Helsinki, eräs ministeriö, nykypäivä…
Naispuolinen ministeri oli ottanut vastaan
mielenkiintoisen vieraan jonka saapumista hän oli odottanut jännityksellä.
Vierasta varten oli tietysti varattu hieman kestitystäkin. Kahvia ja kampaviinereitä.
Vieras sanoi olevansa liikkeellä autolla joten ministeriviinat pysyivät
piilossa.
Kyseinen vieras oli nimeltään Reiska
Auervaara ja ministerin saamien ennakkotietojen mukaan hän edusti ulkomaalaista
vihreisiin innovaatioihin erikoistunutta International Climatesting-yhtiötä
joka oli esittänyt halunsa toimia yhteistyössä Suomen valtion kanssa. Yhtiö oli
ilmoittanut osaltaan kantavansa globaalia ilmastovastuuta ja ottanut sen vuoksi
yhteyttä nimenomaan Suomeen jonka mielsi kantavan sitä samaa vastuuta paremmin
kuin ehkä mikään valtio. Ministeri aloitti:
- Noin… minä olen saanut kyllä alustavat
speksit ja tarjouksenne vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Mutta jos
käytäisiin nämä tässä vielä läpi.
- Ilman muuta.International
Climatesting ei tarjoa Suomelle mitään välitöntä teollisuutta vaan osaamista
joka voi poikia sitä teollisuutta. Ja lisäksi toimimme vastuullisen
ilmastoajattelun opettajina. Jos käyn läpi nämä kaksi kohtaa?
- Ilman muuta. Kuuntelen mielelläni.
- Ensimmäiseksi me kartoitamme vihreitä
innovaatioita ympäri maailmaa, arvioimme niiden onnistumisen mahdollisuuden ja
ryhdymme sen jälkeen lobbaamaan kyseisiä innovaattoreita tai niitä tekeviä
yhtiöitä niin että ne suuntaavat huomionsa nimenomaan Suomeen. Me emme siis varsinaisesti tee. Me etsimme. Tässä Suomella
on selvä kilpailuetu. Suomi pystyy rahoittamaan näitä innovaatioita silloin kun
toiset vielä harkitsevat ja pystyy näin ollen nappaamaan toisilta valtiolta
palan suun edestä, jos vertausta käyttää.
- Tuo kuulostaa kyllä erinomaiselta.
Meillä itsellämme ei välttämättä ole tuollaista, no, innovaatioharavointikykyä.
- Se on totta. Ja se harava voi poikia
Suomelle valtavat voitot sekä paremman vihreän tulevaisuuden. Ja meillä on
tietysti takuu. Me takaamme, että haravoimme.
- Se takuu lisää luottamusta entisestään. Entäs
se opetuspuoli? Varsinainen opetus meillä on kyllä varattu koululaitokselle joka
on hyvinkin ilmastovastuullinen.
- Koulutus kohdistuukin aikuisiin eli
kyseessä on julkisen sektorin työntekijöille suunnattu vastuupassi joka opettaa
oikeaan ilmastoajatteluun. Koulutus koostuu netissä tehtävästä etäopetuksesta
ja tentistä. Tentin läpäisseet saavat vastuupassin sekä pinssin joka kertoo
heidän olevan ilmastovastuullinen yksilö.
- Loistavaa! Tuo laitetaan pakolliseksi
koko julkiselle sektorille! Mutta käydään vielä läpi se hinta.
- Hinta on nimellisesti korkea mutta
käytännössä ei eli sopimus maksaa Suomen valtiolle 77 miljoonaa euroa. Mutta
kysehän on hyvästä, välttämättömästä ja väistämättömästä asiasta ja lisäksi
työmme voi poikia valtiolle miljardien vihreät investoinnit. Koulutuksen hinta
on taas 77 euroa luento, 77 euroa testi ja 77 euroa myönnetty ilmastopassi. Per
työntekijä siis. Ja tulee muistaa että tarjous on oikeastaan alimitoitettu ja sen
hyväksyminen on kiireellistä että sen saa mainitulla hinnalla.
- Täsmennättekö?
- Hallitushan on vaihtumassa. Kuinka se suhtautuu tarjoukseemme on arvoitus.
Toimitusministeriö ehtii hyväksyä tarjouksemme. Kas onhan selvää että moni
muukin valtio olisi kiinnostunut osaamisestamme. Mutta me haluamme satsata
nimenomaan Suomeen.
- Kiitän arvostuksenne osoituksesta.
Sopimus on valmiina huomenna iltapäivällä.
- Niin joo, siihen sopimukseen pitää saada
vielä eräs pykälä.
- Minkälainen pykälä?
- Ihan tekijänoikeuspykälä. Kas kun vastuupassistamme
tulee laajempi tieto niin voi olla, että muut yrittäjät tarjoavat teille
samansisältöistä materiaalia. Kaikenlaisia huijareita on liikkeellä. Sopimuksessa
tulee olla että vain meidän koulutuksemme kelpaa.
- Sehän on selvä. Emmehän me halua kaikenlaisia
lobbareita rahastamaan hyvällä asialla. Tavataan huomenna sopimuksen allekirjoituksen
merkeissä. Jaa niin pankkitiedothan meillä jo on, mutta mikä olisi se firmanne
osoite? Se tarvitaan sopimukseen.
- P.O. Box 28762TiiTyy, Nassau, Bahama.
- Huomiseen.
- Huomiseen.
Kun Reiska poistui työhuoneesta niin
ministeri pyyhkäisi silmäkulmastaan pienen kyyneleen. Oli jotenkin niin
lohduttavaa että oli olemassa vastuullisia yrityksiä jotka eivät pyrkineet
pelkkään riistämiseen. Poistuttuaan ministeriön tiloista Reiska kaivoi kännykän
ja soitti kaverilleen sekä yhtiökumppanilleen Arskalle.
- Morjens, Reiska. Miten meni?
- Täydestä kuin hiilinieluyksiköt. Ja sinä
kun epäilit sitä että Reilun Reiskan Automyynnin nimeä ei kannattanut vaihtaa
ja siirtää toiminta ulkomaille. Mitenkäs sen opetusmateriaalin kanssa on?
- No sehän on valmis. Pistin siskonpojan asialle.
Se on lukion toisella ja eihän sillä mennyt kuin pari päivää. Se keräsi netistä
kaikkein pahimmat ilmastohysteriakliseet ja teki niistä luento- ja
koemateriaalin. Se luentokin on valmis. Siskonpojan tyttöystävä piti sen ja se
tallennettiin. Tytölle vielä pistettiin musta rastaperuukki päähän ja
värjättiin pimu mulatin näköiseksi. Kun on monikulttuuria seassa niin sehän on
vielä makiampaa.
- Loistavaa. Ja sille nuorelleparille
korvataan nähty vaiva kunnolla. Rahalla, eikä innovaatioilla. Huomisen iltapäivän
jälkeen ruvetaan sitten katselemaan porukoillemme lukaaleja Bahamalta.
- Jumala siunakkoon suomalaista viherinnovaatioitten
pakkomiellettä…
Oikein
hyvää alkanutta kesäkuuta kaikille. Ilman vihreitä innovaatioita. Polttakaa
puuta.