Mennään vaihteeksi jonnekin aivan muualle. Postaus koskee niitä elämän pieniä suuria asioita joita ainakin osa lukijoista on varmasti kokenut. Ja se pieni suuri asia on kamiina. Nyt ei puhuta kodin keskuslämmityksestä vaan siitä kun väsynyt vaeltaja saapuu syrjäiseen autiotupaan. Jos siellä ei ole muita niin se on tietenkin kylmä ja sitten tarvitsee hakea liiteristä puita. Tai hyvin usein on niin että edellinen autiotuvassa majoittunut on hyvän vaellustavan mukaan jättänyt tupaan telineellisen polttopuita.
Siitä
sitten vaan hieman kiehisiä vuolemaan ellei niitä ole jo valmiiksi tehty ja
tulet kamiinaan. Se kun on sellainen mukava lämmönlähde että se alkaa lämmittää
tupaa varsin nopeasti. Siinä tulien palaessa voi purkaa rinkasta laverille kenttäpatjan
sekä makuupussin ja sen jälkeen lisätä hieman puita. Tuvan lämmitessä sitten on
aika ottaa rinkasta evästä. Mukana on tietysti Trangia mutta yleensä
autiotuvissa on kaksipisteinen kaasuliesi johon on hyvä laittaa vesi kiehumaan.
Tietysti kamiinankin päällä voi ruuan lämmittää.
Tässä
vaiheessa tupa alkaa olla lämmennyt. On aika lisätä taas hieman puita. Riippuen
siitä, kuinka kylmästä kelistä tupaan tulee. Vuorossa on ruuan laitto. Se
perussapuska, johon totuin vaelluksilla ei ole kovin erähifiä eli se sisälsi
lihalientä, pikamakaroonia sekä säilykelihaa ynnä näkkileipää jonka päälle
sulatejuustoa. Siinä muonaa sapuskoidessa kamiina antaa tulenrätinässä omat
ääniefektit johon ei kaipaa lisäksi radiota eikä mitään muutakaan.
Tietysti
kamiinan lämmittäminen on taitolaji. Olen eräänkin kerran törmännyt
autiotuvissa porukoihin jotka eivät osaa lopettaa puiden lappamista ja
lopputuloksena tupa on sitten sauna. Jolloin tuvan ovi on aukaistava ja kun se
tapahtuu tietysti pahimpaan mäkäräaikaan niin sehän ei suinkaan tunnelmaa
nosta. Kas eihän mäkärässä mitään vikaa sinänsä ole mutta kun se tuo aina
miljoona serkkuaankin paikalle.
Mutta kun
kamiina on lämmitetty oikein, niin kulkija voi hyvin mielin mennä laverille
makuupussinsa sisälle. Saaden parhaat mahdolliset yöunet. Ja seuraavana aamuna
kamiina tulee taas lämmittää, koska se ei pidä lämpöään kovin kauan. Hyviin
tapoihin kuuluu tietysti hakea seuraavalle kulkijalle valmiit puut.
Sitten on
tietysti se telttakamiinakin. Puolijoukkueteltassa, mikä on intin käyneille
miehille tuttu. Ei se majoitus mitään hotellia tarjoa, mutta omanlaistansa
mukavuutta kumminkin. Ainakin se hakkaa kevyesti poterossa värjöttelemisen.
Sehän oli
aikanaan oikeastaan suomalaisten salainen ase. Ja täällä siviilissäkin kamiina
on niitä elämän pieniä suuria asioita.
