Vantaa, joskus lähitulevaisuudessa…
Keskusrikospoliisin tiloja oltiin viime vuosina laajennettu huomattavasti tosin se ei näkynyt ulkopuolisille muuten kuin ylimääräisen vinkkelin rakentamisena Jokiniemenkuja 4:n tiloihin. Suurin osa laajennusta oltiin louhittu maan alle ja yhdessä sellaisista toimitiloista toimi myös Sovelletun Sananvapauden Alakomitea sekä myös sen palkkalistoilla toimiva Tero Takavinkkel joka oli alkuperäiseltä koulutukseltaan suomen kielen tutkija niin kuin kaikki muutkin kyseisen alakomitean jäsenet. Heidän tehtävänsä oli erikoistunut, tarkalleen määritelty ja ehdottoman salainen. Virallisesti heitä ei ollut olemassakaan. Heidän valvova esihenkilönsä Kaloretta Pemssilä oli tehnyt asian selväksi Terolle onnistuneen työhaastattelun jälkeen:
- Niin kuin olet tämän keskustelun aikana ymmärtänyt ja käsittääkseni myös omaksunut niin me emme täällä keskusrikospoliisissa, emme sisäministeriössä emmekä varsinkaan Sovelletun Sananvapauden Alakomiteassa turvaa tavallisten ihmisten turvallisuutta emmekä oikeusvaltiota. Ainakaan siinä mielessä kuin se vanhanaikaisesti käsitetään. Me turvaamme vallitsevan järjestelmän olemassaoloa.
- Järjestelmän, joka on muotoutunut viimeisten kymmenien vuosien aikana ja jonka säilymisestä riippuu etuoikeutettujen ihmisten elanto niin poliittisessa koneistossa, virkamieskoneistossa, NGO-organisaatioissa kuin valtamediassa. Niin elanto, itsetunto kuin identiteettikin. Järjestelmän romahtaminen tietäisi lähes kaikille heistä työttömyyttä, putoamista muurahaiskansalaisen tasolle ja osalle jopa vankeustuomiota. Huomattavan suurelle osalle. Siksi se tilanne vältetään kaikin mahdollisin keinoin. Ja yksi niistä keinoista olemme me.
- Vihollisiamme ja ennen kaikkea sinun työsi kohteita ovat ne ihmiset jotka perustellusti arvostelevat järjestelmän olemassaoloa ja sen tekemiä, no, varsin suuria virheitä. Siihen sivuseikkaan että he ovat oikeassa ei tule takertua. Heidän kanssaan ei tule keskustella. Heidän kanssaan ei tule väitellä. Heidän kanssaan ei tule riidellä. Siinä häviää joka kerta. Heidät tulee hiljentää. Heidän toimintansa pitää saada oikeuskäsittelyyn, kyseiset ihmiset tuomittua ja yleensäkin heidän elämänsä tulee tuhota. Heidät tulee demonisoida ja siinä sekä sinä että kollegasi olette ensisijaisen tärkeitä. Teidän tehtävänne on seurata heidän blogejaan, facebookia, twitteriä ja muita kanavia ja ennen kaikkea lähettää näennäisesti heitä tukevia kommentteja jotka tukevat heidän mielipiteitään mutta samalla kehottavat väkivaltaan. Heitä vastaan ei ole faktoja joten meidän pitää antaa niitä syyttäjälle.
- Lähetätte niitä väkivaltaan yllyttäviä kommentteja nimenomaan anonyymeinä niin paljon kuin se on mahdollista ja koska olette kaikki äidinkielen opettajia niin teidän tehtävänne on laittaa ne anonyymit kommentit sellaisina, että ne muistuttavat mahdollisimman paljon itse kirjoittajien tekstiä. Näin ollen oikeus saa materiaalia jonka perusteella voidaan todeta että vaikka kirjoittaja ei itse yllyttäisi väkivaltaan varsinaisissa teksteissään, niin hän on itse – anonyyminä kommentoijana – tehnyt juuri niin. Joka kertoo sen, mitä väärinajattelija tosiasiassa ajaa takaa. Vaikka ne kommentit ovatkin meidän tekemiä.
Tero oli aloittanut toimintansa järjestelmän valekiihottajana vuotta aikaisemmin ja saavuttanut jo hyviä tuloksia. Menetelmä oli yksinkertainen. Tero, niin kuin hänen kollegansa olivat tutkineet blogi-, facebook- ja twitterkirjoittajien kirjoitusten rakennetta, toistuvia sanontoja ja tehneet oppimansa perusteella väkivaltaan yllyttäviä kommentteja jotka he olivat postanneet kirjoittajien sivuille sanamuodoilla jotka muistuttivat kirjoittajien omia. Yllättävän moni kirjoittaja julkaisi edelleenkin kommentit ilman moderointia ja tällä he ampuivat itseään jalkaan. Vaikka he säännöllisesti sitten myöhemmin poistivatkin väkivaltafantasiat. Se ei heitä auttanut sillä Sovelletun Sananvapauden Alakomitean ohjelmat ottivat välittömästi kuvakaappauksen julkaistusta kommentista ja sitä kautta todistivat niitten olleen juuri kyseisen blogin kommenteissa. Bloginpitäjän hyväksymänä.
