Koska nykyhetkessä Suomi on naulaamassa itse itseään kämmenistä liittovaltioristille niin mennäänpä jälleen ajassa taaksepäin joskaan nyt ei pitäydytä pelkästään Kekkoslovakiassa vaan laajennetaan aluetta pohjoismaihin ja aikajanana on Kylmä Sota joka kesti 1940-luvun lopulta aina Neuvostoliiton hajoamiseen.
Varsinaista rautaesirippua ei pohjoismaiden välillä ollut mutta tietty jako eri osapuoliin oli. Oli puolustuksensa Yhdysvalloille ulkoistanut Islanti, oli Nato-maat Tanska ja Norja, oli länsimielisen puolueeton Ruotsi ja Neuvostoliitolle myötämielisen (ainakin virallisesti) puolueeton YYA-Suomi. Suomen aseistusta kylmän sodan aikana on käsitelty ennekin mutta vertaillaanpa huvin vuoksi ja urheilun kannalta minkälaista ilmavoimien kalustoa eri pohjoismailla oli käytössä. Keskitytään pelkkiin taistelukoneisiin ja aloitetaan Tanskasta.
Tanskahan oli ollut sodan aikana Saksan miehittämänä ja luonnollisesti sen ilmavoimien tila oli sodan jälkeen varsin lähellä nollaa. Kylmän sodan alussa Tanskalla oli käytössään kaikkiaan 39 vanhaa Supermarine Spitfireä joita käytettiin vuoteen 1956. Ensimmäinen varsinainen suihkuhävittäjä oli sekin jo vanhentunut brittiläinen Gloster Meteor:
Gloster Meteor F.8:
Huippunopeus: 970 km/h
Lakikorkeus: 13.000 m
Toimintasäde: 970 km
Aseistus: 4 x 20mm tykkiä, 16 3 tuuman tai 8 5 tuuman rakettia tai 2 x 454 kg pommia
Meteoreja Tanskalla oli käytössään kaikkiaan 69 kappaletta vuosina 1949 – 1963. Vuonna 1953 kalustoon tuli sitten amerikkalainen hävittäjä-pommittaja Republic F-84 Thunderjet:
F-84 G Thunderjet:
Huippunopeus: 1.001 km/h
Lakikorkeus: 12.300 m
Toimintasäde: 1.600 km
Aseistus: 6 x 12,7 mm konekivääriä ja max 2.020 kg pommeja tai raketteja
Tätä Yhdysvaltain ensimmäistä sodan jälkeen rakennettua konetta Tanskalla oli käytössäään kaikkiaan 246 kappaletta vuodesta 1952 vuoteen 1962. Vuonna 1956 tanskalaiset hankkivat 30 kappaletta brittiläisiä Hawker Hunter-hävittäjiä:
Hawker Hunter F.6:
Huippunopeus: 1.003 km/h
Lakikorkeus: 15.000 m
Toimintasäde: 620 km
Aseistus: 4 x 30 mm tykkiä, 3.400 kilon asekuorma, 4 x Sidewinder-ohjusta. Tanskalainen F.51-versio ei toiminut rynnäkkökoneena eikä ole tietojeni mukaan varmaa että oliko siinä vain tykkiaseistus
Hunterit olivat tanskalaisilla käytössä vuoteen 1974. Vuonna 1958 Tanska hankki kaikkiaan 59 North American F-86D Sabre-hävittäjää:
North American F86D Sabre:
Huippunopeus: 1.151 km/h
Lakikorkeus: 15.163 m
Toimintasäde: 531 km
Ja aseistusvalikoima tässä olikin mielenkiintoinen sillä kyseessähän oli hävittäjä. Siinä ei ollut ohjuksia, mikä ei ollut mitenkään tavatonta siihen aikaan mutta siinä ei ollut tykkejäkään vaan 24 kappaletta 70-millistä ilmasta ilmaan-rakettia. Aika lähelle kohdetta siis koneen olisi pitänyt tositoimissa päästä. Kyseiset hävittäjät olivat käytössä vuoteen 1966.
Vuonna 1959 Tanska hankki – amerikkalaisten avustuksella sillä Tanskan varustelukyky herätti Natossa huolta – nykyaikaisempia North American F-100 Super Sabre-hävittäjiä:
North American F-100 Super Sabre D:
Huippunopeus: 1.487 km/h
Lakikorkeus: 15.000 m
Toimintasäde: 3.211 km
Aseistus: 4 x 20 mm tykkiä, 4 ilmasta-ilmaan Sidewinder-ohjusta ja max 3.190 kilon asekuorma
Tanska sai näitä koneita amerikkalaisilta osana Mutual Defense Assistance Act-ohjelmaa, niitä saatiin käyttöön kaikkiaan 72 kappaletta ja ne olivat palveluksessa vuoteen 1982 saakka. Saman Mutual Defense Assistance Act-ohjelman myötä Tanska sai vuonna 1964 käyttöönsä kaikkiaan 29 kappaletta Lockheed F-104 G Starfighter-hävittäjää:
Lockheed F-104 G Starfighter:
Huippunopeus: 2.459 km/h
Lakikorkeus: 15.000 m
Toimintasäde: 680 km
Aseistus: 1 x 20 mm 6-putkinen tykki, 4 x Sidewinder-ohjusta tai 1.800 kg:n asekuorma pommeja tai raketteja. Tanskalaiset käyttivät konetta vain hävittäjänä.
