Jos kuuntelee sitä, mitä niin valtamedialla kuin valtakoneistolla on kansalaiselle toistuvasti asiaa niin ei voi välttyä siltä hälyttävältä tiedolta että maassamme on huomattava määrä vaarallisia äärioikeistolaisia. Mikä tietysti tällaisen käppäukon pistää hieman ihmettelemään sillä esmes itse en ole jo varsin pitkän elämäni aikana tavannut varsinaisesti ensimmäistäkään. Johan nyt tilastollisen todennäköisyyden mukaan sellaiseen olisi pitänyt törmätä. Kun mies on lähempänä kuuttakymmentä kuin viittäkymmentä.
Jos eläisimme lautamiesjärjen pyörittämässä maailmassa asian saattaisi kuitata nopeasti toteamalla että joo, eikös niitä muutama kymmenen oikeaa kainaloaan tuulettavia kuulapäätä Suomessakin ole. Tosin nekin ovat itse asiassa äärioikeistolaisuuden sijasta kansallissosialistejamutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin kun maailmaa parannetaan. Mutta jos ne ovat kerran niin totaalisen vaarallisia niin pankaa KRP ja Supo asialle, tutkikaa niitten tehdyt ja suunnitellut terrori-iskut & vallankaappaussuunnitelmat & muukin Sturmabteilung-toiminta, tehkää asiasta tilannearvio ja tarvittaessa – mikäli uhka on selkeä, todistettu ja välitön – niin laittakaa ne turvasäilöön ja heittäkää avain kaivoon.
Mutta koska emme elä lautamiesjärjen pyörittämässä maailmassa vaan maailmassa jossa käsitteet määritellään uusiksi poliittisen viitekehyksen asettaman tarpeen mukaisesti niin äärioikeistolaiseksi määrittelyn seinät levenevät ja katto kohoaa jatkuvasti. Olen ymmärrysharjoituksissani pähkäillyt asiaa ennenkin mutta ehkä on paikallaan tehdä tilannepäivitys. Mikä ja kuka oikeastaan on nykymääritelmän mukaan äärioikeistolainen? Ainakin sellaiseksi tulkittu? Olenko esmes minä äärioikeistolainen? Jopa tietämättäni vaikka kuvittelen olevani joku ikivanha ottokivivuorelainen demari niin kuin varmaan hyvin moni tämänkin blogin lukijoista.
No, ainakin yksi määritellyn äärioikeistolaisen selvä merkki on se, että jos henkilö ei pidä rajoittamatonta kehitysmaalaista maahanmuuttoa kyseenalaistamattomana ja pyhänä itseisarvona niin hän on kiistatta äärioikeistolainen. Suomeen täytyy saada lisää kehitysmaalaisia koska Suomeen täytyy saada lisää kehitysmaalaisia ja jos kyseenalaistat tämän niin olet ilman muuta äärioikeistolainen.
Jos kyseinen henkilö tuo esille negatiivisessa valossa sen järkyttävän – ja jatkuvasti kasvavan – rahamäärän mitä kyseisen maahanmuuton vuoksi suomalaiset joutuvat maksamaan niin hän on todistetusti ja ilman muuta äärioikeistolainen. Oikeastaan tällä kohdalla voi äärioikeistolaisuuden välttää vain uskomalla Ritva Viljasen viisauteen eli ”kotoutuminen on todistetusti onnistunut sitä paremmin mitä enemmän siihen on saatu käytettyä rahaa”. Eli äärioikeistolaisuudelta voi välttyä jos toteaa että etnisesti edistyksellisen toiminnan vuoksi otetut velat ovat saatavia. Ainakin joskus tulevaisuudessa. Jos ei 30 vuotta ole riittänyt niin odotellaan toiset 30 vuotta. Ehkä sitten. Uskotaan. Ei epäillä. Ei kyseenalaisteta. Ei olla äärioikeistolaisia.