Tero Takavinkkelin – niin kuin hänen kollegoittensa – suurin osaaminen löytyi tietysti suomen kielestä ja sen hyväksikäytöstä mutta koulutukseen kuului muutakin. Luonnollisesti siihen kuului tarvittavien tietokoneohjelmien käyttö mutta erittäin suuri osa oli myös harjoituksissa joissa pidettiin pokka aisoissa ja naama näkkärillä. Aluksi Tero oli hieman ihmetellyt tätä mutta asia valkeni hänelle kun hän oli ensimmäistä kertaa oikeudessa asiantuntijatodistajana.
Kyseisessä oikeudenkäynnissä käsiteltiin suosittua, maltillista ja ennen kaikkea asiat hyvin perustelevaa Yliopistomies-blogia. Yliopistomiehen henkilöllisyys oli saatu selville ja syyte tuli nimenomaan kommenttiosoissa olleista väkivaltaan yllyttävistä kommenteista jotka olivat tosin olleet siellä vain hetken mutta kaikista oli tallenne. Tero todisti asiantuntijana että suuri osa noista kommenteista on kieli- ja lauserakenteensa perusteella nimenomaan Yliopistomiehen itsensä tekemiä.
Pokan pitämisen taitoja todella tarvittiin sillä Tero oli itse laittanut ne kaikki kommentit Yliopistomiehen blogiin. Yliopistomies oli saanut uuden vihapuhe- ja maalituslain perusteella kolmen ja puolen vuoden vuoden ehdottoman vankeustuomion, menettänyt työpaikkansa ja saanut erittäin kovat sakot. Rangaistus oli tullut niistä kommenteista, jotka valtion virkamies Tero Takavinkkel oli laittanut hänen blogiinsa hiljentääkseen taas yhden väärän mielipiteen. Oli siinä käräjillä ollut Terolla pokassa pitämistäkin. Mutta hän onnistui ja sai onnistumisestaan huomattavan palkkabonuksen.
Tällä hetkellä Teron pääkohteena oli muutama facebook-sivu sekä parin vuoden ajan toiminut mutta hyvin suosituksi noussut Kauhavan Jaakkoo-blogi. Kyseisellä blogikirjoittajalla oli moderointi päällä mutta taitava keinot keksii eli Tero oli lähettänyt hänen bloginsa kommenttiosioon seuraavan kommentin:
”Jos valtakoneistomme ymmärtäisi, mitä se on saanut aikaiseksi niin se repisi silmät päästään välttyäkseen näkemästä sitä, mistä se ei voisi syyttää kuin itseään”.
Kommentti oli mennyt moderoinnista läpi. Tosin vain hetkeksi mutta kuvakaappaus oli jo olemassa. Se riittäisi oikeudelle. Muutamasta aiemmastakin sopivasti tulkittavasta kommentista oli kaappaukset. Tero soitti Kaloretta Pemssilän paikalle. Pemssilä katsoi aineistoa, harkitsi hetken ja totesi sitten:
- Joo, tuo riittää kyllä. Pannaan mylly jauhamaan. Laittakaa algoritmi etsimään tuota Kauhavan Jaakkoota ja jos se jätkä löytyy niin soittakaa ensiksi Leikkipartisaanit-netin porukoille. Sen jälkeen köijätään mies koppiin ja aloitetaan esitutkinta. Ellei pelottelu itsessään riitä.
Algoritmi oli keskusrikospoliisin kehittämä. Se etsi väärinajattelijan muita mahdollisia sivustoja, facebookia jne. ja ennen kaikkea tapoja kirjoittaa että hänen henkilöllisyytensä selviäisi. Leikkipartisaanit-netti – jota tuettiin valtion varoin viidellä miljoonalla eurolla per vuosi – puolestaan teki hallinnon puolesta likaista työtä. Kaava oli tuttu. Jos Kauhavan Jaakkoon henkilöllisyys selvitettäisiin, niin kyseisen paikkakunnan kaikki poliisipartiot – joita ei kovin paljoa ollut muutenkaan – komennettaisiin mahdollisimman kauas muualle pitämään tutkaa. Samalla leikkipartisaanit kävisivät hajottamassa väärinajattelijan talon ikkunat ja sytyttämässä hänen autonsa tuleen mikäli se sattui olemaan pihalla. Leikkipartisaanien omassa autossa oli poliisihallinnon antamat väärät rekisterikilvet. Hieman myöhemmin väärinajattelija saisi puhelun tuntemattomasta numerosta. Puhelun sisältö oli joka kerta sama:
- Mikäli lopetatte bloginne ja deletoitte sen kokonaan, saatte olla jatkossa rauhassa. Mikäli ette, niin iskut jatkuvat ja te joudutte oikeustoimien kohteeksi. Ettekä selviä ehdollisella. Ja toistan, iskut jatkuvat. Eikä poliisi välitä niistä. Olette yksin.
