- Hyvää päivää, hyvät kuulijat, täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksestä täältä Helsingistä, jossa haastattelemme Taideyliopiston poliittisväritteisen tulkinta- ja määrittelyosaston tuoretta johtajaa Leeatimoteena Peski-Lärseistä. Virkamiestaidemäärittelijä Peski-Lärseinen, te otitte yhteyttä meihin halutaksenne kertoa jotain pinnanmaalaisille kuuntelijoille.
- Ja nimenomaan otin, sillä Pinnanmaa on tunnetusti sekä Suomen rasistisin että akateemisvihaisin maakunta. Näen tarpeellisena, että teitäkin aletaan opettaa ihmisten tavoille ja keinona täytyy olla puhdas, ja nimenomaan virka-asemaan perustuva perusteltu valistustyö.
- No mitä teillä sitten on opetettavaa pinnanmaalaisille kuulijoille?
- Se, että asioitten määrittelyä ja yleistämistä ei voi jättää alikoulutetuille ihmisille. Se vaatii tietynlaisen teoreettisen pohjan, jota ei esimerkiksi keskiasteen koulutetuilla, tai, Luoja nähköön, ammattikoulutetuilla voi olla. Esimerkkinä voin käyttää kollegani, taideyliopiston rehtori Tiina Rosenbergin esittämää erittäin hyvää kommenttia, joka on saanut varsin nuivaa, ja naurunalaiseksikin asettavaa palautetta, ja nimenomaan alikoulutettujen taholta.
- Mikä tämä kommentti sitten oli?
- ”Meitä on täällä aika vähän. Tänne mahtuisi paljon enemmän ihmisiä. Esimerkiksi Ruotsista tuli mielenkiintoinen maa siinä vaiheessa, kun sinne tuli 1,5 miljoonaa maahanmuuttajaa” sekä ”Mitä enemmän maahanmuuttajia, sen parempi. Ehkä Suomestakin tulisi siten vähän mukavampi paikka asua.”
- Niin no, onhan tuo Rosenbergin väittämä kieltämättä totta siinä mielessä, että onhan Ruotsista tullut montakin astetta mielenkiintoisempi sen jälkeen, kun sinne on tullut nuo 1,5 miljoonaa maahanmuuttajaa erityisesti etnisesti edistyksellisestä suunnista. Mutta tavalliset kansalaiset niin Ruotsissa, niin kuin myös Suomessa ovat esittäneet kyllä asian tiimoilta hyvän kysymyksen, elikkä onko maasta tullut samalla miellyttävämpi ja ennen kaikkea turvallisempi? Käytännön kokemukset ovat kyllä hieman toisenlaiset.
- Ja siinähän tässä keskustelussa se olennaisin ongelma onkin. Minkä vuoksi näitä alikoulutettuja ei tulisi edes päästää näihin keskusteluihin. He kun unohtavat argumenteissaan aina ja säännöllisesti sen olennaisimman asian.
- Joka on?
- No tietenkin me. Niin minut, taideyliopiston poliitisväritteisen tulkinta- ja määrittelyosaston johtajan Leeatimoteena Peski-Lärseisen kuin tietysti myös esimieheni, taideyliopiston rehtori Tiina Rosenbergin. Ja hän on kuulkaa kuitenkin opiskellut teatteri-, elokuva- ja kirjallisuustieteitä Tukholman yliopistossa ja valmistui teatteritieteestä tohtoriksi. Hän on myös toiminut teatteritieteen ja sukupuolentutkimuksen akateemisissa opetus- ja tutkimusviroissa Lundin ja Tukholman yliopistoissa. Kuinka joku Helsingin rautatieasemalla toimiva stevari voisi määritellä todellisuuden häntä paremmin? Kuinka hän ilkeää ilmoittaa kouluttamattoman mielipiteensä meiltä kysymättä?
- Ehkä kokemuksen perusteella?
- Mitä tekemistä kokemuksella tässä on? Me olemme kuitenkin määritelleet asiat niin, että ne voidaan tulkita positiiviseksi. Mehän, Herra nähköön pidämme yllä konsensusta ja olemme esivartijoina siinä asiassa, että viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan on todellisuutta määritelty todellisuuden määrittelyn kannalta positiiviselta kannalta, ja eihän kahdenkymmenen vuoden aikana tehtyä voimakasta ja päämäärätietoista yhteiskunnallista työtä voida joittenkin alikoulutettujen taholta romuttaa. Ja joka tapauksessa tuollaiset omiin havaintoihin perustuvat johtopäätökset ovat ilman teoreettista viitekehystä pelkkää yhteiskunnallisesti määrittelemätöntä kohinaa ja sitä kautta tietenkin täysin merkityksettömiä.
- Vaikka johtopäätösten tekijät olisivat oikeassa?
