Onhan selvää, ettei tulevan hallituksen ohjelma vastaa ollenkaan sitä, mitä hotellin respassa oltaisiin toivottu, mutta oletettavaa oli, ettei respan mielipidettä kysytä eikä tässä vaiheessa tätä pitemmälle varmaankaan paukkuja ollut. Jotain edistystä kuitenkin tapahtui, varsinkin kun muistaa, minkälainen farssi edellinen hallitus oli. Aikansa tuumittuaan hotellin respastakin todetaan, että ei kannata syyllistyä vauhtisokeuteen ja odottaa kerralla liikaa. Siitä tulee mieleen vuosi 2009 ja se, kun Jussi Halla-ahoa yritettiin saada EU-vaalien ehdokkaaksi omalta listaltaan ja kuinka sitten petyttiin, kun hän ei suostunut. Mikäli hän olisi suostunut, ei hän omalta listaltaan olisi kuitenkaan läpi päässyt, ja melko todennäköisesti kaikki se edistys siitä hetkestä tähän päivään olisi jäänyt tapahtumatta. Siis eteenpäin pienin askelin ja saavutettuun tyytyen.
Sillä tulee muistaa, että kun vanhan vallan törppöilyjä aletaan korjaamaan, siinä samalla kustaan vanhan vallan kengille ja sekä keskusta että kokoomus kuitenkin edustavat sitä vanhaa valtaa. Kannattanee siis kusta heidän kengilleen hissukseen ja ruikkimalla, joskus tulevaisuudessa tapahtuvaa suurempaa lorottelua odotellessa. Ja toivoessa, että sekä kepussa että kokoomuksessa oleva (onhan sitä pakko olla) järkevämpi aines saattaa hoksata, että ehkä ne kengät kannattaakin vaihtaa kokonaan.
Sen verran respassakin jo politiikkaa ymmärretään, että ympäripyöreät lausunnot antavat tarvittaessa hyvinkin suuria mahdollisuuksia. Sen vuoksi hallitusohjelman maahanmuuttoa koskevassa osiossa tämä lause on hyvin merkittävä:
Laaditaan riippumaton selvitys maahanmuuton kustannuksista ja vaikutuksista yhteiskunnassamme, joka mahdollistaa tosiasioihin pohjautuvan keskustelun ja paremman kotouttamispolitiikan sekä päätöksenteon.
Lauseesta kannattaa heti napsaista tarpeettomana pois tämä osa:
ja paremman kotouttamispolitiikan sekä päätöksenteon.
Sillä se on laitettu siihen pehmentämään varsinaista sisältöä ja sisältää pakollista poliittista pehmoliturgiaa. Lauseen ydin on tässä:
Laaditaan riippumaton selvitys maahanmuuton kustannuksista ja vaikutuksista yhteiskunnassamme, joka mahdollistaa tosiasioihin pohjautuvan keskustelun.
Sillä tämähän on se kohta, jota tiedostava, suvaitseva ja val(a)istunut väestönosamme on pelännyt jo vuosia, pelännyt jopa enemmän kuin joutumista tsuhnan helvettiin. Muistutettakoon, että tätä selvitystä on vaadittu eduskunnassa jo silloin, kun Astrid Thors oli maahanmuuttoministerinä. Puhutaan siis ajasta ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Lähinnä käsittämätöntä on se, että Suomessa ei ole suostuttu tätä vieläkään tekemään. Kyse ei ole siitä, etteikö sitä pystytä tekemään, sillä niin valtion kuin kuntien rahat ovat kyllä budjetoitu, kirjattu ja ynnätty. Joka rahapenni löytyy kyllä räknättäväksi. Kyse on siitä, että sitä ei ole haluttu tehdä.
