oikein mallikkaasti. Korkea Poliisiviranomainen oli lukenut päivittäiset tutkijaraportit läpi ja alkoi sitten käymään läpi muuta sähköpostiaan. Ensimmäisenä oli viesti juuri virkaansa valitulta upouudelta yleispervoiluvaltuutetulta Pupuliina Teerikoskelta joka ensimmäisenä ylisti yksikön toimintaa ja toisena sitä viisasta valintaa ettei vihapuhetta oltu varsinaisesti laissa määritelty. Tämä antoi sen ihanan tulkinnanvaran jolla saatettiin saattaa kuka tahansa epämiellyttävä ihminen esitutkintarangaistuksen alaiseksi ja sitä myötä yleiseen paarialuokkaan. Ja sen vuoksi hänelläkin vannoutuneena valtiota vastustavana anarkofeministinä oli esitettävänä valtiollisen virkansa puolesta muutama vihapuheeksi ja ennen kaikkea viha-ajatteluksi tulkittava asia joita hän halusi yksikön tutkivan.

Korkea Poliisiviranomainen kävi Pupuliinan listan tarkasti läpi… jaa-a… no toi nyt on ilmiselvä, ilman muuta tutkimuksen piiriin… toi nyt on vähän tulkinnanvarainen ehkä mutta overkill on tietysti varminta… tuo on kanssa ihan selvä juttu juu… ja tuo ilman muuta… jaa tuo… no joo… vähän on tulkinnanvarainen mutta jos poliittista tahtoa löytyy niin meneehän se läpi ja tässä asiassa sitä totta kai löytyy… entäs toi… jaa-a, toi on kyllä vähän hankala… miehen ja naisen välistä seksiä esittävän pornon poistaminen suomalaisesta internetistä kokonaan koska se saa aikaan heteronormatiivisen oletusajatuksen että heteroseksi on yleisin ja hyväksytyin seksuaalisuuden muoto ja se saa aikaan myös sen vääristyneen mielikuvan että naisilla pääosin hyrrää himot miehiä kohtaan… tuo voi olla teknisesti kyllä vähän hankalaa… paljonkohan niitä heteropornosivuja maailmalla on… anskumä… klik klik klik… jaa, toi on ehkä vähän liikaa meillekin…

Korkea Poliisiviranomainen päätti vastata yleispervoiluvaltuutetulle että muut kohdat pannaan tutkintaan välittömästi mutta sen viimeisen kohdan kohdalla tehdään teknisiä selvityksiä jotka kestävät jonkun aikaa.

Sen jälkeen hän kävi läpi muut sähköpostinsa, nojasi sitten mukavan tuolinsa selkänojaa vasten ja totesi että hommahan pelittää. Erityisesti hänen itsensä kohdalla. Hän oli päällikkönä poliisiorganisaation mediaseksikkäimmässä yksikössä ja sehän tiesi hänelle jatkuvia haastatteluja sekä yleensäkin toistuvaa esilläoloa mediassa. Ja sitä myötä se tietäisi lisänostetta hänen uralleen. Olihan hän ollut jo yhteydessä kokoomuspuolueeseen joka oli hyvin kiinnostunut hänen kansanedustajaehdokkuudestaan. Hän näki itsensä jo tulevana kansanedustajana, sitten sisäministerinä ja sitten... nii-in, kuka tietää... ehkä jopa Brysselissä. Tilanne olisi hänen kohdallaan oikeastaan täydellinen ellei olisi sitä... 

…ja siinähän se perkele taas hänen työpöytänsä kulmalla istui… se oli vieraillut tässä toimistossa viime aikoina vähän turhan usein…


Epäilyksen Piru virnisti, iski silmää Korkealle Poliisiviranomaiselle, röyhtäisi, päristeli rienaavan rikinhajuisen pierun ja sanoi:

- Mitäs jäbä? Kuinkas Suomen ensimmäisen Poliittisen Poliisin päällikön sitten Punaisen Valpon työpäivä on edennyt? Oletteko saaneet lisää toisinajattelijoita kuseen? Ja tuntuuks se yhtä hyvältä joka kerta?

Korkea Poliisiviranomainen ei häkeltynyt vaan vastasi rauhallisesti:

- Älä sinä suotta vittuile siitä poliittisesta poliisista. Kai sinä itsekin tiedät että ei maailmassa ole ensimmäistäkään poliisiorganisaatiota joka ei olisi jollain lailla poliittinen. Noin pohjimmiltaan. Jokaisessa maassa on oma tietty poliittinen viitekehyksensä jonka mukaan se toimii ja poliisi organisaationa pitää huolen, että sen järjestelmän mukaisia lakeja noudatetaan. Ei meidän työ pelkkää järjestyksenvalvontaa ja murhaajien etsintää ole. Työmme on myös vallitsevan järjestelmän ylläpitämistä. Ja tässä maassa tilanne on se, että maa noudattaa yleensäkin ja erityisesti tämän yksikön kohdalla vihervasemmistolaista suvaitsevaisuuspolitiikkaa. Jonka mukaan etnisesti edistykselliset maahanmuuttajat ja heitä tukevat kantasuomalaiset henkilöt ovat tämän yksikön erityisessä suojeluksessa.

- Niin kuin totesin, niin kyse on vallitsevan järjestelmän ylläpitämisestä. Jos sitä ei poliisi ja muu virkakoneisto ylläpidä, niin ollaan aina lähellä anarkiaa. Järjestelmää ylläpidettäessä saatetaan toki joskus kaataa shakkilaudalla muutama moukkakin vaikkei välttämättä tarvitsisi. Tiedät, että siinä pelissä kuninkaan ja kuningattaren ja ennen kaikkea heidän kasvojensa suojeleminen on kumminkin valtion toimintakyvyn kannalta tärkeintä. Onhan totta että osa tästä järjestelmästä perustuu utopialle ja jopa suoranaiselle valheelle mutta jos järjestelmän tietyt osa-alueet kyseenalaistetaan, kyseenalaistetaan silloin tosiasiassa koko järjestelmä ja ne henkilöt jotka saavat siltä elantonsa ja arvostuksensa. Se voisi tietää järjestelmän romahtamista ja korvaamista jollain vielä tuntemattomalla uudella. Sitä riskiä ei kerta kaikkiaan voi ottaa.

Epäilyksen Piru otti itselleen ilmeen jota saattaisi kuvata termillä ”kaikkien aikojen epäonnistunein myötätuntoa kuvaava ilme” ja vastasi:

- Myöntää täytyy, myöntää täytyy. Mutta oletko ajatellut että se poliittinen viitekehys jonka mukaan sinä työtäsi teet ei tule mistään eduskunnasta, vaan tämän punavihreän egohumanistisen porukan kaikkein äärimmäisimmästä päästä. Siitä samasta, joka tällä hetkellä amerikoissa raivoaa kadulla ja vastustaa demokratiaa. Nimenomaan se äärimmäinen pää määrittelee sen, mitä tulee rakastaa, mistä tulee loukkaantua ja se eduskunta jota sinä miellät tottelevasi on pannut munansa tuon ääripään määrittelemään halstariin jo aikaa sitten eikä uskalla sanoa sille porukalle vastaan missään asiassa. Vaikka jopa eduskunnassa valtaosa kansanedustajista tietää oikein hyvin että siskoilla viiraa. Mutta se kynnys että niitten joukkorääkymistä vastaan uskallettaisiin lähteä on muuttunut jo aikaa sitten liian korkeaksi. Kukaan ei uskalla sanoa sitä ensimmäistä välttämätöntä sanaa.  Ja siksi sinä palvelet kansalaisten elättämän laskutaidottoman ja tavallisille kansalaisille täysin hyödyttömän ja lähinnä vahingollisen uusrälssin egoanarkiaa. Ja sinä tiedät sen oikein hyvin.

Korkea Poliisiviranomainen otti naamalleen ilmeen jota saattaisi sanoa viranomaisloukkaantuneeksi ja vastasi:

- Myönnän toki minäkin, että nykyisen poliittisen järjestelmän perusideologia tulee, no, ehkä hieman ideologisesti ylivirittyneestä suunnasta mutta unohdat sen, että jos näitten egohumanistien, niin kuin sinä sanot vaatimukset toteutetaan niin silloinhan maassamme ei ole enää vihapuhetta eikä viha-ajattelua joten silloinhan tilanne on aivan kunnossa. Voidaan tavallaan palata siihen normaaliin tilaan, jossa poliisi on lähinnä järjestyksenvalvoja.

Epäilyksen Piru pärskähti paskaiseen nauruun ja samalla sen suusta alkoi lentää ympäri huonetta kymmeniä terävähampaisia tekohammaskalustoja jotka kilkattivat jokainen vähän eri sävelkorkeudella ja Korkea Poliisiviranomainen huomasi kuuntelevansa lentävillä tekohampailla esitettyä kappaletta Kimalaisen Lento.

- Häh-hää, ethän sinä jätkä usko tuohon itsekään! Nyt siinä puhuu jo tuleva kansanedustaja eli siis mies joka on lopettanut ajattelemisen ja aloittanut epistolan toistamisen tulevaa leveää leipää ja mahdollista Audin takapenkkiä ajatellen. Kyllä sinä itsekin tiedät sen että egohumanisti elää vihasta. Nimenomaan hän, ei se ihminen jota hän syyttää viha-ajattelijaksi. Ajattelepa tilannetta jos se hänen vaahtoamansa viha loppuu? Jos se saadaan hiljennettyä? Mitä egohumanistilla on jäljellä? Rupeaisiko hän mukamas tavalliseksi tarpeelliseksi infrastruktuuria ylläpitäväksi kansalaiseksi? Mitä hänellä olisi sille edes annettavaa? Mitä hän osaisi? Mitä hyötyä hänestä  olisi kenellekään? Kuka muu häntä tarvitsisi kuin hän itse? Ei kuule, häiskä. Kyllä hän jatkaa edelleenkin uusien vihattavien ja tuomittavien mielipiteitten etsimistä. Kunnes päädytään siihen  tilanteeseen että juuri muita ei ole enää jäljelläkään. Hän vaatii uusia kieltoja. Uusia syyllisiä. Uusia rangaistuksia. Ja mahdatko muistaa sen, että hän ainoastaan vaatii. Ei hänestä ole toteuttamaan vaatimuksiaan. Sen, minkä hän vaatii täytyy jonkun toisen panna toteen. Käytännössä. Ja se, joka sen tekee olet sinä. Käsikassara. Jatkuvia yhteiskunnallisia PMS-oireita kärsivien ihmisten käsikassara. Oletko koskaan ajatellut sitä kuinka sinulle käy jos tämä egohumanistinen hulluuden kupla puhkeaa?

- Mutta minähän olen vain…

- …noudattanut määräyksiä? Muistatkos missä tuota viimeksi sanottiin? Ennen kuin hamppukravatti alkoi hiertää kaulaa?

- Niin… Nürnbergissä… mutta enhän minä…

- Ja eiväthän ne siellä Nürnbergissäkään niin. Vaan ei auttanu selitykset. Mutta hei! Me ollaan tunnettu jo sen verran kauan että minun on aika antaa sinulle lahja!

- Lahja? Minä olen kuule jutellut muutaman muunkin tyypin kanssa joita sinä olet myös tavannut. He ovat kertoneet. Yksi sai sinulta lahjaksi ne hornanhiiret jotka lisääntyvät jatkuvasti. Toinen sai lahjaksi sen, että se näkee kaikissa tauluissa Nürnbergin syytetyt. Jotain sellaistako minullekin?

- No eihän toki. Sinä kun olet mielikuvitukseton virkamies niin et ymmärrä ettei samaa källiä tehdä koskaan kahta kertaa. Minä annan sinulle lahjaksi peilikuvan.

- Peilikuvan?

- Joo. Ja se tulee vain silloin tällöin. Ei jatkuvasti. Ihan randomina. Ehkäpä juuri silloin kuin ei pitäisi.

- Mitä minä näen siinä peilikuvassa.

- Natsi-Saksan kansantuomioistumen syyttäjän Roland Freislerin. Mutta hei, minun tarttee nyt lähteä. Mulla on tapaaminen yhden Ylen toimittajan kanssa. Sielläkin on jatkuvaa tarvetta rehelliselle Epäilyksen Pirulle. Som´moro! Seuraavaan kertaan!

Epäilyksen Piru katosi rikinhajuiseen pöllähdykseen ja Korkea Poliisiviranomainen meni välittömästi toimistonsa wc:hen katsomaan peilikuvaansa. Ja oma pärstähän siellä näkyi. Koko työpäivänsä hän kyttäsi peilejä eikä mitään ongelmaa näyttänyt olevan. Oma naama sieltä tuijotti. Taisi se pirun uhkailu olla pelkkää puhetta. Illalla kotonaan hän pesi hampaitaan ja niitä huuhdellessaan hän otti suunsa täyteen vettä ja purskutellessaan hän nousi hieman ylöspäin katsoen peiliin ja…


Huuhteluvedet lensivät peiliin ja samalla alkoi ankara yskänkohtaus. Hänen vaimonsa tuli vessaan kysellen että mikä ihme sulla on.

- Emmää… noitten takahampaitten harjaaminen pisti vähän yökkimään… sitä sattuu joskus…

Vaimo katseli ihmeissään.

- En minä kyllä tommosta ole ennen huomannut. Mutta putsaa toi peili nyt kumminkin.

Yöllä Korkea Poliisiviranomainen näki levotonta unta. Hän oli toimistossaan ja yritti kasata sen pöydälle korttitaloa. Jostain syystä sen valmiiksi saaminen oli ehdottoman tärkeää. Millään muulla ei ollut merkitystä. Vaikka hän ei oikein tiennyt mikä siinä korttitalossa niin tärkeää oli. Mutta aina kun korttitalo oli viimeistä korttia vaille valmis hyppäsi pöydälle jostain kissa ja hajotti viritelmän. Hän ajatteli että korttitalo on kerta kaikkiaan pakko saada valmiiksi ja yritti aina uudestaan. Ja joka kerta kissa tuli hajottaen viritelmän. Ja joka kerta se kissa oli eri näköinen.

Mistä noita kissoja oikein ilmestyi?

*
Lukijalle: kirjoituksessa mainittu Kymppiliike on alun perin suuresti arvostamani Jaska Brownin käsialaa. Kannattaa käydä lukemassa. Sille idealle saattaa olla tulevaisuudessa hyvinkin käyttöä.

FIKTIOSTA TODELLISUUDEKSI

$
0
0
Meikäläinenhän on väsäillyt muutamia dystopioita joitten aiheena on ollut se, kuinka virkakoneistomme taistelee ns. vihapuhetta vastaan ja mitä se toimillaan mahdollisesti saa aikaiseksi. Kun tutustuu Ylen tuoreimpaan, asiaa koskevaan uutiseen voi todeta että dystopiat ovat muuttumassa hyvää vauhtia todellisuudeksi. Tämän kaltaisten asioitten ennustamiseen tosin ei varsinaisia Sherlockin lahjoja tarvita. Riittää kun tietää kuinka virkakoneisto toimii, minkälaiset ihmiset sitä pyörittävät ja Simo Salmista siteeraten ei tartte kun vähän tsiigata ympärilleen. Käydäänpä läpi tätä uutista:

Poliisihallitus on saanut valmiiksi suunnitelman vihapuheen ja -rikosten torjunnan tehostamiseksi. Poliisihallitus esittää, että Helsingin poliisilaitokselle perustetaan uusi ryhmä, joka estää ja paljastaa internetin rangaistavaa vihapuhetta ja myös tutkii epäillyt rikokset valtakunnallisesti.

Aiemminkin on tullut kommentoitua sitä, mitkä ovat poliisin prioriteetit. Poliisilla on oikein hyvin tiedossaan se huomattava määrä haittamaahanmuuttajien tekemiä murhia, tappoja, pahoinpitelyitä, raiskauksia ja ryöstöjä. Sillä olisi kaikki perusteet panna pystyyn tällainen verikoirayksikkö joka keskittyisi nimenomaan maahanmuuttajien aiheuttamiin rikoksiin. Sen sijaan se pistää pystyyn yksikön joka keskittyy siihen, mitä tavalliset suomalaiset sanovat ja kirjoittavat. Poliisin ja sitä johtavan sisäministeriön mielestä suomalaisen sanoma ja kirjoittama sana on suurempi rikos kuin haittamaahanmuuttajan tekemä väkivalta. Kyseinen valinta ei ole omiaan lisäämään tavallisen ihmisen luottamusta ja arvostusta poliisia kohtaan mutta oletan, että poliisihallintomme ei enää siitä yksinkertaisesti välitä. Sillä se hyökkää sanavapautta vastaan turvaten blankopykälän sisällä olevaan blankopykälään. Vihapuhe ei löydy laista. Se on poliittisesti tarkoitushakuinen termi jota poliisi on alentunut käyttämään ja alentanut samalla itsensä kansalaisten turvallisuuden suojelijasta poliittiseksi poliisiksi.

Internetin viharikollisuutta hoidettaisiin verkostomaisesti koko maan alueella. Tavoitteena on, että ryhmään kuuluvia vihapuheeseen erikoistuneita nettipoliiseja olisi jokaisella poliisilaitoksella ainakin yksi.

He toimivat omilla kasvoillaan ja osallistuvat poliisiprofiileilla nettikeskusteluun. Kasvot voitaisiin Poliisihallituksen mielestä tehdä tutuiksi esimerkiksi mainostamalla heitä samaan tapaan kuin televisiosarjoissa esiintyviä poliiseja.

Ei voi muuta kuin onnitella paikallisten poliisilaitosten kenttäpoliiseja. Te olette sitten saamassa ikiomat politrukit. Ja poliisihallitus siis suunnittelee, että näistä politrukeista tehdään pop-henkilöitä. Onko odotettavissa Tosi-tv – sarja ”Netin poliisit”, jossa ylikonstaapeli Sanni löytää netistä väärinajattelua ja järkkää väärinajattelijan kuseen? Tästä ei tule leppoisa Reinikainen mieleen. Mahtaako sarja saada kovin suurta suosiota? Ja tämän jälkeen päästäänkin uutisen kovaan ytimeen:

Poliisihallitus esittää, että uusi ryhmä tekisi esitutkinnan kaikissa niissä tapauksissa, joissa tehdään rikosilmoitus internetissä tapahtuneesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomisesta.

Kyseinen poliisihallitus tietää myös, että tavalliselle lainkuuliaiselle ihmisille joutuminen poliisin tutkinnan kohteeksi on jo itsessään ankara rangaistus. Jonka rangaistuksen kautta hänellä on hyvinkin suuri mahdollisuus menettää työpaikkansa. Vaikka tutkiva poliisi toteaisi esitutkinnan jälkeen että  asia ei ylitä syytekynnystä ei tutkinnan kohteena ollut ihminen saa työpaikkaansa enää takaisin. Rangaistus toisinajattelusta on silloin joka tapauksessa jo annettu ja on ihan turha yrittää väittää, etteikö tämä olisi käytännön taka-ajatuksena. Lisäksi kyseinen käytäntö antaa sekopäille tyyliin Rasmus mahdollisuuden suoranaiseen ihmisten terrorisoimiseen. Poliisihallitus voi olla varma että siitä suunnasta alkaa tulla rikosilmoituksia parasta mahdollista vauhtia huomattavasti nopeammin. Niin kuin ollaan jo todettu aikaisemmin, kiihottaminen kansanryhmää vastaan on kovasti tulkinnanvarainen asia eikä ole epäselvää minkä idelogian mukaan tulkinta tapahtuu. Ja joka ainoa rikosilmoitus on laitettava esitutkintaan.

Onhan tässä käytännössä tietysti mahdollisuus vastaiskuunkin. Poliisilla ei nimittäin ole pokkaa sanoa, että tokihan tämä uskonrauhapykälä koskee vain islamilaisia. Käytännön mukaan jokainen tapakristitty voi suus vittuillessaan tehdä rikosilmoituksen vaikkapa siitä, jos islamilainen nimittää häntä vääräuskoiseksi. Sehän saattaa loukata kristityn uskonnollisia tunteita. Ja ehkäpä islamilaisten suunnasta löytyy hieman pahempaakin suunpieksentää. Jos poliisi meinaa tälle linjalle lähteä, niin vanhaa termiä spam and destroy kannattaa käyttää kyllä toisinkin päin. Mutta jos jatketaan uutista eteenpäin, niin seuraavassa löytyy sen punainen lanka:

Ryhmän vastuulla olisivat myös viharikoksiksi arvoitavat kunnianloukkaukset ja laittomat uhkaukset. Tutkinnassa pyydettäisiin tarvittaessa apua paikallispoliisilta.

”Viharikoksiksi arvioitavat kunnianloukkaukset”. Tämähän sisältää myös niin poliittiseen koneistoon, virkakoneistoon sekä median edustajiin kohdistuvan arvostelun. Oletettavasti esitutkintakynnys on tässäkin matalalla joten esmes johonkin toimittajaan kohdistuva napakka arvostelu voi jatkossa johtaa vaikkapa vuoden mittaiseen löysään esitutkintahirteen ja mahdolliseen tuomioonkin. Selväähän on, että koneisto suojelee tällä nimenomaan itseään. Se on saanut monikultturismi-ideologiallaan maan etenemään täysin valmiiksi viitoitettua Ruotsin tietä tietäen hyvin mitä sen tien päässä odottaa, mutta koska se ei yksinkertaisesti pysty tunnustamaan tehneensä järkyttävän virheen se tekee juuri niin kuin kunnon totalitaristisen yhteiskunnan tuleekin tehdä. Eli hiljentää arvostelun. Tämän jälkeen uutisessa oleva lause…

Poliisihallituksen mukaan kansalaisten sananvapautta ei ole tarkoitus rajoittaa, vaan pyrkiä turvaamaan yleinen järjestys myös sosiaalisessa mediassa.

…vaikuttaa lähinnä samalla lailla kuin englannin kielen termi ”killing joke”. Ei ollu hauskaa niin. Olisitte jättäneet rehellisesti tuon sanomatta.

Haluaisin sanoa niille tuleville viharikostutkijoille eli tunnollisille virkamiehille viestinä että minä en suinkaan pidä teitä hirviöinä. Te olette varmasti tavallisia ihmisiä, varmaan moni teistä on perheellinenkin. Te vaan luonnollisesti virantoimituksessanne toimitte virkamiesohjeistuksen mukaisesti. Aikaisemmat kolleganne mm. Neuvostoliitossa, Itä-Saksassa ja siinä hakaristi-Saksassa eivät myöskään olleet mitään hirviöitä. Hekin olivat tavallisia, perheellisiä ihmisiä. Ja hekin vain toimivat viranomaisohjeistuksen mukaisesti. Laittaen väärinajattelevia ihmisiä vankilaan, vankileireille, mielisairaalaan ja teloitettavaksi.

Niillä asioilla, mitä te olette tekemässä ja mitä nuo aikaisemmat kolleganne tekivät on vain aste-ero. Ensimmäisen kynnyksen ylittäminen oli varmaan vaikeinta heillekin. Sitten asiat alkoivat rullata omalla painollaan. Ettekä te ole mitään poikkeuksia. Miettikääpä, mihin te olette ryhtymässä. Kai tajuatte, että historia muistaa teidät toisena Punaisena Valpona?

Vielä haluaisin sanoa viestin perussuomalaisille, sillä se on ainoa eduskuntapuolue jossa on vielä mukana joitain ihan oikeasti kansallismielisiä ihmisiä. Persut hei, Suomeen ollaan perustamassa ajatuspoliisia.

Oliskos jo lopultakin aika nostaa meteli? Ja jos ei nyt, niin milloin sitten?


Kiitokset vakikommentoija Ink Visitorille linkistä ja vinkistä.


*

Lisäys samana päivänä: Tällä verikoirayksiköllähän on siis käytössään (Ylen mukaan) ”salaiset tiedonhankinta- ja pakkokeinot” ja (HS:n mukaan) ”salaiset pakkokeinot kuten tietoverkossa tapahtuva peitetoiminta ja televalvonta”. Oman muistini mukaan peitetoiminnan ja televalvonnan käyttökynnys on hyvin korkea ja sitä käytetään lähinnä raskaaseen järjestäytyneeseen huumerikollisuuteen. Lukija voi tehdä tästäkin omat johtopäätöksensä. Sanottu ja kirjoitettu sana nousee rikosluokituksessa jatkuvasti ylöspäin. Mitä se kertoo hallintokoneistostamme? 

JOTAIN IHAN MUUTA XLIV

$
0
0
eli pikku-Ykä ja Kekkonen

Sellainen ihminen, joka ei ole elänyt 1970-luvun Suomessa ei voi mitenkään ymmärtää, minkälainen merkitys nimellä Urho Kekkonen  tai lyhenteellä UKK silloin eläneille ihmisille oli ja tietyllä tavalla on vieläkin, ainakin siellä jossain muistin piilotetuissa lokeroissa. Sinänsä tavalliset ihmiset eivät juurikaan käyttäneet sanaa Kekkonen vaan pitkäaikainen presidenttimme oli tietysti kansalaisille tuttavallisemmin Urkki. Kaikkien tuntema ja silti mystinen Urkki, jonka ympärille rakennettiin Suomen mittakaavassa melko ainutlaatuinen henkilöpalvonnan kultti.

Pikku Ykä hahmotti Urkin olemassaolon ja kaikkivoivan vallan sekä äärimmäisen osaamisen ensimmäisen kerran joskus 1970-luvun alussa, samoina aikoina kun Suomi siirtyi suomettumisensa synkimpään vaiheeseen ja pienelle pojallekin hahmottui nopeasti sen ajan varsin skitsofreeninen tilanne. Eli pikku-Ykälle tehtiin selväksi että hei Ykä, nythän on nimittäin niin, että me ollaan tuon Neuvostoliiton kanssa niinku ihan ekaks parhaita kavereita. Tai no, me ollaan sitä vaan noin niinkun paperilla ja yleisissä puheissa. Tosiasiassa se on aika vaarallinen häiskä se Neuvostoliitto eikä ollenkaan niin mukava kuin esmes Näin Naapurissa ja Maailma Ja Me selittää. Se on vaarallinen,  sitä pitää varoa eikä sitä saa laskea liikaa iholle. Mutta esmes koulussa ei sun Ykä kannata sanoa tuota ääneen, vaan olla vahvasti sitä virallista mieltä että Suomi ja Neuvostoliitto on siis ihan oikeesti niinku ihan ekaks parhaita kavereita.

