Aika ajoin sitä törmää varsin levottomiin kirjoituksiin. Eikä siinä mitään. Ihminen saa toki kirjoittaa levottomia. Hotellin respassa kannatetaan sananvapautta. Mutta kun se levoton kirjoitus tulee verorahoitteisen Ylen kautta niin ehkä siihen tavallinenkin kansalainen saa hieman puuttua ja esittää jopa hieman kysymyksiä. Kyseinen kirjoitus alkaa otsikolla:
Anton Vanha-Majamaa: Pidin asetta kädessä ja se tuntui hyvältä
Ja jatkuu alaotsikollaan:
Aseet ovat yhä poikien ja miesten juttu. Meidän pitäisi miettiä, millaisia sukupuolirooleja haluamme ylläpitää, kirjoittaa Anton Vanha-Majamaa blogissaan.
A vot. Aseet kylläkin joo ovat poikien ja miesten juttu. Tyttöjä ja naisia ne kiinnostavat vähemmän. Tarvitseeko sitä muuttaa? Haluavatko tytöt ja naiset muuttaa vallitsevaa asiantilaa? No, heppu aloittaa kirjoituksensa:
En ole käynyt armeijaa, mutta on minulla asemuistoja.
Ostin 14-vuotiaana Desert Eagle -mallisen kuulapistoolin. Kotona nostin aseen peilin edessä pääni viereen kuin agentti. Osoitin peilikuvaani ja sanoin kyttämäisiä asioita kuten "Freeze motherfucker!" ja "My name is Bond, James Bond."
Tähän voisi heti sanoa, että ei, jätkällä ei ole mitään asemuistoja. Kuulapistooli ei ole ase. Ja selkeästi hepulla ei ole ollut sellaista isää joka on opettanut pojalleen aseet ja niiden käytön. Oikeat aseet. Ja niiden vastuullisen käytön. Se isä olisi peilikuvaleikkimisen jälkeen ehkä todennut että kokeillaanpas poika vuoden päästä uudestaan.
Heppu jatkaa:
Leikit olivat väkivaltaisia, sellaisia joissa veitset, luodit, megapommit ja raajat lentelevät. Sellaisia joita pojat opetetaan pienestä pitäen leikkimään.
Itse asiassa ei opetettu. Se tuli luonnostaan. Ne pyssypelit. Kas kun ne pojatkin tiesivät että asia nimeltä sota on olemassa ja poikien – niin kuin tyttöjenkin omalla tavallaan – leikit heijastavat ympäröivää maailmaa. Pyssypelit tulivat ihan itsestään eikä kukaan meille niitä opettanut. Eikä varsinkaan vaatinut leikkimään.
Sen jälkeen heppu puhuu amerikkalaisista asekuolemista. Unohtaen – epäilemättä tarkoituksella – sen, että hän elää Suomessa ja suomalaiset aseitten omistajat ovat aseittensa kanssa huomattavan vastuullisia ja varovaisia. Sitten tulee häiskän kirjoituksen clue:
Miksi maskuliiniuus on asekulttuurin, mutta ei asedebatin keskiössä, kysyi The Washington Post kesällä 2019.
Asekeskusteluun liittyy "maskuliinisuuden kriisi": Kokemus siitä, että ase tekee miehen ja aselakien tiukentaminen uhkaa siksi kokonaista sukupuolta. Syypäiksi ajatellaan usein feministit ja tasa-arvoliikkeet.
Rautalangasta: miehet ampuvat (naisia), koska eivät enää saa olla miehiä.
Boldaus ja alleviivaus oma. Boldauksessa olevat sulut taas eivät. Henkilökohtaiset mielipiteet sallitaan mutta esitetäänpä kysymys verorahoitteiselle Ylelle: jos joku tällaista väittää, niin ehkäpä Ylellä olisi jonkunlainen velvollisuus osoittaa asiaan liittyvät faktat?
Tässä välissä häiskä toteaa että:
Lapsena ammuin legoja kuula-aseella, aikuisena tykitän terroristeja Call of Duty: Warzone -pelin MP7-konepistoolilla. Vuodet vierivät, leikki jatkuu. Ase tuntuu kädessä hyvältä ja tutulta, kuin toteuttaisin jotain aika luontevaa.
Johon voin todeta että entäs sitten? Noita pelejä pelaa kai miljoonat minua nuoremmat jätkät. Tarvitseeko siitä tehdä jotain johtopäätöksiä? Mutta hänhän tekee:
Väkivaltakulttuurin taustalla vaikuttavat vuosisataiset sukupuoliroolit ja valta-asetelmat. Niiden muuttaminen on hidasta, mutta tarpeellista – ja monien mielestä tehokkaampaa kuin pelkkä aselakien tiukentaminen.
Millä tavalla tarpeellista ja miten se tehtäisiin? Miehet ruunaamalla? Miehet ovat luonnostaan väkivaltaisempia. Ainakin jos on pakko. Ja heidän tehtävänään on suojella. Naiset eivät siihen pysty niin hyvin kuin miehet. Mutta kyseinen häiskä haluaa muuttaa senkin:
Suomessa yksi selvä askel voisi olla asevelvollisuuden laajentaminen kaikkiin sukupuoliin. Tämä auttaisi purkamaan käsitystämme siitä, mikä on miehen, naisen tai muun paikka maailmassa.
Ensinnäkin: mihin ihmeellisiin kaikkiin sukupuoliin? Eikös niitä kumminkin ole vain kaksi? Eikä naisten asepalvelus ole muutenkaan ollut kuin vääristyneeseen tasa-arvoon perustuvaa. Sillä ei ole maanpuolustuksen kanssa mitään tekemistä. Siinä on ideana se, että naisen täytyy saada jos sitä huvittaa mutta jos ei huvita, niin ei tietenkään tartte. Jos kyseinen häiskä olisi tarkoittanut vaikkapa pakollisen Lotta Svärd-järjestön uudelleen perustamista niin olisin hänen kanssaan täysin samaa mieltä mutta sehän ei käy sillä se olisi perinteisten sukupuoliroolien mukaista.
Kyseinen häiskä on kirjoittanut alun perin juttunsa blogissa. Jos se olisi jäänyt siihen niin en olisi reagoinut siihen millään tavalla. Mutta kun sama kirjoitus julkaistaan Ylen sivuilla niin jälleen herää kysymys että tämäkö on sitä, mitä kansalaisille verorahoilla opetetaan?
Niin muuten, sekä lukijalle että minulle kyseinen Anton Vanha-Majamaa on täysin tuntematon suuruus. Mutta onhan hän sentään tehnyt kirjan:
Ehkä se tekee hänet Ylen mielestä myös asiantuntijaksi näissä aseasioissakin.
