Kirjoitin aikaisemmassa ymmärrysharjoituksessani niistä ideologisista montuista jotka aikanaan kaivoin ja joista sitten hoksasin nousta pois. Kulkueesta jonka mukana marssin mutta ymmärsin sitten lopulta mihin se kulkue vie. Kaltaisiani ihmisiä, jotka ovat aikanaan flirttailleet ääriajattelun kanssa ja ymmärtäneet sen todella olevan ääriajattelua löytyy varmasti, mutta veikkaanpa että olemme vähemmistö. Yksi ääriajattelun vaarallisimpia muotojahan on äärisuvaitsevaisuus ja sen jonkunlaisena prototyypin edustajana voi esitellä jälleen kerran Eva Biaudetin, joka saa jatkuvasti mukavasti palstatilaa ja jonka uraa on pönkitetty mm. vähemmistövaltuutetun viralla jonka hän sai ilman pätevyyttä maassa jossa virallinen pätevyys on jo dogmi sinänsä.
Biaudet tietää, että ellei oman ideologian pakkosyöttämisessä sinänsä käyttökelpoiset keinot eli vihainen rääkyminen ja natsifantasiointi auta, niin silloin kannattaa ottaa avuksi kyyneleet joita hän käytti tuoreeltaan eduskunnassa, valittaessaan suomalaisen yhteiskunnan ihmisyyden kadonneen koska ulkomaalaisten perheittenyhdistämistä aiotaan tiukentaa. Biaudet ei varmaankaan oikeasti ymmärrä, että maahanmuutto Suomeen on joillekin aivan oikea elinkeino, vieläpä varma sellainen ja että kusettajia löytyy muualtakin kuin meistä hirveistä suomalaista, joten hän vetisteli eduskunnassa näin:
Mitä sanon lapsille? Mitä mä kerron pääministeri Sipilästä, joka on luvannut, että hän rakentaa suomalaista yhteiskuntaa parempaan? Mitä mä kerron ulkoministeri Soinista, joka ulkomailla kertoo puolustavansa tyttöjen ja naisten oikeuksia? Mitä mä kerron sisäministeri Orposta, joka juuri on saanut vastuullisen tehtävän johtaa suurta puoluetta ja pyrkii luomaan uskoa tulevaisuuteen? Miten minä voin antaa uskoa lapsilleni Suomessa heidän tulevaisuuteen?
Kun Biaudet sanoo, että ”mitä sanon lapsille”, niin ensiksi joutuu tietysti miettimään, että ketä hän näillä lapsilla tarkoittaa? Tarkoittaako hän tavallisia suomalaisia lapsia ja heidän tulevaisuuttaan? Tuskinpa, sillä hän on jo aikaisemmin osoittanut, että ei suomalaisen rahvaan kakarat häntä kiinnosta. Ehkä hän tarkoittaa kaikkia maailman lapsia, sillä hänen äärisuvaitsevan ajattelunsa mukaisesti tavallisilla suomalaisilla on jostain korkealta – ehkäpä esim. Eva Biaudetin taholta – langetettu yleismaailmallinen huoltovelvollisuus, piikki jolla ei ole rajaa, eikä edes piikin rajasta puhuminen ole suotavaa.
Voi tosin olla, että Eva ei ehdi puhua maailman kaikkien lasten kanssa, joten oletan hänen tarkoittaneen omia adoptiolapsiaan, mikä saa minussa aikaan hieman hämmennystä. Käsittääkseni eduskunta ei käsittele tällä hetkellä, eikä varmasti tulevaisuudessakaan suomalaisten ulkomailta adoptoimien lasten adoption purkamista ja lasten palauttamista takaisin. Ei Eva Biaudetin lasten tulevaisuus ole millään lailla uhattuna. Mikäli hänen ääriajattelunsa toteutuisi täysin, niin uhattuna olisi kyllä sekä Suomen taloudellinen kantokyky että suomalaisen yhteiskunnan turvallisuustilanne.
Mutta nehän eivät Evaa haittaa, sillä ne ovat konkreettisia asioita jotka vaikuttavat vain tavalliseen suomalaiseen ihmiseen. Ei Evaan itseensä. Jos hän putoaa eduskunnasta, niin aina löytyy uusi Ritva Viljanen, joka järjestää hänelle uuden suojatyöpaikan. Konkreettisten ja suomalaisille tapahtuvien asioiden sijasta Evalle onkin tärkeintä idea ja sen loukkaamattomuus, ja nythän sitä on loukattu. Niin kuin hän itse toteaa eduskunnassa:
Mitä teille on tapahtunut, että tällainen kylmyys on sattunut? Jotain täytyy tapahtua ihmisessä, jos hän menettää kykynsä olla myötätuntoinen muita ihmisiä kohtaan. Ei voi olla kysymys vain ihonväristä.
