1. Utopia ja virallinen pakkorakkaus
Helsingin kaupunki on luonnollisesti positiivisen diskriminaation esitaistelija Suomessa ja kaupunki – ainakin sen päättäjät ja ylempi virkakoneisto – elää muutenkin pitkälti omassa mielikuvituskuplassaan jota reaalimaailma ei pahemmin pääse häiritsemään. Ikävää reaalimaailmaa edustaa tietysti etnisesti edistyksellinen sekä väkivalta- että seksuaalirikollisuus joka kohdistuu tavallisiin suomalaisiin mutta tähän ei viitsitä hirveästi kiinnittää huomiota koska se saattaisi saada aikaan kysymyksen että onko utopia ihan pelkkää kuvitelmaa vaan. Ollut sellaista alusta pitäen.
Utopialle on tärkeää löytää jotain joka tukee utopian olemassaoloa ja sen jälkeen alkaa kouluttaa ihmisiä pääsemään pois siitä löydetystä. Aivan sama onko sitä oikeasti olemassa kunhan on se kuuluisa tekemisen meininki. Kysehän on siis rasismista ja mistä kaikesta sitä saattaa löytää kun oikein antaumuksella etsii. Siksipä Helsingin kaupungin ohjelmassa on opettaa työntekijöilleen jälleen kerran pakkorakkautta viranomaispäätöksellä. Yle (mikäs muu) kertoo asiasta haltioissaan:
Ensimmäisenä Suomessa: koulujen ja päiväkotien työntekijöille rasisminvastaista koulutusta Helsingissä
Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan tavoitteena on kouluttaa puolet henkilöstöstä rasismin tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta. Ensi syksyn ja vuoden 2021 aikana järjestetään yhteensä 165 rasismiin puuttumisen työpajaa. Koulutukset koostuvat ennakkotehtävistä, lähiopetuksesta ja jatkotyöskentelymateriaalista.
Kaikkien Helsingin suomenkielisten lukioiden henkilöstö on mukana koulutuksessa.
Muutamia huomioita:
Unohtuiko tietoisesti jotakin?
Meinaten, varsinkin Itä-Helsingin koulujen opettajien kohdalla kyseinen koulutus ja sen sisältö on varmasti erittäin mielenkiintoista ja ns. todellisuushaastavaa. Ovathan he tottuneet oppilaitten toisiinsa – ja opettajiinkin – kohdistuvaan terroriin. Mutta silloin kun se terrori ei puhukaan suomea niin sen olemassaolo on kiellettävä ja keskityttävä utopian mukaiseen sijaistoimintaan.
Toisekseen voi miettiä että jokainen näistä 165:sta ”työpajasta” tarkoittaa että henkilökunta joutuu tuolloin olemaan pois siitä varsinaisesta tehtävästä johon heidän on palkattu.
Vielä huomio. Edelleen Ylen uutisesta:
Koulutuskokonaisuuden rahoittaa Opetushallitus ja Helsingin kaupunki. Kouluttajina ovat Rauhankasvatusinstituutinasiantuntijat.
Jokainen voi halutessaan tutustuakyseiseen järjestöön ja ehkä tutustujan mieleen nousee pari kysymystä:
1. Kuinkahan puolueeton kyseinen järjestö mahtaa olla?
2. Olisko niin että Opetushallitus ja Helsingin kaupunki ovat hankkineet kavereilleen töitä?
Yleensä ja erikseen voi todeta että ihmistä ei voi saada viranomaispäätöksellä rakastamaan pyyteettömästi ihmistä joka ei taatusti rakasta häntä. Varsinkin jos vaaditaan rakastamaan sellaista joka puree ruokkivaa kättä. Tosin virallinen koneistomme vaatii sitä edelleenkin. Kuinkas yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ylitarkastaja (eiks oo komee titteli) Michaela Moua kommentoikaan ulkomaalaisten tekemiä seksirikoksia:
"Mä oon ymmärtänyt et ne tavallaan se tavallaan ne miten ne tilastot on katottu ei oo ihan ihan tietyl tavalla siinä on mä en oo ihan tarpeeks itse asias tiedä miten niitä tilastoja on katottu. Mut siis tää mun mielest yhtaikaa on hirveen tärkeetä se että ei yleistetä"
Eli haavaadeshalluai hassukssäädääs sesmellellemkukkuu ei yleistetä.
Eli ongelmaa ei ole. Edelleenkin: vain ongelmasta puhuminen on ongelma. Kyseinen Moua muuten totesi aivan hiljattain:
Tutkimusten mukaan etnisen profiloinnin kokemukset vähentävät luottamusta viranomaisiin, ja tällaiset viranomaiskohtaamiset aiheuttavat ulkopuolisuuden tunnetta yhteiskunnassa. Se lisää turvattomuuden tunnetta, mikä puolestaan hankaloittaa turvallisuudesta vastaavien viranomaisten työtä.
Kyseisen naiset prioriteetit eivät jää epäselväksi. Ilman tutkimuksiakin voi kyseiselle naiselle sanoa että jos viranomainen suorastaan kiistää todistetun rikollisuuden olemassaolon niin se jos mikä vähentää luottamusta viranomaisiin. Mutta ehkä kyseinen nainen on kiinnostunut ainoastaan etnisesti edistyksellisten ihmisten luottamuksesta.
