Huitsinnevadan Örnätjärvellä Perskeleitten omakotitalon grillikodassa istuskeli saunatauolla kaksi ylpeästi ja häpeämättömästi rumaa ja erittäin asenteellista käppäukkoa eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Miehet olivat aikaisemmin päivällä käyneet kuskaamassa lastin uppotukkeja Lälläveden rantaan. Uppotukit oli tarkoitettu Pinnanmaan Sukeltajametsästäjät ry:n käyttöön ja kyseiset sukeltajat käyttivät niitä järven pohjassa poltettavina vesinuotiopuina.
Lötjönen lisäili hieman uppoamattomia halkoja tuleen ja samalla Ykä Tsuhnan Kostoa aukaistessaan puolestaan tuumasi:
- Toi Lärväsen Antero soitti mulle tossa öylön ehtoolla. Kaveri on tekemässä jonkinlaista juttusarjaa Suomessa viimeisten muutamien kymmenien vuosien aikana ilmaantuneista muodikkaista poliittisista hysterioista jotka vievät ihmisiltä järjen ja loogisen ajattelun mutta antavat tilalle ihanaa tunnevärinää. Kerta toisensa jälkeen. Antero mietti että mikähän siihen juttusarjaan olis sopiva otsikko. Minä tässä keskenäni tuumaillessani olen päätynyt siihen että kuvaavin otsikko asialle olisi ”Perskärpästen valtakausi”.
Lötjönen otti myös huikan Tsuhnan Kostosta, makusteli sekä olutta suussaan että asiaa mielessään ja totesi sitten:
- Kyllä tuo on varsin kuvaava termi. Onhan nimittäin niin – jos vaikka nykypäivää katsoo – että on olemassa asioita jotka ovat äärimmäisen muodikkaita mutta jotka normijärjellä varustetun ihmisen näkö- ja hajuvinkkelistä haiskahtavat. Haiskahtavat paljon ja pahalle. Suorastaan vaaralliselle. Ennen kaikkea kalliille ja turhalle. Mutta mitä enemmän ne haiskahtavat, sitä enemmän siihen asiaan – sanoisinko läpeen – lentää ja suorastaan törmää lukematon joukko kaksijalkaisia perskärpäsiä jotka perskärpäsen tavoin uskovat että tämä on se maailman paras ja ainoa merkittävä asia eikä muita asioita voida sallia. Kas kun muutkin perskärpäset ovat sitä mieltä. Eikä se lauma hyväksy muuta kuin perskärpäsen näkökulman.
- Totta joo. Ja karmeaa tässä perskärpästen joukkohysteriassa on se, että se on ylittänyt vallan kynnyksen. Onhan selvää että on paljon järkeviä ja asiallisia ihmisiä – jopa siellä poliittisessa valtakoneistossa – jotka tajuavat että eihän tää ole kuin perskärpästen hysteriaa. Muotia joka lähti pahasti lapasesta. Ja sellaisenaan vahingollista ja vaarallista. Mutta hekin pelkäävät perskärpästen joukkorääkymisen voimaa niin paljon, että teeskentelevät itsekin olevansa perskärpäsiä ja toteavat pakotettuna että kyllä siellä hännän alla haisee parhaimmalta. Ihmettelevätpä vielä julkisesti että mikä siinä hännänalusessa joitain ihmisiä niin pelottaa.
- Oikeastaan käy sääliksi niitä perskärpäseksi pakotettuja. Ne kun joutuvat olemaan koko ajan kieli keskellä suuta ja miettimään kaiken minkä julkisesti sanovat ja kirjoittavat. Kas kun ne joutuvat koko ajan pelkäämään että joku tohtorikoulutettava Lärberttiina Vätkytän-Läkittäinen Helsingin Yliopiston asenteellisen käsitehässimisen laitokselta hoksaa että hei, tuo ei olekaan aito perskärpänen ja laittaa huomionsa sosiaaliseen mediaan. Jonka jälkeen perskärpästen lauma tekee sitä mitä perkärpästen lauma parhaiten osaa eli pyrkivät kaikin keinoin tuhoamaan väärennetyn perskärpäsen elämän. Perskärpänenhän on hyvin aggressiivinen laji eikä siedä mitään muuta lajia omassa egosysteemissään.
