Niin… piru vie… ja viehän se… mitenkä tässä näin pääsi käymään… hjuu… huorata voi housut jalassakin… mutta ei mulla ollut kyllä aikomusta huorata koko aikuisikääni…
Näin tuumaili läppärinsä ääressä istuva hieman vajaa kuusikymppinen mies. Kyseinen mies oli kokenut toimittaja joka oli tehnyt lähes koko uransa valtamediaan kuuluvassa Iltaryönä-lehdessä. Mies oli pettynyt itseensä ja uraansa. Hyvin pettynyt. Suorastaan ääripettynyt. Olihan hänellä siihen syytäkin. Hän oli itse asiassa hyvä toimittaja. Tai olisi ollut. Jos hänen oltaisiin annettu olla sitä. Hän vain oli väärä mies väärässä paikassa, väärällä alalla ja erittäin väärään aikaan. Hän oli kuin puuseppä jonka käskettiin tehdä puutöitä paljain käsin ilman mitään työkaluja ja väittää tuotetta priimaksi.
Mistä se piru vie alkoi… se alamäki… joo, se oli kai silloin kun sen Hesarin NYT-liitteen niin sanotut toimittajat keksivät 1990-luvulla sen hienon ideansa… että kysytään haastateltavilta että asteikolla 1-10 kuinka karvainen perse sulla on… siitä se alkoi… ja nythän tää on enää pelkkää perskarvojen laskemista… vaikka oikeita uutisiakin olisi… nää viimeiset vuoden ovat olleet kaikkein kauheimpia… vitsin ja painajaisen yhdistelmää… feminismin hirmuvaltaa… kun siitä helvetin sannanpalvonnasta on tullut toimittajille pakollinen uskonto… mutta toimittajankin pääelinkeino on syöminen… ja kun tuli hankittua vielä vaimo, mukulat ja asuntolaina… ja…
Jaahah. Vanha tuttava tuli taas. Oikeastaan toimittajalla oli ollut sitä ikävä. Jotenkin kuvaavaa että ainoastaan tuon rikinhajuisen pikkuperkeleen kanssa saattoi jutella rehellisesti. Toimituksessa taas ei uskaltanut puhua kenellekään mitään. Muuta kuin ennalta opeteltua epistolaa. Muuten oli hyvin äkkiä julkisen, yleisen ja yhtäläisen sisartuomioistuimen lahdattavana.
Epäilyksen Piru ryömi läppärin sisältä pöydälle niin kuin se mustatukkainen tyttö telkkarista siinä Ring-leffassa. Sitten se istahti, löi pöytään pullon ja sanoi:
- Käypäs toimittaja lasit. Minä kävin matkan varrella Pinnanmaalla ja toin tullessani puolikkaan pullon Äkkölämäkölän Bönjakkia. Tehdäänpä kunnon mukit.
Toimittaja tuumasi että jos tässä on jo myynyt sielunsa maanpäälliselle perkeleelle niin kyllä kai varsinaiselta ammattilaiselta voi ryypyn ottaa. Hän kävi lasit. Epäilyksen Piru kaatoi tuhdit annokset, nosti lasiaan ja sanoi:
- No, eiköhän oteta totuudelle?
- Totuudelle? Niin no, edesmenneitten muistoksihan on otettu ryyppyjä maailman sivu. Meillä valtamediassa kun totuus hukutettiin ja meille jäi vain pravda.
- Niin… sinä toimittajana varmasti haluaisit tehdä kunnon juttuja… vaikka siitä, kuinka tämä estrogeenihallitus on ajamassa Suomea täydelliseen pankrottiin täysin tarpeettoman ilmastokiiman nimissä ja pitää kyseistä niin sanottua kehitystä inhimillisen viisauden absoluuttisena huippuna?
- No epäilemättä haluaisin. Koska sehän on täysin mieletöntä.
- Vaan mitäs sinä olet siitä hallituksesta lehteesi väsännyt… katotaas… KLIK:
Epäilyksen Piru katsoi toimittajaa alta kulmien niin kuin vain hän sen osasi ja kysyi samalla äänellä kuin Hietanen Tuntemattomassa Rahikaiselta ”ja Lehto oli kuallu vai?”:
- Olisko niin että puheet ja teot kulkevat pikkusen kaukana toisistaan?