Jos pikku-Ykä olisi osannut silloin englantia niin sen kielen osuva lyhenne WTF olisi käynyt hyvin paikalleen, mutta niitä samoja aikoja Ykälle selvisi sekin helpottava tieto että ei siitä Neuvostoliitosta tartte kumminkaan sillai välittää eikä olla ensinkään huolissaan sillä meillä on Urkki joka pitää huolen että me saadaan olla siltä rauhassa ja me voidaan käydä sen kanssa vielä edullista ja meitä hyödyttävää kauppaakin. Joka tuo niitä työpaikkojakin. Työtä työtä työtä tehdään jotta jotta leipää syödään. Urkki käy metsällä ja kalassa ryss… anteeks siis neukkujen kanssa, ryyppää ne saunassa lauteitten alle ja sillä viisiin hommat suttaantuu ja me voidaan myydä edelleenkin bulkkitavaraa neuvostokansalle joka ostaa ne priimana. Kun ei niillä parempaakaan ole. On se vaan tolkuttoman hyvä että meillä on tuo Urkki. Muutenhan me oltaisiin ihan lirissä.

Ja siltähän se tilanne tietysti pienen pojan silmissä näytti ja samoin ajatteli suurin osa aikuisistakin. Toisin sanoen likimain kaikki. Meidän Urkki oli presidentti, joka hoiteli ulkomaansuhteet. Tietysti yksin ja ominpäin ettei siinä päässeet vaan mitkään tunarit välistä sähläämään ja asioita sotkemaan. Meidän Urkki oli myös presidentti, joka piti maassa sisäisen kurin ja järjestyksen ja sitä myötä vakauden ja hyvinvoinnin. Mikään olennainen ei tapahtunut ilman Urkin lupaa ja hyväksyntää. Runnoihan se Urkki sen hätätilahallituksenkin kasaan kun kansalaisia oli liikaa työttöminä. Se työttömien määrä muuten silloin oli muistaakseni 60.000, eli nykypäivään verrattuna tilannehan oli aivan erinomainen mutta hätätilana sitä silloin pidettiin mikä puolestaan kertoi että ehkä valtiovalta silloin aivan oikeasti ajatteli kansalaisiaan. Nykyisin suomalainen työtön ei ole hätätilahallituksen aihe vaan merkityksetön tilastoluku. Kuolis pois joutavana kuleksimasta. Mutta Urkki ajatteli tavallisia suomalaisia. Kansalaisen oli hyvä olla ja elää Urkin isällisen ja turvallisen johdon alla.

Näin jälkeenpäin ajatellen isolle Ykälle on epäselvää että onko missään maailman maassa oltu koskaan samanlaisessa tilanteessa kuin sen ajan Suomessa. Suomihan oli tosiasiallisesti diktatuuri, jossa absoluuttista valtaa piti Urho Kaleva Kekkonen. Tilanne itse asiassa tiedostettiin oikein hyvin alemmissakin kansankerroksissa mutta siitä huolimatta Kekkosen diktatuuri oli äärimmäisen suosittu eikä sitä oikeastaan pidetty varsinaisesti diktatuurina tai ainakin sen alaisuudessa oltiin aivan vapaaehtoisesti. Tavalliselle tallaajalle Kekkonen oli vaan yksinkertaisesti koko kansan Urkki. Mahtava ja maaginen mies. Ensimmäinen Kansalainen. Diktaattori, joka ei tarvinnut väkivaltakoneistoa turvatakseen asemaansa. Sekä kansan luottamus että pelätyt myllykirjeet riittivät ja pystyihän Kekkonen halutessaan tuhoamaan häntä vastustavan ihmisen uran. Vain muutama sitkeä  ja tarpeeksi karismaattinen hahmo kuten Vennamo, Junnila ja Ehrnrooth panivat hanttiin ja silti säilyttivät uransa. Muut mylly jauhoi hiljaiseksi.


Muista diktaattoreista poiketen Kekkonen oli niin suosittu ja kansanläheinen tai ainakin sellaiseksi mielletty että joskus vuonna 1975 joku perhelehti (muistin mukaan Apu) julkaisi sivuillaan Urkki-paperinukkesarjan jossa Urkki oli piirretty ihan rehellisesti ja peittelemättä munasillaan. Normaalidiktatuurissa moinen tempaus olisi todennäköisesti tiennyt niin piirtäjälle kuin julkaisijalle kuulaa ottaan, mutta Suomessa ei siitä noussut edes kohua. Sen sijaan on melko mahdotonta kuvitella että joku pieni saksalainen tyttö olisi 1930-luvulla sovitellut vaatteita paperisen nakupelle-Hitlerin päälle.

Kekkonen oli läsnä kaikkialla. Ilman että hänen tarvitsi tehdä itseään sen kummemmin tykö. Sen teki niin Yleisradio kuin populaarikulttuuri hänen puolestaan esittäen hänet aina positiivisessa valossa ja tehden hänestä elämää suuremman hahmon. Kekkonen jos mikä oli pop. Vaikka ei oltukaan ihan varmoja kuinka Kekkoselta itseltään kävisi rock´n´roll, niin kuin Suomen Talvisota-yhtye mietti kappaleessaan Kekkonen-Rock. Kekkonen solahti kuin itsestään asioihin, mihin hän ei varsinaisesti edes liittynyt. Esimerkiksi Veikko Huovisen kirjassa Rasvamaksa kävi liettualaisen metsänvartija Anaksimandros Hyrkäksen luona vierailemassa henkilöt Urhas Kekanenas ja Veikas Huovinenas. Ja pop-tähti Freeman osallistui vuonna 1976 Syksyn Sävel-kisaan kappaleellaan Osuuskaupan Jane, jonka hän aloitti:

Olen tavallinen rento Reino
Romppaselle töitä teen
Lempilukemista Leinon Eino
Uskon Jumalaan ja Kekkoseen


Meidän pikkupoikienkin mielestä Urkki oli äärimmäisen kova jätkä. Hän oli aina ollutäärimmäisen kova jätkä. Hän tulisi aina olemaanäärimmäisen kova jätkä. Se vaan jäi meille nyrkillätapettaville epäselväksi että mikä itse asiassa oli tehnyt Urkista niin kovan jätkän? Kun sitä ei kukaan kertonut eikä sitä uskallettu eikä rehellisesti sanoen edes älytty kysyä. Oliko Urkki tehnyt suuria sankartöitä jossain aikaisemmissa vaiheissa ja ansainnut siten kannuksensa? Vai oliko Urkki ollut kova jätkä jo syntyessään? Oliko hän Lepikon Torpassa ryöminyt oma-aloitteisesti ulos äidistään, katkaissut itse napanuoransa, laittanut ne tutut 1970-luvun tv-silmälasit nenälleen ja tuuminut että ”I must go, my people need me”?

Sitä ei koskaan kerrottu. Ja miksi olisikaan, kun ei kerran kysytty. Oli vaan yhteinen mielikuva että ammoin Urkki, edelleen Urkki, jatkossakin Urkki. Myöhemmissä elämänvaiheissa isommalle Ykällekin kävi selväksi että 1970-luvun alussa kansakunnan totaalisen ikonin aseman saavuttanut Kekkonen oli itse asiassa vielä joskus viitisentoista vuotta aikaisemmin ollut varsin vihattu mies eikä suinkaan mikään yhteinen kansakunnan isä. Silloin vielä muistettiin Kekkosen rooli sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä eikä mitenkään hyvällä. Isä-Perskelekin kertoi aikanaan saunassa törpötellessä Ykälle, että kun Kekkonen voitti vuoden 1956 presidentinvaaleissa K-A Fagerholmin kaljupäisen hiuskarvan mitalla oli Fagerholmia kannattanutta Isä-Perskelestä vituttanut kuin nykyistä egohumanistia Hillary Clintonin hävitessä. Tosin Isä-Perskeles ei ollut osoittanut vitutustaan rääkymällä ja riehumalla. Sivistyneet ihmiset osaavat hävitäkin sivistyneesti. Siinä mielessä sivistys näyttää ottaneen nykypäivinä edistyksellis-humanistista takapakkia.

Seuraavissakaan presidentinvaaleissa vuonna 1962 ei Kekkonen ollut suinkaan mikään ikonisoitu meidän Urkki, vaan hänet yritettiin apinan raivolla syrjäyttää ns. Honka-liiton voimalla. Mutta sitten tuli Noottikriisi ja Honka vetäytyi. Pelasiko Kekkonen Moskova-kortin, pelasiko sen Moskova itse vai lyötiinkö kortit pöytään kimpassa? Se jää varmaan ikuisesti selvittämättä. Lopputulos oli kuitenkin se, että Kekkonen sinetöi valtansa eikä häntä enää yritetty syrjäyttää. Vuoden 1968 vaaleissa kokoomus sentään laittoi vastaehdokkaaksi Matti Virkkusen mutta Kekkonen vei selvän voiton. Muut valtapuolueet olivatkin jo Kekkosen takana.


Siinä vaiheessa kun Ykä alkoi jostain jotain hahmottaa eli ajan kääntyessä 1970-luvulle oli Kekkonen jo niin itsestäänselvä kansanisä – ja sitä myötä jo uransa aloittanut tai juuri aloittava diktaattori – että hänestä oli tullut The Urkki, jota ilman kansakunta ei pärjää tai ainakaan se ei uskonut pärjäävänsä. Ja näinhän uskoi Ykäkin. Tämähän tapahtui loppujen lopuksi varsin nopeasti, ja isompi Ykä miettii aika ajoin että mikä sen sai aikaiseksi. Oliko kyse Kekkosen kiistattomasta Tamminiemen kokoisesta karismasta? Karismasta jota ruokittiin niin huhuilla kuin uutisilla Kekkosen kovasta niin fyysisestä kuin naiskunnosta sekä ryyppäämiskyvystä. Jostain syystähän 1970-luvulla oli tärkeää muistuttaa vähän joka tuutista että yli seitsemänkymppisellä Kekkosella on vielä 35-vuotiaan miehen kunto. Niin kuin asia loppulaskussa presidentille niin kauhean olennainen olisi.

Varmaankin Kekkosen asemaan vaikutti noitten seikkojen lisäksi myös silloinen media joka ei Urkkia arvostellut ja joka teki hänestä sankarihahmon joka hiihti, urheili, vaelsi, metsästi, kalasti, kiipesi piru vie palmuunkin ja vielä siinä sivussa johti maata kahden vihamielisen blokin välissä pitäen sen hengissä sisäisesti suurin piirtein yhtenä kappaleena. Ehkä kyse oli myös sellaisesta tavallisten kansalaisten kollektiivisesta ajattelusta että näin vaan on hyvä ja oikein eikä siihen sen kummempaa syytä eikä selitystä tarvinnut. Jotkut asiat vaan olivat niin kuin ne olivat. Joka tapauksessa tunne oli aito ja Urkki oli silloin oikeasti meidän kaikkien Urkki.


Niinpä, kun elettiin vuotta 1973 ei niin Perskeleen kuin juuri monessa muussakaan perheessä pahemmin olkapäitä kohautettu kun eduskunta mäjäytti 5/6-enemmistöllä pöytään poikkeuslain jonka perusteella vuoden 1974 presidentinvaalit jäävät pitämättä ja Kekkosen kautta jatketaan automaattisesti vuoteen 1978. Ykän muistojen mukaan asiasta lähinnä tuumittiin, että no ihan hyvä, piruakos noita vaaleja aina pitämään kun Kekkonen me valittaisiin joka tapauksessa. Olihan ainakin mukulaväestön keskuudessa Kekkosesta tullut erisnimen lisäksi myös yleisnimi eli meillä oli Kekkonen ja muilla mailla on sitten omat kekkosensa mutta meidän Kekkonen on paras kekkonen. Presidentinvaalit olivat muutenkin aika tylsiä ainakin siihen aikaan ja Syksyn Sävel, Miss Suomi-kisat, Euroviisut, Spede-Show ja lauantai-illan Pätkis viihdytti enemmän. Kyllä niitä muuten sitten katsottiinkin. Kun muuta viihdetarjontaa ei pahemmin ollut.

Isompi Ykä tuumii näin kymmeniä vuosia myöhemmin että ehkäpä tuo poikkeuslakiasia olisi sittenkin pitänyt ottaa vähän vakavammin. Kustiinhan siinä demokratiaa suoraan muroihin ja vahvistettiin Kekkosen diktatuuri. Eikä poikkeuslain syy ollut sen kummempi kuin se, että Kekkonen oli itse ilmoittanut että voi hän jatkaa presidenttinä mutta vaaleihin hän ei enää viitti ruveta. Yksi mies saneli asian eikä sitä kyseenalaistettu. Poliittinen johto ei halunnut luopua Kekkosesta varsinkin kun tärkeät EEC-neuvottelut olivat menossa mutta vuonna 1972 ei poikkeuslaki saanut vielä tarvittavaa kannatusta.

Liekö sitten sattumaa, että syksyllä 1972 tapahtui kuuluisa Zavidovo-vuoto, jonka jälkeen tarvittava kannatus yllättäen löytyikin. Pikku-Ykälle Zavidovo-vuoto ei ollut kovin merkittävä, sillä sen ajan Ykälle vuoto tarkoitti jotain, mihin tarvitaan putkimiestä ja niinpä pikku häiskää vähän ihmetyttikin että minkä ihmeen takia moisesta vuodosta puhutaan koko ajan uutisissa.

Ei pikku-Ykä oikein iljennyt kysyä isä-Perskeleeltäkään. Varsinkin kun se ryökäle oli aikaisemmin hassuttanut. Perskeleillä oli meinaten käynyt aikaisemmin kylässä vieraita ja ne olivat katsoneet sitä Kahdeksan Surmanluotia-elokuvaa televisiosta. Pikku-Ykä oli kysynyt että mitä se oikein on se pontikka mistä tuossa pätkässä niin paljon puhutaan ja siitä mesotaan. Ja isä-Perskeles oli sanonut että se on semmosta hevoskärrien pyöriin ja akseliin laitettavaa voiteluainetta. Pikku-Ykä oli todennut että aha, okke, ja lähtenyt puuhaamaan omiaan. Vähän ennen Zavidovo-vuotoa oli sitten kavereitten kanssa jutellessa käynyt ilmi että pontikkaa käytettiin kyllä ihan muihin tarkoituksiin. Voiteluun ehkä kylläkin, mutta sisäisesti. Toinen asia mikä Zavidovosta lähinnä jäi mieleen oli se, että ne neuvostomalliset karvahatut oli kyllä pikkusen ylimitoitettuja. Ainakin jos niitten kanssa mennään metsälle. Mitenkä sitä pystyy tähtäämäänkään kun tommonen härvänlärpäke roikkuu silmillä?


Ja tähän väliin voisikin sitten vetäistä Kekkosen ajalla tunnetun Voimasavuke Bostonin:


Ja ettei tupakin jälkeen henki haisisi niin sen jälkeen kannattaa heittää huuleen miehiin menevä ja naisiin tehoava Ajax-pastilli:


Sitten Kekkoslovakiassa leikattiin vuosi 1975 ja meille vyöryi Suuri ja Mahtava ETYK. Eli Helsingissä järjestetty Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi ja voi  jumankekkonen se oli meille suomalaisille iso juttu. Niin meille ainakin kerrottiin ja siihen mitä meille kerrottiin me toki uskottiin. Helsinkiin tulivat ne isoimmat kihot niin Euroopasta, Neuvostoliitosta kuin Yhdysvalloista. Yleisradio näytti suoraa lähetystä kun presidentit ja pääministerit lensivät vuoronperään Helsinki-Vantaan lentokentälle. Neuvostovaltuuskunta tuli tyylinsä mukaan junalla ja luonnollisesti Brezhneviä vastassa oli koko kansan Urkki:


Tavallisen kekkoslovakialaisen ja luonnollisesti myös pikku-Ykän näkökulmasta se homma meni sillä lailla että maailmalta tuli huippujohtajia tänne Helsinkiin kun ne eivät osaamattomuuttaan oikein saaneet keskenään sitä rauhaa aikaiseksi ja aina oli sellainen pelko päällä että pian pannaan oikein aktiiviseksi ydinranttaliksi. Ja sehän on pahaksi kaikille sillä siinä ihminen kuolee, koska se menettää henkensä. Päättäjähäiskät tulivat sitten Helsinkiin asiasta tehden ja porukalla tapaamaan meidän Urkkia ja kuulemaan hänen viisauttaan ja Urkki sitten vähän lateli madonlukuja ja väänteli rautalankaa ynnä opetti suurvaltojen johtajia elämään ihmisiksi joten niin saatiin syntymään se kuuluisa Helsingin Henki ja taattiin rauha pysyvästi. Ilman Urkkia olis jäänynnä sekin syntymättä. Niin me ainakin itse uskottiin.

No, eihän se sitten tietenkään ihan sillä lailla mennyt ja itse asiassa koko kinkereissä sovittiin pysyvästi Euroopan kahtiajako mutta kun sitä nimitettiin onnistumiseksi niin tokihan se oli sitä. Ja Suomihan oli suomalaisten mielestä ilman muuta koko maailman huulilla kun Suomessa kerran pannaan Eurooppa kuntoon ja sota piiloon piironginlaatikkoon, pannaan laatikko lukkoon ja heitetään avain huitulanhelvettiin. Tosin kyllähän senkin asian kohdalla tilannetta voidaan verrata vuoden 2016 jenkkifutiksen Super Bowliin josta lajia seuraavat jälkipolvet muistavat kyllä että sen voitti Denver Broncos mutta se, että se järjestettiin Kalifornian Santa Clarassa pitääkin sitten tarkistaa wikipediasta kun ei muuten muista.

Mutta yhtä kaikki, Urkki pani asiat kuntoon ja Suomi oli maailman keskipiste. Ainakin meidän Urkkiin uskovien suomalaisten mielestä. Eikä muulla Kekkoslovakian hallintoalamaisille ollut niin väliäkään. Suomi ja ennen kaikkea Urkki hoiti homman himaan.

Siirryttiin sitten vuoteen 1978 jolloin Kekkonen päätti vielä kertaalleen suostua jatkamaan presidenttinä ja vielä ihan oikeitten presidentinvaalien kautta. Tälläkään kertaa ei voitu puhua varsinaisista vaaleista siinä mielessä kuin ne nykyään mielletään sillä niin SDP, Kepu, Kokoomus, SKDL, RKP ja silloin vielä puoluekartalla olleet liberaalit olivat Kekkosen takana ja Urkki sai 259 valitsijamiestä kolmestasadasta. Koiranleuka vuodesta 2016 saattaisi tietysti sanoa että tämähän vastaa täysin nykyistä monikultturismin eduskuntakannatusta ja olisi siinä totta kai aivan oikeassa mutta pitäydytään nyt vuodessa 1978.

Selvää settiähän ne vaalit olivat alusta pitäen mutta mieleen jäi ainakin näin jälkeenpäin tietty vastenmielisyys siitä ilmiöstä joka esiintyi pikku-Ykän mielestä suomalaisissa vaaleissa ensimmäistä kertaa ja joka on sitten toistunut varsinkin nykyaikana jatkuvasti. Niin median kuin valtapuolueitten suhtautuminen vastaehdokkaisiin eli kristillisten Raino Westerholmiin, SMP:n Veikko Vennamoon, Perustuslaillisten Ahti M. Saloseen ja SKYP: n Eino Haikalaan oli huvittunut ja avoimen pilkallinen eikä sitä millään muotoa peitelty. Sitä voisi sanoa eräänlaiseksi poliittiseksi koulukiusaamiseksi jonka mediamme hallitsee nykyisinkin erittäin hyvin. Muistin mukaan pilkallisuus levisi tavallisiin kansalaisiinkin ja ajatusmaailma oli sellainen että jos nuo vastustaa Urkkia niin pakkohan niitten on olla vähän kaheleita. Siihen uskottiin sitä sen kummemmin kyseenalaistamatta. Oli yksi totuus, johon kuului uskoa. Sama ilmiö on toistunut sitten 2000-luvulla. Vallitsevaa totuutta ei saa kyseenalaistaa oli sen nimi sitten Kekkonen, YYA-liturgia, monikultturismi tai federalismi. Seuraavassa videopätkässä näkyy ääntenlaskentaa 1978 vaaleissa ja samalla ehkä realisoituu sen ajan poliittisten vaihtoehtojen määrä:


Näistä vaaleista ja niitten muistelemisesta jäi hieman paha maku suuhun, joten se kannattaa ehkä huuhdella pois peltimukillisella maittavaa teetä:


Koko 1970-luvun loppupuolen ajan jaksettiin mediassa mainostaa kovakuntoista Urkkia. Urkki nostaa penkistä montasataaviiskyt kiloa, hiihtää tunturissa kolmekymppiset jätkät puhki ja opettaa Lasse Virenille oikeaa hapenottotekniikkaa. Myöhempien sukupolvien häiskät saattaisivat ihan asiastakin kysyä että hei, toi heppuhan oli melkein kahdeksankymmentä. Menikö tuo teille ihan oikeesti läpi? Johon voidaan vastata, että kyllä, kyllä se meni läpi. Siihen uskottiin. Kyllähän Kekkosen kunto ja terveydentila oli laskenut kuin lehmän häntä mutta valtiollinen Yleisradio piti tarkan jöön siitä, mitä kansalaisille näytettiin ja silloin kansalaiset uskoivat sen, mitä heille opetettiin. Mitään vaihtoehtomediaa ei siihen aikaan ollut. Eikä välineitä sen ylläpitämiseen.

Pikku-Ykä huomasi ensimmäisen merkin siitä ettei Urkilla ollut ihan kaikki kunnossa kun Urkki otti vastaan presidentinlinnan parvekkeella erittäin suurta onnittelevaa kansalaisjoukkoa joka huusi kovaa ja toistuvasti ”Urkki! Urkki! Urkki!” ja piti sitten kiitospuheen. Kekkosella oli ne kuuluisat 1970-luvun televisiosilmälasit silmillään mutta hän vaihtoi paperia aina muutaman sanan jälkeen. Pikku-Ykä tuumaili että onpa tuo lähinäkö mennyt Urkilla huonoksi.


Sen kummempia johtopäätöksiä ei Ykäkään tehnyt ja kulissi kesti aina vuoden 1981 syksyyn saakka jolloin alkoi tihkua tietoja siitä että Urkki on huonossa kunnossa. Vaikka ennakkotietoja siis oli, niin siitä huolimatta 27. 10. 1981 Suomen valtakunta pysähtyi. Kekkonen oli terveydentilansa vuoksi estynyt hoitamaan presidentin tehtävää. Sen päivän uutislähetys ei käsitellyt mitään muuta aihetta lukuunottamatta säätiedotusta lähetyksen lopussa. Ei siitä ilmoituksesta mitään varsinaista paniikkia syntynyt, mutta uutislähetyksessä haastateltiin vakavia ihmisiä, tavallisia kansalaisia jotka miettivät että kuinka tästä eteenpäin. Kuinka jatkaa elämää ilman Urkkia? Huoli oli aito, oikea ja todellinen. Oltiin epävarmoja. Urkin valta oli kestänyt neljännesvuosisadan, siihen oltiin totuttu eikä siitä oltaisi haluttu luopua. Kansakunta alkoi luonnollisesti etsiä tilalle uutta kansanisää ja löysi sen Mauno Koivistosta. Urkin tilalle tulisi Manu. Manun aika on tietysti oman tarinansa aihe ja eihän hän mikään The Kekkonen ollutkaan.

Viisikymppinen Ykä miettii edelleenkin Kekkosta, jota hän on vuosikymmenten jälkeen oppinut nimittämään Kekkoseksi, ei enää Urkiksi. Oliko Kekkonen lintu vai kala? Oliko Kekkonen suuri suomalainen isänmaallinen sankari joka teki kaikkensa maansa ja kansansa eteen? Vai oliko hän häikäilemätön opportunisti joka käänsi takkia tarpeen tullen ja sai siitä lopulta palkinnon Suomen historian ainoana diktaattorina?  Oliko hän jopa Neuvostoliiton agentti, niin kuin joillain tahoilla väitetään?

Ykällä ei ole siihen ratkaisua eikä selvitystä. Mutta täällä hotellin respassa tuumitaan, että ehkä yksinvaltiaan aseman saanut Kekkonen ajatteli silloin 1970-luvulla sitä, mitä siihen aikaan useat ihmiset ajattelivat. Että Kylmän Sodan tulee voittamaan Neuvostoliitto. Ja sitä myötä Suomikin tulee aikanaan siirtymään neuvostokomentoon. Ehkä Kekkonen halusi totuttaa suomalaiset siihen ajatukseen suosimalla vasemmistolaisia erityisesti yliopisto- ja kulttuurimaailmassa. Ehkä hän halusi jonkun Kristiina Halkolan myötä opettaa suomalaisia väistämättömään tulevaisuuteen. Kirjoitin siitä vaihtoehdosta aikanaan fiktion TapaaminenTamminiemessä.

Joka tapauksessa on selvää, että silloin pikku-Ykän 1970-luvulla Kekkonen toi maahamme tietyn vakauden, turvallisuuden tunteen ja uskon tulevaisuuteen. Voi olla, että sen sai Kekkosen puolesta aikaan kovasti vetävä vienti Neuvostoliittoon. Kaikki, mitä Suomesta sinne vietiin, meni kaupaksi priimana.

Koska Ykä oli Kekkosen lapsia niin hän jäi kaipaamaan vahvaa presidenttiä. Voi sanoa, että diktatuurin jatkumista. Onneksi 1990-luvulla, kun presidentinvaaleista siirryttiin valitsijamiesvaalien sijasta suoraan kansanvaaliin presidentin valtaa olennaisesti vähennettiin. Mikä oli tietysti viisas päätös. Ajatellaan sitä, jos Tarja Halosella olisi ollut Kekkosen valta. Tietysti voi sanoa, että vaikka Halosella olisi ollut vastaava valta, niin Kekkosen karismaa hänellä ei kuitenkaan olisi ollut. Karisma ja Halonen kun eivät kerta kaikkiaan ole synonyymejä.