Eli suomennettuna: Mikäli ihminen ei tarjoa rajatonta piikkiä elintasopakolaisille, hän on menettänyt kokonaan myötätuntonsa muita ihmisiä kohtaan. Tästä myötätunnon yleismäärittelystä voisi olla hieman toistakin mieltä, mutta Eva ei sitä ymmärrä, sillä hänhän on itse määritellyt myötätunnon syvimmän olemuksen niillä valtuuksilla, jotka hän on itse itselleen antanut. Eikä hän hyväksy poikkeavia ääniä:
Mitä olette tehneet minun maalleni? Enemmistön ääni ei aina ole oikeassa. Enemmistö ei aina välttämättä tee oikeita päätöksiä, Biaudet sanoi ääni väristen.
Meillä ei ole mitään tarvetta, ei mitään hätää rajoittaa perheiden yhdistämistä edelleen.
Niin. ”Minun maalleni”. Se on Eva Biaudetin maa. Se ei ole niitten ihmisten maa, jotka tätä suomalaista yhteiskuntaa pitävät pystyssä ja jotka myös Evan itsensä elättävät. He eivät ole tiedostavan uusrälssin jäseniä, joten heillä ei ole Evalle merkitystä. Niin kuin ei ole demokratiallakaan, ellei se palvele Evan omaa utopistista ideologiaa.
Eva on fanaattinen ihminen, joka on pysynyt tiiviisti niissä ideologisissa montuissa jotka hän on aikanaan kaivanut. Palataan ajassa kuusi vuotta taaksepäin, kun hänet oli valittu ohituskaistalta vähemmistövaltuutetuksi ja hän tuuletteli tuntojaan Anna-lehdessä:
Raivo yllätti Eva Biaudet'n.
Se tuli niin ennalta-arvaamatta, kesken kaiken, tavallisena arkipäivänä.
Hän istui autossaan, ensimmäisenä jonossa, odottamassa valon vaihtumista vihreäksi, kun joukko skinejä astui edessä kulkevalle suojatielle. Ryhmä ei tehnyt mitään erityistä, vain maleksi ja piti kovaa melua, mutta silti heistä - ajelluista päistä, raskaista maihinnousukengistä ja hihamerkkien koristamista pilottitakeista - uhkui vihaa.
Evan mielessä vilahtivat hänen adoptiopoikansa Davidin kasvot. Pojan, jolle hän oli joutunut opettamaan, että skinejä nähdessä kannattaa siirtyä toiselle puolelle katua. Pojan, joka Evan yllätykseksi joutui kuuntelemaan kaduilla peräänsä huudeltuja haukkumasanoja ihonvärinsä vuoksi.
Tunnekuohu sai yleensä rauhallisen naisen toimimaan. Eva siirsi kätensä töötille ja painoi. Pitkään. Uudelleen ja uudelleen, hämmästelevistä katseista piittaamatta.
Tavalliselle ihmiselle ventovieraisiin kohdistettu mölinä mielletään yleensä huonona käytöksenä, mutta tiedostavaan uusrälssiin kuuluvalla Evalla on omat erityisoikeutensa. Totesin silloin ja totean nyt, että Evalla on kaikki ne ominaisuudet, mitä nykyisin mielletään kuuluvan hyville ihmisille. Eli pelkän ulkonäön perusteella herätettyä ennakkoluuloa ja vihan lietsomista. Ripaus fanaattisuutta ja käytöksen moukkamaisuutta. Toisin ajattelevien ihmisten mielipiteitten demonisoimista ja pyrkimys näitten mielipiteitten hiljentämiseen. Sekä luonnollisesti tarve siirtää oma käytös seuraavillekin sukupolville.
Eva Biaudet on virallisesti hyvä ihminen. Minun kaltaiseni ihmiset – joitten mielipiteellä ei tietenkään ole merkitystä – ajattelevat kyllä että hän on puhdasverinen fanaatikko, jonka ideologia pohjautuu siihen, että Suomeen on saatava jatkuvasti lisää kehitysmaalaisia, hinnalla millä hyvänsä, määrää mitenkään rajoittamatta ja tänne tultuaan heidät on nostettava jalustalle, jossa heitä ei koske samat säännöt kuin suomalaisia.
Mutta virallisesti tuo fanaatikko on se malli, jonka mukaan meidänkin tulisi elää ja ajatella. Ja se pistää miettimään että kuinka tässä taas kertaalleen näin kävi? Eikös niitä oppitunteja fanaatikkojen vallasta ja sen seuraamuksista ole ollut jo tarpeeksi?
Lisäys seuraavana aamuna: Vittuuntunut NettoVeronmaksaja jo ehti huomauttaakin, että Biaudet aloittaa puheensa ”mitä mä vastaan mun lapsille”. Aloitus on sen verran itsekäs ja härski, että media häveliäästi jätti tuon yhden melko olennaisen sanan toistamatta.