Radanvarsikaupungissa, muutama vuosi tästä etiäppäin.
Atk-tukihenkilö Jouko Jötikkä istuskeli kotonaan saunan jälkeen, nautti kylmää olutta ja katseli televisiosta jalkapalloa. Hänet tunnettiin kaveripiireissään kovasti luotettavana, järkevänä ja asiallisena heppuna sekä muutenkin kelpo häiskänä. Hän oli myös kovasti rock´n´roll-mies ja toimi wankabilly-musiikkia soittavan Buddy Rider´n´ The Black Jack Parrots-yhtyeen kitaristina ja laulajana. Yhtyeen keikoilla oli ollut aina pirunmoisen hyvä meininki. Myös työssään hän oli arvostettu ammattilainen ja hän – ainakin käsittääkseen – tuli hyvin toimeen kaikkien työkollegoittensa kanssa.
Siinä hän oli väärässä. Sillä hetken kuluttua kaikki tulisi muuttumaan.
Ovikello soi, Jouko mietti että kukahan siellä mahtaisi olla, ei ollut ainakaan tullut sovittua kenenkään kanssa mitään. Bändin treenipäiväkin oli vasta huomenna. Liekö Jehovan todistajia? Kylpytakissaan hän käveli ovelle ja hämmästyi kun siellä oli kaksi poliisia jotka esittäytyivät hieman nolon oloisina:
- Vanhemmat konstaapelit Väylämö ja Höök Radanvarsikaupungin poliisista iltaa. Mahdatteko olla Jouko Jötikkä?
- Mahdanhan minä olla niin. Mitä asia mahtaa koskea?
- Tota noin… kun meidän pitäisi kuskata teidät tuonne poliisiasemalle.
- Tähän aikaan illasta? Minkä merkeleen takia?
- No kun teistä on tehty rikosilmoitus ja teitä epäillään sekä mielivalokuvan laittomasta ottamisesta että mahdollisesta ajatusraiskauksesta.
- Ja mitähän saatanan perkeleen helvettiä nuo asiat actually mahtavat tarkoittaa? Kun mulla on sivistyksessä tämän asian suhteen ainakin mielivalokuvan kokoinen aukko.
- Tuota… jos nyt vaan tulisitte mukaan. Teille selitetään kyllä sitten.
Jötikkä ymmärsi että kamarille lähtö tästä nyt joka tapauksessa tulee ja hillitsi hurjan luontonsa. Parempi lähteä pukeutuneena kuin pelkässä kylpytakissa ja käsiraudoissa. Niinpä hän kysyi:
- Kai minä saan vaatteet panna päälle ensin?
- Juu ilman muuta.
Jötikkä pukeutui, käveli poliisien saattamana koppiautoon ja tuumasi matkan aikana että vaikka hän sitä Lapin Poliisit-sarjaa on joskus katsellutkin niin eipä olisi arvannut että tässäkin peräloosterissa joutuu itse joskus istumaan. Eihän hänellä helvetti soikoon ollut tähän mennessä edes parkkisakkoja. Onneksi mukana ei ollut tosi tv-kuvaajaa sillä varmasti hänellä olisi ollut Euroopan hölmistynein ilme. Mistä maantulenhelvetistä nyt oli oikein kysymys? Poliisiauto ajoi asemalle ja konstaapelit taluttivat Jötikän sisälle, missä vastassa oli poliisiunivormuun pukeutunut oikein vihaisen näköinen nuori nainen. Näytti olevan esimies. Tai mikä hiton esihenkilö se nykyisin olikaan? Nainen sanoi:
- Viekää tuo potentiaalinen ajatusseksirikollinen yöksi koppiin kypsymään. Kuulustelen häntä itse aamulla.
Mitä zwiddua? Yöksi pidätysselliin? Eikä Jouko edes tiennyt mitä hän oli tehnyt. Vietettyään elämänsä pisimmän unettoman yön hänet kuljetettiin kuulustelutiloihin jossa sama nainen oli odottamassa.
- Olen oikeustieteitten maisteri Eilanillukka Vätkytän-Läkittäinen ja toimin Radanvarsikaupungin poliisipäällikkönä. Oletteko Jouko Jötikkä joka toimii ammatiltaan atk-tukihenkilönä Radanvarsikaupungin julkishallintobyroon yleisessä asioita säätävässä, sähläävässä ja säveltävässä subdiviisiossa?
