No niin, on aika paketoida tämä vuoden 1985 liikekannallepanoa käsittelevä kirjoitussarja loppuun ja käsittelemättähän ovat vielä Suomen merivoimat. Merivoimien perustehtävä oli tuolloin sama kuin oli pitkälle 2000-luvulle eli sen tarkoitus oli pyrkiä estämään maihinnousuhyökkäys niin Ahvenanmaalle, Hankoniemelle kuin Helsingin – Kotkan väliselle rannikolle.
Nykyisinhän merivoimien perustehtävä on kauppamerenkulun suojaaminen. En ole merivoimien asiantuntija mutta ihmettelen että kuinka käytettävissä olevalla kalustolla (plus niillä kolmella suunnitellulla korvetilla) sitä pystyttäisiin suojaamaan ainakaan eteläisellä Itämerellä? Ehkä se kauppamerenkulku tapahtuisi tosiasiassa tiukassa paikassa Pohjanlahden yli. Ja mitenkäs, eikös maihinnousuhyökkäyksen torjumiseen enää valmistauduta ollenkaan?
Mutta itse asiaan. Siihen maailmanaikaan Suomen merivoimien ykkösnyrkki oli Helsinki-luokan ohjusvene joita meillä oli neljä kappaletta.
Luokka: Ohjusvene
Uppouma: 300 tonnia
Pituus: 45 metriä
Miehistö: 30
Nopeus: Yli 30 solmua
Aseistus:
- 8 MtO85-meritorjuntaohjusta
- 2 syvyyspomminpudotinta
- 1 x 57-millinen ilmatorjuntatykki
2 x 23-millistä ilmatorjuntatykkiä
Vanhempaa ohjusvenekalustoa edustivat neuvostoliittolaisvalmisteiset Tuima-luokan (OSA II) ohjusveneet joita oli myös neljä kappaletta:
Luokka: ohjusvene
Uppouma: 209 tonnia
Pituus: 37,5 metriä
Miehisto: 28
Nopeus: 40 solmua
Aseistus:
- 4 P-15 Termit-meritorjuntaohjusta
- 2 x 30 mm kaksiputkista it-tykkiä
Merivoimien ja rannikkopuolustuksen tehtävät ovat tietysti menneet kokolailla käsi kädessä niin kuin on kyse tämän ohjusveneen ohjusaseistuksenkin kanssa. Jo lakkautettu Hangon rannikkopatteristo nimittäin kehitti aikanaan alustan joilla kyseisiä Termit-ohjuksia saatettiin käyttää myös maalta:
Mto-66-meritorjuntaohjuspatteri:
Itse patteri valmistettiin Suomessa ja ohjus oli valmistettu Neuvostoliitossa. Kantama n. 45 km. Paino 2 tonnia, josta räjähdysainetta 500 kg. Polttoaine kerosiini ja lähtöraketilla ruuti. Nopeus 0,9 mach. Itsenäinen tutkahakupää. Järeiden tykkien käytyä vanhanaikaisiksi ja toisaalta Pariisin rauhansopimuksen tulkinnan muututtua ja mahdollistettua ohjusaseistuksen käyttämisen, hankittiin Neuvostoliitosta ohjusveneitä ja niiden ohjuksia. Hangon Rannikkopatteristo alkoi rakentaa maalta ampuvia ohjuslavetteja näiden ohjusten ampumista varten. Kehitystyö tehtiin Hästö-Busön linnakkeella sitä varten aidatulla salaisella alueella.
Koko asiaan osallistuva henkilöstö oli palkattua, ei varusmiehiä, eivätkä he saaneet puhua asiasta kenellekään. Siksi heitä kutsuttiin "mustapartaisiksi miehiksi" pakinoitsija Ollin vastaavan vaiteliaan pakinahahmon mukaan. Ensimmäinen ohjus ammuttiin 1968 Russarön edustalla olevaan maaliin. Ohjus osui ja maali tuhoutui, mutta niin tuhoutui myös lavettikin. Useita erilaisia lavettimalleja kokeiltiin ja lopulta toimiva ratkaisu löydettiin. Se oli kumipyöräinen hinattava malli. Niitä oli patterilla kaksi ja ne olivat käytössä vuoteen 1991 asti jolloin oli niiden viimeinen sotaharjoitus.