Menetelmä noudatti sisäministeriön linjaa väärinajattelijoihin nähden jota painotettiin aina uudestaan: Heidän kanssaan ei tule keskustella. Heidän kanssaan ei tule väitellä. Heidän kanssaan ei tule riidellä. Siinä häviää joka kerta. Heidät tulee hiljentää. Menetelmä toimi ja pelotti hyvin monet väärinajattelijat lopettamaan kirjoittamisensa. Varsinkin kun sisäministeri toistuvasti ilmoitti että ”väkivalta on tietysti aina tuomittavaa mutta kyseiset iskut ovat selkeä mielenilmaisu joka osittaa että kansan syvät rivit eivät hyväksy äärioikeistolaisuutta missään muodossa.”
Kerran tuli takaisku. Erään suositun bloggarin henkilöllisyys oli paljastettu ja neljä leikkipartisaania olivat menneet tekemään iskun hänen kotiinsa. Kyseinen 71-vuotias leskimies sairasti parantumatonta syöpää, kärsi unettomuudesta, kuuli pihaansa tulleen auton, arvasi mitä tuleman pitää, otti pumppuhaulikkonsa ja kun leikkipartisaanit olivat rikkoneet kivillä ensimmäisen ikkunan hän oli ampunut heidät kaikki.
Tämän jälkeen hän oli soittanut poliisille, antautunut ja todennut että saahan hän sentään vankilassa asiallista saattohoitoa. Niin virkakoneistolla kuin valtamedialla oli suuri urakka muuttaa tapahtuma virallisesti sellaiseksi että syövästään seonnut mies oli ampunut neljä viatonta ja suunnastaan eksynyttä lintubongaria.
Mutta muuten järjestelmä oli toiminut eikä sitä ollut tarpeellista muuttaa. Luonnollisesti kaikki tehtiin virallisesti demokratian ja sananvapauden nimissä. Tuon Kauhavan miehenkin kohdalla mylly alkoi jauhaa eikä muuan Kauhavan Jaakkoo tiennyt olevansa hetken kuluttua kulissien takana yksi Suomen etsityimpiä miehiä. Kaloretta kysyi vielä Terolta:
- Onkos muuta raskauttavaa muista suunnista?
- No… tuon persukansanedustajan facebookissa on muutama juttu… mutta emmä oikein tiedä…
- Pannaan esitutkintaan joka tapauksessa. Ei se oikeuteen asti mene. Persut estävät sen eduskunnassa. Mutta kiusa se on pienikin kiusa ja jatkuva pieni kiusa on jo iso kiusa. Ja eiköhän se koko perkeleen puolue saada pian kiellettyä. Sen jälkeen me vasta pannaankin mylly jauhamaan. Oikea lihamylly, perkele!
Tero Takavinkkel jatkoi työtään ylpeänä ja motivoituneena. Motivaatioon hänellä oli henkilökohtainen syy. Hän oli vihervasemmistolaisten vanhempien lapsi, elänyt Kallion kuplassa koko ikänsä ja omaksunut jo nuorena muodikkaan vihervasemmistolaisen elämäntyylin ja ajatusmaailman. Imenyt sen jo äidinmaidostaan. Mutta hän oli tutustunut kansallismielisten ajatuksiin jo ennen nykyistä työtään ja ne ajatukset olivat saaneet hänet vihaamaan noita ihmisiä syvästi.
Ei siksi, että he olisivat olleet väärässä. Tero ei ollut suinkaan tyhmä ja hän ymmärsi että nuo raappahousujätkät, käppäukot, setämiehet ja muurahaiskansalaiset pilkkoivat perustellusti koko hänen ajatusmaailmansa palasiksi ja osoittivat että se oli pelkkää itseään pettävää unelmoivaa kuvitelmaa joka oli rakennettu nollan päälle. Mutta hänen egonsa ei kestänyt sitä että hän myöntäisi olleensa typerä koko ikänsä. Sen sijaan hän halusi hiljentää ne ajatukset jotka olisivat pakottaneet häntä katsomaan peiliin. Siksi tämän Sovelletun Sananvapauden Alakomitean filosofia sopi hänelle erinomaisesti.
Ei keskustella.
Ei väitellä.
Ei riidellä.
Vain hiljennetään.