Mikäli tämä selvitys tehdään ja siihen lyödään hallituksen leima, se on huomattava voitto, sillä sen jälkeen ei suvaitsevaistomme pysty enää piiloutumaan sumun taakse ja väittämään että humanitaarinen maahanmuutto on taloudellemme eduksi. Ehkä osa suvaitsevaistosta jopa intoutuu hoksaamaan, että vaikka maahanmuuttoteollisen kompleksin ylläpitäminen näennäisesti kasvattaa bruttokansantuotetta, sitä tosiasiassa voi verrata tilanteeseen, jossa kaksi heppua syö keskenään annoksen koiranpaskaa ja maksavat siitä toisilleen 5000 euroa kumpikin. Tällöin he ovat kyllä tehneet kymppitonnin liikevaihdon, mutta tosiasiassa heillä on ainoastaan suu täynnä paskaa.
![]()
![]()
![]()
Joskus asioita kannattaa tarkastella negaation kautta tajutakseen, että hommahan saattoi mennä paremmin kuin itte ensiksi ajatteli. Hallitusohjelman kohdalla siitä lienee todisteena se sarjaitkupotkuraivareitten määrä, mitä valveutunut, ja jo kolmannessa sukupolvessa haalareista itsensä vapauttanut väestönosa on asian tiimoilta päästänyt. Erityisesti kehitysavusta leikkaaminen on saanut aikaan hillitöntä alahuulen väpätystä, vaikka ei se leikkauksen määrä vielä edes tolkuttoman suuri ole. Alaleuan väpätys on tietysti odotettua, sillä onhan kehitysavussa kyseessä se pysyväksi ja ikuiseksi kuviteltu asia, jossa toisten tekemillä rahoilla ostetaan oikeaoppista hyvää mieltä toisille, vaikka itse raha kohteessaan menisikin ns. murrin perseeseen.
Monista esimerkeistä ehkä osuvimpia on tämä vasemmistonuorten puheenjohtajan Anni Ahlakorven asiasta päästämä loihelausuma:
Välimeren kriisiä yritetään nyt ratkaista vaikeuttamalla hädässä olevien ihmisten tilannetta entuudestaan. Suomen pitäisi taata subjektiivinen turvapaikkaoikeus, ei syöstä hädässä olevia ihmisiä entistä pahempaan tilanteeseen. Erityisen epäjohdonmukaista on, että hallitus esittää samaan aikaan pakolaiskiintiöiden jäädyttämistä ja kehitysavun leikkauksia, vaikka apua tarvitsevien ihmisten määrä kasvaa päivä päivältä.
(boldaus oma)
Selväähän on, että kyseiseltä, epäilemättä nousevalta vasemmistotähdeltä menee sekaisin niin avuntarvitsijat kuin ne, jotka tulevat Eurooppaan toisten kustantaman varman elatuksen perässä, mutta hotellin respassa ei takerruta yksityiskohtiin, vaan todetaan, että epäilemättä näitä ihmisiä on jatkossakin enemmän. Totta kai on, koska riittää, että saa tossunsa Euroopan maaperälle. Sen jälkeen ei enää pois ajetakaan.
Mitenkäs, jos elettäisiin kyseisen Ahlakorven ja vasurinuorten logiikan mukaan? Hehän vaativat, että pakolaiskiintiö kasvatetaan kahteen tuhanteen vuodessa. Okei, kasvatetaan. Vuoden kuluttua huomataan, että vaikka Suomi otti kaksi tuhatta lisää, niin apua tarvitsevien ihmisten määrä kasvaa päivä päivältä ja kas, niitä onkin taas enemmän kuin vuosi sitten. Koska tämän logiikan mukaan ei olla koskaan katsottu tai ainakaan ymmärretty sitä purkkapallovideota, niin silloin nostetaan kiintiö kahteenkymmeneen tuhanteen. Vuoden kuluttua huomataan, että edelleenkin apua tarvitsevien ihmisten määrä kasvaa päivä päivältä eikä hoksata, että ehkä se onkin myös Suomen houkuttelevuus, joka kasvaa päivä päivältä.
