Jatkoa laajalle levinneeseen, joskaan ei kovin suureen arvostelu- eikä yleisömenestykseen yltäneeseen sarjaan ”Kuinka EU kyykyttää Takahikiän Perähikiää”. Aikaisemmassa jaksossahan lahtaamisen uhka kohdistui metsäkadon nimissä naudanlihaan ja käsikirjoittajat ovat senkin jälkeen panneet parastaan:
Euroopan Unionin alueella ei saa enää pian
myydä tuotteita, jotka ovat aiheuttaneet metsäkatoa. Syynä on metsäkatoasetus,
jonka hyväksymisen puolesta Euroopan parlamentti äänesti keskiviikkona.
EU:ssa saa jatkossa myydä vain tuotteita,
joista on annettu huolellisuusvelvoitteen mukainen vakuutus.
Huolellisuusvelvoite edellyttää, että tuote ei ole peräisin metsäkatoalueelta
eikä se ole heikentänyt metsien tai korvaamattomien aarniometsien tilaa 31.
joulukuuta 2020 jälkeen.
Uudet säännöt koskevat nautakarjaa,
kaakaota, kahvia, palmuöljyä, soijaa, puuta, kumia, puuhiiltä ja painettuja
paperituotteita.
Suomen kohdallahan tämä koskee erityisesti nautakarjaa
sekä puu- ja paperituotteita mikä sinänsä pahimmillaan kyykkää taloutemme. Kyse
on tietysti tulkinnasta. Mikä tuotanto Suomessa aiheuttaa metsäkatoa? Ja
tulkitsijoitahan riittää niin Brysselissä kuin Suomen vihervasemmistossa.
Kysymys hotellin respasta: Onko jossain vaiheessa
odotettavissa taannehtiva metsäkatodirektiivi? Kas kun onhan Suomen pelloista
valtaosa joskus raivattu metsään. Sillähän saataisiinkin taputeltua suomalainen
maanviljelys lopullisesti. Ja ruoka tuotaisiin niistä maista joissa ei metsää
enää olekaan. Jos löydettäisiin jostain rahaa maksaa se tuontiruoka.
Toinen kysymys: Mahtaakohan se metsäkatodirektiivi
koskea niitä tolkuttomia hehtaarimääriä jotka karsitaan niiden toivioenergiaa
tuottavien tuulimyllyjen tieltä? Vai ovatko ne koskematon tabu?
Yleensä ja erikseen voi todeta että Bryssel toimii
niin kuin Moskova neuvostoaikaan. Asiasta tietämättömät utopistit päättävät
asioista koskien alueita joista ne eivät tiedä mitään ja vaativat, että
päätökset pannaan toteen miettimättä seurauksia.
