Niin kuin lukija tietää, ollaan Ranskassa oltu muutama päivä täydessä kaaoksessa ja viittä vaille sisällissodassa. Kaava on edellisistä kerroista tuttu eli etnisesti edistykselliset ja nimenomaan islamilaiset ovat päättäneet porukalla panna paikat paskaksi ja palamaan. Kas kun se on sille porukalle luontaista.
Valtamediamme näkee asiat toisin – tutun kaavan mukaan
– ja se vähä mitä se noista väkivaltaisista mellakoista on uutisoinut onkin
taas kerran ”rakenteellisen rasismin ja poliisiväkivallan aikaansaamia
mielenilmauksia”.
Itse olen asioita jonkun verran seurannut ja miettinyt
että koskas täällä länsimaissa tapahtuu sellainen islamilaisten aikaansaama
mielenilmaus jossa marssitaan nätisti kulkueessa ja julistetaan:
- Emme halua väkivaltaa.
- Emme halua ryöstelyä.
- Emme halua tuhopolttoja.
- Emme halua järkyttää meidät
vastaanottaneen maan yhteiskuntarauhaa omilla tavoillamme.
- Haluamme sopeutua täysin meidät
vastaanottaneen maan yhteiskuntaan nimenomaan sen ehdoilla ja tavoilla.
- Me emme vaadi hyväksyntää hyväksynnän
takia vaan haluamme ansaita hyväksyntänne.
Mutta eihän sellaista tule. Tyttölapsillakin kasvaa
parta odotellessa. Tiettyjen kansojen ja varsinkin tietyn uskonnon kohdalla väkivaltainen
riehuminen ei ole vika, vaan ominaisuus. Ja miksei olisi, koska sen lössin
vastaanottaneet maat ovat voimakkaasti painottaneet että teillä on oikeus
kieleenne ja kulttuuriinne. Ei sitä tartte mihinkään muuttaa. Kas kun islam is religion of peace. Ja te olette yhtäaikaa
voimavara ja velvollisuus.
Olen aikaisemminkin miettinyt että saako noiden
kansojen uskonto ne riehumaan, vai ovatko nuo kansat sellaisia että ne ovat
tietoisesti valinneet itselleen uskonnon joka antaa hyvän syyn riehua?
Lopputuloksen kannaltahan se on tietysti ihan yksmonta.
Harmi, ettei tässä blogissa ole enää gallup-mahdollisuutta.
Jos olisi, laittaisin pystyyn gallupin jossa veikattaisiin missä Euroopan
maassa ylitetään Libanon-kynnys ensimmäisenä ja alkaa laajamittainen tappaminen.
1. Ranska
2. Saksa
3. Ruotsi
4. Joku muu, mikä?
Käännös
ranskasta:
Pariisin
keskustassa hiljaisen kadun keskellä vapiseva suomalainen toimittaja selittää,
että Ranskan ongelma on "institutionaalinen rasismi"
Ja muistakaa: Aina vain enemmän äärivihervasemmalle
menevän vihervasemmiston mielestä nuo väkivaltaiset riehujat ovat edelleenkin
samanlaisia pohjoismaalaisia lällydemareita kuin mekin. Me olemme vain kohdelleet
heitä huonosti.
Ja tulee vielä muistuttaa siitä, että jos maa on
sodassa ja kiistää olevansa sodassa niin se maa häviää sen sodan vaikka
hyökkääjä olisi paljon heikompi.