- Pitäis nimi tietää kun on osattu kotoo hakee, sanottiin Tuntemattomassakin. Vaan olenhan minä. Ja toimin niin. Yksi harvoja muuten joka siinä subdiviisiossa jotain yleensä tekee. Mutta voisitteko jo kertoa, että minkä ihmeen takia minä olen täällä?
- Työkolleganne selitteläätiön, sovelletun spedestetiikan ja akateemisen käsitehässimisen maisteri Mirvaläyräänä Liioittelation joka toimii kysyvän ja kehittävän tyhjänpyörittäjän virassa subdiviisiossanne on tehnyt teistä rikosilmoituksen. Hän väittää, että olette ottanut hänestä luvattoman mielivalokuvan ja sitä myötä syyllistynyt mahdolliseen ajatusraiskaukseen.
- WTF?
- Meillä on todistusaineistoa. Niin kuin tiedätte, työpaikallanne on nauhoittava kameravalvonta juuri tällaisten tapausten varalta.
Vätkytän-Läkittäinen käänsi tietokoneensa näyttöruudun.
- Katsokaapas. Tässä on kuvamateriaalia joka on kuvattu kolme päivää sitten. Te aivan selvästi katsotte Mirvaläyräänän rintavarustusta ensin 3,74 sekuntia, sen jälkeen vielä 2,68 sekuntia ja sitten vielä katseenne viipyy hänen jalkovälissään 1,98 sekuntia. Se on aivan tarpeeksi mielivalokuvan ottamiseen. Hänen strategiset paikkansa jäivät teidän muistiinne ja Mirvaläyräänä kertoi minulle kyynelehtien kuinka kauhealta tuntuu se ajatus että te läiskitte kotonanne lapaseen ajatellen mielessänne hänen mielivalokuvaansa. Se on kuulkaa ajatusraiskaus se. Vakava, vakava rikos. Mirvaläyräänä tuntee tulleensa raiskatuksi ja se on Jötikkä niin, että tällaisessa tapauksessa pelkkä naisen tunne riittää. Minunkin mielestäni te olette raiskannut hänet. Ainakin ajatusraiskannut.
Jouko mietti hetken että oliko hän mahtanut alkaa kiskoa LSD:tä ja eli nyt hyvin pahaa trippiä mutta päätteli kuitenkin olevansa todellisuudessa ja vastasi:
- Tota noin… ensinnäkään minun pippelini ei ole koskaan käynyt hänen pimpissään. Siks toiseks kyseinen Mirvaläyräänä on niin itseään täynnä oleva ja vittumainen ihminen sekä lisäksi rehellisesti sanottuna tyhmä kuin saapas, niin että ajatus hänen naimisestaan saa aikaan mielikuvan sessiosta raastinraudan kanssa eli ajatuksena se on teoreettisesti mielenkiintoinen mutta käytännössä hyvin tuskallinen joten sitä kannattaa välttää viimeiseen saakka. Ja jos kattoo tota tallennetta niin kai arvoisa poliisihenkilö vai mitä te nyt olettekaan huomaa että kyseisellä Mirvaläyräänällä on päällään niin avonainen paita että siitä näkyy nännipihat. Minä olen mies ja en mahda sille mitään jos katse harhautuu siihen suuntaan. Mutta tuskin kyseinen Mirvaläyräänäkään väitti että minä ehdottelin hänelle hävyttömiä saati sitten sitä että kopeloin häntä strategisista tai vähemmän strategisista paikoista?
- Ei hän sitä väittänyt. Mutta se, mitä sanoitte rikosilmoituksen tekijästä ylitti muuten kunnianloukkauksen rajan. Se lisää tuomiotanne.
- Onko tuomio siis jo langetettu?
- Ei vielä. Mutta oikeudessa se tullaan ilman muuta langettamaan. Todistusaineisto on kiistaton. Ette te sitä pysty kiistämään.
- Missä vaiheessa muuten tämä niin sanottu mielivalokuva on yleensä muuttunut rikokseksi?
- Sen jälkeen kun punavihreät puolueet voittivat vaalit ja muodostivat hallituksen. Ja samalla nimittivät minut tänne poliisipäälliköksi. Te saatte jonkunlaisen tuomion joka tapauksessa. Aktiivisella ja tehokkaalla katumisella saatatte päästä siihen, että teidät tuomitaan ainoastaan luvattoman mielivalokuvan ottamisesta eikä ajatusraiskauksesta.
