Tampereen poliisiaseman valvontakeskuksessa oltiin valppaita. Oli saatu vinkkejä. Vihjeitä. Epäilyksiä. Mutta ei mitään kouriintuntuvaa. Ja sehän vasta epäilyttävää olikin. Pinnanmaan Lälläntäiseurakunta ja siihen kuuluva terroristijärjestöksi poliittisesti luokiteltu aktivistisiipi olivat olleet pitkään hiljaa mutta lähestyvät vaalit saivat epäilemään että uusi pelottava terrori-isku oli jälleen tulossa.
Tampereen poliisin yhteiskuntateologisen tutkintonsa vuoksi nopeasti asemaansa ylennyt ylikomisario Emmikki Lirbenlää-Lättänen oli ollut aikanaan paikalla todistamassa erästä lälläntäiterroristien iskua Tampereen rautatieasemalla. Isku oli tyypillinen lälläntäiterroristeille. Ei aseita, ei henkilövahinkoja mutta ainakin 800 tarjottua karjalanpiirakkaa munavoilla ja vähintään saman verran jaettua kansallismielistä vihafaktaa. Emmikki muisti kuinka katkera hän oli silloin. Katkera, koska hän ei voinut käyttää virka-asettaan noihin, no, syöpäläisiin pelkästään sen naurettavan perusteen vuoksi että lälläntäiterroristit eivät varsinaisesti uhanneet niin ihmisiä kuin omaisuutta.
Mutta nyt oltiin erityisen valppaana ja nuo kyseiset aseettomat mutta vaaralliset terrori-iskut tultaisiin estämään. Valvontakeskuksen johtohuoneeseen ryntäsi poliisin atk-asiantuntija mukanaan läppäri ja hän näytti:
- Katsokaas tätä!
Hitto vie. Siellä oli selvästi isku menossa. Ja tapahtuman osoitekin oli viestissä selkeästi. Kuusikymmentä kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Emmikki ei aikaillut vaan komensi:
- Joka ainut partio tuohon osoitteeseen! Ja paras mahdollinen aseistus! Tämä menee yli kaiken muun! Minä lähden itse johtamaan! Ja tielaitoksen jätkiä mukaan. Se on määräys.
Kun partiot olivat edenneet Tampereelta kaksikymmentä kilometriä niin Emmikki sai vranomaisverkosta hälyviestin:
- Niin… jaa ryöstö ja pahoinpitely… kuka on ryöstetty… jaa joku pottunokka… ja etnisesti edistykselliset asialla… no viekööt sairaalaan ja tehköön rikosilmoituksen kun tulee tajuihinsa… ei täältä nyt irtoa… se on uutta normaalia tuo tommonen… ei edes ylitä uutiskunnystä… mutta me olemme terroristien kanssa tekemisissä… äläkä soita enää jos ei mitään sotaa vakavampaa tule!
Kohteessa terrori-iskun luonne paljastui. Lälläntäiterroristit olivat hiekoittaneet luvatta jäisen tien. Ja tuolla tempauksella saivat taatusti sympatiaa vihafakta-ajattelulleen. Taas kerran. Tielaitoksen mies totesi:
- Joo, tää tie olisi aikatalun mukaan hiekoitettu vasta toukokuussa. Tää on täysin luvaton hiekoitus. Ja äkkikatsomalla hiekalla on vielä väärä koostumus.
Emmikki totesi:
- Soittakaa lähimmältä varikolta lakaisukoneita ja pankaa hourimot putsaamaan tie laittomasta hiekasta. Täytyy tapahtua tämän päivän aikana.
Samaan aikaan tuli uusi viesti. Uusi terrori-isku:
Hitto… mitäs tuonne on matkaa… parikymmentä kilometriä…no eikun kaikki sutena sinne.
Terrori-isku oli tapahtunut vanhassa omakotitalossa jossa lälläntäiterroristit olivat korjanneet luvatta erään vanhan eläkeläispariskunnan ulko-oven portaat, hakanneet kymmenen mottia halkoja, tehneet lumityöt ja vielä hiekoittaneet pihan. Hiekoittaneet. Sielläkin. Selvää vittuilua. Täytyi ottaa selvää että saataisiinko keskuskyykytyshallinnosta lupa hajottaa nuo portaat. Ainakin eläkeläisiä tulisi rangaista siitä, että he olivat ottaneet vastaan verotonta työtä. Nuo paatuneet terroristit eivät yhtään ajatelleet uhrejaan. Tai, piru vie, ehkä ne olivat antaneet eläkeläisille kirjekuoren jossa oli vaadittava veroraha käteisenä. Niinhän ne perkeleet olivat tehneet ennenkin.
Itse asiassa nuo eläkeläiset olivat odottamassa heitä. Niillä korjatuilla rappusilla. Mistä ne tiesivät, että poliisi oli tulossa? Ja heillähän oli…
- Meillä olis tässä virkavallan edustajille tarjolla karjalanpiirakoita munavoilla. Niin harvoin täällä noita miekkatakseja kulkee ja ei koskaan noin suurissa määrin. Ottakaapa sheriffit hieman maistiaisia. Me annettiin näitä myös niille miellyttäville miehille jotka auttoivat meitä täällä. Mutta on niitä teillekin vielä yllin kyllin.
Ja kaiken tuon nuo eläkeläiset sanoivat sellainen pirullinen, tietävä hymy kasvoillaan. Emmikillä alkoi raksuttaa. Karjalanpiirakoita munavoilla. Niin kuin niin usein ennenkin. Terrori-iskuissa. Hän otti viranomaisverkon kautta yhteyden Tampereelle:
- Mikä siellä on tilanne?
- No sinähän sanoit ettei soiteta jos ei ole sota kyseessä. Ne lälläntäiterroristit tekivät uuden ja onnistuneen iskun Tampereen rautatieasemalle. Ainakin 2.000 karjalanpiirakkaa munavoilla on jaettu. Ja nyt niillä perkeleillä oli pekoniakin. Sitä ne viattomat ihmiset pistelivät ääntä kohti suupielet rasvassa. Ja samalla jaettiin useita tuhansia esitteitä vihafaktaa. Ja tiedä, perkele että mitä vihafaktaa siellä on vielä sen lisäksi puhuttu.
- No kai te kumminkin otitte ne kiinni?
- Millä väellä? Te olette kaikki siellä hevonvitunkuusessa. Teidät houkuteltiin harhaan!
- No kai siellä vartijoita oli?
- Joo, mutta ne saivat ennen terrori-iskua hälytyksen jonka mukaan kaksi kulkukissaa oli kusemassa parkkipaikalla olevan Teslan konepellille. Totta kai se haiskahtaa, mutta milläs sen todistat vääräksi? Sähköautot ovat ensisijaisia suojelukohteita. Ja nyt ne terroristit ovat jo hyvää vauhtia menossa kohti Pinnanmaata. Ei niitä enää kiinni saa. Jättivät vaan tapansa mukaan paikalle muutaman Hankkijan lippalakin. Niin kuin ennenkin.
Valvontakeskus lähetti Emmikin autoon videota. Siellähän ne tietämättömät kansalaiset natustivat naama hymyntirrissä piirakkaa ja pekonia ja ottivat vastaan vihafaktapropagandaa. Tajuamatta, että heitä käytettiin aseettoman ajatusterrorismin välikappaleina. Ja kun ne vaalitkin olivat tulossa. Voi helvetti.
Ylikomisario Emmikki Lirbenlää-Lättänen kirosi katkerasti. Taas ne perkeleen lälläntäiterroristit onnistuivat. Mutta kerran, vielä kerran ne saataisiin kiinni…
