Eli hieman tuumailua sen aikaisemman puolifiktiivisen – valitettavasti vain puolifiktiivisen – tarinan tiimoilta. Poliisihan siis alkaa käskettynä etsimään jotain, joka ei ole edes laitonta mutta jonka joku saattaa tulkita jollain tavalla vihateoksi. Joka siis ei ole laitonta mutta jollain tavalla tuomittavaa. Jonkun vihervasemmistolaisen mielestä. Samaan aikaan kun poliisi etsii näitä toisten kuvittelemia demoneita ei sillä tietenkään ole aikaa tehdä varsinaista poliisintyötä jota varten poliisi on yleensäkin perustettu.
Tuumailin keskenäni kuinka tavallinen ihminen on turvassa näiltä vihatekoepäilyiltä? Epäilyiltä, jotka pahimmassa tapauksessa maksavat ihmiselle hänen työpaikkansa ja tulevaisuudessa ehkä jopa vapautensa. Aivan varmoja vaihtoehtoja on vain muutama:
1. Älä ajattele.
2. Älä puhu.
3. Älä kirjoita.
Näillähän pääsee varsin pitkälle. Mutta jos ihminen ajattelee, puhuu ja kirjoittaa niin vihervasemmistolaisen hallintomme näkökulmasta sen voi tehdä vain ja ainoastaan yhdellä hyväksyttävällä ja vastuullisella tavalla.
Tavallisen ihmisen täytyy valehdella ja hyväksyä valhe totuutena.
Tavallinen ihminen tietää, että kehitysmaalainen maahanmuutto on saanut aikaiseksi huomattavan määrän nimenomaan tavallisiin suomalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Sekä väkivalta- että seksuaalirikoksia. Tavallinen suomalainen tietää, että tämä on fakta. Fakta, jota ei voi kiistää. Mutta ollakseen vastuullinen kansalainen hänen ei tule puhua faktoja, vaan hänen täytyy valehdella vastuullisesti. Tai ainakin hänen täytyy mitään kyseenalaistamatta hyväksyä se valhe, jota hänelle pakkosyötetään.
Tavallisen ihmisen täytyy hyväksyä että se tavalliseen ihmiseen kohdistuva väkivalta ei ole vika, vaan monikultturistisen yhteiskunnan ominaisuus jota ei saa arvostella. Ominaisuus, joka jopa jollain ihmeellisellä tavalla johtuu tavallisen kansalaisen rasistiseksi tulkitusta ajattelutavasta eikä suinkaan siitä haittamaahanmuuttajasta itsestään.Tavallinen ihminen tietää, että se samainen mainittu kehitysmaalainen maahanmuutto ei muni Suomelle kultamunia vaikka sen on väitetty tekevän niin – nyt, tai ainakin jossain jatkuvasti mainostetussa kaukaisessa tulevaisuudessa – jo kolmekymmentä vuotta. Tavallinen suomalainen tietää että kyseisen haittamaahanmuuton hinta suomalaisille on jo nyt järkyttävän korkea ja se kasvaa joka vuosi. Mutta ollakseen vastuullinen kansalainen hänen täytyy unohtaa tuo fakta ja valehdella vastuullisesti. Tai ainakin hänen täytyy mitään kyseenalaistamatta hyväksyä se valhe, jota hänelle pakkosyötetään.
Tavallisen ihmisen täytyy hyväksyä se, että kun monikultturistista utopiaa pidetään yllä, niin sille ei saa laskea hintaa. Jos sen laskee, syyllistyy vihatekoon.
Tavallinen ihminen tietää myös että nykyisen hallituksen hiilijalanjälkihysteria ei muuta maailman ilmastoa mitenkään ja Suomi on muutenkin luonnonvarojen nettotuottaja. Tavallinen kansalainen tietää että kyseisen hysterian seuraukset Suomen elinkeinoelämälle ovat katastrofaaliset. Mutta ollakseen vastuullinen kansalainen hänen täytyy unohtaa tuokin fakta ja valehdella vastuullisesti.
Tavallisen ihmisen täytyy hyväksyä se, että kun vihervasemmistolaiselle hysteerikolle tuotetaan hyvää mieltä niin siinäkään ei hintaa lasketa ja järjen tulee väistyä kyseisen hysteerikon tunteen tieltä.
Tavallinen ihminen saattaa – kauhukseen – ymmärtää että virkakoneistossakin on valtavasti hänen kaltaisiaan tavallisia ihmisiä jotka pakon edessä valehtelevat vastuullisesti koska eivät uskalla muutakaan tehdä. Vaikka hekin tietävät valehtelevansa.
Tavallinen ihminen saattaa myös miettiä sitä että Suomea mainostetaan maailman onnellisimpana maana. Hän saattaa myös ajatella, että ehkä tässä tapauksessa maa ja kansa ovat ehkä hieman eri asioita. Sillä hän miettii, että voiko maailman onnellisimman maan onnellisuus pohjautua vain valehtelemiseen?
Saattaapa hän miettiä, että minkälainen on yleensäkin se maa, joka pohjautuu valheeseen ja joka ei hyväksy faktoja? Eikös niitä sellaisia maita ole ollut ennenkin? Milläs nimellä niitä kutsuttiinkaan?
