Sain tuossa muutaman linkin parilta lukijalta. Kiitos WhiteHunterille ja Acc:lle. Linkkien myötä mietin tiettyä ymmärrysharjoitusta joka pohjautuu siihen, että vihervasemmistolainen utopia monikulttuurisuuden ihanuuksista kivoine ruuanlaitto- pelihetkineen (© Marja Sannikka) pitää ilman muuta paikkansa. Totta kai se pitää, koska valtamediakin sanoo niin. Reaalimaailma tosin sanoo hieman toista mutta kun on asialleen omistautunut niin siitähän ei kannata välittää.
No, siinä ensimmäisessä – Helsingin Uutisten – linkissä joka on vuoden vanha mutta joka ei asialtaan ole vanhentunut mihinkään todettiin että joillain Helsingin alueilla on jo liki 40 prosenttia asukkaista vieraskielisiä. Uutinen jatkaa ja täsmentää:
Helsingissä on jo asuinalueita, joilla liki 40 prosenttia puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia.
Vuosaaren Kallahdessa ja Meri-Rastilassa 38 prosenttia väestöstä on vieraskielisiä. Itäkeskuksessa osuus on 37 ja Kontulassa 36 prosenttia.
Viidenneksi eniten vieraskielisiä asuu Jakomäessä, tuoreimman tilaston mukaan 34 prosenttia.
Tästä voi laittaa näkyville kolme vuotta vanhan kartan joka hahmottaa asiaa:
Kartta ei kerro kuinka suuri määrä noista ihmisistä elää suomalaisten veronmaksajien rahoilla mutta suuri se on. Ja se elatettava määrähän kasvaa ihan luonnonmenetelmällä ja miksei kasvaisi kun tsuhna maksaa viulut. Sitten tuli ihan ilman mitään linkkiä mieleen se kysymys, että missäs päin Helsinkiä se vihervasemmistolainen kannatus onkaan suurinta? Ja sehän on taas aivan muualla, keskipisteenä suurinpiirtein paljon lännempänä olevan karttaympyrän sisällä. Missä taas noita vieraskielisiä on huomattavan vähän ja niistäkin mitä varmimmin huomattava osa ei puhu afrikkalaisia eikä Lähi- ja Keski-idän kovasti mainostettuja uussivistyskieliä niin kuin Itä-Helsingissä.
Toisin sanoen todellisuudessa on virhe. Vihervasemmistolainen utopiahan pitää aina paikkansa mutta todellisuus ei – juutas – ole suostunut muuttumaan sen mukaiseksi. Pitäisihän meinaan olla niin, että vihervasemmistolaisuuden kannatus tulisi olla suurinta nimenomaan rikastetussa Itä-Helsingissä. Kahdesta syystä:
1. Ensinnäkin tuolla alueella asuvien varsin nuivien kantasuomalaisten tulisi opetetun epistolan ja aidon kohtaamisen myötä huomata että hitto vie, monikulttuurisuus on todellakin mukavia peli- ja ruuanlaittohetkiä tarjoavaa rikkautta ilman minkäänlaisia varjopuolia. Jolloin heidän ilman muuta tulisi siirtyä äänestämään vihervasemmistoa todeten että tätä herkkuahan täytyy saada lisää.
2. Vihervasemmistolaisessa kuplassa elävien ihmisten tulisi ilman muuta alkaa myydä kalliimpia talojaan ja asuntojaan sekä muuttaa porukalla Itä-Helsinkiin jossa heidän suuresti mainostamaansa ja kaipaamansa kulttuurista rikastusta on tarjolla oikein urakalla. Tokihan he toteaisivat että eivät hekään halua ilman jäädä.
Mutta eihän näin tapahdu. Sillä vihervasemmistolaiset ovat porukkaa jotka tykkäävät kovasti puhua tietyistä asioista mutta eivät ole itse niin innokkaita kokeilemaan sitä vaan elävät mielellään hyvässä, samanhenkisessä ja jalustalle nostettuja poikkeuksia lukuunottamatta etnisesti kovinkin pottunokkaisessa seurassa. Se varsinainen aito kohtaaminen jätetään muurahaiskansalaisille sillä vihervasemmistolaiset ovat lahjakkaita istumaan toisten perseillä tuleen.
Toinen linkki jonka sain liittyy osiltaan samaan asiaan. Eli otsikko kertoo:
Yhä useampi haluaa asua etäämmällä keskustasta
Kasvava ja etupäässä nuorista koostuva joukko haaveilee entistä enemmän Nurmijärvi-ilmiön mukaisesta asumisesta. Taloustutkimuksen tekemä kysely osoittaa, että enemmistö suomalaisista on henkisesti maalaisia.
Kuva selittää lisää:
Niin kuin kuvasta näkyy niin määrä on kasvamassa. Tutkimusten välillä on kolme vuotta. Ja uutinen kertoo vielä:
Kaikista halukkaimpia ympäryskuntaan muuttajia ovat selvityksen mukaan 15–24-vuotiaat suomalaiset. Tästä ikäryhmästä peräti 44 prosenttia kertoi haluavansa asua ympäryskunnassa.
Uutisessa selitetään että enemmistö suomalaisista on henkisesti maalaisia. Hotellin respassa taas ajatellaan, että kyse ei ole siitä vaan nimenomaan nämä nuoret ovat esittäneet itselleen kaksi kysymystä:
1. Haluanko, että lapseni jäävät kaupunkiin etnisen edistyksellisyyden rääkättäväksi?
2. Haluanko osallistua mahdollisena nettoveronmaksajana esim. Helsingin jatkuvasti kasvavaan mielettömyysprojektiin jossa kyseisen projektin arvostelu on rangaistavaa väärinajattelua vai äänestänkö jaloillani?
Jos Helsingissä olisi jollain lailla reaalimaailmassa elävä poliittinen johto, se ymmärtäisi että ne lähtijät ovat juuri niitä nettoveronmaksajia. Ehkä se jopa ymmärtäisi että vihervasemmiston nettoveronmaksajat voi laskea sahatyömiehen sormilla.
Mutta todennäköisimmin Helsingin poliittinen johto ja vihervasemmisto yleensäkin ajattelee että hei, tuossahan häipyy Helsingistä pois lähinnä nykyisiä ja potentiaalisia perussuomalaisten äänestäjiä ja vihervasemmistolaisia äänestäviähän voidaan aina hankkia tuontitavarana. Tämähän on win – win-tilanne.
Raha ei tietenkään ole ongelma sillä vihervasemmistolaisen käsityksen mukaan se, että jos antaa jollekin toiselle kaksi koria toisten maksamia kananmunia ja saa itselleen takaisin yhden korin kananmunia on tienannut yhden korin kananmunia.
Elämä on varmaan kaunista kun on vapauttanut itsensä täydellisesti reaalimaailman ja loogisen ajattelun kahleista.