- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen ja keskeytämme ylimääräisen uutislähetyksen vuoksi Sävelradiomme jossa soi parhaillaan Ylermi Vilvatväinen & Hässitty Käsitys-yhtyeen suosittu kappale ”Radiossa sammakkona naamariisi uin”. Olemme nimittäin saaneet tietoomme että valtamediassa eräs naistoimittaja ei ole julistanut vaadittavaa interperspirationaalisen feministisen epistolan mukaista saarnaa. Pitemmittä puheitta kytken lähetykseemme Helsingistä puhelinhaastatteluun toimittaja Linnea Hööttenön Ilta-Ryönästä. Tervetuloa lähetykseemme, Linnea.
- Kiitos, Antero.
- Sinä olet siis todellakin tehnyt niin, että etole julkaissut Ilta-Ryönässä feminististä avautumista?
- Kyllä näin todellakin on. Lopultakin. Vuosien jälkeen. Minä kun olen kyllästynyt siihen että viimeisen parinkymmenen vuoden aikana montasataakuuskytviis naistoimittajaa ja muuta feminististä härpäkettä on kirjoittanut toinen toisensa jälkeen täsmälleen samanlaista epistolaa suomalaisen miehen vioista feministisen naisen näkökulmasta, suomalaisen miehen avoimesta ja piilorasismista sekä suomalaisen naisen 80 sentistä. Ja joka ainoaan avautumiseen toiset samanlaiset suhtautuvat että tuo oli rohkea ja ennakkoluuloton avautuminen ensimmäistä kertaa tuhannetta kertaa. Minäkin rupesin kopioimaan kirjoituksia Keijo Kaarisateelta ja muokkasin ne vielä hullummaksi ja joka ristuksen kerta minä olin suuri yhteiskunnallinen näkijä. Ja vaikka varma palkka juoksi sen vuoksi koko ajan niin lopulta tympiinnyin.
- Sinä siis päätit toimia tällä kertaa toisin?
- Kyllä. Päätin olla avautumatta. Kirjoitin kolumnin ”Mitä suomalaisen feminismin tulisi vielä saavuttaa”.
- Valaisetko sen sisältöä?
- Jospa minä laitan sen suoraan sinulle nyt saman tien sähköpostina?
- Annapa palaa. Hetkonen… joo, tuli läpi.
- Eli siinä on otsikon jälkeen pelkkä piste.
- Jep. Pelkkä piste.
- No voi juma örtsy. Siinähän se on tiivistettynä. Tässä oli juuri sellainen rohkea ja ennakkoluuloton avautumattomuus jota koko valtamediamme on kaivannut. Mutta mikä oli reaktio? Todettiinko että olit suuri yhteiskunnallinen näkijä?
- Ja narttukissan paskat. Sosiaalisessa mediassa ämmät rääkyvät että minä olen pettänyt sen maailman tärkeimmän asian eikä kukaan mutise maalittamisesta yhtään mitään. Ja Ilta-Ryönästä ilmoitettiin että ei tarvitse enää tulla. Tavarani lähetetään postitse. Mutta en ole huolissani. Se itkupotkuraivari on ollut sen verran kaunista. Ja minulla on varasuunnitelma. Se on kehkeytynyt vuosien saatossa.
- Ennen kuin kerrot varasuunnitelmastasi niin kerrotko, mikä sai sinut ajattelemaan uudella ja, no, realistisella tavalla? Sinähän olit kuitenkin pitkään ihan aito, epistolaan uskova interperspirationaalinen vihervasemmistolainen feministi.
- Törmäsin reaalimaailmaan. Läksin muutama vuosi sitten ystäväperheen kanssa Pinnanmaalle. Mökkeilemään Lällävedelle. Se oli ihan uusi kokemus. Ja siellä tapasin paljon ihmisiä. Yksikään ei ollut ajattelemaan akateemisesti sertifikoitu mutta hoksasin jossain vaiheessa että hehän osasivat ajatella valmiin sabluunan ulkopuolelta. Sabluunan, jonka ulkoa opettelun olin mieltänyt ajatteluksi ja älykkyydeksi. Sen, ja vain sen. Tajusin siellä myös, että nuo tavalliset ihmiset pitävät yhteiskuntaa pystyssä. Ja minä olenkin täysi oheistuote.
- Kokemus oli alkuun pelottava ja pyrinkin nopeasti unohtamaan sen ja pääsemään takaisin Helsinkiin Nuorten Älykkäiden Naisten seuraan. Mutta siemen jäi itämään. Ja sen myötä aloin syyllistyä siihen, mitä interperspirationaalinen feministi ei saisi koskaan tehdä. Eli ajatteluun. Ajattelu on interperspionaaliselle feminismille syöpää. Joten tässä ollaan. Ja siitä päästäänkin siihen varasuunnitelmaan.
- Kerrotko siitä.
- Muutan Pinnanmaalle. Tarkemmin sanottuna Huitsinnevadaan. Ja alan toimia siellä tarjoilijana Huitsinnevadan Ase & Mättö-asekaupparavintolassa. Minunkin on aika opetella oikeita töitä.
- Tuohan kuulostaa loistavalta. Paranemisprosessi on varmasti ollut pitkä ja välillä raskaskin mutta olen onnellinen puolestasi. Tosin valitettavasti se on vain pisara meressä. Nytkin muuan typykkä teki rohkean ja ennakkoluulottoman feministisen avautumisen piirtämällä sarjakuviinsa nännejä ja pikkuhousuista pursuavia häpykarvoja. Totesi vielä että tämä on feminististä ekokriisin torjuntaa ja sai totta kai koko potpurrista valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Ja luonnollisesti ylistystä valtamediassa.
- Niin että kauas on vielä pitkä matka ja se on koko ajan kauempana. Mutta jokos muuten olet opetellut sen pinnanmaalaisten tunnuslauseen?
- Johan nyt toki. Täällä hipit ei hillu eikä anarkistit askartele. Ja voit muuten uskoa, kuinka hyvältä se kuulostaa entiseltä interperspiraatiohipistä joka on päässyt kuplasta karkuun.
- Linnea Hööttenö, kiitän sinua haastattelusta ja toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi Pinnanmaalle. Täällä Antero Lärvänen, siirto rutioon.
Lämmin kiitos Reijo Koiraalle inspiraatiosta kirjoitukseen. Hän kommentoi aikaisempaan postaukseeni näin:
*
Tämänkaltaisissa artikkeleissa on kiehtovaa se, että niitä edelleen pidetään 'rohkeina ja ennakkoluulottomina avauksina', vaikka muistan esim. tuosta kapeasta miehenmallista lässytetyn jo 20 vuotta sitten. Eikä se minun nähdäkseni pitänyt silloinkaan paikkaansa, miehet vain käyttäytyivät tavalla joka ei ollut feministin mieleen. Ja komeasti mennään metsään siinäkin, jos sanotaan että Trump-ilmiö, Brexit ja jytky ovat vain työelämän muutoksista johtuvaa ihmisten oireilua.
*
Ja muistakaapa ihmiset lukea säännöllisesti Reijon piirtämää Suomen parasta Ryppy & Reikä-sarjakuvaa.