Eli taas pieni tarina elämän pienistä suurista asioista
Lappi, Saariselkä, eräänä syksynä…
Suomujoki virtasi Kotakönkäässä niin kuin se oli tehnyt varmaankin jo tuhansia vuosia. Mitä nyt oli ehkä välillä hieman uomaansa muuttanut. Vesi etsii haluamansa tien. Ihminen sen kulkua pyrkii tietysti rajoittamaan mutta kukapa täällä Saariselällä kanavia kuokkisi? Tuskin sen rauhaa häiritsi myöskään vuolaan virran viereen ihmisten rakentama laavu. Paikka oli sen verran syrjässä Saariselän tunturialueella että ei sinne räyhäporukkaa koskaan eksynyt. Rauhallisia vaeltajia vain. Pieni suuri tärkeä asia. Sellaisia kulkijoita olivat myös etelän suunnasta Kotakängästä lähestyvä pariskunta joka laavulla otti rinkat selästään ja arvioi hieman tilannetta.
Kotakönkäällä paistoi vielä aurinko mutta lännen suunnasta näytti tulevan synkkä saderintama. Pariskunnan ideana oli ollut edetä saman päivän reissulla Lankojärvelle saakka mutta erityisesti pariskunnan uroshenkilö oli aikanaan saanut oppinsa siitä mitä on mennä nukkumaan vesimärkään makuupussiin kun vermeet olivat myrskyssä pettäneet. Varusteet olivat pariskunnalla toki paljon paremmat kuin joskus 1980-luvulla mutta koska kiire ei ollut minnekään niin pariskunta päätti yöpyä tällä viihtyisällä laavulla. Se houkutteli paljon enemmän kuin mahdollinen rämpiminen rankkasateessa. Sateella kastui joka tapauksessa. Vaikka sadevermeet olivat päällä niin kroppa hikosi niitten alla yhtä lailla märäksi.
Pariskunta jätti rinkkansa laavulle tietäen että näillä selkosilla paikalleen jätetty tavara oli paikallaan palatessaankin ja vielä koskemattomana. Pieni suuri tärkeä asia. Siellä Helsingissä ne varastettaisiin saman tien. Helvetti soikoon, kun sieltä pääsisi lähtemään lopullisesti ja pysyvästi. Koska aikaa oli niin he kulkivat pätkän matkaa ihastellen Kotaköngästä jossa Suomujoki jatkoi iänaikaista matkaansa kohti pohjoista aina Venäjän puolelle ja siitä lopulta Jäämereen. Ei sitä tainnut nämä ihmisten touhut paljoa kiinnostaa.
Olihan pariskunta aikaisemmin käynyt myös Suomujoen latvoilla ja ihmetellyt kuinka niin pienestä ja korkealla sijaitsevasta lirusta voi tulla niinkin suuri joki. Mutta jostain se vetensä vaan mukaansa keräsi. Tietysti täällä pohjoisessa joki tarkoitti jotain muuta kuin etelässä. Matkalla olisi edessä myös Rautuojan ylitys. Etelässä oja tarkoitti ojaa jonka yli saattoi hypätä, täällä pohjoisessa se oja saattoi olla kaksikymmentä metriä leveä virta.
Pariskunta palasi laavulle. Nainen alkoi purkaa kenttäpatjoja ja makuupusseja. Mies sytytti tulet. Sateelta oltiin päästy karkuun eikä haitannut vaikka ensimmäiset pisarat alkoivat pilven reunalta tipahdella. Suojaa oli tarjolla. Pieni suuri asia. Oli vuoro gourmet-aterian eli mies haki Trangiaan vettä, laittoi sekaan lihaliemikuutiot, rakettispagettia sekä corned beef-säilykettä. Lopputuloksena oli eräänlainen maukas lihamakaryllivelli johon antoi lisukkeensa Ylhäisten näkkileipä ja Koskenlaskija sekä Kotakönkäästä kenttäpulloon otettu vesi. Ei siitä eväs maastossa paljon parane.
Pariskunta istui vielä hetken tulilla. Sade yltyi joten yömyssy tehtiin Trangialla laavun suojassa. Tietysti teetä ja Röh-rommia. Yömyssyä nauttiessaan pariskunta totesi että luonnon ilmiöitä oli mieluisinta katsella silloin kun niitä vastaan oli jonkinlaista suojaa. Ja laavuhan tarjosi suojista parhaimman. Pieni suuri tärkeä asia. Mies laittoi vielä hyvän satsin puita nuotioon. Makuualustalle ja mukavaan makuupussiin oli hyvä asettautua ja kuunnella kun satava vesi ja rätisevä tuli ottivat mittaa keskenään. Uni tuli nopeasti ja oli tuttuun tapaansa paljon rauhallisempaa kuin siellä etelän maalikylissä.
Yöllä mies havahtui hetkeksi. Vaimo nukkui vieressä sikeästi. Vettä satoi edelleenkin mutta tuli oli vielä voitolla eikä ollut suostunut sammumaan. Ei sateestakaan mitään rankkaa kuuroa ollut tullut. Mies käänsi kylkeään ja nukahti uudelleen. Jossain vaiheessa yötä sade oli voittanut taistelun mutta samalla häipynyt itäänpäin ja aamuaurinko antoi kaivattua valoaan. Mies sytytti uudet tulet ja alkoi keitellä Trangialla kahvia vaimolle. Tästä oli hyvä jatkaa Lankojärvelle ja siitä eteenpäin aina Kiilopäälle. Nauttien pienistä suurista asioista.