Kekkosen jälkeen alkoi uusi aika ja sen uudet symbolit. Ykälle ja Ykän kavereille sitä eivät edustaneet Koivisto eikä myöskään Brezhnev/Andropov/Tshernenko-hautajaisnonstopin jälkeen valtaan tullut Mihail Gorbatshov. Uutta aikaa edusti vhs-videonauhuri, joka moninkertaisti nuoren miehen viihdetarjonnan määrän. Perskeleille sitä masiinaa ei hankittu ennen kuin 1980-luvun puolenvälin jälkeen mutta sehän ei ollut ongelma, sillä paikallisessa videovuokraamossa sai vuokrattua sellaista salkkumallista videonauhuria jota vuokrattiinkin sitten melko ahkerasti. Ensimmäisenä tuli tietysti katsottua sillä masiinalla takuuvarmat James Bondit. Siihen aikaan kun niitä ei näkynyt joka hemmetin kanavalla jatkuvina uusintoina. Ja niitä kanavia oli edelleenkin kaksi.

VHS-nauhurin myötä päädyttiin tietysti tilanteeseen että joku tunsi jonkun joka tunsi jonkun ja sitä myötä jätkäporukan kanssa päästiin katsomaan Suomessa silloin kiellettyjä elokuvia niin kuin Texas Chain Saw Massacre ja Evil Dead. Onhan selvää, että ainoa oikea tapa katsella kyseisiä klassikoita on katsella ne VHS:n kautta kopion kopion kopiona, niin että puolet elokuvasta näkyy mustavalkoisena ja neljäsosasta ei saa mitään selvää. Myöhemmin parempilaatuisina kopiona nähdyt samat pätkät eivät tuntuneet enää niiltä oikeilta.

Niin että kai siinä kävi niin, että Ykän Kekkosen aika päättyi videolla nähtäviin ja isolla jätkäporukalla katsottuun örinään ja verenroiskeisiin. Ja sitten alkoi Koiviston aika. Mutta sehän on jo eri tarina se.


XXII YMMÄRRYSHARJOITUS

$
0
0
Hotellin respassa huomataan kerta toisensa jälkeen, että valtamediamme kehittää pohdittavaksi aina vain uusia ongelmia, joita tällainen tavallinen sukankuluttaja ei ole osannut ongelmaksi aikaisemmin tulkitakaan. Tuorein ongelma liittyi isänpäivään, ja ongelmaa käsiteltiin niin Helsingin Sanomissa kuin Ylessä. Ja ongelmahan oli siinä, että suomalaiset miehet eivät lue tarpeeksi naisten kirjoittamia kirjoja.

Hesarissa ongelmaksi määriteltyä asiaa käsitteli lehden kulttuuritoimituksen esimies Hanna Mahlamäki komeasti otsikolla”Isänpäivän kirjakattaus on täynnä all male-tarjontaa” ja Ylessä asiaan tarttui puolestaan kukapas muu kuin yksi valtakunnan uusviisaita eli Maria Pettersson vieläkin komeammalla otsikolla”Mies, joka ei lue naisten kirjoittamia kirjoja, ei ole sivistynyt”. Uskoisin, että tätä omaa blogiani lukevat niin mies- kuin naispuoliset lukijat eivät välttämättä osaa suhtautua ongelmaan Mahlamäen ja Petterssonin vaativalla vakavuudella joten onhan heille annettava puheenvuoro ja lausuttava muutamia otteita heidän ongelmanasettelustaan. Ensiksi Hesarin Mahlamäki:

Isänpäivä on perinteisten perhearvojen ja stereotypioiden juhlaa. Isänpäiväviikonlopun mainoksissa tarjoillaan liharuokaa, miehisiä perustarvikkeita kuten partakoneita ja kalsareita – ja miesten kirjoittamia kirjoja.

Kirjankustantajat eivät kavahda esitellä isänpäiväsesongin all male -tarjontaa, vaikka vain miehistä koostuva edustus ei tätä nykyä ole missään tilanteessa meriitti, päinvastoin.

Mahlamäki jatkaa ongelman selvittämistä:

Vuonna 2002 yli 60 prosenttia naisista mutta vain hieman yli kolmannes miehistä ilmoitti lukevansa sekä miesten että naisten kirjoittamia kirjoja. Yli puolet miehistä ilmoitti lukevansa enimmäkseen miesten kirjoittamia kirjoja.

Köyhemmän kansanosan karttuisa järjenjuoksu ei vaan oikein taivu tajuamaan, että missä se ongelma on. Mitä vikaa perinteisissä perhearvoissa on? Muuttuvatko aikojen kuluessa aivan hyväksi ja toimiviksi todetut arvot stereotypioiksi vain siksi, että joku toimittajanplanttu mieltää niitten olevan sellaisia? Isänpäivänä isät myös tuppaavat olemaan all male, johtuen jo tietyistä fysiologisista syistä jotka eivät muutu toisiksi vaikka kuinka selitetään sukupuolen olevan vain sosiaalinen konstruktio. Ehkä heillä on oikeus päättää se, mikä heitä kiinnostaa kysymättä naistoimittajan henkilökohtaista mielipidettä?

Suomessa on erittäin hyvä sanonta ”älä tyrkytä tapojasi” jonka kyseinen toimittaja unohtaa työntäen kärsänsä asioihin jotka eivät hänelle kuulu. Jos asiaa ajattelee toisinpäin ja miettii tilannetta jossa miehet vaatisivat äitienpäivän kirjatarjontaan Veikko Huovista, Esa Anttalaa ja Niilo Lauttamusta niin asian tiimoilta seuraisi taivaankorkea feministinen joukkorääkyminen. Mutta eiväthän he vaadi, sillä he ymmärtävät että piruako toisen lukumaku kenellekään kuuluu. Ei kaiken tarvitse olla jonkun toisen määrittelemää. Mutta tulee muistaa, että Helsingin Sanomat piti tärkeänä, että nimenomaan tämä näkökulma tuli sen sivuilla esittää suomalaisille miehille.

Mutta vauhtiin vasta päästään uusrälssimme ylpeän jäsenen Maria Petterssonin myötä. Oikeastaan otsikko kertoo koko idean, joten toistetaan se:

”Mies, joka ei lue naisten kirjoittamia kirjoja, ei ole sivistynyt.”

Tässähän kyseinen ansiotonta nestettä päähänsä kehittänyt nainen määrittelee ominpäin ja omien mieltymyksiensä mukaan mitä sivistys on ja hänhän on onnistunut näissä määrittelyissään varsin persoonallisesti ennenkin, määritellessään umpirauhallisen kaupungin ja löytäensen Ruotsin Malmöstä. Tämän jälkeen ei oikeastaan enää herää kysymys Petterssonin perusteluista ja siitä kuinka vakavasti ne täytyy ottaa. Kysymys herää siitä, että kun juttua katsoo, niin sen ylävinkkelissä näkyy ”Yle Uutiset.” Käydäänpä läpi, että mitä Petterssonin avautumisessa noin niin kun uutiseksi jollain alkeellisella tavalla määriteltävää on, eli unohdetaan tämä mielipidekirjoitusaspekti. Ja löytyyhän jutusta jotain faktaa, tai ainakin siksi tulkittavaa. Tietysti Maria Petterssonista itsestään:

Olen pitänyt pelkkiä mieskirjailijoita lukevia miehiä – anteeksi vain – vähän yksinkertaisina. Ei osoita erityisen suurta älyä tai sivistystä, jos pystyy kiinnostumaan vain oman sukupuolensa kirjoittamista asioista. Sitten tajusin olevani ihan yhtä urpo.

Olen lukenut tänä vuonna 85 kirjaa, siis vajaa kaksi kirjaa viikossa. Laskin, kuinka monen kirjailijan ihonväri on eri kuin omani. Vain neljän. Neljän! Säälittävää.

Entä kuinka monen uskonto on muu kuin kristitty tai ateisti? Arvelen, että kahden. Moniko kirjailijoista kuuluu sukupuolivähemmistöön? Tietääkseni ei yksikään.

En tietenkään ole tehnyt tietoista päätöstä lukea lähes yksinomaan valkoihoisia kirjailijoita. Jos joutuisin selittämään lukulistaani, kuulostaisin luultavasti samalta kuin ne vähän yksinkertaiset miehet. Todellisuudessa hyvää syytä ei tietenkään ole. Olen ollut laiska avartamaan maailmaani, sivistymään ja nauttimaan kirjallisuudesta, jonka on luonut joku muu kuin minua itseäni muistuttava ihminen.

Ensi vuonna lupaan lukea ainakin afrikkalaisen, aasialaisen, eteläamerikkalaisen ja australialaisen kirjailijan kirjan. Kirjan, jonka on kirjoittanut muunsukupuolinen. Kirjan, jonka on kirjoittanut seksuaalivähemmistöön kuuluva. Muslimin, hindun, juutalaisen ja buddhalaisen kirjailijan kirjan. Venäläisen, ruotsalaisen, norjalaisen ja virolaisen kirjailijan kirjan, ja kirjan, jonka on kirjoittanut vammainen saamelainen, romani ja suomenruotsalainen.

Asia selvä. Eli mikäli Yle toimisi varsinaisena uutistenvälittäjänä, niin uutinen menisi näin:

MARIA PETTERSSON KERTOO LUKENEENSA PALJON KIRJOJA

Maria Pettersson on ilmoittanut lukevansa paljon kirjoja. Hän ei ole vielä päässyt Paavo Väyrysen Dostojevski-vauhtiin mutta lähentelee sitä kyllä. Ensi vuonna hän aikoo lukea vielä enemmän ja monen rodun sekä vähemmistön edustajan kirjoja ja tuntee täten olevansa vielä entistäkin parempi ihminen. Pettersson on myös kertonut, että hän on määritellyt sivistyksen uudestaan ja ihan omin päin, mutta koska kyseessä on henkilökohtainen ja perustelematon mielipide, niin sitä Yle ei kommentoi sen enempää.

Jos niin Petterssonin kuin Mahlamäen avautuminen olisi ollut jossain henkilökohtaisessa blogissa niin asian olisi voinut todeta viitteellä ”merkitään tiedoksi, ei aiheuta toimenpiteitä”. Mutta kun nämä vuodatukset ovat julkaistu kahdella Suomen suurimmalla median pelialustalla herää tietysti kysymys, että minkähän ihmeen takia. Johonkin tälläkin pyritään. Nämä pelialustat kun eivät tuota uutisia vaan valistusta (tunnettiin ennen nimellä propaganda).

Haluavatko sekä Yle että HS miesten omaksuvan kasvavissa määrin näitä tiedostavais-feministisiä ajatuksia ja asenteita? Ja hyväksyvänsä sitä kautta nykyisen yhteiskuntamme toimintatavat ja –tavoitteet. Kyseisen tiedostavais-feministisen ajattelun osuvana edustajana (tietysti Petterssonin ja Mahlamäen lisäksi) voidaan pitää SDP:n puheenjohtajakilpailuun mahdollisesti osallistuvaa Tytti Tuppuraista, joka tuoreeltaan ilmoitti halunsa nostaa pakolaiskiintiö kymmeneen tuhanteen vuodessa. Toimien samalla hyvänä todisteena siitä, että ainakin meidän sivistymättömien mieshenkilöitten täytyy kyseistä feministis-tiedostavaa ajattelutapaa välttää ja hyvin moni meistä on sitä myös kykenemätön omaksumaan. Sillä sehän vaatisi täydellisestä irtisanoutumista niin logiikasta, realismista kuin laskutaidostakin eikä sivistyksemme taso niin suureen askeleeseen yksinkertaisesti riitä.

Todennäköisintä tietysti on, että kyseiset Ylen ja HS:n viritelmät ovat toimittajien toisille toimittajille heittämiä halinalleja. Toisilleenhan he ovat kirjoittaneet jo vuosia. Ehkä yksinkertaisinta olisi että suurimmat mediatalot kyhäisivät pystyyn verkkoon 24/7-livekanavan jossa päivystävät feministit keskustelisivat punkkulasin ääressä keskenään siitä, kuinka paljon rahvasta fiksumpia he oikein ovatkaan. 

Joka tapauksessa kyseiset avautumiset kannustavat hotellin respassakin lukuharrastuksen lisäämiseen ja täytynee ottaa pikapuoliin uusintakierrokselle ainakin Veikko Huovisen Rasvamaksa ja Lampaansyöjät sekä Arto Paasilinnan Isoisää Etsimässä. Parasta aikaa täällä on työn alla Ari Raunion ja Juri Kilinin sotadokumentti Jatkosodan Torjuntataisteluja 1942-44. Ja hitto vie, sitten voisi ottaa taas työn alle Robert A. Heinleinin scifi-klassikon Kuu On Julma. Siinä kun heikompi pistää vahvempaa pataan joka on aina ideana miellyttävä. Ja onhan sitä haukuttu fasistiseksikin ja mikäs sen paremmin sopisi sivistymättömälle miehelle.

first world problems

VIIDES EPISTOLA

$
0
0

Näissä epistoloissahan on koottu suvaitsevais-tiedostavan väestönosan koottuja avautumisia, jotka tavallisen kansalaisen silmissä keikkuvat tahattoman komedian ja tahallisen tragedian välisellä harmaalla alueella. Edellisen, neljännen epistolan julkaisin kuluvan vuoden helmikuun alussa ja uutta siteerattavaa on kertynyt yllin kyllin. Kun näitä tällaisia julkaisee blogissa yksi tapaus kerrallaan, niin sekin saa jo naaman nykimään. Epistoloista saamani palautteen perusteella erityisesti närästykseen ja rytmihäiriöihin taipuvaisilla yksilöillä kannattaa ennen tämän kaltaisia koosteita ottaa käden ulottuville asianmukaiset varovälineet:


Ja näillä eväillä voimme alkaa seurata, mitä asiaa suvaitsevais-tiedostavalla väestönosalla on meille rahvaalle ollut helmikuun 2016 – marraskuun 2016 välillä. Tietysti sillä on ollut paljon enemmänkin asiaa, mutta kyseiset tapaukset on otettu vain tämän blogin aineistoista mutta riittäähän sitä siinäkin. Pahoittelen pitkää postausta mutta ainesta on paljon.

*

He uhkaavat raiskata suomalaisia ja tappaa suomalaisia. He toistavat uhkauksiaan päivittäin ja kohdistavat usein ne nimettyihin henkilöihin.

Raiskaus- ja tappolistoille joutuneet ihmiset ovat sekä yhteiskunnallisia vaikuttajia että tavallisia ihmisiä.

Sinä voit olla seuraava.

Uhkailun takana ei ole Isis, Venäjä eikä mikään muukaan ulkomaalainen taho.

Tapon- ja raiskauksenhimoinen liike koostuu suomalaisista ihmisistä, jotka jahtaavat muita suomalaisia.

Suuri osa uhkailusta – ei kaikki – kohdistuu ihmisiin, joita uhkailija pitää ”suvakkina”.

Toimittaja Sami Sillanpää varoitteli HS:n pääkirjoituksessa 7.2.2016. porukasta jonka olemassaolosta hän on varma, vaikkei sitä olla vielä löydettykään ja joka ei ole vielä tehnyt yhtään mitään. Eikös aikanaan moisia porukoita kutsuttu aikanaan nimellä demonit?

*

Puheenaiheena on Stubbille rakas Euroopan unioni, jonka kanssa hän on ollut tekemisissä 20 vuotta: tutkijana, virkamiehenä, europarlamentaarikkona ja useassa ministeriroolissa.

Tuo rakkauden kohde voi nyt huonosti, se on sairastunut. Ja sitä pitää puolustaa!

“Mutta nyt puuttuu johtavilta poliitikoilta kansalaisrohkeutta puolustaa eurooppalaisia arvoja”, hän sanoo.

Alexander Stubb ei voi ymmärtää suomalaisia, jotka vastustavat EU:n taakanjakoa pakolaiskriisissä.

Urallaan laskusuuntaan kääntynyt Alexander Stubb puolusti federalistista unelmaansa HS:ssa 15.2.2016. Juttu oltiin tehty brysseliläisessä hotellissa jossa turvamiehinä olivat rynnäkkökiväärein aseistetut sotilaat. Tähän Stubb totesi:

- Ei tämä ole se Bryssel, josta lähdin vuonna 2008.

Ja hotellin respassa uskotaan, että häiskä ei todellakaan tajua, että minkähän takia ne rynkkymiehet siellä vahdissa olivat. Muistutetaan vielä, että kyseinen mies on ollut Suomi-nimisen valtion pääministeri.

*

- Miehemme ovat erittäin vihaisia ja epäluuloisia nyt uintivuoroa kohtaan. Perheen sisällä voi olla isokin juttu, jos joku mies on nähnyt toisen vaimon uima-asussa.

Eräs somalinainen määritteli 18.2.2016 vääräuskoisille kuinka vääräuskoisten lieksalaisten rakentamassa, maksamassa ja ylläpitämässä uimahallissa toimitaan oikeauskoisten ehdoilla.

*

- Nykyisten kolmekymppisten olisi hyvä pohtia jo nyt, miten he aikovat rahoittaa omat vanhuspalvelunsa. Tulevaisuudessa suomalaisten tulee nimittäin maksaa entistä suurempi osa nykyisistä sosiaali- ja terveyspalveluistaan itse.

- Kuinka rahoittaa julkisia palveluita täydentävät sote-palvelut, jos varallisuus on sidottuna omaan asuntoon, jota on vaikea saada myydyksi?

- Nykyisten viisikymppisten olisikin syytä pohtia viimeistään nyt, kuinka he aikovat vanhuspalvelunsa 2030-luvulla rahoittaa. ”Sote-säästötili” voisi olla hyvä ajatus myös nykyisille kolmekymppisille, koska kuka tietää, mitä julkisia sote-palveluita on tarjolla 2050-luvulla.

Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen teki 26.2.2016 Nordean julkaisussa hyvin selkeästi selväksi, mikä tavallista suomalaista tulevaisuudessa odottaa. Muistakaa, että kerätyistä pulloista ja tölkeistä saatu raha täytyy laittaa veroilmoitukseen.

*

Moniarvoinen viestintä ja sananvapaus sallivat erilaiset mielipiteet. Se ei tarkoita, että kuka tahansa voi levittää mitä tahansa kenenkään siihen puuttumatta.

Me hyvää journalistista tapaa noudattavat päätoimittajat emme aio olla valemedian hiljaisia tukijoita ja myötäjuoksijoita. Sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin. Kun tietoja pyritään tahallisesti hämärtämään tai vääristelemään, puutumme siihen omissa medioissamme.

Otamme jatkossakin vastuun julkaisemistamme uutisista ja niiden oikeellisuudesta,  ja vastaamme myös toimitustemme tekemistä virheistä ja niiden korjaamisesta. Aiomme vastaisuudessakin olla demokratian ja sananvapauden tukipilareita, osa toimivaa suomalaista yhteiskuntaa. Eettisesti kestäviin periaatteisiin sitoutuneen ammattimedian tehtävä on vaikeinakin aikoina kirkas.

Kaikkiaan 22 päätoimittajaa suomalaisesta valtamediasta yhteisessä julkilausumassaan 1.3.2016. Asian tahatonta komiikkaa ei tarvinne selittää.

*

- Pieremällä kovaäänisemmin mies käyttää passiivis-aggressiivista väkivaltaa asettaakseen itsensä dominanttiin rooliin, mikä pelottaa naisen alitajuisesti olemaan päästämättä flatulaatiota, ja siten nainen, joka pelkää turvallisuutensa puolesta, pieree hiljaisemmin merkkinä alistumisesta. Tämä edesauttaa raiskauskulttuuria ja naisten sortoa.

Kanadalainen anarkofeministi Ashleigh Ingle avautui jo vuonna 2013 mutta asia tuli bongattua hotellin respassa vasta maaliskuussa 2016. Termi ”pieruraiskaus” on käytössä ainakin joissain hurahtaneissa feministisissä akateemisissa piireissä mutta suomessa hernesopan, ruisleivän ja piimän yhdistelmää ei vielä ainakaan ole kielletty. Kanadan vastaavasta tilanteesta en osaa mennä sanomaan.


Vihakirjoittaja on Hellstenin mukaan todennäköisesti arkielämässä arka ihminen, joka räyhää vain turvallisen netin suojasta. Silloin ihminen ei kohtaa itseään, eikä voi muuttua. "Nettiraivoa levittävien itsetuntemus on heikko. Yrittämällä polkea muita alas ja nousemalla heidän päälleen, he yrittävät kasvaa suuremmiksi. Tosiasiassa he pienenevät entisestään, koska eivät kohtaa itseään”.

Teologian maisteri ja terapeutti Tommy Hellsten diagnosoi ilman varsinaista diagnosoimisoikeutta kerralla suuren määrän hänelle tuntemattomia ihmisiä jotka eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä Kirkko ja Kaupunki-lehdessä. Muodikkaaseen tapaan hänkin jätti kertomatta, että mitä se vihakirjoittaja varsinaisesti kirjoittaa ja mitä vihakirjoittaminen sisältää.

*

Brysselissä tapahtuu nyt kauheita, mutta samalla on muistettava se rasismi, jota tapahtuu Suomessa joka päivä. Syrjintä, kiusaaminen ja vihapuhe ovat arkea liian monelle.

Puheiden lisäksi tarvitaan nyt konkreettisia tekoja. Kerätään yhdessä ideoita arkipäivän syrjinnän ratkaisemiseksi. Otamme parhaat edistääksemme. Kirjoita ajatuksesi alle tai jaa somessa tunnisteella #ratkaisujarasismiin.

Kokoomuksen reaktio facebookissa Brysselissä 22.3.2016  tapahtuneeseen islamilaiseen terrori-iskuun saavutti absurdiuden / tekopyhyyden / jonkin vielä määrittelemättömän ja ylitti sen rajan. Iskussa kuoli 35 ja haavoittui yli 200 ihmistä.


Hävetkää, perkeleet, jos osaatte. Vaan ettehän te osaa.
*

Maahanmuuttajien integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan ehkäisee tehokkaasti ääriajattelun leviämistä. Toimeton ja uskonsa tulevaisuuteen menettänyt ihminen on otollinen kohde terroristien värvääjille. Työ on erittäin tärkeä asia kotoutumisen kannalta.

Kokoomuksen Petteri Orpo muistutti 28.3.2016 Verkkouutisissa olevansa olemassa toistamalla ensimmäistä kertaa sen, mitä on toistettu toistuvasti noin vuodesta 1994. Puheessaan hän ei maininnut niitä satoja tuhansia suomalaisia, joilla ei ole työtä nyt eikä tulevaisuudessakaan.

*

Mietintöesityksen tavoitteena on vastustaa "varhaisesta iästä" lähtien "euroskeptisismin leviämistä" sekä "edistää eurooppalaista yhteenkuuluvuudentunnetta" ja "monikulttuurisen ja monietnisen yhteiskunnan hyväksyntää".

Mietintöesitys kehottaa jäsenmaita kehittämään "poliittista kasvatusta" ("political education") kaikkia kanavia hyödyntäen ja rahoitusta lisäten. Poliittisessa kasvatuksessa tulisi hyödyntää koulukirjoja, opetussuunnitelmia, opettajankoulutusta, vapaa-ajan harrastuksia, sosiaalista mediaa, roolipelejä, työharjoittelua, vapaaehtoistyötä jne.

Euroopan Unioni suunnitteli ikiomaa pakollista nuoriso-Komsomolia alkuvuodesta 2016. Luitte oikein, ”poliittinen kasvatus”.

*

- Kun juttuun puututaan ja se tutkitaan, on rikoksesta epäillylle osoitettu, että olet ylittänyt tutkintakynnyksen, eikä tämä ole hyväksyttävää käytöstä, vaikka syyttäjä tekisi syyttämättäjättämispäätöksenkin.

Poliisin ylijohtaja Seppo Kolehmainen ilmoitti Aamulehdessä 11.4.2016 siitä käytännöstä että esitutkintaa käytetään jo itsessään rangaistuskeinona ja tasoitti tietä Poliittiselle Poliisille joka otti sitten syssymmällä suuren harppauksen eteenpäin.

*

Suomessakin monet somalit kertovat kokevansa, ettei heitä pidetä suomalaisina.

MTV3 tiedotti tämän veret seisauttavan uutisen 18.4.2016.


– Poliisin täytyy huolehtia siitä, ettei etnistä profilointia tapahdu. Tämän päivän Suomessa on täysin vanhanaikaista tehdä päätelmiä ihonvärin perusteella. Meillä on Suomen kansalaisia, joilla on kaikenlaisia ihon värejä.

– Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan, että hänet valitaan tarkastukseen ihon värin vuoksi.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston erityisasiantuntija Robin Harms totesi Ylessa 21.4.2016 että on se vaan epiä kun suomalaiset poliisit ovat etsineet laittomia maahanmuuttajia ulkomaalaisen näköisistä ihmisistä eikä esim. Pihtiputaan mummosta.

*

- Meillä alkaa syksyllä somalinkielen opetus, ja arabian opetusta lisätään merkittävästi. Niille on todella suuri tarve. Me emme voi pitää kiinni 1880-luvun oppituolijaosta. Maailma muuttuu ja yliopiston pitää muuttua sen mukana.

Helsingin Yliopiston varadekaani Hanna Snellman totesi 29.4.2016 että maailman mittakaavassa täysin merkityksettömän japanin kielen opetus joutaa väistyä uuden ja nousevan teollisuus- ja kulttuurimahdin Somalian tieltä.

*

1. Läpi harmaan hallinnon. Otamme vihapuheen ja rasismin vastustamisen sekä monikulttuurisuuden, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistamisen läpäisyperiaatteella huomioon opetus- ja kulttuuriministeriön toimialojen virastojen, laitosten ja muiden organisaatioiden ohjauksessa.

2. Rahalla rasismia vastaan. Sisällytämme opetus- ja kulttuuriministeriön harkinnanvaraisiin valtionavustushankkeisiin ja ESR-toimenpidekokonaisuuksien valintakriteereihin läpäisyperiaatteella monikulttuurisuuden, yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistämisen.

