Valtatie 3, Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajalla, näinä päivinä…
Kello oli kahden aikaan yöllä ja niin poliiseista kuin puolustusvoimain henkilöstöstä koostunut porukka piti yllä tiesulkua ja tarkistuspistettä. Suurin osa miehistä oli nukkumassa lähistöllä sijaitsevissa puolijoukkueteltoissa mutta tarkistuspiste oli siti koko ajan miehitetty. Yölläkin. Liikenteen määrä, varsinkin henkilöliikenne oli pikkuhiljaa vähentynyt lähes olemattomiin. Ne, jotka olivat palaamassa Uudellemaalle olivat jo palanneet eikä pois yrittäjiä juuri enää ollut. Ei ainakaan näin yöaikaan. Päivisin oli tietysti sallittua työliikennettä.
Pohjoisesta, Riihimäen suunnasta alkoi kajastaa kirkas, hohtava valo. Miehet katsoivat valoa ja mukana ollut puolustusvoimien yliluutnantti totesi:
- Sehän… sehän taitaa olla… se on… enkeli…
Enkeli se tosiaan oli. Toisin kuin usein kuvitellaan, ei enkeli ollut mikään vaaleat harsot päällään lentelevä siivekäs naishahmo joka leijaili ilmassa äänettömästi. Eihän toki, se tuli melkoisen jyrinän säestämänä maantietä pitkin, siinä oli 13-litrainen 540 hevosvoimaa kehittävä moottori, kuusitoista rengasta ja tehokkaat valonheittimet jotka antoivat enkelille oman hohteensa. Tuo enkeli eli R-sarjan Scanian rekka pysähtyi tiesululle. Tiesulun vartijoille oli tietysti selvää että enkeli oli asiallisella asialla niin kuin enkelit yleensäkin mutta katsottiinpa paperit kumminkin. Paperit ojentanut enkeli ei näyttänyt kovin enkelimäiseltä vaan hän oli noin 120-kiloinen kaljupäinen partainen mies joka kaiveli samalla taskustaan askin L&M:ää jonka kyljessä oli kyrillisiä harakanvarpaita ja pani palamaan.
Enkelin rekka oli täynnä ruokatavaraa joka oli peräisin Saarioisten tehtailta Valkeakoskelta ja joka vietäisiin edelleen Helsinkiin tukkuvarastoon, purettaisiin siellä, kuskattaisiin jakeluenkeleitten toimesta erillisiin kauppoihin ja seuraavana päivänä enkelit olivat taanneet ruuan esim. hallintojohtajille, hallinto- ja kehittämisjohtajajille, projektipäällikköille, erityissuunnittelijoille, strategiapäälliköille, yliopistollisille sukupuolentutkijoille, yliopistollisille rasismintutkijoille ja valtamedian toimittajille jotka eivät edes ymmärtäneet, että enkeleitä oli olemassa ja ilman enkeleitä he eivät pystyisi elämään.
Enkeli jatkoi matkaansa etelään päin ja samalla toinen enkeli tuli tiesululle. Tällä kertaa enkeli oli Pinnanmaalta päin tuleva Sisun täysperävaunurekka. Rekkaa kuljettanut enkeli puolestaan oli noin satakiloinen mies jolla oli pitkä poninhännällä oleva tukka ja joka olisi sopinut hyvin jonkun death-metalbändin örinälaulajaksi. Enkeli poltteli voimasavuke Bostonia jota oli myynnissä vain Pinnanmaalla. Rekan toinen perävaunu oli täynnä Lälläveden läski & leivonnaisen lenkkimakkaraa sekä suosittua senttaalikalasäilykettä. Toinen perävaunu oli puolestaan täynnä Son Lönsönin mailla kasvatettua valmiiksi rouhittua transfobista slurria josta keitettäisiin pääkaupunkiseudulla monet maittavat aamupuurot.
Tämäkin enkeli jatkoi matkaansa kohti etelää ja vei lastinsa nälkäisille suille jotka eivät eläisi ilman heitä suojelevia enkeleitä. Tiesululla vartioivat poliisit ja sotilaat tuumivat että vaikka elettiinkin epävakaita aikoja niin oli sentään onni että suomalaisilla oli turvanaan enkelit.
