Vähänköehkäopistollinen Keskussairaala, Hömpstad, Pinnanmaa, nykypäivä…
Vähänköehkäopistollisen Keskussairaalan
ylimmän aivoräätälin Veikko Vopakin työhuoneessa istui hänen lisäkseen kaksi noin
65-vuotista kovasti huolestunutta henkilöä. Mies ja nainen, aviopari, nimiltään
Tsooseppi ja Kukkamaaria Pärlä. Työhuoneen ikkunasta näkyi seinän takana oleva
toimenpidehuone jossa oli sänkyyn sidottuna noin 35-vuotias mies. Hän oli heidän
poikansa Ruupertti. Kyseinen Ruupertti noitui pahasti ja lupasi kostoa kun irti
pääsisi.
Sinänsä yliopistoelämän näivettämällä
Ruupertilla olisi vihankostajan ura päättynyt lyhyeen, sillä hän oli ollut pitkästä
aikaa käymässä vanhempiensa kotona Vökellysveden kunnassa ja heidän
toivomuksestaan hänet oli kaapannut Käppäukkojen Kaappauspalvelu ja vienyt
sairaalaan. Tarinan tausta oli kieltämättä traaginen. Ruupertti oli ollut
aikanaan ihan kunnon poika. Mutta sitten
hän oli tehnyt virheistä ehkä suurimman ja mennyt Helsingin Yliopistoon
lukemaan yhteiskuntateologiaa ja akateemista käsitehässimistä. Tsooseppi Pärlä
oli kertonut pojan muuttumisesta Veikko Vopakille:
- Niin… ei siinä mennyt kuin vuosi…
pojasta tuli vihervasemmistolainen… ja vielä oikein sellainen nykyajan
umpimielinen vihervasemmistolainen… ja sitä myötä ketku, valehtelija, nilkki,
itseään täynnä oleva narsistinen mulkku ja yleensäkin sellainen joka oli
jatkuvasti kusemassa kaiken perinteisen päälle. Erityisesti hän oppi vihaamaan
kaikkea kansallismielisyyttä ja toimii median lausuntoautomaattina joka
tuomitsee natsismina kaiken, mikä ei ole kiihkovihervasemmistolaista. Mitä helvatun
perkuletta hänelle on tapahtunut? Pystyykö häntä vielä auttamaan?
Veikko Vopakin työryhmä oli tehnyt
tarkkoja tutkimuksia jotka vahvistivat Vopakin oletuksen pojan tilasta:
- Tilannehan on se, että pojallanne ei ole
enää ollenkaan moraalista selkärankaa ja sen myötä häneltä on hävinnyt myös
omatunto. Tavallisella ihmisellä sellainen on aina. On tietysti joitain
poikkeuksia joille sellaista ei kasva koskaan. On hyvin todennäköistä, että
poikanne moraalinen selkäranka on siellä Helsingissä alkanut näivettyä ja
silloin kyseinen elin on itse irrottautunut hänestä ennen kuin se olisi
kuihtunut kokonaan. Moraalinen selkärankahan on eräänlainen läränormaalia
säteilyä sisältävä sähkömagneettinen elin joka on välttämätön ihmisen
pysymiseen tolkuissaan. Jos pojallanne on aikaisemmin ollut moraalinen
selkäranka niin voimme suorittaa elinsiirron jolla häneen istutetaan uusi.
Tsooseppi kysyi.
- Mikä tuon aiheuttaa? Miksi poikamme moraalinen
selkäranka alkoi näivettyä?
- Syynä on vihervasemmistolainen
ajatusödeema. Joillakin on se jo syntyessään. Muilla ihmisillä normaalitapauksessa
moraalinen selkäranka torjuu kyseisen sairauden. Jostain syystä kaikilla ihmisillä
ei vaan ole ollut tarvittavaa vastustuskykyä. Ehkä poikanne siirtyi tolkullisesta
ympäristöstä yliopistoon – jossa ajatusödeema erityisesti leviää – liian
nuorena ja kokemattomana. Mutta poikanne tilanne ei ole toivoton. Jos
pojallanne on ollut moraalinen selkäranka niin voimme suorittaa elinsiirron jossa
häneen istutetaan uusi.
Nyt kysyi puolestaan Kukkamaaria:
- Mutta mistä sellaisen saa? Ei kai
sellaiseen ole luovuttajia?
Vopakki vastasi toivoa luovalla hymyllä:
- Itse asiassa niitä vaeltaa nimenomaan
täällä Pinnanmaan syrjäisemmillä seuduilla. Ne ovat juuri niitä moraalisia
selkärankoja jotka ovat paenneet uhkaavaa näivettymistä ja pyrkineet
mahdollisimman turvalliseen ja selväjärkiseen ympäristöön. Meillä on avustajia
– erityisesti Pinnanmaan metsästäjistä – jotka ottavat näitä ihmiselle
välttämättömiä elimiä kiinni. Itse asiassa meillä on tälläkin hetkellä muutama
etsintäpartio etsimässä pojallenne sopivaa siirrettä. He ovat vapaaehtoisia,
jotka ottavat ihmisten hyvinvoinnin tosissaan ja toimivat voimiaan sekä
vaivojaan säästämättä.