3. Kirjastossa kohdataan. Vahvistamme yleisten kirjastojen toimintaa aktiivisen kansalaisuuden, monikulttuurisuuden ja demokratian edistäjänä.

Sertifikoitu poliittinen broileri eli opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen piti keväällä 2016 huolen siitä, että monikultturismipropaganda ei kouluissamme ainakaan vähene.


Suomi on harvaan asuttu maa jonka asukkaista suuri osa keskittyy maan etelä- ja keskiosiin. Ranskan pinta-ala on alle kaksi kertaa suurempi kuin Suomen, huolimatta siitä että siellä asuu yli 66 miljoonaa ihmistä. Tämän perusteella Suomeen mahtuisi kevyesti pari miljoona ihmistä lisää – Suomessa kyllä riittää metsää, vettä ja saunoja uusille asukkaille.


…maantieteilijänä suosittelen, että olisi hyvä mikäli Suomen väestö kaksinkertaistuisi alla olevilla keinoilla:

Suomi voisi ottaa esimerkiksi lapsia orpokodeista ympäri maailmaa, rekrytoida eri puolilta maailmaa molempaa sukupuolta olevia nuoria erityisesti köyhiltä alueilta, tehdä sopimuksen YK:n kanssa ihmisten tuomiseksi kriisialueilta Suomeen. Näillä keinoilla pystyisimme ratkaisemaan Suomen ongelmia tulevaisuudessa sekä pelastamaan hädänalaisia ihmisiä. Ehkä alussa saattaa tulla väliaikaisia paineita ja talousongelmia, mutta tulevaisuudessa saadaan Suomen asioita kuntoon asukkaita, kulutusta, veronmaksajia ja työvoimaa lisäämällä.

Aika ajoin asiaakin puhuvalla Alan Salehzadehilla luisti hihna Iltalehdessä 17.5.2016

*

- Lopetetaan oppilaiden kutsuminen tytöiksi ja pojiksi

- Käytetään oppilaasta sitä nimeä, mitä hän itse haluaa

- Muodostetaan istumajärjestykset, ryhmät ja jonot muun kuin sukupuolen perusteella

- Puretaan sukupuolen perusteella muodostetut opetusryhmät

- Tehdään koulun vessoista yksittäisiä ja jätetään ne merkitsemättä tytöt/pojat

- Otetaan yhdenvertaisen ja sukupuolisensitiivisen toimintakulttuurin rakentaminen vakavasti

- Aloitetaan kokonaisvaltainen, ihmisoikeuksiin perustuva, ikätason mukainen seksuaalikasvatus heti ensimmäisellä luokalla

- Tarkastellaan yhteiskunnan ylläpitämiä normeja eli oletuksia siitä, millaisia ihmiset ovat – ja puretaan normia kahdesta sukupuolesta ja heteroseksuaalisuudesta

Sekä orvaskeden värin että seksuaalisen suuntautumisen perustella kaikelta arvostelulta roiskesuojattu Jani Toivola lateli 18.5.2016 kuinka kouluihin tuodaan totaalinen ja kaikkien ainakin Jani Toivolan mielestä vaatima tasa-arvo.

*

Osa koiran omistajista haluaa lähteä lemmikkinsä kautta toteuttamaan omaa aatteellista tai eettistä ajatteluaan. Esimerkiksi vegaanista ruokavaliota noudattava koiranomistaja voi tietämättään tehdä lemmikilleen pahaa jälkeä.

– Osa omistajista haluaa lähteä koiran kautta toteuttamaan omaa aatteellista tai eettistä ajatteluaan. Joskus koiraa syötetään vegaanilla ruokavaliolla, koska omistaja itse on vegaani. Ihminen voi tietämättään saada rakkaan lemmikkinsä erittäin huonoon tilaan.

– Työskentelen itse työni puolesta ympäri Suomea sijaitsevien klinikoiden kanssa, ja kyllä ympäri maan kuulee näitä, että vegaanilla ruokavaliolla ruokittuja koiria ajautuu eläinlääkäreiden vastaanotoille lopetettavaksi.

Joensuun kaupungin eläinlääkäri Jari Aho vahvisti 6.6.2016 todeksi sen urbaanilegendaksi luullun valitettavan tosiasian että jotkut vegaanit ovat niin uskomattomia vatipäitä että kuvittelevat koiransakin elävän vegaaniruualla.


Hotellin respasta suositellaan kyseisille ihmisille lemmikiksi helppohoitoista ja vegaaniruokaan tyytyvää hometta.

*

- Mitä mä vastaan mun lapsille? Mitä mä kerron pääministeri Sipilästä, joka on luvannut, että hän rakentaa suomalaista yhteiskuntaa parempaan? Mitä mä kerron ulkoministeri Soinista, joka ulkomailla kertoo puolustavansa tyttöjen ja naisten oikeuksia? Mitä mä kerron sisäministeri Orposta, joka juuri on saanut vastuullisen tehtävän johtaa suurta puoluetta ja pyrkii luomaan uskoa tulevaisuuteen? Miten minä voin antaa uskoa lapsilleni Suomessa heidän tulevaisuuteen?

- Mitä olette tehneet minun maalleni? Enemmistön ääni ei aina ole oikeassa. Enemmistö ei aina välttämättä tee oikeita päätöksiä.

Eduskunta yritti 16.6.2016 edes vähän rajoittaa turvapaikkaturistien tulvaa tiukentamalla perheenyhdistämisten ehtoja jolloin Eva Biaudet pisti tyylinsä mukaan alaleuan väpättämään ja samalla julisti yksinoikeutensa maahan nimeltä Suomi. Kyseiset tiukennukset eivät vaikuttaneet Biaudetin adoptiolapsiin millään tavalla.

*

Suomi lukeutuu maailman kovimpiin ylikuluttajiin maapallon kestokyvyn kannalta, mutta aivan kärkeen Suomi ei onneksi kuitenkaan yllä. Edellä tuhlailee muun muassa Ruotsi.

Suomalaisten kulutustottumuksilla tarvittaisiin 3,4 maapalloa, jotta kulutus saataisiin katettua uusiutuvilla luonnonvaroilla ja kasvihuonepäästöt  saataisiin käsiteltyä.  Kulutamme siis yli kolme kertaa maapallon kestokyvyn.

”Tärkeintä on päästä määrätietoisesti irti fossiilisista energianlähteistä eli öljystä ja hiilestä. Kierrätystä pitää lisätä ja saada kiertotaloudesta liiketoimintaa sekä vähentää ruokahävikkiä ja lihan kulutusta.”

Näin mainosti Yle 8.8.2016 unohtaen jonkun pikkujutun eli sen, että Suomi tuottaa huomattavasti enemmän luonnonvaroja kuin kuluttaa. Se toinen unohtunut pikkujuttu oli tuo kehitysmaiden väestönkasvu, mutta siitä puhuminenhan ei ole muodikasta.

*

- Toimittajamme saapuessa paikalle illalla, siellä ei ollut enää kantaväkeä paikalla. Toimittaja siis haastatteli turvapaikanhakijoita ja yhtä vapaaehtoistyöntekijää turvapaikkakeskuksessa. Paikallinen poliisi kieltäytyi kommentoimasta tilannetta tuolloin tiistai-iltana. Radioraporttien pohjalta tehtiin kaksi verkkojuttua, jotka olivat em. syistä yksipuolisia.

Kun useampi kymmenen astaloilla varustautunutta arabia hyökkäsi forssalaisten nuorten kimppuun 25.8.2016 ja Yle uutisoi asiasta korostetun yksipuolisesti oli tuo ylläoleva lause sitten Ylen selityksenä asialle.

*

Panu Mäenpää kehottaa esimiehiä parhaansa mukaan välttämään tekemään oletuksia työntekijöiden seksuaalisesta suuntautumisesta. Jos ei tiedä, ei pidä esimerkiksi mennä viittaamaan miestyöntekijän kumppaniin ”vaimona”. Sana ”puoliso” on Mäenpään mukaan varsin hyvä ja neutraali termi.

– Se on tottumiskysymys, ja meidän täytyy kielellä yrittää muuttaa sitä asenneilmastoa. Joillekin ihmisille se pitää tehdä varsin näkyvästi, jotta he tiedostaisivat nykyään tekevänsä alaisistaan liikaa oletuksia.

– Ja jotkut tämmöiset ”paremmat puoliskot”, ”emännät” ja ”isännät” ovat sellaisia, joita toivoisin ihan jo hyvän maun vuoksi jätettävän käyttämättä.

Seta ry:n puheenjohtaja Panu Mäenpää opetti heteroväestölle elokuussa 2016 että hyvän maun määrittely on nimenomaan homojen hommaa.

*

Syytä joidenkin Lähi-idästä tulleiden maahanmuuttajamiesten tekemiin rikoksiin on etsitty väärästä paikasta.

Selitystä on niin Suomessa kuin muissakin Euroopan maissa etsitty uskonnosta ja arabikulttuurista. Irakilaisia maahanmuuttajia tutkineen Juntusen mukaan syyt löytyvät pikemminkin irakilaisen yhteiskunnan romahtamisesta sekä arjen ja perinteiden katkeamisesta.

Juntunen toteaa tänään tiistaina julkistetussa tutkimuksessaan, että Suomeen viime syksynä saapuneet irakilaiset turvapaikanhakijat edustavat poikkeustilan, katastrofin ja traumojen sukupolvea. He ovat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa sotien, väkivallan ja taistelujen keskellä.

- Joka ikisellä Suomessa haastattelemallani irakilaismiehellä oli Irakin kodissaan aseita.

Tampereen yliopiston tutkija Marko Juntunen piti Suomessakin käytyä keskustelua maahanmuuttajien tekemistä seksuaali- ja muista rikoksista yksinkertaistavana ja harhaanjohtavana ja löysi mielestään oikean syyn. Unohtaen sen että Suomessa on aseita myös huomattavan paljon, ja joukkoraiskaus on täällä ennen maahanmuuttajainvaasiota ollut tuntematon. Hän ei myöskään selittänyt muuttuivatko tapetut, pahoinpidellyt ja raiskatut suomalaiset uuden selityksen myötä vähemmän tapetuiksi, pahoinpidellyiksi ja raiskatuiksi. Tähän voi vielä huomauttaa että vuonna 1939 – 1945 suomalaiset elivät sodan, väkivallan ja taistelujen keskellä ja kun ne loppuivat he alkoivat elää ihmisiksi ja rakensivat erittäin hyvin toimivan yhteiskunnan jossa ei tunnettu joukkoraiskauksia.

*

- Viime vuosi oli osoitus sitä, että me idealistit ehkä voimme ajatella, että kaikki turvaa tarvitsevat tervetuloa Eurooppaan. Me kaikki kuitenkin huomasimme, että sitten syntyy kovin odottamattomia reaktioita.

Kyseinen Juntunen hoksasi samaan aikaan tämän idealistille kovin oudon ja yllättävän asian.

*

– Tässä on kyseessä yksittäistapaus. Vaikka voi tietysti todeta, että erinäköisiä rikoksia on tapahtunut julkisilla paikoilla, niin tällaista ei toista ole ollut turvapaikanhakijoihin liittyen.

Näin totesi 12.9.2016 poliisitarkastaja Marko Savolainen Poliisihallituksesta kun kaksi arabia tappoi suomalaisen miehen Kajaanissa. Hotellin respassa löydettiin nopealla laskulla vuoden 2005 – 2016 välillä 34 maahanmuuttajan aikaan saamaa yksittäistapausta ts. ruumista. Joko poliisi ei tiedä, mitä maassa tapahtuu tai sitten se puhuu paskaa tietoisesti ja poliittisista syistä. Molemmat vaihtoehdot ovat varsin hyytäviä.

*

Klaukkalassa pelataan torstaina 15.9.futisottelu, jossa maalit toki ratkaisevat, mutta hieman toisella tavalla kuin sarjaotteluissa. Kello 18.30 alkavassa Peace United -ottelussa ottavat yhteen maahanmuuttajien ja paikallisten seurakuntalaisten sekajoukkueet.

– Kysymys on juuri jalkapallon yhdistävästä, ei erottavasta vaikutuksesta. Peli yhdistää ihmisiä kautta maailman ja toivottavasti tuo myös apua niille, jotka sitä tarvitsevat.

– Joukkueen tavoitteena on lopettaa vastakkainasettelu kulttuurien ja uskontojen välillä. Peace Unitedin pelaajat ymmärtävät, että nuorten väkivaltainen radikalisoituminen ei johdu uskonnosta tai ihonväristä vaan vaihtoehtojen puutteesta

Näin totesi ottelua järjestämässä ollut vs. diakoni Anna Handroo Nurmijärven seurakunnasta. Toisella puoliajalla joukkotappelun vuoksi keskeytetyn ystävyysottelun lopullisina toimitsijoina olivatkin sitten järjestysmiehet ja useampi poliisipartio. Myöhemmin Handroo sitten vielä selitti läskiksi mennyttä ystävyysottelua:

- Nämä ihmiset ovat saapuneet Suomeen hyvin haavoittuvista oloista. Heillä on traumoja sekä käsittelemättömiä asioita hyvin paljon. Tunteitten käsittely, itsehillintä ja pettymyksen sieto eivät ole päässeet kehittymään vaikeissa oloissa riittävän hyvälle tasolle. Tässä pelissä nähtiin juuri se, että meillä on vielä paljon työtä edessä. Näitä ihmisiä on autettava käsittelemään traumoja sekä pettymyksiä. Jokaisella on unelma paremmasta elämästä. Meidän tehtävänämme on tukea näitä ihmisiä kohti näitä unelmia.

Eli määritteli meille suomalaisillejälleen uusia velvollisuuksia jättäen tosin kertomatta, että millä valtuuksilla hän sen teki.

*


Poliisihallinto keskittyi työnsä kannalta olennaisiin asioihin 28.9.2016.

*

Tunnettu lesboutensa takia syrjitty toimittaja Johanna Korhonen selvitti rahvaallekin Helsingin Sanomien kautta 30.9.2016 miksi niin monet suomalaiset vastustavat haittamaahanmuuttoa:

KOLME SYYTÄ, MIKSI IHMINEN VASTUSTAA MAAHANMUUTTAJIA

Korhosen mukaan maahanmuuttajien vastustaminen ei välttämättä liity mitenkään maahanmuuttajiin. Todellinen syy vihaviesteihin tai rasismiin voi löytyä esimerkiksi näistä:

1. Yksinäisyys raastaa. Perhe on hajonnut tai jäänyt perustamatta, suku asuu kaukana, työpaikka meni alta, harrastaa ei jaksa tai raski. Jokin näistä, pahimmillaan kaikki – tällaisia ihmisiä on Suomessa paljon. Ihmiseltä puuttuu joukko, johon kuulua. Silloin maahanmuutonvastustajien ja rasistien ryhmät netissä muodostavat kutsuvan käden.

2. Arvostusta puuttuu. Kun ihminen kokee, ettei ole saanut arvostusta tai tukea esimerkiksi työyhteisössään tai yhteiskunnassa, hän saattaa suunnata turhautumisensa maahanmuuttajiin. Tällainen ihminen saattaa taloudellisin mittareihin katsottuna kuulua hyväosaisiinkin.

3. Tunteet kiihottavat. ”Sosiaalisessa mediassa jokainen pääsee purkamaan tunteitaan kenenkään estämättä ja yleensä niin, että täysin sopimattomistakaan tunneilmaisuista ei käytännössä joudu juridiseen vastuuseen”, Korhonen kirjoittaa. Tunteisiinkin voi addiktoitua, ja Facebookista niitä voi ammentaa samanmielisten kerhosta ympäri vuorokauden.

Osa näistä perusteista on lausuttu jo vuonna 1994, mutta tärkein perustehan oli se, että hänestä tuntuu siltä ja kun hänestä tuntui, niin Hesaristakin tuntui. Mikä ihme siinä muuten on että julkilesbot kannattavat islamilaista maahanmuuttoa vaikka tietävät aivan hyvin kuinka heille islamilaisessa yhteiskunnassa kävisi? Joka tapauksessa hotellin respassa väitetään että kyseinen Korhonen ei ole koskaan tavannutkaan niitä ihmisiä, mistä hän puhuu. Mikä ei tietysti estä häntä puhumasta.

*

Pakolaisuus ei ole vain ohimenevä trendi. Olen varma, että se tulee olemaan pysyvä olotila. Luonnollisesti sodat ja muut konfliktit aiheuttavat pakolaisuutta, mutta suurin aiheuttaja tulee olemaan ilmastonmuutoksesta aiheutuva pakolaisuus.

Länsimainen vastuuton kulutuskulttuuri aiheuttaa ilmastopäästöjä, sortaa ihmisiä tuotantomaissa, sekä estää tuotantomaiden kehittymisen. Kulutuksestamme tekee vastuuttoman se, että näemme vain tuotantoketjun loppupään ja ummistamme silmämme sen alkupäältä.

Ilmastonmuutos tekee esimerkiksi kuivuuden takia osasta maailmaa sietämättömän elää ja ajaa siten ihmismassoja muille maille. Emme voi Suomessa ummistaa silmiämme ja elää omassa hyvinvointikuplassamme. Sotaa vastaan on vaikeaa etäältä taistella, mutta ilmastopakolaisuuteen voimme vaikuttaa omilla valinnoillamme. Emmehän halua tukea pakolaisuutta?

Totesi Nurmijärven seurakunnan pastori Ida Vartiala paikallislehden kolumnissaan ”Ekohipin Moraalisaarna” ja samalla unohti muodikkaasti kehitysmaitten väestönkasvun ja sen aiheuttamat ongelmat ja päätteli, että luonnonvarojen nettotuottaja Suomi onkin ongelman ytimessä. Kun kierrätetään suomalaisia maitotölkkejä niin maailma pelastuu.

*


Helsingin poliisin ylikomisario Jussi Huhtela kertoi poliisin prioriteeteista 10.10.2016. Poliisikin vastustaa tiukasti jotain, jota se ei suostu määrittelemään.

*


Opetushallitus: Pojat eivät ole poikia ja tytöt tyttöjä - ensi vuonna kouluissa saa puhutella vain nimillä

Jos opetushallituksen suositukset otetaan käyttöön, ensi vuoden alusta lähtien pojat eivät ole poikia ja tytöt tyttöjä Suomen kouluissa.

Opetushallituksen mukaan sukupuolen jatkuva mainitseminen antaa lapselle ylikorostuneen käsityksen sukupuolen merkityksestä.

Suomen kouluissa ei tulisi puhua ensi vuoden alusta lähtien tytöistä ja pojista. Sen sijaan lapsia tulisi puhutella nimillä.

Linjauksen takana on opetushallitus, joka on julkaissut oppaan "Tasa-arvotyö on taitolaji".

- Sukupuoli on vain yksi ominaisuus monien ominaisuuksien joukossa. Sen jatkuva mainitseminen antaa lapselle ylikorostuneen käsityksen sukupuolen merkityksestä, oppaassa lukee.


- Sukupuolitietoisessa opetuksessa tunnistetaan sukupuolittavia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia rakenteita ja puretaan niitä.


Esimerkiksi draamapedagogisia työtapoja käytettäessä pitäisi kiinnittää huomiota siihen, ettei sukupuolia esitetä stereotyyppisesti. Tyttöjen ei tulisi sipsuttaa ja poikien kävellä rehvakkaasti.

Vieraissa kielissä tulisi opetella "sukupuolen moninaisuudelle tilaa antavia persoonapronomineja sekä sukupuolineutraaleja ja naisten siviilisäätyä määrittelemättömiä puhuttelusanoja".

Historian opetuksen tulisi taas haastaa perinteistä "suurmieshistoriaa": naiset tulisi voida esittää historian aktiivisina osapuolina "mikrohistoriallisen tarkastelun" kautta.

Oppassa kehotetaan myös keksimään vaihtoehtoisia ilmaisuja muun muassa nimityksille "virkamies" ja "lakimies".

Opetushallitus ilmoitti 18.10.2016 tekevänsä edelleenkin sitä, mitä se osaa tehdä parhaiten ja lähestyy työtänsä mikroälyllisen tarkastelun kautta.

*

Hussein somalien työllistymisestä: En lähtisi nostamaan isoa haloota.

Husseinin mielestä on turhaa pelottelua väittää, että somalialaistaustaiset henkilöt eivät sulautuisi suomalaiseen yhteiskuntaan.

- En lähtisi nostamaan isoa haloota muutamasta tuhannesta ihmisestä, jotka eivät ole työllistyneet. Meillä on yli 300 000 työtöntä, ja ehkä 5 000 heistä on somalitaustaisia, Hussein sanoo.

Meidän kaikkien suosikki Abrirahim Husu Hussein opetti suomalaisille somalialaista prosenttilaskua 21.10.2016. Matematiikkakin on vain sosiaalinen konstruktio.


Aikaisemminhan Husu on opettanut suomalaisille mm. hyviä somalialaisia käytös- ja keskustelutapoja.

*


”Pilapiirtäjä” Ville Ranta osoitti 8.11.2016 todeksi sen, että hyvä pilapiirtäjä tarvitsee työssään onnistuakseen huumorintajua ja hyvää makua. Hänellä itsellään niitä ei ole.

*

Poliisihallitus on saanut valmiiksi suunnitelman vihapuheen ja -rikosten torjunnan tehostamiseksi. Poliisihallitus esittää, että Helsingin poliisilaitokselle perustetaan uusi ryhmä, joka estää ja paljastaa internetin rangaistavaa vihapuhetta ja myös tutkii epäillyt rikokset valtakunnallisesti.

Internetin viharikollisuutta hoidettaisiin verkostomaisesti koko maan alueella. Tavoitteena on, että ryhmään kuuluvia vihapuheeseen erikoistuneita nettipoliiseja olisi jokaisella poliisilaitoksella ainakin yksi.

He toimivat omilla kasvoillaan ja osallistuvat poliisiprofiileilla nettikeskusteluun. Kasvot voitaisiin Poliisihallituksen mielestä tehdä tutuiksi esimerkiksi mainostamalla heitä samaan tapaan kuin televisiosarjoissa esiintyviä poliiseja.

Poliisihallitus esittää, että uusi ryhmä tekisi esitutkinnan kaikissa niissä tapauksissa, joissa tehdään rikosilmoitus internetissä tapahtuneesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomisesta.

Ryhmän vastuulla olisivat myös viharikoksiksi arvoitavat kunnianloukkaukset ja laittomat uhkaukset. Tutkinnassa pyydettäisiin tarvittaessa apua paikallispoliisilta.

Poliisihallitus ilmoitti Suomen ensimmäisen poliittisen poliisin perustamisesta punaisen Valpon jälkeen 15.11.2016. Osoittaakseen, ettei ole täysin menettänyt huumorintajuaan poliisihallitus ilmoitti myös:

Poliisihallituksen mukaan kansalaisten sananvapautta ei ole tarkoitus rajoittaa, vaan pyrkiä turvaamaan yleinen järjestys myös sosiaalisessa mediassa.

Hotellin respasta muistutetaan, että tavalliselle kansalaiselle jopa parikin vuotta kestävä esitutkinta – syyte – oikeudenkäyntirumba on jo tuomio sinänsä ja poliisihallituskin tietää tämän aivan hyvin.

*

- Isänpäivän kirjakattaus on täynnä all male-tarjontaa.

- Mies, joka ei lue naisten kirjoittamia kirjoja, ei ole sivistynyt.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Hanna Mahlamäki ja valtakunnan uusviisas Maria Pettersson määrittelivät tasa-arvoa feministisiin uomiin isänpäivän 2016 tienoilla. Äkkimiettimällä hotellin respassa tuumitaan, että äitienpäivän kirjakattaus on täynnä all female-tarjontaa ja eikös sen niin pidä ollakin?

*

Perustuslakivaliokunta vetoaa myös kansalaisaloitelakiin, jonka mukaan kansalaisaloite voi koskea asiaa, joka kuuluu eduskunnan lainsäädäntövaltaan. Kansainvälisten velvoitteiden hyväksyminen ja niiden irtisanomisen hyväksyminen ovat valiokunnan mukaan kansalaisaloiteoikeuden ulkopuolella.

Perustuslakivaliokunta siis tyrmäsi 25.11.2016 Paavo Väyrysen käynnistämän kansalaisaloitteen euroalueesta eroamisesta sekä tietysti samalla se tyrmäsi meneillään olevan fixit-aloitteen. Samalla se tunnusti ettei eduskunnalla ole käskyvaltaa Suomen tärkeimmissä asioissa ja kansalaisaloitejärjestelmällä on merkitystä vain silloin, jos se koskee LGBTQTiiTyy-akselin asioita. Myös perussuomalaisten jäsenet tukivat tätä tulkintaa. Eli toisin sanoen perustuslakivaliokunta tunnusti sen, että Suomella ei ole enää kuin maakuntahallinto.


Ja tässähän näitä tällä kertaa. Hotellin respassa veikataan, että ensi vuonna vauhti vain kiihtyy. Sitä osoittaa se, että pahimmat ja lukuisimmat pläjäykset tulevat nimenomaan poliittisen ja virkakoneiston puolelta. Siellä tiedetään, että asiat on onnistuttu hässimään vituralleen, mutta siinä suunnassa ei ole pienintäkään mielenkiintoa tunnustaa virheet. Niinpä – niin kuin hyvään totalitaristisen valtion käytäntöön kuuluu – ratkaisu on se, että pyritään hiljentämään arvostelu. Ja sen totalitaristisen valtion pääkaupunkihan ei ole enää Helsinki vaan Bryssel. Mutta jossain vaiheessa kupla puhkeaa. Sitä odotellen.


Hotelli Yrjöperskeles jatkaa ajatusten majoituspalveluita myös tulevaisuudessa. Ellei punavihreä Valpo heitä kapuloita rattaisiin. Halu sillä on kyllä kova. Voimia eloon kaikille lukijoille.

LAPAMATO

$
0
0
eli tietynlainen takautuma

Vuosien varrella tässä blogissa on tullut kommentoitua eräitäkin kertoja niitä uusviisauksia mitä meille tavallisille kansalaisille ovat ladelleet ns. tiedostavat yksilöt joita voisi pitää eräänlaisen uusrälssin edustajina. Tähän rälssiinhän kuuluu niin poliittisen kuin virkamieseliitin edustajia, yhteiskuntataiteitten tutkijoita, toimittajia ja kaikenkarvaisia ngo-organisaatioitten ammatti- ja tapaloukkaantujia.