Ykä lisäsi taas hieman puita tuleen, sytytti voimasavuke Bostonin ja totesi tähän:
- Joo, silloin YYA-aikana – jolloin perskärpästen valta-ajan alkua jo elettiin – ei hännän alla ollut pakkohaisteltavana kuin se YYA-liturgia. Eli Neuvostoliitto on työläisten paratiisi, pienten kansojen suuri ystävä ja DDR on taivaasta seuraava, tosin ylempänä. Eihän siihen liturgiaan tosiasiassa uskoneet kuin pahimmat taistolaiset ja tietyt typerimmät demarit joitten nimeä emme mainitse mutta pääosa kansasta sekä koko media meni ainakin virallisesti perskärpäsinä mukana peläten sitä että heitä ei tunnustetakaan oikeauskoisiksi perskärpäsiksi. Tuohon hysteriaan sitten tietysti kuului se ydinaseeton Pohjolakin mutta samaa pakotettua hännänalustahan se oli.
- Näin oli. Mutta kun aika kului ja Rauhanvaltio hajotti itse itsensä niin perskärpästen piti etsiä uutta haisteltavaa. Se kun ei pärjää ilman. Ja sitähän on toki tullut lisää. Monin verroin. Tuleehan sitä kun keksitään. Milläs perskärpänen muuten elää ja tuntee olevansa juuri oikea perskärpänen? On monikultturismi, on federalismi, on Suomen elinkelpoisuuden tuhoaminen egohysterian nimissä, on kasvisruuan hierominen vasten ihmisten ja erityisesti koululaisten pärstää, on interperspirationaalinen feminismi ja vielä kuusi trukkilavallista LGBTQTiiTyytä. Ja karmeinta on että suomalainen elinkeinoelämäkin leikkii perskärpästä kun se pelkää aitojen perskärpästen julkista vihaa. Ja samalla se kusee tankkilastillisen verran niin omiinsa kuin suomalaisten muroihin yleensäkin.
- Näin on onneton nykytila. Vaan mistä tämä alkoi? Taisi alkaa 1960-luvulta siitä Rauhanvaltiolle kyyristelemisestä jonka pakkoepistolan sitten niin moni halosti ja tuomiojoi päänupeissaan tosissaan tajuamatta että se oli pelkkää hirviötä tyydyttävää teeskentelyä. Ja sitä Suomen henkinen selkäranka ei tainnut kestää niin kuin Paasikivi taisi ennustaa. Valheesta tuli tosi ja perskärpäset ottivat vallan. Tietysti KGB varmasti omalta osaltaan auttoi mädätystä. Sen ideahan oli mädättää läntiset yhteiskunnat sisältäpäin niin että niistä ei lopulta olisi ollut panemaan hanttiin neuvostomiehitykselle ja sovjetisoimiselle. Taisteluhan voitetaan parhaiten laukaustakaan ampumatta.
Lötjönen aukaisi uuden Tsuhnan Koston samalla kun Ykä laitteli hieman lisää puuta palamaan:
- Tavallaan käy sääliksi niitä KGB:n jo eläkkeellä olevia maskirovka-miehiä. Kova työ meni hukkaan. Nehän sinänsä onnistuivat tehtävässään täydellisesti. Mädättäminen onnistui niin hyvin että siitä tuli itseään ruokkiva ikiliikkuja vaikka Neuvostoliitto romahti jo kolmekymmentä vuotta sitten. Jos aikanaan kovan linjan kommunistit olisivat onnistuneet kaappauksessaan Neuvostoliitossa vuonna 1991 niin todennäköisesti Suomen rauhan- ja solidaarisuuden nimiin vannova eduskunta olisi vuonna 2020 pyytänyt vapaaehtoisesti liittymistä Neuvostokansojen onnelliseen perheeseen.
- Todennäköisesti. Toisaalta itsenäisyys luovutettiin tässäkin aikajanassa vapaaehtoisesti jo vuonna 1995 ja se betonoitiin vuonna 2011. Perskärpäset voittivat kummassakin tapauksessa. Ja nehän juhlivat niin pitkään kun niillä on jokin elävä jossa loisia. Ja onhan niillä, kun isäntäeläin ei uskalla panna hanttiin. Se kun pelkää, että sitä ei hyväksyttäisi perskärpäseksi.
Toverukset läksivät jälleen löylyyn ja ensimmäisiä löylyjä heittäessään tuumivat että onneksi se alkuperäinen, eläimille haitallinen perskärpänen eli Nautakiiliäinen (Hypoderma bovis) oli kadonnut Suomesta jo aikaa sitten. Sen sijaan ihmisille ja yhteiskunnalle vaarallinen Hypoderma hystericus elää, lisääntyy ja voi hyvin. Ja miksei voisi?
Olihan se sentään rauhoitettu ja erityissuojeltu laji. Eikä perskärpäsen tarvinnut edes ajatella. Sillä oli lauma turvanaan.