2. Historiaa uusiksi, vaatijana vasemmistohörhöt
Nykyisinhän tuo patsaitten kaataminen yleisen hysterian nimissä on tullut uudeksi muoti-ilmiöksi maailmalla. Meillä Suomessa paikalliset liimatilhit, punavihervästäräkit ja sukkahousukoppelot haluaisivat epäilemättä osallistua muodikkaaseen riehumiseen itsekin mutta uskallus ei anna – ainakaan vielä – myöten joten he tyytyvät vain vaatimaan. Iltalehti kertoo:
Vasemmistonuoret vaatii Mannerheimin ratsastajapatsaan siirtämistä ”katukuvaa rumentamasta” - uudeksi paikaksi vankileirisaari
Ehdotamme uudelle patsaspuistolle paikaksi Suomenlinnan saarta. On aika siirtää hirmutöiden ja suurmiesten palvonta kaduilta syrjään. Menneisyytemme muistaminen ei vaadi historian epäkohtien ihannointia. Merkkihenkilöiden patsaista koostuva saari olisi samalla Pohjoismainen kulttuurikohde ja elävöittäisi Helsinkiä, toteaa Vasemmistonuorten puheenjohtaja Liban Sheikh kannanotossaan.
Vasemmistonuorten mielestä myös Suomessa on hyvä aika miettiä, tuleeko historiaamme käsitellä sotaa ja sortoa ihannoivilla muistomerkeillä keskellä kaupunkeja. Esimerkiksi Mannerheimin ratsastajapatsas, Tampereen Vapaudenpatsas sekä Lauri “Tahko” Pihkalan kaltaisten rotuhygienistien muistomerkit tulee poistaa katukuvaa rumentamasta, järjestö kirjoittaa kannanotossaan.
Mieleen tulee muutama asia:
1. Millä substanssilla joku yhteiskuntatanhuamisen opiskelija Liban Sheikh joka on valittu vasemmistonuorten puheenjohtajaksi orvasketensä värin perusteella pistää Suomen historiaa uusiksi? Millä perusteella minun pitäisi ottaa kyseinen jätkä millään muotoa vakavasti? Millä tavalla kyseistä jätkää on Suomessa sorrettu?
2. Kannattaiskos vasemmistonuorten yleensäkin palata ajassa taaksepäin eli opiskella itselleen ammatti eikä oppiarvoa? Tai ehkä heidän kannattaisi ensiksi opetella että mitä tarkoittaa ammatti.
3. Miksi muuten Suomessa olevia Lenin-patsaita ei ollut listalla? Ja eikö vasemmistolaisten aloittama kapina laillista hallitusta vastaan ollut epäkohta? Oliko vain se lopettaminen epäkohta?
4. Jos halutaan päästä eroon katukuvaa rumentavista tekijöistä niin kannattaisiko aloittaa kaikenlaisten vasemmistoanarkistien riekkumistilaisuuksista?
Mutta.
Ei ole kyse siitä, että pieni hörhölauma esittää naurettavia vaatimuksiaan. Kyse on siitä että se hiljainen enemmistö ei pian enää uskalla panna noita hörhöjä vastaan aktiivisesti, edes sanan tasolla. Ja siksi voimme alkaa odotella sitä että Helsingin kaupunki alkaa pikkuhiljaa siirrellä sille hörhölaumalle epämiellyttäviä patsaita muualle.
Muistutetaan vielä näitä Black Lies Pätee-hysteerikkoja jotka saavat ankaran euforiset tunneryöpyt siitä että muodikkaasti halveksivat omaa kansaansa ja sen historiaa ja siinä samalla myös itseään vaikka ne torvet eivät kumarrellessaan sitä tajua:
1. Suomessa ei ole ollut koskaan ensimmäistäkään neekeriorjaa eikä orjuutta muutenkaan.
2. Suomesta on viety aikanaan kymmeniä tuhansia ihmisiä orjiksi muualle.
3. Orjia on edelleenkin maailmassa mutta orjuutta harrastavat etnisesti edistykselliset ihmiset joille nämä suomalaiset hysteerikot kumartavat ja saavat siitä niin hyvän olon.
4. Länsimaat eivät keksineet orjuutta mutta ne keksivät sen kieltämisen.
3. Helsingin uudistettu rakennushistoria
Tiesikö lukija että somaliväestö on rakentanut huomattavan osan Helsingin rakennuskannasta? Ei tiedetty hotellin respassakaan mutta koska – minkä valtamedia on jatkuvasti todistanut – somalit eivät valehtele milloinkaan niin kyllähän näin täytyy epäilemättä olla ja siksi heillä on myös oikeus tuhota kyseinen rakennuskanta sen rakentajan absoluuttisella oikeudella. Kas tässä asian vahvistusta. Jos lukijalla muuten on juomaa suussa niin kannattaa nielaista se ennen kuin laittaa videon päälle:
Pistää vaan miettimään että mitä se on tuo somalinaisen kaipaama vapaus? Tällä hetkellä se on vapaus elää suomalaisten kustannuksella ja jalustalle nostettuna. Täytyykö siihen vielä lisätä vapaus riehua, hävittää ja tuhota? Ainakin voi todeta että röyhkeys on huipussaan. Ja näille suomalaisille BLM-hysteerikoille aina hallitusta myöten voisi esittää kysymyksen:
Onko tämä todellakin sitä minkä edessä te haluatte kumartaa?
