Feministithän varsin usein avautuvat siitä, kuinka nimenomaan Suomi on hirvittävä paikka naisille. Tuorein avautuja oli eräs Iltalehden toimittelijatar Minna Nord joka heti avautumisensa alkuun pläjäytti väitteen ”Suomessa naisista yli puolet on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua”.
Sitä en
tiedä, mihin väite perustuu. Äkkikatsomalla Tilastokeskuksen tilasto kertoi
että joka kolmas nainen ja joka kuudes mies on elämänsä aikana kokenut fyysistä
parisuhdeväkivaltaa tai uhkailua siitä. THL:n tutkimus kertoi puolestaan että fyysistä
parisuhdeväkivaltaa oli kokenut naisista 2,0 prosenttia ja miehistä 1,2
prosenttia viimeisen vuoden aikana. Erot tutkimuksissa ovat siis melkoiset.
Tietysti
jokainen väkivaltatapaus on liikaa. Niitä ei voi hyväksyä. Mutta kyseisessä
feministin avautumisessa on nähtävissä kaksi kovin tutuksi tullutta seikkaa.
Ensimmäinen on naisten miehiin kohdistama väkivalta. Se tuppaa feministeillä
aina unohtua. Unohtua tarkoituksella. Kas pitkän elämänkokemukseni pohjalta
olen huomannut että on paljon naisia jotka pitävät oikeutenaan lyödä miestä ja samalla
itsestään selvyytenä että mies ei saa lyödä takaisin.
Mutta
sekään ei ole kirjoituksen pääpointti. Mikä asia jää feministeillä aina
huomioimatta?
Tietenkin kehitysmaalaisen
tuontitavaran suomalaisiin naisiin kohdistama ja jatkuvasti lisääntyvä
väkivalta. Erityisesti seksuaalinen väkivalta. Tietysti tuontitavaran myötä
myös suomalaisiin miehiin, ja erityisesti nuoriin miehiin kohdistuva sadistinen
väkivalta on myös jatkuvasti lisääntynyt mutta feministit eivät tunnu siitä
tippaakaan välittävän. Eivätkä feministit avaudu julkisuudessa tästä
lisääntyvästä tuontiväkivallasta.
Lisäksi
feministeiltä jää aina huomioimatta se, että tuo kyseinen islamilainen tuontitavara
noudattaa lähtömaansa tapoja eli pakottaa naisensa kulkemaan Säkkivälineen
mannekiinina ja kuskaa tyttäriään lähtömaahan silvottavaksi. Siitä feministit
ovat jatkuvasti hiljaa. Mutta monelle feministille se valittava feminismi on
ammatti ja siinähän kannattaa se valittaminen suunnata siihen turvalliseen
suuntaan joka myös elättää valittavan feministin. Eli suomalaiseen mieheen.
Mutta jos
väkivallasta ollaan huolissaan – niin kuin kuuluu ollakin – niin ollaan sitten
huolissaan kaikesta ja kaikkien tekemästä väkivallasta.
Asiasta
vielä, vaikka feministejä seuraava vituttaakin. En sinänsä syytä ketään mutta
pitkän työkokemukseni pohjalta tunnen tietyn naistyypin. He ovat hankkineet
miehekseen väkivaltaisen kusipään. Ja kun he lopulta pääsevät siitä eroon niin
ei mene kuin pyhätön viikko kuin heillä on samanlainen väkivaltainen kusipää
haarukassa. Ja kyseinen kierre jatkuu ja se saa aikaan sen, että väkivalta
helposti kasaantuu tietyille ihmisille. Ehkä vakka löytää siinä kantensa.
Haittamaahanmuuttajan tekemää
väkivaltaa ei saa yleistää. Suomalaisen miehen kohdalla yleistäminen on suotavaa.