Heillä on pari yhteistä piirrettä. Ensimmäinen on tietysti se, että he pyrkivät kiivaasti valistamaan nimenomaan meitä tavallisia, heidän mielestään ei tarpeeksi valveutuneita kansalaisia ja yrittävät saada meidät omaksumaan heidän mielestään oikean arvo- ja ajatusmaailman. Tähänhän kuuluu tietysti se perusajatus että Suomeen täytyy saada aina vain lisää etnisesti edistyksellisiä ulkomaalaisia. Sillä jo se itsessään on edistyksellisyyden merkki, se täytyy hyväksyä itsestään selvyytenä ja jos siihen kysyy perusteluja, syyllistyy tarkemmin määrittelemätöntä kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. Jos etnisesti edistyksellisiä ulkomaalaisia ei tulisi niin silloin ne jäisivät tulematta ja sitähän ei tiedostavan ihmisen ego kestä. Sillä etnisesti edistykselliset maahanmuuttajat eivät ole heille varsinaisesti ihmisiä, vaan käveleviä solidaarisuuspokaaleita jotka ruokkivat tiedostavan ihmisen egoa jo pelkällä olemassaolollaan ja tietysti mahdollistavat myös egoa ruokkivan puolestaloukkaantumisen.

Lisäksi meidän tavallisten sukankuluttajien täytyisi omaksua mahdollisimman feministinen maailmankatsomus. Tietysti oikea sellainen ja sillähän ei ole minkäänlaista tekemistä varsinaisen sukupuolten tasa-arvon kanssa, vaan lähinnä siinä on kyse siitä, että maailmankaikkeuden keskipisteenä ovat yleiset ja yhtäläiset kaikkien kiusaksi levitettävät pms-oireet sekä se, että naisen täytyy saada jos se tahtoo. Ai saada mitä? No ihan mitä hyvänsä. Koska se on nainen.

Sitä myötä meidän täytyisi myös oppia ja hyväksyä, että kaikenlaiset yhteiskunnalliset toimintatavat määritellään mahdollisimman pienten seksuaalivähemmistöjen mukaan ja sitä myötä meidän tavallisten heterojen tulisi hyväksyä sekin, että me emme ole enää heteroja vaan meidät on uusmääritelty cis-seksuaaleiksi meiltä asiasta mitään kysymättä. Lisäksi tietysti tiedostavan uusrälssin valistustehtävänä on mitätöidä, nollata, halventaa ja kääntää päälaelleen kaikki ne perinteiset arvot jotka ovat meidän sivistymättömien ihmisten sydäntä lähellä ja joilla – noin ohimennen sanoen – on saatu aikaan melko mainiosti toimivia yhteiskuntia joita tiedostavat yksilöt pyrkivät parhaansa mukaan rappeuttamaan. Siinä melko hyvin onnistuen.

Toinen yhteinen piirre tälle uusrälssille on se, että se on elämässään täysin riippuvainen juuri siitä tavallisten kansalaisten massasta jota se sekä ammatikseen että ideologisena elämäntehtävänä katsoo nenänpieltä pitkin. Mikäli uusrälssi lakkaisi olemasta ja sen niin sanottu elämäntyö olisi jäänyt tekemättä, ei tavallinen kansalainen panisi asiaa merkille mitenkään, koska sillä ei olisi mitään vaikutusta. Muuta kuin ehkä se ihmeellinen tunne, että mitenkähän minua jostain syystä nykyisin vituttaa vähemmän kuin vielä vähän aikaa sitten.

Jos tavallisten kansalaisten harmaa massa taas lopettaisi omat, rälssin mielestä toisarvoiset työnsä niin uusrälssimme kuolisi nopeasti nälkään ja kylmään. Siinä mielessä uusrälssi muistuttaa sitä vanhaa herraskansaa että kumpikin repii elantonsa tavallisen kansalaisen selkänahasta. Uusrälssi tosin eroaa vanhasta siinä mielessä että vanha rälssi omisti maat ja tehtaat. Sitä kautta vanha rälssi myös työllisti kansalaisia ja oli heille huomattavasti hyödyllisempi kuin uusrälssi joka ei työllistä muita kuin itseään toisten varoilla. Eli ns. insinöörilogiikalla ajatellen täysin turhaa ja vahingollista sakkia.

Tästä päästään takautumaan. Muistan, kun joskus kymmeniä vuosia sitten istuin peruskoulun yläasteen biologian tunnilla. Kansakoulustahan minäkin aloitin mutta siinä vaiheessa oli jo useita vuosia tullut käytyä tuota DDR-viritelmää. Biologiahan ei ole kovin poliittinen aine ja kokenut opettaja oli hyvä työssään, osaten hyvillä jutuilla ja heitoilla saada sinänsä tylsätkin aiheet ihan mielenkiintoisiksi. Niin kuin kyseisellä tunnillakin sillä aiheena olivat ihmisen loiset, ennen kaikkea lapamato.

Oletettavasti jokainen lukija tietää, mikä lapamato on, mutta otetaan varalta pieni tietoisku. Eli lapamato on ihmisessäkin elävä jaokeruumiinen loiseläin, jonka ihminen voi saada syötyään huonosti kypsennettyä kalaa. Kyseinen loinen elää ihmisen suolistossa ja voi kasvaa useitten metrien mittaiseksi saaden aikaan päänsärkyä, anemiaa, huimausta, jatkuvaa nälkää, laihtumista, voimattomuutta, ruokahaluttomuutta, ripulia, sydänoireita, ummmetusta, vatsakipua, vatsan turvotusta ja väsymystä.

Kyseinen biologian opettajamme kuvasi lapamadon olemusta suurinpiirtein näin:

Niin, sehän on sillä lailla että jos ajatellaan lapamadon elämää, niin se vastaa suurinpiirtein sitä, mitä ihmiset ajattelevat paratiisista. Pois on työn ies ja vaiva sekä huoli huomisesta. Otuksen ei tarvitse kuin olla möllötellä mitään tekemättä kun isäntäeläimen elimistö ruokkii lapamadon sen puolesta. Ei sen tarvitse varsinaisesti edes syödä, kun se imee ruokasulan itseensä. Oikeastaan ainoa asia, minkä lapamato joutuu tekemään itsekseen on lisääntyminen. Eli tietyssä mielessä kyse on hyvinkin tavoiteltava tila, varsinkin jos sattuu omaamaan luontaista taipumusta laiskuuteen.

Näin vuosikymmeniä jälkeenpäin kun muistelen viisaan opettajan opetuksia ja ajattelen nykypäivää huomaan, että biologiassa ja yhteiskunnassa on yhteisiä tekijöitä. Muun muassa nämä lapamadot. Nykyinen uusrälssimme on verrattavissa lapamatoon sillä sekin on päässyt siihen paratiisinomaiseen tilanteeseen, että sen ei tarvitse tehdä elantonsa eteen mitään ja omin päin se joutuu huolehtimaan vain lisääntymisestään.

Tietysti erojakin tietysti on. Jos ihmisellä on varsinainen lapamato eli Diphyllobothrium latum, niin hän marssii lääkärille joka toteaa että piru vie, teillähän on loinen ja siitähän on päästävä eroon. Niinpä hän kirjoittaa Niklosamidi-reseptin ja pian lapamadolle käy häijysti. Sen sijaan nykyaikaiselle yhteiskunnalliselle lapamadolle (Diphyllobothrium premenstrualsyndromicus) ei ole lääkettä eikä sitä saa edes nimittää loiseksi vaan siunaukseksi ja välttämättömyydeksi. Lisäksi erona on se, että varsinainen lapamato keskittyy olemaan vaan ihan rehellinen loinen, sille riittää isäntäeläimen tuottama ravinto eikä se harjoita samanlaista isäntäeläimeen kohdistuvaa jatkuvaa yhdistettyä vittuilua ja opettamista kuin yhteiskunnallinen lapamatokollegansa. Eikä se myöskään väitä pelastavansa maailmaa sillä että se loisii isäntäeläimessään. Yhteiskunnallisiin lapamatoihin verrattuna perinteistä lapamatoa voisi oikeastaan nimittää ihan reiluksi ja sympaattiseksi tyypiksi. 

Yhtä kaikki, nyky-yhteiskuntamme mieltää että kyseinen yhteiskunnallinen loiseläinryhmä on merkki edistyksestä ja pitää sitä ehdottomana välttämättömyytenä joten isäntäeläimen kuuluisi olla iloinen sitä kuppaavasta loisesta. Nykyaikaa voisi mieltää tavallaan uudeksi Rooman rappion ajaksi mutta ehkä sopivampi nimitys olisi kuitenkin Lapamatojen Valtakausi.


Ja tässähän onkin sitten hyvä aloitella joulukuu. Luonnollisesti se tulee tehdä positiivisessa hengessä ja tuumia, että nykymenolla me tulemme tänä vuonna elämään paremman joulukuun kuin yksikään sitä seuraava joulukuu tulee olemaan. Niinpä hotellin respasta toivotetaan oikein mukavaa tai edes jollain tavoin siedettävää alkanutta joulukuuta kaikille lukijoille.

KAARNAKIPPO JA SUURI TULEVAISUUS

$
0
0
Ihmisen on turha kuvitella että olisi nähnyt jo kaiken, sillä tiedostava todellisuus jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Tällä kertaa vuorossa on Riku Rantala, joka ei täällä hotellin respassa ole kovinkaan tuttu nimi, kun ei tule pahemmin tuota televisiota seurattua, mutta jonkunlainen julkkis kyseessä on kumminkin näistä Madventures-ohjelmista ja mistä hänestä liekään. Ja kaiken lisäksi tiedostava julkkis, sillä häiskä on perustanut Startup Refugees- nimisen verkoston, jonka tehtävä on yrittää työllistää matuja.

Nyt kyseinen verkosto on sitten saanut aikaan ässätuotteen eli vientiveturin, jota kyseisen Rantalan mukaan voidaan ryhtyä tekemään ja myymään Euroopan kaikissa vastaanottokeskuksissa. Menestys on varma, sillä onhan tuotetta kehittelemässä ollut mukana myös Aalto-yliopiston muotoiluprofessori Timo Salli. Ja mikä tää ässätuote siis olikaan? No kaarnavenepä tietenkin:


Asiaan liittyvä lyhyt videopätkä löytyy tästä Paavo Tajukankaan linkistä ja alun perin sen on julkaissut Tuukka Kuru. Kiitokset heille.

Hotellin respasta nostetaan lätsää uusille innovaatioille. Aikaisemmin puhuttiin, että matuilla saadaan Suomi nousuun, mutta meneehän se siinä sivussa koko Eurooppakin. Täältäpäin lisätään vielä kyseiselle verkostolle muutama suomalaisten jo kehittämää innovaatio jotka voidaan luovuttaa etnisesti edistykselliseen käyttöön tahkoamaan riikintaalereita. Kun nekin otetaan tuotantoon ja jälleenmyytäväksi niin tänne on kerta kaikkiaan pakko alkaa rahdata lisää matuja kun ei henkilökunta muuten millään riitä. 

Ensimmäisenä jalostusinnovaationa kyseisen kaarnaveneen muodosta mieleen tullut Varustelekan kehittämä tee-se-itse leirikyrpä. Tähän ei tarvita edes Aalto-yliopistoa:


Ja valmistuskustannuksiltaan vieläkin edullisempi olisi sitten Spede Pasasen kehittämät kuorettomat vappupallot. Varma hittituote:


Luonnollisesti ei saa unohtaa paria perinteistä innovaatiota, joita suomalaiset itse eivät ole kunnolla osanneet markkinoida mutta eikös meille sen jätkäinvaasion mukana tullut viljalti niitä Lähi-idän kaupan osaajia:


sekä


Hotellin respassa jäädään odottamaan että Oy Somalian Stondis & Afrikan Sarvi Ab alkaa tuoda Suomeen kamelinpaskaa potenssilääkkeeksi. Käyttöohje: kymmenen kikkaretta kylpyveteen ja puolen tunnin kylpy. Luonnollisesti firmalle voi antaa starttirahaa ja tuotantotukea muutaman miljoonan euroa.

Jos matut nauravat paskaista naurua suomalaiselle typeryydelle, niin turha vetää poroja nokkaan. Ihan aiheestahan ne nauraa kätkättävät. Potpurrin suurin kysymys lienee se, että onko kyseinen Rantala itse ns. äärimmäinen humoristi joka on päättänyt ottaa selvää, että mikä kaikki menee läpi. Ja niin kuin huomaamme, niin läpihän menee kaikki. Aivan kaikki.


MUISTOKIVI JA ITSENÄISYYSPÄIVÄ

$
0
0
Minulla on ollut rakkaan vaimoni kanssa pitkäaikaisena harrastuksena käydä niin talvi- kuin jatkosodan niillä taistelupaikoilla jotka ovat jääneet rajan tälle puolelle. Lähes kaikki on saatu käytyä läpi. Osa kuuluisempia, niin kuin Raatteen tie tai Ilomantsi. Osa vähemmän tunnettuja, niin kuin Savukoskella sijaitseva Kuoskun kylä. Kuoskua ei voi pitää taistelu- vaan enemmänkin teurastuspaikkana, sillä siellä neuvostosotilaat murhasivat 3.9. 1941 kylmäverisesti seitsemän suomalaista aseetonta siviiliä.


Nuorin murhatuista oli kolmevuotias poika. Itse mietin, että minkälainen ihminen pystyy kylmäverisesti murhaamaan kolmevuotiaan lapsen? Vaikka kyseessä olisi kuinka viholliskansan edustaja. Mietin sitäkin, että miksi noita neuvostojoukkoja on nimitetty partisaaneiksi? Käsitykseni mukaan partisaanit olivat vihollisen linjojen taakse jääneitä neuvostosiviilejä, jotka alkoivat käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Nämä murhatöitä tehneet joukot taas olivat neuvostokomennossa olevia univormu päällä kulkevia joukkoja jotka toteuttivat esimiestensä antamaa suoraa käskyä siviilien ampumisesta. Eli niin he, kuin heidän esimiehensä eivät olleet mitään partisaaneja, vaan murhaajia ja sotarikollisia, jotka olisi pitänyt sodan jälkeen viedä montun syrjälle ja ampua. Nyt he todennäköisesti – mikäli heitä vielä elossa on – kantavat rintapielissään Suuren isänmaallisen sodan korkeita kunniamerkkejä. Suomalaisten siviilien murhaamisesta.

Kyseiset sotarikolliset saivat tehdä tekonsa rauhassa ja pääsivät karkuun. Näitä siviiliväestöön kohdistuneita terroritekoja tapahtui jatkosodan aikana myöhemminkin, mutta tuolla Savukosken selkosilla tilanne jossain vaiheessa muuttui. Alueelle perustettiin Erillisosasto Sau (nimi tulee siitä, että sen varuskunta oli Saunakankaan alueella) joka erikoistui jahtaamaan näitä vihollisen murharyhmiä. Tietojen mukaan Osasto Sau ei pahemmin ottanut vankeja. Kun ottaa huomioon, että Osasto Sau jahtasi suomalaisia siviileitä murhanneita neuvostosotilaita, ei kukaan sitä varmaan vaatinutkaan. Jätkät saivat mitä tilasivat.

Osasto Saussa toimi joukkueenjohtajana maastohiidon maailmanmestari ja Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulppi. Hän toimi suomalaisten siviilien turvallisuuden hyväksi kaikkia mahdollisia keinoja käyttäen.


Sodanjälkeinen virallinen ja uudet poliittiset realiteetit omaksunut Suomi ei antanut Alakulpille kovin kaunista kiitosta, vaan punainen Valpo pidätti hänet 2.9. 1945 asekätkennästä epäiltynä. Alakulppi onnistui pakenemaan, siirtyi Yhdysvaltoihin ja hänestä tuli yksi kuuluisista ”Marttisen miehistä”. Siirryttyään Yhdysvaltoihin hän yritti vakuuttaa YK:n sotarikoksia tutkivan komission Neuvostoliiton partisaani-iskujen yhteydessä tekemistä murhista ja tihutöistä, mutta turhaan. Historia ei ole koskaan kiinnostunut oikeudesta. Se on kiinnostunut vain voittajan kunnian suojelemisesta ja sen tekojen valkopesemisestä.


Luutnantti Olavi Alakulppi puolustamiensa savukoskelaisten siviilien luona vuonna 1943.

On kovin muodikasta sanoa, että miksi itsenäisyyspäivänä (tai päivänä, jolloin juhlitaan itsenäisyyden pieniä rippeitä) täytyy aina muistella sotaa. Onhan Suomen historia paljon muutakin. Niin on. Ja sen muun hyvin pitkälle loivat juuri ne sodan käyneet miehet ja naiset sodanjälkeisellä työllään. He saivat aikaan työllään niin hyvinvoivan maan, että se alkoi asiakseen elättää sellaisia ihmisiä jotka työkseen mitätöivät menneitten sukupolvien teot vaikka he itse eivät ole koskaan saaneet rakennettua mitään. Ehkä tähän astisen ennätyksen teki toimittaja Virpi Salmi vuonna 2011 kirjoittaessaan Helsingin Sanomiin ”kiitos, sotaveteraanit, että saamme rauhassa sotkea suomen kieleen englannin sanoja venäjän sanojen sijaan.”

Salmen kaltaisia on paljon ja ehkä he ovat saaneet muokattua nykypäivän Suomen sellaiseksi kuin ovat halunneetkin. Meillähän vieras on pakko-omaksuttavaa omaa, oma puolestaan on vanhentunutta ja hylättävää, uhka on suuri mahdollisuus ja persnetto yhtä aikaa sekä voitto että velvollisuus.

Vaikka minut kuinka viha-ajattelijaksi tulkittaisiinkin niin totean silti, että sodan ajan Suomi ymmärsi mikä vihollinen on ja mitä sille tuli tehdä. Vihollinen on ulkomailta tullut tunkeutuja, joka tappaa ja tekee väkivallan tekoja suomalaisia kohtaan. Nykyisinkin Suomeen on tullut ulkomailta tulleita tunkeutujia, jotka tappavat suomalaisia ja tekevät heitä kohtaan väkivallan tekoja. Nykyinen valtiovaltammekin on oppinut uudet poliittiset realiteetit ja sen vuoksi se pitää näitä tunkeilijoita erityissuojeluksessaan sekä vaikenee ja vähättelee suomalaisiin kohdistuvasta vapaaehtoisesti maahan päästetystä uhasta ja vaatii suomalaisia pitämään tätä uhkaa uhan sijasta velvollisuutena. Lisäksi nykyinen maakuntahallinnoksi itsensä vapaaehtoisesti alentanut valtiohallinto on pikkuhiljaa tekemässä kansallismielisyydestä rikollista. Kysyn vaan: jos suomalaiset eivät saa ajaa suomalaisten etua ja turvallisuutta, niin kuka sen sitten tekee?

Toivotan kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista itsenäisyyden muistopäivää. Ehkä kerran pääsemme vielä juhlistamaan oikeaa itsenäisyyspäivää.


ANTERO LÄRVÄNEN JA UNELMAPSYKOOSI

$
0
0
- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat, täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä tällä kertaa täältä Hömpstadin Vähänköehkäopistollisesta Keskussairaalasta. Keskitymme lähetyksessämme tällä kertaa terveysasioihin ja niin kuin kuulijatkin varmaan tietävät, maahamme on ilmestynyt uusi epidemia joka vaivaa lähinnä vihervasemmistolaisia naisia. Epidemiaan kuuluu oireina masennus, univaikeudet, ruokahaluttomuus, voimattomuus, elämänhaluttomuus ja voimakkaat pelkotilat. Niin lääkärin kuin psykologin apuun on jouduttu kovasti turvautumaan ja saikkuakin on otettu. Töissä ei oikein jaksa käydä kun rintaan pistää ja vituttaa ja muutenkin ahdistaa niin maan perusteellisen kokonaisvaltaisesti. Tätä oireyhtymää itse oireyhtymästä kärsivät henkilöt nimittävät Trump-ahdistukseksi ja onpa asiasta avautunut laatulehti Vihreän Langan päätoimittaja Riikka Suominenkin ansiokkaassa kolumnissaan Kaiken muun lisäksi Trump horjuttaa vielä terveyttänikin” .

- Mutta onko kyseessä presidentiksi valitun Donald Trumpin piruuttaan aiheuttama fyysis-psyykkinen hermostorappeutumasyndrooma, onko kyseessä salaa ilmastointikanaviin levitetty heterokaasu vai onko kyse jostain aivan muusta? Sitä meille on täällä tänään selvittämässä Hömpstadin Vähänköehkäopistollisen Keskussairaalan ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki. Ylempi aivoräätäli Vopakki, tervetuloa lähetykseen.

- Kiitokset, Antero ja terveiset kaikille pinnanmaalaisille kuuntelijoille. Ja heitetään jatkossa tittelit pois eli ihan Veikko vaan.

- Kiitos, Veikko. Mutta kuinka on? Onko tämä oireyhtymä oikeasti jotenkin todellinen vai onko kyseessä ehkä omaan elämäntilaan liittyvä psykosomaattinen oireilu joka projisoidaan johonkin Donald Trumpiin? Meinaan, kertoihan tämä Riikka Suominenkin käyvänsä terapiassa jo ihan muutenkin. Vai onko tässä kyse jonkunlaisesta nykypäivälle tyypillisestä draamaprinsessojen julkisesta huomionhakuisesta pahasta mielestä josta pahan mielen kärsijälle seuraa oikeaoppinen hyvä mieli?

- Niin… tietyllä lailla kysymykseen on suoranaisesti vaikea vastata, sillä nykyisinhän kaikki pohjautuu niin sanottuun kokemisen tunteeseen riippumatta siitä, mitä varsinaisesti on tapahtunut. Ainakin jos kyseessä on oikeaoppista poliittista suuntausta edustava tai etnisesti edistykselliseen ihmisryhmään kuuluva henkilö. Silloinhan on niin, että jos kyseisiin ryhmiin kuuluva henkilö kokee hänelle tapahtuneen asian x, y tai z, niin silloin se asia ontapahtunut hänelle vaikka tosiasiassa se olisi tapahtunut ainoastaan henkilön korvien välissä.

- Eli ovatko nämä oireet todellisia?

- Ilman muuta ne itsessään ovat todellisia, mutta mikä on näitten oireitten varsinainen syy on tietysti toinen kysymys. Varsinaisesti Trumpin valinta ei aiheuta fyysis-psyykkistä alaleuanväpätystä, vaan oireyhtymälle on olemassa aivan toinen pohjasyy.

- Mikä tämä pohjasyy mahtaa olla?

- No me täällä Vähänköehkäopistollisessa kutsumme sitä työnimellä ”unelmapsykoosi”.

- Unelmapsykoosi? Kuinka se ilmenee?

- Juuri sillä lailla kuin noissa oireissa kerrottiin. Mutta se ei ole olennainen kysymys. Olennainen kysymys on se, että mistä se johtuu. Ja siinä päästään ns. jännän äärelle. Nämä kyseiset ihmiset ovat eläneet siinä kuuluisassa niin sanotussa vihervasemmistolaisessa kuplassa ja sen merkitys heille on ollut vielä huomattavasti suurempi kuin mitä olemme aikaisemmin kuvitelleetkaan. Tässä kuplassa elävät ihmisethän jakavat keskenään yhteiset arvot, asenteet ja maailmankuvan ja valtamediaan kuuluvat ihmiset elävät myös tämän kuplan sisällä ilman varsinaista yhteyttä sen ulkopuoliseen maailmaan. Koska kuplaan kuuluu siis lähes koko toimittajakunta niin sitä myötä se käyttää mediaa lähinnä omien arvojensa levittämiskanavana varsinaisen uutisoinnin sijasta.

- Tuo on totta mutta eihän siinä ole varsinaisesti mitään uutta.

- Ei itsessään sinänsä. Mutta kerrataan vielä se, että kuplan sisällä elävät ihmiset uskovat ja omaksuvat ainoastaan sen informaation, mikä kuplan sisällä tuotetaan.

- Tämähän on selvä. Ei siinäkään ole mikään muuttunut. Mikä on sitten muuttunut?

- Nimenomaan kuplan tapa uutisoida asioista etukäteen. Omien mieltymyksiensä mukaan. Se käy eräänlaisena pesäajatteluna tulevia tapahtumia läpi keskenään ja päättää niitten tulokset jo etukäteen. Jos puhutaan mielipiteistä niin tämähän sinänsä toimii, koska mielipiteet itsessään voidaan puhua mälkyttää mihin muottiin sopivaksi hyvänsä ja sen vuoksi kuplan asujaimisto on selvinnyt niin sanotusta realismivyörystä vielä yllättävän hyvin. Se ei ole antanut faktojen häiritä hyvää läppää ja hyvää fiilistä mistä tietysti kuplassa pohjimmiltaan kyse onkin. Mutta viime aikoina se on alkanut analysoida etukäteen valmiiksi sellaisiakin asioita jotka eivät ole mielipiteitä vaan aivan puhtaita faktoja.

- Taidan alkaa ymmärtää. Ja näitä tällaisia faktoja olivat esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaalit ja aikaisemmin käyty Brexit-äänestys.

- Juuri näin. Katsos, kuplan sisällä oltiin päätetty sekä Brexit-äänestyksen tulos että jenkkien vaalit etukäteen. Kupla oli päättänyt, että britit pysyvät EU:ssa ja kupla oli luonnollisesti päättänyt että ilman muuta Hillary Clinton voittaa vaalit ns. vanhanaikaisin pesäpallolukemin. Ja se ihan oikeasti uskoi siihen, että minkä kupla päättää, se ilman muuta myös tapahtuu ja oikeastaan se on tapahtunut jo silloin kun kuplan sisällä niin on päätetty.

- Mutta kun ei tapahtunutkaan.