Vuonna 1970 tanskalaiset tilasivat ihan omin neuvoin kaikkiaan 51 kappaletta ruotsalaisia Saab Draken-hävittäjiä:
Drakenit olivat tanskalaisilla käytössä vuoteen 1993 saakka. Drakenin teknisiä tietoja on blogissa käsitelty ennenkin joten siirrytään vuoteen 1980 jolloin Tanskan ilmavoimat hankki kaikkiaan 72 amerikkalaista General Dynamics F-16-hävittäjää:
Huippunopeus: 2.145 km/h
Lakikorkeus: 15.240 m
Toimintasäde: 3.200 km
Aseistus: 1 x 20-millinen kuusiputkinen Gatling-kanuuna, 7.700 kilon asekuorma ilmasta ilmaan- ohjuksia, ilmasta maahan-ohjuksia, meritorjuntaohjuksia, raketteja ja pommeja.
Ja näilläpä tanskalaiset sitten pärjäilivätkin aina kylmän sodan loppuun saakka ja F-16 on käytössä vieläkin. Se korvattaneen amerikkalaisella F-35-hävittäjällä. Siirrytään sitten Norjaan.
Koska Norjakin oli sodan aikana saksalaisten miehittämänä sen ilmavoimat olivat kylmän sodan alkaessa aika lailla samassa nollatilassa kuin tanskalaistenkin. Norjalla oli sodan jälkeen käytössä Supermarine Spitfire-hävittäjiä ja de Havilland Mosquito-pommittajia. Ensimmäinen suihkukone oli suomalaisillekin tuttu de Havilland Vampire:
Vampiren jälkeen norjalaiset hankkivat samaa Republic F-84 Thunderjet-kalustoa kuin tanskalaisetkin:
Näitä hankittiin kaikkiaan 208 kappaletta ja ne olivat käytössä vuosina 1952 – 1970. Tanskalaisilla linjoilla jatkettiin ja seuraavaksi vuonna 1957 hankittiin kaikkiaan 115 kappaletta North American F-86 Sabre-hävittäjiä. Tosin F-mallia:
Ja tanskalaisilla linjoilla jatkettiin edelleenkin ja vuodesta 1963 alkaen Norjan ilmavoimat hankkivat kaikkiaan 45 kappaletta Lockheed F-104 Starfighter-hävittäjiä:
Koneet olivat käytössä vuoteen 1982 saakka. Vuonna 1966 Norjan ilmavoimat vahvistui kaikkiaan
108:lla Northrop F-5 hävittäjällä joista 64 oli Yhdysvaltain sotilasapua.
Huippunopeus: 1.740 km/h
Lakikorkeus: 15.800 m
Toimintasäde: 891 km
Aseistus: 2 x 20 mm tykkiä, 2 x Sidewinder-ohjuksia ja max 3.200 kg asekuorma pommeja tai raketteja
Operatiivisesta käytöstä koneet poistettiin vuonna 2000. Vuonna 1980 Norjan – niin kuin Tanskankin – ilmavoimat hankkivat käyttöönsä nykyisinkin käytössä olevat General Dynamics F-16 Fighting Falcon-hävittäjät jotka korvataan Tanskan tavoin F-35-hävittäjillä:
Vaan entäs Ruotsi?
Ruotsi pärjäili kylmän sodan ajan – niin kuin sen jälkeenkin – pääosin omalla kalustollaan. Sen ensimmäinen suihkuhävittäjä oli Saab 29 Tunnan:
Huippunopeus: 1.060 km/h
Lakikorkeus: 15.500 m
Toimintasäde: 1.100 km
Aseistus: 4 x 20 mm tykkiä, Rb24 (Sidewinder)-ohjukset ja ilmasta maahan-raketteja.
Konettahan kutsuttiin Tynnyriksi ja sen muoto kertoo hyvin miksi. Koneita tehtiin kaikkiaan 661 kappaletta vuosina 1951 – 1956, se oli Ruotsin ilmavoimien käytössä vuoteen 1976 ja se osallistui tositoimiin vuosina 1961 – 1963 YK:n tehtävissä Kongossa.
