Sain sitten tähän vuoden aluksi tehtyä sen, mitä olen jo pitkään meinannut, eli tagitin kaikki jutut aihealueittain. Koska blogiin on tullut matkan varrella huomattavan paljon uusia lukijoita, eivätkä kaikki luonnollisestikaan viitsi kahlata kaikkia melkein seitsemääsataa juttua läpi, niin ehkä tästä on oma apunsa. Osa lukijoista pitää tietynlaisista jutuista, osa toisenlaisista ja sitten on luonnollisesti ne, jotka eivät pidä mistään ja vihaavat joka helvatun tavua, jonka olen saanut tuotettua. Linkkilista aihealueittain löytyy tuolta blogin sivupalkista ja käyn niitä tässä hieman läpi.
Suurin osa alue on luonnollisesti monikultturismi. Se kattaa haittamaahanmuuton ja kaikkeen siihen liittyvän mahdollisen ja mahdottoman sekä myös niin sanotun vihapuheen ja varsinkin sen ankaran etsimisen sillä nuo osa-alueet kuuluvat kaikkiseltaan uskonnoksi muuttuneen monikultturismin uskonnonharjoittamisen alle. Tähän uususkontoon varsin suoraan liittyviä erillisalueita ovat epistolan julistajat ja egonsa ruokkijat, jotka kulkevat koko lailla käsi kädessä. Oikein antaumuksellisia epistolan julistajia käsitellään myös osioissa pellet ja myötähäpeä. Monikultturismi-osion alle kuuluvat myös osiot aivopesu, kiittämättömyys, maanpetturuus, newspeak, propaganda, media (aiheet propaganda ja media käsittelevät osin muitakin alueita), white flight ja vielä tuoreinta puolta vuotta kuvaava invaasio 2015. Tähän osioon voidaan osittain laskea kohta leikkipartisaanit.
Erillinen aihe on terrorismi, mutta muistutan, että luen terrorismiksi myös ns. uussuomalaisten kantasuomalaisiin kohdistamat väkivaltarikokset, joten se ei vastaa esmes valtamediamme käsitystä asiasta.
Yksi viimeisinä vuosina lisääntynyt alue on tietenkin fiktio, joka koostuu tietysti sekä osioista vaihtoehtohistoria sekä tulevaisuusfiktio. Fiktioon kuuluu tietenkin osio Antero Lärvänen, joka kertoo Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin tähtitoimittajamme sekä hänen äänimiestensä Hössen ja Pertan seikkailuista. Tälle sukua on osio Pinnanmaa, joka kartoittaa ajan myötä kasvanutta Pinnanmaa-sagaa ja osio ihmiset syrjäseudulla. Fiktiiviselle puolelle kuuluu myös uskontoon millään tavoin liittymätön Ylä- ja alakerran firma, jossa käsitellään maanpäällisiä asioita taivaallisesta ja helvetillisestä näkövinkkelistä. Tähän liittyy tietysti myös osio epäilyksen piru. Erillisenä mainitaan vielä kolmiosainen ankkatarinat sekä siellä täällä esiintyvä suojelukaarti.
Sitten on tietysti osio jotain ihan muuta, joita voi kutsua yksinkertaisesti vain kirjoituksiksi, jotka on tehty kirjoittamisen ilosta. Niihin liittyvät osiot 1970-luku, joulun toivotuksia, pikku-Ykä sekä Ykän kokemuksia ja ajatelmia.
Niin suomalaista työelämää, julkishallintoa kuin siihen liittyviä asioita käsitellään osioissa akateemiset suojatyöläiset, julkishallinto, ylikoulutus, työelämä ja työpaikkakiusaaminen. Omaa alaani käsitellään osiossa lastensuojelu ja tähän kuuluvat tietysti kohdat koulu ja koulukiusaaminen.
Itselleni tietysti hyvin läheinen osio on aseet ja metsästys, jossa myös useasti käsitellään sitä, kuinka moiset harrastukset pyritään Suomessa lopettamaan.
Luonnollisesti usea kirjoitus koskee aiheita oikeusvaltio, poliisi, sananvapaus, tasa-arvo, virkakoneisto, demokratia ja valvontavaltio.
Lisäksi tuolta listalta löytyy jonkun verran muitakin tarkemmin määrittelemättömiä osioita. Siellähän ne sivupalkissa ovat.
Noin henkilökohtaisesti veikkaan, että osiot oikeusvaltio, sananvapaus, poliisi ja valvontavaltio korostuvat kuluvan vuoden aikana. Nythän on menossa huomattava hyökkäys niin sanottua ”vastamediaa” kohtaan. Sitä mediaa, jota tämä Ykä-blogikin edustaa. Tuoreimpana tätä tarjosi Yle, joka löysi vielä yhden kiven käännettäväksi ja löysi vielä yhden tutkijan toteamaan, että ”Kuinka paljon meillä on edes yritetty suitsia vihapuhetta, rasistista kielenkäyttöä, uhkailua ja pelottelua? Siihen toivoisi lisää myös valtiovallan toimia.”
Tyypillistä näissä julkisesti esitetyissä vaientamisvaatimuksissa on se, että koskaan ei varsinaisesti sanota, että missä sitä vihapuhetta on, mitä on sanottu, kuka on sanonut ja miten sanominen on määritelty vihapuheeksi ja millä arvovallalla. Tämä on tietysti luonnollista, sillä vihapuhettahan on kaikki se puhe, kirjoitus ja ajattelu, jossa ei sinisilmäisesti ja mitään kyseenalaistamatta hyväksytä sitä, että haittamaahanmuutto on positiivinen asia ja itseisarvo sinänsä. Vihapuhetta on samoin se, ettei hyväksy sitä, että oikean ja väärän määrittelee vihervasemmisto.
Toivoisin kovasti kuulevani alkaneena vuonna joltain viranomaiskoneiston edustajilta seuraavan lauseen:
”Sitä, mitä saa sanoa ja mitä ei; sitä, mikä on tuomittavaa ja mikä ei sekä sitä, mikä on rikollista ja rangaistavaa ei määritellä vihervasemmistolaisissa toverituomioistuimissa joten näihin tuomioistuimiin kuuluvat henkilöt voivat hysteriansa kanssa vetäistä korvilleen majavan ulkosynnyttimet ja kaikota mäkimaastoon.”
En pidätä henkeäni tuota lausetta odotellessa ja vihervasemmistolaiset toverituomioistuimet määrittelevät edelleenkin oikean ja väärän. Ja jopa hallituskin on hiljaa niitten edessä. Eikä älyä edes hävetä.
Vaan yhtä kaikki, jos kysytään näiltä vihervasemmistolaisilta toverituomioistuimilta niin tämäkin blogi luonnollisesti kannattaa niin natsismia kuin pohjoiskorealaista yhteiskuntajärjestelmää. Joten aloitamme kuluvan blogivuoden kevyen pohjoiskorealaisen pop-musiikin merkeissä ja sitähän esittää tyttöbändi Moranbong. Simpsakoita tyttöjä ja osaavat vielä soittaakin. Tuosta linkistä, olkaa hyvä.
Ja sitten tietenkin toivotan pikkuleijonille armotonta asennetta finaaliin. Tähän asti on mennyt mainiosti ja oli se niin kaunista, kun Ruotsi sai kuokkaansa.