Eli linja-autossa on tunnelmaa
Nykypäivän utopiasuomalainen todellisuus on sen verran päällekäyvää ja mynnähtänyttä että aika ajoin – eli varsin usein – tarvitsee palata turvallisiin Kekkoslovakian aikoihin ja maisemiin. Niin kuin lukija on huomannut, niin meikäläisellä on tietynlainen lukkarinrakkaus vanhoihin autoihin. Niillä oli nykyisiin verrattuna, no, sielu. Ainakin ne näyttivät omanlaisiltaan verrattuna nykyisiin autoihin jotka ovat kaikki samasta tuulitunnelista. Nyt esittelen raskaampaa kalustoa eli linja-autoja. Tällä kertaa asiassa auttoivat mainio Vanhat Koneet-lehti joka ansiokkaasti esittelee entisöityä vanhaa kalustoa ja Bussivarikko-sivusto.
Varsinaisesti Kekkoslovakiahan saattoi sanoa alkaneen noottikriisin jälkeen mutta koska Urhas Kekanenas valittiin presidentiksi jo vuonna 1956 niin pidetään Kekkoslovakian alkupistettä siinä. Alkupisteestä aina Kekkosen eroon saakka Suomessa oli syrjäisemmilläkin seuduilla suhteellisen toimiva joukkoliikenne jota pikku-Ykäkin on aikanaan käyttänyt ja törmännyt (ei kirjaimellisesti) eräisiinkin tässä postauksessa esiintyviin linjabiileihin. 1950-luvun lopulla oli sota-ajan häkäpönttö jo hävinnyt ja autot kulkivat ilman puukaasuvoimaa:
Jospa aloitamme vuodesta 1956 eli kun UKK aloitteli yleislakon saattelemana presidentinvirkaansa joka kestikin sitten neljännesvuosisadan. Siihen aikaan – ja koko Kekkoslovakian ajan – postiauto kuljetti tehokkaasti niin ihmisiä kuin postia syrjäisillekin postilaatikoille aikana jolloin maaseudulla ei ollut vielä minkäänlaisia varsinaisia katuosoitteita. 1950-luvun lopulla ihmisiä ja postia Oulun ja Kuusamon välillä kuljetteli Ajokki B-72SU:
Ja samoissa tehtävissä Kekkoslovakian alkuvaiheissa toimi Ajokki-Vanaja VAL 550BD:
Siirrytään postiautoista yksityisiin liikennöitsijöihin ja jossain Hämeessä päin reittiään kulki Scania-Vabis BF61V 1954:
Ja Pakkalan Liikenteen riveissä Pohjanmaalla liikkui Sisu L-54 vuosimallia 1948. Noissa pitkänokissa on aina oma viehätyksensä:
Siirrytäänpä 1960-luvulle ja esitellään ensiksi postiautoja. Suomessahan oli tuolloin varsin kattava postiautoverkosto joka palveli varsin hyvin nimenomaan syrjäisempiä seutuja:
Ja näitä postiautohommiahan hoiteli mm. Ajokki-Sisu B63 ST:
Sekä Ajokki-Sisu KB 124 eli ns. Nalle-Sisu joka tässä kuljettelee kyyditettäviään Muonio – Pallas – Raattama-linjalla:
Vaikuttaa siltä, että tämä Ajokki-Vanaja VLB 47 on toiminut myös jossain suuremman kaupungin lähiössä. 1960-luvullahan niitä alettiin rakentaa kun maaltapako alkoi. Aika pirunmoinen rakennuskolossi tuossa taustalla. Mahtaako joku tunnistaa että missä päin Suomea?:
Sisu puolestaan tarjosi Ajokin korilla Ajokki-Sisu B-83:n joka rekisterinumeron perustella liikennöi Pohjois-Karjalassa. Silloinhan vielä rekkarista pystyi päättelemään mistä päin Suomea auto oli. Harmittaa että enää ei pysty:
Jossain Oulun läänissä päin taas 1960-luvun loppupuolella ajeli Ajokki-Vanaja LE6-50:
Yksityisillä liikennöitsijöillä taas Oulun paikallisliikenteessä matkaa teki Scania BF 110 Wiima M 62:
Ja matkaa teki myös Satakunnan Linjan Volvo B58-60T Kutter 7:
Jossain Keski-Suomessa päin taas matkustajia kuljetti Scania-Vabis B55 1961:
Ja matkaa teki myös suomalais-englantilaisena yhteistyönä tehty Bedford Wiima. Rekisteristä päätellen jossain Mikkelin läänissä päin:
Erään tyypin linja-auto liikkui myös raiteilla 1950-luvulta aina 1980-luvulle. Kyseessähän oli kiskobussiksikin kutsuttu Lättähattu:
Siirrytään sitten 1970-luvulle eli siihen syvimpään suomettumisen aikaan. Autot ja koneet eivät sinänsä suomettumisesta välittäneet vaan kävivät niin kuin ennenkin. Niin kuin tämä Scanian V8-koneella varustettu linja-auto:
Tokihan maanteillämme oli myös saksalaista linjarautaa niin kuin tämä Mercedeksen bussi. Rekkarin mukaan kulkenut tehtävissään Lapissa:
Suomalaista osaamista taas tarjosi jossain Keski-Suomessa ajellut Boxer-Sisu:
Omanlaistaan linjapalvelua tarjosivat myös myymäläautot joita 1970-luvulla Suomessa oli noin 1.200 kappaletta:
Myymäläautot olivat syrjäseudulle elintärkeitä sillä kyläkaupat lopettivat yksi kerrallaan eikä maa ollut vielä läheskään niin autoistunut kuin nykyään. Nykyisin myymäläautot ovat tietysti lähes kokonaan hävinneet.
Myös postiautot liikkuivat 1970-luvulla ja juuri silloin ne myös kuljettivat pikku-Ykää. Yksi niistä autoista saattoi olla Ajokki-Sisu BK82SP:
Ja saattoipa pikku-Ykä mennä tätinsä ja tädin mainion miehen Tanen luokse kyläilemään myös tällä Magirus-Deutzin bussilla:
Tai tällä Ajokki 5000D - Sisu BK87CIT-bussilla:
Nuo Kekkoslovakian bussit eivät välttämättä olleet tekniikaltaan ja mukavuudeltaan nykyisen veroisia mutta oli niissä se ero verrattuna vaikkapa Helsingin paljon myöhäisempiin busseihin että ei niissä tarvinnut miettiä että minkähänlainen perkeleen huumehörhö istuu viereen selittämään levottomia.
Kaksikerroksisia busseja Englannin malliin ei teillämme pahemmin kulkenut mutta silloisten uutisten mukaan Suomessakin oli jonkun verran liikkeellä vielä massiivisempia viritelmiä eli saksalaisia Rotelleja ja silloisilla viranomaisilla oli päänraapimista että voiko moisia möhkäleitä Suomen teillä ollakaan. Itse en kyllä koskaan tuollaista nähnyt. Muita saksalaisia kylläkin. Tuolloinhan vielä saksalaisia oli Suomessa turistina huomattavan paljon:
Ja kaksikerroksiset sitten puolestaan tulivat tutuksi TV:n välityksellä eli kekkoslovakialaiset katsoivat joka ainoan brittiläisen Mennään Bussilla-sarjan jakson:
Sarja oli erittäin suosittu. Niin kuin siihen maailman aikaan kaikki muutkin sarjat. Valinnanvaraa kun ei pahemmin ollut. Pääsipä sarja jopa suomalaiseen namimellimainokseen:
Tässä tätä siviilirautaa tällä kertaa. Kyllä sitä nyt ollaan niin kekkoslovakialaista, niin kekkoslovakialaista…