Vuonna 1955 Ruotsin ilmavoimat sitten hankkivat itselleen Saab 32 Lansen koneen joita tehtiin kaikkiaan 450 kappaletta:
Huippunopeus: 1.200 km/h
Lakikorkeus: 15.000 m
Toimintasäde: 2.000 km
Aseistus: 4 x 30 mm tykkiä, 4 x Rb24 (Sidewinder)-ohjukset tai2 kasettia à 19 kpl Bofors 75 mm:n rakettia. Rynnäkköversiossa 4 × 20 mm tykki, raketteja tai 2 kpl Rb 04 -merimaaliohjusta.
Lansenit olivat Ruotsin ilmavoimien operatiivisessa käytössä vuoteen 1978. Kone oli 1950-luvulla varsin edistyksellinen tutkansa ja kehittyneen elektroniikkansa ansiosta. Siinä välissä eli myös vuonna 1955 Ruotsi hankki itselleen tanskalaisillekin tuttuja Hawker Hunter hävittäjiä kaikkiaan 120 kappaletta:
Koneet olivat käytössä vuoteen 1969 jolloin siirryttiin suomalaisillekin tuttuun Saab Draken-aikakauteen:
Ruotsin ilmavoimilla oli näitä Drakeneita käytössään eri versioina kaikkiaan 663 kappaletta. Muistaakseni Ruotsin ilmavoimat laskettiin joskun kylmän sodan aikana maailman neljänneksi vahvimmiksi ilmavoimiksi. Ja niitä ilmavoimia vahvisti kylmän sodan aikana vielä Saab 37 Viggen:
Saab 37 Viggen:
Huippunopeus: 2.231 km/h
Lakikorkeus: 18.000 m
Toimintasäde: 2.000 km
Aseistus: 1 x 30 mm tykki, 6 x Sidewinder tai 4 x AMRAAM-ohjusta tai 4 x 135 mm rakettikasetit.
Viggeneitä valmistetiin kaikkiaan 329 kappaletta ja ne olivat Ruotsin ilmavoimien käytössä vuoteen 2005 saakka. Ne korvattiin kylmän sodan jälkeen Gripeneillä jotka ovat kunnostautuneet sekä taistelukoneina että kaksi kertaa kyntötraktoreina ja kummallakin kerralla saman lentäjän Lars Rådeströmin ohjaamana. Ensimmäinen kyntötyö:
Toinen kyntötyö:
Suomen kylmän sodan ajan ilmavoimathan on jo esitelty mutta laitetaan vielä kertaalleen Suomen käyttämät taistelukoneet vielä pohjoismaisen yhteistyön hengessä tai jotain sinnepäin:
De Havilland Vampire:
Fouga CM.170 Magister:
Folland Gnat:
MiG-21F-13:
Saab Draken:
Sekä MiG-21bis:
Entäs piskuinen Islanti? No joo, Islantihan ulkoisti puolustuksensa Yhdysvalloille ja piti / pitää itse vain rannikkovartiostoa mutta se oli kylmän sodan aikana ainoa pohjoismaa joka oli itse asiassa oikeissa ränäväleissä toisen maan kanssa. Kekkoslovakialaiset muistavat Islannin ja Iso-Britannian välillä käydyt Turskasodat.
Niitähän käytiin aika ajoin vuosien 1958 – 1976 välillä. Islanti laajensi aluevesirajaansa puolustaakseen kalastuselinkeinoaan ja brittitroolarit tulivat Islannin vesille josta seurasi pienimuotoisia kahakoita joissa Islannin rannikkovartiosto häiritsi brittitroolareita katkomalla niiden troolit ja Royal Navy laittoi sitten aluksiaan suojelemaan omiaan ajaen välillä jopa päin islantilaisaluksia jotka olivat kuitenkin tukevampaa tekoa kuin brittien omat.
Ränävälejä Islannin vesillä
Kaiken kaikkiaan ränäväleissä onneksi kuoli vain yksi islantilainen rannikkovartija. Hän kuoli tapaturmassa ollessaan korjaamassa laivansa saamia vaurioita. Lopulta tilanne meni siihen että Islanti katkaisi diplomaattisuhteensa Iso-Britanniaan ja uhkasi Naton Keflavikin tukikohdan sulkemisella. Iso-Britannia antoi periksi ja hyväksyi Islannin 200 meripeninkulman aluevesirajan.
Islanti ei antanut periksi vaikka se oli konfliktissa selkeän alivoimainen. Verrataanpa vahvuuksia viimeisessä turskasodassa vuonna 1975 – 1976:
Islanti:
3 isoa partiovenettä
2 pientä partiovenettä
1 panssaroitu valaanpyyntialus
Iso-Britannia:
30 fregattia
1 hävittäjä
11 muonalaivaa
5 hinaajaa
Loppukaneetiksi voisi todeta että islantilaistyyppista asennetta etujensa ja hyvinvointinsa puolustamiseen kaipaisi eräs toinenkin pohjoisessa sijaitseva valtio.
Mikähän valtio mahtaisi olla kyseessä?