- Ei tapahtunut niin. Jolloin henkinen mopo lähtee lapasesta. Tulee se inhottava tunne kontrollin menettämisestä. Samoin kuin se pelottava ajatus siitä, että onko sitä kontrollia koskaan ollutkaan. Pelko siitä, että emmekö me hallitsekaan ihmisten ajattelua ja kontrolloi mielipiteitä täydellisesti. Kuplan sisällä tunne jonkunlaisesta ajatusten dominoimisesta sinänsä syntyy kovin helposti, sillä eihän siellä eri mieltä olla. Kuplassa vaan on vaikea uskoa, että maailmaa on kuplan ulkopuolellakin ja nyt se maailma on pyrkimässä sinne kuplan sisälle. Eikä sen kasvot olleetkaan sellaiset kuin kuplassa kuviteltiin.

- Voidaanko siis ajatella, että tämän unelmapsykoosin perimmäinen syy ei ole siinä, mitä on hiljattain tapahtunut vaan se, että tulevaisuudessa pelätään tapahtuvan vielä enemmän? Tapahtuvan nimenomaan kuplan pesäajattelun tahtoa vastaan?

- Olet ymmärtänyt unelmapsykoosin aivan erinomaisesti. Ja tulevaisuudessa sen myötä punavihreän kuplan ihmisiä uhkaa vielä suurempi uhka. Se ei tule Britanniasta eikä Yhdysvalloista, vaan se tulee täältä Suomesta.

- Täsmennätkö?

- No johan nyt toki. Ensiksi täytyy ymmärtää, minkälaisena kuplassa nähdään suomalainen yhteiskunta. Koska kuplassa asuvat elävät vain toisten kuplassa asuvien kanssa on heillä vakaa mielikuva että tiedostavan punavihreitä ihmisiä on Suomessa lähes sata prosenttia. Toisaalta he vakaasti uskovat että Suomessa on vähintään puoli miljoonaa, ehkä jopa miljoona ilmiselvää natsia jotka vaan ovelasti piilottavat natsiutensa. Tämä on tietysti jo prosenttilaskun kannalta mielenkiintoinen yhtälö sillä sen logiikan mukaan prosentteja on huomattavasti enemmän kuin sata. Mutta kuplan sisällähän ei koskaan takerruta pikkuseikkoihin.

- Jos ajatellaan, että kupla puhkeaa ja reaalimaailma pääsee puhjenneista lävistä minkään estämättä sisään niin kuplan sisällä tajutaan, että kupla itse edustaa pientä vähemmistöä ja ne ihmiset, joita kupla väitti natseiksi ovatkin aivan tavallisia rauhallisia työtä tekeviä ja itse asiassa kuplaan kuuluvia ihmisiä elättäviä suomalaisia joista kuplassa elävät ovat taloudellisesti riippuvaisia ja joihin itse asiassa kohdistuu se todellinen totalitarismin uhka vain ja ainoastaan kuplan itsensä sisältä. Eli he saattavat tajuta, että kuplan jäsenet ovat itse niitä natseja joista he ovat niin kovasti vauhkonneet. Ja tämä voi saada aikaan hyvin monessa tiedostavassa henkilössä aikaan totaalisen hermostolyhytsulun ja katatonisen tilan. Ylimääräisen vaaratekijän aiheuttaa se, että katatonisessa tilassa oleva ihminen saattaa toistella merkityksettömiä lauseita tai puhua vain toistelemalla sitä minkä ympäriltään kuulee ja tässähän ei ole sinänsä mitään eroa siihen, mitä tiedostava ihminen normaalistikin tekee. Näin ollen saattaa olla, että hän on pulassa ja vaarassa, mutta kukaan ei ymmärrä auttaa ennen kuin on liian myöhäistä.

- Nyt ymmärrän, että unelmapsykoosi on erittäin suuri terveydellinen vaaratekijä tiedostavalle ihmiselle. Mutta kuinka heitä voitaisiin auttaa? Minkälainen toipumisennuste unelmapsykoosista oikein on?

 - Tässä tullaan villakoiran ytimeen. Toipumisennuste on erittäin huono. Lähellä olematonta. On pyrittävä auttamaan hädänalaisia toisin keinoin ja täällä Vähänköehkäopistollisessa Keskussairaalassa me olemme kehittäneet korvaushoitomuodon jota voisi verrata huumevierotuksessa käytettäviin Subutex- tai Metadon-hoitoihin. Olemme lähettäneet ehdotuksemme Sosiaali- ja terveysministeriön käsiteltäväksi.

- Mikä tämä korvaushoitomuoto tarkalleen ottaen on?

- Nuorisovanhainkoti.

- Kuinka nuorisovanhainkoti toimii?

- Periaatteessa samalla tavalla kuin dementikkoihin erikoistunut vanhainkoti eli ovet ovat lukossa ettei potilas pääse haahuilemaan ympäristöön ja sitä kautta suotta järkyttymään. Mutta itse laitoksessa on viihtyisät tilat ja hyvä palvelu. Palvelun ydinosa on se, että nuorisovanhainkotiin tuleva viestintä on tarkoin valikoitu ja tarvittaessa muunneltu niin, ettei reaalimaailman uutiset pääse järkyttämään kroonista unelmapsykoosia sairastavaa potilasta.

- Alan hoksata. Eli nuorisovanhainkotiin tulevassa lavastetussa uutistarjonnassa Hillary Clinton voitti Yhdysvaltain vaalit prosenteilla 88 – 12, Brexitin puolesta ei äänestänyt kuin muutama kylähullu Cornwallissa ja Suomessakin on vallassa punavihreä hallitus joka pohjaa 82%:n kannatukseen.

- Olet Antero hoksannut homman ytimen.

- Täytyy sanoa, että me täällä pinnanmaalaisessa mediassa arvostamme suuresti Hömpstadin Vähänköehkäopistollisen Keskussairaalan toimintaa. Te teette todella arvokasta työtä ja teillä on äärimmäisen empaattinen ote harhoista kärsiviä ihmisiä kohtaan. Kuinkas muuten, tehän olette myös tutkineet niitä valtaperäisiä sekavuusoireisia ahdistuneisuushäiriöitä, mitä niitä nyt olikaan, halonen, katainen, tuomioja ja joitain muita. Oletteko päässeet näitten ahdistushäiriöitten hoidossa eteenpäin?

- Valitettavasti eteneminen on ollut hyvin hidasta. Tällaisten häiriöitten hoidossa kun potilaan oma tahto parantua on kaiken a ja o, ja kyseisiin häiriöihin sairastuneet eivät miellä olevansa sairastuneita vaan oireittensa takia lähinnä muun ihmiskunnan yläpuolella. Ihminen on mielenkiintoinen eläin ja poliittinen eläin on patologisessa mielessä kaikkein mielenkiintoisin. Meillä on vielä paljon työtä tehtävänämme.

- Ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Hei äänimiehet! Sitten rojut Ransittiin ja Lällävedelle saunomaan. Ykä on jo lämmittänyt saunan.

myöhemmin Lällävedellä

Antero: Heitäs Pertta lisää tsössiä!

Kiuas: Tsöss!

5 x Tsuhnan Kosto-tölkki: Knirsk.

Ykä: Niin, minähän kuuntelin sen teidän suoran lähetyksen matkaradiosta tuossa saunaa lämmitellessä. Täytyy sanoa, että on se Vopakin Veikko hahmotellut asian aika hyvin. Se pitäis taas kutsua tänne saunomaan. Mutta mietin vaan sitä, että jos meillä tavallisilla raappahousujätkillä olis yhtä alhainen sairastumiskynnys yhteiskunnallisen vitutuksen johdosta kuin noilla kermaperseisillä piiperöillä niin mehän oltaisiin kuoltu jo aikaa sitten.

Hösse: Joo, onhan tässä vitutuksen määrä ollut viimeisen parinkymmenen vuoden ajan sekä vakio että kovasti kasvusuunnassa. Meinaten, eihän tässä ole tällä ajalla hävinnyt kuin itsenäisyys, poliittinen järki, luotettava virkakoneisto ja uutisiin keskittyvä media.

Pertta: Ja alkoihan se vitutus jo silloin YYA-Suomen aikaan. Milloin pelättiin sitä että rys… anteeks neukut tulee ja valtaa, milloin pelättiin sitä että ydinsota tulee ja koko ajan pelättiin sitä että entäs jos Kekkosen testamentissa ei luekaan että jos minä kuolen.

Antero: Tosi on. Jos suomalaisen miehen perusvitutus olis palavaa polttoainetta niin eipä tartteis paljon öljyä maailmalta ostella. Ajatellaanpa vaikka sitä vitutuksen määrää kun se Halonen valittiin pestiinsä kaksi kertaa peräkkäin. Eiköpä tuota vitutusenergiaa riittäis vientiin saakka. Mutta niin vain hengissä sinnitellään eikä oo tarvinnu sairaslomia hakea niin suomalaisten kuin muittenkaan vaalien takia. Ei edes sen Halosen. Tietysti meissä on piiperöihin nähden se ero, että kun meitä vituttaa niin piiperöitä puolestaan muodikkaasti ahdistaa.

Ykä: Mietin vaan sitä että oliskos se Vopakin Veikko kumminkin unohtanut yhden asian? Oliskos näistä unelmapsykoosiin sairastuneista tyypistä valtaosa sellaisia, joitten pottakakkaa äite on pienenä kehunut vähän turhan usein?

Antero: Saatat olla oikeassa ja tuosta pitäis ehkä ilmiteerata Veikolle. Meinaan, jos toi on osa ongelmaa niin sehän pahenee vaan. Kas kun aikaisemmin äite kehu kakkaa turhan paljon mutta nyt se kuvaa sen vielä älypuhelimella ja laittaa facebookiin.

Hösse: Heitäpäs Pertta sen kunniaksi vielä yhdet tsössit ja mennään sen jälkeen tauolle nauttimaan uudet Tsuhnan Kostot liian kovasti kehuttujen kakkojen dramaattisten seurausten kunniaksi. 

Kiuas: Tsöss!





PIENI ÄMPÄRILLINEN HUUSKOA

$
0
0
Verkkolehti Uuden Suomen surullisenkuuluisa päätoimittaja Markku Huusko muistutti taas kertaalleen olemassaolostaan latomalla kehiin koottuja kliseitä ja sen lisäksi puhumalla muhevaa ja ravinnerikasta monikulttuurisuuspaskaa. Lähinnä mies on kunnostautunut banaanin jakamisessa niille, jotka pyrkivät Uuden Suomen sivuilla puhumaan asiaakin, mutta täytyyhän hänenkin välillä muistuttaa, että onhan hän sentään mies tai ainakin ääni.

Tuoreimman ämpärillisen Huusko päästeli kun oli suivaantunut Jussi Halla-ahon itsenäisyyspäivään liittyvästä päivityksestä. Jussihan totesi näin:

Nyt kauhistuttaa jo etukäteen itsenäisyyden 100-vuotisjuhla. Ensi vuonna kansallinen itseruoskinta kiihtyy ennennäkemättömille kierroksille. Siitä tulee masentavaa katsottavaa.


Itsenäisyys ei merkitse suvaitsevaisuutta vaan sitä, että kansakunta voi itse päättää itseään koskevista asioista. Isänmaallisuus ei merkitse multikultia vaan kansakunnan edun huomioimista ja puolustamista.

Mihin Huusko sitten puolestaan totesi:

Politikointia ilman perspektiiviä. On toki ollut huonompiakin historian jaksoja, mutta suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus ovat olleet elimellinen osa itsenäistä, demokraattista Suomea jo pitkään. 

Eri kulttuurin ja ajattelutapojen edustajat osallistuivat rinta rinnan esimerkiksi Suomen puolustamiseen, kun koko Suomen olemassaolo oli uhattuna 1939 – 1944. Henkensä itsenäisen Suomen puolesta uhrasivat niin kristityt, juutalaiset kuin muslimitkin.

Hyvässä propagandassa on tietysti aina siteeksi totuutta. Niin tässäkin. Niin talvi-, jatko- kuin Lapin sodassa taisteluihin osallistui suomalaisten joukkojen riveissä tataareja ja juutalaisia. Ja täältä hotellin respasta nostetaan heille lätsää ja osoitetaan kunnioitusta minkä he totta kai ansaitsevat. Sen ulkopuolella Huuskon kommenttia voi sanoa ihan yhtä lailla politikoinniksi ilman perspektiiviä eli kansankielellä sanottuna puhtaaksi paskapuheeksi.

Sen ajan Suomessa ei edes tunnettu termiä monikulttuurisuus.

Sen ajan Suomessa etniset vähemmistöt ansaitsivat paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa omalla työllään, sillä heillä ei ollut muuta mahdollisuutta. Etnistä elatuskoneistoa ei ollut.

Sen ajan Suomessa ei ollut ulkomailta tulleille etnisesti edistyksellisille ihmisille taattavaa elatusautomaattia eikä myöskään puolestaloukkaantumiskoneistoa jota Huuskokin edustaa. Näitten etnisten vähemmistöjen Suomeen hankkimista ei pidetty silloin itseisarvona. Silloin pidettiin itseisarvona maahan väkisin tunkeutujien ampumista.

Sen ajan Suomessa eivät elatusautomaatin piiriin päässeet ulkomaalaiset voineet lähteä lomailemaan suomalaisten kustannuksella kotimaahansa, josta he olivat tulleet Suomeen sillä väitteellä että kotimaassa oli elämä turvatonta ja henki höllässä.

Sen ajan Suomessa ei ollut myöskään maahanmuuttajien aikaansaamaa väkivalta- ja seksuaalirikosten aaltoa jota virallinen Suomi yritti vähätellä. Niin no, tietysti silloin oli maahantunkeutujien aikaansaama väkivallan aalto mutta siihen suomalaiset sotilaat suhtautuivat asian vaatimalla vakavuudella ja siihen sopivilla toimenpiteillä. Mutta ne maahantunkeutujat pyrkivät tulemaan maahan lupaa kysymättä ja saamatta, toisin kuin nykyiset.

Sen ajan suomalaiset taistelivat nimenomaan itsenäisyytensä puolesta. Eivät monikultturismin. Silloin taisteltiin täsmälleen sen puolesta, mitä Jussi nytkin sanoi. Eli ”itsenäisyys ei merkitse suvaitsevaisuutta vaan sitä, että kansakunta voi itse päättää itseään koskevista asioista. Isänmaallisuus ei merkitse multikultia vaan kansakunnan edun huomioimista ja puolustamista.” Suomalaiset taistelivat silloin sitä vastaan, ettei Suomea nielaista osaksi suurempaa kokonaisuutta. Silloin se suurempi kokonaisuus oli nimeltään Neuvostoliitto, eikä se onnistunut täysin tavoitteissaan. Sitä seurannut Euroopan Unioni puolestaan onnistui. Ilman että sitä vastaan ammuttiin laukaustakaan. Markku Huuskon kaltaiset ihmiset ovat tehneet vallitsevasta tilasta itseisarvon.

Ja ennen kaikkea: sen ajan Suomessa ei ollut mediaa, joka nosti monikultturismin uskonnon asemaan ja etnisesti edistykselliset ihmiset jalustalle ilmaan minkäänlaista omaa ansiota. Sen ajan Suomessa ei ollut myöskään pahemmin markkuhuuskoja. Heille ei ollut silloin tarvetta, enkä tosin tajua että mitä tarvetta heille on nykyisinkään.

Ja kun näin äkkiseltään muistelen, niin onkohan yksikään Suomen mainion tataarivähemmistön edustaja kauheasti meuhkannut monikultturismin puolesta?

Vaan Huusko ja huuskot tekevät sen minkä huuskot osaavat. Eiväthän he enempään pysty. Kyseinen Markku Huusko on suurin piirtein saman ikäinen kuin minä. Tulevat sukupolvet tulevat kaatamaan sukupolveni niskaan huomattavasti suuremman ämpärillisen kuin mitä minä kaadoin Markku Huuskon niskaan. Ja se ämpärillinen tulee aiheesta. Toivottavasti he sentään muistavat, että me kaikki emme olleet markkuhuuskoja vaan muutama pani sentään hanttiinkin. 

Markku Huuskon mainostama monikultturismi ei saa aikaan suomalaisille kuin inhimillistä kärsimystä ja sukupolvien yli kestävää taloudellista persnettoa. Persnettoa, jonka nykyinen sukupolvi otti seuraavien maksettavaksi. Sillä, mitä juutalaiset ja tataarit tekivät sodan aikana Suomen puolesta ei voi perustella sitä rikosta joka kohdistuu nykypäivän suomalaisiin. Rikosta, johon Markku Huusko on osallinen. Toteaisin Huuskolle, että häpeä, perkele jos osaat. Mutta eihän hän osaa. Ehkä hän vain pelkää, että maassamme järki joskus voittaa. Sillä silloinhan hän joutuu miettimään, että kuka minut elättää? Mitä hyötyä minusta on? Kenellekään? Kuka minua tarvitsee? Ja vastaushan on että ei kukaan.




UUSINTA: MENETETYT TYÖVUODET

$
0
0
Mainio blogikollegani Jaska Brown julkaisi tuoreeltaan uusinnan vuodelta 2011. Kyseisessä uusinnassa hän käsitteli kuinka yhteiskuntamme polttaa urakalla yhteisiä rahojamme joille olisi muutakin käyttöä. Kirjoitus oli ajankohtainen silloin ja on sitä edelleenkin, oikeastaan vielä enemmän kuin silloin. Siitä tuli mieleeni oma kirjoitukseni vuodelta 2009 joka käsittelee oikeastaan samaa asiaa, mutta siitä näkövinkkelistä kuinka yhteiskunta polttaa urakalla ihmisten työaikaa jonninjoutavaan. Eikä siinäkään ole tapahtunut muutosta. Ainakaan parempaan. Siirrymme siis vuoteen 2009:

MENETETYT TYÖVUODET

 Hotelli Yrjöperskeleen respassa on pantu merkille, että asevelvollisuudesta käydään taasen kovaa keskustelua. Elikkä säilytetäänkö asevelvollisuus, tehdäänkö siitä jonkunlainen lottoarvonta vaiko poistetaan kokonaan. Ns. tiedostavat ihmisethän ovat aina olleet asevelvollisuutta ja puolustusvoimia vastaan yleensäkin, perinteisistä syistä eli aseöljy haisee pahalle, pauke käy korvaan, luoteja lentää kuin pyssyn suusta, suomalaiset jalkaväkimiinat tappavat viattomia lapsia Angolassa, militarismi on muutenki niinqu kauheeta, ja eihän sitä sotaa enää koskaan tule (mitä muuten hoettiin 1920-luvullakin).

Uusin vippakonsti asevelvollisuuden vastustamisessa on se hoksaus, että siinähän suomalaiset nuoret miehet ovat 6 - 12 kk poissa työelämästä ja tämähän on se korsi joka katkaisee kamelin taloudellisen selän.

Hotelli Yrjöperskeleen respassa ollaan kiistatta huolissaan siitä, että työelämä menettää täysin työkykyisen porukan työpanosta. Meillä päin ei tosin ajatella sitä, että varusmiespalvelu olisi siihen syynä, tämä tappio ollaan valmiita kestämään. Puolustusvoimathan ovat kuin vakuutus. Kallis maksaa, mutta hyvä tiukan paikan tullen olla olemassa.

Sen sijaan täällä respassa mättää se asia, että maassamme on tolkuton määrä ihmisiä, joitten työpanoksen yhteiskunta menettää, ja he nauttivat silti täyttä palkkaa. Eivät siis mitään työttömyyskorvausta.

Mitäs porukkaa tämä tämmöinen sitten on? Ehkä olisi helpointa määritellä asia luomalla jonkunlainen keskiarvotyyppi. Käytetään hänestä vaikka nimitystä esimerkkihenkilö x.

Kun esimerkkihenkilö x on kirjoittanut itsensä ylioppilaaksi, hän menee yliopistoon lukemaan jotain sopivan mukavaa yhteiskunnallista ainetta. Miespuolinen x tietysti käy sitä ennen joko varusmies- tai siviilipalveluksen.

Esimerkkihenkilö x käy sitten yliopistoa tommosen kuusi vuotta, jonka ajan hän on poissa työelämästä. Tavallaan tämä opiskeluaika on yhteiskunnan kannalta hänen tuottavinta aikaansa, sillä hän saattaa olla opiskelujen lomassa osa-aikahommissa esmes Hesburgerin kassalla. Mistä tietysti kaikki kunnia hänelle.

Opiskelujensa loppuvaiheessa hän väsää sitten gradutyön esimerkiksi aiheesta ”Vaikuttaako opiskelijaboksin paskahuussin hygieeninen tila opiskelijan tenttimenestykseen”. Hän väsää gradun kasaan hyväksyttyjä tutkimusmenetelmiä käyttäen, tekee tilastoja, päätelmiä ja yhteenvetoja ja lopulta toteaa, että eipä tuo hyysin puhtaus tenttimenestykseen vaikuta millään lailla. Gradu hyväksytään erinomaisin arvosanoin ja vastaleivottu maisteri lähtee maailmalle.

Maisterillehan täytyy löytyä töitäkin, ja koska hänen tutkintonsa ei oikeastaan valmenna ihmistä työtä varten, hänelle täytyy kehittää sopiva elinkeino. Saattaapa hän päätyä vaikka julkisrahoitteiseen pulaakiin, joka kehittää asioille uusia nimiä, vaikkei tarvita. Esim. tämä miestyövuoden muuttaminen henkilötyövuodeksi, päästötodistuksen muuttaminen päättötodistukseksi ja sairasloman muuttaminen sairauslomaksi. Saattaapa esimerkkihenkilö x olla parasta aikaa kehittämässä täsmäiskua kansallismielisiä ihmisiä vastaan valmistelemalla sanan ”homma” kriminalisoimista ja korvaamista sopivalla uuskielisellä sanalla kuten vaikkapa ”vähävaiheinen”, ”projektolaatio” tai ”menneskyhäinen”.

Saattapa esimerkkihenkilö x, jos sattuu olemaan oikeaa sukupuolta päätyä myös naistutkijaksi, joka keskittyy mm. heteromelankolian analyysiin, luonnon, maiseman ja sukupuolen esittämiseen ja aistimiseen, sukupuolen representaatioihin, ruumiin fenomenologiaan tai vaikkapa queer-teoriaan.

Vaihtoehtoja on monia. Esimerkkihenkilö x saattaa päätyä myös rasismin tutkijaksi, joka voi julkaista vaikkapa tutkimuksen ”Koska valtiosta A tulevat henkilöt menestyvät suomalaisessa työelämässä erinomaisesti, on huomattava, että mikäli mennään mutkat suoriksi Viljalan peltojen kautta ja siitä sit vähän matkaa sinne maitolaiturille päin ja sitten katotaan viistosti itäkoilliseen ja samalla painetaan silmämunia sormella alapuolelta, niin nähdään selvästi, että valtioitten R ja K kansalaisia tulee raijata tänne pilvin pimein”.

Esimerkkihenkilömme x voi siis viettää työelämänsä kaikenlaisissa mukavissa hommissa täydellä palkalla. Yhteistä näissä hommissa on se, että niillä ei ole mitään vaikutusta varsinaiseen työelämään, niistä ei ole mitään hyötyä kenellekään ja koko puuhastelu tapahtuu yliopistopiireissä. No, tietysti lehdet mielellään uutisoivat heidän tuotoksistaan.

Yhtä kaikki, kun esimerkkihenkilömme x siirtyy aikanaan eläkkeelle, sanotaanko vaikka 63-vuotiaana, on yhteiskunta menettänyt hänen kohdallaan 43 työvuotta, jos sitä vaikkapa parikymppisestä ruvetaan laskemaan. Poislukien tietysti se pätkä, jolloin hän oli Hesburgerin kassana.

Esimerkkihenkilö x:n ura on sinänsä paljon parempi vaihtoehto kuin esimerkkihenkilö y:n ura. Esimerkkihenkilö x:n kohdalla kun menetetään vain hänen omat työvuotensa. Mutta esimerkkihenkilö y palkkautuu maisterin paperit saatuaan julkishallintoon vaikkapa hallintojohtajaksi, hallinto- ja kehittämisjohtajaksi, projektipäälliköksi, arviointipäälliköksi, hallintopalvelupäälliköksi, henkilöstöpäälliköksi, kehittämispäälliköksi, aluekehittäjäksi, erityissuunnittelijaksi, strategiapäälliköksi, tulosaluejohtajaksi, tulosaluesihteeriksi, ryhmäpäälliköksi tai henkilöstövisiosuunnittelijaksi.

Tossa nipussa on paljon komeita titteleitä, mutta ne tarkoittavat itse asiassa kaikki samaa, eli esimerkkihenkilö y:n tehtävänä on saada käytäntö pyörimään teorian mukaan. Näin ollen hänellä on koko aika menossa kehittämisprojekti A, laatuprojekti B sekä kehittämisprojekti A:n ja laatuprojekti B:n laadunvalvontaprojekti C.

Näissä projekteissa ei riitä se, että esimerkkihenkilö y kirjoittelee koneelle tekstiä ja lähettelee sähköposteja. Hänen hommiinsa kuuluu pitää tyhmemmälle väelle koulutus-, keskustelu-, syventämis-, leventämis- ja laajentamispäiviä. Näillä päivillä mietitään joko sitä, kuinka pyörä keksitään uudestaan, tai sitä, voiko sorvilla tehdä soikean kappaleen tai sitten vaan rupatellaan mukavia ja tehdään paljon ryhmätöitä.

Yhteistä näissä tilaisuuksissa on se, että työntekijöiltä menee niissä aina työpäivä hukkaan. Jos lasketaan, että esimerkkihenkilö y pitää yllä kolmea projektia kolmelle työporukalle ( á 20 henkeä) niin hän pitää jokaisesta projektista vuoden aikana kolme koulutus- jne. -päivää joka porukalle. Eli siis yhdeksän hukkapäivää per porukka kertaa kolme porukkaa kertaa 20 henkeä, jolloin vanhan matematiikan mukaan hän saa aikaan 540 täydellistä hukkapäivää eli pyöristäen puolitoista menetettyä miestyövuotta per vuosi.

Ja tätä meininkiä jatkuu ajasta iäisyyteen sillä projektit A, B ja C eivät koskaan valmistu, sillä kesken projektien hoksataan yllättäen, että tarvitaankin uudet projektit D, E ja F. Jotka nekään eivät valmistu koskaan, eikä niitten ole tietenkään tarkoituskaan valmistua.

