Kyllästämisestä on hyötyä monissa asioissa. Muun muassa puun painekyllästämisellä saadaan puutavara paljon kestävämmäksi ja tästähän on hyötyä monenlaisissa rakennushommissa. Ihmisten kohdalla kyllästämisellä taas tarkoitetaan lähinnä sitä, että heille yritetään jatkuvalla syötöllä puputtaa tietynlaista ajatusmaailmaa käyttäen hyväksi erityisesti mediaa. Mitä enemmän ajatusmaailma perustuu puhtaaseen utopiaan, sen enemmän tätä ajatuksellista kyllästämistä tarvitaan ja sitä myötä tietysti into on sitä suurempi.
Yksi näistä ajatusmaailmoista on tietysti monikulttuurisuus, mutta siitä ei tällä kertaa sen enempää. Toinen ajatuksellista kyllästämistä vaatima ideologia on tämä nykyisin niin kovasti tapetilla oleva homohypetys. Kulunut viikkohan oli täynnä sitä, johtuen tästä Helsinki Pride-tapahtumasta, josta riitti uutisointia median täydeltä. Ajatuskyllästämiseen kuuluu hyvin, että tapahtuman nimi oli tänä vuonna siis Helsinki Pride. Aikaisemminhan se on ollut Helsinki Gay Pride, ja epäilemättä se ensi vuonna tunnetaan nimellä Helsinki Normal Pride, ideana se, että vain ja ainoastaan suvaitsemattomuus on epänormaalia. Ja suvaitsemattomuudenhan määrittelevät tässä tapauksessa tietysti homohypettäjät itse.
Tämä homohypettäminen eli ajatuskyllästäminen ei onnistu siinä, mihin se pyrkii, vaan aikaansaa vastareaktion. Meinaten, jos ideana olisi saada ihmiset ymmärtämään, että homoseksuaalit ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin, heillä on vaan erilainen seksuaalinen suuntautuminen ja sen vuoksi heidän tulee saada olla kaikessa rauhassa, niin idea on jo aikaa sitten onnistunut, sen julistamisen voi lopettaa vanhentuneena ja lähteä vaikkapa kaljalle. Totta kai ihmiset tuumivat homoista niin. Ei asia itsessään herätä mitään tunteita. Whatever / anti ollakseen / ei kiinnosta / olkoot ja eläkööt.
Mutta koska whatever / anti ollakseen / ei kiinnosta / olkoot ja eläkööt ei vaan kertakaikkiaan riitä, niin tämä hypettäminen jatkuu. Sen tarkoitukseksi ei riitä, että ihmiset antavat tietyn vähemmistön olla kaikessa rauhassa, vaan se, että tavallisen virtasen tulisi suhtautua heidän seksuaaliseen suuntautuneisuuteensa positiivisella mielellä, positiivista mieltään julkisesti julistaen ja ennen kaikkea asiaan liittyvän – luonnollisen, omaan sukupuoliseen suuntautumiseensa pohjautuvan – vastenmielisyytensä unohtaen ja kieltäen. Ei riitä se, että sietää ja suvaitsee, täytyy hyväksyä, hyväksyä julkisella innolla ja olla asiasta jollain tavalla innoissaan.
Mutta kaikesta hypetyksestä huolimatta tavalliselle heteromiehelle ajatus homoseksuaalisuudesta on jatkossakin täysin vastenmielinen. Johtuen siitä, että hän on heteromies. Sama koskee tietysti heteronaisia omalta kohdaltaan. Kummallakaan ei ole halua lähteä mukaan tähän hypetykseen, mutta sitä heiltä silti vaaditaan. Ja tällöin ajatuskyllästäminen saa, varsinkin jatkuvan tuputuksen myötä aikaan kyllästymisen, sitten ärtymisen ja lopulta suoranaisen vihamielisyyden. Eli täyden vastareaktion siihen, mihin pyrittiin. Eikö sietäminen ja se, että ihmisten annetaan olla rauhassa riitä?
Eräs toinen asia, mikä tässä ajatuskyllästämisessä saa aikaan kyllästymistä ja ärtymistä on tietysti myös se, että tämähän ei ole ensinkään pelkästään homojen hommaa, vaan itse asiassa heteroitten hommaa. Tämäntyyppinen hypetys on äärimmäisen helppo tapa julkisuudenkipeille heteroille saada itselleen lisää tiedostavuus- ja suvaitsevaisuuspisteitä. Tämänvuotiset pohjat veti jo ennen tätä Helsinki To Be Normal Pridea näyttelijätär Krista Kosonen, joka otti asiakseen mainostaa homosuvaitsevaisuudessaan, että hän kerran kapakan vessassa melkein lesboili, mutta ei sitten saanut lesboiltua kumminkaan. Niin että kai hänellekin jotkut suvaitsevaisuuspisteet pitää myöntää. Varsinkin kun hän sanoi tämän julkisesti. Mikä häneltä oikein hyvin onnistuu.
