Sekä hieman wokellusta.
Törmäsinpä
hiljattain uutiseen jossa syytetään EU:n metsäisintä maata Suomea taas kerran ilmastovastuuttomuudesta.
Syyte tuli tällä kertaa Britanniasta The Guardian-lehdestä. Valtamediapuolue
VMP otti tästä tietysti heti kiinni ja otsikko Ilta-Sanomissa oli raflaava:
Brittilehti
uutisoi Suomesta varoittavana esimerkkinä.
Tosin
alaotsikko kertoo tosiasian:
Suomen
maapinta-alasta jopa 75 prosenttia on metsää.
Ja se
varsinainen syytös menee näin:
Vuosien
2009 ja 2022 välisenä aikana metsien hiilinielut olivat vähentyneet jopa 90
prosenttia, The Guardian kertoo. Vuosina 2021 ja 2022 maankäyttösektori muuttui
nettonielusta nettopäästölähteeksi.
Ja tähän
minun on pakko kysyä, että mihin nämä laskelmat perustuvat? Kas kun Suomessa
tehdään hakkuita niin sen jälkeen istutetaan uutta metsää ja eikös se kasvava
metsä ole nimenomaan se hiilinielu? Vai pohjautuuko laskelma siihen, että
hakattu metsä muuttuu rasvakeittimeksi tjmv?
Uutinen
jatkaa:
Metsiä
kuitenkin hakataan kaupallisiin tarkoituksiin yhä nopeutuvalla tahdilla.
Turvesoita myös poltetaan energiaksi, mikä aiheuttaa päästöjä.
Turpeessa
on – tai olisi – Suomelle käsittämättömät energiavarat ja jos halutaan
jeesustella niin ehkä kyseisen brittilehden kannattaisi jeesustella esim.
Kiinan ja Intian suuntaan. Ja ehkä muutenkaan brittien ei kannattaisi opettaa
Suomea metsien suojelussa. Siellä kun metsää ei enää paljoakaan ole.
Sitten
uutisessa tulee vielä väite, tällä kertaa Suomen suunnasta:
WWF
Suomen Bernt Nordman arvioi brittilehdelle, että on mahdollista, etteivät
kuuset selviä Suomessa, jos ilmastonmuutos etenee.
– On
olemassa todella vakavia tieteellisiä skenaarioita, joiden mukaan kuuset eivät
selviä ainakaan Etelä-Suomessa.
Uutisessa
ei kylläkään mainittu että mitä ne vakavat tieteelliset skenaariot ovat. Eikä
Ilta-Sanomat vaivautunut kysymään.
Ja sitten
vielä hieman wokellusta. Eli Katja Gauriloffin ja Hannaleena Haurun
Parvet-niminen elokuva oli totaalinen yleisö- ja osittain arvostelufloppi.
Avausviikonloppuna komeat 88 katsojaa. Kyseiseen elokuvaan tuhlattiin 500.000 euroa
veronmaksajien rahoja. Hieman otteita elokuvan wokeltavasta punaisesta
langasta:
Menestyvä
afrosuomalainen jalkapalloilija Valeria valitaan joukkueen uudeksi kapteeniksi.
Uusi asema luo paineita ja epämukavia tunteita, kun hän etsii omaa totuuttaan
muiden odotusten ristipaineessa. Ei-binääri duunari Aurora haluaisi löytää oman
paikkansa ja tulla kohdatuksi, mutta kokee itsensä näkymättömäksi.
Rakkautta
etsivä Nora kokee, että hänet nähdään vain hänen tumman ihonsa ja kiharan
tukkansa kautta. Rasistiset kommentit kaikuvat läheisiin ihmissuhteisiin ja
saavat Noran epäilemään uuden ihastuksensa tarkoitusperiä. Valkoisissa tiloissa
kasvanut Selma jää harjoituksissa kuoronsa kanssa lukkojen taakse maanalaisiin
tunneleihin. Selma joutuu etsimään omaa tietään ulos ja kohtaa pimeydessä oman
painajaisensa suomalaisuuden muotista.
Nuori
aktivisti Piera Niillas haaveilee sorrosta vapaasta yhteiskunnasta. Yhdessä
oman saamelaisyhteisönsä kanssa hän osallistuu omia oikeuksiaan koskettavaan
poliittiseen keskusteluun. Hiljainen mies on mietteliäs kulkiessaan kaupungin
kaduilla. Hän näkee viitteitä monien muiden kokemuksista.
Ja täysi floppihan
tuosta tekeleestä tuli. Tuli vaan siitä mieleen se, mikä on tullut mieleen ennenkin.
Eli ihmiset – pääosin naiset – wokeltavat silloin kun sen saattaa tehdä
julkisesti ja tuoda itseään esille. Muina aikoina wokellus ei loppujen lopuksi
kiinnosta. Toivotaan, että kyseinen järjetön muoti kuihtuisi pikkuhiljaa
kokonaan pois.