Siispä vasurilogiikan mukaan kääritään omalla yhteispäätöksellä joidenkin toisten hihat ja nostetaan kiintiö sataan tuhanteen. Vuoden päästä tilanne on, kas perkelettä, edelleenkin se että apua tarvitsevien ihmisten määrä kasvaa päivä päivältä ja tätä porukkaa on enemmän kuin mitä oli silloin, kun käytettiin ensimmäisen kerran vasurilogiikkaa. Tässä vaiheessa vasurinuoret lyövät viisaat päänsä yhteen ja tuumivat, että on ehdottomasti harkittava kiintiön nostamista neljännesmiljoonaan. Tässä vaiheessa tosin valtionvarainministeri tulee paikalle, antaa vasurinuorille paketin kynttilöitä ja tikkuaskin ja toteaa, että valdelta aukesi perse. Sähköt katkeaa tunnin päästä.
Vasurinuoret tosin eivät tätä valtionvarainministerin piipahdusta edes huomaa, sillä he keskittyvät hokemaan keskenään sitä, mitä he hokivat jo muutama vuosi aikaisemmin, eli:
Maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa tulee tehdä ihmislähtöisesti ja globaalin vastuumme tunnustaen
Hotellin respassa mielletään tosin tuo nimenomaan suomalaisille osoitettu ”globaali vastuu” siten, että sillä samalla viedään avun kohteena olevalta maalta niin velvollisuus kuin osittain mahdollisuuskin harjoittaa kohdallaan ”kansallista ja paikallista vastuuta”, mutta kohteena oleva maa onkin tässä tapauksessa törmännyt yhteen pahimmista luonnonkatastrofeista nimeltään ”länsimaisen ihmisen osallistuva hyvä mieli”.
Koska hotellin respalta sitä ei kukaan kysy, niin vastataan sitten kysymättä kysymykseen, että kuinkas huitsinnevadalaisen näkemyksen mukaan kehitysapu hoidettaisiin? Helppoa kuin heinänteko. Ensiksikin luovuttaisiin koko termistä kehitysapu ja historiantunneilla siitä käytettäisiin termiä ”kehitysmaiden kehityksen jarruttamiseen ja korruptioon käytetty osuus Suomen valtion budjetista”.
Tämän jälkeen budjettiin varattaisiin yhteensä vuosittainen 100 miljoonaa euroa, joista puolet käytettäisiin välittömään avustukseen maailman nykyisten kriisialueitten pakolaisleireillä. Toiset 50 miljoonaa varattaisiin katastrofirahastoon, joista avustettaisiin esim. Nepalin maanjäristyksen kaltaisissa tilanteissa. Katastrofirahaston kautta tulisi hankkia valmiiksi varastoon nopeasti käyttöön otettavaa huolto-, pelastus- ja lääkintäkalustoa, jonka määrittelisivät tarkemmin alan ammattilaiset. Mikäli jonain vuonna kyseiset summat eivät tule kokonaan käytetyksi, jäljelle jäänyt raha luonnollisesti sijoitetaan seuraavan vuoden budjettiin samalle momentille, ja kyseisen vuoden rahoitusta pienennetään jäljelle jääneen summan verran.
Kun vuoden 2015 budjettiin oltiin budjetoitu kehitysapuun 811 miljoonaa euroa, säästäisi Suomen valtio tällä tavoin kerralla 711 miljoonaa euroa, joista voitaisiin saman tien korvamerkitä 400 miljoonaa euroa puolustusvoimien materiaalihankintoihin, mikä kerralla tuplaisi hankintamäärärahat. Luonnollisesti varsinkin Ruotsista alkaisi asian tiimoilta valtaisa joukkorääkyminen, mutta siihen puolustusministerimme voisi vastata, että ainahan te voitte mobilisoida koko nykyisen armeijanne plus ne kenttätykistönne kaikki kaksikymmentä putkea, vallata Suomen ja realisoida Suomen pankin kultavarannon kehitysaputarkoituksiin ja sitten samma på svenska eli dra åt helvete, för helvete.
