Hotellin respassa tuli törmättyä erääseen blogikirjoitukseen. Blogikirjoituksiahan on monenlaisia, ja niitten merkitys on hyvinkin vaihteleva. Jos blogikirjoitus on poliisin omilla sivuilla, ja kirjoittaja on Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö, voidaan olettaa, että kirjoituksella on varsin huomattava merkitys ja se edustaa poliisin linjaa laajemminkin.
Mikä on sitten kyseisen apulaispoliisipäällikön eli Pekka Partasen linja. Vastaus on, että se on pelottava. Partanen aloittaa kirjoituksensa normaalilla virkamiesjargonilla, jossa hän varoittaa väkivaltaisista ääriliikkeistä, ja antaa ymmärtää, että uskonnollisia ääriliikkeitä vastustavat muut ääriliikkeet ovat yhtä vaarallisia kuin uskonnolliset ääriliikkeet, mutta perinteiseen virkamiestyyliin jättää mainitsematta, että mitähän nämä ääriliikkeet varsinaisesti ovat ja mistä niitä mahtaisi löytyä.
Tämähän ei ole sinänsä uutta, ja aiheena se olisi hyvin lyhyen laulun aihe, mutta kirjoituksensa toisessa osiossa apulaispoliisipäällikkömme lyö nelivedon päälle ja aivan pokkana vaatii maahamme kahta eri sananvapauden määritelmää. Toisen islamilaisille ja toisen meille kantasuomalaisille. Partanen aloittaa:
Uskontoasioissa me suomalaiset ja protestantit Euroopassa olemme melko jumalattomia. Meille ei ole kovin ihmeellistä jos joku pilkkaa meidän uskonnollisia arvojamme tai uskonnollisia merkkejämme. Meidät on kasvatettu niin, että käymme yhä harvemmin kirkossa ja harvojen lapsetkaan enää pyhäkoulussa.
Sen sijaan Lähi-Idässä, niin juutalaisten kuin muslimien keskuudessa uskonnolliset arvot ovat suuressa kunniassa. Lapset kasvatetaan pienestä pitäen kunnioittamaan uskonnollisia arvoja ja vaalimaan päivittäisiä uskontomenoja. Lapsesta pitäen juurrutettuna uskonnolliset arvot ovat myös loukkaamattomia ja niiden loukkaaminen on anteeksiantamatonta.
Tähän väliin voi heittää huomion, että apulaispoliisipäällikkömme elää melko selkeästi tiedostavassa todellisuudessa sillä hän niputtaa juutalaiset ja muslimit samaan nippuun. Hotellin respassa ei olla vielä tehty havaintoja juutalaisten aiheuttamista ongelmista niin Suomessa kuin Euroopassa yleensäkään, mutta kun juutalaiset mainitaan samassa yhteydessä muslimien kanssa, saadaan aikaan vaikutelma, että jos arvostelet islamilaisia, niin jostain eriskummallisesta syystä saatat kannattaa myös uutta holocaustia.
Mikäli Partanen olisi jatkanut kirjoitustaan vaikkapa näin: ”siksi meidän tulee muistaa, että jos vierailemme näissä maissa, meidän tulee kunnioittaa heidän kulttuuriaan eikä loukata heidän tapojaan ja uskomuksiaan, sillä myös lähi-Idässä eletään maassa maan tavalla”, ei hotellin respassakaan olisi ollut aihetta minkäänlaiseen mutinaan. Mutta tätähän Partanen ei tarkoita, vaan jatkaa:
Me eurooppalaiset tiedämme kyllä tämän. Miksi siitä huolimatta jonkun pitää mennä piirtelemään toisten uskonnollisia arvoja anteeksiantamattomasti loukkaavia kuvia? Sananvapauden nimissä. Missä oli piirtäjän/päätoimittajan vastuu? En voi millään hyväksyä niitä tekoja, jotka piirtämisen seurauksena syntyivät. Mutta jos näissä tapauksissa sananvapautta olisi käytetty ns. vastuullisesti, emme olisi nyt syntyneessä verovarojamme syövässä puolittaisessa sotatilassa, josta ei hyödy kukaan.
Partasen näkemys kuvaa hyvin sitä, mitä ”vastuullinen sananvapaus” on. Se, mikä on sallittua islamilaisille, ei olekaan sallittua meille. Vaikka me elämme omassa maassamme, jonka kulttuuria ja tapoja vieraan tulisi kunnioittaa. Tämä ei käy apulaispoliisipäällikölle, vaan hän haluaa oman maamme ja kansamme alistuvan meille täysin vieraan kulttuurin tapoihin. Ja alistuvan nimenomaan väkivallan pelosta.
Partanen puhuu loukkaavista kuvista. Partasen haluamassa ”vastuullisessa sananvapaudessa” ei pilapiirrosten poistaminen riittäisi. Sillä kyse on nimenomaan loukkaantumisesta ja sen kokemisesta. Tässä kehityksessä voidaan loukkaaviksi kokea myös aivan asiallinen niin maahanmuuttoon kuin islamiin kohdistuva arvostelu. Loukkaantujia löytyy varmasti, ja järjenvastaisinta on tietysti se, että maastamme löytyy puolestaloukkaantujien leegio, ennen kuin muslimit ehtivät varsinaisesti kommentoida mitään. Haluaako kyseinen poliisi hiljentää keskustelun kokonaan?
Palataanpa Partasen termiin ”puolittainen sotatila”. Mitä hän sillä tarkoittaa? Ja ennen kaikkea, missä sitä hänen mukaansa käydään. Jos asia koskee hänen mukaansa myös Suomea, asettuvat esmes Helsingin viime syksyiset tapahtumat hieman toiseen valoon. Jos ns. puolittainen sotatila koskee hänen mielestään taas vain muuta Eurooppaa, ei hänen näkemyksensä asiasta siltikään herätä kovin suurta luottamusta suomalaisten poliisin niin kykyyn kuin kiinnostukseenkaan suojella suomalaisten henkeä ja turvallisuutta.
Sillä kuinka tämä puolittainen sotatila ja sen ratkaisu Partasen logiikan mukaan tapahtuu?
1. Länsieurooppalainen pieksää suutansa islamilaiselle
2. Islamilainen vetää herneet nenään ja lahtaa länsieurooppalaisen.
3. Tämän jälkeen länsieurooppalainen ei enää pieksä suutansa.
Ei tässä ole kyseessä mikään puolittainen sotatila. Tässä on kyseessä täydellinen alistuminen. Tämäkö on suomalaisen poliisin linja? Tätäkö se todella haluaa?
Ja jos se sitä haluaa, miksi ihmeessä meidän tulisi enää luottaa siihen?