Sinänsä tämän – virallisesti hyväksytyn ja yhtä lailla kyseenalaistamattoman – ajattelun mukaan pelottavalta äärioikeistolaisuudelta voi välttyä vain hylkäämällä mielestään totaalisesti tietyt reaalimaailman faktat mutta kyllähän määritelty äärioikeistolaisuus on niin vaarallinen asia että sen torjumisen vuoksi kannattaa siirtyä ainakin jossain määrin pois reaalimaailmasta turvalliseen oman pään sisässä sijaitsevaan suvaitsevais-tiedostavaan sopukkaan. Ja löytyyhän siinä sopukassa paljon samanmielisiä kavereita. Siellä on hyvä olla.
Mikäli henkilö tuo esille myös kyseisen kehitysmaalaisen haittamaahanmuuton aiheuttaman – nimenomaan suomalaisiin kohdistuneen – väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden niin hän on ilman muuta äärioikeistolainen ja mikäli hän arvostelee tätä väkivaltaa julkisesti niin hän on kyseistä väkivaltaa vastustaessaan väkivaltaa kannattava äärioikeistolainen. Jos lukijalla meni tässä ajatus hetkeksi solmuun niin tulee muistaa, että kun niitä kuuluisia käsitteitä oikeaoppisesti määritellään niin looginen ajattelu kannattaa heittää surutta susille ja mennä oikean tunteen vietävänä.
Luonnollisesti äärioikeistolaiseksi määritellään jos henkilö kannattaa Suomen itsenäisyyttä, eroamista Euroopan Unionista ja yleensäkin koko Unionin lakkauttamista. Nykyisinhän termit nationalismi ja natsismi ollaan tietoisesti asetettu lähes synonyymiksi. Erityisen äärioikeistolaiseksi henkilön tekee mikäli hän muistuttaa että niin kuin EU:lle myös eräälle ylikansalliselle Kremlistä johdetulle totalitaristiselle ja kansoja alistavalle järjestelmälle nationalismi oli yksi kirosanoista pahimpia. Koskahan muuten nostetaan tapetille kirosana separatismi?
Nämä äärioikeiston määritelmät ovat olleet käytössä jo varsin pitkään. Koska suvaitsevais-tiedostava kehitys kehittyy jatkuvasti niin äärioikeistolaiseksi määritellyksi joutuu myös uusista asioista.
Ensinnäkin mikäli henkilö ei mitään kyseenalaistamatta hyväksy ilmastohysterian nimissä tapahtuvaa tai ainakin kovasti suunniteltua suomalaisen elinkeinoelämän ja asumisen edellytysten alasajoa niin kyseinen henkilö on ilman muuta äärioikeistolainen. Jopa niin pahasti äärioikeistolainen että Li Anderssonin kaverit halusivat heille kuulaa ottaan hiljattain esille nousseessa ja hyvin nopeasti unohdettavassa twitter-jupakassa. Ei auta, vaikka henkilö toisi esille että Suomi on niin ympäristön- kuin ilmastonsuojelun suhteen jo nyt maailman esimerkkimaita ja luonnonvarojen nettotuottaja. Oikeastaan tässä tapauksessa kyseinen henkilö on äärioikeistolaisen lisäksi vääräuskoinen kerettiläinen sillä hänhän vastustaa uskonkappaleen mukaista epäjumalalle uhraamista ja uhraaminen ja sen antama tunnehan on tärkeintä.