- No vaikka he olisivat oikeassa. Mutta he ovat oikeassa ainoastaan omasta, rajoittuneesta näkökulmastaan. He näkevät vain tapahtuneet tapahtumat, ja nimenomaan heille itselleen tapahtuneet tapahtumat ja tekevät siitä johtopäätöksiä. Ja ne johtopäätökset ovat vaarallisia, suorastaan fasistisia, koska heillä ei ole asian vaatimaa koulutusta, ja sen myötä he eivät ole kykeneviä näkemään ja hahmottamaan asiaan liittyviä laajempia kokonaisuuksia.
- Eli koulutus ja koulutuksen arvostus on tässä pääasia?
- No totta kai! Eikö toimittaja tajua? Jos tavallinen ihminen näkee edessään läjän paskaa, hän näkee edessään vain läjän paskaa, mutta niin minä kuin kaltaiseni sopivalla tavalla yhteiskunnallisesti ja taiteellisesti akateemisesti koulutettu ihminen pystymme selittämään sen läjän paskaa pihviksi ja meillä on myös oikeus syöttää se tuolle tavalliselle ihmiselle ja vaatia, että hän tykkää evään mausta ja Herra nähköön, kun meille on se oikeus annettu, niin ei sitä saa meiltä pois ottaa. Siitä tulisi meille niin kovin paha mieli.
- Mutta ette kai te kiistä sitä, että tavallisilla ihmisillä on ollut huomattavan katkeria kokemuksia tästä humanitaarisesta maahanmuutosta ja heitä kieltämättä, ja ihan aiheellisestikin jurppii se, että esimerkiksi Helsingissä tämä esimiehennekin mainostama ihmismassa menee asuntojonoissa kantasuomalaisen ohi ja maassamme palkataan ihmisiä julkishallinnollisiin töihin ihan sen vuoksi, että he nimenomaan eivät ole suomalaisia? Ja kai voisi hieman mainita noitten tavallisten kansalaisten kohtaamista väkivalta- ja seksuaalirikoksista, joita tämä teidän puolelta niin kovin positiiviseksi asiaksi selitetty porukka suorittaa?
- No en kai minä sitä kiistä. Siis sitä, että ihmiset ”kokevat” asioita. Mutta helvettiäkös minun tarvitsisi siitä välittää? Minä olen yksi niistä, jotka määrittelevät todellisuuden. Ei minun tarvitse kohdata kuin itse määrittelemäni todellisuus. Jonkun muun todellisuuden saavat kohdata merkityksettömät ihmiset. Miksi minun tarvitsisi heistä välittää?
- Siis oletteko te suivaantunut siitä, että joku kyseenalaistaa teillä parikymmentä vuotta olleen erityisaseman, jonka perusteella te olette saaneet elää utopiakuplassa, ja sen kuplan perusteella teillä on myös ollut oikeus määritellä se, että toistenkin ihmisten tulee elää siinä utopiakuplassa ja myös elättää teidät siinä sivussa?
- No nimenomaan siitä minä olen suivaantunut! Pitäisikö minun muka mennä johonkin oikeisiin töihin?
- Kun te olette tämmöinen taidevirkamies, niin kysyn vielä, että oletteko te itse tehnyt taidetta? Onko joku ostanut sitä?
- Minä olen kuulkaas opiskelluttaidetta. Kuka toimittaja luulee minun olevan? Joku Kalle Päätalo vai? Mutta nyt minun on valitettavasti siirryttävä työtehtäviini. Meillä on menossa poikkitillintallintieteellis-taiteellinen produktio ”keskivertaisen kekokusiaisen päivittäisen kulkureitin ja vasemmistolaisen poliittisen rotaation yhteneväisyystekijät butlerilaisessa viitekehyksessä”. Produktiota elävöitetään draaman ja tanssin keinoin. Onhan niin, että taide ilman poliittista viitekehystä on pelkkää massoille tuotettua bulkkiroskaa. Nähdään vallankumouksen aamuna!
- Taideyliopiston poliitisväritteisen tulkinta- ja määrittelyosaston tuore johtaja Leeatimoteena Peski-Lärseinen, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen Taideyliopistosta, kuuntelette Huitsinnevadan paikallisradiota. Hei äänimiehet…
kännykkä: brldlbrdlbrdlnokiaringtonetaijotainmuutavastaavaa
- Hei jätkät, tää on hyperkaukopuhelu, mun täytyy vastata tähän. Lärvänen.
- No täällä on Epäilyksen Piru terve!
- Tervepä vaan terve! Sait viestini? Ja sen pyynnön?
- Joo sain niin.
- No mitenkäs on? Pystytkö suorittamaan?
- En pysty.
- Et pysty?
- En pysty niin. Kävin yrittämässä sekä tuota Leeatimoteena Peski-Lärseistä että hänen esimiestään Tiina Rosenbergia.
- No kuis kävi?
- Ei käyny mitään. Ne eivät nähneet minua. Ne eivät kuulleet minua. Ne eivät aistineet minua. Voisin verrata asiaa siihen, että opettaisi syntiä sikiölle tai värejä syntymäsokealle.
- Jaa, niin, no, tuonhan saattoi kyllä arvatakin. Mutta kiitos kumminkin yrityksestä. Tulekkos Lällävedelle saunomaan?
- No jumalauta!
