Tiedossahan on että Suomi on menossa kohti kovia aikoja. Mikäli maassa olisi hallitus, joka koostuu valtiomiehistä niin se hallitus tietysti priorisoisi kaiken toiminnan ja kaikki resurssit suomalaisten hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja vahinkojen lieventämiseen. Nykyinen hallitus on tehnyt kaiken toisinpäin, jatkaen muutaman aikaisemman hallituksen linjaa turbovaihteella. Pala palalta ja askel askeleelta. Sellaista kriisiä ei olekaan että se vaikuttaisi monikultturismihirviön ja kehitysavun ruokkimiseen miljardeilla per vuosi.
Hommaforumin ja Kansalainen-sivuston kautta törmäsin taas uuteen huomioon tämän hirviön ruokkimisesta. Valtioneuvoston kanslia on kehittänyt suunnitelman terveydenhuollon palveluvalikoiman priorisoinnista. Jos terveydenhuollon palveluja täytyy priorisoida niin reaalimaailmassa tietysti katsottaisiin ensin että mihin turhaan verorahoja muualla käytetään, lopetetaan turhuus ja siirretään se suomalaisten terveydenhoitoon. Mutta suunnitelma sanoo toisin. Vilkaiskaapa kuvassa olevan taulukon (sivu 18) kohtaa ”solidaarisuus”:
Klikkaa kuva isommaksi
Jep. Siellä lukee tosiaankin ”Haavoittuvaisessa asemassa olevat (esimerkiksi lapset, maahanmuuttajat) asetetaan jonossa lääketieteellisesti samassa asemassa olevan ohi”. Ja taulukon alapuolella spekuloidaan vielä pidemmälle:
Asetetaanko haavoittuvaisessa asemassa olevien lievän sairauden hoito muiden väestöryhmien vakavamman sairauden hoidon edelle.
Selvityksen alkusivulla mainitaan seuraavaa:
Suomessa toivotaan kansallisia avoimia ja läpinäkyviä periaatteita priorisoinnin tueksi. Tällä hetkellä kansalaiset ja ammattilaiset eivät hahmota terveyspalvelujen kokonaisuutta ja todellisia kustannuksia. Jotta priorisoinnista tulisi hyväksyttyä, on 1) alettava toteuttaa systemaattista viestintästrategiaa osallistamisen mahdollistamiseksi ja 2) osallistettava eri sidosryhmiä priorisoinnin periaatteiden kehittämiseen. Tämä vaatii myös 3) kansallisten rakenteiden ja prosessien luomista periaatteiden muodostamiseen sekä niiden jalostamiseksi kriteereiksi ja menetelmiksi sekä 4) lainsäädännön kehittämistä.
Mitä muuta tuo kapulakieli tarkoittaa kuin sitä että suunnataan kansalaisille voimakasta propagandaa jotta he hyväksyisivät sen, että he, jotka pitävät tämän maan pystyssä eivät ole tämän maan ykkösprioriteetti vaan toisen luokan kansalaisia? Ja tuontitavara ajaa heistä oikealta ohi?
Tämäkin suunnitelma kertoo osaltaan sen, että valtio ei aio tehdä rahankäyttöongelmalleen mitään. Monikultturismista ja kehitysavusta ei tingitä, joten tingitään sitten tavallisten suomalaisten hyvinvoinnista.