Hallitus yrittää edes vähän (liian vähän) tiukentaa Suomen kansalaisuuden saamisen ehtoja. Ja sehän ei kaikille käy, mm. Pakolaisneuvonnalle joka uutisen mukaan valittaa:
Pakolaisneuvonnassa
on huolestuttu siitä, miten tuleva lakimuutos Suomen kansalaisuuden
edellyttämän asumisajan pidentämisestä vaikuttaa kansainvälistä suojelua
saaneisiin.
– Turvapaikan
saaneilla asumisajan vaatimus voi moninkertaistua, Pakolaisneuvonnan
toiminnanjohtaja Pia Lindfors sanoo STT:lle.
– Tuntuu
siltä, että tämä ehdotettu lakimuutos on kohdistettu nimenomaan turvapaikan
saaneisiin ja turvapaikanhakijoina tulleisiin ihmisiin, Lindfors sanoo.
No totta
helvatussa se lakimuutos on kohdistettu niihin, joskin poliittisen korrektiuden
vuoksi sitä ei voi suoraan sanoa. Kas kun kyseinen porukka on tullut
turvapaikanhakijana ilman turvapaikan tarvetta tavoitteena ainoastaan päästä
pysyvän elatusautomaatin piiriin. Ja sama porukka lomailee kotimaassaan jossa
se on ollut niin kovin turvaton. Eikä kiinnostusta opetella suomen kieltä ole.
Miksi olisikaan kun verorahoilla hoidetaan jatkuva tulkkipalvelu.
Kansalaisuuden
myöntäminen tuolle laumalle on täysin järjenvastaista. Vaarallista suorastaan. Kun
noille on Suomen passi annettu niin täällä ne ovat ja pysyvät. Täysin
riippumatta siitä, millaisia rikoksia ne tekevät.
Itse näen
sinänsä että mikään oleskelun pituus ei saisi olla peruste kansalaisuudelle.
Suomen kansalaisuus tulisi myöntää ulkomaalaiselle vain äärimmäisen poikkeuksellisena
palkintona poikkeuksellisen suurista ansioista.
Mutta
Pakolaisneuvonnan reaktion tietysti ymmärtää. Mitä enemmän notkujia, sen
varmemmat ja pysyvämmät työpaikat. Tai siis suojatyöpaikat.
Tulevia ”suomalaisia” saapumassa
Moskovasta vuonna 1990.