Quantcast
Channel: Yrjöperskeles-blog
Viewing all articles
Browse latest Browse all 1931

HILJAINEN SANKARI

$
0
0

Talvisodan päättymisestä tuli siis eilen kuluneeksi kahdeksankymmentä vuotta. Sotaa muistellessa on nostettu esille monia sankareita. Simo Häyhää, Jorma Sarvantoa ja monta muuta. Kaikki ansiosta. Kannattaa myös nostaa esille se hieman hiljaisempi mutta erittäin tärkeä sankari joka rouskui kaikkien suomalaisten sotilaitten leukaperissä niin talvi- kuin jatkosodassa.

Eli vanikka:



Suomalaisilla ei ollut tukenaan sellaista loputonta logistiikkavanaa kuin vaikkapa amerikkalaisilla joten pärjätä piti sillä mitä käytössä oli. Niinpä vanikka oli se perusmuona joka takasi edes jonkinlaisen selviämisen kun muu oli kovin usein vähemmällä. Totta kai suomalainen huolto olisi tarjonnut miehille vaikka sisäpaistia joka ristuksen päivä jos sitä vaan olisi ollut tarjota.

Mutta vanikka oli sentään varmaa ja vanikan kulutus oli luonnollisesti hurjaa. Suomalaiset naiset valmistivat vanikkaa parhaimmillaan 100.000 kiloa päivässä. Kuvassa pieni esimerkki vanikan kulutuksesta eli vanikkaa muonavarikolla Kannaksella joulukuussa 1939:



Yhteen kartonkilaatikkoon mahtui 17 kiloa vanikkaa

Itse olen – vaikka kohtuullisen iäkäs olenkin – jo sitä ikäluokkaa jolla ei armeijassa ollut enää vanikkaa vaan tavallista näkkileipää. Ne vähän kukanmuotoiset voinapit meillä sentään oli. Isä-Perskeles puolestaan aikanaan järsi armeijassa vanikkaa ja totesi että pirun kovaahan se oli mutta ihan maukasta jos sitä kastoi vaikka saikkamukiin. Mahtaako lukijoissa olla vielä niitä jotka ovat järsineet aitoa vanikkaa?

Joka tapauksessa kiitos myös vanikalle ja niille suomalaisille naisille jotka sitä aikanaan valmistivat.




Viewing all articles
Browse latest Browse all 1931

Trending Articles