Kyseinen P-15 Termit-ohjus suomalaisella laukaisulavetilla. Nato käytti ohjuksesta nimitystä SS-N-2 Styx
Suomalaisten käytössä oli silloin myös vielä lähinnä koulutuskäyttöön tarkoitettu ohjuslautta Isku.
On varsin epävarmaa että oltiinko kyseiselle varsinaisesti merikelvottomalle lautalle suunniteltu mitään sodanajan operatiivista toimintaa mutta ehkäpä se oltaisiin voitu ajaa johonkin saaristossa olevaan meripioneerien tekemään asemaan josta se olisi ampunut ohjukset matkaan ja miehistö olisi painellut sen jälkeen syöksyveneellä karkuun. Asiasta paremmin tietävät voivat kertoa enemmän.
Siihen terävimpään kärkeen vielä vuonna 1985 kuuluivat myös Nuoli-luokan moottoritykkiveneet:
Luokka: Moottoritykkivene
Pituus: 22 metriä
Miehisto: 20
Nopeus: 45 solmua
Aseistus:
1 x 40 mm ilmatorjuntatykki
1 x 20 mm ilmatorjuntatykki
Näin äkkiseltään kyseisten veneitten aseistus ei tietysti paljoa vakuuta mutta tosiasiassa Nuoli-luokan veneet olivat moottoritorpedoveneitä. Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta moottoritorpedoveneet mutta ei torpedoja joten tiukan paikan tullen veneet oltaisiin varustettu torpedonheittimillä. Kyseisissä veneissä on myös tuntunut todellinen asevelihenki sillä niissä majoitustilat ovat olleet ahtaimmat mahdolliset ja puurakenteisina ilmapiiri veneen sisällä on ollut huomattavan kostea.
Jos siirrytään isompaan kalustoon niin esitelläänpä silloin käytössä olleet Turunmaa-luokan tykkiveneet eli Turunmaa ja Karjala. Vaikka kyseiset alukset olivat nimitykseltään tykkiveneitä niin tosiasiassa ne olivat kooltaan korvettiluokkaa:
Luokka: korvetti
Uppouma: 1.350 tonnia
Pituus: 74 metriä
Miehisto: 70
Nopeus: yli 35 solmua
Aseistus:
1 x 120 mm tykki
2 x 40 mm it-tykkiä
2 x 23 mm it-tykkiä
2 × RBU-1200 ASROC-syvyysraketinheitintä
Kyseisten Turunmaa-luokan tykkiveneitten pääase oli muuten varsin kova. Voidaan puhua jopa 120-millisestä sarjatulitykistä:
Alusten tykkikalusto muodostui 120 mm Bofors automaattitykistä jonka tulinopeus oli 80 laukausta minuutissa (yksi laukaus alle yhden sekunnin). Yhdellä kerralla tykillä voitiin ampua 48 laukausta, jonka jälkeen tykin lippaat tuli täyttää uudestaan. Tykin putki oli suuren tulinopeuden takia vesijäähdytetty.
Eikä niiden osumatarkkuudessakaan ollut vikaa:
Tykkiveneiden tykistöjärjestelmän tehokkuus osoitettiin mm. 1990 -luvulla käytöstä poistuvien meritorjuntaohjusten ”loppuammunnassa” jolloin tykkivene pudotti tykistöllään useita näistä yli 300 metriä sekunnissa nopeudella lentäneistä ohjuksista.
Vuonna 1985 olisi sotavahvuuteen kuulunut vielä kaksi Hämeenmaa-luokan saattajaa ts. Neuvostoliitosta ostetut Riga-luokan fregatit:
Luokka: fregatti
Uppouma: 950 tonnia
Pituus: 90 metriä
Miehisto: 150
Nopeus: 28 solmua
Aseistus:
3 x 100 mm tykkiä
2 x 37 mm it-tykkiä
2 x 25 mm it-tykkiä
533 mm torpedot
syvyyspommit
sukellusveneentorjuntaheittimet
Luonnollisesti yksi merivoimien pääaseistuksesta olisivat olleet miinat ja miinoja olisivat kylväneet miinalaivat joista siihen aikaan uusin oli merivoimiemme silloinen lippulaiva Pohjanmaa:
Luokka: miinalaiva
Uppouma: 1450 tonnia
Pituus: 78 metriä
Miehisto: 80
Nopeus: 18,5 solmua
Aseistus:
1 x 120 mm tykki
1 x 40 mm it-tykki
2 x 23 mm it-tykkiä
2 x 12,7 mm konekivääriä
Syvyyspommit
150 miinaa
Tuolloin käytössä oli myös miinalaiva Keihässalmi:
Luokka: miinalaiva
Uppouma: 360 tonnia
Pituus: 56 metriä
Miehisto: 60
Nopeus: 15 solmua
Aseistus:
2 x 30 mm kaksiputkista konetykkiä
2 x 20mm konetykkiä
2 x syvyyspomminheitin
2 x syvyyspommin pudottimet
100 miinaa
Kyseisen Keihässalmen kohdalla täytyy nostaa esille sen 30-milliset ilmatorjuntatykit jotka olivat neuvostoliittolaisia Nikolajev AK-230-tykkejä:
Noitten tutkaohjattujen tykkien tulinopeus oli 2000 laukausta minuutissa joten varsin vittumaista olisi lentokoneen ollut eksyä niitten tulitusalueelle.