Hotellin respassahan ollaan edelleenkin (ja ollaan ajasta iäisyyteen) rajoittuneita ihmisiä, mutta sen lisäksi, että kyseessä oli tyypillinen Kososen ”kai te vielä huomaatte minut”-manööveri, niin eikös ideana ole ollut alun perin se, että homoseksuaalit ovat edelleenkin ihan tavallisia ihmisiä, eikä heidän kohdalla pidä keskittyä pelkästään seksiin, sillä elämässä on paljon muutakin ja niinhän se on heteroillakin.
Kosonen vei tiedostavuuspisteitten hakemisessaan koko asian taas takaisin lipitettäväksi lesbovessaan.
Mutta Kososen urotyö ylitettiin juuri tämän Helsinki Mikäsenytoli Priden aikana erään Sari Helinin toimesta, joka Ylen (no enpä olis arvannut) jutussa homohypettää sillä perusteella, että hänen oma 3-vuotias tyttärensä oli kahden homomiehen häissä morsiusneitona, eikä tyttärellä ollut asian suhteen mitään ongelmaa.
Voi tietysti olla, että tämän kyseisen Helinin tytär on jopa vielä varhaiskypsempi kuin Umayya Abu-Hannan adoptiotytär, joka asiakseen osasi viisivuotiaana tehdä närkästyneen kirjeen tasavallan presidentille siitä, että häntä ei oltu kutsuttu linnan juhliin, mutta tämmöisen rajoittuneemman ihmisen mieleen kyllä tulee, että tämän tyttären äiti käyttää häntä törkeästi hyväkseen saadakseen tiedostavia hypetyspisteitä. Ja jotenkin hän onnistui avautumisessaan myös sotkemaan iranilaisten homojen hirttämisen siihen, että Suomessa ei hypetetä homoja hänen mielestään tarpeeksi.
Tähän ei eläin pysty.
Tämän Helsinki Priden pääidea tänä vuonna oli työelämä. Eli tästä ymmärtäisin kyseessä olevan nimenomaan seksuaalivähemmistöjen asema työelämässä. Tässä antaisin omasta puolestani pienen vinkin vuoden 2015 Helsinki Priden järjestäjille. Vinkki: antakaa lesboille, ainakin sosiaalialalla toimiville sellaisille suvaitsevaisuuskoulutusta aiheesta ”heteromieskin on ihminen, vaikka te itse omissa päissänne toisin luulettekin”.
Vinkki suvaitsevaisuuskoulutuksesta pohjautuu omiin kokemuksiini, ja väitän, että omalla alallani työskentelevillä miehillä (epäilemättä muuallakin) on runsaasti samanlaisia kokemuksia. Kokemukset lesboista ovat puhtaasti valkohehkuista miesvihaa, joka perustellaan pelkästään sillä, että mies on julkihetero, ja vielä valitettavasti maskuliinisen näköinen. Lesboille ei tuota minkäänlaista vaikeutta mölistä ääneen sitä, minkälaisia nämä miehet ovat, ja mitä he ajattelevat, vaikkeivat ehkä ääneen sanokaan. Ja perusteena heillä on omassa päässäänsä ylläpitämät kuvitelmat ja vihafantasiat. Näiltä vihatuilta miehiltä ei olla nähty viisaana kysyä miesten omaa mielipidettä ja miksi kysyttäisikään, sillä omassa lesbonaisen nupissa voi kehittää itselleen mieluisat perusteet omalle miesvihalle. Naisvaltainen sosiaaliala taas mahdollistaa sen erinomaisesti, koska sillä alalla he ovat untouchables.
Jos Helsinki Jotain Pride haluaa olla suvaitsevaisuuden edelläkävijä, aloittakaa ihmeessä lesboja kohtaan kohdistettu suvaitsevaisuuskoulutus.
Helsinki Whatever Priden kohdalla haluaisin vielä muistuttaa taiteeseen liittyvästä homohypetyksestä. Tehdäänpä ajatusleikki: mitäs, jos joku heteroseksuaalinen miespuolinen sarjakuvapiirtäjä tekisi kuvan, jossa miespuolinen vanginvartija pakottaisi naisvangit antamaan hänelle oraaliseksiä? Epäilemättä reaktio olisi sellainen, että piirtäjä on sairas perverssi, joka pitäisi laittaa pakkohoitoon.
Mutta jos sama kuva Tom of Piirretään, niin tilannehan onkin aivan toinen.
Ja silloinhan onkin kyseessä hienoin taide, mitä Suomessa on tehty kuluneen vuosituhannen aikana.
Kyllästäminen > kyllästyminen > ärtyminen > vihamielisyys.
Eikö kannattaisi lopettaa jo tuo hypettäminen?