Helsinki, nykypäivä…
Vanha tuttavamme Epäilyksen Piru leijaili
erään varsin arvokkaan helsinkiläisen huoneiston katossa ja katseli muuatta keski-ikäistä
naista joka oli tietokoneellaan. Kyseinen nainen kuului siihen ihmisryhmään joka
oli vieläkin sitä mieltä että kaikki Suomeen saapuneet kehitysmaalaiset nuoret
jätkät olivat aidosti hädänalaisia pakolaisia ja heille tuli ilman muuta antaa oleskeluoikeus
ja sitä myötä ikuinen elatusautomaatti. Vaikka reaalimaailma oli näyttänyt iät
ja ajat aivan muuta. Itse asiassa nainen vaahtosi asiasta juuri nytkin tietokoneellaan.
Epäilyksen Piru olisi kovin mielellään
halunnut kysyä naiselta että miksi vieläkin uskot tuohon. Ehkä se olisi kysynyt
tamperelaisittain että ookkonää vähän tyhymä. Mutta se ei pystynyt. Se ei ollut
mahdollista. Sillä kyseinen nainen kuului myös siihen ihmisryhmään joka oli totaalisesti
sulkenut mielensä reaalimaailmalta. Niinpä Epäilyksen Piru ei pystynyt saamaan
siihen minkäänlaista kontaktia. Se pystyi vain arvailemaan.
Se nainen olisi tietysti sanonut heti
alkuun sen vanhan hokeman että ”kyllä meillä on varaa”. No, sehän olisi sinänsä
hyvin ymmärrettävää sillä kyseinen nainen ei ollut eläissään maksanut
ensimmäistäkään nettoveropenniä, eikä hän edes ymmärtänyt että mistä ne
verorahat itse asiassa tulevat. Hänelle valtiolla oli aina varaa. Ainakin
noiden kehitysmaalaisten elättämiseen. Plus tietysti hänen itsensä mukavaan
elättämiseen.
Ehkä naisen järjettömän toiminnan syynä
oli myös se, että hän aivan oikeasti uskoi siihen epistolaan mitä oli kauan
aikaa julistanut. Uskoi siihen, että joka ainoa kehitysmaalainen oli aivan
oikeasti hädänalainen pakolainen. Se vaati tietysti valtavan määrän itselleen
valehtelun kykyä. Ja kykyä olla välittämättä siitä, mitä ne jätkät
suomalaisille tekivät. Mutta sehän ei ollut tuolle ihmistyypille enää vika,
vaan ominaisuus.
Luonnollisesti hän uskoi siihen hänen
piireissään muodikkaaseen asiaan että jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.
Eli jos et kannata äärisuvaitsevaisuutta, niin olet äärioikeistolainen. Eli
siis natsi. Tosin kyseinen nainen ei oikein hahmottanut sitä että mitä natsi ja
mitä äärioikeistolainen oikeastaan olivat mutta sehän ei häntä häirinnyt.
Natsiolkiukkoon oli aina niin mukava turvautua. Sitä kun ei tarvinnut koskaan perustella.
Varsin todennäköisesti kyseessä oli myös
ego. Kun oli selittänyt jotain valheellista ja vaarallista vuosikymmeniä niin harvalla
oli pokkaa todeta että olen ollut koko ajan väärässä. Ja tuo nainen ei sitä
ainakaan tunnustaisi. Ei hän kestäisi kasvojensa menetystä. Ehkä hän jopa
tajuaisi että hänen koko aikuisikänsä ura pohjautui vain ja ainoastaan siihen
että hän vaahtosi toisten keksimiä hysteerisiä ja reaalimaailmasta täysin
irroitettuja lauseita jotka hän oli omaksunut yhtään kyseenalaistamatta tai
edes miettimättä. Eikä hänestä koskaan olisi mihinkään muuhun. Ei hän osaisi
tehdä mitään varsinaista työtä. Siksi hän jatkaisi, eläen siinä lottovoitossa
jonka nykyinen yhteiskunta oli hänelle ja hänen kaltaisilleen tarjonnut.
Mutta nuo kaikki olivat vain arvailuja.
Sillä Epäilyksen Piru ei pääsisi kyseisen naisen eikä monen muun samanlaisen ihmisen
– pääosin naisten – ajatuksen muurin läpi. Muutenhan asia olisi Epäilyksen
Pirulle sinänsä varsin yhdentekevä. Mutta kun juuri tuon kaltaisten ihmisten
aikaansaaman lainsäädännön vuoksi Suomen rajat vuosivat kuin seula.
Epäilyksen Piru toivoi hartaasti että
nykyinen hallitus ymmärtäisi ja pystyisi ottamaan huomattavasti kovemmat keinot
käyttöön. Sillä se tunsi suomalaisia kohtaan tiettyä lukkarinrakkautta. Kovasti
vittumaisessa ihmiskunnassa suomalaiset olivat kuitenkin varsin mukavaa ja
jokseenkin järkevää porukkaa. Se ei halunnut Suomen muuttuvan kehitysmaaksi. Niin
kuin Suomen naapurimaa Ruotsi oli hyvää vauhtia muuttumassa.
Epäilyksen Piru poistui paikalta ja
ihmetteli näitä läntisiä yhteiskuntia. Se oli tuhansia vuosia vanha mutta vasta
viime vuosikymmeninä se oli kohdannut noiden yhteiskuntien halun
kollektiiviseen itsemurhaan. Halun, josta oli tehty suoranainen itseisarvo,
jota ei saanut kiistää.
Mikä hitto niitä oikein vaivasi?