Mietinpä vaan. Kun mulla käppäukkona sellainen paha tapa on. Jaa että mitä mietin? Tällä kertaa? No näitä pitkän linjan ammattipoliitikkoja vanhoissa valtapuolueissa. Ei niitä, jotka ovat puoluekoneiston huipulla vaan niitä, jotka ovat valittu kiltiksi napinpainajiksi vaaleissa kerta toisensa jälkeen. Tässä tapauksessa erityisesti demareita ja kepulaisia.
Heitä nimittäin saattaa viimeiset vuodet ottaa päähän
ihan oikeasti. Kas kun he aloittivat poliittisen uransa silloin, kun oltiin
siirrytty siihen Konsensus-Suomeen. Jossa politiikka oikeastaan loppui pitkäksi
aikaa ja siirryttiin puhtaasti ammattipoliitikkojen aikaan. Valtiomiehiä ei
ollut sotkemassa hyvää konsensusta.
Asiathan menivät varsin mukavasti ja yksinkertaisesti.
Vaaleissa kaksi suurta muodosti hallituksen ja se kolmas suuri jäi oppositioon
lepovuoroon. Vähän niin kuin vanhassa armeijan divisioonaorganisaatiossa jossa
oli kaksi rykmenttiä edessä ja yksi reservissä. Poliittiset erot eivät olleet loppujen
lopuksi suuren suuria ja miksi olisivat olleet kun kaikki olivat ammattilaisia
jotka pelasivat samaa liigaa. Tietysti hallitukseen piti ottaa
kiilapojiksi/tytöiksi niitä todellisuudesta täysin irtaantuneita pienempiä
puolueita mutta ne eivät päässeet haittaamaan tahtia. Ja rivikansanedustajalla
oli turvattu ammatti.
Seuraavissa vaaleissa sitten yksi suurista kärsi miedon
vaalitappion ja jäi vuorollaan lepäilemään oppositioon. Mutta tärkeintä oli
että pääosa ammattipoliitikkojen työpaikoista säilyi.
Mutta sitten tulivat ne perkeleen persut. Eivät ne
Soinin persut, joka oli Soinin ikioma show vaan ne myöhemmin tulleet oikeat
persut. Jotka tulivat hiekkalaatikon ulkopuolelta. Jotka olivat kerettiläisiä.
Jotka veivät – perkele – viidesosan kakusta.
Ja jotka toimivat täysin tuomittavasti. Kas kun vanha
ammattipoliitikko ajatteli ”kuinka voin varmistaa poliittisen urani turvatun
jatkumisen” niin persut eivät edes ajatelleet niin vaan sanoivat jopa ääneen
että ”tässä maassa on tiettyjä epäkohtia, jotka on pakko korjata”.
Eiväthän ne vielä pitkälle ole päässeet, mutta ovat tuoneet – piru vie –
politiikan takaisin politiikkaan.
Niinpä pitkän linjan ammattipoliitikkokin joutuu näyttelemään
että hän välittäisi äänestäjästään. Ja kuinka? No, eihän hänellä ole muuta
vaihtoehtoa kuin hampaat irvessä vaatia että täysin samanlainen vekselivetoinen
ja tuhoon johtava linja maassa säilyisi. Eli luvataan toisten tienaamaa rahaa
joillekin toisille, lainataan loput ja toivotaan, että tilanne säilyisi
samanlaisena täältä ikuisuuteen. Ja ammattipoliitikon oli jopa pakko osallistua
siihen vaalien jälkeiseen natsijahtiin vaikka tiesi sen olevan nimenomaan niiden
maailmasta vieraantuneiden masinoimaa ja parodiahorisontin täysin ylittävää.
Ei ole ihme että valtapuolueiden ammattipoliitikot inhoavat
persuja. Kas kun ne menivät sotkemaan valmiin ja turvallisen pakan. Ja samalla
uhkaavat ammattipoliitikon saavutettuja etuja. Ei niihin jumalauta saa koskea.
Niistä on pidettävä kiinni. Vaikka niitä
puolustaessaan ammattipoliitikko saattaakin kotona peiliin katsoessaan tuntea
itsensä pelleksi.
Oikeastaan minulla käy heitä hieman sääliksi. Vaikka
olenkin heihin verrattuna persaukinen reppana niin olenhan sentään voinut
säilyttää moraalisen selkärankani.