Miinalaivojen pääasiallisin ase on tietysti miina. Vuonna 1985 suomalaisilla oli käytössään vanhanmallisia sakaramiinoja eli pääosin S/43-55-miinoja joissa vanhemmanmallisiin miinoihin erona oli räjähdysaineen korvaaminen TNT:stä tehokkaampaan heksatonaaliin. Samoin käytössä oli S/58-kosketusmiina.
Vuonna 1985 oli Suomella käytössä myös herätemiinoja. Neuvostoliitosta tilattiin kaksoisakustiseen toimintaperiaatteeseen perustuvia lähes 1500 kg painavia PM83-1-herätepohjamiinoja sekä alun perin sukellusveneen torpedoputkesta ammuttavaksi suunniteltuja magneettisakustisia PM83-2-miinoja. Englantilaisten Stonefish, joka sai Suomessa mallinimen PM-85E, reagoi niin magneettiseen, akustiseen kuin paineherätteeseenkin.
Miinanraivauksessa suomalaisten paras kalusto oli sekä Kuha-luokan raivaajat (kuusi kappaletta):
Luokka: raivaaja
Uppouma: 90 tonnia
Pituus: 26,6 metriä
Miehistö: 15
Nopeus: 11 solmua
Aseistus:
1 x 23 mm it-tykki
1 x 20 mm it-tykki
Sekä kuusi Kiiski-luokan raivausvenettä:
Luokka: raivausvene
Uppouma: 20 tonnia
Pituus: 16 metriä
Miehistö: 4
Nopeus: 11 solmua
Aseistus:
1 x 12,7 mm it-konekivääri
Vanhempaa mutta tuolloin vielä käytössä ollutta raivauskalustoa edustivat raivaajat Rihtniemi, Rymättylä, Ruissalo, Raisio ja Röyttä. Myöhemmin ne päivitettiin vartioveneiksi.
Luokka: Raivaaja / vartiovene
Uppouma: 90 tonnia (Rihtniemi ja Rymättylä),110 tonnia (muut)
Pituus: 33 metriä
Miehistö: 20
Nopeus: 15 solmua (Rihtniemi ja Rymättylä), 17 solmua (muut)
Aseistus:
1 x 40 mm tykki
1 x 20 mm ilmatorjuntatykki
Liikekannallepanovahvuuteen saattoi lisätä tietysti Merivartiolaitoksen alukset joilla oli sekä valvonta- että sukellusvenetorjuntakykyä: UVL Valpas, UVL Turva, VL Koskelo-luokka (8 kpl), VL Lokki-luokka (4 kpl) sekä NV (nopea vene / kesä) ja Rauta-Villet (RV Rautavene /kelirikko ja talvi).
Koskelo-luokan aluksia
Kaiken kaikkiaan voi todeta että myös merivoimamme, niin kuin muutkin aselajit olisivat panneet vuonna 1985 pitkälle hanttiin. Tietysti homma olisi ollut hikinen sillä Neuvostoliiton Itämeren laivasto oli silloin kovimmassa iskussaan ja Itämeri muutenkin lähestulkoon Neuvostoliiton sisäjärvi. Voi jälleen todeta, että paras puoli vuoden 1985 liikekannallepanossa oli se, ettei sitä tarvinnut koskaan tehdä.
Vielä kerran lämmin kiitos Taisteluvälineupseerille avusta.
Aikaisemmat LKP-kirjoitukset: