Koska nykyhetki on muuttunut masentavasta suorastaan intersektionaalisen masentavaksi niin lienee aika pistäytyä taas tutussa ja turvallisessa Kekkoslovakian aikakaudessa. Joskin nyt keskitytään pääosin sen ajan länsinaapuriimme. Oikeastaan tämän postauksen voisi aloittaa satumuodossa. Eli:
Olipa kerran…
Olipa kerran iloisten, tyytyväisten ja hyvin toimeentulevien ihmisten maa nimeltä Ruotsi. Sen lisäksi että maa oli kaikilla mahdollisilla taloudellisilla-, sosiaalisilla ja ties millä mittareilla aivan maailman kärjessä oli maa silläkin tavoin onnekas ettei se ollut joutunut käymään sotaa sitten vuoden 1809. Ja sekin sota käytiin maan itäisissä läänityksissä jossa ihmiset olivat pääosin suomalaisia.
Sitten – joskus 1970-luvulla – maa sairastui Löröttät16-virukseen joka alkoi pikkuhiljaa tuhota maan korkeampaa aivotoimintaa ja ennen kaikkea itsesuojeluvaistoa. Maa päätti kutsua koko maailman – erityisesti kehitysmaat – nauttimaan ruotsalaisesta hyvinvoinnista. Vuosikymmenten aikana sairastunut maa alkoi muuttua omaksi irvikuvakseen mutta koska se ei koskaan tunnustanut sairastavansa niin parannusta tautiin ei saanut edes etsiä.
Sen pituinen se.
Ja tähän sitten heti korjaus (kiitos Qroquius Kadille muistutuksesta) eli olihan Ruotsilla vielä se Ruotsin ja Norjan sota vuonna 1814. Kirjoituksessa ei sitten sen enempää puututakaan yhteiskunnallisiin asioihin (mitä nyt vähän ehkä lopussa) vaan todetaan että kyseisessä Ruotsissa osattiin valmistaa autoja jotka miellyttivät myös maan itäpuolella sijaitsevan Kekkoslovakian asukkaita. Tosin suurin suosio ruotsalaisille autoille tuli vasta 1970-luvulle tultaessa. Tuolloin 1970-luvulla myös muuan pikku-Ykä oppi tuntemaan ruotsalaista autokantaa. Käydäänpä sitä hieman läpi, tosin lopetetaan taas siihen vaiheeseen kun Kekkoslovakiakin loppui. Ruotsissahan oli kaksi merkittävää autonvalmistajaa. Toinen oli Saabjonka ensimmäistä Saab 92-mallia alettiin valmistaa vuonna 1949:
Auton suunnittelussa oli otettu mallia Saabin lentokoneteollisuudesta ja tuloksena oli tällainen symppis aerodynaaminen läskinpala. Autossa oli kaksipyttyinen ja kaksitahtinen 764 kuutiosentin moottori joka antoi tehoa 25 kaakkia mutta tämän kolmivaihteisen auton huippunopeus oli tuohon aikaan varsin kohtuullinen 105 km/h. Vuonna 1955 markkinoille tuli sitten seuraava malli Saab 93:
Ulkonäöltään malli oli pitkälti saman mallinen kuin edeltäjänsä ja kyseiset muodot säilyivät pääosiltaan samanlaisina aina 1980-luvulle saakka. Kaksiosainen tuulilasi oli vaihtunut yksiosaiseksi. Vaihteita edelleen kolme, kone edelleen kaksitahtinen ilman kuutiotilavuuden lisäystä mutta tehoja saatiin enemmän eli 33 – 45 hevosvoimaa. Sekä 92:ssa että 93:ssa oli kaappariovet. Huippunopeus jäi vähän epäselväksi mutta jo tässä vaiheessa Saabeja alettiin käyttää ralliautoilussa.
Vuonna 1956 tarjolle tuli sitten normi-Saabin alustalle pohjautuva urheilumalli Saab Sonett:
Kuvan ykkösmallia ei tehty kuin kuusi kappaletta. Kakkos- ja kolmosmalleja tehtiin yhteensä noin kymmenen tuhatta kappaletta mutta sitä ei tarina kerro ainakaan minulle että onko niitä tullut Suomeen kovinkaan monta. En muista nähneeni ensimmäistäkään. Enkä näihin urheiluautoihin kiinnitä sen enempää huomiota muutenkaan koska allekirjoittaneelle auto on väline jolla kuljetetaan ihmisiä ja tavaraa paikasta a paikkaan b.
