Helsinki, nykypäivä…
Sekä suojelupoliisin, keskusrikospoliisin että
puolustusvoimien tiedustelulaitoksen parhaat tutkijat olivat kokoontuneet tilannehuoneeseen.
Harvoin nämä kolme organisaatiota toimivat yhdessä mutta nyt oli kyseessä
selkeä hätätilanne. Olihan niin, että kaikkiaan kuusi Järjestelmäpuolueen
silmäätekevää aivan sieltä kirkkaimmalta huipulta oli vuorokausi aikaisemmin
kaapattu ja he olivat kadonneet jäljettömiin. Heistä ei ollut kuulunut mitään. Ei
yhtään mitään. Nyt täytyi kartoittaa kaikkia vaihtoehtoja. Aukaista
tutkimuslinjoja. Keitä kaappaajat olivat? Mikä oli heidän tavoitteensa. KRP:n
mies sanoi:
- Voisivatko kyseessä olla venäläiset? Maittemme
välit kun kuitenkin ovat pahasti kiristyneet.
Suojelupoliisin mies pudisti päätään:
- Hyvin epätodennäköistä. Sehän olisi selkeästi
sotatoimi. Tuskin ne ottavat sellaista riskiä. Eivätkä ne hyötyisi siitä
mitään.
Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen mies
puolestaan sanoi:
- Eikä isku ole venäläistyyppinen.
Kaikkien silmäätekevien turvamiehet nimittäin lamautettiin ääniaseella. Eikä
venäläisillä ole sellaista. Ei ainakaan turvamiesten kertoman mukaan.
- Mitä he tarkalleen ottaen ovat sanoneet?
- Jokainen on sanonut että he kuulivat
vain jotain joka kuulosti valtavan voimakkaalta Väinämöisen laululta ja heillä
oli tunne, että he upposivat suohon. Sitten meni taju kankaalle ja kaikilla
turvamiehillä oli äly ämpärissä puoli vuorokautta. Sinänsä he olivat fyysisesti
täysin vahingoittumattomia.
- Väinämöisen laulu? Tuohon nostaa
epäillyksi ilman muuta…
- Niin. Pinnanmaan lälläntäiseurakunnan ja
siihen kuuluvat lälläntäiterroristit. Mutta lälläntäiterroristit ovat tähän
mennessä ottaneet heti vastuun kaikista tekemistään piirakkaiskuista. Nyt
heistäkään ei ole kuulunut mitään. Ei lunnasvaatimuksia, ei uhkauksia, ei
mitään. Yö ja usva. Nacht und Nebel.
- Mitä siis voimme tehdä? Meillä ei ole
minkäänlaista johtolankaa. Ja Pinnanmaan viranomaiset eivät auta. Viimeksi kun
etsimme lälläntäiterroristeja niin paikallinen poliisi antoi meille
johtolankoja joiden perusteella automme ajoivat akseleita myöten suohon. Olivat
vielä perkeleet laittaneet tienviitat miten sattuu ja jotenkin vielä onnistuneet
sotkemaan navigaattorinkin. Paikallinen maanviljelijä veti automme traktorilla
ylös. Ja laskutti ihan pirusti.
- Yksi johtolanka on. Se ääniase. Väinämöisen
laulu. Se viittaa läränormaaliin säteilyyn. Ja tiedustelulaitoksen
CASA-koneessa on varusteet joilla havaita se.
- Onhan se sentään jotain. Kone ilmaan ja
heti. Kiertämään kahdeksikkoa Pinnanmaan yllä niin paljon kuin vain löpöä
riittää.
*
Pinnanmaa, Lällävesi, tuntematon paikka.
Kuusi Järjestelmäpuolueen silmäätekevää
oli kauhuissaan. Heidät oltiin kaikki sidottu tuoleihin eivätkä he tienneet
missä olivat. He muistivat vain kuulleensa jotain ihme laulua, tunteneet
uppoavansa suohon vaikka olivat kaupungissa ja sitten menettäneet tajuntansa. Sitten
heidän päästään repäistiin huppu pois. He olivat jonkinlaisessa suuressa
korsussa. Ja korsussa oli kymmenkunta aseistautunutta kommandopipoista miestä.
Yksi silmäätekevistä uskaltautui kysymään:
- Mitä… mitä te haluatte… mitä te aiotte
tehdä meille?
Yksi kommandopipoisista miehistä vastasi:
- Emme me tee teille yhtään mitään. Emme
me ole mitään sadisteja. Muutaman tunnin päästä me kuljetamme teidät takaisin
kotienne lähistölle. Silmät peitettynä tietysti. Ymmärtänette syyn. Sitä ennen
me vain kysymme teiltä muutaman kysymyksen, Ei sen enempää.
Nyt silmäätekevissä saattoi nähdä
helpotuksen. Yksi heistä sanoi:
- No, kysykää toki pois. Minulta vaikka
ensiksi.
Toinen kommandopipoisista vastasi:
- Ehei, rouva. Ei tämä ole mikään lehdistötilaisuus
joista te aina selviätte puhumalla poliittista jargonia eli suomeksi sanottuna
mitään tarkoittamatonta paskaa. Tällä kertaa kysytään kunnolla.
- Mitä? Aiotteko te kiduttaa meitä?
- Emme tietenkään. Tai no, miten sen ottaa…
poliittiselle broilerille kun totuuden puhuminen on kidutusta.
Mies nykäisi pressun pois pöydällä olevan
laitteen päältä.
Silmäätekevät katsoivat kauhuissaan ja
heidän silmänsä laajenivat teevadin kokoisiksi:
- Onko tuo… eihän tuo… ei kai tuo ole…
- Onhan se. Se on ökkötölöhölökötin. Ja se
henkilö, johon sen läränormaali säteily on suunnattu, ei voi valehdella. Hän
itse asiassa puhuu totta mielellään. Mitään salaamatta, mitään pois jättämättä.
Tämä korsu on muuten suojattu sillä tavalla että mikään havaintolaitteisto ei havaitse
läränormaalia säteilyä. Ja muistutan teille että tämä hetken päästä alkava
haastattelusessio menee suorana hyvin laajalle internetiin.
Mies käynnisti ökkötölöhölököttimen ja
totesi:
- No niin, aloitamme haastattelun. Meillä
on teille kysymyksiä haittamaahanmuutosta, ilmastohysteriasta sekä EU:n myötä
täydellisesti menetetystä itsenäisyydestä sekä omasta ja puolueenne osuudesta
siihen.
Niinhän sitä sanotaan että terrorismin
tarkoitus on aiheuttaa kauhua. Tässä tapauksessa se ainakin onnistui. Sillä
niissä korkea-arvoisissa poliittisissa broilereissa joihin lälläntäiterroristit
olivat suunnanneet ökkötölöhölököttimen näkyi paljas, absoluuttinen ja jäätävä
kauhu.
He joutuisivat puhumaan totta.