Huitsinnevadan Örnätjärvellä, tarkemmin sanoen Örnätjärven Erämiesten metsästysmajan rantasaunan kuistilla tupakoi voimasavuke Bostonia kaksi rumaa, kaljua ja höyryävää käppäukkoa. Siinä harjoitti löylyjen välistä vilvoittelaatiota Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka olivat olleet jokavuotisessa hommassa raivaamassa von tööpel-aukkoja metsästysmaille.
Voimasavukkeet poltettuaan miehet siirtyivät saunan pieneen pukuhuoneeseen jossa paloi takkatuli. Oli aika ottaa sakuskaa eli Lälläveden Läski & Leivonnaisen aleikum salamia. Myöhemmin lämmitettäisiin takassa uutuutta eli ylilaardilenkkiä. Ykä aukaisi Tsuhnan Koston ja tuumasi hörpyn otettuaan:
- Nuo tiedostavat yksilöthän ovat itse asiassa muotifriikkejä. Ne kulkevat muodista toiseen ja aina joku tiedostava muoti on sitä kuuminta hottia. Johan se alkoi 1960-luvulta taistolaisajoista jolloin vuodatettiin lautanen Guatemalan verta ja oltiin kovasti duunareitten asialla vaikkei oltu niitä itse asiassa koskaan nähtykään.
- Joo, duunareita ei kiinnostanut kansainvälinen solidaarisuus eikä muut pitkät ja vaikeat sanat vaan talo, auto ja kesämökki. Samaan tiedostavaan muotiin kuului tietysti vaahtoaminen Vietnamin sodasta. Siinä vaan unohtui se, että ei se mikään jenkkien hyökkäyssota yhtenäistä Vietnamin kansaa vastaan ollut vaan vietnamilaisten sisällissota jossa jenkit tukivat toista osapuolta.
Ykä leikkeli hieman hiukopaloja aleikum salamista ja totesi samalla:
- Hjuu… eikä se hävinnyt osapuoli ollut kauhean mielissään ns. demokraattisten voimien voitosta. Sitä touhuahan pakoon tuli aikanaan vietnamilaisia Suomeenkin. No sittenhän 1970-luvun loppupuolella tuli muodiksi se Ydinaseeton Pohjola. Minunkin lukiossa tiedostavat tyttölapset keräilivät nimiä adressiin ja olivat tiedostavan närkästyneitä kun minä en allekirjoittanut.
- Häh hää, joo… mikä oli varsin huvittava koko se idea. Kas kun ydinaseettomaksi haluttiin alue joka oli jo valmiiksi ydinaseeton mutta eräs Kuolan niemimaa unohdettiin kokonaan. Rauhanaseita, katsos.
- Rauhanaseitapa hyvinkin. Hyvin oli KGB asiansa myynyt. Mutta sitten seuraavaksi siinä 1980-luvun puolivälissä tuli uusi muoti. Eli kehitysmaiden nälkä. Tietysti meille jo kansakoulussa muistutettiin että täytyy syödä lautanen tyhjäksi kun Afrikassa on nälkä ja joka luokan seinällä oli Unicefin juliste jossa oli kwashiorkorista kärsivä pallomahainen neekerimukula.
- Niin oli meidänkin luokalla. Eikä koskaan esitetty kysymystä että montakos sisarusta kyseisellä mukulalla on? Mutta sitten 1980-luvulla siitä asiasta tehtiin Etiopian nälänhädän myötä muoti. Eli järjestettiin rock-festivaaleja toisensa perään. Tavaksi tuli että ”siellä ja siellä menee tosi huonosti, nyt ei auta mikään muu kuin soittaa rock”. Ja koko homman idea oli että saatiin ryypätä ja bailata hyvällä tekosyyllä. Siitä, että Afrikka siittää itselleen pysyvää köyhyyttä ei ollut koskaan puhe. Ja miksi olisikaan, kun kyse oli muodista. Olipahan vaan hiukka best meininki.
Ykä pisti palamaan voimasavuke Bostonin. Takan hyvä veto kyllä vei savut harakoille.
- Nämä muodithan olivat loppulaskussa lähinnä huvittavan ja ärsyttävän sekoitusta. Mutta kun siirryttiin 1990-luvulle niin sitten tuli meille suomalaisillekin se ihan perkeleellinen muoti somalien myötä eli monikulttuurisuus. Muistelen, että se hyppäsi muodiksi ihan hetkessä. Ei siihen mennyt kuin pyhätön viikko. Ihan kuin tiedostavaisto olisi odottanut jotain sellaista ja laukesi pöksyihinsä että jee, nyt se sitten lopulta saatiin.
- Totta. Saatiin sellainen muoti että pitele ja varjele. Ja sitä monikultturismia perusteltiin alkuun sillä että Suomi tarvitsee väriä ja kansainvälisyyttä. Kun tää on muuten niin tylsä maa ja tylsä kansa.
- Ja sitten kun huomattiin että minkä sortin kansainvälisyyttä itse asiassa saatiin niin keksittiin vedota joihinkin ulkomailta 1800-luvulla tulleisiin firmoja perustaneisiin eurooppalaisiin yrittäjiin. Ja mainittiinpa pitkään että ei meillä olisi pizzaakaan eikä muuta sellaista ja me vain jältättäisiin vieläkin naurista jos me oltaisiin täysin eristyneitä ja sitähän Suomi ei tosin koskaan ollut. Kyllä me syötiin pizzaa jo tossa 1980-luvun alussa. Aikaa ennen monikulttuurista muotia.
