Aikaisempaan postaukseni lähetti kommentoija Bogreol tuumailun joka kiteyttää yhden suomalaisen politiikan suurimmista ongelmista. Suoranaisen mätäpaiseen:
”Vasemmistolainen
liberalismi ja maailmanhalaus on onnistunut tunkeutumaan kaikkien perinteisten
puolueitten sisään, eikä siinä enää kansallista etua saa ajatella, tärkeää ovat
vieraat vähemmistöt ja vääristyneet arvot”.
Tämähän on
täysin totta. Hysteeristen vihervasemmistolaisten vaatima ns. hyväksytty retoriikka
on omaksuttu kaikissa valtapuolueissa persuja lukuunottamatta ja persutkin ovat
asian suhteen varovaisia. Tietäen sen, että jos hyväksytyltä vastuullisen valehtelun
linjalta poikkeaa niin seurauksena on joukkorääkyminen erityisesti
valtamediassa.
Se
hyväksytty retoriikka – ja sen mukaiset vaaditut toimenpiteet – pohjautuvat täysin
puhtaaseen valehteluun.
Haittamaahanmuuttajia
ei saa arvostella vaikka ne tekisivät mitä hyvänsä ja tulevat kuinka kalliiksi
hyvänsä.
EU:n
masinoimasta ilmastohysteriasta on pidettävä kiinni vaikka se tuhoaa
suomalaista talouselämää.
Akateemisten
suojatyöntekijöiden hinta ja haitat ovat tietysti täysin tabu. Kas kun
vihervasemmistossa huomattava osa on juuri niitä.
Feminismin
arvostelu on luonnollisesti täysin tabu. Samoin kaikenlaisen trans-hysterian
arvostelu.
Avoin
nationalismi on tabu koska sen voi rinnastaa natsismiin. Tai ainakin se niin
kovin helposti rinnastetaan.
Epäilemättä
vanhoissa valtapuolueissa on vieläkin järkeviä ja asiallisia ihmisiä jotka
tietävät puhuvansa vaadittua vastuullista paskaa ja jotka ovat täysin
tympääntyneet tilanteeseen. Mutta kynnys hypätä pois tästä vihervasemmiston
pakkosyöttämästä ja muiden puolueiden omaksumasta vastuullisen valehtelun
retoriikasta on suurimmalle osalle liian korkea.
Ainakin tällaisia
löytyy / löytynee kepusta, kokkareista ja kristillisistä. Demarit, vasurit ja
vihreät ovat sitten aivan oma lukunsa. Ne ovat jo täysin menetettyjä.
Kuinka
tähän tilanteeseen päädyttiin? Kuinka vihervasemmisto sai haltuunsa hyväksytyn
puheen ja ajattelun määrittelyoikeuden? Varmaankin yksi suurimpia syitä on
valtamedia joka alkoi joskus 1990-luvun puolella muuttua
vihervasemmistolaiseksi. Kas poliitikkohan pelkää valtamediaa enemmän kuin
äänestäjää.
Herää vaan
kysymys että miksi se valtamedia omi itselleen vastuullisen valehtelun
ideologian? Mitä se kuvitteli sillä saavuttavansa.