Ennen sitä kuuluisinta läskinpalaa tuli Saabilta markkinoille farmarimalli Saab 95 vuonna 1959:
Alun perin autossa oli se vanha tuttu kaksitahtinen, kolmesylinterinen 750-kuutioinen kone mutta myöhemmässä vaiheessa autoon laitettiin nelipyttyinen ja nelitahtinen V4-kone joka tarjosi parhaimmillaan tehoa 68 kaakkia. Auton muotoiluhan oli varsin skitsofreenisen mainio, edestä aerodynaamista kuplaa ja takaa kovastikin kulmikasta. Tässä vielä myöhempi malli vuodelta 1974:
Vuonna 1960 tuli sitten markkinoille se kaikkein kuuluisin läskinpala eli Saab 96:
Alun perin tässäkin läskinpalassa oli kaksitahtikone mutta se vaihtui 1967 V4-nelitahtikoneeseen. Tunnettua autossa oli myös rattivaihde. Auton kuuluisuutta lisäsivät suomalaiset Saab-ralliajajat, erityisesti Simo Lampinen:
Saab 96:n perusmuotoilu pysyi lähes samanlaisena koko valmistusajan. Pieniä muutoksia matkan varrella tuli. Malli 1965:
Malli 1969:
Ja malli 1978:
Vuonna 1969 Suomessa oli rekisterissä vain 6.300 Saabia. Seuraavana vuosikymmenenä Saabin suosio Suomessa kymmenkertaistui ja vuonna 1979 lukema oli 95.000. Osittain tähän varmasti vaikutti se, että Saabia alettiin valmistaa myös Suomessa Uudenkaupungin autotehtaassa. Tässä ensimmäinen siellä valmistettu Saab 96:
Vuonna 1968 tuli sitten markkinoille Saab 99:
Ensimmäisissä malleissa oli nelipyttyinen ja nelitahtinen 1,7-litrainen kone joka kehitti tehoa 87 kaakkia. Mallin tuotanto alkoi Uudenkaupungin tehtailla vuonna 1970. Kyseisestä mallista kehitettiin myös turboversio (1977) sekä tuolloin tapetilla ollut petroliversio (1979). Tässä vuoden 1973 Saab 99:
Saabiahan mainostettiin kovasti Suomen keleihin sopivaksi ja epäilemättä se sitä olikin:
Kekkoslovakian loppuaikoina vuonna 1979 tuli markkinoille myös Saab 900:
Toinen ruotsalainen autonvalmistaja oli tietysti Volvo josta kekkoslovakialaiset muistavat sen tyylikkäät PV-mallit joista tässä Volvo PV544:
Mallia valmistettiin vuosina 1958 – 1965. Samasta mallista tehtiin myös Volvo Duett-farmaria:
Se ehkä kaikkein tyylikkäin Volvo oli tietysti Volvo Amazon:
Jota myytiin myös farmarina:
Autoa myytiin 1,6 – 2,0-litraisella koneella. Itse en kärsi autokuumeesta mutta tuollaisen Amazonin ajattelin ostaa sitten joskus jos lakkaan köyhtymästä. Amazonin valmistus lakkasi vuonna 1970 ja tilalle tuli Volvo 140:
Tämä 1,8 – 2,0-litraisella koneella varustettu auto oli Kekkoslovakiassa jo luksusauto. Vielä enemmän luksusta oli kuusipyttyinen kolmen litran koneella varustettu Volvo 164:
Tekihän Volvo urheiluautojakin. Ensimmäinen oli Volvo P 1900:
Malli oli epäonnistunut ja sitä valmistettiin vuosina 1956 – 1957 viiden prototyypin lisäksi vain 68 kappaletta. Sen sijaan paljon onnistuneempi oli sen seuraaja Volvo P 1800. Autohan tunnettiin Pyhimys-Volvona koska kyseisen sarjan Simon Templar jota näytteli Roger Moore ajoi juuri tuolla autolla:
Meillä Kekkoslovakiassahan ei ollut koskaan mitään Pyhimys-tyyppistä televisiosarjaa mutta jos olisi ollut niin ehkä oma Pyhimyksemme olisi ajellut tällä Urkki-autolla jonka rekisterinumero oli UKK-1:
Käsitykseni mukaan tuo Urkki on käytännössä Triumph Vitesse johon on vaan tehty uusi kori. Jos palataan Svea-Mamman tykö niin vuonna 1974 Volvo toi markkinoille 240-malliston:
Ja 260-malliston. Tässä Volvo 264:
1970-luvun puolessa välissä Volvo sitten tarjosi markkinoille myös pienempiä automalleja, ensimmäisenä tämän Volvo 66-mallin:
Kyseessähän on oikeastaan hieman paranneltu hollantilainen DAF 66. Sitä seurasi vuonna 1976 Volvo 340/360-sarja:
Ruotsalainen autotuotanto toki jatkui tämän jälkeenkin mutta nyt olemme saavuttaneet jälleen ajan jolloin Urkki totesi että mä en viitti enää ja Kekkoslovakia päättyi. Mutta laitetaan tähän vielä pari kappaletta sen ajan ruotsalaista sotilasteknistä osaamista. Ensimmäisenä Stridsvagn 103 eli S-vaunu:
Vaunun toimintaratkaisu ja sitä myötä myös ulkonäkö oli varsin omintakeinen eli siinä miehistö oli makuullaan kaksi eteen- ja yksi taaksepäin eikä siinä ollut tykkitornia ensinkään vaan sen 105-millistä tykkiä suunnattiin koko vaunua liikuttamalla. Erilaisissa vertailukokeissa kuitenkin todettiin että panssari olisi ollut tositoimissa hyvinkin soiva peli. Toinen ruotsalaistankki oli sitten Ikv 91:
Tämän 90-millisellä tykillä varustetun vaunun ruotsinkielinen nimitys oli infanterikanonvagn eli suoraan suomennettuna jalkaväkikanuunavaunu joskaan Suomen sotavaltiolla en ole koskaan tuollaista nimitystä kuullut. Wikipedia puolestaan käyttää siitä nimeä assault gun eli rynnäkkötykki mutta kyllä siinä ihan pyörivä tykkitorni oli. Millähän nimellä tuota omalla kielellämme pitäisikään sitten nimittää?
No niin, siinä vietettiin taas hetki kekkoslovakoidussa ajassa ja siirrytään taas interpervertoituun nykyaikaan. Johan se kesäkuukin on saatu pian taputeltua. Saa nähdä, mikä tuote heinäkuun puolella ensimmäisenä kielletään jotakuta tahoa loukkaavana. Ehkä pesuaineet valkopyykille? Ehkäpä laitamme sen tiimoilta vielä kiinalaisen pesuainemainoksen joka saisi intersektuaaliset verisuonet Suomessa katkeamaan ilman muuta: