Elettiin vuotta 622 Mekassa. Abbas Al-Masri kulki illan pimeydessä ja hänen mukanaan oli ryhmän verran luotettuja, armottomia, hyvin koulutettuja ja kokeneita miehiä. He olivat palkkatappajia. Tosin he mielsivät itsensä enemminkin ammattisotilaiksi, sillä he olivat äärimmäisen kuuliaisia omalle esimiehelleen, joka oli paikallinen vanha ja arvostettu heimopäällikkö, jota pidettiin yhtenä Mekan seutujen suurimpana yhteiskunnallisena vaikuttajana. Nämä Al-Masrin johtamat miehet olivat taistelleet päällikkönsä puolesta useita taisteluita, menestyksellisiä sellaisia ja heidän päällikkönsä oli palkinnut heidän luottamuksensa ja taitonsa sekä arvostuksella, taloudellisella palkkiolla että turvallisuudella. Tunteella siitä, että miehet kuuluisivat suurempaan ryhmään joka sai aikaan vakautta sinänsä hyvinkin epävakaaseen Arabian niemimaahan.
Al-Masri ei ollut koskaan kyseenalaistanut päällikkönsä määräyksiä. Niin kuin eivät hänen johtamansa miehetkään. Mutta hänen päällikkönsä oli viisas mies, ja jos hän antoi äärimmäisen käskyn, hän piti velvollisuutenaan perustella sen niille miehille, jotka joutuivat sen täyttämään. Ja tällä kertaa käskyn peruste oli selvä. Iskun kohteena olisi kansankiihottaja, joka oli perustamassa uutta uskontoa. Uskonto perustui väkivaltaan, alistamiseen ja alistumiseen. Toki Al-Masrin päällikkö tunnusti itsekin, etteivät alueella asuvat arabikansat olleet kovinkaan humanistisia ja väkivalta ja selkäänpuukottaminen tulisi olemaan näitten kansojen tapa toimia jatkossakin. Mutta sen kanssa oltiin pärjätty ja pärjättäisiin jatkossakin. Sen sijaan tuolla uudella tulokkaalla oli tarjolla vain totaalinen ja ehdoton hirmuvalta joka nostettaisiin täysin kyseenalaistamattoman uskonnon asemaan. Vaikka se kulki uskonnon nimellä, se oli lähinnä yhteiskunnallisen sadismin ja alistamisen oppikirja. Siksi se täytyisi tuhota, ennen kuin tuo tuhoisa ideologia pääsisi leviämään. Ja silloin luonnollisesti viisainta oli katkaista hirviön pää. Muu ruumis mätänisi sitten itsekseen.
Tuon kansankiihottajan tarjoama vaihtoehto olisi liian brutaali ja synnyttäisi aikanaan totaalisen uskonnollisen despotian. Se ehkä saattaisi yhdistää arabikansat ja saattaisi levitä muuallekin, mutta hinta olisi liian raskas. Joka tapauksessa päällikkö arvosti arabialaista kulttuuria sekä oppimista ja oli osaltaan tukenut taloudellisesti oppineita ja koulutusta. Hän pelkäsi, että tuon miehen myötä kaikki oppineisuus ja sivistys katoaisi kokonaan. Arabikansat taantuisivat johonkin, jolle tällä viisaalla miehellä ei ollut edes nimeä. Arabeille ei olisi jatkossa tarjolla kuin yksi, brutaaliin uskontoon perustuva elämänkatsomus joka ei sallisi ajattelua eikä kyseenalaistamista. Siksi tuo houreissaan elävä tyyppi oli lopetettava. Kyllä, lopetettava oli se sana, jota hänen päällikkönsä käytti.
Al-Masri oli kysynyt esimieheltään, että voisiko tuo mies olla niin vaarallinen, sillä eihän hänellä ollut kuitenkaan vielä kuin muutama tuhat kannattajaa. Voisiko hän todella saada aikaan ketjureaktion, joka leviäisi koko Arabian niemimaalle ja laajemmallekin? Päällikkö oli viisas, elämän koulima mies joka osasi nähdä tulevaisuuteen ja hän totesi, että hän oli pitkän elämänsä aikana oppinut näkemään valloilleen päässeen hallitsemattoman joukkohysterian voiman. Ja tuon miehen tarjoama vaihtoehto vetoaisi juuri niihin aineksiin, jotka sitä hysteriaa kaipasivat. Vaihtoehdoksi ajattelulle ja harkinnalle. Siksi hänen tulisi kuolla. Riskit olivat aivan liian suuret.
Al-Masrin miehet olivat havainneet neljä vartiomiestä kansankiihottajan asumuksen edessä olevalla piha-alueella. Kurkkuihin tarkasti ammutut nuolet olivat tehneet heidät vaarattomiksi. Al-Masrin miehet olivat ammattilaisia. He raahasivat ruumiit nopeasti pois näkyvistä, eivätkä ympärillä pyörivät muutamat ihmiset edes huomanneet, että mitään oli tapahtunut. Sitten miehet suojasivat Al-Masrin kulkua hänen edetessään kohti kansankiihottajan asumusta. Sen edessä ei ollut kuin yksi vartija, joka onnettomuudekseen seisoi selin Al-Masria päin. Al-Masri tuikkasi tikarinsa mieheen taitavalla iskulla, joka meni läpi miehen selkärangasta ja samalla puhkaisi aortan. Mies lysähti hengettömänä maahan.
Al-Masri siirtyi huoneeseen, jossa kansankiihottaja majaili. Jälkeenpäin hänen pian vähenevät ja ajan myötä kokonaan katoavat kannattajansa kertoisivat siitä sankarillisuudesta, mitä heidän profeettansa oli osoittanut ylivoimaista hyökkääjälaumaa vastaan. Kertoivatpa, että hän oli tappanut heistä puolet ennen omaa kuolemaansa. Tosi asiassa mies käveli suoraan Al-Masria vastaan, totesi miehen vieraaksi ja sanoi ihmetyksissään vain yhden sanan:
- Häh?
Sen jälkeen kansankiihottaja ei enää muuta sanonutkaan, sillä Al-Masri työnsi tikarinsa suoraan hänen sydämeensä ja väänsi vielä kahvasta. Mies korahti muutaman kerran, putosi sitten maahan ja ruumis nytkähteli hetken aikaa. Al-Masri varmisti, että mies oli kuollut. Samalla huoneeseen tuli nuori tyttö, vasta lapsi. Hän katsoi kuollutta kansankiihottajaa kylmästi ja tunteettomasti ja sanoi sitten:
- Ole hyvä ja älä tapa minua. Vie minut pois täältä. Minut naitettiin tuolle vanhalle, näkyjä näkevälle äijälle, ja aivan pian hän olisi laittanut avioliittomme toteen myös lihallisesti. En halua sitä. Se olisi raiskaus. En ole vielä valmis mihinkään sellaiseen. Haluaisin olla vielä lapsi.
Al-Masri vastasi tytölle:
- Vien sinut täältä pois ja turvaan. En pysty olemaan sinulle isä, sillä olen sotilas, ja minun on mentävä, mihin päällikköni minut määrää. Mutta tiedän ihmiset, joitten luona voit kasvaa rauhassa. Päällikköni miehet ovat – samaan aikaan kuin me puhumme – myös tehneet selvää tuon miehen tärkeimmästä tukijasta Abu Bakrista.
Tyttö vastasi ilmeettömänä:
- Abu Bakr on isäni. Mutta en välitä siitä. Hän antoi minut lahjaksi tuolle sekopäälle. Heitti kuin luun koiralle. En välitä. Kunhan pääsen täältä pois.
- Mikä on nimesi?
- Aisha.
1393 vuotta myöhemmin, lokakuussa 2015, Huitsinnevadan lukiossa, uskontohistorian tunnilla
- Jatkamme tällä oppijaksolla niitten uskontojen käsittelyä, joilla oli mahdollisuus nousta maailmanlaajuisiksi uskonnoiksi, mutta jotka sitten jostain syystä kuihtuivat. Viimeksihän käsittelimme mithralaisuuden, jonka kristinusko hävitti levitessään Euroopassa. Ja tällä tunnilla käsitellään Arabian niemimaalla muutaman kymmenen vuoden ajan 600-luvulla vaikuttanutta islamilaisuutta. Osaako Mölkkerssön kertoa, mikä pysäytti islamin leviämisen?
- Opettaja, varmaankin suurin syy oli islamin profeetaksi itsensä nostaneen Muhammedin murhaaminen Mekassa vuonna 622. Vaikka tyyppi oli saanut kasvavaa suosiota, niin tämä aate ei ollut saavuttanut itselleen niin laajaa seuraajapohjaa, että se olisi voinut levitä kristinuskon tavoin. Lisäksi voi todeta, että kyseisen Muhammedin työlle ei löytynyt vakuuttavaa jatkajaa ja uskonto hajosi kannattajiensa kanssa kilpaileviin keskinäisiin kuppikuntiin ja hävisi muutamassa kymmenessä vuodessa.
- Mitenkäs Härvälä puolestaan toteaisi siihen, että kyseinen oppi ei saanut tuulta siipiensä alle, kun profeetta kuoli, vaikka yhtä lailla Lähi-Idästä kotoisin oleva kristinusko levisi voimakkaasti? Oltiinhan siinäkin uskonnossa Jumalan Pojaksi kutsuttu henkilö tapettu.
- Opettaja, luulisin syyksi sen että kristinusko perustuu kumminkin armoon ja pelastukseen, mutta lukemani mukaan tämän Muhammed-tyypin tarjoama aate ei ollut pelkästään uskonto, vaan kokonaisvaltainen teologinen yhteiskunnallinen järjestelmä, joka pohjautui kokonaan alistamiseen, armottomuuteen sekä raakaan ja sadistiseen väkivaltaan. Voi olla, että jos kyseinen häiskä olisi elänyt kymmenen vuotta kauemmin, olisi liike saattanut kasvatuksen kannattaessa saavuttaa tietynlaisen kriittisen pisteen ja sen jälkeen hänen elossa olevaa henkilöään ei oltaisi enää tarvittu aatteen leviämisessä. Kun katsotaan arabiyhteiskuntia, niin – no, sanalla sanoen, vaikka ne ovat arabisosialististen diktaattoreitten saappaan alla varsin hyvässä järjestyksessä – niissä kansoissa olisi saattanut olla tilausta tällaiselle kaiken kattavalle ja ajatuksen tukahduttavalle, väkivaltaan pohjautuvalle opille. Ne kun tykkäävät mennä riekkumaan kaduille, vaikka niillä ei siihen varsinaista syytä olisikaan.
- Hyvä havainto Härvälältä. Tiettyjen teologian tutkijoitten mukaan kyseinen uskonto olisi saattanut kriittisen pisteen saavutettuaan levitä hyvinkin laajalle. Ja se olisi saattanut tehdä sekä arabialueet sekä mahdollisesti tietyt muutkin aasialaiset alueet hyvin, hyvin takapajuisiksi yhteiskunniksi, joista olisi huomattava vaara niin omille kansalaisilleen kuin muullekin maailmalle ja joissa tieteen ja teknologian kehittyminen olisi pysähtynyt kerta kaikkiaan. Mutta Muhammed murhattiin. Ennen kuin kriittinen piste ylitettiin. Osaakos Pätinen kertoa, minkälainen arabimaailman sekä Keski- ja Kaukoidän uskonnollinen kartta nykyisin on?
- Opettaja, siinähän kävi niin, että kristinusko levisi 700 – 900-luvuilla koko arabimaailmaan ja siitä etelämmäksi. Pohjois-Afrikka ja suurin osa muuta Afrikkaa ovat pääosin roomalaiskatolisia ja taas Aasian puolella olevat arabimaat pääosin ortodokseja. Sitten taas Iran, Pakistan, osa Kaukasusta ja Keski-Aasia ovat zarahustralaisia. Intia on hindulainen ja Kaakkois-Aasia on pääosin buddhalainen. Ja niin kuin uutisista on nähty, niin vaikka arabimaat ovat kristittyjä, niin siellä on aika ajoin melkoinen, jopa väkivaltaan riistäytyvä skisma katolilaisten ja ortodoksien välillä. Minkä järkeä täältä Suomesta katsoen on melko vaikea ymmärtää. Nykyisinhän ne ovat keskittyneet lähinnä niihin keskinäisiin välienselvittelyihin, kun ne aikanaan taas porukalla yrittivät lyödä vuonna 1947 perustetun Israelin ja saivat siltä kerta toisensa jälkeen jatkuvasti selkäänsä. Sittenhän – sinänsä älykkäiden ja tilannetajuisten – arabidiktaattorien johtamat valtiot kalttasivat PLO:n ja muut sen kaltaiset järjestöt ja nykyisinhän Lähi-idässä ei todellakaan enää tapella muuta kuin aika ajoin arabikristittyjen jäsentenvälisissä mutta ne ovat vissiin sellaista porukkaa, että ne tarvitsevat kärhämää, että voisivat olla tyytyväisiä.
- Pätinen on asiasta perillä. Mitenkäs tuumii asiasta Rietvälän Mirkku? Minkälainen maailma mielestäsi olisi, jos tuo näkyjä nähnyt tyyppi olisi päässyt profeetan asemaan?
- Olen tutustunut tuon kyseisen häiskän kirjoituksiin ja mielestäni se uskonto tai uskonnon tekele olisi muuttanut naisen aseman maailmassa aivan helvetiksi ja nainen olisi ollut pelkästään miehen irtainta omaisuutta. En hyväksy väkivaltaa, mutta näen, että se mies, joka aikanaan murhasi tämän hirviön oli sankari. Muistutan vielä siitä, että kristinuskon levitessä brutaali naisten ympärileikkaus on likimain kokonaan hävinnyt maailmasta. Samoin kuin järkyttävä kivitystuomio.
- Kiitos, Mirkku. Mutta osaakos Rytkönen kertoa, että mikä tässä oppitunnissa mättää?
- Joo, osaan. Kas kun me ei olla oppitunnilla vaan Perskeleen Ykän virtuaalitodellisuudessa. Tosiasiassa Muhammedia ei koskaan tapettu ja islam on maailmalle levinnyt valtavan suuri uskonto ja koska se uskonto pitää naisia lähinnä synnytyskoneina, siitä tulee aikanaan maailman suurin uskonto. Ja meillä länsimaissa ovat vallassa sellaiset akateemiset idiootit, jotka ovat kehittäneet päissään islamista ihan ikioman syväpuhdistetun version, jolla ei ole mitään varsinaista tekemistä oikean islamin kanssa mutta jonka mukaan mekin joudumme elämään, elättämään tämän Allahin nimeen vannovan maihimme tulleen porukan josta ei meille ole mitään hyötyä, joka on väkivalta- ja seksuaalirikoksissa huomattavasti meitä kantaväestöä edustetumpana ja jolla ei ole pienintäkään halua sopeutua yhteiskuntaamme. Ja Ykän virtuaalitodellisuuden ulkopuolisessa maailmassa tällä sinunkin oppitunnillasi me joutuisimme sinun johdollasi keskustelemaan siitä, kuinka me voisimme häivyttää islamiin ja islamilaisiin kohdistuvat epäluulomme ja häpeämään ennakkoluuloisuttamme. It sucks. It really sucks.
- Näin on, Rytkönen. It really, really sucks. Ja Ykä hei, voit herätä…
Herätyskello: MÖÖP MÖÖP MÖÖP MÖÖP MÖÖP!
Ykä: Jaahah, no joo… voihan vee… tarttee varmaan keitellä kahvit…