Lisäksi esimerkkihenkilömme y osallistuu jatkuvasti kiivaaseen ja erittäin tarpeelliseen hallinto- ja organisaatiouudistukseen, joka menee suurinpiirtein niin, että on hallintomalli A, joka sitten päätetään muuttaa hallintomalliksi B. Ennen kuin malli B on saatu toimivaksi, huomataan, että tarvitaan ehdottomasti hallintomalli C, joka on melko pian kylläkin muutettava hallintomalli D:ksi, joka sattumoisin on kyllä ihan sama kuin hallintomalli A alun perin oli… jatkuu… ja jatkuu…

Veikkaisin noin hatusta että näissä hallinto- ja organisaatiomallien uudistuksissa menee hukkaan ainakin se kaksi miestyövuotta per vuosi per esimerkkihenkilö y.

Jos ajatellaan, että esimerkkihenkilömme y alkaa tämän säätämisen noin 33:n vuoden iässä, niin jäädessään eläkkeelle 63-vuotiaana kunnioitettuna hilavitkuta- ja härvelineuvoksena on yhteiskunta menettänyt hänen kohdaltaan hänen omat 43 työvuottansa ja lisäksi hänen muilta työntekijöiltä ryssimänsä 105 työvuotta.

Eli hänen on onnistunut 43:ssa vuodessa jättää tekemättä 148:n vuoden työt. Tämähän ei amatööriltä onnistu, joten hän nauttii suurta yhteiskunnallista arvostusta ja hänen mielipiteillään on arvoa. Saattaapa joku toimittaja kysyä häneltä hänen mielipidettään varusmiespalveluksesta, johon hän vastaa olevansa huolissaan siitä, että siinä menee hukkaan 6 - 12 kuukautta tehokasta työaikaa per mies.

Jos toimittaja olisi tilannetajuinen, hän saattaisi kysyä, että huomaatko lausessasi tiettyä tahatonta huumoria. Mutta ei esimerkkihenkilömme sitä huomaisi. Hän olisi aivan äimänä ja katsoisi toimittajaa kuin mielen köyhää. Hän miettisi vielä viikkoja jälkeenpäin, että mitähän se toimittaja oikein tarkoitti.


ANTERO LÄRVÄNEN JA TASA-ARVOISTETTU KOULU

$
0
0

- Hyvää päivää, hyvät katselijat ja kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen suorassa lähetyksessä Huitsinnevadan Televisiosta tällä kertaa täältä Helsingistä. Aiheenamme on ankara epäkohta eli se suorastaan kirkuva puute koulujen seksuaalisessa oppilastasa-arvossa johon useat ansiokkaat aktivistit ovat tänä vuonna kiitettävästi  ja huomattavassa määrin puuttuneet. Järkyttävä tosiasia on, että kouluissa eletään vieläkin täysin perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti eli vain yhden cis-määritelmän mukaan eikä näitä cis-seksuaaleja ole Suomen koululaista edes hitto vie ihan täyttä sataa prosenttia.

- On valitettava tosiasia että aktivistien puheen tasolla hyvin yleiset ja epäilemättä aivan välttämättömät LBGTQTiiTyy-standardin mukaiset mallit ovat jääneet nuorilta oppilailtamme täysin omaksumatta, ehkä he eivät ole niistä edes tietoisiakaan ja sen vuoksi heille syötetään sitä valheellista propagandaa että vastakkaiset sukupuolet ovat pääosin kiinnostuneista toisistaan. Tämä valheellinen näkymä taas pohjaa siihen – täysin tietoiseen – virhetulkintaan että sukupuolia olisi yleensäkään olemassa muuten kuin feminististen aktivistien määrittelemissä uusmuodoissa.

- Mutta nyt tähän on tulossa loppu ja vuoden 2017 syyslukukauden alussa suomalaisissa peruskouluissa siirrytään uuteen, täysin tasa-arvoistettuun aikakauteen. Opetushallituksen omat voimat eivät ole tähän raskaaseen ja uraauurtavaan suunnittelu- ja kehitystyöhön täysin riittäneet joten avuksi on kysytty rautaista asiantuntemusta muilta virkakoneiston alueilta. Ja tätä rautaista asiantuntemusta on tarjolla myös tässä lähetyksessä. Saneleva virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, hallintomme pelätty jakkupukuverikoira, tervetuloa jälleen kerran lähetykseen.

- Kiitos, Antero ja tervehdys kaikille pinnanmaalaisille vielä valitettavan arvokonservatiivisille kuulijoille. No, ehkäpä uudistusten myötä teidänkin lapsenne saavuttavat vanhempiaan suuremman tiedostamisen tason niin sukupuolisen  kuin yleisenkin tiedostamisen tasolla. Muistakaa, että teidän lapsenne eivät ole teidän lapsia ja se, mikä on meille henkilökohtaista tulee teillekin olla poliittista.

- Oletko siis itse suunnitellut nämä kaikki uudistukset?

- Osaltaan, mutta en kokonaan. Opetushallitukselle tarjosi osaamistaan yksiammatillinen moniosaamistyöryhmä johon lisäkseni kuului selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan tohtori Adolf Butler, akateemisen kunnallisvaikeuttamistekniikan tohtori Tirritatjaana Peski-Lärseinen Suomen kunnallisvaikeuttamisliitosta sekä triggeröityvien queeruhriutumistieteitten maisteri Pirperttiina Paarenhiska SETA:sta. Tällä porukalla saatiin aikaiseksi yhdessä päivässä se, minkä parissa opetushallituksessa on läärätty vuosikausia. Minä en kyllä ymmärrä kuinka siellä ei osata tehdä rohkeita, edistyksellisiä ja täysin välttämättömiä ratkaisuja.

- Mutta milläs konstilla se täydellinen tasa-arvo suomalaisiin kouluihin sitten saadaan?

- Itse asiassa kahdella konstilla. Ensimmäinen on oppilasburkha ja toinen on unisexlanattu kommunikointijärjestelmä.

- Oppilasburkha ja unisexlanattu kommunikointijärjestelmä?

- Niin. Onko Anterolla ongelmia kuulossa vai ymmärryksessä?

- Kuulossa ei ole vikaa, mutta tässä tapauksessa ymmärrys ei pysy tietoa hakevan mielen mukana. Jos vähän täsmentäisitte ja aloittaisitte siitä oppilasburkhasta?

- No mikä ettei. Antero toki tietää, mikä burkha on. Nyt kaikki oppilaat niin peruskoulun ala-asteelta aina lukioon asti alkavat käyttää sateenkaaren väristä burkhaa, jotta heidän sukupuolestaan ei saa selkoa. Burkhan etupuolella on randomina valittu numerotunnus jolla oppilasta puhutellaan. Näin ollen oppilas on vain numeroitu henkilö ja sitä myötä aito ihminen eikä mikään etukäteen sukupuolitettu hahmo.

- Minä kyllä muistelen että ihmisistä on tähän mennessä käytetty numerotunnuksia lähinnä vankiloissa ja keskitysleireillä. 

- Äläpäs Antero viisastele. Tiedät itsekin että ei tässä ole kyse mistään vankilasta vaan tässä nimenomaan vapautetaanlapset ja nuoret sukupuolisten ennakko-odotusten vankeudesta.


- Jos sitä siitä vinkkelistä ajattelee niin voihan se olla tietysti niinkin. Vaan entäs jos he eivät edes miellä olevansa siinä vankilassa?

- Totta kai he mieltävät. Siitähän on olemassa yksiammatillisen moniosaamistyöryhmän päätös jonka opetushallitus on vahvistanut.

- No hitto, tuohan multa pääsi unohtumaan. Mutta eihän tuo kuitenkaan täysin toimi. Pojat kun sattumoisin ovat tyttöjä pidempiä niin kyllähän sieltä Säkkivälineen tuotteen verhoilemasta hahmostakin saa suurinpiirtein selvää että mitä sukupuolta siellä rievun alla ollaan.

- Voi Antero, kyllä sinä olet yksinkertainen. Maailmahan on täynnä apuvälineitä ja niitähän löytyy tässäkin asiassa. Muistatkos Antero 1970-luvun glam-rockin?

- No muistanhan minä… Sladet ja Sweetit ja Marc Bolanit mutta mitä ihmettä se tähän liitt… jaa joo, nyt hoksasin…


…kyllähän tuo tasoittaa noita pituuseroja, en minä sitä kiistä, mutta on siinä tytöillä nilkat kovilla.

- Voi olla, mutta tämäkin on edistystä. Ennen tytöt joutuivat kärsimään kauneutensa vuoksi. He olivat pelkästään miesten himojen vuoksi esineellistettyjä kohteita mutta nyt heidät on vapautettu siitä täydelliseen tasa-arvoon ja sen eteen joutaa kyllä vähän kärsiäkin. Olen aivan varma että he tekevät sen mielellään.

- Mitä minä naisia tunnen niin ehkä he kärsisivät kumminkin mieluummin sen kauneutensa vuoksi ja tykkäävät kun jätkillä on öögat teevateina. Sinullakin on muuten päälläsi hame eikä burkhaa. Mutta yhtä kaikki, eihän tuo toimi kumminkaan. Sukupuoli selviää heti kun säkin alta puhutaan. Pojilla kun tuppaa olla tuo ääni vähän matalampi.

- Näinhän se tuppasi joskus aikaisemmin olemaan mutta siitä päästäänkin tähän unisexlanattuun kommunikointijärjestelmään.

- Joka tarkalleen ottaen on mitä?

- Eihän se ole sen kummempaa kuin älypuhelin ja sovellus. Plus sitten se, että puheella tehty kommunikointi on koulussa jatkossa kielletty. Älypuhelimessa oleva sovellus muuttaa kirjoitetun tekstin sukupuolettomaksi ääneksi ja niillä äänillä sitten jatkossa kommunikoidaan täydellisessä tasa-arvon hengessä.

- Meinaatko sitä samanlaista masiinaa jota Stephen Hawking käyttää?

- Sitäpä juuri. Ja jos meinaat sanoa, että eihän tuo onnistu niin mietipäs nykynuorisoamme. Eiväthän ne keskustele pahemmin muutenkaan vaan kommunikoivat jo nyt sen älyhärpäkkeensä kautta. Ei tässä mikään suuri muutos ole. Piru vie, siitä saattaa tulla jopa muotia joka etenee koulusta vapaa-aikaankin.

- No joo, myöntää täytyy. Nykyisin täytyy suojateittenkin kohdalla autolla ajaessa kytätä ettei siellä ole joku whatsup-zombie itsemurhakandidaattina. Vaan mitenkäs noitten vessojen kanssa? Oletan että jotain radikaalia on suunniteltu sinnekin?

- Onpa hyvinkin. Kouluihin rakennetaan unisex-vessat joissa katto on 150 cm korkealla. Niin että jokainen pissii jatkossa istualtaan huvitti tai ei. Loppuu niiltä jätkiltäkin se meisselin sovinistinen heiluttelu kustessa.

- Vaan mitenkäs sitten tämä etnisesti edistyksellinen vähemmistömme, lähinnä siis muslimit? Koskeeko tämä uudistus myös heitä? Erityisesti näitä miessukupuolisia muslimeja? Naisethan siellä ovat teidän näkövinkkelistänne katsottuna jo melko tasa-arvoisia ihan valmiiksi.

- No ei tietenkään! Mitä sinä oikein ajattelet? Eihän ihmistä voi pakkokeinoin vaatia toimimasta omaa kulttuuriaan vastaan. Luuletko sinä että me elämme jossain saneluvaltiossa?

- Että minä sitten aika ajoin kyselenkin tyhmiä. Ja nämä muutoksethan eivät millään tavoin sodi suomalaista kulttuuria vastaan eikä niillä ole saneluvaltion kanssa mitään tekemistä. Mutta oletan, että näitä uudistuksia valvomaan on perustettu jonkunlainen virallinen elin.

- Oletat oikein. Uudistuksia valvoo valtion palkkaama kaksikymmenhenkinen LBGTQTiiTyy-sensitiivinen Ulvontakomissio.

- Ja nimenomaan tämä on sitä, mitä maamme on jo pitkään kaivannut. Saneleva virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan Televisio, Helsinki. Siirto studioon.

- Ja täällä Huitsinnevadan Television studio. Laitetaanpa täältäkin aina viikon kerrallaan kestävään masentavaan maanantaihin puheetonta viestintää eli tällä kertaa amerikkalaista roots-musiikkia. Muusikko Justin Johnson osoittaa, että kun asialla on tekijämies, niin homma toimii vaikka lapiolla. Ja kappaleen jälkeen ohjelmistossamme esitetään Chuck Norrisin ihmissuhdedraama ”Ilmeisesti puhumalla avoimesti välillämme”. Elokuvaan on tarjolla myös viittomakieliset tekstitykset:


myöhemmin Transitissa, matkalla Lällävedelle.

Antero: Eletään me jätkät vaan kaiken kaikkiaan varsin edistyksellisiä aikoja edistyksellisessä maailmassa. Ja siitä saadaan tietysti pääosin kiittää taistelevia feministejämme. Pieni, äkäinen, kovaääninen ja aikaansaava väestönosa.

Hösse: Myöntää täytyy. Ennen, tylsempinä ja vähemmän edistyksellisinä aikoina saatettin siteerata vaikka Churchillia ja todeta että ”never was so much owed by so many to so few”. Nyt voidaan todeta ihan ilman siteerauksia että ”never has so many been so pissed by so few”.

Pertta: Kai se on vaan pakko niellä. Meillä on ehkä yksi prosentti aikuisväestöstä sellaista joka on kieltäytynyt kasvamasta aikuisiksi ja jonka myöhäisuhmaikäisen ”vittu mut kun mä haluun”-agendan mukaan menee koko helvetin valtakunta. Vaan soitatko Antero muuten Ykän mukaan saunomaan?

Antero: Ei se jouda. Se on remontoimassa hotellin vessoja LBGTQTiiTyy-standardin mukaiseksi. Jos se ei sitä tee, niin hotellilta viedään anniskeluluvat. Vaan mitäs jätkät tuumitte tästä Mikael Jungnerin uudesta ehdotuksesta suomen kieleen nähden? Että pitäis luopua kerralla sijamuodoista?

Hösse: Jungner olla Messias.

Pertta: Jungner olla filosofi.

Hösse: Jungner olla valistaja.

Pertta: Jungner olla mista nambawan Jesusman.

Hösse: Jungner kyntää kyinen pelto yksi käsi ilman aura.

Pertta: Jungner tehdä polku läpi Punainen Meri.

Hösse: Jungner olla tasoittaja. Jungner saada yksi nopea hetki kaikki huono suomi puhua siirtolainen puhua yhtä hyvä suomi kuin kaikki kantasuomi-ihminen. Kaikki siirtolainen voida työllistyminen heti hyvä ammatti kova palkka Suomi suuri menestys.

Pertta: Jungner olla opettaja. Jungner viedä minä ja koko kansa apukoulu ja opettaa laaja-alainen ajattelu. Sitten minä ja kaikki suomi-ihminen olla globaali ihminen.

Hösse: Vaan noin vakavasti ajatellen ja takaisin tähän vanhaan suomeen siirtyen niin kyllä Jungnerin ideassa on myös tietty pointti. Kun sitä osataan vaan soveltaa oikealla tavalla.

Antero: Mikäs se pointti on?

Pertta: Mä taidan hoksata. Tuo uusi, sijamuodoton ja kieltämättä hieman hankalasti ymmärrettävä uussuomen kieli otetaan käyttöön nimenomaan valtamediassa pakollisena ja ainoana kielenä.

Hösse: Nimenomaan niin. Paranee se tuotannon taso siellä huomattavasti. Meinaan, onhan Ylelläkin ainoa kuunneltava ajankohtaislähetys viimeiset kaksikymmentä vuotta ollut selkokieliset uutiset.


Shamaani syödä sieni. Kokea visio.



LEIKITTIINPÄ PARTISAANIA OSA ÄO52

$
0
0
Täällä hotellin respassa tuumitaan että tappeleminen on kaiken kaikkiaan typerää touhua jota harrastavat lähinnä pikkupojat. Kun poika kasvaa aikamieheksi, niin se tajuaa että voihan sitä elää ihmisiksikin. Jos aikamies jatkaa tappelemista niin se ei ole enää pikkupoikien vaan kusipäitten touhua. Kaikki vaan eivät kasva aikamiehiksi. Itsensä puolustamiseen on tietysti oikeus jokaisella.

Erityisen typerää ja säälittävää on tappeluilla ja toisten hakkaamisella kehuminen. Se herättää yhtä aikaa sekä myötähäpeän että vastenmielisyyden tunteen. Ettäs kehtaakin. Vielä vastenmielisempi voisi olla seuraavanlainen teoreettinen tilanne:

Henkilö x on laitettu suljettuun tilaan henkilö y:n kanssa. Henkilö y on laitettu sekä käsirautoihin että nippusiteisiin, joten hän on koko lailla avuton. Henkilö x sitten menee ja mättää avutonta henkilö y:tä turpaan minkä ennättää ja menee sitten kehumaan julkisuudessa jälkeenpäin että mää voitin.

Tavallisella ihmisellähän tuo jäisi totta kai tekemättä mutta Suomen ehkä kuuluisimmalle leikkipartisaanille Jari Laineelle tuo ei itsenäisyyspäivän koppikyydissä ollut ongelma. Otteita siitä, kun wanna be-cheguevara kehuu sankartöistään. Kuvakaappaus kirjoituksen lopussa:

“Hyvältä natsin piekseminen aina tuntuu, oli sidottu tai ei, tämän kyseisen ruotsalaisen mulkun hakkaaminen tuotti erityisen suurta mielihyvää […]”

“Sua varmaan sit lohduttaa, ku kerron, et pari kertaa ku sikaa tirvasin, ni saasta ei enää huutanut sieg heil, help help se itki ku suomalainen nyrkki tako paskaa turpaan.” 

Eli kyseinen ruotsalainen hakattu jätkä oli Laineen kanssa samassa koppiautossa. Ruotsalainen oli poliisin toimesta raudoitettu, mutta Laine ei, joten hän näki tilanteen itsensä kannalta sopivan tasavertaisena, ryhtyi partisaaniksi, hakkasi äijän ja kehuskeli sillä kovasti jälkikäteen. Ja ihan aiheesta tietysti, onhan meinaan liikuntakyvyttömän miehen hakkaamisessa varmasti kova urakka.


Sinänsä kyseessä on tietysti vain evoluutiossa tohvelieläimen ja ameeban puoliväliin jäänyt entinen/nykyinen pirinarkki joka hakee kaltaistensa ns. aktivistien tavoin elämäänsä sisältöä leikkimällä partisaania turvallisissa ja valvotuissa olosuhteissa. Asiassa ei sen puoleen ole suurtakaan ihmettelemistä. Kaikki eivät kasva aikuisiksi ja kusipäisyys itsessään on naulattu kiinni joittenkin tyyppien dna:han.

Mutta eräs asia hotellin respassa pistää mietityttämään. Näissä vasemmistolais-anarkistis-whatever-elämysmatkailijoissa olisi hallintokoneistollemme sitä kuuluisaa poliittista väkivaltaa viljalti tarjolla. Selkeästi ennakoitavaa sellaista ja usein tyyliin porukalla heikompaa vastaan. Mutta kuinka hallintokoneistomme on reagoinut asiaan? Ei tietenkään yhtään mitenkään. Ei edes sanallisella tuomitsemisella. Saati sitten erillisen vasemmiston vihatutkintaryhmän perustamisella.

Vasemmistolaiseen väkivaltaan ei reagoida, vaikka maassamme on tällä hetkellä vallassa ns. oikeistohallitus.

Vuonna 2019 meillä mitä todennäköimmin astuu valtaan punavihervetoinen hallitus. Hotellin respassa nähdään sielun silmin ilmoitus vuonna 2019 joulukuussa, pikkuisen ennen itsenäisyyspäivää:

Sisäministeri Li Andersson ilmoittaa: Koska poliisi on niin kovasti työllistetty vihapuherikosten etsimisessä, löytämisessä ja keksimisessä, sen resurssit suorittaa järjestyksenvalvontaa ovat oleellisesti vähentyneet. Mutta kansalaisten turvallisuus on taattu toisin keinoin. Järjestystä ja kansalaisten turvallisuutta äärioikeistolaisen 612-soihtukulkueen aiheuttaman riskin vuoksi valvoo sisäministerin henkilökohtaisesti hyväksymä neljänsadan tarkoin valikoidun antifasistisen aktiivikansalaisen muodostama vapaaehtoinen järjestyskaarti, joka on varustettu asiaankuuluvilla voimankäyttövälineillä ja –valtuuksilla.

Ja itsenäisyyspäivän jälkeen sisäministeri sitten ilmoittaa:

Koska äärioikeistolaisen 612-soihtukulkueen puolesta esiintynyt väkivallan uhka oli niin ilmeinen, oli järjestyskaartin pakko turvautua…


Heput oikeistohallituksen aikana


Samat heput punaviherhallituksen aikana

© Clockwork Orange

Tämä saattaa kuulostaa lukijan mielestä vielä tällä hetkellä vitsiltä. Mutta odotellaan tulevaisuutta. Jo nykyisen oikeistohallituksen aikana etsitään vain tietyn väristä poliittista väkivaltaa. Samoin kuin väkivaltaa etsitään tavallisten kansalaisten sanomista sanoista ja kirjoittamista kirjoituksista. Vasemmistolaiseen väkivaltaan ei puututa, eikä sitä tunnusteta olevan edes olemassa.

Toistan, oikeistohallituksen aikana. 



Kiitos MV-lehdelle, joka uutisoi asiasta ensimmäisenä.

JOULUTARINA 2016

$
0
0
Yksinäisen miehen korsujoulu

Radanvarsikaupunki oli varsin suuri kaupunki, ainakin väkiluvultaan. Se lähenteli jo sataa tuhatta. Sinänsä suuruus oli hämäävää sillä sehän koostui yhteen kaupunkikeskukseen puoliväkisin liitetyistä pienemmistä kunnista ja lopputuloksena oli pinta-alaltaan varsin suuri Vantaa, jossa keskustaa ei löytänyt ellei tiennyt mistä etsiä. Yksi näistä Radanvarsikaupunkiin liitetyistä kunnista oli sen itäisin osa Reunansyrjä. Sen pientä kyläkeskusta ympäröivät sadat ja tuhannet suhteellisen koskemattomat metsähehtaarit. Eivät sinänsä ihan yhtä koskemattomat kuin jossain vielä syrjemmässä sillä Reunansyrjän metsissä samoilija törmäsi säännöllisesti metsäautoteihin ja hakkuuaukkoihin. Eksyminen täällä ei oikein onnistunut vaikka olisi halunnut ellei ollut aivan totaalinen tohelo. Kulkiessaan päätyi aina metsätielle josta päätyi sitten isommalle tielle. Todellinen eksyminen ei olisi onnistunut kuin niille kuuluisille uusavuttomille, mutta heitähän ei pahemmin metsissä näkynytkään. He keskittyivät räpläämään älypuhelintaan kaupungissa.

Löytyi alueelta silti varsin koskemattomiakin paikkoja. Elettiin joulukuuta, tarkalleen ottaen jouluaaton aamua ja eräs metsässä evästä etsivä orava liikkui tietyllä metsäalueella, pienen mäen kupeessa joka oli valkoisen vaipan peitossa. Talvi oli tullut tänä vuonna aikaisin ja metsässä oli jo puolisen metriä lunta.  Maasto oli aution oloinen ja siksi itsessään varsin turvallisen tuntuinen mutta orava aisti jotain sellaista mikä ei metsäoravan mieltä miellyttänyt. Joku merkki ihmisestä. Eihän orava sentään ollut mikään helsinkiläinen röyhkeä cityorava vaan ylpeä metsän asukki joka osasi pitää huolen itsestään eikä keskittyä kerjäämään kaupunkiserkkunsa tavoin ihmisiltä herkkupaloja Hietaniemen hautausmaalla jossain hemmetin Helsingissä. Siellä Reuna-Suomessa.

Siksi se katseli ympäristöään tarkasti ja aikansa mietittyään huomasi, mikä sen mielen oli saanut epäileväksi. Tuo iso kumpu tuossa. Täysin lumen peitossa, mutta tuossahan on selvä sisäänkäynti. Ja hei, tuossahan on pieni ikkuna. Ihmisasumus, oravien piru vie. Orava päätti ottaa välittömät oravanritolat mutta tarinan kertoja on uskaliaampi ja kävelee kohti asumusta. Sehän on selvästi korsu. Tosin ei ihan täysin sotilasmalliin tehty sillä siinä on pieni ulospäin antava ikkuna. Kymmenisen metriä korsun sisäänkäynnistä sivummalla on parimetrisen tolpan päässä pieni patsasaitta. Korsun asukki taitaa olla metsämies ja säilyttää siellä lihoja. Korsun sisäänkäynnin etupuolella on kivistä tehty, tosin tällä hetkellä lumen peitossa oleva tulipaikka jonka yläpuolella on harjateräksestä tehty teline keittopataa varten. Kertoja kävelee suuaukolle, aukaisee korsun oven ja saapuu suhteellisen suureen tuulikaappiin, oikeastaan sitä voisi paremmin sanoa tuulieteiseksi. Sen toisella seinustalla on melkein kattoon yltävä kasa kuivia halkoja sekä moottorisaha, kanisteri kaksitahtibensaa, teräketjuöljyä ja moottorisahaan käypä viila. Ja toisella seinustalla on ovi. Varsinaiseen korsuun menevän oven vieressä. Mitähän tuon oven takana on?