Luonnollisesti äärioikeistolaiseksi päätyy jos vastustaa tätä nykyistä LGBTQTiiTyy-hysteriaa ja väittää että sukupuolia on kaksi eikä 387 and counting. Uuninluukkuäärioikeistolaiseksi henkilön tekee se, mikäli hän vastustaa kyseisen ideologian opettamista koulussa. Nykyisin asiaan on tullut mukaan myös se, että esimerkiksi homoseksuaalisuudesta täytyy tykätä ja jos ei tykkää ja käyttää, piru vie [sic] perusteena Raamattua on erityisen äärioikeistolainen. Case Päivi Räsänen on tästä hyvä esimerkki koska hänen perässään on jo (ja nimenomaan) valtakunnansyyttäjä. Montakos tutkintaa hänestä onkaan tällä hetkellä jo menossa? Onko Pasilan poliisissa jo asian tiimoilta koostuva säännöllinen raamattupiiri? Ovatko kyseiset poliisit hirveän innostuneita osallistumaan kyseiseen raamattupiiriin? Mutta heidän on pakko sillä heidänkin on toimittava määriteltyä äärioikeistolaisuutta vastaan. Poliisinkin pääelinkeino on syöminen.
Koska itse olen jo noitten esitettyjen määritelmien mukaan moninkertainen ja kertakaikkisen patamusta äärioikeistolainen niin voinen sanoa kyseisestä asiasta oman sanani. Eli minä en halua homoseksuaaleille mitään pahaa. Minä en koskaan tule asiakseni häiritsemään heistä ensimmäistäkään. Mutta ajatus kahdesta jätkästä köyrimässä toisiaan on minulle silti ja pysyvästi vastenmielinen. Eikö se saa olla sellainen? Lesbollekin on vastenmielistä ajatus seksistä miehen kanssa. Minä ymmärrän sen. Hyväksyn sen. Enkä vaadi häntä muuttamaan ajatustaan. Mutta äärioikeistolaiseksi määriteltynä voin esittää kysymyksen että onko lesbo tasa-arvoisempi ajattelunsa vapaudessa kuin minä?
Yksi merkittävä nykyajan äärioikeistolaiseksi määrittelyn peruste on tietysti se, että hän vastustaa sananvapautta. Mitä häh, saattaa lukija tuumia. Eikös just me kannateta sitä sananvapautta? Pitää paikkansa, mutta me kannatammekin väärää sananvapautta ja vastustamme määriteltyä sananvapautta. Tulee muistaa, että sananvapaus nykyisin ei tarkoita sitä että voi sanoa haluamansa ilman rangaistuksen pelkoa. Se tarkoittaa sitä, että on olemassa määritelty suvaitsevais-tiedostava vihervasemmistolainen totuus jota ei tule alistaa keskusteltavaksi sillä se on kiveen hakattua ja muuttumatonta inhimillistä totuutta. Sananvapaus tarkoittaa sitä, että tätä muuttumatonta totuutta tulee saada kannattaa vapaasti, julkisesti, kovaäänisesti, perustelematta ja ilman pelkoa ikävästä arvostelusta. Varsinkaan perustellusta sellaisesta. Absoluuttisen Totuuden arvostelu ei kuulu sananvapauden piiriin ja se on automaattisesti äärioikeistolaista.
Termi äärioikeistolaisuus on valtakoneistolle hyvin käyttökelpoinen. Samoin kuin termi ”kansainväliset sopimukset”. Valtakoneiston edustaja voi heittää nuo termit esille koska tahansa tietäen että valtamedia ei koskaan kysy heiltä että mitäpä itse asiassa tarkoitit? Perusteletko? Silloin voidaan aina todeta että vastaus kysymyksiin on jo mitään perustelematta äärimmäisen perustellusti annettu eikä ongelman syynä mihinkään ole suinkaan valtakoneisto ja sen tekemät järkyttävät virheet vaan valtakoneistoa arvostelevat äärioikeistolaiset.
Tavallinen ihminen alkaa hoksata että äärioikeistolaiseksi päätyminen on nykyisin jo hyvin, hyvin helppoa. Itse asiassa siihen ei tarvita muuta kuin sairastuminen siihen syöpään jonka niin valtakoneisto kuin valtamedia haluaa maastamme hävittää.
Sen syövän nimi on ajattelu.