Toimittaja katseli jalkoihinsa ilmeellä ”olis ny lapio niin kaivaisin syvän montun ja katoaisin”. Epäilyksen Piru jatkoi:
- Ja onhan niin että sinä olet myös keskenäsi mutissut mihin hallituksen monikultturismi-ideologia tulee johtamaan. Vihaisin sanankääntein. Rumia sanoja säästelemättä. Nythän sulla olisi mahdollisuus lehdessäsi sanoa siitä jotakin, vaan katsotaanpas, mitä sinä olit tekemässä ennen kuin minä tulin käymään, hetkonen, KLIK:
- Niinnotta miten meni niin kuin omasta mielestä?
Toimittaja kaatoi hieman lisää bönjakkia, otti moukun, ähkäisi ja sanoi sitten äänellä jossa oli hieman vihaa ja hyvin paljon alistumista:
- Niin no, helvetinkö minä sille voin? Oikeastaan kun katsot tuota vasemmanpuoleista bimboa niin siinä sulle on valtamedia ja erityisesti iltapäivälehdet ruumiillistuneena. Ne leikkivät vieläkin olevansa uutisjulkaisuja mutta ovat tosiasiassa pelkkiä puolipornahtavia naistenlehtiä ja tuo, mitä noissa kuvissa on on niille tärkeintä. Ja se kaikkialle läpitunkeva feminismi on taas saanut aikaiseksi sen että tuo oikeanpuoleinen bimbo puolestaan on valtamedialle kuin Mohammed islamilaisille. Täydellinen ja erehtymätön ihmisyksilö joka on kaiken arvostelun yläpuolella. Vain siksi että hän on nuori, vihervasemmistolainen nainen. Siinä on se ansio ja sepä riittääkin. Tähän on tultu. Noihin lööppeihin voi tiivistää sen, mitä minäkin olen ollut kauan aikaa pakotettu tekemään. Niin kauan etten oikein muistakaan aikaa jolloin toimittaja oli toimittaja eikä uuspyhien tekstien esirääkyjä.
Epäilyksen Piru katsoi nyt toimittajaa inhimillisemmin kuin yksikään feministi pystyisi koskaan katsomaan. Hän näki edessään miehen, joka teki aikanaan väärän valinnan mutta ei vielä valintaa tehdessään tiennyt mitä aikanaan tuleman piti. Mutta jonka valinnan vuoksi hän oli nyt feministipissiksien käskyläinen ja juoksupoika. Se kysäisi:
- Mutta olisihan sinulla nykyisin mahdollisuus toimia toisin? Asunto on maksettu. Lapsesi ovat maailmalla. Ja on muitakin kanavia kuin valtamedia.
- En minä enää jaksa. Enkä uskalla. Kas kun tällaisissa asioissa Suomessa pitää valtaa ainoastaan rääkyvä ja wokeltava feministilauma. En minä kerta kaikkiaan kestäisi sitä myllytystä. Tiedän, olen mielestäsi pelkuri. Joten nyt sinä annat minulle tietysti jonkun vittumaisen lahjan josta ei pääse millään eroon.
- Jaa lahjan… joo, annanhan minä… joskaan en kovin vittumaista jos käytät sitä harkiten. Tuossa on sulle vielä toinen pullo Äkkölämäkölän Bönjakkia. Ota siitä tuikku murheeseen. Sinä nimittäin saat aivan tarpeeksi suuren rangaistuksen joka kerta kun katsot peiliin ja tiedät, mitä katsot. No,. täytyy lähteä jatkamaan kierrosta. Kiusaamaan ihmisiä jotka peiliin katsoessaan näkevät vain täydellisen ihmisen. Nuoren Älykkään Naisen. Som´helvetillinen moro.
Epäilyksen Piru katosi rikkipilveen ja mietti itsekseen että elämme kummallisia aikoja. Kun Oy Helvetti Ab:n työntekijä on inhimillisempi ihmisiä kohtaan kuin nämä estrogeenivaltansa humalluttamat naiset.
Epäilyksen Piru omistaa kirjoituksen niille järkeville ja asiallisille toimittajille, joita valtamediassa vielä epäilemättä on jäljellä. Ja jotka kirjoituksen toimittajahahmon tavoin joutuvat pitämään turpansa kiinni ja toistamaan pakotettua epistolaa.