Kertoja avaa oven ja huomaa katsovansa pientä saunaa. Sellaista niin sanottua kahden perseen mallia. Puukiuas ja siinä kiinni oleva hanallinen metallinen kuumavesiastia. Ja saunastakin antaa ulospäin pieni ikkuna ja sen vieressä tuuletusräppänä. Pitäähän sen ilmankin vaihtua, tottakai. Tässä saunassa on varmaankin hyvät löylyt. Kertoja sulkee saunan oven ja aukaisee varsinaisen korsun oven. Normaali kulkija ei sitä niin vain olisi tehnyt sillä oven sisäpuolella on salpa mutta kertoja menee siitä läpi tarinan kertojan oikeudella. Korsu näyttää olevan kooltaan niin sanottu ryhmäkorsu. Takaseinällä on kaksi päällekkäistä laveria johon kumpaankin mahtuisi nukkumaan neljä miestä mutta ylempi laveri on täynnä laatikoita joissa on kaikenlaista tarpeellista tavaraa. Niissä näyttää olevan vaatteita, säilykelihaa, kuivamuonaa, sätkätarpeita, pesuaineita, paristoja, pieniä kaasupulloja, patruunoita ja sen sellaista välttämätöntä.

Lavereitten vieressä, siinä seinällä jossa on se pieni 30 x 30 sentin ikkuna on pöytä ja penkki. Pöydällä näyttää olevan valopetroolilamppu ja trangia. Pöydän vieressä olevalla hyllyllä on pieni matkaradio jonka antennia on jatkettu rautalangalla joka katoaa jonnekin korsun katon uumeniin ilmestyäkseen sieltä maanpinnalle, päätyen lopulta vieressä sijaitsevan männyn oksalle. Toisessa nurkassa taas on keittolevyllä varustettu kamiina joka on vielä vuorattu ympäriinsä tiiliskivillä. Kamiinassa on lasiluukku. Hyvä idea, sillä se antaa korsuun lämmön lisäksi tarpeellista valoa. Korsun ulko-oven vieressä taas on seinään tehty aseteline jossa on sekä haulikko, luodikko että hirvikivääri. Ja itse laverilla nukkuu kenttäpatjan päällä makuupussissa eräs mies hissukseen kuorsaten. Jonkun aikaa vielä tyytyväistä untaan jatkettuaan mies herää, venyttelee itseään hieman, sytyttää sitten vieressään olevan pienen taskulampun ja kävelee pöydän ääreen.

Makuupussissa pitkissä alusvaatteissa ja villasukissa yönsä viettänyt mies sytyttää ensin petroolilampun, ottaa sitten nurkassa olevasta ämpäristä vettä trangiaan ja sytyttää senkin. Sitten hän aukaisee matkaradion josta alkaa hiljakseen kuulua Huitsinnevadan Paikallisradio joka on näilläkin selkosilla kuulunut jo useamman vuoden, Muuta viihdettä korsussa ei tarvitakaan. Kun mies oli viritellyt kamiinaan roimat tulet olikin kahvivesi jo kiehumassa. Höyryävän kahvin särpimeksi mies söi näkkileipää jonka päällä oli sulatejuustoa ja siivu kuivattua hirven lihaa. Ulkona alkoi päivänvalo kajastaa ja miehen oli aika aloittaa jouluaaton askareensa.

Tämä yksinäinen mies oli asunut tässä korsussa puolisentoista vuotta. Hänellä oli nyt ikää viisikymmentäneljä vuotta ja aikanaan hän oli ollut paperimies Radanvarsikaupungin paperitehtaassa. Kunnes hänestä oli muitten mukana tullut tehtaan lopetuspäätöksen myötä työtön. Silloin hän oli arvioinut jäljellä olevaa elämäänsä. Ikää oli viisikymmentä, hyvästä palkasta huolimatta hallussa vain pieni maksettu kerrostaloyksiö, jonkun verran rahaa tilillä sekä Suzukin maastoauto. Takana kaksi epäonnistunutta avoliittoa joista ei onneksi ollut siunaantunut lapsia. Onneksi siksi, että kumpikaan eroista ei ollut sopuisa ja molemmat naiset olivat sellaisia että lapsia oltaisiin käytetty surutta koston välikappaleina.

Mies oli muistellut elämäänsä ja tuuminut että mihin aika oikein katosi. Neljännesvuosisata paperitehtaalla hyväpalkkaisena ja arvostettuna ammattimiehenä. Ja nyt se kaikki oli kadonnut eikä mies elättänyt minkäänlaisia haavekuvia tulevaisuudesta. Pari vuotta menisi liiton rahoilla, sen jälkeen olisi edessä putoaminen peruspäivärahalle ja hidas kituuttaminen. Mitään uutta kouluttautumista oli turha miettiäkään, sillä ikärasismi alkoi koskea jo nelikymppisiäkin. Pari vuotta meni telkkaria katsellessa, baarissa istuessa ja joutenolon jatkuvassa lopettelussa. Kävi hän sentään metsällä ja kalassa samanikäisen serkkunsa kanssa joka puolestaan eleli viljatilallisena Radanvarsikaupungin reuna-alueilla entisessä Reunansyrjän kunnassa.

Siellä Reunansyrjässä mies tunsi olevansa onnellinen ja vapaa tulevaisuuden huolista. Ajan myötä paikka pyöri hänen päässään aina vain useammin. Sitten hänen vanhempansa kuolivat, melko nopeasti perä perää. Mies laittoi siskonsa kanssa heidän kerrostalo-osakkeensa myyntiin ja koska se oli kohtuullisen hyvällä paikalla siitä jäi miehen osuudeksi lopulta 70.000 euroa. Hän katseli netistä piruuttaan, että mitähän hänen yksiöstään saisi ja päätteli, että ainakin sen viiskytä tonnia siitä irtoaisi. Ajatus eteni aina vain pidemmälle. Hän mielsi olevansa tarpeetonta kuonaa tässä maassa joka keskittyi aivan muihin asioihin. Mitäs jos vaan haistattaisi paskat kaikelle? Johan se oltiin haistatettu hänellekin.

Viimeinen kimmoke tuli sitten pari päivää myöhemmin, kun mies sai ilmoituksen että hänen tuli ilmoittautua ammattikurssille, jossa opeteltaisiin sekä työnhakua että tehtiin työharjoittelua mikä miehen kohdalla olisi tarkoittanut jotain risujen keräämistä. Hänelle maksettaisiin siitä normaalin peruspäivärahansa lisäksi yhdeksän euroa päivässä. Jaahah, tuumi mies, kaivoi kännykkänsä, soitti serkulleen ja kysyi että löytyiskös saumaa parin päivän saunomissessiolle. Hänellä olisi ehdotus. Serkku oli vastannut että ei tässä nyt oo sen kiireempiä niin että tule vaikka heti.

Seuraavana päivänä mies istui serkkunsa kanssa lauteilla ja miehet paksauttivat oluttölkkejään yhteen. Otettuaan hörpyn alkoi mies puhua. Hän puhui pitkään. Niin pitkään, että serkku kerkesi kommentoida vasta kun he olivat vilvoittelutauolla.

- Korsun? Erakoksi? Kokonaan? Olekko tosissasi?

Miehen ei tarvinnut vastata sillä hänen kasvoistaan serkku näki että ei tällaista kyselty leikin päiten. Niinpä serkku otti hörpyn ja sanoi:

- No jumalauta. Jatketaas saunomista ja lähdetään huomenna käymään yhdessä paikassa. Siihen ei itse asiassa ole kuin ehkä kilometrin verran.

Mies puolestaan sanoi:

- Minä maksan kyllä kaikesta. Kun lyön koko omaisuuteni ja perintöni lihoiksi, niin minulla on varaa.

- Älähän hättäile. Kyllä meillä kumminkin tuota manttaalia on. Lähetääs löylyyn.

Seuraavana päivänä kaksikko kulki metsässä. Kevät oli jo sen verran pitkällä ettei hanki haitannut kävelyä. Heidän kävellessään serkku rupatteli.

- Niin että haistattaa pitkät paskat? Tiedäkkös, minä seuraan aikaani ja jos en olisi perheellinen mies, niin varmaan suunnittelisin sitä itsekin. Sinun kaltaisiasi on paljon. Näillä kylilläkin. Jätkistä imetään se, mitä niistä irti saadaan, yleensä niillä on jo kroppa irtisanomisen vuoksi kesken jääneen työuran jäljiltä romuna ja sen jälkeen ne jätetään kituuttamaan persaukisina. Ja sen metsästyksenkin ne perkeleet kielsivät pari vuotta sitten vaikka eihän se ole niin meitä kuin muitakaan estänyt metsällä käymästä. Aseita sentään eivät ole yrittäneet vielä takavarikoida, kun tietävät ettei se onnistu kumminkaan. Mennääs tosta tonnepäin, toi mäenlämpäre tuossa…

Miehet saapuivat perille ja serkku jatkoi:

- Tää paikka tuli mulle heti mieleen kun kerroit suunnitelmastasi. Tää maasto tässä ei ole kauhean kivistä. Sitä on helppo kaivaa. Sen muoto on sellainen, että siitä saa sadeveden ohjattua pois. Pysyy paikat kuivana. Ja katsos, tuossa virtaa puro. Sen vesi on puhdasta, se tulee parinsadan metrin päässä olevasta lähteestä. Koko ympäröivä neliökilometri on meikäläisen manttaaleja ja siitä löytyy niin tuulenkaatoja kuin harvennushakkuitten jäljiltä irtotavaraa. Sieltä saat polttopuuta tarpeeksi asti ja minulta saat lainaksi niin mönkijää kuin moottorikelkkaa. Ja minulla on muutenkin tulossa tänä vuonna yksi avohakkuu. Kyllä sieltä yhden korsun hirret irtoaa. Metsällä täällä saisit minun puolesta käydä niin paljon kuin huvittaa ja tuossa kilometrin päässä on Härpättämänjärvi jossa on mukavasti kalaa. Mitäs tuumit?

Mies pisti tupakin palamaan ja puhalsi hissukseen:

- No voi helevetti, täähän olis kyllä… oikeestaan täydellinen… mitä tää kustantais mulle? Niin kuin sanoin, niin minä maksan.

Serkku kaiveli myös taskustaan tupakin, sytytti sen, otti savut ja vastasi.

- Niin… näistä kaupoista kun tuo yhteiskunta on niin kovin kiinnostunut… pyrkii vetämään välistä… nykimään rahat, jotka ei sille kuulu… mitäs jos tehtäisiin sellainen paperi, että minä vuokraan tuosta sulle hehtaarin verran maata sun eliniäksesi ja laskutan siitä sulta euron vuodessa? Ja lisätään siihen paperiin ne kaikki maankäyttöoikeudet mistä puhuin. Meillä voit käydä sitten halutessasi pesemässä pyykkiä, vaikka saathan sinä sitä täälläkin kätevänä miehenä pestyä ja voit myös käydä pyörähtämässä kanssani kylillä silloin kun haluat.

- No jumalauta!

Serkukset löivät kättä. Mies laittoi Radanvarsikaupungin yksiönsä myyntiin ja sai siitä 53.000 euroa. Siihen kun lisättiin perintöosa, niin tulevaisuus oli taattu. Ei mitenkään rikas sellainen, mutta eivät tarpeetkaan olleet kovin suuret. Mies oli jo pudonnut peruspäivärahalle mutta ajatteli, että kuitataanpa sekin kun valtio sen vielä kerran tarjoaa. Kiskotaan valtiolta se, mikä irti saadaan. Jos hänelle tarjotaan jotain haistapaskan hommia tai jonninjoutokursseja, niin niistä voi rauhassa kieltäytyä ja ottaa karenssin. Ei se ollut niin vakavaa. Perse kesti sen kyllä, kun ei liikoja elämälleen vaatinut.

Serkkupoika oli hommannut paikalle erään kaivurimiehen, jonka kanssa mies oli tehnyt sopimuksen korsun montun kaivamisesta. Kun kaivurimies oli kuullut miehen ideasta hän oli innostunut siitä ja todennut, että hän laskuttaa vain kaivuutyöstä mutta koska hänellä itselläänkin ovat hommat vähissä, niin hän tulee auttelemaan korsun tekemisessä ja hänellä on pari sukulaista jotka työttöminä ja turhan tekemisen puutteessa varmaan mielellään auttaisivat. Näin tapahtuikin, ja kun mukaan tuli serkkupoikakin, niin korsun hirsikehikko oli nopeasti valmis. Sen jälkeen se maastoutettiin ja jäljellä oli vain sisätyöt. Kaivurimies vielä keksi sen, että kaivoi puroon isomman aukon, niin että siinä saattoi käydä vaikka uimassa. Elokuun lopulla mies luovutti Radanvarsikaupungin yksiönsä uudelle omistajalle, antoi hänelle suurimman osan irtaimistoaan, luovutti loput siskonsa perheelle, muutti korsuun asumaan ja siellä jonkun aikaa asuttuaan mies arveli tehneensä elämänsä viisaimman ratkaisun.

Elämänrytmi korsussa muotoututui nopeasti uomilleen. Herääminen aamulla ilman herätyskelloa, valopetroolilampun sytyttäminen, trangia päälle, kamiina lämpiämään, koruton aamiainen ja sitten arjen askareita. Joskus puitten tekemistä, joskus metsällä käyntiä, joskus kalalla käyntiä. Joskus vain korsun laverilla makaamista ja niitänäitä tuumailemista samalla kun Huitsinnevadan paikallisradio kuului matkaradiossa. Aika ajoin mies osallistui myös kylän miesten yhteiseen laittomaan hirvijahtiin jonka tuotokset löytyivät tölkitettyinä korsusta. Paikallinen kyläkauppias hoiti myös lihan käsittelyä ja purkitusta viranomaisten lupia pahemmin kyselemättä. Tähän korsuun se sopi säilyväksi evääksi hyvin. Pylväsaitassa oli säilytettynä ammuttua metsälinnun lihaa ja kalaa. Vähän sivummalla miehellä oli aarin kokoinen perunamaa, josta riitti yhdelle miehelle syötävää aivan hyvin. Perunoita hän keitteli tulipaikallaan padassa. Trangiaan hän säästi kyläkaupasta ostetut  pikamakaroonit, jotka kypsyivät nopeasti ja siten säästivät kallisarvoista kaasua.

Kerran kuussa tai kahdessa hän kävi serkkunsa kanssa kyläkaupassa josta hän osti kuivamuonaa, paristoja, valopetroolia, laittomia patruunoita ja muuta tarpeellista. Aurinkokennon myötä hänellä oli tablettinsa välityksellä myös yhteys muuhun maailmaan, tosin hän käytti sitä rajoitetusti. Häntä ei enää huvittanut. Hän oli menettänyt mielenkiintonsa. Sen verran hän oli valmistautunut mahdolliseen yhteiskunnan romahdukseen että oli nostanut tililtään parikymmentätuhatta euroa ja ostanut sillä kulta- ja hopeakolikoita säilöen ne korsussa olevaan salatilaan.

Näin suuren summan nostaminen Radanvarsikaupungin pankissa ei ollutkaan aivan ongelmatonta ja miehen piti vuokrata itselleen tallelokero. Mies nosti rahat, meni tallelokerolle ja laittoi sinne viritetyn hiirenloukun sekä lapun, jossa luki:

”Verottajalle rakkain terveisin”.

Arvometallit hänellä olivat korsussa piilossa ja niitä suojelemassa hänellä oli sekä korsun salpa että metsästysaseitten lisäksi hänen vieressään laverilla oleva Tokarev T33-pistooli. Laiton kuin mikä, mutta eihän maassa ollut virkakoneiston ulkopuolella laillista asetta enää muutenkaan. Aika ajoin hänelle tuli tabletin kautta viesti, että hänelle oltiin tarjottu taas jotain jonninjoutavaa työllisyyskoulutusta ja jos hän ei siihen suostu, niin hänelle tulee karenssi. Mies oli vastannut, että laittakaapa karenssi kaikessa rauhassa. Tilillä oli rahaa toistasataatuhatta euroa ja tarpeet olivat pienet. Karenssin kesti vallan hyvin.

Oliko mies yksinäinen? Ei. Vaikka hän viihtyi yksinään ja haistatti pitkät paskat järjestäytyneelle yhteiskunnalle. Hän kävi aika ajoin tapaamassa serkkuaan ja hänen perhettään ja näki muita kylän miehiä metsästysreissuilla sekä riistanhoitotalkoissa. Joita jatkettiin, vaikka valtio oli kieltänyt metsästyksen. Pitihän siitä metsän viljasta pitää huoli kumminkin. Pari kertaa hänen luonaan oli käynyt muutaman päivän ajan myös hänen sisarensa kaksitoistavuotias poika, joka oli viettänyt hänen kanssaan aikaa korsussa, käynyt saunomassa kaupunkilaispojalle eksoottisessa korsusaunassa ja ennen kaikkea käynyt metsästämässä ja kalastamassa. Pojasta näki, että eräelämä oli sytyttänyt hänessä tietyn kipinän ja hän oli halukas oppimaan niitä asioita mitä hänen eronnut kaupunkilainen yksinhuoltajaäitinsä ei osannut opettaa. Poika olisi ollut halukas muuttamaan miehen kanssa korsuun vaikka pysyvästi, mutta mies oli kannustanut poikaa käymään koulunsa ja löytämään paikkansa yhteiskunnassa. Vaikka se ei tavalliselle suomalaiselle nuorelle ihmiselle enää niin kannustava ollutkaan.

Olihan miehen luona käynyt kuluvan vuoden syyskuussa myös hänen lapsuudenystävänsä Sakselinin Seppo. Seppo oli asunut Helsingissä kolmisenkymmentä vuotta, hän toimi sosiaalivirastossa sosiaalityöntekijänä, inhosi työtään ja järjestelmää sen takana ja hänen yksityiselämänsä muistutti miehen omaa vastaavaa. Pari epäonnistunutta avioliittoviritelmää ja elämä Sörnäisissä sijaitsevassa yksiössä jossa vaihtelua antoi – jos sitä jatkuvan toistumisensa vuoksi sellaiseksi saattoi sanoa – pitkät ja kosteat illat kulmakuppilassa odottaen sitä jotain, jota niistä paikoista ei koskaan löytäisi.

Seppo oli käynyt miehen kanssa metsällä ja kalassa. He olivat saunoneet ja juoneet Sepon tuomaa olutta sekä miehen kyläkaupasta hankkimaa venäläistä pirtua. Jossain vaiheessa Seppo oli pyyhkinyt kyyneliä silmäkulmistaan ja sanonut

- Ei vittu kuule… sulla on tässä jotain niin oikein… niin oikein… siis sellaista… siis enemmän… siis parempaa…  vittu niin paljon parempaa… ja minä joudun palaamaan Helsinkiin… tavallaan korsuun minäkin… mutta kun se sijaitsee kerrostalossa… saatana kun tuntuu siltä että minä en enää pitkään jaksa…

Mies oli saattanut Sepon serkkunsa kyydissä Radanvarsikaupungin rautatieasemalle ja hän oli ollut ystävästään kovasti huolissaan. Uusi tapaaminen oltiin sovittu seuraavan vuoden kesäksi, mutta mies ei ollut varma, että jaksaisiko Seppo siihen saakka. Hän toivoi mielessään kaikkea parasta kaverilleen. Seppo oli kuitenkin kelpo häiskä.

Olihan mies ja hänen ratkaisunsa herättänyt huomiota hieman laajemminkin. Kuka lie sitten lärpännyt asioista ohi suunsa mutta selkosille oli saapunut kaksi Ylen toimittajaa, jotka olivat kuulleet miehestä ja halusivat tehdä jutun henkilöstä joka oli päättänyt elää ekologista elämää. Huono tuuri vaikutti siihen, että miestä etsiessään toimittajat olivat tavanneet juuri miehen serkun, joka oli antanut toimittajille koordinaatit aivan vastakkaisesta suunnasta missä miehen korsu sijaitsi.

Niinhän siinä kävi, että toimittajat metsässä haahuillessaan eksyivät, hälyttivät apua kännykällään ja etsimiseen osallistuivat kylän miehet. Yhtenä heistä mies itse. Se mies, jota toimittajat olivat halunneet haastatella. Kuinka sattuikaan, juuri mies itse löysi nuo vuorokauden metsässä olleet toimittajat ensimmäisenä. He olivat kylmissään ja nälkäisiä mutta muuten hyvässä kunnossa. Toimittajat olivat kiittäneet miestä ja sanoneet että olivat etsineet korsussa asuvaa erakkoa. Mies oli vastannut:

- Ai se. No eihän se enää täällä asu. Se kyllästyi erakkoelämään ja se on nykyisin hommissa jollain norjalaisella turskanpyyntialuksella.

Jouluaattoaamu alkoi muuttua päiväksi ja valo lisääntyi. Mies oli syönyt aamiaisensa ja pesi astiat saunassa olevan lämminvesisäiliön vesillä, mitkä olivat edellisen illan jäljiltä vielä lämpimiä. Kamiinan päällä lämpesi uusi pesuvesi mitä saattoi käyttää. Tänään mies otti rennommin kuin yleensä. Hän kävi hakemassa korsuun ja saunaan purosta lisää vettä ja sitten hän teki luudallaan pienen joulusiivouksen. Sitten hän kuunteli Huitsinnevadan paikallisradiota ja odotteli, kunnes kuuli moottorikelkan äänen.

Serkku oli tulossa. Miehet löivät kouraa kouraan.

- Olisit sinäkin kyllä voinut tulla meille jouluksi. Olisit ollut hyvin tervetullut.

- Olisin varmaan niin. Mutta minusta te voitte viettää sen perhejuhlananne. Minä olisin vain tiellä. Ylimääräinen. Minä viihdyn täällä oikein hyvin. Mutta kiitos sinulle.

Mies antoi serkulleen joululahjaksi askartelemansa snapsilasisatsin, minkä hän oli väsännyt hirven selkärangan nikamista. Serkulla puolestaan oli mukanaan lahjaksi tuotu kuution kokoinen paketti puubrikettejä. Ne paloivat hissukseen ja olivat käteviä kamiinaa lämmittäessä. Lisäksi hän toi pari lavaa olutta. Miehet puhelivat hetken keskenään, puristivat käsiään ja sen jälkeen serkku läksi ajamaan takaisin kotiinsa viettämään joulua perheensä kanssa.

Mies odotti, että moottorikelkan ääni hävisi. Tämän jälkeen hän söi jouluateriansa, eli karjalanpiirakoita ja kinkunsiivuja jotka hän oli lämmittänyt kamiinan päällä. Sen enempää hän ei tarvinnut. Sitten hän laittoi korsunsa saunan lämpiämään. Oli joulusaunan aika. Saunan lämpiämistä odotellessaan hän kävi laittamassa joululahjat metsän ystävilleen. Jäniksille heiniä. Hirville uusi nuolukivi. Pikkulinnuille täydennystä lintulaudalle ja metsäkanalinnuille vastaavaa hieman kauempana olevalle ruokinta-automaatille. Ketuille ja muille pedoille erään pöllin päälle laitettuja kuivattuja lihanpalasia. Kyllä niille käyttöä löytyisi.

Mies laitti korsun tulipaikalle palamaan suuren roihun ja meni sitten saunomaan nauttien siinä samalla muutaman serkkunsa tuoman oluen. Saunottuaan ja pestyään hän pukeutui ja meni tulen äärelle lisäten siihen puita. Kyytipojakseen hän oli keittänyt teen, johon hän laittoi annoksen venäläistä pirtua. Ympäristössä näkyi monenlaista liikettä. Metsän eläimet tiesivät, että mies oli vaarallinen metsästäjä, mutta jotenkin ne myös ymmärsivät, että nyt hän oli julistanut joulurauhan. Ne olivat turvassa ja nauttivat miehen antamista joululahjoista.

Vielä puuttui se viimeinen vieras, mutta pian se ilmestyi paikalle. Miehen olkapäälle lensi korppi ja nokkaisi miestä poskeen hiljaa, suorastaan hellästi. Korppi oli ollut miehen tuttava jo siitä saakka kun hän oli korsuunsa muuttanut.

- No morjesta korppi. Hyvää joulua sullekin. Otakkos jouluevästä?

Ottihan korppi, lennähti miehen viereen pöllille ja söi miehen kourasta sen, mitä mies tarjosi. Se oli jotenkin uljas eläin. Mies nimitti sitä vain korpiksi, koska ei ollut halunnut keksiä sille nimeä. Ehkä kunnioituksesta. Korppi kun oli sellainen vanhan ajan korpikorppi eikä laumaantunut citykorppi joita löysi kaatopaikoilta suurissa parvissa. Korppi otti joulueväänsä miehen kädestä lennähti jälleen miehen olkapäälle ja nokkaisi jälleen miehen poskea hellästi.

- Saitkos mahasi täyteen?

- Krook!

- Hyvää joulua.

- Krook!

Korppi lehahti lentoon omille korpin teilleen. Mies nousi ja alkoi kävellä sisään korsuun kun hän kuuli äänen.

- Mjau.

- Jaa, onkos se Mörkö? Tulit sitten viettämään joulua tänne?

Korsulle ilmestyi serkkupojan iso kollikissa. Näitten kulmien ehdoton kurko. Kissa kulki miehen kanssa korsuun. Miehellä oli ollut kissaa varten jemmassa tonnikalapurkkeja, joista hän tyhjensi yhden kissalle syötäväksi. Kissa alkoi aterioinnin. Miehellä oli teevesi vielä kuumaa, joten hän teki itselleen vielä yhden kovan teen joulua juhlistaakseen ja kissan ruokailua odotellakseen. Radio oli auki ja Huitsinnevadan paikallisradiossa Antero Lärvänen piti joululähetystä. Mies joi kovan teensä kuunnellen lähetystä, sammutti sitten radion sekä valopetroolilampun, lisäsi kaminaan yhden serkkunsa lahjaksi tuoman puubriketin ja sytytti taskulampun.

Mörkö oli syönyt tonnikalansa ja hyppäsi laverille katsoen miestä että etkös jo tule viereen. Mies kömpi makuupussiinsa, sammutti taskulampun, kissa kellahti hänen viereensä ja pian korsussa alkoi kuulua miehen uninen tuhina ja kissan tyytyväinen kehräys. 

Korsun vieressä olevassa kelottuneessa puussa korppi katseli vielä tarkkaavaisesti ympärilleen. Aivan kuin se olisi varmistanut, että kaikki oli kunnossa. Sitten se lehahti lentoon ja poistui paikalta omille korpin teilleen.


Aikaisemmat joulutarinat:

2015 eli vanha mies ja radio Berliini

2014 eli vanha mies ja joulu laavulla

2013 eli jouluvartio Helvetin portilla


Viewing all 1897 articles
Browse latest View live