*
Samaan aikaan Huitsinnevadan Örnätjärvellä,
Lärväisen Ryyn lahdessa:
Moraalisen selkärangan etsintäpartio johon
kuuluivat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis ajoivat Punaisella Nissanillaan
erään Örnätjärven rannalla sijaitsevan kesämökin pihalle. Vastassa oli mökin
omistaja ja Huitsinnevadan Sumuntiivistämössä työskentelevä Hjalmar Löpö joka
oli soittanut miehille. Ykä sanoi autosta noustessaan:
- Morjesta ja kiitos soitosta. Onko varma
havainto?
- Siellähän se, meidän saunassa. Nehän
viihtyy lämpimässä ja kosteassa. Ja minä laitoin sen vasta lämpiämään että
taitaa olla just ruumiinlämpöistä siellä.
- Mikäs siinä sitten, mennään kattomaan.
Ja siellähän se oli. Leijaili hiljakseen
saunan seinustalla:
- No ei sitten muuta kuin toimeksi vaan.
- Jep. Vähänköehkäopistollisessa
Keskussairaalassa on potilas joka tarvitsee kipeästi tätä siirrettä.
Lötjösellä oli selässään kannettava
läränormatiivinen kärsöräättöri jonka hän vei moraalisen selkärangan alapuolelle,
painoi käynnistysnappia ja leijuva olento imaistiin nätisti ylläpitosäiliöön
jossa se pärjäsi oikein mukavasti.
Etsintäpartio kiitti vielä Löpöä, hyppäsi
autoon ja lähti eteenpäin. Lötjönen ajoi ja Ykä soitti samantien sairaalaan:
- Vopakki.
- Perskeles, terve. Meillä on siirre nyt
tallessa ja tullaan sinnepäin. Sanokaa että ovat valmiudessa. Eihän tästä aja
sinne tuntiakaan.
- Hienoa. Aikaa ei ole haaskattavana.
Suuret kiitokset teille.
Ykä lopetti puhelun ja sanoi vielä
Lötjöselle:
- No niin, lyöhän lämä tiskiin.
Saastutettu tarvitsee pikaista apua.
Vähänköehkäopistollinen Keskussairaala,
toimenpidehuone…
Potilas oli nukutettu että hänessä oleva
vihervasemmistolainen ajatusödeema ei pyrkisi estämään hoito-operaatiota. Hän
makasi mahallaan toimepidepöydällä yläruumis paljaana. Kaksi rumaa käppäukkoa
saapui paikalle, Lötjönen otti läränormaalin kärsöräättörin syliinsä, Ykä
puolestaan siirsi sen varsinaisen kärsäosan potilaan selkärangan yläpuolelle ja
Lötjönen painoi käynnistysnappia.
Moraalinen selkäranka tuli ulos
ylläpitosäiliöstä ja vaistosi heti potilaan. Oli selvää että potilaalla oli
joskus aikaisemmin ollut moraalinen selkäranka sillä täysin menetettyjä
tapauksia tuo leijuva entiteetti olisi hylkinyt ja paennut. Nyt se asettui
potilaan selkärangan suuntaisesti ja upotti itsensä potilaan sisälle. Samaan
aikaan Veikko Vopakki seurasi tarkasti pröntkeniittisen laitteiston näyttöä. Ei
mennyt kuin minuutti kun hän sanoi helpottuneena:
- Moraalinen selkäranka on täydellisesti kiinnittynyt
potilaaseen. Minkäänlaisia hylkimisreaktioita ei ole.
Ykä ja Lötjönen poistuivat takaisin
Örnätjärvelle. Kolme päivää myöhemmin Vopakki vielä soitti:
- Ripeän toimintanne ansiosta potilas
kuntoutuu täydellisesti. Häntä pidettiin tajuttumana vielä muutaman tunnin ja
sen aikana moraalinen selkäranka hävitti vihervasemmistolaisen ajatusödeeman täydellisesti.
Pröntkeniittinen laitteisto osoittaa että myös omatunto on alkanut muodostua hyvin
nopeasti.
- Potilas itse on kiitollinen
operaatiosta. Hän sanoo, että tuntee heränneensä vuosien mittaisesta
silakanhajuisesta sumusta. Kehuu vielä vihapuhuvansa monta hysteerikkoa entistäkin
hysteerisemmäksi ja sanoo ettei aio poistua Pinnanmaalta enää koskaan. Pidämme
potilaan tilasta huolta parantavalla antiveganiittisella ruokavaliolla.
Ykä kysäisi:
- Edelleenkin Huitsinnevadan Ase &
Mätön parantavia kevyteväitä?
- Juuri niitä. Anskumä katon… joo, hetken
päästä hänelle tarjoillaan ”lehtorin kiusaus”:
Puhelun päätyttyä Ykä soitti Lötjöselle ja
kertoi ilahduttavat uutiset. Molemmat käppäukot tuumivat että kyllä yksi
aidoimmista ilon aiheista on se, kun voi onnistuneesti auttaa toista ihmistä
hädässä. Ja niinhän täällä Pinnanmaalla tehtiin. Täällä ei hipit hillu, anarkistit
askartele eikä ajatusödeema saastuta ihmisiä.