Poliisihan piti – taas kertaalleen – tiedotustilaisuuden jonka sisältö oli täysin ennalta arvattavissa. Uutinen asiasta kertoo:
Poliisin mukaan alaikäisten tekemät
väkivaltarikokset ovat peräti kolminkertaistuneet vuoteen 2015 verrattuna.
Erityisen hälyttävä tilanne on alle 15-vuotiaiden osalla.
Ei yllätä. Ei mitään uutta. Varsinaisessa uutisessa
eräs olennainen (mikähän se mahtaisi olla) seikka jätetään kertomatta mutta kun
seuraa tiedotustilaisuuden raporttia niin toki siellä sanotaan että
tuontitavaran osuus tässä on hälyttävän suuri.
Ja se pysyy hälyttävän suurena, mikäli nykyisiä
”keinoja” jatkossakin käytetään. Poliisi sinänsä on ajan tasalla:
Kysytään, mitä konkreettisia pakkokeinoja
poliisi kaipaa alle 15-vuotiaiden nuorten rikosten selvittämiseksi.
- Näitä samoja, mitä 15 vuotta
täyttäneille, Heinikari sanoi Helsingin poliisista.
Hän tarkoittaa näillä siis pidättämistä,
vangitsemista ja matkustuskieltoa.
En epäile, etteikö hyvin monen poliisin mielessä olisi
myös ajatus rikoksentekijän ja hänen perheittensä karkoittamisesta mutta sen
ääneen sanominen tietysti tietää vieläkin uraitsemurhaa. Mutta yksi asia oman
toimialani näkyvinkkelistä pisti tilaisuudessa silmään:
Poliisi: Nuorten hatkamatkoilla tapahtuu
synkkiä asioita
Heinikarin mukaan se on todella
huolestuttavaa, kun alle 15-vuotias karkaa lastensuojelulaitoksesta.
- He ajautuivat huumerikosten ja
hyväksikäytön maailmaan, Heinikari sanoi.
- Se, mitä hatkamatkoilla tapahtuu, on
synkkää, Heinikari kertoi.
Totta, mutta vain osittain. Kas kun
lastensuojelulaitosten työntekijöiden toimivalta – kiitos innokkaiden
lakimiesten – on riisuttu nollaan niin sitä huumeitten käyttöä on kyllä niissä
laitoksissakin hälyttävissä määrin. Eikä sille oikein mahda mitään. Ne nuoret
ovat jo valmiiksi pilalla ennen sitä hatkaamista.
Ja kyseiset laitokset joutuvat nykyisin turvautumaan
poliisin apuun likimain kaikissa rajoittamistilanteissa koska omat valtuudet
eivät enää riitä. Tiedossa myös on, että poliisi on tällaiseen touhuun täysin
kyllästynyt.
Keskustelussa on noussut esille myös ajatus nuorille
tarkoitetuista suljetuista laitoksista. Hyvä idea sinänsä. Sinänsä on jo laitoksia joissa on suljettuja osastoja, mutta niitten sijoitusajat ovat
suhteellisen lyhyitä eikä siellä henkilökunnan valtuudet juurikaan eroa muista
osastoista.
Mutta ajatus suljetuista laitoksista herättää
kysymyksen jota alan ulkopuolinen ei ehkä heti älyä miettiä. Eli: mistä niihin
suljettuihin laitoksiin löytyisi sopivat työntekijät? Lastensuojelu – niin kuin
sosiaaliala yleensäkin – on hyvin naisvaltainen. Ja naisvaltaisuuden määrä
kasvaa, sillä ala pyrkii täydelliseen sosionomi AMK-pakkoon.
Työ noissa mahdollisissa suljetuissa laitoksissa olisi
sen verran kovaa että sinne tarvittaisiin aivan toisenlaisia työntekijöitä
aivan toisenlaisilla valtuuksilla. Kas kun siellä ei ankarasti pyytäminen enää
riitä.
Löytyykö niitä työntekijöitä? Ja ennen kaikkea
löytyykö niitä valtuuksia?
Noin yleensä ottaen sekä poliisi että lastensuojelu
ovat tämän ”nuoriso”-rikollisuuden kanssa samassa tilanteessa kuin mekaanikko,
jonka käsketään vaihtamaan Mossen moottori työkaluinaan ruuvimeisseli ja kaksi
klemmaria.
Sillä Suomen laki ja suomalainen yhteiskuntajärjestys
ovat tehty suomalaisia varten. Niitten kanssa se jotenkuten toimii. Mutta
kehitysmaalaiselle tuontitavaralle se on lähinnä kuin kanatarha ketulle.
