Valtamediapuolue VMP:n yksi alaosastoista eli Ilta-Sanomat on kovasti huolissaan siitä että monimuotoisuus ei toteudu työpaikoilla tarpeeksi hyvin ja kärjistynyt keskusteluilmapiiri haittaa sitä entisestään. Sitähän kyseinen aviisi ei mieti että minkähän vuoksi se on kärjistynyt. No, juttuunsa aviisi etsii ensimmäisenä Akavan puheenjohtajan Maria Löfgrenin joka toteaa:
”Olen
huolissani siitä, että keskustelu moninaisuudesta tai tasa-arvosta on hirveän
kärjistynyttä yhteiskunnassa”, sanoo Löfgren.
Monimuotoisuuden
toteutumista työpaikoilla uhkaa Löfgrenin mukaan eniten yhteiskunnan
kärjistynyt keskusteluilmapiiri.
Itse totean
ja kysyn että miksi se monimuotoisuus työpaikoilla on tavoiteltava itseisarvo?
Eikös työpaikkojen oikeus ole palkata tehtäviinsä parhaiten soveltuvia
työntekijöitä? Ja kyseinen Löfgren jatkaa:
Löfgrenin
mukaan monimuotoisuus tuo työpaikoille osaamista, mikä vaatii osaamista myös
työnantajilta. Lainsäädännön perusteella laaditut yhteiset pelisäännöt ovat
tärkeässä roolissa sen edistämisessä.
– Erilaista
osaamista tarvitaan, mikä vaatii erilaisia osaajia. Ollaan tosi tärkeillä
alueilla, kun näistä puhutaan, hän sanoo.
Mitä
helvattua tuo oikein tarkoitti? Itse tulkitsen tuon niin, että työpaikoille
pitää palkata esim. etnisesti edistyksellisiä, heitä on sitten ohjattava
kädestä pitäen ja sitten yhteen ääneen todeta että tämä on sitä erilaista
osaamista.
Sitten
puheenvuoron saa Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Barbara Bergbom.
Huomatkaa hei, taas asiantuntija. Ja hän sanoo jotain joka tuo mieleeni
Orwellin newspeakin:
Kielitietoisten
toimintatapojen kehittämiseen tulisi kiinnittää Bergbomin mukaan lisääntyvää
huomiota monikielistyvässä Suomessa. Kielitietoisuudella tarkoitetaan
tietoisuutta kielenkäytön ja kielenkäyttötilanteiden merkityksestä yksilölle ja
yhteiskunnalle.
Aika
huikeaa nunnalatinaa tuokin oli mutta tuleeko tuo tulkita niin, että nimenomaan
suomalaisten tulee sopeutua siihen, että työpaikalla ei osata suomea?
Vissiinkin, sen kertoo hänen seuraava lauseensa:
– Rasismi
on merkittävä ongelma, hän kertoo.
Tulihan se
sieltä. Ja lisäksi työntekijän tietysti tulisi opetella se hyvin laaja lista
sanoista joita ei saa käyttää, koska ne saattavat loukata jotakin.
Kyseinen
Bergbom sanoo sitten jotain, mistä olen itse asiassa samaa mieltä mutta aivan
eri johtopäätöksin:
Yhdenvertaisuussuunnitelmat
ovat valitettavan usein vain dokumentteja, jotka eivät kunnolla lähde elämään.
Itse
tuumin että voisiko se vika olla itse siinä yhdenvertaisuussuunnitelmassa? Kyseinen
Bergbom on toki toista mieltä. Jos teoria ja käytäntö eivät kohtaa niin vika on
tietysti käytännössä:
Parannettavaa
Bergbomin mukaan olisi erityisesti tavoitteellisessa yhdenvertaisuuden
edistämisessä. Se, että organisaatiossa on nollatoleranssi syrjinnälle, ei
takaa vielä mitään.
Bergbom
toivoo, että työpaikoilla nähtäisiin nykyistä paremmin, miten yhdenvertaisuuden
edistämisen eteen tehtävä työ hyödyttää organisaatiota.
Eli työpaikoilla
tulisi jatkossa harjoittaa aina vain enemmän vastuullista valehtelua. Ja
palkata työpaikoille aina vain lisää kiintiöihmisiä. Ei siksi, että he
osaisivat vaan siksi että he ovat kiintiöihmisiä.
Huomattavaa
muuten on että tässäkin Ilta-Sanomien jutussa työelämää määrittelivät sellaiset
naiset jotka tuskin koskaan ovat olleet varsinaisissa työpaikoissa.
Työpaikan monimuotoisuuskurssi
menossa.