- Hjuu… kehitys se vaan kehittyy… minkähänlaisessa feministis-humanistisessa taivaassa me kahdenkymmenen vuoden päästä mahdetaan olla… no ei muuta kuin ankarasti katumaan sitten…
*
Kolme kuukautta myöhemmin, Radanvarsikaupungin julkishallintobyroon yleinen asioita säätävä, sähläävä ja säveltävä subdiviisio.
Jouko Jötikkä oli saapunut kolmen kuukauden virastapidättämisen jälkeen takaisin työpaikalleen ja istui nyt subdiviision osastopäällikkö Annaluutia Mähkiö-Flöffmannin työhuoneessa. Jouko oli saanut puolen vuoden ehdollisen vankeustuomion luvattoman mielivalokuvan ottamisesta sekä kunnianloukkauksesta. Ajatusraiskaussyyte oltiin hylätty. Ei siksi, että Jouko olisi todettu syyttömäksi vaan pitävän näytön puutteessa. Lisäksi Joukolle oltiin langetettu ankarat sakot sekä tuomittu maksamaan vahingonkorvaukset feministisestä henkisestä pipistä. Ennen Joukon juttua tuomiolla olivat olleet eräät Abdi, Abdelkader, Mohammad ja Abdul joita syytettiin suomalaisen naisen joukkoraiskauksesta. Heidät oltiin vapautettu koska ei oltu pystytty pitävästi todistamaan, etteikö nainen olisi ollut halukas masokistiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen miesten kanssa. Lisäksi oikeus oli määrännyt, että heille tuli maksaa korvauksia aiheettomasta pidätys- ja tutkintavankeusajasta.
Mähkiö-Flöffman totesi:
- Sain aikaan sen tilanteen että sinä saat pitää työpaikkasi, mutta minun on annettava kumminkin sinulle kirjallinen varoitus asiattomasta käytöksestäsi. Se on tässä. Henkilökohtaisesti olen iloinen että olet palannut tänne sillä asiantuntemustasi todellakin tarvitaan.
Jouko puolestaan kaivoi taskustaan muistitikun ja ojensi sen Mähkiö-Flöffmannille.
- Kiitos. Tuossa muistitikussa on sitten tallenne siitä, että minä olen Radanvarsikaupungin torilla, revin ihokkaani, ripottelen tuhkaa päälleni ja suoritan vaaditut katumusharjoitukset. Eikös ne olleet työhön palaamisen ehtona?
- Joo, niinhän ne oli. Annas kun minä katson nää vielä… aijai… ei sun ehkä olis kannattanut itseäsi tolla kettingillä niin kovasti lyödä… sormenpaksuiset paukamat selässä… ihan hirvittää… ja toi suola siihen päälle vielä… taisi tehdä kipeää…
- Tekihän se. Mutta varma on aina varmaa. Minä tartten tään työpaikkani. Ihmisen pääelinkeino on syöminen. Voinkos aloittaa saman tien?
- Ilman muuta. Tervetuloa takaisin.
- No eihän siinä sitten muuta kuin…
Jötikkä aukaisi mukanaan kuljettamansa repun, otti sieltä hitsaajan kypärän ja laittoi sen päähänsä. Mähkiö-Flöffman ihmetteli:
- No mutta… mikäs tuo on… ja miksi?
- Tämä on hitsaajan kypärä. Kun mulla on tämä päässä niin minun on mahdotonta ottaa kenestäkään naisesta mielivalokuvaa. Kas kun tämän kanssa ei näe mitään. Ja muuten, hankipas tänne työpaikalle pistekirjoituksen opettaja. Minä tulen tarvitsemaan sellaista tällaisena tilapäissokeana.
- Mutta… sehän maksaa maltaita.
- Maksakoon vaikka hillosipuleita. Sisäministeriön ohjeistuksen 2022/hg65/pthyi/62/kukkuu9b/44/ mukaan sellaista miesoletettua joka aktiivisesti katuu ajatusseksuaalirikollisuuttaan on kaikin mahdollisin keinoin autettava pääsemään kaidalle ja ahdistelemattomalle polulle. Ja erityisesti tämä koskee julkishallintoa ja niin kuin muistat niin siinähän me työskentelemme.
- Mutta… kun sulla on tuo kypärä päässäsi niin ethän sinä näe mitään eli et pysty tekemään työtäsi.
- No en pysty niin. Mutta enpähän ota mielivalokuviakaan. Niin että jospa ohjaisit minut sinne työpisteeseeni niin minä lähden sinne tekemään sitä mitä kaikki muutkin täällä tekevät eli en yhtään mitään. Sokkona on vähän heikkoa…
