Demarithan ovat muuan Sanna Marinin puheenjohtajaksi valitsemisen myötä hyvää vauhtia irtaantumassa reaalimaailman viimeisistäkin utopiaa rajoittavista kahleista. Samalla valtamedia on kiimoissaan nostamassa kyseistä Marinia Suomen kuningattareksi mikä pistää miettimään että oliskos sittenkin ollut viisasta tehdä aikanaan Suomesta kuningaskunta? Olis paskalehdistölle (tähän kuuluu myös HS ja Yle) kuningasperheen edesottamuksia seuratessa ollut muutenkin tarpeeksi materiaalia kirjoitettavaksi ja tavalliselle kansalaiselle saunan pesän virikkeeksi. Pyllyn pyyhkimiseen niitä ei enää suositella sillä ne pistää vesiklosetin herkästi tukkoon.
Tämän demaribändin solistista ja hänen edesottamuksistaan on voiman pimeällä puolella kirjoiteltu laajalti mutta on hyvä katsoa myös että minkälaista komppia bändin rytmiryhmä tarjoaa. Ja sitä komppiahan tarjoaa meidän vanha tuttavamme ja suuresti arvostamamme Tytti Tuppurainen joka on avautunut hiljattain taas kerran julkisesti:
Jos komppikitaristin suoritusta arvostelee musiikillisin perustein niin kieltämättä aletaan saavuttaa Kaj Chydeniuksen tuotannon tasoja. Mutta jos purkaa avautumista hieman läpi niin komppi kyllä hieman ontuu ja menee epävireen, ettei suorastaan arabialaisen sävelasteikon puolelle.
Jos mietitään tuota fasismia niin onhan se rohkeaa kun julistaa avoimesti taistelevansa fasismia vastaan. Tai ainakin se on, no, käytännöllistä sillä siinä Tytti julistaa taistelevansa sellaista vihollista vastaan jota ei ole olemassakaan muualla kuin ehkä Tytin korvien välissä. Mutta se on hyödyllinen kuvitelmavihollinen ja sillä kyseisellä taistelemattomalla taistelulla on varsin helppoa kerätä itselleen leikkipartisaanin gloriaa samanhenkisessä seurassa jossa kuvitellaan että kyllä suomalaiset kuunatsit ovat ihan varmasti olemassa vaikkei niitä missään näykään. Ei takerruta yksityiskohtiin vaan uskotaan. Uskotaan urakalla. Yhdessä. Turvallista olematonta vihollista vastaan taistellessa.
Nationalismia vastaan taistelu on sitten hieman ongelmallista. Tytti joko tunnustaa että hän ei tiedä mikä on nationalismin ja natsismin ero ja jos puolestaan tietää niin hän tunnustaa toimivansa tavalla jota vielä ei kovin kauan sitten oltaisiin tulkittu törkeäksi maanpetokseksi. Kas kun sitä pyrkimys Suomen itsenäisyyden lakkauttamiseen ja siirtämiseen osaksi vierasta valtiota on.
Naisviha Tytin vihankostamisen kohteena on sinänsä hyvin helppo ymmärtää. Se on vähän kuin demoni uskovaiselle. Vähän niin kuin ne natsitkin. Jos Tytin kaltaiset ihmiset eivät saa huseerata mielensä mukaan ilman minkäänlaista arvostelua nimenomaan ja vain sillä perusteella että he ovat naisia niin kyseessä on naisviha. Siihen kun on aina niin helppo vedota. Niin Tyttien kuin muitten feministien jatkuvasti lisääntyvät vaatimukset etuoikeuksista pelkän naiseuden perusteella pistävät vaan tällaisen raappahousujätkän miettimään tiettyä kysymystä:
Eikö ne pärjää omin neuvoin ensinkään? Pitääkö niihin suhtautua niin kuin, no, erityisvammaisiin jotka tarttee kulkurampit tasaisellekin maalle?
Rasismista voi taas todeta että silloin kun Suomessa ei ollut haittamaahanmuuttoa niin eipä ollut pahemmin rasismiakaan. Mutta mitä enemmän suomalaisten pärstää vastaan hierotaan väkisin monikultturismin ihanuutta samalla kun samat suomalaiset näkevät käytännössä mitä se ihanuus tosiasiassa on niin se jos mikä lisää sekä rasismia että vihaa monikultturismin ihannoijia kohtaan. Itse pyysitte. Itse saitte. Sitähän tilasitte.
No, sitten Tytti toteaa: ”Me puolustamme aina ihmisoikeuksia ja demokratiaa”.
Valitettavasti Tytin puolustamien ihmisoikeuksien piiriin eivät kuulu ne suomalaiset jotka ovat joutuneet tuontiväkivallan kohteeksi. Tytin käsitys demokratiasta taas on varsin mielenkiintoinen sillä demokratiaan kuuluu – tai ainakin sen vanhan käsityksen mukaan kuului – tietysti myös mahdollisuus kannattaa nationalismia mutta niin kuin Tytti itse totesi, se ei kuulu hänen demokratiaansa. Eli Tytille käy vain se Tytin näkemys demokratiasta. Jolla ei ole demokratian kanssa mitään tekemistä. Voisiko sitä nimittää fedemokratiaksi?
Mitä Tytin mainitsemaan populismiin tulee niin demarit ovat siinä opettajia, eivät oppilaita. Vaatimus kuuden tunnin työpäivästä tässä taloudellisessa tilanteessa kertoo siitä hyvin.
No, Tytti pamauttaa sitten twiitissään komean loppukaneetin:
”SDP on vastuullinen vaihtoehto ja taas aikaansa edellä”.
Sen vastuullisuuden voi kyllä hieman kyseenalaistaa mutta kieltämättä se on aikaansa edellä. En nimittäin muista, että ihmiskunnan historiassa olisi ollut vielä koskaan aikaisemmin poliittisia ryhmittymiä jotka vaativat että yhden pienen maan toimesta pelastetaan koko maailma tuhoamalla sen pienen maan elinkeinoelämä ja sitä myötä elämän edellytykset muun maailman pelastamisen nimissä vaikka tiedetään että se itsetuhoisuus ei vaikuta siihen muuhun maailmaan yhtään mitään.
Joku voi tietysti todeta että Tyttihän on ajatukseton papukaija joka toistaa onttoja iskulauseita. Tottahan se on. Mutta kyseisellä ajatuksettomalla papukaijalla ja hänen papukaijalaumallaan on valta suomalaisten yli. Ja siksi suuresti arvostamamme Tytin seuraava twiitti on aika hyytävä:
Niin. Jos ne teot eivät ole vielä alkaneetkaan niin mitähän ne mahtavat olla?