- Ja sittenhän puhuttiin jonkin aikaa näistä kehitysmaalaisista jonain sellaisena, joka saattaa osoittautua kultamuniksi jotka innovaatioillaan korjaavat suomalaisen työvoimapulan ja saavat Suomen ennenäkemättömään kukoistukseen. No, sitten kun osoittautui että ne kultamunat ovatkin pelkästään pirunmoinen taloudellinen rasite ja ykkösenä lähinnä erilaisissa rikostilastoissa niin onkin päästy siihen vaiheeseen että ne ovat sekä pakollinen velvollisuus että välttämättömyys ja jos sanot siihen jotain vastaan niin olet rasisti ynnä muita pitkiä, rumia ja karvaisia sanoja.
- Jep. Koska kysehän on muodista eikä muotiin mukaan lähtenyttä saa osoittaa faktoilla idiootiksi. Siksipä nyt viljellään terminä lähinnä jakamatonta ihmisarvoa joka tarkoittaa automaattista elatusoikeutta ynnä jakamattomasta ihmisarvosta nauttivan kehitysmaalaisen rikoksista vaikenemista. Siitä ei saa puhua. Se kun ei ole muodin mukaista. Ja jos puhutaan, niin keksitään selitykseksi suomalaisten rasismi.
- Joo ja muistapas sen muodin yksi viime aikojen ilmentymä eli se, että kumarrellaan BLM eli burn, loot & murder-neekereille Amerikoissa ja pyydellään täällä Suomessa anteeksi neekeriorjuutta. Maassa, jossa ei ole ollut ensimmäistäkään neekeriorjaa ja josta lähinnä on aikanaan viety ihmisiä orjiksi. Mutta kun se kumartelu tuli muodiksi ja se yhdessä itsensä munaaminen oli jotain niin hysteerisen ihanaa. Ei sitä – helvetti soikoon – saa joillain tylsillä faktoilla arvostella.
Molemmat käppäukot aukaisivat uudet Tsuhnan Kostot ja Lötjönen laittoi takkaan hieman lisää puuta. Sitten hän totesi:
- Ja sittenhän tuli se ilmastomuoti. Joka on suomalaisille ihan yhtä vahingollinen. Suomella ei ole ilmastoasioittensa kanssa mitään parantamista mutta muoti vaatii että jotain on saatava aikaiseksi eli tuhotaan koko suomalainen elinkeinoelämä. Että sillä ruokittaisiin muodissa mukana olevien egoa.
- Valitettavasti joo. Eikä siinä mitkään perustelut auta. Ei faktat varsinkaan. Nuo ilmastohysteerikot ovat vähän niin kuin aikanaan taistolaiset. Eivät ne oikeastaan mieti, mitä vaativat. Mutta tuumivatpahan egoaan ruokkiakseen että kun minä en osaa olla oikein mitään muutakaan niin olenpa ilmastoaktivisti. Ja yleensäkin tiedostavassa muodissa mukana. Ja sitä myötä automaattisesti järkevä ja arvostettu tiedostava yksilö. Ilman mitään varsinaisia perusteita. Nykyajan tarjoamaa ansiotonta arvonnousua.
- Ja eipä unohdeta samaan aikaan muotiin tullutta homohypetystä. Mikä ei alun perin ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Ihmisethän alkoivat tuumia homppeleista että olkoot ja eläkööt niin kuin mekin. Mitäs heistä. Eivät ne meitä häiritse. Mutta kun se ei riittänyt tiedostavassa muodissa mukana olleille. Jotka olivat muuten likimain kaikki heteroja.
- Eipä riittänyt. Joten muotiin tuli se transhypetys. Jossa ihan oikeasti vaaditaan että mielenterveyden ongelmista kärsiville alaikäisille on voitava tarjota hoidoksi peruuttamattomasti ihmistä silpovaa kirurgiaa. Minä kun muistelen että kirurgeilla oli pitkään ohjenuorana että tervettä kudosta ei leikata.
- Kaiken kaikkiaan noita muoteja tulee kiihtyvällä vauhdilla lisää. Ne ovat vuoron perään pinnalla, mutta eivät entisetkään häviä. Suvaitsevais-tiedostavaa yksilöä voisi verrata tyyppiin joka kulkee omasta halustaan takiaispusikossa. Siihen tarttuu aina vain uusia takiaisia eikä edellisetkään irtoa. Mutta se ei halua poistua siitä pusikostaan vaan julistaa ylpeänä että, hei, huomatkaa kaikki, minä olen täällä takiaispusikossa. Vähänkö olen erinomainen. Arvostakaa minua. Vaan eiköhän lähdetä löylyyn?
Ykä otti muutamia halkoja ja käppäukot siirtyivät löylyn puolelle. Pinnanmaalla, jossa ei tunnettu tiedostavaa muotia. Eikä nautittu takiaispöheikössä olosta. Täällä hipit ei hillu eikä anarkistit askartele.
